Joutsenkaularipsiväri Lancôme Grandiôse

Palataan sorvin ääreen! Nyt tuntui siltä, että on aikaa ja halua (tai no, ainakin halua) blogata taas. Elämässä on sattunut ja tapahtunut, mutta ei siitä sen enempää, vaan mennään suoraan asiaan. Kosmetiikkaa! Aloitetaan uusimmalla tuotteellani, Lancômen Grandiôse -ripsivärillä. Kaikki ripsivärini alkoivat joko näyttää ripsissä loppuunajetuilta tai olivat muuten vain huonoja. Tämä huusi nimeäni.

No pakkaushan se siellä erityisesti huutaa, sekä kokemukseni merkistä. Voiko tuon enempää minun näköiseni olla? Lancômen ripsivärit ovat olleet yleisesti sellaisia, joista olen pitänyt (tosin en vedenkestävistä yleensä), joten turvallisilla vesillä mentiin - tämähän tuli korvaamaan edellistä Lancôme-suosikkiani, L'Extrêmeä.

Lupauksena oli viuhkamaiset, upeasti kaartuvat ripset. Ainakin tuoreeltaan massa on aavistuksen liian paakuttavaa, sillä toisinaan joutuu käyttämään ripsikampaa. Yleensä tosin ei. Pituutta tulee, karsisin kyllä hieman volyymistä ja lisäisin tuuhentavuutta. Viuhkamaisuus ei olisi minusta oikea sana tälle, hieman ripsien yhteen liimaantumista on nähtävissä, mutta näyttäviksi Grandiôse ripset tekee. Maailmani ei mullistunut, jäisin väittämään yhä Estée Lauderin Zero Smudgen olevan aavistuksen parempi. Oikein hyvä tämä silti on, odotusteni mukainen. Jos tästä jättäisi volyymiä pois, valittaisin varmaan volyymin puutteesta ja leimaisin arkimaskaraksi.

Huh huh tuota pakkausta!! Lancômen logoruusu tuolla... On se vaan kaunis. Oh. Ohh.

Mutta nyt sitten ripsivärin ehdottomasti parhaaseen ominaisuuteen. Swan Neck -harja näytti aluksi vähän oudolta, mutta itse asiassa muoto on äärimmäisen monipuolisen työskentelyn mahdollistava. Kääntelemällä harjaa sopivaan kulmaan pääsee käsiksi sekä silmän sisänurkan miniripsiin että ulkonurkan ulommaisiin normaalia paremmin. Pääosin levitän ripsivärin niin, että harjan varren kaari menee kasvojen muotoisesti, siis samaan suuntaan kuin silmälasin sanka menisi. Jyrkennän kulmaa sisänurkassa ja muussa tarkkuustyöskentelyssä. Käännän harjan uloimpia ulkoripsiä varten ikään kuin toisin päin: niin, että kuvassa ylhäällä oleva puoli harjaa on ripsiin päin, kaareva varsi kaartuu poispäin kasvoista. Myös alaripsien kanssa levitys on helppoa. Harjan varren kaari on ehdottomasti kätevimpiä kokeilemiani ja hakkaa perinteiset mennen tullen. Lancômella on harjaan ihan käyttöohjeet, mutta minusta parhaaseen tulokseen pääsee kokeilemalla, mikä omaan meikkausasentoon, silmän muotoon sekä ripsien muotoon sopii parhaiten.

Kaiken kaikkiaan hyvä, mutta taitaisin silti laittaa kyllä seuraavan kerran pennini Lauderiin. Saisipa sen tuollaisella harjan varren kaarella!

Taukoa

Deadlineja, laskareita, luentoja, töitä - nyt on kiireitä. Blogi pysyy toistaiseksi vielä hetken hiljaisena, sillä mulla ei kirjaimellisesti ole aikaa edes nukkua kunnolla. Kuitenkin, elämä hymyilee taas, kuten aurinkokin paistaa tuolla kuvassa Exactumin katolla. Tietojenkäsittelytieteen opintojen aloittaminen järjestää elämänrytmini aivan uudelleen ja hetki menee, ennen kuin saan aikaa tehdä mitään muuta - esim. siivoaminen tai matkakortin päivitys pitää erikseen suunnitella kalenteriin, että sen ehtii. Palaan, mutta nyt en ala väkisin vääntämään huonoa laatua kiireessä.

Mitäs sitten ois? JYM, MaTu, OhPe, JTKT, Lapio, mitäs kaikkia mulla tässä on päällekäin... Fuksin pitäisi pitää hauskaakin, kiire on kova! Eihän tässä ehdi edes Facebookiaan lukea, saati mitään muutakaan. Mutta mikä tärkeintä, viihdyn.

Pieni tauko

Mulla on hirveä jono testattavia tuotteita ja postausaiheita. Nyt kuitenkin elämä heittää sellaista kärrynpyörää, että ajatus postausten kirjoittamisesta tuntuu pakkopullalta eikä kivalta. Siksi, on parempi, että pidän hetken taukoa ja palaan, kunhan into kirjoittamiseen palaa. Ei tämä tule pitkä tauko olemaan, paria viikkoa heittäisin, mutta joka tapauksessa halusin tämän tänne kirjoittaa - tiedoksi minulle tuotteita lähettäneille tahoille ja lukijoille. Älkää karatko, rakkaat, palaan virkeämpänä. Väkisin väännetystä tulee aikaan vain huonoa, siksi on kaikille parempi näin.

Pidätän silti oikeuden tulla takaisin vaikka jo ylihuomenna, jos yhtäkkiä jostain löytyy kadonneet voimavarat ja tajuan maagisesti paikkani maailmassa, suhteessa muihin ihmisiin, yhteiskunnassa.

Pahin painajainen olisi tajuta kuristuvansa sädekehäänsä.

Kesä on pienempi kuin kolme

Ah, tätä yötyöläisen iloa. Pystyn vihdoin ottamaan aurinkoa, koska en istu kaikkia arkipäiviä toimistossa. Ja minuunhan se aurinko tarttuu helposti, kuten kuvasta näkee. Aika lailla samat määrät aurinkoa ollaan kiskottu tänä kesänä ja tuolla vierustoverillakin on ihan selkeät rusketusrajat.

Postaan nykyään loppuneista tuotteista yleensä vasta vuoden lopussa suurena yhteenvetona, mutta tästä piti postata jo nyt:

Loppuun kulutettu aurinkorasva! Koskahan tätä on viimeksi tapahtunut! Tykkäsin tuosta Biothermista, tuoksui hyvältä, levittyi ihan mukavasti ja toimi niissä kaikissa kohdissa, joihin sitä laitoin. Totta kai älykkäänä ihmisenä en aina ole laittanut ja on tullut syöpäriskiäkin kasvatettua tässä parilla palamisella.
Note to self ensi kesälle: Suomenkin toukokuussa aurinkoon nukahtaminen ilman minkäänlaista pohjarusketusta saa jopa minun ihoni hilseilemään, vaikka en hirvittävän pahasti palanutkaan.
Note to self 2: On äärimmäisen epä-älykästä jättää selkä rasvaamatta Kreikassa ja rasvata kaikki muut kehon osat. No kun se nyt vaan unohtui/jäi/muita tekosyitä. Siinä palaakin sitten selkä jo ihan niin, että se jopa sattuukin ja menee pienille vesikelloille. En ole koskaan palanut niin pahasti. Tervetuloa ryppyinen iho ja melanooma.

Hietsun uimaranta. Rakkautta parin kilometrin kävelymatkan päässä kotiovelta. Kuvanottopäivänä 21.7. siellä oli jopa joku ihan ihmeellinen vesisuihkumoottorisysteemihärveli, jolla joku ihminen teki voltteja ilmassa. En ollut ennen nähnyt moista. Monet kokevat Hietsun ihmispaljouden huonona asiana, minä taas tykkään siitä, että siellä voi tuntea olevansa vähän niin kuin jossain Suomen ulkopuolella. Uusi kahvilakin on oikein kiva. Okei, yhdestä asiasta mä en tykkää: aivan vierestä juoksevat lapset, jotka pöllyttävät hiekkaa silmiin. Mutta pikkuasia, tykkään silti yleensä enemmän olla tuolla kuin jossain järven rannalla. Tämä on osa tätä minun Helsinki-rakkauttani.

Zoya Stassi ja muutama sananen kotigeelilakoista

Zoyan tämän kesän Bubbly-kokoelman Stassi on toinen testiin pyytämistäni lakoista. Aiemmin esittelin hyvin samanhenkisen Musen. Vihreä lakka isohkoilla hologrammihippusilla, oikein nätti kesäinen omppuvihreä.

Varjossa

Auringossa

Peittävyys luvataan kahdella kerroksella, mutta tässä on kolme kerrosta kynsimuotoilijani lakkaamana, ja yhä kuultaa jonkin verran läpi. Omilla, paksuilla kerroksillani tuo kolme riittäisi, nyt se jää vähän vajaaksi ehkä joidenkin makuun.


Maahantuojan sivuilta löytyvät Suomen jälleenmyyntipaikat. Suoraan maahantuojaltakin ostaminen onnistuu laittamalla mailia osoitteeseen info@nailcity.fi, lakkojen kappalehinta on 15,50 euroa. Laajat valikoimat niin vanhaa kuin tuoreempaakin Zoyaa löytyy Pretty Nailsiltä Espoosta.


Mutta niistä geelilakoista, jos joku ei olisi sattunut vielä uutisista bongaamaan. Geelilakkoja kotikäyttöön on tullut viime vuosina useammalta merkiltä. Jotkut asiat on ehkä parempi jättää ammattilaisille. Kotikäyttöön myytävät Dependin geelilakat on kielletty Ruotsissa vastikään, sillä niistä tuli lyhyessä ajassa viranomaiselle paljon ilmoituksia allergisista reaktioista. Lakkaa ei saisi joutua iholle, mutta harvempi kotilakkaaja on niin taitava, etteivätkö lakat - tavallisetkaan kynsilakat - ihokosketukseen pääsisi. Tässä Tukesin tiedote asiasta. Akrylaattiallergia olisi aivan kamala asia minulle: sen lisäksi, että joutuisin luopumaan rakennekynsistäni, uskomattoman useat kosmetiikkatuotteet sisältävät akrylaatteja. Allergisoituminen voi toki tapahtua ihan ammattilaisenkin tekemissä kynsissä ja vasta monen vuoden jälkeenkin, mutta sen jälkeen se ei olekaan sitten leikin asia. En siis väitä, ettäkö ammattilaisen luona riskiä ei olisi olemassa, mutta ilmeisestikin allergisoituminen on yleisempää, jos geelaukset tekee kotona - juurikin tuon ihokontaktin takia. Lisää akrylaattiallergiasta ja omakohtaisia kokemuksia Dazzling Glow -blogissa (esim. tässä postauksessa).


Kynsilakka saatu testiin blogia varten.

Ulkoistettu aurinkosuoja-arvostelu

On ollut mukamas kovin kiire blogin ulkopuolisessa elämässä. Näin helposti voi kuitenkin ulkoistaa yhteiskunnallisesti tärkeän kosmetiikkatestaajan tehtävänsä: räpsii vaan kuvia toisten arvioista.

Hämäläis-Osakunnalla kaikki SOS-merkitty on sellaista, jonka saa ottaa syötäväkseen/käytettäväkseen. Osakunnan kesäpaikalla saattaa joskus pärjätä ihan sillä, että murkinoi toisten jättämiä eväitä, joita ei ole jaksettu roudata mökkiviikonlopun jälkeen takaisin kotiin asti. Kaveri testasi tätä Laveran aurinkosuojaa ja se päätyi yhden testauksen jälkeen SOS-tavaraksi, vielä varoitustekstin kera. Ei levittynyt kunnolla, ei imeytynyt, jäi erittäin valkoiseksi. Poistamiseen vaadittiin kuulemma ihon kuorinta ja pesu eikä siltikään tuntunut lähtevän kunnolla.

Plussaa: Kiva koko. Kaveri osti tämän juurikin koon takia.

Avoin työhakemus Lumenelle

Disclaimer: Huumorini yleensä aina saa jonkun loukkaantumaan. Ehdotan siirtymistä vakavamielisemmille sivustoille, mikäli koet kuuluvasi tuohon riskiryhmään.

Tuossa mietittiin eräänä päivänä, että joku ihan oikeasti työkseen keksii Lumenen sävynimiä. Lumene on aina välillä onnistunut näissä erinomaisesti, tykkään tämänhetkisissä sävyvalikoimissa muun muassa nimistä Sydäntalvi ja Hämärän taika. Silti, en voi olla miettimättä, että minulla ehkä olisi jotain annettavaa Lumenelle.

Öljyä meressä. Kaunis luomiväripaletti yhdistää mustapohjaisia öljyn sävyjä. Vaikka olemmekin tuhansien järvien maa, onhan meillä sentään Itämeri. Varma hitti Viikkarin ja Siljan myymälöissä!

Lumenelta on sanottu heidän olevan semiselektiivinen merkki. Minusta se edellyttää kausikokoelmia. Tässä palanen ensi talven juhlakauden meikkiä, Jouluinen maa. Paletti yhdistelee värejä, joita jouluisella kävelyllä voi nähdä. Kauniisti tässä yhdistyy Lumenelle tärkeän luonnon lisäksi myös kaupunkimaisema, jouluisen harmaat kadut ja tarpeettomaksi käynyt hiekoitus sen yhden, jo sulaneen lumisateen jälkeen.

Inkiväärikerma on ollut vaaleimman Lumenen meikkivoidesävyn nimi vuosikaudet. Eihän se nyt oikeastaan ole mitenkään kuvaava. Eikä sävy edes mene ihan jokaiselle, aina löytyy suomalaisista joku vielä vaaleampi. Minusta juuri Lumenen kuuluu vastata tähän kysyntään. Ehdotan uutta sävyä ja nimeä: Kalmistossa.

Suomen luonto ja sen eläimet. Kuvittele mielessäsi peltomaisema, sen tyyneys, tuulessa väreilevä vilja ja maisemaa aina hetkittäin halkova junan ääni. Aina silloin tällöin Suomen eläimiä voi nähdä mitä yllättävimmissä paikoissa. Tässä sitä kuvaava huulipunasävy Junaraiteella.

Vanhat tarinat, uskomukset... Kalevala on inspiroinut koruja, mutta mitä pidemmälle nykyaikaan mennään, sitä harvempi Kalevalaa on lukenut. Ehkä Kalevala ei ole se kaikista paras inspiraation lähde 2010-luvun Lumenelle. Mutta onhan meillä tuoreempia tarinoita, traagisia, toteen pohjautuvia ja tunnettuja. Miten olisi Kyllikki-kokoelma? Männynoksa Saaressa tai vaikkapa Suohaudalla. Ah, nuo nimet henkivät Lumene-estetiikkaa.

Vaikka Lumene Suomea maailmalle viekin, olisi ehkä viennin kannalta piristävää miettiä myös kansainvälisempiä nimiä. Punainen metsä. Itse ainakin ostaisin ihan jo nimen perusteella, oli tuote sitten mikä tahansa.

Lumen alta. Ruskea on turvallinen väri, monelle helppo käyttää. Keväinen sävy, taas yhdistämme luontoa ja eläimiä myös kaupunkiympäristöön sopivalla tavalla.

Sinilevää kesärannalla. Jos Suomen kesä on lämmin, siitä yleensä seuraa tämä ilmiö. Piristävä sävy, tuohan se todellakin mieleen lämpimän kauden.

Okei, tunnustetaan, tästä tämä idea lähti. Saanen esitellä inspiraatiopaletin ja ensimmäisen kehittelemäni Lumene-nimen, Sunnuntaiaamun henkäys. Eräänä väsyneenä sunnuntaiaamuna, kun eilistäkään ei muistikuvien puutteen takia voinut ajatella, pohdiskelin oloani siinä ja nyt. Mielessäni loin hengitykselleni värit ja tajusin, että tästähän saisi vaikka Lumenelle luomiväripaletin nimen.

Disclaimer 2: Kaikki postauksen tuotteet ostettu itse. Yksikään tuotteista ei ole Lumenen.

Zoya Bubbly -kesäkokoelma 2014: Muse

Zoyan kesäkokoelma on kaksiosainen tänäkin vuonna. Tickled ei minua niin kiinnostanut, mutta nämä kolme Bubbly-kokoelman sävyä valikoituivat testattavakseni. Sävyt ovat Stassi, Muse ja Binx.

Muse pääsi kynsille heti saman tien. Se on aivan järjettömän upea, kaltaiselleni turkoosien rakastajalle herkku.

Auringonvalossa

Sisävalaistuksessa

Lakasta tulee voimakkaasti mieleen Orlyn Halley's Comet / Zoyan Charla / OPI:n Catch Me in Your Net, jotka ovat aikalailla identtisiä keskenään. Niistä minulla on Orly, jonka valitsin kolmen parhaan turkoosin kynsilakan joukkoon juuri. Siihen verrattuna Muse on vähemmän vihertävä ja Musessa on isohkoja hologrammiglitterhippusia, joita Orlyssä ei ole. Ne näkyvät tuossa sisävalaistuskuvassa paremmin, auringonvalokuvassa eivät juurikaan.

Peittävää tuli useimmissa kynsissä kahdella paksulla kerroksella, mutta omissa kynsissäni jouduin kyllä laittamaan vielä kolmannen kerroksen, koska etenkin peukalot jäivät vähän läpikuultaviksi ja muutama muu ohuemmin lakattu kynsi myös. Ohuemmilla kerroksilla vaatii siis 3 kerrosta.

Maahantuojan sivuilta löytyvät Suomen jälleenmyyntipaikat. Suoraan maahantuojaltakin ostaminen onnistuu laittamalla mailia osoitteeseen info@nailcity.fi, lakkojen kappalehinta on 15,50 euroa. Laajat valikoimat niin vanhaa kuin tuoreempaakin Zoyaa löytyy Pretty Nailsiltä Espoosta.


Lakat saatu testiin blogiin.

Clinique Chubby Stick Intense

Cliniquen Chubby Stickejä on myyty jo hyvän aikaa ja niistä on tykätty. Nämä minun ovat pienempiä kokoja Intense-versiosta. Toinen tuli ostamastani LivBoxista, toinen Marin miitin goodiebagistä. En kuollaksenikaan muista, kumpi tuli kummasta. Omistamani sävyt ovat 07 Broadest Berry ja 06 Roomiest Rose.

Chubby Stick Intense sanoo olevansa moisturizing lip colour balm, mutta minusta näitä voi kuvata parhaiten huulipunakyniksi ja ainakin näitä sävyjä kuultopunakyniksi. Väri on voimakkaampi kuin värillisissä huulikiilloissa, huomattavasti voimakkaampi, mutta silti sen verran kevyt, ettei rajauskynää välttämättä tarvitse. Nopeasti kuluvassa kuultavassa punassa värillinen rajauskynä voi jäädä vähän nihkeästi näkyviinkin itse punan kuluessa pois. Tempt lips with a soft cushion of colour that's not quite sheer, not quite opaque-just the perfect happy medium. Yhdyn Cliniquen omaan kuvaukseen.

Roomiest Rose

Chubby Stickejä on kahta laatua, näitä omistamiani Intense-versioita sekä tavallisia. Tavallinen versio on huulivoidemaisempi ja väriltään kevyempi, tämä taas enemmän huulipunamainen eikä ilmeisesti niin kosteuttava. En ole niitä tavallisia testannut.

Ylemmässä kuvassa oleva Roomiest Rose osoittautui kivaksi sävyksi, se on ehkä hieman pinkki makuuni mutta ei silti mitenkään liian tyttömäisen purkkapinkki. Se on hieman murrettu ja siksi minusta erinomainen. Tätä uskalsin käyttää jopa vähän vakavammassa palaverissa.

Broadest Berry

Broadest Berryn kuvasta huomaa hyvin, että huulten kuivuus alta paistaa kyllä hieman läpi. Oikeastihan se ei näytä noin pahalta, tämä kuva on jättikoossa. En ole havainnut ongelmaa muuta kuin peilistä superläheltä tiiraillessani sekä tietysti tästä koneen näytöltä, luonnossa ainakaan minun huulteni aavistuksenomainen kuivuus tällä hetkellä ei haittaa näitä käyttäessä. Todella kuivilla huulilla se originaaliversio olisi ehkä parempi?

Broadest Berryn sävystä en tykkää. Se on minulle liian ruskea ja on ollut siksi vain kotona testailussa. Lisäksi se pysyy huonommin kuin tuo toinen, se kuluu pois nopeammin ja kokonaan kun taas Roomiest Rose kuluu nätimmin jättäen kohtuullisen pitkään vielä aavistuksen sävyä huulille. Molemmat tietysti kuluvat nopeahkosti, onhan kyseessä kuitenkin tällainen kuulto-huulivoide-systeemi eikä mikään kestopuna. Lisääminen on kuitenkin helppoa, vähän sävystä tietysti riippuen.

Kyniä ei tarvitse terottaa, ne ovat kierrettäviä. Täysikokoiset ovat 2 grammaa, nämä minun ovat 1,2 grammaa. Täysikokoisen hinta on joku muutaman euron päälle kaksikymppiä.

Tykkään! Kunhan sävy on oikea. En olisi uskaltanut lähteä ostamaan tällaisia huulikiiltovihaajana peläten, että ne ovat liian kiiltäviä, mutta lopputulos on minulle juuri sopiva kiiltävyydeltään.


Toinen ostettu itse LivBoxin mukana, toinen saatu blogimiitin goodiebagistä.

Niin hyvä vartalovoide, että annan sen pois

Ostin edullisessa setissä Bernerin ystävämyynnistä kokeiluun Clarinsin Moisture-Rich Body Lotionin. Sen kokeilemiseen riitti kerta. Se imeytyy erinomaisesti, kosteuttaa tehokkaasti. Se kosteuttaa jopa enemmän kuin tarvitsisin, minulla ei ole kuiva iho. Miinuspuolena sanottakoon, että tässä ei ole mitään jännää. Tuote on erinomainen, mutta ei tuoksu millekään erityisen jännälle tai kivalle, vaan ihan sille, mille ajattelinkin. Pakkaus ei ole mitenkään erityinen, perus-Clarins. Mutta kun tuote on näin hyvä, se pitää ehdottomasti antaa käyttöön sellaiselle, joka sitä arvostaa varmasti enemmän - äidilleni. Äiti on kuivaihoinen vartaloltaan, tykkää selektiivisistä tuotteista ja erityisen paljon varmasti arvostaa sitä, että Clarins imeytyi erinomaisesti jättäen silti todella kosteutetun tunteen. Hän arvostaa tätä enemmän kuin minä, siispä jatkan jännempien ja pienempien purkkien kanssa ja annan tämän erinomaisuuden lahjaksi. Äiti kuluttaa vartalovoiteita litratolkulla, arviolta noin 15 kertaa sen verran kuin minä. Tosin olen tänä kesänä kunnostautunut vartaloni rasvaamisessa, siitä lisää ihan tuossa tuota pikaa blogissa.

Behind the scenes:

Tätä tämä aina on. Nosta kissa pois, nosta kissa pois uudestaan, toista, toista.

Mitä? Minä syyllinen? Ja mitä annat pois? Minut?