lauantai 31. joulukuuta 2011

Mies testaa: Lancôme Men Ultimate Cleansing Gel ja L'Oréal Hydra Energetic Eye Roll-On

Tällä kertaa Mies tylyttää. Tylyttäessään Mies on myös vähäsanainen.

Lancômen miesten kasvojenpuhdistusgeelissä hyvää oli tyylikäs, simppeli pakkaus, hyvä tuoksu ja ihan mukava vaahtoaminen. Siihen ne hyvät sitten loppuivatkin. Ei pessyt tarpeeksi tehokkaasti, Mies tahtoo natisevan puhtaat kasvot ja tämä ei sitä tuo. Jää kuulemma tunne, että iho jää rasvaiseksi. Koko tuubi kesti käytössä sellaisen vajaan vuoden, mutta Miehellä oli tämän rinnalla muitakin kasvoputsareita.

L'Oréalin Men Expert -linjan Hydra Energetic Eye Roll on taas on rumassa pakkauksessa eikä tuoksu miltään, ainakaan miltään hajustetulta. Mukava viilentävä tunne metallikuulasta jää, mutta muuten mitään vaikutusta ei ole Mies havainnut. Voisi sisältää pelkkää vettä, siltä tuote ainakin Miehen mielestä vaikutti, mutta orjallisesti on silti sitä käyttänyt.

Kumpaakaan Mies ei ostaisi uudestaan - tai jos tarkkoja ollaan, kummastakin Mies oli sitä mieltä, että minun ei kannata ostaa niitä hänelle uudestaan. Hähähä, siksipä se saikin taas jotain ihan muuta ja pääsee testaamaan uutta. Harmi, että Mies on kasvokuorintaansa niin tyytyväinen, että en voinut ostaa loppuneen tilalle sille jouluna muuta kuin sitä samaa vanhaa hyväksi havaittua Biothermia.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Cailap by Mariela Sarkima -siveltimet


Mariela Sarkiman Make Up Bible -meikkausoppaaan (josta arvioni tässä) julkaisemisen jälkeen lanseerattiin myös sivellinsarja samalla väriteemalla. Cailap by Mariela Sarkima -siveltimiä on kuusi: meikkivoidesivellin, puuterisivellin, poskipunasivellin, luomivärin levityssivellin ja häivytyssivellin sekä kulma-/rajaussivellin. Siveltimiä myydään sekä erikseen että kahtena eri settinä. Classic Make Up -settiin (29,90 euroa) kuluu kolme ensiksi mainittua eli meikkipohjaan tarvittavat siveltimet, Smoky Eyes -settiin (19,90 euroa) taas kolme jälkimmäistä eli silmämeikkiin tarvittavia siveltimiä. Kaikki siveltimet ovat keinokuitua, josta itse eläinihmisenä pidän.


Sain blogimiitistä tuon Smoky Eyes -setin. En tykkää itselläni smoky eyes -meikistä, vaikka kaksi ammattilaista minulle sellaisen on tehnyt. Minusta smoky näyttää minulla vain suttaiselta, oli se häivytetty kuinka taidokkaasti tahansa. Nämä siveltimet eivät pääse smoky eyes -testaukseen, johon sivellinten paketissakin tulisi ohje, mutta sen sijaan muuten niitä olen tässä kuussa testaillut silmämeikkeihini.

Setin häivytyssivellin (kuvassa alin) on suuri, todella suuri. Suurempi kuin häivytykseen yleensä käyttämäni MAC:in 217-sivellin, samoin pehmeämpi. Omassa meikissäni käytän tätä häivyttämisen lisäksi ihan silmämeikin alussa kulmaluulle ja sisänurkkaan sen luomivärin levittämiseen, millä häivytän (esim. Make Up Storen Muffin tai MAC Shroom). Olen ollut tähän siveltimeen oikein tyytyväinen, erikseen ostettuna sen hinta on 8,90 euroa.

Kuvan keskellä oleva luomivärin levityssivellin on perussivellin, jollaista käytän koko liikkuvalle luomelle tulevan värin levittämiseen. Sen perusteella mitä tätä olen tähän mennessä käyttänyt, se ei vaikuttanut varistavan luomiväriä ympäriinsä. Vaikka tämän tyyppiset siveltimet ovatkin tarkoitettu myös varjostusten tekoon, minä tykkään tehdä varjostukseni vaahtomuoviapplikaattorilla. Perussiveltimen hinta erikseen ostettuna on 7,90 euroa.

Kuvassa ylin on kulmille ja rajauksille tarkoitettu sivellin (erikseen ostettuna 6,90 euroa), mutta se on minulle tämän kolmikon heikoin lenkki. Se on mielestäni aivan liian suuri kumpaankaan tarkoitukseen. En ole oikein keksinyt, mihin sitä käyttäisin. Periaatteessa se voisi sopia varjostusten tekoon kokonsa puolesta, mutta siihen ihan tavallinen applikaattori on mielestäni tarkempi. Smoky Eyes -meikissä tätä voisi käyttää rajausten pehmentämiseen, mutta vaikka jostain juuri luinkin, että näkyvä rajaus on muunkin tyyppisessä silmämeikissä out, minusta rajaus saa erottua. Terävä, selkeästi erottuva rajaus itsessään on minua miellyttävä ja tyylikäs, enkä lähtisi sitä pehmentämään millään muussa kuin siinä smoky eyes -meikissä.

Edullisillakin siveltimillä saa aikaan sitä mitä haluaa, ja edullisia nämä Marielan siveltimet ovat. Kulma-/rajaussivellin jäi minulle turhaksi, mutta nuo kaksi muuta ovat mukava lisä sivellinvalikoimaani. Siveltimet ovat niitä asioita, joita ei voi koskaan olla liikaa. Lisäksi kukin käyttää niitä tyylillään. Sivellinten väärinkäytöstäni lisää tässä vanhassa postauksessa.

torstai 29. joulukuuta 2011

Arki

Valittelin joulustani kertovassa postauksessa sitä, että tagin "arki" alle menee mulla kaikki kosmetiikkaan liittymättömät, muuhun elämään kuuluvat postaukset - vaikka kyseessä olisi joulu eikä mikään arki. Tajusin jokin aika sitten, että mulla ei ole sellaista oikeaa arkista postausta täällä. Nyt on sen aika. Esimerkkipäivänä saa luvan toimia 19.12.2011.

Herään yleensä niin myöhään, että en ehdi tehdä juuri mitään. Pesen hampaat ja puen vaatteet päälle. Mulla on jopa kasvoputsari töissä kaapissa siksi, etten kasvopesuakaan ehdi aamuisin kotona juurikaan tehdä. On aivan se ja sama, mihin aikaan minun pitää herätä - herään yleensä aina sillä viimeisellä minuutilla, oli se sitten aamukymmeneltä tai kuudelta.

Ensimmäinen etappi on rautatieasema...

...jossa käyn usein kaupassa ostamassa aamuevästä.

Tavoitejunani on lähijuna, joka lähtee Riihimäen suuntaan klo 07:19. Tänä kyseisenä aamuna ehdin tuohon junaan.

Junassa nautin aamukahvini, so. Battery Strippedin. Tulee muuten kalliiksi, en suosittele. Kuuntelen matkan aikana yleensä Spotifysta jotain ja checkaan itseni Foursquaressa asemalle. Vaikkei mitään muuta tekemistä olisi, onneksi on nykypuhelimet. Jos en ehdi 07:19 junaan, seuraava juna on ärsyttävä hidas juna, jossa on vanhat vaunut ilman tuollaisia käteviä ikkunalautoja Battery-tölkeille.

Matkalla Tikkurilaan ehtii juuri sopivasti lukea aamun Metron. Vastapäätä istuva mies muuten varmaan ihmetteli aika paljon kun räpsin digijärkkärillä kuvia junassa.

Töihin saavun siinä noin klo 07:40, mikäli menen tuolla junalla.

Töissä juon aamukahvini loppuun, jollen sitä ole tehnyt jo junassa, ja otan toisen aamukahvin, Pepsi Maxin. Tuhoaa muuten hampaat, en suosittele.

Työpöydälläni sulassa sovussa toimistotarvikkeiden kanssa on välineitä pikameikkiin. Aina ei ehdi, mutta mikäli tulen näin ajoissa, käytän pienen hetken meikkaamiseen. Yritän puolustella sitä sillä, etten pidä lakisääteisiä kahvipausseja, enkä siksi aloita aamuani kahvihetkellä kahvihuoneessa kuten useat muut. Tuona kyseisenä aamuna bareMineralsin meikkipohjani muuten loppui.

Siirryin taas uusiin tehtäviin työpaikallani, ja nyt tällä kertaa sellaisiin, että tarvitsin oman huoneen. Jaan työhuoneen toisen työkaverin kanssa, mutta saamme kalusteet vasta ensi vuoden puolella. Toistaiseksi työpisteeni näyttää tältä. Se on vähän keräilty eri palasista ja näyttää vielä aika asumattomalta, mutta siinä pystyy tekemään töitä. Olen niin tottunut pelkkään läppäriin, etten ole turhaan halunnut erillistä näyttöä ja näppistä viemään tilaa pöydältä.

Toimistotyössä ei pääasiassa synny sekajätettä. Työpaikkamme ekovastaavat ovat saaneet minutkin mukaan lajitteluun, ja mulla taitaa heidän lisäkseen olla työpaikan kattavin työhuoneen jätelajittelupiste. Mä olen jopa niin sekopää, että mulla on erikseen pieni pöytäroskis metallijätteelle - niiteille. Niin pitkälle edes ekovastaavamme eivät ole menneet. :D

Työpaikallani on kellokortit, ja ne vähentävät automaattisesti ruokatauon työajasta, kävit sitten syömässä tai et. Siksi käytän sen puoli tuntia yleensä lähes aina, ja aika tehokkaasti. Tuona päivänä kävin joululahjashoppaamassa poikaystävälle Biothermin kuorinnan. Sinänsä pakollinen ruokatauko on siitä hyvä juttu, että ihmisen työtehokkuus laskee aika paljon, jollei pidä taukoa.

Kotiin junalla. Kotiinlähtöaikani vaihtelee, riippuen siitä, minkä verran on hommia. Tuona päivänä oli hommia, joita en tahtonut jättää odottamaan seuraavalle päivälle, joten olin vähän pidempään töissä.

19.12. shoppailin vielä joitain joululahjoja, ja pyörin siksi kaupungilla.

Kampin Memphiksessä kassit täynnä lahjoja istahdin alas levähtämään. Nollasin aivoja päivän iltapäivälehdillä. Käyn luvattoman usein ulkona syömässä tai syön valmisruokaa. Kello näyttää olleen noin puoli kahdeksan illalla tuossa vaiheessa.

Tämän jälkeen suuntasin kotiin. Paketoin lahjoja, siivoilin hieman ja luin blogipostaukset. Kävin aika aikaisin nukkumaan, kun unirytmi vaikutti olevan yllättävän hyvässä jamassa.

Tavallisesta päivästä tämä poikkesi siten, että joululahjoihin en tietenkään muulloin käytä noin suurta osaa päivästä kuin juuri joulun alla. Muutoin jäljelle jäävä aika pitäisi käyttää opiskeluihin (jota teen liian vähän), mutta aika usein jymähdän tietokoneen ääreen.

Ja ei, mulla ei ole tapana roudata digijärkkäriä mukanani töissä tai shoppaillessa. :D Tämä oli suunniteltu juttu, kun halusin testata lainakameraa kodin ulkopuolellakin.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Garnier BB Cream Miracle Skin Perfector


BB-cream on ollut pinnalla kosmetiikkablogeissa Suomessa ja ulkomailla. L'Oréalin omistuksessa oleva Garnier tuo vuoden alusta myyntiin omansa. Aasiassa hypetetty BB-cream tulee sanoista blemish balm tai beauty balm. Idea on, että BB-voiteet ovat kevyesti peittäviä koko kasvoille levitettäviä tuotteita, ehkä jopa enemmän ihonhoitotuotteita kuin meikkituotteita. Aasiasta valinnanvaraa löytyy niin paljon, että olen joskus bongannut myös nettisaitin, jossa oman ihosi tyypin ja omat toiveesi kertomalla generaattori etsii juuri sinulle lupaustensa mukaan suunnatun BB-creamin. Tuotteesta on jo oma Wikipedia-artikkelikin, vaikka vähän lyhyt. BB-creameille pyhitettyjä vertailu- ja arvostelusaittejakin on netti pullollaan.

Garnier. Ennakkoluuloni Garnieria kohtaan ovat suuret. En ole varma, olisinko ottanut tuotetta kokeiluun, ellei minulle olisi tarjoutunut nyt mahdollisuus testata voidetta blogimiitin goodie bagista saatuna. Ainakaan en olisi ostanut lukematta ensin muiden arvosteluja. Kun merkki on Garnier, voi jo heti arvata, ettei tämä ainakaan sitä lompakkoa paljon rokota. Hinta on 12,90 euroa, tuote tulee markkinoille tammikuussa 2012.

INCI-listan alkupää ainakin näyttää ihan hyvältä, vaikken INCI-tietäjä olekaan. Alkoholia tuotteessa on, mutta muuten alkupään ensimmäiset viisi ainesosaa veden jälkeen saavat hymynaaman Paula Begounilta. Listan ensimmäinen veden jälkeen on ihan oikeastikin hoitava (ihoa kosteuttava) ainesosa, Isononyl Isononanoate. Ainakin siis tuotteen pitäisi siis aidostikin kosteuttaa. Väriaineet ovat mineraalipigmenttejä, siis samoja rautaoksideja mitä käytetään mineraalimeikeissäkin. Vaikkeivät toimisikaan hoitavana, näiden väriaineiden ei ainakaan pitäisi olla haitallisia iholle. Loppupuoliskolta listaa löytyy myös tuotteessa mainostettu C-vitamiinijohdannainen, joka ainakin mahdollisesti toimii antioksidanttina.

Omalla pintakuivalla sekaihollani tuote toimi odotetusti. Se peitti vähemmän kuin luulin, peittävyys oli samankaltaista kuin sävytetyillä kosteusvoiteilla. Olin olettanut, että BB-creamit yleensä peittävät enemmän kuin sävytetty kosteusvoide, mutta toisaalta yhtään BB-creamiä en ole aiemmin testannut. Itselleni tämä toimii juurikin samanlaiseen käyttöön kuin sävytetty kosteusvoide: päiviin, jolloin ei ehdi meikata tai ei tee mieli kyllästää ihoa täyteen pakkelia, mutta kuitenkin haluaa jotain ihon sävyä tasoittavaa.

(EDIT: Mitä olen muilta aitoja BB-creamejä testanneilta bloggaajilta kuullut, aasialaiset BB-creamit peittävät paljon enemmän. Oletukseni BB-creamin peitosta oli siis varmaan ihan oikean suuntainen, tämä nyt vaan ei peitä niin paljon kuin aasialaiset perinteiset ja siksi tämä on lähinnä se sävytetty kosteusvoide.)

Sävyjä tulee markkinoille kaksi, Light ja Medium, joista minulla on tämä 02 Light. Tästä tulee minulta hieman miinusta tuotteelle, sillä vaalealle pohjoismaiselle naiselle jopa Light voi olla liian tumma. Itselläni sävy 02 Light oli ihan hyvä - hieman liian tumma ehkä, mutta kuitenkin ohuen koostumuksen takia sävyn aavistuksenomainen keltaisuus/tummuus ei haittaa. Voisin kuvitella, että helmikuusta kevääseen sävyn tummuus saattaa minuakin hieman häiritä, silloin olen vaaleimmillani. Minullahan siis rusketus kestää ikuisuuden, rusketusraidat katoavat lopullisesti vasta helmikuun tienoilla ja tälläkin hetkellä auringonoton rajat jonkin verran vielä näkyvät. Yleinen trendi näyttää kuitenkin suosivan ihon meikkaamista tummemmaksi kuin mitä se oikeasti on, joten monelle taviskäyttäjälle voi mennä se tummempikin sävy talvella...

Kaiken kaikkiaan suosittelen testaamaan ainakin, mikäli sävytetyt kosteusvoiteet eivät ole tuttuja. Tuohon hintaan saattaisin itsekin harkita tämän ostamista, ellen tykkäisi Lancômen sävytetystä Hydra Zenistä enemmän. Mattapintaa tuote ei tuo, ja minusta tämän idea menee vähän hukkaan jos päälle alkaa laittamaan vielä muuta meikkiä kuten puuteria. Pintakuiva sekaihoni tykkää kyllä tästä, eikä naamani mielestäni mitenkään erityisesti kiiltele niin, ettäkö se häiritsisi. Garnierin BB Cream majailee työpaikalla, jossa voin huitaista sitä naamaani niinä päivinä, kun en ehdi meikata kunnolla. Tällä hetkellä minulta on mineraalimeikkipohja loppunut, joten ajoituksen kannalta tuote tuli minulle juuri sopivalla hetkellä - yleensä kun laitan kiireessä töissä sitä mineraalipohjaa.

tiistai 27. joulukuuta 2011

Davines OI-oil Absolute Beautifying Potion


Davinesin hiustuotteita en ole aiemmin koskaan testannut. Viimeisimmässä Cosmopolitanissa (vai oliko se tokavika?) julkistettiin Cosmon Beauty Awards -ehdokkaat, Davinesin OI-oil oli yksi niistä. Minulta kysyttiin kiinnostusta muutaman tuotteen testaamiseen ja niistä OI-oil kuulosti juuri minun hiuksilleni ja tarpeilleni sopivalta. Pyysinkin sitten yhden testattavaksi.

Palautetaanpa taas mieleen, mitä hiukseni ovat ja mitä niiden haluaisin olevan. Hiukseni ovat luonnonkiharat, lähinnä luonnontakkuiset, sanoisin. Ei mitään nättiä kiharaa vaan karheaa pörröä. Haluaisin suorat ja sileät hiukset. Tätä taustaa vasten ymmärtää helposti, miksi halusin testata juuri tätä, lupaukset kun sisälsivät mainintoja kuten "selvittää tehokkaasti helpottaen hiusten harjausta" tai "silottaa pörröiset hiukset."

INCI-listaa tutkiessa pystyn hiustenhoitotuotteesta jopa usein sanomaan, sopiiko se minulle vai ei. Tämä näytti hyvältä. Silikonia, silikonia, silikonia. Se ei voi olla toimimatta. Ja toimihan se. Silikonia vältellään kuin ruttoa, monesti ilman rationaalista syytä. Jos toive on, että hiukset ovat ilmavan lennokasta pellavahaituvaa, en ehkä suosittelisi käyttämään mitenkään ylipaljoa silikonia, mutta minun kaltaisellani silikoni on välttämättömyys.

Vertaisin tätä tuotetta Tigin Rockaholic-sarjan kiiltotippoihin. Jos tykkäät niistä, pidät varmasti tästäkin. Lupauksetkin molemmilla tuotteilla ovat suunnilleen samoja.


Itse käytän tuotetta mieluiten kuiviin, jo föönattuihin ja suoristettuihin hiuksiin. Peikkotukastani on mahdollista saada silkkisen sileä ja suora, joskin se vaatii hieman aikaa ja mömmöjä: pestään hiukset sulfaatittomalla shampoolla, laitetaan tehokkaasti silottavaa hoitoainetta ja sen jälkeen vielä hiusnaamiota, kammataan läpi käyttäen silikonipitoista selvityssuihketta, föönataan käyttäen silikoneihin perustuvaa lämpösuojaa, suoristetaan ja lopuksi laitetaan vielä Tigin Rock Out Shine Blasteria tai sitten tätä OI-oilia. Jos ei halua hifistellä miljoonalla tuotteella, pelkkä OI oil ajaisi varmasti yksinään viimeiset kolme vaihetta (selvityssuihke, lämpösuoja ja kiiltotipat) kun sitä käyttäisi enemmän. Ohjeellinen määrä on yhdestä kolmeen painallusta. Minä käytän kuiviin hiuksiin pesun jälkeen sen kolme, edellisenä päivänä pestyjen hiusten uudelleen silottamiseen yhden pumppauksen.

Yhtä asiaa en tässä huomannut, nimittäin sitä, ettäkö tuote lyhentäisi föönausaikaa ennen föönausta käytettynä. Mikäli tuo vaikutus perustuu silikoneihin, en yhtään ihmettele etten huomaa eroa, kun silikoniyliannostustahan käytän ilman tätäkin.

Tuoksu oli miellyttävä ja makea. 135 ml:n pullosta riittää pieni ikuisuus. Tässä korkkisysteemi näyttää luotettavammalta kuin Tigissäni, jota en uskalla ottaa reissuihin mukaan, kun pelkään sen valuvan kassini pohjalle. Hintaa tällä on vähän enemmän, 32 euroa, tosin niin on kokoakin, Tigi on 100 ml. Maahantuoja on IdHAIR.

Kyllä, meistä tuli hyvät ystävät ja tämä kaveri sai hyväksi havaitut -tagin. En minä kyllä vieläkään usko minkään maailman hiustuotteen ravitsevan hiusta mitenkään, vaikka mainos niin väittäisi, mutta tärkeintä onkin lopputulos eikä hiusteni sielunelämä tai syvimmät murheet. Kerran tuhottu ei saa korjattua, suojattua sen sijaan saa ja meikattua piiloon. Siihen ei tietämykseni riitä, voiko tuotteen sisältämä annatto toimia antioksidanttina ja suojaako se hiusta, mutta joka tapauksessa OI-oil saa hiukseni kiiltäviksi, sileiksi, helpommin hallittaviksi ja huolitellumman näköisiksi.

maanantai 26. joulukuuta 2011

Eräs joulukuinen kristillinen pyhä

Vähän erilainen joulu tänä vuonna. Olemme poikaystävän kanssa vuorovuosin aaton hänen vanhemmillaan tai minun vanhemmillani. Tänä jouluna oli vuorossa aatto minun vanhempieni kanssa ja joulupäivä Espoossa hänen vanhemmillaan. Aatto tosin jakautui tänä vuonna kahtia vanhempien eron takia - aamu ja alkupäivä isän kanssa, iltapäivä ja ilta äidillä. Outoa ja erilaista, mutta maailma muuttuu. Ei se joulupukkikaan enää meillä käy. No, kristillisyys on kyllä ihan yhtä kaukana joulustani kuin se on aiemminkin ollut ja huono huumori yhtä lähellä. Erottamaton osa joulua on huono huumori kummieni kanssa, jotka eivät opeta kirkosta eronneelle kummitytölle yhtään sen enempää kristinuskosta nykyään kuin mitä koskaan aiemminkaan, luojan kiitos.

Hämeessä oli näinkin lumista. Kävimme aamulla ensin haudoilla, satoi kaatamalla. Olin saanut kellon lyötyä kaksitoista edellisenä yönä jo lahjan poikaystävältä, sateenvarjon, koska se oli ymmärrettävästi rasittava pakata ja tiesin joka tapauksessa saavani sellaisen. En tietenkään tajunnut ottaa sitä mukaan. Jalat märkinä vietiin haudoille kynttilöitä, onneksi isällä oli lainata sateenvarjo meillekin. Sateenvarjo näytti olevan aika hittilahja tänä jouluna. :D


Joulun yllätysvieras Kukka meinasi aiheuttaa minulle sydänkohtauksen. Näin silmänurkasta, että jotain suurta liikkui näkökentän laidalla. Hyppäsin metrin ilmaan, koira säikähti varmasti enemmän. Pelkään koiria, onneksi en tätä. Pelkään sellaisia, jotka hyppivät päälle tai sanovat wuff. Kukka ei tehnyt kumpaakaan.

Äidin peilihärveli. Kuvan otettuani poikaystävä kertoi, että isoveljeni oli ottanut aika lailla samanlaisen kuvan pari kuukautta aiemmin, kun vierailimme isoäidin satavuotispäivien yhteydessä myös äidillä. Mulla ei ole mitään muistikuvaa. Mutta hienosti varastin idean.

Mies oli saanut lahjarahaa vanhemmiltaan ja määräyksen ostaa itse itselleen lahjoja. Pari viimeistä päivää se on viettänyt aikaansa naama kiinni uudessa puhelimessaan. Vanha Nokian N900 kohtasi kesällä loppunsa, kun veneretkellä poikaystävä pesi käsiään meressä liukkaalta kalliolta. Siitä lähtien käytössä on ollut isäni vanha älytön puhelin, ja nyt Mies bongasi satasella Samsung Galaxy Gion ja siirtyi takaisin älypuhelinten pariin.

Kaikkia lahjoja en ehtinyt kuvaamaan, suurin osa on käytössä/lompakossa/päällä/viety jo paikoilleen. Jotain kuvasin silti: DKNY:n tuoksukynttilä, Thomas Sabon rannekoru (tai oikeastaan sen rasia vain, uuteen koruun siirsin jo osan charmeistani, joita alkoi olla liikaa yhteen ketjuun), kameran muistikortti ja Iittalaa. Vihaan sekalaista Ikea-seurakuntaa astiakaapissa, meillä keskitytään mustaan Teemaan ja Nanny Stillin suunnittelemaan Mango-aterinsarjaan. Vitriini menee makuuhuoneeseen, jossa värimaailma on sinivalkomusta. Kosmetiikkainnostus perittiin äidiltä, taidelasi ja suomidesign (minun budjetillani Iittala ja Arabia) tädiltä, joka pitää miehensä kanssa vielä näin vanhoilla päivilläänkin antiikkiliikettä Tampereella. Täti repäisi viime vuonna ja hankki tietokoneen, kyllähän eläkeiässä pitää tietokoneen käyttö opetella. Terveisiä sinne vaan Piksalle, joka ihan varmasti päätyy tätäkin postausta lukemaan. :)

On muuten hieman hämärää, että postaan kosmetiikkaan liittymättömät, muuta elämääni käsittelevät jutut tagin "arki" alle. Tässäkin nyt menee joulupostaus sitten tagilla "arki". No, ehkä joskus jaksan vaihtaa tagin nimen johonkin paremmin kuvaavaan.

perjantai 23. joulukuuta 2011

Kottia!


Jouluaattokaan ei ole vielä, mutta minä sain jo vähän kottia. Ostin itse itselleni Coastal Scentsin 88-paletin, Ultra Shimmer-version. Tilasin sen pretty.fi:stä, enkä olisi uskonut sen tulevan näinkin nopeasti. Mitähän siinä meni toimituksessa, joku ihan muutama päivä. En ollut aiemmin sieltä mitään tilannutkaan.


En alkuun hirveästi innostunut 88-paleteista, mutta kun näin Pandalla Metal Mania -paletin ihan livenä, olikin pakko saada oma 88. Pääsyynä tähän hankintaan on paletin pienuus - se on niin pikkuinen, että sen voi ottaa mukaan reissuun aikä tarvitse päättää etukäteen, mitä värejä meikissään haluaisi käyttää. Metal Manian tahtoisin myös.



Rakastan Thomas Sabon rannekoruani, johon erilaisia charmeja on kertynyt jo kasa. Sabolla on kuitenkin rajallinen valikoima, ja minulla on siinä myös muita kuin Sabon charmeja. Viimeisimmäksi olen saanut poikaystävältä siihen Pilgrimin pöllön (tungenko mä nykyään Twin Peaksia joka postaukseeni??). Jäänsärkijäisristeilyllä sain avokilta Pilgrimiä lisää, ei näköjään jaksanut säästää sitä jouluun asti. Johan se minulle siellä jalkahoidonkin maksoi...



Pussista paljastui Kraa-Kraa, jota olin toivonut.


Pilgrimillä on todella kivoja papukaijalukollisia charmeja, mutta suurin osa niistä on liian suuria Sabon charmien rinnalla. Kraa-Kraa ja pöllöni ovat hyvän kokoisia rannekoruuni. Nyt alkaa tosin tulla raja vastaan - tarvitsen toisen ketjun! Ketjussani on nyt 19 charmia ja se alkaa olla aika täyteen ahdetun näköinen.

torstai 22. joulukuuta 2011

Your name, please?

"Your name, please?"
"Garland Briggs."
"Garland, what do you fear most... in the world?"
"The possibility... that love is not enough."


Taitaa olla toinen Twin Peaks -otsikoitu postaukseni. Oli ihan pakko.

Linkki
Kynsihuoltoon vein tänään oman lakan mukanani, sillä halusin joulunvihreää. Kokeiluun ensimmäistä kertaa pääsi blogimiitin goodie bagistä saatu China Glazen lakka Glittering Garland, joka kuuluu tämän joulun kokoelmaan. Lakat tarjosi meille Ihanat kynnet -verkkokauppa.


Joulu lähestyy uhkaavaa vauhtia. Lahjojen paketointi on vielä kesken. Joulusiivousta on yritetty epätoivoisesti aloittaa, mutta ei oikein ole ollut aikaa. No, jouluksi karkaamme kuitenkin kotoa molempien vanhempien luona käymään.


Jos ette keksi muuta tekemistä joulunpyhille, katsokaa Twin Peaksin molemmat tuotantokaudet putkeen. Addiktoivaa.

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Haussa vierailijakirjoittaja Tigi-testaukseen


Tigiltä ilmestyi uusi Candy Fixations -sarja muotoilutuotteita hiuksille, ja mekin saimme goodie bagissä blogimiitissä kaksi tuotetta tuoteperheestä. Tuotteet ovat kuitenkin tarkoitettu ihan jollekin muulle kuin minulle, joka haluaa hiuksistaan silikonisen sileää ilman mitään volyymiä. Tigin tuotteet ovat kuitenkin kovin kivoja ja haluttuja, ja kovin mielelläni kertoisin teillekin käyttökokemuksia näistä kahdesta - mutta minä nyt vaan olen aivan väärä henkilö arvioimaan näitä. Kuten Ostolakossa-Virvekin on tehnyt, minun mielestäni joku muu saisi välillä tuottaa sisältöä blogiini. :)

Siispä, haussa on testaaja, joka saisi testattavakseen nuo kaksi tuotetta (kuvaukset/lupaukset Tigin esitteestä):

Sugar Dust - näkymätön, hienojakoinen tyvipuuteri, joka antaa välitöntä tyvikohotusta

Totally Baked - tuuheuttava ja hiuksia volymisoiva vaahto.

Näistä pitäisi sitten kirjoittaa teksti, kokemuksista ja mielipiteistä, jonka julkaisen blogissani. Kuviakin saa ottaa.

Testaajan valitsen tähän postaukseen kommentoineista. Kerro kommentissasi, miksi juuri sinä olisit sopiva testaamaan näitä kahta vierailevana kirjoittajana blogissani. Valitsen testaajan 1.1.2012, eli vuoden loppuun asti (huh, tuleepa se vuodenvaihde pian!) olisi aikaa ilmoittaa halukkuutensa testaamaan.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Blogisuositus

Mulla ei paljon kokkausvinkkejä täällä näy, kun olen niin laiska kokkaamaan. Valmisruokaa menee ihan liikaa. Yhden ruoka-aiheisen postauksen saatte kyllä nyt, nimittäin blogisuosituksen.

Tarjoiluehdotus on ehkä parhaita blogeja mitä olen hetkeen lukenut, kun ei oteta kosmetiikkablogeja huomioon. Teddypunkkari testaa ja toteuttaa käytännössä pakkauksien kyljistä löytyviä tarjoiluehdotuksia, niitä järjettömimpiä sellaisia, ja kirjoittaa niin hyvää tekstiä että nauran vedet silmissä avopuolison kanssa.

Kaikki sinne, hopi hopi.

tarjoiluehdotus.blogspot.com

Kaikki Joukolla jäätä särkemään

Hämäläis-Osakunnan Juristikerho lähtee joka joulu viimeisten tenttien päätyttyä risteilylle, Jäänsärkijäisille. Huhuja perinteen alkamisesta on monia, yksi niistä kertoo, että alun perin tarkoitus oli mennä porukalla shoppailemaan Tukholmasta viime hetken joululahjoja. Sittemmin on huomattu, että tax freen alkoholiosasto kiinnostaa jengiä lopulta aina enemmän ja Tukholmassa on lopulta päästy vain kääntymään keskustan Burger Kingissä syömässä kamalaa krapulasafkaa. Kaksi viimeistä vuotta risteily on tehty vähän toisella ohjelmalla - lautalla lauantai-aamuna Tallinnaan, yö hotellissa, sunnuntaina iltapäivän lautalla takaisin. Niin siis myös tällä kertaa.

Joululahjashoppailu osaltani on jo hoidettu, ja pankkitilin tilanne se mukainen. En siis ostanut käytännössä juuri mitään. Kosmetiikkaan liittyvää sälää ostin vain nämä oikeasti tarvitsemani - Duroyn superhalvan sivellinrullan ja Make Up Storen Glitter Eyelinerin.


Tuo sivellinrulla on ihan superhalppis hätäratkaisu, mutta tarvitsin jotain pikaisesti - on alkanut nyppiä siveltimien kuljettaminen reissussa jossain meikkilaukun päällimmäisenä kumilenkillä yhteen nippuun kasattuna, toivoen, että kalliimmat siveltimet eivät vaan menisi huonoksi.


Make Up Storen Glitter Eyelinerin ostin multicolour-sävyssä Diamond. Tämä on mun kolmas tällainen - yhden hukkasin, toisen käytin loppuun. Tämä on tuolla mun luottotuotteiden listalla, koska MUS:in glitterliner on ainoa, ihan ainoa glitterrajaus joka on mielestäni tarpeeksi intensiivinen. Tämä ei ole mikään sellainen hillitty juttu, jolla saadaan muutama hile sinne sun tänne mustan rajauksen päälle, vaan tällä tulee ihan oikeasti GLITTERrajaus kun glitteriä on niin tiheässä. Ehdottoman ihana. Jos glitterrajaukset yhtään kiinnostavat, testatkaa. Näitä saa monissa eri väreissä. Tokihan rajauksen voi tehdä itse hileestä ja kiinnitysaineesta, mutta tämä on minusta kätevämpi.

Etukäteisjoululahjana avopuolisoni (juristikerholainen hänkin, joten reissulla mukana) maksoi minulle jalkahoidon Tallinnassa. Jalkani ovat niin rumat, ettei niitä kehtaa Suomessa näyttää millekään kosmetologille. Tai ainakin olen vakuutellut itselleni niin. Sain mukaani houkuteltua myös kaverin, joka ei sen kummemmin meikeistä perusta, mutta oli kuulemma vakavasti jalkahoidon tarpeessa. Kävimme kiertämässä eri paikkoja ja soitin pariin paikkaan, mutta missään lähistöllä ei ollut helposti saatavilla aikoja samalle iltapäivälle kuin Viru-hotellin kauneushoitolassa. Sinne menimme siis, yritimme välttää mahdollisimman paljon siinä hotellissa yöpyviä suomalaisia öykkäri-idiootteja.


Jalkahoito meni tässä paikassa tällaisella kaavalla: Ensiksi jalat lämpimään saippuaveteen noin 10 minuutiksi. Kuivattiin. Otettiin esille partahöylän näköinen esine ja poistettiin sillä kovettumat (siis ei raspattu ollenkaan). Huuhdeltiin jalat, levitettiin kosteusvoide ja hierottiin samalla. Levitettiin kynsille ylikasvaneita kynsinauhoja poistavaa ainetta. Leikattiin varpaankynnet ja poistettiin kynsinauhat (samalla välineellä!! :O). Viilattiin kynnet, levitettiin kynsilakka. Tuolla käytettiin Orlyn lakkoja, samoin Orlyn Bonderia aluslakkana ja Orlyn Sec'n Dryta päällyslakkana.

Lysti maksoi muistaakseni 34 euroa, mutta siitä sai S-kortilla alennusta kymmenen pinnaa joten hinta putosi kolmeenkymppiin. Olin ihan kohtuullisen tyytyväinen. Ei se nyt mikään hieno spa-tunnelma ollut, joten olisi saanut olla halvempikin. Varmasti halvemmallakin pääsee, mutta emme ehtineet kierrellä etsimässä hoitoloita. Hygieniasta tuolla ainakin oltiin hyvin tarkkoja, siitä pisteet. Kynsiä lakatessakaan ei käytetty mitään niitä levittimiä vaan talouspaperia. Jalkakylpyastiassakin oli vielä muovi suojana ja vesi siis muovipussissa, tavallaan.

Pari kuvaa reissusta perään.

Hotellin kattobaarista




M/S Nordlandian käsitys joulusta...

perjantai 16. joulukuuta 2011

Kauneus- ja kynsibloggaajien miitti 4.12.2011

kuva: Canonin IXUS 230 HS lainakameroilla, kuvaaja joku bloggaajista

Ehdin jo sivuta blogimiittiä nopeasti aiemmassa postauksessa, mutta tässä vähän kattavampi paketti päivästä.

Kaikkihan alkoi siitä, kun treffasimme muutaman kosmetiikkabloggaajan kanssa syksyn kauneusmessuilla. Totesimme, että tämä ei voi jäädä tähän, jotain on tehtävä, on pakko pitää kunnon miitti. Arvasin, että Panda innostuu varmasti järjestämään ja nyin häntä hihasta. Shiny vaikutti myös kovin kiinnostuneelta, ja parin päivän päästä meillä olikin jo tila varattuna. Ajattelimme jotain hyvin pientä, jutustelua pienen purtavan äärellä, mutta sitten miitti sai mukaan lisää järjestäjiä ja paisui. Ja paisui. Ja paisui. Paisui lopulta niin spektaakkeliksi, että ohjelmaa oli jopa liikaa!

Päivä alkoi klo 13 alkumaljalla. Melkein heti pääsi ääneen ensimmäinen esittelijä, joka kertoi Duroyn siveltimistä.

kuva: Canonin IXUS 230 HS lainakameroilla, kuvaaja joku bloggaajista

Kotiin saimme pienet sivellinsetit, joita olen ehtinytkin jo testaamaan. Niistä lisää jatkossa. Meille kerrottiin Duroyn historiasta, keskustelimme muun muassa tuotevalikoimasta, sivellinmateriaaleista ja etiikasta. Bloggaajat kyselivät mielestäni kiitettävän ahkerasti kysymyksiä. Raili Hulkkosen siveltimet ilmestyivät Duroylta joskus vuosi sitten, ja meille kerrottiinkin, että jos ideoi siveltimen, joka pääsee tuotantoon asti, saa nimetä tuotteen. Duroy sekä valmistaa että myös maahantuo meikkivälineitä.

Seuraavana meille tuli esittelijä L'Oréalilta.

kuva: Jussi Kivimäki

Lorkulta kerrottiin muun muassa Essien kynsilakoista, jotka nyttemmin ovat siirtyneet Lorkulle. Tulevat päivittäistavarakauppoihinkin ensi vuoden puolella. Lisäksi meille esiteltiin tammikuussa myyntiin tuleva Garnierin versio Aasiassa suositusta BB-creamistä. On erittäin hyvä olla ajan hermoilla, ja Lorkulla selvästi oltiin tehty esityö ja käyty seuraamassa blogimaailmaa - suomalaisissakin kosmetiikkablogeissa BB-cream on ollut vähän aikaa kova sana. Tästä, kuten myös Essiestä ja tuosta kuvassa olevasta ripsiväristä arviota myöhemmin.

Iki-ihana Mariela Sarkima vieraili myös tapahtumassamme kertomassa itsestään, historiastaan ja kirjastaan - kirjan itse asiassa ehdin ostaa jo silloin heti kun se ilmestyi (arvioni täällä).

kuva: Jussi Kivimäki

Esittelyjen jälkeen päästiin siihen megalomaaniseen tavarapaljouteen, meinaan jakamaan goodie bagejä.

kuva: Jussi Kivimäki

Sponsoreita oli tosiaan sitten ja paljon. Pelkäsimme alkuun, että kovin moni firma ei lähde mukaan, ja kasa sponsoripyyntöjä lähetettiin. Erityisesti itse olin erittäin skeptinen sen suhteen, ettäkö olisimme saaneet kunnon goodie bagiä aikaan. Kosmetiikkaa jaetaan kyllä kovasti muotibloggaajille, mutta ei kosmetiikkabloggaajille. Olen itsekseni päätellyt, että joko a) firmat pelkäävät kosmetiikasta vähän enemmän tietävien lyttäävän tuotteet herkemmin tai b) kosmetiikkablogeilla on liian vähän lukijoita. Itse kuitenkin otan huomattavasti herkemmin huomioon kosmetiikkabloggaajien tuotesuositukset kuin muotiblogien, ja ne vaikuttavat ostokäyttäytymiseeni ihan suoraan. No. Sponsoreita sitten tulikin. Lista puhunee puolestaan. Kaikkia ei tietenkään ollut goodie bageissä, osa oli arvontapalkintoja. Meillä oli jokaiselle osallistujalle arpoa jotain, kaikki voittivat.


Sitten siirryttiin penkomaan tuotekasseja ja juoruamaan takkahuoneen puolelle.

kuva: minä

kuva: minä

kuva: minä

Nimilaput helpottivat ihmisten tunnistamista, pariakymmentä bloggaajaa on vaikea muistaa ulkoa - etenkään, kun kaikki eivät naamaansa blogissaan näytä. Lenore, joka teki myös miitin pinkkimustan bannerin (joka goodie bageissäkin on tarrana kyljessä), askarteli nämä nimilaput.

Päästiin myös lempipuuhani syömisen ja juomisen pariin.

kuva: Jussi Kivimäki
Linkki
kuva: Jussi Kivimäki, Fresitojen suurin tehokuluttaja: minä

Vapaan hengailun ohessa oli mahdollisuus geelijalkakylpyihin, hiustenlaittoon ja meikkiin.

kuva: Jussi Kivimäki

Bette esitteli GHD-rautaa, ja minä pyysin itselleni muotibloggaajakiharat. Juuri näillä sanoilla. Yksi GHD myös arvottiin, sen voitti Heidi. No, ei se mitään, mä olen nyt jäänyt kahdessa GHD-arvonnassa ilman GHD:tä vaikka molemmissa oli joku hurjan 5 prosentin todennäköisyys voittaa jopa. Siispä pukinkonttiin tulee avopuolisolta lohtu-GHD. :D

Mahdollisuus oli myös tosiaan meikkiin jos vain kerkesi, Glitz&Glamin Minna toi kunnon arsenaalin meikkiä ja meikkaili halukkaita.

kuva: Canonin IXUS 230 HS lainakameroilla, kuvaaja joku bloggaajista

Jessus että oli kivaa. Jatkoille Havannaan ehdin valitettavasti vasta siivoamisen jälkeen, joten suurin osa porukasta oli jo hävinnyt koteihinsa. Ensi kerralla sitten se sellainen vähäohjelmaisempi miitti, missä mäkin pääsen kunnolla tutustumaan ihmisiin ja juttelemaan jengin kanssa ilman järjestelystressiä ja -kiireitä.