maanantai 27. kesäkuuta 2011

Perjantai kokeilen onneani

Se ei ole tämä postaus. Tämä postaus ei myöskään sovellu alaikäisille.

Google Analytics kertoo, että blogiini on tultu monta kertaa hakusanoilla "perjantai kokeilen onneani". Viimeksi ihmettelin tätä tässä postauksessa, ja sen jälkeenhän tänne on sitten tultu yhä enemmän sen takia. Tänä unettomana yönä päätin selvittää, mikä tuo juttu on.

Valitan, tytöt ja pojat, mutta ette ole nyt aivan tajunneet tätä ideaa tässä. Jos päädytte Googleen hakusanoilla "perjantai kokeilen onneani", u're doing it wrong.

Googlessa on perusnäkymässä vähän erilainen sivu riippuen siitä, oletteko Googlen käyttäjiä, minkälaiset asetukset teillä Google-tilillänne on vai käytättekö iGooglea. Googlella on nykyään ennakoiva haku, joka antaa ehdotuksia reaaliaikaisesti samalla, kun näpyttelette. Entisaikaan asiat olivat toisin, ja tämä nettihupailu on siltä ajalta. Silloin nappeja oli kaksi, hakunappi ja kokeilen onnea -nappi, kaikilla. Riippuen asetuksista, homma toimii siis näin:

1. ennakoiva haku ei käytössä -> kirjoita hakukenttään perjantai (pelkkä se perjantai, ei mitään muuta) ja klikkaa hakupainikkeen sijaan painiketta, jossa lukee "kokeilen onneani". Tämä painike vie sinut suoraan sivustolle, jonka Google olettaa olevan todennäköisin hakemasi (ylin hakutulos).

2. ennakoiva haku käytössä -> vitsistä menee puolet ohi, mutta pääset sinne samalle sivulle kyllä kahta reittiä. A) valitset hakutuloksista sen ylimmän ihan manuaalisesti, kun olet kirjoittanut hakuun perjantai, tai B) näpyttelet perjantai, viet hiiren sanan "perjantai" ylle esiin ilmestyvässä vaihtoehtovalikoimassa ja huomaat, että siihen ilmestyy myös sanat "kokeilen onneani" ja klikkaatte siitä.

SPOILER ALERT:

No mitäs sieltä sitten löytyy? Homopornoa railakkaan ja kovaäänisen musiikin siivittämänä. No heh heh.

END OF SPOILER


Miksi minun piti tehdä tämä postaus? Ihan vaan siksi, että sivistäisin niitä, jotka iskevät sinne Google-hakuun "perjantai kokeilen onneani" yrittäen löytää sitä mukahauskaa juttua, ja päätyvät minun sivuilleni. Ja jotta pääsisin kertomaan, että nämä shock sitet eivät ole olleet hauskoja silloin 2000-luvun taitteessakaan (ks. Wikipedia-artikkeli Goatsesta), ja että koko shock site -idea on kulunut ja wanha, ja että mun mielestä parempia Internet-meemejä ja sen tapaisia ovat esim. Three Wolf Moon (Wikipedia), lolcatit, jotka eivät koskaan ala kyllästyttämään ja joissa pyörii myös muita meemejä mukana (Wikipedia, tarkkasilmäisimmät huomaavat yhden lolcateissä paljonkin pyörineen heiton tästäkin postauksesta), Keyboard Cat (Wikipedia), All your base are belong to us (Wikipedia), I told u I was hardcore, koska musta huumori yhdistettynä sarkasmiin on parasta (Wikipedia), teknoviikinki, koska mulla on ihan sen näkönen kaveri (Wikipedia), Ken Lee (Wikipedia) ja Eat da poo poo (Know Your Memesin kuvaus tuosta meemistä ja videot). Jos joku noista ei ole vielä tuttu, tutustukaa.

Tämän lisäksi ajattelin kertoa teille, että kävin taas tänäänkin Vapianossa syömässä, mutta koska en ole trendikäs, en tälläkään kertaa ottanut kameraa mukaan ja kuvannut itseäni tai annostani. Vapianosta pidän kyllä ja paljon. Koska kaikki haluatte tietää, söin siellä viimeksi Rucola ravioli -nimisen pasta-annoksen, kun taas tällä kertaa söin juustot ja kasvisosat Piatto antipasti massimo -kimppa-antipastosta sekä Margherita-pizzan. Avopuoliso (no okei, virallisesti se on avopuoliso vasta neljän päivän päästä) otti Diavolo-pizzan, kuten aina ennenkin, ja ne lihaosiot antipastolautasesta. Kuten huomaatte, en ole myöskään trendikäs enkä karppaa. Mä rakastan mun hiilareita.

Kun tässä nyt oikein juttelemaan alettiin, niin kerrotaan tähän nyt vielä sekin, että kolmen tunnin päästä pitäisi herätä ja lähteä töihin, mutta sen sijaan mä näpyttelen konetta kuten ennen vanhaan, ennen kuin kehitin työssä käyvän ihmisen unirytmin. Juhannus oli myös kiva. Jotta tähän tulisi jotain kosmetiikka-aiheista, kerron, että unohdin kuivashampooni (Got2b Rockin' it Encore Fresh Dry Shampoo) Hämäläis-Osakunnan kesäpaikalle Oittiin, jossa vietin tämänkin juhannuksen.

Lisäksi uudella läppärilläni havaitsen, että linkkieni väri (tumma viini) ei oikein erotu kunnolla blogissani tällä näytöllä ja näillä väsyneillä silmillä, joten asialle täytynee tehdä jotain asap.

sunnuntai 26. kesäkuuta 2011

Krisseltä varastettua.

Muhun iski akuutti kyselyikä. Siis sellainen vähän vanhempien versio, jossa kyselemisen sijaan halutaan vastata kysymyksiin. Pöllinpä siis Krisseltä tämän, ja annan vapaaseen kiertoon.

1. Varhaisin meikkimuistosi?

- En muista, olinko koskaan leikkinyt meikeillä ennen sitä, mutta 5-vuotislahjaksi sain äidiltä ison kasan testerimeikkejä, jotka olivat niin kummallisen värisiä, ettei niille ollut käyttöä edes tutun tutun tutuilla. Yksittäisistä meikeistä tuosta setistä muistan vain kissan ja pilvien muotoisen luomiväripaletin, Lancômen poskipunan ja Anais Anaisin hajuvesiminiatyyrin tähän hätään. Oli siinä kasapäin muutakin. Meikit tulivat isossa punaisessa kassalippaassa, ja meikkasin niillä kesämökin ison ruokapöydän äärellä. Pänni ihan törkeästi aina, kun ne piti pestä pois. Se vaihe ei koskaan ollut kivaa.

2. Mitä meikkejä löytyy käsilaukustasi?

- Tällä hetkellä olen hyvin epäorganisoitunut, kun olen meikannut puoliksi kotona, puoliksi töissä, puoliksi työmatkalla ja lisäksi hukannut Provinssireissulla irtopuuterini. Mutta rehellinen vastaus: laukusta löytyy tällä hetkellä Elisabeth Ardenin Eight Hour Cream, MUS:en aurinkopuuteri/varjostuspuuteri, korkkaamaton MAC:in Select Sheer -irtopuuteri, Lancômen vanhan kausilookin luomivärinelikko, Max Factorin FLE, Diorin kulmakynä ja Cliniquen Superbalm-huulirasva. Kosmetiikkaan liittyen sieltä löytyy yksi luomiväriapplikaattori muoviputkilossa (odottaa pesua), avaamaton Duroyn kulmakarvaterä ja avaamaton Duroyn kulma(karva)sivellin.

3. Lempituoksusi?

- Kaikki hedelmäinen, makea ja raikas. Escadan kesätuoksut, DKNY:n perusomppu, Ralph Laurenin Hot, Rocks ja Wild, Lancômen Ôui jne.

4. Henkilökohtainen kauneusvinkkisi?

- No voi herranjessus. Mitähän tähän keksisi. Lue hitosti blogeja? Nuku yösi kunnolla?

5. Uusin kauneuslöytösi?

- Paula's Choicen antioksidanttiseerumi näyttää yhä lupaavammalta ja lupaavammalta, mitä enemmän sitä olen ehtinyt käyttämään, BHA-kuorinta samoin.

6. Ikimuistoisin virheostoksesi?

- Vuosikausia Lancômen meikkivoiteita käyttäneenä ostin silti vahingossa sävyn 01, kun piti ostaa vaalein, 010. Kotona katselin kummallisen tumman näköistä naamaani, ja tajusin mokani.

7. Meikkivoiteella vai ilman?

- Meikkivoiteella, jos haluaa oikeasti laittautua. Kiireessä käy mineraalimeikkikin nykyään.

8. Eyeliner vai kajal?

- Noista ehdottomasti kajal sekä ylärajaukseen että alarajaukseen, mutta oikeasti paras ylärajaukseen on eyelinertussi, ei perinteinen sivellineyeliner.

9. Tuote, jota ilman et tulisi toimeen?

- Clinique Clarifying Lotion 2, jos saan sanoa vain yhden.

10. Tuote, jota haluat vielä koittaa?

- Voi, lukuisia, elämäni loppuun asti. Väripigmenttiä sisältävät kuivashampoot ovat nyt ihan ensimmäisenä hankintalistalla.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Nyt iltalukemisena


Tämä nuhruinen kirjavanhus on ilmestynyt vuonna 1976 (toinen painos). Harri Willamon Kosmetiikan kemia on tarkoitettu kosmetologien, kampaajien, kosmetiikkamyyjien ja muiden kauneudenhoitoalan ihmisten oppikirjaksi.

Peruskemiahan ei ihan noin nopeasti muutu, mutta pääasiassa tähän kirjaan suhtaudun vain viihdelukemisena. Muutama mieleenpainuva kohta kirjassa kyllä oli, seuraaviin väitteisiin en ollutkaan vielä törmännyt lainkaan:
- Vanhemman ihmisen iholla imeytymisaika voiteilla on huomattavasti suurempi.
- Kostutettu sarveiskerros läpäisee helpommin aineita kuin kuiva iho, ja voiteet täten imeytyvät paremmin kostealle iholle. Mututunteella sanoisin toisin - kuiva jalkapohja oikein imaisee kaiken kosteusvoiteen itseensä! Mutta onko se sittenkin vain ihon pintakerros, mikä tuntuu ottavan voiteen vastaan?

Loogiselta vaikuttavia väitteitä oli joitain, nämä voin uskoa helpostikin:
- Puristettaessa pigmenttihiukkaset tarttuvat yhteen, joten kivipuuteri ei levity yhtä hienojakoisesti kuin irtopuuteri. Saman olen huomannut käytännössä, mutta en ole koskaan sen kummemmin ajatellut asiaa - suosinut vaan irtopuuteria kivipuuterin sijaan, nyt kun olen hyvällä annostelijalla toimivia sellaisia löytänyt.
- Kuivahtaneen kynsilakan ohennusaineena tulisi käyttää samaa ainetta, kuin itse lakassa on ohentajana. Siksi olisi hyvä käyttää kunkin lakan valmistajan omaa ohennetta.

Useita tuttuja juttuja kirjassa oli tietysti mainittu: Silmänympärysvoide on periaatteessa samaa kamaa kuin kosteusvoiteet yleensä, mutta niissä on vältetty silmiä ärsyttäviä aineita. Kuivashampoosta ja sen toimintaperiaatteesta kerrottiin opuksessa myös, vaikka kuivashampoo vähän jäikin unholaan kai melkein vuosikymmeniksi ja teki comebackin vasta viimeisenä parina vuotena.

Aiemmin olin mieltänyt eteeriset öljyt luonnon omiksi öljyiksi, ei synteettisiksi. Tämä kirja opetti toisin. Eteerinen öljy on kirjan mukaan haihtuva öljy, ja hajusteissa käytetäänkin useimmiten synteettisiä eteerisiä öljyjä. Yritin googlettaa, mutta kyllä Wikipediankin mukaan eteeriset öljyt ovat suoraan luonnosta. Liekö kirjan kirjoittamisen jälkeen sanan merkitys muuttunut?

Ajat muuttuvat - tuskin nykyään saisi oppikirjassa käyttää enää tällaista tekstiä (sivulta 154): "Hiusten ulkonäkö, varsinkin paksuus ja läpileikkauksen muoto vaihtelee suuresti eri henkilöillä ja eri roduilla. Neekereillä hius on kihara ja läpileikkaus soikiomainen." Saisi Harri Willamo nyt kyllä rasistileiman, jos uudelleen yrittäisi samaa tarjota ammattikoululaisten kirjaan...

Ketään kemistejä sivistämään minua näissä asioissa?

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Osis Dust It -mattapuuteri


Tässä on ehkä vuoden yksi tyhmimpiä ostoksiani. Jos olisin lukenut enemmän blogien kommentteja sun muita (taikka vaikka tämän Sensaistin tekstin), olisin ennen ostopäätöstäni tajunnut, ettei tämä blogeissa paljon hypetetty tuote ole minulle sopiva lainkaan.

Mitä halusin? Ripoteltavan kuivashampoon. Monissa blogeissa tämän tuotteen on sanottu käyvän myös kevyestä kuivashampoosta. No eipä toiminut. Ensin annostelin vähän. Ei vaikutusta. Tyvi näytti yhä pesua kaipaavalta. Annostelin enemmän. Meni vaan pahemmaksi. Hiuksista tuli tahmaiset ja jopa likaisemman näköiset kuin alkuun. Ilmeisesti tätä voisi käyttää myös niin, että hieroo siitä kämmenten välissä ensin töhnää, jota sitten sukii päähän. Töhnäksi se muuttuu suoraan hiusten tyveen ripotellessakin minulla.

Yhteen käyttökertaan jäi tämä kokeiluni. En oikein keksi, mitä muutakaan voisin tehdä ryhtiä antavalla tuotteella, kun haluaisin luonnonkiharan peikkotukkani olevan sileä ja suora, ja ainoa toiveeni tältä olisi ollut mattaava kuivashampoo-efekti.

Jo toinen Osis-tuotteeni, eikä tämäkään ollut loppujen lopuksi mitään kivaa. Osis-kammo uhkaa. Uskaltaisikohan sitä kokeilla vastikään kauppoihin tullutta varsinaista Osis-kuivashampoota?

torstai 23. kesäkuuta 2011

Inglot-swatcheja: vihreät ja siniset

Mitäpä sitä kosmetiikkabloggaaja tekisi, kun aurinko paistaa, muttei ole kuitenkaan tarpeeksi lämmin auringonottoon? No swatchaa luomivärejä tuuletusparvekkeella, tietysti. Inglotilta tuli uusia mattasävyjä kasa, ja kokoelmani on muutenkin karttunut sitten viime esittelemän (tässä vaiheessa minulta löytyy tasan 50 eri sävyä...), joten päätin vähän kuvata näitä uudestaan ja lajitella värisävyjen mukaan. Tässä ensimmäisessä osassa kaikki vihreät ja siniset Inglotin luomivärini.

Koostumuksiahan Inglotilla on 5 erilaista:
-Pearl (helmiäistyyppisiä)
-Matte (mattaa, kuten arvata saattaa, mutta Inglotin Matte-laadussa on kyllä ihan aavistus kimallusta mukana)
-AMC (tulee kuulemma sanoista Advanced Makeup Component, Inglotin oma termi)
-AMC Shine
-DS (Double Sparkle).
Totta puhuen en aina erota kolmea viimeistä toisistaan, ne ovat kaikki hieman kimalteisia ja hileiden koko vaihtelee sävystä toiseen hyvin hienojakoisesta hieman karkeampaan. Kaikki Inglotin luomivärit ovat kuitenkin hyvin pigmenttisiä, ja tämän takia niitä onkin kertynyt vähitellen enemmän ja enemmän. Onneksi luomivärit eivät mene vanhaksi!


Matte 384



AMC 58



DS 477



AMC 57



AMC Shine 17



Matte 385



Matte 345 - vielä vähän mintunvihreämpi livenä



DS 504



DS 483



Matte 388




Pearl 413



AMC Shine 20



Pearl 429


keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Biothermiä testissä

Tuossa taannoin, olisikohan ollut Sokoksen 3+1 -päivillä, myytiin halpaan hintaan kolmen matkakokoisen Biothermin tuotteen pakkausta. Alle kympin maksoi. Ostin normaalille/sekaiholle tarkoitetun Biosource-linjan setin, mutta kosteusvoidetta siitä en testannut, sillä pidän tehokkaammista ja rasvaisemmista kosteusvoiteista.


Biotherm Biosource Hydra-Mineral Cleanser Toning Moussea markkinoidaan ihoa ärsyttämättömänä. Vihreä geelivoide vaahtoaa aika reippaasti, joten pieni määrä riittää. Tykkäsin tuotteen tuoksusta. Ei jätä kiristävää tunnetta iholle, tuntuu muutenkin aika kevyeltä. Kovasti tähän on saatu mineraaleja mukaan mineraalibuumin ollessa vielä valloillaan, mutta eihän tämä mitään mineraalikosmetiikkaa ole. Ihotyypeistä tätä suositellaan normaalille ja sekaiholle. Aika perus, sanoisin. Voisin hyvin ostaa uudestaankin, mutta eipä tässä mitään erikoista. Joka tapauksessa poistan meikit ensin nykyään toisella, öljymäisellä meikinpoistoaineella (tällä hetkellä Dermalogican Precleanse tai Sensain puhdistusöljy), joten en osaa sanoa, poistaisiko tämä tehokkaasti paksun meikin. Minusta ei tosin tarvitsekaan, nyt kun olen tottunut poistamaan meikin ensin toisella tuotteella ja käymään kasvot vielä kolmantena vaiheena läpi puhdistavalla kasvovedellä. Tätä tujumpaa kakkosvaiheen pesua en tarvitse, tämä riittää tarkoitukseensa oikein erinomaisesti.



Biotherm Biosource Hydra-Mineral Lotion Toning Water on myös tarkoitettu normaalille ja sekaiholle. Lupaustensa mukaan pitäisi tasapainottaa ihoa, tuoda luonnollista hehkua ja kosteuttaa. Tätä käyttäessäni ilokseni huomasin, että tämä kyllä viimeistelee sen pesun - jos kasvoille on jäänyt reunoille tai muualle vielä jotain tuhrua, tuhru löytyy kasvovedellä pyyhkimisen jälkeen vanulapusta. Minä pidän kasvovesistä, jotka tekevät tuota lisäpuhdistusta. Alkoholi mainitaan heti veden jälkeen toisena INCI-listassa, mutta minä tykkään. Käytin tätä vuorotellen fiiliksen mukaan kevyempänä vaihtoehtona normaalikäytössäni olevalle Cliniquen Clarifying Lotion 2:lle. Tämäkin tuote saa tällaisen ihan jees -maininnan.

Nämä Biosource-linjan tuotteet mainostivat pitävään sisällään sinkkiä, jonka kerrotaan olevan ihoa tasapainottava ja antioksidantti. Tällä kertaa kurkistin myös Paula Begounin sivuilta, ja kyllä, sinkillä tällainen vaikutus tutkitusti näyttäisi olevan. Ei siis aina pelkkiä tyhjiä lupauksia.

Ei mennyt kyllä hukkaan tuo raha, minkä tähän kokeiluun laitoin. Nyt mennään kyllä jo niillä rajoilla, että jos nämä kaksi mainittua tuotetta olisi pakattu vielä jotenkin kivemmin ja jos Biothermin imago olisi houkuttelevampi, näissä päästäisiin ihan kiva -tasolta vielä siihen, että voisin ottaa vakiovarustukseen. Näin pienistä asioista se on kiinni: kun tuotteet ovat perushyviä, imago ja pakkaus merkitsee minulle. Minä maksan, minä asetan kriteerit.



Biotherm Biocils Soothing Make-up Removal Gel for the Eyes on jo hieman vanhempaa tavaraa. Kaivoin tämän kaapista esiin tähän Biotherm-tuotteiden testiin myös. Biocilsiä myydään yhä, muttei tismalleen tällä nimellä. Yllätyksekseni geeli on aika vesimäistä eikä aiheuta sitä inhottavaa tunnetta, jonka geelimäisistä silmämeikinpoistoaineista yleensä saan. Plussaa tuosta ärsyttämättömyydestä, mutta geelimäisistä en kyllä opi tykkäämään oikein millään.


Vaikken kokeillutkaan matkakokopakkauksessa ollutta kosteusvoidetta, satin sitten löytämään jonkun akkainlehden välistä minulle sopivamman, Biotherm Aquasource Deep Hydration Replenishing Cream -kosteusvoiteen näytepussin. Yhden kokeilukerran perusteella tykkäsin. Tarkoitettu kuivalle iholle, joten minulle tämä menee yövoiteesta. Pidin tuoksusta ja pinkistä voiteesta, se imeytyi hyvin ja kosteutti tehokkaasti. Olisi liian rasvainen päiväkäyttöön nyt, kun käytän normaali-ihonhoitoni rinnalla Paula's Choicen seerumia, mutta ilman seerumia ja talviaikaan tämä menisi kyllä ihan aamuin illoin käytettäviin. Voide on parabeeniton ja mineraaliöljytön, mutta heti veden jälkeen INCI-listassa on kyllä silikoni - minä en silareita pelkää missään.

Biothermin imago ei minua nappaa, mutta tulipahan testattua näitäkin. Ennakko-odotukset eivät olleet korkealla, mutta loppujen lopuksi kivoja tuotteitahan Biothermiltä löytyykin.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Klassikkoposkipunaa ja vanhaksi menneitä tuotteita

NARS on tehnyt poskipunia, joista erityisesti yksi sävy on noussut kulttimaineeseen niin suomalaisissa ja ulkomaisissa blogeissa kuin lehdissäkin. Sävy Orgasm oli pakkohankinta, jonka veljeni vaimo diilasi minulle Jenkkilän Sephorasta. Jos sävy sopii miljoonalle muulle, on sen pakko sopia minullekin - näin ainakin päätin. Eikä tuo hassummalta näytäkään. Olen aivan amatööri poskipunien ja varjostusvärien kanssa, joten on hyvä luottaa monen suosittelemaan, universaalisti suosittuun sävyyn.

Iholla Orgasm on minulla hieman pinkimpi, kun taas rasiassa se näyttää persikkaisemmalta. Yliannostuksen vaara on hyvin minimaalinen, sillä sävy on loppujen lopuksi aika kevyt. Kimalteisuudestaan huolimatta Orgasm ei varise, toisin kuin lievän pettymyksen aiheuttaneet viimeisimmät poskipunani (Gosh ja Inglot), ja tätä käyttää varsin näppärästi siveltimellä.

Nämä kaksi eri valaistuksessa otettua kuvaa antavat jonkinsorttisen kuvan todellisesta sävystä:

Tämä kylmässä ikkunanvalossa otettu kuva vastaa aika hyvin sitä, miltä puna näyttää poskilla...


...kun taas tämä sisävaloissa otettu kuva vastaa enemmän sitä, miltä puna näyttää rasiassa. En ole säätänyt värejä, vaan valaistus on siis eri.


No, NARS:in oma kuvaus sävystä ("peachy pink with shimmer") osuu kyllä aika nappiin.

Mattapintainen musta rasia on tyylikäs, mutta syö ikävästi törkyä pintaansa. Tykkään silti. Poskipuna oli pienempi kuin mitä luulin, ainakin silmämääräisesti. 4,8 grammaa tässä ilmoitetaan kooksi. Yleensä puutereissa, luomiväreissä, poskipunissa sun muissa tulee aina mukana jotain rimpulavälineitä, joilla ei tee mitään. Tässä kompaktissa rasiassa ei ollut muuta kuin puna ja peili. En minä muuta tarvitsekaan, enkä edes välttämättä sitä peiliä.


Tämä onkin toistaiseksi ainoa tuote NARS:ilta, joka minulla on. Violetti luomiväri Daphne houkuttaisi myös, mutta en tee sillä mitään, kun omistan jo sen täydellisen mattavioletin Make Up Foreveriltä.

Muutama tuote tuli tiensä päähän, vaikka purkissa olisi ollut tavaraa vaikka kuinka.


Gwen Stefanin L.A.M.B.-suihkugeelin avasin pahvipakkauksestaan juuri, mutta tämä haisee hyvin kummalliselle. Onhan tuoksun lanseeraamisesta jo aikaa, mutta en olisi uskonut, että tämä menee näin äkkiä suljetussa pakkauksessa pilalle. Tuoksu minulta löytyy myös, se tuoksuu vielä siltä, miltä pitääkin.

The Body Shopin Bilberry Leave-In Detangler -selvityssuihke on majaillut poikaystävän luona ja viettänyt aikaa siellä kuumassa kylpyhuoneen kaapissa. Nyt tuotuani sen kotiin totesin, että tuoksu on muuttunut hajuksi. Roskiin vaan suosiolla. Tämä oli kyllä ihan hyvä, kevyt selvityssuihke, josta onnistuin käyttämään jonkun 80% joka tapauksessa.

H&M:n huulipuna kuivui mahdottomaksi liisteriksi. Tässä huomaa taas laatueron: tämä on ostettu 10 vuotta sitten, ja on mennyt vanhaksi. Minulla on yhä muita huulituotteita, jotka ovat suunnilleen samoilta ajoilta, eivätkä laadukkaat ole yleensä menneet miksikään. Herkimmät lukijat voivat nyt saada oksennusrefleksin, mutta kyllä, käytän ikivanhojakin huulipunia, vaikka huulipunat ja muut ei-jauhemaiset tuotteet ovatkin niitä, jotka vanhenevat helpoiten. 10 vuotta vanhaa ripsaria en sentään käyttäisi. :)

Vaikka viittaan kintaalla kosmetiikkateollisuuden ohjeistuksille siitä, kuinka kauan tuotetta voi säilyttää, joskus siinä käy näinkin, että näitä ihan oikeasti menee vanhaksi. Höh. En pääse kirjaamaan näitä loppuun kulutettujen listaan!

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Äiti testaa: Shellac-lakkaus

Äitini kokeili Shellac-lakkausta tässä jokunen tovi sitten. Shellac-lakkaus on CND:n (Creative Nail Design) viime vuoden uutuus, jota jo mm. Sensaistikin kokeili ja tykkäsi.

Tätä kaksi viikkoa hyvänä säilyvää lakkausta markkinoidaan hybridilakkauksena, uutena UV3-tekniikkana. Käytännössä minusta kyse näyttää olevan siitä, että tämä on kuin kevyt kynsien geelaus. Kynnet käydään läpi ensin Scrub Fresh -nimisellä aineella, joka käytännössä varmaan vastaa jollain tasolla primeria, jota laitetaan rakennekynsien alle, ja joka poistaa kynnen pinnalta rasvan sun muun. Tämän jälkeen levitetään Shellac Base Coat, joka kovetetaan uv-valon avulla. Base Coatin jälkeen levitetään Shellac-värilakka, kovetetaan uv-uunissa, levitetään Shellac Top Coat, kovetetaan taas ja pyyhitään lopulta päällyslakan pinta vielä alkoholilla. Oletan vahvasti, että joku/jotkin näistä aineista ovat lähellä rakennekynsiin käytettävää geeliä, ja lakkauksen kesto perustuu siihen. Tätä olettamustani vahvistaa se, että Shellac-lakkaus poistetaan asetonilla - juuri sillä aineella, jota ei saa olla rakennekynsien kynsilakanpoistoaineessa, koska se sulattaa akryylin. Samoin Shellac-lakattu kynsi kuulemma tuntuu vähän samalta kuin kevyesti geelattu kynsi. Oli miten oli, tässä lakkauksessa ei ainakaan hiota kynnen päällisosaa viilalla, kuten rakennekynsiä laitettaessa. En muutenkaan lähde väittämään tätä samaksi asiaksi kuin oman kynnen geelaus, koska Shellac-menetelmällä on patentti, ja ainakin Suomen immateriaalioikeudessa patentoituun menetelmään vaaditaan jotain uutta ja erilaista, markkinoilla jo olevasta poikkeavaa.

Se, miksi tuon rinnastuksen geelaukseen esiin on se, että sen perusteella oletinkin, että Shellac-lakkaus tekee mitä lupaa. Minulla ei ollut mitään syytä epäillä, etteikö Shellac-lakkaus kestäisi, koska ihan rakennekynsien kanssa mikä tahansa lakka kestää tuon luvatun 2 viikkoa.

No mitenkäs Äidillä sitten meni?

Äidin mielestä lakkaus korosti kynnen kaarevuutta. Lakan pinta oli muovisen pehmeä, toisin kuin tavallisen lakan kanssa. Vanhasta muistista (Äidillä oli työelämässä ollessaan vielä aina yleensä pitkät kynnet) hän alkoi varomaan lakkauksia kuitenkin vähän, teki puutarhatyöt ja tiskaukset kumihanskoilla. Mutta kyllä, puutarhatyötkin onnistuivat. Hiustenpesun ja saunomisen aikana Äiti ei kynsiä erityisemmin varonut.

Tässä kuvassa lakat ovat olleet 6 päivää. Vielä tässä lakkaus oli täydellinen, eikä yhtään kulumia. Tämän jälkeen kärjet ihan sieltä päistä alkoivat vähitellen kulua, siis sieltä kynnen päästä katsottuna ne osat, joihin normaalisti lakatessakin lakkaa saatetaan vielä vähän saattaa kynnen päädyn ylikin. Esimerkkikuva on tuossa linkittämässäni Sensaistin postauksessa, samaan tapaan kuluivat sieltä kärjistä kuin hänellä.

Toisella viikolla lakkaukset alkoivat oikeasti vähän jo kuluakin - yllättäen ensimmäisenä pikkurilleistä. Äiti voiteli käsiä normaaliin tapaan kahdesti päivässä käsivoiteella, mutta ei työnnellyt kynsinauhoja, ettei kasvuraja tulisi liian äkkiä näkyviin.

Värivaihtoehtoja oli alkuun nämä. Violetti näyttää ihan hauskalta, samoin viinit ja tuo peruspunainen. CND:n omilla sivuilla värivaihtoehtoja näyttää olevan tuon 12 sijaan jo 24, ja Facebook tiesi kertoa, että kaikki 24 väriä ovat Suomeenkin jo tulleet.

Poistamiseen olisi olemassa tällaisia kääreitä, joiden ideana on, ettei asetoni liuota turhaan muuta kuin juuri sitä kynnen kohtaa. Vaihtoehtoisesti voisi käydä hoitolassa poistattamassa tai uusimassa lakkauksen. Äiti poisti nämä sellaisella tavalla, mitä ei suositella - kun 14 päivää tuli täyteen, kiusaus tökkiä kynsinauhoja taaksepäin kasvoi suureksi, ja kynsinauhojen työntelyn jälkeen lakkaus lähtikin sieltä kynnen tyvipäästä kalvona irti nappaamalla siitä reunasta kiinni. Muistan joskus laiskana poistaneeni luonnonkynsiltä lakkaa samaan tapaan itse, sillä lakkahan lähtee tuolla tavalla, jos sitä on ollut julmetun paksu kerros.

Äiti otti lakkauksen Kauneushoitola Linnan Neidossa Hämeenlinnassa, ja oli oikein tyytyväinen sieltä saamaansa palveluun. Muutama vinkki kuitenkin, jos lähdette Shellac-lakkauksia jossain muussa hoitolassa teettämään: Muistakaa toivoa, että lakkausta ei laitettaisi kynsinauhaan asti - jos haluatte niitä kynsinauhoja korjailla (joka ei välttämättä ole tarpeen, jos pitkäksi kasvaneet kynsinauhat kelpaavat), kynsinauhan päälle tehty lakkaus kostautuu myöhemmin. Tuuppikaa itse ennen hoitolalakkausta ne kynsinauhat mahdollisimman taakse käsirasvan kera. Äiti myös muistutti toivomaan, että kynsien viilauksessa syntyvät pienenpienet hapsut tasoitetaan kärjista mahdollisimman tasaiseksi, jotta päätyjen lakkaus kestää.

Vielä pieni vinkki, mikäli joku Shellac-lakkausta haluava miettii juuri tuota rubiininpunaista väriä: Mavalan sävy Tobacco 78 soveltuu loistavasti korjailuun, jos pieniä lohkeamia tulisi.

Minä olen vankkumaton rakennekynsien ystävä, johtuen omista olemattomista, katkeilevista kynsistäni, joita ei vahvista sitten mikään aine, ravintolisä tai muu. Shellac voisi kuitenkin olla aika kiva juttu niille, jotka haluavat rakennekynsien mukanaan tuoman lakkauksen pitkän keston, mutta eivät halua rakennekynsiä. Jos oma kynsi on hyvässä kunnossa, ei siihen välttämättä halua laittaa päälle mitään rakennekynttä, joka aina jonkun verran poistettaessa vahingoittaa omia kynsiä. Jos oikein pääsisi testaamaan, voisin kuvitella, että tämän Shellac-lakkauksen päälle voisi pistää toista kynsilakkaa ja saada sen kestämään kuten rakennekynsillä. Harvempi varmaan haluaa lähteä kokeilemaan tuota ideaa, siinä kun voi pilata Shellac-lakkauksensa, joka ei kuitenkaan ihan ilmainenkaan ole...

Nuo promokuvat on itse asiassa tällä kertaa jopa suoraan pyydetty tähän käyttöön eikä vain toiselta sivulta linkatut, sillä satuin saamaan käsiini vanhan lehdistötiedotteen Shellac-lakkauksesta ja sieltä löytyi helposti yhteyshenkilö, jolta pääsi kuvia pyytämään. Mukavaa, minä kun en juristinalkuna oikein tykkää siitä, että välillä joutuu kuvia etsimään netistä, vaikkakin merkitsisi lähteen ja kyseessä olisi promokuva joka tapauksessa.

torstai 16. kesäkuuta 2011

Paula's Choicea testiin

Blogissa on ollut hiljaista. Olen siirtymässä ensi viikolla uusiin työtehtäviin samalla työpaikalla, ja sitä ennen piti opettaa minun hommani toiselle, joka niitä jatkaa. Ylimääräisen vapaa-ajan olen viettänyt paistaen itseäni Hämäläis-Osakunnan kesäpaikalla Koivuniemessä Oitissa. Yritetään nyt kuitenkin vähän pitää taas postaustahtia yllä, etten unohda kaikkea, mitä tänne onkaan ollut kirjoitettavaa mielessä.

Sain blogihistoriani ensimmäisen sellaisen tarjouksen, jossa minua lähestyttiin mailitse ja pyydettiin testaamaan tuotteita. Aiemmin olenkin saanut sponssina vain Dermalogicaa, joka se taas oli minun itseni ehdottama homma. Nämä kaksi tuotetta ovat siis tulleet minulle ilmaiseksi, mutta kirjoitan siihen samaan tyyliin kuin aina ennenkin. Silti kai lienee kohteliasta lukijoille kertoa, että kyseessä on mainostarkoituksessa saatu tuote.

Paula Begounin mietteistä ja kirjasta olen aiemmin kirjoittanut pitkänkin postauksen. En toista sitä tähän, mutta totean lyhyesti, että kyseessä on siis ihminen, jota kiinnostaa enemmän tuotteen oikeat vaikutustavat, raaka-aineiden tutkittu teho ja ihoystävällisyys. Näinpä hänen nimeään kantavalta sarjalta odottaisi sitä samaa.

Kokeiluun saamani tuotteet olivat ihon kemialliseen kuorintaan tarkoitettu 2% Beta Hydroxy Acid Gel ja antioksidanttiseerumi Skin Balancing Super Antioxidant Mattifying Concentrate. Minua, kuten muitakin bloggaajia, joille Paulan tuotteita on lähetetty, pyydettiin kertomaan ensin lähtötiedot ihotyypistäni, jonka perusteella testattavat tuotteet valittiin.

BHA-kuorinta levitetään kasvoille sormin tai vanulapun avulla, kerran päivässä puhdistuksen ja kasvoveden jälkeen. Itse en ole käyttänyt tätä aivan päivittäin, mutta sinne päin. Ensimmäisenä päivänä huomasin mietoa pistelyä nenänpielissä, kuten näemmä nykyään aina uutta, tehokasta ihonpuhdistustuotetta kokeillessani. Tämä tuote on normaalista erittäin rasvaiselle iholle, eikä se ainakaan minulle ole missään määrin liian vahvalta vaikuttanut. Itse tehty aspiriinikuorinta vaikutti ihooni poikkeuksellisen ärhäkästi, ja siihen en enää palaa, mutta tämä ei ole vielä vaikuttanut erityisemmin suuntaan eikä toiseen - kai. Palaamme yhteen hassuun seuraukseen myöhemmin.

Antioksidanttiseerumini on tarkoitettu normaalista rasvaiselle tai sekaiholle, ja täytyypä sanoa, että nyt ollaan ihan oikeasti tuotteessa, joka sopii pintakuivalle sekaiholleni. Kuten jokunen on ehkä lukenutkin, tykkään käyttää ennemmin normaalin/kuivan ihon kosteusvoiteita, koska rasvaisen ihon voiteet eivät minulle riitä. Tämä seerumi on tarkoitettu joko vain kosteusvoiteen alle tai käytettäväksi yksinään - ja kappas, näin ainakin kesäaikaan tämä jopa riittää minulle päivisin yksinään! Yllättävää rasvaisen ihon tuotteelta, mutta oikeastaan ei yllätä, kun kyseessä on Paula's Choice. Luulisi heidän siellä tiimissä tajuavan, että sekaihokin tarvitsee kosteutta, eikä vain jotain muka-kosteuttavaa vesigeeliä. Antioksidanttiseerumi on konseptina minulle vielä hiukan tuntematon. Niiden pitäisi auttaa ihoa parantumaan ja tuottamaan uusia ihosoluja. Tämä on jotain, josta saattaa tulla osa pysyvää ihonhoitorutiiniani. Tuote jättää mattapinnan, kuten siinä luvataankin, mutta koen sen hieman tarpeettomaksi, koska saman lopputuloksen saan lopulta meikillä kuitenkin. Eipä tuosta toki haittaakaan ole, ja moni näistä mattaavista tuotteista tykkääkin.

Nyt siihen hassuun yksityiskohtaan, jonka havaitsin näiden tuotteiden käytön aloittamisen yhteydessä. Saan kesällä hieman pisamia yleensäkin, vaikken olekaan punatukkainen. Nyt tässä puolitoista viikkoa sitten menin aurinkoon samana aamuna, kun olin ensin käyttänyt näitä kahta ja laittanut päälle vielä SPF 30 -aurinkovoidetta. Auringonoton jälkeen minulle ilmestyi yllättävän suuri määrä pisamia, yhdestä auringonottokerrasta, vaikka lutrasin sitä suojakerrointa naamaan ihan huolella ja useaan otteeseen. Tämä ei minua haittaa, mutta olipahan hassu yksityiskohta. Useassa kohdassa Paula's Choicen nettisivuja ja esitteitä mainitaan, että kuorivien tuotteiden kanssa pitää olla aina tarkkana aurinkosuojasta. En kyllä palanut, tuona enkä muinakaan auringonottopäivinä, en pala tosin helposti muutenkaan. Selkeä yhteys auringolla, näillä tuotteilla (oletettavasti BHA-kuorinnalla) ja yllättävillä pisamillani kuitenkin on, joten muistutan kaikkia siitä aurinkosuojan tärkeydestä tässä itsekin.

Vähän nillitän kuitenkin tässä. Pakkauksien ulkonäöstä en tykkää, mutta se on pieni murhe verrattuna siihen, että tuossa toisessa pakkaus on tylsyytensä lisäksi huono: BHA-geeli levisi iloisesti matkanesessääriini Oitin reissulla. Onneksi sieltä ei paljoa vuotanut, mutta vuotipa kuitenkin. Kuten sanottua, oli tuotteet saatu ilmaiseksi tai ei, niistä pitää saada puhua rehellisesti, ja tästä tuli kyllä tuotteelle miinus, kun Paula itsekin kiinnittää kosmetiikka-arvioissaan monesti huomiota pakkausten käytännöllisyyteen ja hygienisyyteen.

Mutta muutoin mennään ihan iloisilla mielin tässä näiden kanssa, iho näyttää olevan samassa kunnossa kuin yleensäkin. Lopullista arviota en lähde tuotteista antamaan vielä, palaan aiheeseen tuonnempana, kun kokemusta kertyy pidemmältä ajalta. Tämän hetkisen mielipiteeni valossa olisin valmis kyllä kokeilemaan muitakin jonain päivänä, täytyypi katsoa mitä tuolta voisi tilata. Hinnat eivät minusta ole kalliit, ainakaan kun selektiiviseen kosmetiikkaan vertaa. Nythän siis toimittavat Suomeenkin ja toistaiseksi puolikkailla normaaleista postikuluista: http://www.paulaschoice.fi/

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Seche Viteä, OPI:a ja Zoyaa

On se vaan hyvä. Seche Viten Dry Fast Top Coat on oikeasti kaiken sen hypetyksen arvoinen, jota se on blogeissa saanut.

Minäkin testasin tätä vasta nyt, kun tuote rantautui Kickseihin. En ole aiemmin välittänyt tilata tätä mistään, koska minulle tärkein asia päällyslakassa on kiiltävyys, eikä kohtuullinen kuivumisaika oikeastaan haittaa. Orlyn Glosser on ollut käytössä loistava, superkiiltävä ja kuivuu sitä normaalia tahtia. En ole ajatellut, ettäkö pikakuivattajissa olisi suuriakaan eroja - ennen muinoin jaksoin sellaisia kokeilla, nyttemmin olen heittänyt vain Glosserin päälle kuivatustipat, antanut olla tarpeeksi kauan kuivumassa ja elänyt ihan onnellisena.

Mutta huh huh, voi sanoa, tätä nyt kokeilleena. Päällyslakka kuivattaa koko lakan jossain ihan muutamassa minuutissa (oikeasti) ja se on tarpeeksi kiiltävä. Siis en uskonut ollenkaan, että olisi olemassa näin nopeasti kuivattavaa pikakuivattajaa. Luulin, että ne yleensä kuivattavat lakan tunnin sijaan 30 minuutissa tai ohuilla kerroksilla lakatessa hyvät kuivattajat kuivattavat jopa jossain 15 minuutissa. Mutta että ihan minuuteissa?!

Inhottavan paksu kerros Seche Viteä täytyy laittaa - alkuun pelkäsin, että se ei toimi oikein, kun laitan niin paksun kerroksen, mutta kerros osoittautui ihan oikean paksuiseksi. Jo heti ensimmäisellä avaamisella päällyslakka tuntuu olevan jotenkin paksuuntunutta, eikä siitä saa ohuita kerroksia. Näemmä tämä on kuitenkin tarkoituskin, paksua kerrosta peliin vaan.

Kosmetiikkablogeissa ehkä hienointa on juuri tämä kulttituotteiden synty - enhän mä tällaistakaan aarretta olisi löytänyt, ellen olisi lopulta kokeillut juuri siksi, että tämä on niin monen suosikeissa. Ei ollut hakusessa huippukuivattaja, mutta tulipahan löydettyä sellainen silti. Varmasti tarpeen monesti, kun ei olisi aikaa oikein odotella sitä kuivumista.


OPI:n hopeinen Silver Shatter oli aika makea. Olisin tykännyt isommista railoista, täytynee kokeilla myös paksummalla kerroksella. Crackle-lakka, joka ei näytä niin anarkistiselta kuin tavalliset kumppaninsa, vaan tällaiselta hopeaseitiltä.



Sain pari päivää sitten mailia Anna Bouzon kynsistudiosta, Zoyan kesälakat olivat saapuneet. Kynsistudio sijaitsee ihan asuinkorttelissani Hietalahdessa, ja äsken kävinkin hakemassa pitkään himoitsemani sävyn, Applen. Apple on tuo kultavihreä, niin ihana, että nähtyäni swatchin jossain (muistaakseni Scrangien) blogissa, oli se ihan pakko saada heti, kun tuli Suomeen myyntiin. Näinpä otin yhteyttä pariin jälleenmyyjään, ja Anna Bouzolta sain tiedon Applen saapumisesta ensimmäisenä.



Kuitenkin mukaan tarttui kokoelmasta toinenkin, Faye. Ei näytä koskaan missään kuvissa yhtä hyvältä kuin tosielämässä. Faye on hillitty makuuni, ehkä jopa tätimäinen minulle, mutta tuo duochrome tekee siitä kaiken tätimäisyyden keskellä upean.

Mistä lähtien glitterlakat ovat olleet tätimäisiä? No, enivei, tuo väri on minulle jotenkin tätimäinen, ymmärrätte minua tai ette. :)

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Uusi kuivashampoo Schwarzkopfilta

Ihan näin alkuun pitää sanoa, että tuollainen Tigin matkiminen yhdistettynä Ed Hardy -tyyliseen sydämeen saa minut näkemään punaista. Pöllitään idea Rockaholicista ja sitten vielä tehdään se huonosti. Argh!

Mutta itse tuote. Got2b Rockin' it Encore Fresh Dry Shampoo oli itse asiassa hyvä. Kuivashampoissa erot ovat yleensä aika pieniä, tässä oli kuitenkin jotain merkittävää: shampoo harjautuu irti helposti, kun yleensä kuivashampoon kanssa saa työstää kauan tiheäpiikkisellä kammalla. Tämä suorastaan pölisee pois. Ja pölisee kyllä sitten vaatteillekin... Mikä tärkeintä kuitenkin, käy mustalle tukalle kun ei jätä niin pahoja valkoisia jämiä kuin jotkut.

Virve esitteli tuotteen ensin, Nelliina sitten. Virve onnistui saamaan maanantaikappaleen, mutta toistaiseksi ainakaan omani ei ole tyhjentynyt tai jäänyt sihisemään. Nähtäväksi jää, kauanko tämä kestää. On alkanut mennä hieman hermo Klippoteketin ja Biozellin lyhyeen käyttöikään, tuntuvat loppuvan miljoonasti nopeammin kuin Tigin kuivashampoo. Toki Tigi on paketiltaankin isompi, mutta ei jaksaisi olla koko ajan ostamassa uutta, vaikka Biozell kuinka olisikin tarkoitettu käsilaukkukokoiseksi...

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Ihonhoitoni aakkoset

Reetta näyttää mallia peseytymisessä. Reetalla ei ole finnejä, ei mustapäitä, ja kaunis turkki puhtaanvalkoista ja mustaa.

Minulta toivottiin postausta siitä, miten ihoani hoidan, kun sivumennen mainitsin pystyväni pitämään pintakuivan sekaihoni ihan hyvässä kunnossa. Pari kosmetologia ihoni kunnon on arvioinut, ja heidän mielestään ihoni oli kohtuuhyvässä kunnossa. En väitä, ettäkö nämä minun ohjeeni olisivat toimivia kaikille, mutta itselläni tämä toimii. En myöskään väitä, ettäkö noudattaisin omia ohjeitanikaan tunnollisesti - mikäli noudatan tunnollisesti näitä, ihollani ei ole koskaan mitään sellaista, mikä tarvitsisi erikseen peittää peitevoiteella tai muulla. Totuus on kuitenkin toinen - aamupesut jäävät kiireessä monesti tekemättä kunnolla, menen meikit naamassa nukkumaan, puristelen mustapäitäni... Silti tällä reseptilläni naama pysyy sellaisessa kunnossa, että pintakuivuutta ei havaitse (tiedän ihoni olevan pintakuiva, mutta kosteutan sitä niin paljon, ettei se hilseile tai vaikuta kuivalta) ja näppylöitäkin tulee niin vähän, että motivaatio ihon täydelliseen hoitamiseen on vähän hakusessa - ei ne pari satunnaista näppylää siellä sun täällä haittaa niin paljoa, ettäkö jaksaisin tehdä kaiken niin kuin fanaatikko. Jos joku lukijoistani näkee minut ilman meikkiä, siinä sitten saatte samalla katsottua, onko tullut muistettua ihonhoito vai vietetäänkö huonoa kautta.

Perusreseptini: Iltaisin meikit pois meikinpoistoaineella, sitten tavallinen pesu, tämän jälkeen tuju kasvovesi ja kosteuttavampi kosteusvoide kuin mitä sekaiholle suositellaan. Aamuisin kevyt pesu, kasvoveden ei tarvitse olla voimakas jos sitä käytän ollenkaan, meikin alle kosteusvoide. Noin kerran viikossa mekaaninen kuorinta (Chanel Commage Microperlé Pureté) ja useammin kemiallinen kuorinta (kasvoveteni tekee sitä myös, mutta Dermalogican jauhemainen Daily Microfoliant on myös käytössä). Naamio (syväpuhdistava) aina silloin, kun jaksaa - kerran viikossa olisi passeli.

Mennään niihin aakkosiin, mutta ensin se tärkein asia minulle. Perusfilosofiani on se, että pesen voimakkaasti, mutta kosteutan myös tehokkaasti. Tämä on kaiken A ja O minulla.

A: Aamupesu. En ole aamuihmisiä, mutta tämä on tärkeä. Kaksi kertaa päivässä pestessä kasvot pysyvät puhtaina, eikä meikkiä tule levitettyä likaisen ihon päälle. Aamuisin riittää mikä tahansa sekaihon, normaalin ihon tai rasvaisen ihon puhdistustuote, vaikka joku tuossa postauksen otsikon alla kuvassa näkyvistä.

B: Blogit. Kosmetiikkablogeista on hyvä napsia neuvoja - myös vastakkain: jos joku sanoo, ettei tuote sopinut hänelle, se voi olla juuri loistava minulle, jos tarpeeni ovat toisenlaiset.

C: Chanel Commage Microperlé Pureté. Paras kuorinta kokeilemistani. Auttaa myös silloin, jos iho on päässyt huonoon kuntoon ja hilseilee. Aikanaan ihastuin tähän juuri siksi, että tämä vie sen hilseilyn pois, mikä pintakuivalla ihollani oli tyypillistä, ennen kuin tajusin siirtyä kosteuttavampiin kosteusvoiteisiin.

D: Darra. Sitä sattuu, joskus. Heräät meikit naamassa. Älä stressaa, stressikin tekee huonoa iholle. :) Kun minulla on kiire tai väsy, on kuitenkin parempi pestä kasvot pelkällä jytypommikasvovedellä kuin jättää ne pesemättä. Oikea vaihtoehto meikit naamassa nukkumisen sijaan olisi se, että muistaisi kantaa mukanaan minipulloa Clarifying Lotionia, vanua ja kosteusvoidetta.

E: Erityistarpeet. Tunnista ihosi erityistarpeet ja hoida sen mukaan. Ihotyypin määrittely auttaa purkkien ja purnukoiden kanssa, mutta se on vain yleistasoinen määritelmä. Jokin käsitys siitä, onko iho ihotyypin lisäksi jotenkin muuten erityinen: herkkä, pintakuiva, punoittava...

F: Finnit hiiteen. Tämän osaan - jos noudatan reseptiäni säännöllisesti, niitä ei käytännössä tule. Mutta, sen jälkeen ongelmaksi jää vielä ihon epätasainen väri ja laajentuneen ihohuokoset. Mitähän niille keksisin? Unelma olisi, että meikkiä ei tarvitsisi käyttää ollenkaan, mutta tähän pystyisin vain, jos iho olisi tasavärinen eikä T-alueelta punottava.

G: Geenit ja ne henkilöt, joilta ne on saatu. Äidiltä tulisi kuunnella neuvoja, kun ei vielä itse osaa. Miksei äiti saanut taottua päähäni teininä sitä, että kosteusvoide on tärkeä...

H: Haju. Niin typerältä kuin se voi kuulostaakin, puhdistustuotteiden tuoksu on tärkeä. Ei motivoi sitten lainkaan pesemään naamaa, jos käytössä on oksennukselta haiseva Dr. Hauschkan Puhdistusvoide. Etsi tuotteita, jotka ovat lisäksi kivoja pakkaukseltaan tai tuoksultaan, niin ihonhoito tuntuu ylelliseltä ja mukavalta, eikä kamalalta pakkopullalta.

I: Irti. Irti finneistä ja mustapäistä. Tiedän, on vaikeaa. Minun pintakuiva ihoni suuttuu kyllä heti, jos puristan nenästäni mustapäitä - iho alkaa hilseillä siitä. Ilmeisesti kuitenkaan mustapäiden rauhaan jättäminen ei vaikuta minulla finnien syntyyn: vaikka nenäni on mustapäiden valtaama, ei siinä ole juuri koskaan finnejä. Mustapäät eivät kehity finneiksi nenässäni, vaikka niiden antaisi olla siinä.

J: Jano. Anna iholle sitä, mitä se haluaa. Talvella ihoni on kuivempi, se janoaa tehokkaampaa kosteutusta. Välillä ihoni on tukkoisempi, se janoaa parempaa huolenpitoa.

K: Kuuntele. Kuuntele ihoasi, älä vain sitä purkin kylkeä, kosmetiikkafirmaa, Cosmopolitania tai satunnaista bloggaajaa, joka väittää Cliniquen Clarifying Lotion 2:n sopivan erinomaisesti sekaiholle, vaikka Paula Begoun olisi mitä mieltä. Ihosi tietää itse - jos havaitset sen kaipaavan lisää kosteutta, anna sitä. Jos se tuntuu reagoivan huonosti monien suosimaan tuotteeseen tai menetelmään, älä tee sitä. Itselläni tämä kävi aspiriinikuorinnan kanssa - monen suosittelema, mutta hups vaan meikäläisen iho ei siitä tykännytkään, vaikka väitän ihoni olevan kaikkea muuta kuin herkkä.

L: Lomaa meikeistä. Anna iholle lomaa ja anna sen olla meikittä niin usein kuin mahdollista.

M: Meikinpoisto. Markkinoille tulee yhä enemmän tuotteita, joita on tarkoitus käyttää meikinpoistoon ennen varsinaista pesua. Sensailla näitä on useita, Cliniqueltakin löytyy, Dermalogilla on Precleanse-öljy. Tuotteen pitää olla rasvaisen tuntuinen, jotta sillä saisi meikin irti.


N: Naamio. Olen onnistunut vihdoin ja viimein löytämään naamioita, joiden vaikutuksen huomaa. Peel-off-naamioita käytin ennen niiden helppokäyttöisyyden takia, mutta tuskastuin siihen, etten nähnyt mitään eroa kasvoilla, ja peel-offit kiskovat ikävästi ihon pieniä karvoja kasvojen reuna-alueilla. Poispestävät ovat minulle parhaita.

O: Oikea, se Oikea. Se on ihanaa, kun sen löytää. Minulla niitä on kaksi: aikaisemmin mainitsemani Chanelin kuorinta ja Cliniquen Clariying Lotion 2.

P: Puhdistusliina. Sensain Sponge Chief tekee naamanpesusta niin paljon helpompaa. En voisi kuvitella peseväni pelkällä vedellä ja käsin muuta kuin suihkussa, onnistun muuten valuttamaan vettä kaikkialle. Ennen Sponge Chiefiä käytin myös niitä sellaisia ruokakaupastakin löytyviä oransseja sieniä. Nämä vaan pitää muistaa pestä hyvin (oranssit sienet voi keittääkin) koska ne ovat oiva kasvualusta bakteereille.

Q: Quurin kesto. Kun aloitat käyttämään jotain uutta, kokeile sitä riittävän kauan, noin kuukauden ajan, että iho ehtii uusiutua ja pääset näkemään tulokset. Testaan blogia varten sarjoja usein kuurina, kuten olen tehnyt Dermalogican, Sensain ja Dr. Hauschkan kanssa. En mielestäni osaa vielä sanoa juuri mitään tehokkuudesta, ennen kuin ainakin pari viikkoa on mennyt.

R: Rusketus. Jostain syystä ihoni voi paremmin kesällä, hieman ruskettuneena. Tällöin sen voi myös antaa olla meikittä useammin, kun iho näyttää tasavärisemmältä. Meikittä oleminen tekee gutaa iholle. Auringonpalvominen tosin kostautunee myöhemmin, mutta silloinhan mä olen jo rupsahtanut muutenkin, joten en jaksa vielä välittää siitä.

S: Superkosteuttajat. Käytän normaalistikin hieman kosteuttavampaa kasvovoidetta, kuin mitä sekaiholle suositellaan, mutta silloin, kun pistän ihoni vielä vähän kovemman rasituksen alle (esim. naamion tai kuorinnan jälkeen), käytän vieläkin kosteuttavampaa tuotetta. Tässä vaiheessa heitän ihotyyppiluokituksen roskakoriin kokonaan, ja käytän kuivan ihon tuotteita. Esimerkiksi Sensain Silk-sarjan kosteusvoiteista minulla on tehokkain versio (moist) tätä varten, ja se on oikein passeli, vaikka onkin tarkoitettu kuivaihoisille.


T: Tehokkuus. Cliniquen Clarifying Lotion 2 on myrkkyä joillekin, mutta elinehto minulle. Haluan tosissaan puhdistaa sen naamani niin, että siitä ei enää lähde mitään likaa tai rasvaa irti ennen kosteusvoiteen levittämistä. Koska tämä kasvovesi on tuju kuin mikä, en erikseen tarvitse rasvoittuvan ihon kasvojenpesuainetta, vaan minulle riittää melkein mikä vaan pesuaine - erot ovat minimaalisia.



U: Unirytmi. Saa silmäpussit häviämään maagisesti, ja antaa aamulla aikaa sille, että ehtii tekemään muutakin kuin heittämään vaatteet niskaan ja pesemään nopeasti hampaat.

V: Vanulaput. En ymmärrä, miten kukaan voi tulla toimeen sellaisella pussipumpulilla, vanulappuja sen olla pitää! Silmämeikin poistamiseen ja kasvovedelle.

W: Wow. Se tunne, minkä saa palkinnoksi siitä, kun on jaksanut pitää ihostaan extrahyvää huolta, ja yhtään näppylää ei näy missään. Tapahtuu valitettavasti liian harvoin, laiska kun olen.

X: X-asento, se asento, missä menen makaamaan ulos, kun aurinko paistaa. Katso kohta R, Rusketus.

Y: Yritys ja erehdys. Koko teini-iän ja vielä aika myöhään pelkäsin kosteusvoiteita, suostuin käyttämään vain geelimäisiä. Pelkäsin, että rasvoittuva ihoni rasvoittuu lisää. Väärin. Tuloksena oli niin kuiva nenä, että sitä oli mahdotonta meikata mitenkään siististi. Nyt tiedän paremmin. Pitää failata pahasti, jotta oppii hyväksymään asioita.

Z: Zone. Alue. Meikäläisellä se ongelma-alue on siirtynyt teini-iän jälkeen otsasta kohti leukaa. Ennen ei ollut leuassa mustapäitä, nyt on. Ennen oli finnejä useimmin otsassa, nyt leuassa. Hormonit ilmeisesti vaikuttavat näin.

Å: Ei ole suomea. En osaa ruotsia.

Ä: Äärirajat. Tilanne, johon ihonsa vie, kun ensin poistaa meikit, sitten pesee tavallisella kasvojenpesuaineella, sitten kuorii, laittaa vielä naamion, pesee sen pois ja heittää Clarifying Lotionia perään. Tällöin vaaditaan erityisesti se kuivan ihon kosteusvoide.

Ö: Öö. Se ääni, mikä bloggaajalta pääsee, kun vielä viimeiseen kirjaimeen pitäisi jotain keksiä.