keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Goddess on Stage

Huh kiirettä, tämänkin päivän ohjelma oli seuraava: herätys 6:15, yliopistolle kertaamaan vielä viimeisiä pisaroita ennen tenttiä, tentti klo 9, kirjanpidon jatkokurssia klo 14 (tentin jälkeen ennen kirjanpitoa väänsin ruotsin kotitehtävät, yhden ruotsin referaatin ja suullisen esityksen), ruotsia klo 16.15 eteenpäin, klo 19.15 syömään ensimmäistä ateriaa päivässä ja nyt vasta pääsin kotiin. Ohjelmassa olisi vielä kirjanpidon kertausta ja eurooppaoikeutta. Siispä vain pikainen, kulahtaneesta lakkauksesta otettu kuva ikivanhasta H&M:n kynsilakasta sävyssä Goddess on Stage. Ihana sävy, ja tässä on lakkaa vain yksi kerros! Sivellin on hieman liian pieni, mutta lakan peittävyys hyvä - ainakin näin pari vuotta avaamisen jälkeen, paksuuntunut se ei minusta ole.


In short: Really old nail polish from H&M, shade Goddess on Stage. Only one coat!

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Sonia leikkii muotibloggaajaa

En ole sen kummemmin omaa pukeutumistyyliäni tässä blogissa esitellyt, mutta eilen leikin Polyvorella ja ajattelin tehdä muutaman kollaasin. Polyvore on siitä kiva, että ei tarvitse erikseen kirjoitella kuvien lähteitä - kuvaa klikkaamalla pääsee Polyvoreen, joka linkittää sitten myyntipaikkaan, josta kuva on napattu (ja samalla näyttää kollaasit parempilaatuisina).
Paitoja / Sonia

Kasasin tavaraa tähän sillä idealla, että keräsin yhteen palasia mistä pidän. Tästä kaikesta saa aika hyvin käsityksen siitä, minkälainen tyyli minulla on - joskin mut näkee kyllä hyvin usein jossain lökövaatteissa tai ylipäätään ei-huoliteltuna niin, että olen vain koostanut vaatekaapistani yhteen ensimmäisenä käteen osuvia vaatteita. Tällä hetkellä suurta ongelmaa tuottaa painoni, ja koska en juuri koskaan osta mitään vaatteita, nyt joudun lähinnä käyttämään niitä mitkä vielä mahtuvat.

En sitten katsellut mitään merkkejä, joten nämä kollaasit eivät kerro mistään lempimerkeistäni. Merkillä ei ole mulle väliä, paitsi että kopio-jotakin en halua, tyylillä en osta punapohjaisia kenkiä elleivät ne sitten myös ole Louboutinit.

Sonia / housut

Tästä saattaa ehkä huomata, etten käytä pillihousuja... Mustat boot cut -lahkeiset housut ovat mulle perushousut, saatan olla hurja ja repäistä joskus jopa ihan hippilahkeilla, jos sopii yläosaa. Jämähdin näköjään pahasti Spice Girls -vuosille...

Sonia / takit ja hameet


Sonia / asusteet


Aurinkolasinirsouteni estää mua käyttämästä juuri mitään muita kuin tuollaisia kissansilmätyyppisiä, nuo ovat ehkä vähän liioitellut mutta tuonne päin.

Laukkuja


Laukkujen kanssa mä olen tosella nirso. Polyvorea selaamalla en löytänyt yhtään mustaa peruslaukkua, joka mulle kelpaisi, vaikka koruton musta peruslaukku on mulle juuri nappi. Ei saa olla mikään nahkahirvitys. Ruskeaa nahkalaukkua mulla ei tulla koskaan näkemään. Ylävasemman Burberryn laukku mulla onkin, merkkilaukuistakaan en niin välitä mutta Burberry toimii.

Kenkiä / Sonia


Kenkiä olikin vähän helpompi valita. Kasapäin ihania. Arjessa kuitenkin laitan usein sinne farkkujen pariksi joko Converset jos täytyy kävellä pitkään tai mustat ballerina-Crocsit, jos on tarvetta rämpiä metsässä (työssäni teen välillä jopa sitä, lakimiesharjoittelija joutuu vähän kaikkeen).

In short: I had fun with Polyvore and made collections of clothes that describe my style.

lauantai 24. syyskuuta 2011

OPI Cuckoo for this Color

Tämän OPI:n lakan ostin Charming Nailsin kirppikseltä joskus. Ei mikään uniikki ja erikoinen väri, mutta tällainen minulta puuttui ja kaunis se on. Todella tumma metallinen sinisenvihreä. Voisin kuvitella tämän värisen auton, olisi hyvä autoväri. :) Kahdella kerrokslla tuli peittävä.


In short: OPI Cuckoo for this Color, 2 coats. I bought this from another blogger.

perjantai 23. syyskuuta 2011

Pieni vinkki GHD:stä unelmoiville

Bongasin Verkkokauppa.comin lehdestä, että myös heille on tullut GHD-suoristusrautoja myyntiin - ja vieläpä ihan kohtuuhintaan, verrattuna useisiin muihin GHD-jälleenmyyjiin Suomessa. Varsinaisesti se, miksi tämä minusta on hyvä juttu on se, että nyt GHD-rautaan on mahdollisuus myös niillä, jotka eivät jostain syystä halua tai pysty tilaamaan nettikaupoista ulkomailta. GHD:nsä voi hakea Helsingistä tai Oulusta ihan myymälästäkin tuohon hintaan. 164,90 euroa maksaa GHD Gold Classic Styler (esim. lookfantastic.comista tulisi hintaa 119 puntaa eli 136 euroa) ja 159,90 euroa lyhythiuksisten GHD Gold Mini (lookfantasticissa sama hinta, 136 euroa).

Näin sivumennen, tulinpa sitten ihan kunnolla kaapista ulos ja paljastin sukunimeni juuri ilmestyneessä Oliviassa.

In short: It's usually really expensive to buy GHD hair straighteners from Finland, but I noticed one place that is quite cheap. Some people don't want to buy from the Internet, so here's a solution.

tiistai 20. syyskuuta 2011

Habitare 2011

Kävin sunnuntaina Habitare-messuilla, visiittini jäi tosin aika lyhyeksi kun parin tunnin jälkeen tajusin olevani niin kipeä, että tekisin itselleni hallaa viettämällä jalkeilla enää hetkeäkään. Edellisenä iltana oli alkanut vähän tuntua siltä, että saattaa flunssa iskeä, ja nyt sitä sitten ollaankin ihan kunnolla kipeänä. Noh, töistä on ollut paljon ihmisiä pois, tämä on tätä pöpökautta...

Valaisimet tekivät seinälle kuvioita



Aamumaan saippuoita - näitä oli myös luonnonkosmetiikkamessuilla tänä vuonna. Muitakin tuttuja saippuoita oli, The Soap Factory oli toinen mutta kolmatta en muista nimeltä. Soap House?

Messuilla oli myös antiikkiosasto

En yleensä pidä mistään mökkihömpästä, mutta koivupakkaus viinille oli hauska.


In short: I visited Habitare 2011 exhibition: furniture, interior decoration etc.

maanantai 19. syyskuuta 2011

Loppuneita tuotteita

Tällä kertaa mukana ei ole yhtään tuotetta, josta en olisi kertonut jo aiemmin, blogissani, joten jätän kommentoinnin hyvin lyhyeksi.

Dr. Hauschka on voittanut kärkipalkinnon inhokkimerkeissäni. Syitä voi hakea Dr. Hauschka -tagin alta. Kosteusvoide oli ihan ok. Näiden minikokojenkin loppuunkuluttaminen oli yhtä tuskaa.

Avon Planet Spa Thailand Lotus Flower -hiusnaamio. Ylistän kaikkea muuta paitsi sitä, että Avon lopetti tämän.

Ralph Lauren Rocks -suihkugeeli. Tästä en ole tainnut kirjoittaa. Kiva tuote, rakastan tuoksujen suihkugeliversioita kun niitä ostaa hurjalla alennuksella. Tuoksu on niin Soniaa.

Clarinsin deo, maailman paras.

Biotherm Biocils -silmämeikinpoistoaine. Limainen koostumus alkoi loppua kohden inhottaa, vaikkei tämä kirvellytkään.

The Body Shopin minttujalkakuorinta. Tykkäsin, vaikkakin näissä on se huono puoli, että tulee samalla kuorittua kädet, ja käsien kuorintaan tämä on vähän liian karkeaa.

BareMineralsin Original-mineraalimeikkipohja kesäsävyssäni, Medium Beige. Tämä 2 gramman minikoko on saatu ilmaiseksi blogissa arvosteltavaksi, nyt on töissä käytössä ostamani vastaava täysikokoisena.

Lancômen Liner Design, pettymyksen aiheuttanut tussirajaus. Tussirajauspostauksessa parin päivän takaa lisää tästä.

Kasa ripsivärejä. Käytin loppuun purkinjämiä ja puoliksi loppuneita. Tuossa meni muuten ainoa vedenkestäväni, Hypnôse Waterproof Lancômelta. Kahta ylimmäistä en osta enää ikinä.

In short: A bunch of empty products. I liked all the others except Dr. Hauschka products, Biotherm Biocils, Lancôme Liner Design and two of the mascaras, Maybelline The Colossal and Artdeco.

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Pöllöt ei oo sitä miltä ne näyttää


Edellisen charmipostauksen jälkeen minua on lahjottu useilla muilla Thomas Sabon ja muidenkin charmeilla. Poikaystävän mielestä meikkiä ja muuta on liikaa, ja vaikkei olisikaan liikaa, niin siltikin hän haluaa ostaa lahjaksi ennemmin jotain, joka ei kulu loppuun. Olen ollut erityisen kiltti (tai Mies on ollut erityisen tuhma), sillä charmeja on kerääntynyt kasapäin.

Viime kerralla kuvassa olivat jo mukana sieni, korkokenkä, ruusu, mekko, pistooli ja ranskanlilja. Oikealta alhaalta aloittaen, lisää on tullut seuraavia:
.22 patruunan mittojen mukaan minulle teetetty hopealuoti, joka on aina kätevä olla mukana, mikäli sattuu törmäämään vampyyreihin. Big Ben tuli muistona mukaan Lontoosta. Pena on Thomas Saboa. Hopeasulka on myös Sabon. Revolveri Thomas Sabolta myös. Pidän huomattavasti enemmän revolvereista, sillä pelkään päälle lentäviä kuumia hylsyjä. Revolveria meiltä ei tosin (vielä) löydy. Disclaimerina tähän väliin todettakoon taas, etten näe mitään epäeettistä aseharrastuksessa, kun en voisi satuttaa ihmistä, eläintä tai mitään muutakaan elollista - enhän minä edes syö lihaa. Rei'itän vain pahvia. Musta sydän on Argento 925:n. Poikaystävä antoi sen kertoen samalla, että tämän on pakko istua meille, kun juristin sydän on musta. :D Seuraavat kolme ovatkin vanhoja tuttuja, niiden jälkeen tulee strassein koristeltu skumppalasi Argento 925:ltä. Bilehile.


Totta kai kosmetiikkabloggaajalla pitää olla myös huulipuna (Thomas Sabo). Mekko ja ruusu vanhoja. C-kasetti Sabolta myös - mä olen sitä sukupolvea, joka nauhotti radiosta C-kaseteille hyviä biisejä. Myös cd-levyiltä nauhotettiin C-kasetille, ennen kuin keksittiin polttaa kopioita niistä tai ripata mp3-muotoon. Skumppapullo on Argento 925 -sarjaa, toki lasiin pitää olla täytettäkin. Converse-tossu Thomas Sabolta. Jos mulla on mukavuudenhalu, mulla on jalassa aina joko mustat Converset tai sitten ballerinamalliset mustat Crocsit. Vastapainoa tuolle korkkarille. Syksyn lehtiä mulla on tatuoitunakin, tämä lehti on myös Sabolta. Pudonneisiin lehtiin liittyy myös poikaystävä, mutta koska hän ei vieläkään halua tulla kaapista ulos, sanotaan näin sitten vaan puolipyöreästi, että niillä on tekemistä hänen jo ties kuinka kauan (yli kymmenen vuotta?) käyttämänsä nimimerkin kanssa.

Mutta niin, niihin pöllöihin!


Kuka tunnustaa katsoneensa Twin Peaksia? David Lynch on loistava. Pöllökaulakoru on Fable & Furyltä tilattu. Heiltä löytyy aivan tajuttoman ihania koruja, ja vieläpä hyvälaatuisiakin. Pöllö on siis metallia, ei muovia. Minulla on myös heiltä kraa-kraa-otus, joka löytyy aiemmasta korupostauksestani. Tässä on ohuempi ketju, ja ketjusta on hieman lähtenyt mustaa pois pinnalta. Tuosta kraa-eläimen ketjusta ei ole lähtenyt mitään.


Puuaiheinen riipus on Untamed Menagerielta Etsystä. Tykkään kovasti, mutta ei ole tullut käytettyä vielä kun en ole löytänyt tähän sopivaa ketjua. Pitääkin muistaa hankkia. Hieman syksyfiilistä tässäkin, sopii nyt hyvin vuodenaikaan. :)

In short: I collect silver charms from Thomas Sabo and other brands. The silver bullet is unique and made for me, others are from Sabo and Argento 925. The owl necklace is from Fable & Fury, tree from Untamed Menagerie.

lauantai 17. syyskuuta 2011

Helena Rubinstein All Mascaras


Mä en olisi halunnut pitää tästä. Silmämeikkini poistamiseen ei vaadita selektiivisyyttä. Mutta niinhän siinä kävi, että rakastuin. Helena Rubinsteinin ripsivärin kylkiäisinä tuli pieni pullo All Mascaras -silmämeikinpoistoainetta. Alkuun epäilytti kaksifaasisuus ja se, että tämä on myös vedenkestävälle silmämeikille. Kovin monesti kaksifaasiset vedenkestävän meikin poistoaineet saavat minun silmilleni vähintäänkin jäämään inhottavan öljyisen kalvontunteen, jolleivät jopa kirvele.

All Mascaras ei kirvellyt. Ei inhottavaa kalvontunnetta. Eikä tämä nyt ole edes millekään herkille silmille tarkoitettu, johan sen arvaa tuoksustakin - tuoksukin oli miellyttävä. Selkeästi hajustettu, mutta juuri minun makuuni sopivasti. Kaiken kruunaa se, että poistoteho oli loistava.

Hinta on tässä kuitenkin kynnyskysymys. Lotraan silmämeikinpoistoaineella paljon, ja kovin kallis se ei saa olla. Mansikkanetistä näyttää irtoavan 28 euron hintaan, joka alkaa olla aika tarkkaan raja sille, mitä voin tällaisesta maksaa. Laivoilta ei näyttäisi saavan, mikä on huono homma.

In short: I wish I hadn't fallen in love with this. The price is quite high, but the product is awesome. Smells good, doesn't leave that oily feeling and doesn't irritate my eyes. All Mascaras really does what it's supposed to.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Dior Stylish Move Miniature


Olen himoinnut Diorin Stylish Move -viisikkoa, mutta olen pidättäytynyt ostamasta sitä, sillä oikeasti siinä on vain yksi himoittava luomiväri (alavasen) ja muille minulta löytyy korvikkeet. Paletti on toimiva kokonaisuus, ja sen takia se olisi ollut hyvä hankinta, mutta en ihan oikeasti tarvitse enää yhtään kallista luomiväriä. Mutta sittenpä tulikin tarjous, miniatyyriversion Stylish Movesta sai ripsivärin kera pelkän ripsivärin normaalihinnalla. Enää ei voinut kieltäytyä.

Mutta jessus että se on pieni! Niin söpö!


Miniversio on oikeasti todella pieni, en olisi kuvista uskonut sen olevan näinkin pikkuruinen! Vähän inhottava käyttää kun on noin pieni, mutta tuleepahan ainakin käytettyä loppuun... jos raaskin.

Olen ottanut kuvia vähän eri valossa, jotta siitä saisi oikean käsityksen. Tuo ihana alavasen on siis kylmässä valossa aika violetti, mutta oikeasti suurimmassa osassa valaistusolosuhteita se on tumma viini, aika kylmä sellainen.


In short: I've wanted to have this Dior Palette for a long long time now. Now that I saw a miniature version of it, I finally bought it. I don't need more eyeshadows, but this tiny palette was small enough to buy, along with a mascara. The plum-violet shade in the lower left corner is gorgeous!

torstai 15. syyskuuta 2011

Orly Birds of a Feather -kokoelma: Fowl Play


Hillitön kiire ja stressi, selvittelen verojuridiikkaa ja taistelen verottajan kanssa vanhempieni eron johdosta, joten pikapostausta tähän väliin lievittämään stressiä. Orlyltä ilmestyi uusi kokoelma, Birds of a Feather. Kynsistudiooni Nail Care Lisille oli tullut tämä kokoelma, ja huollon yhteydessä kynsille päätyi kokoelmasta ensimmäisenä Fowl Play.


Fowl Playssä on luumunvioletti pohja ja kahdenlaista hilettä seassa: pienenpientä sinistä glitteriä, ja vähän isompia punaisia flakylastuja. Ihan mielenkiintoinen ja kiva väri, mutta ei pakkohankinta, sillä samantyyppiseen tulokseen pääsisi käyttämällä jotain luumunviolettia pohjalla ja päällä esim. Inglotin efektilakkaa, joista höpöttelin tässä. Inglotilla tosin ei ole ihan vastaavaa, mutta samaan ideaan pääsisi kuitenkin flaky-lakalla ja jollain lakalla, missä on pienempää glitteriä. Kyllä niitä muiltakin merkeiltä löytyy, Inglotin ovat itse asiassa kuitenkin moniulotteisia eli olisivat jopa vielä jännempiä kynnellä.

Kuvissa lakkaa on 2 kerrosta.

In short: Fowl Play is beautiful and interesting, but you could achieve same kind of a result by a plum/violet nail polish and some transparent glitter polish (flaky and microglitter) on the top.

maanantai 12. syyskuuta 2011

Mustia tussirajauksia

Sensain tussirajaus, Sensai Liquid Eyeliner, on yksi viime vuoden parhaista löydöistä. Hieman kirpaiseva hinta kohtuullistuu aika paljon, kun ostaa sen silloin, kun tussi on tarjouksessa tai shoppailee tax freessä. Rakas tussini on otettu käyttöön yli vuosi sitten, eikä minkäänlaisia kuivumisen merkkejä ole havaittavissa. Siinä vaiheessa kun neste loppuu, siihen saa ostaa vaihtopatruunan. Sensai lupaa itse tuotteelleen hyvänä pysymisen 6 kuukauden ajan, mutta olen käyttänyt tuota jo yli tuplasti sen ajan.


Huopakärjen sijaan Sensain tussin kärki on vähän erityyppistä kuitua, ei niin huokoista kuin huopakärki vaan ennemmin kiinteän karvan näköistä.

On kuitenkin aika masentavaa tarjota HG-listalla vain selektiivisiä merkkejä. Olisi kiva löytää joku kelvollinen halpakin. Aiemmin olen kokeillut Wet N' Wildia, joka alkuun tuntui tekevän yhtä hyvää jälkeä kuin Sensai, mutta kuivui käyttökelvottomaksi noin parissa kuukaudessa. Nyt kokemusta on muutamasta muustakin tussista, halvemmista ja kalliimmista.



Mennään paremmuusjärjestyksessä. Tuo Sensai on niin voittamaton, että se ansaitsee paikkansa kärjessä.


Sitten hyvät kakkoset Sensaille. Vaikka kädelle piirrettäessä näistä molemmista, Maybellinen Master Precise Liquid Eyelinerista (ylempi kuva) ja YSL:n Shocking Eyeliner Effet Faux Cilsistä (alempi kuva) leviää väriä ihon pienten uurteiden mukana, rajauksessa en tätä huomaa. Kämmenselällä juonteet ovat suurempia, etenkin rystysiin päin mentäessä. Minulle on kerrottu huonosta kokemuksista Sensain tussin kanssa, joillakin sekin tuntuu menevän uurteiden mukana. Ei minulla. Jos sinulla on tuota samaa ongelmaa, näistä Maybellinen ja YSL:n tusseista ei välttämättä tule parasta kaveriasi. Minulla molemmat pelasivat yhtä hyvin. Molemmissa on lhes identtinen, pitkä hieman taipuva huopakärki. Taipuisuus auttaa tarkan rajauksen tekemisessä, mutta tussi ei ole yhtä inhottavan lötkö kuin siveltimet. Näiden kestosta minulla ei ole vielä kokemusta, mutta se sama 6 kuukautta luvataan molemmille.


IsaDoran Fine Liner Eye Stylo on vain himpun verran seuraavaa Max Factoria parempi. Paremmuus johtuu tussin hieman paremmasta piirtojäljestä ja luvatusta jopa 9 kuukauden kestosta. Koko sakista tälle luvattiin kaikista pisin kesto. Pitkä tussi on hyvä käteen, mutta tussin kärki ei ole paras mahdollinen, kun se on kovin pikkuinen.


Max Factorin Masterpiece Glide & Define on lyhyt mötkö, joten en ole huomannut koko tussia Max Factorin ständeillä. Nyt kun tiesin etsiä, löysin. Lyhyt mötkö on huono käteen. Tussin jälki on hyvää, mutta vaikea työskennellä ja huteja tulee. Saan tällä suunnilleen samaa tarkkuusluokkaa kuin perinteisellä dipattavalla sivellinlinerilla, joten pelkäänpä, ettei käyttöä tule. Olisin voinut harkita vähän ennen ostamista.


Viimeisenä toivoton susi. Lancômella oli rajatun ajan myynnissä Liner Design -tussi. Tussin kärki on liian paksu, ja jo alkuun se tuntui ikään kuin kuivuneelta. Ostin tämän laivalta poistohintaan, mutta olisin kyllä kuvitellut rajaustussin kuivuvan pilalle vasta avaamisensa jälkeen. Tämä oli kai jo ostaessa hieman kuivunut, ja nyt se on kuivunut täysin käyttökelvottomaksi. Roskiin lensi. 6 kuukautta avaamisesta olisi tämänkin pitänyt säilyä pakkauksen mukaan, ei säilynyt.

Palaan varmasti asiaan vielä noiden muiden tussien lopullisesta eliniästä.

In short: I love felt tip eyeliners and other liners that you don't have to dip. My favourite is from Sensai. Before I've tried Wet N' Wild, it didn't last for more than a month or two. No I've tried five more: Maybelline & YSL (both quite good, still not as good as Sensai), IsaDora (ok but not as precise as Sensai, Maybelline & YSL), Max Factor (too short and not precise at all) and Lancôme (horrible - the tip is too bold, it was a bit dry from the very first time I opened it and didn't last the promised 6 months).

sunnuntai 11. syyskuuta 2011

Maybelline Eyestudio Lasting Drama Gel Eyeliner 24 H

Onneksi tällä geelirajauksella on lyhyt ja yksinkertainen nimi. Tekisi aika paljon mieli laittaa tuohon otsikkoon vielä mukaan sävy, 01 Intense Black, kun jää muuten niin lyhyeksi tuo...


Monessa blogissa on tullut vastaan tämä Maybellinen geelirajaus, ja koska minulla ei ole mustaa geelirajausta, ajattelin kokeilla. Tykkään tehdä ylärajaukset tussilla, mutta olisihan se kiva, jos sisäkajalinkin saisi oikeasti kestämään.



Tällä kertaa tykkäsin kovasti Maybellinen lasipurkista, ilmeisesti se on se juttu, joka nosti tässä hintaa aika korkeaksi. Tuotteelle luvataan 24 kuukauden säilyvyys avaamisesta, joka on myös oikein hyvä juttu. Jos tuo korkki olisi vielä vähän nätimpi, tässä purkissa olisi melkein selektiivisyyden tuntua.

Sitten käytännössä. Fail. Okei, Inglotin geelirajaukseen verrattuna tässä on selkeä etu: silmäni eivät ala vuotamaan. Inglotin rajausten kanssa ne välillä sitä tekevät. Mutta Inglotin rajaukset pysyvät. Tämä ei. Alarajaus tuhraantui, ja jopa ylärajauksen ulkokulma rupesi valumaan, vaikka mulla pysyy rajaukset ylhäällä todella hyvin. Mä en tee tällä yksinkertaisesti mitään, ennemmin sitten käytän kajalia sisärajauksessa - tätäkin tarvitsisi lisätä illan mittaan, kajalia on helpompi lisätä. Maybelline-rajaus päätyy siis kasaan, josta on hankkiuduttava eroon tavalla tai toisella.


Jotain tästäkin jäi sentään käteen. Mukana tuli pieni, litteä sivellin, joka on liian iso geelirajauskäyttöön, mutta oikein loistava luomivärialarajauksille. Tälle on jopa käyttöä.

In short: Maybelline Gel Eyeliner is a complete failure, at least for me. It doesn't stay on my waterline, and that's the only reason I bought this for. Well, at least the liner brush is ok - not for gel eyeliner though, but for eyeshadow on lower lash line.

lauantai 10. syyskuuta 2011

...koska ne on rumia ja haisee pahalle.


Tätä postausta piti pantata niin kauan, että Virve saa omansa kirjoitettua, sillä bongasin tuotevinkin Ostolakossa-blogin Facebook-sivulta enkä kehdannut käydä etuilemaan. Nyt iski kuitenkin akuutti tarve kirjoitettavalle, joten pahoittelen nöyrästi varpaille hyppimistä antamalla krediitit tuotteen löytämisestä Virvelle heti näin alkuun. :)

Clean Original Dry Shampoo sopii Clean-tuoteperheen kylkeen sopivasti. Clean-sarjaa inspiroi saippuan tuoksu ja puhtaan pyykin tuoksu. Mikäpä siihen sopivampaa, kuin idea kuivashampoosta, jossa on tuo sama puhdas tuoksu.

Joskus yläasteella kiinnitin huomioni siihen, että monet tutut tuoksuivat sellaiselta vaikeasti kuvailtavalta, puhtaalta mutta jotenkin... hmm... jotenkin samalta kuin hajustamattomat deodorantit. Tai vauvantalkki. Tuoksu ei ole hajuvesityyppinen, mutta kuitenkin niin voimakas, ettei pelkkä deo voi tuoda sellaista tuoksua, ellei sitä sitten käytä yhtä paljon kuin Axe-miehet jo valmiiksi voimakkaan tuoksuista Axea. Myöhemmin olen tullut siihen tulokseen, että tämä tuoksu on todennäköisesti vaatteista, huuhteluaineesta. Pesin itse pyykkini tuohon aikaan, enkä käyttänyt huuhteluainetta - mulla oli kuitenkin aina jotain sellaisia vaatteita pesussa, joihin huuhteluainetta ei saa käyttää (alusvaatteet, housut joissa stretchiä yms.). Näin tuoksu ei luonnollisestikaan ollut minulle tuttu.

Pesu- ja huuhteluaineen tuoksu on yllättävän voimakas. Aikanaan pistin kuitenkin vähäisen valkopyykkini aina äidin pesukoneeseen, koska sitä ei ollut tarpeeksi omiin koneellisiin. Ihmettelin, miten oli mahdollista, että normaalisti täysin sisäsiisti kissani onnistui aina pissimään valkoisille vaatteilleni, ja vielä niin, että läikkiä ei löytynyt vaan huomasin hajun vasta vähän ajan päästä päälle pukemisesta. Turhaa syytin ja epäilin kissaani, syyllinen oli oikeasti joku valkoisen pyykin Omo-pesuaine, joka omaan nenääni tuoksui kissankuselta...

No, en tykännyt Omo-tuoksusta, mutta samaan tapaan tuo puhdas, jotenkin lapsekas tuoksu ei ollut mieleeni yläasteella. Tässäkin viime aikoina on tapahtunut muutos, ja kävin läpi Cleanin hajuvesiä etsien juuri tuon tyyppistä tuoksua. Tämä liittynee siihen samaan mielenhäiriöön, joka on aiheuttanut minulle viime aikoina rajojeni ylittämistä kultaisen värin hyväksymisen suhteen. Clean-tuoksut tuoksuvat kuitenkin liian voimakkaasti jollekin miehekkäälle, jota epäilisin myskiksi, mutta ensituoksun haihduttua tuoksu muuttuu aika lähelle tuota yläasteella vieroksumaani, puuterista huuhteluainetuoksua. Ihan valmis en näin radikaaliin tuoksumuutokseen ollut, joten hankin Clean-tuoksuista sellaisen, joka on lähempänä trooppisia kukkais-hedelmäisiä kirpeänmakeita normaalihajuvesiäni - Cleanin tämän vuoden kesätuoksun Clean Summer Escapen. Hieman jäi silti kaivertamaan, olisiko pitänyt hankkia ennemmin ihan Clean-tuoksuinen Clean.


No mutta. Sitten törmäsin siellä Virven Facebook-sivulla tähän kuivashampooseen. Tilausta vetämään GlossMe:lle, ja hassu nokkapullo saapui luokseni. Olisin nokkapullosta voinut kuvitella, että kyseessä on nestemäinen tuote, jauhemaiseen olisin olettanut sopivan paremmin sirottimen. Nestemäistä kuivashampoota en kyllä ole nähnytkään. Clean Dry Shampoo on kuitenkin siis jauhetta, perunajauhon tai soijajauhon tuntuista, hienojakoista ja samettista. Perunajauhoa on jossain pirkkaniksikirjoissa ehdotettu käyttämään talkin puuttuessa hiusten kuivapesuun, enkä yhtään olisi ihmetellyt, jos tämä olisikin hajustettua perunajauhoa: talkkia kun tässä ei pakkauksen mukaan ole. Clean itse markkinoi tätä "puuvillateknologiana". Maissitärkkelys on inci-listan ensimmäisenä, ja siihen perustunee kuitenkin tämän teho.


"Haisee kampaajalta," Mies kommentoi likaista tukkaani, johon tätä ensimmäistä kertaa laitoin. Kysyin, eikö haise yhtään puhtaalta pyykiltä, ja kyllähän sekin tuoksu sieltä löytyi.

Kuivashampoona tämä ei ole ihan ykkösluokkaa, sillä ihan silminnähden pesua kaipaavaa tukkaa tämä ei pelasta edes sitä vertaa kuin muut käyttämäni. Sen sijaan, tässä on se loistavuus, että levittämällä tätä käsien kautta hiuksia haroen ja pöllyttäen päänahkaan ei jää valkoista. Ponnekaasulla toimivan kuivashampoon onnistun aina tuossa jakauskohdassa saamaan tarttumaan inhottavasti siihen ihoon, kun se tulee sieltä niin paineella. Tätä ilmeisesti olisi tarkoitus annostella suoraan purkista hiusten tyveen, mutta minä totesin käsien kautta levittämisen paremmaksi. Vielä parempaan tulokseen pääsee, jos tätä levittää pää alaspäin, jolloin tulee mukaan hieman ilmavuutta ja kuohkeutta. Silti, kunnolliseen kuivashampooefektiin tätä täytyisi käyttää aika paljon, ja levittäminen veisi aikaa.

Minulle Clean Original Dry Shampoo on paras enemmänkin hiusraikasteena - vaikka hiukset olisivat kuinka puhtaat, tupakoitsevana ihmisenä ne alkavat tuoksumaan tunkkaiselta pian, vaikken sitä itse haistakaan. Siispä tuote jää varmaankin vakiokäyttöön, niihin hetkiin kun vielä ei ole kovin näkyvästi pesua kaipaavat hiukset, mutta oma olo on nuhjuinen.

Ja mikä parasta, tämä estää minua ostamasta toista Clean-tuoksua. Mitä sellaisia ostamaan, kun noita tuoksuja on tuolla jo kasapäin. Kerrankin näin päin! Varmasti tulen tätä tilaamaan lisääkin tuon pullon loputtua. Harmi, ettei tätä toistaiseksi saa Suomesta suoraan kaupasta.

Ajattelin kirjoittaa jatkossa pienet englanninkieliset (tai englantia jäljittelevät) tiivistelmät postauksiini, tiedä sitten kuinka kauan jaksan innostua.

In short: Clean Original Dry Shampoo is not as effective as other dry shampoos I've tried, but I still like it. It works as a something that freshens my cigarette-smelling hair, although it doesn't make my hair really look like it's washed. Clean Original Dry shampoo has a great scent, a mixture of soap and baby powder, like other Clean products as well. I never liked that type of scent, but something has changed. I bought my first Clean fragrance this summer, Clean Summer Escape, which I think suits better my usual taste: tropical, fruity perfumes. I think I'll buy this dry shampoo again - after all, now I don't have to buy another, more Clean-like Clean perfume. Application tip: to avoid having a white scalp with dark hair, don't apply this straight on your roots with the tip of the bottle - apply it first on your palms.

perjantai 9. syyskuuta 2011

Meikkivoiteen sävyn valinnasta: esimerkkinä Lancôme

Lukijani kysyi minulta vinkkiä sävyn valintaan, kun Teint Miraclen 02 oli liian tumma. Otin kasan kuvia, joten miksen jakaisi niitä teidän kaikkien kanssa. Alkuun aika paljon kuvia, sitten vähän pohdintaa.

Otetaan ensiksi yleisesti Lancômen sävyjä kuvaavat kuvat sävyistä 010, 01, 02 ja 03. Otin kaikki yhdestä ja samasta meikkivoidelaadusta, Teint Idolesta. Teint Idole Ultra on yhä Suomen markkinoilla. Tästä minulla myös löytyi testeriä kaikissa näistä väreistä, muita on vähän tipoittain.

Vessan lämpimässä valossa käsivarren vähiten ruskettuneella kohdalla:
Sama päivänvalolampun alla kuvattuna, kylmässä valossa (5000 Kelviniä):
Päivänvalolampun alla kuvattuna, mutta säären iholla ja vähän levitettynä:

Kaksi jälkimmäistä osoittavat sen, miten ihoni pohjaväri vaihtelee rusketuksen mukaan. Oma ihoni on talvella sellainen aika vaalea, eikä se minusta juurikaan taita keltaiseen, vaikkakin vähän. Keskikuvassa on vain hyvin vähän ruskettunut iho: kaikki sävyt näyttävät aika keltaisilta ihoani vasten. Alimmassa kuvassa on sama valaistus, mutta pohjana kohtuullisesti ruskettunut reiden iho. Sävyt eivät näytä enää lainkaan niin keltaisilta. Ihoni muuttuu kohti oliivia ruskettuessaan. Rusketun helposti, en pala, ja eri ammattilaiset sanovat ihoni olevan keltapohjainen. Mielestäni tämä keltapohjaisuus on kyllä tosiaan aika olematonta talvella, mutta kesällä olen kyllä ihan kellertäväpohjainen oliivi.

Lancômen sävyt noudattavat seuraavaa kaavaa:
010: kaikista vaalein, ei ainakaan keltapohjainen, enemmän neutraali pohjasävy. Hieman harmaa.
01: vaalea, keltapohjainen
02: vaalea, pinkkipohjainen
03: 01:tä tummempi, kuitenkin keltapohjainen.

Tätä tummempiin en ole perehtynyt.

Koska 01 ja 02 ovat pohjaväreiltään erilaisia, niistä ei heti pysty sanomaan, onko 02 tummempi vai ei. Joissain meikkivoidelaaduissa se on selkeästi tummempi kuin 01, joissain ei. Lisäksi otetaan vielä valaistusolosuhteet: Jälkimmäinen, päivänvalolampun alla otettu kuva näyttää selvästi tuon samankaltaisuuden - siitä ei mielestäni pysty sanomaan, kumpi noista kahdesta on tummempi. Ensimmäisessä, vessassa kuvatussa kuvassa taas mielestäni 02 voisi jopa olla hieman 01-sävyä tummempi.

Sävyt eivät Lancômella ole identtisiä eri meikkivoidelaatujen välillä. Samankaltaisuus on kuitenkin niin voimakas, että aika suurella varmuudella voit luottaa siihen, että sinulle sopiva sävy on toisessakin laadussa samalla sävynumerolla samaa. Välillä erot ovat suurempia, välillä pienempiä. Erot ovat myös tarkoituksellisia: pieni taitto johonkin suuntaan saa ihon ilmeisesti ainakin meikkivoiteiden valmistajien mukaan näyttämään valinnan mukaan joko kuultavalta, nuorekkaalta tms. Otetaan pari esimerkkiä.

Tässä Lancômen sävyjä meikkivoiteissa Teint Rénergie Lift (nykyään myynnissä versio Teint Rénergie Lift R.A.R.E.), Teint Miracle, Teint Idole Ultra ja Color Ideal (lopetettu, Miracle on mielestäni lähin vastine). Pystysarakkeilla olevat sävyt ovat samaa sävynumeroa, eli niiden pitäisi vastata toisiaan.

Kuvattuna ensin vessan valossa säärellä, sitten päivänvalolampun kanssa.

Sävyt vastaavat aika hyvin toisiaan, mutta muutama huomio. 010-sävy näkyy olevan aika tarkalleen sama kaikissa. 01-sävyssä on pieniä eroja, mutta pääosin aika sama väri: Teint Miraclen 01 on hieman keltaisempi kuin muut, Rénergien 01 hieman pinkimpi. Ylipäätään Rénergie näyttäisi olevan aika pinkki värimaailmaltaan, koska myös 02-sävyssä se on pinkimpi kuin Idolen 02. Rénergie on näistä se, joka on erityisesti suunnattu ikääntyvälle iholle.

Sitten vielä kuva, jossa sävyä 03: vasemmalta oikealle Teint Idole, Photogénic Ultra Confort (nykyään myynnissä vain Photogenic Lumessence), Teint Adaptive (ei myynnissä enää) ja Maquimat Ultra Naturel (ei myynnissä enää).

Taas sävyt vastaavat toisiaan aika hyvin, mutta Photogénic on keltaisempi kuin muut.

No sitten. Mikäs se on minun sävyni? Yksikään noista ei vastaa identtisesti edes käsivarren sävyä. Eiväthän meikkivoiteet yleensäkään ole iholla sen näköisiä kuin mitä tuollainen levittämätön läikkä. Meikkivoide on levitettävä kasvoille ennen oikean sävyn löytymistä.

Jos katsottaisiin potrettikuvaa, minulla on ilman meikkiä tällä hetkellä kolmea eri sävyä vierekkäin. Kasvoni - jonkun verran rusketusta, aika paljon tänä kesänä. Kaulani taas on vaaleampi kuin kasvoni, se on ollut varjossa eikä ole ruskettunut. Rinnan yläpuolella dekolteen alueella rusketukseni on hyvin voimakas. Tämä kolmisävyisyys hankaloittaa sävyn valintaa kesällä.

Kesällä kasvoillani käytän sävyä 01. 02 olisi aivan liian pinkki, 010 liian vaalea. 03 käy tummuusasteeltaan myös nyt kun olen ruskettunut todella paljon, mutta näyttää kyllä aavistuksen keltaiselta kasvoillani. 01 on se parhaiten toimiva.
Talvella taas käytän sävyä 010. Se on mielestäni just eikä melkein passeli.
Syksyllä rusketukseni hälvenee hitaasti, joten jossain vaiheessa tykkään käyttää 010:n ja 01:n sekoitusta, kun 01 alkaa näyttää liian keltaiselta.
Keväällä rusketun niin nopeasti, että oikeastaan saman tien kun otan ensimmäisen kerran aurinkoa, rusketun sen kokonaisen sävyn ylöspäin ja siirryn 01-sävyyn.

Moni voisi valita minulle jonkun toisen sävyn. Tässä mennäänkin sitten makuasioihin, sillä ihon oman värin lisäksi meikkivoiteen värin valintaan vaikuttavat mielestäni hyvin paljon ainakin seuraavat seikat:

Valo. Minne olet menossa? Oletko ulkona vai yökerhossa? Onko kesä vai talvi? Talvella ulkovalo on kylmää, kesällä lämmintä. Valoisuuden määrä vaikuttaa myös: yökerhossa on pimeää, pihalla yleensä valoisaa.

Meikin tyyli: Onko kyseessä iltameikki vai päivämeikki? Näyttävä iltameikki syntyy paremmin vaaleammalle pohjalle.

Mieltymykset. Tämä on mielestäni tärkein kaikista. Suomalaiset ovat hyvin vaaleita. Minä olen suomalaiseksi tummahko. Oliivi ei meillä ole se yleisin ihonväri. Miten sitten on mahdollista, että 010:aa myydään niin vähän? Minä vastaisin, että syy on juuri tuossa mieltymyksissä ja trendeissä. Minun mielestäni vähän joka toinen käyttää minun makuuni liian tummaa meikkivoidetta - minä taas käytän monen mielestä kovin vaaleaa meikkivoidetta. En myöskään käytä aurinkopuuteria, en näe sille mitään tarvetta. En pidä aurinkopuuterin aikaansaamasta jäljestä. Varjostuksiin voin käyttää tummaa puuteria, mutta aurinkopuuterin tyylisesti en tummaa puuteria voisi käyttää. Minun mielestäni mikään ei ole hirveämpää kuin valkoiseksi blondattu tukka, solariumrusketus ja kasa aurinkopuuteria päälle. Jonkun mielestä tämä näyttää hyvältä, minusta se on ääripää sille, miltä minä haluan näyttää. Kesällä on kiva olla ruskettunut, mutta hyvin maltillisesti - terveen ruskettunut, ei paistettu. Tätä ei tarvitse ottaa loukkauksena, kukin tykkää mistä tykkää mutta minulle sellainen ei iske. Samoin hyväksyn erilaiset vaatetyylit, joita voin sanoa "aivan hirveiksi" minun mielestäni, mutta en tarkoita sitä negatiivisesti. En vain itse voisi kuvitella itseäni sellaisissa vaatteissa.

Vielä lisäksi, kyllä minäkin haluan muuttaa omaa ihonsävyäni meikillä aavistuksen. Ja se aavistus on hieman pinkkiin pohjasuuntaan. En lähtisi korostamaan keltapohjaista ihoani enää enemmän keltaiseksi, otan ennemmin hieman liian pinkin. Olen hyvin herkkä huomaamaan, jos meikkipohja on mielestäni aavistuksenkin liian keltainen. Liian vaalea tai vähän liian vähän keltainen on parempi.

Loppuun pieni vinkki: eikä selektiivisten sarjojen vaalein sävy ole yleensä sinulle tarpeeksi vaalea? Kokeile tuota Lancômea ja sen 010:aa. Se on selektiivistä sarjoista sellainen, josta hyvä, suomalaiselle sopiva vaalea tosiaan löytyy.