keskiviikko 31. elokuuta 2011

Testissä Lancôme Effet Miracle

Lancôme toi viime vuonna markkinoille loistavan Teint Miracle -meikkivoiteen, jota olen hehkuttanut tässä ja sen perään tässä. Sarjaan kuuluu myös Teint Miracle -valokynä ja valoa heijastava meikinpohjustusvoide Éclat Miracle. Nyt tuoteperheeseen tulee lisää toisenlainen meikinpohjuste Effet Miracle sekä Teint Miracle Compact -meikkipuuteri.


Sain L'Oréalilta testattavakseni tuon uuden Effet Miracle -meikinpohjustusvoiteen. Lancôme-addiktina olin tietysti otettu kunniasta, mutta uskoisin myös lukijoilleni olevan tästä kokeilusta hyötyä: Teint Miracle on jatkuvasti yksi niitä suosituimpia hakusanoja, joilla blogiini päädytään.



Jumalaisen kauniissa purkissa oleva Effet Miracle lupaa heleyttää ihoa ja viedä pois väsymyksen merkkejä, tasoittaa ihon pintaa ja saada ihohuokoset näyttämään pienemmältä, viedä ihon kiillon pois ja saada ihon näyttämään virheettömämmältä.



Itse voide on tuollaista vaaleanpunaista, ja se muuttuu satiinisen tuntuiseksi iholle levitettäessä, kuten mattaavat tuotteet yleensäkin.




Testasin Effet Miraclea pohjustamalla ihoa sitä ennen eri tavoin: käyttämällä Paula Begounin iholle jätettävää BHA-kuorintaa ja Decléorin kosteusvoidetta, kasvovedellä pyyhityllä iholla pelkän kosteusvoiteen kanssa, md formulationsin AHA-kuorinnan jälkeen kosteusvoiteen kanssa sekä ihan puhtaalla, kasvovedellä pyyhityllä iholla ilman kosteusvoidetta. Effet Miracle toimi kaikilla muilla kombinaatioilla, jopa ilman kosteusvoidetta, mutta BHA-kuorinta lähti rullaamaan voiteen alta.



Kumppanina käytin Teint Miracle -meikkivoidetta sävyssä 01 (oikealla), joka on Lancômen sävyistä kesäsävyni. Vasemmalla 010, talvisävyni. 01 ei varsinaisesti paljon tummempi, mutta keltapohjaisempi, joten käy paremmin rusketukseni kanssa. Tänä kesänä olisin jopa hetken voinut käyttää vielä tummempaa meikkivoidetta, vaikken montaakaan kertaa aurinkoa ottanut. Täytyy muuten vielä hehkuttaa sitä, että 010 on loistava sellaiselle suomalaiselle iholle, joka ei ole keltapohjainen luontaisesti. Yleensä kaikki vaaleatkin meikkivoiteet ovat niin keltapohjaisia, että talvella ne ovat minulle aivan väärän värisiä, mutta 010 on pohjaltaan ennemmin harmaa.

Teint Miraclen pysyvyydessä minulla ei ole ongelmia muutenkaan, mutta Effet Miracle toi vielä lisää pysyvyyttä meikkivoiteelle. Effet Miracle luo ikään kuin tartuntapinnan meikkivoiteelle, jolloin tulos on hieman peittävämpi kuin normaalipohjusteellani (normaalipohjusteeni on Lancôme La Base Pro - sekin kyllä luo tartuntapintaa). Testasin myös Lancômen jo lopetetun entisen lempimeikkivoiteeni Color Idealin kanssa, ja tulokset olivat identtiset - minusta Color Ideal ja Teint Miracle ovat hyvin samankaltaiset, ja niin ne olivat pohjusteenkin kanssa.

Itselleni totesin parhaaksi sen, että levitän pohjustetta vain ongelmakohtiini eli T-alueelle. Tätä laajempi levittäminen on minulla vähän tuhlaavaa, kun T-alueen ulkopuolella olen ihooni tyytyväinen sellaisenaan. Meikinpohjusteelle minusta tärkeä ominaisuus on se, että se saa meikkivoiteen tarttumaan myös kiiltävään nenääni, ja tämän Effet Miracle hoiti hyvin, vaikkei sitä noissa mainoslupauksissa erikseen mainitakaan. Hyvin pieni määrä riittää: enemmän silti kuin minkä verran silmänympärysvoidetta käytetään, mutta herneen kokoinen pallero on jo minulle kasvoilleni aivan liikaa. Tietystihän tuo riippuu siitä, kuinka laajalle alueelle pohjustetta haluaa.

Luvattu mattapintaisuus toteutui erinomaisesti, samoin ihohuokoset pienenivät:


Kuva on käsittelemätön, vasemmalla iho pelkän kosteusvoiteen kanssa, oikealla sama kohta ihoa Effet Miraclen kanssa. Klikkaamalla saa isommaksi. Ihohuokosten tasoittamiskyvyn takia voisin kuvitella, että tämä täyttää myös juonteita, vaikka minulla ei sellaisia vielä tässä iässä olekaan.



Purkissa olevaa tavaraa käytän mieluiten spaattelilla, koska muuten ainetta menee paljon kynsien alle ja purkkiin tulee likaa, joka lyhentää tuotteen käyttöikää. Saan nykyään hyvän mielen kovin pienistä jutuista - kuten Lancômen tuotteen käyttämisestä Lancômen spaattelilla. :) Kosmetiikkahifistelyä arkeen.

Minulle tuli vahvasti mieleen eräs toinen tuote tästä, nimittäin Cliniquen Pore Minimizer. Pore Minimizerissa on väriä mukana, joten jos sitä käyttää pelkältään, tulos on monien iholla helposti kalpea. Toisaalta taas Effet Miracleakaan minä en halua käyttää pelkältään, koska se on niin läpinäkyvä, että ihoni kaipaa vielä värin tasoitusta. Molempia kuitenkin voisi käyttää pelkästäänkin, jos niin toivoo ja jos sen katsoo riittävän. Joskus vuosia sitten kyllä käytinkin Pore Minimizeria pelkältään aamukiireessä.

Effet Miracle on minun mielestäni kaikista parhaimmillaan juhlameikin alla, kun meikkipohjan halutaan olevan virheetön ja kestävän pitkään. Arkikäyttöön pidän yhä Lancômen La Base Pro -pohjustetta itselleni parempana, sillä se toimii samalla myös liukasteena, ja helpottaa meikin levitystä kiireessä. La Base Pro ei tosin anna yhtä tehokasta mattaefektiä kuin Effet Miracle. Paljon tässä merkitsee se, mitä meikinpohjusteeltasi haluat. Minä en enää osaisi elää ilman pohjustetta enää lainkaan, sillä pääongelmani oli se, ettei meikkivoide tartu ihon kiiltäville kohdille. Tämä on meikinpohjusteilla ratkaistu.

Effet Miracle ja Teint Miracle Compact tulevat myyntiin Suomessa suunnilleen viikolla 39 eli syys-lokakuun taitteessa. Maailmalla myydään myös tummemmille ihoille tarkoitettua sävyä tästä (promokuvan toinen purkki), mutta sitä ei Suomeen tuoda. Voisin kuvitella sen olevan vaaleankeltaista kun tämä meidän versiomme on vaaleanpunaista, mutta tämä on vain valistunut arvaus, sillä tätä kirjoittaessa minulla ei vielä ulkomaisia lähteitä kovinkaan montaa ole.


Teint Miracle kavereineen on visuaalisesti näyttävä, toimiva ja kaikin puolin loistava tuoteperhe, mutta yksi minulle ei uppoa. Meinaan Aura-markkinointi ja TM-merkinnät. Ne tekevät minun mielessäni hallaa Lancômen imagolle, mutta ilmeisesti tämän on joku suurempi, markkinoinnista enemmän tietävä taho päättänyt jossain Pariisissa vetoavan Lancômen kohderyhmään. Toisaalta, markkinointikin uudistuu ajan mittaan. Oli aika, jolloin Lancôme ei markkinoinut televisiossa. Äitini opetti pientä minua, että niin arvokkaan merkin ei tarvitse alentua televisiomarkkinointiin, joka on toimivaa lähinnä markettimeikeissä. Isompi Sonia katselee nyt televisiota silmät pyöreinä, kun siellä näkyy Diorin ja Lancômen mainoksia. Olisiko ollut Hypnôse-tuoksun aikaan, kun näin ensimmäisen Lancômen televisiomainoksen Suomen kanavilla? No, enää ei markettimerkkiä ja selektiivistä merkkiä erota tuon perusteella, ajat muuttuvat, Eskoseni. Yhtä kaikki, Lancômen imago minun silmissäni yhä edelleen on jotain sellaista, joka kulminoituu tämän syksyn Lancômen kausilookissa: ylellisyyttä, ranskaa, eleganssia, klassisuutta, ferrarinpunaisia huulia ja kissarajauksia. Sinänsä hassua tehdä kausilookkia tuon ympärille, kun Lancôme on jo valmiiksi, koko ajan sitä. Jokin tässä vetosi minuun jo nuoremmalla iällä niin, että Lancôme on yhä tuolla blogini tag-listan kärjessä.

tiistai 30. elokuuta 2011

Gosh Waterproof Eye Shadow -puikot



En taidakaan olla kirjoittanut näistä vielä erikseen, vaikka ovatkin monen silmämeikin alla tulleet mainituiksi. Pidän eniten ihan normaaleista luomivärinapeista, joten Goshin luomiväripuikkoja en olisi ikinä ostanut, ellen olisi lukenut (muistaakseni Charming Nailsin blogista ensimmäisen kerran) näiden sopivan loistavasti silmämeikin pohjaksi. Halvan hinnan houkuttelemana ostin pari, ja kyllähän nämä hyviä siihen ovatkin.


Kaikki värit ovat nimetty tyylillä Love That Cool Mint! niin, että sävyn nimi tulee aina tuohon Cool Mintin kohdalle. Minulla onkin sävyt Cool Mint, Violet, Beige ja Platinum. Siinä järjestyksessä swatchit tässä:


Itse puikko on tuollainen kierrettävä, reilun puolen sentin läpimittainen.


Itse huitelen aina suoraan puikosta luomelle, koko sopii ihan hyvin siihen. Se, missä nämä nyt ovat niin ehdottoman hyviä, on luomivärien pohjustaminen silloin, kun hailakasta sävystä halutaan saada kaikki irti. Esim. Platinum sopii hyvin hopean alle, tuoden hopean mahdollisimman intensiivisen metalliseksi. Muut värit taas sopivat esimerkiksi helmiäisten alle, saaden helmiäisluomiväristä kaiken irti.

Mutta mitä tässä höpisemään, kun yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Alla Diorin Electric Lights -viisikon mintunvihreä pohjustamattomana ja pohjusteella. Lienee turha sanoa, kumpi on kumpi.


Yksi heikkous näissä Goshin puikoissa on. Ne nimittäin tuovat pienetkin ihon juonteet esille, joten jos sellainen häiritsee, näitä en suosittele. Pinta on siten vähän erilainen verrattuna esim. UDEPP:in jättämään pintaan.

Kävisiväthän nämä luomiväreistäkin, mutta minusta puikkomainen luomiväri ei koskaan häivyty yhtä nätisti kuin perinteinen. Pelkkä puikko näyttää haalealta iholla, mutta puikko yhdistettynä luomiväriin saa aikaan noinkin intensiivisen helmiäisen kuin tuossa kuvassa.

maanantai 29. elokuuta 2011

Menneen kesän suosikkihuulipuna

Tiedä sitten, olenko näin 24-vuotiaana mystisesti aikuistunut vai lieneekö syynä joku muu arvostelukyvyn heikentyminen, mutta lempihuulipunakseni arkikäytössä on muodostunut tämä testeripuna:


Estée Lauderin Pure Color Crystal Lipstick, sävyssä 323 Ginger Fizz.



Huulipunaan on hauskana yksityiskohtana tehty huurrettu pinta ja siihen tähtikuviot, joista on enää yksi häivähdys jäljellä.

Tästä ei ole kuin reilut puoli vuotta, kun vielä olin vahvasti sitä mieltä, että sävy on aivan liian lämmin ja kultainen makuuni. Nyt se taas on juuri passeli, ja muut omistamani saman sävymaailman enemmän ruskeat punat ovat mielestäni liian tunkkaisia ja nudeja. Voipi myös olla, että tässä vaikuttaa myös rusketuksen sävy, sillä nyt väri sopii mielestäni arkeen työpäivänä aivan passelisti. Kullan sijasta näen tämän nykyään enemmän persikkaisena/korallisena, oikeasti kultaista punaa en halua vieläkään.

Kiilto on helmiäistyyppistä, eli tämä huulipuna ei tee huulista kostean huulikiiltoisen näköisiä. Koostumus on kevyt, ja tällaista sävyä voi levittää huoletta vaikka ilman peiliä. Kesto on aika onneton, kuten haaleille helmiäispunille tyypillistä. Kuitenkin huulipuna kuluu pois ihan nätin näköisesti, ja lisääminen on helppoa. Olenkin kehittänyt huulirasvariippuvuuteen verrattavan pakkomielteen läträtä tätä lisää töissä vähän väliä.


Iholla tästä näkyy vain häivähdys.

Sitten se huono puoli. Tätä sävyä ei enää valmisteta. Mutta eipä se mitään, ainahan voin etsiä vastaavan joltain muulta merkiltä. Tuleeko mieleenne jotain vastaavia?

Arvonnan voittaja

Random.org arpoi voittonumeroksi 2, ja järjestyksessään toinen arpa siis voitti. (todellaupea)Layrä, sähköpostiisi tulee vähän osoitetiedustelua tästä syystä.

Toivottavasti palkinto on mieluinen!

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Chanel Péridot


Näin Péridot'n netissä. Nätti, mutta en tarvitse, kai. Näin Péridot'n Stockalla. Nätti, mutta en tarvitse, kai. Näin Péridot'n päiväunissa ja se kummitteli minulle takaraivossani. Nätti, tarvitsen, ostan. Jäisi muuten harmittamaan, kun poistuu valikoimista - onhan tämä vain one shot. Kävelin Stockalle, painelin sivuille vilkaisematta Chanelin tiskille. "Tällainen, kiitos," sanoin ja osoitin tuota minun sävymaailmalleni hyvin vierasta, kultaista kynsilakkaa. "Tulipa aika nopeasti, olit ilmeisesti harkinnut tätä valmiiksi?" kysyi konsultti. "Arvaat ihan oikein," vastasin, ja karkasin äkkiä Chanelin tiskiltä, etten ihastu mihinkään muuhun. Valitettavasti Armanin tiski oli siinä ihan vieressä, ja sitten ihan vaan katselin nopeasti. Kävi perinteiset. Vingutin lisää tuhlaajatytön Exclusive-korttiani, joka muuten Stockan kuulutusten mukaan lausutaan "eksklyyyssiv." Armani-neitsyyteni viejän näette lähipäivinä postauksessa, katsellaan nyt tätä Chanelia ensin.


Chanel on blogimaailmassa herättänyt buumeja kausisävyillään. Kuinka monesta kynsilakkasävystä muistatte nähneenne Wikipedia-artikkelin? No, Chanelin Vampista sellainen on, näköjään. Keväällä 2010 Particulière herätti taupe-sävyn hypetyksen, sorruinpa minäkin lopulta ostamaan OPI:lta vastaavan. Tämän syksyn hypetyksen kohteena näyttäisi olevan Péridot. Enkä ihmettele, onhan se kaunis. Sävy ei ole täysin uniikki, kuten ei ollut Particulièrekään, mutta tämä on sentään jo sellainen, ettei dupeja ole välttämättä ihan heti helppo löytää lakan moniulotteisuuden vuoksi. China Glaze Peace on Earth on lähin dupe, mitä nyt kuvissa olen nähnyt, mutta sitä minulla ei ole joten en pääse livenä vertailemaan.


Juu, kynsien kasvuraja on aika kamala. Huolto tilattu syyskuun alkuun.



Se sävy sitten, se on tosiaan aika duochrome, vihreään taittava kulta. Sisävalossa sävy on upeimmillaan, kun vihreä dominoi. Pääsävy on silti kulta. Mielestäni vihreää on vain aavistus, mutta kun kysyin avopuolisolta, näkeekö hän tässä sitä vihreää taitetta, avopuoliso sanoi, että vihreähän se on ihan selvästi. Jos taite vihreään olisi voimakkaampi, en olisi käynyt tuota sisäistä ostoharkintakeskusteluani edes noin pitkään.


Tästä kulmasta sävy tuo mieleen ihan China Glazen Metallic Musen.




Ensimmäisen Chanelin lakkani ostaessani aikoinaan ihmettelin, miten niin kalliiseen hintaan voidaan myydä niin huonoa laatua, että korkki lähtee irti ensimmäisellä käyttökerralla. Sitten huomasin Chanelin logon myös alta paljastuneesta korkista, laskin 1+1 ja ymmärsin, että päällimmäisen korkin kuuluukin lähteä irti.


Ihan hyvä näin, olisi meinaan vähän hankalaa lakata suuren möhkökorkin kanssa. Siitä voidaan sitten kyllä keskustella, onko tuo alta paljastuva korkki ruma (minusta on) ja olisiko ollut parempi toteuttaa pullo jotenkin muuten (minusta juu)... Nätin mallinenhan pullo kyllä on päällyskorkki päällänsä. Myyntitelineissä testerilakat ovat tuolla tavalla ilman sitä päällyskorkkia, ja se ei kyllä houkuta ulkomuotonsa puolesta ainakaan minua ostajana.


Mutta sitten. Hinta-laatu-suhteelta voisi kuitenkin olettaa, että näin kalliiseen kynsilakkaan olisi varaa painaa tekstit kylkeen. Takapuolen teksti on kyllä painettu, mutta etupuolen teksti on tarralappu. Syy tälle on helppo arvata, samaa pullomallia voidaan näin käyttää eri lakoissa etupuolen tarran vaihtamalla, tarrassa kun lukee lakan sävy. Muut merkin ratkaisevat saman yleensä niin, että pulloihin painetaan teksti valmiiksi muualle ja sävyn numero laitetaan tarralla pohjaan. Tämä Chanelin ratkaisu on sitten se toinen vaihtoehto, jos haluaa samoja pulloja käyttää eri sävyillä. No, pikkuasia sinänsä, mutta voisi aiheuttaa ongelmia jos pullo pyörisi käsilaukussa tai muualla niin, että etupuolen tarra lähtee rumasti repsottamaan. Onhan tuo tapa varmaan halvempi valmistajalle kuin eri pullotekstien painaminen, mutta ellei tähän ole jotain ultimaattisen hienoa ekohenkistä selitystä, toivoisin kyllä kalleimpien kynsilakkojeni olevan arvoisessaan, tekstipainatetussa pullossa.

Péridot'ssa tarra on sentään läpinäkyvä, katsokaas tätä Black Satinin tarraa... Se on musta. Ainakin ollut. Tämä lakka on vuodelta 2006, bongasin ilmestymisvuoden Pumpulipupulta. En olisi edes muistanut, milloin tämän ostin. Terkkuja vaan Pupulle, kyllä sunkin on tämä hankittava. :)

Blogeissa on kritisoitu Chanelin lakkoja huonosti pysyvinä. Minun puolestani hinta-laatu-suhde on kohdillaan lakan laadun kanssa, sillä peittävyys on sopiva, sivellin on sopiva, lakka ei liisteröidy pulloon liian varhain (tai siis ei ainakaan ole aiemman kokemukseni perusteella liisteröitynyt) ja pysyvyys on sitä samaa kuin kaikilla muillakin merkeillä - siis minun käytössäni. Ilman rakennekynsiä mikään lakka laadusta riippumatta ei minulla riittävästi kestä, rakennekynsieni kanssa taas lakka laadusta riippumatta kestää ikuisuuden. Koska minä olen siis jäävi arvioimaan lakkojen kestävyyttä, totean vain lukeneeni keskusteluista, että tämä Péridot kestäisi jopa hieman paremmin kuin Chanelilta odottaisi.

Sen verran kuvittelen tietäväni ranskasta alkeita, että tuon näköinen sana voisi hyvinkin olla lausuttuna sellainen, että oikea taivutusmuoto ei olisi Péridotin vaan Péridot'n, siksi olen sen taivuttanut noin. :) Joku osaavampi korjatkoon, mä en ole lukenut ranskaa yhtäkään oppituntia.

Niin mikä Péridot? Jos sinäkään et tiennyt, ei hätää. Mä googlasin sen - peridootti. Yleissivistyksessäni oli jalokiven kokoinen aukko.



Okei, en tiedä ranskasta mitään. Tarkistin lausumisen ensin Google Translatella ja sitten vielä ranskalaiselta kaveriltani.

lauantai 27. elokuuta 2011

Inglot-swatcheja: kulta, keltainen, punainen, pinkki

No niin, tässä vielä viimeisetkin Inglotin luomivärini swatcheina. Kaikki 50 eri sävyäni löytyvät viidestä postauksesta, kaikki tagin "Inglot-swatchit" alta - linkki tässä.


AMC Shine 06


AMC Shine 46


AMC Shine 29


Matte 359


Matte 362


Pearl 407


Matte 382


AMC 51


AMC 60


Inglot-swatcheja: valkoisesta mustaan

Tässä kaikkea mustan ja valkoisen välimaastosta.


Matte 373 - puhdas mattavalkoinen


Pearl 447 - niin valkea hopea, että tämä on melkein helmiäisvalkoinen


Matte 324


DS 502 - minun käsitykseni taupesta on juuri tämä sävy

Pearl 420


Pearl 434, taittaa yllättävän vahvasti violettiin


Matte 339


Matte 376


AMC 65