lauantai 29. elokuuta 2015

Lemony Flutter ja koulun ensifiiliksiä

IMG_1351

Lushin Lemony Flutteria on tullut käytettyä kai parikin purkkia, ostin kesällä uuden. Lemony Flutter on kynsinauhoille tarkoitettu voide, mutta Lush vinkkaa sen sopivan muillekin kuiville kohdille ihossa. Voide on voimakkaan sitruksinen tuoksultaan ja erittäin rasvainen. En voi käyttää näin rasvaista voidetta minään käsilaukkutavarana, sillä imeytyminen kestää ja pitkään, mutta illaksi se on hyvä. Pääasiallisena käyttökohteena tälle minulla kuitenkin on jalat, joihin saa aika nopeasti upotettua purkillisen sitruunavoidetta. Voide jalkoihin ja puhtaat puuvillasukat päälle, niiden kanssa nukkumaan.

Lemony Flutterilla on kuitenkin rajallinen säilyvyys - mutta niinhän kaikilla tuotteilla. Juuri ostettu oma purkkini lupaa olla kunnossa vielä vajaan vuoden, mutta niin pitkään tuote ei minulla tule kestämään, kun sitä jalkoihin käytän. Minä voin olla huoleti, mutta mikäli Lemony Flutterin ostaa ihan pelkille kynsinauhoille, kannattaa pitää mielessä, että tämä sitten tosissaan pilaantuu. Vaikken itse ole kokenut näiden kanssa ongelmia, olen kuullut kaapissa lojuneiden Lemony Fluttereiden menneen ihan selvästi pilalle niin, että tuoksu on ollut kaikkea muuta kuin ihana. No, minä en näe sitä virheenä tuotteessa, koska eihän tuotteelle ikuista säilyvyyttä luvatakaan. Kuitenkin noiden juttujen jälkeen siirsin omani jääkaappisäilytykseen tästä loppukesän kuumien päivien tieltä.

Lemony Flutter maksaa 13,95 euroa / 50 grammaa.

Kuinka nopeasti Lemony Flutter on mennyt pilalle, teillä, joilla niin on käynyt?


Estenomiopinnot Tikkurilan Laureassa alkoivat tällä viikolla, siksi blogiinkin tuli tällainen muutaman päivän tauko. Koulun alku on ollut kivaa, meitä on hyvin sekalainen porukka siellä. Ajattelin, että olen noin suunnilleen keskivertoa vanhempi fuksi, mutta höpsis. Yllättävän iso osa aloittaneista on omaa yritystä jo jonkun aikaa pyörittäneitä kosmetologeja tai kampaajia, jotkut ovat suoraan lukiosta, muutama on lukenut ihan jotain muuta. Tämän vuoden koulutus alkoi monimuotokoulutuksena, joka mahdollistaa samanaikaisen työssäkäynnin, sillä lähipäiviä on pääsääntöisesti vain parittomien viikkojen maanantait ja tiistait. Tuohan tietysti tarkoittaa sitä, että kotona täytyy tehdä paljon töitä, mutta minulle tämä käy hyvin - se tuo ammattikorkeakoulutyyppistä opetusta vähän samanlaiseksi kuin oikisopinnot, jotka olivat pääsääntöisesti sitä kirjan kanssa istumista ja itsenäistä oppimista. Minä kyllä vähän kaipaan sitä koulun penkillä istumista, mutta toisaalta en kaipaa sitä, että kursseilta putoaa helposti, kun ei joka päivä maanantaista perjantaihin olekaan paikalla.

Opintopisteitä ropisee heti. :D Muutaman kurssin yliopiston puolelta saan luettua tutkintoon valinnaisiksi opinnoiksi, esimerkiksi kauppaoikeus ja sopimusoikeus sopivat tuohon oikein hyvin. Virkamiesruotsi ja englanti hyväksiluetaan, mutta jotain lisätehtäviä tulee (käytännössä kauneusalan sanastoon liittyen).

Minulla on tässä vaiheessa alkanut vasta kaksi kurssia, markkinointiviestintä ja kemian valmentava kurssi. Kemian opiskelusta on niin paljon aikaa, että valmentava kurssi on enemmän kuin hyvä asia. Käytännössä se sisältää lukion kemian ykköskurssin asioita, eli samoja asioita, joita luettiin pääsykokeisiin, mutta eipä minulla kemia pääsykokeissa mitenkään kehuttavan hyvin mennyt. Mihin nämä kaikki aikuisiän vuodet ovat näin nopeasti vierineet? No, näköjään asioiden unohtamiseen.

Markkinointiviestinnän kurssilla on meillä koko kurssin ajan kestävä portfoliotehtävä, jonka pohjan ideoin tuossa iltana eräänä töissä. Vaikken töissä tietenkään voi koulutehtäviä tehdä, ainakin minulla on arkivuoroissa todella paljon aikaa ajatella.

Kuinka kuormittavaa tämä sitten on, käydä samaan aikaan töissä ja opiskella monimuotototeutuksella? No, se jää nähtäväksi. Tämä alku on ainakin erittäin pehmeä lasku takaisin koulunpenkille, kun valmentavista kursseista käyn ainoastaan kemian.

Ai niin: meillä on ihan loistava kirjasto. Pieni, mutta sieltä löytyy kirjoja, joita lukee ihan ajanvietteeksikin.

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Issey Miyake L'Eau d'Issey -miniatyyrikokoelma

IMG_1325

Ostaessani itselleni syntymäpäivälahjatuoksua Issey Miyaken L'Eau d'Issey oli yksi vahva vaihtoehto. Tulen äärimmäisen myöhässä tämän tuoksun kanssa, sillä vaikka tuoksu onkin ollut suosittu jo 1990-luvulla, tätä äitini ei koskaan myynyt. Hän tunnisti tuoksun kyllä, kun näitä kuvia äidin mökin pihassa räpsin, mutta kertoi ihan tietoisesti aikanaan valinneensa, ettei ota sitä myyntiin. Niinpä koko tuoksuun olen kunnolla tutustunut vasta ihan viime aikoina, kun törmäsin siihen Fragranticassa niin usein. Kuvauksen perusteella se kuulosti minun jutultani, sitähän se olikin. En kuitenkaan silloin syntymäpäivänäni ostanut sitä vaan Guerlainia, mutta laivalta tarttui mukaani tämä miniatyyrisetti.

IMG_1446

Miniatyyrikokoelmassa on 3 ml:n pullo alkuperäistä, vuonna 1992 julkaistua L'Eau d'Issey EdT-tuoksua (tuo etualan harmaakorkkinen) sekä kirkkaalla pallolla erottuva tuoksun vuoden 2006 EdP-versio. L'Eau d'Issey on floral aquatic -perheen tuoksu, EdT ja EdT poikkeavat toisistaan aavistuksen.

EdT:ssä on alussa syklaamia, lootusta, ruusua, freesiaa ja hunajamelonia. Sydäntuoksussa on pionia, liljaa, kieloa ja neilikkaa. Jälkituoksun muodostavat seetri, myski, santelipuu ja meripihka. Tuoksu on kauttaaltaan kovin valkokukkainen minun nenääni. Raikas, kevyt ja valkokukkainen.

EdP:ssä on jokseenkin samoja nuotteja: alkutuoksu on lootusta, ruusua ja freesia, sydäntuoksu liljaa ja osmanthusta (onko sille suomennosta?), jälkituoksu seetriä, santelipuuta ja myskimalvaa. Minusta EdP-versio on parempi, joskin molemmat ovat hyvin samankaltaisia ainakin minun ihollani ja molemmista pidän kovasti. EdP on jotenkin kuitenkin minulla vähän vehreämpi ja raikkaampi, terävämpi.

Älkää kysykö minulta, mikä tuo kukka kuvassani on. Arvaukseni on petunia, mutta voi se olla jokin muukin. Se oli valkoinen. Valitsin sen kuvaan värinsä takia. :D Tunnistan tuosta ensimmäisestä kuvasta varmuudella vain kummallisen vaalean pehmeän oranssikeltaisen unikon. Kaikki on valittu vain sopimaan väreihin, haha. Äiti kyllä tiesi kasviensa nimet, mutta en niitä sitten kirjoittanut ylös...

Vaikka molemmat ovat kevyitä ja helppoja tuoksuja minulle, eivät nämä kuitenkaan ole millään body spray -tyylillä kevyitä. Jollakin toisella, jolle nämä kukkaisat nuotit eivät ole niin helppoja, tuoksut voivat tuntua voimakkailtakin. Blogipostausta varten annostelin näitä kahta reilulla kädellä, toista toiseen ja toista toiseen ranteeseen, ja onnistuin jopa saamaan hienoisen päänsäryn yliannostelustani. Tuoksut ovat samaan aikaan kepeän raikkaita, mutta silti kuitenkin voimakkaita ja kestäviä.

Valkokukkaisuus kulkee minusta käsi kädessä saippuaisten, lakanapyykkimäisten tuoksujen kanssa. Aistinkin tästä juuri sellaista lakanapyykkiä, joka siis minun tapauksessani on hyvä asia. Vaikka tämä ei ole ihan puhtain white floral -tuoksu, minulle tämä kyllä edustaa juuri sitä valkokukkaisuutta ennen kaikkea. Jätä suosiolla hyllyyn, jos valkokukkaiset eivät iske.

IMG_1486

Tämä kultainen on L'Eau d'Issey Parfum Absolue, vuoden 2013 limited edition. Se on oriental floral -tuoksu ja hunajaisempi. Ei niinkään minun mieleeni, sillä tämä on liian makea minulle.

Alkutuoksussa on lootusta ja freesiaa, sydäntuoksussa tuberosaa, hunajaa ja tällaista yöllä kukkivaa jasmiinia, josta en ollut koskaan kuullutkaan. Jälkituoksu on puunuotteja ja vaniljaa. Minun mielestäni hunaja iskee tuoksussa läpi jo aivan ensinuuhkaisulla, mutta voimistuu selvästi tuoksun kehittyessä.

Paljon parempi tämä on kuin monet karamellisen makeat, mutta ei missään nimessä sellainen, että käyttäisin tätä muuta kuin harvoin, pienissä määrin ja vain iltatilaisuuksissa.

IMG_1423

Miniatyyrisetissä tuli lisäksi kaksi identtistä L'Eau d'Issey Eau de Toilette Floralea. En oikein tykkää siitä, että miniatyyrisetteihin laitetaan samaa tuoksua useampi pullo, etenkin, kun L'Eau d'Isseystä on olemassa useita muitakin versioita - itse asiassa flankereita on tehty kasapäin. Florale julkaistiin 2011, se on kukkaistuoksu mandariinillä, ruusulla, liljalla ja puunuoteilla.

Onneksi se kuitenkin oli tämä, mitä tuli kaksi, eikä tuo Parfum Absolue. Tästä nimittäin pidän. Ruusu on selkeä tässä, naisellinen ruusu. Ei missään nimessä samanlainen kuin damaskoksenruusu, jota monissa ruusulta tuoksuvissa kosmetiikkatuotteissa (erityisesti luonnonkosmetiikan puolella) on hajusteena.

Poikkeuksellisesti kuvan kukka ja tuoksut ovat tässä ihan samaa tavaraa - tuon jopa tunnistin ruusuksi. En mä ihan toivoton ole, kaksi (tai kolme, jos petunia on oikein) kukkaa postauksen viidestä eri lajikkeesta tunnistettu! :D Suosikkini oli tuo ensimmäisen kuvan ryppyisen näköinen pinkki kukka. Tunnistakaa loput!

tiistai 25. elokuuta 2015

Lancôme Effacernes

IMG_0309

Lancôme Effacernes-peitevoide on ollut myynnissä iät ajat. Tästä ovat tykänneet monet ja siksi se on ollut hankintalistallani pitkään. Koska minulla ei hirveästi peiteaineita kulu, tajusin, että en tule ostamaan seuraavaa varmaan koko tämän blogin pystyssä ollessa, jos ostan sen vasta muiden loputtua. Siispä pakkohan se oli viimein hankkia, testatakseni, tykkäänkö minäkin tästä silmänalusten ihmeaineesta yhtä paljon.

Ostin omani 01-sävyssä, tosin kokeilin myös 02-sävyä ja sekin olisi ehkä käynyt. 01 Beige Pastel vaikutti kuitenkin todella vaalealta, joten ajattelin sen sopivan varmasti vielä keskellä talveakin ja käyvän myös korostustuotteeksi. Minulla ensisijaista on se, että tuote on tarpeeksi vaalea - ihan hirveästi en tarvitse neutralointia. Lähinnä silmänaluset jäävät minulla vain vähän tummahkoiksi, jos ei niille erikseen levitä peitetuotetta. Selkeää sinertävyyttä esimerkiksi ei ole, toisin kuin monilla. Minna kirjoitti taannoin hyvän jutun tummien silmänalusten meikkaamisesta, siinä käydään läpi myös tuo neutralointipuoli ja levitystekniikkaa.

Effacernes on erityisesti tarkoitettu silmänalusille, mutta eihän sitä kukaan estä käyttämästä monipuolisemmin. Tarpeeksi vaaleassa sävyssä se tosiaan käy voidemaisesta korostustuotteesta, toisaalta taas lähempänä omaa ihoa olevassa sävyssä se sopii myös pienten virheiden piilottamiseen normaalin peitevärin tavoin. Pääsääntöisesti käytän kuitenkin peiteaineita juuri silmänalusille, joten on hyvä, että tämä on juuri siihen tarkoitettu. Harvemmin jaksan edes meikata piiloon pieniä näppylöitä, mutta sitäkin useammin sipaisen sinne alaluomille jotain peittoa. Effacernes ei ole koostumukseltaan erityisen rasvaisen tuntuinen, joten paranemassa oleville näppylöille voi sopia tätä paremmin jokin rasvaisempi, koska sellainen samalla häivyttää kuivaa, hieman halkeilevaa ihoa. Kuivempi koostumus saattaa jopa korostaa sitä näppylää. Muistan, kuinka teini-iässä ja vielä pitkälle aikuisikään tultaessa tykkäsin erityisesti todella rasvaisista peitepuikoista finnien kanssa, koska ne eivät korostaneet sitä kuoriutuen uusiutuvaa ihoa. Rasvaiset peitevoiteet kuitenkin voivat olla huonoja taas sitten siellä silmien alla, koska ainakin minulla sellaiset kertyvät helpommin viiruiksi juonteisiin. Nyttemmin kun se peitevärien käyttökohde on ensisijaisesti juurikin silmien alla eikä näpyissä, tällainen tuote on minulle tarpeellisempi.

Effacernes yllätti peittävyydellään, vaikka tiesin, että se on tehokas. Tämä on niin riittoisaa, että 15 ml:n tuubi tulee kestämään ikuisuuden. Ensimmäiset kerrat puristin ainetta tuubista aina aivan liikaa kunnes opin, että erittäin pieni määrä peittää jo tehokkaasti. Silmänaluseni eivät ole erityisen tummat, joten minulla Effacernesiä jo senkin takia riittää ihan minimaalinen määrä. Uskallan luvata, että näin peittävä tuote toimii ongelmallisemmillakin pandasilmillä - ja saman voi päätellä jo siitä, että tuote on ollut suosittu pitkään.

IMG_0314

Eihän se kaikilla kuitenkaan toimi. Joillain silmänympäryksille levitettävät tuotteet kerääntyvät aina juonteisiin. Joillekin taas ei meinaa löytyä sopivaa sävyä. Effacernes on kuitenkin ehdottomasti katsastamisen arvoinen, jos ongelmaa tummista silmänalusista on. Minullakin tämä on kahdesti pettänyt niin, että sitä on kertynyt silmän alle juonteisiin, mutta en ole vielä keksinyt, mitä olen tehnyt väärin - onko ollut liikaa vai olenko jättänyt puuteroimatta kunnolla. Nekin kaksi kertaa juonteisiin kerääntyminen oli ihan minimaalista. En olisi edes huomannut, ellen olisi erikseen tutkinut tarkkaan. Menisi muuten hyväksi havaitut -tagin alle, mutta tuo, että se about kuukauden testauksen aikana kaksi kertaa on pettänyt, saa minut vielä vähän harkitsemaan tätä suurempaa ylistystä.

Toisin kuin Lancômella yleensä, tämä tuote ei ole hajustettu. Suojakerrointa löytyy, SPF 30.

Mahdollinen miinuspuoli on hinta. Sokoksella Effacernes maksaa ilman alennuksia 44,50 euroa. Toisaalta kyllä tuosta tuubista sitten riittääkin. Laivalta tai lentokentältä saa paljon edullisemmin, kuten nyt yleensäkin selektiivisen kosmetiikan kanssa asia on.

maanantai 24. elokuuta 2015

Kieroutunut dippipoistoainesuhde

IMG_0845

Minulla tuli tiensä päähän samaan aikaan sekä tavallinen kynsilakanpoistoaine että purkkimallinen. Ostin uudet Kicksistä, päädyin Kicksin omaan sarjaan. Ne olivat edullisia ja asetonittomia, rakennekynsien kanssa en asetonia voi käyttää. Tuo tavallinen oli ihan tavallinen, ihan riittävän tehokas asetonittomaksi. Voisin siirtyä Dependin sijaan oikein hyvin tähän.

Dipattaviin kynsilakanpoistoaineisiin minulla on kovin kahtiajakoinen suhde. Mietin ensin Kicksissä, haluanko varmasti edes ostaa uutta.

Dippipurkeissa on paljon huonoa. Purkkien käyttöikä on suhteellisen lyhyt. Glitterlakat repivät sisällä olevaa sientä niin, että sormen purkista nostaessa siinä on mustia hippuja sienestä. Erilaiset lakat taas värjäävät purkin nesteen sekalaisen harmaaksi, joten sormi on dippausrajaan asti värjäytynyt. Kaikki jotain hippusia sisältävät lakat, muutkin kuin isompia glittereitä sisältävät lakat, jättävät hippunsa purkkiin, josta ne leviävät sormiin. Nämä kaikki yhdessä, ja lopulta käyttöikänsä päähän tullut dippipurkki värjää sormesi, koristelee ne kimalteilla ja vielä lahjoittaa vähän mustaa vaahtomuovia mukaan. Lisäksi ainakin minulla jää kynsiin yleensä vielä vähän putsailtavaa, joten tavallinen lakanpoistoaine on tarpeen purkin lisäksi tuoreen purkinkin kanssa.

Mutta kun dippipurkit ovat nopeampia kuin perinteinen kynsilakanpoistoaine ja vanu. Huomaan ostavani näitä ja käyttäväni näitä kaikista noista miinuspuolista huolimatta. Yritän vaan säästellä näitä vain cremelakkojen ja vastaavien poistoon, jotta käyttöikä pitenisi. Pitäisi ostaa kaksi, toinen purkki pelkille cremelakoille ja toinen glitterjutuille, sillä glitterlakan poisto on tuhannesti helpompaa dippipurkilla tavallisen vanulapun sijaan - enkä edes aloita foliotekniikasta, ei riitä minulla hermot sellaiseen haudutteluun. Sitten se glitterlakkapurkki olisi se, mitä pitäisi vaihtaa useammin, toinen purkki kestäisi pidempään.

Mietittyäni tätä kahtiajakoista suhtautumistani dippipurkkeihin, päädyin lopulta laittamaan ostoslistalle saman tien myös toisen - vaikka aluksi mietin, ostanko uutta lainkaan. :D

sunnuntai 23. elokuuta 2015

MAC Eyes on MAC: Purple Times Nine

IMG_0444

MAC julkaisi maaliskuussa vakiokokoelmaan pysyviksi tuotteiksi tällaisia yhdeksän miniluomivärinapin paletteja, jotka meillä saatiin myyntiin heinäkuussa. Näitä on muissa blogeissa jo vilahdellut, ainakin Myyllä ja Hennalla oli esittelyssä Burgundy Times Nine. Burgundyn lisäksi löytyy tylsiä ruskeita sisältävä perusturvallinen ja monikäyttöinen Amber Times Nine. Lisäksi on puolitylsiä sävyjä sisältävä kokoelma käytännöllisiä, päivään ja iltaan sopivia sävyjä nimellä Navy Times Nine. Kiistaton ykkönen minulle tietysti oli tämä ihan jäätävän kivoja eli kotoisia, turvallisia mutta silti mielenkiintoisia violetteja sävyjä yhteen kerännyt Purple Times Nine. Ihailin tätä palettia netissä jo silloin kevättalvella. Pakkohan tuo olisi saada, jos vain hinta on kohtuullinen ja jos se meillekin varmasti tulisi, ajattelin. Minulla kun ei noita violetteja luomivärejä vielä ole... Yhtään. Tai no ei ollut ainakaan yhtään näistä.

Paleteissa on osittain uusia ja osittain vanhoja sävyjä, MAC tykkää pyöritellä sävyjä eri kokoelmissa ja välillä jotain limited-sävyjä tupsahtaa vakiovalikoimaan pysyviksi. Välillä taas potuttaa niin kamalasti, kun joku sellainen kokoelma ei tulekaan Suomeen, mistä minä juuri olisin halunnut jonkun yhden jutun. No, tämä kokoelma tuli ja toistaiseksi pysyy.

Kun kokoelma julkaistiin Suomessa, hinta olikin olettamaani edullisempi (38 euroa) ja minä kiiruhdin Stockalle. Kukaan bloggaajatuttava ei yllättynyt tästä hankinnastani, näyttivät itse asiassa tienneen minun ostavan sen jo ennen kuin olin päätöstä tehnyt... No, kun se nyt vaan oikeasti on ihan tasan minun näköinen setti. En vaan olisi välttämättä sitä ostanut, jos siinä olisi ollut jo valmiiksi ihan tarpeeksi iso hintalappu ja järkyttävä Suomi-lisä hinnassa vielä päällä. Onneksi ei ollut, tämähän oli ihan kohtuuhintainen!

IMG_0435

Nämä ovat tosiaan pienempiä kuin normaalit luomivärinapit, mutta kuitenkin riittävän isoja siihen, että minä saan näillä ihan kätevästi työskenneltyä. Ne ovat suunnilleen 10 sentin kolikon kokoisia. Pienet napit ovat itse asiassa plussaa tällaisella ihmisellä, jolla luomivärejä kuluu loppuun suunnilleen yksi viidessä vuodessa. On ehkä toivoa, että joku sävy näistä näyttää joskus siltä, että se olisi ostettu tarpeeseen, eikä krooniseen violetinhimoon.

Purple Times Ninen sävyt ovat ylävasemmalta lähtien nämä (koostumus suluissa):
Sweet Lust (Lustre) - Lightly Sugared (Frost) - Poignant (Satin)
Mancatcher (Frost) - Satellite Dreams (Veluxe Pearl) - Bon Nuit (Matte)
After Dusk (Veluxe Pearl) - Beauty Marked (Velvet) - Shadowy Lady (Matte)

Ja tässä ne kuvassa, tietenkin epäloogisesti kuvassa ihan vastakkain eli alhaalta ylös, Sweet Lust on alin ja Shadowy Lady ylin. Kuva on auringonvalossa otettu, alla on Too Facedin luomivärinpohjustaja.

IMG_1625

Koostumuksia on laidasta laitaan. Sävyt nyt tietysti ovat mieleeni, mutta rehellisyyden nimissä todettakoon, että tämä ei kuulemma koostumuksiltaan ollut paras noista uusista yhdeksiköistä. Muutamassa sävyssä on ihan selkeää ongelmaa. Toisaalta loistaviakin löytyy. Tämä on oikein hyvä läpileikkaus siihen, kuinka MAC:illakin vaihtelee laatu luomiväreissä. Yleisestihän niistä on tykätty, mutta toisaalta ihan perusvalikoimaankin kuuluu selvästi huonompia yksilöitä. Vain muutamaa näistä voi käyttää täydellisesti ilman pohjustajaakin.

IMG_1626

Sweet Lust on vaalea shampanjapinkki, jolla kyllä saa valoa sisänurkkaan ja kulmaluulle vähän hohdetta, mutta erityisen vahvaa pigmenttiä siinä ei kyllä ole. Ajattelin, että tätä voisi ainakin reissussa käyttää paletin häivytyssävynä, mutta käytännössä kuitenkin normaalisti käyttämäni L'Oréalin Golden Beige on tuohon tehtävään vaan niin paljon parempi, että en pysty menemään pelkällä tällä paletilla ilman sitä. Lustre-koostumuksellaan Sweet Lustissa on vähän isompia helmiäishippusia kuin noissa viereisissä ja hohtavampi koostumus. En ole ihan varma, onko se tuo parjattu Lustre-koostumus vai pigmentin heikkous mikä sai minut toteamaan, että tämä ei vaan toimi yhtä hyvin kuin normaali häivytyssävyni laadultaan. Väriltään tietty vielä vähemmän, mutta olisi tuollainen pinkkikin beigen sijaan riittävästi kelvannut, jos se olisi koostumukseltaan parempi. Sinne ihan silmän sisänurkkaan se kyllä sopii, jos haluaa sellaisen valopistemeikin tehdä. Mielestäni tällä onnistuu joka tapauksessa tekemään meikin ilman pohjustajaakin, mutta kyllä pohjustaja auttaa asiaa ja saa tästä kunnolla hohtoa irti.

Lightly Sugared on vaalea, aivan aavistuksen helmiäishohtoinen lila, jossa pigmenttiä olikin sitten minun makuuni juuri sopivasti. Tämä on sellainen, joka minulla menee meikissä aina tuonne liikkuvalle luomelle ja sen sisänurkkaan, ulkonurkkaan ja varjostukseen laitan tummempaa. Lightly Sugared on paljon hillitympi verrattuna tuohon vieressä kimaltelevaan Sweet Lustiin ja siksi huonossa valossa tulkitsinkin Lightly Sugaredin ensin ihan mataksi, vaikkei se sitä ole. Tämä Frost-laadun sävy näyttää paletissa mattaisemmalta kuin iholla, jossa se pääsee vasta oikeuksiinsa. Parhaimmillaan se on hyvässä valaistuksessa, huonommassa valaistuksessa se jää tosiaan aika mataksi.

Poignant on vierustoveriaan kirkkaampi, pinkimpi ja vaaleampi. Laventeliksi MAC sitä kutsuu. Minulle sävy on vähän vieras, liian... öh, lapsenomainen ja pastellinen. Mutta kyllä tämäkin toimii, kun sen yhdistää johonkin sopivaan ja tummempaan. Koostumus on kovin jauhoinen makuuni, eikä sävy pysy yhtä hyvin kuin muut. No, onneksi en tykännytkään tuosta sävystä, sillä tämä on mielestäni paletin heikoin lenkki. Kuvassa se näyttää pinkimmältä kuin luonnossa, enemmän laventelinen se sisävalaistuksessa on.

Mancatcher on laventeli, joka on vähän kallellaan taupeen päin. Se ei näyttänyt kauhean kiinnostavalta alkuun, mutta on itse asiassa erittäin upea sävy liikkuvalle luomelle. Helmiäistä on tässä Frost-sävyssä paljon enemmän kuin Lightly Sugaredissa. Minulla ne vaaleiden sävyjen ykkösvalinnat koko liikkuvalle luomelle ovat tässä paletissa juurikin tämä Mancatcher sekä se Lightly Sugared. Tässäkin on pigmenttiä juuri sopivasti.

Keskinappiin eli Satellite Dreamsiin tartuin ihan ensimmäisessä meikissäni, jonka paletilla tein. Se on kaunis, upeapigmenttinen Veluxe Pearl -sävy, jossa oli jopa niin hyvä koostumus, että siitä sai iltameikin varjostukset aikaiseksi pohjustamattomalla luomella. Työmeikissä vähän joudun varomaan tämän kanssa, ettei lipsahda iltameikin puolelle. Siis tämä on ihan tajuttoman upea luumun ja violetin sekoitus, joka on tarpeeksi kirkas ollakseen pirteä, mutta kuitenkin sen verran luumuinen, että se on samalla hienostuneempi kuin mitä puhdas violetti olisi. Pitää tällä hetkellä ykkössijaa paletin suosikkinapeissani ja tulee varmaan ikuisesti pitämäänkin.

IMG_1632

Bon Nuit on matta, sinertävän kylmä tumma luumu. Se on niin tumma, että minusta se on lähes tummanharmaa iholla, jos sitä laittaa vain vähän. Sama ongelma tulee häivyttäessä. Olen vähän suunnitellut kerrostaa sitä jossain meikissä laittaen jotain helmiäistä päälle, sillä mattaisena se näyttää minulla vähän liian tunkkaiselta. Sopisi johonkin smoky-meikkiin parhaiten, mutta en harrasta niitä - ne näyttävät ammattilaisenkin tekeminä minulla mielestäni suttuisilta. Sävy on sen verran tumma, että se kaipaa pohjustajan alleen, jotta se ei näytä vain epämääräisen mustansekaiselta harmaalta. Sama efekti käy monilla tummilla väreillä, niistä tulee pelkkää epämääräisen harmaata/mustaa, jollei laita luomiväriä ihan kunnolla.

After Dusk on Veluxe Pearl -sävy, jota on todella vaikea kuvailla. Lämmin. Joukosta poikkeava. Voidaanko sopia, että se on ruusukulta? No ei se oikein ole. Pinkkiä siinä on, mutta niin on mielestäni myös kuparia. Ja vähän ehkä ihan aavistus jotain pehmeää luumua. Todella lämmin sävy minulle poiketen normaalisti kylmistä väreistäni, mutta koska laatu on hyvä, kyllä tälle käyttöä tulee. Ei tuo sävy kyllä violettia ole nähnytkään, mutta se sopii kyllä sinänsä palettiin muiden kanssa. Jollain härskillä tavalla tykkään tämän ja Satellite Dreamsin yhdistelmästä.

Beauty Marked on sitten taas näitä, jotka ovat upeita paletissa ja kyllä käytössäkin, mutta ovat kaksi aivan eri sävyä napissa ja käytännössä. Tällaiset toimivat minusta kunnolla vain ja ainoastaan pohjustajan kanssa iholla. Vaikkei se siltä tuossa napissa todellakaan näytä, se on oikeasti musta, jossa on punaista hilettä - kuten swatch-kuvasta näkee. Minulla on yksi aika lähellä tätä oleva punamusta väri, joka on jäänyt aika vähäiselle käytölle juuri siksi, että meikin pitää olla todella tumma ennen kuin tällainen pääsee loistamaan. Ei tämä sinänsä ole laadultansa ihan susihuono, koska tällaista sävyä en ole vähään aikaan paremmassakaan laadussa nähnyt. Tuollainen vaan vaatii sen pohjustajan, oli se sitten Inglotin tai MAC:in yritys samasta sävystä. Kuitenkin, jos jotain tällaista sävyä haluaa, minusta toisenlaiset koostumukset voisivat olla parempi vaihtoehto. Armanin Eyes To Kill Intense -koostumuksesta näkyy löytyvän paljon upeampi väri vähän samalla idealla.

Shadowy Lady on matta, tumma luumu, kuten Bon Nuitkin, mutta punaruskeampi. Suuri ero näiden kahden Matte-koostumuksen napin välillä on (ainakin minun paletissani) Shadowy Ladyn selvästi heikompi laatu. Shadowy Ladystä ei meinaa saada pigmenttiä irti kunnolla, Bon Nuit käyttäytyy kiltimmin. Kunnolla pohjustettuna ja suurella kerroksella näkee paremmin Bon Nuitin violettisuuden ja Shadowy Ladyn rusehtavuuden, mutta ohuella kerroksella ne ovat molemmat sitä epämääräisen harmaata/mustaa. Tuosta pohjustajan kanssa otetusta kuvasta ei näe, kuinka paljon enemmän jouduin työstämään tuota Shadowy Ladyä iholle saadakseni siitä kunnollisen kuvan.


Yhteenveto: Satellite Dreams on upein, upealla laadulla. Sen kanssa sopii kumpi vaan hyvälaatuinen vaalea, Lightly Sugared tai Mancatcher. After Dusk oli ihan ihmeellinen, lämminsävyinen yllättäjä takavasemmalta - ei violetti, mutta sopii Satellite Dreamsin kanssa yhteen ja on laadultaan erinomainen. Sweet Lust on ihan ok, kunhan muistaa, että se ei ehkä kuitenkaan ole se paras häivytyssävy. Beauty Marked ja Bon Nuit ovat ihan ok, mutta näissä pohjustaja onkin sitten jo välttämätön. Shadowy Lady on laadultansa erittäin välttävä, mutta kuitenkin hieman parempi kuin paletin jumbosijalle jäävä jauhoinen, huonosti iholla pysyvä Poignant. Molemmat tummat mattasävyt ovat äärimmäisen hankalia häivyttää nätisti, häivyttyvät epämääräisen tummanharmaaksi.

4 hyvää sävyä, yksi ihan jees, 2 kelvollista ja 2 huonoa. Ei mitenkään ihan hirveän hyvä saavutus MAC:iltä. Hintaansa nähden kuitenkin ok. Mielipiteeni ovat aika samansuuntaisia kuin pari muuta lukemaani arviota tästä - miksi näitä selvästi huonolaatuisempia, hankalia sävyjä pitää tunkea mukaan, kun MAC:illä osataan erinomaistenkin luomivärien valmistus?


Kuvausrekvisiittana käytetty kaulakoru oli kuvauslainassa Glitteristä.

lauantai 22. elokuuta 2015

Tarvitsenko näitä?

Joskus tulee vastaan sellaisia erikoistuotteita, että testaaminen venyy ja venyy. Nämä pari Dr. Hauschkan tuotetta ovat jääneet odottamaan testaamista, koska olen kokenut ne vähän turhiksi itselleni tai liian erikoisiksi. En ole silti halunnut niitä suoralta kädeltä testaamatta tyrmätä tarpeettomiksi.

IMG_1268

Dr. Hauschkan Rosemary Leg and Arm Toner lojui odottamassa vuoroaan, sillä sen kummemmin tutkimatta pakettia luulin sen olevan selluliittituote. Niitä on jonossa useampi, enkä oikein koskaan keksi niistä sanottavaa, kun en tiedä, voiko selluliittituote toimia minkään muun kautta kuin sen inspiroiman ihon hieronnan takia. Toivon joskus saavani selville, onko käsitykseni oikea - olen ymmärtänyt, että kosmetiikka ei sinne asti pääse, missä selluliitti on.

No mutta kun tämä ei olekaan selluliittituote! Silmä käteen, nainen! Dr. Hauschkan tapahtumassa selvisi, että kyseessä onkin tuote, jota voisi vaikka laittaa jalkoihin puuduttavan työpäivän jälkeen. Tuote lupaa elvyttää pintaverenkiertoa ja helpottaa turvotusta. Olettaisin, että sillä hieronnalla on tuo vaikutus, ja oikeastaan väittäisin, että jos tuotteella on luvattu vaikutus, hieronta tekee sen jo itsessään eikä tuotteen ainesosilla välttämättä ole merkitystä tässä. En tiedä, mutta suhtaudun skeptisesti. Toisaalta mikäs siinä, jos tuote motivoi hieromaan. Jalkavirkiste lupaa myös hoitaa ihoa ja siihen kasviöljyt voivat pystyä helpostikin. Virkistävä vaikutus on varmasti myös alkoholilla, joka on tuotteen ainesosalistan ensimmäisenä. Toisaalta alkoholi kuivattaa ihoa. Monet eteeriset öljyt nyt virkistävät ihan aromaterapeuttisesti, mutta saman ajaa sitrustuoksuinen jalkavoide.

Nyt puuttui enää halu ja tarve tällaiselle. Ei minusta koskaan tunnu siltä, että raskaan päivän jälkeen haluaisin hieroa jalkoihini jotain. Saati käsivarsiin. Minun tekee mieleni vain mennä silloin makaamaan. Eivätkä ne jalat tai kädet koskaan tunnu turvonneilta. Miten minä tämän toimivuutta testaan? No, en oikein mitenkään.

Siksipä minä nyt sitten vain otin pitkän valvomisen päätteeksi tuotteen käteeni, avasin sen ja kokeilin. Valvomista oli takana liikaakin, mutta en kyllä mitään turvotusta nähnyt. Tuote tuoksui vähän erikoiselle, mutta niinhän nuo luonnonkosmetiikan tuotteet tuoksuvat. Vähän vehreää ja yrttistä. Jalka käsittelyyn. Hieroin tuotetta toiseen jalkaan vaivihkaa, salaa vastapäätä toisessa tietokonepöydän nurkassa istuvalta poikaystävältäni. En haluaisi vastata kysymykseen siitä, mitä juuri teen. "Öö no tota laitan tällasta jalkavettä..." Puolessa välissä ensimmäistä jalkaa kyllästyin. Tässä ei ollut sitten mitään järkeä, tuotteen tuoksu oli liian voimakkaan yrttinen ja minua väsytti sen verran, että hierominen tuntui turhan työläältä. Lopetin siihen paikkaan, toinen jalka jäi käsittelemättä. Niissä ei tuntunut tai näkynyt mitään eroa, mutta mitä olin odottanutkaan? En mitään. Eihän minulla ollut edes sitä turvotusta.

Ei, tätä minä en tarvitse.


IMG_0026

Dr. Hauschkan Body Silk -vartalopuuteri on toinen pitkään testausta odottanut. Sen luvataan suojaavan, hoitavan ja tekevän ihosta pehmeän. Samalla kerrotaan, että se muun muassa estää hiertymiä, lievittää ihon kutinaa, balansoi pH:n ja deodoroi kevyesti. Tuotetta voisi käyttää myös hiuspuuterina.

Tässä törmäämme taas tietämykseni vähäisyyteen. Mitä näillä tällaisilla tehdään? Mitä vauvatalkilla tehdään, muuta kuin estetään vaipan hiertymiä? Tuntuu siltä, että ihon kuivana ja puuteroituna pitävä tuote olisi oivallinen kevyt deodorantti kuumiin kesäpäiviin tai pitkiin työvuoroihin, mikäli tuo deodoroiva vaikutus pitää myös ihon vähän kuivempana. Toisaalta taas ihmetyttää, eikö tuollainen tuote kuivata ihoa, kun olettaisin, että ihosta imeytyy kosteutta jauheeseen.

Minulla ei ole kutinaa. Hiertymät eivät vaivaa. Kuivashampoita on jo tarpeeksi, myös puuterimaisia. Käytän mieluiten ponnekaasullista. Jos haluan pehmentää ihoani, levitän mieluummin ihan kosteusvoidetta. Ainoaksi tarkoitukseksi tälle minun käytössäni voisin ajatella juuri tuon kevyen deodoroivan vaikutuksen.

Siksi olinkin odotellut päivää, jolloin voisin kokeilla tätä tuossa tarkoituksessa. Ei kuitenkaan tunnu mielekkäältä tunkea puuteria suihkun jälkeen rasvattuun ihoon ja käyttöohjeissa sanotaankin, että tuotetta käytetään suihkun jälkeen puhtaalle ja kuivalle iholle. Kosteusvoide piti siis jättää välistä. Vähän oli myös pelottanut, että tuote jättäisi vaatteisiin jälkiä - en halua mitään valkoista mustiin vaatteisiin. Lisäksi yleensä töihin lähtiessä on kiire, eikä puuteroinnille jää aikaa.

Löysin kuitenkin aikaa tälle kerran ennen töitä. Pakkaus oli aika vaikea avata, huomasin olevani blondi. Siitä pitikin vain repiä sinettitarra päältä, ei yrittää irrottaa koko kultaista korkkiosaa. Pöhkö minä. Tarran kanssa tappelin aikani, mutta sitten pullo sesamaukesi. Puuteroidessani itseäni totesin, että Body Silk jää iholle näkymään, vaikka sitä ei levittäisi kovin paljoa. Istuin tietokonetuolille kirjoittamaan muistiin kokemuksia tuotteesta, tuoliin jäi puuterointi. Vedin töitä varten sukkahousut jalkaan, tarttui niihinkin. Muutamaan kohtaan ihoa jäi selvät laikut puuterista - niihin oli selkeästi valunut kasvoille levittämistäni tuotteista jotain suihkun jälkeen. Okei, ei voi käyttää töissä, koska sukkahousut. Menin sitten kuitenkin puuterisena töihin, mutta en huomannut mitään eroa normaaliin nihkeännahkeaan työiltaan. Ei deodoroi minua siinä määrin, ettäkö jaksaisin vaivautua.

Ei, tätä minä en tarvitse.


Te, jotka käytätte näitä kahta tuotetta, mihin ihmeeseen te niitä käytätte? Miten? Näitä myydään yhä, vaikka omanikin odottivat testausta kaapissa varmaan... puolitoista vuotta, heittäisin. Joku jossain käyttää näitä ja joku näitä tarvitsee. Kertokaa, mikä on se superkätevä käyttötarkoitus, joka minulta jäi tajuamatta!


TL;DR: Näitä minä en vaan tarvitse.


Tuotteet on saatu blogiin testiin jostain bloggaajatapahtumista vuosien varrelta.

perjantai 21. elokuuta 2015

Mojitoa vielä juuri ennen pilkkua

Kun The Body Shopin Virgin Mojito -kokoelma tuli myyntiin, arvasin tykkääväni tuoksusta. Haikailin aikani, koska en oikeasti tarvinnut, mutta pakko oli sitten ostaa, kun poistumassa on. TBS:n body butterit ovat vähän ehkä tarpeettoman tuhteja koostumukseltaan minun normaalille, ei missään nimessä kuivalle iholleni, mutta onneksi ostamani purkki ei ollut mitään megakokoa.

IMG_1288

Historiallinen kuva aidoilla, ilmaisilla kuvausrekvisiittayrteillä. Minusta ei ole viherpeukaloksi, tapan kaktuksetkin. Nämä mintut ovat kuitenkin ihan ehtaa, itse kasvatettua tavaraa, kukintoineen. Minähän en edes tiennyt, että minttu kukkii. Läheisintä tuttavuutta olen tehnyt mintun kanssa baarimikkona niitä mojitoihin murskatessani. Tässä sitä nyt on - suoraan äidin kasvimaalta. Toivotaan, että se nyt on edes oikea minttulajike. :D Näin se bloggaaminen vaikuttaa lähipiiriin: sukuloidessa vietetään aikaa sukuloinnin sijasta nyhtämällä kasveja äidin puutarhasta ja konttaamalla nurmikolla valkoisen tarjottimen kanssa vältellen kuvausasetelmaa horjuttavaa tuulta.

Mutta niin, siis aivan ihana tuoksu. Kirpeänraikas. Koska tämä on poistumassa valikoimasta, nettikaupassa ei ole enää jäljellä kuin pari tuotetta. Tätä löytyy vielä tarjoushintaan tuosta Happy Hour Collection -setistä. Tsekatkaa lähin TBS:n liike, viimeisiä mojitoja tarjoillaan ennen pilkkua.

torstai 20. elokuuta 2015

Vuokrataan liiketila Riihimäeltä

Tämän blogin juuret ja minun kosmetiikkainnostukseni juontavat äitini kemikalio-kauneushoitolaan Riihimäellä. Äiti piti kemikalio-kauneushoitolaansa siinä 30 vuotta. Hän lopetti liikkeensä eläkkeelle siirtyessään, mutta omistaa liiketilan yhä. Nyt liiketilasta on lähtenyt vuokralainen ja tilalle kaivattaisiin uutta. Minähän kokeilen, josko tätä kautta löytyisi joku, jolla tarve liiketilan vuokraamiselle olisi. Saa jakaa eteenpäin!

Kyseessä on 38 m2 liikehuoneisto Riihimäellä, Riihimäen pääkadun, Hämeenkadun varrella, keskeisellä sijainnilla. Google Mapsista näkyy street view -kuva tilasta, se on tuo tuossa AvainAsuntojen vasemmalla puolella. Liiketila on kaksiosainen. Etuosan tila on isompi, siinä oli aikanaan äidin liikkeen kosmetiikkamyymälän puoli. Sen takaa löytyy pienempi huone, jossa oli aikanaan kauneushoitolan puoli, sekä WC.

Pohjapiirustus löytyy pdf-muodossa tämän linkin takaa. Kyseessä oleva liikehuoneisto on tuo, joka on merkitty numerolla 10 piirustukseen.

Huoneisto on valoisa, suurella, koko huoneiston levyisellä näyteikkunalla. Kuten linkittämästäni kuvasta näkyy, korttelissa on pieniä putiikkityyppisiä liikkeitä, mutta soveltuuhan tuo muunkinlaiseen käyttöön. Valomainokselle on valmis tila ulkoseinässä. Oven kynnys on matala, sopii liikuntarajoitteisille tai vanhemmillekin asiakkaille. Kadulla liikkeen edessä on ilmainen kahden tunnin pysäköinti.

Taaempi, pienempi huone on kattoikkunallinen. Se sopii esimerkiksi sosiaalitilaksi tai vaikkapa toimintaan, johon tarvitaan luonnonvaloa. Se on toki pienehkö, kuten yhteenlasketusta neliömäärästä voi päätellä, mutta kooltaan sellainen, että sinne mahtui hoitolan toiminta ja hoitolatuoli. 

Isomman tilan voi jakaa tarvittaessa sermeillä osiin, katossa on valmiit kannakkeet. Liiketilassa on toiminut äidin 30-vuotisen kemikalio-kauneushoitolan lisäksi mm. hieroja sekä muita kauneuspalveluja tarjonnut yritys. Talotekniikka on uusittu (ilmastointi, lämmitys yms.), samoin talon julkisivu (ovet ja ikkunat). Sisällä on valkoiset tiiliseinät sekä laminaattilattiat. WC on tällä hetkellä maalattu edellisen vuokralaisen tyyliin sopivaksi vähän erikoisemmaksi harmaa-pinkiksi, mutta se maalataan valkoiseksi, jos uusi vuokralainen niin haluaa.

Huoneistosta on juuri poistumassa vuokralainen, jonka kanssa voidaan sopia tarkempi muuttoajankohta.

Vuokra olisi 490 euroa kuussa plus vesimaksu 20 euroa. Vuokranantaja edellyttää kahden kuukauden takuuvuokran maksamista. Sähkösopimuksen vuokralainen tekee itse.

Tiedustelut: Eevaliisa Arpala / 040 562 9927. Sähköpostia ei äidillä ole, voin toki toimia viestinvälittäjänä, mutta ihan perinteinen puhelinyhteys toimii parhaiten.

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Elizabeth Arden Green Tea Cucumber

Tämä olisi ollut pettymys, mikäli en olisi tiennyt jo etukäteen, että tuoksu on kovin kevyt ja nopeasti haihtuva - ja lisäksi nimi huijaa vähän.

Käväisin tuossa laivalla täydentämässä vakikäytössä olevia selektiivisen kosmetiikan suosikkejani, kun parikin tuotetta oli loppumassa samaan aikaan. Samalla huomasin Eckeröllä tarjouksen tuoksusta, jonka olin bongannut Fragranticasta aiemmin: Elizabeth Ardenin tämän vuoden limited edition Green Tea -sarjaan, Green Tea Cucumber EdT. Hintaa oli 17,90 euroa (100 ml), eli siis ei mitään. Etenkin, kun pullo on tuollainen jötkäle. Samaan hintaan lähtee myös Bamboo- ja Lotus-versiot, tarjous näkyy olevan voimassa elokuun loppuun asti.

IMG_1368

Kurkku on jotenkin addiktoiva nuotti minulle tuoksuissa. Tajusin sen aikanaan sen alkuperäisen DKNY-ompun kanssa: se, mitä siinä niin kovasti rakastan, on kurkku, ei suinkaan mikään omena. Green Tea Cucumber sujahti ostoskoriin nopeasti - suihkutin iholle ja totesin, että ihana on. Tällä hinnalla en lähtenyt mietiskelemään kauempaa tai testailemaan tuoksun kestoa tai muuttumista Eckerö Marketissa vietettyä kymmentä minuuttia kauempaa. Ostopäätös oli tehty Fragrantican kuvauksen avulla oikeastaan jo kotona ennen reissua, piti vain tarkistaa, oliko se varmasti sellainen kuin kuvittelin.

Citrus Aromatic -tuoksuna kovin pitkää kestoa en olettanutkaan, kun nuo sitrusnuotit tuppaavat karkaamaan aika pian. Samaa olivat muutkin valittaneet tästä netin perusteella, pehmeä, kevyt ja nopeasti haihtuva, jopa EdT-vahvuiseksi aika kevyt. Kyllä tästä vielä 6 tunnin työpäivän jälkeen aavistuksen jälkituoksua aistii, mutta koko kaarensa ajan tuoksu laimenee aika nopeaa tahtia. No, tähän olin valmistautunut.

Mutta tuo nimi. Kun tässä nyt ovat nämä tuoksun nuotit...

Alkutuoksu: sitrushedelmät, kurkku
Sydäntuoksu: vihreä tee, vesimeloni, orvokki
Jälkituoksu: myskimalva, meripihka

Minusta kurkun pitäisi Green Tea Cucumberissa olla paljon keskeisemmässä roolissa, ei ainoastaan alkutuoksussa. Ok, kyseessä lienee sellainen nuotti, että se yksinkertaisesti vaan häviää nopeasti, samoin kuin sitrukset. Eihän sille sitten voi mitään. Mutta jotenkin minua tökkii se, että Green Tea -perheen tuoksu voidaan nimetä vain alkutuoksussa esiintyvän nuotin mukaan, jos se kurkku häviää iholtasi tasan siinä vaiheessa, kun olet kiikuttanut tuotteen kassalle. Minähän toki olin valmis tähän tällä hinnalla ja tiesin, mitä ostan, mutta keskivertokuluttajaa ajatellen tällainen on vähän hämäävää. Läheskään kaikki tuoksuja ostavat eivät edes tiedä, että tuoksu voi muuttua aika vahvastikin erilaiseksi kuin mitä alku antaa ymmärtää. Saati ettäkö keskivertokuluttaja selvittelisi tuoksun taustoja, kestävyyttä tai eri vaiheita netistä jo kotona. Ja vielä harvempi varmaan varaa kunnolla aikaa tuoksun ostoon ja kypsyttelyyn iholla. Voin kuvitella sen pettymyksen, mikä jollekin kurkkua kaipaavalle ostajalle tulee, kun nimi ja alkutuoksu antavat lupauksen kurkusta, mutta selkeää kurkkua ei enää hetken päästä aisti.

Green Tea -tuoksuissa on toinenkin tuore tapaus, jossa tuoksu sai nimen vain alusta löytyvän nuotin mukaan. Bamboossa bambu on vain alussa, mutta sitten taas Honeysuckle, Jasmine, Cherry Blossom, Lavender, Yuzu, Camellia ja Lotus ovat kaikki sellaisia, joissa nimetty nuotti on sydäntuoksussa, tuoksun ytimessä.

IMG_1388

Alkutuoksussa on siis kurkkua ja sitruksia, sydäntuoksussa ei enää kurkkua ole. Tai ainakaan minä en sitä aisti, eikä sitä Ardenin tuoksukuvauksenkaan mukaan siellä sydäntuoksussa ole. Varmistin vielä poikaystävältä, joka erotti kurkun alussa, mutta ihmetteli, minne se hävisi. Sydäntuoksussa on sen sijaan vesimelonia, vihreää teetä ja orvokkia. Orvokkia en aluksi erottanut, mutta sitten se löytyi sieltä, kun lakkasin etsimästä sellaista tismalleen Guerlainin meteoriittien kaltaista orvokkia. Tässä on sellainen pieni sievä vivahdus orvokkia vain. French violet, sanoo tuoksukuvaus. En tiedä, miten se eroaa normaalista orvokista, jos mitenkään. Oli erittäin outoa, että kerrankin aistin jotain, mitä ei helposti tuoksusta löydä: tätä juttua kirjoittaessa Fragranticassa on vasta muutama arvio tuoksusta, eikä kukaan ole sitä orvokkia löytänyt. Minusta se löytyy, vienona mutta juuri ja juuri erottuvana kukkaisena häivähdyksenä sieltä seasta! Vesimeloni yllätti mukavasti: se ei nimittäin tuoksu sille sellaiselle tietynlaiselle kosmetiikan vesimelonille, josta en pidä sitten yhtään. Vesimelonia taas en todellakaan tunnistaisi tässä vesimeloniksi, mutta se on vain hyvä asia. Lähinnä se tuoksuu raikkaana, ilmavana. Jälkituoksussa on myskimalvaa ja meripihkaa, jälkituoksu on ehkä jopa aika unisex. Kaiken kaikkiaan tuoksu on kevyt, raikas ja piristävä. Sitä se on alunkin jälkeen, sydäntuoksussakin.

Kesto iholla ei tosiaan päätä huimaa, mutta toisaalta tuosta jättipullosta tuolla hinnalla tätä nyt sitten voi suihkia vaikka vähän body spray -meiningillä omaksi ilokseen. Omaksi ilokseni minä tuoksuja ensisijaisesti käytänkin, liian voimakkaalta en halua tuoksua. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen tuoksu, että sitä jäisi sen loputtua ikävä, koska se rakastamani kurkku haihtuu liian nopeasti ja koko tuoksu saisi olla sentään edes vähän voimakkaampi ja kestävämpi.

tiistai 18. elokuuta 2015

Rasvausinnostus

IMG_0018

Tämä on kyllä ihan kummallista tämä mun vartalon ihonhoidon kausittaisuus. Oikeastaan en juurikaan tarvitse kosteusvoidetta vartalolle, ihoni tuntuu kuivalta vain hyvin harvoin. Sitten kun innostun, voiteita menee hurjaa tahtia. Tämäkin 200 ml:n Bossin kosteusvoide näytti siltä, että se tulee kestämään ikuisuuden minun käyttötahdillani. Loppujen lopuksi taisi mennä ehkä kahdessa viikossa.

Nuit Pour Femme on kukkaistuoksu, jonka vartalovoideversio tämä on. En ollut yhtään varma, pitäisinkö tästä, mutta loppujen lopuksi pidin. Tuoksu oli hento, mutta kuitenkin aistittavissa iholta. Ei ollenkaan raskas, huumaava tai liian hienostunut, vaikka sitä vähän pullon perusteella pelkäsin. Poikaystävä piti tästä myös. Vartalovoide oli hyvin kevyttä, aika vesimäistä jopa, mutta ihoni ei paljoa vaadi. Tätä tuli kyllä näköjään lutrattua aika paljon, kun koostumus ei kauaa kestänyt imeytyä.

Ja sitten seuraavan kimppuun. On noita sen verran kertynytkin, että ei tarvitse säästellä. Enää koko loppuikänä.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.