Zoya Awaken-kokoelma: Rebel

Zoyan tämän kevään Awaken-kokoelma oli täynnä pastellia. Normaalisti jätän pastellit muille, mutta kynsilakkavarastoissani on ilmennyt suuri puute: uudelle työpaikalle sopivat lakat. Olen käyttänyt ihan uskomattomia määriä nyt sellaisia lakkoja, jotka eivät ole minuinta minua sävymaailmaltaan. Minulla on jotenkin parempi fiilis työssäni, kun kynnet eivät pompi silmille ja mahdollisesti ärsytä jotakuta.

Rebel, Hudson ja Dillon

Siksipä, Awaken-kokoelmasta pyysin testiin minulle epätyypillisiä pastelleja. Ensimmäisenä kynsille pääsi Rebel. Naureskelen nimeä, sillä minulle tämä Rebel on kyllä niin sovinnainen kuin olla voi. :)

Rebel kynsillä. Alla työpaitani. Jos tämä ei sovi työpaikalleni minulle, niin ei mikään. Työpaikkaani en huutele julkisesti, mutta ei se ole salaisuuskaan. Paidasta saa arvata, jos joku tunnistaa. :)

Rebel on Zoyan oman kuvauksen mukaan full-coverage blue sky metallic with a silver shimmer. Ja se on juuri sitä. Peittävyys kahdella kerroksella, sävy voimakkaasti hopeahohtoinen. Mielestäni vielä vähän voimakkaammin hopeahohtoinen kuin kuvissani.

Maahantuojan sivuilta löytyvät Suomen jälleenmyyntipaikat. Suoraan maahantuojaltakin ostaminen onnistuu laittamalla mailia osoitteeseen info@nailcity.fi, lakkojen kappalehinta on 15,50 euroa. Laajat valikoimat niin vanhaa kuin tuoreempaakin Zoyaa löytyy Pretty Nailsiltä Espoosta ja ainakin Helsingin Ruoholahteen Calytte-kauneushoitolaan tulevat myös aina kaikki uusimmat kokoelmat heti Suomeen saavuttuaan.


Kynsilakat saatu testiin blogin kautta.

Mariela Sarkima Hair Bible

Olimme muutaman muun bloggaajan kanssa Mariela Sarkiman uuden Hair Bible -kirjan bloggaajatilaisuudessa perjantaina Lostarissa legendaarisen ja rakkaan Lostarin paikalla sijaitsevassa Tres Bonesissa. Hair Bible on jatkoa Marielan parin vuoden takaiselle Make Up Biblelle - nimet kertonevat kirjojen aiheet.

Hair Bible, kuten edeltävä kirjakin, on suunniteltu ihan jokaiselle naiselle, eli siis käytännössä kuluttajille. Ammattikirjallisuus on kalliimpaa ja ehkä monelle vähän vaikeammin lähestyttävää. Kuulemma Make Up Bible myi odotettua huomattavasti paremmin, eli tilausta tällaisille on.

Hair Bible tuli näin aluksi kahdeksi viikoksi yksinmyyntiin Sokokselle, josta sitä saa 13.4. asti. Sen jälkeen se tulee kirjakauppoihinkin ja muualle kirjoja myyviin paikkoihin. Hintaa kirjalla on 25,90 euroa ja sen löytää ihan kosmetiikkaosastolta tämän ajan, ei tarvitse rymytä kirjapuolelle.

Pakolliset "raamattupiirin" tapahtumafiilistelykuvat. Entisen baarimikon sydäntä lämmittivät hienot drinkit ja ammattitaitoinen henkilökunta.

Alkudrinkit koristeltiin kukkasin...

...ja minähän tietysti valitsin kirjan värimaailmaan ja omaan värimaailmaani sopivan violettikukkaisen juoman.

Mariela teki muutamia kampauksia malleille, tässä Krista Siegfrids.

Sanoinko jo jotain mun värimaailmastani? Kristallakin oli teemaan sopivaa väriä päällä. :)

Tapahtuman päätteeksi Marielan Beauty Team teki mm. pikakampauksia ja lakkauksia kynsille. Tässä tyttö ja helmikorvakoru, Virve. :)

Make Up Biblen ostin aikanaan itse, tämän sain kotiinviemisinä tilaisuudesta. Koko kirjaa en ole ehtinyt vielä suurennuslasilla lukea, mutta pariin kertaan läpikahlattuani voin todeta sen olevan huomattavasti kattavampi paketti kuin Make Up Bible. Sivumäärä on kuulemma sama, mutta tekstiä on enemmän - kuulemma siitäkin syystä, että hiuksissa virheet ovat kohtalokkaampia kuin meikissä. Meikin voi pestä pois, hiuksensa pilaa helposti vähän pidemmäksi aikaa.

Vaikka en olekaan niin kätevä käsistäni ja taiteellista silmää ei oikein löydy tarpeeksi, Make Up Bible ei sinänsä tuonut hirvittävästi mitään aivan uutta tietoa. Hair Biblen kanssa asia on toisin - hiusten kanssa olen aivan tumpelo, sillä mielenkiintoni ei ole riittänyt niihin. Olen jotenkin jumiutunut kokemaan hiukseni lähinnä vain ärsyttäväksi, elämää vaikeuttavaksi pehkoksi, jolle ei voi tehdä mitään, ainakaan ilman hirveää määrää rahaa. Ehkä tämän kirjan myötä saan innostusta hiusten kanssa pelaamiseenkin! Ainakin saman tien tuli jo hieman himoa kampaajalle...

Kampaajista puheenollen, kirja korostaa useassa otteessa luottamaan kampaajaan. Siinä on toisaalta kirjan miinuspuoli minulle. Koska rahaa ei ole käytettävissä älyttömiä määriä, priorisoin sen - ja minulle nyt vaan ne rakennekynnet tai meikit ovat tärkeämpiä kuin hiukset tai vaikkapa vaatteet. Lisäksi, sori nyt vaan kaikki kampaajat, yleensä poistun kampaajalta lompakko paljon köyhtyneenä ja pettyneenä tulokseen. Tähän tosin kirja antaa vinkkejä paljon. En tarkoita loukata tällä kampaajia, sillä vika on minussakin. Ehkä ensi kerralla osaan kertoa tarkemmin, että voimakkaasti kerrostettu latva ei sovi minulle, kun seuraavan kerran hiukseni leikkaa kuitenkin joku kaveri ja tasan suoraan. Ehkä osaan paremmin kertoa, että en tykkää volyymistä, lainkaan, ja jopa pelkän värjäysreissun jälkeen hiusten kuohkeaksi föönaaminen kampaajalla saa minut mielestäni näyttämään Simpsonien Selmalta tai vastaavalta ja poistun kampaajalta mielestäni rumilla hiuksilla. Otsatukkaa leikauttaessani minun olisi pitänyt kertoa, että en todellakaan ehdi pesemään ja suoristamaan sitä joka päivä - se oli aika hirveä, koska mitä lyhyempi hius minulla on, sitä enemmän se kihartuu. Kerroin kihartumisesta kyllä kampaajalle, mutta en tainnut kertoa, että en sitten todellakaan halua alkaa laittamaan otsatukkaani joka aamu, eli se ei ole minulle vaihtoehto enää ikinä. Shokkivärit taas... noh, ehkä on uskottava, että hiusteni kunnon nähdessään yksikään kampaaja ei vaan suostu tekemään niille sitä samaa raiskausta, minkä itse teen sitten kotona. Ei ole kiva laittaa 160 euroa siihen, että saan jotain minun näkemykseni mukaan lähinnä punaruskeaa, kun tavoitteena on jotain yhtä voimakkaan väristä kuin tässä kuvassani. Huonoimmassa kokemuksessani hiusteni väri ei kampaajalla blondatessa muuttunut lainkaan, vaikka kotona olen useasti saanut vaihettua mustasta shokkiväriin. Tuosta kuvasta muuten näkyy myös se, mitä hiuksissani eniten vihaan - tuo sekava laineikkuus ja pörröisyys, joka on ollut niissä jo ennen kuin aloin hiuksiani millään kotiväreillä käsittelemään. Eikä ole kiva kampaamoita harvoin käyttävänä tajuta, että hinnasta olisi pudonnut osa pois, jos olisin sanonut leikkaavani sen kaksi senttiä latvoista kotona... Tai saada juhlakampaukseksi sotkuinen kiharanuttura, kun haen ennemmin tiukkaa korkkiruuvia. Omia virheitäni suurin osa ja näkemyseroja kampaajan, minun ja yleisen trendin välillä. Onneksi tuon kirjan avulla osaan toivottavasti listata kaiken haluamani kampaajalle ensi kerralla. Ja ehkä poistun sillä kertaa poikkeuksellisesti hyvillä mielin.

Mitä mä sitten ensi kerralta haluaisin? Jos rahaa olisi, haluaisin raidoituksen, joka pehmentäisi tätä mustan värin kasvattamista pois. Tämä on meinaan aika karmea, kun olen vaan vaihtanut tyvikasvuni värjäämisen mustan sijasta violetinsekaiseen / punaviolettiin / luumuun. Ihan vaan blondatut raidat, joihin voin vaikka itse heittää sitten sen haluamani punavioletin tyven värisen hiusvärin päälle, jollei kampaaja vanno, että hänellä on tarpeeksi violettia väriä minun makuuni. Sitä olisi helppo pitää yllä jatkossakin kotona tätä mustaa pois kasvattaessa. Ainakin niin kauan, kunnes keksin palata taas mustaan. :D

Edellisessä kirjassa oli paljon tuotteita, joiden merkit tunnistin, vaikka merkkejä ei siinä näkynytkään. Hiusraamatusta tunnistin vähemmän. Kertonee sekä kuvituksesta noin yleensä että siitä, että tunnistan paremmin kosmetiikkatuotemerkit. Tässä kirjassa kampaukset on toteutettu Cutrinin väreillä ja muotoilutuotteilla sekä Remingtonin laitteilla. Hiuskuvia on paljon, todella paljon. 483 tarkalleen.

Kirjassa on paljon ohjeita siihen, miten perinteiset, suomalaiset lättänät hiukset saa näyttämään suuremmilta ja muultakin kuin hiirenhännältä. Kaikki minut tuntevat tietävät, että minä kaipaan juuri päinvastaisia ohjeita, mutta nuo ohjeet ovat todellakin peruskuluttajaa ajatellen enemmän kuin tarpeen. Suomalaiset haluavat käsittääkseni eniten kahta asiaa: pörröisyyden/katkeilun/huonokuntoisuuden piilottamista ja volyymiä. Minä haluan ensimmäistä, mutta en missään nimessä jälkimmäistä.

Hiusraamatusta löytyy eri osoita: omat osiot löytyvät mm. leikkauksille ja eri ihmisille sopiville malleille, värjäykseen, muotoiluun, kampauksiin ja hiuksen rakenteeseen. Hauskana mausteena kirjassa on testejä ja mm. tuorehiusnaamioiden ohjeita. Koko kirjan yleisilme on iloinen, eikä kirjaa ole kirjoitettu otsa kurtussa. Tulen palaamaan kirjan pariin vielä monesti ja suosittelen sitä lämpimästi erityisesti kaikille kaltaisilleni, joiden jokainen hiuspäivä on bad hair day.


Hair Bible saatu blogin kautta, Make Up Bible ostettu itse.

Dove Purely Pampering Pistachio Cream & Magnolia

Sain eräästä PR-tapahtumasta testiin Doven uutuuksia, Purely Pampering -sarjan kosteuttavat suihkusaippuan ja kosteusvoiteen vartalolle. Koska en ole spesialisti vartalon kosteusvoiteissa, se lähti äidille testiin. Äiti kun käyttää niitä valehtelematta noin 30-kertaisesti sen verran kuin minä.


Itse testasin siis Pistachio Cream & Magnolia -suihkusaippuan. Ja nuo kuvaa varten ostamani pistaasisuklaat. :D Koostumus suihkusaippuassa oli kermainen, siis suihkugeeliä voidemaisempi. Tuoksu oli hyvä ja mieleeni. Makea tuoksu, josta haistoin pähkinäisyydeen ja vähän toffeemaisen makeuden. Lehdistötiedotteen mukaan "Magnolian kukista ja pistaasipähkinästä peräisin oleva makeansuloinen ensituoksu huipentuu vaniljan, santelipuun ja myskin aromien luomaan jälkituoksuun." Kukkaisuutta en niinkään löytänyt kuin suoraan purkista nuuhkimalla aivan alussa, iholla en lainkaan. Pakkauksesta nyt en hirveästi plussaa anna, koska se on suunniteltu selkeästi kohderyhmälle (markettiasiakkaille) ja minun mieltymykseni ovat enemmän joko jotenkin erikoisissa pakkauksissa tai selektiivisen hillityissä, ja erityisen plussan saaminen vaatisi jotain erityistä markettituotteen pakkaukselta. Kuitenkin, kuva tuossa purkissa on ihan nätti.

Käyttöön jää ja varmasti käytän loppuun, tuoksu on minulle oleellinen asia suihkugeeleissä sun muissa ja tässä se nappasi.

Suihkusaippuan hinta on 2,50 euroa per 250 ml eli ei käytännössä mitään.

Suklaista nuo vaaleanvihreät olivat hyviä, tummemmat ei. :D


Äiti testasi vartalovoiteen. Äidilläni on kuivahko iho, johon hän läträä purkkitolkulla tujua tavaraa, kevyet eivät äidille riitä. Äiti totesi, että sokkotestattuna hän olisi pitänyt vartalovoidetta kalliimmankin merkin tuotteena. Ihon pinta pysyi kosteutetun tuntuisena 10 tuntia. Plussaa tuote sai myös siitä, että se levittyi hyvin ryyniintymättä (sana lainattu suoraan äidiltä, mielestäni kuvaa oikein hyvin sitä, mitä sillä ajetaan takaa). Miinusta tuote sai kuitenkin siitä, että magnolian tuoksua ei löytynyt. Sen sijaan äiti löysi sieltä jonkin geneerisen kukkaesanssin.

Äitini tuntien, käyttöön jäi, ja varmaan äiti on sen jo lutrannut loppuunkin kun kerran tykkäsi. :D

Vartalovoiteen hinta on 4 euroa per 250 ml - eli samat sanat, ei käytännössä juuri mitään.


Nämä tulevat myyntiin maalis-huhtikuussa, eli hyvällä säkällä ovat jo kaupoissa.


Tuotteet saatu testiin blogin kautta.

Jos se on violettia, mulle!

Jos joku ei ole vielä huomannut, mulla on pieni pakkomielle kaikkeen violettiin ja lilaan.

Vanha Braunin föönini on peritty äidiltä ja palvellut jo sellaiset lähemmäs 15 vuotta. Jonain päivänä se lakkaa toimimasta ja uusi oli ostettava varoille - mun tuurillani se vanha lakkaa kuitenkin toimimasta juuri jollain kiirehetkellä. Kyselin vähän muilta bloggaajilta föönien eroista, kuulemma hirvittävästi eroa ei kalliilla ja halvalla föönillä ole, jos käyttötarkoitus on ihan vaan kuivata hiukset ilman erityisyyksiä. Kunhan wattimäärä on vähintään 1800 ja säätömahdollisuuksia on lämpötilassa ja puhallustehossa. Ikivanha Brauninikin täytti nuo kriteerit.

Siispä valintaperusteina uudessa föönissä oli edellä mainitut sekä hinta - ja väri. Valitsin kohtuullisen edullisen (vähän vajaa 40 euroa Stockalla) Vidal Sassoonin föönin, jonka wattimäärä on 2200 ja säätömahdollisuudet samat kuin edellisessäni: kolme eri puhallustehoa, kolme eri lämpötilaa ja lisäksi kylmäpuhallus. Mutta parempi väri ja uudempi kapistus. Miinuspuolena tämä pitää täysillä puhaltaessa kovempaa ääntä kuin edelliseni, mutta onhan tässä tehoakin enemmän. Suunnilleen sama 3,5 minuuttia minulla menee molemmilla fööneillä saada hiukset pyyhekuivista suoristuskelpoisen kuivaksi.

Käsisaippua alkoi loppua. Törmäsin Kicksissä Kicksin omaan käsisaippuaan, jonka pullo pakotti ostamaan. Lotus Lavender, kuulostaa ihan OK:lta, oli ihan ok. Vähän turhan raikas, mutta OK. Mutta tuo pullo!

Violettia, ja vielä pitsiä! Voiko enempää minulta näyttää! Jos ostan jotain muuta seuraavaksi, pullotan sen tähän. Hintaa oli muistaakseni 5,90 euroa.

No sitten, minulle tarjottiin testiin kovasti blogeissa pyörinyttä Marvis-hammastahnaa. No joo, kun siellä on vaihtoehtona violetti!

Jasmiini-minttu kuulosti muutenkin houkuttelevalta. Enpähän ole aiemmin tuon makuiseen törmännyt, tykkäsin. Tosi tyttömäinen, mutta juurikin jees. Pakkausten ulkomuoto ei sinänsä ole ihan minua, mutta hei, väri!

Marvis-tahnoja näin ensimmäisen kerran syksyn I love me -messujen kosmetiikkapuolella. Kai nämä sitten kosmetiikkaan lasketaan, kun Tukholmassakin näitä myydään mm. COW Parfymerissä meikkien ja muun kosmetiikan seassa. Ja tulihan sieltä Livboxistakin jo kahteen kertaan hammastahnaa.

Marvis on italialainen merkki, jonka hammastahnoja on mainostettu myös suuparfyymeiksi. Makuja on erilaisia ja vähän erikoisempia - jasmiini-mintun lisäksi myös esim. inkivääri-minttu, kaneli-minttu ja lakritsi. Tällainen iso 75 ml:n tuubi on noin 8,90 euroa, pienempi 25 ml:n matkakoko 4,55 euroa. Myyntipaikkoina Suomessa toimivat ainakin Moko, Cleopatra's Secret ja muut maahantuojan listalta löytyvät jälleenmyyjät. Suomessa jälleenmyyjät ovat lähinnä sisustuspuolen liikkeitä.


Ja niin, en vieläkään erota violettia ja lilaa. Sama ne mulle ovat, violetin miellän perusmuodoksi ja lilan vaaleammaksi, useimmiten pastellisemmaksi versioksi siitä. Mutta kumpikin käy, violetti paremmin. :)


Marvis-tahna saatu blogiin testiin PR-toimiston kautta.

China Glaze Atlantis ja ostopaikkavinkki

Kävimme bloggaajaporukalla tutustumassa China Glazea maahantuovan Consult Ladyn tiloihin Korsossa. Ostoslistallani oli harmaa lakka, musta lakka ja tämä Atlantis, joskin vähän ehkä-asenteella. Onneksi ostin, sillä upeahan tuo on kuin mikä.

Atlantis on Speciality-kokoelmasta vuodelta 2009. Olen nähnyt tämän monesti, mutta en ole aiemmin kunnolla syttynyt. Nyt oli kuitenkin tämän aika. Minua huoletti, tarvitseeko lakka alleen jonkun toisen lakan, mutta mukana olleet kynsilakka-asiantuntijat sanoivat, että tämä peittää kyllä yksinäänkin tarpeeksi monella kerroksella. Yllä olevassa kuvassa sitä on kynsilläni 3 kerrosta, sillä määrällä pärjättiin.

Ostin mä pari muutakin... Kun on niin suppea tuo lakkakokoelma vielä. ;P Enkä vieläkään omista edes yhtään keltaista ja pastellipinkkejäkin vain yhden! Niitä en hankkinut nytkään. Muut shoppailuni olivat Stellar, Digital Dawn, Custom Kicks, Awakening, Ahoy, Recycle, Liquid Leather, Red-Y & Willing ja jouluklassikko Ruby Pumps. Yhdet lakat saimme ilmaiseksi, valitsin Adoren. Consult Lady sijaitsee aivan Korson juna-aseman vieressä, oikea keidas China Glazeja! Siellä voi shoppailla ihan kuluttaja-asiakkaatkin, vaikka kyseessä on myös tukkuliike. Kauneushoitola löytyy myös. Kuulin koko paikasta aikoinaan ensimmäisen kerran Pandan blogista. Tykkään päästä hypistelemään lakkoja livenä, on se ihan eri asia kuin netistä tilaaminen.

Pakollisia ostoksia

Tykkään kosmetiikkashoppailusta, tietenkin, mutta tiettyjen tuotteiden ostaminen on yhtä tylsää kuin vessapaperin hakeminen lähimarketista. Pakko ostaa, kun ilmankaan ei pärjää. Ja tietenkin se pitää olla sitä samaa, kun kyseessä on tuote, jota ilman ei pärjää. Näissä hankinnoissa yritän vain löytää halvimman paikan ja käyttää kaikki mahdolliset alennussetelit sun muut.

Vuoden alussa on moni juttu loppunut lähes samaan aikaan. Kaiken lisäksi näitä pakko-ostoksia on pakko tehdä aina ajoissa ennen tuotteen loppumista - ei ole kauhean helppoa, jos käyttää vain yhtä deodoranttia ja se loppuu...

Helena Rubinstein All Mascaras! -silmämeikinpoistoaine. Tää on kallista kuin mikä, mutta valitettavasti olen rakastunut juuri tähän ja muut ovat jollain tavalla huonompia tai epämiellyttäviä. Mulla on käytössä kaksi vajaata pulloa muita silmämeikinpoistoaineita myös, käytän niitä silloin, kun meikki on kevyempi tai haluan säästellä tätä kalliimpaa tavaraa. Silti tätä pitää olla koko ajan saatavilla.

Orly Spritz Dry on näköjään ehtinyt vaihtaa pulloakin sitten edellisen hankinnan. Tämä on kynsilakan pikakuivattaja, jota suihkutan lakkakerrosten väliin. Se mahdollistaa kynsien nopean lakkaamisen, kerrosten välissä ei tarvitse odotella. Ilman tätä alempi kerros on joskus vielä liian märkä ja lähtee liikkeelle uutta kerrosta lakatessa. Onneksi tuo pullo kestää ikuisuuden.

Clarinsin deo on ainoa, jota käytän. Näitä meni viime vuonna yksi kolmessa kuukaudessa, osaan suunnilleen varautua uuden hankintaan kun tiedän tuon. Clarins ei tahraa mustia vaatteita ja toimii kesät talvet. Kuivumisessa kestää tovi, mutta se on ainoa negatiivinen asia tässä. Clarinsia saa usein tarjouksesta 3+1-päiviltä tai Hulluilta Päiviltä, yleensä hankin nämä sieltä.

Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream -sarjan Intensive Daily Moisturizer for Face on ainoa kosteusvoide, jota olen elämässäni käyttänyt loppuun useamman. Tämän erinomaisuus on se, että se silikonisuutensa takia sopii täydellisesti meikin alle. Tuote oli hetken aikaa lopetettu, kirjoitin silloin sille muistokirjoituksenkin. Onneksi se sitten palautettiin takaisin valikoimaan. Yökäytössä minulla on aina jotain muuta, mutta tätä käytän lähes päivittäin.

Lancômen La Base Pro on meikinalusvoide, jota ei saa Suomesta. Lähimpää löytyy laivalta (ainakin Silja), Tallinnasta ja Tukholmasta. Tekee nestemäisen meikkipohjan levittämisen helpommaksi, meikki levittyy tasaisemmin ja liukuu nätisti. Tämä piilottaa myös kuivempia kohtia, joihin meikkivoide kerääntyy ilman tätä rumasti. Näitä olen käyttänyt loppuun monta, pullon loppuessa kaivan vielä viimeisetkin rippeet jollain tikulla pullon seinämiltä. Juu, kai tämä vähän mattaakin ja piilottaa ihohuokosia jotain muuta, mutta minulle ensisijaista on juuri tuo meikkivoiteen levittyvyyden parantaminen. Täysin erilainen tuote kuin ne pitkäkestoisuutta tuovat, aavistuksen tahmaista tarttumapintaa luovat meikinpohjusteet.

Cliniquen kakkonen. Alkoholipommi, jota ilman en voi elää. Puolet bloggaajista ja ammattilaisista käskisi kiertämään tämän kaukaa alkoholinsa takia, mutta mä tarvitsen tällaisen lianräjäyttäjän. Rakkaussuhde tähän on kestänyt jo jonkun lähes 15 vuotta. Koostumusta on muutettu välissä, mutta ei merkittävästi. Montakohan litraa mä olen tätä elämässäni käyttänyt? Arviolta jonkun 5 litraa, ehkä.

Joulukuussa ostamani Lumenen CC-voide osoittautui niin erinomaiseksi, että käytin ensimmäiseni loppuun ennätysajassa. Ostin seuraavan käyttämättömänä bloggaajakaverilta. Tämä on ollut talven vakiomeikkipohja, nyt se tosin on käynyt aivan aavistuksen liian tummaksi kaulan ihoon verrattuna, mutta ei vielä liian merkittävästi.

Seuraavaksi pakko-ostoslistalla on Seche Viten pikakuivattaja. Onneksi mikään muu ei ole vielä loppumassa hetkeen!

Lisää juttuja Clarins Opalescense -kokoelmasta

Clarinsin kevätlookin testaus jatkuu! Jos kissat kiinnostavat enemmän kuin meikit, rullaa postauksen loppuun, siellä on superhassu Sisu. Viimeksi esittelin kokoelman luomiväripaletin. Yllä olevasta kuvasta puuttuvan kasvopaletin lähetin ennen kuvan ottamista sijaistestattavaksi Eikolle, sillä itse en olisi siitä osannut sanoa juuta enkä jaata ja tiesin hänen ymmärtävän sekä Clarinsin että kasvopalettien päälle. Eiko kirjoittelikin siitä jo tässä ja postailee muitakin juttuja kyseisen paletin tiimoilta, kuten sieltä tuoreemmista jutuista jo näkeekin. Paletti itse on nätti, miten näitä raaskii käyttää?

Opalescense Face & Blush -puuteripaletti

Nyt tässä postauksessa jatketaan poskipunasta ja soololuomivärinapista. Olen hakannut Javaa ohjelmoinnin peruskurssilla niin tehokasta tahtia kahden duunin ohella, että kevätlook tulee vähän tällä tavalla osissa. Tänne tekstin väliin on mukava puolihuomaamattomasti upottaa pieni info siitä, mitä tulevaisuudessa on edessä elämässäni uuden kissan kuvausassistentin lisäksi: jätän oikeustieteellisen tiedekunnan sivuun ainakin toistaiseksi ja aloitan näillä näkymin syksyllä Helsingin yliopistossa tietojenkäsittelytieteellä. Samalla olen siis siirtymässä takaisin päiväopiskelijaksi, jonka takia hankin tuon uuden duunin (yötyö) ja jätän 8-16-virastoduunini. Vielä hetken pusken päälle molempia töitä samaan aikaan, bloggaus on tästä kiireestä vähän kärsinyt.

Mutta asiaan! Otetaan ensin sen poskipuna.

Clarins Multi-Blush Cream Blush sävyssä 02 Candy on elämäni ensimmäinen voidemainen poskipuna. Olen vierastanut näitä, sillä olen pelännyt jäljen olevan liian voimakas ja vaikeasti häivytettävä. En pyytänyt tätä sen takia testiin, tämä tuli testattavaksi pyytämättä ja yllättäen. Kokemusta minulla on nyt siis ainoastaan tästä yhdestä, mutta tämän perusteella pelkoni voidemaisia kohtaan on syytä heittää romukoppaan.

En lukenut minkäänlaisia käyttöohjeita tai vinkkejä, päättelin itse käyttötavan. Levitin punaa voidemaisen meikkipohjan päälle, ennen puuteria, osittain sormilla taputellen ja osittain kevyesti sivellen. Kova hierominenhan irrottaisi meikkipohjaa sieltä alta. Pakkauksessa lukee takana "cream-to-powder blush" mutta enhän minä sitäkään ollut lukenut ja yllätyinkin, kun aluksi voidemainen tunne muuttuu iholla samettiseksi. Oih, tämähän oli oikein mukava kokeilu! Sävykin oli sopiva minulle. Yleensä poskipunanani on aavistuksen kultashimmerinen korallipinkki Narsin Orgasm, joka jättää kevyen jäljen. Vierastan överipunattuja poskia. Candy oli sävyltään kevyt (jes!) ja samanhenkinen kuin Orgasm pinkki-korallisuudessaan (jes!). Candy on tosin shimmeritön ja mielestäni aavistuksen vähemmän pastellipinkkiin ja enemmän oranssiin taittava eli lämpimämpi, mutta hyvin samaa maailmaa.

Tätähän voisi käyttää huulillekin, siitä nimi Multi-Blush, mutta sitä en ole kokeillut.

Koen perinteisen poskipunan yhä helpommaksi käyttää ja tartun siihen herkemmin kuin tähän, mutta helppo oli tämäkin. Nyt en edes googlaa vaan kysyn teiltä: kertokaa, miten voidemaista poskipunaa kuuluisi käyttää? Noin miten minä tein vai jotenkin muuten? Miten itse teette?


Sitten kokoelman helmeen. Tämä luomivärinappi osoittautui minulle sellaiseksi. Sen ei ole tarkoitus olla kokoelman valokeilassa tähtituotteena, mutta minulle se oli täydellinen.

Clarins Ombre Minérale Mineral Eyeshadow sävyssä 17 Smoky Plum näyttää napissa tylsältä väriltä, mutta sen sävy on minulle täydellinen neutraali. Muiden neutraalit meikit ovat yleensä ruskeita tai harmaita tai harmaanruskeita, mutta minun neutraaliin meikkiini vaaditaan aavistus violettia, jotta se ei mielestäni näytä tunkkaiselta. Esimerkiksi blogiklassikkoa Urban Decayn Naked-palettia ei minulta löydy, koska tuo monille muille niin täydellinen paletti eri versioineen on minulle vaikea ruskeiden ja useiden lämpimien sävyjen takia.

Mutta kas tässä. Smoky Plum on murrettu violetti, vähän sinne taupeen päin. Koostumus on loistava, samettisen pehmeä ja varisematon. Kerrostamalla saa iltameikkivahvuuden, ohuelti arkimeikkivahvuuden. Yläpuolen kuvassa ei ole käytetty minkäänlaista luomivärinpohjustajaa sävyn intensiteetin lisäämiseen. Tätäkin voisi käyttää kosteana halutessaan, jolloin tulos on vielä tummempi, mutta en ole kokenut tarvetta kun tähän en tarvitse edes pohjustajaa.

Suosittelen Smoky Plumia erittäin lämpimästi kaikille sellaisille, joilla minun tapaani oli hakusessa tällainen hillitty, ei-räikeä varjostusväri, joka violettisuutensa takia ei näytä yhtä tunkkaiselta kuin ruskeat tai harmaat.

Kirjoitukseni Smoky Plumista kuulostaa nyt ihan maksetulta mainokselta tai maahantuojan mielistelyltä kaikkine hehkutuksineen, mutta sitä se ei ole. Tämä vaan oikeasti osui ja upposi ja vahvasti. Smoky Plum jää ilmeisesti kevätlookin jälkeen vakiovalikoimaan, hyvä juttu!

Tapanani on kuitenkin etsiä täydellisen upeistakin tuotteista joku puute näissä blogiin testattavaksi saaduissa tuotteissa. Hakemalla haetaan sitten! Clarinsin kultaiset pakkaukset ovat tyylikkäitä, mutta tykkään enemmän hopeasta. Mukana tuleva applikaattori on turha minulle, en käytä koskaan noin lyhytvartisia applikaattoreita jos applikaattoria käytän.


Multi-Blushilla on hintaa noin 29 euroa (4 grammaa), luomivärillä 22,90 euroa (2 grammaa) ja kasvopaletilla 46,90 euroa (10 grammaa).


Loppuun vielä kevennykseksi Sisun mielipide kuvausjärjestelyistäni ikkunalaudalla:

On se rankkaa olla bloggaajan kissa. Joutuu seisomaan mangustiasennossa, jos ulkona näkyy jotain erityisen jännää silloin, kun meikäläisen kuvaustaustapaperit ovat tiellä.


Postauksessa esitellyt Clarinsin tuotteet saatu testiin blogin kautta maahantuojalta. Gerbera on ostettu ihan itse itselleni naistenpäiväkukaksi sekä kuvausrekvisiitaksi ruokakauppareissulta. :D

Make Up For Ever High Definition Powder

Olen pelännyt valkoisia, sävyttömiä irtopuutereita vuosikaudet. Muistikuvani mukaan kokeilemani ovat vaalentaneet meikkipohjaa. Kun äskettäin kulutin loppuun Helena Rubinsteinin irtopuuterini, oli aika ostaa uusi. Päätin ostaa kokeiluun MUFE:n paljon kehutun High Definition -irtopuuterin.

Todennäköisesti tuo pelkoni transparentteja valkoisia kohtaan on jäänyt vain joko huonolaatuisesta puuterista tai sitten siitä, että olen aikanaan laittanut sellaista puuteria liikaa. Tämä ei ainakaan muuttanut meikkipohjan väriä nähdäkseni yhtään vaaleammaksi. Toisenlaisia arvioita olen lukenut ulkomaisista blogeista, mutta suomalainen iho on yleensäkin hyvin vaalea ja mahdoliset ongelmat muilla voivatkin liittyä juuri tummempaan ihonväriin.

HD-puuteria käytetään todella vähän. Siis todella, todella vähän. Alkuun minulla oli hieman ongelmia, laitoin liikaa ja pohjasta tuli vähän tunkkaisen näköinen. Sitten opin keventämään määrää ja tuote alkoi toimimaan odotetusti. Puuteri on erittäin hienojakoista, eron tavalliseen huomaa selvästi.

Värittömässä puuterissa on yksi puute, mitä puuteriltani kaipaan: koska siinä ei ole väriä, se ei myöskään peitä yhtään. Siispä meikkipohja alla pitää olla tasainen ja täydellinen, tällä sitä ei enää korjailla ja tasoitella. Tavallinen irtopuuteri häivyttää minulla aavistuksen pieniä sävyeroja, väritön tietenkään ei.

Aika jees. Plussaa nätistä pakkauksesta, miinusta hieman huonosta tuoksusta. Puuterissa on tasan yksi ainesosa - silica eli piidioksidi.

Puuterilla on hintaa noin 45-50 euroa. Puuteri on aika pienikokoinen, 10 grammaa, mutta toisaalta tätä käytetään paljon vähemmän, joten hinta ei ole suoraan verrattavissa normaaliin, väriiliseen irtopuuteriin. Omani ostin kampaamo Villi Vaniljasta hintaan 47,85 euroa. Tietysti myös suoraan MUFE:n omasta Kallion liikkeestä saa näitä.

Kanssabloggaajat tiesivät kertoa, että MUFE:n HD-puuterin kanssa on joskus ongelmia salaman kanssa valokuvattaessa. Puuteri ilmeisesti jää silloin joskus vähän liian vaalean näköiseksi kuvassa. Minusta nyt ei yleensäkään paljon kuvia räpsitä, mutta ongelmaa ei ainakaan seuraavissa salaman ja HD-puuterin kanssa otetuissa kuvissa ollut. Laitettakoon ne tähän myös loppukevennykseksi - vakavamieliset kosmetiikkabloggaajat Sensaistin miitissä:

Mukana kuvissa Pauliina, Sinini ja Virve. Kuvat joko Pandan tai Shinyn ottamia.

Urban Decay Moonflower Build Your Own Palette

Kun se on niin kaunis ja vain rajatun ajan kuitenkin myynnissä... Pakko se oli lopulta tilata.

Urban Decayn Moonflower-paletti on neljän napin peltinen rasia peilillä. Paletissa tulee valmiiksi mukana sävy Moonflower.

Uudemmat Urban Decayn luomivärinapit saa irrotettua rasioistaan ja niistä voi sitten valita haluamansa tähän. Koska minulla on jo Book of Shadows III, sävyjen valinta oli aika haastavaa, sillä monet kauneimmat perusvalikoiman sävyt löytyvät minulta jo siitä.

Sain lopulta valikoitua vain kaksi, mutta eihän sitä palettia tarvitse heti täyttää. Minulla on luomivärejä niin tolkuttomasti, että tämä netin kautta ostaminen on vähän työlästä - vaikka katsoisin miljoona swatch-kuvaa, lähes kaikkia sävyjä vastaava sävy minulta jo löytyy.

Soolonapit tulevat siis tällaisissa rasioissa, joista ne saa irti käyttäen vähän jotain apuvälinettä. Oma valintani oli tölkinavaaja, joka mahtui sopivasti siihen koloseen, josta nappi kammetaan ylös. Varovasti sitten sen irrottelun kanssa... EDIT: Satu kertoi, että ihan vaan pohjasta painamallakin lähtee. Hyvä minä. :D

Tuommoinen paletti! Magneettikiinnitykselliset itsekasattavat paletit ovat vähän nätimpiä mielestäni, mutta käy se tällainenkin toteutus.

Omani tilasin Feeluniquelta. Jokohan kohta saataisiin UD Suomeen, kun L'Oréal on sen jo aikapäiviä sitten ostanut?

Vauvauutisia

Kissaämmä on hehkuttanut Almaa tässä jo useamman viikon. Mutta niin on perheenlisäystä tulossa tähänkin taloon! Sisu ja minä tarvitsemme kolmannen tähän talouteen ja tuo kolmas tulee olemaan egyptinmau. Veljeni kissa Flippi sekä Mauno ja Eppu (joskin jälkimmäiset vain netin välityksellä) ovat ihastuttaneet niin, että mau sen nyt olla pitää. Kävin sunnuntaina Vaasassa katsomassa mau-vauvoja ja vähän isompia maukuja.

Jompikumpi hopeisista vauvoista tulee minulle luovutusikään päästyään pääsiäisen tienoilla. Takana on vielä pentueen kolmas, mustasavu, mutta siitä en saanut reissullani yhtään onnistunutta naamakuvaa. Vauvat nimittäin menivät leikkimisen ja pesupuuhien jälkeen aika pian maitobaariin, josta niitä ei tohtinut enää repiä kuvattavaksi:

Paikalla oli myös pikkukavereiden isompiluinen isoäiti vähän mintuissa:

...sekä toinen, suunnilleen 12-viikkoisten pentue, joista muut paitsi yksi on varattu. Niitä oli vähän helpompi kuvata.

Maun huolestunut perusilme

Ruskeatäplikäs mauku ylvästelee

Sama kaveri

Hopeapari

Ja sitten on Dennu! Dennu oli minulla ajatuksissa ensin, mutta sitten selvisikin, että sillä on napatyrä. Lääkärikin totesi, että napatyrä yleensä ei aiheuta kissalle mitään ongelmia, mutta minulle stressaajaluonteena se on silti vähän vaikeaa. Minä kun olen viemässä kissaa eläinlääkäriin joka ainoasta pienestäkin asiasta ja vakuutusyhtiöni ilmoitti, että vakuutukseen tulisi napatyrää koskeva rajoitus. Reetta-kissani kanssa menin aikanaan päivystykseen jalassa olleen patin löydettyäni (pakko olla kasvain!!!) ja vaadin tuosta eläinlääkärin toteamasta selkeästä rasvapatistakin vielä ohutneulanäytteen (no ei ollut kasvain vaan se rasvapatti...), joten olen aika yliherkkä terveydellisille erikoisuuksille.

Dennu on siis vapaa vielä, katsokaa tätä karvakaveria:

Dennu tuo hopea etualalla

Yllätin Dennun haukottelemasta

Dennusta kiinnostuneet voivat olla yhteydessä suoraan kasvattajaan, FI*Chai-lai. Tällä hetkellä Chai-lain sivut eivät minulla toimi, mutta tuolta löytyy yhteystiedot. Uusi FI*Ausare-pentuekin syntyi juuri.

Katsokaa nyt noita vauvoja! Miten pieniä! Klikkaamalla saa isommaksi. Kuvaa, ei pentuja valitettavasti. Todennäköisesti tuo tummempi hopeisista tulee minulle ja toinen jää kasvattajalle. Molemmat ovat tyttöjä, samoin kuin mustasavu, joka tässäkin kuvassa on valitettavasti takana:

Mutta mikä vauvalle lempinimeksi? Kasvattajahan toki on nimennyt pennut jo, mutta mikä kutsumanimi sopisi Sisun kaveritytölle?