tiistai 30. marraskuuta 2010

Lehtikatsaus

Spoiler alert: jos et ole lukenut vielä joulukuun Cosmopolitania, Elleä, Oliviaa tai Trendiä, harkitse ennen lukemista. Saattaa sisältää juonipaljastuksia, joskin vähissä määrin.

Cosmopolitan

Nuorekas lehti, se on Cosmon parhaita ominaisuuksia - mutta liikaa seksiä. Olen tilannut Cosmoa vuosikaudet ja tilaan vielä toistaiseksi. Cosmon miesihanne ei vaan vastaa omaa miesihannettani. Kuvat öljytyistä hormoneja syövistä lihaskimpuista saavat minulle lähinnä kylmät väreet. Kokonaisuudessaan Cosmon kosmetiikka-/kauneuspuoli on aika mielenkiintoista yleensä, ja pääasiassa näiden takia lehteä luen - sekä pienten, opiskelijabudjetille sopivien löytöjen toivossa.

Tämän lehden jutuista erityisesti Beauty Awards kiinnosti, koska noissa kisoissa selektiiviset tuotteet harvemmin nousevat esiin, kun käyttäjäkokemuksia ei niin paljon lehden kohderyhmässä ole. Voisinpa vaikka äänestää tällä kertaa. Omat suosikkini lehden äänestyskohteista jäivät tosin aika laihanlaisiksi: Lancôme Hypnôse Precious Cells Mascara, Lancôme Teint Miracle -meikkivoide, Isadoran Graffiti Nails ja Avonin Planet Spa Thailand Lotus Flower -vartalonkuorinta. Osallistuakseen on kuitenkin valittava jokaisesta kategoriasta joku tuote, joten jos jaksan osallistua, valitsen muut kuulopuheiden tai muun jonkinlaisen edistettävän asian takia. Pääpalkintona oleva Longchampin laukku ei minua kyllä kiinnosta henkilökohtaisesti, mutta kyllä se jollekin kelpaa.

Muutoinkin silmäni osuvat aina kosmetiikkatuotteisiin. Lehdessä vilahti MAC:in A Tartan Tale -sarja, Sir Teddy -pehmo kuvassakin. Tigin S-Factorin uusi Wonderful Tonight -hoitoaine, joka jätetään yön yli hiuksiin, vaikutti mielenkiintoiselta.

Turkiksista kertova artikkeli lämmitti sentään vähän sydäntä, tästä huomaa myös, että lukijakunta on kohtuullisen nuorta: "Kirjava turkki näyttää aidolta, mutta Cosmonainen valitsee aina tekoturkiksen." Nuoresta lukijakunnasta kertoo myös se, että Cosmossa jatkuvasti innostetaan naisia hankkimaan hyvä itsetunto ja painotetaan terveen itserakkauden merkitystä niin paljon, että tulee korvistakin.

Anna Vanhasen (Mungolife-blogi) valinnasta Fun Fearless Female -innostajaksi olinkin jo Annan blogista lukenut. Ei ihme, blogit ovat suuri juttu nyt. Yhden postauksen tekemiseen voi mennä Annalta parikin tuntia... minähän en koskaan tuhlaa näihin aikaa, en! :)

Cosmon Suhteet-osiota luen vaihtelevasti. Harvemmin vakiintuneessa parisuhteessa oleva kaipaa rohkaisua siihen, kuinka sanoa miehelle ensimmäisillä treffeillä ei... Enkä mä mistään erostakaan halua lukea, kun sellainen ei ole näköpiiissä, päinvastoin. Miten kiinnität huomion pikkujouluissa... Ei. Seksivinkit ovat vuodesta toiseen samoja. Luulen myös jo ymmärtäväni miehen päänsisältöä ihan hyvin - liekö sitten syy Cosmon parissa kasvamiseni...

Cosmon ajankohtaisjutuista tykkään kuitenkin yleensä, kuten tässä numerossa kirkosta eroamisesta kirjoitetusta haastattelusta. Tässä Cosmo onnistuu paremmin kuin esim. Trendi, joka on yleensä täynnä juttuja, joita voisin kuvitella ennemmin Anna-lehden lukijoiden lukevan. Työelämäjutut ovat ihan luettavia Cosmossa. Tapahtui tosielämässä -jutut, jollaista tässä ei ollut, ovat aina mielenkiintoisia, vaikkakin usein kopioita muiden maiden Cosmoista.

Vaatepuolelta harvemmin löydän naistenlehdistä mitään kivaa, tästä lehdestä löytyi kyllä useammatkin kivat alusvaatteet.

Horoskoopit voisi heittää mäkeen. Kuka niitä oikeasti haluaa lukea?

Sivuja kansilehdet mukaan lukien: 124
Kansilehdet lukuunottamatta sivuja: 120
Koko sivun mainoksia noista 120 sivusta: 26 sivua eli 21,7 %
Cosmopolitanissa oli koko sivun mainoksia suhteessa sivumäärään vähiten.

Elle

Ensimmäisen Suomen Ellen lukiessani olin pettynyt, mutta suunta on heillä ollut kovasti ylöspäin kohti minua kiinnostavaa lehteä.

Heti sisällysluettelosta löytyi tuo Lanvinin ja H&M:n paita, jonka jo sainkin. Rentouttavaa, myös mallin mitoissa olevalla se näyttää aika isolta. Omani oli S-koko. Ehkä tämän sitten kuuluu sopia tämän hetken lörttöpaitamuotiin. :) Lanvinista oli kokonainen haastattelu.

Vaatteiden sijaan asusteita näkyi joitain kivojakin tässäkin lehdessä: Monkin samettikorkokengät ja Giuseppe Zanottin nilkkurit. Muotiuutisista löytyi myös jotain pakkosaada-tavaraa: Antti Asplundin ja Youth vs. Futuren uudessa liikkeessä näyttäisi olevan mielenkiintoisia Youth vs. Futuren koruja. Sulkakorut ja tekoripsikoru hankintalistalle! Juhlapukeutumisoppaan muotoilevat alusasut houkuttaisivat, mutta enemmän houkuttaa saada itsensä taas samaan kuntoon tuolla kuntosalin juoksumatolla. Ninja Sarasaloa kertyneet kilot eivät näytä haittaavan, hänestä oli muotikuvia ja juttu tässä Ellessä.

Kosmetiikkapuolta lehdessä ei ainakaan liikaa ole, mutta juttujen seasta bongasin mm. Diego Dalla Palman supersinisen ripsarin. Saman olen nähnyt jo Jangsaran blogissa in action. Varsinaiseen kauneusosioon lehdessä päästään vasta loppumetreillä. Löytyy mm. detox-laastarit kantapäihin, mitä Karkkipäivän Sanni tuossa taannoin kokeili. Näihin en kyllä usko. Jane Iredalen tuotteita näkyi parissakin kohdassa. Sattuuko teitä muita muuten sydämeen, kun näette lehden promootiokuvia varten murskattuja meikkejä? Mua sattuu, joka lehdessä. Ai niin, Sir Teddy näkyi tässäkin lehdessä. :)

Elle Style Awardsista oli juttua jo viime Ellessä, kuinka siitä nyt jaksetaan joka kuukausi julkaista osittain samoja kuvia? Ei siinä mitään sinänsä, kiva, että yritetään Suomeenkin saada vähän red carpet -fiilistä.

Asiapitoiset lehtijutut, haastattelut sun muut ovat Ellessä aika samanlaisia kuin Cosmossa. Vähemmän seksiä, mutta ne samat parisuhdeneuvot.

Ilokseni tässäkin lehdessä oli vain tekoturkista. Nuorille tämäkin lehti on suunnattu, mutta ennemminkin nuorille aikuisille kuin juuri täysi-ikäistyneille. Monimutkaisempia ruokaohjeita, kalliimmat vaatemerkit, paljon sisustusta.

Joulukuun Ellen mukana tuli myös H&M Magazine, englanninkielinen henkkamaukan mainoslehti, josta löytyi vielä lisää Lanvin-juttua. Jopa tässä henkkamaukan lehdessä oli horoskooppi! Viekää ne pois!!

Sivuja kansilehdet mukaan lukien: 164
Kansilehdet lukuunottamatta sivuja: 160
Koko sivun mainoksia noista 160 sivusta: 40 sivua eli 25 %

Olivia

Olivialle plussaa suomalaisuudesta, sillä ei ole ulkomaista emolehteä.

Asiajutut, haastattelut sun muut eivät taas oikein jaksaneet kiinnostaa, mutta plussaa siitä, että onnellisuudesta tehty juttu oli kiinnostava, hieman jotain muutakin kuin sitä iänikuista rakasta itseäsi -cosmotuubaa. Myös vapaaehtoistyöstä kertova juttu pysäytti lukemaan, sekä ihosyövästä kertova tositarina. Asiajutut tässä kuussa olivat kuitenkin Oliviassa kokonaisuutena kiinnostavampia kuin esimerkiksi Trendissä, jonka asiajutut ovat lähes poikkeuksetta tylsiä.

Olivia on taas suunnattu vähän vanhemmille nuorille aikuisille, joilla on jo sitä rahaa käytettävänään. Vaatteiden hinnat ovat hulppeita, mutta poikkeuksellisesti tässä lehdessä oli visuaalisesti minua kovasti miellyttävä Jotain ihan uutta -muotikuvajuttu (editorialeiksiko niitä sanotaan?) Myös Oliviassa oli tässä kuussa juttua vartalonmallin huijaamisesta alusvaatteilla.

Olivian joka kuukausittaisessa hot or not -tyyppisessä lukijaäänestyksessä oltiin tykätty vaikka mistä, mutta ei timanteista ripsien päässä. Tylsät aikuiset, timanttitekoripset ovat ihania. :) Kosmetiikkapuolelta silmiini osui mm. Tweezermanin kulmakarvageeli, joka minullakin on - tilasin tosin huomattavasti halvemmalla ulkomailta, lehdessä hinnaksi sanotaan 18,20 euroa. Operaatio Tuhkimo oli mielenkiintoinen, ihonhoitoon keskittynyt juttu hauskoilla kuvilla - kosmetiikkaa legomaailmassa. Mutta ei, taas rusennettuja meikkejä! Jutun kolmannella aukeamalla legotaxi ajaa ilmeisesti Youngbloodin mineraalimeikkipohjasta tehdyllä "hiekalla".

Ruokaohjeita oli aivan liikaa. Kuriositeettina pari ruokaohjetta on jees, mutta aukeamakaupalla...

Joulukuun Olivian mukana tuli myös Talven juhlat -lehti, Divaanin, Olivian ja Evitan yhteinen joululiite. Tämä oli positiivisen yllättävä, ja jopa löytyi joululahjavinkkejä.

Sivuja kansilehdet mukaan lukien: 156
Kansilehdet lukuunottamatta sivuja: 152
Koko sivun mainoksia noista 152 sivusta: 58 sivua eli 38,2 %
Oliviassa oli kokonaisen sivun vieviä mainoksia suhteessa sivumäärään eniten.

Trendi

Pisteitä taas suomalaisuudesta. Trendi on Oliviaa vanhempi lehti käsittääkseni, mutta vieläkin pysynyt pinnalla. Ensimmäiset Trendini ostin joskus 14-15-vuotiaana.

Trendi on aina profiloitunut mielessäni tylsäksi, mutta alkaa kelvata paremmin näin vähän vanhempana. Yhä edelleen valitan asiajuttujen sisällöstä, tämänkin lehden kohdalla. Ehkä en ole kohderyhmää, kun en jaksa lukea. Kaipa tämän kohderyhmä ovat ne, joille menopaussi ei ole vielä ajankohtainen, mutta lehden asiasisällön nuorekkuus ei viehätä. Kolumneista jaksan aina joskus harvemmin lukea Maria Veitolan kolumnit, se toinen ei nappaa. Vaikka valitankin joka lehden kohdalla asiasisällöstä, löytyy kaikista aina muutama kiva juttu: tässä lehdessä se oli artikkeli muotimaailman tummaihoisista malleista.

Joululahjaopas Trendissä oli oikein hyvä. Paljon sellaista, mitä itsekin toivoisin saavani, sekä hyviä ideoita.

Vaatepuolelta en lehdestä löytänyt mitään erikoista himottavaa, mutta Trendin vakiopalsta Saksikäsi, jossa tuunataan vaatteita, on loistava jo ideana. Trendistä löytyy ihan edullisiakin vaatteita ja asusteita aika paljon.

Myös Trendissä valittiin vuoden kosmetiikkatuotteet, nämä tosin valittiin toimituksessa kahdestasadasta testituotteesta eikä lukijaäänestyksenä - promoamalla kosmetiikkayritystään pääsee muotilehdissä pitkälle... Lancômen Teint Miraclea suositeltiin täälläkin, ja Trendissä oli myös kategoria ekokosmetiikan parhaista - hienosti aikaa seuraten! Jane Iredale vilahti kahdessakin kohtaa lehteä. Pitää kohta tutustua, kun joka puolelta tyrkyttävät. Loppupäästä lehteä löytyi myös minulle uusi merkki ja tuote, Macin Mineralizejen ja The Body Shopin Baked to Lastien kaltainen Make Up Studio Eyeshadow, näytti testaamisen arvoiselta!

Sivuja kansilehdet mukaan lukien: 116
Kansilehdet lukuunottamatta sivuja: 114
Koko sivun mainoksia noista 114 sivusta: 25 sivua eli 21,9 %


Miksi?

Miksei meillä ole kunnon kosmetiikkalehtiä? Perustakaa sellainen! Vai olisiko jossain Briteissä tai Jenkeissä, josta voisi tilata tänne? Make Up Storen lehti kun on keskittynyt lähinnä vain markkinoimaan merkin tuotteita...

sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Hi-Fi Cosmeticsin sampleja

Tilasin samplesetin Shiro Cosmeticsin lisäksi myös Hi-Fi:ltä, ja nyt ehdin jopa swatchatakin nämä. Koska en niistä pussukoista tykkää, ostin tuollaisia helmille tarkoitettuja kippoja askarteluliikkeestä. Tein tilaukset samana päivänä, Shirolla meni toimitukseen 9 vuorokautta, Hi-Fi:llä 21 vuorokautta. Olisivat voineet Hi-Fi:ltä nopeamminkin tietysti tulla, mutta Etsy-tilaukseksi Jenkeistä tuo on kuitenkin ihan kohtuullinen aika. Ja puoli-ilmaisista sampleista (7,80 euroa postikuluineen) on turha paljoa nillittää... Tilasin kymmenen, sain 14. Nämä pitäisivät olla kooltaan 1/8 teelusikallista kukin, mutta joitain oli hieman enemmän ja joitain vähemmän, kaikkia kuitenkin yli tuon 1/8 lusikallisen. Verrattuna tilaamiini Shiro Cosmeticsin väreihin, nämä olivat enemmän kimaltavia, suurempaa glitteriä kuin Shiroissa.

Plussaa kuvista Hi-Fi:n Etsy-sivuilla, ne oikeasti vastaavat tosi hyvin todellisuutta, lukuunottamatta Red Winea.



Kasa vihreitä eri väreissä. Vasemmalta alkaen:

Distortion - kellertävän, hieman sammaleisen vihreä. Ehdottomasti nätti, ei tylsä väri.

The Cyanide You Drank - aika haalea ja tylsähkö, pastellisempi kuin seuraava.

Delusion - samaa kamaa edellisen kanssa, vain hieman eroa värissä.

Revanche - ihan törkeän upea joulunvihreä runsaalla kimalluksella. Yllätti. Koko samplekasan paras. Ei toistu minun, Nean eikä Hi-Fi:n kuvissa ollenkaan niin hienona kuin mitä tämä on.

The Jungle - paljon vaaleampi kuin jauheen väri antaisi ymmärtää. Peruskiva siniseen taittava vihreä silti.

Venom - tämä tuli ilmaisena. Sopii pariksi noile kahdelle edelliselle, kun on samaan tapaan enemmän siniseen taittava - tai seuraaville sävyille, Slave to Moneylle ja Rising Tidelle.


Slave to Money - jotain sellaista, mistä ei oikein tiedä meneekö se jo sinisen puolelle. Yhä vihreää silti. Tummuusasteeltaan Revanchen laatua, mutta tämä on utuisempi. Hi-Fi:n kuvaus: "SLAVE TO MONEY is a rich jungle green with a stunning pink shift in artificial light!!" Hmm, mä en tuota löytänyt kotivaloissa, ehkä halogeenivaloissa voisi toimia?

Rising Tide - tässä viimeistään ylitetään kynnys - nyt mielestäni pääväri on sininen, joka taittaa vihreään, ei toisin päin.

Mind Manipulator - kuten arvata saattaa, tuli ilmaisena. Voimakas, kultaisen oranssi.

Celebrated Victim - no ilmainen myös. Pastellipinkki, ei minun värini. Jotain kivaa: tämä taittaa valoa melkein hologrammimaisesti vähän eri sävyissä.

Another Day, Another Drama - no tämä on totta kai minun valitsemani, violetti. Kiva perusvioletti.

Eclipsed the Sun - ilmainen tämäkin, maanläheinen persikkainen vanha roosa. (Mistä hitosta mä revin näitä sävykuvauksia?? :D)

My Pain ja Red Wine. En nähnyt näillä käytännössä mitään eroa iholla enkä purkissa. Otin vähän tärähtäneen kuvan, joten en näe eroa kuvassakaan. Nämä ovat niin samanväriset, että mietin jo vähän onkohan tässä tapahtunut virhe, mutta ehkä Etsyn kuva vain on Red Winessa kaukana todellisuudesta.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Joulupukkia ei ole olemassa.

...mutta aina saa toivoa. Keräsin kuvia erilaisista himotuksenkohteista, mutta päätin vetää överiksi. Mukaan mahtui kaikkea mahdotontakin, mutta haaveilu on aina hauskaa. Oikeasti en taida saada juuri mitään, koska olen saanut jo etukäteen lahjoja - paidan, sarastusvalon ja urheiluvaatteet. Mä kuitenkin tykkään itse lukea näitä kuvakollaaseja siitä, mitä muut ihmiset toivovat, joten laitanpa minäkin tällaisen unelmointilistan. Kosmetiikka on tästä jätetty tahallaan pois, minullahan on valmiiksi jo kosmetiikan haaveilulista tuolla yläpalkissa.


Sami Rinteen Ollako vai eikö olla -kulho. Mulla on tuosta lepakkosarjasta kaksi erikokoista mukia jo. Kuva www.samirinne.fi


Hajustamatonta Ever Clean -kissanhiekkaa kotiin kannettuna. Painavat kuin
synti. Parasta kissanhiekkaa ever.

Mango-sarjan toiseksi pienintä lusikkaa minulla on vain kaksi. Kuva täältä.

Mustaa Teemaa. Kerään sarjaa, mutta vain tavallisia lautasia minulla on tarpeeksi. Kuva täältä.




Geneerisiä mustia sukkia kasa. Sellaisia, millä ei ole mitään väliä löytääkö oikeaa paria kun kaikki ovat samanlaisia.

Iittalan sininen vitriini. Kuva täältä.


Youth vs. Future, kuvat heidän FB-sivultaan. Nämä on pakko saada. Siis pakko. Kun joulupukki ei näitä tuo, ostan itse.

Sitten siirrytään oikeasti ylihintaisiin...Kalevala Korun filigraanisormus valkokultaisena. Kuva täältä.



Jääpalakone. Kuva täältä.



iMac. Kuva täältä.

Roomba. Laiskuuden huipentuma. Kuva täältä.


Matka lämpimään. Kuva omani Cannesista.

Klassiset Christian Louboutinit. Kuva täältä.


Eero Aarnion Screw Table, kuva täältä.

Lisäksi toivoisin 200 m2 Eirasta, joulurauhaa kaikille maailman kissoille, työvoimaa Kissakoti Kattilaan, hemmetisti rahaa, opintopisteitä, positiivisen elämänasenteen, keittiöremontin, jakkupuvun, ratsastuskurssin kesälle, oman palvelijan ja muuta vaatimatonta.

torstai 25. marraskuuta 2010

Huultenkuorintaa

Tämä Lushin Bubblegum lip scrub on ehkä vähän turhake, koska saman asian ajaisi hunaja ja sokeri. Hunajaa kun en käytä, hunajapurkki menisi muuten sitten hukkaan. Lisäksi siitä puuttuisi tämän tuotteen ihana hubbabubba-tuoksu ja -maku. Tätä otetaan nokare purkista, hierotaan huuliin ja lopun voi nuolla pois. Päälle huulirasva. Käyttömukavuudeltaan parempi kuin aiemmin kokeilemani The Body Shopin puikkomuotoinen huultenkuorinta (jota ei enää kai valmisteta), mutta tämä on hieman murenevaa, saisi olla juoksevampaa. Nimittäin tämä huultenkuorinta on pakko tehdä lavuaarin päällä, murusia lentelee.

Tuotteessa on parasta ennen -päiväys, mutta kuorinta kestää valmistuspäivästä kuitenkin 14 kuukautta, eli aika hyvin. Saatavilla on myös toinen, minttuinen versio.

Kaikkea tämä ei kuori liian harvoin käytettynä ihmisellä, joka on laiska rasvaamaan huuliaan, mutta ihan kivasti kuitenkin. Säilynee tuotevarastossani, kunnes törmään parempaan.

INCI:ssä vain 5 ainesosaa. Castor Sugar (Sucrose), Organic Jojoba Oil (Simmondsia chinesis), Flavour, Colour 45410, Colour 45380

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Huuliasioita - kullansävyiset

Olen äärimmäisen huono käyttämään huulipunia, mutta vielä enemmän minulla tökkii huulikiillot. Ensinnäkin värivalikoimani on nirso: nudet, pehmeät violetit, punaiset, tummanpunaiset ja hieman kultaan taittavat ovat pääasiassa niitä, mitä käytän. Haalea pinkki, oranssi tai ruskea ei mene ollenkaan. Huulikiilloissa minulla on joku periaatteellinen kammo, sama tavara nimettynä liquid lipstickiksi menee paljon helmpommin. Vihaan ylikiiltäviä huulia (itselläni siis). Lancôme-fanina täytyy sanoa, että Juicy Tubes on sarjan kamalin tuote. Jotenkin mielessäni yhdistän huulikiillot vain teini-ikäisten meikiksi, vaikka vallitseva trendi on, että huulikiillot ovat nyt _se_ juttu.

Mutta katsotaanpa vähän näitä punia mitä multa sitten löytyy, ensimmäiseen postaukseen keräsin kullansävyisiä.

Tässä kuvassa näkyy ihanasti, kuinka huultenhoito, kuorinta ja rasvaaminen ei minulla ihan pysy talven kylmenemisen tahdissa. Tämä puna on Estée Lauder Pure Color Crystal Lipstick sävyssä Ginger Fizz. Ok, mutta liian lämmin kultainen sävy. Plussaa kestosta, tämä on lojunut vuosikaudet ilman korkkia. Käyttömukavuus ja levittyvyys hyviä. Estée Lauderin Pure Color Crystalia valmistetaan vielä, muttei enää tässä sävyssä.

Tämä sävy on ehkä lähinnä omaa makuani tästä kuvasarjasta. Vähemmän kultaa, enemmän ruskeaa, mutta silti kullan vivahde havaittavissa. Estée Lauder Re-Nutritiv Lipstick sävy R 15 Wild Fawn. Tämän voisin ottaa aktiivikäyttöön. Kuvasta näkyy hyvin tapani levittää huulipuna - yritän pienentää massiivista alahuultani punaamalla sen hieman vajaaksi. Feikkaaminen toimii kauempaa katsottuna, läheltä toki näkee, että punaa ei ole levitetty huulten rajaan asti. Taas plussaa kestosta, tämäkin on iäkäs kuin mikä. Re-Nutritivia ei enää valmisteta. Täytynee säästää tästä puikosta jämät, kun joskus lähtee arkipunaa ostamaan.

Isadoran ikivanha kiilto/nestemäinen puna, josta en saa selvää enää edes nimestä, kun on kulunut pois. Sävy on kuitenkin 44, Rhinegold. Tämän postauksen nestemäisistä punista/kiilloista oma suosikkini, jollei jopa kaikista nestemäisistä punistani. Taittaa hieman pinkkiin, mutta on kuitenkin kultainen persikka. Ei valmisteta enää. Harmi, jännä väri - vaikka onkin kiilto!

Ollakseen huulikiilto, tämä Youngbloodin Lipgloss sävyssä Brilliance oli ihan miellyttävä, vaikka huulikiiltoja vihaankin. Ei tämä silti kestä kovin kauaa huulilla, huulikiilto kun on. Valitettavasti kuva näyttää otetun vähän eri valossa kuin muut, mutta sävy toistuu tästä mielestäni kyllä aivan oikeana. Oranssimpi kuin muut, kuparisempi. Tätä valmistetaan yhä.

Tämä ällötys lähtee roskiin. Koostumus on tahmaista, paksua ja siksi inhottavaa, kamala huulikiillekalvon tunne huulilla. Lancôme Star Gloss sävyssä 220. Onneksi tätä ei valmisteta enää. Siis mikä tämä limanuljaska huulillani on? Oiskohan tää mennyt vaikkapa vanhaksi...

tiistai 23. marraskuuta 2010

Välillä vähän vaatteitakin


H&M teki yhteistyötä Lanvinin kanssa, ja kokoelma julkaistiin tänään. Minua ei ole sen kummemmin nämä H&M:n yhteistyökokoelmat himottaneet, lähinnä tuntuvat kalliin merkin halvilta, jokaisen kukkarolle sopivilta vaihtoehdoilta. Katsoin kuitenkin tämän Lanvin-kokoelman läpi, ja tuo oli pakko saada. Hame kaulassa, loistokasta! Tämä on joululahja poikaystävältä, mutta sain koeajaa sen jo tänään. :) Taustalla myös poikaystävältä saatu ruusu. :)

Jostain syystä näytän tällaisissa löysissä vaatteissa kuitenkin helposti vähän tukevammalta, vaikkei painoindeksi lähentelekään ylipainoa. Höh. Jos olisin muotibloggaaja, osaisin laihisteluposen.

lauantai 20. marraskuuta 2010

OPI Over the Taupe


Liian konservatiivinen, taupe. Mulla on näitä taupelakkoja vain yksi. Kai sille käyttöä tulee - työhaastattelussa. Viinisuosituksia en anna, kun en pahemmin viinejä juo. Siitä kertoo varmaan sekin, että kyseessä on puolimakea valkoviini.

Kaikki epämääräiset Lancômen luomivärini

Eiko pyysi tätä minulta, mutta ei varmaan odottanut näkevänsä maailman ruminta luomivärikokoelmaa. En olisi tätä postausta tehnyt, jollei tätä olisi pyydetty, sillä testerit ovat rumia kuvattavia. Pääosin testereistä kasattu kokoelmani on vieläpä hyvin sekalainen. Silti nämä ovat kaiken kaikkiaan eniten käyttämiäni luomivärejä tähänastisessa elämässäni. Kaikki nämä ovat jo lopetettuja tuotteita, Ombre Absolue -luomiväriä tehdään vielä muttei tuossa minun värissäni. Silti näitä löytää netistä vieläkin ostettavaksi. Joistain olen alapuolelle linkannutkin vieläkin toimivan ostopaikan, ja tokihan näitä löytyy vaikkapa eBay:stä.


Kuvassa kaikki muut omistamani paitsi testerikaksoiskappaleet ja yksi valkoinen ostettu Color Focus, jonka testeri tosin on tässä. Puolikuun muotoiset alta pilkottavat testerit eivät ole Lancômea vaan Estée Lauderia ja Clarinsia.



Nämä kaikki testerinapit on koottu Lancômen myyntitelineestä irrotettuun pienempään kannelliseen lokeroon. Yläoikea vasemmalla on kaikkien aikojen eniten käyttämäni luomiväri - pohja näkyy! Tätä samaa minulla on toinen testeri sekä yksi ihan myyntikappale (se, joka ei löydy kuvista). Oli pakko ostaa varanappi, kun poistui valikoimasta. Värit swatchattyinä seuraavassa samassa järjestyksessä kuin ne ovat yllä olevassa kuvassa.

Helmiäisvalkoinen Color Focus, sävy 201. Useimmat asiakkaat sanoivat kuulemma, että aivan liian vaalea.
Luonnonvalkoinen Color Focus, sävy 202. Käytän tätä häivytykseen, jos en halua kimmellystä.
Kermainen helmiäisvaalea Color Focus Sheer Cream, sävy 200. Voidemainen, en osaa käyttää tätä mihinkään.
Seuraavat kaksi kuuluvat Color Focus Duoon, sävy 103 Night and day. Vihreänruskeantaupenmetallinen sävy on jännä. Siitä minulla on vielä vastaava testerinappi Color Design 502 jemmassa, ja alla esiteltävä vastaava Ellipse-luomiväri.
Viimeisenä rivissä violetti Color Focus, sävy 308. Käytin tätä arkivärinä varmaan koko yläasteen ja lukion.

Alarivissä ensimmäisenä merensininen Color Focus 351, jonka väristä pidän kovasti.
Musta pienillä hopeisilla hileillä, Color Design 401. Hileet ovat luomilla niin huomaamattomia, että en omista mattamustaa tämän lisäksi, tämä riittää.
Hopeanharmaa Color Focus 316.
Hieman ruskeampi hopeanharmaa Color Focus 120. Olenkohan kertaakaan käyttänyt tätä? Tuo ruskeus häiritsee.
Vaaleanvihreä Color Design 404.
Sinertävä violetti Color Focus 330. Levittämisessä näköjään käytetty suurta huolellisuutta.

Vaaleansininen Color Focus 313.
Lämmin ruskea Color Focus 217.
Kylmempi tummanruskea Color Focus 210.


Ombre Absolue Deep Forest 118. Ostettu kesällä Stockalta poistomyynnistä, oli poistossa myös Sokoksilla. Lopetettu sävy myös. Mansikkanetistä saa vielä.


Vasemmalla violetti, sinisellä kimalteella varustettu Color Design 602 Quartz Purple. Cheap Smellsistä näkyy löytyvän, vaikkei tuo kuva nyt yhtään sävyä vastaakaan.
Oikealla lempihopeani, Color Design 501 Silver Shines, jota saa vielä mansikkanetistä.

Swatchit edellisistä, ensin Ombre Absolue, sitten 501 ja 602. Tuo 602 näyttää kuvassakin niin kivalta, että tekisi mieli meikata sillä nyt. :)


Color Focus Palette 312 L'amante du matin. Loistava, turvallinen arkimeikkipaletti, jolla meikkasin käytännössä joka päivä töihin (ravintolaan) viime kesänä. Vähän nahistunut jo käytössä, mutta nätti kuin mikä uutena. Näitä oli vielä vähän aikaa sitten mansikkanetissä, mutta ei ole enää. Testeripä tämäkin. Tämä on sellainen paletti, millä saa koko silmämeikin aikaan, ja tämä olikin ainoa kätevä sellainen palettini ennen Diorin Misty Mauvea. Kovin samantyyppisiä meikkejä tällä ja sillä saa, mutta tämä on violetimpi, Misty Mauve luumumpi.

Tässä paletissa on ehkä aavistus liikaa pastellisuutta, mutta muuten ulkomuoto on aivan ihana.

Swatchit väreistä, alanurkan vasen ensin, sitten ylävasen, yläoikea, alaoikea.


Tämä Ellipse-luomiväri on raskas kuin mikä. Painaa oikeasti paljon, kun tämä hylsy on metallia. Sävy, 01 Éclair de bronze, on minusta täysin sama kuin ylläolevassa Color Focus Duossa (Night and day) oleva tummempi väri. Tätä on siis samaa sävyä minulla kolme, vaikkakin kaikki eri nimillä - Color Focus-duossa, Color Designina ja tämä Ellipse. En oikeasti löydä näistä eroa.

Vaikka tämä onkin metallinen ja myyntikappaletta vastaava, tämä nappi on myös testeri.

Viimeisessä kuvassa swatcheissa ensin tuo Ellipse, sitten mustan, samettikantisen paletin (löytyy sieltä ekasta kuvasta) luomivärit. Samettikantinen Carnet De Velours (testeri, yllättyikö joku?) on iltameikkipaletti. Sävy 01, mansikkanetistä saa vielä sävyä 02. Poskipunasävyä en ole oppinut käyttämään, mutta muut sävyt ovat voimakkaita ja hileisiä, miellyttävän pigmenttisiä vaikkakin muita Lancômen luomivärejäni varisevampia. Miinusta tästä varisevuudesta, koska tämä on poikkeuksellisen heikkoa laatua Lancômelle. Tuo hopea on kuitenkin tummin hopea, mitä minulta löytyy.

Kokonaisuudessaan Lancômen luomivärit ovat tasalaatuisen hyviä, ei mitään superpigmenttisiä, mutta normaalia selektiivisen kosmetiikan tasoa. En pelkäisi ostaa Lancômen nappeja silloin, kun kivoja sävyjä löytyy, sillä aika laajalla otannalla voin sanoa, että nämä ovat perinteisesti olleet vähintäänkin kelvollisia. Tuo valkoinen on lempivalkoiseni, reippaasti pigmenttiä vaikka onkin helmiäissävy, ja hopeinen Silver Shines taas lempihopeiseni, joten suosikkejakin löytyy.

Kaikista Lancômen napeistani siis vain neljä ovat ostettuja, valkoinen Color Focus, violetti ja hopeinen Color Design ja vihreä Ombre Absolue. Oli siitä ihan kivasti hyötyä, että äidillä oli se kemikalio...

perjantai 19. marraskuuta 2010

Helppoa sisärajausta

Oho, tämä on sitten sadas postaukseni. Kiitoksia kasvaneelle lukijakunnalle, Bloggerin omien tilastojen mukaan tässä blogissani vieraillaan jo keskimäärin 200 kertaa päivässä. Parhaimmillaan ollaan päästy jonnekin kuuteensataankin asti. Huh huh! Ihan hyvinhän tämä lähti käyntiin, vaikka minulla ei alan koulutusta tai sen kummempaa ammattitaitoa olekaan, arvosteluni lähtevät aika peruskuluttajatasolta ja meikkauksiani esittelen lähinnä vain siksi, että blogi olisi monipuolisempi.

Tässä postauksessa ajattelin esitellä yhden Holy Grail -tuotteeni, Lancômen Le Crayon Khôlin. Tämä tuote on ollut matkassani jo varhaisesta teini-iästä, kun silmämeikkini koostui lähinnä mustista rajauksista. Tätä ennen olin törmännyt vain yhteen todella hyvään kajaliin, se oli Roc-merkkinen, mutta tuosta on jo kymmenen vuotta aikaa. Nykyään Roc näyttää keskittyvän vain ihonhoitoon, enkä kyseistä kajalia enää löydä.

Minulle kajalkynässä on hyvin tärkeää se, että se tarttuu helposti alaluomen sisärajauksiin, waterlinelle. Ainoastaan geelirajaus on osoittanut pysyvänsä myös tuolla paikoillaan, mutta geelirajaus on silti hieman raskas ja välillä silmiä ärsyttävä. Kajalrajaus ei pysy ikuisuuksiin, siksi onkin tärkeää, että kajalkynä on sellainen, jota on helppo lisätä. Kynän on oltava tarpeeksi pehmeä, jotta se tarttuu kosteaan pintaan. Lancômen Le Crayon Khôl on juuri sitä.


Yksi harmistus tässä on kuitenkin vakiovalikoiman sävyjen laajuus. Näistä sävyistä useimpia on Suomesta mahdotonta löytää, mustaa kyllä löytyy mutta valkoistakin on aika hankala löytää. Sen takia näitä kannattaakin kärkkyä, ostaa one shot -tuotteista aina hyvät värit. Brittilän Lancômen sivujen mukaan kuitenkin ainakin kaikkia muita paitsi tuota violettia valmistetaan yhä samoilla sävynimillä.

Kuten huomaa, tuossa on kolmea erinäköistä kynää. Alin musta on samanlainen minikoko, mitä saa lahjapakkauksista, ja violetti ja vihreä taas ovat testereitä. Valkoinen ja sininen ovat ostettuja normaalikappaleita.

En muistaakseni ole testannut vedenkestävää versiota tästä (eroaa ulkomuodoltaan siten, että toisella puolella on häivytyspää). Olettaisin, että siinä levittyvyys kärsii keston takia, joten pitäydyn tässä normaalissa.

En tiedä mikä minussa on niin erikoista, mutta minun silmilleni eivät kelpaa useimmat rajauskynät. En saa niistä tarttumaan mitään. Esimerkiksi monen bloggaajan suosittelema Isadoran Inliner-kynä ei minulla toimi kyllä inlinerina sitten millään. Näistä kynistä saan sen sijaan kirkkaan värin irti.


Violetti sävy on nimellä Sans Doute. Minulla on myös toinen samanvärinen, mutta sen kyljessä sävyn nimi on Violet Intense. Oletan, että toinen on jokin re-launch, koska minun nähdäkseni sävyt ovat identtiset. Valkoinen on 010 Blanc, vihreä 113 Vert Malachite, metallinen sininen tänä syksynä Stockan poistomyynnistä ostettu 031 Indigo Paris ja viimeisenä perusmusta 001 Noir. Värit ovat voimakkaita, valkoinen on todella voimakas valkoinen - sen on tarkoitus näkyä valkoisena, en ostanut sitä mihinkään katseenavarruskäyttöön vaan kunnon efektiksi.

Tässä - kuten muissakin Lancômen tuotteissa - on eroavuuksia saatavuudeltaan Euroopassa ja USA:ssa, USA:ssa jotkut tuotteet tulevat erinäköisen pakkauksen lisäksi myös eri nimillä. Samoin USA:n Lancômen sivuilta sävyjä ei näillä nimillä löydy. Lancômen konsulentit eivät myöskään yleensä tiedä mitään siitä, mitä tuotteita muualla päin maailmaa valmistetaan koska se ei heidän myyntiään sinänsä edistä. Meillähän Lancômea tuo maahan vain emoyhtiö L'Oreal, jonka Lancômen puolen asiakaspalvelukaan ei aina oikein osaa vastata kysymyksiini. Näin esimerkiksi La Base Pro -meikinpohjustajaa saa kyllä Ruotsista ja Virosta, mutta meille sitä ei tuoda. Samoin Lancômen brittisivuja katsomalla on mahdotonta päätellä, mitä tuotteita myydään Suomessa, ja kun en ole kosmetiikkamyyjä, en pysty tarkistamaankaan, mitä kaikkia noista tuodaan edes Suomeen. Musta löytyy helposti, valkoinen löytyi Jumbosta, mutta noita vihreitä esimerkiksi en ole kyllä tiskeillä nähnyt, vaikka niitä valmistetaan yhä. Sinisen kynän löytyminen poistomyynnistä antaa aiheen epäillä, että sitä ei enää Suomeen tuotaisi, ainakaan toistaiseksi. Voi kunpa minulla olisi joku Lancôme-konsulentti tuttuna, joka osaisi kertoa, mitä kaikkia tuotteita saa yhä, ja mihin kokoelmaan mikäkin tuote meillä kuului... Minkä vuoden kokoelma oli esimerkiksi se, jossa oli pitsiset kulmakarvat? Oliko se se sama, jossa oli mustia ja valkoisia luomivärejä, joita päällekäin laittamalla sai aikaan jonkin muun värin? Argh, liikaa kysymyksiä, liian vähän vastaajia. Tuntuu tyhmältä esitellä tuotteita, joista ei osaa sanoa, saako niitä enää Suomesta, saako niitä Ruotsista vai saako niitä enää mistään muualta, kuin virallisilta UK:n nettisivuilta.

torstai 18. marraskuuta 2010

Lipstain-rakkautta


Mä en ymmärrä, mikseivät lipstainit vieläkään rantaudu Suomeen. Jenkkilehdistä näkee mainoksia, että jo Maybellinelläkin on omansa. Josie Maran Magic Marker Lip & Cheek Stain on siis tussimuodossa oleva huulipuna, omani värissä Flamenco. Poskille en tätä laittaisi, koska jälki on tällä kuin tussilla piirrettyä. Ja se kesto! Kestää, kestää ja kestää. Mattapunat pysyvät parhaiten, mutta tämä pysyy vielä niitäkin paremmin. En lisännyt illan aikana kertaakaan, yhden kerran olisi voinut lisätä mutta ei se pieni haalistuminen jaksanut haitata niin paljon. Ja tunne! Ei tunnu siltä, että huulilla olisi mitään - aivan kuin tussilla olisi huulensa piirtänyt.


Yksi vika tässä kuitenkin on. Olisi järkevää rajata huulet ensin toisella kynällä, koska tämä pyrkii pakenemaan juonteiden mukana - miten nyt kuvittelisitte normaalinkin piirrustustussin iholla käyttäytyvän. Kuvan isoksi klikkaamalla näkee, mitä tarkoitan. Tuota nyt ei kuitenkaan näe muut ihmiset, harvempi huuliani tulee kahdenkymmenen sentin päästä tutkimaan, joten sinänsä en jaksa varmaan tulevaisuudessakaan rajata huulia muulla tätä käyttäessäni, koska tällä saa itsessään hyvin tarkkaa rajausjälkeä.

Jokohan mainitsin, että tämä kestää huulilla ikuisuuden? Ja että pidän tästä? Ylistyksiä! Ihan loistava tuote.

Odotin, että tämä olisi kuivunut aivan mataksi, mutta kyllä tämä kuitenkin jonkin verran kiiltäväksi jää - kuten kuvasta näkee. Minä en kiiltoa tuon enempää tarvitse, joten en laittanut päälle kiiltoa erikseen, niin kuin jotkut tykkäävät lipstainien kanssa tehdä.

Ja se pysyvyys. <3

Ai niin, ja onhan tällä joku ekomerkkikin. Sephoran oma sellainen. En tiedä luonnonkosmetiikasta tarpeeksi, jotta osaisin sanoa kuinka lähelle luonnonkosmetiikkaa tässä mennään, mutta Sephoran sivuilta löytyvät merkin tiedot.

keskiviikko 17. marraskuuta 2010

Pieniä kivoja juttuja Sephorasta

Ihan kuin joulu olisi. Sain veljeltäni juuri kotitoimituksena juttuja, joita tilasin Sephorasta broidin New Yorkin matkalta. Pistin tilaukseen kaikkea sellaista, mitä Suomesta ei saa. Tässä alustavaa läpikäyntiä, varmasti tulevat tarkempaan syyniin myöhemmin.

Ensin kimppapotretti sälästä.


Josie Maranin Magic Marker Lip & Cheek Stain, ferrarinpunainen sävy Flamenco. Nämä ovat jotain käsittämättömän kätevää. Magic Markerilla huulet, kiiltoa päälle jos tykkää. En mä tällaista kyllä poskiini pistäisi, efekti kun olisi sama kuin tussilla poskeen piirtämisessä.


Tokidoki on minulle tuntematon sarja, muovia, japania ja Urban Decay -tyylillä kummallisia värejä. Ensinnäkin vaaleanpunainen lipstain, Fantastico Lip Ink sävyssä Carnivora. Huulilla tummempi. Pakkaus on vähän... No, sanotaanko että mielekiintoisen mallinen. :P


Urban Decayn silmämeikinpohjusteita minikoossa - Little Sins Eyeshadow Primer Potion Set. Tässä on se perussävy ja Sin, ja lisäksi kaksi muuta, joita en olekaan vielä suomalaisissa blogeissa nähnyt, odottelen innolla. Ne kaksi muuta sävyä ovat Greed ja Eden.


Tokidokilta myös violetti ripsiväri. Hienoinen pettymys, mutta onneksi oli halpa. Väri on ihan kiva, tummempi kuin tässä Goshin vastaavassa, mutta laatu on huono. Toivottavasti tämä paranee paksuunnuttuaan, tätä meinaan saa aika kauan kerrostaa. Täydellisen etsintä jatkuu yhä.


Tokidokilta rajaustussi, Perfetto Eyeliner sävyssä Arlecchino, sininen. Tussieyelinerit ovat parasta.


Kat Von D:n rajaustussi, Tattoo Liner sävyssä Lapdance. Viininpunainen. Ajateltu myös muuhunkin iholle piirrusteluun, mutta minä otin tämän ylärajauskäyttöön. Uskoisin toimivan myös huulilla tämän sävyn.