tiistai 31. elokuuta 2010

Meikkivoiteen seuraaja löydetty!

Kokeilin Lancômen uusinta tulokasta, Teint Miraclea, koska Color Ideal on ilmeisesti ainakin Suomessa lopetettu. Pyysin näytteen, siitä purkista ei paljon kuvattavaksi ole, ja koska en jaksa selvittää mahdollista oikeutta kuvien käyttämiseen blogissa, kuvan sijasta linkitän suoraan Lancômen sivuille. Varmaan kylläkin moni on nähnyt mainoksenkin, näyttää olevan vähän jokaisessa tämän kuun naistenlehdessä. Näytteestäni riitti kahdelle käyttökerralle, ja kyllä, tämä on juuri sellaista, mitä meikkivoiteelta haluan. Käy hyvin Color Idealin korvaajaksi.

Color Ideal oli käytännössä melkein samaa tavaraa kuin Color ID, joka tuli myyntiin silloin, kun meikkibrändit kehittivät näitä omaan ihonväriin adaptoituvia meikkivoiteita. Minulle tuote osoittautui loistavaksi, koska Color Idealia voi lätkiä naamaan vähän summanmutikassa, rajoja ei paljon näy vaikka levittäisi meikkivoidetta unisilla silmillä aamuseitsemältä EVVK-asenteella. Peittävyys siis on aika pieni, mutta tämän kanssa kun yhdistää peitevärin, peittävyyttä riittää minulle ihan tarpeeksi ja kasvojen kaikki punoitus kyllä häviää. Murrosikäisen tai aknesta kärsivän iholle ei ehkä paras mahdollinen, juurikin tuon läpikuultavuuden takia. Kuitenkin pintakuiva iho tykkää tästä, koska meikkivoide ei jää yhtä rumasti hilseilevään nenänpieleen huutomerkiksi kuin jotkut paksummat tuotteet.

Koska koostumus oli aika pitkälti kokeiluni mukaan samantyyppistä tässä uudessa Teint Miraclessa kuin vanhassa Color Idealissa, tulee tämä meikkivoide olemaan se, mihin siirryn kun vanhat Color Idealit loppuvat - eli varmaan tuossa puolen vuoden sisään.

Ennen Teint Miraclen ilmestymistä ehdin testata myöskin Teint Idole Silky Matin. Tätä minulle tarjottiin, kun kerroin etsiväni seuraajaa Color Idealille. No, saamani näyte ei vakuuttanut. Liian paksu, ja sanat Silky Mat perässä eivät ainakaan kesäkuumalla pitäneet paikkansa edes silloin, kun katselin tulosta vessanpeilistä juuri hetki sitten levitettynä. Ihan ok, mutta tätä en hakenut: huti, mutta tulipa kokeiltua. Juuri tämän takia näytteiden pyytäminen (ja antaminen) on aika välttämätöntä selektiivisen kosmetiikan puolella. Ammattitaitoinenkaan myyjä ei välttämättä osaa myydä sinulle juuri sitä oikeanlaista tuotetta, jos kyse on jostain hyvin tärkeästä, tai sitten et välttämättä osaa kertoa niin, että myyjä tajuaisi mitä tarkoitat. Näin etenkin suurissa tavarataloissa, joissa asiakkaiden naamoja ja tuotemieltymyksiä myyjät eivät juurikaan muista, eikä henkilökohtaisempaa asiakas-myyjä-suhdetta pääse syntymään.

Sitä yhä ihmettelen, miksei kukaan osannut kertoa minulle Teint Miraclen tulosta kesällä, kun kyselin tiskeillä, että mitä vastaavaa tulee tilalle kun Color Ideal poistuu. Konsultoidaanko tosiaan muuta kosmetiikkapuolen henkilökuntaa niin myöhään? Kaippa ne olisivat osanneet Stockalla sanoa, Lancômen omalla pisteellä viimeistäänkin siellä seiskakerroksessa, mutta minähän tietysti kysyin vain Sokos Emotionista ja Kicksistä. Pelkäsin jo pahinta, mutta onneksi nuo ulkomaiset naistenhömppälehdet kertoivat Teint Miraclesta jo ajoissa. Siinä sitten vain odottelin, että tulee Suomeenkin, ja nyt sitä saa.

Teint Miraclesta ei niinkään luvata mitään oman ihon väriin mukautumista, eikä sitä sillä osaisi arvata Color Idealin korvaajaksi, mutta mainoslauseet "natural skin perfection", "natural light creator - bare skin perfection" saivat minut haaveilemaan, olisiko tässä mahdollisesti jotain samaa kuin Color Idealissa. Ja olihan siinä.

Julia Robertsin naama Lancômen uusina kasvoina vaan ei jaksa miellyttää. Julkkisnaamat eivät ole se mun juttuni, mieluummin joku tuntemattomampi malli eikä mitään Hollywood-näyttelijöitä.

maanantai 30. elokuuta 2010

Yksi uusi Tigi ja kasa vanhoja

Ensimmäisestä kimppakuvasta tietysti puuttui kuivashampoo, mutta sitä lukuunottamatta kaikki Tigini pääsivät kuvaan.

Tämän kävin hakemassa tänään postista, uusin tulokas Tigin S-Factor Flat Iron Shine Spray, jonka ostin Pandan kosmetiikkakirppikseltä. Ensimmäinen S-Factorin tuote, oletin hillityn muotoilun takia neutraalia tuoksua, mutta kyllähän tämä aika tigimäisen makealle tuoksui, kuitenkin paljon lievemmin kuin Bed Headit. Minulta puuttui kelvollinen lämpösuojasuihke, sillä edellinen ostamani Toni&Guyn lämpösuoja paljastui minulle huonoksi, jätti hiukset karheiksi. Tämän luvattiin olevan vastakkaista, pehmeää ja kiiltävää, ja sitä tämä olikin. Saa luvan toimia jatkossa lämpösuojana myös ihan föönauksessa, silloin kun en laiskana jaksa suoristusraudalla suoristaa - itse asiassa tämä jopa suoristikin jo ihan itsessään ilman muita suoristusmömmöjä jo föönatessa. Oikein hyvä ostos.

Tämä taisi olla ensimmäinen Tigini. Bed Headin Control Freak -sarjan suoristusvaahto. Tuoksu on mieto, mutta itse aineessa on yliannostuksen vaara. Yliannosteltuna tuntuu karhealta hiuksissa. Tämä tulee tosiaan vaahtona ulos pullosta, sellainen puolikas golfpallosta tuntuisi olevan mun hiuksilleni se oikea määrä. Suoristusteho ei mitään maailmoja mullistavaa, samaa tehoa kuin yleisesti muutkin kampaamon suoristavat aineet. En ole kokeillut tätä koko sarjansa kanssa, koska en halua vaihtaa Paul Mitchellin värjättyjen hiusten shampoota ja hoitoainettani pois.

Rockaholicin Born to Rock Leave-In Detangler & Defrizzer on herkullisen näköinen ja hyväntuoksuinen, tämä on minulla käytössä lähes jokaisen pesun jälkeen ennen hiusten harjausta. En saa kampaa hiuksista läpi, jollen käytä jotain tämän tyyppistä. Kokeilussa on ollut The Body Shopin mustikkaselvityssuihke, Muumi-selvityssuihke (XZ, muistakseni), Paul Mitchellin Awapuhi Moisture Mist sekä Seah Hairspa Salon Miracle Lotion Spray, Stressed hair. Jälkimmäinen on itse asiassa pois pestävä hoitoaine, mutta sen saa myös jättää hiuksiin, jolloin se toimii minulla selvityssuihkeen tavoin. Jokainen näistä ajaa asiansa, mutta Rockaholicista on muodostunut suosikki pullon, brändin, tuoksun ja hinnankin ansiosta. Lookfantasticilta tai feeluniqueltahan näitä kannattaa tilata, kun halvalla haluaa.

Tämä tuote on jäänyt hyvin vähäiselle käytölle. Bed Headin Foxy Curls -kiharanvirkistäjä. En osaa käyttää tätä, tai sitten tämän ei ole tarkoitus ollakaan muuta kuin käytännössä hiuslakkaa. Tässä tuoksu on aivan liian vahva. Hyvä tuoksu sinänsä, mutta niin voimakas, että joutuu annostelemaan tarpeeksi vähän ihan tuoksun takia.

Tämä tuli kylkiäisenä hiuslakan kanssa. Masterpiece-hiuslakan esittelin jo tässä, joten ei siitä sen enempää. Bed Headin After Party olisi nimensä mukaisesti seuraavan aamun pörrökasalle, mutta itse asiassa tämä käy myös selvityssuihkeen asemasta hiustenpesun jälkeen. Ei kovinkaan vahva tuoksu. Ok tuote, mutta vastaavia minulla oli jo.

Rockaholic Rock Out Shine Blaster. Ehdottoman hyvä tuote. Yliannostuksen vaara tässäkin - kannattaa laittaa vain latvoihin ihan tippa tai pari tätä kiiltoseerumia, pörröttäviä hiuksia silottamaan. Yliannostettuna tai liian paljon hiuksen pituuksiin käytettynä aiheuttaa rasvatukkalookin. Lykkään tätä sen jälkeen, kun olen föönannut ja suoristanut raudalla.

Kiistelty, mutta jo klassikkomaineen saanut Rockaholicin Dirty Secret -kuivashampoo. Näissä oli ongelmaa monilla sen takia, että pullo tyhjeni itsestään. Myös oman versioni kanssa huomasin saman, ensimmäisen käyttökerran jälkeen jäin kuuntelemaan kuuluuko suhinaa, ja kyllähän se vuotamaan jäi. Onneksi poikaystävä opetti saman tien patenttiratkaisun tähän: käytön jälkeen pullo ylösalaisin ja voimakas suihkaus lavuaarin seinämään. Eikä ole vuotanut. Tämä on minulta melkein loppu jo - ponneainetta vielä olisi pullossa, mutta itse jauhe alkaa loppua. En kuitenkaan välttämättä osta toista samanlaista, koska mustissa hiuksissa tämä kyllä jää näkymään aina jonkun verran, vaikka kuinka harjaisi pois. Toista väittivät blogeissa tätä ylistäessään. Otan vastaan vinkkejä sellaisista kuivashampoista, mitkä eivät mustissa näkyisi. Niitä ei välttämättä kyllä ole olemassakaan, mutta jos joku osaisi verrata Tigiä muihin aineisiin, pikimustissa hiuksissa, säästyisin yritys ja erehdys -valinnoilta...

sunnuntai 29. elokuuta 2010

Olihan nämäkin pakko ostaa, kun halvalla sai.

Oli tarkoitus käyttää Sokoksen alekuponki uuteen irtopuuteriin talven varalle, mutta Lancômen Poudre Majeure Excellencea ei ollutkaan siellä edes valikoimissa sävyssä nro 2. Lähtipä sitten mukaan seuraavaa:

Lancômen Ô d'Azur -tuoksu, josta sain näytteen jonkun aikaa sitten. Minä kuvailisin tuoksun olevan kirpeän hedelmäinen, kevyt, pirteän raikas, nuorekas olematta kuitenkaan sporttinen.

www.osmoz.com kertoo seuraavasti: "Top note: Bergamot, Lemon Caviar. Middle note: Rose, Peony, Pink Pepper, Lytchee. Base note: Woods, Ambrette, Musks." Ikinä en ole oikein tuoksukuvauksista samaa mieltä, kuulostavat mun korvaani vähän samalta kuin viininmaistelijat: "...juu, ihan selkeästi aavistus banaania taustalla tässä punaviinissä, kypsä maku, sopivan tanniininen..." Häh, punkulta se vaan maistuu. Ja Ô d'Azur voi pitää sisällään vaikka mitä litsihedelmää, mutta en minä niitä sieltä erota. Kokonaisuuden minä haistan, en niinkään niitä vivahteita. Itse pakkaus mainostaa tuoksua: "A great escape, a late summer afternoon, when the freshness of Sicilian bergamot mingles with the sensuality of floating flowers." Onnea sille, joka näiden kuvausten jälkeen pystyy mielessään kuvittelemaan tuoksun oikein.

Vaikka meikeissä vannonkin aika pitkälti Lancômen nimeen, Lancômen tuoksuista en yleensä pidä. Takavuosien Ô Ôui! oli hyvä, pullo siinä on jokseenkin samantyylinen kuin tässä Ô d'Azurissa sekä tälläkin hetkellä myynnissä olevassa Ô de Lancômessa. Lancômen omien sivujen mukaan Ô Oui! on yhä myynnissä, mutta uudistetussa pullossa - saattaa olla tuoksuakin uudistettu. Kaikki nämä tuoksut käsitykseni mukaan pohjaavat samaan, alkuperäiseen Ô de Lancômeen, joka lanseerattiin jo 1969. Muut tuoksut eivät ole napanneet: Miracle, Poême, Trésor ja Hypnôse tuoksuvat kaikki minun nenääni liian tunkkaiselta, liian hajuvesimäiseltä.


Mutta mitäs ne nämä ovatkaan? Enpä kerro, poikaystävän nimipäivälahja. Kun oli se alennuskuponki, niin piti ostaa jo nyt.


Tämä seuraava taas oli sellainen, joka lähti mukaan ihan vain siksi, että oli niin törkeän halpa. Alennuksen jälkeen maksoi alle 11 euroa, poikaystävä sai tästä naamamömmöjä minun kotonani pidettäväksi. Eipä ollut paha hinta.

Jessus että mä rakastan nykypäivää. Äidin liikkeen loppuunmyynnin aikaan ja nyt siis ihan viime vuosina vähän joka merkille on alkanut putkahdella kattavia miesten ihonhoitosarjoja. Ja niitä käyttääkseen ei tarvitse olla enää edes metroseksuaali. Tämä on nykypäivää, vihdoin.

Sano ei eläinkokeille, käytä poikaystävää. Tästä päästäänkin avaamaan uusi Mies testaa -sarja. Koehenkilömme, Mies, on 27-vuotias heteroseksuaali. Mies on ostanut itse aiemmin lähinnä Lumenea, kun ei ole kokenut tarpeelliseksi ostaa mitään kallista. No eipä Miehellä ole toistaiseksi juuri tarvettakaan, kohtuullisen normaalin ihon omaavana. Minun havaitakseni ei erityistä rasvoittumista, mutta pintakuivuutta joskus, jota varten kosteusvoide on hyvä olla olemassa.

Lumenen brändissä on jotain, mikä minua ärsyttää. Niinpä yritän aktiivisesti käännyttää Miestä pois Lumenesta, tai Lumpusta, niin kuin joku bloggaaja sitä kutsui. Taisi olla Virve keneltä nimityksen ensimmäisenä luin. Ei minun Miehelläni saa mitään lumppuja olla kotona! Tässä vaiheessa mainittakoon sivuhuomautuksena kuitenkin, että Lumenen meikkipuuterit ovat ihan kohtuullisen hyviä, rajauskynät taas aivan katastrofaalisen huonoja eikä niistä inlinereiksi ainakaan ole.

Mieheltä pyysin jotain kommenttia tuotteista. Teki työtä käskettyä, ja jopa itse otti yllä olevat kuvat. :) Tuotteita (Nettoyant Visage - Active Face Wash, Gel Hydratant - Moisture Gel sekä Fluide Après-Rasage - After Shave Soother) koehenkilömme Mies kuvasi seuraavasti: "Naamanpesuaine toimi hyvin, mutta koostumus ei ollut tuubista puristettaessa miellyttävä. Sheivausmömmö ei ollut Lumenen kamaa kummoisempaa, eikä edes rauhoita sanottavasti. Kosteusvoide oli miellyttävän raikas ja toimi hyvin. Naama jäi kivasti mattapintaiseksi jne, voisin harkita ostavani. Kaikissa semivahva tuoksu, niin kuin miesten jutuissa yleensäkin. Tai no, se sheivausmömmö ei ollut överituoksukas."

Tämä tekstihän kuulosti ihan kosmetiikkabloggaajalta! Taitaa Mies olla lukenut blogiani liian ahkerasti.

First Time Kit oli kyllä vähän hupaisasti nimetty. Epäilen vahvasti, että Miehen eka kerta on kyllä jo tapahtunut ja koettu, mutta ei epäilyksestäni sen enempää, kun tämähän on tällainen koko perheen blogi.

Loppuun vielä torstai-illan silmämeikki. Vedin luomiväriöverit, koska oli Club Anvil, ja siellä ei voi olla meikannut liikaa. Joku on kuitenkin meikannut sinuakin enemmän.

Jonain päivänä opettelen vielä ilmeen, joka ei näytä dorkalta silmämeikkikuvissa. Sitä odotellessa tyydytään tähän. Meikki on toteutettu lähes samoin kuin tämä meikki, mutta huomattavasti voimakkaampana ja eri päävärillä.

Hopeansävyinen Lancôme Color Design 501 Silver Shines sisänurkassa ja kulmaluulla, Make Up For Everin unelmavioletti nro 92 päävärinä, Lancôme Color Design 401 Smoking Black ulkonurkassa violetin päällä.

Erilaiset klubi-illat antavat kyllä vastauksen siihen, miten on mahdollista, että jotkut pystyvät käyttämään luomivärejään loppuun. Suttasin väriä naamaan varmaan viisikymmentä kerrosta, vaikka MUFE:n 92 onkin pigmenttikylläinen kuin mikä. Silti valokuvissa tämäkin meikki on taas paljon kevyempi kuin miltä se luonnossa näytti. Mitä tästä opimme? Ei taida olla ihan turhaa hömpötystä se, että meikkaajille opetetaan erikseen valokuvameikkaus.

Ai niin, joudun ottamaan takaisin kehuni. Tässä postauksessa sanoin Wet 'n Wildin olevan lähes yhtä hyvä tarkoitukseensa kuin Sensain vastaava tussirajaus. No, totesinpa tätä torstain meikkiä toteuttaessani Wet 'n Wildin rajauksen kuivuneen jo lähes käyttökelvottomaksi.

torstai 26. elokuuta 2010

Pilaavatko ne UDEPP:n?

Poikkeuksellisesti tämä kuva ei ole minun ottamani, vaan ryöstetty törkeästi Urban Decayn Facebook-profiilista. Tuubi! Rumakin vielä. Pöh. Toivon todellakin, että tämä professional size tulee vain alkuperäisen rinnalle, meinaan UDEPP:ssä on niin jumalattoman söpö pullo jota tämä taas ei ole.

UDEPP-faneille tosin isompi koko saattaa olla parasta vähään aikaan tapahtunutta, mutta mulla tuo on käytössä kuitenkin sen verran harvoin että pienempi riittää. Käytän vain, kun meikin pitää kestää päivästä iltaan.

Eilinen EOTD


Kasinoillan silmämeikki oli luonnossa mielestäni minulle hyvin vahva meikki, mutta jotenkin näissä kuvissa tämäkin näyttää kovin arkiselta. Minä kun sudin niin hemmetin paljon väriä naamaan että melkein pelästytti katsoa peilistä. Ehkäpä mulla sitten kuitenkin on aika hillitty silmämeikkityyli.

Ensimmäinen kuva toistaa sävyt paremmin, jälkimmäisestä tuli hyvin kylmäsävyinen. Huomaa jo siitä, että minulla on ensimmäisen kuvan mukaisesti vihreät silmät, ei siniset.

Hopeansävyinen Lancôme Color Design 501 Silver Shines sisänurkassa ja kulmaluulla. Macin sävy Freshwater liikkuvalla luomella keskellä, ulkonurkassa Urban Decayn syvä tummansininen Goddess sekä aavistus mustaa päällä. Musta luomiväri Lancôme Color Design 401 Smoking Black. Kulmat, rajaus ja ripsivärit ne samat kuin aina (Dior Sourcils Poudre, Sensai Liquid Eyeliner+Lancôme Le Crayon Khôl, Lancôme L'Extrême).

Se on hauska katsoa jälkeenpäin kuvista, mikä menee vikaan. Mustaa saisi mennä vielä vähän pidemmälle ja tarkkarajaisemmin ulkonurkasta, lisää Macin sinistä keskelle. Ripset menee ulkonurkasta vinksin vonksin mutta sille en mitään voi, kun kieltäydyn niitä taivuttamasta. Nukun ne öisin tuollaiseen asentoon. Voisiko joku opettaa mut nukkumaan selälläni? Ja miksi multa puuttuu alaripsistä tuolta ulkonurkasta ripset? Ei sinne tarvitsisi kuin kaksi tai kolme karvaa tuohon koloon. Tehdäänkö jossain sellaisia pysyviä parin karvan irtoripsiä? Mitä ne maksavat? Haittaako tämä mun elämääni oikeasti näin paljon? Miksi digipokkarini toistaa värit paremmin kuin poikaystävän Canon EOS 400D? Miksen osaa kuvankäsittelyä, jolla korjata asia? Ja mikä ihmeen kyselyikä mulla on?


keskiviikko 25. elokuuta 2010

Mun kasa on sun kasa - Palasia kodistani

Tämä postaus sivuaa kosmetiikkaa vain etäisesti. Iso kasa kuvia, vähemmän sanoja, tervetuloa kotiini.

Eteinen. Kultaa ja Egyptiä.

Palapeili on kohdassa, jossa ennen on ollu sisäänkäynti keittiöön. Jo edellinen asukas maalasi raamit kultaiseksi.


Keittiö.


Kerään noita Bolsin likööripulloja, pienet ovat Amsterdamista Bolsin museosta.


Veitsiteline Kellopeli Lifestyli Clinicistä. Saa myös Pulju.netistä.


Illalla on ohjelmassa Art Goes Kapakka -baarifestivaaliin kuuluva Casino Talent -katselmus. Stand upia Grand Casinolla.

Aaltomalja toimii myös teepussimaljana. Lepakkomukit Sami Rinne, niitä myy esim. Design Forum Shop Erottajalla.



Kylpyhuone.

Lushia. Suihkupommi murenee aika inhottavasti kun sen halkaisee...



Olohuone. Punainen päävärinä.

Kissani vaatii ehdottomasti Burberryn raksukipon, se on hienohelma. Sivutaan tässä nyt sitä kosmetiikkaa taas: koska Burberryn meikit tulevat Suomeen? Himoitsen, ulkomaisissa naistenhömppälehdissä niitä on jo näkynyt.


Löytyy multa muitakin mainoskokoisia pulloja kuin tuo bannerissa oleva. Tässä Trésor, jonka hajua en siedä ja Définicils, joka ei ripsissäni toimi. :D Lisäksi maatuskakissoja.


Nukkekodin sisäänkäynti.




Makuuhuone. Sinistä, valkoista, hopeista ja mustaa.

tiistai 24. elokuuta 2010

Rakennekynsien lakanvaihto-operaatio


Koska rakennekynsissä lakka pysyy niin hyvin, lakkaan kynnet akryylieni huollon jälkeen vain kerran tai kaksi ennen seuraavaa huoltoa. Lakanvaihdon ei tarvitsisi olla sen kummoisempi operaatio: asetonittomalla lakanpoistoaineella vanhat pois ja uudet lakat päälle. Minun operaationi kuitenkin sisältää aika kasan eri vaiheita - erityisesti sen takia, etten halua kasvurajan näkyvän.

Aloitan poistamalla vanhat lakat OPI:n asetonittomalla lakanpoistoaineella. Asetoni sulattaa akryyliä, joten sitä ei rakennekynsiin oikein voi käyttää. Jotkut suosittelevat välttämään öljypitoisiakin aineita, mutta se ei ilmeisesti ole välttämätöntä.

Seuraavassa vaiheessa rasvaan kädet ja kynsinauhat, tällä hetkellä käytössä The Body Shopin mantelikäsivoide. Käsiäni en pahemmin rasvaile muutoin, yleensä ainoastaan silloin, kun vaihdan lakat tai olen löytöeläinkodilla. Kissanhiekkalaatikoiden tyhjentäminen ja jatkuva vedessä liottaminen saa kädet kuivumaan, mutta muuten käteni eivät pahemmin kuivat ole. Rasvauksen voin pitää harvassa myös siksi, että kädet tulee rasvattua käytännössä samalla, kun levittää rasvaa jonnekin muualle vartaloonsa.

Kynsistä ei ole koskaan ollut haittaa siivoustyössä, baarityössä tai missään muussakaan. Tiskit tosin tiskaan kotona hanskat kädessä kun en viitsi liottaa vedessä, mutta se on oikeastaan jopa vain parempi asia - tuleepahan tiskattua tulikuumalla vedellä, kun sitä ei hanskojen läpi tunne.

Rasvauksen jälkeen tökin kynsinauhoja taaksepäin tikulla, ei mitään muistikuvaa mistä nämä manikyyritikkuni ovat.

Tämä on se vaihe, mikä vie kovasti aikaa. Erilaiset viilat, joilla häivytän kynnen kasvurajaa. Ensimmäinen on karhein, toinen taas ei juurikaan, ja viimeinen, kaksipuolinen viila on kiillotukseen. Olen huomannut kiillottamisen auttavan lakkaa pysymään siellä tyvessäkin, missä on omaa kynttä.

Pituutta tai muotoa en pahemmin yleensä viilaa, mutta jos viilaan, siihen käytän ihan normaalia karheaa Mavalan hiekkapaperiviilaa. Yleensä kynteni viilataan huollon yhteydessä aavistuksen liian lyhyeksi, jotta ne saavat kasvaa rauhassa eikä minun tarvitse niitä viilata. Seuraavan huollon lähestyessä kynnet alkavat olla aavistuksen (mutta vain aavistuksen) liian pitkät, jolloin yleensä en jaksa nähdä vaivaa kynnen lyhentämiseen eikä pieni ylipituus haittaa. Kesällä kynnet tosin kasvavat nopeammin kuin talvella, liekö sitten ylimääräinen D-vitamiini auringosta syynä.

Mutta eihän tämä kasvurajan hiominen vielä riitä. Jotta kasvuraja olisi mahdollisimman piilotettu, käytän aluslakkana 1-2 kerrosta LCN:n Ridge Filleriä.

Värilakkakerrosten väliin laitan tätä suihkutettavaa kuivattajaa. Tuoksuu hyvälle vieläpä. Seuraavan lakkakerroksen voi sivellä päälle heti. Kuitenkaan kynnen viimeisen lakkakerroksen pinnalle tätä Orlyn Spritz Dryta ei laiteta, ainoastaan lakkakerrosten väliin.

Päällyslakkana toimii lähes aina Orlyn Glosser, todella kiiltävä lakka.

Viimeisenä tiputan jokaiselle kynnelle vielä tipan Orlyn Flash Dry -pikakuivatustippoja. Ostin tämän viime kynsihuollon yhteydessä, tämä kuvakin on sieltä aiemmasta postauksesta. Kynnet ovat hetkessä kosketuksen kestävät, mutta naarmuuntumista tämä ei silti estä. Siispä kovia tai teräviä kolhuja vältän kuitenkin seuraavan tunnin.

China Glazen sävy Blue Sparrow yllä keinovalossa ja alla luonnonvalossa. Edellisestä kynsihuollosta kuvanottohetkellä aikaa 20 vuorokautta.

maanantai 23. elokuuta 2010

Lancôme L'Extrême vs. Maybelline The Colossal Volum' Express

Lancômen ripsivärit ovat ikuisuussuosikkejani, Définicilsiä lukuunottamatta. Ripsari jäi Helsinkiin vahingossa kun minä lähdin viikonvaihteeksi Hämeenlinnaan, joten ostin reissun päältä mahdollisimman halvan ripsivärin. Paras tähänastisista Lancômeista on ollut L'Extrême:

Tämä mahdollisimman halpa ostos oli sitten Maybellinen The Colossal Volum' Express.

Pisteitä ihan hauskasta ulkonäöstä, vaikka vihaankin keltaista. Sävyvaihtoehtoja oli musta ja mustempi musta, minä otin sen mustemman mustan. Huonohan se sitten tietysti oli. Mielestäni tämä Maybelline vastaa suunnilleen kuivunutta Lancômea: ei tunnu jäävä juuri mitään ripsiin vaikka kuinka harjailisi ja siksak-vedoin laittaisi.

Nyt kotona sitten vertasin rinnakkain toiseen silmään toista ja toiseen toista. Minun mielestäni ero näkyy, ja poikaystäväkin sokkotestillä osasi sanoa, kummassa silmässä on parempaa ripsaria ja kummassa huonompaa. Kuviin tuo ei ehkä niin hirveästi tallentunut - en tiedä, katsokaa itse.

Kuvassa oleva hyypiö ei normaalisti karsasta, mutta on hiton vaikea katsoa mihinkään suuntaan kun kuvataan läheltä. Kuvassa vasemmalla L'Extrême, oikealla Maybelline.

Tuomio: Maybelline siirtyy poikaystävän kämpälle kakkosluokkaisen meikin varastoon tai sitten arkikäyttöön sellaisille päiville, kun haluaa hyvin kevyen meikin. Kyllä sitä käyttää voi kuitenkin. Luonnollinen? Kyllä. Hämähäkkiefektiä? Ei. Kolossaalinen? Hell no.

Ja mitäpä vielä! Yhden (1) päivän laukussa oltuaan tästä Maybellinestä lähti jo teksti kulumaan pois:

On vaikea sanoa, mitä muille suosittelisin. Tiedän vain mistä itse pidän, ja mikä minun ripsissäni toimii. Esimerkiksi juuri se Lancômen Définicils on ollut myynnissä iäisyydet ja klassikkomaineessa, mutta minun ripsissäni ei pidennä vaan aiheuttaa klimppiytymistä eli hämähäkkiefektin. Kierrän kaukaa mokoman tuotteen. On otettava myös huomioon millaiset omat ripseni ovat. En ole ikinä taivuttanut niitä, en edes kokeillut, koska ne taipuvat tarpeeksi mielestäni jo itsekin. Minun on siis aika vaikea sanoa mitään siitä, miten ripsiväri pitää taivutuksen. No, jos omat ripset näyttävät joltain seuraavan kuvan tyyppiseltä, suosittelen äärimmäisen paljon Lancômea. Lancômen Hypnose on hyvä ripsiväri myös, ei minulla ainakaan hirveästi eroa L'Extremêstä.

Ihan ilman mitään meikkiä, ulkovalossa. Tästä ei ihan näe välttämättä kuvaa suureksi klikkaamallakaan, mutta ripsien kärjet ovat tosiaan vaaleat, kaikki ripsivärit pidentävät ripsiäni tietysti jonkun verran sen takia.