Täällä taas! Tammikuussa loppui innostus, blogger's block iski. Blogin kirjoittaminen tuntui lähinnä velvollisuudelta, elämä heitteli, mielenkiintoa ei ollut, itsetuntokin oli jotenkin jäissä. Ajattelin, että palaan takaisin blogin pariin vasta sitten, kun siltä aidosti tuntuu. Tässä on vaihdettu suuntia elämässä edestakaisin, työpaikkaa, vaatekokoa, hiusväriä, sukunimeä ja ties mitä. Viikko sitten tajusin, että minulla on tuote, josta haluaisin haluta kirjoittaa. Tänään tuntui siltä, että haluan kirjoittaa. Valokuvaamisinto on tipotiessään, mutta josko se sieltä heräisi. Käytin nyt brutaalisti hyväksi ulkopuolista kuvankäsittelijää, joka varmisti, että en menetä hermojani heti alkuun. Mutta, uusi rakkauteni Guerlainilta, kiitos blogimasennukseni katkaisemisesta!
Kävin heinäkuussa Turkissa vallankumousyrityksen jälkimainingeissa. Vaihdoin väriä niin monta astetta, että kotoa ei enää löytynyt tarpeeksi tummaa meikkipohjaa. Olin ennen matkalle lähtöä rakastunut Guerlain-ostosten kylkiäisenä saamaani Lingerie de Peau -meikkivoiteeseen. Käytin pienen näytepullon loppuun. Olihan tuo meikkivoide minulle takaraivoon jäänyt jo Marin postauksista, mutta tyyriin hinnan takia en ollut sitä testannut. Pikkupullon käytettyäni rakkaussuhde oli jo tiivis. Ruskettumisen myötä tuli vihdoin syy ostaa uusi meikkivoide, joten etsin Lingerie de Peausta minulle sopivan sävyn.
Lingerie de Peau on erittäin juoksevaa. Se levittyy loistavasti sorminkin eikä vaadi alleen mitään pohjusteita asettuakseen nätisti. Lopputulos on kaikkea sitä, mitä Guerlain lupaa: kuultava, kevyt ja luonnollinen, mutta kuitenkin sopivan peittävä. Selkeästi meikkivoide, eikä mikään sävytetty kosteusvoide tai BB, mutta silti uskomattoman luonnollinen. Puuterointi ei ole aivan välttämätöntä, kiirepäivinä olen käyttänyt tätä ilman puuteria. Kuumina päivinä kuitenkin jossain vaiheessa päivää pohja kaipaa puuterointia kiitelyn takia. Kaksi painallusta on sormin levitettäessä minulle sopiva määrä.
03 Beige Naturel oli tähän tummuusasteeseen sopiva. Juuri loman jälkeen jopa hieman tummempi olisi mennyt, mutta tämä valikoitui kuitenkin sävyksi, sillä rusketus kuitenkin hälvenee. Muistaakseni ennen lähtöäni minulla oli näytekoossa 02 Beige Clair, joka sopi hyvin Suomen kesässä jonkun verran päivettyneelle iholle. Saatan muistaa sävyn kyllä väärinkin. Hyvällä tuurilla joku sitä vaaleampi käy minulle talvella. Sävyjä on lukuisia ja eri pohjasävyillä (01, 02, 03, 12, 13, 23, 24, 25...), joten tarvitsin todellakin iholle testaamista ennen ostopäätöstä. En muista, mitä kaikkia Suomessa oli myynnissä, mutta omaani vaaleampia jäi vielä useampi.
Kuten Guerlainin meikkituotteet yleensäkin, Lingerie de Peau tuoksuu ihanalta. Ei ehkä kovin ihanaa hajuste-allergikkoja ajatellen, mutta minä tykkään. Tuoksu ei minun mielestäni ole liian voimakas, huomaan sen vain levittäessä. Suojakerroin löytyy UVB- ja UVA-säteilyä vastaan, SPF 20 / PA +.
Hintaa meikkivoiteella on reilut 60 euroa (30 ml), mutta minulle se on jokaisen euron arvoinen. Ostan tästä varmasti myös talvisävyn itselleni. Myyntipaikkoja ovat (mahdollisesti pienempien liikkeiden lisäksi) Sokos ja Stockmann.
Häät ovat kesällä 2017, mitä se nyt tähän väliin jo tällaisia kirjoittelee? No, juuri siksi, että valmisteleva ihonhoito pitää aloittaa mahdollisimman ajoissa. Vierastan ajatusta, jossa käydään muutamaa viikkoa ennen kosmetologilla - se ei vielä auta, jos peruspohja ei ole kunnossa. Oikea aika aloittaa ihon laittaminen kuntoon on juuri tasan silloin, kun hääpäivä on päätetty. Ainakin meillä, joilla ei ole luonnostaan täydellinen iho.
Minun vinkkini tähän on etsiä ennen häitä sopiva kombinaatio ihonhoidossa - sopiva yhdistelmä rutiineja, joilla iho pysyy kunnossa. Ihonhoitotuotteita vaihtaessa iho ei sekunnissa muutu upeaksi (tai räjähdä käsiin) vaan aikaa voi mennä kuukausikin. Ja tähän sitä aikaa siis tarvitaan - jos ensimmäinen kombinaatio ei toimi, seuraavaksi kuukausi toisilla rutiineilla.
Ei ole fiksua muuttaa ihonhoitorutiinejaan juuri ennen häitä. Esimerkkinä voin kertoa A-vitamiinireaktiostani. Ihoni reagoi Environin AVST-kuuriin niin voimakkaasti, että olin kuukaudenkin jälkeen naama täynnä paukamia. Hiljaa iho palautui normaaliin. Entä jos olisin aloittanut tuon sinänsä laadukkaiden ja tutkitusti tehokkaiden tuotteiden kuurin juuri ennen häitä? Eih! Täytyy varmistua siitä, että muutos ihonhoidossa ei tuota katastrofinaamaa.
Siispä, hanki sinulle sopivat rutiinit ja tuotteet ja aloita niin pian kuin mahdollista. Lisäksi hormonaalisen ehkäisyn muutokset kannattaa ajoittaa mahdollisimman aikaiseen vaiheeseen, jotta ehtii ennen häitä nähdä, miten iho niihin reagoi. Ruokavalion merkitystä ei voi korostaa liikaa - huomaan itse selvästi roskaruokavalion ja dieettiruokavalion välisen eron ihoni kunnossa.
Tällä hetkellä ihoni voi hyvin ja olen vakiinnuttanut iltapesurutiinini näihin tuotteisiin.
1) Meikin poistaminen kasvoilta rasvaisella tuotteella. Voin suositella lämpimästi Cliniquen Take The Day Off Cleansing Balmia, Sensain Silky Purifying Step 1 -tuotteita, Philosophyn Purity-puhdistusöljyä tai tätä kuvassa olevaa Patykan puhdistusöljyä.
Samanlainen liuottaa samanlaista, siispä öljymäinen tuote saa meikin irtoamaan. Vaikka ihosi olisi rasvoittuva, ei pidä pelätä öljyjä. Ne pestään kuitenkin pois vedellä heti ja seuraavassa vaiheessa kakkosvaiheen puhdistusaineella.
2) Kasvojen peseminen vaahtoavalla tuotteella. Käytän itse tässä vaiheessa Clarisonic-harjaa apuna, mutta toki tämä onnistuu ilman sitäkin. Sensain Silky Purifying Creamy Soap on ehdoton suosikkini. Clarisonicin kanssa ihoni kuorinnan tarve on vähentynyt käytännössä olemattomiin, käytän toisinaan entsyymikuorintoja (jos muistan).
3) Kasvovesi. Tietysti unohtui kuvasta. Käytän tällä hetkellä joko itse estenomiopinnoissani tekemääni kosteuttavaa kasvovettä tai Vichyn Pureté Thermalea. Kasvoveden tulisi tasapainottaa ihon pH. Mikäli tuntuu, että pesussa tuli hutiloitua tai meikkiä on ollut paksusti, saatan käyttää alkoholipitoista La Roche-Posayn Effaclar -kasvovettä. Tavoitteena on, että sitä ei tarvitse käyttää, vaan pesen kasvot tarpeeksi huolella ennen kasvovettä. Alkoholi kuivattaa ihoa, jolloin iho reagoi kuten hiuspohja liialliseen pesemiseen - pukkaamalla rasvaa menetetyn tilalle. Siksi yritän olla kuivattamatta ihoa alkoholipitoisilla kasvovesillä, vaikka ne ovatkin ihan ässiä puhdistusteholtaan.
4) Seerumi. Seerumi ei ole minulle välttämätön, mutta eipä siitä haittaakaan ole ollut. Nyt olen viime ajat käyttänyt Être Bellen Cellular Night Repair -seerumia, iho on pysynyt hyvässä kunnossa 2 kuukauden testijakson ajan.
5) Kosteusvoide. Teini-ikäisenä vierastin tehokkaasti kosteuttavia kosteusvoiteita ja käytin vain kevyitä, geelimäisiä rasvaisen ihon voiteita. Tuloksena oli pintakuivuus, joka näytti todella rumalta meikin alla. Aikuisena opin käyttämään kosteuttavampia voiteita. Vaikka minulla on sekaiho, en käytä sekaihon kosteusvoiteita, sillä ne eivät riitä - silloin ihoni on pintakuiva sekaiho. Nyt käytössä on Ella Bachen Crème Tomate L'Originale.
Patykan öljy, Être Bellen seerumi ja Ella Bachen tomaattivoide saatu testiin blogiini
Eihän sitä mihinkään juuriltansa pääse. Tällä kertaa kynsimuotoilijani Ludmila Fominskaja taiteili minulle tällaiset. Tummat, aika gootit, ei varmastikaan jokaisen makuun - mutta minulle täydelliset! Kaikki on tehty akryyleillä, mustalla ja glittervioletilla, päällimmäinen kerros värittömällä akryylillä. Oh, rakastan näitä!
Yritän kirjoittaa kosmetiikasta, mutta mielessäni pyörii vain hääjuttuja. Siispä, suunnatkaa sivuprojektiblogiini Tyttö ilman helmikorvakorua menee naimisiin, mikäli aihepiiri kiinnostaa.
Insjön sisälaukuista olen kirjoittanut ennenkin, jopa kahdesti, mutta Turkin loman myötä Insjön bagINbag nousi uudestaan vuoden parhaiden ostosteni joukkoon. Vinkkaan siitä uudestaan näin joulun kynnyksellä.
Mikä se on? Insjön bagINbag on laukku, jonka voi laittaa laukun sisään. Tavarat pysyvät paremmin järjestyksessä, sillä tähän tilaihmeeseen on laitettu iso kasa erilaisia taskuja. Sen voi siirtää helposti laukusta toiseen, jos käyttää useampaa käsilaukkua.
Ostohetkestään lähtien musta Insjöni on ollut päivittäisessä käytössä. Tätä postausta varten sain pinkin version, tuo kun ei enää ole ihan priimassa kuvauskunnossa tuo vanha laukkuni.
Matkalla käytin Insjötä myös ihan käsilaukkuna. Se on niin kompakti, että sitä ei edes laskettu käsilaukuksi lentokoneessa, vaan sain pitää käsimatkatavaroissa sekä ison käsimatkatavaralaukkuni että tuon Insjön - vaikka oikeasti käsimatkatavaroissa saisi olla vain yksi laukku per matkustaja. Minulla oli reissussa mukana myös iso käsilaukkuni, johon mahtuu puoli elämää vielä tämän Insjön lisäksi. Erillistä pienempää käsilaukkua en tarvinnut, koska Insjö toimitti samalla käsilaukun virkaa.
Insjötä saa kahdessa eri koossa. Tämä Saimaa on isompi malli, Inari pienempi. Tässä aiemmassa postauksessa näkyy, mitä kaikkea Insjöni on syönyt: kaikki muut paitsi meikkipussi meikkeineen ja kuulokkeet mahtuvat Insjö-sisälaukkuun. Jopa kaksi lompakkoa.
Toinen Insjö menee minulla yökyläilykäyttöön - pakkaan sinne tavarat, jotka tarvitsen mukaani ollessani yön pois kotoa. Se on sitten helppo napata mukaan miettimättä sen kummemmin, tuliko nyt hammasharja, pompuloita ja minishampoot mukaan. Saimaassa on 9 lokeroa sisällä ja neljä ulkopuolella, sekä lenksu, johon saa kiinni vaikka avaimet.
Suosittelen lämpimästi, itselle tai lahjaksi. Jälleenmyyjät löytyvät täältä. Jos Insjö-laukun tilaa Insjön omilta sivuilta Matkahuollon pikapaketilla tänään, se ehtii vielä ennen joulua perille.
Musta laukku ostettu itse, pinkki saatu blogin kautta.
Hypätään hetkeksi korujen pariin. Fable & Fury on käsityöläisyhteisö Etsyssä toimiva yritys, joka valmistaa kauniita metallisia kaulakoruja. Minulla on heiltä kaksi jo aiemmin, tämä tässä on uusin tulokas.
Asiakaspalvelu oli myöskin taas loistavaa. Aiempi Fable & Furyn koruni on irronnut ketjustaan, joten pyysin tilaukseni mukana lenkkiä mustaan ketjuun. Ja niitähän tuli parissa eri koossa. Nyt pääsee korjaamaan tuon rikki olleen ihanuuden.
Tämä koru on ollut yksi käytetyimpiäni vuosia. Lisäksi minulta löytyy vielä heiltä pöllökorukin.
Juuri nyt Fable & Fury on joululomalla, mutta palaavat taas pian toimintaan. Suosittelen vahvasti, jos mallit innostavat. FB-sivu löytyy myös. Hinnat ovat kohtuullisia, pari-kolmekymmentä euroa plus postit. Laatuun on luottaminen, koska kraakraa-koruani on käytetty todella paljon ja se on silti lähes kulumaton, mitä nyt lenkki hajosi vaatteeseen tartuttuaan.
Jostain ihmeellisestä syystä olen saanut hurjasti energiaa viime aikoina (lue: kävin lomalla). Äitini oli kissavahtina sen aikaa ja oli sitten yllätyksekseni siivonnut koko kämpän (lue: mä arvasin, että se on niin pöhkö). Äidiltä jäi ainoastaan järjestely tekemättä, koska hän ei tietenkään tiedä, missä mikäkin tavara normaalisti majailee (lue: ne majailevat lattialla tai muualla, ei niille ole paikkaa, mistä äiti olisi niiden paikkaa tiennytkään). Minä sitten jatkoin äidin projektia, nyt on jynssätty ties mitä. Siivoamisen inhottava puoli on käsien kuivuminen jatkuvan vedellä lotraamisen vuoksi. Maahantuoja antoi minulle testattavaksi uudistuneen Sensain käsivoiteen - johan kelpaa siivota.
Tämän tuotteen ydinidea on luksus. Käsivoiteen ei ole pakko olla sellaista peruspirkkaa, käsivoiteen levittämisestä saa tulla hemmottelua. Tuotteessa on miellyttävä tuoksu, sellainen, jonka kuvittelen sopivan juurikin tuotteen kohderyhmälle. Ei mikään nuorekas karkkituoksu, vaan hento ja itämainen. Selektiivisen kosmetiikan tuoksu.
Cellular Performance on Sensain anti-age-sarja, joten käsivoiteeseen on lisätty aurinkosuoja (UVB). En ollut ennen edes ajatellut asiaa, mutta kyllä, käsivoiteessahan on ihan fiksua olla aurinkosuoja. Kädet harvemmin palavat, mutta sen sijaan juuri ihon ikääntymistä ajatellen suoja on hyvä pointti, iän näkee käsistä.
Käsivoidetta kuluu joillain litratolkulla. Joillain yksi tuubi kestää vuoden. Minä kuulun näihin jälkimmäisiin. Minun käsivoiteeni on oltava jotain kiinnostavaa, arkiset tuotteet jäävät pölyttymään. Siksi tästäkin innostuin. Vielä kun olisi samanlainen jalkavoide, johan alkaisi rasvaus muistua mieleen useammin...
Sensain 100 ml:n käsivoide maksaa noin 94 euroa. Uudistunut versio tulee myyntiin helmikuun 2016 puolivälissä. Cellular Performance -linjan vartalonhoitotuotteet Body Firming Emulsion ja Throat and Bust Lifting Effect uudistuvat myös silloin samaan aikaan.
Tämän tekstin kirjoittamista olen vältellyt, koska aihe on niin henkilökohtainen, mutta toivon, että joku samojen ongelmien kanssa paininut saisi tästä jotain irti.
Niin pitkään kuin muistan, olen ollut tyytymätön painooni. Ensimmäisen laihdutuskuurini aloitin 33-kiloisena ala-asteella. Minulla oli 33-kiloinen kaveri, joka piti itseään lihavana. Hän oli minua kymmenisen senttiä pidempi. Jos sen pituinen, eli suhteessa laihempi kuin minä, pitää itseään lihavana, hän pitää varmaan minua todella lihavana, pohdin minä. Aloitin elämäni ensimmäisen laihdutuskuurin.
Painoni on heitellyt yliopistoaikoina reilun 30 kiloa. Syy on ollut siinä, että olen joko antanut olla, luovuttanut ja syönyt miten sattuu tai sitten laihduttanut hulluna. Tässä on kollaasi minusta lihavimmillani (painoindeksin mukaan ylipainossa) ja laihimmillani (alipainossa). Kummassakin elämänvaiheessa pidin itseäni liian lihavana.
Tänä kesänä otin tatuoinnin, jota olin suunnitellut jo vuodesta 2006. Keksin tuolloin laihdutusvimmassani idean, että ottaisin korsettinyöritystatuoinnin, kunhan ensin olisin vakiinnuttanut painoni tasaisesti pysymään hieman alipainon puolella. Korsetin olisi ollut tarkoitus muistuttaa minua siitä, että ei saa päästä lihoamaan.
Keväällä olin normaalipainossa, sen alarajalla, painoindeksissä 18,8. Tajusin, että nyt tämän on loputtava. En voi jojottaa ympäriinsä, tuhoan sillä hormonitoimintani ja ne loputkin harmaat aivosoluni. Tajusin lopulta, että muut ihmiset eivät nähneet minua lihavana normaalipainossa. Tajusin, että muut ihmiset eivät näe vaakani lukemia. Että he katsovat minua aivan erilaisin silmälasein. Juttelin tytön kanssa, joka oli mielestäni aivan satavarmasti alipainon puolella ja minua paljon laihempi. Hän ei ollut. Koko kehonkuvani on ollut niin vääristynyt, että olen katsonut itseäni aivan kummallisella tavalla. Parikymmentä vuotta.
Pohdiskelin tätä aikani ja totesin, että nyt on aika ottaa korsettitatuointi. Ei siksi, että pysyisin itselleni aikanaan määrittelemässäni epäterveessä lukemassa, vaan siksi, että tässä ja nyt on hyvä. Normaalipainossa on hyvä. Korsettinyöritystatuoinnin idea muuttui sinä hetkenä. Se muistuttaa minua siitä, että ei ole tarpeen olla alipainoinen. Suurempi saavutus olisi saada sellaiset elämäntavat, että niistä voi olla ylpeä.
Ylimmässä kuvassa Turkin lomalta olen normaalipainossa, painoindeksini on suunnilleen 21. Ja olen mielestäni ihan sopiva. Ehkä selvästi treenaamattoman näköinen, mutta sopiva. Kilomäärä saa tästä tippua enää sillä ehdolla, että se johtuu terveellisemmistä elämäntavoista tai liikunnasta, ei laihduttamisesta.
Niin ja tatuoinnin suunnittelun ohjeideni mukaan ja itse tatuoinnin teki Jenni Kivun Kauneudessa Helsingin Kalliossa. Suosittelen. Mulla oli vielä vähän hankala sitä asettaa, koska minulla on iso mutta haalea syntymämerkki tuossa bikinialaosan ylärajassa, tatuoinnin rusetin alaosassa. Siihen asti olisin halunnut tatuoinnin ylttävän, mutta syntymämerkkini päälle ei voi tatuoida. Sen sijaan teimme sen näin - hyvin mahtui, vaikka pelkäsin, että syntymämerkki estää.
Viime ajat ovat olleet erittäin raskaita minulle ja poikaystävälle myös. Niin raskaita, että jouduin ottamaan palkatonta sairaslomaa – minulla on täyttynyt kiintiö, jonka työnantajani vuodessa maksaa, joten saan sairaspäivärahaa Kelalta vasta 2 viikon karenssin jälkeen. Mutta sillepä ei mitään voi, sairaslomani pistettiin kestämään joulukuun puoliväliin asti. Olen ollut syksyn aikana kolmesti sairaalassa. On otettu selkäydinnäytettä, on tulehtunut suonet kanyylin takia ja ties mitä.
On tuntunut, että mikään ei mene putkeen.
Sitten saatiin yllätyslahja: “Teidän on päästävä pois täältä Suomen joulukuun synkkyydestä.” Ja niin sitten 14 tunnin varoitusajalla lähdettiin Turkkiin. Bodrum, entinen Halikarnassos valikoitu kohteeksi hinnan, lähtö- ja paluuajan sekä sen takia, että emme kummatkaan ole Turkissa lomalla olleet.
Sää ei näyttänyt lupaavalta: lämpötila näytti olevan 17-19 astetta. “No mut onhan tää siltikin edes kuin Suomen kesä,” ajattelin. Ei ole pakko olla auringonottokeli. Otimme kuitenkin uima-asut mukaan – kaiken varalta.
Istanbulin metroliput
Koska mentiin halvalla, lennot olivat vaihtolennoilla. Kymmenen tuntia vaihtoaikaa Istanbulissa – hahaa! Senhän voi käyttää hyödyksi! Otimme metron ja suuntasimme keskustaan. Sieltähän löytyi vaikka mitä kivaa: aterioimme, kiertelimme kauppoja. Ei loppujen lopuksi yhtään haitannut tuo pitkä vaihto: se lisäsi lomaamme myös päivän Istanbulissa.
Koska nyt on Turkin matkailussa sesonki jo päättynyt, Bodrum vaikutti kuolleelta. Useimmat paikat ovat kiinni. Mutta tässäkin on erinomaiset puolensa: saamme kaikkialla loistavaa palvelua. Siinä missä sesonkiaikaan täytyy hotellin altaalta metsästää vapaata tilaa, meille järjestettiin muuten tyhjälle allasalueelle omat penkit. Tämäkin tapahtui pyytämättä. Kävin kertomassa, että aiomme ottaa aurinkoa joka päivä, eli penkit saavat meidän puolestamme jäädä siihen viikoksi – ja näin, meillä oli seuraavanakin päivänä penkit paikalla, omat penkit.
Arvioimme nimittäin väärin auringonottokelin. Kun tulee kylmästä Suomesta, Bodrumin 17 astetta oli jo ihan auringonottokelpoinen. Lähdimme ensimmäisenä aamuna kävelylle, pitkähihaisissa. Keskipäivän aikaan tajusimme, että pitkähihaisissa oli aivan liian kuuma. Kävimme ostamassa pyyhkeet ja suuntasimme takaisin hotellille. Päätöstä pyyhkeiden ostamisesta vauhditti se, että ensimmäinen päivä näytti sillä hetkellä olevan viikon kylmin. Loppuloman ajaksi luvattiinkin 19-22 astetta. Jep, kelpaa. Tulimme tänne varautuneena kylmään, ajattelimme, että loma kuin loma, ei sitä aina tarvitse aurinkoa olla. Positiivisena yllätyksenä pilvetön taivas saa tämän paikan real feel -lämpötilan olemaan kuin parikymmentä astetta silloinkin, kun se ei sitä ole.
Siis ensin saamme matkan ja sitten se vielä osoittautuu paremmaksi kuin toivoimme. Pessimisti sisälläni ei ollut uskonut auringonottoon ja jätti pyyhkeet ottamatta mukaan. Pessimisti joutui sitten maksamaan 30 liiraa uusista pyyhkeistä. No, kotona onkin kasa blondausaineella tuhottuja pyyhkeitä, heitänpä pari sellaista menemään näiden edestä.
A photo posted by Sonia (@tyttoilmanhelmikorvakorua) on
Poikaystävä kävi ennen reissua ostamassa sandaalit. Tulivat tosiaankin tarpeeseen. Nauroin, kun näin ne: minulla oli pakattuna mukaan tismalleen samanlaiset Havaianasit, minulla violettina, poikaystävällä mustana. Sain omani joskus blogin kautta Aussielta.
Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä. Pelkäsimme heti tullessamme, että meitä aiotaan vedättää taksikyydissä: olimme sopineet taksin kanssa, että kyyti kentältä Bodrumin hotellillemme maksaa 125 liiraa. Mittari kuitenkin juoksi ja näytti enemmän, lähemmäs kahtasataa. Mietimme, aikooko taksikuski yrittää saada meiltä tuota korkeampaa summaa. Turhaan pelkäsimme. 125 liiraa se oli, kuten pitikin.
Koska nyt on pulaa asiakkaista, loistava palvelu on etumme. Hotellin uima-allas puhdistettiin meitä varten. Tasan ja vain meitä varten. Club Hotel Flora Bodrumin Gümbetissä ei ehkä ihan pääse oikeuksiinsa tällaisena hiljaisena kautena, mutta parhaansa nämä meitä varten yrittävät. Pyyhkeetkin on vaihdettu joka päivä, vaikka hotelli-infon mukaan ne vaihdetaan joka kolmas päivä. Allasbaari ei ole auki ja ravintolassa on vain aamiainen. Aamiainen ei ole buffet-muodossa, vaan se tarjoillaan pöytään. Aamiaisella on juuri sopivaa tavaraa minulle: leipää ja päällisiä, kolmea eri juustoa, munakasta valitsemallamme tavalla valmistettuna, tomaattia ja kurkkua, hedelmämehua, kahvia ja teetä. Vaikka olen ollut tämän syksyn taas vegaani, loman ajaksi vaihdoin lakto-ovo-vegetarismiin ihan siksi, että vegaaniruokailu täällä olisi jäänyt aika köyhäksi ja erittäin vaikeaksi toteuttaa. Onnekseni vatsani ei ole mennyt sekaisin bakteerikannan ja yhtäkkisen ruokavaliomuutoksen myötä. Saanen kiittää tästä maitohappobakteereita, joita aloin syödä jo heti, kun tiesin, että matkalle mennään.
Onneksi pessimisti sisälläni antoi sen verran periksi toivolle, että otin aurinkorasvat mukaan. Paloin nimittäin vähän jo silloin ensimmäisenä aamuna, kun lähdimme kävelylle niissä pitkähihaisissa. Aurinkorasvan ostaminen olisi tuntunut ikävältä, kun niitä minulla on kotona blogin kautta saatuna enemman kuin tarpeeksi. Paikalliset ihmettelevät, kun otamme aurinkoa – heille tämä on talvi. Minä taas ihmettelen, eivätkö he paistu toppatakeissaan.
Kodittomia eläimiä on paljon, mutta ne ovat hyvässä kunnossa. Takanani varjossa tätä kirjoittaessa istuu kissakaverini, jonka sydämen voitin raksuilla. Löysin nimittäin keskustasta eläintarvikekaupan, josta ostin mahdollisimman energiapitoisia raksuja. Tuossa se nyt makaa minuun nojaten, koska ostin siltä vähän rakkautta ruualla. Kysyin hotellilta, saako kissoja ruokkia hotellilla. Vastaus oli, että tottahan toki. Hotellin henkilökunta kertoi meille kissojen nimetkin. Kissat ovat pienikokoisia mutta eivät missään nimessä alipainoisia. Myös koiria on paljon, osalla panta, osalla tunnistusmerkki korvassa. Se lienee tarkoittava, että koira on jonkun hoidossa. Koirat ovat todella kilttejä. Pelkään koiria aika paljon, mutta näitä ei vaan pysty pelkäämään.
A photo posted by Sonia (@tyttoilmanhelmikorvakorua) on
Yleensäkin lomilla ruokin kissoja. Se vaatii tosin selvitystyötä ensin, sillä osa hotelleista ei toivoisi kissoja alueelleen ja allergikot eivät välttämättä niitä sinne halua. Nämä kissat kuitenkin ovat hotellin kanta-asiakkaita, jotka saavat asua hotellin alueella. Olen järkeillyt katukissa-asian niin, että jos en minä niitä syötä, joku muu syöttää kuitenkin. Tavallaan se on vähän ikävää, koska kissat oppivat siinä, että ihmisiltä saa ruokaa ja ne sitten tulevat hengailemaan alueille, joihin niitä ei haluttaisi. Monesti ihmiset kuitenkin vievät katukissoille esimerkiksi aamiaiselta mukaan napattuja leikkeleitä. Kun niitä kerran ruokitaan, koen, että on parempi sitten antaa ihan kunnon raksuja. Egyptiin mennessä kävin ostamassa laadukkaita eläinkaupan raksuja jo Suomesta, nyt ei ollut aikaa. Onneksi Bodrum yllätti olemalla isompi paikka kuin luulinkaan – Hurghadassa löysin lisää raksuja vain yhdestä supermarketista, täällä jo ensimmäisen vuorokauden sisään löysin eläinkaupan.
Parasta koko lomassa on oma fiiliksemme. Ei olisi voinut sattua parempaa hetkeä tälle lomalle. Olen ollut yhtä hymyä, vaikka toki asiat kotona ja esimerkiksi se sairaslomani palkattomuus stressaa, mutta nyt päästän viikoksi kaikista murheista irti. Olen varmasti kuin eri ihminen takaisin tullessani. Haha, ja tätä menoa ruskea. Minuun tarttuu aurinko hyvin. Eipä tulekaan tästä talvesta sellaista, että maaliskuussa olisin kalmankalpea ja joutuisin kaivamaan ne kaikken vaaleimmat meikkipohjani esiin.
Yksi hupsistakeikkaa kuitenkin kävi lomalla. Tein kuorinnan kuoristasukilla 2 päivää ennen lomaa. Ihon päällimmäinen kerros lähtee niiden takia pikkuhiljaa kuoriutumaan ja noin viikon jalkani ovat rumat kuin mitkä. Lisäksi palamisriski jaloissa on korkea. Mutta kun ei ollut silloin jalkoja kuoriessa tiedossa, että kohta mennään. :D Jalasta löytyy myös tuore tatuointi, mutta sen olen suojannut niin isolla kerroksella voidetta, että koko tatuointia ei edes näy sen alta.
Blogin varsinaiseen aiheeseen, kosmetiikkaan. Flormarilla tuppaa olemaan liikkeet kaikkialla muualla paitsi Suomessa. Löysin eilen sellaisen liikkeen, mukaan lähti luomivärejä ja kynsilakkoja puoli-ilmaiseksi. Muu kosmetiikkatarjonta on vielä tutkimatta. Pieniä nukenmuotoisia kynsilakkoja on myös hyvin halvalla vähän kaikkialla. Ostin pullon takia, mustan. Mustaa lakkaa menee aina.
Tähänastiset lomashoppailut ovat keskittyneetkin koruihin. Ostin ehkä maailman upeimman sormuksen, joka sopii silmälaseihini, sekä siihen samaan sopivat korvikset. Neljä kaulakorua on myös löytynyt edullisesti, kolmisenkymmentä euroa maksoivat yhteensä.
A photo posted by Sonia (@tyttoilmanhelmikorvakorua) on
Minulla oli kynsistudioaika juuri lähtömme varmistuttua. Ludmila Fominskaja sai tehdä vähän erilaisemmat kynnet tällä kertaa, otin koristelut pelkän huollon sijaan – ranskalaiset kärjet hologrammiglitterillä ja violeteilla kukilla. Minulla on nämä samanlaiset koristelut olleet aiemminkin. Näytin Ludmilalle kuvaa ja kysyin, ehdimmekö tekemään nämä samanlaiset kynnet, vaikka minulle oli varattu vain normaali huoltoaika, 1,5 tuntia. Ludmila ehti siinä ajassa hyvin. Lisää positiivista – mistä tätä positiivisuutta oikein tulee?
Lentoyhtiönämme on Turkish Airlines, joka yllätti positiivisesti myös. Kasvisruoka ensimmäisellä lennolla oli jotenkin jäänyt tilaamatta, mutta jollain taikakonstilla he saivat sen minulle järjestymään – sain jonkun toisen nimellä olevan aterian. Joko nimet olivat menneet sekaisin, tuo nainen ei ollut lennolla tai sitten he lahjoivat hänet vaihtamaan liharuokaan. Kasvisateria oli loistava. Leivos oli kaiken lisäksi vegaaninen. Vaihtolennolla kasvisruokaa ei ollut, mutta se olikin tunnin lento. Juomat kuuluivat hintaan, kyllä mä sen jälkimmäisen lennon selvisin pelkällä kokiksellakin.
Jokaisessa kahvilassa ja ravintolassa näyttää olevan ilmainen wifi. Verkot myös toimivat yllättävän hyvin. Hotellimme verkolla on hieman ongelmia, mutta muualla netti on toiminut. Minulla tietysti on mukana järjestelmäkamera, läppäri ja tabletti – vasta kentällä selvisi, että vain yksi noista saisi olla, per matkustaja. Kuitenkaan meillä ei puututtu näihin, huh. Kuvat ovat tässä vaiheessa vielä editoimatta, koska Picasaa ei saa Linuxille (tai ei ainakaan viimeksi saanut) ja en halua käyttää lomaani kuvien editointiin paljon raskaammalla Gimpillä.
Aurinko paistaa mun risukasaani nyt kunnolla. Ja hotellilla muistellaan varmaan vielä vuoden päästäkin sitä hullua suomalaista paria, joista toisella oli pinkki tukka, toinen ui jääkylmässä altaassa ja kumpikin ottivat aurinkoa aamusta lähtien ilman ollessa parhaimmillaankin vain 22 asteessa.
Luin tuossa huvikseni sairaslomani ajankuluksi koulun kirjastosta löytyvää meikkaamisen historiasta kertovaa kirjaa. Suomeksi näitä ei juuri ole, siksipä ajattelin jakaa lukukokemukseni teidän kanssanne. Lähteenä toimii siis kirja Fashions in Makeup From Ancient to Modern Times (Corson Richard, Peter Owen Limited, Lontoo 1972). Referoin tässä kirjaa vapaasti kääntäen, koska minusta aihe on kiinnostava ja saattaa kiinnostaa lukijoitakin. Tämä ei ole suora käännös vaan referaatti - pahoittelen, jos käännän jotain huonosti. Samalla olen käyttänyt kirjoituksen täydentävänän lisälähteenä Wikipediaa. Tämä on tällainen huvin vuoksi kirjoitettu, ei siis mikään koulutyö.
Karnakin temppelistä
Ei ole selvillä tarkkaa hetkeä, milloin ihminen alkoi käyttämään meikkiä. Ensimmäiset kasvojen maalaamiset saattoivat olla naamioitumista varten, suojaksi. Joillain heimoilla meikki saattoi olla osoitus yhteiskunnallisesta asemasta. Egyptin ajoilta kuitenkin on säilynyt hyvin tietoa. Antiikin Egyptin kukoistuskautena meikkaaminen oli yleistä. Ensisijaisesti se oli kuitenkin vain ylimpien yhteiskuntaluokkien touhua - ylellisyyttä, mahdollisesti avustajien maskeeratessa, mutta yläluokissa kuitenkin hyvin yleistä.
Egyptissä käytettiin erilaisia ihonhoitotuotteita. Öljyt oli useimmiten hajustettu. Saippuaa ei vielä ollut, öljyt toimivat myös meikin puhdistamisessa. Erilaisia iholle tarkoitettuja öljyjä laitettiin myös hautaan mukaan matkalle tuonpuoleiseen. Myös Tutankhamonin haudasta löytyi ihovoidetta. Kosmetiikalla oli antiikin Egyptissä aina tuoksu, tuoksuvia öljyjä käytettiin hyvin yleisesti. Yritettiinpä jopa ehkäistä kaljuuntumistakin, eläinrasvoilla.
Meikki kasvoilla oli mielestäni aika monipuolista jo tuolloin. Kasvoille laitettiin väriä - keltaista ihon vaalentamiseksi ja sävyttämiseksi tai oranssia ihon tummentamiseksi. Jälkimmäinen oli yleisempää miehillä. Luomivärejä käytettiin myös, samoin poskipunaa ja jopa huulimeikkiä. Kulmat saatettiin ajaa kokonaan pois ja tilalle piirrettiin uudet. Jos kulmia ei ajeltu, niitä tummennettiin. Huomionarvoista on se, että meikki ei ollut vain naisten juttu, vaan miehet meikkasivat ihan samaan tapaan.
Kuva lainattu Creative Commons -lisenssillä, kuvaaja Ashley Van Haeften
Ensimmäisenä Egyptistä tulevat mieleen kuitenkin rajaukset. Rajaukset piirrettiin yläluomiin ja alaluomiin ja rajaus piirrettiin jatkumaan ulkonurkan yli. Musta oli yleinen väri, mutta silmämeikissä saattoi nähdä eri värejä - sekä luomiväreissä että eyelinereissa. Muun muassa vihreä malakiitti oli yleinen. Rajaus piirrettiin kostutetulla tikulla, jota dipattiin värinä käytettyyn jauheeseen. Vihreän malakiitin lisäksi väreinä käytettiin esimerkiksi lyijyä, antimonia, hiiltä ja raudan oksideja.
Kosmetiikkaa valmisti aluksi papisto, mutta myöhemmin oli myös kosmetiikan valmistamiseen erikoistuneita ammattilaisia. Kauneudenhoitoalan juuret ovat vähintäänkin Egyptissä, kosmetiikan valmistamisen ja toisten ihmisten meikkaamisen kautta.
Kosmetiikkashoppailua Egyptissä 2010-luvulla
Jatketaanko? Kiinnostaako nämä ketään muuta kuin minua?
