torstai 31. maaliskuuta 2011

Tokidoki Cromatico Eyshadow Palette

Tämä violetti paletti on Tokidokin, sävynimeltään Adieu. Näitä saa Sephorasta, muttei käsittääkseni muualta. Tokidokilta olen aiemmin kokeillut tussieyelineria ja lipstainia.

Tokidokin design on tuollaista japsihassuttelua. Paletissa on rasia pohjalla, luomivärien alla. Ihan hauska idea - alunperin siellä oli pieni maskotti, mutta sinnehän saa vaikka jotain muuta meikkisälää.

Paletissa on poikkeuksellisesti vaahtomuoviapplikaattorin sijaan minisivellin.


Swatch-kuvat otin sekä kylmässä iltapäivävalossa että lämpimässä sähkövalossa.


Sephoran sivujen mukaan sävyt ovat seuraavat:
Carina: white shimmer
Ciao Ciao: thistle pink pearl
Adieu: amethyst shimmer
Al Dente: dark gray plum shimmer

Paletissa on kolmea eri laatua: huonoa glitteriä, perushelmiäistä ja voimakaspigmenttistä mattaa. Carina on helmiäisvalkoinen, ja paletin heikoin lenkki, sillä koostumuksessa on isoja glitterhippusia, jotka varisevat kovasti. Ciao Ciao taas on paletin yllättäjä: se on kaksisävyinen pinkki, joka heijastaa tietyssä kulmassa sinisenä, ja tämä efekti näkyy luomillakin. Kivasti pigmenttiä, helmiäissävy. Kuvissa näyttää hailakammalta kuin oikeasti - kaksisävyisiähän on vähän vaikea kuvata ilman kaarevaa pintaa (kuten duochromelakoissa kynsi) tai liikettä. Adieu on koostumukseltaan samanlainen kuin Ciao Ciao, tummempana kuitenkin aavistuksen vaikeampi häivyttää. Al Dente on oikeammin mattamusta, jossa on violettiä glitteriä. Mattaisena myös hieman hankala häivyttää, mutta todella musta, siis oikeasti mustan musta, kuten swatcheista huomaa.

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Oho, taas hyvä naamio Avonilta.

Ensialkuun mainostusta, Nean blogissa magneettilakkoja ja muuta kivaa arvonnassa! Olen jo aiemmin kehunut yhtä Avonin naamiota, nyt kokeilin toista ja tulokset olivat samat. Moneen otteeseen olen todennut, että olen laiska käyttämään naamioita, ellen ne tuloksia heti - useimmiten en näe. Tämä Planet Spa -sarjan Dead Sea Minerals Facial Mud Mask on syväpuhdistava, ja sitäpä se tosiaan tekikin. Vaikkei minulla juuri koskaan tulekaan nenään mitään näppylöitä, mustapäitä ja laajentuneita ihohuokosia löytyy. Tämän naamion jälkeen mustapäät muuttuivat vain laajentuneiksi ihohuokosiksi - kaikki se kura, mitä tekisi mieli rutistaa sieltä pois, oli poissa. Ihan joka ainoaa mustapäätä tämä ei tyhjentänyt, mutta merkittävissä määrin. Tuoksu on aika olematon tuotteessa, levittyy kivasti ja ennen kaikkea ei ole peel off -naamio vaan poispestävä - vihaan peel off -naamioita, kun ne tarttuvat pieniin ihokarvoihin. Erityisesti suosittelen tätä niille, joilla on paha tapa näpertää niitä mustapäitä nenästä. Se vaan laajentaa niitä ihohuokosia, altistaa tulehduksille ja vaurioittaa ihon pintaa saaden sen lohkeilemaan rumasti. Tämä naamio tekee sitä samaa mustapäiden(kin) puhdistamista, eikä tarvitse enää mennä sormineen sinne perään sörkkimään. Näin kahden naamion kokemuksella (kolmaskin on tulossa testiin) voin todellakin suositella Avonin syväpuhdistavia naamioita. On harvinaisen kivaa pystyä suosittelemaan jotain todella halpaa kuten Avonin tuotteet, koska näitä useammalla on mahdollisuus taloudellisen tilanteen estämättä kokeilla. Että on muuten oksettavaa puhua mustapäistä. Ei mitään glamourin häivähdystäkään. Melkein sama kuin kertoisi yksityiskohtaisesti siitä, mikä wc-paperi on parasta naisille. (Menemättä yksityiskohtiin se on muuten Soft Embo.)

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Mukavuusalue

Koko teini-iän käytin lähes ainoastaan mustaa, viininpunaista tai violettia lakkaa. Mukavuusalueeni oli aika suppea. Lisäksi viininpunaiset rajautuvat vain siniseen taittaviin, ruskea viini ei nappaa. Vaikka nykyään käytän paljon laajempaa sävyvalikoimaa, yhä edelleen koen nämä värit sellaisiksi kynsilakkojen peruspilareiksi - viininpunainen ja violetti ovat minulle samanlaisia peruslakkoja kuin punaisen eri sävyt monelle muulle. Kun katsoo kynsilakkasarjoja, suurin osa on punaista, cremeä ja pinkkiä. Jos minä tekisin lakkasarjan, siellä olisi hillitön määrä erilaisia violetin ja viinin sävyjä.

Mutta katsotaanpa, mitä siellä on. Tässä on sulassa sovussa selektiivisiä merkkejä ja tarjoustalokamaa. Lähdetään liikkeelle tuosta kello kahdentoista todella vaaleasta hologrammivioletista, siitä kiertäen myötäpäivään.

Color Club: Fashion Addict
Color Club: Wild at Heart
Yolizul: 451
Maybelline Colorama: 67 Wonder Violet
Arcancil Easy Vernis: Violet Saint Tropez
China Glaze: Stella
Clarins Le Vernis Multi Éclat: 250
Mary by Yolizul: sävyn numero pyyhkiytynyt aikojen saatossa olemattomiin
Davina: 9
IsaDora Perfect Nailpolish (todella vanha IsaDoran sarja): 66 Frosty Wine
IsaDora Perfect Nailpolish: 92 Icy Blackberry
Lancôme Vernis Triple Tenue: 218
OPI Designer Series: Extravagance
Orly: Take Him to the Cleaners
Paris Memories: 230
H&M Nailpolish: Goddess On Stage [sic], itse kirjoittaisin tuon Goddess on Stage.
China Glaze: C-c-courage
China Glaze: Grape Pop

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Blogivinkki Android-puhelimelle


Tämä ehkä liittyy enemmän blogeihin yleensä kuin kosmetiikkaan, mutta ajattelin jakaa yhden widget-suosituksen kanssanne, koska täällä varmaan on lukijoina pari muutakin blogiaddiktia. Googlen oma Google Reader -widget on suoraan sanottuna ihan pyllyräkää, mutta Pulsen widget taas on oikein näppärä. Widgetissä saa blogit näkymään joko tuollaisina isoina tai sitten pieninä, jolloin neljä mahtuu samalle työpöydälle. Pulsen muihin puoliin en ole vielä tutustunut, siellä on ties mitä uutiswidgettiä myös, mutta tämä rss-feed oli ainakin kätevä. Näytettävät blogit saa valittua suoraan Google-tilin tilatuista blogeista. Että mä rakastan nykyaikaa. Mikä olisikaan parempi tapa viettää työmatkat? Junassa Tikkurilaan ehdin meikata loppuun, kuunnella samaan aikaan Spotifyta, sen jälkeen lukea Metron paperiversion, tsekata kännykältä Hesarin uutiset - ja nyt vielä kätevästi katsoa muutamat blogipäivitykset.

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

Orly Matte Vinyl ja timantti-overdose

Kynsihuollon yhteydessä pyysin mustaa lakkaa, sillä halusin päästä kokeilemaan Color Clubin Covered in Diamondsia sen päällä. Päädyimme mattamustaan, sillä kirkas musta oli hieman lopussa eikä minun takiani kannattanut avata uutta pulloa, sillä matta käy ihan yhtä hyvin tuon toisen lakan alle. Kyllähän kynsimuotoilijani totta kai tarjoutui avaamaan uuden pullon, mutta minä pidin sitä turhana - ja pääsinpähän kokeilemaan tätä mattalakkaakin!

Orly Matte Vinyl oli aika hauska sellaisenaan.


Sitten tapahtui OD:t. Lakkasin ensin yhden kerroksen Color Clubin Covered in Diamondsia, ja olin sitä mieltä, että se ei riitä - hileet kun eivät levity ihan tasaisesti joka paikkaan. Lakkasin toisen kerroksen, ja sain tuloksena kynnet, jotka näyttävät tasan siltä, että kerroksia on nyt tullut vähän liikaa. Hileet ovat aika isoja, joten ne näkyvät rumasti törröttämässä kynnellä.

Mitä tästä opimme? Se yksi kerros tätä lakkaa riittää. Kaksi on liikaa.

Sitten vielä ei-maksettua mainontaa, täytyy meinaan todeta, että Nailfixin/Cesarsshopin Satu antaa aivan uskomattoman hyvää asiakaspalvelua. Tilasin pari lakkaa Nailfixiltä keskiviikkona myöhäisillalla (tämä Color Club ja Essien mattapäällyslakka), torstaiaamuna tajusin tarvitsevani myös pari kynsihyrrää Cesarsshopin puolelta. Laitoin torstai-aamuna kahdeksalta palauteboksin kautta kysymyksen, olisiko postikuluja mahdollista saada yhdistettyä näiden kahden nettikaupan välillä. Sain vastauksen jo yhdeksältä aamulla, tein sitten lisätilauksen Cesarsille, maksoin saman tien ja tuotteet olivat seuraavana päivänä minulla. Siis vuorokaudessa! Satu kertoi tsekkaavansa ennakkomaksulla (siis ei suoraan e-maksulla, joka ohjautuu takaisin myyjän palveluun, vaan sillä sellaisella jossa saa maksutiedot sähköpostiin) maksetut aina aamuisin pankissa käydessään, ja onnistuin maksamaan Nordeasta Nordeaan ennen tätä pankkireissua ja suoritukseni näkyi tilillä. Satu vinkkasi kyllä myös siitä, että tuolla suoralla e-maksulla maksutiedot tulevat nopeammin, ei tarvita pankissa käymistä ja jos pikaisesti haluaa tilauksensa, se e-maksu on nopeampi. Hyvän ja nopean palvelun lisäksi sain pienen yllärin paketissa, itse en ole niin ahkera kynsien koristelija ettäkö sitä käyttäisin, joten se tulee osaksi seuraavaa arvontaa.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Luonnonkosmetiikkamessut

Pro Luonnonkosmetiikka ry järjesti tänä viikonloppuna Luonnonkaunis-messut. Messut ovat avoinna vielä huomennakin, jos joku halukas ei tänään ehtinyt.


Paikkana toimi Finlandia-talo, olikin ensimmäinen kerta siellä minulle.



Kello 11-12 oli pahin ruuhka, ständeille ei meinannut päästä millään. Onneksi lähempänä kahtatoista ruuhka hellitti.


Messujen söpöin tuotemerkki ja samalla ihanin näytteillepano oli Aamumaalla, joka myi ekosaippuoita.


Lapsille oli kasvomaalausta Santen kasvoväreillä.


Ihan messujen alkuun oli infopaketti siitä, mitä luonnonkosmetiikka on. Weledan edustaja kertoi, että synteettiset raaka-aineet ovat minimissään luonnonkosmetiikassa. Sertifikaatteja on paljon erilaisia, eri kriteereillä. Ylipäätään olisi hyvä, että joku tunnettu sertifikaatti on, mainostajat käyttävät luonnonkosmetiikan nousukautta törkeästi hyväksi. Sulfaatteja, parabeenejä ja mineraaliöljyjä ei saisi olla. Lopuksi yleisö sai kysyä, ja sieltä tulikin hyvä kysymys: kun monet eivät kuitenkaan ole valmiita vaihtamaan luonnonkosmetiikkaan tai hurahtamaan samanlaiseen totaalikieltäytymiseen, mikä olisi se tuote, joka kannattaisi vaihtaa luonnonkosmetiikkaan? Vastaus oli, että se, mitä käytät eniten ja se minkä jätät ihollesi.


Ehdottomasti tyylikkäimmät myyntipakkaukset oli Lily Alexandra Helsinki -merkillä. Todella laadukkaan, jopa selektiivisen näköiset, ei samanlaista ekohippimeininkiä kuin osalla.


Käytin loppujen lopuksi kokonaiset kolmetoista (13) euroa. Käsisaippua ilman sulfaatteja ja kaksi Dr. Hauschkan matkasettiä. Tulevat testiin vielä kuurinomaisesti, kun näistä kahdesta uskoisi yli kuukaudeksi riittävän.

Kävikö joku muu messuilla tai oletteko menossa huomenna?

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Tykkään mä muuten koruistakin.

Korut kertovat minun mielestäni ihmisestä jotain. Ainakin poikaystävä toteaa monesta (hänen mielestään mauttomasta) korusta, että tuo on aivan Sonian näköinen. Keräsin tähän postaukseen kaulakorujani, välillä vapaata kosmetiikasta. Kuten aina, klikkaamalla saa kuvia isommaksi.


Tämän Afrikan tähti -korun tein itse, tosin idean varastin muilta. Ofelia Marketissa oli näitä myynnissä joskus toissavuonna, mutten viitsinyt maksaa kahtakymppiä kun itse tehtynä pääsee halvemmalla.


Tässä olisi joku tosi hieno kuva, mutta valitettavasti se ei nyt lataudu. Ihan törkeän kiva koru, oli tilattava kun tämän jossain tyttönörttiblogissa näin. I Love Blocksista tilattu. Esiintynyt blogissani kerran aiemminkin, ihan blogin alkumetreillä.


Perhoskoru, aika suuri, Accessorizesta. Tykästyin turkoosiin ollessani pinkkitukkainen, sillä shokkipinkki ja shokkimagenta sopivat herkullisesti turkoosin kanssa yhteen.


Pääkallokameekoru Etsystä. Samalla aihiolla myy koruja aika moni paikka, näitä saa jostain korunosaliikkeistä joten tämäkin on sellaista puolikäsityötä. Tytön tukassa oli ruusu, mutta se irtosi. Kelpaa silti tuollaisenakin. Rakastan kameekoruja, kunhan ne eivät ole ihan tavanomaisia keltaisia.


Tämä on tämän postauksen vanhin ja varmasti eniten käytetty koru, jonka olen ostanut joskus 13-14-vuotiaana. Kelpaa yhä.


Metallinen pitsikukka Tallinnasta, Kaubamajasta muistaakseni. 8 euroa pyöreästi. Kiva arkikoru.


AR15/mikälienee, poikaystäväni korjaa jos ja kun olen väärässä. Mulla menee nää MP5:t ja AK47:t sun muut aina sekaisin. Joka tapauksessa, tämä on Kampin yläkerran Cyber Shopista jollain muutamalla hassulla eurolla.


Joululahjaksi saatu Rubikin kuutio, muistaakseni Koogy Gemsin. En ole viitsinyt tuon enempää sitä sekoittaa kun en kuitenkaan saisi takaisin paikoilleen. ;)


Tämä on ainoa koruni, jossa on valkoisia helmiä. Ninjasta joskus vuonna 2006, mutta näitä näytti vuosi sitten olevan myös miesten Ninjassa Kampin yläkerrassa kaiken maailman pinkkeinä sun muina.


Tästä korusta en mitenkään ihan hirveästi pidä, liian tyttömäinen väärällä tavalla, mutta tämä on loistava arkikoru töihin, koska on pieni ja neutraali.


Joululahja toissajoululta, merkki ei tule mieleen nyt millään. Mustaa kumia, idea tässä on näyttää vähän tatuointityyppiseltä mutta minusta tämä on valkoisen paidan päällä parhaimmillaan.


Monissa paikoissa on nähty näitä Youth vs. Futuren sulkakoruja, jollain miessuunnittelijallakin oli tämän kauden Muodin Huipulle -ohjelmassa. Joululahja tältä joululta. Näitä ei ollut silloin jäljellä, mutta tekivät minua varten poikaystävän toiveesta lisää vielä jouluksi. :)


Ripset ja kyyneleet viime joulun joululahja. Harmi vaan, etten vielä pääse käyttämään paljoa - pelkään nimittäin murskaavani hennot ripset talvitakilla. Tämä myös Youth vs. Future.


Violetti strassikamee Venetsiasta jostain pienestä ketjuputiikista, joita oli siellä useita. Kävelin tuhannesti ohi ja mietin, raaskinko pistää tähän 25 euroa, lopulta tajusin, että jää harmittamaan jos en osta.


Metallinen, musta kraa-kraa-otus, ehdottomia suosikkeja. Fable & Fury.

torstai 24. maaliskuuta 2011

Gosh Rainbow

Himoitsin jo myynnistä poistunutta Goshin lakkaa sävyssä Rainbow jo jonkun aikaa. Leben lahjoitti jalomielisesti minulle yhden itselleen hamstraamistaan, kun olin ensimmäinen todellisen elämän tuttu, joka tunnisti hänet blogistaan (ennen kuin mitään kokonaamakuvaa oli tullut). Kiitoksia tuhannesti, tämä on yhtä upea kuin mitä kuvittelin! Tässä lakka on mustan Chanelin kynsilakan päällä. Rainbowta tarvitsee vain yhden kerroksen, siitä tulee noin peittävä jo silloin, sillä lakka on aika paksua koostumukseltaan. Hiutaleet shiftaavat kuparinpunaisesta keltaisen kautta vihreään. Purkissa mitäänsanomattoman näköinen lakka, siksi en tätä koskaan kaupassa pannut merkille. Ihana ihana ihana.

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Suuri samplepläjäys

Erilaisia kertakäyttösampleja on päässyt kertymään, ja kokosin tähän väliin tällaisen isomman yhteenvedon kerran kokeilemistani tuotteista. Joissain tuotteissa tuo kerta riittää mielipiteen pohjaksi, joissain taas vaadittaisiin pidempää käyttöä.

YSL:n Rouge Pur Couture saa kymmenen pistettä ja neitokakadumerkin samplen käytännön toteuttamisesta. Kukaan (tai ainakaan minä) ei halua yleensä sutia suoraan testeripuikosta muualle kun kädelle. Kädelle testattuna huulipuna taas on jotain ihan muuta kuin huulilla. Tässä samplepaketissa oli kolme punaa ja sivellin (!!!) ja huulipunia pääsee kokeilemaan rauhassa kotona. Lisää näitä! Loistava sample!


Kaiken lisäksi, kaikkia kolmea sävyä ei tarvitse kokeilla kerralla. Kortin sisältä paljastuu varsinainen neliosainen samplepakkaus, josta pystyy kokeilemaan vaikka yhtä kerrallaan. Neliosainen, kun sivellinkin on omassa osiossaan.

Minähän sitten testasin nämä, sävyt tässä samassa järjestyksessä kuin samplessa. Testasin autenttisesti ilman rajauskynää tuolla samplen omalla minisiveltimellä.

Sävyistä ensimmäinen, 1 Le Rouge on ihana, tavallinen klassinen punainen, huippukiiltävä. Toinen, 9 Rose Stiletto on tuollainen vanha roosa, jota voisi kuvitella joskus jossain käyttävänsäkin. Paljon nätimpi huulilla kuin mitä punan sävy muuten antaisi ymmärtää. Kolmas, 10 Beige Tribute on kummallinen asteen kellertävä nude, joka ei levity nätisti ja josta en pitänyt lainkaan.

Kaikki kolme tuntuivat huulilla kosteuttavilta. Heikoin pysyvyys oli nudesävyssä, paras tuossa peruspunaisessa, joka pysyi oikein loistavasti. Tämä ei kylläkään ole ensimmäinen merkki, jossa huomaan peruspunaisten ja ylipäätään punaisten pysyvän paremmin kuin muut sävyt.

Laadun puolesta ei valittamista, jos olisin huulipunaa vailla voisin hyvinkin ostaa sellaisen tuosta sarjasta.

Seuraavaksi pari tuotetta Ziajalta. Ziajaan tutustuin viime syksyn Kauneus 2010 -messuilla. Lisää merkistä suomenkielisillä sivuilla täällä.

Oliivisarjan kerrotaan sivustolla suojaavan ja pehmentävän ihoa. Olen ehkä huonoin mahdollinen ihminen arvioimaan vartalovoiteita, minulla ei juuri kuivia kohtia ole kuin kantapäissä joten käytin tämän tatuointeihin ja sääriin. Ei tuoksunut mitenkään pahalta, kosteutti sopivasti muttei ollut mitenkään liian rasvainen. Imeytyi nopeasti.

Orange Butter -suihkusaippuan voi kuvitella tuoksuvan virkistävältä. Siltähän se tuoksui. Miinusta hieman vetisestä koostumuksesta. Pussista ei riittänyt koko vartalon pesuun.

Pari juttua Dermalogicalta:

Barrier Repair on kosteusvoide herkistyneelle iholle. Tätä haluaisin ehdottomasti kokeilla enemmän, tästä yhdestä kerrasta jäi ihan hyvä fiilis. Voide on hyytelömäistä, joka hieman epäilyttää koostumuksena, mutta iho jäi hyvin kosteutetun tuntuiseksi.

Clean Start -sarja on suunnattu teini-ikäiselle tai nuorelle aikuiselle, ennemmin hahmotan tämän markkinointinsa puolesta teini-ikäisille suunnatuksi, etenkin kun sarjan tuotteet ovat lähinnä vain rasvoittuvalle/epäpuhtaalle näppyläiselle iholle. Ready, set, scrub! on kuorinta/naamio, joka käskettiin jättää 5-7 minuutiksi kasvoille ennen varsinaista kuorinta-hieromista. Tuo aika on hirveän pitkä. Itse pesin tämän pois jo ehkä kolmen tai neljän minuutin jälkeen, sillä pistely iholla alkoi tuntua epämiellyttävältä. Hyvin voimakkaan tuntuinen kuorinta, ehkä ihan jees sinne teini-ikään satunnaiseen käyttöön. Ihan mutulla sanoisin kyllä, että ei missään nimessä kahta kertaa enempää viikossa, kertakin varmaan riittää - Dermalogican sivuilla tosin sanotaan käyttöväliksi 3-5 kertaa viikossa mutta minä suosittelisin muille päiville vaikka jotain kevyempää entsyymikuorintaa.

Hassustipa sattui, viimeksi postasin kuorinnasta, joka oli nimetty naamioksi, ja nyt tämä yhdistetty naamio-kuorinta. :)

Sitten yksi tuote Lumenelta:

C-vitamiini Kirkastava Tehohoito on todella riittoisaa. Annostelin ensin määrän, jonka piti riittää poskille, mutta siitä riittikin koko kasvoille ihan kevyesti ja vähän piti käydä vielä talouspaperillakin läpi. Annostelumäärän olisi pitänyt olla sellainen seerumityyppinen muutama tippa, näin tässä käy kun kokeilee vaan näytepussista sen kummempia mitään ohjeita tms. netistä kaivelematta. Tästä en yhden kerran perusteella osaa sanoa juuta enkä jaata, tarkoituksena tällä olisi mm. poistaa kuollutta ihosolukkoa ja pienentää ihohuokosia. Joka tapauksessa, nenänpieliä tämä hiukan pisteli, ei mitenkään epämiellyttävästi, mutta niin tuppaa minulla näköjään pistelemään kaikki uudet ihonhoitotuotteet ylipäätänsä.

Sitten The Body Shopia:


The Body Shop Tea Tree Facial Wash on tarkoitettu epäpuhtaalle iholle. Minun pintakuivalle sekaiholleni tämä ehkä vielä menisi, mikäli muut tuotteet olisivat kosteuttavia - muuten tämä kuivattaa liikaa. Tea treen tuoksu ei ole mikään maailman ihanin, ja tässä se tuoksuu voimakkaasti. Mentholin tunne jää iholle pesun jälkeen. Vasta pidemmän aikaa tätä käyttäessä osaisin sanoa, onko tämä liian kuivattava minulle, mutta nyt ainakin näin kerran jälkeen jäi sellainen olo, että en todellakaan halunnut käyttää jytymyrkkykasvovettäni Cliniquen Clarifying Lotion 2:ta tämän jälkeen, pesun aikana nenänpieliäkin vähän nipisteli. Minä olen pärjännyt tällä metodilla, jossa yksi puhdistustuotteista (kasvovesi) on voimakas, mutta muilta pesuaineiltani en kyllä näin voimakasta kuivattavuutta kaipaa. Suosittelisin vain todella rasvaiselle iholle tai sitten sekaiholle tuolla yksi tehokas - muut kosteuttavia -metodilla.

The Body Shopilla jatketaan. Seaweed Mattifying Day Cream (rasvainen/sekaiho) ei ainakaan todellakaan sopinut tuon edellisen tea tree -tuotteen kanssa minulle, ihoa jäi kiristämään. Mattaefektiä en kyllä huomannut, mutta eipä tämä silti rasvaisen näköiseksi kasvoja ainakaan jättänyt. Tämän kanssa en uskaltaisi käyttää juuri mitään vähänkään rasvaisemmalle iholle tarkoitettua putsaria, koska pelkäänpä, että tämä voide ei riittäisi silloin sekaiholle vaan sekaihon pintakuivuus tulisi näkyvästi esiin (kuten minulla teini-iässä, kun pelkäsin syyttä kaikkia tehokkaampia kosteusvoiteita).

L'Oréalin meikinpohjuste Studio Secrets Professional yllätti positiivisesti. Koostumus on inhottavaa mattatahnaa, mutta kyllähän tämä kieltämättä ihohuokosia tasoitti ja pinnan mattasi. Studio Secretsin tarkoitus on selvästi luoda hyvä ja tasainen tarttumapohja meikkivoiteelle, joten tähän saa kasattua aika paksun kerroksen meikkivoidetta päälle. Meikkivoide pysyi myös kiiltävässä nenäpäässäni tämän avulla. Saattaisin ehkä ostaa tätä sellaisen tarkoitukseen, kun haluaisin paksun meikkipohjan vaikkapa iltajuhlaan. Muutoin tykkään ennemmin siitä, että pohjustaja auttaa meikkivoidetta liukumaan sulavasti samalla kuitenkin antaen hieman tartuntapintaa, ja siinä ei ole Lancômen La Base Pro:n voittanutta.

Inglot YSM Cream Foundation oli minulla näytteenä sävyssä 41, joka oli ainakin pari-kolme astetta liian tumma minulle, mutta pääsinpä kokeilemaan. Lorkun meikinpohjusteen kanssa tällä tuli pohjasta todella paksu, mutta nätin tasainen ja kuultava silti. Oikein kiva, mikäli tykkää paksusta pohjasta. Paksumman pohjan kanssa kuitenkin sävyn pitää olla todella nappi. Mitenköhän kuvailisin tätä koostumusta oikein... Tämä siis jättää tasaisen ja kauniin, yllättävän luonnollisen pinnan, mutta on silti hyvin peittävä. Saa käyttää aika reilulla kädellä, kerroksesta tulee paksu mutta hehkuva. Ehkä parhaimmillaan tällainen meikkivoide olisi aknesta kärsivällä tai muuten paksua peittämistä kaipaavalla iholla.

Mites te muut, käytättekö te ylipäätään lehtien välissä ja ostosten kylkiäisenä tulevia kertakäyttösampleja?

Ai niin, ja pieni vinkki: samplepussit ovat monesti niin riittoisia, että kannattaa tehdä niihin vain neulalla reikä, käyttää osa ja säästää loput seuraavalle päivälle. Neulanreikä on niin pieni, että sisältö ei pääse pilaantumaan ja kuivumaan, vaikka pussi olisi avattu jo parikin päivää sitten.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Mask = Scrub?

Ihoni tuntui kaipaavan pitkästä aikaa naamiota. Korkkasin uuden hyllystäni, Elizabeth Ardenin Clear the Way Maskin. Luin ohjeet takaa, ihmettelin lyhyttä vaikutusaikaa - käskettiin antaa olla vain hetki ja jo pestä pois. Noh, ajattelin, että tuskinpa se haittaa jos kauemmin pitää. Naamiota levittäessä laitoin sitä totuttuun tapaan aika paksun kerroksen. Ihmettelin, kun naamiossa oli kovia rakeita. Eipä siinä kai sitten mitään, ehkä tämä kuorii samalla. Pois pestessä aine tuntui kuin kasvoille olisi levitetty yliannostus kuorintaa. Rakeet eivät todellakaan ole mitään mikrokuorinnan kokoisia, vaan kunnon isoja karkeita, jopa vähän raapivan tuntuisia rakeita.

Loppupäätelmä: tämä ei ole naamio, vaikka purkin kyljessä kuinka lukisi "mask". Tämä on kuorinta. Ja vieläpä aika karhea sellainen. Älä hyvä ihminen osta, jos olet naamiota etsimässä. Jos olisin lukenut mitä tahansa kommenttiketjua netistä tästä naamiosta, olisin heti törmännyt ihmisiin, jotka kertovat tämän olevan pikemminkin kuorinta. Jopas on harvinaisen harhaanjohtava nimi, ja ihan siitä syystä (ja siksi, että tämä on kovakourainen kuorintana) tämä pääsee kategoriaan "pettymykset". Maksoin tästä noin kympin enkä siksi sen kummemmin googlaillut tietoa ennen ostopäätöstä, mutta kiukuttamaan silti tuollainen harhaanjohtaminen.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

Uusi hoitoainesuosikki

Kun lopulta suostuin uskomaan, että shokkiväri on mahdollista säilyttää hyvänä muillakin kuin varsinaisilla värinsuojahoitoaineilla, uskalsin laajentaa kokemuspohjaani myös enemmän hoitaviin (siis hoidetumman näköiseksi tekeviin) hoitoaineisiin. Tigin uudehkot Bed Headit eivät enää ole ihan niin herkullisissa purkeissa kuin aiemmat, mutta väliäkö sillä kun sentään karkkituoksut säilyvät. Tigi Bed Head Styleshots Extreme Straight Conditioner on ihana tuoksultaan, ja jättää hiukset sileiksi. Silikoneillahan tämä ihana illusio tehdään, mutta minä en ole vielä löytänyt yhtäkään hyvää syytä välttää silikoneja. Päinvastoin, ne ovat juuri se aine, joka tekee hiuksilleni sen mitä haluan - sileämpää, suorempaa, ei missään nimessä lisää volyymiä. Eihän tämäkään hoitoaine itsessään riitä, sileään ja suoraan tarvitaan tämän lisäksi vielä fööni, lämpösuojasuihke tai selvityssuihke, suoristusrauta ja kiiltotipat ja ehkä ripaus lakkaa, mutta tämä hoitoaine vie jo pitkälle.