sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Moni pullo päältä kaunis


En olisi ihan heti uskonut, että näinkin voi käydä. Tätä tuotetta mun on mahdotonta arvioida, sillä en pystynyt käyttämään sitä kuin kerran. Anna Suin tuotteissa on aina upeat pullot, ja moni japsifani rakastaa näitä yli kaiken. En kuitenkaan rakastunut tähän Anna Suihin, vaikka sen nimeä onkin hauska väännellä. Selvitysteho vaikutti ihan semisopivalta, mutta kerran perusteella en paljon uskalla sanoa. Anna Sui Hair Conditioner nimittäin tuoksui niin voimakkaasti joltain varttuneemman turkisrouvan parfyymiltä, että mulla tuli pää kipeäksi. Pesin hiukset aamulla ennen töihin lähtemistä ja puolet työpäivästä valitin työkavereille pahanhajuista päätäni. "Ei paha, mutta aika voimakas tuoksu kyllä," oli työkavereiden kommentti. Minä en pystynyt sietämään.

Tykkään tuosta pullosta, mutta en keksi mitä tälle tehdä. Kaadanko viemäriin ja täytän jollain toisella? Lahjoitanko vaan koko pullon eteenpäin?

Ei ainakaan innosta ikinä kokeilemaan mitään Anna Suin tuoksuja, jos tuoksumaailma on tuollainen. Hrrh.

Tulipas jopa muutaman päivän postaustauko. Sillä välin olen mm. pohdiskellut Maybellinen uuden Fit Me -meikkisarjan pakkausten muotokieltä, joka vetoaa minuun kovasti, vaikka onkin aika Nars-kopio. Olen myös odottanut kuin kuuta nousevaa niitä China Glazen magneettilakkoja, joista nyt näin swatchitkin. Lisäksi olen pohdiskellut, josko sitä tosiaan vaihtaisi isompaan kämppään, kun mahdollisesti avopuoliso olisi valmis ottamaan asuntolainaa saman verran kuin sitä minulla jo on. Rahanmenoa ei voi ainakaan estää lähitulevaisuudessa, sillä seuraavasta kuun vaihteen palkasta varaan matkan Egyptiin maaliskuun lopulle. Olohuonettamme taasen "koristaa" palasiin purettu likainen 1970-luvun Nopsa, enkä oikein tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa: ehkä poikaystävälle sallitaan myös miehisemmät harrastukset ihan vaikka vain armosta, onhan se noita miesten ihonhoitotuotteita pistetty testaamaan aika rutkasti.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Hemmetin luonnonkihara.

Tämä kuva selittänee, miksi mä vihaan hiuslaatuani. Vasemmalla käytetty vain shampoota ja hoitoainetta ja annettu kuivua ilman fööniä. Tilanne olisi vielä pahempi, jos pesisin silikoni- ym. hoitoainejämät jollain syväpuhdistavalla pois tai jos käyttäisin jotain tuuheuttavia tuotteita pestessäni. Oikealla shampoon ja hoitoaineen lisäksi käytetty hiusnaamio, selvityssuihke, lämpösuojasuihke, fööni, ghd ja kiiltotipat. Ja silti se on noinkin pörröinen.

Mies arvostaa. "Hei voitko sä ottaa kuvan musta kun mä tuijotan seinää?" "Taas, justhan mä eilen otin, mitä sä oikein taas teet?"

tiistai 24. tammikuuta 2012

InterRail-muisteluita

Blogissani oli hetki sitten kysely, jossa tiedustelin lukijoiden innokkuutta lukea muusta kuin kosmetiikasta kertovia postauksia. Ääniä annettiin 101. Muutaman mielestä lifestylepostauksia ja muita kosmetiikkaan liittyviä oli liikaa, muutaman mielestä niitä pitäisi olla runsaasti enemmän. Suurimman osan mielestä niitä oli sopivasti, joskin joku noin kolmannes halusi niitä vähän enemmän. Jatkan siis samalla linjalla kuin tähänkin asti, kirjoitan muustakin kun sille päälle satun.

Ja nyt satuin taas sille päälle. Viikonloppuna olisi ollut matkamessut, mutta sinne en päässyt. Ajankohtaisesti tähän sopii matkailuaiheinen postaus - etenkin siksi, että minulla on kova lomakuume. Minulla on jumalattomasti pitämättömiä vuosilomia, ja tarkoituksena olisi lähteä piakkoin johonkin hyvin lämpimään. Todennäköisesti se jokin on Egyptin Hurghada, sillä siellä olisi sopiva lämpötila maaliskuun lopussa. Pisin loma, jonka olen vuoteen pitänyt, vei lomapäivistäni 2 päivää - päivä ennen pääsiäistä ja sen jälkeen. Tuolloin kävimme Lontoossa. Alkaa olla pikku hiljaa tarve päästä huilaamaan. Avokki jäänee kotiin tekemään gradua, mutta minun on pakko päästä lomalle.

Mutta, näissä lomafiiliksissä, käydäänpä läpi vähän Eurooppaa. Kävin InterRaililla yksikseni kesällä 2008. Tuona kesänä tuli kierrettyä oikeastaan kaikki minua kiinnostavat Euroopan kaupungit Ateenaa lukuunottamatta.

InterRail-reittini kulki kartan mukaisesti: Helsinki - Rostock - Berliini - Krakova / Auschwitz - Wien - Venetsia (ja pikakäynti Milanossa) - Rooma - Pisa - Cannes - Pariisi - Lontoo - Rotterdam - Amsterdam - Helsinki. Käytin itse reilillä tuhottoman paljon rahaa, yleensä ihmiset reilaavat hieman pienemmällä budjetilla ja vaikka sitten useamman kerran. Minulle tuo oli se once in a lifetime -reilikokemus, mahdollisesti joskus voisi tehdä minibudjetin reilinkin.

Tässä reilin varrelta parhaimpia paikkoja.

Auschwitz. Radan päätepiste. Tuon rakennuksen kaikki ovat nähneet kuvissa.

Auschwitz vei kokonaisen päivän, ja olin silti viimeisiä alueelta poistuvia. Vikat turistiryhmät olivat menneet jo aikaa sitten. Kävin läpi molemmat, sekä Auschwitz I:n että Auschwitz-Birkenaun. Hiljaiseksi veti, monissa kohdin. Auschwitz I on pieni ja täynnä näyttelyitä, mutta Auschwitz-Birkenau on käsittämättömän laaja alue.

En olisi edes kiertänyt Itä-Euroopan kautta, ellen olisi niin palavasti halunnut Auschwitziin. Itä-Eurooppa on mielestäni ahdistava ja masentava, mutta se oli sen arvoista. Krakova yllätti positiivisesti nuorekkuudellaan, vaikka ennakko-olettamani oli, että koko alkumatka Rostock-Berliini-Krakova-Wien olisi aika ankea. Join viiniä Wienissä, mutta join sitä myös Krakovassa, josta kuva yllä on otettu.


Venetsia on persoonallinen, romanttinen ja ihan must kerran elämässä.

Karttaa ei paljon tarvittu, sillä kyltit ja ihmisvirta ohjasivat oikeaan suuntaan. Italiasta olen joskus lukenut vain alkeet, mutta kyltit aukesivat kyllä. Alla Ferrovia ohjasi aina hotellille päin - rautatieaseman viereen. Venetsiassa satoi vähän väliä. Jokaisessa kaupassa on ovella sateenvarjoteline, sillä sade tuli aina hetkessä kirkkaalta taivaalta - ja hävisi yhtä nopeasti. Oli kallista, mutta koko Venetsia oli hyvin viehättävä. Muranossa kävin myös ihmettelemässä lasia.

Venetsiasta pidin kovin, mutta totta puhuen sille kaupungille riittää kolme päivää. Alue on loppujen lopuksi niin pieni, että sen kiertää siinä ajassa jo tuhannesti läpi. Yhtenä päivänä lähdin käymään Milanossa päiväreissulla, koska koko Venetsia tuntui olevan jo koluttu. Kun nykyään katsoo leffoja, joissa on kohtauksia Venetsiasta, kaikki paikat ovat tuttuja.


Roomassa on muistoja antiikin ajoilta aivan järjettömästi. Siellä kannattaa kävellä ja paljon.

Kiertelin kävellen nuo mustalla karttaan piirretyt alueet. Tuli nähtyä Vatikaani, Espanjalaiset portaat, Fontana di Trevi, Pantheon, Colosseum, Circus Maximus, Forum Romanum - kaikki perinteiset.

Yhdellä kävelyretkistäni näin tällaiset rauniot. Ihmettelin, kun näin aika lukuisia kissoja alhaalla. Vielä enemmän ihmettelin, kun huomasin ihmisiä ruokkimassa niitä. Kissoja oli liian paljon ollakseen satunnaisia katukissoja. Pian näin kyltin, joka selvensi asiaa - paikalla oli löytöeläinkoti. Tuonne raunioiden sekaan ei ole muilla ihmisillä asiaa paitsi kissakodin henkilökunnalla, vierailijat pääsivät kyllä käymään raunioiden laidalle remontoidussa kissatalossa. Torre Argentina Cat Sanctuaryn väki puhui loistavaa englantia ja vastailivat innokkaasti kysymyksiin.

Caesar murhattiin jossain noilla nurkilla, kuulemma.


Pisassa ei ole mitään muuta kuin Pisan torni. Ei sinne reissua erikseen kannata tehdä, mutta päiväretkeksi tai yhden yön välietapiksi se sopii hyvin. Pisan tornissa oli hyvin ahtaat portaat, ja korkeimmalle tasanteelle eivät kaikki lipun maksaneet edes menneet. Ei kaidetta, portaat kuluneet aikojen saatossa liukkaiksi kuopiksi. 40 hengen ryhmästä vain noin 15 meni ylös asti, mikä kertonee jotain, sillä sitä tornia varten kaikki sinne kuitenkin olivat tulleet. Hieman hirvitti, mutta jos sitä nyt Pisaan asti on tultu, mennään sitten loppuun asti. Olen näemmä kirjannut matkapäiväkirjaani ylös, että vasta parin minuutin jälkeen kädet lakkasivat tärisemästä.


Cannes. Hemmetin kallis, mutta olipahan erilainen pysäkki.

Hiekkarantaa, aurinkoa, kuumaa. Cannes oli minulle pääasiassa sitä, ja siksi taivaallinen. Ei sillä, ettäkö minulla olisi sielä varaa juuri muuhun ollutkaan: drinkit maksoivat halvimmillaan 8 euroa, vaatteiden hinnat ikkunoissa yleensä nelinumeroisia. Rantalomakohteissa on yleensä vähän joka kadunkulmassa kojuja, joissa myydään uimaleluja, pyyhkeitä, sandaaleita sun muuta. Minulla hajosi sandaali matkalla hotellilta rannalle, joten rannan tuntumassa metsästin itselleni uusia. Merkkiliikkeitä oli tuhottomasti, ei mitään halpakojuja missään. Lopulta löysin halvimmat mahdolliset Quiksilverin/Roxyn liikkeestä ja selvisin noin 20 eurolla. Katu oli niin jumalattoman kuuma, että etsiminen oli aika tuskaa yhdellä sandaalilla.

Viereinen Nizza on enemmän turistien suosiossa, siellä saattaisi päästä normaalimpaan rantalomafiilikseen, mutta toisaalta ylikallis, pröystäilevä, kasinojen ja shoppailubulevardien Cannes oli elämys. En jaksanut edes lähteä katsomaan Nizzan tarjontaa.


Pariisissa vietin 5 päivää. Eiffel-torni on tietysti vakio, ja jonot pitkiä. Ensimmäiselle tasanteelle pääsee kävellen (siihenkin on jonotettava), mutta korkeimmalle tasanteelle ei muistaakseni ilman hissiä päässyt. Totta kai siellä on käytävä, olisihan se aika tylsä Pariisi-visiitti jos ei Eikkaa moikkaisi.

Notre Dameen pääsi yllättävän helposti jonottamatta, ihan vain sisään kävelemällä. Sitten vasta tajusin, että sinne ylös ei pääsekään sitä kautta. Löysin oikean jonon, ja siinähän sitten jonotettiin taas. Mutta pääsi lääppimään gargoyleja.

Pariisin katakombit olivat minulle ehdoton juttu. Selvitin osoitteen, josta katakombeille pitäisi päästä sisään, mutta ensimmäisellä kerralla en löytänyt oikeaa paikkaa. Toisella kerralla pyörin samoilla nurkilla hetken kauemmin eri kellonaikaan, ja johan löytyi. Ihan jo jonon perusteella.

Kaikesta jonottamisesta huolimatta Pariisi oli kokemisen arvoinen, en tiedä olisinko siellä paljon tuon kauempaa silti viihtynyt. Rokkibaariin en sentään joutunut jonottamaan. Sellainenkin piti etsiä, olinhan kiertänyt reissun varrella jo useita.


Pariisista suuntasin junalla kanavan ali Lontooseen. 5 päivää Lontoossa ei riittänyt kuin pintaraapaisuun, ja siksi siellä piti käydä uudestaan viime keväänä. Lontoon postaukset viime vuodelta löytyvät Lontoo-tagin alta. Ensimmäisellä reissulla reilimatkan yhteydessä keskityin täysillä Camden Towniin, jonka jo etukäteen arvasin vievän sydämeni.


Lontoosta suuntasin laivalla Hollantiin. Rotterdam oli ensimmäinen välietappi, aika tylsä. Amsterdamiin päätin reilini, sillä sieltä jäi paljon näkemättä edellisellä kerralla. Vieläkin väitän, että paljon on näkemättä.


Ensimmäisellä kerralla Red Light Districtillä tuli sellainen olo, ettei oikein kehtaa kävellä, katsoa, liikkua. Toisella reissulla se oli poissa. De Wallen on oikeastaan virkistävän erilainen maailma.

Ekalla Damin-matkalla kävin Anne Frankin kotitalossa, reilin yhteydessä taas Madame Tussaudsilla josta tämä kuva. Päässäni on muoviletkua ja kaikkea muuta sälää, koittakaa kestää.

Jos Roomassa löytökissat olivat raunioilla, Amsterdamissa ne olivat laivassa.

Poetzenboot. Suosittelen vierailemaan myös täällä.

Amsterdamin kapein talo, Singel 7. Kadut ja talot ovat valmiiksi jo kapeita, mutta tämä on kapeaakin kapeampi.

Ammatillista sivistystä (olin tuohon aikaan töissä baarimikkona) piti hakea Bolsin museosta.

Näistä tuoksuteltiin ja arvattiin liköörejä. Oli toki helppo arvata ne, mitä itse on myynyt, mutta eihän Suomessa edes myydä noin montaa sorttia Bolsia.

Oma reilini oli aika erilainen kuin muilla yleensä - suunniteltu, harkittu, omatoiminen ilman ketään muuta päättämässä etapeista, etukäteen buukattu - mutta elämäni hienoimpia kokemuksia. InterRail näyttää jotenkin olevan vähemmän trendikäs täällä Suomessa kuin muualla Euroopassa, mutta suosittelen lämpimästi käymään. 26-vuotiaana liput maksavatkin jo sitten enemmän (tällä hetkellä kuukauden reilipassi on yli 26-vuotiaalta 977 euroa, kun se nuorelta on 422 euroa).

Sidotaan tämä postaus vielä kosmetiikkaan jotenkin. Reilin aikana tuli käytyä noin miljoonassa Sephorassa. Kosmetiikan ostosmääräni olivat hyvin minimaalisia loppujen lopuksi.

maanantai 23. tammikuuta 2012

Aussie Miracle Moist


Aussie oli merkkinä tuttu minulle jo kauan sitten ulkomaisista naistenlehdistä, sillä niissä sitä on mainostettu vuosikaudet ennen kuin näin näitä kaupan hyllyssä. Olen aiemmin kuitenkin testannut Aussieta vain yhden näytepussillisen verran. Jos en olisi näitä ilmaiseksi testiin saanut, olen aika epäileväinen sen suhteen, olisinko koskaan ostanut lisää Aussieta testattavaksi: ennakkoluulot olivat suuret, sillä se yksi näytepussi 3 minuutin tehohoitoa ei vakuuttanut.

Miracle Moistia kokeilinkin sitten lopulta kuitenkin yllättävän innolla, sillä näissä on addiktoiva tuoksu. Poikaystävä ei tykännyt, mutta minä rakastuin. Ensialkuun en ollut varma siitä, pidänkö tuoksusta vai en, mutta loppujen lopuksi se oli niin addiktoiva, että nuuskuttelin näitä pullosta useaan kertaan eri päivinä. Shampoo ja hoitoaine tulivat kuplamuoviin pakattuna, ja tuo kuplamuovi on yhtä addiktoivan tuoksuinen, addiktoivien kupliensa lisäksi. Aika voimakkaasti tuotteet on hajustettu, minusta shampoo vielä enemmän kuin hoitoaine, ja tuoksu tarttui myös siihen pakkausmateriaaliin. Vaikutan varmasti erittäin älykkäältä nuuhkiessani kuplamuovia.

Shampoo vaatii kaksi vaahdotuskertaa puhtaiden hiuksien saavuttamiseksi, siihen olin hieman pettynyt. Hoitoaine sen sijaan on oikein hyvä ja silottava. Olisi saanut olla jopa vielä enemmän silikoninen, mutta toisaalta johonkin tehohoitoon/hiusnaamioon yhdistettynä tämä tuo tarpeeksi kaipaamaani sileyttä.

Aussien jättikokoiset pullot maksavat Sokoksella, Anttiloissa ja Stockalla 15 euron luokkaa. Näissä tuoreimmissa Aussieissa on mukana aloe veraa. Harmittavasti shampoo on isompi (500 ml) kuin hoitoaine (400 ml), sillä minulla juuri hoitoainetta menee määrällisesti enemmän, vaikka joutuisin vaahdottamaan hiukset shampoolla kahdesti.

Nuuskikaa kun menette ohi, tuoksu on hyvin mielenkiintoinen. Varmasti jakaa mielipiteitä.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Orly Mineral FX -kokoelma: Rock the World

Kynsihuollossa lakattiin tällä kertaa Orlyn Rock the Worldillä. Kiva väri, mutta minusta minulla oli vastaava jo, nimittäin Zoyan Faye. Kotona oli pakko verrata. Kynsikiekolla Faye, kynsillä Rock the World.

Faye on koostumukseltaan lirumpaa, tuossa kiekolla on muistaakseni kolme kerrosta, mutta neljäskin saisi olla ettei kuultaisi läpi. Samoin Faye on enemmän pastellista vanhaa roosaa ja Rock the World taas on viininpunaisempi. Rock the World näyttää paljon kuparisemmalta kaiken kaikkiaan, kultahippuja on enemmän. Pidän Zoyan lakasta värinä enemmän kuin tästä tummemmasta Orlystä, mutta Orly vie koostumuksella voiton.

Muistelin nähneeni kolmannenkin lähes samanlaisen lakan. Googlatessa se paljastui OPI:n It's My Yeariksi. Tässä saksalaisessa blogissa on kaikki kolme rinnan (ja vielä neljäskin, Kikon lakka).

lauantai 21. tammikuuta 2012

Scholl Kovettumavoide

Schollin Kovettumavoide tuli blogimiitin saaottaaviepoisenteetälmitään-kasasta, muistaakseni Virveltä. Voidetta levitetään kahdesti päivässä kovettumien alueelle. Tuloksia luvataan jo 7 päivässä.

Kuuriluontoisesti käytettynä Kovettumavoide kyllä todellakin pehmensi kovettumia. Niin tosin tekee minulla mikä tahansa tarpeeksi kosteuttava jalkavoide kuuriluontoisesti käytettynä... Myös lupaukset tahraamattomuudesta ja nopeasta imeytymisestä täyttyivät. Koostumus oli ihmeen ohutta ja siksi epäilyttävää, ei ollenkaan rasvaisen täyteläistä, mutta kovettumiin voide toimi silti. Virve käytti aikanaan tätä yhden tuubin loppuun, mutta hänellä tuote ei poistanut kovettumia. Minulla toimi kyllä. Erona Virven kokeiluun, Virve käytti raspia mutta minä en tehnyt jaloilleni mitään muuta kuurin aikana kuin suihkussa Lushin kuorivalla saippuapalalla pesemistä. Jalkani eivät tosin ole mitenkään erityisen heikossa hapessa, etenkään joulukuisen jalkahoidon jäljiltä, mutta kyllä minulla niitä kovettumia oli - ja on yhä edelleen, en ole koskaan kuullut että kellään olisi edes jalkahoidon jälkeenkään jalat kauttaaltaan vauvanpyllynpehmoiset ja kovettumattomat. Kovettumillahan on myös funktionsa, ihoa suojaa paksumpi kerros kohdassa, joka ottaa hittiä eniten. Joka tapauksessa, jaloissani on nyt kovettumia vain hyvin vähäisesti.

Mutta tämän haju. Jo ensimmäisestä kerrasta olin varma, että jos tuote haisee näin kamalalta, sen on pakko toimia. Sukkahikikin haisee paremmalta. Schollin Kovettumavoide haisee ammoniakille. Kissanpissalle tai hiusvärille. Tämän jälkeen on pakko pestä kädet ja pistää sukat jalkaan jottei haju tulisi koko ajan nenään. Haju on niin sietämätön, että lopputuubi jää minulta käyttämättä. Itsepintaisesti käytin tätä tarpeeksi pitkään, jotta pystyin arvostelun kirjoittamaan. Ilman tätä blogia en olisi käyttänyt kuin sen yhden kerran, mutta halusin kuitenkin arvostella tämän toimivuudenkin tänne. Nyt tämän kuurin jälkeen voide lentää roskiin. Ei vaan pysty, vaikka tuote sinänsä toimiikin.

perjantai 20. tammikuuta 2012

Mies testaa: Shiseido Men Cleansing Foam


Kävi niin hullusti, että tämän talouden ensimmäinen Shiseidon tuote ei edes ollut minulle. Edellinen Lancômen tökötti ei Miestä miellyttänyt, joten nyt otettiin kokeiluun Shiseidon puhdistusvaahto.

Shiseido olikin sitten mieluinen. Se pesi todella puhtaan tuntuiseksi. Oletin, että Mies haluaa sitä blogeissa tunnettua käsitettä "natisevan puhdas" ja kokeilin sitten yhden kerran itsekin. Shiseido pesi minulla juurikin siksi natisevan puhtaaksi - kitkaa tuli jopa liikaa, kun pesun loppuvaiheessa tuntui kuin olisi kahta kumikäsinettä hinkannut yhteen. Itseäni ei haittaa tuollainen natisevan puhtaaksi pesevä, päinvastoin, mutta rajansa kaikella. Shiseido teki kitkaisuutta ehkä hippusen verran liikaa verrattuna esimerkiksi Sensain Creamy Soapiin, joka jättää myös kitkaa jälkeensä. No mutta, tätä Mies haluaa. Natisevan puhtaalla lopputuloksella hänestä tuntuu siltä, että kasvot ovat oikeasti puhtaat.

Shiseido oli jopa niin mieleinen, että se oli Miehen mielestä paras hänen tähän asti käyttämistään. Tuote vaahtosi hyvin. Mies pitää vaahdosta, koska silloin tuntee hyvin, onko levittänyt putsaria varmasti kaikkialle kasvoille. Ymmärrän tuon, sillä vaikka vaahto sinänsä ei ole välttämätön, helpottaahan se huomattavasti levittämistä kun tuotteen määrä laajenee vaahtoutuessa. Pakkaus oli ihan kiva, "aika basic." Puhdistustuotteen koostumus putelista ulos puristaessa oli jännän paksua (ihan samanlaista kuin Sensain Creamy Soap, toim. huom.) ennen kuin sen vaahdotti. Tuoksu oli vähän saippuainen, aika neutraali. Minusta hieman yrttinen.

Shiseido lupaa, että Cleansing Foamia voisi käyttää myös parranajoon. Tähän se ei ollut paras mahdollinen. Kyllä sillä hätätilanteessa partansa kuulemma ajaa, ja matkakokoisena se olisikin kätevä kaksoistuote. Kuitenkin partavaahtona se oli Miehen mielestä "jonkun perus-Rainbown luokkaa."

Tässä pääsi käymään sillä tavalla ikävästi, että Mies tykästyi tähän niin, että ei koe tarvetta vaihtaa muuhun. Mies on löytänyt jo Sen Oikean kuorinnan ja nyt kasvoputsarinkin. Enköhän minä sille kuitenkin jotain muitakin taas rinnalle kokeiluun hanki.

torstai 19. tammikuuta 2012

Loppuneita tuotteita kommentein

Taas olisi aika purkaa loppuneiden sumaa, vievät mokomat tyhjät purkit niin hirveästi tilaa! Totuttuun tapaan kommentoin tuotteita vähän myös, mutta jos tuote on käsitelty jo aiemmin kunnolla, linkkaan postaukseen.

En enää osta muuta kuin näitä Clarinsin deoja. Tämä kun ei tahraa. Ekasta tätä koskevasta postauksesta lähtien olen ollut tähän rakastunut, ja käyttänyt jo useamman loppuun.


Dermalogican Daily Microfoliant kestää ikuisuuden, vaikka omani oli samplekoko! Tykkään tästä, se on Dermalogicalta sellainen tuote, jota kannattaa kokeilla. Moni muukin tykkää Dermalogicalta juuri tästä. Tässä postauksessa lisää tuotteesta. Tämänhän minulle testiin tarjosi Kauneushoitola Inkeri Valtonen, jonka linkki tuolla oikealla blogin bannerissa onkin otsikoitu kertomaan, että kaikki Dermalogicani ovat sieltä blogia varten saatuja.

Sensain Silky Purifying Cleansing Oil (omani on 75 ml:n erikoiskoko) on ihan hyvä tehtävässään, eli siis meikinpoiston ensimmäisessä vaiheessa. Tällä meikit pois, sitten normaali kasvopesu. Tykkään kuitenkin enemmän Sensain Silky Purifying Cleansing Creamistä, joka on siis voidemainen. Makuasia, mutta pidän siitä, että se voidemainen ei valu sormien välistä.

mdFormulationsin Daily Peel Padseistä lisää tässä jutussa. Tykkäsin, harmi, että ovat aika tyyriitä.


Tigin Rockaholic-sarjan sulfaatiton shampoo Living The Dream ei tuoksu kovin hyvältä eikä sulfaatittomana pese mielestäni tarpeeksi hyvin. Toiste en osta.

Keskellä oleva pieni purkki on sellainen, jota tulen varmaan saamaan nyt perinteisesti joka joulukuussa uuden. Käymme Juristikerhon kanssa Tallinnassa Radisson SAS -hotellissa aina tuolloin, ja siellä on käytössä Anne Semonin -sarja huoneissa. Roudaan tuota sitten kotiin, kuten kaikki tunnolliset hotellihuoneestaan kaiken hyödyn irti ottavat. Anne Semoninin hiustenhoitoaine oli "ihan perus". Ei silota mitenkään erityisesti, mutta kelpaa, jos teen lettikiharaa tai muuta.

XZ. Kaikki rakastavat XZ:n tuotteita, mitä tässä nyt on blogeja lukenut. Minä en. Mulla yleensä pitää olla silikonia, jotta tulee tarpeeksi sileää. XZ:n hoitoaineissa ja shampoissa niitä ei ole. Karpalo & Kinuski -hoitoaine tuoksui ihan mukiinmenevältä, mutta tuoksu oli vähän liian mieto. Olisi saanut olla voimakkaampikin. Ostin tuon hoitoaineen juuri siksi, että tarvitsin vähemmän silottavaa hoitsikkaa kiharan alle. Siihen kelpasi hyvin.


Rakastan Escadan teinituoksuja ja niiden suihkugeeliversioita. Tämä Moon Sparkle oli ihana muuten, mutta suihkugeelin sininen väri on vähän miehekäs.

Helena Rubisteinin silmämeikinpoistoaine vei sydämeni. Tätä on pakko saada lisää. Lisää All Mascaras -silmämeikinpoistoaineesta tässä jutussa.

Dependin punainen kynsilakanpoistoaine on rakennekyntisen valinta. Poistoteho on huono, asetonittomalta ja öljyttömältä tätä tosin osaa odottaa. Halpa hinta saa minut ostamaan tätä kuitenkin aina uudestaan.


bareMineralsin mineraalipohja loppui, taas yksi tällainen, sävyssä Fairly Light (talvisävyni). Lisää on tulossa, tykkään. Lisää monessakin postauksessa bareMinerals-tagin alla.

Estée Lauderin punaan rakastuin, siitä lisää tässä postauksessa. Lopetettu sävy.

Lumenen sisarlinjan Cutrinin hiuslakasta minulla oli minikoko. Ostin vain pienen, kun halusin testata. Choozism piti lettikiharat oikein hyvin, pito oli tarpeeksi vahva. Tykkäsin.

ghd:n minikokoisesta hiuslakasta en ollut yhtä innoissani, siitä taas tässä jutussa.

Osis Refresh Dust -kuivashampoo oli taas yksi kuivashampoo muiden joukossa. En huomaa näillä oikeasti ihan hirveän suuria eroja, mutta Tigin Dirty Secret pysyy suosikkinani tuoksun, pullon ulkomuodon ja riittoisuuden takia. Osis ei kauaa kestänyt, en jaksaisi olla ostamassa koko ajan uusia. Tämä oli myös aika hintava, vaikka tarjouksesta ostinkin

Randomeja havaintoja

Nopea päivitys pienistä jutuista, jotka haluan jakaa teillekin.

Olen aiemminkin puhunut siitä, kuinka tuoksumakuni on hyvin teinityttömäinen. Escadan jokainen kesätuoksu on iskenyt minuun. Serrated Beautyn blogista huomasin, että hän oli ostanut juuri laivalta Escadan Island Kissiä, joka oli ensimmäinen Escadan tuoksuni joskus 2000-luvun alussa. Ihmettelin, tutkin, ja kyllä - Escada on tuonut kolme vanhaa kesätuoksuaan uudelleen markkinoille uusissa, isoissa pulloissa juhlavuoden kunniaksi. Miniatyyreinähän noita on julkaistu ilmestymisvuoden jälkeenkin useaan otteeseen, setteinä. Moumoukin on kirjoittanut jo maanantaina aiheesta, mutta taas jotenkin huomaamattani skippasin tuonkin minua kiinnostavan postauksen. Island Kiss minulla on loppu, Sexy Graffitia minulla ei ole koskaan ollutkaan kuin miniatyyripullo, mutta Rockin' Rioa on vielä vaikka kuinka - toisenlaisessa pullossa.

Joutuu ehkä tuon Sexy Graffitin hankkimaan. Töiden jälkeen tiistaina huomasin, että nämä olivat tulleet jo Sokos Emotioniinkin.

Ja muuta ihanaa on haaveilulistalla myös, nimittäin Diorin Garden Party -kevätkokoelman ihanuus Garden Roses -luomiväripaletti:

kuva: nordstrom.com

Mutta ei tämä löytöjen määrä tähän lopu. China Glazelta taas ilmestyy Magnetix-kokoelma, kokoelma magneettisia lakkoja. Näitä onkin jo vähän odoteltu. Kauneusmessuilla oli joku ei niin laadukkaan vaikutelman antava Layla-merkki, jonka magneettilakoista en innostunut kun hinta oli mielestäni liian korkea. China Glazesta voin helpommin maksaakin. Näissä tulee myös eri kuvioita tekeviä magneetteja mukana.

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Meikkipöydän uudistunut ilme

Meikkipöytäni joutui pienen uudistamisen kohteeksi talven ankeudessa. Aikaisemmin meikkipöytäni näytti tältä, mutta siinä oli pieniä käytännön ongelmia. Pöytätilaa jäi liian vähän, väliaikaislamppuni olivat huonot ja keltaiset ja piianpeili, vaikka nätti onkin, oli liian pieni. Raivasin tilaa pöydälle, ostin uuden jättisuuren peilin ja paremmat valot. Piianpeili siirtyi ikkunalaudalle nököttämään, ja varastoi siellä vielä osan meikeistä.

Muutoksista tärkeimmät olivat hyvät meikkausvalot. Habitare-messuilla tutustuin tarkemmin lamppuasioihin, ja ostinkin sitten itselleni nyt myöhemmin kaksi kynttilälamppukantaista täysspektristä päivänvalolamppua. Hieman siniseltä ne alkuun vaikuttavat, mutta silmä tottuu siihen. Kaikkien maailman oppien mukaan täysspektriset päivänvalolamput pitäisivät olla juuri optimaaliset meikkaamiseen. Lamppujen jalat ovat hieman liian matalat, ne ovat taas näitä väliaikaisratkaisuja - nuo meiltä löytyi jo valmiiksi. Ei nätti viritys, mutta toimii.

Karsin pöydälle vain meikit, joita käytän jatkuvasti, tai joita yritän käyttää aktiivisemmin loppuun.

Meikkisiveltimille olen hankkinut kaksi tuollaista koeputkimikälieneekomboa Stockalta. Nämä olivat vielä ihan kohtuuhintaisia (muistaakseni 14 euroa), mutta iso versio oli mielestäni kallis (melkein 25 euroa).

Isossa on 7 osiota, johon laittaa juttuja, näitäkin ostin kuitenkin yhden. Inglot-pinoni ei oikeasti ole noin suuri. Päällimmäinen paletti on tyhjä, se on matkapaletti johon otan paleteistani sopivat napit mukaan. *seli seli*

Sain tuossa juuri viimeisen joululahjani, veljeltäni ja hänen vaimoltaan. Paketin painosta, joululahjatoiveistani ja Iittala-tarroista yhteenlaskemalla osasinkin arvata, mitä paketista paljastui. :)Iittalan Vitriini pääsi kaltaistensa viereen meikkimaailmaani, tänne laitoin minikokoiset hajuveteni.

Muissa isoissa Vitriineissä on geelieyelinereita ja silmämeikinpohjusteita.

Pikkuisessa Vitriinissäni taas säilytän Thomas Sabon rannekorujani, kätevästi keskellä pöytää, jotta on helppo ottaa kiireessä. En enää uskalla nukkua niiden kanssa, joten ne tarvitsevat säilytystilaa.

Meikkipöydän vetolaatikoissa on luomivärejä - toisessa yksittäisiä nappeja ja minipaletteja, toisessa suurempia paletteja. Näille ei ole tapahtunut muutosta sitten viimeiseen, sillä tämä järjestys osoittautui toimivaksi.

Olen erityisen tyytyväinen siihen, että meikkipöytäni ääressä voi nyt meikata paljon paremmin: valoa riittää ja pöytätilaa on lähes tarpeeksi. Meikkipisteellä vähemmän on enemmän.