sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Miesten kauluspaitojen oheistarvikkeet ovat hyödyllisiä.

Vain meikäläinen voi olla niin pöljä, että joutuu tällaiseen tilanteeseen. Poikaystävä kysyi, mihin ihmeeseen hänen toinen plaaplaaplaansa (lisää tähän sana, joka tarkoittaa läpinäkyvää muovista härpäkettä, mikä laitetaan puvun paidan kaulukseen) on hävinnyt. Minähän kyllä muistin nähneeni sellaisen, olin käyttänyt sellaista spaattelina. Se oli oikein hyvä siihen. Poikaystävä ei arvostanut silmänympärysvoiteeseen kastettua plaaplaaplaata. Mitäs jätti lojumaan!

torstai 27. tammikuuta 2011

Nyt se antaa mineraalipirulle pikkusormen.

Hui. Tästä tulee pelottava kokeilu. Olen vältellyt tätä viimeiseen asti, koska syvään juurtuneet konservatiiviset meikkaustapani käsittävät kunnollisen meikkipohjan sisältävän aina meikkivoiteen. Mutta nyt en enää jaksa vältellä kiusausta. Postisetä kiikutti minulle paketin (tai no, oikeastaan kirjatun paketin noutoilmoituksen) ja minä kävin - monen muun kivan tuotteen ohella - hakemassa oman bareMinerals-pohjani. Kyseessä tämä tuote.

Nyt saa nauraa. Kohta mä varmaan käytän helmikorvakorujakin, kaikkeen hömpötykseen minäkin lähden mukaan.

Miksi bareMinerals? Siksi, että se on sellainen perusmerkki, jota nyt ei yleensä olla ainakaan haukuttu kovasti lyttyyn. Siksi, että se on varmaan suurimmalle osalle se tunnetuin merkki. Siksi, että sille on varmaan joku syynsä, miksi juuri tämä on parhaiten rantautunut Suomeen (Youngbloodin ohella) ja hallitsee markkinoita olemalla helpoiten saatavilla. Ja ihan oikeasti totta puhuen siksi, että sain halvalla... Ja myös siksi, että ainoa aiemmin kokeilemani tuote (se joku, mitä ne kauppaavat Kampissa ja Forumissa, josta käytännössä saa shoppailun lomassa ilmaisen meikkipohjan laiskoina päivinä) ei ole vakuuttanut, vaikka sitä onkin sutinut naamaan joku, joka on sitä tehnyt vähän useammalle muullekin.

En viitsinyt ostaa sitä starter kittiä, koska oletin ihoni kaipaavan kuitenkin niista kahdesta mukana tulevasta sävystä vaaleamman - jollei jopa sitä vaaleamman. Nyt kun keskellä talvea mennään, otinkin aivan vaaleimman sävyn. Jo tässä vaiheessa selostusta voin todeta, että se oli oikea sävy, enkä oikein usko monenkaan suomalaisen pystyvän starter kiteistä ottamaan edes sitä keskitummaa. Otetaan kuitenkin huomioon, että minun ihoni ei ole älyttömän vaalea, mutta silti keskitalvella Lancômen meikkivoiteissa sävyni on kaikista vaalein (010), joissain merkeissä ei ole edes olemassa (tai ei ainakaan Suomeen tuoda) tarpeeksi vaaleaa sävyä, kuten vaikkapa Helena Rubinsteinin Illumination-puuterissa. Näinpä hieman nettiä selattuani ja purkkien sävyjä nähtyäni päädyin sävyyn Fair. Minulle pohja saa olla mieluummin aina liian vaalea kuin aavistuksenkaan liian tumma. En voisi ikinä "luoda kasvoilleni hehkua" käyttämällä aurinkopuuteria, tai muutenkaan meikata itseäni jotenkin ruskettuneen näköiseksi. Ollaan ehkä tultu hieman ylöspäin teini-iän ihanteestani, jolloin kiersin auringon kaukaa, ostin valkoisen puuterin ja harmittelin, kun oikeastaan ainoa vähänkään vaalea meikkipohjatuote oli Lumenen vaalein, mutta sekään ei oikein ollut tarpeeksi vaalea. Tuolloin pointtina oli näyttää kalmankalpealta, mutta oikeastikin kyllä oma sävyni on aika vaalea. Eikä mennyt metsään, oikea sävy tämä oli. En tiedä olisiko tästä Fair-sävystä edes kaikkein kalmankalpeimmille suomalaisille?

No, ei aloituspakkausta, ei kabukia saati muita tällaiselle tarkoitettuja välineitä. Mitä tekee kunnon meikkiaddikti? Ei ainakaan odota huomiseen, että pääsisi ostamaan kabukia. Ensin oli kokeiltava ilman, mahdollisimman tiheällä luomivärisiveltimellä peittämiskohdat ja tiheällä puuterisudilla peruspohja. Hmm. Tulos? Tulos oli se, että en vielä näe eroa siinä, onko tämä vain hyvälaatuista meikkipuuteria, vai voisiko tällä oikeasti tehdä hyvän, peittävän pohjan. Joka tapauksessa, tulipahan ainakin ostettua hyvä meikkipuuteri, jos ei muuta. ;) Ainakin paikallaan tällainen tuote on, jos haluaa tehdä pohjan vasta silmämeikin jälkeen - juttu, mihin ainakin minun on vaikea lähteä, mutta joka olisi tosi paikallaan tummien ja jauhemaisten luomivärien kanssa. Niin pinttynyt sitä on vanhoihin tapoihin.

Tämän enempää en uskalla sanoa tässä vaiheessa kokeilujani kuin että normaalisudilla levitettynä tämä oli kuin hyvää meikkipuuteria. Palaamme asiaan kunnon kabukin kanssa.

Toistaiseksi en aio hankkia mitään tämän rinnalle, mitään mineraali-sitäsuntätä, koska minusta tämän pitää täyttää odotuksensa: mineraalimeikkipohjia markkinoidaan kertomalla, että yksi tuote tekee kaiken. Siispä tämä tuote saa luvan toimia ilman primeria, erityistä concealeria tai mitään mineral veiliä. Jos ihastun kamalasti, sitten voi olla eri asia...

Ja ei, tämä ei mullista maailmaani. En anna sen mullistaa maailmaani. Käytän meikkivoidetta varmaan vielä sittenkin, kun ne ovat poistuneet markkinoilta mineraalipohjien tieltä. Olen vanha konservatiivijäärä. Mutta yllättävän hyvän ensivaikutelman antoi tämä taikajauhoni... Hmm...

maanantai 24. tammikuuta 2011

Clarins Rouge Prodige Barocco

Clarinsin nyt jo myynnistä poistuva Barocco-kokoelma oli aivan upean näköinen ilmestys, mutta en mielestäni tarvinnut sarjasta mitään. En viitsinyt ostaa pelkkien nättien ulkokuorien takia tuotteita, joita en tarvitse. Mutta sitten...

kuva: escentual.com

Kokeilin puolihuviksen kämmenselälle huulipunasävyä, kun oli -40% alennuksella. Ihan nätti, mutta ei tarvetta. Mutta sepä tuhraus ei siitä kämmenselästä lähtenyt kulumaan oikein millään. No jopas jotain. Takaisin ostamaan se, kun saa melkein markettipunan hinnalla.

Pakkaushan on kaunis kuin mikä. Pisteet Clarinsille, jonka tuotteiden ulkonäköä mollaan vähän väliä.




Itse puna, ainoa tuon lookin sävy, sävy 130 (kokoelman nimen mukaisesti sävykin on Barocco) on syvän viininpunainen. Ei se kyllä nyt tuota promokuvan sävyä oikein vastaa missään kotini valaistuksessa, mutta nätti se on silti. Kuvassani on säädetty värejä vastaamaan ainakin omalla näytölläni aika tarkkaan oikeaa punaisen sävyä, sitä, minkä minä näen peilistä katsoessani. Kyllä sen melkein samaksi punaksi tunnistaa kuin promokuvassakin, mutta ainahan kaikki saadaan promoissa valoilla ja käsittelyllä näyttämään paremmalta kuin luonnossa.



Hylsyssä puna näyttää niin tylsältä punaruskealta, ettei sitä vaivautuisi oikein edes kokeilemaan, mutta tulipahan kokeiltua - tämähän on aivan eri värinen kuin hylsyssä, niin kuin melkein kaikki punat huulilla ovat.


Miksi tuomitsen kaikki punat aina katsomalla sävyä puikossa? Enkö ole jo tuhanteen kertaan oppinut, että se puikossa ruskea ei sitten olekaan mikään ruskea huulilla...

lauantai 22. tammikuuta 2011

EOTD ja YSL Semi-Loose Powder

Silmämeikissä Synapsi-klubilla saa taas olla vähän synkempää sävyä, niinpä MAC:in musta Paint Pot ensimmäistä kertaa kokeilussa. Pohjusteena koko luomella kulmaan asti Urban Decay Eyeshadow Primer Potion, MAC Paint Pot Blackground mustan ja violetin luomivärin alla sekä myös alarajauksessa. Luomilla vaaleat sävyt Lancômelta: Color Focus 201 (valkoinen), 202 (luonnonvalkoinen, häivutuksessä) ja hopeinen Color Design 501 Silver Shines. Violetti on Make Up For Ever 92, musta taas Inglot AMC 65. Viimeisiään vetelevä Lancôme L'Extrême ripsissä. Puhuin jo lokakuussa sen roskiinheittämisestä, jokohan olisi aika... No, lupaan, että se on mukana seuraavassa loppuneet-postauksessa. Sisäkajalina Lancôme Le Crayon Khôl mustana, pääasiallisena rajauksena Sensai Liquid Eyeliner LE01. Kulmat Dior Sourcils Poudre sävy Sable (Sand), sekä Tweezermanin kulmakarvageeli, joka ainakin kuivuu luonnollisen näköiseksi, vaikka tuolla karva harottaa.



Sitten siihen puuteriin. Tarvitsin uuden irtopuuterin, koska näin tässä vaiheessa talvea syksyllä ostamani Helena Rubinsteinin Illumination-irtopuuteri kävi aavistuksen liian tummaksi, oranssihtavaksi kasvoilla. Rubinsteinilla ei sävyä Medium vaaleampaa olekaan, joten se sulkeutui pois. Samoin oikein mukavassa Lancômen irtopuuterissa Poudre Majeure Excellencessa ei ole kuin sävyt 1 ja 3, ei kakkosta siitä välistä, ja ykkönen on kalmankalpea - kuten kaikki Lancômen vaaleimmat puuterit, hyviä silloin, jos haluaa kalmankalpean ihon.

No, päädyin tähän, YSL Semi-Loose Powder sävyssä 6, Light Apricot.

Rasia on nätti, mutta tietysti täynnä sormenjälkiä, kuten kaikki puuterirasiani aina.

Mutta mikä ihmeen semi-loose? Katsokaas:

Rasian päällimmäistä osaa kiertäessä se ikään kuin leikkaa tai raastaa kiinteästä kakusta puuteria. Tarkkaan katsoessa huomaa, että puuteri on kaksivärinen, keskellä menee sävyjen sauma. En tiedä miksi, mutta hassu yksityiskohta.

Käytössä puuteri käyttäytyy ihan nätisti, luonnollinen tulos, joskaan ei yhtä luonnollinen kuin Helena Rubinsteinilla, Illuminationissa kun on pientä helmiäishippusta mukana tekemässä pinnasta aavistuksen vähemmän matan - tämä puuteri on normaalipuuterien tapaan aivan matta.

Mukana tuli myös suti, joka hypistellessä tuntuu olevan ihan miellyttävän hyvälaatuinen ja pehmeä, mutta itse tykkään käyttää isoa, pitkävartista puuterisivellintä, joten tämä saa jäädä matkakäyttöön.

No, mikäs hyöty tästä semi-loose-muodosta on? Ainakin se, että ravistellessa puuteri ei tule siivilän läpi purkin kansiosaan laukussa mukana kulkiessaan, mutta irtopuuteri se silti on. Ainakin tätä purkkityyppiä on miellyttävämpi käyttää kuin normaalia, reiällistä versiota, mutta yhä pidän eniten perinteisestä sihdistä, jollainen on juuri siinä Lancômen Poudre Majeure Excellencessa.

Paula Begoun: Don't Go to the Cosmetics Counter Without Me


Paula Begoun on kerännyt jo jonkin verran mainetta kosmetiikkablogien parissa, ja osa tietääkin, mistä on kyse: Don't Go to the Cosmetics Counter Without Me on opaskirja kosmetiikan ostamiseen. Kirjassa annetaan läjäpäin tuotekohtaisia arvioita, ja siksi tästä kirjasta kannattaakin olla mahdollisimman uusi painos (uusin on tämä kahdeksas). Nimihirviön sijaan käytän tässä postauksessa vain lyhyesti "Paula sanoo...", "Paulan mukaan..." jne. vaikka kirjakin on useamman kuin yhden ihmisen tuotosta.

Kirja sisältää johdanto-osan ja varsinaisen tuotearvio-osan. Tuotteet on arvioitu symbolein sekä sanallisesti, symbolit on selostettu kirjassa ja samassa on myös kerrottu arvostelukriteerit.

Tähän kirjaan on jokaisella lukijalla asenteensa. Tämän tyyppiset teokset saavat yleensä aikaan kasan kauhureaktioita: "Mitä?! Eikö mansikanmakuinen kääretorttu sisälläkään aitoa mansikkaa?" (vrt. Totuus Lautasella ja siitä syntynyt kohu sekä muut vastaavat ravinto-kohukirjat). Osa Paulan tietoiskuista on itsestäänselvyyksiä vähänkään järkeville kuluttajille - mutta näin ei ole aina. Kuluttajan typeryyttä ei voi koskaan aliarvioida. Joku ihan oikeasti uskoo kaikki mainoskikat. Joku ei haista mitään palaneen käryä, kun tuote ei olekaan nimeltään mansikkakeittoa, vaan mansikanmakuista keittoa.

Osa Paulan tietoiskuista tulee itselleni aivan uutena tietona, esimerkiksi Paulan mukaan SPF 15 tuotteen kyljessä ei tarkoitakaan välttämättä minkäänlaista riittävää suojaa - ainakaan Paulan selvitystyön pohjana olevien tutkimusten mukaan. Osasta väitteitä joudun sanomaan, että en tiedä, onko väite oikeassa - jos Paula toteaa, ettei ole löytänyt yhtään tutkimusta, joka varmasti todistaisi kosmetiikkateollisuuden väitteen raaka-aineesta tai raaka-ainekombinaatiosta, se ei silti tarkoita, etteikö näin voisi olla. Se, ettei todisteita ole, ei ole sama asia kuin että väite olisi varmasti epätosi. Tämän syvällisemmin en jaksa pureutua kirjan tieteelliseen pohjaan, koska minä otan kosmetiikan harrastuksen kannalta, en niin vakavasti. Joka tapauksessa on hyvä tietää, että asiasta X on ollut erimielistä spekulaatiota. En kyllä yhtyisi Paulan näkemykseen siitä, että meikkifirmoja ei saa rakastaa, niihin ei pidä suhtautua tunteella vaan kylmällä järjellä. Relatkaa vähän!

Kirjaan tarttuvan ei ole syytä ryhtyä hysteerisenä heittämään kaikkea kosmetiikkaansa pois. Jos minä heittäisin pois kaikki sellaiset tuotteeni, joille Paula antaa suruhymiön, ei minulle jäisi juuri mitään jäljelle. Kriteerit ovat nimittäin niin tiukat, että vain harvat tuotteet saavat hymynaamoja, suurin osa tuotteista saa suruhymiöitä ja viivasuisia ei-hyvä-muttei-haitallinen-hymiöitä. Erityisen tiukka Paula on mahdollisesta ihoärsytyksestä. Kaikki vähänkään kenelläkään ihoa mahdollisesti ärsyttävää on bannilistalla. Siksi tämä opas olisi itse asiassa loistava herkkäihoiselle - Paula kun tyrmää suuren osan herkkäihoisille tarkotetuistakin tuotteista ihoa todellisuudessa mahdollisesti ärsyttävinä. Meikkipuolella arvostelu on väljempää, parempia arvosanoja on helpompi saada, mutta toisaalta taas kriteerit sillä puolella ovat monin tavoin mielestäni vajavaiset, kun minulle lieviä pettymyksiä aiheuttaneet tuotteet arvostellaan yhtä toimiviksi käytännössä kuin suuret suosikkituotteeni. Meikkipuoli on ehkä niin subjektiivinen asia, että tarvitset ison kasan arvioita kanssaihmisiltä, ja olet silti eri mieltä.

Ilmeisesti ihoni ei ole kovin herkkä. Yksi kosmetologi sanoi toista, mutta toinen toista. Oma tulkintani on aina ollut, ettei se herkkä ole. Käytänhän kuitenkin (joskin nykyään epäsäännöllisesti) sitä pahamaineista Cliniquen Clarifying Lotion 2:ta, joka kylvää kauhua ympäri maan, kun se vähintäänkin tuhoaa ihosi lopullisesti jollei jo aiheuta syöpää tai tapa välittömästi (mutta joka kuitenkin säilyy vuosikymmenet myynnissä, koska se toimii). Itse en omalla kohdallani ainakaan tule jatkossakaan siirtymään mihinkään pumpulikosmetiikkaan Paulan ohjeiden mukaisesti kieltäytyen kaikista hajusteista sun muista, ei se olisi enää hauskaa. Asenteeni koko kosmetiikkateollisuutta kohtaan on sinänsä kevyen leppoisa, että harrastusmielessä tykkään kokeilla, läträtä purkeilla, ostaa välillä hutiostoksia, löytää omia suosikkeja... Mansikanmakuista torttua saa ostaa, jos siitä tykkää, vaikka tietäisikin, ettei siinä ole aitoa mansikkaa, mutta se on muuten jotenkin ostamisen arvoista.

Tiedostan myös maksavani brändistä - koska hinta ja laatu kuitenkaan eivät aina korreloi - mutta mitä sitten? Ikuinen vertauskuvani hienoista alusvaatteista, jotka eivät kenellekään näy mutta jotka saavat olosi tuntumaan sisäisesti hieman paremmaksi on paikallaan tässäkin. Paula kritisoi kovasti myös selekosmetiikan ylihinnoittelua, mutta minä sanoisin, että brändistä saa veloittaa. Markkinatalous nyt vaan toimii näin, kukin silti ostakoon mitä haluaa. Paulan kirjasta saa kyllä loistavan säästöoppaankin: esimerkiksi Armanin huulipuna kehutaan loistavaksi, mutta samaan arvioon lisätään myös, että vastaavan saa kyllä Lorkulta ja Max Factoriltakin.



Muutamia esimerkkejä tuotearvioista poimin tähänkin, minulle tutuista sarjoista ja tässäkin blogissa vilahdelleista.

Dermalogican ihonhoito tyrmätään lähes kokonaan ihoa ärsyttävänä, kuten myös The Body Shopin ihonhoito, iso osa Cliniquesta (ihon varsinainen puhdistus), joka kuitenkin on kohtuullisen hyvin siedetty sarja. Lush saa myös lähes pelkkiä surunaamoja - vain kaksi tuotteista saa viivahymiön. Tyrmätään siis aivan lyttyyn, Lushissa ei ole Paulan mukaan mitään muuta hyvää kuin raaka-ainelistojen ilmoittaminen mainoslehdessä. Elisabeth Ardenin klassikko 8 Hour Cream variaatioineen tyrmätään yliarvostettuna vaseliinina. Minulla toimii kyllä hyvin, ja iho on voinut hyvin sitä päivävoiteena käyttäessäkin.

Entinen suosikkimeikkivoiteeni Lancômen Color Ideal on kirjan mukaan erinomainen, mutta minusta käytössä täysin vastaava sen korvannut Teint Miracle on beautypedia.comin (lisää arvioita kirjan lisäksi löytyy sieltä) mukaan vältettävien listalla, surunaamalla varustettuna - koska siinä on alkoholia eikä kunnollista aurinkosuojaa, toisin kuin edeltäjässään. Teint Miraclessa kyllä komeasti seisoo kyljessä SPF 15. Tämä oli hauska tietää, vaikken itse asiassa edes edellytä meikkivoiteeltani suojakerrointa.

Lancômen La Base Pro on tuote, jota ilman en voi elää. Kirjassa: "you're simply not getting your money's worth."

Olemme me jostain samaa mieltäkin:

Lancômen ylivoimaisen hyvät ripsivärit kyllä saavat hymynaamoja Paulaltakin. Samoin MUFE:n ja MAC:in luomivärit (molemmat merkit saavat ihan kivasti hyviä arvosteluja muistakin tuotteista). Jotain hyvää löytyy Cliniquen ihonhoidostakin, kuten Redness Relief -sarja ja Take the Day Off Cleansing Balm. Lempikuorintani Chanelilta on myös hymiöllä, samoin YSL:n Touche Eclat -valokynä ja UDEPP.

Lempirajauskynäni Lancôme Le Crayon Kohl saa vain viivahymiön: ainoana puutteena tosin mainitaan se, että kynä pitää teroittaa. Paulan kirja suosii automaattikyniä, minä teroitettavia. Saman asian Paula toistaa myös Diorin Sourcils Poudre -kulmakynästä: hyvä muuten, mutta teroitettava.

Yhteneväisesti Paulan kanssa jätän suosiolla jatkossa hyllyyn Urban Decayn Big Fatty Colored Mascaran ja Clarinsin silmänrajauskynät ja Beauty Flash Balmin. Paula taas suositteli Maybellinen Colossal Volum'ia, minusta se oli huono Lancômen tapaiseen tottuneena.



Halpojen ja hyvien tuotteiden etsijöiden onneksi kirjassa on arvioita myös esim. Avonista, Rimmelistä, NYX:istä, ELF:istä, Maybellinestä (todella yllättävän paljon hymynaamoja) ja Lorkusta, muutamia mainitakseni.



Kaikenkaikkiaan suosittelen siis jos vaikka minkälaisille ihmisille:
- Niille, jotka sensaatiohakuisesti haluavat paljastaa kaikki kohdat, missä kuluttajaa mahdollisesti saatetaan viilata linssiin
- Herkkäihoisille tai muuten ongelmaihosta kärsiville tuotteiden valikoimiseen
- Ostosvinkkeinä hyvien tuotteiden etsijöille
- Niille, jotka haluavat tietää ylipäätään lisää kosmetiikan vaikuttavista aineista tai lukea tuotteesta enemmän kuin mitä siitä kyljestä irti saa
- Nippelitiedon kartuttamiseen

Itse tulen varmasti palaamaan tämän kirjan ääreen vielä useasti, erityisesti ostaessani sikaa säkissä eli merkkejä, joita ei Suomessa myydä, sekä etsiessäni uusia kokeiltavia sellaisissa tuotetyypeissä, joissa sitä lempparia ei ole vielä löytynyt.

Muistakaa kuitenkin: ottakaa iisisti tämän kirjan kanssa. Ei tarvitse jeesustella täydellisen ihonhoidon kanssa - et ole huono ihminen, jos käytät ehkä mahdollisesti ihoasi ärsyttävää (tai jonkun ihoa ärsyttävää) tuotetta, yhtään sen enempää kuin et ole huono ihminen syödessäsi korvapuustin, vaikka tiedät, ettei se terveellistä olekaan. Älä aseta tätä itsellesi Raamatuksi, hulluksihan siinä tulisi. Kirjassa on silti keskeinen teema ja tärkeä asia tiedostaa: ihonsa liiallinen ärsyttäminen ei ole hyväksi.

Ja että oli muuten ihan surkea idea kirjoittaa ajatuksenvirtana ja yrittää jälkeenpäin kyhäillä väliotsikoita boldaamalla tekstinpätkiä, kuten nyt tein. Onneksi olkoon, jos luit loppuun asti, ja anteeksi. :)

perjantai 21. tammikuuta 2011

Kaikkea kuraa ne minullekin myyvät.

Ajattelutavalla "no ei tää maksa juuri mitään, kokeillaanpas tällasta vaikka tuskin toimii" ei yleensä tule kuin paha mieli.


R.O.C.S. Tooth Stain Eraser on tuollainen kynä, jolla pitäisi poistaa värjäymiä hampaista. Toimi yhtä paljon kuin valkaiseva hammastahna eli ei toiminut. Kaiken lisäksi tuo pää tuntuu vähän joltain kynsien puolikarkealta viilalta, ja pelkään, että käytön jatkamisella tuhoan hammaskiilteeni viimeisetkin rippeet. No juu, kyllähän siinä sanotaan, ettei kynä välttämättä toimi jos värjäytymä ulottuu syvälle hammaskiilteeseen. Mutta pitipähän kokeilla. Näilläkin rahoilla olisi hyödyllisemmin ostanut vaikka lottokupongin.


Nivea Refining Clear-up Strips, mustapäälaput. Ei mitään havaittavaa vaikutusta, ei edes sen vertaa kuin Cliniquen Clarifying Lotionillani saan. Lisäksi laput olivat liian pieniä, ja käyttöohjeet hieman epäselvät. Totesin lopulta, että ennakkokäsitykseni mukaisesti hieman tahmea puoli on se, joka tulee ihoa vasten, ja kankainen ulkopuolelle (varmistettuani asian ensin kahdella kielellä). Mitä ihmettä oikein edes odotin näiltä? Ettäkö suorastaan matoja hyppäisi ihostani ulos? No ei tapahtunut kyllä mitään, seuraavallakaan kerralla, ja naamalle kuivuvat laput - ne siis kostutettiin iholle kiinnittämisen lisäksi - tuntuivat epämukavilta. INCI:ssä on kyllä toisena silica, absorbentti, joka minun logiikallani voisi imeä itseensä jotain - kosteutta nyt ainakin.

Näkyvää vaikutusta mustapäiden maagisen poistumisen muodossa on turha odottaa, toisin kuin pakkaus lupaa. Piruillaksesi voit kokeilla, kyllä niitä lähtee puristamalla ihan samaan malliin kuin ennenkin. Siellä ne ovat ja pysyvät. Puristellakaan ei saa, kun ongelma vaan pahenee. Hyvällä säkällä ikä ja hormonitoiminnan muutokset auttavat. Hyvä ihonhoito sentään auttaa siihen, ettei pääse näppylöitä syntymään, mutta ihohuokosia tilkitsevää, mustapäät ja muut möhnätukkeumat ikuisuuksiin poistavaa ainetta tuskin on keksitty, vaikka kaiken maailman ihohuokospienentäjiä markkinoidaankin.

Puolivuotisarvonta!



Helmikuun vaihtuessa blogini täyttää puoli vuotta, ja siksipä puolivuotisarvonta. Palkintona on tällä kertaa seuraavaa:

- Clarins Caily Energizer Cleansing Gel, puhdistusgeeli Clarinsin nuorelle aikuiselle suunnatusta sarjasta
- Make Up Storen valkoinen jauhemainen Eyedust-luomiväri, sävy Crystal
- IsaDoran Bold Tip Eyeliner, tussikärkinen eyeliner, musta
- Yves Rocher Couleurs Nature Glitter Eye Pencil, sävy 10 Rose Pailleté (lämmin metallisen kupari glitterillä)
- Avon Ultra Colour Rich -huulipuna sävyssä Divine Wine

Koko satsi lähtee yhdelle onnekkaalle. Aikaa osallistua on blogin puolivuotispäivään eli tammikuun loppuun, 31.1.2011 keskiyöhön asti. Postitan palkinnon vain Suomeen.

Voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tähän blogitekstiin. Laita kommenttiisi mukaan sähköpostiosoite, jotta saan sinuun yhteyden jos voitto sattuu kohdalle.

Sinun tulee olla lukijani Bloggerin kautta ja näin minun on voitava nähdä sinut lukijoissani
(Google-käyttäjäraati blogisivuni oikeassa palkissa tai lue-nappi yläbannerissa ollessasi kirjautunut sisään, kysy jos et osaa). Sinun on siis jättäessäsi kommenttia oltava kirjautunut sisään Google-tilisi tunnuksilla, jotta kommentti näkyy Blogger-käyttäjän lähettämänä tuolla kommenttikentässä ja voin tarkistaa, oletko lukijani. Tämä ihan jo siksi, että hankaloittaisin edes hieman satunnaisten blogiin eksyjien osallistumismäärää - sellaisten, jotka vain etsivät jollain Google-haulla arvontoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettäkö sinun tarvitsisi olla pitkäaikainen lukija - kunhan arvontaan osallistuessasi olet nähnyt sen verran vaivaa, että olet lisännyt blogini lukemistoosi.

Jokainen osallistuja saa yhden arvan jo näin. Voittomahdollisuutensa voi myös tuplata, samaan tapaan kuten muissakin kosmetiikkablogiarvonnoissa. Sekä blogillisilla että blogittomilla osallistujilla on yhtäläiset mahdollisuudet tuplata voittomahdollisuutensa.

-Blogilliset osallistujat: kerro arvonnasta omassa blogissasi, laita kirjoitukseesi linkki tähän arvontaan (ja laita kommentissasi minulle linkki tuohon blogikirjoitukseesi samalla, kun osallistut arvontaan) TAI jos et jostain syystä halua mainostaa, kerro kommentissasi jokin hyväksi kokemasi kosmetiikka-aiheinen niksi. Jommasta kummasta +1 arpa. Voit toki tehdä molemmat jos haluat, mutta maksimiarpamäärä on joka tapauksessa 2 per henkilö.
-Blogittomat osallistujat: Kerro jokin hyväksi kokemasi kosmetiikka-aiheinen niksi. Vastauksesta + 1 arpa.

Näin siis jokaisella osallistujalla joko yksi arpa tai kaksi arpaa, voittajat valitsen sattumanvaraisesti random.orgilla antaen jokaiselle edellä kerrotuin tavoin yhden tai kaksi numeroa.

Kosmetiikka-aiheisen niksin, oivalluksen tai muun ei tarvitse olla mitään elämää suurempaa tai sillä tavalla uniikkia, etteikö sitä kukaan muu olisi keksinyt aiemmin. Tämä voi siis olla jotain tyyliin "huultenkuorinta valmistuu kotona hunajasta ja sokerista", "Lushin Porridge-saippuasta saa hyvä jalkakuorinnan" (tämä on muuten oikeasti lukijaltani saatu hyvä vinkki) tai "minulla kynsilakka kuivuu parhaiten, kun kahden paksun kerroksen sijaan laitan kolme hyvin ohutta". Vastauksia ei arvostella, en siis pistä palkintoa parhaan niksin antajalle vaan voittaja valitaan satunnaisesti. Tällä saan tänne myös toivottavasti kivaa lukijalähtöistä sisältöä teille ja minulle kosmetiikkakikkojen ja oivallusten muodossa.

Kysy, jos jäi jotain epäselväksi! Onnea osallistujille!

torstai 20. tammikuuta 2011

Meikkipöytäni

Kun meikkinurkka on kerrankin jokseenkin siistinä, kai sen voisi sitten esitelläkin (vaikka mulla on maailman rumimmat valot).


Meikkaan yleensä joko tässä, vessassa tai valoisaan vuodenaikaan ikkunan edessä. Meikkipöydälläni ei ole kunnon valaistusta, nuo säälittävät rumat kohdelamput ovat kyllä tarpeeksi kirkkaat, mutta valo on liian kellertävää. Lähietäisyydelle ovat avuksi ledvalot, jotka ovat kirkkaat ja kylmät kuin mitkä, mutta tarkat.

Kovin usein sänkyni vierusta on niin täynnä rojua, ettei meikkipöydälle mahdu puskemaan läpi...

Meikkien lisäksi kulmanurkkahyllyyn on päätynyt myös kaikennäköistä muuta kosmetiikkaa (kaksi ylintä hyllyä kuvassa), koska en niitä halua kuumassa kylpyhuoneessakaan säilyttää. Tämä ei suinkaan ole ainoa kosmetiikkavarastoni, vaan kosmetiikka on vallannut koko asunnon. Kynsilakkani ovat seinällä makuuhuoneessa, hajuvedet suurimmaksi osaksi ikkunalaudalla, aktiivikäytössä oleva ihonhoito yms. yöpöydän laatikossa ja ainoastaan lähes päivittäin käytettävät tuotteet ja ei-pilaantuvat kylpyhuoneessa. Tuon meikkauspöydän alta löytyvässä arkussa on sekalaista käsiin ja jalkoihin liittyvää: manikyyrisälää, voiteita, viiloja, buffereita...


Meikkipöytäni on hieman vaihdellut järjestystään fiiliksen mukaan, mutta tällä hetkellä tilanne on tämä. Kovin tilava pöytä ei ole, ei siihen pysty hirveästi tavaraa levittelemään meikatessaan. No, menevätpähän takaisin paikoilleen!


Piianpeilin päällä on Iittalaa säilytystarkoituksessa: Aalto-kipoissa spaatteleita (päätin sijoittaa ne tuohon kun niitä ei koskaan jaksa kaivaa muuten kun tarvitsisi) ja mustia vanupuikkoja (totta kai vanupuikkojen pitää olla mustia). Vitriini-rasiassa on mustia peruspompuloita, joita tarvitsen myös aina mutta joita ei koskaan löydy mistään. Nytkin siellä on kokonaista yksi (1) pompula.


Piianpeilin vasemmalla puolella on pitsisissä mukeissa (oikeasti tuikkulyhtyjä) vasemmalla kulmakynä ja -geeli, tussirajauksia, puikkoluomivärejä ja valokynä, keskimmäisessä huultenrajauskyniä ja oikeapuoleisessa kajaleita ja muita ei-nestemäisiä silmänrajauksia. Ikean lasimaljakoissa takavasemmalla nestemäisiä eyelinereita, takaoikealla ripsivärejä ja kahdessa etummaisessa huulipunia.



Piianpeilin oikealla puolella on laseissa siveltimiä. Lisää löytyy kulmahyllystä ja vessasta, tässä vain ne, mitä käytän. Neljä Ikean lasimaljakkoa takana sisältävät meikkipohjatarvikkeita: primereita, meikkivoiteita, peitevoiteita, irto- ja kiinteää puuteria, valokyniä/peitekyniä, korostuspuuteria...

Piianpeilin laatikossa on irtopuutereita, näköjään myös terotin, joka oikeasti kuuluisi vessaan, varjostusväri, poskipunaa, highlight-puuteri ja meikkipuuteri - ylipäätään tuollaisia rasioita, mitä on ikävä pitää noissa korkeahkoissa lasimaljakoissa.

Pöytäni vasemmanpuoleisessa laatikossa on pieniä luomiväripaletteja ja yksittäisiä nappeja. Rasiat ovat Clas Ohlsonilta, tarkoitettu työkalupakin sisään mutta erottelevat hyvin eri sävyt. Noissa on tietty logiikka: erikseen siniset, vihreät, violetit, hopeat/harmaat, kulta/creme/ruskea.


Oikeanpuoleisessa laatikossa lisää luomivärejä (isot paletit ja jauhemaiset luomivärit), poskipunia, irtoripsiä, ripsiliima, Savetteja ja pari korkkaamatonta FLE:tä.

Kulmahyllyssä alhaalla on valkoisessa pitsikupissa silmämeikkisälää: pohjusteita, MAC:in Paint Poteja, Inglotin geelirajauksia ja MUS:n Mixing Liquid. Vieressä siellä myös huulirasvoja, Escadan kesätuoksut, koruja, MAC:in Fix+, putkiloita siveltimien kuljetukseen ja muuta epämääräistä.

Kunpa ne kaikki olisivatkin tässä nurkassa älykkäästi, mutta osa pyörii lattioilla, eksyy kassien uumeniin, löytyy vessan kaapista vaikkei sen siellä kuuluisi ollakaan tai on muuten evakossa jossain harvinaisen käytön tai tilanpuutteen vuoksi. Mutta eipä näitä meikkejä loppujen lopuksi mulla niin hirveästi ole! ...paitsi ehkä luomivärejä. Niitä on vähän yli 140 sävyä. Ja silti puuttuu mukamas monia, esim. kunnollista shokkipinkkiä en omista lainkaan, pastellipinkkejäkin vain kaksi.

Sunnuntaipäiväni kuvina

Sunnuntaina, loppuviikon hirveästä päänsärystäni toipuneena, lähdin Hämeenlinnaan löytöeläintöihin. Nyt Helsingissä asuessani käyn löytöeläintalollamme harvemmin, kerran kuussa suunnilleen siivoamassa. Tässä päiväni kuvina.

Junamatkalla aamuseitsemän junassa ehtii lukea Hesarin ja kuunnella musiikkia.

Meikkiä ei siivoustöihin tarvitsisi, mutta on se sentään kivempi näyttää jotenkin asialliselta asiakaspalvelutehtävissä. Junassa ehtii meikkauksenkin hoitamaan.

Pukeudutaan hassuihin suojatossuihin.

Annetaan aamulääkkeet.


Hiekkavadit seulotaan, lisätään uutta hiekkaa, pistetään likaisia vessoja pesuun, lakaistaan ja pestään lattiat, viedään roskia pussikaupalla.

Siivousvälineet pestään myös, aina käytön jälkeen.

Vanhat vesi- ja tuoreruokakipot kerätään pois ja tiskataan - tiskiä tulee kolmisen koneellista joka päivä.

Uutta murkinaa ja uudet vedet kissoille.

Täytetään raksukippoja.

Onneksi työseura on mukavaa:

Kotiin tultuani tein postauksen ja kaaduin kuolleena sänkyyn jo kello 20. Palkkaa tästä ei saa, mutta katsokaa nyt tätä viimeisintäkin kuvaa, pieni tassunputsaaja touhussaan, mitä sen eteen ei tekisi.

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

DiorSkin Nude Natural Glow Creme-Gel Makeup

DiorSkin Nuden kakkumainen meikkivoide levitetään pakkauksen mukana tulevalla sienellä. Make Up Store -kokeiluni jälkeen otin kokeiluun myös tämän. Plussaa tuote saa ulkonäöstään (myös Diorin söpö kangaspussukka tulee mukana), helppokäyttöisyydestään työmatkameikkinä ja keveydestään: tätä voi levittää vähän miten sattuu junamatkalla, koska tulos on hyvin luonnollinen. Miinusta tulee kuitenkin siitä, että väri on hieman liian tumma keskelle talvea (tämä 010 on kaikista vaalein). Onneksi sävyn tummuus on niin lievää, että puuterikerroksella tulos on jo ihan oikean värinen. Miinusta myös siitä, että kiiltävään nenänpäähäni tämä ei tartu oikein kunnolla, eikä kerrostaminenkaan nenään onnistu, kun edellinen kerros pyyhkiytyy pois samalla. Samaa ongelmaa on minulla aika useassa meikkipohjassa. Lisäksi tämän pysyvyys ei ole ihan meikkivoiteeni luokkaa, tarvitsisi ehkä kokeilla tätäkin primerin kanssa. Ei vaan tekisi mieli lisätä kiireaamuihin enää yhtään lisää tuotteita läträttäväksi.

No, loppuarvosana? Hintava, ei täydellinen, en ostaisi toista kertaa. Ajaa kuitenkin asiansa ja pienien puutteiden kanssa voi elää. Nyt mulla on sitten kaksi ihan kohtuullista työmatkameikkipohjaa, mutta kumpikaan ei osoittautunut ylivertaiseksi. Eletään kuitenkin näillä.

Helppoa kulmakarvoille

Ollakseen kynä, Diorin Sourcils Poudre jättää uskomattoman pehmeän jäljen. Kynä on kuin puuterimainen, ja tulosta voi pehmentää vielä toisen pään harjalla. Alunperin ostin juuri tällaisen kynän vain siksi, että se oli oikeastaan ainoa, josta löytyi sopiva harmaanruskea sävy (453 Sable - Sand). Aivan identtinen tämä ei omien kulmieni värin kanssa ole, mutta lähemmäksi on hankala päästä. Mitä enemmän tätä olen nyt käyttänyt, sitä tyytyväisempi olen. Tässä siis vinkkinä teille, jotka ette jaksa panostaa kulmiin niin paljoa, että jaksaisi leikitellä kulmaväreillä, luomiväreillä tai siveltimillä, mutta ette myöskään halua kynän piirtävän tarkkaa, luonnotonta viivaa. Toki tälläkin saa tarkkaa viivaa, kunhan kynän teroittaa ensin ja painaa lujempaa. Muuten tämä kynä levittyy hyvin kevyellä painamisella - toisin kuin monet kulmakynät, joita olen tuossa shoppailureissuilla kokeillut. Pysyvyyden kanssakaan ei ole ollut mitään ongelmia, kulmia ei koskaan tarvitse korjailla päivän mittaan.

Minulla tällainen kestää käytössä vuoden, pehmokoostumuksestaan huolimatta. Mukana tulee myös oma teroitin.

tiistai 18. tammikuuta 2011

Orly Cosmic FX Halley's Comet

Nyt on viimeinenkin ja kaikista ihanin Cosmic FX:n lakka käyty läpi. Tämä sininen vivahtaa aivan vähän turkoosinvihreään päin. Muut kokoelman lakat löydät Cosmic FX-tagin alta.

Halley's Comet on turkoosinsininen, hileet taittavat hieman vihreään/kultaan. Ehdottoman kaunis lakka. Ylempi kuva auringonvalossa (jee, lauantaina oli aurinkoa!) ja alempi tärinäkäsikuva keinovalossa.

MAC Cham-Pale

Koska Turku oli Suomen pääkaupunki eka, on ilmeisesti heidän saatava MAC:in kokoelmatkin eka. Uusin Suomessa myyntiin tullut kokoelma Cham-Pale julkaistiin Turussa jo viikko-pari aiemmin, tänä maanantaina kokoelma vasta tuli esille Helsingin keskustan Stockmannille. Kokoelmana tämä on aika tylsä, nudevärejä. Muutama löytö kuitenkin osui kohdalle.

Very Important Platinum on kynsilakka, jonka pääilme on hopea, mutta tämä hopea taittaa vihreään ja kultaan valosta riippuen. Tykkään kovasti lakan kumisesta korkista, vaikka se onkin muuten vähän epäkätevä paksuutensa takia.


Paint Pot sävyssä Dangerous Cuvée jatkaa samaa sävymaailmaa. Tämä tuskin tulee käyttöön yksinään, lähinnä suunnittelin tämän luomivärien pohjalle.



MAC nimeää kokoelmansa usein aika hauskasti: Champale Wikipediassa.
Seuraava Suomessakin julkaistava kokoelma on Peacocky, myyntiin helmikuun alussa. Marcel Wanders -kokoelma ei Suomeen koskaan tullut, olisin himoinnut huulipunaa mutta enpä saa. Tietäisikö joku mistä tilata? Keväämmällä olisi tulossa myös Wonder Woman Collection, muu kokoelma ei innosta mutta... nämä ripsivärit!!

Lumenen meikkipuuterini alkoi vedellä viimeisiään, ja koska se ei kuitenkaan ole maailman paras, ajattelin vaihtaa. MAC:in tiskillä kun asioin, Studio Fix -meikkipuuteri lähti matkaan. Alkufiilikset: hyvin kevyt, voisi olla hitusen vaaleampikin. Myyjän kanssa valitsimme minulle NW20:n, joka kai sinänsä on ihan hyvä väri ottaen huomioon, että ruskeaverikkönä minulla on hitusen tummempi iho kuin kalpeanvaaleilla suomalaisilla vaaleahiuksisilla noin yleensä. Kuitenkin tykkään siitä, että meikkipohja on mieluummin hieman omaa ihoa vaaleampi kuin pikkuisenkaan tummempi.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Inglot viimein myös Helsinkiin!

Sellon Inglotin myyjä tiesi kertoa, että helmikuussa Inglot avataan myös Itäkeskukseen. Suunnitteilla olisi saada liike auki 11.2. Hyvä homma helsinkiläisille, tätä olikin jo odotettu. Itselläni tosin alkaa olla kyllä jo Inglotista aika hyvät varastot...

Täydensin luomivärikokoelmiani tällaisella satsilla:

...nyt alkaa olla Inglotin luomiväritarjonta minun osaltani käyty läpi. Ruskeita erityisesti on tullut hasmtrattua Inglotista sekä muita sävyjä, joista en niin paljon pidä ja joita ei siksi ole tullut ostettua. Nyt on niitäkin, hulluja kokeiluja varten. Toki joukossa on monia sellaisiakin, jotka olen ostanut vain upea sävyn takia (esim. Pearl 413, yläkuvassa alarivin toiseksi vika) ja neljä nättiä violettia. Tässä uudelleenjärjesteltynä kaikki kolme palettiani, vanhoista swatcheja löytyy tästä postauksesta.



Geelirajauksia tuli ostettua pari lisää. Alkuun sisärajauksena nämä kirvelivät, eivätkä nämä vieläkään ihan hirvittävän hyviltä tunnu ellei laita sisärajausta tarkasti mahdollisimman lähelle ripsen tyveä kauas itse silmästä. Mutta pysyy kuin synti!

EDIT 16.3.2012: Inglotin rajaukset kuivuvat purkkiinsa jonkun verran, vaikka sen sulkisi hyvin. Mielestäni tämä vaikuttaa levittyvyyteen, ja enää tuo vihreä ei ainakaan tartu alapuolelle waterlinelle niin hyvin kuin ennen. Ylärajauksessa toimii yhä kuten ennenkin.


Sävyt 74, 82 ja 86, tässä vielä swatcheinä.


En ole kovinkaan hifistelijä siveltimien suhteen, näissä siveltimissä houkutti halpa hinta. 30 T rajauksiin sekä pallopäinen 80HP luomivakoon. Molemmat tulivat tarpeeseen, kaikissa rajaussiveltimissäni on liian lyhyt varsi, ja tuollaista pyöröpäätä en omistanutkaan.



Poskipunia/varjostusvärejä. Näiden koostumuksesta täytyy hieman valittaa, liian varisevia. Hinta on kuitenkin kohtuullinen, kun näitä saa ostettua useamman itse valitun värin kimpassa. Siinä koko Inglotin liikeidean paras puoli, Freedom Palettet. Kuin irtokarkkikaupassa olisi.

No, onko Inglot jo vanha juttu vai vieläkö ihmisiä jaksaa innostaa?