keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Mahtuu mahtuu - kurkkaus blogin päämajaan

Maailman hitain yhteenmuuttoprosessi on edistynyt ratkaisevasti. Olemme asuneet poikaystävän kanssa yhdessä käytännössä jo jostain syystalvesta, en muista tarkalleen. Silti vasta tänään se kantoi televisionsa tänne. Kaikistä tärkein, datausnurkka, on pieni ja ahdas mutta ollut jo hetken testauksessa. Olohuone on alkanut saada muotonsa. Makuuhuone on käytännössä yhtä vitriiniä vaille siinä. 35 neliön kaksioon on aika tiukkaa saada mahtumaan kaksi ihmistä, mutta tehoneliöt on tehokäytetty. Kaikkea muuta kuin sisustuslehtien avarat valkoiset asunnot, joissa on kaksi käyttöesinettä näkyvillä, kaikki muu piilossa ja tasot tyhjinä. Täällä on tavaraa ja paljon, mutta ihmeellisesti tänne mahtuu.

IMG_8552

Datausnurkkaan on mahduttava kaksi. Ja tietenkään kummallakaan ei ole vain yhtä konetta ja yhtä näyttöä. Onneksi on nuo korvaamattomat hyllyt tuolla, uskonnottomassa taloudessamme hienosti kristillisellä tasajaolla jaettu toinen minulle ja toinen poikaystävälle. Se sai jopa laittaa ihan oman julisteen seinälle, jotta olisi tyytyväisempi. ;) Olohuoneen seinätaiteeseen kuuluu hänen alkuaineiden jaksollinen järjestelmänsä sekä minun matkamuistojulisteeni Phantom of the Operan esityksestä Haymarketilla.

Bloggaus vaatii tilaa. Mä jopa siivoan yllättävän usein tuota pientä tyhjää plänttiä pöydälläni näytön edessä, jotta saisin raivattua tilaa esitteille ja tuotteille. Seuraavaksi aion tänään raivata lisää tilaa heittämällä tietokoneen kaiuttimet kuuseen. Tietokoneen äänet kun on kuitenkin hoidettu vahvistimen kautta huoneen toisella puolella oleviin kaiuttimiin, joten en noita käytä.

Verhoja ei ole eikä toistaiseksi tule. Edelliset tippuivat maagisesti seinältä. Joko maanjäristys tai Anis-mau. Turha niitä on sinne laittaa, tuo riiviö on jo tarpeeksi haasteellinen pidettäväksi pois sohvaa repimästä.

IMG_8568

Kihlajaislahjaksi saatu sohva odotti jo tovin, että siitä voisi katsella telkkaria. Nyt on televisio. Liian iso se televisio minusta tuohon on, mutta kai mä totun. Sohva on suurin mahdollinen, minkä tuohon sai mahtumaan. Ei tuohon paljoa mene, mutta minulle tämä on jättimäinen. Edellinen sohva oli valittu sillä perusteella, että se mahtui tuohon kirjahyllyn viereen, missä nyt on televisio. Se sohva palveli neljän kissan raapimapuuna ja siitä tuli jo kaikki täytteet ulos. Tämän kanssa suihkutan vesisuihkulla aina, kun jompi kumpi karvahanureista yrittää perseillä. Tätä sohvaa ei tuhota. Mulla ei ole ennen ollut sohvaa, jossa voi oikeasti maata ja löhötä, joten tällainen on aika luksusta. Kuulemma hyvin palvellut on telkkarikin, koska tämä on jo sen neljäs uusi koti.

IMG_8564

Oma televisioni siirtyi makuuhuoneeseen sängyn jalkopäähän paikalle, missä ennen oli blogibannerissani näkyvä kynsilakkahylly. Kynsilakkahyllyni on minulle äärimmäisen rakas, se siirtyi vastakkaiselle seinälle. Tuossa ei ennen ollut mitään huonekalua, nyt siinä on hyllykkö, jonka päällä on toinen hyllykkö, jonka päällä on vanha töllöttimeni. Se on niin vanha ja pieni, että siitä ei oikein edes kisojen aikaan kiekkoa jäältä erottanut. Tilalle tulee jotain fiksumpaa, isompi televisio, kunhan resurssit antavat myöten. Ei mitään ökytelkkaria, mutta sellainen, että ei ärsyttäisi sen antiikinaikaisuus ja pieni koko ja erillinen digiboksi. Digiboksikin on ollut lahoamassa jo viimeiset 3 vuotta. Kun kerran tottuu elämään televisio makuuhuoneessa, ei näköjään pärjää enää ilman. Olen käyttänyt unilääkkeenä Hobittia viime ajat. Nukahdan aina noin 20 minuutin jälkeen, vaikka oikeasti haluaisin katsoa kaikki kolme osaa. Tätä tahtia siihen menee vuosi.

Ja miten niin en voi tunkea kosmetiikkaa television viereen? Voinpas. Kosmetiikkavapaata vyöhykettä ei tässä taloudessa ole.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Sisley Phyto-Lip Twist ja Huulipunavallankumous

Tänäkin vuonna Sydänliitto ja sen Punainen-kampanja kehottaa teemapäivänä naisia punaamaan huulensa osoittaakseen tukea naisten sydänterveyden puolesta, kannustaakseen naisia pitämään huolta hyvinvoinnistaan pienillä teoilla. Tänä vuonna tuo päivä, Huulipunavallankumous, on tänään. Minä monien muiden bloggaajien mukana osallistun päivään. Tapahtuman Facebook-eventiin pääset tästä. Instagramista kuvia löytyy hashtageillä #huulipunavallankumous ja #punainensuukko.

Tänään olen menossa Finlandia-talolle Kauneusseminaariin. Ajattelin pistää ihan jotain muutakin kuin pelkkää ripsiväriä ja rajaukset, joten silmämeikin ollessa jo vähän enemmän, puna saa olla hillitympi eikä välttämättä se räikein punainen.

IMG_8586

Sisley julkaisi juuri Photo-Eye Twistit, joiden suuri mainos on Helsingin Stockmannin ikkunassakin. En ole varma, tulivatko Phyto-Lip Twistit vasta nyt Suomeen tässä samalla, mutta en ollut niitä ennen nähnyt. Niihin tuli kolme väriä lisää. Phyto-Lip Twist on sävytetty huulivoide, samaan tapaan kuin Cliniquen Chubby Stick. Olin etsinytkin joltain toiseltakin selektiivisemmältä merkiltä tuon tyyppisiä punia, sillä tähän mennessä niitä ei ole oikein ollut vakiona muilla kuin Cliniquella. Sellaiset ovat juuri käteviä töihin. Kätevästi Sisleyllä oli vielä teemapäivät Stockmannilla, joten hinnasta lähti aika iso siivu pois. Mitähän näiden alkuperäinen hinta olisi, jotain 40 euron pintaan? Sisley on selektiivisistä merkeistä vielä kalleimmasta päästä. Tämä ja So Intense -ripsiväri ovatkin ensimmäiset merkin tuotteet minulla.

IMG_8574

Sävyjä on yhdeksän. Minä valitsin niistä kylmimmän sinipunaisen, ne kun minulle sopivat parhaiten. Sävy on numero 5, Berry. Se on kerrostettavissa, kevyemmällä otteella tulee vähemmän sävyä, paksulla kerroksella enemmän. Kevyt se kuitenkin on, mutta ehdottomasti mielestäni enemmän huulimeikkituote kuin vain pelkkä sävytetty huulivoide. Siksi siitä punana puhunkin, normaalisti sävytetyt huulivoiteet eivät tuo kuin aavistuksen väriä, tuskin nimeksikään. Kevyt olikin minulle hyvä lisäys meikkipussiin tähän väliin, viime aikojen vakiotyöpunani Cliniquen Chubby Stick Intense Grandest Grape on tosiaan Chubby Stickien Intense-versiota eli peittävämpää kuin normaali Chubby ja paljon voimakkaampi väriltään kuin tämä. Samassa sävymaailmassa kyllä liikutaan, mutta mitä sitä luottovärejä vaihtamaan.

IMG_8662

Kevyttä, helposti levittyvää punaa on helppo lisätä ilman peiliäkin, eikä se tarvitse rajausta. Huuleni ovat aivan rutikuivat ja kuoriutuvat flunssan jäljiltä, joten kosteutta tuova puna oli sikälikin hyvä valinta tähän päivään. Puna on kynämallinen, mutta sitä ei tarvitse terottaa, vaan punaa tulee kiertämällä hylsystä lisää.

IMG_8577

Sisleyn seeprakuosi ei ihan nappaa ja herättää vähän ristiriitaisia tuntemuksia, mutta onneksi se ei sentään ole leopardi- tai muu kissaeläinkuosi. Ne eivät mielestäni sovi Sisleyn hintaluokan tuotteille. Mustavalkoinen seepra on hillitympi kuin loppuunkulutetut pantterikuviot. Ehkä ihan hyvä, ettei jokaisessa selektiivisessä tuotteessani ole se yksivärinen teema, vaikka sitä vähäeleisyyttä kyllä rakastankin.

Oikein kiva tuote. Halvemmallakin pärjää, mutta kaltaiseni selektiivisen kosmetiikan rakastaja nyt vaan saa siitä jotain enemmän irti, kun levittää huulilleen tätä päivittäiskosmetiikan sijaan. Ostan mieluummin yhden tällaisen kuin kolme-neljä edullisempaa samaan hintaan, vaikka olen siltikin sitä mieltä, että esimerkiksi Lumenen huulikiiltokynät ovat aivan loistavia.


Osallistuitteko Huulipunavallankumoukseen? Oletteko käyneet tutkimassa näitä uutuuksia?

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Miltä kauneusbloggaaja tuoksuu?

Kyselin Facebook-ryhmässämme kanssabloggaajilta tuoksumieltyksiään. Itse flunssassa en voi oikein haistella mitään, meikkaaminenkin on vähän pöljää ja arvosteluiden kirjoittaminen ylivaikeaa kun aistit eivät pelaa ja silmät verestävät. Pari päivää on siksi tullut selattua Fragranticaa ihan vain mielikuvahaistellen. Tiedän jo entuudestaan aika monen bloggaajan tuoksumaun. Jonnalle olisi helppo ostaa tuoksu, ainakin väittäisin, että menisi sinne päin. Alien-fanit ovat myös tiedossani. Mutta miltä noin ylipäätään kosmetiikka- ja kynsibloggaajat tuoksuvat?

Tutkimukseni on hyvin epätieteellinen, otos on pienehkö ja tutkimusmenetelmäni kaukana tilastotieteen perusteista. Kysyin top 5 -tuoksuja, 22 vastaajaa tuli. Kaikki eivät nimenneet viittä, mikä vinouttaa tulosta jo heti alkuun. Ihan uskottavan näköinen tästä silti suuntaa antavana tuli, koska kaavioni eivät yllättäneet minua. Se yllätti, että tuoksujen nimiä sateli niin paljon. Vain muutama hajuvesi sai kaksi ääntä: Diesel Loverdose, Thierry Mugler Alien, Clean Rain, Burberry Brit ja Escada Taj Sunset. Mikään ei saanut kolmea ääntä. Katsotaanpa hieman tarkemmin, minkä tyyppisiä tuoksuja kosmetiikkabloggaajat käyttävät. Kävin tuoksut läpi Fragrantican avulla, kolme tuoksua oli sellaisia, joita Fragrantica ei tunnistanut. Niitä ei ole kaavioissa mukana, samoin kuin ei tarkemmin tuoksua erittelemättömiä vastauksia.

Tässä ensimmäisenä tuoksuperheiden mukaan.


Ihan jo alkuun täytyy sanoa, että kategorioihin laittaminen on vähän haastavaa. Fragrantica esimerkiksi tuntee Floral-perheen sellaisenaan, mutta erittelee myös sen alle kuuluvat Floral Fruity -tuoksut erikseen. Saman kuvion voi yksinkertaistaa vähemmän erittelyä sisältävänä tällaiseksi:


Ylivoimaisesti suurinta suosiota nauttivat siis kukkaistuoksut, sekä erityisesti niiden alaryhmä kukkais-hedelmäiset. Floral Fruityn suosio ei yllätä. Eipä myöskään Floral. Mennään ihan linjassa sen mukaan, mitä noin yleisestikin tehdään ja myydään eniten. Jos lähettää summanmutikassa bloggaajille tuoksuja arvioitavaksi, kukkaiset ja kukkais-hedelmäiset saavat varmaan parhaat arviot. Yleensä itse kuvailen monia floral fruityjä ja joitain floraleita helpoiksi tuoksuiksi. Niistä ei yleensä tule ihmisille niitä pahimpia yökötyskohtauksia, etenkin, jos pysytään keveissä hedelmäis-kukkaisissa. Voimakaskukkaiset voivat olla asia erikseen. Omat suosikkini kuuluivat kaikki Floral-tuoksuihin. Philosophyn Pure Grace on Floral Green, DKNY:n Be Delicious ja Escadan Island Kiss ovat Floral Fruity -tuoksuja, Lancôme Ô Ôui! on Floral Aquatic ja Estée Lauderin Pure White Linen Floral Aldehyde.

Kukkien ja hedelmien jälkeen tulevat itämaiset tuoksut. Itämaiset tuoksut ovat lämpimiä, raskaampia, jopa huumaavia. Oriental Vanilla osoittautui näistä meillä suosituimmaksi. Tällaisista monelle tuttuja voisivat olla uskoakseni Dior Hypnotic Poison, Diesel Loverdose, Thierry Mugler Angel, Guerlain La Petite Robe Noire, Lancôme Hypnose, The Body Shop Vanilla tai Prada Candy. Vaikka kovin vähän julkkistuoksuja Top 5 -listoissa olikin ja niillä on etenkin tuoksuharrastajien keskuudessa vähän huono maine, julkkistuoksuista löytyy tuoksuja myös eri makuihin. Beyoncen Heat on myös Oriental Vanilla. En itse tykkää Oriental Vanilla -tuoksuista, mutta outona poikkeuksena minulta löytyy kaksi pulloa Ralph Laurenin Ralph Hot -tuoksua, jota en ole edes mieltänyt Oriental Vanillaksi. Mutta totta, nyt kun nuuskii. Muistin sen paljon kevyemmäksi kuin se onkaan.

Oriental Floral tuli itämaisista seuraavana. Sieltä tuttuja voisivat olla Calvin Klein Euphoria, Chanelin Allure, Chloé edp, Dior Addict, Escada Indredible Me, Emporio Armani Diamonds. Gucci Guilty, Jean Paul Gaultier Classique, Flower by Kenzo, Lancôme Tresor, Viktor & Rolf Flowerbomb ja YSL Manifesto. Äsken mainitusta Beyoncen Heatistä on tehty myös Oriental Floral -versio, Midnight Heat. Christina Aguileran nimikkotuoksu on näemmä myös Oriental Floral, samoin Lady Gagan Fame ja Naomi Campbell At Night. Itseltäni löytyy Nina Riccin L'Extase (miniatyyri, saatu blogin kautta), Elizabeth Ardenin Red Door (miniatyyri), Miss Sixty ja Miss Sixty Elixir (kröh kröh kukaan ei sitten lukenut tuota :D) ja Katy Perryn Spring Reign (saatu blogin kautta). Katy Perryn tämän kevään tuoksu on erinomainen ja kaikkea muuta kuin lämpimän raskaan huumaava. Minun on vaikea nähdä vaikkapa Gagan Famea ja Katy Perryn Spring Reigniä samassa ryhmässä, mutta näin sitä vaan yllätän itseni omistamalla toisenkin itämaiseksi luokitellun tuoksun, josta kovasti pidän. Miss Sixtyn alkuperäisen version käytin jopa loppuun, Elixir-versio on minulle liian makea ja voimakas nykyään. Nina Riccin tuoksu odottelee tuolla flunssani parantumista, jotta osaan sanoa siitä mitään. Oriental Floral jää minulle pääsääntöisesti liian voimakkaaksi, mutta tästä ryhmästä löytyy paljon todella suosittuja tuoksuja.

Oriental Spicy alkaakin olla sitten pienempi ryhmä. Oli vaikea keksiä, mitä noista ihmiset tunnistaisivat, ainakaan naisten tuoksuista. Calvin Kleinin One Shock on tuttu joo, se on aika uusi. YSL Opium, Chanel Coco, Calvin Klein Obsession ja Estée Lauder Youth-Dew ovat jo vuodelta miekka ja kivi, samoin Guerlainin Shalimar. Ryhmässä on enemmän tuttuja miesten tuoksuja, mielestäni. Laura Biagiottin Romaa muistan äidin myyneen liikkeessään. Sekin vuodelta 1988. Eipä paljon uusia, tunnettuja naisten tuoksuja Oriental Spicy -tuoksuihin näytä ilmestyvän. Opium toki pukkaa uusia versioita yhä. Mun täytyy ihan mennä haistamaan ensi kerralla kaupungilla, en saa millään mieleeni Opiumin tuoksua.

Jotta tämä ei liian helpoksi menisi, pitää kosmetiikkabloggaajien mainita myös Oriental Woody, neljästi. Naisten tuoksujen etsiminen on taas neula heinäsuovasta -meininkiä. Avonin Fergien Outspoken on tuttu minulle, mutta onko muille... Diorin Midnight Poison voisi olla tuttu useammalle, samoin Donna Karan Cashmere Mist. Tähän ryhmään kuuluu kuitenkin hyvinkin tuttu Thierry Muglerin Alien, jota ei saa suihkuttaa minuun. En siedä sitä itselläni sitten yhtään, saan päänsäryn ja kuvotuksen, mutta en ole koskaan edes lähietäisyydeltä saanut samaa reaktiota silloin, kun sitä on ollut muilla bloggaajilla. Alienin lisäksi ryhmässämme mainittiin tästä kategoriasta myös Estée Lauderin Sensuous ja Comme des Garcons Series 3 Incense Zagorsk. Pari julkkistuoksua löytyy myös! Halle Berryn nimikkotuoksu ja Naomi Campbellin Mystery ja Sunset.

Woody tuoksuperheenä sai myös jonkun verran kannatusta. Tuoksut ovat yleensä maskuliinisia tai unisex, aika vähän löytyy suoraan naisille suunnattuja. Tähän ryhmään kuuluu kuitenkin Cleanin uusin, Clean Air, joka on Woody Aromatic miehille ja naisille. Ja mitäs me noista sukupuolista välittämään, top 5 -tuoksuksi mainittiin myös Chanel Egoiste, joka on pour homme mutta mitäpä siitä.

Citrus on pienempi porukka kuin mitä voisi kuvitella. Ihan hirveästi en tuolta löydä kaikkien tuntemia nimiä. Lieneekö sitten syynä sitrustuoksujen nopea haihtuminen, tiedä en. Ô de Lancôme on varmaan monille tuttu. Elizabeth Ardenin Green Tea kuuluu Citrus Aromaticeihin. 4711, kölninvesi, on varmasti tuttu edes pulloltaan, käytettiin sitä joskus pikadesinfiointiin äidin liikkeessä. Calvin Kleinin One-tuoksun kesäversiot ovat usein olleet sitruksia. Guerlainin Aqua Allegoria -sarjan Mandarine Basilic ja Nerolia Bianca mainittiin meiltä suosikeiksi, itse asiassa ne molemmat ovat minustakin hyviä, mutta olen nuuhkinut niitä viimeksi kipeänä joten en luota hajuaistiini. Ostoslistallani on saman sarjan Limon Verde, poikkeuksellisesti unisex, josta tykkään. Beyoncen Pulse kuuluu myös sitrustuoksuihin, Citrus Gourmand. Ainoat omistamani varsinaisesti sitrustuoksut ovat Ô de Lancôme, Lancôme Aroma Tonic ja Clean Cool Cotton minipulloissa sekä täysikokoinen Davidoff Cool Water Game Happy Summer, vaikka hyvin moni tuoksuni sitruksisena alkaakin. Green Tean tämän kesän Cucumber-versio pitää kyllä tarkistaa, sillä kurkku on minulle aivan uskomattoman rakas tuoksu, erityisesti DKNY:n alkuperäinen Be Delicious on parhautta juuri sen kurkun takia.

Ja olihan meillä sentään yksi Chypre siellä. Guerlain Shalimar Parfum Initial on Chypre Floral. Coty, talo, joka nykyään omistaa jos vaikka mitä, loi 1917 Chypre-nimisen tuoksun, joka innoitti kokonaiseen tuoksuperheeseen.


Tarkastellaanpa seuraavaksi, miltä noin sointujen tasolla bloggaajat tuoksuvat. Tuoksuissa sointu on kasa nuotteja, nuotit taas yksittäisiä aineksia. Valkoiset kukat ovat sointutasolla, jasmiini ja appelsiininkukka nuottitasolla. Otin mukaan vain ensimmäisen soinnun, jotta ei menisi liian monimutkaiseksi. Monissa se ensimmäinen on ratkaiseva. Tosin vähän tämäkin vääristyy, koska jotkut taas ovat hyvinkin pyramidimaisia tai matkaa toiseen sointuun ei ole paljoa.


Samaa tämä kertoo: kosmetiikkabloggaajat tuoksuvat pääsääntöisesti kukilta ja hedelmiltä.


Voisin eritellä vielä suosituimpia nuotteja, mutta jo tähän meni niin tuntikaupalla aikaa, että tämä riittänee yleiskuvaukseksi kauneusbloggaajien tuoksusta. Joku muu saa jatkaa, jos haluaa. :D


Loppuun lista kaikista top 5 -tuoksuista, pahoittelen pieniä typoja ja laiskuuttani:

Acorelle Sauge Marine
Anna Sui La Vie de Boheme
Annick Goutal Ninfeo Mio
Armani Code
Avon (Avonin tuoksut yleensä)
Avon Instinct Forbidden edp
Avon Jet Femme Holiday edt
Avon Luck for Her
Beyonce (määrittelemätön)
Biotherm Eau Océane
Burberry Brit
Burberry Brit Sheer
Bvlgari Omnia Crystalline
Cacharel Loulou
Calvin Klein Sheer Beauty
Cartier Baiser Vole
Chanel 31 Rue Cambon
Chanel Egoiste
Clean Air
Clean Cool Cotton
Clean Rain
Clean Skin
Comme des Garcons Series 3 Incense: Zagorsk
Diesel Loverdose
Dior Escale à Parati
DKNY Be Delicious
DKNY Be Delicious Fresh Blossom
DKNY Sweet Delicious Tart Key Lime
Dolce & Gabbana 14 Le Temperance
Dolce & Gabbana Dolce edp
Dolce & Gabbana Pour Femme
Elie Saab Le Parfum
Escada Especially Escada Elixir
Escada Ibiza Hippie
Escada Island Kiss
Escada Pacific Paradise
Escada Sexy Graffiti
Escada Taj Sunset
Estée Lauder Pure White Linen
Estée Lauder Sensuous
Gucci Guilty Intense
Guerlain Aqua Allegoria Mandarine Basilic
Guerlain Aqua Allegoria Nerolia Bianca
Guerlain Le Petite Robe Noir edt
Guerlain L'instant edt
Guerlain Shalimar edp
Guerlain Shalimar Parfum Initial
Hermes Un Jardin Apres la Mousson
Hermes Un Jardin Sur Le Nil
Hugo Boss Deep Red
Issey Miyake - A Scent
Issey Miyake Pleats Please
Jo Malone Peony & Blush Suede
John Galliano - John Galliano
Kiehl's Vanilla & Cedarwood
Lacoste Touch of Spring
Lancôme Ô Ôui!
Lanvin Eclat d'Arpege
Lanvin Marry Me Confettis
Laura Biagiotti - Laura
Ligne St. Barth Vanille West Indies
Lolita Lempicka L de Lolita Lempicka
Max Perttula - Eau de Finlande
Nina Ricci - Nina edt
Philosophy Loveswept
Philosophy Pure Grace
Rochas Alchimie
Serge Lutens Un Bois Vanille
Stella McCartney Stella
Tauer - 03 Lonestar Memories
Thierry Mugler Alien
Thierry Mugler Cologne
Tom Ford Tobacco Vanille
Valentino Rock 'n Rose
Vera Wang Princess
Victoria's Secret Aqua Kiss Body Mist
Victoria's Secret Midnight Dare edt
Victoria's Secret Pink Warm & Cozy
Viktor & Rolf Bonbon
YSL Black Opium
YSL Elle Intense
YSL In Love Again
YSL Manifesto
YSL Opium

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Pääsykoekaaos

IMG_8541

Kuten blogini sivupalkissa lukee, haen tänä syksynä estenomiksi Laureaan Tikkurilaan. Estenomiksi hakeminen ei muuten niin jännittäisi, kiinnostusta on ja perinteiset valintakokeet menevät varmasti ihan hyvin, mutta Laurea painottaa valintapisteissään kovasti alan työkokemusta. Asiakaspalveluahan olen aina tehnyt, mutta kosmetiikkaan tai kauneudenhoitoon, kemiaan tai liiketalouteen suoraan liittyvää työkokemusta minulla ei ole muuta kuin äidin liikkeen satunnaisista töistä sekä myymälänhoidosta liikkeen loppuunmyynnistä äitini jäätyä kotiin eläkkeelle jäädessään. Hyppäisin siis estenomiksi päästessä tavallaan askeleen ohi, sillä iso osa hakijoista on varmaankin taustaltaan kosmetologeja, meikkaajia, maskeeraajia tai vaikka parturi-kampaajia, kuvittelisin.

Mikäli ei tärppää, sitten aloitetaan astetta alempaa, toisen asteen koulutuksesta. Hain myös SKY-Opistolle, tähtäimessäni kauneudenhoitoalan perustutkinto ja kosmetiikkaneuvojan koulutusohjelma. Huomenna on pääsykokeet, joihin kuuluu myös psykologiset testit. Pääsykokeisiin ei voi meikäläinen oikein valmistautua, mitä nyt pohdiskelemalla omia päämääriään ja soveltumistaan koulutukseen ja perehtymällä koulutuksen sisältöön, lepäämällä hyvin, olemalla skarppi ja niin edelleen.

Mutta kuten kuvasta näkyy, skarppius ja lepo tulee olemaan aika kaukana. Olen flunssassa, mutta en vielä kuolemansairas. Tunnen oman flunssani normaalisyklin. Tämä alkoi eilen kurkkukivulla, tänään on kurkkukipu laantunut ja lihaskipu, päänsärky ja nenän vuotaminen alkanut. Pahin räkätautivaihe tulee olemaan huomenna aamulla ja illalla sekä perjantaina, mikäli tämä menee kuten flunssani yleensä. Pääsykoe alkaa huomenna klo 8.30 Haagassa. Pääsen töistä yöllä klo 03.45, eli nukkuakaan ei oikein ehdi. Yritän kaikin keinoin vaihtaa vuoroani toiselle päivälle, saada sitä kokonaan pois tai vaihtaa edes aiemmin päättyvään, kun en saikuttaakaan viitsinyt.

Huh. No, on sitä ennenkin skarpattu kipeänä.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Laukkuni pohjaton sisältö

Viime ajat käsilaukkuni on ollut erinomaisessa järjestyksessä ostamani Insjön bagINbagin ansiosta. Mukana on kaikki tarpeellinen, puolitarpeellinen ja mahdollisesti joskus osittain tarpeellinen. Otin kuvaa ottaessa laukusta pois pari kuittia ja pari ylimääräistä pompulaa sekä lisäsin kuvaa varten avaimet ja puhelimen, jotka olivat pöydällä. Mutta tämä tavarapaljous minulla kulkee laukussani. Lisäksi siellä on mahdollisesti sähköröökin laturijohto ja tabletti, joskus myös toinen laturi. Mulla kun latautuu kaikki usb-pistokkeisella laturilla, eikä yksi välttämättä riitä jos sähkörööki, puhelin ja tabletti huutavat leipää samaan aikaan. Esimerkiksi geokätköillessä olen saattanut jättää meikkipussin pois keventääkseni painoa vähän, mutta kyllä, kaikki tämä on mielestäni aiheellista olla laukussa. :D

Oletan, että kuljetan mukanani aika paljon enemmän kuin keskivertonainen. Mutta hyvin pärjää. Jos ei paino haittaisi, mulla ois mukana vielä ties vaikka mitä muutakin. :D

IMG_8484

Eihän ne samaan kuvaan mahtuneet. Aloitetaan tästä. Meikkipussi ei mahdu Insjön sisälaukkuun. Vanhassa Lancômen pussissa kulkevat Biothermin huulirasva, Tweezermanin kynsiviila kotelossaan (saatu blogin kautta), MAC:in puuteri korjailuun, Sensain huulikiilto, Oriflamen kiiltopuna (saatu blogin kautta), Cliniquen Chubby Stick, L'Oréalin Brow Artist -kulmakarvageeli, Rimmelin ripsiväri, Vichyn BB-voide (kolme viimeistä saatu blogin kautta), Clarinsin The Brush ja MAC:in meikkipuuteri. Näillä saa aikaiseksi koko työmeikin. Meikkien alla on myös pari pompulaa.

Sitten työtä varten tarvitsemiani meikkipussin vieressä: kaiken maailman kortteja, muistikirja, kasa kyniä, korvatulpat, ihan superhieno itse kyhätty minimaalarinteippi ja The Body Shopin käsidesi.

Niiden alta löytyy pari Savettia, jotain Rainbow-versioita. Näitä täydensin tässä kuvia ottaessa myös, koska edellisen viimeisen Savettini olin juuri kuluttanut.

Insjön sisälaukussa kulkee myös jotain kosmetiikkaa, joka ei majaile meikkilaukussa. L'anzan hiuslakka (saatu blogin kautta), Batisten kuivashampoo (saatu blogin kautta), Santen käsirasva, pääkallokuvioinen taskupeili (tarpeellinen töissä: mahtuu helpommin työpisteelle pieneen tilaan, vaikka puutereissakin olisi peili), pari Travaloa (tällä hetkellä toisessa Philosophyn Pure Gracea ja toisessa Lancômen Ôui!-tuoksua), Marvisin suuvesitiiviste (saatu blogin kauttta), taskukampa, Lushin minikokoinen Charity Pot -kosteusvoide (saatu blogin kautta) sekä hotelli Tornista mukaan napatut pahvipaketoidut meikinpoistoliinat ja vanupuikot. Muutama nenäliinakin näkyy löytyvän.

Ja se puhelin. Kolmas Samsungin Galaxy S:ni, tämä on nelonen. Usein kyllä mahdollisesti taskussa eikä laukussa.

IMG_8474

Seuraavassa kuvassa sitä vasta kummaa tavaraa onkin, jos ei edellinen riittänyt. Lyijykynä, taskulamppu, varaparisto, terotin, pari geokolikkoa ja minigrippussillinen silicagel-pusseja. Nämä kaikki ovat geokätköilyyn liittyviä juttuja. Btw blogikollegat, älkää heittäkö pois niitä silicagel-pusseja, mitä tulee ties missä laukuissa ja korurasioissa. Kerätkää ne talteen ja lahjoittakaa mulle. Mä jätän niitä kätköihin imemään kosteutta niin, että kätkön lokikirja ja muut pysyvät kuivina, vaikka kätkö vähän vuotaisi.

Myös sytkäri on hyvä olla. Sähköröökitavaraa majailee tuossa pienessä mustavalkoisessa pilkullisessa pussukassa.

Lompakkojahan pitää olla kaksi. Musta on normaali lompakko. Pinkki on bonuskorttilompakko. Silti osa korteista on kotona - Finnairin kantiskortit sun muut superharvoin tarvittavat. Bonuskorttilompakon voi myös jättää kotiin, jos tulee tilanpuutetta.

Lompakkojen alla on Glitteristä ostetut kaksi rasiaa, joissa pidän lääkkeitä. Ilman noita en lähde mihinkään. Buranaakin löytyy laukusta, vaikka sitä kyllä käytän harvoin (kuten korkkaamattomasta levystä voi päätellä).

Sitten löytyy vielä avaimet. Ne ovat isossa kaulanauhassa, koska löytyvät silloin parhaiten laukusta. Minulla oli pienempi kaulanauha niille - toimi kaulassa, mutta ei löytynyt laukusta. Palasin takaisin baariaikoinani saamaan jättikaulanauhaan. Toi on ihan megahyvä nauha vaikken Jägeristä tykkääkään. Harmi, että lainsäädäntö estää ko. juoman markkinoinnin kuluttajille ja samalla noiden nauhojen nmyymisen kuluttajille. Onneksi on vielä tallella niitä, mitä killui baarimikkona vyöllä. Tämä tosin on viimeinen hyväkuntoinen sellainen, saatu vuonna 2009 tai 2010.

Avainten alta löytyy Sennheiserin kuulokekotelo, jossa on kuulokkeet. Toistaiseksi olen ollut noihin oikein tyytyväinen. Mulla pitää olla ihan kunnon kuulokkeet, en ala kuuntelemaan mistään nappikuulokkeista mitään. Eron huomaa niin selvästi, että en voi enää ikinä palata iPadin kuulokkeisiin, joilla monta vuotta kuvittelin pärjääväni. Never again. Näissä uusimmissani on vastamelusuojauskin, mutta eiväthän nämä tietenkään tuohon hintaan ja minikokoisina, siroina ja taitettavina ole mitkään hifistelyvehkeet. Sen verran hyvät kuitenkin, että en pysty puhumaan ihmisille kuulokkeet päässä, sillä en kuule kunnolla omaa ääntäni. :D Ei tarvitse luukuttaa ihan niin kovaa sitä itse musiikkia siltikään kuin mitä edellisillä Sennheisereillani, mutta silti kuulee musiikin.

Viimeisenä vielä laturi. Pakkohan se on olla aina mukana.


Noh, onko tämä paljon vai vähän? Sopivasti, minusta. :D Kaikki muut paitsi meikkipussi ja kuulokekotelo menevät muuten Insjö-tilaihmeeseen tarvittaessa, mutta silloin sitä ei kyllä saa kiinni. Normaalisti pidän laukussa muut tavarat Insjössä mutta meikkipussin, kuulokkeet, lääkkeet, geokätköilykamat ja avaimet erillään. Mulla on hyvin tarkkaan tiedossa, missä päin laukussa on mitäkin. Myös into pitää laukku järjestyksessä on säilynyt, koska Insjö. Suosittelen sitä ihan hulluna, kyllä mun on kohta pakko ostaa se pienempikin, Enkä tosiaan saanut sitä ilmaiseksi blogiin vaan bongasin muista blogeista ja rakastuin jo etänä ideaan.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Rimmel Provocalips - testausta, testausta ja lisää testausta!

IMG_8385

Rimmelin kaksivaiheiset Provocalips-punat tulivat myyntiin maaliskuussa. Niitä on ollut jo LivBoxeissa ja blogeissa, nyt vihdoin täälläkin. Tulen vähän myöhässä, mutta näin mielenkiintoinen tuote oli pakko pyytää testiin.

Olen huulipunien pysyvyyden kannalta aika vaikea tapaus, koska sähkötupakoin jatkuvasti. Samoin juon koko ajan jotain. Työvuoron aikana kiskon yleensä noin puolitoista litraa Pepsi Maxia, vähän väliä hörppien. Kotona istuessakin punat kuluvat nopeammin kuin muilla noista syistä. Jos lähden viettämään iltaa ulos, minulla on kädessäni kyllä aika varmasti lasi, pillillä. Pillillä tietysti, jotta puna säästyisi mahdollisimman paljon. Siksipä halusin aivan ehdottomasti kokeilla Rimmelin Provocalips -huulipunia, joille luvataan 16 tunnin kesto.

IMG_8435

Puna on kaksivaiheinen. Ensin levitetään itse väri punan toisesta päästä, annetaan kuivua, sen jälkeen päälle lisätään toisesta päästä väritön kiilto.

IMG_8433

Levitystavalla on oikeasti aika paljon väliä.

Ensimmäisellä kerralla tein sen virheen, että en antanut huulilakan kuivua kunnolla ennen kakkosvaiheen värittömän kiillon lisäämistä. Lopputuloksena kiilto levitettäessä ikään kuin imi väriä mukaansa applikaattoriin, liu'utti sitä pois huulilta jättäen hieman kaljumpaa kohtaa huulten keskelle, jossa väriä oli eniten. Samoin huulista jäi punajälkiä kyllä heti, kokeilin paperiin. Punajäljet olivat samanlaisia kuin lipstaineillä - niitä tuli alkuun, mutta ei enää sen jälkeen. Sen jälkeen huulipuna kyllä murustui hieman, sähkötupakassa näkyi selkeitä murusia. Sitä virhettä en sentään tehnyt, ettäkö olisin rasvannut huulet alta: tämä pitää nimittäin levittää kuiville huulille, kuulemma muuten kestoa ei tule lainkaan. Ensimmäisellä kerralla sain punan pysymään siedettävänä kolmisen tuntia. Silloin söin pastaa ja tomaattikastiketta, joka liotti värin pois huulten keskiosasta. Arvelin, että tein jotain väärin, koska näitä oli paljon kehuttu. Googlasin muita blogeja ja testasin uudestaan.

Toisella testikerralla opin virheestäni. Levitin punan talouspaperilla pyyhityille huulille, laitoin sitä aika paksun kerroksen. Koska kerros oli paksu, annoin punan kuivua muutaman minuutin. Puna muuttuu mattaiseksi, se selkeästi näyttää sen, missä vaiheessa se on tarpeeksi kuiva. Tuossa vaiheessa levitin kakkosvaiheen kiillon. Eipä enää lähtenyt väri karkaamaan siinä vaiheessa.

IMG_8395

Tässä Provocalips sävyssä 310 Little Minx juuri levitettynä, kakkosvaiheen lakan kera. Kuvan ottamisen jälkeen pussailin taas paperia. Paperiin irtosi nyt enää kiiltoa, jossa on aivan aavistus väriä mukana. Sähkötupakkaan ei irronnut juurikaan hippusia, toisin kuin edelliskerralla kävi. Tunnin päästä levityksestä sähkötupakan tilanne oli tämä:

IMG_8441

En voinut sanoa, etteikö punasta irtoaisi mitään, kuten olen joissain paikoissa kuullut Provocalipsistä väitettävän. Lasin reunaan ilmestyi alkuun tahmaisena jälkenä tuota kiiltoa, sähkötupakkaan noita aivan pieniä murusia sekä sitä tahmaa. Mitättömiähän nuo ovat verrattuna normaaliin punaan. Normaalista punasta jää huulipunajäljet. Tästä ei.

Mitäs sitten huulilla? Tunnin päästä levityksestä puna oli paperin pussailun, vesilasillisen ja sähkötupakoinnin jäljiltä lähes kuin tuore. Kiiltoa oli toki hävinnyt, sitä voisi halutessaan lisätä. Itselleni kiilto ei ole tärkeä, siksi en lisäillyt sitä - ja testimielessä halusin muutenkin pitää punan korjailemattomana. Yhdestä kohdasta sisähuulia oli lähtenyt huomaamattoman pieni murunen punaa irti. Tällaista pysyvyyttä en kyllä normaalisti saa kuin erikoispunilla, kuten tussimaisilla lipstaineillä. Kahden tunnin jälkeen tilanne oli muuten sama, mutta kiilto oli tietysti yhä vaan vaan vähentynyt, puna näytti siis kuivemmalta ja toiselle puolellekin huulten keskiosaan oli ilmestynyt pieni hymyillessä näkyvä halkeama. Yhä edelleenkään ei mitään suurempaa valitettavaa, normaalilta katseluetäisyydeltä oikein hyvän näköinen.

IMG_8443
Puna kahden tunnin jälkeen.

Kahden tunnin jälkeen iski nälkä. Ainoa jääkaapista löytyvä ruuan tapainen juttu oli paahtoleipä. Niillä, juustolla ja tuorejuustolla mentiin. Tämän välipalan jälkeen huulissa alkoi olla sisäpinnalla murenemaa jo niin paljon, että sen näki hymyilemättä. Tuon pelkän syömisen jälkeen olisin vielä voinut olla julkisella paikalla huulipunan kera, mutta selvästi syöminen pitäisi tehdä jotenkin supervarovasti, tai sitten tämä ei vaan kestä kaikkia ruokia. Onhan se raapivaa se paahtoleipä, vaikka öljyinen levite puuttuikin kokonaan. Tuon ruokailun jälkeen niitä murusia alkoikin sitten irrota sähkötupakkaan ja paljon. Huulet myös tuntuivat siltä, että ne murustuvat kuin lohkeillessa.

Kolmannen tunnin kohdalla tilanne oli tämä (ja valaistuskin näköjään eri):

IMG_8446
Puna huulilla kolme tunnin jälkeen.

Huulia ei ole kuvassa hangattu millään. Pidin ne ihan koskemattomina, en uskaltanut edes lipoa huulia kun huomasin murenemisen alkavan. Ne vaan sitten lähtivät murenemaan enemmän ja enemmän. Tässä vaiheessahan näiden kanssa ei ulos menisi. Kolmen ja puolen tunnin kohdalla irtosi sellainen melkein puoli senttiä x puoli senttiä -palanen. Illalla ennen töihin lähtöä puna näytti jo aivan jäätävän kamalalta.

Mutta ei luovuteta. Raportoin Facebookiin tuon kuvan kera. Sain osittain komppausta muilta bloggaajilta ("noinhan nuo tällaiset punat käyttäytyvät"), mutta osa ihmetteli, miten se noin voi käyttäytyä, kun heillä on kestänyt Rimmelin puna kakkukahvit ja ties mitkä mätöt. Siispä, kierros kolme.

Kolmannella kerralla yritin oppia taas jotain lisää. Levitin niin huolella ja kaikkia löytämiäni ohjeita seuraten kuin vain pystyin. Kuivasin huulet vielä tarkemmin talouspaperilla ennen levittämistä. Levitin punaa ohuemman kerroksen huulten sisäosaan, josta se minulla lähti ekoilla kerroilla luikkimaan palasina. Ehkä ohuempi kerros auttaisi, ajattelin. Ehkä paksu kerros lohkeilee helpommin. Huulipunaa kuivattaessa ennen kiillon lisäämistä pidin huulia typerän näköisessä mutta toimivassa superleveässä hymyasennossa, josta olin lukenut jostain blogista ennen näiden testiin saamista. Sellaisessa, että huulten juonteet suoristuvat ja huulen pinta on aivan sileä. Ehkä se ehkäisisi tuon pienen halkeilun, jota toisella testikerralla tuli jo ennen syömistä tunnin kohdalla ja havaittavammin jo kahden tunnin kohdalla. Ja kappas!

IMG_8456
Kolmas testikerta, puna kolmen tunnin kohdalla

Kolmannella kerralla, kolmannen tunnin jälkeen puna oli kuin uusi. En ollut syönyt mitään, koska ajattelin, että nyt testataan tätä sitten sellaiseen tarkoitukseen, että en ole menossa ruokailua sisältävään tapahtumaan. Hörpin vettä kyllä koko ajan, pillillä, ja sähkötupakoin tässäkin testissä, mutta nyt puna pysyi.

IMG_8458
Viidennen tunnin jälkeen

...ja pysyi. Tuo alahuulen epätasaisuus on oma levitysvirheeni, ei punan vika. Se ei karkaile mihinkään huulten ympärille kuivuttuaan.

IMG_8467
Kahdeksan tunnin jälkeen

...ja pysyi! Joku kissankarvakin pyrkimässä suuhun tuossa.Mun vatsalaukku on varmaan täynnä niitä muutenkin. Että mä rakastan näitä kuvia, mitä ei voi ottaa uusiksi, koska tilanne meni jo... No, enivei. Kahdeksannen tunnin jälkeen olin käynyt geokätköilemässä hieman, pienessä tihkusateessa jopa, ja juonut yhden lonkeron, pillillä, mutta en vieläkään ollut syönyt. Tässä vaiheessa puna alkoi kulua pois pikkuisen murustumalla keskeltä, kuten kuvasta näkee. Noita pieniä murusia alkoi taas löytyä sekä huulista että sähkötupakasta. Mutta silti, huh, nyt oli kestoa! Sitten iski kuitenkin se nälkä, ei koko päivää voi olla syömättä. Söin, tällä kertaa salaattia, ja sitten se aiemminkin syömisen takia havaittu murustuminen alkoin kiihtyä ja puna oli poistettava. Laihdutuspuna, ei voi syödä sen kanssa. :D


Siispä, Provocalips näyttää kyllä kestävän minulla jatkuvaa juomista ja sähkötupakkaa ja tuollaista, mutta normaalia syömistä se ei kestä. Levitystapa auttaa kestossa paljon, ehdotan käyttämään kaikkia noita vinkkejäni. Taidan säästää Provocalipsini sellaisiin hetkiin, jolloin en ole syömässä mitään - yökerhoon, ruokailuttomaan työvuoroon, johonkin tuollaiseen. Sen verran rumat ne ensimmäisillä kerroilla repeilleet palaset olivat, että siinä vaiheessa kun mureneminen pääsee vauhtiin, puna on otettava pois kokonaan, ei sitä kestä katsella.


IMG_8387

Sain testiin kolme sävyä. Tuo Little Minx oli se, jota olin jo himoinnut kuvien perusteella. Se on niistä kaikista upein. Toinen kiva sävy on tuo tumma viini, 550 Play With Fire. Kolmanneksi sain ruskean nudepunan 700 Skinny Dipping. Väri on minulle vähän haastava, mutta ainakin jotain, jota minulla ei vielä ole.

Tunne huulilla ei ole kuivattava, vaan ennemmänkin jopa vähän huulikiiltomainen. Jopa tuossa kahden tunnin kuvan kohdalla yhä edelleen huulet tuntuivat kosteutetulta, vaikka ne kuvassa näyttävät ihan kuivilta. Samoin syömistä sisältämättömässä kolmannessa testikierroksessa kosteuttava tunne oli selkeä vielä kolmannenkin tunnin jälkeen. Vasta siinä vaiheessa, kun puna lähtee syömisen jälkeen murustumaan, kosteutettu tunne vaihtuu röpelöiseksi.

Poistaminen on tuottanut joillekin ongelmia. Minulle se ei ollut ongelma. Puna lähti ihan ensimmäisellä aineella, jolla kokeilin: kaksifaasisella silmämeikinpoistoaineella. Sellaisella minä vedenkestävät meikit ja tiukkaan jumahtavat huulimeikit muutenkin poistan. Sitten voi tietysti olla ongelma, jos kotoa ei löydy öljypitoista vedenkestävän meikin poistoainetta. Oikeilla aineilla lähtee aivan vaivatta.

Muut ovat saaneet vielä kestävämpiä tuloksia Provocalipsillä - niin, että kestää syömisenkin. Elintavoista riippunee, juomisen ja tupakoinnin/sähkötupakoinnin määrästä, possuilustakin syödessäni tai tähtien asennosta. Kokeileminen kannattaa, koska kyllä nämä itselläni ainakin käyvät kuitenkin vaikkapa illanviettoon, jossa ei syödä mitään. Juuri mitäänhän tämäkään ei taas maksa, kun Rimmel on kyseessä: suositushinta 9,90 euroa.


Punat saatu testiin maahantuojalta.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Marc Jacobs Daisy Sorbet

IMG_8419

Marc Jacobsin tämän kevään Daisy-versio on Sorbet Edition. Arvasin jo tuoksukuvauksesta pitäväni tästä, samoin kuin olin pitänyt viime vuoden Daisy Dreamistä ja Daisy Delightista. Tämän pullo on samanlainen kuin Daisy Delightilla ja alkuperäisellä Daisyllä, kukat tosin eri värisiä. Pääosin Daisyn eri limited editionit seuraavat vuonna 2007 julkaistun alkuperäisen Daisyn pullomallia.

IMG_8424

Floral Fruity -kategoriassa mennään taas, minulle se omin kategoria. Alkutuoksussa on verigreippiä, päärynää ja passionhedelmää, sydäntuoksussa visteri, jasmiinin terälehdet ja kielo, jälkituoksussa orvokki, seetri ja myski. Perinteinen kehityskulku hedelmäisestä alusta kukkaisuuden kautta pehmennettyyn myskihäivähdykseen, minulle tuttua ja turvallista.

IMG_8407

Tykkään tästä eniten omistamistani Daisy-versioista, jotenkin tämä on nenääni hedelmäisempi ja raikkaampi. Tuoksu kestää iholle minulla vain noin kolmisen tuntia, mutta eivätpä ne tuoksut juuri sitä kauempaa kestä minulla muutenkaan. Mielestäni Daisy Sorbet ei niin selkeästi kukkaistu kuin mitä tuoksukuvaus antaisi ymmärtää, se pysyy raikkaampana ja hedelmäisempänä kuin mitä monet floral fruityt ja toteuttaa sen usein hokemani toiveen siitä, että alun raikkaus säilyisi. Siksi tämä peittoaa esimerkiksi Daisy Delightin minun käytössäni aivan 6-0. Tämä kevät saa tuoksua tältä ja vähän aikaa sitten esittelemältäni Katy Perryn kevättuoksulta, joka jäi uskomattoman tiheään käyttöön.

Tuoksulla on hintaa noin 69,30 euroa (50 ml) ja se on eau de toilette -vahvuinen.


Tuoksu saatu testiin maahantuojalta.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Rimmel Lasting Finish Nude 25hr

IMG_8378

Rimmelin Lasting Finish -meikkivoiteet ovat ihastuttaneet vuodenvaihteessa ja alkuvuonna bloggaajia, joten pyysin itsellenikin sellaisen testiin.

Aivan ensiksi ihastuin sävyvalikoimaan: saatavilla on oikeasti vaaleita sävyjä! Tutkin niitä ennen PR-näytepyyntöäni ihan livenä, jotta ei kävisi sitä perinteistä: "Ihan kiva joo, mutta en pääse kunnolla arvioimaan, koska sävy on liian tumma." En ole nyt vaaleimmillani, koska rusketuin viime kesänä niin, että koko talvena tai keväänä en ole voinut käyttää vaaleimpia meikkivoiteitani. Niitä tarvitsen about viimeistään helmikuussa, jos kesä on ollut huono. Tänä keväänä ei näköjään niille tule tarvetta, koska mennään jo toukokuussa ja alan kohta saamaan jo kevään ensimmäiset auringot. Vaihdan väriä astekaupalla: rusketun helposti ja rusketus pysyy hyvin, mutta ilman rusketusta olen kyllä vaalea. Huonojen kesien jälkeen pitää hakemalla hakea tarpeeksi vaaleita sävyjä. No, Rimmelin Lasting Finish -meikkivoiteesta en ottanut edes vaaleinta sävyä 091 Light Ivory, vaan valitsin toiseksi vaaleimman sävyn 100 Ivory. Se osoittautui juuri oikeaksi tähän ihoni sävyyn. Heidi oli sitä mieltä, että kahdella vaaleimmalla sävyllä on eroa lähinnä pohjasävynsä kautta (Light Ivory pinkimpi ja tämä keltaisempi) eikä tummuusasteeltaan, mutta toisaalta Heidi on minua keltapohjaisempi ja minulla keltapohjaisuus saa meikkivoiteen näyttämään tummemmalta. Minusta Light Ivory oli kyllä ihollani selvästikin vaaleampi ja tämä tummempi.

Lasting Finish Nudelle luvataan puolipeittävä, kevyt koostumus. Olen kyllä toista mieltä, koostumus on mielestäni peittävä eikä puolipeittävä, ja sitä saa kerrostettua ihan todella peittäväksi asti. Kuten muutkin, heittäisin nimestä Nude-sanan pois. Tätä tosin saattaa hämärtää se, että olen nykyään tottunut käyttämään yhä kevyempiä meikkipohjatuotteita, koska ihollani ei juuri peitettävää ole. Lähinnä sävyn tasoitusta ja satunnaisia pikkuruisia näppyjä. Normaalisti arvioin omalle iholleni ja minun tarpeilleni suunnattuja kevyitä meikkipohjia ja totean niistä, että ne eivät välttämättä kyllä sitten riitä, jos iholla on kovasti peitettävää, mutta tästä olen toista mieltä. Uskaltaisin luvata, että Lasting Finish peittää myös iholla, joka pukkaa niitä näppyjä. Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista Joe Blasco -tasoista peitettävää, edes teiniaikoina, joten akneihosta en osaa sanoa. Tuotteesta on myös punakorkkinen versio, joka on vielä peittävämpi Full Coverage. No huh! Tuon enempää peittoa en tarvitse kyllä millään.

Olen levittänyt tuotetta sormin, sillä saan sormin levittäessä ohuemman lopputuloksen. Sormin pääsee myös testaamaan kunnolla, levittyykö meikkivoide nätisti ilman kikkailuja. Ja levittyyhän se. Koska tämä on kuitenkin jonkin verran paksu, täysiverinen meikkivoide, silikonipitoinen liukumista helpottava pohjuste (kuten Lancôme La Base Pro) tai meikin liukuvuutta helpottava kosteusvoide (kuten Elizabeth Ardenin 8 Hour Creamin kasvovoideversio) saattaa olla tarpeen, jos iholla on pintakuivuutta. Minulla ei nyt ole, kun Clarisonic on vienyt kaiken kuorinnan tarpeen pois ja kosteutuksesta on huolehdittu hyvin. Tiedän kuitenkin, että itselläni voi joskus niin käydä ihonhoidon hetkellisestä laiminlyönnistä, ja siksi nuo kaksi HG-luottotuotettani löytyvät aina meikkipisteeltäni kuivia kausia varten. Tällä hetkellä en tarvitse niitä siis näinkään tuhdin meikkivoiteen alle, mutta käytän mielelläni silti levittymistä helpottamaan.

Mielenkiintoisena ominaisuutena tämä meikkivoide on parhaimmillaan silloin, kun se on hetken asettunut iholleni, sanotaan tunnin-pari. Olen huomannut samaa ilmiötä muun muassa meikkipuutereissa ja mineraalimeikeissä, jotka jopa tykkäävät siitä, että ne pääsevät vähän sulautumaan ihon omaan talineritykseen. Tämä käyttäytyy vähän samoin minulla. Sävy ei minulla hapetu liian tummaksi, vaan sävy pysyy oikeana, mutta itse pinta näyttää luonnollisemmalta ja vähemmän pakkeloidulta tuon pienen odottelun jälkeen.

25 tunnin kestoa luvataan myös. Sitä en allekirjoita. Joudun työpäivän aikana korjaamaan puuterilla nenän seutua, jos olen levittänyt meikkivoiteen herätessäni ja menen yövuoroon. Kyllä tämä silti hyvin pysyy. Lisäksi saattaa olla, että minulla toimivin ratkaisu olisi jopa jättää puuteroimatta ja lisätä meikkivoidetta illalla, jos tarvitsee. Tämä nimittäin ei välttämättä tarvitse puuteria päälleen, koska lopputulos on puolimatta, aavistuksen kuulas mutta silti kiilloton. Olen tottunut kiinnittämään meikin irtopuuterilla, joten niin olen tämänkin kanssa silti tehnyt.

Olipa jännä päästä testaamaan näinkin erilaista meikkivoidetta, kun on pitkään käyttänyt hyvin kevyitä meikkipohjia. En muistanutkaan, miltä täysiverinen meikkivoide näyttää! Iholla se ei tunnu raskaalta, mutta lopputulos on kyllä ehdottomasti meikatumman näköinen kuin normaali pohjani näinä aikoina. Ilonalla on erinomaiset ja hyvälaatuiset vertailukuvat meikkivoiteesta meikatulla ja meikkaamattomalla iholla. Se jättää minullakin juuri tasan tuollaisen jäljen. Tosin sekä Ilonan että Heidin kanssa olen eri mieltä superkestävyydestä. Minulla meikki saattaa oikeasti olla aamusta aamuneljään, toisin kuin normaalissa työssä käyvillä ihmisillä. En kuitenkaan yleensä kärsi juurikaan meikkipohjan kulumisesta enkä oikein jaksa puuteroidakaan kesken päivän, joten petyin hieman siihen että tämä vaati puuterikorjailua, kun olin niin paljon pysyvyyshypetystä lukenut. Pysyy se silti loistavasti, ei siinä mitään, mutta minusta tämän tuotteen erinomaisuudet ovat tarpeeksi vaaleat sävyt, kaunis ja helppo levittyvyys, puolimatta hyvä peittävyys ja edullinen hinta, tuossa järjestyksessä - sen jälkeen vasta pysyvyys. Mietin pitkään, miten voi olla, että minä, joka en yleensä kestosta valita, olin näin eri mieltä kuin kanssabloggaajat. Saattaa myös olla, että tottumukseni kevyempiin meikkivoiteisiin vaikuttaa sitäkin kautta, että pysyvyys "muka kärsii." Havaitsin nimittäin, että rapsuttelen ihoani päivän mittaan. En ole tiedostanut tätä, mutta näin peittävän meikkivoiteen kanssa ihon räpeltäminen saa aikaan selvät jäljet. Kevyemmillä taas ei tietenkään niinkään, koska ne sulautuvat paljon paremmin ihoon jättäen barely there -lookin, eikä sitä nyt niin huomaa, jos jostain on kulunut meikkipohjaa pois. Vaikka pohja pysyisi kuin tauti, kyllähän se nyt totta kai kynsillä lähtee. Kesken Ikea-reissun herätin itseni huomaamaan, että räpelsin hermostuneena nenänpielen pientä näppylää, koska olin unohtanut, että minulla meikkiä onkaan. Tein meikkipohjalle tuhot, joita ei enää puuterilla nätiksi korjattu. Teenköhän mä tuota useamminkin?

Suojakerrointa on, SPF 20. Hintaa taas ei juurikaan ole. Erittäin edullinen, kuten Rimmel yleensäkin. Rimmel on jopa markettikosmetiikaksi edullista, voittaa hintatasossa monet päivittäiskosmetiikan merkit. Lasting Finish maksaa noin 12,90 euroa. Myyntipaikkoina ainakin Anttilat, Sokokset, K-Citymarketit ja Pretty.fi. Minua tummemmille (tai kesäsävyksi) on saatavilla kolmaskin sävy, Soft Beige.


Tuote on saatu testiin maahantuojalta.

perjantai 8. toukokuuta 2015

Rituals Himalaya Wisdom -kuorintasuola

IMG_9193

Rituals on merkkinä erittäin kiinnostava, roudaan tätä ulkomailta. Viimeisimpänä kokeilussa oli 40 gramman pikkukoko Himalaya Wisdom -kuorintasuolasta. Kahta kärpästä taas läiskittiin yhdellä iskulla, sillä kuorintasuoloja en ole aiemmin mielestäni kokeillutkaan.

IMG_9254

Oletin tuotteen olevan aivan kuivaa. Se pitää hieroa märälle iholle, ja oletin että tuote on koostumukseltaan kuin kuivaa merisuolaa. Ei ihan. Se oli kuin merisuolaa jossain aavistuksen hunajaisessa tahnassa. Rakeista ja lohkeilevaa toki, eikä mitään voidemaista, mutta ei siis kuivaa. Miellyttävän tuoksuinen tuote kuuluu Ritualsin Ayurveda-sarjaan. Fiilis on hyvinkin kotispa-tyyppinen. Tykkään enemmän mikrorakeisista kuorinnoista vartalollani, mutta kyllähän tällaista erikoisempaa tuotetta aina silloin tällöin käyttää mielellään.

Voi, kun näitä hollantilaisia ihanuuksia myytäisiin Suomessa! Ritualsilla kun on vaikka mitä.

keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Swatchaamisen vaikeudet - Kat Von D Shade Shifter Stockholm

Siis että voi kestää kauan saada oikeita kuvia luomiväristä. Tämä Kat Von D:n Shade Shifter-luomiväri on yksi vaikeimpia kuvattavia. Violetit nyt ovat muutenkin vaikeita kuvata oikean sävyisinä, vaikka kuinka säätäisi valkotasapainoa sekä kamerassa että koneella. Shade Shifterini sävyssä Stockholm on sininen, mutta duochrome, joka taittaa violettiin oikeassa valon tulokulmassa. Milläs tuon kuvaat? Näköjään siihen tarvittiin lukemattomia yrityksiä. Aikaa, eri vuodenaikoja. Lopulta yksi yritys onnistui edes jotenkin.

IMG_0086

Onneksi voin lohduttautua sillä, että eipä tuo niin hyvin ole paketin kylkeen laitetussa kuvassakaan saatu toistumaan. Ihan pelkkä sininenhän tuo tuossa on.

IMG_9571

Pakkaus on kaunis, kuten Kat Von D:n pakkaukset yleensäkin. Turha silti himoita, tämä on saatu veljeni vaimolta tuliaisina työmatkalta, enkä ainakaan enää löydä tätä Sephoran sivuilta. Muita Kat Von D:n meikkejä toki löytyy Sephoroista.

IMG_9585

Siniseltähän se tässäkin näyttää, ilman mitään duochromea. Mutta mikä onkaan taikaloitsu tämän edes jotenkin oikeana toistavaan swatchaamiseen?

IMG_9598

A) Väsymyksestä pullottava verisuoni, joka kääntää ihoa tuossa jyrkkään kulmaan.

IMG_9609

B) Kuvaaminen myös toisessa valossa kylpyhuoneessa, jossa ihoni näyttää saaneen suihkurusketuksen.

Huh. Mä olen halunnut näyttää tästä kuvia, mutta kun millään ei ole onnistunut. Kiitos unettomat yöt ja pullotavat verisuonet, pelastatte bloggaajan ekan maailman probleemat! Luomillä sävy näkyy selvästi duochromena, mutta valokuvaaminen on silloinkin vaikeaa. Yleisvaikutelma luomilla toki on vahvasti sininen, mutta livenä tuo violettisuus saadaan kyllä esiin toisin kuin kuvissa. BTW, kuvissa ei ole pohjustajaa alla, kiitettävän hyvä pigmentti.