torstai 22. maaliskuuta 2012

Paikallinen Kicks ja muita lomatunnelmia

Aloitetaan kosmetiikalla, loppu on lomahöpinää.

Täällä Hurghadassa on yksi suurempi, länsimaisempi ostoskeskus, jossa kävin pari iltaa sitten. Jo aiemmin olin selvittänyt, että muslimimaissa on olemassa Kicksin tyyppinen ketjuliike, Faces. Hurghadassa on myös yksi sellainen, juuri siellä kalliimmassa ostoskeskuksessa, Senzo Mallissa.


Faces oli pieni ja selkeästi heikkotasoinen - mitä muutakaan voisi olettaa turistikeskuksen ainoalta kosmetiikkaliikkeltä. Näin jotain hyvin outoa - ikivanhoja Diorin viisikoita! Siis niitä vanhemman mallin mukaisia, joita en uskonut myytävän uutena enää juuri missään. Tuosta päätellen valikoima on vahvasti jostain faaraoiden kaudelta. Isojen kaupunkien Faces-liikkeet ovat varmasti parempia tasoltaan.


Meikkejä oli hyvin rajoitetusti, parfyymejä sitäkin enemmän. Noin mieleen jääneinä merkkeinä mainittakoon Victoria's Secret, Orly (jotain kympin per pullo), Arcancil ja Revlon. Lisäksi oli suurempia, Suomestakin löytyviä merkkejä - ja Make Up For Ever. Hinnat olivat vain aavistuksen suomalaisia alempia. Ainoan ostokseni teinkin juuri MUFE:lta. Ostin luomivärin, jonka laatuun ihastuin liikkeessä. MUFE:lla nyt noin ylipäätään luomivärit ovat muutenkin korkeatasoisia.




Muistaakseni Suomessa olen maksanut MUFE:n luomiväreistä vähän reilua kahtakymppiä, tämä oli noin 17 euroa. Eipä suuri hintaero.

Sitten siihen lomahöpinään.

Hotellista noin yleensä. The Grand Hotel oli Tjäreborgin toiseksi halvin hotelli. Halvimmalla ei ollut omaa rantaa eikä mahdollisuutta puolihoitoon, joten otin tämän. Pääsääntöisesti hotelli on juuri sen kolmen tähden arvoinen, jota Tjäreborg lupaakin. Osittain hotelli on aika kulunut, mutta kolmen tähden hotellille se on ymmärrettävää. Puutarhat ovat hyvin hoidettuja. Hotellin henkilökunta (käytännössä kaikki miehiä) on ollut pääsääntöisesti ystävällistä - ainoastaan pienemmän altaan viereinen allasbaari Oasis Bar tuotti pettymyksen kahdesti, enkä siellä enää vieraile. Molemmilla kerroilla sain epäselvää palvelua - ensimmäisellä kerralla baari oli kiinni muille kuin All Inclusive -asiakkaille - rahalipas oli laitettu pois. Minulle ei kuitenkaan kerrottu, että baari olisi kiinni: "Yes, we're open." Joku pukupaitainen isompi taho tuli paikalle, ja sain kuin sainkin viinini. Seuraavana päivänä, päiväsaikaan, tilasin viiniä - sain vastaukseksi jotain epäselvää, ensin viiniä ei muka ollutkaan ja sitä piti hakea toisesta baarista, mutta sitten sitä löytyikin. Molemmilla kerroilla tippasin kunnolla, mutta enpä viitsi enää epäselvää muminaa mennä kuuntelemaan, joten muut baarit saavat ajaa asian. Muutoin henkilökunta on hyvin huolehtivaista: jotakuta saattaisi jopa ärsyttää jatkuva "Everything fine?"-kysely, mutta minusta se osoittaa kiinnostusta asiakasta kohtaan, etenkin siivoajilta/muilta huoneen ties miltä pyyhkeentuojilta.

Maksoin hieman enemmän (80 euroa 2 viikosta) jotta sain tilavamamman huoneen kylpyammeella. Tilava huone todella olikin, ja parempi tasoltaan kuin monet muut vastaavasta hotellista näkemäni huonekuvat. Hotellissa on eri aikaan rakennettuja ja eri aikaan remontoituja huoneita, ilmeisesti tämä ekstrahintainen oli myös parempitasoinen, vaikkei sitä Tjäreborgilla suoraan luvattukaan. Huoneessa oli pieniä puutteita, kuten verhojen huono toimivuus, television kanavat olivat kaikki sumeita, vessan huuhtelunupista puuttui nuppi ja sen sijaan siinä oli pelkkä tikku. Olisin pystynyt elämään noiden puutteiden kanssa, mutta yksi syy ajoi vaihtamaan huonetta: vessasta tuli vain haaleaa vettä. Sitä ei saatu vuorokauteen korjattua, siivooja/huonepoika ei oikein osannut englantiakaan, mutta lupasi, että joku fiksaa sen. Ensin piti korjata tunnin päästä, sitten seuraavana aamuna. Vuorokauden päästä vesi oli yhä haaleaa, ja kävin henkilökohtaisesti respassa, jossa on toinen kahdesta täällä tapaamastani englanninkielentaitoisista henkilöistä. Hän oli kauhistunut, että vasta nyt tulin kertomaan (olin kyllä soittanut respaan jo vuorokautta aiemmin, mutta hän ei ollut puhelimen päässä) ja tarjosi uutta huonetta. Kävin katsomassa uutta ehdokasta, se oli melkein entisen vieressä - mutta eipä tullut sielläkään kuin haaleaa. Ajattelin jo, että ehkä nämä sitten ovat kaikki tällaisia, mutta respa pyysi katsomaan vielä yhtä huonetta hotellialueen toiselta laidalta. Ja kappas, tässä huoneessa tulee ihan vaikka tulikuumaa vettä. Huone on vähän pienempi kuin ensimmäinen, huonommin varusteltu (todella vähän säilytystilaa muun muassa), mutta onpahan ainakin juuri maalattu. Jouduin pitämään terassin ovea auki iltapäivän, nyt haju tuntuisi joko hälvenneen tai sitten olen tottunut siihen. No, tämä huone saa kelvata, tätä tasoa odotin kuvien perusteella, edellinen kun oli hieman odotettua parempi. Yksi yllättävä hyvä puoli tässä huoneessa on: täällä on huonompia tyynyjä, eli minulle parempia. Tykkään ohuista lättänätyynyistä, ensimmäisen yön jälkeen ensimmäisessä huoneessa niskani oli aivan jumissa muhkean jumbotyynyn jäljiltä.

Vanha huone


Uusi huone

Ensimmäisen yön nukuttuani suuntasin rannalle. Kello oli jo jotain yhdeksän, pelkäsin, etten saa kunnon paikkaa. No, joko hotelli on tosissaan puolityhjä tai sitten täällä saksalaiset heräävät vasta hyvin myöhään. Sain valita suunnilleen tyhjältä rannalta ihan sen paikan, minkä parhaaksi katsoin. Ensimmäiset hetket ihmettelin, eikö täällä kukaan tulekaan kyselemään, haluanko kenties juotavaa. No, 10.30 alkaen hotellin (ja muiden hotellin sidosryhmien, matkanjärjestäjien, hennatatuoijien sun muiden) henkilökuntaa riitti vaikka kuinka. Onneksi pääsin asioimaan vain yhden hotellipojan kanssa - nämä selvästi jakavat asiakkaansa, ja tämä sama poika ajoi muut hotellin työntekijät luotani pois heidän yrittäessään - muutama arabiankielinen sana, ilmeisesti jotain "tää on jo mun asiakas"-tyyliin. Yhden kanssa asioidessa on siitä kiva, että hän suunnilleen tiesi, koska voisin olla uutta juotavaa vailla ja tuli takaisin vasta sovitun puolen tunnin tms. jälkeen. Toisena päivänä olin altaalla, joskin aika lyhyen aikaa (pari tuntia?), sillä sää oli puolipilvinen ja minulla särki jostain syystä pää, nestehukkaa epäilen.

Tjäreborgin opaspalveluihin olen ollut oikein tyytyväinen, vaikka suurimman osan infosta olenkin jo lukenut netistä ennen matkaa muiden matkakertomuksista, mm. TripAdvisorista.

Toisena iltanani vierailin Senzo Mallissa, kuten tuossa jo aikaisemmin kerroinkin. Taksi sinne maksoi 15 EGP, oppaan mukaan 15-20 EGP on sopiva hinta hotellilta sinne. Tiesin, että takaisin tullessa täytyy maksaa enemmän. Tarjosin 20 EGP, enkä suostunut alempaan. Aiheutin joukkotappelun. Muut kuskit vaativat 40 EGP, tinkivät 25 puntaan, mutta pysyin tiukkana ja päätin, että se on sen 20 EGP. Paikalle tuli uusi taksi, kysyin, ottaisiko hän sillä hinnalla. Sanoi, että muuten joo mutta nuo toiset taksit olivat jonossa ensin. Tässä vaiheessa taksijonon about ensimmäinen taksi sanoikin, että 20 EGP käy hänelle. Istuin taksiin, ja sitten alkoi tappelu pihalla. Oma kuskini meni mukaan myös. Siinä sitten katselin huuli pyöreänä, varmastikin kyse on jostain hintakartellisopimuksesta, jonka tämä minulle 20 puntaan suostunut nyt rikkoi. Olin lukenut, että todella usein täällä saattaa keskustelu paikallisten välillä muuttua huitomiseksi ja huutamiseksi, mutta väkivaltaa ei käytetä. No, nyt käytettiin. Ei siinä keltään varmaan verta tullut, mutta huh huh, oli hieman hullu tilanne. Taksikuski ajoi minut hotellille kirjaimellisesti kuin hullu, täällä liikenne on muutenkin kaoottista mutta siinä kyydissä jo ehkä jopa vähän pelotti. No, toimin kaikkien ohjeiden mukaan - Hurghadan sisällä taksista ei kuuluisi maksaa yli 20 puntaa, ja jos ihmiset maksavat, hinnat nousevat. Ei se nyt oikein hyvältäkään tuntunut, että aiheutin jääräpäisyydessäni joukkotappelun.

Rahan kanssa on koko ajan ongelmia. Kellään ei ole antaa rahasta takaisin edes hotellin ravintoloissa, ja tippikulttuurin takia pitäisi olla koko ajan ihan pientäkin rahaa. Vaihdoin rahaa hotellin respassa, sain vain isoja seteleitä. Kurssi oli sen verran heikompi heillä, että 200 euroa vaihtaessani sain 188 euron edestä puntia, mutta ei mun lomabudjettini tohon kaadu. Hotellipankissa olisi ilmeisesti aavistuksen parempi kurssi, mutta se ei ollut enää auki tulopäivänäni.

Ulkona käveleminen on tietysti jatkuvaa huutelua ja sisäänheittäjiä, siihen olin jo varautunutkin. Opin kantapään kautta, että ei kannata mennä mihinkään liikkeeseen vain katselemaan. Sieltä ei pääse pois millään. Heti hotellia seuraavassa korttelissa kävin tutkimassa matkamuistokrääsää, mutta en meinannut päästä ulos kun piti vääntää rautalangasta, että en halua ostaa hasista. Ei, en halua maistiaisia, vie nyt se palasesi sinne, missä aurinko ei paista! Egyptissä valitettavasti kyllä paistaa, aina. Täällä myytävässä hasiksessa voisi jopa ollakin sitä ihan aitoa kamelinpaskaa. :D

En osaa laskea kuinka moneen kissaan olen täällä hotellilla jo tutustunut, kaikki kun tuppaavat ollemaan samanlaisia. Pääosa on valkoisia rusketiikeritäplillä tai valkokirjokilppareita (so. potentiaalisia uusien kulkukissojen äitejä). Muutama mustavalkoinen on näkynyt myös ja kaksi vaaleaa ruskatiikeriä. Yhdellä oli pennut mahassa, kahdella silmätulehdus. Täällä kuulemma on löytöeläinkoti, mutta se on niin kaukana El Gounassa, että sinne ei ihan tuosta vaan ajetakaan. Pahalta tuntuu, kun ei voi oikein mitään tehdä. Jos mä olisin eläinlääkäri, mä varmaan viettäisin lomani steriloiden kissoja. :D Se kun on ainoa, mikä tässä voisi auttaa.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Helsinki-Vantaan lentoaseman kosmetiikkashoppailumahdollisuudet

Tätä kirjoittaessani minun piti olla lentokentällä tappamassa aikaa, Finnairin lento Hurghadaan lähti klo 8.05. Mielestäni kentällä on aina hyvä olla hyvissä ajoin, noin kaksi tuntia ennen koneen lähtöä. Yleensä aikaa jää tällöin tapettavaksi, mutta onpahan varmasti varannut aikaa kaiken maailman kriiseille ja kämmäilyille. No, kiire tuli lopulta, hotellilla olen jo ja päivä takana. Otin läppärin mukaan, ja hotellissani on ilmanen langaton verkko yhden baari-kahvilan alueella, joten ihan täyttä radiohiljaisuutta ei tule. Älkää ihmetelkö, jos kommentteihin vastaaminen kestää, puran jumalatonta kommenttisumaa heti kun ehdin. Ja sori jo etukäteen lomapainotteisista postauksista, yritän kirjoittaa muustakin. :) Mukana ainakin on kasa uusia, testattavia tuotteita.

Kuten normaalia, enhän mä mitään nukkumista pystynyt harrastamaan ennen lähtöä. Sain onneksi nukuttua sunnuntai-iltana klo 16.30-21.30 eli viisi tuntia, mutta sen jälkeen ei uni enää silmään tullutkaan kun kentälle piti lähteä kotoa jo noin klo 4 yöllä. Bussit menivät vammaisesti, olisin ollut joko puoli tuntia ajoissa tai puoli tuntia myöhässä tuohon tavoitteeseeni (kentällä 2 tuntia ennen koneen lähtöä) nähden, joten otin sitten sen bussin, joka oli kentällä puoli kuuden aikaan eli kaksi ja puoli tuntia ennen koneen lähtöä - enkä siltikään ehtinyt tietokoneelle. :D Koneessa torkuin kyllä sitten.


Helsinki-Vantaalla ei enää ole varsinaisesti kotimaan- ja ulkomaanterminaaleja, vaan lähtö tapahtuu joko terminaalista T1 tai T2, riippuen lentoyhtiöstä. Finnairin kaikki lennot (myös kotimaan) lähtevät käsittääkseni kaikki kuitenkin terminaalista T2. Sieltä lähtee minunkin lentoni tänään.

Lähteviä matkustajia palvelee Helsinki-Vantaalla viisi verovapaata myymälää:

- Finnair-Shop Tax Free (T2, portin 28 edessä) - avoinna lähtevien lentojen mukaisesti:



- Helsinki Airport Duty Free T1 (porttien 13-14 edessä) - avoinna ma 5-21, ti-su 5.30-21


- Helsinki Airport Duty Free T2 (portin 22 edessä, heti turvatarkastuksen jälkeen) - avoinna ma ja ke 5-21, ti ja to-la 4-21, su 4-21.30:



- Helsinki Airport Duty Free T2 Long Haul (porttien 32-40 tienoilla) - avoinna ma, ke ja su 6.30-23.30, ti, to ja la 5-23.30 ja pe 5.30-23.30:



- Airport Shop, joka palvelee myös saapuvia matkustajia (portin 20 edessä) - avoinna 5.30-20.30. Karsittu, tarkoitettu lähinnä kotimaan lennoille, ei alkoholi- tai tupakkatuotteita:



Lentokentällä on myös kasa muita, pienempiä liikkeitä, mutta näistä ei oikein mikään pudonnut tuohon kosmetiikkakategoriaan.

Lisäksi lentokentällä on kaksi Arrival Shopia pelkästään saapuville lennoille, mutta niihin en nyt ymmärrettävästikään mennyt menomatkalla vierailemaan.

Voisin toki lisätä tähän kartankin myymälöiden sijainnista, mutta oma kokemukseni sanoo, että lentokenttä on niin suuri paikka, että karttaa on kovin vaikea lukea muualla kuin paikan päällä, jos sielläkään. Asiat löytyvät eri kerroksista, ja turvatarkastuksineen kenttä on toki vähän sokkeloinen, kun et voi liikkua ihan missä tahansa miten tahansa. Parhaiten perille löytää noiden porttinumeroiden avulla, sillä ne on ymmärrettävästikin hyvin selkeästi merkitty, jotta urpompikin löytäisi koneeseensa.

Minulla oli kaksi varsinaista pakollista ostettavaa tax freestä. Clinique Clarifying Lotion 2:ni on loppu, viimeiset tipat pakkasin mukaan matkalle. Sen lisäksi Clarinsin rakkausdeoni on loppu, ja sitäkään ilman ei voi elää. Että on tylsää ostaa tuotteita, jotka tietää hyväksi ja joita ilman ei voi elääkään. Ei mitään jännää! Siksi ostankin ne aina alennettuun hintaan laivalta tai lentokentältä.

Kävin piipahtamassa noista myymälöistä neljässä, kuten kuvista arvaa.

Finnair-Shop Tax Free oli ensimmäinen etappini, ja johtuen viimeaikaisista kartellikohuista, oletin hintatason olevan kaikissa lentokentän myymälöissä saman. Täältä ostin nuo pakolliseni, sekä lisäksi vielä YSL:n huulipunan. Toivoin kovasti, että olisin löytänyt Midnight Garden -kokoelman punan, mutta epäilin, että tämä löytämäni saattoi olla viinimpi eikä se sama - vaikka heillä kuitenkin tuota syys/talvi-kokoelman tuoteperhettä yhä oli myynnissä. No, ostinkin sitten juuri sen oikean. :) Rouge Volupte Perle sävyssä 112, Spellbinding Violet. En koskaan raaskinut ostaa tätä täyteen hintaan...

Väärässä olin hintojen suhteen. Kaikissa kolmessa muussa vierailemassani (Helsinki Airport Duty Free T2, Helsinki Airport Duty Free T2 Long Haul ja Airport Shop) oli noin muutamaa euroa halvemmat hinnat. Maksoin 28,26 euroa kasvovedestä, jonka olisin saanut toisesta liikkeeestä halvemmalla. Clarifying Lotion 2 (400ml) maksaa Viking Linella 26,50 euroa, halvimmillaan se olisi lähtenyt kentältä 24 euroon.


Tällaiset ostokset sitten. Kun nyt kerran laivaa halvemmalla pääsi, ostin myös Clarinsin ihanan vartalonkuorinnan (27,30 euroa, vrt. Viking Line 30,80 euroa, Silja 30,50 euroa.)

All in all, laivalla ja kentällä on aika tarkkaan samat hinnat, kyse on euroista jos siitäkään. Lähinnä pisti silmään se, että merkkejä on enemmän - kaikki Helena Rubinsteinit ja Guerlainitkin löytyivät.


Reissustani piti tulla oikein onnistunut, mutta sydänsuruista johtuen olen hieman skeptinen sen suhteen, missä vaiheessa lomaa minulta irtoaisi ensimmäinen hymy. En ole aiemminkaan halunnut pitää blogia masennusitkunyyh-linjalla, enkä sitä halua tehdä nytkään. Kyllä tämä tästä. Kosmetiikan puolelta tuli kuitenkin vielä lisättyä mukaan yksi tuote, Clarinsin Eye Revive Beauty Flash, niille aamuille, jos tulee nukkumaan mennessä nyyhkyteltyä liikaa. Suosittelen. Ai niin, samoin huomasin kokonaan aiemmasta jutustani unohtaneeni kasvokuorinnan, nyt on minikokoinen sellainenkin mukana. :)

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Essie kevät 2012


Pääsimme tutustumaan Essien tämän kevään lakkakokoelmaan L'Oréalin järjestämässä bloggaajatapahtumassa hiljattain. Minulle kävi vielä tuuri ja sain kokoelman arvonnassa itselleni.

Otetaan kuitenkin alkuun Essien TV-mainos. En ylipäätään oikein innostu TV-mainoksista kosmetiikassa, mutta tämä oli poikkeuksellisesti kiva. Mainos aukeaa ehkä vähän paremmin, jos tuntee Essien sävynimiä. Muutenkin on erikoista, että kynsilakoille edes on videomainosta, ja tämä oli vielä minusta hauska. :)



Korruptiotilaisuutemme oli muutenkin oikein mukava, oli kiva päästä näkemään muita bloggaajia ja käymään L'Oréalilla. Maistelimme margaritoja, fiilistelimme New Yorkia ja mutustimme erinomaista purtavaa.

Mutta nyt siihen Essien näkemykseen kevään 2012 väreistä.



Kokoelman helmi minulle on ehdottomasti aavistuksen keltaisella murrettu pastellinen vaaleanvihreä Navigate Her.

Kevään lisäksi kokoelman teemana on bisnesmaailma, ainakin kun nimiä ja kuvauksia lukee. Essien oma kuvaus Navigate Her -sävystä: "Hän tietää täsmälleen mitä tahtoo. Hänen luonteva itsevarmuutensa on yhtä piristävää kuin kevään ensimmäiset vihreän sävyt."

Omistamani OPI:n Gargantuan Green Grape on hyvin lähellä tätä sävyä, mutta se on puhtaampi tämän ollessa hieman likainen, positiivisella tavalla tosin.

A Crewed Interest: "Käännä päät ja saa muodikasta tuottoa sijoituksellesi investoimalla tähän houkuttelevan hempeään persikkaan."

To Buy or Not To Buy: "Päätöksiä, päätöksiä. Yhteen asiaan voit luottaa - tämän lumoavan liilan hurma on päivänselvä."

Pastellililassa lakassa on aavistuksenomaisesti sinistä glitteriä, joka on hyvin vaikea vangita kameralle. Klikkaa isommaksi, niin näkee paremmin.

Tour de Finance: "Positiivisen iskevä, tämä hehkuva fuksia on toimitusjohtaja-lookisi avainasuste."

Olé Caliente: "Onko täällä kuuma, vai oletko se vain sinä? Uudista etikettiä tällä tulisen punaisen sävyllä."

Orange, It's Obvious! "Shhh, älä sano sitä! Sanat eivät yksinkertaisesti pysty kuvailemaan tätä villin suorapuheista ja rohkeaa oranssia."



Kaikki lakat peittivät kahdella kerroksella. Näissä Suomessa myytävissä L'Oréalin Essie-pulloissa on todella leveä sivellin helpottamassa lakkaamista.

Kokonaisuudessaan kokoelma on hyvin keväinen ja toimiva. Navigate Her on kuitenkin näistä ainoa, joka on minun värejäni, ja siitäkin minulla on lähes vastaava jo kokoelmassa. Sain myös pari sävyä tuplana.

Siispä, tästä bloggaajatapahtumasta pääsevät lopulta hyötymään lukijatkin. Arvon nimittäin tuon koko setin tuossa pahvipaketissaan pois jollekin onnekkaalle, kaikkia lakkoja on käytetty kerran yhdelle kynnelle tätä postausta tehdessä.

Yksi onnekas voittaa koko setin, mutta postitan palkinnon vain Suomeen. Arvontaan voi osallistua 2.4.2012 klo 23.59 asti tähän postaukseen kommentoimalla. Kerro kommentissasi, mikä sävyistä näyttää sinusta parhaalta! Kyselen sähköpostiosoitteita sitten myöhemmin arvonnan voittajan julkistaessani, joten sitä ei tarvise kommenttiin laittaa.

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Kahden viikon lomakosmetiikkatarpeet

Ensi maanantaina jätän ankean sään taakseni ja lähden kahdeksi viikoksi Egyptiin, Hurghadaan. Pakkaaminen on kovassa vauhdissa. Luulisin, että olen nyt saanut kaiken kosmetiikan pakattua. Tavoitteena olisi tuoda takaisin vain puolet tästä lastista. Suurin osa on matkakokoja, jotka ovat kaiken lisäksi puolitäysiä.

Ruumaan en uskalla mitään kovin arvokasta laittaa, joten kaikki tärkeimmät (kaikki meikit ja siveltimet) menevät käsimatkatavaroihin.


Ihonhoito-, suihku- ynnä muu sälä. Näitä tuli aika reippaasti, mutta juuri näistä toivottavasti vain alle puolet tulee takaisin mukanani.

- aurinkorasvaa 4 eri vahvuudessa. Josta tulikin mieleeni, äidiltäni löytyy vuosien tilastot siitä, paljonko aurinkorasvaa lomalla menee. Taisi olla hänellä 400 ml per viikko tai per kaksi viikkoa, en muista kumpi. Isällä meni aikoinaan kuulemma aika tasan puolet siitä.
- ghd Style Smooth & Finish -siloitustuote (saatu blogin kautta)
- MAC:in sivellinputsari
- yksi matkakokoinen shampoo, kaksi samankokoista hoitoainetta. Niissä tosin ei ole kuin shampoossa tuota Paul Mitchelliä, hoitoaineisiin on pullotettu jotain muita.
- hiuksiin jätettävä Paul Mitchellin matkakokoinen hoitoaine
- Clinique Clarifying Lotion 2
- silmämeikinpoistoaine
- Clarinsin ihohuokosia pienentävä seerumi. Tämä on mukana siksi, etten ole käyttänyt tätä tarpeeksi kuuriluontoisesti voidakseni sanoa mitään tehosta/tehottomuudesta. Tähänastisilla kokemuksilla pelkään jälkimmäistä. Lomalla on hyvä tehdä kuuriluontoisia juttuja.
- Dazzling Glow -blogin arvonnassa voittamani Korresin kosteusvoide vartalolle, suihkugeeli ja kosteusvoide kasvoille. Korkkaamattomat vielä, pääsen testaamaan matkalla. :)
- Doven deo. Clarinsini vetelee taas viimeisiään, ostan todennäköisesti kentältä uuden mukaani, joten tämä on hätävara.
- Dermalogican huulirasva aurinkosuojalla (saatu blogin kautta)
- Elisabeth Ardenin Eight Hour -sarjan kosteusvoide kasvoille suojakertoimella, aamukäyttöön, tosin käytän kyllä tuon päälle vielä ihan aurinkorasvaakin.
- kaksi matkakokoista kasvoputsaria (Clinique ja Biotherm), jotka molemmat ovat puolitäysiä
- JLO:n Miami Glow -tuoksu, joka tuoksuu minusta kesämuistoille. Tiesittekö muuten, että auringossa kannattaa olla varovainen hajuvesien kanssa? Saattavat kuulemma alkoholinsa takia jättää rusketuksen epätasaiseksi, tällaista olen kuullut.
- Lancômen silmänympärysvoide, puolitäysi matkakoko.
- Lumenen meikinpoistoliinat
- MAC:in sävytetty kosteusvoide, joka on minulle liian tumma talvella. Vaihdan tuolla todennäköisesti väriä hyvinkin nopeasti sellaiseksi, että tämä on passeli.
- Yves Rocherin vartalonkuorinta, puolityhjä matkakoko tämäkin


Meikkien saralla lähti mukaan tällaista. Kaikki näistä pakkaan käsimatkatavaroihin, näitä minulla ei ole varaa hävittää.

- bareMineralsin meikkipohja kahdessa eri sävyssä, talvi- ja kesäsävyssäni. Oletan, että joudun vaihtamaan viimeistään ensimmäisen viikon jälkeen meikkipohjan tummempaan, joten pakko olla kaksi sävyä mukana. Helpottaa huomattavasti, kun ei tarvitse roudata sekä meikkivoidetta että puuteria, neljän tuotteen sijasta pärjää kahdella.
- bareMineralsin Mineral Veil kiiltoa hillitsemään (saatu blogin kautta)
- Narsin poskipuna
- Make Up Storen aurinkopuuteri varjostuksiin
- Make Up Storen Tri-Brow
- kolme luomiväripalettia: Dior Misty Mauve luonnollisempaan meikkiin, MAC:in itse kasattu nelikko (mukana oikeastaan vain tuon häivytysvärin vuoksi, kun ei nyt löydy yksittäisiäkään häivytysvärinappeja) ja Inglotin luomiväreistä kerätty viisikko, johon valitsin mustaa, violettia, vihreää ja sinistä, vähän räikeämpiä värejä.
- kaksi matkakokoista ripsaria, joista Hypnôse Drama on avaamaton mutta tuo Estée Lauder todennäköisesti jo lähes poisheittokunnossa
- musta ja kermainen kajal
- tussirajaus, musta
- kulmakynä
- silmämeikinpohjuste

Koska suurin osa meikeistä on ei-nesteitä, voin ottaa tuolta ihonhoitopuolelta vielä jokusen tuotteen, jonka kaiken varalta pakkaan käsimatkatavaroihin arvonsa tai särkymisherkkyytensä takia. Lentokoneeseenhan saa ottaa mukaan yhden uudelleensuljettavan, korkeintaan litran vetoisen läpinäkyvän pussin nesteitä, jotka ovat korkeintaan 100 ml:n pakkauksissa.


Siveltimiä. Myös kaikki nämä tulevat käsilaukkuun. Siveltimet eivät ainakaan tule loppumaan kesken.

Mitähän oleellista tästä jäi vielä puuttumaan? Mukavasti sain kaikki tänne dokumentoitua, katsotaan sitten matkan jälkeen, mikä oli tarpeen ja mikä ei. :) Hammastahna ja käsidesit jäivät pois kuvista, samoin kuin Savetit, niitä en laskenut mukaan kosmetiikkaan.

Seuraava ongelma onkin sitten vaatteet... Mitä ottaa mukaan, kun hotellialueen ulkopuolella pyöriessä tulisi olla muslimimaassa olkapäät ja polvet peitettynä, mutta kaikki hameeni ovat polven yläpuolelle ja capri-tyyppisistä housuistani yhdetkään eivät mahdu päälle? Kriisi!

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Elizabeth Arden Calming Moisture Lotion


Elizabeth Arden on parhaiten tuttu 8 Hour Creamistä ja sen eri variaatioista. Perinteinen 8 Hour ei minuun iske, sen sijaan 8 Hour -sarjan käsivoide on ihan passelia ja Intensive Daily Moisturizer for Face -kosteusvoide taas on minulle niin rakas meikinaluskosteusvoide, että olen pohdiskellut monesti sen lisäämistä Holy Grail -tuotteiden listaan. Lopulta se sinne pääsikin, kun tajusin, että se on ainoa kosteusvoide, jota ilman en voi kuvitella enää eläväni - sitä on ostettava uusi edellisen loputtua.

Ostin mielenkiinnosta myös tämän herkälle iholle suunnatun rauhoittavan kosteusvoiteen. Olen ollut tähän enemmän kuin tyytyväinen. Pumppupullo on hygieeninen ja helppo annostella, kolme painallusta on minulle sopiva määrä tuotetta näin talvisaikaan. Voide imeytyy ihoon älyttömän hyvin tekemättä siitä kiiltävää, mutta tuntuu silti kosteuttavan tarpeeksi. Tuoksu on miellyttävä, toisin kuin 8 Hour -sarjassa. Pullokin on nätti, mattalasinen ja kauniin värinen. Mikähän tässä olisi vikana? Ei oikein mikään. Itselläni tämä on iltakäytössä, mutta meikin alle se sopii myös tuon erinomaisen imeytymisen takia.

Ai niin, keksiihän tästä pari vikaa. Elizabeth Ardenin hinnat ovat aika kovia Suomessa, mutta merkkiä saa helposti ulkomailta ja tax freestä halvemmalla. Ja sitten toinen seuraava vika, jonka takia en tätä toiste osta: tuote näemmä poistuu myynnistä, eikä sitä enää saa kuin sattumalta nettikaupoista. Esim. Pretty.fi myy tätä kuitenkin vielä, hieman erilaisessa pullossa kuvan mukaan kuin omani - ja halvemmalla kuin omani ostin.

Tuo Prettyssä myytävänä oleva pullo näkyisi olevan sitä mallia, mitä nämä yleensä netin kuvien perusteella ovat. Omani on erilainen, tiedä sitten miksi. Ostin tämän Mansikkanetistä, jossa pullo oli kyllä kuvattu ihan samanlaisena, mutta tuollaisen sain. Mietin jopa, mahtaisiko kyseessä olla feikki, mutta samapa tuo kai pitäisi olla, niin kauan kun toimii. Todennäköisemmin tämä on vain jotain eri pumpulla varustettua jämäerää, ymmärtääkseni Mansikkanetissä halpojen hintojen syynä on usein juuri nuo jämäerät ja tuotteiden ostaminen jälleenmyyjien (tai ihan valmistajan) ylijäämävarastosta - lisäksi Mansikkanetti myy tavaraa, joka on jo poistunut myynnistä tai ollut myynnissä jo kauan eikä valmistaja enää takaa säilyvyyttä. Ikävä fiilis silti jäi, koska en ihan periaatteesta halua ostaa feikkituotteita, vaikka ainakin tämä (jos nyt feikki olisikin) on laadultaan oikein hyvää. Uskoisin saaneeni kylläkin ihan aidon version, eihän tämä kovin harvinaista ole että samaa tuotetta on markkinoilla useammassa eri pakkauksessa. Pakkauksen pahvipakettikin oli aivan samanlainen kuin aidoissakin, tuo pullon pumppuosa vain on erilainen. Olen kuitenkin äärimmäisen herkkä tällaisissa asioissa, esimerkiksi eBaytä en suostu käyttämään lainkaan feikkien pelossa. Tuotteen vanhuus ei minua avaamattomissa pakkauksissa haittaa, mutta feikistä en halua maksaa euroakaan. Mitäs luulette, sainko aidon vai en?

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

ghd Style Smooth & Finish Serum


Blogimiitistä saatuja tuotteita oli niin uskomaton kasa, että niiden arviointi blogissa kestää hamaan tulevaisuuteen. Tällä kertaa vuorossa on ghd:n Smooth & Finish Serum, josta lupausten perusteella arvelin pitäväni jo ennen kuin sitä kokeilinkaan.


Tuotteen lupaukset olivat juuri sitä, mitä hiuksilleni toivon, ja lupauksensa tuote piti. Silottava seerumi levitetään muotoilun jälkeen, se lupaa poistaa pörröisyyttä ja tuo kiiltoa. Smooth & Finish on hyvin samankaltaista tavaraa kuin kiiltotipat, joskin tämä ei ole koostumukseltaan yhtä liemimäistä vaan aavistuksen paksumpaa ja voidemaisempaa.


Erityisesti pidin pumppupullosta, sillä tämä on nyt käytössäni olevista tuotteista se, jonka pakkaukseen luotan matkustaessa eniten. Tämän ohella minulla on parhaillaan käytössä Tigin Rockaholic-sarjan Rock Out Shine Blaster ja Davinesin OI/Oil, jotka ovat tarkoitukseltaan hyvin samantyyppisiä ja minulle kaikki yhtä toimivia. Tigiä en uskalla ottaa matkalle mukaan lainkaan, OI/Oil on hieman liian iso, tämä taas oikein passeli.

Yliannostuksen vaara on tässä tuotteessa samanlainen kuin kahdessa muussa mainitussa. Minulle sopiva määrä on kaksi painallusta, ohuemmalle ja sileämmälle hiuslaadulle se on varmasti liikaa. Liiallinen määrä latistaa hiusta ja saa sen tuntumaan raskaalta tai likaiselt. Sen verran tuhteja nämä silikoneihin perustuvat tehosilottajat ovat, että lähellekään päänahkaa ei kannata levittää - ainoastaan latvoihin ja pituuksiin. Voisin täsmentää tuota niin, että levitän tuotetta vain osaan, joka jäisi vapaasti heilumaan kun hiukset sitoo ponnarille. Silloinkin kannattaa välttää laittamasta tuotetta liian lähelle niskaa. Tuon osalta en ole ihan samaa mieltä tuotteen lupauksesta ("kevyenkevyt seerumi"), mutta toisaalta mikään kevyenkevyt ei minulle riitäkään.

Noilla varotuksen sanoilla voin suositella tätä (kuten myös noita kahta muuta käytössäni olevaa) kaikille meille, joiden hiuslaatu on itsepäinen, karhea ja yleensä vähän luonnonkihara. Smooth & Finish Serum tuo hallittavuuden lisäksi myös sitä kiiltoa, joka ei hamppulatvassani ole lainkaan pahitteeksi.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Luomivärin häivyttäminen

Luomivärin häivyttämismenetelmä on vähän mieltymyksistä kiinni. Samapa tuo miten sen tekee, kunhan häivyttää. Joskus häivyttämättä jättäminen voi olla tehokeino, mutta ihan perusmeikkiin tarkkaviivaiset levitysrajat eivät oikein sovi.

Ilman mitään ammattitutkintoa minä en ole tämänkään lajin ammattilainen, mutta kerronpa kuitenkin oman vakiintuneen, minulle hyväksi todetun häivytystapani, jos siitä vaikka jollekin olisi jotain vinkkiä.

Levitän aina ihan ensimmäisenä vaiheena koko kulmaluulle suurella siveltimellä häivytysväriä. Yleensä käytän aina jotain hohtavaa vaaleaa, vaikka moni ammattilainen on todennut, että tästä voisi olla hyvä opetella eroon. Toisen mielestä juuri minun raskaalle kulmaluulleni vaalea hohto tuo liikaa korostusta, toisen mielestä taas hohtava häivytysväri on kategorisesti väärin kaikkien kohdalla. Minun silmääni miellyttää joka tapauksessa näkyvä highlight-väri kulmaluulla, joten lempparini on tällä hetkellä MAC:in Shroom.


Shroomia myydään ihan perusvalikoimassa yksittäisinä nappeina, omani on neljän värin itse kerätyssä paletissa, joita ei saa Suomen tiskeiltä. Klassikkoväri on todettu hyväksi eri ihonsävyillä, Shroom on mielestäni hyvin varma valinta ihan aloittelijallekin ja vaikka ihan ainoaksi häivytysväriksi, jos ei mattaa halua.


Toinen vaihtoehto on Lancômen jo poistunut mattainen kermanvaalea Color Focus -luomiväri (vasemmalla), sävy 202, joka tässä kylmässä valossa näyttää lähes valkealta. Kermanvaalea se kuitenkin on. Mattainen häivytysväri on minulle tärkeä erityisesti mattameikissä, mutta tuleepa tuota joskun muulloinkin käytettyä. Minun mielestäni häivytysväri saa olla reippaasti meikkipohjaa vaaleampi, mutta yksi vaihtoehto olisi tietysti käyttää ihan meikkipohjan väristä puuteriakin häivytyksessä. Hieman makuasia, mutta minä tykkään siitä, että häivytysväri tosiaan jonkun verran erottuu.

Kolmas ja eniten käytetty suosikkini häivytysväriksi on Make Up Storen Microshadow sävyssä Muffin, jonka olen valitettavasti hukannut. Se oli hyvin lähellä tuota MAC:in Shroomia.

Juhlavassa meikissä saatan käyttää myös helmiäisvalkoista, mutta yleensä kermanvaalea on parempi ja luonnollisempi.


Levitän häivytysvärin meikin pohjalle yleensä samalla siveltimellä, jolla myös häivytän. Tällä hetkellä kolme mukavaa käytössä olevaa sivellintä ovat nuo kuvassa näkyvät, tavallinen applikaattori on mukana antamassa hieman kokomittasuhdetta.

Applikaattorin oikealla puolella on MAC:in 217, jolla on myös kulttimaine. Minusta 217 on hieman epämiellyttävän karhea, ja vaalea väri ei koskaan lähde täysin puhtaaksi. 217 on oikein kelpo, mutta mielestäni kuitenkin hieman ylihypetetty sivellin. Omassa käytössäni se on myös aivan liian suuri mihinkään muuhun kuin häivytykseen, mutta monet väittävät pystyvänsä tekemään tällä vaikka koko silmämeikin tarpeen tullen.

MAC:in jälkeen tulee lituskainen Cailap by Mariela Sarkima, joka on unelmanpehmeä mutta joskus hieman liian leveä käytettäväksi myöhemmässä vaiheessa häivytystä, jos nostan häivytettävän varjostusvärin kovin korkealle kulmaluulle. Ensivaiheeseen eli tähän kulmaluulle pohjalle tulevan värin levitykseen se on aina erinomainen.

Viimeisenä oikealla kuvassa punavartinen Duroyn tiheä ja pehmeä pallokärkinen sivellin, joka ehkä kuvassa näyttää aika pieneltä mutta on kokonsa puolesta minusta oikein passeli.

Duroyn sivellin on noussut suosikikseni, mutta kaikki siveltimet kelpaavat tarkoitukseen. Näitä on ihan hyvä olla useampi, jotta ei tarvitsisi huomata kaikkien puhtaiden siveltimien loppuneen. Duroy ja Cailap on saatu blogimiitistä, MAC ostettu.

Seuraavaksi levitän muut luomivärit. Häivytyssivellin saa jäädä tässä vaiheessa sivuun. Moni tekee niin, että häivyttää vasta lopuksi, mutta minä ainakin ennakoin jo luomivärin levitystilanteessa sen tulevaa häivyttämistä - levitän vähän kerrallaan kerrostaen, lisäten eniten siihen kohtaan, joka jää tummimmaksi ja johon en myöhemmin häivytyssiveltimellä koskekaan. Minusta olisi liian vaikeaa vain levittää luomiväri tasaisesti koko luomelle ja lähteä siitä häivyttämään kohti kulmaluuta, mieluummin jo tässä vaiheessa säätelen häivytettävää väriä kerrostamalla. Mitä enemmän tähän kiinnittää huomiota, sitä nopeampi on seuraava vaihe: varsinainen häivyttäminen.

Viime silauksena meikille lakaisen häivytyssiveltimellä pitkiä, edestakaisia vetoja kulmakarvan suuntaisesti alueella, jossa haluan luomivärin häivyttyvän asteittain kohti kulmakarvaa. Nyt jos sivellin on liian suuri, se koskee myös alueeseen, johon en häivytystä halua. Siispä se, miten ylös värin haluan nousevan, ratkaisee siveltimen sopivan koon. Duroy sopii aina, Cailapin litteän siveltimen taas saattaa joutua kääntämään sopivaan asentoon, jotta se ei ole liian suuri. Yleensä arkimeikissä en tässä vaiheessa enää lisää häivytysväriä, mutta tummemmassa meikissä saatan sitä joutua lisäämään häivytyksen helpottamiseksi. Luomivärin ulkonurkkaa häivytän yleensä vain hyvin kevyesti jos ollenkaan, sillä muuten vaarana on, että se häivyttyy liiankin alas. Ylipäätään ulkonurkan pyrin tekemään sopivaksi jo edellisessä vaiheessa, eli jo silloin, kun sinne väriä kerrostan.

Heräsikö ajatuksia? Koulukuntaeroja?

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Huuliteemalla jatketaan: Illamasqua Atomic


Brittimerkki Illamasqua on hetkessä noussut ihan kärkisuosikkeihini. Tällä kertaa pikaisessa esittelyvuorossa Illamasqua Lipstick sävyssä Atomic.


Vaikka väri onkin todella ärtsy hylsyssä, huulilla Atomic on juuri sopivan erikoinen. Sininen hohto on selvästi havaittavissa, vähän valosta riippuen, mutta puna ei silti ole niin rohkea, etteikö sitä ihan tavallisessakin iltatilaisuudessa voisi käyttää.




Puolimatta sävy pysyy huulilla pitkään. Kiiltävä tämä ei missään nimessä ole, ja sehän passaa minulle oikein hyvin. Innostuin kuitenkin vähän pimp my lipstick -touhuun Suomen Lancômen Facebook-kisan takia, ja väsäsin väristä vähän moniulotteisemman kerrostamalla. Rajauksena L'Oréal Contour Parfait sävyssä Burgundy (huono sävy, mutta lähin kelvollinen omistamani). Pohjalla Atomic, päällä keskeltä ulospäin kevyesti häivyteltynä Lancômen vanha kausipuna Rouge Magnetic sävyssä Sinon Rien - olen käyttänyt tuon punan jo melkein loppuun. :O Päälle laitoin vielä viime postauksessa tutuksi tullutta YSL:n Touche Brillancea sävyssä 03.


Lancômen kilpailu on auki perjantaihin asti, ja eniten tykkäyksiä kerännyt kuva voittaa - siispä tämän linkin kautta saa käydä metsästämässä kuvani seinältä ja tykkäämässä, en pistä pahitteeksi. :) Sitä saattaisi jopa voittaa Lancômen uutuustuotteita, jotka pääsisivät tietysti testiin tänne blogiin muillekin luettavaksi. Ensi viikolla alkaa taas uusi äänestys, vielä tuo yksi viikko Rouge in Love -kilpailua jäljellä - vielä ehditte itsekin osallistumaan omalla kuvalla!

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Huulikiiltovammainen

Mulla on hyvin rajoittunut huulikiiltomaku. Niin rajoittunut, että voisin oikeastaan sanoa kategorisesti inhoavani huulikiiltoja.

Inhottavinta huulikiilloissa on wet look -kiilto. En pysty sietämään. Tämä kuva tiivistää sen, mitä huulikiilloissa eniten vihaan:


Tämä oksennus on Lancômen jo lopetettu Star Gloss, sävyssä 021. Väritön kiilto aavistuksella glitteriä.


Inhottavaa on tuollaisissa kiilloissa myös se koostumus. Limaisen tahmainen, ällöttävä limakerros huulilla. Saatan joskus jossain teinipissisnaamiaisissa tarvita tuota, mutta se onkin suunnilleen ainoa tilaisuus, jossa voin tuota kuvitella käyttäväni.

En myöskään pidä huulikiiltojen perusapplikaattoreista. Näistä:

Kuvassa Nars Orgasm Lip Glossin applikaattori.


Onneksi aina silloin tällöin uskaltaudun kokeilemaan ällötykseni rajoja. Narsin Orgasm on hyvin pidetty poskipunasävy, ja samalla sävynimellä on lanseerattu myös huulikiilto.

Ostin tämän ihan sitä ajatellen, että olisi joskus hauska matchata huulet poskipunaan - vaikka kyseessä onkin, hrrr, huulikiilto. Onneksi ostin, loppujen lopuksi tämä olikin kiva sävy huulillakin.




Sävyssä on sama idea kuin Orgasm-poskipunassakin: korallisen persikkaista, kultaisella shimmerillä. Onneksi tämä kiilto ei ole kovin kiiltävä, vähän liian tahmainen makuuni kuitenkin.

Kestohan tässä Narsissakin on aika onneton, kuten huulikiilloissa aina. Mattainen pysyy paremmin, kiiltävä


YSL:n jo lopetettu Touche Brillance -sarja epäilytti minua jo ihan tuon ulkomuotonsa takia - kyseessä on huulikiillon tyyppinen tuote, joskin päästä painettavalla tussikärjellä. Vaikkei tämä ihan perinteinen huulikiilto olekaan, pääsköön sekin tänne huulikiiltopostaukseen nestemäisyytensä takia.


Tussi käyttämättömänä

Tussi käytettynä

En varmasti olisi tällaista koskaan ostanut, ihan tuon olomuotonsa takia. Sain kuitenkin pari testeriä itselleni silloin, kun sarja poistui myynnistä, ja yllättäen toisesta näistä jopa pidinkin.


Sävyni ovat 03 ja 04, 03 on tuo pinkki ja 04 tuo ruskealla murrettu punainen.


Heleä Barbie-pinkki ei missään nimessä ole minua, mutta huulilla sävy 03 on onneksi vain aavistuksen pinkki ja sitäkin enemmän glitterisempi. Glitter ei ole minulle ongelma, tahmakiilto on. YSL:n Touche Brillancen 03-sävy oli jopa niin kiva, että jo ennakolta harmittaa, että tämä joskus loppuu enkä uutta saa. Tämä tuote pysyy huulilla kiitettävästi, ja glitter pysyy vielä kauemmin. En saanut kameralla edes vangittua tämän glitterpaljoutta.


04-sävy ei levity nätisti - tyypillistä, sillä tuotehan on enemmän huulikiilto kuin puna. Huulikiiltoja vihaan myös niiden epätasaisen levittyvyyden takia. Sävy ei ollut kovin kiva, eikä huono levittyvyys tehnyt siitä yhtään imartelevampaa. Huulikiillot eivät tummissa tai voimakkaasti peittävissä sävyissä näytä toimivan oikein koskaan, ainakaan sen vähän perusteella, mitä minulla niistä on kokemusta.


Pisteet YSL:lle Touche Brillancesta, mutta YSL:n Golden Gloss olikin sitten jo ällöttävämpi, perinteinen huulikiilto:


Minulla on sävy 11, Golden Whisper. Tuubissa väri on vaalea pastellisen pinkki, huulilla se on inhottavan vaalea, jopa maitomainen. Varmaan kiva, jos tykkäisi perinteisemmistä huulikiilloista. Minä joudun levittämään tätä mahdollisimman ohuen kerroksen, jotta sietäisin tätä. Glitterisyydestä pisteitä silti.

Kunnon glitter on oikeastaan ainoa syy, miksi käyttäisin huulikiiltoa huulipunan sijaan. Todella glitterinen tuote on vähän pakostakin nestemäinen, huulipunapuikoissa glitter ei toimi niin hyvin. Puikon pitää joko olla todella pehmeää laadultaan tai glitterin hyvin pientä, mieluummin ihan vaan pelkkää helmiäistä. Suurempaa ja näyttävämpää glitteriä saa kiiltotyyppisistä, nestemäisistä huulituotteista helpommin.

Huulikiillot jakavat mielipiteitä. Joillain niitä on pussikaupalla, minulla vain muutama ja niistäkin suurin osa on vähemmän perinteisiä kiiltoja. Varsinaisia aidosti huulikiillon nimellä myytäviä tuotteita taidan omistaa seitsemän, kun muita punia on kai useita kymmeniä - ja niistäkin seitsemästä puolet on liikaa.