tiistai 29. marraskuuta 2011

Orly Birds of a Feather -kokoelma: Sea Gurl


Jahas, millähän tätä väriä kuvailisi. Viime kynsihuollon yhteydessä valitsin kynsilleni Sea Gurl -sävyn. Harmaanruskea, kuitenkin kovin metallinen.


Ihan semijees. Tylsähkö, mutta ihan mielenkiintoinen kuitenkin eri valoissa. Mitä enemmän metallisuus tulee esiin, sitä enemmän se näyttää kultaiselta. Tarpeeksi kylmä sävy, minä en lämpimistä ruskeista perusta ja tämä on enemmän harmaa.

Kiirettä pitää, blogimiitti on sunnuntaina ja tässä pitäisi vähän opiskellakin perjantain tenttiin. Insolvenssioikeus, ah, maksukyvyttömyys, konkurssi ja kaikki muu omaan höveliin talouteeni liittyvä ja minua moraalisesti takaraivossa soimaava.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

GHD Style: Final Fix ja Heat Protect

Käytiin tuossa päivänä eräänä piipahtamassa More to Love -blogin järkkäämässä GHD-illassa. Ilta pidettiin Sydämen Pohjasta -kampaamossa. Mukavaa oli, vaikken GHD-rautaa voittanutkaan. Sen sijaan osallistujat saivat kaikki GHD:n muotoilutuotteita ja alennuslahjakortin kampaamoon.


GHD uudisti muotoilutuotelinjansa joku aika sitten. Minulla oli aiemmasta sarjasta Creation Spray for Iron Styling, mutta siinä oli sellainen ongelma, että se teki hiuksiin lakkamaisen, karhean pinnan. Ostin sen kuitenkin lähinnä lämpösuojaksi suoristusraudalle, koska siinä luvattiin lämpösuoja olevan. Toissijaisesti ostin sen pitämään suoristusta pidempään, mutta lakkamainen koostumus ärsytti. Hiukset tuntuivat napsahtelevan sen jälkeen kammatessa samoin kuin jos yrittäisit kammata hiuksia, joissa on lakkaa. Napsahtelu on ehkä huonoin mahdollinen sana, mutta sellainen kahina kuitenkin. Tuntuu, että hiuksia ei saanut harjattua yhtä hyvin.


Uusi Heat Protect Spray on ihan lämpösuoja ilman erityistä mainostusta kampauksen pidosta - sen on tarkoitus lähinnä vain suojata kuumalta. Heat Protect Spray ei jättänyt samaa tunnetta kuin tuo aiemmin pettymyksen aiheuttanut muotoilusuihke, mutta silti karhensi vähän. Tämä tekee sitä rakennetta kuitenkin vain aavistuksen verrattuna siihen toiseen GHD:n aineeseeni. Heat Protect Spray siis antaa tukea myös mielestäni, vaikkei sitä tämän yhteydessä mainostetakaan! Kokisin tämä olevan hurjasti parempi lämpösuojana silloin, kun laitan kiharoita, sillä silloin niille saakin antaa hieman tukea samalla. Suoristaessa hiuksiani pitäydyn jatkossakin enemmän silottavassa ja silikonirikkaassa tuotteessa, vaikkei tämäkään ole mitenkään huono suoristuksen kanssa. Tuoksu on vähän miehekäs makuuni, mutta ei niin voimakas ettäkö sitä haistaisi, ellei käytä suurta määrää.


Final Fix Hairspray oli minulle sopivaa keskipitoa. Mielestäni lopputulos oli luonnollisempi eikä yhtä kiiltävä kuin Tigin Masterpiecessä - Masterpiece on loistava korkkiruuvikiharoille, mutta vähän liian tuhti arkisille lettikiharoille. Paul Mitchellin Super Clean Extra, jota käytin yleensä lettikiharoille ennen kuin se loppui hetki sitten, on suunnilleen samaa lopputulosta antava kuin tämä Final Fix. Arkisissa lettikiharoissa kihara ei saa näyttää siltä, että se on koppurainen ja lakasta kiiltävä ja kova, mutta lakan pitää pitää kihara kuitenkin kasassa. Tämä on minun määritelmäni keskipitävälle lakalle, ja sitä tämä GHD:n lakka oli. Matalampaa pitoa tarvitsen silloin, kun olen suoristanut hiukseni ja haluan suoristuksen pysyvän ilman lakkaisuuden fiilistä.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Green People Organic Base No Scent Cleanser

Green People oli minulle täysin tuntematon merkki, ennen kuin minulle tarjottiin blogini kautta mahdollisuus tutustua siihen. Valitsin testattavakseni Organic Base No Scent Cleanser Make Up Removerin. Tykkään nykyisin käyttää kaksoispuhdistusta ja sen jälkeen vielä alkoholipitoista kasvovettä, ja kun kasvoveteni on niin voimakasta, kahden ensimmäisen tuotteen (meikinpoistoaineen ja tavallisen putsarin) ei tarvitsekaan olla niin vahvoja myrkkyjä. Sen takia ajattelin tämän herkälle ja kuivalle iholle suunnatun tuotteen olevan minulle passeli meikinpoistoon.


Green People on englantilainen merkki, joka syntyi merkin kotisivujen mukaan äidin havahtumisesta huomaamaan, että tyttären iho-ongelmien taustalta löytyivät kotona käytettävät kemikaalit ja hygieniatuotteet. Sarja on perustettu 1997. En ole luonnonkosmetiikkaekspertti, joten sen sarjan sertifikaateista en tiedä sen kummempaa. Ecocert on ainoa, jonka muistan. Green Peoplen tuotteissa joissain on Ecocert, tässä ei. Sen sijaan, kappas kappas, täältä löytyi minulle paljon tärkeämpi merkintä:

Vegan Societyn merkki. Siitä tunnistaa kosmetiikan, jossa ei ole eläinperäisiä tuotteita. Jippii! Vaikka Green Peoplella on paljon muitakin hyviä ajatuksia - mahdollisimman paljon Reilua Kauppaa, luomutuotantoa ja vielä 10 prosenttia voitoista vuosittain hyväntekeväisyyskohteisiin - tämä vegaanimerkki oli minulle se juttu.

Kuten kuvasta näkyy, "made with 93,77 % certified organically grown ingredients." Skeptikkona ajattelin, että se jokaisen INCI-listan ensimmäinen, vesi, olisi mukana tuossa mutta ei sentään. :) Tuo siis koskee muita aineita kuin tuotteessa olevaa vettä. Tähti viittaa aineisiin, jotka sitten ovat näitä luomuja - INCI-listassa on merkitty ne tähdellä.

INCI näyttää tältä:
Spring Water, Elaeis Guineensis (Palm) Oil, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Cetyl Alcohol (Emulsifying Plant Wax), Cetearyl Alcohol (Emulsifying Plant Wax), Cetearyl Glucoside (Emulsifying Plant Wax), Cannabis Sativa (Hemp) Oil, Olea Europaea (Olive) Oil, Althaea Officinalis (Marshmallow) Extract, Glyceryl Stearate (Plant-Derived Moisturiser), Simmondsia Chinensis (Jojoba) Oil, Aloe Barbadensis (Aloe Vera) Powder, Sodium Stearoyl Glutamate, Chamomilla Recutita (Chamomile) Extract, Rosmarinus Officinalis (Rosemary) Extract, Phenoxyethanol, Benzoic Acid, Dehydroacetic Acid, Citric Acid
Huimasti öljyjä listalla. Meikinpoistoon öljy soveltuukin. Olisin olettanut, että No Scent Cleanser olisi tuntunut myös öljyiseltä - kuten esimerkiksi Sensain kakkospuhdistuksen ensimmäisen vaiheen meikinpoistajat. Sen sijaan tästä tuli mieleen enemmänkin puhdistusmaito. Olisin voinut ottaa vielä vähän öljyisemmänkin tuotteen! Meikit tämä poisti, mutta en kyllä käyttäisi No Scent Cleanseria yksinään muulla kuin sillä kuivalla ja herkällä iholla. Muun tyyppisellä iholla käyttäisin perään jotain muuta.

Paula Begoun antoi tuotteelle hymynaaman. En ole INCI-asiantuntija, mutta annan hymynaaman myös - käyttöfiiliksestä.

Hintaa tällä sarjalla on aika reippaasti noin opiskelijan kukkarolle, mutta toisaalta olen vähän jäävi sanomaan siitä mitään kun maksan helposti lisää brändin takia. Suomessa Green Peoplen tuotteita myy ainakin Sokos.

perjantai 18. marraskuuta 2011

OPI Not Like the Movies vs. Deborah Lippmann Wicked Game


Hupsista. Tulipa ostettua kaksi lähes dupea. Vasemmalla OPI:n Not Like the Movies ja oikealla Tukholmasta ostamani Deborah Lippmannin Wicked Game. OPI:ssa on hopeista shimmeriä aavistus, Debbyssä ei. OPI on myös hieman voimakkaammin duochrome (hopea-lila-vihreä kummassakin). Molemmissa oli samanlainen peittävyys, kolme kerrosta tarvittiin. Deborah Lippmann lähtee valikoimistani pois. Ensimmäinen minulla siltä merkiltä, mutta heti joudun luopumaan. Opetus itselle, muista aina ottaa kynsilakkaswatchien kiekot mukaan kun lähdet ulkomaille... Jotenkin mukamas näytti paljon violetimmalta siellä kaupassa.

torstai 17. marraskuuta 2011

Petteri Kaniinin jalkavoide - ja muistutus blogimiitistä

Mulle saa myytyä Beatrix Potter -aiheisena melkein mitä tahansa. Rakastan niitä sen otuksia, etenkin Tommi Roimahousua. Tommi on pulska pentukissa. Petteri Kaniini on totta kai myös jees. Ostin tuossa pari vuotta sitten itse itselleni satukirjan, nimittäin Beatrix Potterin koko tuotannon. Tarinat eivät ole tässä se pääjuttu minulle, vaan kuvat. Itse asiassa lasten kasvatus kirjassa vaikuttaa jopa aika julmalta - vahinkoja ei saa anteeksi, tunteita ei kuunnella. 1900-luvun alussa oli ehkä vähän toinen meininki.

No, rakastan Potterin piirroksia ja näin myös kaikkea oheiskrääsää. Vastaani tuli Sokoksella jouluisten kosmetiikkalahjapakkausten seasta Peter Rabbit -setti, jossa oli pehmoiset sukat ja jalkavoide. Ihan välttämättömän pakko saada.



Kamomillan ja seljankukan tuoksuinen jalkavoide on ihanasti hajustettu, mutta kosteutusteholtaan aika vaisu. Ei se mitään, siinä on Petteri. Ja mulla on pehmoiset talvisukat.

Töissä nauroivat mun ostokselle. :D

Mutta siitä blogimiitistä. Vielä olisi muutama paikka vapaana! Katso vanhasta postauksesta lisää.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Vastapainoksi loppuneita

Nyt onkin kulunut loppuun aika paljon isompiakin tuotteita. Tässä niitä.


Cliniquen Redness Solutions -putsari oli minulla jo toinen laatuaan. Hyvä hinta-laatu-suhde, tykkään yhä.

Miss Sixtyn teinipissishajuvesi oli aika nopeasti iholta haihtuva. Kevyt tuoksu, josta pidän. Brändi ei kolahda, mutta ostin tämän aikoinaan kun oli edullinen.

Biothermin Biosource-kasvovesi ei ollut mikään erityinen. Ihankiva-kastia, mutta kasvovedeltäni haluan jytypuhdistusta ja viimeistenkin pienten epäpuhtauksien ja meikinrippeiden poistoa. Tämä on vain sellainen kevyt viimeistelijä.

Lushin Creamed Almond and Coconut Smoothie on täyteläinen, kermainen suihkusmoothie. Hieman kosteusvoiteinen tuoksu, mutta ah, mikä pehmeys! Sain tämän blogiarvonnassa Millalta. Suosittelen kuivaihoisille.



Hiustuotteita:

Taas yksi Tigin Rockaholic-kuivashampoo. Että mä tykkään sen riittoisuudesta, tuoksusta ja pakkauksesta, vaikka kallis onkin. Schwarzkopfin got2be ei riittänyt samassa suhteessa, ja loppui ennen aikojaan ottaen huomioon, että pullo on noin iso.

Paul Mitchellin Super Clean Extra -hiuslakka on kestänyt käytössä vuosia (!!) ja se on ollut optimaalisen pidon tarjoava lettikiharoille. Kun en jaksa tehdä hiuksilleni mitään, letitän ne pesun jälkeen ja annan kuivua lettikiharoille. Tarvitsen oikeastaan kolmenvahvuista lakkaa, ja tämä on sitä keskitasoa. Ei korkkiruuvikiharoille paras, liian tiukka pito suoristetuille hiuksille, mutta justiinsa passeli niille lettikiharoille.



Paul Mitchellin Awapuhi-sarja on uudistunut, tämä on vanhaa sarjaa. Awapuhi Moisture Mistiä käytin selvityssuihkeena, ja kun sen kerran on sanottu sopivan ihollekin, suihkin sitä myös tatuoinneille. Ihan ok, ei valittamista, ei mullistavaa. Tykkäsin kyllä. Kesti käytössä ikuisuuden, tämäkin jostain vuodelta 2006.

Seah Hairspa Blossom Masque oli pieni pettymys. Sarja on kallis, ja siihen hintaan olisin halunnut tehohoitonaamion silottavan hiuksiani kunnolla. En päässyt tällä samaan tulokseen kuin ihanalla, jo myynnistä poistuneella Avonin lempparihiusnaamiollani Thailand Lotus Flowerilla. Mä tarvitsen silikoneja ja silkkistä pehmeyttä tähän takkukasaan.



Avonin Foot Works -sarjan Heel Softening Cream oli ihan jees, mutta ruma pakkaus, tympeä tuoksu ja kantapäävoiteeksi aika kevyt -> en ostaisi uudestaan. Kyllähän tämän loppuun käytti, ei siinä mitään. En silti lupaisi ihmeitä, peruslaatuinen jalkavoide eikä sinänsä ainakaan mun korppujaloilleni mikään täsmähoitoase kantapäille.

Cliniquen Superbalm-huulirasva loppui vihdoin ja viimein. Vihasin tätä. Huulikiiltomainen tunne ja liian kiiltävä, tuntui jäävän vain kalvoksi huulille eikä kosteuttanut. Yh. Mutta pitkin hampain käytin loppuun.

Meikkituotteet eivät ole tyhjiä, mutta elinkaarensa loppuun tulleita:

Magic Stylo on vihreä tussirajaus. Lähti sotkeutumaan ikävästi vedellä silmiltä, huono pysyvyys!

Kat Von D:n tussilinerista pidin. Käytin sitä töissä, sillä vaikka se olikin violetti, se ei ollut kovin räikeä. Kesti aika tarkkaan sen puoli vuotta, mikä säilyvyysajaksi luvattiin. Ei mitään ykköslaatua, mutta kelpasi. En ostaisi täyteen hintaan uutta, mutta varmasti ottaisin jollain pilkkahinnalla.

Lancômen oliivinvihreä Artliner oli aikanaan käytössä minulla enemmänkin. Tämä on ikivanha, nyt se heitti hyvästit. Tykkäsin yhteen aikaan kovasti oliivinvihreistä/khakisävyisistä meikeistä, tämä on siltä ajalta.

Make Up Storen glitterliner kuivui. Tämä on ostettu joskus noin 2006. Rakastin ja rakastan tätä, ostan uuden. Paras glitterrajaus ikinä, oikeasti glitterinen.

Khakikaudeltani on myös Lancômen vihreä Hypnôse-ripsiväri.

Lisäksi, kuvien ulkopuolelta, minulta loppui Lushin jalkakuorintana käyttämäni Porridge-saippua, jota ostinkin jo lisää.

tiistai 15. marraskuuta 2011

Väärinkäyttäjä vauhdissa taas


Kuten olen maininnut useaan otteeseen, en juurikaan rasvaile käsiäni enkä käytä kynsinauhavoidetta. Kevyemmät riittävät minulle. Blogeissa hehkutettu Lushin Lemony Flutter kotiutuikin minulle aivan eri tarkoitukseen, kuin mihin sitä ensisijaisesti markkinoidaan.



Nimittäin jalkavoiteeksi! Lush itsekin ehdottaa tätä kynsinauhavoidetta myös siihen tarkoitukseen, mm. kuiville kantapäille, joten minäkin menin hakemaan oman purkkini sitruunatöhnää. Ja tämähän oli passeli! Imeytyminen ei ole ykkösluokkaa, koska voide on kovin rasvaista - mutta se ei ole tarkoituskaan, imeytän kosteusvoidetta jalkoihin aina (puuvilla)sukat jalassa. Kantapääkorppuni kaipaavat tujua rasvaa, kun en koskaan muista niitä rasvailla. Lemony Flutterin ihana sitrustuoksu toimii noin ajatuksenkin tasolla jalkavoiteeksi, jalkavoiteillahan monesti on jokin raikas tuoksu. Tykkään tuoksusta, hinta ei ole paha. Purkin koko on sopiva, sillä laiskana rasvaajana yhtään isompi purkki olisi säilyvyyden kannalta huonompi.

Taas yksi tuote, joka pääsee hyväksi havaittu -tagin alle! Taitaapa päästä ihan jopa tuonne mun kaikkien aikojen lempituotteiden listalle, ellei vanhene ennen aikojaan tai tee jotain muuta odottamatonta.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Sydämeni itkee verta


Onneksi mulla on tämä blogi, ettei tarvitsisi olla tosielämässä näin säälittävä. Mut oikeesti, kattokaa nyt, kynsi katkes!! Byhyy!!



Tragedian keskellä iloa elämään tuovat kultahiput, joita Zoyan Yara-lakassa on. Yara on tämän syksyn Smoke/Mirrors-kokoelmasta. En ole vieläkään varma, onko tämä kiva vaiko vaan perverssi yhdistelmä. Hyvä peittävyys joka tapauksessa, 2 kerroksella täysi peittävyys.

Tuoksupihi


Mulla on tuoksuja enemmän kuin liikaa, joten olen ryhtynyt vaatimaan itseltäni yhden tuoksun loppuun käyttämistä ennen uuden ostamista. Niinpä aika monta tuoksua jää, jotka tahtoisin hankkia mutta joita en hanki - johtuen siitä pienestä järjen hivenestä, mikä minulla vielä takaraivossa kolkuttelee.

Olen aika nirso tuoksujen suhteen, mutta jos kyseessä on keveä, escadamainen hedelmätuoksu, olen kovinkin kaikkiruokkainen. Aina välillä löytyy sellaisia, jotka eivät ehkä ole Escadan kesätuoksujen kaltaisia hedelmäpommeja, mutta kelpaavat silti. Tällaiset harvinaisuudet ovat sellaisia, joita en kuitenkaan käyttäisi joka päivä. Niitä on turha monia hamstratakaan.

Käytän hajuvettä päivittäin, mutta kun on kyse minitestereistä, en raaskikaan käyttää niitä millään - ainakaan jos tiedän, että en tule ostamaan täysikokoista. Näistä kuvan testereistä sellaisia ovat kaikki muut paitsi Rock 'n Rose ja Avonin Fergie-tuoksu. Näitä sitten ilmeisesti jemmailen hamaan tulevaisuuteeni asti meikkipöydän Iittalan Vitriini-rasiassa. Siellä ovat unohtuneina, mutta käyttääkään en raaskisi.

Lancômen Trésor Midnight Rose on vahva ehdokas sellaiseksi, jonka saatan ostaakin - en olisi uskonut löytäväni Trésor-versiota, josta pitäisin. Tuoksu ei ole aivan jäätävän hyvä, mutta toisaalta se on sitten vain tietyn aikaa saatavilla, joten se saattaa päätyä kokoelmaani kun joku tuoksu loppuu. En silti usko. Se on makuuni liian hienostunut, eikä sydäntuoksu tuoksu ihollani mielestäni yhtä hyvältä kuin tuoksuhyllyn pahvilapulle suihkautettuna.

Lancômen tuoksuista minulle ikuisesti rakkain on Ô de Lancômen takavuosien Ôui!-versio. Tykkäsin myös Ô de Azurista, ja sen ostinkin jo joskus vuosi sitten. Uusin perheestä olisi Ô de l'Orangerie, josta minulla on minitesteri. Jotenkin se on alkuun liian vehreä, vaikka muuten kiva. Tässä on kuitenkin sydäntuoksussa sellainen kiva saippuainen, puhdas vivahde, josta pidän. Mitä kauemmin tuoksu on iholla, sitä vahvemmin tuo hyvä pohja tulee esiin - tämä todellakin muuttuu ensituoksusta aika reippaasti, ja tuoksu muuttuu asteittain aika nopeaan tahtiin. Sydäntuoksu ja pohjatuoksu sen sijaan ovat minusta tässä aika sama asia, joskin niin ne ovat aika useissa hajuvesissä - tuoksu ei muutu enää vaan alkaa hälvenemään siitä, minkälainen se oli sydäntuoksuvaiheessa. Tunnin päästä tuoksu on mielestäni samanlainen kuin useamman tunnin. Mitä enemmän tästä kirjoitan, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että tämä voisi ihan yhtä hyvin olla se seuraava hankintani.

Valentinon Rock 'n Rose on minulle liian hajuvesimäinen, liian tunkkainen ja raskas tuoksu jo ensituoksusta lähtien. Tätä en pihistele, tätä ei todennäköisesti tule käytettyä koskaan.

The Body Shopin Dreams Unlimited on on hyvä, mutta samanlainen kuin miljoonat muut minulla jo olevat tuoksut. Tykkään kyllä kovasti, mutta tästä taitaa riittää minulle pelkkä testeri. Voisin tosin ostaa vaikkapa suihkugeeliä samassa tuoksussa. "The exotic combination of citrus, green chili and white flowers will fire you up with energy and optimism." Vihreää chiliä en tunne, en myöskään haista mitään sellaista. Sitruksinen ja kukkainen kyllä, sitä sitrusta enemmän.

Marc Jacobsin Oh, Lola! on myös minun mieleeni. Alkutuoksussa aistin jopa vaahtokarkkia/purkkaa, sitä samaa miltä Lushin Snow Fairy ja Bubblegum tuoksuvat. Fruity floral, juuri sitä minun tyyppiäni. Olisiko tämäkin kuitenkin liian samanlainen kuin kaikki tuoksuni? Sydäntuoksu muuttuu vähän liian tunkkaiseen päin.

Avonin Outspoken by Fergie tuoksuu vähän kanssa saippualta, muttei Clean-tuoksujen tapaisesti - tällaiseksi hotellien saippuapalat hajustetaan. Ensimmäisen kerran tätä tuoksutellessani (näytteen saadessani vuosi sitten) se tuoksui ihan hyvältä, mutta nyt ei kyllä nappaa enää. En tiedä voiko tuoksumakuni muuttua vuodessa noin paljon vai onko syynä testeripullon vanheneminen. En oikein usko vanhenemisteoriaan, koska kyllä hajuveden pitää vuoden verran säilyä. Sen sijaan ehkä makuni on muuttunut. Kokeilin tässä eri päivinäkin tuoksutella, mutta enää en tästä pidä.

Sain juuri kulutettua yhden tuoksun loppuun. Minulla olisi siis lupa ostaa jotain. Edellä mainittujen ohella kovasti himottaisi Lacosten Joy of Pink, jonka imago on kuitenkin ei-minua. Tuoksujen ostokieltoni koskee myös lahjaksi pyydettäviä, en salli itseni pyytää tuoksua lahjaksikaan ennen kuin edellinen on hyllystä tehnyt uudelle tilaa. Ehkä kuitenkin säästän tätä juuri vapautunutta tuoksuoptiotani jouluun asti ja toivon pukilta? Toisaalta, avopuolison käsitys tästä tuoksujen ostamisesta on vieläkin rajatumpi - sen mielestä mun pitäisi käyttää kaksi tuoksua loppuun yhtä uutta vastaan! Hö! Ihan huono periaate!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Philosophy Kiss Me Exfoliating Lip Scrub


Tukholmassa kävin Nekun vinkistä COW Parfymerissä, joka myy mm. Laura Mercieriä, Philosophya ja Deborah Lippmania. Philosophyn tuotteiden pakkausdesign on helposti tunnistettavissa - tekstiä aseteltuna, lauseita jopa. Muutama muu merkki on toteuttanut tätä samaa ideaa, ja minulle tulee kyllä heti mieleen Philosophyn kopioiminen mm. eräästä Kicksissä myytävästä sarjasta, jonka nimi ei tule mieleen nyt millään. Aiemmin minulla ei ole ollut mitään Philosophyn tuotteita, veljen vaimo tosin on kehunut heidän kasvokuorintaansa. Philosophyn saatavuus on aika nihkeää täällä päin, siksi COW oli hauska löytää ihan tuosta laivamatkan päästä.

Minulle lähti mukaan huultenkuorinta. En ole ollut äärimmäisen ihastunut vielä mihinkään, joten se oikea huultenkuorinta oli hakusessa - ja valitettavasti pysyy vieläkin etsittävien listalla. Kiss Me on ihan ok, toimii kohtuullisen samalla tasolla kuin aiemmin kokeilemani Lushin Bubblegum. Tässä on parempaa se, että kuorintaa ei tarvitse tehdä lavuaarin päällä, mutta Lushin Bubblegum on hieman kuorivampi ja raisumpi. Silti kumpikaan ei pelasta minua enää siinä vaiheessa, kun huulet ovat jo kuivuneet rumasti - pitäisi käyttää ennaltaehkäisevästi.

Olomuodoltaan Kiss Me -kuorinta on aika juoksevaa, mielestäni liiankin juoksevaa nestettä, jossa on pienen pieniä kuorivia rakeita. Muuttaisin koostumusta mieleisemmäkseni siten, että lisäisin rakeiden määrää ja vähentäisin tuotteen juoksevuutta. Huulille tulee aika voimakas mintun tunne, tuoksu on myös minttuinen. Tykkäsin siitä, että tämä on helppo ja kätevä käyttää: hieron kuorintaa sormin huulilla, lopun saa pyyhittyä talouspaperilla pois. Itse tehdyn sokeri-/hunajakuorinnan tai Bubblegumin mureneva rakenne ei ole yhtä miellyttävä käyttää.

lauantai 12. marraskuuta 2011

Sävytettyjä kosteusvoiteita

Vaikka kuinka kosmetiikkabloggari olisin, minähän en lähikauppaa tai videovuokraamoa varten meikkaa. Joskus tulee silti tarve saada kasvoja vähemmän kuolleen näköiseksi pienellä peitolla ja sävyn tasoituksella. Mineraalimeikkipohja on helppo ja nopea, mutta totta kai se ainoani on aina töissä. Ostin Tukholmasta pari sävytettyä kosteusvoidetta testiin, sillä minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta kuin jostain randomista näytepussista vuodelta nakki ja kivi. Molemmissa näissä on SPF 15.



MAC:in tiskillä NK:ssa oli ystävällistä palvelua, mutta valitettavasti taas väärä käsitys ihoni sävystä. Pohdin Studio Moisture Tintin kahden vaaleimman sävyn väliltä. Yleensä ottaisin aina vaaleimman, mutta MAC:illä on aika hyvin todella vaaleitakin sävyjä, joten en ollut ihan varma. Kysyin myyjältä kumpaa hän suosittelisi, ja myyjä vastasi, että en hänen mielestään näytä lainkaan noin vaalealta - noista kahdesta hän valitsisi minulle toiseksi vaaleimman, sävyn Medium. No, sehän oli tietysti liian tumma. Liian keltainen ja liian tumma, eikä sulaudu omaan ihonväriini. MAC jää siis odottamaan ensi kesää, kesällä kun ihoni on keltaisempi ja tummempi.



Lancôme on luottomerkkejäni, vaikken merkin ihonhoitoon olekaan perehtynyt niin hyvin kuin kosmetiikkaan. Hydra Zen -sarjan sävytetty kosteusvoide Hydra Zen Teinte Neurocalm oli suunnitelmissa ostaa jo Hulluilta päiviltä, mutta katselin laivan hintojen olevan edullisempia. Laivalla ei kuitenkaan ollut vaaleinta sävyä 1, joten ostin sen sitten maista Tukholmassa. Tästä en edes miettinyt sävyä kahta kertaa, totta kai se on vaalein sävy kun 010 ja 01 menevät minulle vähän vuodenajasta riippuen Lancômen meikkivoiteissakin. Sävytetty päivävoide on toki niin kevyttä, että se antaa isomman liikkumavaran sävyvalinnassa kuin meikkivoide. Ajattelin, että jos tämä on 010-sävyä tummemman 01-sävyn asteista, kyllä se talvellakin menee kun on kevyttä. Sävyvalinta meni nappiin.

Lancômen päivävoiteessa on hyvin lancômemainen tuoksu. Yhdistän sen tuoksun selektiivisyyteen, tosin tuoksu on vähän vanharouvamainen myös. Jotenkin Lancôme onnistui taas pysymään sopivalla kultaisella keskitiellä vanharouvan ja selektiivisen välillä, ja minulle tuoksu nappaa. Se on tarpeeksi mieto, mutta kuitenkin selkeästi hajustettu. Jotkut karttavat Lancômen ihonhoitotuotteita hajusteiden takia, minä tykkään. Minulle tulee ensimmäisenä mieleen tästä tuoksusta lapsuuden ulkomaanmatkat ja äidin aurinkorasvat. Äiti myi Lancômea, kuten monia muitakin merkkejä.

Kosteutusteho oli Lancômessa sopiva myös. Se on sinänsä tärkeää tuotteessa, jonka on tarkoitus säästää aikaa - tämän alle ei tarvitse laittaa kosteusvoidetta, toisin kuin meikin.


Toki kokeilin myös MAC:issä laatua, ja se vaikutti heikommalta (huonommin ja epätasaisemmin levittyvältä ja vähemmän kosteuttavalta) kuin Lancôme, mutta varsinaista tuomiota on vaikea antaa ennen kuin näkee, miten se kesäihollani käyttäytyy. Voipa olla vähemmän kosteuttavan tuntuisena vielä passelimpi kesälle! Lancôme oli sen sijaan juuri sitä, mitä odotin ja saa minulta siksi hyväksi havaitut -tagin tähän postaukseen.

perjantai 11. marraskuuta 2011

Klassikon uusi puku


Olen maininnut useaan otteeseen pakkausdesignin tärkeydestä minulle silloin, jos kyseessä on hintava tuote. Mutta mikäpä sen parempaa kuin saada markettituotteisiinkin vähän ilmettä!

Sain blogiani varten testattavaksi Vitalis-voiteen uudistuneella IVANAHelsingin Paola Suhosen kuosilla. Minulta kysyttiin mielenkiinnostani muutamaan tuotteeseen, ja testiin pääsi muun muassa tämä. Selektiivistä kosmetiikkaa haalivana Vitalis-voide oli minulle ehkä jonkun mielestä hassu valinta, mutta minä koin tämän juuri loistavaksi tilaisuudeksi ja toivoin sitä testiin - minulla ei ole mitään kokemusta kyseisestä voiteesta! Ei mitään käyttökokemusta, ainoastaan tuoksun tunnen. Nyt kun Vitalis sai uuden kuosin, on aika otollinen testaamiselle - rakastan suomalaista muotoilua ja designia vähän joka muodossa.


Ja tälle muutokselle olikin syytä. Vitaliksen punakeltainen klassikkoilme on minusta hirvittävä. Siinä on sitä samaa ihmeellistä retroilua, jota on ollut liikaa viime vuosien äitiyspakkausten vaatteissa (en edes itse tiedä, miksi ihmeessä mä olen selannut sellaisia). :) Joku tykkää, toinen ei. Minä en. Tässä uudessa lookissa on haettu retroilua, mutta nyt tyylillä. Tykkäsin näistä uusista pakkauksista - retro on onnistuttu säilyttämään mutta silti puettu nykyaikaiseen muotoon. Vitalis sai juuri Design from Finland -merkin käyttöoikeuden viime kuussa, ja tässä kuussa merkin myynti aloitetaan myös Seppälässä.

Uudet Vitalis-purkit tulivat kauppoihin viime toukokuussa. Näissä on ideana se, että metallipurkin voisi sitten säilyttää voiteen loputtua ja säilyttää keräiltävänä tai pikkuesinerasiana. Kuosit vaihtuvat vuodenaikojen mukaan, tämä minun on talvikukka.

Jaksoin käydä vain INCI-listan alkupäätä läpi, mutta ihmetyin tuloksesta - kymmenen ensimmäisen joukossa pelkästään hymynaaman Paula Begounilta saaneita aineita. Tuote on vedetön, normaalista poiketen INCI-listan ensimmäinen ei ole vesi. 70 vuoden suosiolla on pohjaa, näemmä.

Tuoksun varmaan aika iso osa lukijoista tunnistaa. Jonkun mielestä se tuoksuu lapsuudelle, joku tykkää ja toinen ei. Minä en tykkää, mutta se ei onneksi häiritse niin paljoa, ettäkö estäisi käyttöä. Itsehän tietysti lisäisin INCI:n päälle kasan hajusteita, mutta allergikkoja ajatellen se ei olisi välttämättä hyvä ratkaisu...

Voidetta suositellaan kynsinauhoille, huulille, käsille, pienille ruhjeille ja pakkasvoiteeksi. Itselläni tämä meni pääasiallisesti huulirasvakäyttöön, koska en erityisemmin rasvaile kynsinauhojani. Huulivoiteena tykkäsin siis itselläni eniten, kun siihen on tarve. Olen laiska rasvaamaan huulia, ja juuri tähän aikaan vuodesta ne alkavat näyttää kamalilta jos en havahdu yrittämään pelastaa niitä. Vitalis tuntuu ennemmin kermaisen pehmeältä kuin tahmealta minun huulillani eikä jätä järjetöntä kiiltoa, josta minä en huulikiiltoinhoajana pidä. Kokeilin toki testimielessä muuallekin kuin huulille. Olisin voinut kuvitella Vitaliksen jättävän rasvaisen kalvon iholle muualle kuin huulille levitettynä, mutta ihmeen hyvin se imeytyi - ihan siihen samaan tapaan kuin kynsinauhavoiteetkin.

Mikä hassuinta, tässä on nyt ensimmäinen vastaani tullut tarpeeksi iso purkkimuotoinen huulivoide sitten rakennekynsien hankkimisen. Rakennekynsien (tai muuten pitkien kynsien) kanssa on ihan onnetonta kaivaa mitään mistään pikkupurkista sormin levitettäväksi. Tässä on pinta-alaa niin, että onnistuu.

Tuleeko Vitalis-muistoja lapsuudesta?

keskiviikko 9. marraskuuta 2011

Pari haastetta

Tällaisia on kertynyt taas. Elisa haastoi minut kertomaan seuraavat 10 faktaa minusta ja jakamaan eteenpäin kymmenelle.

1. Suosikkiväri?
Violettiin taittava magenta, mieluummin syvän viininen kuin pinkki.

2. Suosikkieläin?
Ehdottomasti kissa. Kaikki muutkin ovat kivoja kyllä.

3. Suosikkinumero?
Jaa-a. 3,1415926535 vaikkapa tänään.

4. Suosikki alkoholittomista juomista?
Pepsi Max, toisena tulee Battery Stripped.

5. Facebook vs. Twitter?
Facebook, Twitter ei ole oikein Suomessa ottanut tulta alleen.

6. Intohimoni
Kissat, kosmetiikka, ruoka, matkustus...

7. Saada vai antaa lahja?
Kovasti tekisi mieli sanoa, että antaa, mutta pakko kertoa että on se aika kiva niitä lahjoja saadakin. ;) Se on loistavaa kun löytää hyvän lahjan, silloin sanoisin että antaa, mutta toisaalta väkipakolla toiselle lahjan keksiminen on ihan kamalaa. :(

8. Suosikkikuvio?
Kaikki barokkikuosin tyyppiset, tiedättehän, sellaiset ornamentit.

9. Suosikkiviikonpäivä?
Lauantai tai perjantai. Lauantai, kun ei tarvitse olla töissä tai koulussa koko päivänä, muttei seuraavanakaan.

10. Suosikkikukka?
Orkideat ja ruusut.


HeidiB:ltä sain pokaalin. Tarkoituksena kertoa 10 sellaista asiaa itsestään, joita ei ole vielä blogissa kertonut.



Mä olen lätissyt vähän kaikkea täällä, joten nyt täytyy valita jotain ihan randomia.

1. Poikaystävällä on useita lempinimiä. Ne vaihtuvat trendien myötä, nyt pinnalla ovat mm. halimötkö, muhennosfantti, halipoika, mubukka, kirahvi ja pötkötyshani. Usein kissalla ja poikastävällä on samoja lempinimiä.

2. Katsoin pienenä mm. Ally McBealia, Jyrkiä, James Bondia, Sinkkuelämää ja Nikke Knattertonia. Eivät ole kronologisessa järjestyksessä. Olisin halunnut soittaa puhelimella pelattavaa Hugo-peliin, mutta en saanut.

3. Tunnen henkilökohtaisesti prosentin kansanedustajistamme. No jee.

4. Olin pienempänä hyvin matkapahoinvointinen, nykyään vain lievästi. Nyt tulee huono olo lähinnä autossa lukiessa, lentokoneessa ei enää ollenkaan.

5. Mun ensimmäisellä kissalla oli kirjekavereita ja viikkoraha silloin, kun olin kymmenen.

6. Kun laiskuuteni on huipussaan, pyyhin pölyjä vaikeista paikoista paineilmalla.

7. Selaimeni on Firefox, kirjanmerkkipalkissa nyt Facebook, Blogger, YouTube, Flickr, Wikipedia, Telkku.com, HS.fi, Puuterituiskua-blogi, Bloglovin, Wists, Google+ ja Polyvore. Kasa muita kirjanmerkeissä, tuossa vain ne, jotka haluan olevan näkyvissä aina.

8. En ole pelannut läpi juuri muita pelejä kuin Monkey Islandit, Disneyn Herculeksen, Sonic the Hedgehog 3:n ja Super Mario Worldin (oisko kuitenkin Super Mario World 2?).

9. Olen ollut sairaalassa nukutuksessa kerran. Syytä krooniselle tulehdukselle bulbuksessa ja esofaguksessa ei koskaan löydetty, mutta opinpahan hienoja sanoja. Nykyisin väitän, että mulla vain on stressimaha.

10. Olen lihonnut oikiksen alottamisesta noin 28 kiloa. Ennen oikikseen menemistä laihduin 8 kiloa. Harrastan tätä jojoilua, joka on äärimmäisen epäterveellistä. Olen taitava laihduttamaan, lihoamisen osaan myös hyvin, mutta painon paikallaan pitäminen on tälle sohvaperunalle yhtä tuskaa.

Tunnustukset ovat kiertäneet blogeissa jo hyvän aikaa ja olisi työlästä käydä läpi ketkä kaikki näihin on jo haastettu, joten haastan vain kategorisesti kaikki kosmetiikkapuolen blogit, joita vielä ei ole haastettu.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Blogimiitti!


Moni tätä jo ehti toivoa, itseni mukaan lukien. Nyt on otettu härkää sarvista ja Suomen kosmetiikkablogiskene järjestää ymmärtääkseni ensimmäisen isomman tapaamisen. Tapaaminen järjestetään Helsingin keskustassa Kampissa 4.12.2011. Rajallisten tilojen takia 20 ensimmäistä mahtuu mukaan. Järjestäjätahona toimii useampia bloggaajia, mutta ilmoittautuminen hoidetaan keskitetysti Piece of Panda -blogin Pandan kautta.

Tarkempi ohjelmasisältö ja ohjeet paikan päälle saapumiseen lähetetään mukaan ehtineille ilmoittautuneille, mutta joka tapauksessa luvassa on mm. toisiimme ja uusiin tuotteisiin tutustumista, mahdollisuus saunomiseen, kynsikoristelua, hiustenlaittoa ja muutama esittely. Ohjelma tarkentuu tosiaan myöhemmin.

Tapaaminen on klo 13-20 + halukkaille jatkot jossain ruokaa ja anniskelua harjoittavassa paikassa. Paikan päällä on pientä syötävää ja juotavaa, jotka katetaan ilmoittautumismaksusta (10 euroa).

Ilmoittautuminen alkaa tänä sunnuntaina 13.11.2011 klo 20. Muutama bloggaaja onkin jo alustavasti ilmoittanut kiinnostuksensa, mutta kaikilta heiltäkin halutaan vielä sitova ilmoittautuminen.

Tässä vielä ilmoittautumisohjeet Pandan blogista:

Kuka voi ilmoittautua?
Tapaamisen tarkoituksena on tavata samanhenkisiä kauneudesta kiinnostuneita bloggaajia joiden blogien pääpaino pyörii vahvasti kauneuden ympärillä, kirjoititpa blogissasi sitten meikeistä, hiuksista tai kynsistä - tai vaikka näistä kaikista :).

Onko tapahtumalla ikärajaa?
K15

Milloin ilmoittautuminen alkaa?
Sunnuntaina 13.11 klo 20:00 - Nopeat syövät hitaat!

Miten ilmoittaudun?
Laittamalla Pandalle yllämainittuna ajankohtana sähköpostia osoitteeseen:palapandaa (ät) hotmail (piste) com

Mitä ilmoittautumisviestissä pitää lukea?
Oma Nimesi
Blogisi nimi + linkki
Asuinkuntasi
Ikä

Kuinka monta tapahtumaan mahtuu mukaan?
20

Mitä maksaa?
Osallistumismaksu on 10€ ja summan tulisi näkyä Pandan tilillä viimeistään 20.11. Katamme osallistumismaksuilla tapahtuman järjestämisestä aiheutuneita kuluja.

Mistä tiedän ehdinkö 20:n ensimmäisen joukkoon?
Panda käy ilmoittautumiset läpi maanantaina 14pv ja laittaa mukaan päässeille vastaussähköpostin kera tilinumeron. Sitten kun Panda on saanut heiltä takaisin vielä vastaussähköpostin ja maksettu summa näkyy Pandan tilillä, on 100% varmasti mukana :).

Mä kans!!


HeidiB teki taannoin upean silmämeikin, hienoimman mitä vähään aikaan olen nähnyt. Tuolle tasolle minä en pysty millään, mutta halusin tehdä jotain samankaltaisella värimaailmalla. Jangsara toteutti sattumalta tuon jälkeen vähän samanhenkisen meikin, ja tein siitä sitten oman versioni. Ilmeisesti HeidiB:n meikki ei tehnyt vaikutusta ainoastaan minuun, myös Tiahaar teki upean vihreä-lilan meikin.

Väkerryksessäni käytin Inglotin vihreää ja lilaa, MAC:in Tartan Tale -kokoelman vihreää ja MUFE:n violettia. Kaiken kruunasin kuvaamalla meikin iltahämärässä vessan keltaisissa valoissa.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Meikkiä hiuksille

Muistatte varmaan vielä 1990-luvun hiusmascarat? Lumenellakin oli omansa. Minulla oli myös Barbie-nukke, jonka mukana tuli turkoosi hiusmascara omiin ja Barbien hiuksiin. Kevin Murphyltä ilmestyi tuote, joka toi etäisesti mieleeni nuo 90-luvun hiusmeikit. Color.Bug on värillistä puuteria, napissa olevan luomivärin tapaista, joka kiinnitetään hiukseen muotoilutuotteen avulla. Idea oli niin hauska, että halusin kertoa siitä blogissa, vaikka itselläni on shokkiväriä ihan pysyvänä värinä osassa hiuksia ja mustassa taas ei niin nätisti tällainen näy.



Mainoskuvista tuli mieleen heti Concoction-blogin Sofian hiukset, jotka ovat minusta aika hauskat. Jos ei uskallus riitä pysyvään värjäykseen tai työ estää shokkiväreillä hulluttelut, Color.Bug antaa mahdollisuuden kokeilla vaikkapa tuollaista latvaväriä.
Suomeen Color.Bug tulee kolmessa värissä tässä kuussa: pinkkinä, violettina ja oranssina. Hinta tulee olemaan siinä 18 euron kieppeillä. Kevin Murphyltä on luvattu lisää värejä tulevaisuudessa. Suomeen tuotetta tuo IdHAIR, jolla on sekä tukkuasiakkaille että kuluttajille suunnattu liike myös Kampissa Urho Kekkosen kadulla.

Värin intensiivisyys riippuu siitä, minkälaista muotoilutuotetta käyttää pohjalla. Väri hierotaan kiinni hiuksessa olevaan muotoilutuotteeseen suoraan ötökästä. Kyllä väri näkyisi tummissakin hiuksissa, mutta itse pidän lopputuloksesta enemmän vaaleissa hiuksissa. Videolta näkee lisää tuotteen käyttöä. Jos hiukset ovat vaaleaksi blondatut, hiuksen pinta kannattaa suojata ensin jätettävällä hoitoaineella, koska kuten ehkä vappuväreillä leikkineet tietävät, ihan vaaleaan hiukseen voi jäädä vähän väriä näkyviin vaikka tämä vesiliukoista onkin.
Googletin vähän käyttökokemuksia, ja ainakin Hair Romancelta löytyy aika kattava kokemuspostaus.

lauantai 5. marraskuuta 2011

Kauneusmessut 2011, osa 3 - bodypaintingiä ja ostoksia

Kauneusmessujen lauantaina oli bodypaintingin SM-kisat. Tämän vuoden teemana oli vedenalainen maailma. Itse teema oli minusta tylsä, mutta siitä huolimatta työt olivat upeita. Minä en ole kokeillutkaan koko lajia, mutta hauskalta se näyttää. Työt tehtiin paikan päällä kaikkien silmien edessä aamun ja päivän aikana, iltapäivällä jaettiin palkinnot.

Voittajatyötä tehdään


Voittajakolmikko, etualalla toiseksi tullut Maittiksen työ


Lenoren työ tuli kolmanneksi


Voittajatyö valmiina


Kisan nuorin osallistuja oli vasta kolmetoista! Mun taitaa olla vähän myöhästä enää edes haaveilla bodypaintingistä... No, en mä uskaltaisi edes kun mulla tärisee kädet niin kamalasti muita meikatessakaan.

Muita töitä:








Ja sitten ostoksia pikaisesti. Halpiskoju, jossa myytiin kaikkea kynsiin liittyvää oli koko ajan tupaten täynnä. Sieltä mukaan lähtivät pari bufferipötkylää ja pari kynsikiekkoa. Raili Hulkkosen sivellinsarjaan kuuluu myös applikaattori, mutta en ole nähnyt sitä missään kaupoissa, lienee aina loppu. Nyt messuilta Duroyn kojulta ostin yhden. Vaikutti sormituntumalta hyvältä. Etualalla oleva terotin tuli kaupantekijäisinä, saman sarjan tussieyelinerin ostin violettina. Sarja on Gothmetics, tulee myyntiin kynnet.comin nettikauppaankin jossain vaiheessa. Takana on kolme mielenkiintoista moniulotteista halpislakkaa, Freshcover näkyisi olevan merkki. Zoyan pisteeltä haalin kolme lakkaa, Crystal, Yara ja Irene. Tarkempaa juttua sitten myöhemmin.

torstai 3. marraskuuta 2011

China Glaze Halloween 2011: It's Alive

China Glazen tämän vuoden Halloween-kokoelmasta silmiini osui jo ennen lakkojen myyntiin tuloa örkkiglittervihreä It's Alive. Lakka oli ensimmäistä kertaa käytössä teeman mukaisesti Halloweenina.


Kaksi kerrosta lakkaa kuvassa. Halloween-teemaan sopien kuvassa on aavemaista sinistä sivuvaloa etusormessa - läppärin heijastus. :) Tykkään älyttömästi väristä, mutta koostumus oli haastava. Lakka on vähän tahmaista ja isojen glitterpalasten kanssa hieman hankala levittää nätisti. It's Alivessa on suonvihreä läpikuultava pohjaväri, jossa seassa kahta erikokoista glitteriä.

It's Alivesta tulee vähän mieleen Orlyn Cosmic FX -kokoelman Rocket Science, joka on kuitenkin koostumukseltaan ja myös sävyltään erilainen, dupeksi en sanoisi millään vaikka molemmat oat samanhenkisiä. Swatchasin ne vierekkäin eroavuuksien ja yhtäläisyyksien havainnollistamiseksi.


Tässä ensimmäisessä molemmat ovat ilman päällyslakkaa. Rocket Science (oikealla) jättää kauniin, tasaisen pinnan ja It's Alive on rosoinen.


Toisessa kuvassa tarkennus päin mäntyä ja molemmissa päällyslakka päällä. It's Aliven rosoisuus poistuu näkyvistä, eikä enää haittaa.

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Ciaté White Chocolate Nourishing & Gentle Nail Polish Remover

Yksi taannoisten kauneusmessujen minulle mielenkiintoisimmista merkeistä löytyi Royal Pink Oy:n messupisteeltä. Kynsiteknikko Charlotte Straughanin perustamaa brittiläistä Ciatéa myy verkossa muun muassa nelly.com, Beautynetti ja Ciatén oma verkkokauppa. Myyntipisteitä Suomessa löytyy tuolta Royal Pinkin sivuilta.


Yksi tietty sävy Ciatén lakoista oli hakusessa, mutta sitä ei messuilla myyty. Sen sijaan löysin jotain muuta ihanaa, joka oli pakko ostaa. Perustelin ostosta itselleni erilaisilla tekosyillä, kuten sillä, että lasipulloa voi käyttää aineen loputtua muidenkin lakanpoistoaineiden pullona niiden rumien muovipullojen sijaan. Todellisuudessa, tämä nyt oli vaan taas turhamaisuuteni huipentuma - oli ihan pakko saada lasisessa, kauniissa pullossa olevaa kynsilakanpoistoainetta, joka jättää kynsille valkosuklaan tuoksun. Terhen osti saman tuotteen messuilta, eikä pitänyt ostostani tyhmänä, joten yritän tälläkin vakuuttaa itseäni - no, ehkä vähän myös poikaystävää - ostoksen järkevyydestä.

Kynsilakanpoistoaine on asetoniton, muuten en sitä rakennekynsille voisikaan käyttää. Lakat se poistaa ihan samaan tapaan kuin muutkin asetonittomat. Lakkoja poistaessa aine tuoksuu voimakkaasti alkoholille, mutta kynsien kuivuttua hetken aikaa alta paljastuu makea tuoksu. Sanoisin tätä ennemmin kaakaoiseksi kuin valkosuklaiseksi, mutta samapa tuo, kiva tuoksu joka tapauksessa.


Ei mitään erikoista ja mullistavaa ainetta sinänsä, mutta sainpahan pientä luksusta ja samaan hintaan myös pullon. Tämähän on siis iso pullo, 250 ml. Olenkohan koskaan edes ostanut toista näin isoa pulloa kynsilakanpoistoainetta?

tiistai 1. marraskuuta 2011

Verraton Sensain Sponge Chief


Sensain puhdistusliinaa ovat kehuneet monet bloggaajat ja minäkin olen yhtynyt kuoroon ja sen muutamaan otteeseen maininnut. Sponge Chief on niin loistava tuote että ansaitsee ihan oman postauksen. Ihan vaikka siltä varalta, jos joku ei olisi vielä tutustunut.


Suihkussa tykkään pestä kasvoni ihan käsin ja runsaalla vedellä, mutta lavuaarin edessä pestessä vihaan sitä, kun likainen meikinsotkuinen vesi valuu alas kaulaan ja rinnuksille. Sponge Chiefin kanssa kostutan kasvot, levitän puhdistusaineen kosteille kasvoille ja pyyhin sitten kostutetulla liinalla, huuhdellen liinaa jatkuvasti. Tällä vältyn roiskimasta vettä ympäriinsä. Lisäksi itse asiassa vesi kuivattaa ihoa, joten kuivalle iholle vähemmän veden käyttö on parempi, vaikkei itselläni olekaan kuin pintakuivuutta.

Liina on nahkeaa materiaalia, johon meikki ja muu lika iholta tarttuu sopivasti. Väitän, että pesutulos minun laiskalla tyylilläni on parempi Sponge Chiefin kanssa kuin ilman. Aiemmin olen käyttänyt kasvojen pesuun sellaisia keltaisia perinteisiä kasvosieniä, mutta Sensain liina on aivan eri maailmasta tehonsa puolesta.

Sponge Chiefin voi pestä koneessa valkopyykin seassa, mutta eihän liina tietenkään ikuisuuksia kestä ennen kuin alkaa nuhjuuntumaan - vähintäänkin näyttämään joltain muulta kuin valkoiselta, vaikka aika hygieeninen valkopyykkäyksen jälkeen olisikin. Itse leikkaan liinan heti ennen ensimmäistä käyttöä kahtia, koska puolikkaanakin sen pinta-ala on riittävä. Näin käyttöikä pitenee entisestään. Sensain liinat eivät myöskään maksa mitään aivan järjettömyyksiä, laivalla hinta on tällä hetkellä 9 euroa (Viking Line) ja maissakin n. 12 euroa. Tuohon hintaan suosittelisin ehdottomasti kokeilemaan.

Liina tulee vesitiiviissä pussissa hieman kostutettuna. Ensimmäisen käytön jälkeen liina kuivuu kovaksi, kuten Wettex-rätit, mutta pehmenee aina uudestaan kostuttuaan.


Vielä pieni käytännön vinkki: kun liina on kuivunut, älä taittele sitä kuivana tai se murtuu. Ja tietysti, jätä liina kuivumaan ilmavasti.