Pieni tauko

Mulla on hirveä jono testattavia tuotteita ja postausaiheita. Nyt kuitenkin elämä heittää sellaista kärrynpyörää, että ajatus postausten kirjoittamisesta tuntuu pakkopullalta eikä kivalta. Siksi, on parempi, että pidän hetken taukoa ja palaan, kunhan into kirjoittamiseen palaa. Ei tämä tule pitkä tauko olemaan, paria viikkoa heittäisin, mutta joka tapauksessa halusin tämän tänne kirjoittaa - tiedoksi minulle tuotteita lähettäneille tahoille ja lukijoille. Älkää karatko, rakkaat, palaan virkeämpänä. Väkisin väännetystä tulee aikaan vain huonoa, siksi on kaikille parempi näin.

Pidätän silti oikeuden tulla takaisin vaikka jo ylihuomenna, jos yhtäkkiä jostain löytyy kadonneet voimavarat ja tajuan maagisesti paikkani maailmassa, suhteessa muihin ihmisiin, yhteiskunnassa.

Pahin painajainen olisi tajuta kuristuvansa sädekehäänsä.

Kesä on pienempi kuin kolme

Ah, tätä yötyöläisen iloa. Pystyn vihdoin ottamaan aurinkoa, koska en istu kaikkia arkipäiviä toimistossa. Ja minuunhan se aurinko tarttuu helposti, kuten kuvasta näkee. Aika lailla samat määrät aurinkoa ollaan kiskottu tänä kesänä ja tuolla vierustoverillakin on ihan selkeät rusketusrajat.

Postaan nykyään loppuneista tuotteista yleensä vasta vuoden lopussa suurena yhteenvetona, mutta tästä piti postata jo nyt:

Loppuun kulutettu aurinkorasva! Koskahan tätä on viimeksi tapahtunut! Tykkäsin tuosta Biothermista, tuoksui hyvältä, levittyi ihan mukavasti ja toimi niissä kaikissa kohdissa, joihin sitä laitoin. Totta kai älykkäänä ihmisenä en aina ole laittanut ja on tullut syöpäriskiäkin kasvatettua tässä parilla palamisella.
Note to self ensi kesälle: Suomenkin toukokuussa aurinkoon nukahtaminen ilman minkäänlaista pohjarusketusta saa jopa minun ihoni hilseilemään, vaikka en hirvittävän pahasti palanutkaan.
Note to self 2: On äärimmäisen epä-älykästä jättää selkä rasvaamatta Kreikassa ja rasvata kaikki muut kehon osat. No kun se nyt vaan unohtui/jäi/muita tekosyitä. Siinä palaakin sitten selkä jo ihan niin, että se jopa sattuukin ja menee pienille vesikelloille. En ole koskaan palanut niin pahasti. Tervetuloa ryppyinen iho ja melanooma.

Hietsun uimaranta. Rakkautta parin kilometrin kävelymatkan päässä kotiovelta. Kuvanottopäivänä 21.7. siellä oli jopa joku ihan ihmeellinen vesisuihkumoottorisysteemihärveli, jolla joku ihminen teki voltteja ilmassa. En ollut ennen nähnyt moista. Monet kokevat Hietsun ihmispaljouden huonona asiana, minä taas tykkään siitä, että siellä voi tuntea olevansa vähän niin kuin jossain Suomen ulkopuolella. Uusi kahvilakin on oikein kiva. Okei, yhdestä asiasta mä en tykkää: aivan vierestä juoksevat lapset, jotka pöllyttävät hiekkaa silmiin. Mutta pikkuasia, tykkään silti yleensä enemmän olla tuolla kuin jossain järven rannalla. Tämä on osa tätä minun Helsinki-rakkauttani.

Zoya Stassi ja muutama sananen kotigeelilakoista

Zoyan tämän kesän Bubbly-kokoelman Stassi on toinen testiin pyytämistäni lakoista. Aiemmin esittelin hyvin samanhenkisen Musen. Vihreä lakka isohkoilla hologrammihippusilla, oikein nätti kesäinen omppuvihreä.

Varjossa

Auringossa

Peittävyys luvataan kahdella kerroksella, mutta tässä on kolme kerrosta kynsimuotoilijani lakkaamana, ja yhä kuultaa jonkin verran läpi. Omilla, paksuilla kerroksillani tuo kolme riittäisi, nyt se jää vähän vajaaksi ehkä joidenkin makuun.


Maahantuojan sivuilta löytyvät Suomen jälleenmyyntipaikat. Suoraan maahantuojaltakin ostaminen onnistuu laittamalla mailia osoitteeseen info@nailcity.fi, lakkojen kappalehinta on 15,50 euroa. Laajat valikoimat niin vanhaa kuin tuoreempaakin Zoyaa löytyy Pretty Nailsiltä Espoosta.


Mutta niistä geelilakoista, jos joku ei olisi sattunut vielä uutisista bongaamaan. Geelilakkoja kotikäyttöön on tullut viime vuosina useammalta merkiltä. Jotkut asiat on ehkä parempi jättää ammattilaisille. Kotikäyttöön myytävät Dependin geelilakat on kielletty Ruotsissa vastikään, sillä niistä tuli lyhyessä ajassa viranomaiselle paljon ilmoituksia allergisista reaktioista. Lakkaa ei saisi joutua iholle, mutta harvempi kotilakkaaja on niin taitava, etteivätkö lakat - tavallisetkaan kynsilakat - ihokosketukseen pääsisi. Tässä Tukesin tiedote asiasta. Akrylaattiallergia olisi aivan kamala asia minulle: sen lisäksi, että joutuisin luopumaan rakennekynsistäni, uskomattoman useat kosmetiikkatuotteet sisältävät akrylaatteja. Allergisoituminen voi toki tapahtua ihan ammattilaisenkin tekemissä kynsissä ja vasta monen vuoden jälkeenkin, mutta sen jälkeen se ei olekaan sitten leikin asia. En siis väitä, ettäkö ammattilaisen luona riskiä ei olisi olemassa, mutta ilmeisestikin allergisoituminen on yleisempää, jos geelaukset tekee kotona - juurikin tuon ihokontaktin takia. Lisää akrylaattiallergiasta ja omakohtaisia kokemuksia Dazzling Glow -blogissa (esim. tässä postauksessa).


Kynsilakka saatu testiin blogia varten.

Ulkoistettu aurinkosuoja-arvostelu

On ollut mukamas kovin kiire blogin ulkopuolisessa elämässä. Näin helposti voi kuitenkin ulkoistaa yhteiskunnallisesti tärkeän kosmetiikkatestaajan tehtävänsä: räpsii vaan kuvia toisten arvioista.

Hämäläis-Osakunnalla kaikki SOS-merkitty on sellaista, jonka saa ottaa syötäväkseen/käytettäväkseen. Osakunnan kesäpaikalla saattaa joskus pärjätä ihan sillä, että murkinoi toisten jättämiä eväitä, joita ei ole jaksettu roudata mökkiviikonlopun jälkeen takaisin kotiin asti. Kaveri testasi tätä Laveran aurinkosuojaa ja se päätyi yhden testauksen jälkeen SOS-tavaraksi, vielä varoitustekstin kera. Ei levittynyt kunnolla, ei imeytynyt, jäi erittäin valkoiseksi. Poistamiseen vaadittiin kuulemma ihon kuorinta ja pesu eikä siltikään tuntunut lähtevän kunnolla.

Plussaa: Kiva koko. Kaveri osti tämän juurikin koon takia.

Avoin työhakemus Lumenelle

Disclaimer: Huumorini yleensä aina saa jonkun loukkaantumaan. Ehdotan siirtymistä vakavamielisemmille sivustoille, mikäli koet kuuluvasi tuohon riskiryhmään.

Tuossa mietittiin eräänä päivänä, että joku ihan oikeasti työkseen keksii Lumenen sävynimiä. Lumene on aina välillä onnistunut näissä erinomaisesti, tykkään tämänhetkisissä sävyvalikoimissa muun muassa nimistä Sydäntalvi ja Hämärän taika. Silti, en voi olla miettimättä, että minulla ehkä olisi jotain annettavaa Lumenelle.

Öljyä meressä. Kaunis luomiväripaletti yhdistää mustapohjaisia öljyn sävyjä. Vaikka olemmekin tuhansien järvien maa, onhan meillä sentään Itämeri. Varma hitti Viikkarin ja Siljan myymälöissä!

Lumenelta on sanottu heidän olevan semiselektiivinen merkki. Minusta se edellyttää kausikokoelmia. Tässä palanen ensi talven juhlakauden meikkiä, Jouluinen maa. Paletti yhdistelee värejä, joita jouluisella kävelyllä voi nähdä. Kauniisti tässä yhdistyy Lumenelle tärkeän luonnon lisäksi myös kaupunkimaisema, jouluisen harmaat kadut ja tarpeettomaksi käynyt hiekoitus sen yhden, jo sulaneen lumisateen jälkeen.

Inkiväärikerma on ollut vaaleimman Lumenen meikkivoidesävyn nimi vuosikaudet. Eihän se nyt oikeastaan ole mitenkään kuvaava. Eikä sävy edes mene ihan jokaiselle, aina löytyy suomalaisista joku vielä vaaleampi. Minusta juuri Lumenen kuuluu vastata tähän kysyntään. Ehdotan uutta sävyä ja nimeä: Kalmistossa.

Suomen luonto ja sen eläimet. Kuvittele mielessäsi peltomaisema, sen tyyneys, tuulessa väreilevä vilja ja maisemaa aina hetkittäin halkova junan ääni. Aina silloin tällöin Suomen eläimiä voi nähdä mitä yllättävimmissä paikoissa. Tässä sitä kuvaava huulipunasävy Junaraiteella.

Vanhat tarinat, uskomukset... Kalevala on inspiroinut koruja, mutta mitä pidemmälle nykyaikaan mennään, sitä harvempi Kalevalaa on lukenut. Ehkä Kalevala ei ole se kaikista paras inspiraation lähde 2010-luvun Lumenelle. Mutta onhan meillä tuoreempia tarinoita, traagisia, toteen pohjautuvia ja tunnettuja. Miten olisi Kyllikki-kokoelma? Männynoksa Saaressa tai vaikkapa Suohaudalla. Ah, nuo nimet henkivät Lumene-estetiikkaa.

Vaikka Lumene Suomea maailmalle viekin, olisi ehkä viennin kannalta piristävää miettiä myös kansainvälisempiä nimiä. Punainen metsä. Itse ainakin ostaisin ihan jo nimen perusteella, oli tuote sitten mikä tahansa.

Lumen alta. Ruskea on turvallinen väri, monelle helppo käyttää. Keväinen sävy, taas yhdistämme luontoa ja eläimiä myös kaupunkiympäristöön sopivalla tavalla.

Sinilevää kesärannalla. Jos Suomen kesä on lämmin, siitä yleensä seuraa tämä ilmiö. Piristävä sävy, tuohan se todellakin mieleen lämpimän kauden.

Okei, tunnustetaan, tästä tämä idea lähti. Saanen esitellä inspiraatiopaletin ja ensimmäisen kehittelemäni Lumene-nimen, Sunnuntaiaamun henkäys. Eräänä väsyneenä sunnuntaiaamuna, kun eilistäkään ei muistikuvien puutteen takia voinut ajatella, pohdiskelin oloani siinä ja nyt. Mielessäni loin hengitykselleni värit ja tajusin, että tästähän saisi vaikka Lumenelle luomiväripaletin nimen.

Disclaimer 2: Kaikki postauksen tuotteet ostettu itse. Yksikään tuotteista ei ole Lumenen.

Zoya Bubbly -kesäkokoelma 2014: Muse

Zoyan kesäkokoelma on kaksiosainen tänäkin vuonna. Tickled ei minua niin kiinnostanut, mutta nämä kolme Bubbly-kokoelman sävyä valikoituivat testattavakseni. Sävyt ovat Stassi, Muse ja Binx.

Muse pääsi kynsille heti saman tien. Se on aivan järjettömän upea, kaltaiselleni turkoosien rakastajalle herkku.

Auringonvalossa

Sisävalaistuksessa

Lakasta tulee voimakkaasti mieleen Orlyn Halley's Comet / Zoyan Charla / OPI:n Catch Me in Your Net, jotka ovat aikalailla identtisiä keskenään. Niistä minulla on Orly, jonka valitsin kolmen parhaan turkoosin kynsilakan joukkoon juuri. Siihen verrattuna Muse on vähemmän vihertävä ja Musessa on isohkoja hologrammiglitterhippusia, joita Orlyssä ei ole. Ne näkyvät tuossa sisävalaistuskuvassa paremmin, auringonvalokuvassa eivät juurikaan.

Peittävää tuli useimmissa kynsissä kahdella paksulla kerroksella, mutta omissa kynsissäni jouduin kyllä laittamaan vielä kolmannen kerroksen, koska etenkin peukalot jäivät vähän läpikuultaviksi ja muutama muu ohuemmin lakattu kynsi myös. Ohuemmilla kerroksilla vaatii siis 3 kerrosta.

Maahantuojan sivuilta löytyvät Suomen jälleenmyyntipaikat. Suoraan maahantuojaltakin ostaminen onnistuu laittamalla mailia osoitteeseen info@nailcity.fi, lakkojen kappalehinta on 15,50 euroa. Laajat valikoimat niin vanhaa kuin tuoreempaakin Zoyaa löytyy Pretty Nailsiltä Espoosta.


Lakat saatu testiin blogiin.

Clinique Chubby Stick Intense

Cliniquen Chubby Stickejä on myyty jo hyvän aikaa ja niistä on tykätty. Nämä minun ovat pienempiä kokoja Intense-versiosta. Toinen tuli ostamastani LivBoxista, toinen Marin miitin goodiebagistä. En kuollaksenikaan muista, kumpi tuli kummasta. Omistamani sävyt ovat 07 Broadest Berry ja 06 Roomiest Rose.

Chubby Stick Intense sanoo olevansa moisturizing lip colour balm, mutta minusta näitä voi kuvata parhaiten huulipunakyniksi ja ainakin näitä sävyjä kuultopunakyniksi. Väri on voimakkaampi kuin värillisissä huulikiilloissa, huomattavasti voimakkaampi, mutta silti sen verran kevyt, ettei rajauskynää välttämättä tarvitse. Nopeasti kuluvassa kuultavassa punassa värillinen rajauskynä voi jäädä vähän nihkeästi näkyviinkin itse punan kuluessa pois. Tempt lips with a soft cushion of colour that's not quite sheer, not quite opaque-just the perfect happy medium. Yhdyn Cliniquen omaan kuvaukseen.

Roomiest Rose

Chubby Stickejä on kahta laatua, näitä omistamiani Intense-versioita sekä tavallisia. Tavallinen versio on huulivoidemaisempi ja väriltään kevyempi, tämä taas enemmän huulipunamainen eikä ilmeisesti niin kosteuttava. En ole niitä tavallisia testannut.

Ylemmässä kuvassa oleva Roomiest Rose osoittautui kivaksi sävyksi, se on ehkä hieman pinkki makuuni mutta ei silti mitenkään liian tyttömäisen purkkapinkki. Se on hieman murrettu ja siksi minusta erinomainen. Tätä uskalsin käyttää jopa vähän vakavammassa palaverissa.

Broadest Berry

Broadest Berryn kuvasta huomaa hyvin, että huulten kuivuus alta paistaa kyllä hieman läpi. Oikeastihan se ei näytä noin pahalta, tämä kuva on jättikoossa. En ole havainnut ongelmaa muuta kuin peilistä superläheltä tiiraillessani sekä tietysti tästä koneen näytöltä, luonnossa ainakaan minun huulteni aavistuksenomainen kuivuus tällä hetkellä ei haittaa näitä käyttäessä. Todella kuivilla huulilla se originaaliversio olisi ehkä parempi?

Broadest Berryn sävystä en tykkää. Se on minulle liian ruskea ja on ollut siksi vain kotona testailussa. Lisäksi se pysyy huonommin kuin tuo toinen, se kuluu pois nopeammin ja kokonaan kun taas Roomiest Rose kuluu nätimmin jättäen kohtuullisen pitkään vielä aavistuksen sävyä huulille. Molemmat tietysti kuluvat nopeahkosti, onhan kyseessä kuitenkin tällainen kuulto-huulivoide-systeemi eikä mikään kestopuna. Lisääminen on kuitenkin helppoa, vähän sävystä tietysti riippuen.

Kyniä ei tarvitse terottaa, ne ovat kierrettäviä. Täysikokoiset ovat 2 grammaa, nämä minun ovat 1,2 grammaa. Täysikokoisen hinta on joku muutaman euron päälle kaksikymppiä.

Tykkään! Kunhan sävy on oikea. En olisi uskaltanut lähteä ostamaan tällaisia huulikiiltovihaajana peläten, että ne ovat liian kiiltäviä, mutta lopputulos on minulle juuri sopiva kiiltävyydeltään.


Toinen ostettu itse LivBoxin mukana, toinen saatu blogimiitin goodiebagistä.

Niin hyvä vartalovoide, että annan sen pois

Ostin edullisessa setissä Bernerin ystävämyynnistä kokeiluun Clarinsin Moisture-Rich Body Lotionin. Sen kokeilemiseen riitti kerta. Se imeytyy erinomaisesti, kosteuttaa tehokkaasti. Se kosteuttaa jopa enemmän kuin tarvitsisin, minulla ei ole kuiva iho. Miinuspuolena sanottakoon, että tässä ei ole mitään jännää. Tuote on erinomainen, mutta ei tuoksu millekään erityisen jännälle tai kivalle, vaan ihan sille, mille ajattelinkin. Pakkaus ei ole mitenkään erityinen, perus-Clarins. Mutta kun tuote on näin hyvä, se pitää ehdottomasti antaa käyttöön sellaiselle, joka sitä arvostaa varmasti enemmän - äidilleni. Äiti on kuivaihoinen vartaloltaan, tykkää selektiivisistä tuotteista ja erityisen paljon varmasti arvostaa sitä, että Clarins imeytyi erinomaisesti jättäen silti todella kosteutetun tunteen. Hän arvostaa tätä enemmän kuin minä, siispä jatkan jännempien ja pienempien purkkien kanssa ja annan tämän erinomaisuuden lahjaksi. Äiti kuluttaa vartalovoiteita litratolkulla, arviolta noin 15 kertaa sen verran kuin minä. Tosin olen tänä kesänä kunnostautunut vartaloni rasvaamisessa, siitä lisää ihan tuossa tuota pikaa blogissa.

Behind the scenes:

Tätä tämä aina on. Nosta kissa pois, nosta kissa pois uudestaan, toista, toista.

Mitä? Minä syyllinen? Ja mitä annat pois? Minut?

Cutrin Reflection Color Boost Shampoo & Conditioner

Sain testiin Lumenen sisaryhtiö Cutrinin Reflection Color Boost -sarjan shampoon ja hoitoaineen. Testasin näitä silloin, kun hiukseni oli juuri kampaamossa raidoitettu vaaleammaksi mustan tyvikasvua häivyttääkseni ja värjätty Elumenilla violetimmaksi kuin mitä marketin väreillä saan aikaan. Värjättyjen hiusten tuotteet tuntuivat loogisimmalta juuri tuon kalliin 6-tuntiseksi venähtäneen hiustenvärjäysoperaation jälkeen. Noh, Elumenin suoraväri (joka on tunnettu pysyvyydestään) ei kyllä pysynyt violetinsävyisenä näillä paria pesua pidempään. Hiukseni haalistuivat alle kuukaudessa erittäin ruman ruskeaksi ja kellertäväksi. En ole aiemmin kokeillut kampaamon Elumenia, useita muita suoravärejä kyllä, ja tämä haalistuminen oli nopeampaa kuin millään suoravärillä koskaan. En voi pistää sitä kokonaan Elumenin tai tämän parivaljakon syyksi, ehkä vika oli molemmissa, ehkä liian hellässä blondauksessa. Shampoossa on sulfaatteja heti toisena ainesosana, korvaisin ne jollain muulla, kun kyseessä ovat värjättyjen hiusten tuotteet. Sodium Laureth Sulfate on kuitenkin aika vahvasti pesevä. Toisaalta tuotteiden ei luvatakaan ylläpitävän väriä, vaan värin kiiltoa...

Välihyppäys aiheeseen kampaamopettymykset, skippaa jos et jaksa lukea:

Sori taas tämä kampaamoavautuminen, mutta taas kerran petyin ja taas menee varmaan pari vuotta, ennen kuin uskallan kampaajalle mennä.

Menin kampaajalle rohkaistuneena Mariela Sarkiman Hair Biblen ohjeista: kerro tarkemmin kampaajalle kaikki mahdollinen - mitä haluat hiuksiltasi, miten niitä hoidat, miten niitä ylläpidät ja aiot ylläpitää, mitä et ainakaan halua, mikä on historiasi... Kampaaja lupasi minulle räjäyttää värin pois hiuksistani vahvalla blondauksella kun kerroin, että hiukseni kestävät kotiblondausta hyvin ja olen vaihdellut useaan kertaan kotona parilla peräkkäisellä värinpoistolla jopa tuhanteen kertaan päälle värjätystä mustasta shokkipinkkiin onnistuen siinä erinomaisesti. Kerroin, että kampaamoiden lopputulos ei koskaan ole ollut blondauksessa minulle riittävä verrattuna kotivärinpoistoon. Käskin mieluummin räjäyttää värin pois, hiuksen kunnosta riippumatta, kuin maksaa jälleen kerran siitä, että kampaamo ei saa hiuksistani väriä irti vaikka itse saisin. Hmh, no, taas jouduin toteamaan, että maksoin mielestäni liikaa lopputuloksesta, joka ei nyt ollut ihan sitä, mitä haettiin. Se, mikä onnistui hyvin, oli tyvikasvun häivyttäminen raidoituksella. Se on jotain, jota en olisi itse pystynyt tekemään. Muu ei sitten ollutkaan mieleeni. Pyysin värin, jota voin ylläpitää kotona ja joka on violetimpi kuin sen hetkinen markettivärini. Minulle valittiin väri, Elumen, jolla sitten tehtiin violetimpaa jälkeä sekä blondattuihin raitoihin että sävyttämällä tyvessä jo olevaa kestoväriä violetimpaan. No mutta. Elumenia ei myydä Suomessa kotiin ja jossain vaiheessa minulle todettiin, että ei ole olemassa kotiin myytäviä hapetevärejä, jotka olisivat toivomallani tavalla tarpeeksi violetteja. No ei tässä vielä mitään, mutta kun se Elumen ei sitten pysynyt kuin sen pari pesua. Tämä oli mielestäni erikoista, kun se tosiaan on tunnettu hyvänä suoravärinä - eikä se pysynyt edes niissä blondatuissa kohdissa hyvänä yhtään sen kauemmin. :( Blondattu pohja, johon sitä laitettiin, oli tummahkon ruskea, jostain kohdin punertavan ruskea ja vain harvoista kohdista sellainen tummahko kellertävän vaalea, jonka saan itse yhdellä värinpoistolla aikaan. Ehkä pohja vaan jäi liian tummaksi, liian vahvaksi, liian vähän tuhotuksi.

Juuri laitettuna väri oli ihan ok. Aavistelin kyllä kampaajastani (ja värjäyksen venymisestä kuusituntiseksi), ettei hänkään nyt saanut ihan sitä, mitä oli odottanut hiuksistani saavansa. Pesuvaiheessa hiuksia yritettiin vielä sävyttää lisää KC Color Maskilla, pariinkin otteeseen. En silti valittanut. Lopputulos oli ihan kiva. Ekat pari pesua.

Nyt jos valitsisin uudestaan, ottaisin pelkän raidoituksen. Menisin kotiin niiden sekaväristen raitojen kanssa, värjäisin kaupan värillä itse ja olisin tyytyväinen siihen, että en maksanut ylimääräisestä vaan otin vain sen tyvikasvun häivyttämisen, johon vain kampaaja pystyy.

Värjäsin tuon jälkeen sitten markettivärillä taas koko pään. Nyt tyvikasvu on huomattavasti heikommin erottuva ja siitä kiitos kampaajalle, joka raidoitti päätäni huolella ja antaumuksella. Kuitenkin olisin halunnut kuulla suoraan heti alkuun, että toiveeni väristä on mahdoton - en voi ylläpitää saamaani väriä itse, sellaisia värejä ei myydä, minun on joko tyydyttävä kaupan (tai kampaamon) luumuväreihin tai alettava blondaamaan ja käyttämään shokkivärejä tai miksailemaan niistä jotain luonnollisemman violetteja kokeiluja. Koska tyveä blondatessa tulos on minulla todella vaalea, shokkiväri näyttäisi siinä liiankin räväkältä ja taas oltaisiin siinä vaiheessa, että tyvikasvu erottuu rumasti, ellen sitten jostain hakuammunnalla löytäisi tarpeeksi luonnollista, ei shokeeraavan violetin violettia shokkiväriä.

Noni. End of kampaaja-angsti. Arvostan ammattikuntaa oikeasti, mutta minulla on liikaa huonoja kokemuksia - minulle ei joko sanota suoraan, että toiveeni ei onnistu, tai sitten minulla käy vain jatkuvasti huono tuuri kampaajan kanssa. Ja tässä rahatilanteessa kampaaja on kyllä jotain, josta säästän, kun markettivärillä saan sentään edes halvalla semikivaa. Höh. Olisin niin halunnut kirjoittaa, että tällä kertaa onnistui. Mutta valitettavasti vain puoliksi.

Paluu aiheeseen Cutrin-tuotteet.

Niin, ne shampoo ja hoitoaine sitten noin muuten, jos unohdetaan tuo värin pysymättömyys, jonka varsinaista syytä en tiedä. Molempien tuoksu on ok, saisi olla makeampi ja naisellisempi. Tämä on tällainen enemmän kampaamotuoksu. Hoitoaine on jännä - se jättää hiukset pehmeäksi ja minun mittapuullani aika ilmavaksi, ei sileän silikoniseksi. Tykkään enemmän siitä sileän silikonisesta. Suosittelen kyllä sellaisille, jotka eivät kaipaa lättänää tukkaa mutta haluavat pehmeyttä. Itselleni en valitettavasti näitä käyttöön jätä, eivät olleet minulle sopivia.

Aika lyttäävältä kuulostavan arvioinnin perään muistutus vielä siitä, että sanomani tosiaan koskee minun hiuslaatuani ja minun toiveitani siitä, eikä siis tarkoita, etteivätkö nämä sopisi jollekin toiselle erinomaisesti, vaikka minulle olivatkin pettymys. Minä olen se friikki, jonka useat muistavat siitä, että keskivertosuomalaisesta poiketen vihaan volyymiä, rakastan raskasta ja silikonista liukkautta ja haluan ennemmin överit silikonia kuin pehmeyttä.

Tuotteet saatu testiin pr-tapahtumasta.

Minun Helsinkini - osa 2

Aloitetaan sieltä Hotelli Tornista, mihin viime kerralla jäätiin. Tästä ekaan osaan. Napsin muutaman kuvan kattoterassilta Ateljee Barista.

Kartellin tuolit onnistuivat näyttämään vahingossa aurinkolaseilta.

Miten siellä taas paistoi aurinko, tällä kurjalla kelilläkin? Ja ei, en ole yhteistyössä Tornin kanssa millään tavoin, rakastan sitä paikkaa muuten vaan.

Naistenvessa. Se sijaitsee kerrosta alempana, näkymät kahteen ilmansuuntaan. No, onhan tuo kaikille tuttu, Levottomat-elokuvasta ainakin.

Tuo vihreä alue tuossa on Ruttopuisto, kauniimmalta nimeltään Vanha Kirkkopuisto. Helsinki on loppujen lopuksi aika vihreä, vaikka sitä ei täällä asuessaan oikein näekään, kun on tottunut pienempiin paikkakuntiin, joissa on paljon vehreämpää. Vasta kun teksasilainen kaverini muutti Suomeen ja hehkutti joka väliin Helsingin vehreyttä, tajusin, että onhan täällä nyt itse asiassa kohtuullisen paljon viheralueita ja istutuksia. Sitä ehkä tarvitsee toisen kertomaan jotain, mille itse tulee sokeaksi.

Ruttopuisto on hyvin yleinen pussikaljapuisto, kuten Koffarikin, mutta mikäs siinä. Eipähän katso kukaan pahalla mun pussilonkeroani, jollaisen mieluusti viereeni otan aurinkoisella säällä. Tai pari. Tai pari lonkeroa ja vähän viiniä. Tai no, unohtakaa ne määrät. Samoin kuin Koffarissa, täälläkin voi vetää bikinit päällä hellesäällä. Helsingissä se ei ole mitenkään outoa tai kiellettyä. Suora näköyhteys Bulevardille ehkä tekee tästä vähän huonomman siihen tarkoitukseen, mutta kyllä tuollakin aurinkoa otetaan. Minä valitsen sen Koffarin siihen ennemmin, se on myös viitisen korttelia lähempänä. :D Syksyisin Ruttis on täynnä haalaripukuisia ihmisiä, täällä on monen oppilaitoksen fuksiaisrasteja. Taitaapa olla sama edessä 8 vuoden jälkeen taas minulla syyskuussa. Jaa miten niin fuksisyksyään ei koskaan saa takaisin? Mä aion nähdä kaiken taas yhtä uutena, innostavana ja ihmeellisenä.

Eihän niitä istutuksia talvisin ole, mutta nyt niitä on kyllä joka kadunkulmassa. Nämä pinkit... ööö.. kukatietää... no minä en ole kukkatietäjä... kukat, nämä ovat Lönnrotinkadulta.

Ne ovat tuosta vierestä. Tämäkin hotelli, katsokaa nyt, nätti kuin mikä. En ole valitettavasti koskaan käynyt sisällä.

Valitin Ateenan graffitimäärästä. Onhan niitä Helsingissäkin, mutta keskustassa silti mielestäni hyvin vähän, erityisesti verrattuna Ateenaan. En ole koskaan kokenut, että niitä olisi täällä häiritsevän paljon. Sehän toki riippuu ihan siitä, missä päin asuu, mutta keskusta pidetään aika siistinä. Ateenasta tullessa huomaa arvostavansa tällaisiakin pikkujuttuja, vaikka toki ulkomaillakin on ihanaa käydä, töhryistä huolimatta. Kyseinen Lönnrotinkadun talo Hietalahden kauppahallin takana on muuten käsittääkseni purku-uhan alla. Tai ainakin viereiset, jollei koko kompleksi.

Vaikka Helsinki on sekoitus uutta ja vanhaa vierekkäin, täällä on paljon kivaa arkkitehtuuria.

Bulevardilta

Bulevardilta

Etelä-Esplanadilta

Ravintola Kappeli Esplanadilla. Taas näitä, joissa tulee käytyä vähemmän (lue: en kai koskaan), koska koko Esplanadi on minulle todella turistipainotteinen.

Aleksanterinkadulta

Uusi ylioppilastalo. Tämä on paikka, joka on jäänyt minulle hyvin vieraaksi, koska ainejärjestöllämme ja osakunnallamme on omat tilat muualla. Uudella järjestetään paljon kaikkea kyllä, lienee tämäkin tuleva tutummaksi uuden koulun myötä.

Kauppakeskuksia on paljon, isoja ja pieniä. Pienempänä rakastin Itäkeskusta, nykyistä Itistä, mutta harvemmin sinne vartin metromatkan päähän tulee suunnattua, kun kaikki sieltä löytyvä löytyy keskustastakin.

Kluuvista löytyy mm. Inglot. Hirveästi muuta minua kiinnostavaa siellä ei olekaan, mutta se Inglot. Aiemmin täytyi mennä Espoon Selloon tai Vantaan Jumboon Inglotin liikkeeseen, nykyään se löytyy Kluuvista. Samoin näköjään myös Itiksestä. Pääkaupunkiseudun ulkopuolelta löytyy vain yksi Inglotin liike, Raisiosta.

Galleria Esplanadista löytyy kosmetiikan puolelta Kiehl'sin ja L'Occitanen omat liikkeet. Minun mielestäni siellä oli myös Face Stockholmin liike, mutta eipä näy enää Suomessa omaa liikettä merkillä olevan. Harmi.

Sokosta vastapäätä löytyy Forum, joka lienee kaikille tuttu. Forumissa ja Kampissa on osittain samoja liikkeitä, yleensä tulee kierrettyä molemmat kun toisesta puuttuu jotain, mitä toisessa on. Forumissa on The Body Shop, Kicks (tosin tykkään jostain syystä Makkaratalon Kicksistä enemmän), Yves Rocher, erinomainen alusvaateliike Funky Lady, useita korukauppoja ja ties mitä ketjuliikkeitä. Verrattuna johonkin Galleria Esplanadiin Forum on edullisten liikkeiden paikka. Forum on vastikään uudistunut aika paljon ja kohentanut ilmettään erityisesti yläkerran osalta. Näkee, että en ole shoppaillut viime aikoina ihan hirveästi, sillä olin aika pää pyörällä kun siellä viimeksi kävin.

Jos sataa, ulos ei tarvitse mennä. Steissiltä pääsee tunnelia pitkin Forumiin, Forumista Kamppiin. Kampista löytyy mm. lisää koruliikkeitä, myös ihan kiva alusvaateliike Change, Guess, Mango, kasa muita ketjuliikkeitä, suuri K-ruokakauppa laajalla valikoimalla ja hyvillä aukioloajoilla sekä nuoremmille suunnatusta vitoskerroksesta vähän erilaisempaa kamaa vaikka Morticiasta ja Cybershopista. Kampin kauppakeskus avattiin juuri silloin, kun muutin Helsinkiin pysyvästi.

Stockmann on kuitenkin se kosmetiikkashoppailijan taivas. Stocka myy mm. Giorgio Armanin meikkejä, MAC:iä, Bobbi Brownia ja muuta sellaista, mitä ei muualta löydy. Tuo on se kello, jonka alla tavataan, kun tavataan kellon alla. Puoli kuudelta juhannusaamuna kukaan ei ollut tapaamassa ketään. Tapasin kellon alla Heidin joskus aikanaan pikaisesti ostaessani häneltä Diorin käytetyn viisikon ja fläsärinä ekasta tapaamisestamme treffasimme taas tuossa hetki sitten siellä. Tuossa on oikein hyvä tavata.

Tennispalatsin elokuvateatterin ykkössali oli Hämeenlinnasta muuttaneelle jotain käsittämättömän suurta. Kävin siellä ensimmäisen kerran vielä Hämeenlinnassa asuessani, katsomassa Narnian. Jösses, että se oli iso. Tennarin toisella puolella on erinomainen ja kohtuuhintainen cocktailbaari Shaker, jota suosittelen kovasti. Hyvällä säkällä näet, kun pullot lentävät, Shakerissä on töissä flairtendingin hallitsevia baarimikkoja.

Työpaikkoja Helsingistä löytyy. Olen ollut töissä lähes tauotta koko täällä asumiseni ajan. Jos ei Helsingistä, sitten läheltä. Vantaalla vietin töissä yli kolme vuotta.

Vanha työhuoneeni

Ensimmäisen työpaikkani Rocktownin hautajaisista bäkkäriltä. Olin töissä siinä baarissa koko sen historian.

Nykyinen työpaikkani. Johan on ollut himo ylitäyttää pelimerkit joskus.

Jatketaan tästä taas ensi kerralla. Ei minun Helsinkini tähän lopu, täällä on niin paljon kaikkea rakastamaani.