perjantai 31. heinäkuuta 2015

Pari Avonin ripsiväriä testissä

IMG_0064

Mikä ihme se tämä oikein on? No se on Avonin Mega Effects -ripsiväri. En ole hetkeen Avonin tuotteita seurannut, joten en ollut tällaista nähnytkään. Tuo on kääntyvä tuo varsi, sen saa suoraksikin. Tämä on uudempi, vedenkestävä versio tästä tuotteesta - myynnissä on myös tavallinen versio.

IMG_0034

Tällainen pakkaus ripsivärillä on. Kun sain tämän postissa tietämättä yhtään, mistä on kyse, ihmettelin kyllä suuresti. Vielä enemmän ihmettelin, kun avasin sen. Ripsivärejä tehdään yhä erikoisemmissa muodoissa, tämä kyllä on hetkeen kummallisin minulle päätynyt.

Avon Mega Effects

Eipä tuo kovin vaikea ollut käyttää. Hieman se suttaa, kuten kuvasta näkyy, mutta ei paljon. Vähän kaipaisi vanupuikolla korjailua. Tuota erikoista ripsivärikampaa katsellessa olisin kuvitellut, että suttaamista tapahtuu paljon enemmän. Ripsiväri kampaa ripset tarkasti, mutta hieman liikaa liimaa ripsiä yhteen. Blackest Black -sävy on kyllä selkeästi todella musta, lähes kiiltävänmusta. Se kiinnitti huomioni levittäessä. Massa on aika kosteaa.

IMG_0164

Tykkäsin enemmän kuitenkin Avonin Big & Daring -ripsiväristä. Sekin on vedenkestävä, sitä saa myös eri väreissä. Harja on perinteisempi, tosin aika iso ja tuollainen kaareva.

IMG_0666

Tällaista jälkeä sillä tuli. Ripset jäävät enemmän erilleen toisistaan ja tuuheammiksi.

IMG_0154

Big & Daring tulee ihan nätissä hylsyssä - ja todella paljon perinteisemmässä kuin Mega Effects. :D
Big & Daringia saa kyllä kerrostaa aika tavalla. Toisaalta se myös kerrostuu ongelmitta.

IMG_0122

Voittajaksi näistä kahdesta selviää Big & Daring, mutta molemmista jää puuttumaan superpidentävyys. Kummatkin ovat edullisia, kampanjatarjouksissa näyttävät olevan alle 10 euroa.


Tuotteet on saatu testiin blogin kautta.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Rullaati rullaa

IMG_9674

Käytin loppuun pienen näytteen Louis Widmerin Emulsion Hydro-Active -päivävoidetta. Se on anti-age-tuote normaalille iholle, mutta kokeilinpa kuitenkin. Normaalikäytössä tämä ei nyt kyllä vaan toimi. Normaalikäytöllä tarkoitan sitä, että kasvoille levitetään meikkiä päivisin. Widmerin kosteusvoide lähtee rullaamaan meikin alla ja pahasti. Meikittöminä päivinä ei ollut ongelmaa, ja niitäkin minulla vaikka kuinka paljon on, mutta nestemäisen meikkipohjan kanssa tämä ei sopinut yhteen.

Kenelle voisi toimia? Ihmiselle, joka ei meikkaa. Pienen kokeiluni perusteella kosteusvoide oli muuten ihan jees. Silti, kyllä minä odotan päivävoiteelta sitä, että se soveltuu meikin alle edes jotenkin.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Valera Silent Jet -hiustenkuivaaja

No tätä tämä on, bloggaajan arki: ostin tuossa taannoin uuden hiustenkuivaajan, koska edelliseni oli jostain 90-luvulta. Ostin edullisen perusmallin, jossa nyt ei sen kummemmin ollut erityisherkkuja. Blogiini ei testiin ole föönejä aiemmin tarjottu, mutta totta kai sellainen tarjous tulee sen jälkeen, kun on jo föönin ostanut - no, saanpahan tuoreempaakin vertailukohtaa kuin 90-luvun vanhukseni.

IMG_0960

Sveitsiläinen Valera-merkki oli aivan tuntematon minulle. Ammattilaisille suunnattuja tuotteita näemmä saa ihan omasta verkkokaupasta. Minulle testiin tullut malli on Valera Swiss Silent Jet 8600 Ionic 2400W, joka on Valeran Silent Jeteistä tehokkain. Hintaa sillä on 140 euroa.

Käytössäni olevaan Vidal Sassoonin fööniin verrattuna Valeran hiustenkuivaaja on tehokkaampi. Vidal Sassoonini on 2200W, tämä 2400W. Valera myös tuntuu ihan huomattavasti tehokkaammalta. Katsomatta ja muistamatta tehoja huomasin tuon Valeran tehokkuuden ihan muutenkin. Valeran pitäisi olla ääneltään hiljainen, mutta ei se minusta erityisen hiljainen ole. Se pitää kuitenkin todella erilaista, matalampaa ääntä tuohon Vidal Sassooniin verrattuna. 65 dB nyt ilmeisesti kuitenkin on tällaiselle vehkeelle matala taso. Ei minua föönaamisen ääni häiritse, enkä ainakaan ole kiinnittänyt naapurinkaan fööniin huomiota, vaikka vessoistamme toiseen asuntoon hyvin kuuluukin. Riittävän hiljainen tämä on.

IMG_0987

Säätömahdollisuudet ovat samat molemmissa fööneissä: kolme nopeutta, kolme lämpötilaa ja lisäksi kylmäpuhallus. Samat nappulat löytyivät myös siitä föönivanhuksestani 15 vuoden takaa. Käytän pääasiassa vain ja ainoastaan tuota voimakkainta puhallusta, mutta lämpöä säätelen ykkös- ja kakkostason välillä. Kolmonen tuntuu minulle liian kuumalta.

IMG_0968

Tällaista ei perusföönissäni ollutkaan: pyörivä johto. On näitä muissa hiustenlaittovempeleissäni, muttei siinä aikaisemmassa föönissäni. Estää johdon sotkeutumista.

IMG_1024

Tässä on puhallustehon jälkeen toinen asia, missä Valeran fööni hakkaa edelliseni mennen tullen: suutinvalikoima. Kuvassa on vain kaksi, kolmaskin löytyy. Etualan puhalluksen supistajalle on myös toinen, pienempi kaveri. Tämä isompi on sellainen, joka ei polta näppejä, vaan siitä voi ottaa kiinni. Taka-alalta löytyy tuo tuollainen puhalluksen hajoittaja, diffuusori, jollaista minulla ei ole ollut missään föönissä koskaan. Sillä saa tarvittaessa kuohkeutta föönaukseen. Piti ihan googlata käyttöohjeet, koska vaikka olenkin nähnyt kampaajien noita käyttävän, ihan en ollut varma, miten. Mutta niin se meni kuin ajattelinkin: diffuusorin napit saavat koskettaa päänahkaa ja fööniä pyöritellään samalla. Muistan jossain pr-tilaisuudessa kampaajan suositelleen kovasti tuollaisen hankkimista, ja onhan se oikein fiksu silloin, jos haluaa kuohkeutta. Sellainen tilanne minulla tulee kiharakampausten yhteydessä, normaalisti suoristan hiukset mahdollisimman litteäksi ja siihen diffuusori on tarpeeton. Tai niin luulin, kunnes löysin vielä yhden vinkin: hiuksien pituuksia voi käydä kammaten läpi diffuusorin tapeilla ja pituuksien voi antaa levätä siinä tappien päällä. Kaikkea sitä oppii.

IMG_1033

Föönin lisäksi minulle tuli yllätyksenä testiin myös pyöröharja. Tästä täytyy sanoa, että uskallusta ei vielä ole ollut. Lapsuuden traumat hiuksiin jumiin jääneestä pyöröharjasta pysyvät yhtä tiukasti kuin se harja niissä hiuksissa silloin. Mutta jos näitä tällaisia äitikin osasi käyttää, kyllä kai se olisi minunkin aika opetella. Palataan asiaan harjan osalta, kunhan olen kerännyt rohkeutta. :D Kaikissa googlaamissani föönausvinkeissä tällaista nyt vaan pidettiin aivan välttämättömyytenä - kyllä mun on pakko uskaltaa. Ehkä katson jotain opetusvideoita ensin.


Hiustenkuivaaja ja harja saatu testiin blogia varten.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Guerlain Rose Aux Joues

IMG_0370

Klik. Se ihana metallinen klik tai naps, joka kuuluu magneetista kantta avattaessa ja suljettaessa. Se tekee selektiivisen kosmetiikan tuotteesta vielä vähän laadukkaamman tuntuisen. Guerlainin poskipunaduo sanoo klik.

Olen aika ujo käyttämään poskipunia. Käytän niitä kyllä, mutta en halua voimakasta pigmenttiä vaan ihan vaan hitusen väriä. Tähän asti olen mennyt kesät talvet yhdellä ja samalla, Narsin sävyllä Orgasm. Siinä on keskipaljon pigmenttiä, sanovat enemmän poskipunia kokeilleet blogikollegat. Sävy on kuitenkin helppo, yliannostus ei tapahdu herkästi ja sävy näyttäisi sopivan minulle sekä kesään että talveen.

Repäisin ja ostin uuden, kun Narsista alkaa jo pohja komeasti loistaa. Guerlainia tällä kertaa.

IMG_9588

Guerlainin poskipunat ovat duoja. Niissä on kaksi yhteensopivaa sävyä, joita voi käyttää joko yhdessä tai erikseen. Omani on sävy 02 Chic Pink. Sävyt voi miksata keskenään tai käyttää vaikka niin, että tummempaa levittää alemmaksi ja vaaleampaa korostuksen tavoin sen yläpuolelle. Esimerkiksi 05-sävyssä on selvästi varjostus- ja korostussävy.

Chic Pinkin korallipinkit sävyt ovat helppoja ja noudattavat tuota samaa hyväksi havaitsemaan hyväksi havaittua sävymaailmaa. Molemmat levittyvät kauniisti ja pehmeästi. Pigmenttiä on mielestäni vähemmän kuin Narsin Orgasmissa, tai sitten nämä vaan sävyinä sulautuvat ihooni helpommin. Kyllä väittäisin, että kyse on pigmentin määrästä, sillä itse asiassa näitä saatan jopa vähän kerrostaakin, riippuen meikistä. Minulle tuo kevyt pigmentti on hyvä, voimakkaan pigmenttiset ujostuttaisivat.

Ylempi sävy on hieman korallisempi ja vähemmän pinkki kuin Narsin Orgasm, mutta aika läheltä sitä. Narsissa on pikkuisen enemmän kimallusta, mutta vain vähän. Alempi sävy taas on vaaleampi ja matta, erittäin kevyt ja todella luonnollinen. Ihan häivähdys poskipunaa vain.

Tuoksu on sama kuin meteoriiteissa, hento orvokki. Pakkaus kuulostaa, tuntuu ja näyttää ylelliseltä, vaikka minä en kullasta niin välitäkään. Tässä suhteessa olen poikkeus, rakastan enemmän mustia, hopeisia tai musta-hopeisia pakkauksia. Tai jotain kylmiä sävyjä. Mutta onhan tuo nyt kaunis kuin koru. Mukana tuleva samettipussukka suojaa kaunista rasiaa kolhuilta. Itse harvemmin kannan poskipunaa mukana, joten minulle tuo pussukka on hyvä vain matkustuskäytössä, mutta monelle muulle varmasti hyödyllisempi.

IMG_9574

Jotain negatiivistakin - alemman sävyn koko on vähän turhan pieni. Tekisin tämän paletin uudestaan kahdella samankokoisella sävyllä, sillä alempaa on aavistuksen vaikea käyttää, vaikka poskipunasiveltimeni onkin aika pieni. Tuota pakkauksen omaa en ole edes testannut, koska yleensä en käytä pakkausten omia sivetimiä, vaan pitkävartisia.


Kuvausrekvisiittana käytetty koru on kuvauslainassa Glitteristä.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Mitä kuuluu, Clarisonic?

IMG_0336

Clarisonic on ollut nyt käytössä huhtikuun alkupuolelta lähtien. Edelliseen, 12 käyttöpäivän jälkeiseen fiilikseeni pääset tästä linkistä. Muutoksena alkuun olen vaihtanut Cashmere-harjaspäähän, joka on aivan eri maailmasta Sensitive-harjaspään kanssa. Cashmere on pehmeämpi, ei tunnu yhtään karhealta. Minusta Sensitiven sijaan Clarisoniceissa saisi olla vakiona tuo Cashmere, Sensitiveen voisi vaihtaa, jos olisi erittäin paksunahkainen. Silti tuo Sensitive on yhä käytössä, mutta vain silloin tällöin.

Ihoni kunto oli kohtuullisen hyvä jo ennen Clarisonicia, samaa se on vieläkin. Silloin tällöin ihoni pukkaa yhden tai korkeintaan kaksi näppylää, ilmeisesti hormonaalisista syistä pääosin. Ihohuokoset minulla ovat laajentuneet, niille ei ole tehnyt Clarisonic tai mikään muukaan koskaan pysyvästi oikein mitään. Pientä epätasaisuutta on ihon värissä, lähinnä T-alue on punaisempi. Sille ei ole tapahtunut muutosta. Mutta ehkäpä se onkin niin, että Clarisonicista hyötyvät eniten ne, joilla on ollut ongelmaa ihonsa kanssa. Minulla nuo pienet virheet ovat pieniä, luokittelisin näistä huolimatta ihoni kunnon hyväksi.

Vaikka ihoni ei ole muuttunut Clarisonicin myötä samaan tapaan kuin joillain, on tästä tullut sähköhammasharjan tavoin osa arkeani. En osaisi olla enää ilman. Käsin jynssääminen tuntuu liian vaivalloiselta Clarisoniciin verrattuna ja saan tällä puhtaampaa jälkeä kuin käsin.

Erittäin positiivinen asia on ollut se, että koska Clarisonic tekee niin puhdasta jälkeä, en ole tarvinnut alkoholipitoisia kasvovesiä. Cliniquen Clarifying Lotion oli luottotuotteeni vuosikaudet, mutta nyt se on jäänyt turhaksi. Käytän sitä vain kiireessä reissussa, kun pitää saada helposti ja ilman vettä iho puhtaaksi. Ihon kunto ei ole muuttunut myöskään tuon kasvoveden pois jättämisen seurauksena. Olisin voinut arvata, että osa ihoni epätasaisesta väristä ja pienestä T-alueen punoituksesta voi olla alkoholipitoisen, vahvan kasvoveden tuoman ärsytyksen tulosta, mutta ihoni on myös tuon epätasaisen värinsä puolesta ennallaan.

Clarisonic on vähentänyt kuorinnan tarvetta oikeastaan olemattomiin. Jos haluan kuoria, voin käyttää karheampaa Sensitive-harjaspäätä silloin tällöin Cashmeren sijaan.

Hintahan Clarisonicilla on kova, mutta loppujen lopuksi se ei ole paljoa tuotteesta, jota käyttää koko ajan, kaksi kertaa päivässä (okei, en mä aina muista/ehdi, mutta yleensä kahdesti päivässä). Ostan helpostikin luomiväripaletin, joka maksaa 50 euroa, mutta jolla on käyttöä paljon vähemmän. Tai hajuveden, joka voi olla jopa melkein 80 euroa, vaikka minulla on kasapäin tuoksuja. Tuohon nähden, en kadu penniäkään, jonka olen tähän laittanut.

Akkukesto on minulla ollut tässä parempi kuin luvattu, jopa arviolta puolitoistakertainen. Toisaalta, käytän Clarisonicia matalimmalla nopeudella ja yhden minuutin ajastuksella - tämän Aria-version saisi myös kahdelle korkeammalle nopeudelle ja ajastuksen kahteen minuuttiin. Mia-versiossa on kaksi nopeutta ja vain se minuutin ajastus. Alun totuttautumisen jälkeen olen todennut, että tuo minuutti riittää minulle.

Ikävä puoli kuitenkin on se, että Clarisonic estää minulta pidemmät testijaksot vaahtoamattomien kasvoputsareiden kanssa. En suostu jättämään Clarisonicia tauolle niin pitkäksi aikaa.

Kaikenlaisia apuvälineitä kasvojen pesuun sitä on kokeiltu, monet hyviä, toiset parempia. Clarisonic on näistä ollut ainoita, jotka ovat jäänet pysyvään käyttöön. Esimerkiksi konjakkisieni oli ihan loistava, mutta tämä on parempi ja korvannut konjakkisienen. L'Oréalilla (vai Garnierilla?) oli aikoinaan sellainen kasvoputsarin mukana myytävä kevyesti kuoriva muovinen pesutyyny, josta tykkäsin myös, mutta sen käyttö on jäänyt satunnaiseksi. Se on yhä kyllä kätevä ennen Clarisonicin käyttöä ykkösvaiheen meikinpuhdistuksessa - minähän poistan meikit ensin toisella aineella ja sitten vasta surruuttelen Clarisonicilla. Sensain Sponge Chief sen sijaan pysyy vahvasti tämän rinnalla, pyyhin meikinpoistossa kasvot ensin meikinpoistoaineen jälkeen Sponge Chiefillä ja Clarisonicin käytön jälkeen pesen sillä vaahdot pois kasvoilta.

Joo, lopputuloksena, kaiken tämän testauksen perusteella suosittelen Clarisonicia lämpimästi. Mutta ehkä kuitenkin niin, että ostaa jo heti alkuun sen Cashmere-harjankin.


Clarisonic ostettu itse, kuvausrekvisiittana käytetty pinkkihelminen kaulakoru on kuvauslainassa Glitteristä.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Max Factor Masterpiece Transform

IMG_9944

Max Factorin Masterpiece Transform -ripsiväri päätyi testattavaksi, vaikken ole alkuperäistä Masterpieceä mielestäni ikinä kokeillut. Tämä ripsiväri lupaa tummemmat, näyttävämmät, dramaattiset ripset. Max Factorin False Lash Effect on pitkäaikainen suosikkini oman hintaluokkansa ripsiväreistä, joten testasin myös tätä mielelläni, sillä merkin ripsivärit kiinnostavat tuon erinomaisen FLE:n takia.

IMG_9630

Ripsivärissä on vähän erikoisempi harja: muovinen, lyhytpiikkinen, pienehkö ja vähän kaartuva. Harja on ensialkuun ainakin vähän haastava, sillä se nappaa mukaansa tuoreessa, juuri avatussa ripsivärissä aika paljon ripsivärin paksua massaa. Vaikka harja onkin pieni, koin sen ja tämän massatyypin yhdistelmän hankalaksi - ripsikampa vieressä on minulla tarpeen, jotta saan suurimmat kerääntymät siistittyä.

IMG_9652

Lopputuloksesta tykkäsin. Kuvasta näkee pienet sotkut, joita saan Masterpiece Transformilla aikaan. Suurimmat putsasin vanupuikolla, mutta vähän niitä silti jää. Yleisilme kauempaa katsottuna on kuitenkin kiva, ripset saavat pituutta ja näyttävyyttä. Tulos ei ole dramaattisin ja mullistavin, mutta silti sellainen, että jää käyttöön. Availen surutta uusia ripsivärejä, vaikka vanhojakin on jäljellä, koska ne ovat kuitenkin minulle työkaluja blogiin. Monelle avaamalleni ihan kivalle ripsivärille käy niin, että se ehtii kuivahtaa, ennen kuin olen sitä paria kertaa enempää ehtinyt käyttää. Huolimatta pienestä sotkuisuudesta, Masterpiece Transform saa varmasti käyttökertoja paljon enemmän kuin monet muut ihan kivat, vaikkei suosikkeihin pääsekään. Yleisilme kauempaa nyt joka tapauksessa on se, mitä minä ja muut lärviäni tuijottavat katsovat. Ei se kauempaa sotkuiselta näytä, mutta blogin lähikuva on suurennos ruudullani ja ei anna paljoa anteeksi. Ehkä tuo harjan käyttökin vähän helpottuu, kun siihen tottuu.

Tämän postauksen otsikossa oli typo, Mac Factor. Postaus on ollut ajoitettuna jo varmaan melkein kuukauden, mutta en ollut huomannut virhettä. Ja ei, minulla ei ole lukihäiriötä. Kun huomasin virheen päivä ennen tekstin julkaisua, aloin vähän miettiä, kuinkahan pahoja mokia minulla näissä on nykyään, kun ei niitä kukaan oikolue. Eksä aikanaan oikoluki blogin alkuvuosina. Terveisiä vaan Miikalle ja sen tunteville, saisi lukea vieläkin, jotta pysyisi yhtä hyvin pinnalla kosmetiikan uusista tuulista kuin aikoinaan ja mun tekstini parempana. ;D

Tuote on saatu testiin blogitapaamisen goodiebagistä.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

On se vaan hyvä: Tigi Serious Conditioner

Toisinaan blogin kautta PR:nä saadut tuotteet ovat niin hyviä, että vaikka kaapit pursuavat vaihtoehtoisia, hyviä tuotteita ja nautin uusien juttujen testaamisesta, joitain tuotteita on ostettava lisää itse. Ostin itsekin -tägin alle on tarkoitus kerätä näitä tällaisia, jotka ansaitsevat erityisen kunniamaininnan, kun PR:nä alun perin saatu tuote on koukuttanut minut.

IMG_9354

Tällä kertaa nostetaan uudestaan esiin Tigin S-Factor -sarjan Serious Conditioner. Se kuuluu S-Factorin Silky-alakategoriaan. S-Factorin uudistumisen myötä lainausmerkit ovat jääneet nimestä pois ja pakkaus vähän uudistunut, tämä minun on vielä vanhassa pakkauksessa. Ymmärtääkseni uudistuksessa lähinnä tuotiin muutama tuote mukaan ja uudistettiin pakkaukset, eli koostumus ei ole muuttunut. Tarkistan tuon vielä, kun saan jostain käsiini uuden version INCI:n.

Serious Conditioner tulee pienehkössä pullossa, jossa on terävä nokka. Tätä ei ole tarkoitus lutrata mielin määrin, vaan ihan oikeasti pienempi määrä riittää. Normaalisti se on tarkoitettu hiusten vaurioituneille osille, mutta minulla sitä karheaa luonnonkiharaa pörröä on koko pituuksien mitalta, joten käytän tätä koko pituuksiin tuosta korvan tienoilta alaspäin, poispestävänä tehohoitona normaalin shampoo- ja hoitoainekäsittelyn jälkeen.

Tuoksu on ihana, koostumus paksu ja silottava. Tästä ei varmastikaan tykkää, jos haluaa hiuksiin paljon volyymiä - tai silloin Serious Conditioneria käytetään vain mahdollisesti huonokuntoisempiin latvoihin. Minulle tämä tehosilottaja on ollut niin ylivoimainen kaveri, että olen säästellyt tuotetta ja käyttänyt sitä vain silloin, kun haluan suoristaa hiukset ja pitää ne erityisen sileinä. Onneksi se pieni määrä riittää silti! Näemmä ensimmäisen pulloni olen saanut vuonna 2013 blogin kautta, tämän toisen ostin tänä vuonna alennettuun hintaan juurikin tuon S-Factorin uudistumisen alta.

80 000 ihmistä eivät voi olla väärässä

...tai sitten voivat. Päättäkää itse. Kun tuotetta markkinoidaan tällaisilla kuvilla, en voi kuin sanoa, että enpä ostaisi - ihan periaatteesta. Photoshop on laulanut niin paljon, että itse asiassa en enää edes tiedä, mikä osa kuvassa on aitoa. En kopioi kuvia tänne, tässä vaan linkit Anastasia Beverly Hillsin muutamaan uusimpaan huulituotekuvaan. Lopetin seuraamasta koko merkkiä, koska olen eri mieltä kuin ylimmän kuvan 80 000 tykkääjää. Turha selata kahta ylempää linkkiä enempää: ne loputkin promokuvat ovat identtisiä, huulten asennosta ja suun avoimuuden millimetrimäärästä lähtien. Ainoa muuttuva on huulipunan väri.

https://instagram.com/p/48KOPaB6Oe/
https://instagram.com/p/5GGiceh6GE/
https://instagram.com/p/5Gk9JmB6JV/
https://instagram.com/p/4-Al8Rh6MK/
https://instagram.com/p/4-heL3B6IJ/

Tarkoitukseni ei ole loukata kuvien mallia - hänellä oikeasti on yliluonnollisen näyttävät huulet jokaisessa omassa kuvassaan. Näyttävät ne ovat, oli sitten omat tai täytetyt. Ja yliluonnollisen anorektinen vartalo. Ja erittäin vaaralliset tavoitteet, kun kuvateksti yhdessäkin järjettömän alipainoisessa kuvassa kertoo, että treenataan, vaikka meinaa pyörtyä, koska tavoite on lähes saavutettu. Tässä toinen syy Anastasia Beverly Hillsin henkilökohtaiseen hetkelliseen välttelyyni, minun puolestani. Ensin otetaan anorektisen laihan näköinen malli ja sitten vielä photaroidaan hänet niin, ettei mallista oikein ole enää mitään jäljellä.

Harmi sinänsä. Merkin kulmatuotteet ovat kiinnostaneet, mutta nuo huulipunakuvat saivat miettimään, kuinka paljon merkin muita mainoskuvia on photaroitu.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Cattier Masque Argile

IMG_0278

Hannan blogimiitin korruptiokassista löytyi minulle ennestään vain nimeltä tutun ranskalaisen luonnonkosmetiikkamerkin Cattierin tuotteita. Tartuin niistä ensimmäisenä Masque Argileen, aloe veraa sisältävään savinaamioon. Kaoliinisavinaamiot toimivat minulla aina, en ole muistaakseni törmännyt sellaiseen naamioon, joka ei toimisi. Ihohuokoset puhdistuvat - en tiedä, kuinka syvältä, mutta puhdistuivat näkyvästi. Nykyisin suosin poispestäviä naamioita peel-off-tyyppisten sijaan, joten ei ihmekään, että Cattierin naamio pääsi aika pian testiin. Eihän se pettymystä tuottanutkaan, iho puhdistui erityisesti poskilta nenän sivuilta näkyvästi, vaikkei minulla testauksen aikaan ollutkaan kovin epäpuhdas iho. Ei se kylläkään tehokkain kokeilemani naamio ollut, mutta tämä olikin herkän ihon versio.

Kaoliinisaven lisäksi naamio sisältää mm. karitevoita ja sitä aloe veraa. Tuotteen INCI näyttää silmääni hyvältä, joskin viileyden tunteen aiheuttava piparminttu herkälle iholle suunnatussa naamiossa on mielestäni turha, koska se joillain saattaa ärsyttää ihoa.

Cattierilla on omat naamionsa kuivalle, herkälle ja rasvoittuvalle iholle. Kaikissa on tuo piparminttu.

Naamiot ovat näköjään myös sellainen tuoteryhmä, jossa minulle olisi helppoa siirtyä luonnonkosmetiikkaan, jos niin haluaisin. Tämä ei edes maksa paljoa. Omani on 40 ml:n minikoko, täysikokoiset 100 ml:n naamiot näyttäisivät maksavan ekokaupoissa alle 10 euroa.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Mitä kauemmin bloggaan, sitä vähemmän tiedän

IMG_8760

Kun aloitin oikeustieteellisessä, luulin tietäväni paljonkin laista jo alkuopintojen perusteella. Mitä pidemmälle mentiin, sitä vähemmän tajusin tietäväni. Sama se on kaikkialla elämässä - ja myös kosmetiikan kanssa. Olen varmasti puhunut miljoona kertaa jotain aivan höpöä, kun olen luullut tietäväni.

Minulla on onneksi ollut turvanani se, että en ole asiantuntija. Se lukee tuossa blogin sivupalkissa. En ole kosmetologi, en ole kampaaja, en ole kemisti, en lääkäri. Syksystä lähtien olen kuitenkin estenomiopiskelija. Kyllä, harrastuneisuutta on pohjalla jo vaikka kuinka, mutta kuinka vähän lopulta tiedänkään!

Viimeisin tällainen "luulin tietäväni"-case tuli vastaan luonnonkosmetiikkamerkki Acorellen tuoksun kanssa. Olen elänyt siinä uskossa, että tuoksuja ei tule käyttää auringossa, koska ne sisältävät alkoholia ja reippaasti, ja jotenkin sitä kautta saattavat aiheuttaa läikkiä rusketukseen tai jotain muuta ikävää. Sitten saan käteeni ylläritestattavan Ekovistalta, Acorellen tuoksun, jossa erikseen mainitaan, että se sopii käytettäväksi auringossa. "Sopii käytettäväksi auringossa, sillä se ei sisällä fotosensitiivisiä hajusteita." INCI-listan kärjessä ensimmäisenä jopa ennen vettä on alkoholi, jonka luulin olevan se juttu, jonka takia aurinkoa ei mennä ottamaan parfymoituna.

Luen tekstiä uudelleen ja uudelleen. Mietin, voinko sanoa tämän olevan varmasti turvallinen auringossa käytettäväksi. Mietin, kuinka suuri vastuu minulla kuitenkin on siitä, että en halua johtaa lukijoitani harhaan. Hämmennyn, pohdin, kuinka paljon minun pitäisi googlata asiasta, ennen kuin tiedän tarpeeksi. Fotosensitiiviset hajusteet... Enhän minä muista kuulleenikaan tuollaisesta, vaikka satavarmasti olen kuullut ja lukenut, ettei parfyymeitä kuulu laittaa rannalle mennessä. Alkoholihan haihtuu iholta, ehkä se ei sittenkään ole se syy. Onhan alkoholia ties vaikka missä tuotteissa, mutta juurikin parfyymeistä on varoiteltu. Mutta vaikka kuinka googlaisin, tiedänkö sittenkään tarpeeksi mistään? Löydänkö oikeat lähteet? Onko lähteeni kirjoittajalla yhtään sen parempaa tietämystä? Onko hän oikeassa? Minkälainen lähde pitää olla, että se on ammattimainen? Ja kuinka tarkkaa tietoa minulla pitää bloggaajana olla, kuinka tarkkaa selvitystyötä minun pitäisi tehdä? Kirjoittaminen jäisi siihen kertaan kuukaudessa, jos selvittäisin faktoja niin tarkkaan kuin haluaisin.

Googlasin sitten tästä asiasta. Pikaisesti löysin jo Daily Mailin jutun hajuvesistä, tässä ote siitä:

Q: Can I wear my perfume in the sun? 
A: Definitely not! With the exception of fragrances that advertise that they’re ‘safe’ for sun exposure (some of the leading beauty brands occasionally bring these out), there are good reasons not to wear your perfume in the sun. Certain widely used fragrance ingredients contain psoralens, components that over-stimulate the pigment-producing cells, producing localised brown patches (which have the official medical name berloque dermatitis), a streak of brown pigment akin to a raindrop running down a window pane. 

Daily Mailin jutun lähteenä ovat Josephine Fairley ja Lorna McKay. Samat nimet löytyvät vähän aikaa sitten ostamani Parfyymien salat -kirjan kannesta. Keitä he ovat? Kirjani kertoo, että he ovat asiantuntijoita The Perfume Societyssä, hajuvesimaailman ammattilaisille perustetussa yhteisössä. Koulutuksista ei puhuta mitään. Mutta kaipa lähteeni Daily Mailissa ovat kuitenkin enemmän ammattilaistasoa kuin minä.

Jutun mukaan siis olin väärässä ja uskaltaisin sanoa, että valmistaja tietänee kyllä, mistä puhuu. Onneksi minulla alkaa koulu. Enhän minä tule tietämään kaikkea kosmetiikka-alalta. Mutta tulen tietämään enemmän, ymmärtämään enemmän sekä saamaan selville, mihin lähteisiin on uskominen, mistä löydän oikeat lähteet tutkitulle tiedolle. En tule varmasti vielä pitkään aikaan muuttamaan tätä blogia kovin vakavamieliseksi, jos koskaan. Tästä ei ole tulossa tiedejulkaisu, tämä on harrastus ja hauskaa, yleensä kevyehköä asiaa, koska kosmetiikka saa olla kivaa. Silti, mitä pidempään bloggaan, sitä enemmän haluaisin oikeasti tietää varmaksi sen, minkä sanon ja osata perustella sen. Erityisesti, koska mitä pidemmälle estenomiopinnoissani tulevaisuudessa menen, sitä enemmän koen vastuuta sanomastani. Nyt voin sanoa tästä tuoksusta vain niin, että valmistajan mukaan se sopii auringossa käytettäväksi, ja minä olen ilmeisesti ollut aivan väärässä tuon alkoholiasian kanssa.

Acorellen Beach Water -vartalotuoksu tuoksuu pinacoladamaisen kesäiseltä, kookos tuoksuu nenääni selvästi. Hintaa on jotain parikymppiä. Tämä on ainoa omistamani tuoksu, jossa lukee, että se sopii aurinkoon. Se sopii aurinkoon koostumuksen lisäksi myös kesäisen tuoksunsa puolesta. Minusta tuntuu usein kovin paljaalta, jos lähden ilman tuoksua jonnekin. Tämä on nyt sitten sellainen, jota voisin käyttää vaikka rantalomallakin, kun tähän asti olen jättänyt kaikki tuoksut laittamatta aurinkoon mennessä.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.