sunnuntai 20. helmikuuta 2011

BareMinerals

Kaikkeen sitä ihminen ajautuu. En olisi kuvitellut esiintyväni tieten tahtoen netissä ilman meikkiä, mutta tähän postaukseen sitä tarvittiin. Puhuin jo aiemmin bareMineralsin meikkipohjasta. En jaksa toistaa kaikkea samaa kuin edellisessä postauksessa, sieltä voi lukea ensifiilikseni. Ensifiiliksen jälkeen kovin moni asia ei ole muuttunut. Ostin The Body Shopin kabukin, ja tokihan kabukilla saa huomattavasti parempaa tulosta kuin ensikokeilullani jollain randomilla puuterisudilla. Silti, pääosin olen yhä samaa mieltä: bareMineralsin mineraalipohja on kuin pirun hyvää meikkipuuteria.

ilman meikkiä/mineraalimeikkipohjan kanssa/mineraalipohja ja silmämeikki

Kyllähän tämä arkipohjasta menee oikein hyvin, nopea ja helppo laittaa. Varmasti kaiken sen hehkutuksen arvoinen, minkä mineraalimeikit ovat saaneet. En itse ainakaan ole koskaan törmännyt näin hyvään meikkipuuteriin - jos olisin, olisi se tosiaan maailman paras meikkipuuteri. Pinta ja jälki on kuitenkin enemmän meikkipuuterimainen kun peittävän meikkivoiteinen.

Pari väitettä mineraalipohjasta on kuitenkin vielä todistamatta. Ensinnäkin, ihon kunnon paraneminen ei ainakaan minulla ilmennyt. Sen sijaan mineraalipohja kuivattaa pintakuivaa sekaihoani, joka sinänsä ei vielä ole suuri miinus, sillä niin kuivattavat muunkintyyppiset meikkipohjat, iho on tyytyväisin ilman meikkiä. Toisekseen, en todellakaan pärjää sillä määrällä, mitä bareMinerals itse väittää sopivaksi määräksi. Ehkä pidän niin paljon peittävämmästä lopputuloksesta, mutta kyllä minä käytän varmaan kaksi kertaa sen verran tätä kuin niissä mainoksissa, joissa kehutaan kuinka pienellä määrällä mineraalien kanssa tulee toimeen. bareMineralsien tässä versiossa (original) on kierrettävä avausmekanismi, ja kun purkki on kokonaan auki, siinä on neljä avointa reikää. Kyllä minä joudun ihan kopistelemaan reippaasti sitä jauhetta rasian kanteen, ja useimmiten tarvitsen vielä santsikierroksen. Olisi toki mahdollista, että tämä johtuisi kabukistani, mutta kun Karkkipäivästä lukee kabukin olevan ihan hyvä, ei voi uskoa, ettäkö olisin ostanut ihan susiturhan sudin. Plussaa muuten synteettisyydestä TBS:lle.


Meikissä MAC:in tällä hetkellä kaupoissa olevasta Peacocky-kokoelmasta luomiväri Odalisque, josta swatch tässä, kun ei se tuolta kuvasta noin laimeassa meikissä mihinkään näy. Ylempi peitepuikkopohjusteella, alempi ilman mitään pohjustetta.

perjantai 18. helmikuuta 2011

Rakennekynsistä

Meinasin ensin kirjoittaa vain lyhyesti uudesta löydöstäni - nimittäin styluksesta kapasitiivisille näytöille ja sen tuomasta uudesta mahdollisuudesta hankkia 2010-luvun puhelin - mutta samallahan tässä runoilee rakennekynsistä pidemminkin. Kuvia en nyt ehdi kaivamaan, laitetaanpa niitäkin tähän postaukseen myöhemmin.

Hankin rakennekynnet kohta 5 vuotta sitten. Yritin kasvattaa omiani koko pienen ikäni sitä aiemmin, mutta millään eivät kasvaneet - ei ravintolisillä, ei säännöllisillä rasvauksilla tai millään ihmelakoilla. Olenkin aika vahvasti sitä mieltä, että hoitaminen vaikuttaa kynsien pituuteen vain jossain määrin, loppu on perinnöllistä. Äidilläni oli aina pitkät kynnet, ja minä olisin halunnut samanlaiset, mutta omat kynteni liuskoittuvat ja katkeilivat.

Ensimmäiset kynteni otin Etelärannan MissLis-studiossa. Maksoivat silloin 2006 jonkun satasen, nyttemmin hinnat ovat nousseet joka paikassa. Huolto oli jonkun reilun 50 euroa silloin, olisiko ollut 56 euroa. Ensimmäisen kerran katkaisin kynnen vasta vuoden rakennekynsien ottamisen jälkeen. Täytyy sanoa, että kynsistudiolla on väliä, sillä monilla halpispaikoissa laitetut ylioppilasjuhlakynnet hajosivat jo heti juhlien jälkeen... Itse olen käynyt neljässä eri paikassa Helsingissä, mutta syrjähyppyjen jälkeen palasin takaisin MissLisille ja jäin pysyvästi. Nykyään tosin en enää käy Etelärannassa, koska lempikynsimuotoilijani sieltä (Salla) siirtyi kosmetologiksi. Nyt käyn Stockmannin yläkerrassa Nail Care Lisillä, siis saman ketjun hoitolassa, Hennalla. Huolto akryyleille maksaa 65 euroa per kerta. Tytöt tekevät siellä kukin oman toiminimensä kautta, mutta asiakkaan silmiin tämä ei näkyisi, ellei asiasta tietäisi.

Pelkästään hyvälaatuinen (usein myös kallis) kynsistudio ei riitä. Eri tekijöillä on erilainen kädenjälki, ja vaikka teknisesti eri kynsimuotoilijat olisivat samaa tasoa, huomaan kuitenkin ne minimaaliset erot. Kaiken lisäksi kynsimuotoilijan ja asiakkaan tunnettua jo vähän pidempään muotoilija oppii asiakkaan mieltymykset. Esimerkiksi minulle on tärkeää se, että kasvuraja tehdään mahdollisimman näkymättömäksi, kynsien pitää olla soikeat ja pituuden oikea.

Minun kynteni ovat aina olleet akryylikynnet. Niinpä tietoni toisesta vaihtoehdosta, geelistä, on vain kuulopuhetta. Geelikynnet ovat hieman pehmeämmät ja näin myös taipuvammat, mutta ilmeisesti myös ne pitää tehdä hieman paksummiksi. Kestävyydeltään geeli ja akryyli ovat samaa luokkaa, mutta yleensä sanotaan akryylin kestävän hieman paremmin. Käytännössä molemmat ovat kuitenkin lähes samaa, ja nämä kaksi eri tapaa eroavat pääasiassa näkyvimmin siinä, missä muodossa aine levitetään kynnelle. Akryylikynsissä massa tehdään jauheesta ja nesteestä siveltimellä, ottamalla kostutettuun siveltimeen jauhetta ja painelemalla se kynnelle sen jälkeen. Geeli on kylläkin kuitenkin hieman läpinäkyvämpää, jonka takia se voi olla parempi ratkaisu silloin, jos halutaan tehdä kynnet ranskalaisella manikyyrillä. Itselläni on aina värilakkaa, koska en pidä ranskalaisesta manikyyristä normaalimuodossaan - kahdella värilakalla se kyllä on kiva. Akryyli kovettuu itsestään päivän kuluessa, mutta ensimmäisenä päivänä saunomista tulisi välttää.

Yksi suuri väärinkäsitys akryylikynsissä on se, ettäkö omat kynnet tarvitsisi viilata aivan lyhyeksi ennen rakennekynsien tekoa. Näin kyllä on silloin, jos kynsi tehdään tipillä. Tippi on sellainen kaupassa myytävien liimattavien kynsien tapainen pala, joka kiinnitetään kynnen kärkeen, jotta sille saadaan pituutta. Akryyli levitetään tämän jälkeen sekä oman kynnen että tämän tipin päälle. Itselläni kuitenkin jo ensimmäiset kynnet tehtiin muotilla. Tätä menetelmää voi käyttää, mikäli kynsiteknikko se osaa ja oman kynnen pituus riittää. Muotilla tehtäessä oman kynnen alapuolelle kiinnitetään muotti, joka on muovikelmua - taipuisaa, mutta ei tietenkään mitään elmukelmua. Akryyli sivellään muotin päällä haluttuun mittaan, oman kynnen päätä reippaasti pidemmälle. Akryylin hieman kuivuttua muotti otetaan pois. Kynsien ei tarvitse olla mitenkään erityisen pitkät tätä menetelmää varten, niiden ei tarvitse esimerkiksi näkyä sormen päässä kämmenpuolelta. Riippuu toki kynsiteknikon taidoista, kuinka lyhyisiin kynsiin muotilla saa tehtyä, sekä siitä, kuinka pitkälle asiakkaan oma kynsipeti kynnen alla tulee. Oman kokemukseni perusteella minulla pysyy paremmin muotilla tehdyt kynnet, mutta kyllä niitä tippikynsiäkin tulee otettua joskus, jos kynsi oikein pahasti katkeaa.

Rakennekynsiä laitettaessa oma kynsi hiotaan alta tarttumapinnan aikaansaamiseksi, ja ennen akryylin laittamista siihen lisätään vielä päälle primer, joka syö rasvan tarttumapinnalta. Akryyli itsessään jämähtää kynteen sitten kiinni, sitä ei siis esimerkiksi liimata millään. Jos tippejä käytetään, ne kyllä liimataan pieneltä osaltaan kynteen kiinni. Tämä kynnen hiominen ei ole se, joka niinkään tuhoaisi kynnet - ennemminkin se paljon puhuttu rakennekynsien aiheuttama tuho omille kynsille aiheutuu siitä, kun akryyli irrotessaan repii mukana oman kynnen pintaa. Poistettaessa kynsi hiotaan pois, mutta täytyypä tunnustaa, että olen sen kaksi kertaa kun olen ilman kynsiä ollut kesän (toisen kerran ravintoladuunin takia, toisen kerran muuton ja remontin ja yleisen laiskuuden takia) poistanut ne ihan itse julmin keinoin. Julmista keinoistani huolimatta saan rakennekynsien jälkeen omat kynteni täysin entiselleen kolmessa kuukaudessa kasvattamalla ja käyttämällä (osin kosmeettisena apuna) silkkihoitoöljyä.

Kun kynsi kasvaa, rakennekynsi siinä päällä menee tietysti kasvun mukana, ja näinpä kynnen juureen tulee kasvuraja. Tämän kasvurajan takia mennään sinne huoltoon. Säännöllinen huolto auttaa kynsien kestämisessä. Oman huoltovälin oppii pian, minulla se on kesäisin kynsien kasvaessa nopeammin 4 viikkoa, talvisin 5 viikkoa. Kyllähän tämä joskus lipsuu kuuteenkin viikkoon, ja yleensä kynsien katkeaminen tapahtuu juuri tuolloin huoltovälin venyessä ylipitkäksi. Kynnet ovat alttiimpia katkeamiselle myös silloin, jos ne ovat ylipitkät. Ottaen huomioon sen, että minulla tosiaan meni ensimmäinen kynsi poikki vasta noin vuoden jälkeen, en sanoisi katkeilun olevan mikään erityinen ongelma. Katkenneen kynnen voi kyllä mennä huoltamaan aikaisemminkin (minun studiollani jotain 10 euroa per kynsi).

Yksi hassu piirre rakennekynsissä on, en tiedä onko tämä sama sitten huomattavissa myös heillä, joilla kynnet kasvavat pitkäksi. Itselläni (ja monilla muilla) kynsipeti kasvaa hurjan pitkäksi kynnen alla, aivan toisella tavalla kuin silloin nysäkyntenä. Näinpä oman kynnen (joka siis kasvaa rakennekynnen alla vähitellen, lopulta viilaamisen tuloksena ihan sinne kärkeen asti ulottuvaksi) ja sormenpään liittymäkohdassa näkee kynsipedin. Ja jessus että se sattuu, jos kynsi katkeaakin niin lyhyeksi kuin ilman rakennekynsiä! Tuo kynsipedin ylikasvaminen tuo kynnelle lisää pinta-alaa sormella ja siten kestävämmän kiinnityksen rakennekynnelle, jonka alla se oma kynsi on. Kynsipetiä voi myös hioa kynsiporalla, mutten koe tähän tarvetta. Jotkut kynsimuotoilijat sitä tekevät, mutta minua se sattuu enkä koe sitä esteettisesti merkitykselliseksi.

Kynsilakka kestää rakennekynsillä pienen ikuisuuden. Ensimmäisenä alkaa paistamaan juurikasvu, vasta sitten kynsilakka alkaa kulua päästään. Näinpä lakkaa ei tarvitse vaihtaa kuin parin-kolmen viikon välein, jos ei itse halua. Lakkaa poistaessa käytetään asetonitonta ja öljytöntä kynsilakanpoistoainetta. Lisäpituuden lisäksi tuo lakan huima kesto, lakan laadusta riippumatta, on yksi minun mielestäni parhaita ominaisuuksia rakennekynsissä. Ei tarvitse kantaa huolta siitä, onko kynsilakka chippaantunut - se ei chippaanu. Luonnonkynsissä lakka kesti minun kynsissäni maksimissaan vuorokauden, riippumatta laadusta, pohja-/päällyslakasta ja laittotavasta. En ymmärrä lainkaan, miten muiden blogien ihmiset voivat saada lakan kestämään kynsissään jopa viikonkin. Huh huh! No, eipä minulla kynnet kasvaneetkaan, ehkä tämä on myös sidonnaista siihen kynsien pehmeyteen, liuskottumiseen ja taipuisuuteen.

Lisää hassua silpputietoa: rakennekynsien kanssa ei tarvitse pitää huolta oikeasta viilaustavasta. Saa sahata edestakaisin ajattelematta, ettäkö tuhoaisi kynsiään. Viiloja kyllä kuluu: säännöllisessä käytössä on viisi erilaista viilaa: lyhennysviila (normaali karkea Mavalan kynsiviila monipakkauksesta), kaksi karkeusasteiltaan erilaista bufferia, esikiillotusviila (hyvin hienojakoinen, lähes sileä) ja täysin sileä kiillotusviila. Ei näin montaa viilaa tarvitsisi, mutta itse tykkään hioa kasvurajan mahdollisimman näkymättömiin buffereilla.

Lopuksi siihen asiaan, mistä tätä postausta aloitin kirjoittamaan. Nimittäin kännyköihin. Kapasitiivinen näyttö, joka melkein kaikissa uusissa älypuhelimissa on, on ollut päänsärky monelle pitkäkyntiselle. Se kun vaatii käyttämisen sormenpäällä, sillä kynsi ei johda sähköä. Suunnittelin jo puolivitsinä sähköä johtavia rakennekynsiä, mutta johan se vihdoin ja viimein tuli markkinoille: nimittäin stylus, joka johtaa sähköä! Noita tikkuja saa ihan verkkokauppa.comista erilaisina, Nokiallakin on nykyään jo sellainen lisävarusteissa. Kynsiongelmat hiiteen, minäkin pystyin ottamaan uuden puhelimen. Saunalahdella oli ihan kiva tarjous, ja seuraavat pari vuotta olenkin sitten sidottu maksamaan 19 euroa kuussa Samsungin Galaxy S:stä ja netistä. Sillä ei kyllä näin pitkiä postauksia kirjoiteta, sitä varten on tietokoneet. :) Onnittelut, jos jaksoit lukea loppuun - multa jäi vielä sanomattakin vaikka mitä, ja siksi olen avoin kysymyksille.

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Uutta Make Up Storen juhlavuonna

Make Up Storen uusimmassa lehdessä (josta kuva myös napattu) jokin pisti silmään - muukin kuin silmiinpistävä kuvankäsittely. Nimittäin tulossa on The Palette, johon voi kerätä jo omistamiaan MUS:in standardikoon tuotteita. Tri-Brow, Cover-All Mix ja suuremmat luomivärit esimerkiksi ovat tätä kokoa. Näemmä tuo toimii jotenkin niin, että napeista revitään kannet irti. Sitä ei kuvasta selvinnyt, miten napit pysyvät paletissa kiinni. Kenties ovat vain juuri jämptisti sopivan kokoisia nuo reiät, sillä kuvateksti kuitenkin kertoo, että nappien järjestystä voi aina muuttaa. Toivoisin, että tähän menevät myös vanhanmalliset luomivärinapit, mutta tuskin.

MUS:ilta ihan hyvä veto, ainakin niille, joille on kertynyt sarjan tuotteita enemmän. Tällaiset itse kasattavat paletit kun ovat muutenkin pop. Erikseen ostettuna tuotteille tulee kuitenkin paljon hintaa, tähän kun ei näytä sisältyvän ainakaan tämän lehden tietojen mukaan mitään alennusta ostaessa paletin täyteen.

Tämä jää varmaan itseltäni hankkimatta kun tuohon sopivia tuotteitakaan ei minulla ole kuin kaksi (tai kolme, jos vanhan mallinen luomiväri sopii), mutta ihan näppärä uusi tuote, josta varmasti joillekin on iloa.

lauantai 12. helmikuuta 2011

Rakkaustarina


Koska vanha rakkaani ei enää kyennyt tyydyttämään kaikkia tarpeitani, täytyi minun vaihtaa uuteen. Kuva sieltä, mistä ostinkin, Verkkokaupasta. Meillä oli hieman vaikea alku. Ensimmäisen illan kone toimi oikein hyvin, mutta tuntemattomasta syystä loppuillasta nettiyhteys alkoi pätkimään. Kolme muuta konetta kotonani kyllä netissä olivat ongelmitta, mutta tämä kone ei toiminut, ei piuhan päässä eikä langattomana. Palautuspisteellä menin siihen kohtaan illasta, jolloin kaikki vielä oli hyvin, mutta ei tämäkään auttanut. Parin päivän vatvomisen jälkeen totesin, että peli on menetetty, palautan laitteen tehdasasetuksiin. Tämän jälkeen kaikki sujui oikein hyvin. En todellakaan tiedä, mitä Windowsille tapahtui, sillä tein tämän tehdasasetusten palauttamisen jälkeen kaiken saman, mitä tuona ekana iltanammekin - asensin samat ohjelmat ja tein kaiken muutenkin samoin. Ehdin jo kirota tämänkin Bill Gates errorin takia Windowsin alimpaan manalaan, mutta nyt olen taas vanhassa kannassani - Windows ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta se on tuttu ja turvallinen, helppokäyttöinen, pyörittää haluamiani ohjelmia ilman kommervenkkejä (toisin kuin Mac ja Linuxit) eikä vaadi nörttiä käyttämiseen (kuten Linuxit).

Ja tosinörtithän voivat sitten haukkua minut pystyyn ihan luvan kanssa. Kyllä, se on Acer, ja kyllä, se on Acer Windowsilla.

Mutta mikäpä rakkaussuhteemme alussa oli kosmetiikan kannalta kivaa? RSS-feed työpöydällä, klikkaamalla kuvan isoksi näet, että piilomainostan Sensaistia.

Vanha rakas palvelee yhä kakkoskoneena, ja minikannettava kodin ulkopuolella. Enhän toki hylkää vanhaa rakastani. Keväällä tähän talouteen muuttaa vielä poikaystävän mukana kolme läppäriä ja pöytäkone, mutta silti meiltä puuttuu jotain - yksi Mac olisi saatava.

perjantai 11. helmikuuta 2011

Urban Decay 24/7 Glide-On Eye Pencils

Urban Decayn Glide-On-rajauskyniä silmille on kehuttu kotimaisissa ja ulkomaisissa blogeissa. Nämä omani sain joululahjana, kuvissa näkyvien lisäksi vielä täysikokoinen musta tuli mukana. Ylhäältä alas kuvissa näkyvät sävyt (kuten myös swatchissa) ovat nimeltään Stash, Mildew, Ransom ja Electric.

Sävyjen välillä on laatueroja. Violetti Ransom on heikoin pigmentiltään. Metallinhohtoiset kynät ovat puolestaan heikompia siinä mielessä pigmentiltään kuin saman sarjan mattamusta, sillä (metallinhohdonkin takia) värisävy ei ole niin intensiivinen. Näkyvää jälkeä näillä saa silti, ja uskallankin arvioida 24/7 Glide-On-kynät lähes yhtä hyviksi jollei jopa yhtä hyviksi kuin Lancômen iki-ihana Le Crayon Kohl. Miksi? Koska näissä on juuri se ominaisuus kohdallaan, mitä minä kajaliltani kaipaan: sen on kyettävä sisärajaukseen. Ja nämä pehmeät, melkein voidemaiset kynät levittyvät kyllä hyvin waterlinelle. Pysyvyys on myös normaali, joutuuhan näitä lisäilemään päivän mittaan kuten kaikkia sisäkajaleita, mutta tuopa ei haittaa niin kauan, kun ikuisesti pysyvää sisäkajalia ei ole keksittykään.

Hieman miinusta nämä saavat kuitenkin siitä, että ylärajauksesta on tehtävä aina paksu. Voidemainen kynän olomuoto ei teräväkärkisenä pysy, joten kovin tarkkaa ja ohutta viivaa ei näillä tee. Muutoin uskallan suositella pehmeistä kajaleista pitäville, netin kauttahan ainoastaan näitä Suomeen vielä toistaiseksi voi tilata, kun eivät Urban Decaytä täällä myy.

torstai 10. helmikuuta 2011

Joulu-tammikuussa loppuneita

Vuodenvaihteessa loppuneista tuotteista pääosa oli kuivuneita tai muuten käyttöikänsä päättäneitä, ei niinkään loppuun asti kulutettuja.

Muutama kynsilakka. Keskimmäistä glitterlilaa en tainnut montaa kertaa käyttää, ostettu eurolla tai parilla Bulgariasta. Samasta paikasta on myös oikeanpuoleinen vihreä, kiva väri, tätä oli käytetty vähän enemmänkin. Ne kaksi kuivuivat kyllä ennen aikojaan, ja heitin oikeastaan koostumuksen paksuuntumisen takia menemään. Sen sijaan vasemmanpuoleinen Rimmelin lakka 214 Purple Rain loppui ihan oikeasti, sitä ei juurikaan purkin pohjalle jäänyt. Lempiviolettejani, mutta kyllähän tälle seuraajia löytyy.

Taas yksi Paul Mitchellin hoitoaine kului loppuun. Sen jälkeen kokeilin Toni&Guyn Straight & Protect Conditioneria, joka on tarkoitettu lämpökäsitellyille hiuksille. En saanut mitään suurta iloa tästä, täysikokoista en osta. Tämä pieni olikin juuri siksi, että sitä voi testata matkakoon verran ennen ostopäätöstä. Biozellin kuivashampoo loppui myös. Tämähän on käsilaukkukoon tuote, saisivat myydä isommissa pakkauksissa, sillä näin nopealla kulutuksella en oikein haluaisi samaa ostaa. Tekisi mieli ostaa iso Tigi taas tilalle, koska näitä pieniä saa muuten olla ostelemassa koko ajan. Toisaalta, kuka estää ostamasta useampaa Biozellin halppista samalla kertaa?

Kasa sekalaista. Pari ripsiväriä loppui, Lancômen L'Extrême ja Max Factorin FLE. Tämä on ensimmäinen FLE, jonka heitän roskiin, ja täytyy vähän ihmetellä tuoksun muutosta. L'Extrême oli käytössä paljon pidempään, mutta ei alkanut haista miltään (kuten ne eivät minulla koskaan aiemminkaan ole alkaneet). L'Extrêmet heitän pois vasta, kun tulokseksta ei enää saa näyttävää. Tuoksun muutos nyt kuitenkin kertoo minulle, että on ripsarin vaihdon aika, ja siksi FLE lähti roskiin myös. Mavalan ripsienhoitoaine lensi roskiin siksi, että sekin alkaa jo olla oikeasti epähygieeninen näin reilun puolen vuoden käytön jälkeen. Valkoinen aine oikein näyttää, kuinka siihen on jäänyt pieniä jäämiä ripsiväristä silmämeikin poistosta huolimatta, hyh.

Ripsivärien vaihtoikähän on monesti ohjeistettu siihen kolmeen kuukauteen, mutta minä en heitä pois, ellei syytä ole. Nyt oli.

Lancômen huulirasva Aqua Fusion Lèvres loppui vihdoin. Vihasin sitä vesimelonin tuoksua, joka tästä jäi. Muutenkin on hassua, että Lancôme oli näinkin hoitotuotteen näköiseen pakkaukseen saanut vielä sovitettua makuhuulirasvaa - sininen huulirasva, joka haisee vesimelonille ja maistuu makealle! No, vesimeloni tökkii niin pahasti, etten tätä voisi koskaan itselleni ostaa.

Toinenkin huulirasva loppui, The Body Shopin Cocoa Butter Lip Care Stick. Tämä oli kiva, hyvin kosteuttava ja tuoksultaan sopiva. Voisin ostaa toistekin, jos tätä vielä myytäisiin. No, noita huulirasvoja riittää kyllä jo valmiiksi.

Yksi Lancômen Color ID-meikkivoidenäyte loppui. Näitä näytekokoja olen käyttänyt matkoilla mukana.

Dermalogican Multivitamin Thermafoliant jäi mieleen kivana peruskuorintana. Aiemmin väitin, etten huomaa tässä mitään lämpövaikutusta, mutta kyllä kieltämättä suuremmilla määrillä ja kuivemmissa käsissä tämä kuumenee, kun ainetta levittää käsilleen. Kasvoille vietäessä lämmöntunnetta ei enää ole.

Make Up Storen glitteriset eyelinerit ovat parhaimpia mahdollisia. Todella näyttövä lopputulos, rajaus koostuu glitteristä eikä ole vain rajausviiva, jossa on glitteriä siellä täällä. Tähän on muutama kaverikin aikanaan ihastunut. Olen kokeillut myös IsaDoraa, jotain muita halpismerkkejä ja Lancômen sesonkituotteena ollutta glitterrajausta, mutta ne eivät olleet glitteriä nähneetkään tämän rinnalla. Nyt kuivui loppuun sävy Angel, onneksi yksi hopeinen multicolourglitter löytyy vielä. Harmi, että nestemäiset linerit kuivuvat aina ajan myötä. Niitä on kuitenkin kivempi käyttää kuin vaikkapa MUS:en Mixing Liquidia ja glitteriä, onnistuu nopeammin ja näppärämmin. Joka tapauksessa tämä tuote saa minulta täydet pisteet.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Kokeile siitä testeristä äläkä luota oletukseen...

Joulun jälkeen ostin alennusmyynneistä Lushista joulun sesonkihuulikuorinnan. Kuvittelin saavani jotain samanlaista kuin Bubblegum-kuorinta. Sen kummempia en siis tutkaillut, nuuhkaisin vain ja totesin tuoksun miellyttävän. Mutta se koostumus. Eihän tämä sitten ollutkaan mitään samanlaista, kuin sokerirakeinen Bubblegum.

Koostumus on tahnaa, joka on kuitenkin sen verran kuivakkaa, että se murustuu levittäessä. En ymmärrä mikä tässä pitäisi kuoria, sillä ainakaan mitään mekaanista kuorintaa en tästä saa irti. Ainesosista vain sokeri voisi toimia kuorivana, mutta eihän se tällaisessa sulaneessa muodossa toimi, sen pitäisi olla rakeista. Olikohan tämä omani maanantaikappale vai pitikö tämän tosiaan olla rakeeton? Muita tuotteen ostaneita?

Lushin tuotteet ovat käsintehtyjä, mutta sitä en tiedä, kuinka pitkälti. Tuotteen pohjassa oleva valmistajatarra sanoo "Tuotteen valmisti KINGA B1," eikä tuo ainakaan lisää uskoani kovinkaan perinteiseen käsityöprosessiin.

INCI vegaaninen: hedelmäsorbetti (siis mikä?), sokeri, manteliöljy, karpalonsiemenöljy, sitruunaöljy, citral, limonene

tiistai 8. helmikuuta 2011

Riitta Vaara - Meikki itselle ja ammatiksi

Tällainen ilmestyi minulle luettavakseni. Mielenkiinnolla olen lukenut, ja luettavaa tässä riittää vieläkin. Riitta Vaaran kirja Meikki itselle ja ammatiksi on tarkoitettu myös opiskelukäyttöön, ja tässä setvitäänkin asioita perinpohjaisesti värioppien, ihon rakenteen, kasvojen muoto-opin, työasennon ja muun sellaisen kautta.

Sanoisin, että aika suolaisen hintansa takia kirja on ehkä liiankin perusteellinen sellaiselle, joka haluaa vain niitä perinteisiä varjostusvinkkejä - mutta taas oivallinen, jos perusasiat on nähty ja kuultu jo moneen kertaan mutta tiedon lisääminen kiinnostaa. Kirjassa ei käydä kosmetiikkaa niinkään raaka-aineiden kannalta läpi, vaan ennemminkin käytön ja tarkoituksen kannalta - siis ei kosmetiikkakirja, vaan meikkauskirja, kuten nimikin antaa ymmärtää.

Kirjan alussa on mielenkiintoinen johdatus kosmetiikan historiaan, tämä oli ehkä kirjan parasta antia minulle. Meikkauksen tekniikkaohjeita on runsaasti, kerrotaan kuvausmeikeistä ja asioista, joihin vain itseään meikkaava ei juuri törmääkään. Kirjassa on myös ikääntyvän ihon meikkauksesta, ongelmaihon meikkauksesta, häämeikistä, silmälasimeikistä...

Meikkaamisesta kiinnostuneen kannattaa kurkistaa, jos tällainen löytyisi kirjastosta, jollei itse halua kirjaan sijoittaa. Kotimaiset kirjat tietenkin ovat muutenkin kalliita, kun niillä on pienempi levikki kuin englanninkielisillä.

Kirjaa mukana on ollut tekemässä myös Riitan oppilas Tintti Alanko, jonka blogiin pääset tästä.

Ja niin, Nealla on arvonta, osallistumaan pääset tästä. Kivoja, ulkomaisia palkintoja!

torstai 3. helmikuuta 2011

Lancômen kevät 2011 - täysosuma

Lancômen tämän kevään Ultra Lavande -kokoelma oli loistava, toisin kuin edellinen. Kokoelma näyttää aika pastelliselta, mutta onneksi violeteissa on sävyäkin ihan kivasti. Sarjan perhoskuvioinen korostuspuuteri on kamalan söpö, mutta valitettavan ylihintainen, kun eihän sitä raaskisi edes käyttää! Kolme voidemaista luomiväriä lookkiin kuului myös. Niitä en jäänyt himoitsemaan, mutta violetinsävyinen Ombre Absolue -luomivärinelikko lähtee varmasti matkaani alennusmyynnistä, jos niitä siinä vaiheessa enää löydän. Geelirajaus violettina oli myös kiva, ja lempikajalistani on taas saatavana violettia (onneksi mulla on aikaisemmista lookeista jo pari violettia). Kynsilakka, joka tuossa promokuvassakin näkyy, oli kyllä liian pastellinen minun makuuni.

Mutta mikäs se olikaan kokoelman helmi? Hypnôse Drama -ripsiväri violettina.


Laadultaan tuo Hypnôse ei ole Lancômelta lempparini, mutta mainio sekin on. Hypnôse paksuntaa ripsiä hieman liikaa, etenkin näin massan ollessa aivan tuoretta. Minä sen sijaan haluan mieluummin pituutta kuin tuuheutta, koska tuuheus näyttää ripsivärivalmistajien mielestä tarkoittavan sitä, että ripsiväriin luodaan pienoinen hämähäkkiefekti. L'Extrême on siksi laadultaan aavistuksen enemmän makuuni, mutta onhan tämä ehdottomasti tämänhetkisistä violeteista ripsiväreistäni laadukkain.

Sävy on jees, ei onneksi niin pastellinen kuin miltä se promokuvissa ja Lancômen nettisivuilla näyttää. Silti, odottelen vieläkin sitä täydellistä violettia ripsiväriä, joka on niin shokeeraavan violetti, ettei sellaista voi mikään Lancôme julkaistakaan. MAC:iltä on tulossa keväällä Wonder Woman -kokoelma, jossa on myös värikkäitä ripsivärejä, odotan innolla! Tämä Lancômen violetti on hyvä arkikäyttöön tai hillitympään meikkiin, mutta kunnon väriläiskäksi (sellaiseksi kuin Make Up Storen shokkiväriripsari) tästä ei vielä ole. Sävy on silti huomattavissa helposti, ja yhtään tämän räväkämpänä tämä ripsiväri menettäisi suurimman osan ostajistaan.

Monet värilliset ripsivärit ovat yhtä tyhjän kanssa, koska pidentävyys-/näyttävyysefekti jää mitättömäksi, eikä värillinen ripsiväri yleensä tuo katseeseen samaa intensiivisyyttä kuin musta. Hypnôse on kuitenkin niin hyvä ripsiväriominaisuuksiltaan, että ripset kyllä saavat komeutta. Ei voi muuta kuin suositella.

keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Arvonnan voittaja...

Puoli vuotta on tullut täyteen ja palkinto arvottu random.orgin avustuksella.

Koska on todella tylsää vain kertoa arvonnan voittajasta, jauhetaan tähän vähän muutakin, ulkokosmetiikallista asiaa samaan. Viimeisin hullutukseni on geokätköily. Tätä on pitänyt aloittaa jo niin kauan, mutta vasta viime viikonloppuna pääsimme vauhtiin. Ihan käsittämättömän mukaansatempaavaa, pöhköä nörtteilyä. Etsitään kätköjä gps-paikannuksen avulla, kätköjä on ihan Helsingin keskustassakin.

Niin ja se voittaja. Se on Elisa. Sähköpostia on lähtenyt voittajalle, onnea voitosta! :)