sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Oikeustieteellisessä opiskelemisesta

Tässä postauksessa hyppään kosmetiikasta oikeustieteen ja ylipäätään opiskelujen pariin, kun sitä joku tuolla toivoikin jo. Oikis on sinänsä ihan mielenkiintoinen aihe kirjoittaa, monet sinne pohtivat hakemista ja ovat kiinnostuneita pääsykokeista, opiskelujen arjesta ja muusta vastaavasta. Lisäksi näistä on hauska kirjoittaa, fuksivuoden jälkeen juuri kukaan ei jaksa enää keskenään keskustella sisäänpääsystä.

Opiskelupaikan päättäminen ja valmennuskurssi

Aloitetaan sieltä pääsykoekeväästä. Lukion kolmannella en vielä ollut mitenkään varma, mitä haluan tehdä "isona". Jo joskus 12-vuotiaana Ally McBeal-huumassa olen näemmä kirjoittanut Ystäväni-kirjaan, että haluan isona asianajajaksi. Ajatus kummitteli mielessä siitä eteenpäin, mutta mitään järjetöntä intohimoa alaan ei ollut.

Tiesin, että haluan yliopistotasoisen koulutuksen, jotenkin jo korkeakoulutasoinen tutkinto on minulle itseisarvo. Tuntuu mukavalta jonain päivänä tietää, että on opiskellut paljon ja hartaasti. Tämä ei missään nimessä tarkoita, ettäkö väheksyisin vaikkapa ammattikoululaisia - päinvastoin, sinne pitäisi saada entistä enemmän kiinnostunutta porukkaa, eikä ihmisiä pitäisi estää jokin harhainen käsitys siitä, että lukioon menevät paremmat ihmiset ja tyhmemmille jää vain amis. Ei todellakaan. Itselleni kuitenkin kirjaopiskelu on aina ollut kaikista mielekkäintä, vihasin tai ainakin koin epämukavaksi kaikki taide- ja taitoaineet koulussa - kuvaamataidostakin mielenkiintoisinta oli taidehistoria, ei itse käsin tekeminen. Näin oli aika luontevaa, että haen johonkin ei-käytännönläheiseen koulutukseen.

Lukio, kuten peruskoulukin meni minulla hyvin (jälkeenpäin ajatellen jopa liian hyvin, ks. jäljempänä). Kirjoitin neljä L:ää ja yhden M:n - opiskelupaikkani huomioon ottaen hauskasti M tuli juurikin ainereaalin yhteiskuntaopista. Pitkän matikan Laudaturilla pääsi ja pääsee kai vieläkin suoraan sisään yliopistoon matematiikkaa lukemaan ilman pääsykokeita, joten pidin tuota kakkosvaihtoehtona. Olisin ottanut vastaan paikan matemaattis-luonnontieteellisestä, jos en olisi päässyt ykkösvaihtoehtooni - näin siis päätin panostaa vain yhteen vaihtoehtoon. Matematiikkaa en olisi halunnut lukemaan, se oli vain varaventtiilinä sitä varten, etten jää kokonaan ilman opiskelupaikkaa.

Arvosanoista puhuttaessa on muuten mainittava jo tähän väliin, että oikeustieteellisessä ei suinkaan ole pelkästään laudaturkasoja haalineita ylioppilaita, eikä sen siis tulisi estää ketään hakemasta. Totta on, että oikkareilla on keskimäärin hyvät paperit ylioppilaskirjoituksista, mutta sisään pääsee moni kyllä ilman yhtään L:ää tai edes E:täkään.

Mutta mikä se ensisijainen hakukohde sitten olisi? Ravitsemusoppi olisi kiehtonut, mutta tämän sulki pois jo se, että sitä ei opetettu siihen aikaan (2006) Helsingissä, ja minä halusin ehdottomasti muuttaa Helsinkiin opiskelemaan. Nykyään ravitsemusterapeutteja tosin koulutetaan täälläkin. Matemaattis-luonnontieteelliset aineet noin yleensä eivät kiinnostaneet, vaikka opettajani peruskoulussa ja lukiossa varmasti muuta kuvittelivat. Humanistisessa ehkä englanti olisi ollut kiva aine, valtiotieteellinen olisi periaatteessa ollut mahdollinen. Lääkäriksi en halunnut, kauppakorkeakoulun taas kävi isoveli ja minua se ei kiinnostanut. Teologia - no way. Oikeustieteellinen jäi siten ehkä kiinnostavimmaksi - paino sanalla ehkä.

Kun hain tiedekuntaan, olin kuullut, että tiedekunnan oman opiskelija-ainejärjestön Pykälän kurssit ovat olleet hyviä. Tälläkin hetkellä muistaakseni joku 60% sisäänpäässeistä on jonain vuonna käynyt Pykälän valmennuskurssin. Pykälän kurssit ovat kaiken lisäksi halpoja verrattuna kaupallisiin koulutusyrityksiin. Olisin halunnut tehokkaimmalle ja kalleimmalle pienryhmäkurssille. Menin sinä aamuna, kun kurssipaikkoja alettiin varaamaan, jonottamaan Vanhan Ylioppilastalon viereen Pykälän toimistolle joskus aamuseitsemältä. Kursseja alettiin varata klo 9 lähtien, mutta seitsemältä rappukäytävässä oli jonoa jo parin-kolmen kerroksen verran. Kellon lyödessä yhdeksän kaikki alkoivat vielä soittaa kilpaa Pykälän eri puhelinnumeroihin siinä samalla jonottaessaan, varmistaakseen kurssille pääsemisen. No, enpä minä siihen haluamaani kurssiin päässyt, mutta otin sen sijaan tavallisen pienryhmäkurssin ja lisäksi vastaustekniikkakurssin. Hintaa näille tuli ulkomuistista joku 800 euroa, joka on kuitenkin aika vähän verrattuna kaupallisiin valmennusfirmoihin. Kirjat maksoivat tuohon päälle parisataa. Vanhempani lupasivat maksaa valmennuskurssin, samoin kuin olivat maksaneet isoveljellekin 10 vuotta aikaisemmin.

Valmennuskurssin suurin anti omalla kohdallani oli vastaustekniikan oppiminen sekä into oikeasti hakea oikikseen. Vasta Pykälässä pyöriessä, opiskelijoiden kanssa tekemisissä oltaessa (suuri osa valmennuskurssien opettajista Pykälällä opiskelee vielä) innostuin tosissani oikikseen pääsemisestä. Vastaustekniikka oli myös tärkeä oppia - se oli yksi syy, miksi sain ainereaalista lukiossa vain M:n, olisin pärjännyt paremmin jos olisin tiennyt, että oikeustapaustehtävässä varsinainen ratkaisu ei ole se pointti, vaan ongelmakentän pohdinta ja säännösten soveltaminen. Lisäksi valmennuskurssilla pääsi kysymään epäselvistä kohdista kirjoissa, ja se loi jonkinsorttista rytmiä kirjojen lukemiselle.

Pääsykokeet

Jos minulta kysytään vinkkiä siihen, miten oikikseen pääsee sisään, vastaisin ainakin omalla kohdallani tärkeimmän asian olleen oman oppimistekniikan tunteminen. Joku lukee kirjat kuuteen kertaan eikä pääse sisään, joku vain kerran ja pääsee sisään. Kyse ei ole tyhmyydestä tai älykkyydestä, kyse on erilaisista tavoista sisäistää asioita.

Minulle paras tapa oppia on lukeminen hitaasti ja huolella, asian tiivistäminen muistiinpanoiksi, joissa on kaikki olennainen, kirjan heittäminen mäkeen sen jälkeen ja kertaaminen näistä muistiinpanoista. Luin kirjat tasan kerran kannesta kanteen. Voin suositella tätä kaltaisilleni oppijoille - mitä hittoa sitä aikaa käyttämään kirjojen uudestaan lukemiseen, jos on kirjoittanut kaiken olennaisen ja vähänkin olennaisen muistiinpanoihin. Toiset taas oppivat juuri päinvastoin, lukemalla uudestaan ja uudestaan. Tämän takia olisi hyvä, jos lukiossa jo miettisi, miten historian tai yhteiskuntaopin asiat parhaiten menivät päähän.

Totta kai olin hemmetin epävarma, kun kuuntelin kurssikavereideni lukutahdista: ihmiset kertoivat istuvansa säännöllisesti jossain eduskunnan kirjastossa kahdeksasta kuuteen ja olivat lukeneet kirjat läpi jo kolmeen kertaan kun minä menin vasta toisen kirjan puolivälissä (yleensä kirjoja on kolme). Jälkeenpäin ajatellen pelko oli turhaa, vasta nyt voin sanoa, että tiesin oppimistekniikkani jo tuolloin ja minun olisi vain pitänyt luottaa siihen. Mutta kyllä se kylmäsi. En todellakaan lukenut säännöllisesti tiettyä tuntimäärää päivässä. Luin oikeastaan siihen tahtiin kuin kirjoja käytiin valmennuskurssilla läpi - pidin huolta, että olin ehtinyt lukea kunkin tunnin käsiteltävän aiheen ennen tuntia. Se toimi minulla. Tiivistelmien teko vei toki aikaa, koska se oli minulle se tärkein juttu. Pykälän kursseihin kuuluu tiivistelmät kirjoista, mutta tiivistelmät olivat itselleni liian suppeat.

Lopputuloksena, verratessani minun pääsykoekirjoja poikaystävän kirjoihin, minun ovat lähes tyhjät merkinnöistä kun taas poikaystävällä on huomiotussia joka puolella kirjaa. Eri oppimistavat - kuten yhä edelleenkin. Laitoin reunamerkintälappuja vain niihin kohtiin, joissa jokin jäi epäselväksi, ja palasin niihin kohtiin uudestaan tavoitteenani se, että kirjan läpikäytyäni yhtään post it -lappua tai reunamerkkiä ei ole välissä. Näin siis on hieman harhaanjohtavaa sanoa, että olisin lukenut kirjat vain kerran - luin ne kerran kannesta kanteen, mutta palasin hyvin vaikeisiin kohtiin paremmalla ajalla tai valmennuskurssilla. Tämän jälkeen heitin kirjat mäkeen, ja luin niitä muistiinpanojani ainoastaan.

Pääsykoepäivänä tunsin olevani hyvin epävarma, huonosti valmistautunut. Katsoin kysymyksiä pääsykoesalissa, ja jossain vaiheessa parin tunnin sisään ajattelin jopa heittää hanskat tiskiin ja lähteä kotiin. No, lopulta en lähtenyt, vaan rutistin viimeiseen asti. En kirjoittanut kai yhtään vastausaluetta täyteen. Pääsin ulos salista, menin Varsapuistikon ratikkapysäkille, aloin itkemään ja soitin sukulaisille ja tutuille että sinne meni, matikkaan sitten vaan välivuotta viettämään. Olin Pykälän kurssikokeissa osannut suunnilleen arvata pistemääräni. Tiesin, että arvostelu valmennuskurssilla on tiukkaa. Laskin, että optimistisimmallakaan arviolla, helpolla arvostelulla saisin suunnilleen 35 pistettä. Se on kaukana sisäänpääsyrajasta. No, aloin lukea matikan opinto-opasta ja pohtia, mitä hittoa sitä tekisi vuoden, ja jaksanko hakea toiste.

Olin kuullut, että usein sisäänpäässeet saavat hyväksymiskirjeensä vuorokautta ennen tulosten julkistamista. Päivää ennen tulosten julkistamista en saanut kirjettä. Ei yllättänyt. Sen sijaan tulosten julkistamisaamuna heräsin siihen, kun jotain suunnilleen puhelinluettelon tapaista yritetään tunkea postiluukusta sisään. Paksu kirjekuori, todellakin. Itkin, tällä kertaa hämmennyksestä ja ilosta. Pääsin kirkkaasti sisään, sekä koepiste- että yhteispistekiintiössä. 35 pistettä meni aika huolella alakanttiin. En muista kuollaksenikaan pisteitäni enää, jossain se lappu kyllä on tallessa. Paksu kirje oli tosissaan paksu kirje, sinne oli tungettu kaikkea mahdollista mainoksista hyödylliseen infoon.

Olin tehnyt sen, minkä halusin - valmennuskurssilla herätin pienet naurut esittelytuokiossa, kun totesin lyhyesti: "Moi, mä olen Sonia, ja aattelin päästä ihan vaikka vittuillakseni sisään kun en näytä siltä, että pääsisin oikikseen." Pinkki tukka ja lävistykset eivät estäneet sisäänpääsyä. :) Kurssiltani pääsi sisään muutama muukin, mukaanlukien se ainoa pitkätukkainen mies porukasta.

Opiskelusta

Pelkäsin kovasti, että tulen johonkin puisevan kuivaan pyhäkoulutyttöporukkaan. Ennakkoluulot olivat aika vahvat. Nämä ennakkoluulot karisivat kuitenkin aika nopeasti pois, kun ensimmäisellä kouluviikolla oli (isä ja äiti, voitte jättää tämän kohdan blogistani lukematta) kolmet ilmaisen viinan bileet. Sakkia oli jos vaikka minkänäköistä. Fuksisyksy on aikaa, jonka haluaisi elää uudestaan vielä. Kaikki oli suurta ja hienoa, ja arvostin sisäänpääsyäni enemmän kuin koskaan sitä ennen tai sen jälkeen.

Väittävät, että pääsykokeiden jälkeen ei yhtä vaikeita tenttejä tule enää koko opiskeluaikana olemaan. Rohkenen olla eri mieltä. Oikiksessa opiskelu vaatii työtä ja perselihaksia. Ensimmäisen vuoden keväällä tajusin, että nyt on otettava vähän kevyemmin. Olin vetänyt peruskoulun täysiä, lukion täysiä, saanut hyviä numeroita aineista, joista en ollut mitenkään kiinnostunut, tämän jälkeen vetänyt ylioppilaskirjoitukset täysiä ja päässyt samaan syssyyn ilman mitään välivuosia myös oikikseen sisään ensimmäisellä yrittämällä. Alkuun oli hankala sisäistää, että tässä koulussa ei saadakaan kaikista aineista aina vitosia eli korkeimpia arvosanoja, vaan loppujen lopuksi reaktiot tenteistä ovat lähinnä "JES! Pääsin läpi!" vaikka saisi ykkösen. Kuitenkin, kun olen sen verran nuori ja olen yhä, otin enemmän aikaa itselleni, elämälleni - ja työlle. Menin töihin baariin, ja rakensin siitä ihan hyvin ravintolauraa, jota olen jatkanut aina viime kesään saakka. Kävin interraililla, otin lainan omaa asuntoa varten ja yritin keskittyä ennemminkin opettelemaan olemaan onnellinen elämässä eikä vain suorittamaan. Tätä tarkoitin aiemmin ylempänä sanoessani, että olin ehkä vähän liiankin tunnollinen oppilas. Nyt olisi tarkoitus taas ottaa itseään vähän niskasta kiinni ja saada pikku hiljaa jotain tutkintoakin kasaan - opiskelen viidettä vuotta, mutta minulla ei ole vieläkään oikeusnotaarin papereita. Tämä nyt ei sinänsä ole oikiksessa mitenkään kovin poikkeavaa, vain harva valmistuu tavoiteajassa. Silti tunnen koko ajan vähän huonoa omatuntoa siitä, että olen ollut näin hidas opiskeluissani.

Kun minulta kysytään, tunnenko vieläkin valinneeni oikean opiskelualan, vastaisin kyllä - vaikka usko itseen tuossa jossain vaiheessa vähän horjuikin.

Yhä edelleen joudun tekemään hirvittävästi töitä päästäkseni tenteistä läpi. Poikaystävä on valmistunut jo notaariksi, eikä hän lukenut kaikkia kirjoja edes läpi tentteihin mennessään. Minä taas joudun tekemään opiskelutekniikkani mukaisesti, kirjaa lukemalla en pääse läpi, minun on tehtävä muistiinpanot. Tämä vie tolkuttomasti aikaa, ja esimerkiksi tänä yönä olen taas kiitollinen siitä, että kelloja siirretään tunnilla - minulla on tunti aikaa enemmän päästä päivän tavoitteeseeni, 35 tutkintovaatimuskirjan sivuun (muistiinpanoineen). Oppimistapani, joka mahdollisti sisäänpääsyn kivuttomasti kirjat kerran lukien on tavallaan minua vastaan, koska en voi vain lukea kirjoja läpi ja mennä tenttiin. Parhaiten oppisin kuuntelemalla, mutta täytyy kritiikkinä sanoa, että oikeustieteellisen luennot ovat monesti aika syvältä. Sen sijaan, että keskityttäisiin opettamaan perusasiat, luennoilla ei välttämättä opeteta yhtään mitään vaan professorit luennoivat erityiskysymyksistä välillä niin, ettei kurssista tajua mitään jollei ole lukenut tenttikirjoja jo suurelta osin läpi.

Vaikka opinnot eivät aina ole edenneet yhtä vauhdikasta tahtia, olen kuitenkin työelämän ohella koko ajan osallistunut aktiivisesti opiskelijatoimintaan. Minulle se oikea tie oli Hämäläis-Osakunta ja erityisesti sen juristikerho, johon liityin jo ensimmäisenä opiskeluvuotenani. Juristikerhossa on tullut oltua emäntänä (hoitaa ruuat), isäntänä (hoitaa juomat), apuisäntänä, ulkoasiainvastaavana (järjestää kerhon reissuja ulkomaille) ja viimeisimpänä sain myös pornoylipäällikön arvonimen. Olen virkaatekevä pornoylipäällikkö vielä tämän vuoden loppuun, jonka jälkeen siirryn PYP-komiteaan muiden entisten pornoylipäälliköiden kanssa päättämään seuraajasta. Pornoylipäällikön virkaan kuuluu oikeastaan lähinnä huumorin pitäminen huonolla (tai näkökulmasta riippuen, minun mielestäni hyvällä) tasolla.

Opiskelijatoimintaa perinteiseen tapaan tietysti pääsee harjoittamaan myös Pykälään, mutta minulle tuo osakuntaelämä on ollut rakkainta. Pykälä on ainejärjestöistä yliopistossa Helsingissä suurimpia, ja toimintaakin on vaikka kuinka paljon. Mungolife-Anna on kritisoinut oikiksessa esiintyvää "sisäsiittoisuutta", mutta minua se ei suuremmin haittaa. Toki tyhmempikin huomaa, että juurikin vaikkapa Pykälässä on oma (jättimäinen) sisäpiirinsä, mutta ei se estä minua heidän kanssaan hauskaa pitämästä, vaikken sisäpiiriin kuulukaan kun opiskelijatoimintani on keskittynyt tuonne osakunnan puolelle. Ei siellä ketään hyljeksitä, kaikki ovat tervetulleita, mutta toki ne aktiivisimmat pykälistit tuntevat toisensa paremmin.

Tänä vuonna osallistuin myös ensimmäistä kertaa spexiin, Pykälän näytelmään. Siitä olen blogissa aiemminkin kirjoittanut. Juonipaljastuksia en tietenkään saa tehdä, mutta tänäkin aamuna olen menossa maskeeraustiimin kanssa näytelmän harjoituksiin, tänään kuvataan spexille mainosjuliste.

Kysy!

Koska mä en osaa kertoa kaikkea, mikä ihmisiä oikiksessa opiskelussa tai yliopistoelämässä kiinnostaisi, kysy rohkeasti vaan, mitä vaan, jos jotain jäi puuttumaan.

lauantai 30. lokakuuta 2010

Eroon jauheluomivärikammosta

En osaa käyttää jauhemaisia luomivärejä lainkaan. Ne ovat turhan sottaavia, ja olen vierastanut niitä aina tähän päivään asti. Nyt yritin tehdä tuttavuutta näihin mahdollisimman halvalla tavalla. Fashioned in Finlandin Nean swatchailyjen innoittamana löysin kätevät Etsy-putiikit, joista saa tilata samplekokoja mineraaliluomiväreistä ja niiden kaltaisista. Tilasinkin sitten Shiro Cosmeticsilta sekä HiFi:ltä sampleja, Shiro Cosmeticsin samplet tulivat 9 päivän kuluttua tilaamisestani postilaatikkoon. Tilaamani viiden samplen lisäksi tuli vielä kaksi ekstraa.

Samplet tulivat minigrip-pusseissa (kuten nuo samplemineraalit useimmiten) isommassa kangaspussissa, ja kuvaustuokiotani häiriköitiin rajusti. Reetta ei ole vegaani vaan aito lihansyöjäkissa, joten nämä vegaaniset mineraaliluomivärit se jätti lopulta rauhaan ja minä pääsin leikkimään niillä.


Pussin mukana tuli terveiset luomivärien valmistajalta. :)


Ensi töikseni siirsin jauheet pusseista purkkeihin, sattumalta askartelutavaravarastoistani löytyi sopivia pinottavia kippoja. Nämä on ostettu joskus vuonna miekka ja kirves Tiimarista, koruhelmien säilyttämistä varten.


Samplekoot ovat silti sen verran reiluja, että tuskin pääsevät ihan heti loppumaan vaikka pöllyttelen ympäriinsä.

Tänä aamuna kokeilin jotain arkimeikkiä näillä kyhätä tässä joutessani. Pohjusteena UDEPP. Mulla on muuten pakkomielle kirjoittaa se noin, vaikka UDPP on blogeissa vakiintunut tapa, mutta kun Urban Decayllä on muutamaa muutakin pohjustajaa kuin luomien pohjustetta, niin mä haluan sen kirjoittaa noin. Erilainen nuori, kapinaa!! Pohjustetta nämä kyllä tarvitsivat, ja variseminen alaluomelle ja poskelle levittäessä on silti vähän ikävää. Kunnon tarttumapinnan saan näille vasta pohjusteella, ja se onkin varmaan yksi syistä, minkä takia en ole jauhemaisista innostunut - ei ole ollut tietoa käyttää kunnon pohjustajaa alla. Onneksi elämässä oppii, ja tajuaa, ettei pohjuste olekaan vain niille, joilla meikki pakenee viiruiksi luomivakoon, vaan myös ihan intensiivisyyttä lisäämään ja tarttumapinnaksi.


Kokeiluun pääsivät kellertävän vaaleanvihreä Acid ja tummempi vihreä Bulbasaur. Aika keväinen näin sateiseen syksyaamuun...


Kynsissä kuvissa vilahtelee China Glazen Stella, sellainen rakkaussävy, jolla pärjäisin lopun elämää jos omistaisin vain yhden kynsilakan. Muuten tämä voisi olla vaikka lempilakkani, mutta vuosikaudet pelkkiä viininpunaisia ja violetteja käyttäneenä tämäntyyppiset sävyt ovat käyneet vähän tylsäksi. Nätti sävy kuin mikä kuitenkin. Retro Diva -kokoelmasta syksyltä 2009.


Olenpas minä ryhtynyt vaihtamaan lakkausta usein. No, vaihtelu virkistää, vaikka lakat rakennekynsissä kestäisivätkin viikkotolkulla.

Päivän ohjelmassa tänään ensimmäiseksi Pykälän spexin harjoitukset, joihin menemme maskeeraustiimin kanssa väkertämään ensimmäistä kertaa - hieman pelottaa, en osaa, apua, voisiko joku paikata mua? Välissä olisi kiva ehtiä lukemaan vähän valtiosääntöoikeutta ja illaksi olisi tarkoitus mennä viettämään Halloweeniä kaverin tuparisynttäreille. Battery Strippedin voimalla mennään, nukkumatti on hieman kadoksissa (jonka huomaa kyllä silmäpusseistakin).

perjantai 29. lokakuuta 2010

Klippoteketin kuivashampoo

Klippoteketin kuivashampoo on ainakin aikanaan saanut blogeissa kehuja, ja nyt kun tämä oli tarjouksessa kahteenkin otteeseen (ensin Sokoksen 3+1 -päivillä ja sitten Hulluilla päivillä), ostin omani huikeaan kolmen euron ja kahdenkymmenen sentin hintaan.

Tänään olikin hyvä hetki kokeilla tätä, kun ennen aamun jooga- ja keskivartalotreenitunteja on ihan järjetöntä pestä hiuksia. Kyllä, kuulitte oikein, esitän liikunnallista. Hankin Yliopistoliikunnan kausikortin, jotta tämä vätystely ja turpoaminen saisi loppua. Ainoa ongelma vain on, että vihaan liikuntaa, mutta pakko kai sitä on jotain tehdä kun tämä ihmisen koneisto vaatisi paljon enemmänkin kuin tätä sohvalla makoilua. Kävin jo ChiBall-tunnilla haistelemassa laventelintuoksuista palloa, eikä se nyt ainakaan minua vielä tappanut, vaikka hirveästi nolottaakin, kun tekee jonkun liikkeen ensin väärin. Ihan kuin kukaan tulisi sinne minua ja suoritustani tuijottamaan, mutta silti. Ryhmäliikunnassa on jotain pelottavaa. Mutta jos mä nyt vaikka totuttelisin tähän, etten saa sydänkohtausta keski-ikäisenä.

Niin, siihen tuotteeseen takaisin. Ihan ok oli fiilis, tästä jäi ehkä aivan hieman enemmän valkoista jauhoa tukkaan kuin Biozellin kuivashampoosta, mutta vähemmän kuitenkin kuin Lee Staffordin vastaavasta. Ihan ok, näissä on kuitenkin sen verran vähän eroja että Tigin ihana Rockaholic-sarjan kuivashampoo jää minulta jatkossa ostamatta ihan hintansa ja korkkiongelmiensa vuoksi, vaikka muuten hyvä onkin. Korkkiongelmiin mulla tosin on ratkaisu, mutta rasittavaa joutua tuolla hinnalla kikkailemaan korkin kanssa. Pysyn jatkossakin tuon halvan ja kotimaisen Biozellin kannalla, kunnes joku keksii kuivashampoon, joka on musta (jottei hiuksissa näkyisi mitään) tai edes ihonvärinen (jottei päänahassa näkyisi mitään). Aina näistä kuitenkin näköjään jotain valkoista jää.

Pullon teksti on hauska, tuollainen samanlainen kuin painokoneiden virheet sanomalehdissä. Vauvanvaaleanpunainen pohja ei värinä taas nappaa. Tämän hintaisessa tuotteessa pakkaus tosin on aika se ja sama, jossain Tigin tuotteissa taas tietoisesti maksan pakkauksen kivasta ulkonäöstä.

Sitten vähän arvontamainostusta, Glitter is my crackilla on arvonta tässä osoitteessa: http://themoonmaiden-blix.blogspot.com/2010/10/morgana-cryptoria-moon-maiden-giveaway.html

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

China Glaze L8R GR8R

Pikainen postaus kiireen keskeltä. Kynsissä L8R GR8R, vaaleankellertävänvihreä hologrammilakka. Ei taita kultaiseen noin paljon kuin kuva antaa ymmärtää. Piristävä hologrammiksi, vähän erikoisemman värinen. Tämä oli ehkä vähän haastavampi levittää kuin China Glazen QT, tässä jäi jostain syystä niitä kohtia, jotka eivät ottaneet lakkaa vastaan vaikka kynnen pinta olikin puhdas. Saattaa olla vain minun kappaleessani tuo vika, yleensähän OMG-kokoelman lakat käyttäytyvät nätisti.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Arvonta!

Tämän arvonnan piti tulla sadannen postauksen kohdalla, mutta mä olen kärsimätön. Eli siis, pistetään arvonta pystyyn nyt, aikaa osallistua on 10 päivää eli keskiviikon 3.11.2010 loppuun, keskiyöhön asti. Postitan palkinnon vain Suomeen.

Olen keräillyt arvontaan tavaraa tässä blogin alkutaipaleen ajan, ja suurin osa onkin näytteitä, tuoteostosten kylkiäisinä tullutta tai tavaraa minituoteseteistä, mutta vaikka itse sanonkin, aika kiva määrä erilaista tavaraa, ja aika hauska kirjo merkkejä. Koko satsi lähtee yhdelle, palkinto on siis koko kuvassa näkyvä kasa. Mitäs kaikkea siinä nyt sitten on...

Samplekokoja kasvoille:
- Ziaja Natural Olive Cream light formula 10 ml (kuiva & normaali iho, kevyt kasvovoide)
- Ziaja Goat's Milk Day Cream 10 ml (kuiva, pintakuiva & herkkä iho, päivävoide)
- Sensai Silk 10 Seconds Awakening Essence 10 ml (virkistävä seerumi)
- Lancôme Génifique 5 ml (kaiken ikäisille sopiva tasoittava seerumi, kirkastaa)
- Clarins Beauty-Flash Balm 5 ml (pikakaunistaja, meikin alle pohjusteeksi ja tasoittamaan)

Hajuvesisamplet:
- Morgan De Toi My Morgan edt 1,6 ml
- Escada Magnetism edp 2 ml x 2 kpl

Minihajuvesi:
- DKNY Be Delicious edp 7 ml (omasta mielestäni arvonnan kivoin tuote, mutta kun minulla on tämä täysikokoisena niin tälle minikoolle ei ole itsellä tarvetta)

2 kynsilakkaa, normaalikoossa:
- OPI Bullish on OPI
- Lumene Quick & Chic Top Coat

Silmämeikinpoistoaine:
- Yves Rocher Soft Eye Make Up Remover with Camomile 30 ml

Kynsienhoitopakkaus:
-2 viilaa, kynsileikkurit ja kynsinauhatikku

Kosteusvoide vartalolle:
Elisabeth Arden Eght Hour Cream Intensive Moisturizing Body Treatment 50 ml


Arvonnan säännöistä sitten. Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tähän blogitekstiin. Laita kommenttiisi mukaan sähköpostiosoite, jotta saan sinuun yhteyden jos voitto sattuu kohdalle.

Sinun tulee olla lukijani Bloggerin kautta ja näin minun on voitava nähdä sinut lukijoissani (Google-käyttäjäraati blogisivuni oikeassa palkissa, kysy jos et osaa)
.
EDIT: Jostain syystä tänään tuo käyttäjäraati ei toimi kunnolla tänään 25.10., lukijaksi onnistuu liittymään sivupalkin sijasta myös ylhäältä (kun luet blogiani kirjautuneena googletiliisi). Klikkaa sieltä "lue".
EDIT 29.10: Ainakin minulla näyttää taas toimivan tuo sivupalkinkin Google Käyttäjäraadin lue-nappi.

Jokainen osallistuja saa yhden arvan jo näin. Voittomahdollisuutensa voi myös tuplata, samaan tapaan kuten muissakin kosmetiikkablogiarvonnoissa. Sekä blogillisilla että blogittomilla osallistujilla on yhtäläiset mahdollisuudet tuplata voittomahdollisuutensa.
-Blogilliset osallistujat: kerro arvonnasta omassa blogissasi, laita kirjoitukseesi linkki tähän arvontaan (ja laita kommentissasi minulle linkki tuohon blogikirjoitukseesi samalla, kun osallistut arvontaan) TAI lisää blogini linkki blogisi sivupalkkiin linkkilistaan (laita kommentissasi minulle linkki blogiisi samalla kun osallistut arvontaan). Jommasta kummasta +1 arpa. Voit toki tehdä molemmat jos haluat, mutta maksimiarpamäärä on joka tapauksessa 2 per henkilö.
-Blogittomat osallistujat: kerro, mitä toivoisit blogistani löytyvän lisää. Kenties swatchejä, hajuvesiä, meikkikuvia, arkielämää, INCI-listoja vai jotain muuta? Vastauksesta + 1 arpa. Blogillisetkin saavat toki esittää toiveita, mutta lisäarpoja tästä ei tule.

Näin siis jokaisella osallistujalla joko yksi arpa tai kaksi arpaa, voittajat valitsen sattumanvaraisesti random.orgilla antaen jokaiselle edellä kerrotuin tavoin 1 tai kaksi numeroa. Tämähän menee käytännössä lähes samoin säännöin kuin blogiarvonnat yleensäkin, mutta jos jotain jäi epäselväksi, kysy. :)

Dermalogica Soothing Eye Make-up Remover ja Total Eye Care


Dermalogicalla on sarjassa yksi silmämeikinpoistoaine. Tämä Soothing Eye Make-up Remover (118 ml 42 euroa) on hieman erilaista koostumukseltaan kuin mihin olen tottunut, nimittäin tämä on geelimäistä. Tuote levitetään kostutetun pumpulin kautta. Minun silmissäni tämä ei kirvele, ellei mene uittamaan silmiä tässä - nimittäin se vanulappu pitää rutistaa ensin sen verran kuivemmaksi, ettei se valu vettä. Kerran levitin kunnolla märällä vanulla, mutta tajusin nopeasti, että ei näin. Sopivan märällä vanulla ei tule kirvelyä eikä tunnu miltään. Tätä ei tarvitse myöskään annostella niin reilulla kädellä kuin tavallista, ei-geelimäistä silmämeikinpoistoainetta, kun vesiliukoinen geeli sulaa kostealle vanulle aika laajalle alueelle.

Kokonaan vedenkestävää meikkiä en ole tällä vielä poistanut, mutta Inglotin superkestävä, vedenkestävä geelirajaus lähti kyllä tällä tavaralla pois, joten aika hyvin puree varmaan myös vedenkestäväänkin. On aika poikkeuksellista, että vedenkestävään puree mikään öljytön, ja tämä on öljytöntä (eikä siis jätä sitä öljyistä tunnettakaan perään, mikä joistain vedenkestävän meikin kaksifaasisista putsareista tulee). Välttämättä yksi vanulappu ei riitä kuitenkaan, jos vedenkestävää meikkiä on paljon, mutta sitten toista perään. Eipä siinä mitään, ennemmin käytän hellävaraisempaa ainetta vähän pidemmän kaavan kautta kuin räjäytän vedenkestävän pois öljyllä, joka kirvelee silmiäni vaikka kuinka huuhtelisi.

Välihuomautuksena Inglotin rajauksesta, jota tuossa jokunen postaus sitten hieman kirosin, kun sai silmät vuotamaan: myöhemmin en laittanut aivan silmään asti, vaan rajasin sisärajauksen ihan millin verran vajaaksi, ja silmien verestämistä ja vuotamista ei tullutkaan. Nyt kun on poistoainekin, millä saan rajaukset pois (Lancômen Effacil, joka minulla toisena poistoaineena on, ei vedenkestäviä poista vaikka muuten hyvä onkin), voin hankkia lisää noita geelirajauksia eri väreissä. :)

Dermalogican silmämeikinpoistoaine sopii myös piilolinssien käyttäjille ja kosteuttaa. Käy myös huulimeikin poistamiseen.

Geeli oli koostumuksena kummallinen alkuun, mutta tosiaan eihän tämä enää aivan geeliä olekaan sen jälkeen kun sen siihen vanuun on levittänyt - ainakin, jos laittaa vain sopivasti. Mieluummin ehkä itse tekisin vastaavan tuotteen perinteisenä vesimäisenä koostumuksena, mutta en tiedä onko siinä koostumuksessa sitten juuri se juju, jolla tämä saadaan poistamaan myös vedenkestävä meikki. Tästä siis tuotteelle kuitenkin minun käytössäni hieman miinusta, joka tapauksessa.

INCI niistä kiinnostuneille: Water, Disodium Lauroamphodiacetate, Sodium Trideceth Sulfate, Hexylene Glycol, Slik Amino Acids, Hydroxyethylcellose, Tetrasodium EDTA, Sodium Chloride, Citric Acid, Methylparaben, Propylparaben

Lyhyesti ja ytimekkäästi, kokeilemisen arvoinen hellävarainen vaihtoehto ihmiselle, jonka silmät eivät kestä tavallisia vedenkestävän meikin poistoaineita. Jos geelikoostumus ei jokapäiväisenä nappaa (kuten minulla), hyvä toiseksi tuotteeksi kaappiin tavallisen silmämeikinpoistoaineen rinnalle niihin päiviin, kun meikki on vedenkestävää.


Total Eye Care (15 ml 60 euroa) on helpompi arvosteltava, tavallaan. Nimittäin koska minulla ei ole aikakonetta, en voi arvioida silmänympärystuotteiden vaikutusta pitkällä aikavälillä, vaan pääasiaksi jaa käyttömukavuus. Oma syntini on, etten oikein muista käyttää silmänympärysvoidetta, kun vielä ne rypyt ja veltostumiset eivät näy, vaan kaikki on vasta ennaltaehkäisemistä. Total Eye Care on juurikin ennaltaehkäisevä, Dermalogicalta löytyy erikseen myös jo vanhemman ihon tuote AGE Smart -linjasta. Tästä on myös täyteläisempi versio kuivalle tai erittäin kuivalle iholle (Intensive Eye Repair), mutta minulle tämä riittää.

Tästä tuotteesta ei pahaa sanottavaa olekaan: Tuubimuoto on kivempi ja hygieenisempi kuin purkki (myös myyntikappale on tuubissa, tämä minun on näytekoko). Käy aamuihin, ei jätä silmänympärystä liian rasvaiseksi meikille vaan imeytyy hyvin. Suojakerroin SPF 15. Tuoksu olematon. Voidemainen, ei geelimäinen - en pidä geelimäisistä silmänympärysvoiteista. Mutta mikä tässä on erityisen mukavaa käytön kannalta, on tuotteen väri. Tässä on sellainen läpikuultava, hento vaalea väri, joka auttaa häivyttämään tummia silmänalusia. Kuitenkaan väri ei ole niin voimakas, ettäkö iho näyttäisi mitenkään meikatulta, vaan kyseessä on valon taittaminen ("tummuutta häivyttävät optiset valohiukkaset" Dermalogican sanoin). Väriä - tai pikemminkin valontaitto-ominaisuutta - on juuri tarpeeksi, että saan itseni käyttämään silmänympärysvoidetta, joka muuten niin monesti unohtuu. Johan minulle sanottiin ihoanalyysissä, että yllätyksekseni silmänympärysihoni on hieman kuiva - ihan omasta laiskuudestani johtuen. Ihon kosteuttaminen kuitenkin käsittääkseni tässä iässä on se tärkein purkista saatava anti-age-hoito. Tämän voi ajatella sellaisena hoitavana valovoiteena, niin johan innostaa käyttämään: enemmän kuin pelkkä silmänympärysvoide.

Total Eye Care on tähän mennessä kokeilemistani Dermalogican tuotteista ollut sellainen, josta arvion sai muodostettua todella nopeasti ja joka on minulle osoittautunut yllättäjäksi.

Silmäpussiaamuihin tätä sen sijaan en suosittele, koska niille tämä tekee saman kuin valokynä, eli enemmänkin korostaa. Niinä päivinä jättäisin tuotteen vain iltakäyttöön. Eipä siinä mitään, silmäpussiaamuihin loistava on sitten taas Clarinsin Eye Revive Beauty Flash - jatkuvaan silmäpussiongelmaan taas toimii suolan vähentäminen, kunnon yöunet ja peiliin katsominen vähemmän kriittisin silmin. :)

INCI:
Active Ingredients: Titanium Dioxide 4.5%.
Inactive Ingredients: Water, C12-15 Alkyl Ethylhexanoate, Butylene Glycol, Glycerin, Silica, Lactic Acid, DEA-cetyl Phosphate, Cetearyl Alcohol, Magnesium Aluminum Silicate, Glyceryl Stearate, PEG-100 Stearate, Extracts Of: Citrus Aurantium Amara (bitter Orange) Flower, Spiraea Ulmaria Flower, Centella Asiatica; Propylene Glycol, Sodium PCA, Ceteareth-20, Sodium Hydroxide, Xanthan Gum, Bisabolol, Lauric Acid, Phenoxyethanol, Disodium EDTA, Tocopheryl Acetate, Allantoin, Aluminum Hydroxide, Leucine, Valine, Tyrosine, Arginine, Lysine, Methylparaben, Propylparaben, Talc, Iron Oxides (CI 77492, CI 77491), Mica (CI 77019).

Poikaystävä tosin oli hieman huolissaan siitä, jäävätkö eläinkokit nyt aivan työttömäksi, kun tätäkään ei ole testattu eläinkokeilla. :)

torstai 21. lokakuuta 2010

Kisun omat Mitchellit

Reetta-kissallakin pitää olla jotain kivaa, ja siksi Reetta saikin omat Paul Mitchellinsä. Mitchellin eläinten sarja kulkee nimellä John Paul Pet, ja sarjassa on toki shampoota ja hoitoaineita sun muitakin. En pese kisua koskaan, eikä se lyhytkarvaisen sisäkissan kanssa olekaan tarpeen, kun ei missään näyttelyissäkään käydä. Silti tällainen tuote tarttui mukaan.

Liinat ovat kosteita, ja niillä voi pyyhkiä silmäkulmasta rähmät pois. Näitä saisi olla pienemmässäkin paketissa kissoille, koska nämä ovat tosiaan niin isoja, että koirankin isot korvat saisi näillä putsattua. Reetta ei erityisemmin arvosta silmänurkkien pyyhkimistä näillä, mutta eipä se kostutetuista vanupuikoistakaan tykännyt. Näistä ei ainakaan jää mitään vanujäämiä silmiin. Toivon vaan, että pakkaus on riittävän ilmatiivis, etteivät liinat pääse kuivahtamaan - sitä rähmää kun ei silmiin ihan niin usein tavallisella maatiaiskissalla tule...

tiistai 19. lokakuuta 2010

Dermalogicaa testiin

Joku lukija jo minulta kyselikin kokemuksia Dermalogicasta, ja nyt niitä alkaakin sitten sadella vähän runsaammin. Sensai-kokeilun jälkeen (jonka kyllä totesin hyväksi, ei siinä mitään) testivuoroon tulee Dermalogica.

Muutama sana Dermalogicasta sarjana yleisesti näin jo testauksien alkuun. Hinnat Kauneushoitola Inkeri. Muutamasta tuotteesta kirjoitin myös näin ihan ensimmäisen kerran testauksen fiiliksiä ylös.

Vaikka Dermalogica ei itse sitä pakkauksissaan erityisesti mainosta (eikä minun huomatakseni markkinoinnissaan muutenkaan kovin suurin kirjaimin esille tuo), itselleni tärkeäksi koen merkin eläinkokeettomuuden. Nyt siis puhutaan eläinkokeettomuudesta tiukoin kriteerein, myös raaka-ainehankintojen osalta. Dermalogica löytyykin Animalian listalta. Eläinkokeettomuus tiukoin kriteerein mitattuna on aika harvinaista vähänkään selektiiviselle kosmetiikalle, joten panin tämän erityisesti merkille jo aiemmin.

Dermalogican tuotteet eivät sisällä keinotekoisia hajusteita tai väriaineita, joten tuotteiden tuoksu ja väri tulee raaka-aineista itsestään. Lisäksi tuotteet eivät sisällä mineraaliöljyjä tai lanoliinia (näiden haittavaikutuksista minulla itselläni ei kylläkään ole sen tarkempaa tietoa).
EDIT 20.10.2010: lanoliini on joillain allergisoiva, mineraaliöljyt taas ainakin yhteydessä syövän syntyyn, ks. kemikaalicoctail. Lisäksi mineraaliöljyt voivat tukkia ihohuokosia.

Kuten juuri testaamani Sensai, myös Dermalogica ohjastaa ihmiset kaksoispuhdistukseen: ensin meikkiä ja muutakin likaa irrottava puhdistaja, sitten varsinainen pesuvaihe. Tuon ensimmäisen vaiheenhan voi jättää pois meikittöminä päivinä tai aamulla, joskaan Dermalogican tähän tarkoitukseen suunnattu Precleanse (150 ml, 56 euroa, tarjouksessa 40 euroa 15.11. asti) ei ole haitaksikaan. Meikittöminä festaripäivinä (kyllä, niitäkin olen harrastanut!) olen huomannut, että pölyävä maa ja festariolosuhteet keräävät kasvoille oikein kunnon likaa ja ihan reippaasti, mutta tämänkaltaiset törkypäivät ovat sinänsä minulla aika harvassa. Jo Sensai-kokeilun jälkeen totesin, että tämänkaltainen kaksoispuhdistus on sen verran järkeenkäypä idea, että se jää varmastikin pysyvään käyttööni, ja olikin mukavaa, että Dermalogicalla oli tähän oma tuotteensa.

Kaksoispuhdistuksen toinen osa, varsinainen kasvojenpesu, on minulla nyt Special Cleansing Gel (500 ml 58 euroa, 250 ml 42 euroa). Tämä ei vaahtoa juurikaan, mutta kuitenkin hieman. Tuoksu ei ollut mikään erityisen hyvä, mutta mitäpä hajusteettomalta tuotteelta pitäisi odottaakaan. Alkufiiliksenä sanon, että ajoi asiansa - tuloksien puolesta pystyy sanomaan tietysti vasta myöhemmin.

Kasvovettä ei Dermalogicalla ole, sen sijaan Dermalogicalla on (Sensain tapaan) hoitovesiä, jotka eivät ole varsinaisesti puhdistavia, vaan valmistelevat ihon hoitotuotetta varten. Puhdistustuotteet ovat vesiliukoisia, joten kasvovettä ei tarvita irrottamaan puhdistustuotteen jäämiä iholta. Dermalogica-kokeilussani vaikein vaihe tulee varmaan olemaan tuo Cliniquen Clarifying Lotion 2:sta luopuminen, mutta toisaalta Sensai-kokeilun myötä vähensin sen jo alle puoleen (vain päiviin, jolloin meikkaan). Nyt antaa mennä sitten täysillä, kokeilen, pärjäisinkö ilman alkoholipommikasvovettäni.

Minun iholleni hoitovesistä valittiin Soothing Protection Spray (250 ml 49 euroa), koska ihoni on taipuvainen hieman punoittamaan. Tämän voi suihkia joko suoraan naamalle tai levittää käsien kautta. Siis jotain aivan muuta kuin perinteiset kasvovedet. Ei niin voimakasta aromia kuin tuossa putsarissa. Ensimmäisen kerran kokeilin levittää käsien kautta, mutta epäilenpä, että tulen jatkossa käyttämään tätä suoraan suihkuttaen kasvoille, käden kautta turhan vaivalloista. Minulle kerrottiinkin, että jotkut herkimmät eivät ehkä kestä tuotteen joutumista silmiin, mutta minulle tuo tuskin on ongelma.

Sarjassa on erilaisia alalinjoja erilaisille ihotyypeille. MediBac Clearing on aikuisiän akneiholle/rasvoittuvalle iholle. AGE Smart taas on - nimensä mukaisesti - ikääntymisen merkkejä ehkäisemään. ChromaWhiteTRx on suunniteltu pigmenttimuutoksille ja kirkastamaan ihon sävyä. Kauneus 2010 -messuilla oli ihan oma pisteensä Dermalogican nuorten sarjalle, Clean Startille. On positiivisen yllättävää, että selektiivisemmätkin merkit tekevät näitä nuorten sarjoja. Ikähän ei sinänsä numeroina näissä ratkaise - itse huomasin selkeän muutoksen ihossani 19-vuotiaana. Silloin, vaikka käytin yhä samaa ihonhoitorutiinia kuin aiemminkin, ihoni muuttui selvästi vähemmän rasvoittuvaksi. Toisilla teini-ikä ei tuo juurikaan rasvoittumista, toisilla taas tuo, ja se, missä vaiheessa tämä menee ohi ei olekaan ihan niin iästä kiinni. Hormonit eivät katso syntymäaikaa. Miehille taas on oma Shave-sarja - tosin muutkin Dermalogican tuotteet käyvät toki miehillekin, ja voimakkaiden hajusteiden puuttuessa neutraalein paketein varustetut sarjan tuotteet ovatkin aika unisex-kelpoisia. Monet miehethän tietysti vierastavat ihonhoitotuotteita, elleivät ne ole juuri miehille erityisesti suunnattuja, joten Shave-sarjan muillekin kuin sheivaustuotteille on tarpeensa.

Minulle laadittiin siis oma suositus sarjan tuotteista, kuten Dermalogicalla on tapana. Kaksoispuhdistus tosiaan oli ihan jo tuttua tavaraa, mutta kuorinnan olen nyt joutunut ajattelemaan uudestaan. Olen käyttänyt kuorintaa lähinnä hilseilevän ihon poistoon, en niinkään mihinkään ei-näkyvän kuolleen ihosolukon poistoon. Asiasta kuitenkin kysyessäni sain hyvät perustelut ihon kuorinnalle - ja itse asiassa ihan maalaisjärkiset. Ihme, etten ollut aikaisemmin ajatellut tätä kovinkaan merkittävä asiana. Tosiaan siis, kuollut ihosolukko ihon pinnassa ensinnäkin tukkii ihoa, aiheuttaen lisää epäpuhtauksia, ja toisaalta taas hoitavat aineet eivät pääse imeytymään niin hyvin.

Silmämeikinpoistoaine Soothing Eye Make-up Remover (118 ml 42 euroa). Tällä ensimmäisellä käyttökerralla selvästi yliannostelin tuotetta, jatkossa vähemmän. Öljytön tuote, ei kirvellyt silmiäni. Poisti ripsivärin oikein hyvin. Hassua tässä on koostumus, se on hieman geelimäinen. Tätä käytetään märän pumpulin kanssa, ja silmämeikinpoistoaine on samalla hoitava.

Minähän aina tykkään jauhaa näistä pakkausten ulkoasuista. Yhä vain olen sitä mieltä, että minulle henkilökohtaisesti Dermalogican pakkausten ulkonäkö on liian apteekkimainen. Se on hiuksenhieno raja, missä tuotteen pakkaus menee liian halvan näköiseksi, milloin se taas on liian apteekkimainen tai milloin tuotteen ulkonäkö on juuri passeli minulle. Tämä on makuasia hyvin vahvasti, voisinkin jopa tehdä tästä asiasta ihan oman postauksena myöhemmin. :)

Dermalogican pakkaukset ovat sinetöityjä, hologrammisinetillä. Kauneusmessuilla maahantuojan kojulla itse asiassa varoitettiin ostamasta tuotteita Aasiasta, koska merkkiä kopioidaan yllättävän runsaasti. Makes sense, onhan MAC:inkin tuotteissa paljon feikkejä netissä liikenteessä.

Tähän vielä loppuun yhteistyöstäni Inkeri Valtosen kanssa. Blogiani enemmän lukeneet kiinnittävät ehkä huomiota sivupalkkiin juuri ilmestyneeseen Kauneushoitola Inkerin linkkiin. Testaamani tuotteet ovat siis juurikin kyseisestä kauneushoitolasta. Rahaa yhteistyöstä en saa, mutta win-win-tilanne tämä kuitenkin on: minä pääsen testaamaan uusia tuotteita, Inkerin hoitola saa näkyvyyttä blogissani. Yhteistyöehdotus lähti itse asiassa minun puoleltani (epätyypillistä blogimaailmalle sinänsä). Minulle jopa kosmetiikkaakin suurempi ja tärkeämpi asia maailmassa ovat löytöeläimet, kissat erityisesti. Inkeri Valtonen on jo pidemmän aikaa tukenut mm. kortteja myymällä ja arpajaispalkintolahjoituksin Kissakoti Kattilan toimintaa, ja minä taas olen Kattilaa ylläpitävässä Hämeenlinnan Kissojen Ystävät ry:ssä ollut 16-vuotiaasta asti vapaaehtoisena ja 18-vuotiaasta sihteerinä, nykyään puheenjohtajana. Mikäpä sen parempaa, kuin antaa näkyvyyttä yksityisyrittäjälle, joka on tukenut minulle tärkeää asiaa, kun itsekin saan siitä vielä tuotteita testattavaksi! Äitini liiketoimintaahan en tietenkään mainosta (enkä sen puoleen pysty vahingoittamaankaan), sitä kun ei ole sen jälkeen ollut kun äiti jäi eläkkeelle.

Inkerillä on nettikaupan lisäksi myös mahdollisuus henkilökohtaiseen opastukseen sähköpostin välityksellä. Itse kuvailin ihoani Inkerille sähköpostilla ja Inkeri teki minulle ihonhoitosuunnitelman sen perusteella. Tänään kasvotusten tavatessamme Inkeri totesi, että ei muuttaisi suunnitelmaansa, vaan ihoni oli juuri sellainen, millaisen käsityksen hän siitä sai. Tähän lisäyksenä vielä, etten ole siis saanut minkäänlaista kosmetologin tms. koulutusta, vaan kuvaukseni tulivat ihan mututuntumalla. Jos ihostaan on hyvin epävarma, kannattaa ehkä käydä näyttämässä sitä ennemmin kosmetologille, mutta minun kohdallani ainakin oma kuvaukseni ja sen pohjalta tehty hoitosuunnitelma meni täysin nappiin sen kanssa, mitä Inkeri ihostani sitten kasvotusten näki. Ei siis tarvitse ostaa sikaa säkissä netistä tilatessa.

Kysyin Inkeriltä, olisiko parempi jättää mahdolliset negatiiviset kokemukset pois siten, että en huonoiksi kokemistani tuotteista kirjoittaisi ollenkaan - näinhän monet bloggarit toimivat, ja se on ihan yleinen tapa erityisesti muotiblogeissa. Inkeri kuitenkin toivoi, että kerron omakohtaisesti ja aidosti. Se, että joku tuote ei sovi minun iholleni, ei tarkoita, että tuote olisi huono - sen sijaan kokemukseni voivat ohjata toisia valitsemaan itselleen paremman tuotteen - jos jokin on minusta esim. liian kuivattava, rasvaisemman ihon omaava voi siitä päätellä, että tämä voisi olla hänelle parempi. Ja tämähän on hyvä näin: pääsen oikeasti arvioimaan ilman, että minun tarvitsee olla mainosmiehenä!

maanantai 18. lokakuuta 2010

Neljä erilaista(?) sinistä lakkaa


Sensaistin lakkavertailua katsellessani ihmettelin, miten joku ostaakaan noin paljon lakkoja melkein samassa värissä. Tajusin sitten, että väri vaan on eri kuin minulla - minä hamstraan puolestani viininpunaisia, violetteja ja sinisiä lakkoja.

Kuvassa neljä lähes samaa lakkaa. Lisäksi pääsen taas esittelemään rakennekynsien kasvurajaa. :D Tällä kertaa en viilannut enkä käyttänyt Ridge Filleriä tai muutakaan pohjalakkaa, tuon noin kahden viikon kasvurajan näkee rumana tuolla tyvessä.

Ensimmäisenä vasemmalta, etusormessa, on Lumenen Quick & Chic sävyssä 13, Sininen laguuni. Tämä eroaa näistä kolmesta muusta eniten, tässä ei ole niin paljon vihreää vaan tämä on vain hieman turkoosi. Näitä lakkoja mulla on ollut kaksi, ensimmäisen käytin loppuun.

Toisena, keskisormessa, Sally Hansen Insta-Dri sävyssä 12, Blue Streak. Lakoista huonoin siveltimen takia. Sivellin on litteä ja sillä on vaikea tehdä tarkkaa, ja kuvassa se onkin eniten kynsinauhoille tuhriintunut.

Kolmantena, nimettömässä, Orlyn It's up to blue. Tämäkin on jo toinen tällainen lakkani. Minulla oli pikkupullo samaa, mutta ostin täysikokoisen ja annoin pienen pullon jämät eteenpäin. Näistä lakoista paras sivellin, kolmessa muussa on erikoissivellin (leveä) josta en niin välitä.

Viimeisenä kuvassa oikeastaan lempivärini näistä, eniten vihreään taittava Rimmel 60 Seconds, sävy 819 Green with envy. Tällä lakkasin muutkin kynnet lopuksi ja totesin, että se oli sen lakan viimeinen käyttökerta, alkaa nimittäin liisteröityä jo tuo koostumus. Olisi mulla Nailtekin lakanohentajaakin, mutta se tekee monesti lakoille sen, etteivät ne kuivu ihan yhtä hyvin kuin normaalisti. Ehkä nuo kaksi melkein samaa (Orly ja Sally) riittävät. :D

Yleensä näissä on käynyt niin, että olen kaupassa halogeenivaloissa katsellut pulloa ja miettinyt, että väri on hirmu nätti ja hieman erilainen kuin minulla kotona oleva. Noh, ei nuo kolme viimeistä kyllä oikeasti kovasti toisistaan eroa...

Messuviikonlopun yhteenveto - enemmän sanoja, vähemmän kuvia

Blogger sähläsi nämä tekstit jotenkin, kuvatekstien sijaan kokonaisia tekstinpätkiä on pienemmällä fontilla, koettakaa saada selvää. Blogger sählää, kirjoittajassahan ei ole mitään vikaa. ;)

Kokonaisuutena viikonlopun messut olivat hyvä reissu. Pelkästään kauneusmessuina tilaisuus olisi ollut liian suppea, nyt ohjelmaa riitti minulle kahdeksi päiväksi vaikken kahlannutkaan korupuolta juuri ollenkaan ja hääpuolelle en astunutkaan.

Perjantai oli opiskelijapäivä: viiden euron opiskelijalippu houkutti paikalle nuoria, ja alaa opiskelevia oli paljon. Tunsin olevani vanhempi kuin 75% paikalla olevista messuvieraista, vaikka itse olenkin lapsenkasvoinen pallopää:


Sairaala Siluetin pisteellä leikattiin - yllätys yllätys - siluetteja. Huomaa poistunut ylähuulen lävistys ja takaisin tullut alahuulen labret. Muuten tunnistan kuvasta itseni, mutta ylähuuli ei minulla mene alahuulen päälle. Tämä johtui siitä, että yritin pidätellä hymyä, ei saanut hymyillä yhtään. Siluetteja ilmaiseksi leikannut Sirkka Lekman oli aivan ihana, herttainen rouva.

Lauantaina opiskelijahinta oli 9 euroa, ja yhtäkkiä olinkin taas nuorin kaikista.

Messujen merkeistä sen verran, että olisin toivonut lisää sellaisia keskisuuria merkkejä, joista olen sentään edes kuullut. Nyt messuilla oli joitakin kiinnostavia, luonnonkosmetiikkaa, pieniä tuntemattomia merkkejä, käsintehtyjä saippuoita (ihania kyllä), halpatuotteita, etsimme jälleenmyyjää -merkkejä ja Kampista ja Forumista tutut wouldyouliketotrymineralmakeup-Bella Pierre sekä HerStyler. En halua maksaa siitä, että pääsisin näkemään samat markkinoinnit, mitä Kampista saan ilmaiseksi. Ymmärrän, ettei selektiivisellä kosmetiikalla välttämättä ole halua mennä markkinoimaan itseään messuille. Pidänhän jo huonona sitäkin, että selektiivisiä merkkejä on televisiossa mainoksissa - jotenkin TV on minusta enemmän "Maybe it's Maybelline!"-maailma.



Kiinnostavia merkkejä olivat kuitenkin erityisesti Dermalogica, Korres, Carpelan Cosmeticsin tiski (Essie, Tweezerman, Ole Henriksen, Youngblood), OPI, Zoya, Grimas, bareMinerals, Dr. Hauscha ja Weleda. Inglot näkyi kyllä bodypaintingin sponsoreissa, mutta pistettä heillä ei ollut messuilla - ehkä kasvava blogijulkisuus riittää?

Oriflamen tuoksuja.

Sokoksen oma merkki We Care Icon.

Kävin kauneuspuolella hiuspohjan analyysissä ja ihoanalyysissä. Nämä tällaiset ovat niitä, mitä kannattaa messuilla tehdä heti ekana, jos ei halua odottaa tuntia vuoroaan. Lähdin perjantaina messuille aivan ilman meikkipohjaa, tarkoituksenani käydä heti alkuun tutkituttamassa ihoani. Ihoanalyysissä selvisi jotain uuttakin: minulla on kuulemma ohut iho, josta pintaverisuonet paistavat helposti läpi, ja silmänaluseni ovat kuivat. Silmänalusjuttu johtuu kyllä ihan omasta laiskuudestani, pitäisi aktivoitua ihan jokapäiväiseen silmänympäryshoitoon eikä unohtaa sitä aina vähän väliä, kun seurauksia ei paljaalla silmällä huomaa. T-alueen rasvoittuminen oli toki tiedossani, sekä se, että ihoni on kuitenkin nyt hyvin kosteutettu eikä pintakuivuutta tällä hetkellä ole. Kuulemma ikäisekseni minulla on kuitenkin ihan hyvä iho, ja ihonhoitorutiinini saivat kehuja - ja pieniä parannusehdotuksia tietysti sain myös.

Terveys ja hyvä olo: karkkia vai baari?

Olisin toivonut, että näytteilleasettajissa olisi ollut myös joku kirjakauppa, joka olisi tuonut kasan kosmetiikkaa, meikkausta ja kauneutta koskevia kirjoja myyntiin. Tällaisia on usein messuilla, mutta kauneuspuolella ei ollut.

Ainoiksi ostoksiksini jäivät kahdet irtoripset, mutta sitäkin hauskempaa oli kuvata messuja ja päästä raportoimaan niistä sekä hankkia lisää tietoa. En ostanut Tigiä enkä Ole Henriksenin naamiota messuhinnoillakaan - oli silti kalliimpaa kuin ulkomailta tilattaessa.

Messukeskuksen palvelut toimivat ihan hyvin. Vessaan pääsi lähes jonottamatta, narikkaan joutui vähän jonottamaan. Automaatilla en käynyt, kun ei tarvinnut - automaatille oli parinkymmenen hengen jono aamusta iltaan.

Yhtään tuttua naamaa blogeista ei näkynyt muuta kuin Bloggaajat vastaan toimittajat -paneelissa, mutta toisaalta kuljin kyllä aika lailla laput silmilläni - tai ainakin kamera nenän edessä.


Rakel Liekki puhui terveysmessujen puolella (tosi yllättäen) seksistä. Selväksi kävi, että Rakelin mielestä toista ei voi rakastaa, jollei ensin rakasta itseään, mutta se unohtui kertoa, miten itseään opetellaan rakastamaan.

Ylipäätään keskustelutuokioihin olisin toivonut interaktiivisuutta. Katsojat eivät päässeet kyselemään, oli hieman hassua katsella valmiiksi mietittyä "keskustelua" esim. Elle keskustelee muodista -tuokiossa. Kun olin kerran kahtena päivänä, olisi tehnyt mieli käydä kuuntelemassa sama juttu uudestaan - olivatko kaikki asiat tosiaan niin valmiiksi pohdittuja kuin miltä näytti, ja menikö keskustelu aina samoin kuvioin eteenpäin. Antti Asplundilla tätä sentään oli perjantaina, yleisön kanssa keskustelua siis.


Korupuolella oli hassu pallomekko.


Kävin kauneusmessuilla viimeksi 17-vuotiaana, mutta nyt sain kyllä paljon enemmän tästä irti - erityisesti siksi, että oli rohkeutta kysyä ja kuunnella. Kaikkien näytteilleasettajien henkilökunta ei välttämättä ole itse aktiivista sisäänheittäjäporukkaa (ja ihan hyvä niin), joten oma-aloitteisuutta tarvitaan. Kokonaisuudessaan kannattava reissu, kaksi päivää meni nopeasti. Olisin varmaan saanut vielä sunnuntaillekin kehitettyä messuilla tekemistä ellen olisi mennyt Hämeenlinnaan sunnuntaina, vaikka sitten jotain arvontoihin osallistumista ja terveysmessujen tarkempaa läpikäyntiä. :D

Ai niin, ja vielä sen verran, että päätin pidentää hieman aikaväliä, jolloin kerään valikoituja linkkejä blogeihin. Kosmetiikasta kirjoitetaan kuitenkin vielä niin vähän blogeissa, että kaksi viikkoa on ehkä parempi kuin joka viikko listan tekeminen. Jatkossa siis "Viikkojen xx ja xx valikoidut."

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Messuviikonloppu: Kauneus 2010, osa 2

Minun meikkipussini -tuokiossa perjantaina oli Cristal Snow. Oli aika sponsoripitoinen esitys. Cristalin meikkipussista löytyi ulkomuististani ainakin Nivean perusvoide, Natusanin Baby Oil (meikinpoistoon), Elisabeth Ardenin 8 Hour Cream, irtoripsiä (sponsori mainittiin), Bed Headin kajal (sponsori mainittiin), Bed Headin luomiväri (sponsori mainittiin) ja Tigin Rockaholic Rock Out Shine Blaster (sponsori mainittiin). Viimeistä minulla on itsellänikin, se on oikeasti hyvä tuote, ei siinä mitään. Mutta koska sponsoreita ei välttämättä vielä esitelty tarpeeksi, Cristal Snow kertoi myös käyttävänsä sponsoroituja piilolinssejä ja Minxitkin kynsillä oli sponsorilta.

Messuilla palkittiin Kauneuspilkku-palkinnolla messujen parhaat tuotteet. Tuotteet (tai oikeammin palkitut yritykset) valitsi Kauneustoimittajien yhdistys. Oli hieman hämäävää kutsua näitä käsiohjelmassa parhaiksi tuotteiksi, koska tosiaan palkinnon sai yritys, ei tuote, ja kriteereinä oli mm. messumarkkinoinnin houkuttelevuus, informatiivisuus ja innostavuus. Palkinnot jaettiinkin selkeästi sen perusteella, ihan oikeisiin osoitteisiin. Esimerkiksi Sim Finlandilla oli hiusmuotinäytös, totta kai se oli houkuttelevaa ja siihen oli panostettu. Carpelan Cosmetics taas toi paljon minuakin kiinnostavia tuotemerkkejä mukaan - Tweezerman, Essie, Ole Henriksen, Youngblood.

Dermalogican maahantuoja PR-Cosmetics Oy palkittiin myös. PR-Cosmetics Oy oli järjestänyt Dermalogicalle jopa kaksi pistettä. Toinen, Clean Start -sarjaa markkinoiva piste oli suunnattu teini-ikäisille ja siellä oli arvonta, jossa joka arpa voitti - ainakin tuotenäytteitä. Dermalogican isommalla kojulla taas oli ilmainen ihoanalyysi, johon näyttikin olevan jonoa koko ajan. Totta kai tuollainen markkinoi hyvin, Dermalogica kun on muutenkin nouseva merkki.

Dermalogicasta tulee lisää alkavalla viikolla ja myöhemminkin, otan testikäyttöön Sensain jälkeen Dermalogican.


Muun muassa Minx-kynsitavaraa ja Ciaté-lakkoja markkinoi Kauneuspilkulla palkittu Royal Pink Oy. Tahma näyttää ainakin käyneen pisteellä shoppailemassa.


Avonin palkitseminen ei yllättänyt yhtään: Avon järjesti tänä(kin) vuonna huulipunanvaihdon sadalle ensimmäiselle joka päivä. Vanhaa hylsyä vastaan sai uuden tilalle. Minähän olin kärppänä paikalla klo 10 perjantaina, ja vaihdoin yli 11 vuotta vanhan, ilmaiseksi saadun korallinvärisen Yves Rocher -huulipunani uuteen. Avonia palkittaessa tirskahdin, kun Leena Sarvi lausui sen: [eivon]. Eipä siinä mitään väärää ollut, mutta naurattipa vaan etten ole ikinä varmaan sanonut ääneen sitä noin. Tämä on vain yksi esimerkki näistä, jotka epävirallisissa yhteyksissä sanotaan aina jotenkin suomennettuna, vaikka tiedetäänkin, ettei merkkiä kuuluisi niin lausua. Lancôme on [lankkome], Guerlain on [guerlain], Yves Rocher on [yves], Yves Saint Laurent on [yyäsäl]. Ja juu, tiedän, ettei lausunnat hakasuluissa mennyt nyt ihan foneettisten aakkosten mukaan, mutta tajuatte pointin paremmin ilman että taiteilen, suonette anteeksi.



Sim Finlandin hiusmuotinäytös. Massiivista, pörröistä, volyymiä, kreppiä, hiuslisäkkeitä ja pieniä yksityiskohtia.







Messuviikonloppu: Kauneus 2010, osa 1


Nyt vihdoin siihen tämän blogin pääasialliseen kiinnostuksenkohteeseen, viikonlopun messujen Kauneus 2010 -puolelle. Kuvia on paljon, ja klikkailemalla saa taas isommaksi. Nämäkin tulevat taas parissa osassa, mutta se on mukavampi sekä minulle (kivempi työstää postausta joka on vähän pienempi) että teille (koska sadannen postauksen kohdalla on se blogiarvonta).


Riitta Vaara ja tähtimeikkaajat lavalla. Riitan kouluttamat ammattilaiset meikkasivat ja olivat haastateltavina, tälle mallille tehtiin nuoren naisen meikki, jolla voi jatkaa iltaan juhlimaan. Lopputulos oli kuitenkin hyvin hillitty, "tasapainoinen", sanoi Riitta Vaara itse. Huulimeikki voimakas pinkki, silmät taas aika neutraalin väriset. Taidolla tehdyt varjostukset, mutta itse en ihan mieltänyt tätä ainakaan minulle miksikään bilelookiksi. Toisaalta, voimakas huulimeikki kaipaa hillitympää silmämeikkiä traditionaalien käsityksen mukaan, minä en kyllä siitä säännöstä juuri välitä. Voimakkaan huulimeikin teen vain juhlaan, ja silloin kyllä meikkaan silmätkin voimakkaasti.


Tämä Lordiakin maskeerannut mies, Riitan entinen oppilas, oli Tervakoskelta. Pomppusana, Tervakoski, heräsin eloon. Vietin elämäni 13 ensimmäistä vuotta siellä. Oli kyllä sittemmin muuttanut Helsinkiin.


Evagarden-meikkisarjaa esitteli Paolo Guatelli, joka teki lauantaina Viiville (toivottavasti muistan nimen oikein) meikin lavalla. Itselleni sarja oli täysin tuntematon.


Meikissä oli aika metallista hohtoa, mutta tässä kuvassa se ei tietenkään näy. Yleisilme näkyy kuitenkin. :) Kohtuullisen hillitty joka tapauksessa, mutta ei niin konservatiivinen kuin Riitta Vaaran tähtimeikkaajilla.


Merkkivalikoima messuilla oli hieman suppea. Kynsilakkoja oli vähän paremmin, edustettuina olivat mm. Zoya (Nailcity), Essie (Carpelan Cosmetics) ja OPI (bm International). Nämä kaikki olivat ammattilaispuolella, joka ei ollut perjantaina auki yleisölle. Muutenkin kynnet tuntuivat olevat iso juttu, messuilla oli useita isoja ja pieniä firmoja ja suuri puolalainen kynsitarvikkeiden Tiimari, VIP-LKB Poland. Vielä joku aika sitten Suomesta ei oikein millään saanut rakennekynsitarvikkeita ilman koulutuksen käymistä, mutta nyt niitä tunkee joka tuutista.



Body paintingin SM-kilpailut olivat lauantaina. Kilpailijoilla oli teemana Kalevala, ja työskentelyaikaa kolme tuntia. Esivalmistelut, rekvisiitta ja suunnitelmat tehtiin tietysti aiemmin. Työskentelyä pääsi seuraamaan koko ajan, tässä joitain kuvia työskentelystä:


Valmiita töitä päästiin katsomaan klo 16 palkintojenjaossa:


Voittajatyöt olivat seuraavat:
Kolmas sija:


Toinen sija:


Voittaja - aivan mahtavat siivet rekvisiittana: