maanantai 26. marraskuuta 2012

Kosmetiikan käyttöpakko

Selailin läpi kosmetiikkavarastojani tulevien pikkujoulujen kosmetiikanvaihtotoria silmällä pitäen. Siinä samassa tuli löydettyä aarteita, ihasteltua, mitä kaikkea sitä onkaan kerännyt. Samalla löysin kasan tavaraa, joka on menossa vanhaksi tai muuten jäänyt unholaan.

Monissa blogeissa ja Youtubessa on ollut erilaisia kosmetiikan tehokulutusprojekteja, ja nyt olisi aika minullakin yhdelle. Project 10 Pan esimerkiksi - saat ostaa uuden tuotteen vasta, kun olet käyttänyt kymmenen loppuun. No, minulla ei ole tällä hetkellä intressejä ostaa mitään uutta. Rahatilanteeni on aika heikko, ylimääräiseen tuhlailuun ei ole nyt varaa. Ostolakko on ollut vähän pakotettu, enkä olekaan ostanut pariin kuukauteen muuta kuin kolme kynsilakkaa (koska osallistuin kimppatilaukseen), hiusvärejä (pakollinen kulu) ja Kauneusmessuilta jonkun verran sälää (tälle en keksi tekosyytä, mutta messut on vain kerran vuodessa). En tarvitse erillisiä ostokieltoja nyt, ostokielto tulee ihan luonnostaan. Jos jotain tarvitsen, sen tietysti joudun ostamaan. Kynsilakkaa kun ei poisteta, jos ei ole kynsilakanpoistoainetta.

Mutta kuitenkin haluan päästä jotenkin sinuiksi tuon kosmetiikkapaljouteni kanssa. Lisäsyynä todettakoon, että olen kokenut kosmetiikka-anemiaa alkukesästä ja erostani lähtien - en ole juuri jaksanut ihoani hoitaa, olen laiminlyönyt sitä, lisäksi meikkaaminen on ollut lähes olematonta. Blogin postaustahtikin kertonee jotain kosmetiikka-anemiastani, vaikkakin johtuu enimmäkseen järjettömästä stressistä. Nyt tuntuu siltä, että olisi aika herätä henkiin taas.

Tässä olisi nyt kasa, jolle on tehtävä jotain. Määrään itselleni kosmetiikan käyttöpakon, joka kestää vuoden loppuun asti.


Nuo kaksi Lumenen meikkipuuteria on käytettävä loppuun. Ei liene suuri homma, eihän noista ole kuin pohjat jäljellä. Diorin voidemainen meikkipohja Diorskin Nude Natural Glow Creme-Gel Makeup on myös aika lopuillaan, joskaan ei ihan noin lopuillaan kuin nuo puuterit. Sekin on käytettävä loppuun. Epämääräinen ikivanha Maybellinen (?) peitepuikko on myös ihan kohta finaalissa, loppuun sekin. Kasasta löytyy myös Cliniquen valokynä, joka tosin sopii tummuusasteeltaan peitevoiteeksikin. Siitä ei näe, paljonko siellä on jäljellä. Käytetään mahdollisimman aktiivisesti. Näillä keinoin saisin järjettömän kattavaa meikkipohjavalikoimaani vähän suppeammaksi ja lähes loppuneet vihdoin kulutettua ihan loppuun.

Kaksi naamiota (Avonin Planet Spa ja Ole Henriksen) kuluvat varmasti myös loppuun, kunhan niitä muistaisi käyttää. Mikähän ongelma minulla on naamioiden kanssa? Todella monesti epäpuhtaalle/rasvoittuvalle/sekaiholle tarkoitetut naamiot toimivat minulla niin hyvin, että tuloksen näkee saman tien. Käytänkö naamioita kerran viikossa? En. Kerran kahdessa viikossa? En. No nytpä käytän. Ole Henriksen menee vanhaksikin tässä kuussa päiväyksen mukaan, tosin varmasti se vielä pari kuukautta olisi hyvänä säilynyt, koska en säilytä näitä kylpyhuoneen kuumuudessa. Mutta mitä sitä säilömään, on noita naamioita tuolla jonossa odottamassa muitakin.

Kasassa on myös neljä matkakokoista kosteusvoidetta. Säästän matkakokoisia tuotteita matkoja varten. Lopputulos: mulla on kasapäin matkakokoisia kosteusvoiteita. Olen niin harvoin matkalla, että eiväthän nämä kulu. Mitä minä niitä säästän? Käyttämään vaan! Nämä kaikki ovat avattuja, eli suomennettuna menevät ajan myötä huonoksi. Cliniquen Redness Relief on ihan loistava, olen säästänyt rakasta pikkupurkkiani jo kauan käytettyäni ison tuollaisen loppuun. Mutta mitä teen matkalla? Otan mukaan aina ehdottoman suosikkini, matkakoon Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream Intensive Daily Moisturizerista. Ja siispä tämä, kuten nuo kolme muutakin (Dermalogica Active Moist, Decleor Aroma Night ja Korres Wild Rose) jäävät kotiin odottamaan seuraavaa matkaa. Nyt eivät odota enää. Nyt käytän ne pois. Ennen vuotta 2013.

Petteri Kaniini -aiheinen jalkavoide on niin söpö, etten raaskisi käyttää sitä. Mutta eihän sekään säily ikuisuuksia. Lisäksi se ei ole erityisen hyvä. Ja - mikä tärkeintä - en muista käyttää jalkavoiteita juuri ollenkaan. Kiroan korppujalkojani, mutten tee niille mitään. Siispä, pupua jalkaan.

Tigin suoristava Control Freak ja Lumenen kosteuttava kasvovesi ovat isoja pulloja ja molemmat lähes täynnä. En edes oleta käyttäväni näitä loppuun, mutta jos edes aktiivisesti saisi vähennettyä. Mulla on kolme kosteuttavaa kasvovettä tällä hetkellä, tuo lähtisi niistä ensimmäisenä tehokäyttöön. Hiusten suoristamiseen liittyviä mömmöjä on läjä. Tigin ei ole erityisen hyvä, mutta kun mulla nyt sellainenkin on, loppuun vaan ja muita mömmöjä lisäksi tehoa tukemaan.

Huulipunat ovat tuossa siksi, että ne ovat arkipunia. Eivät tarvitse rajausta, voi huitoa vähän sinne päin, ovat sävyltään haaleita ja kuluvat pois nätisti toisin kuin tummat punat. Käytänkö punia arkena? No en. Miksi minulla on arkipunia, jos en muista käyttää niitä? Kivoja ne ovat meikkipöydälläkin, mutta nyt siirtyvät laukkuun. Lisäksi monet noista ovat kosteuttavia, ja minä laiskana huulirasvaajana kärsin myös kuivista huulista nyt ilmojen yhä kylmetessä. Kaksi kärpästä ja niin edelleen.

Meikkikyniä ei ole tarkoitus käyttää loppuun tai mitään, ne kaivoin tuohon vain siksi, että muistaisin välillä vähän leikkiä silmämeikeilläkin. Tavoite olisi käyttää jokaista näistä vähintään yhdessä meikissä ennen vuodenvaihdetta. Ja se on paljon se, kun katsoo, kuinka laiskasti olen meikkaillut viimeisen puolen vuoden sisään...

Ja sitten tuo Lancômen Hydra Zen -silmänympärysvoide. Jos yritän luistaa kaikesta muustakin ihonhoidossa, arvatkaapa, mistä on kaikista helpoin luistaa? No juuri niin. Ja sitten mietitään viiden vuoden päästä peilin edessä, mahtaako tuo tuossa olla ryppy ja olisiko sitä voinut jotenkin ehkäistä kosteuttamalla ihoa...

Projektiin kuuluu tämän lisäksi vähintään kuuden sellaisen kynsilakan käyttäminen, jota en ole kuin korkeintaan avannut swatchatakseni kynsikiekolle. Näitä en viitsi määritellä etukäteen, valinnanvaraa on. Mennään fiilispohjalla. Kuusi kuulostaa joillekin pieneltä määrältä vähän reiluun kuukauteen, mutta rakennekynsille se on paljon. Lakat kun säilyvät hyvinä kynsissä kaksikin viikkoa rakennekynsillä.

Tässä. Olen luvannut nyt julkisesti, joten minun on myös tehtävä tämä. Katsotaan, miten etenee, ja sen mukaan nostetaan rimaa. ;)

torstai 22. marraskuuta 2012

Kynsistudion laatutekijät asiakkaan näkökulmasta

Tämä postaus on osoitettu ehkä enemmänkin kynsistudioita pitäville/suunnitteleville, mutta varmasti muutkin lukijani ovat kiinnostuneita siitä, mitä minä koen tärkeäksi rakennekynsien laittopaikan, laittotavan ja muun sellaisen kannalta.

Kynnet vuosimallia 2007, poikkeuksellisesti bling bling -koristeluin

Taustahistoriaksi, minulla on ollut lukuun ottamatta kahta todella lyhyttä taukoa akryylikynnet nyt yli kuuden ja puolen vuoden ajan. Kynteni ovat ihan mallia perus, ei mitään ranskalaisia tippejä tai glitterakryylejä. Olen käynyt lähinnä Helsingin keskustan tienoon hintavammissa paikoissa, halpafirmoja en ole edes kokeillut. En nimeä tässä tekstissä firmoja tai tekijöitä, kun tarkoitus ei ole suositella tai haukkua ketään. Keskimääräisesti kaikki ovat hoitaneet asiansa ammattitaidolla, keskitynkin tässä siihen, mikä tekee hyvästä paikasta vielä paremman. Maksan paljon kynsistäni, ja silloin kiinnitän huomiota hyvinkin pieniin asioihin.

Ihan ensi alkuun, hinnoittelusta. Olen maksanut kynsistäni noin 55-65 euroa per huoltokerta näiden vuosien aikana. Kokonaan uudet kynnet minulle on siis laitettu kolmesti – ensimmäiset silloin alkuun ja kahdet muut kahden taukoni jälkeen. Uusien kynsien tarkkaa hintaa en muista, mutta perusakryylien ensilaittohinnat ovat olleet käyttämissäni paikoissa noin 100-120 euroa. Tiedän, että paikkoja löytyisi Helsingistä halvemmallakin, mutta olen valinnut tämän reitin – vaikka hinta ja laatu eivät aina korreloi, yleistäen voi kuitenkin olettaa, että polkuhintaiset paikat eivät ole yhtä laadukkaita. Olisi hankalaa lähteä etsimään näistä halvoista paikoista sitä, joka olisi tarpeeksi laadukas – ainakaan ilman suosituksia. Suosituksien sijaan olen kuullut polkuhintapaikoista haukkuja.

Hinnalla on tietysti asiakasta ohjaava vaikutus laatuolettaman kautta. Pelkkä hinnoilla pelaaminen ei kuitenkaan toimi – heikkotasoista studiota ei saa arvostetuksi nostamalla hinnat kalleimpien kastiin. Päinvastoin, asiakas pettyy hinta-laatusuhteen takia, kokee tulleensa petetyksi ja kertoo tästä varmasti eteenpäin. Sosiaalisessa mediassa tieto leviää nopeasti.

Siis, kannattaa hinnoitella oikein. Polkuhintainen studio (huolto 20-30 euroa) saa aikaan epäilykset siitä, ovatko käytetyt materiaalit laadukkaita, ovatko työntekijöiden olot kunnossa, maksetaanko veroja ja tehdäänkö asiat sitten mahdollisimman kiireellä, jotta näitä vähän maksavia asiakkaita saataisiin mahtumaan päiviin tarpeeksi. Edellä mainituin tavoin hintoja ei kuitenkaan kannata myöskään vetää överiksi vain siksi, että sillä olisi imagoon vaikutus – tämä saattaa käydä tarkoitustaan vastaan.

Rakennekynsien ensimmäisen laiton tarjoukset taas ovat erittäin ymmärrettäviä – tällä saadaan uusi asiakas taloon, joten sitä en miellä polkuhinnaksi.

Nämä hinnathan vaihtelevat eri puolilla Suomea, omat hintaesimerkkini Helsingistä. Kannattaa siis katsoa sen oman paikkakunnan hintatasoa. Huomautan myös, että työsuhdetta ei välttämättä ole, vaan monissa studioissa tekijät toimivat oman toiminimen alla, vaikka hinnan määrittelisikin studion omistaja. Samoin tilanne on erilainen, jos kynnet tekee kaveri kaverialennuksella tai henkilö ilman toimitiloja ja niistä johtuvia kustannuksia.


Itse rakennekynsien laatutekijät koostuvat monista asioista. Ensimmäisenä näistä on pysyvyys. Omat ensimmäiset kynteni kestivät vuoden ilman yhtään katkennutta kynttä. Vaikka sama laittaja laittaisi ne minulle uudestaan samalla menetelmällä ja samoin materiaalein, tuskin enää kesto olisi yhtä hyvä – kuudessa vuodessa kynsien varomisen on unohtanut, ja helpommin tulee toheloitua niin, että laadusta riippumatta toheloidessani kynsi katkeaisi joka tapauksessa. Toisinaan kuulee, että esimerkiksi viikkoa ennen ylioppilasjuhlia laitetut kynnet ovat jo katkeilleet rumiksi juhliin mennessä. On vaikea ajatella, ettäkö ihmiset voisivat toheloida uusien kynsien kanssa noin paljon, uusien kynsien kanssahan sitä vielä varoo katkomista! Mielestäni tuollainen kesto kielii siitä, että laittamisessa meni jotain vikaan.


Olen huomannut, että studiota vaihtaessani kynnet tuppaavat katkeamaan useammin kuin aikaisemmassa paikassa. Kuitenkin jossain vaiheessa katkeilu palautuu normaaliin, harvinaiseen tahtiin. Tähän on esitetty syitä mm. käytetyn akryylin eri ominaisuuksista tai siitä, että laittajan tekniikka on erilainen kuin edellisellä. En leimaisi ihan heti ensi käyntien perusteella uutta studiota huonoksi, vaan katsoisin hetken aikaan, lähteekö katkeilu harventumaan. Nykyisessä paikassani joka kuukausi minulla oli alkuun vähintään yksi katkennut kynsi, nyt taas tilanne on palautunut sellaiseksi, että muutamaan kuukauteen minulla ei katkennut yksikään kynsi (nyt tosin juuri pitkän katkeamattomuusputken jälkeen tällä hetkellä minulla on katkennut kynsi).

Myöskään ei kannata syyttää kynsimuotoilijaa siitä, jos päästää itse huoltovälin venymään liian pitkäksi. Sopivan huoltovälin oppii käytännössä, se on yksilöllinen ja riippuu kynnen kasvunopeudestakin samoin kuin siitä, miten niiden kanssa elää. Minulla sopiva huoltoväli on kuukausi, sen yli mennessä lohkeamisriski kasvaa hurjasti.


Ihan siedettävä kasvuraja ottaen huomioon, ettei ole ridge filleriä tai muutakaan aluslakkaa.
Toisena tärkeänä laatutekijänä koen kynnen kasvurajan näkymisen. Loistava tekijä tekee kynnet, missä kasvuraja ei näy erityisen häiritsevästi. Huonompi taas tekee kynnet, joissa oman kynnen ja akryylin välinen raja on suuri hyppäys paksuun akryylikerrokseen.


Kolmanneksi, kynsinauhojen ei tule vuotaa verta. Minulle on tehty loistavia kynsiä ilman, että kynsinauhani ovat vuotaneet verta – ja valitettavasti myös olen käynyt paikassa, jossa laittaja sai aina kynsinauhoihini vähintään yhden kipeän repeämän.

Kivutonta laittaminen ei aina ole, se on ymmärrettävä. Nimittäin jos kynnen ja akryylin väliin pääsee ilmaa (esim. repsottavasta reunasta tai muusta tällistä johtuen), akryylin hiominen ilmakohdan päältä sattuu vähäsen. Se ilmeisesti kuumenee se taskuun jäänyt ilma. Koska noita taskuja ei saa olla, hyvä laittaja puhkaisee syntyneet ilmataskut ja ottaa vanhaa akryyliä siltä kohdalta pois reippaammin ihan oman kynnen pintaan asti. Ehdottoman fail on se, jos ilmatasku kynnessä johtuu siitä, että se tuli siihen jo kynsiä laittaessa. Niin ei saisi käydä.


Jokaisella kynsiteknikolla on oma kädenjälkensä, joka ei liity varsinaisesti laatuun. Jotkut esim. tekevät liian teräviä, kun haluan suunnilleen ovaalit, jotkut taas päinvastoin. Hyvä kynsimuotoilija oppii asiakkaansa mieltymykset – ja hyvä asiakas kertoo kohteliaasti, jos kynsistä ei tullut ihan sen muotoiset kuin haluaa. Niitä voidaan vielä fiksata paikan päällä muotoiluvaiheessa. Kaiken lisäksi kynsimuotoilijoiden käsiäala vaihtelee vielä kiireen mukaan... Tässä pari esimerkkiä muutaman eri tekijän kynsistä, nuo postauksen ylimmässä kuvassa olevat ovat eri tyypin käsialaa josta ei tuon tarkempaa kuvaa mulla enää ole.






Olen itse kokenut itselläni parhaiten toimivaksi sen, että kynnet tehdään tippien sijaan muoteilla, kun laitetaan uudet kynnet tai joku katkeaa. Laadukas tekijä osaa molemmat tekniikat, eikä epäröi käyttää asiakkaan niin halutessa muotteja (jos vain oman kynnen pituus riittää). Hyvä tekijä saa tehtyä muotilla hyvinkin lyhyeen kynteen akryylit.


Kynsihuollon lopuksi (jos kyseessä ei ole mikään ranskalainen manikyyri –viritys) tulee kyseeseen lakkaus. Tätä ei tulisi ylenkatsoa, se on ihan oikeasti tärkeä juttu, että se tulee tehtyä huolella. Akryyleissä kynsilakat pysyvät parikin viikkoa. On kamalaa, jos joudun lähes heti studiolta lähtemisen jälkeen lakkaamaan kynnet itse uusiksi. Erityistä plussaa täytyy antaa eräälle kynsiteknikolleni, joka ilman eri kustannuksia lakkasi kynteni aina kahdella värillä ranskalaisittain: esim. kynsi muuten musta mutta kärki ranskalaisesti lakattuna pinkki. Tätä ei voi vaatia, jos et ole koristelusta erikseen maksanut, mutta siksipä juuri kyseiselle kynsiteknikolle kuuluu suuren suuri kiitos lisämaksuttomasta lisäpalvelusta. Se oli kalleimpia kokeilemiani paikkoja, mutta tuo lisäsi entisestään fiilistäni siihen, että saan palvelua koko rahan edestä.


Pelkät random-diipadaapamerkit kynsilakkatelineissä eivät nostata luottamustani kynsistudioon. Olen paljon enemmän mielissäni, jos samalla pääsen kokeilemaan vaikkapa OPI:n, Color Clubin tai Orlyn uusimpia lakkakokoelmia. Niinhän se on, että rakennekynsissä pysyy mikä tahansa lakka, mutta silti paikka on sitä laadukkaamman oloinen, mitä laadukkaampia/tunnetumpia merkkejä käytetään. Myös värivalikoima tulisi olla laaja. Nykyään, kun asiakkaina käy muitakin kuin turkistätejä, pitäisi studiosta löytyä jotain muutakin kuin miljoonaa eri sävyä akselilla creme-punainen-viini.


Kynsistudion sisustus on minulle merkittävä asia. Se ei saa olla liian kliinisen hoitolamainen, vaan jotain eleganttia, hillittyä koristeellisuutta kaipaan. Ikivanhat kalusteet - ja erityisesti laitteet - eivät houkuttele, samoin kartan epäsiisteyttä. Jos minulla olisi kynsistudio, haluaisin, että se näyttäisi asiakkaasta houkuttelevalta. Ihmettelen, kun näen studioita, joissa tätä ei ilmeisesti hirveästi ole ajateltu. Tai sitten makuni vaan poikkeaa niin suuresti studion omistajan mausta. Jotkut paikat näyttävät aivan värioksennuksilta. Itse en sellaisiin ole mennyt sisäänkään, tuppaavat olemaan samalla myös niitä halvimpia. Halpakin sisustus on mahdollista toteuttaa hyvällä maulla...


Ilmapiiri kynsistudiossa on tärkeä. Istut joka tapauksessa paikallasi tunnista pariin, joten olisi se ihan kiva muutama sana vaihtaa. Kynsiteknikon tulisi lukea asiakastaan - jotkut eivät halua sen kummemmin jutella, toiset taas (kuten minä) kokisin oloni hyvin vaivautuneeksi, jos koko session aikana vaihdettaisiin vain pari lausetta. Ymmärrettävästi monet menestyneet ja taitavat Suomessa kynsiä tekevät ihmiset ovat Virosta tai Venäjältä eivätkä siten puhu täydellistä suomea, mutta se ei haittaa. Tärkeintä, että yrittävät, ja että koen tulleeni ymmärretyksi. Kerran kävin huollossa Lontoossa. Oli ikävää, ettei aasialainen tekijä jutellut kanssani mitään. Paikan miespuolinen omistaja sentään tuli juttelemaan englanniksi kanssani.


Asiakkaana muista kertoa, mitkä ovat juuri sinun ensisijaiset toiveesi, mihin haluat kiinnitettävän huomiota ja mikä on ollut aiemmissa paikoissa mahdollisesti ongelmana jos sinulla on ollut kynnet aiemminkin. Tämän voi tehdä haukkumatta ja nimeämättä aikaisemmin käyttämääsi paikkaa. Täydellisiin kynsiin tarvitaan myös tarvittavan kattavasti ilmaistut toiveet. Kaikkea ei myöskään voi saada kerralla - esimerkiksi akryylin on oltava riittävän paksu, jotta se kestää, eikä pituus voi olla ihan ääretön.

Nämä olivat siis subjektiivisia näkemyksiäni, ammattilainen en alalla ole enkä ole koskaan teoriaa opiskellut muuten kuin asiakkaan tuolissa istumalla. Tuliko näkemyksiä lukijoilta?

torstai 15. marraskuuta 2012

Kasapäin No7-uutuuksia

No7:n tuotteista minulla ei aiemmin ollutkaan kokemusta. Olihan toki nähnyt niitä joskus Sokoksella ja tiennyt merkin olevan jotenkin Bootsiin yhteydessä, mutta mitään sen konkreettisempaa kokemusta linjasta minulla ei ollut. Olen tietysti kuullut klassikkomaineessa olevasta No7 Protect & Perfect Intense Beauty Serumista, mutta siitäkään ei käyttökokemusta minulla ole. Niinpä olinkin iloissani, kun sain tässä syksyllä kutsun kahteen No7:n lanseeraustilaisuuteen.


No7 oli tosiaan poissa Suomen markkinoilta jonkun aikaa, mutta palasi tänä syksynä takaisin. Minulle sarjasta tulee vahvasti Lontoo-fiilis, koska Boots, jonka alla No7-merkki on, on vain niin jotain brittiläistä kuin olla voi. Tänä vuonna No7 täyttää 77 vuotta.


Ensin lanseerattiin uudelleen Suomessa ihonhoitolinjat. Bloggaajatapahtuma oli Glo-hotellin sviitissä - juu, juuri se sama huumekuolemapaikka. En tiedä tosin, mikä Glo-hotellin useammasta sviitistä on juuri se sviitti. :) Kaikenlaisia mömmöjä siellä tuli kyllä kokeiltua. Esittelyssä oli täysin uusi Beautiful Skin -linja, mutta myös muut tuotteet olivat saaneet uutta ilmettä. Beautiful Skin -linja on lähinnä nuorille aikuisille suunnattu - tai ehkä käänteisemmin sanoen, ei ainakaan anti-age-sarja. Tähän viittaa myös se, että Suomeen ei tullut sarjan kolmen ihotyypin vaihtoehdoista ainakaan toistaiseksi kuin kuivan/erittäin kuivan ja normaalin/kuivan ihon tuoteperheet.


No7:n ihonhoitotuotteita saa maahantuojan mukaan suurimmista Sokoksista (kuten silloin aiemminkin sai, kun olivat markkinoilla), Helsingin keskustan ja Tapiolan Stockmannilta, K-Cittarista, Anttilasta, Prismasta, Carlsonilta, Veljekset Keskiseltä ja Kicksistä. Beautiful Skin -linjan tuotteet maksavat Suomessa 7,90-15,90 euroa.

Tarjoilutkin olivat loistavat, mutta bloggaajia hemmoteltiin myös testituotteiden muodossa.
 


Silmänympärysvoide Beautiful Skin Vitality Eye Roll-on (13,90 euroa) on putkilossa, jossa on kolme metallikuulaa. Parhaimmillaan tämä on virkistävänä aamukäytössä, jääkaapissa säilytettäessä. Rullat ovat äärimmäisen kivat, mutta pitää muistaa pitää huolta siitä, että silmänympärysiho on täysin puhdas. Muutoin kuulat rullaavat bakteereita sisälle putkiloon.


Silmämeikinpoistoaine Beautiful Skin Eye Make-Up Remover (7,90 euroa, 100 ml) on kaksifaasinen, siis ravistettava ennen käyttöä. Minulla kirvelee silmät aika herkästi näiden kaksifaasisten kanssa, mutta tämä ei aiheuttanut kirvelyä. Puhdistusteho oli hyvä, mutta silti silmämeikinpoistoaineesta jäi minusta hieman liian öljyinen tuntu. Silmämeikinpoistoaine on aina kompromissi, parhaiten puhdistavat ovat öljyisen tuntuisia. Hinnalla ei ole pilattu.


Beautiful Skin Cleansing Lotion kuivalle/normaalille iholle oli hyvä perusputsari (7,90 euroa 200 ml). No7:n Beautiful Skin -sarjan logiikkaan kuuluu, että puhdistustuotteen jälkeen ei tarvitsisi käyttää erikseen mitään kasvovettä. Itsehän olen tottunut läträämään mieluummin usealla tuotteella (vaikka koko kööri - erillinen meikinpoistoaine, kasvoputsari, kasvovesi), joten kasvovesihän minulla on totutusti tämän parina aina ollut. Sillä saa irrotettua viimeisetkin meikinrippeet, joita aina hieman tälläkin tuotteella jää, jollet pese kasvojasi superhuolellisesti hiusrajoja jynssäten. Tähän mennessä yksikään puhdistustuote ei ole läpäissyt tuota Clinique Clarifying Lotion -testiä, vaan aina pumpuliin jää jotain kasvoille kuulumatonta, ellei kasvoja pese useaan kertaan tai hermoja raastavan kauan. Näinpä  Beautiful Skin Cleansing Lotion ei jää mitenkään kakkoseksi perushyville kasvoputsareille. Meikittömän ihon tämä pesee oikein puhtaaksi, ei kuitenkaan narskuvan puhtaaksi vaan pehmeäksi jättäen. Paksun pakkelikerroksen kanssa iltapesulla suosittelen kyllä äärimmäisen huolellista pesua, jos tätä käyttää ainoana puhdistustuotteena. Tuote tulee jäämään minulle vakikäyttöön kylppäriin saman tien, mutta ei kylläkään ainoana puhdistustuotteena.



Sain testattavaksi myös päivävoiteen kuivalle tai hyvin kuivalle iholle (13,90 euroa, 50 ml). Beautiful Skinin kaikissa päivävoiteissa on SPF15-suojakerroin, joka on meille suomalaisille ihan järkevä jopa talvella. Tykkään kovasti tuosta pakkauksesta, se ei näytä Pirkalta eikä apteekkituotteelta mutta on silti hillitty, klassinen ja puhtaan ja raikkaan oloinen.

Juu, kyllä, mulla on järjetön pakkomielle arvioida aina myös tuotteiden ulkonäkö. Siitähän me maksamme myös. Lähes jokainen kiinnittää huomiota mös pakkaukseen, vaikkei se olisikaan ostopäätöksen ratkaisevimmasta päästä. Ja onhan se nyt kiva, jos 14 euroa maksava päivävoide saa näyttääkin hyvältä!

Mutta ne fiilikset? Ihme kyllä, tämä ei ollut liian tuhtia minulle. Vaikka ihoni on pintakuiva sekaiho, näin talvemmalla sille kelpaa myös tämä oikein passelisti. Voide imeytyi hyvin nopeasti eikä jättänyt kiiltävää pintaa. Vielä en ole huomannut rullaantumista meikin alla, mutta toisaalta olenkin aina käyttänyt välissä primeria.


Beautiful Skin -linjan ehdoton ykköstuote on kuitenkin minulle Beautiful Skin BB-Cream (15,90 euroa 40 ml). BB-voiteesta on Englannissa myynnissä kolme eri ihotyypin mukaan suunnattua vaihtoehtoa. Meillä Suomessa näistä on myynnissä keskimmäinen, kuivalle/normaalille iholle tarkoitettu. Toiset kaksi olisivat kuivalle/erittäin kuivalle ja normaalille/rasvoittuvalle iholle.

Tykkäsin tästä BB-voiteesta. Se peittää ihan kivasti, jonkin verran enemmän kuin sävytetty kosteusvoide. Pieniä epätasaisuuksia saan piilotettua, ja se tärkein onnistuu - eli ihon sävyn tasoittaminen sellaiseksi, ettei T-alue kiillä ja punoita kuin jollain pahemminkin alkoholisoituneella Kallion kasvatilla. Kosteusvoidetta en alle tarvinnut, joskus käytin, riippuen kiireestä ja ihon kunnosta ylipäätään. BB onnistuu tehtävässään kevyenä meikkipohjan vaihtoehtona.

Valitettavasti joudun sanomaan tästäkin tuotteesta, että sävy on liian tumma suurelle osalle suomalaisia - ainakin minun kuulemani ja näkemäni perusteella. Kosmetiikkablogiskenessä ja blogien kommenteissa aika moni valittaa kaikkien länsimaisten BB-voiteiden olevan liian tummia. No7:n sävy Fair alkaa varmaan nyt olla liian tumma minullekin, mutta alkusyksystä meni vielä. En siedä yhtään omaa ihoani tummempaa lopputulosta, joten näin syksyllä tämä on siinä ja siinä pysytynkö vielä käyttämään. Kesällähän sävy on minulle oikein passeli. Mikäli Garnierin BB on sopivaa tummuusastetta, tämän luulisi käyvän sinulle myös.

Hintaa No7:n BB:llä on 15,90 euroa. Hinta on minusta aika perus. Ei kallis, mutta ei huomiota herättävän halpakaan. Sellainen, että ennen ostopäätöstä lukisin kyllä tuotteesta blogiarvioita. ;)

Nyt vähän sivuraiteelle, joskin krusiaalisti tähän BB-voiteeseen liittyen.

Olen aiemminkin kirjoittanut länsimaisista BB-voiteista, ja aina maininnut, että minulla ei ole kokemusta aasialaisista. Nyt on. Ihana Milla lähetti minulle pari samplea Holika Holikaa. En tiedä kuinka vahvasti Holika Holika edustaa juuri sitä aidointa BB-maailmaa, mutta pari huomiota tein verrattuna meidän BB-voiteisiin. Ensinnäkin, ikävästi Holika Holika vaatii alleen primerin, ihan niin kuin Milla minulle kirjeessään sanoi. Mutta primerin jälkeen, jessus mikä silkkinen levittyvyys! Aivan uskomattoman silkkinen! Voide on harmaata purkissa, mutta ei tee kasvoista harmaan tai tunkkaisen näköistä. Tämä kuulemma on BB-voiteille ominainen piirre, näyttävät harmaammilta kuin todellisuudessa ovat. Mattapinta kesti lähes koko päivän. Ei tietenkään niin matta lopputulos tule kuin normaalilla meikkivoide-puuteri-yhdistelmällä. Loppujen lopuksi kuitenkin Holika Holika oli mielestäni enemmän lähellä meikkivoidetta kuin sävytettyä kosteusvoidetta, länsimainen BB taas enemmän lähellä sävytettyä kosteusvoidetta. Tämä on se ratkaisevin ero Holika Holikan ja länsimaisten BB-voiteiden välillä mielestäni. En ole niin INCI-tietoinen, ettäkö osaisin sanoa kumpi hoitaa enemmän. SPF-kerroin Holika Holikassa on tähtitieteellinen 42.

No, all in all? Rakastuin tuohon Holika Holikaan. Tuon perusteella testaan mielelläni muitakin aasialaisia. Mutta, loppujen lopuksi se, mikä minulla kulkee mukana töissä, on länsimainen BB-voide - tänä syksynä ollut joko tämä No7 tai IsaDora. Helpompi levittää kiireessä, ei vaadi pohjustajaa alleen eikä peitä niin paljoa, ettäkö tarvitsisi pelätä rajoja vaikka levittäisi huonossa valossa taskupeilin kera. Molemmille on paikkansa. Holika Holikaa olen käyttänyt mieluummin tilanteissa, kun laitan päälle ihan puuteriakin hiukkasen, mutta haluan silti kevyen pohjan.

Tuossa nuo ihonhoitopuolelta testiin saamani tuotteet. Vielä haluaisin mainita muutamasta muusta minua kiinnostavasta jutusta, joita meille esiteltiin. 

2013 myyntiin on tulossa Beautiful Skin Hydration Mask (14,90 euroa 100 ml). Tästä minulla ei valitettavasti ole kuvaa, kun ei kuvaa ole maahantuojan aineistopankkiinkaan tullut. Joka tapauksessa, kosteuttavat naamiot ovat loistava pelastus talvisaikaan, kun väistämättäkin jossain vaiheessa ihonhoito jää jälkeen ihon tarpeista. Juuri kukaan meistä ei ole ympäri vuoden sataprosenttisen täydellinen ihostaan huolehtija. Vaikka tuote on tarkoitettu kuivalle ja erittäin kuivalle iholle, pintakuivalle iholle se sopii myös varmasti silloin tällöin käytettäväksi - erityisesti talvella, kun iho kaipaa enemmän kosteutta, vaikka ihotyyppi ei kuiva olisikaan.

Kuva: No7 (Transmerin kautta)

Kuivan ihon sarjasta löytyy tällainen festari-ihmisen pelastaja. Putsari ilman vettä. Vesihän kuivattaa, siksi tämä on siellä kuivan ihon tuotteissa - mutta tämähän on loistava juttu myös vedettömiin olosuhteisiin! Hierotaan kasvoille ja pyyhitään pois. Beautiful Skin Cleansing Balm maksaa 7,90 euroa (150 ml).




Seuraavalla kerralla aterioitiin A21-cocktailbaarissa...


...alkoholittomin drinkein tosin, mutta voi, miten nättejä. Tulee ikävä omia baarityövuosia. :)


Ihonhoidon uudelleenlanseerauksen jälkeen nyt marraskuussa No7 toi myös meikit hyllyilleen. Näin alkuun myyntipaikkana on ainakin Sokos, mutta pikkulinnut visersivät mahdollisesti laajentamisesta mm. Stockmannille. Tämän hetken tilannetta en tiedä.


No7:n meikkilinjasta on haluttu tehdä simppeli. Valinnanvaraa on, mutta ei niin paljon, ettäkö hyllyn edessä tarvitsisi viettää varttitunteja pohtien, mikä kaikista vaihtoehdoista on itselle paras ja mitä pieniä eroja eri tuotteilla on. Kosmetiikkanarkkarin mielestä kokoelmasta puuttuu paljon ja valikoima on liiankin suppea ainakin värimaailmaltaan, mutta tuo simppeliys on toki tavallisen kuluttajan kannalta monesti erinomainen juttu. Kaikille tämä ei ole intohimo ja harrastus, joillain voi olla vähän terveempikin suhtautuminen kosmetiikkaan. Kuulemma.


Kaikki No7-meikkituotteet maksavat alle 20 euroa kappaleelta.


Fanomenal Lashes on No7:n tuuheuttava maskara. Hintaa tällä on 17,50 euroa, ja se on No7:n ripsareista kallein (hintahaarukka 14,90-17,50 euroa). Ensisijaisesti tämä on tuuheuttava - ihan rehellisesti paksuntava. Minä olen aina ollut enemmän pelkästään pidentävien ja vain hieman tuuheuttavien ystävä, joten minulle varmasti No7:n Extreme Length Mascara olisi se oikea. Tällä saan vain sotkua aikaan. Voi kyllä johtua harjankäyttötaidottomuudestanikin, tässä on hyvin erikoinen harja, jolla harjaantunut käyttäjä voisi saada paljon parempaa jälkeä aikaan:


Harja on tuollainen DNA-kiehkura, jossa on päässä karvoja. Tällä saa pakattua ripselle väriä kyllä julmetusti.


Tämä oli varsin mielenkiintoinen uutuus. Colour Calming Primer (13,50 euroa 40 ml) on vihreää, ihan tuon putkilon väristä voidetta, joka neutraloi punaisuutta. Aiemmin olen kokeillut vain nappi- ja stickimuodossa olevaa, tahmeampaa tavaraa. Tunnettu tosiasia on se, että vihreä neutraloi punaista. Näin ne opettivat jo ihan pientä Soniaa. Joku minua fiksumpi voi sanoa, miksi. Vihreyttä ei kannata pelätä, ei se vihreän näköiseksi jää iholla, jos nyt et levittämättä laikuksi jätä. Tämä primer on nimensä mukaan pohjuste, tähän siis meikki päälle. Itse olen laittanut vain punottavalle T-alueelle, eihän tässä muuten ole mitään järkeä. Testasin tätä myös niin, että levitin vain toiselle puolelle T-aluetta. Ihon sävyeron kyllä huomasi, mutta se ei ole mitenkään räikeä.



No7 Moisture Drench Lipstick (10,90 euroa) on todellakin kosteuttava. Se ei ole tahmainen vaan juurikin pehmeän kosteuttavan tuntuinen huulilla. Mattaisampi ja kuivampi koostumus pysyisi paremmin, kuten aina huulipunissa. Bloggaajatilaisuudessa minulle laitettiin jotain helmiäisempää punaa, ja sen kestosta yllätyin. Nyrkkisääntö kun on aina se, että mitä mattaisempi tulos, sitä parempi pysyvyys. Kiilto, wet-look, shimmerit, ne ovat kaikki sellaisia, joita täytyy lisätä useasti päivän aikaan. Harmi, etten millään muista kokeilemani sävyn nimeä! No, kotiin sain testiin tulipunaisen sävyn Siren. Punainen sävy tässä laadussa kyllä kuluu ihan nätisti vaikkei mattapunalle vedäkään vertoja pysyvyydessä. Tämä punainen himmenee huulillani tasaisesti kauttaaltaan eikä sillä tavalla kuin mattaisemmat, jotka häviävät ensin huulten keskeltä jättäen reunat kuitenkin yhä juuri laitetun näköisiksi. Miellän tämän huulipunalaadun ehdottomasti arkipunaksi, juuri pehmeytensä ja keveytensä takia.



 Meikkipuolen parasta antia olivat kuitenkin luomivärit. Stay Perfect Eye Shadow Trio maksaa 14,50 euroa. Luomivärejä on vain kolmikoissa, ja niiden sävyt sopivat hyvin yhteen. Mitään räväkkää ei ollut, vaan enemmänkin perusturvallisia, harmonisia kokonaisuuksia. Swatchailin kai ihan kaikkia sävyjä kädelle. Kolmikkoja on kuusi. Yhden kolmikon yksi sävy oli huonompi laadultaan, hileinen, mutta muuten kaikki olivat erinomaiselta vaikuttavia matta-, helmiäis- tai jopa pehmoisen satiinisia koostumuksia ilman glitterhileitä tai liian isoja hilepartikkeleita. Kotiin minulle mukaan pääsi porukan ainoa mattakolmikko, harmaa Classic Matte. Keskimmäinen sävy taittaa aavistuksen khakiin, ylin taas on persikkaisempi ja sopiva kulmaluulle ja silmän sisänurkkaan.



Vaikka luomiväreissä hurjat sävyt loistivat poissaolollaan, kynsilakkasävyt olivat aika kivoja. Sieltä löytyi turkoosia, violettia ja kultaa. Minulla kynnet oli lakattu ennen blogipressitapahtumaa, mutta moni muu otti kyllä lakkauksen siellä No7:n lakoilla, kosmetologiopiskelijoiden tekemänä. Lakat maksavat 7,90 euroa kappaleelta, ja niissä oli muuten todella leveä, littana sivellin.

Muita erityisesti minua kiinnostavia juttuja meikkipuolelta olivat irtopuuteri ja silmänrajaustussi. Irtopuuteri tuntui todella pehmeän samettiselta ja tussi... no, pitääkö tätä edes perustella. Tussifaniksi minut tietävät kaikki blogiani vähänkään pidempään lukeneet.

Kaiken tämän kokemuksen jälkeen, kenelle minä koen näiden esiteltyjen No7:n tuotteiden profiloituvan parhaiten? Minun mieleeni tulee teini-ikänsä jo hyvissä ajoin ohittanut noin 25-35-vuotias nainen, joka arvostaa tiettyä hillittyisyyttä pakkauksissa, muttei silti syystä tai toisesta katso kaipaavansa selektiivistä kosmetiikkaa, vaan haluaa kohtuuhintaista, simppeliä kosmetiikkaa ja ihonhoitoa. No7:llä on myös vanhemmille suunnattuja tuotteita, mutta tämä siis näiden minun mielikuvieni perusteella. En tietenkään näe, etteivätkö tuotteet olisi oikein sopivia myös nuoremmille, mutta mielikuvamarkkinointi ja räikeiden värien puute loi minulle tällaisen käsityksen. Joka naisen kosmetiikkaa, taidettiin jossain pressimateriaaleissa tai PR-tilaisuudessa sanoa.

No mitäs te, kokemuksia No7:n tuotteista nyt tai aiemmilta vuosilta?