sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Kauneusmessut 2012, osa 4

No joulun pyhinä piti vielä vääntää valmiiksi yksi kauan seissyt postaus. Kyllä, kyse on lokakuun messuista, hieman on ehtinyt aikaa vierähtää ennen kuin sain loputkin kuvat ulos. Mutta ollaan sentään vuoden 2012 puolella vielä! :D Tässä vielä siis vähän kuvasatoa messuilta: bodypaintingin ja maskeerauksen SM 2012. Kuvat saa klikkaamalla suuremmaksi.

Bodypaintingin SM-kisoissa teemana oli avaruus.

Toiseksi sijoittunut työ

Ican työ

Stemin työ

Voittajatyö. Valitettavasti kuvani ei anna sitten minkäänlaista oikeutta. Vasta läheltä katsoessa erotti todella tarkan maalaustyöskentelyn.

Kolmanneksi sijoittunut





Kärkikolmikko

Valitettavasti tässä oli vain osa, ja kaikkien näidenkään blogeja en varmaan osannut linkittää. Tässä vielä linkki tuomaristossa toimineen Saaran juttuun aiheesta. Mukana oli myös Lenore, jonka työstä en saanut yhtää onnistunutta kuvaa, höh.

Sunnuntaina oli vuorossa maskeerauksen SM-kisat, joissa oli kaksi sarjaa. Oppilassarjassa teemana oli prinsessa, ammattilaissarjassa CSI.






Tämän työn tekijän blogin löysinkin, tämän linkin takaa






Toiseksi tullut työ oli mun henkilökohtainen suosikkini näistä.


z
Voittajakolmikko oppilassarjassa







Voittajatyö oli kyllä mun lemppari näistä.


Voittajakolmikko ammattilaissarjassa


Jotain tuli shoppailtuakin, joo. Kynsipainotteista tällä kertaa. Zoyalta ostin kaksi kynsilakkaa, China Glazelta yhden magneettilakan. Seche Viten päällyslakat maksoivat 4 euroa kappaleelta, niitä hamstrasin kaksi. Myös tuollainen iso kynsikiekko tarttui mukaan, samoin kasa pieniä. Hiusväri oli pakko-ostos, oli nimittäin aivan pakko värjätä jäätävä juurikasvu pois. Pieni musta härveli kuvassa on magneetti on Peggy Sagelta, sillä saa tähtikuvioita magneettilakkaan. Inglotilta ostin yhden violetin ripsivärin, mutta valitettavasti se ei ollut niin näyttävä ripsissä kuin olisin toivonut.


torstai 27. joulukuuta 2012

Denova Pro Normalizing Serum

Sain Face Helsingiltä testattavakseni valitsemani tuotteen Denova Pro -merkiltä. Minua kiinnosti eniten normalisoiva seerumi, ja tätä olen nyt sitten testaillut jo jokusen tovin.


Ensimmäisessä testirupeamassa syksymmällä käytin tätä silloin tällöin. Käyttö ei ollut kovin aktiivista, joten en vielä tuossa vaiheessa halunnut kirjoittaa tuotteesta arviota. Ainoa asia, jonka huomasin oli se, että kun lopetin tuotteen käytön kokonaan, muutama todella ikävä näppylä ilmestyi. Se tosin sattui sellaiseen aikaan, että hormonitkin saattoivat vaikuttaa. Nyt viimeisen noin kuukauden ajan tämä on ollut tehokäytössä, jotta näkisin, onko tällä merkitystä ihoni kannalta suuntaan tai toiseen.

Minullahan siis on pintakuiva sekaiho. Olen käyttänyt normalisoivaa seerumia T-alueelle, joka on minulla tietysti se epäpuhtain. Käytän tuotetta täysin puhtaalle iholle, ennen kosteusvoidetta. Välillä, joskaan ei aina, seerumi tuntuu iholle levittäessä hieman nipistelevän.


Vaikutukset eivät ole mullistaneet maailmaani. Tilanne on joka tapauksessa se, että ihoni on voinut oikein hyvin tämän viimeisen kuukauden. Ei näkyvää pintakuivuutta, ei juuri näppylää missään. Toisaalta myös ihonhoitorutiinini ovat olleet säännöllisiä verrattuna aikaisempaan syksyllä vallinneeseen kosmetiikka-anemiaani, jolloin myös ihonhoito kärsi. En osaa sanoa kuinka paljon itse seerumilla on ollut vaikutusta, mutta ainakin tämä seerumi on toiminut siinä kombinaatiossa, mitä nyt olen ihonhoitooni käyttänyt. Normaaliin arkeeni verrattuna minulla on ollut käytössä enemmän rasvaisen tai sekaihon erikoistuotteita ja toisaalta taas olen kokeiluluontoisesti (plus rahanpuutteesta) jättänyt hetkeksi kokonaan rakastamani Cliniquen Clarifying Lotionin, joka hieman saattaa ihoani ärsyttää, vaikka monen vuoden jälkeen ihoni onkin täysin tottunut sen alkoholipommiin.

Iho on hyvässä kunnossa siis. Mutta kuinka suuri osa merkitystä on tällä seerumilla? Vaikuttaako se itse ratkaisevasti, ratkaiseeko tällä hetkellä käyttämäni kombinaatio vaiko eniten se, että ihonhoito on säännöllisempää? Yksi ihan selkeä heti näkyvä vaikutus tällä joka tapauksessa on. Ainakin itselläni tämä supistaa mustapäitä hetkellisesti heti levittämisen jälkeen.


Tuotteen INCI-listasta näkee, että tässä ei ihan hirvittävästi ainesosia ole. Niinpä tällainen ei-INCI-fanaatikkokin jaksoi selata listan läpi. Paketin kyljessä vaikuttaviksi aineiksi mainitaan sinkki, lakritsiuute, E-vitamiini, provitamiini B5 ja kasviproteiinit. Löysin muuten kyllä kaikki luvatut ainesosat listalta, kasviproteiinit jäivät vähän epäselväksi. Ensimmäisenä listalla on kyllä maitoproteiini, mutta ainakin kasvissyöjän mielestä lehmä ei ole kasvis. :D Sinkki on INCI-listalla veden jälkeen neljäntenä (kun eliminoidaan se, että Propylene Glycol on listalla kahdesti...) ja pikaisen Paula Begounin INCI-oppaan referoinnin perusteella sinkki sinänsä on jees mutta tuossa muodossa (Saccharomyces Zinc Ferment) se ei kuitenkaan välttämättä ole todistetusti mitenkään toimiva, antioksidantti mahdollisesti kuitenkin. Lakritsiuute (listalla viidentenä) sen sijaan näyttäisi olevan jopa todistetusti tehokas, tulehdusta poistava. B5-vitamiini tulee INCI:ssä heti tuon jälkeen, Panthenol. There is no current research showing this to be an effective treatment for acne, but there is a small amount of research showing that it can be effective for hydration and wound healing (lähde). Eli eipä pahasta ainakaan. E-vitamiini (Tocopheryl Acetate) on listalla taas heti tuon jälkeen, eli veden jälkeen seitsemäs, ja se taas on tutkitusti tehokas antioksidantti. Kävin INCI-listaa läpi, mutta en löytänyt selitystä sille, miksi tuote hieman nipistelee. Mitään sellaista se ei sisällä, minkä pitäisi tuon Paulan INCI-käsikirjan mukaan ainakaan ärsyttää, eli siitä ei vastausta löydy. Samoin en keksi suorilta, mikä noista ainesosista on se, joka tekee saman tien ihohuokosia näkyvästi supistavan vaikutuksen, keksisikö joku muu?

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Make Up For Ever Black Tango Palette

Tämä MUFE:n syksyn Black Tango -kokoelman kaunokainen on vilahtanut jo parissakin blogissa. Itse satuin myös saamaan Black Tango -kokoelman nimikkopaletin blogini kautta, ja katsokaapa, eikö ole niin tasan tarkalleen minun näköinen design luomiväripaletilla?


Että huh huh. Jos minä olisin luomiväripaletti, näyttäisin toivottavasti tuolta. Ja jos maksaisin luomiväripaletista hunajaa (yli 70 euroa taitaa tämän arvo olla), toivoisin todellakin sen myös näyttävän hyvältä, ja sitä tämä tekee. Tsiisus. Katsokaa nyt. Ooh! Jos Dioritkin näyttäisivät tuolta, 65 euron hinta sattuisi paljon vähemmän. Makuasioitahan nämä ovat, mutta tämä osui ja upposi minun kohdallani.


Luomiväripaletin saadessani en heti ehtinyt sitä sen tarkemmin tutkia ja kuvittelinkin kyseessä olevan jauhemaiset luomivärit. Tarkempi tutkiminen paljastaa kuitenkin, että kyseessä onkin voidemainen, MUFE:n Aqua Cream -luomivärejä sisältävä paletti.


Paletin sävyt ovat erillisten kansien alla. Sävyissä on tummat, lähes mustat punainen, vihreä ja sininen sekä vaalea creme. Kaikki sävyt ovat hohtavia. Omassa kappaleessani tuon vaalean sävyn korkki on kai ollut jo alkujaan hieman huonosti kiinni ja päässyt hieman kuivumaan, sillä se näytti jo alunperin tuolta. Paransin tilannetta sillä, että yritin vielä kokeilla, saako napit irrotettua paletista. Ei saa. Eikä kannata yrittää, kansi menee sen jälkeen yhä huonommin kiinni. Tällaista väkivaltaa en tekisi itse ostamalleni paletille, nyt meni sitten tieteen nimissä... No, vahingossa.


En tiedä johtuuko tuosta viallisesta kannesta, mutta mielestäni vaalea, kermainen väri oli koostumukseltaan muita vähäpigmenttisempää. Se myös kuivuessaan jäi vähän tahmaiseksi, kun taas muut sävyt ovat superpigmettisiä ja kuivuvat todella kestäviksi eikä lainkaan tahmaisiksi. Sävyt eivät minulla ainakaan kerry luomivakoon, minulla kyllä ei ole kovin rasvaiset luomet. Huonot voidemaiset luomivärit kyllä tekevät minun kohtuullisen helpoilla luomillani tuota luomivakoon kertymistä, nämä eivät. Todellakin tekevät mitä lupaavat, kuivuvat vedenkestäviksi. Swatch-kuvassani kaikki sävyt ovat ilman mitään pohjustetta.

Työstäminen onkin sitten vähän hankalampaa ihmiselle, joka on tottunut tavallisiin nappiluomiväreihin. Näin tummalla sävymaailmalla tosin onnistuu parhaiten smoky eye -tyyppinen meikki, ja siihen tyyliin näitä onkin sitten taas oikeastaan aika helppo levittää. Olen käyttänyt mukana tulevaa sivellintä, se toimii oikein passelisti. Paletin paras puoli on se, että sillä saa kestäviä, voimakkaita ja vähän erilaisia smoky eye -meikkejä. Samalla se on kuitenkin paletin huono puoli - ainakaan minun taidoillani näitä voi käyttää vain tietyn tyyppisiin meikkeihin. Jos smoky eye tai koko luomen tummana kattava meikki on mieleen, tämä on nappivalinta. Kestoa äärimmilleen testatakseni tein itselleni yhden meikin ilman ripsiväriä niin, että jätin sen yöksi (älä nuku meikit päällä, jollei sinulla ole tieteen nimissä -perustelua, toim. huom. :D). Kesto on julmetun hyvä. Aamullakin meikki oli vielä intensiivinen.

Paletista minua ennen ovat kirjoittaneet ainakin Eiko, Pumpulipupu ja Elisa, käykää tsekkaamassa heidänkin arvionsa!

MUFE:sta vielä sen verran, että vaikka voidemaiset luomivärit eivät olisi sinun juttusi, MUFE:n luomivärit kannattaa katsastaa. Niissä on loistava pigmentti ja upeita sävyjä. Mattasävyissä on jopa niin yllättävä pigmentti, että niiden kanssa pitää vähän varoa, ettei jokainen meikki muutu iltameikiksi. :) Nappiluomiväri sävyssä 92 on jokaisen violettia rakastavan must-have. On varmaan kymmenes kerta, kun sitä kehun blogissani. Se aikanaan muutti käsitykseni luomivärien pigmenttisyydestä ja jyräsi heti alleen kaikki muut omistani tuhatmiljoonaa violettia luomiväriä. Löytyy minulta neljä muutakin MUFE-sävyä, kaikki ovat hyviä, mutta 92 on vaan jotain eeppistä.

Loppukevennys. Oli se sitten kissa kuka tahansa, aina niillä on pakkomielle linssiludeilla:


Mietinkin, missä vaiheessa tuo sivellin kääntyi väärin päin kuviin...

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Kuukauden yllättäjä: Yves Rocher Ultra Volume Mascara


Yves Rocherin Ultra Volume Mascara tuli minulle blogin kautta. Minulla on ilmeisesti järjettömän paha asennevamma tähän merkkiin - en edes Virven postauksen jälkeen ollut erityisen innostunut tätä testaamaan. Vaikka tiedän, että Virve kirjoittaa rehellisesti, edes nuo kehut eivät vielä innostaneet. Virvellä kun on niin nätit ripset jo valmiiksi, ajattelin. Meinasin jo heittää ripsivärin mappi Ö:hön testattavaksi sitten, kun joskus on todella tylsää eikä mitään uutta testattavaa. Kuitenkin kuulin lisää hehkutusta toiselta bloggaajatutulta ja ajattelin, että josko tämän nyt sitten testaisi heti, vaikka minulla onkin kasa muitakin juuri avattuja tai avattavia testiripsivärejä. Yves Rocherin meikeistä minulle ei ole koskaan jäänyt mitään erityisen hyvää kuvaa, mutta merkin testailu ajoittuukin minulla jonnekin tuonne ala-asteen ja yläasteen taitteeseen. Sen jälkeen olen ostanut merkiltä lähinnä vain suihkujuttuja. Lisäksi sana "volume" ripsivärissä aiheuttaa minulle vieläkin vähän ennakkoasennetta, liian monesti juuri volume-tyyppiset ripsivärit ovat olleet minulle huonoja koostumukseltaan. Onneksi tähän on tullut muutosta, kun on tullut testattua yhä useampaa eri laatua. Pelkäsin silti, että ripsiväri joko tekee minulle hämähäkkiefektin tai ei näytä tekevän juuri mitään.

No, kuinkas kävikään. Testasin samana päivänä kasan minulle testaukseen blogin kautta tulleita ripsivärejä. Tämä oli niistä halvimmasta päästä, jollei jopa halvin. Ja, päivän viidestä testaamastani paras. Se teki kaikkea: pidensi, erotteli, ei liimannut ripsiä kasaan vaan sopivasti tuuheutti niitä ja lisäksi toi sopivan verran paksuutta ripsiin lisää. Jos en olisi juuri laittanut ripsiväriä, olisin hieraissut silmiäni ihmetyksestä - siis hetkinen, oliko tämä tosiaan Yves Rocher? En ole sitä mieltä, ettäkö tämä olisi paras kokeilemani ripsiväri, mutta ehdottomasti jopa parhaimmasta päästä. En oikeastaan keksi, miten ripsiväri voisi olla minulle paljon parempi, muuta kuin tuomalla vielä vähän lisää pituutta. Pituutta ei voi koskaan olla liikaa.



Ehdottomasti suosittelen tätä ihmisille, jotka haluavat halvalla hyvää. Hinta on 12,90 euroa, eli ei mikään törkeän edullinen, mutta markettiripsivärienkin hinnat ovat nykyään kai aika pilvissä. 12,90 on todella vähän ripsiväristä, mutta olisin olettanut tuon maksavan vielä vähemmän, kun kyseessä on Yves Rocher. No, siellä on jatkuvasti tarjouksia, joiden avulla tuotteen hinta putoaa. Tämä on kyllä täyden hintansakin veroinen, ehdottomasti.

Tykkäsin perinteisestä harjasta, kuten tykkään yleensäkin. Harja on hieman tuollainen vyötärön omaavaksi muotoiltu, mutta muuten hyvin perus. Yksi huono puoli kuitenkin löytyy ilmeisesti pullon suun annostelijasta johtuen. Ottaessa harjan ulos, sen perässä tulee yleensä pitkähkö häntä ripsivärimassaa. Näin käy monilla ripsiväreillä, mutta tässä sitä massaa tuli häntänä enemmän kuin normaalisti. Ylimääräisen hännän voi kuitenkin pyyhkäistä sinne hylsyn suun sisäpuolelle, jolloin tuosta ei ole haittaa. Muista kuitenkin varoa, ettei massaa jää ripsivärin korkin kierteisiin, vaan todellakin pyyhit ylimääräiset sinne hylsyn aukon sisäpuolelle. Kierteissä oleva massa voi aiheuttaa lopulta ripsivärin nopeamman kuivumisen, samaan tapaan kuin kynsilakoissa.

Massaa joutuu jonkun verran kerrostamaan, jotta tulos on toivomani. Samaan tapaan massaa täytyy kerrostaa monella muullakin tykkäämälläni ripsivärillä, kuten FLE:llä, kun taas Lancômen ripsivärien kanssa muutama veto riittää. Olen siksi jo tottunut tuohon kerrostamisen tarpeeseen. Kerrostaminen onnistuu ilman paakkuja tällä YR:n ripsivärillä, niin kuin sen pitäisikin, jos massa on sellaista, että se vaatii kerrostamisen.

Voisinhan mä kuvankin ottaa, mutta nyt ei tähän hätään ehtinyt/jaksanut, koska omien silmien valokuvaaminen on ehkä blogin pitämisen ankeimpia asioita. :P Mulla kun ripsiväriarvostelujen kuvat eivät ihan hirveästi edes kerro... Keskihyvien ripsivärien erot ovat ottamissani valokuvissa olemattomat, ja eipä niitä eroja livenä ripsillänikään huomaa juuri kukaan muu kuin minä itse. Ainoastaan todella huonon ja hyvän ripsivärin välillä on radikaali ero ripsissäni ja ottamassani valokuvassa. Katsokaapa vaikkapa tämän linkin takaa löytyvän postauksen vertailua kasasta ripsivärejä, lopputulos tällä voisi olla ihan mikä tahansa tuon postauksen kuvista. :D

Linkittäisin Yves Rocherin sivuille, mutta tällä hetkellä Suomen sivut eivät toimi kunnolla. En löydä sieltä omalla selaimellani ripsivärejä lainkaan, kaikki meikkisivut heittävät 404-erroria. Korjaavat varmasti jossain vaiheessa, linkitän sitten suomalaiselle sivustolle. Menee kyllä varmaan joulun yli, tuskinpa siellä enää aatonaattona illalla kukaan nörtti on duunissa. Siispä linkit tässä brittisivustolle. Käsittääkseni tämä minun kultaisessa hylsyssä oleva ripsivärini on limited edition tästä Couleurs Nature Sexy Pulp Ultra-Volume Mascarasta.

EDIT 4.9.2013: Tässä uusi linkki tuohon Sexy Pulpiin, olin kokonaan unohtanut.

Mutta huh huh, että kuukauden yllättäjä oli Yves Rocher? En vieläkään pääse yli tästä. Merkin imago nousi silmissäni noin 500 prosenttia.


Tyttö ilman helmikorvakorua toivottaa tämän eilisen Helsinki-kuvan myötä lukijoilleen oikein mukavaa joulua!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Bloggaamisesta, tuotelahjoista ja Kate Moss.

Tungenpa tällä kertaa samaan postaukseen sekä yleistä kannanottoa (josta en viitsinyt tehdä ihan omaa postaustaan) että yhden kappaleen huulipuna-arvosteluita (samalla perusteella). Kaiken lisäksi ne sopivat yhteen, jos luet loppuun asti.

Viime viikolla kuuma peruna sosiaalisessa mediassa on ollut Sanna Ukkolan tekemä juttu naistenlehtien ja mainostajien sopimuksista. Jutun pääset lukemaan tästä. Erityisesti syynissä oli kosmetiikkajätti L'Oréal ja Gloria-lehti (tarkemmin ottaen sen yksi liite). Tästä seurasi mm. Radio Helsingin radio-ohjelma, jossa haastateltiin Sanoma Magazines Finlandin kustantajaa Riitta Pollaria ja jo Sannaa aiemmin samaan ilmiöön huomion kiinnittänyttä Journalisti-lehden toimittajaa Meri Valkamaa. Ohjelman pääset kuuntelemaan tästä. Kestää 40 minuuttia, mutta itseäni ainakin kiinnosti.

Itse juttuun kommentoin vain lyhyehkösti. Minä olen ilmeisesti imenyt jo äidinmaidosta tuon käsityksen, että naistenlehdet ovat täynnä juttuja, jotka epäsuoraan mainostavat kosmetiikkaa. Myös ne kaikki "Tässä pikkujoulumeikin kirkkaimmat tähdet" ynnä muut kosmetiikkatuotteita käsittelevät jutut, joita ei suoraan tunnista ehkä mainoksiksi, ovat minusta aina olleet jossain määrin mainoksia - joskaan ei tietenkään ainakaan aina puhtaasti, mutta tuotteet sinne ovat firmat lähettäneet mainostustarkoituksessa. Mistä muualta toimittajat saisivat vaikkapa kausilook-tuotteet, joita ei ole vielä tullut kauppoihin? Ja kävisivätkö lehdet muka itse ostamassa kaiken kosmetiikan, jotta valitsisivat ne, mistä lehteen kirjoittavat? On silti hyvä, että aihe nousee esiin aina välillä. Tavallinen kuluttaja ei aina välttämättä osaa erottaa näistä sitä mainostuksellista puolta. Minulle naistenlehtien ostamisessa yksi suuri ilo on kyllä ollut juuri se, että saan tietoa uusista, mahdollisesti jopa vasta myyntiin tulevista tuotteista, ja ihan tietoisesti maksan samalla myös mainoksista. Ostan silloin tällöin myös Make Up Storen lehteä, joka on aivan täysi mainos. Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät ole tästä iloissaan, ja moni tuntee olonsa huijatuksi. Vaikken Ukkolan poliittisesta uutisoinnista aina ole riemastunut, tämän jutun pointti minusta oli yleissivistävä - toivottavasti Sannan jutun myötä ihmiset oppivat hieman mediakritiikkiä ja tajuavat, että tämä koskee nyt muitakin kuin naistenlehtiä ja muutakin, kuin L'Oréalia ja kosmetiikkaa. Samaa mediakritiikkiä tosin saa harrastaa ihan Yleisradioakin kohtaan.

No. Siinäpä ne tärkeimmät itse S. Ukkolan uutisesta ja näkemyksestäni siitä, mutta sitten siitä ei niin kovinkaan pitkän aasinsillan kautta blogien markkinointiin sekä bloggaajien ja firmojen välisiin sopimuksiin.

Tuotteita esittelevät muoti-, tyyli-, lifestyle-, kosmetiikka- ym. blogit nousivat nähdäkseni Suomessa pintaan vasta silloin, kun ulkomailla bloggaajat saivat jo elantoaan blogeistaan. Jo alusta asti lukijoissa oli täten kriittisyyttä, eikä kriittisyys suinkaan ole hävinnyt, vaan ennemminkin kasvanut. Jos lukijalla on pienikin epäilys siitä, että bloggaaja piilomainostaa jotain tuotetta, kommenttiosioon käydään varmasti jättämässä palautetta. Kosmetiikkablogit nousivat pinnalle (jos ne sitä vieläkään ovat) vasta muotiblogien jälkeen, ja itselleni kuten muillekin kosmetiikkabloggaajille on selvää, että lukijat toivovat bloggaajan kertovan, mikäli tuote on ilmaiseksi saatu. Suurin osa blogeista näin tekeekin, osa ei. Itse olen pyrkinyt tähän niin pitkälle kuin mahdollista: mikäli jossain jutussa jotenkin esiintyvästä tuotteesta on jäänyt pois maininta tuotteen olevan blogin kautta saatu, kyseessä on vahinko ja ihan puhdas unohdus. Minusta sillä on jotain merkitystä lukijan kannalta ja itse lukijana toivon, että bloggaaja mainitsee asiasta, jollei se asiayhteydestä käy muuten jo ilmi. Siksi toimin näin myös omia lukijoitani kohtaan.

Se on sitten eri asia, miten ilmaiseksi saaminen vaikuttaa tekstiin, jota kirjoitan. Tyttö ilman helmikorvakorua saa tuotelahjoja sekä erilaisista blogimiiteistä ja PR-tapahtumista goodiebageinä että ihan suoraan firmojen yhteydenottojen perusteella. Niissä tapauksissa, joissa sovin itse tuotteen lähettämisestä minulle, koen velvollisuudekseni myös kirjoittaa tuotteesta. Goodiebageissä kirjoitan niistä, joista haluan kirjoittaa.

Aivan ensimmäiset tuotteeni blogiyhteistyön kautta sain Kauneushoitola Inkeri Valtoselta. Otin aikanaan itse yhteyttä sinne, sillä tiesin Inkerin kauneushoitolan löytöeläintyöni kautta. Ehdotin, että voisin linkittää hänen liikkeensä sivuston blogiini, jos hän vaikkapa heittäisi muutaman testerin minulle. Inkeri yllätyksekseni tarjosi aika suuren kasan tuotteita arvioitavakseni, muitakin kuin näytepussukoita tai testikokoja. Silloin olin uusi touhussa, joten en tiennyt, miten näissä toimitaan. Olin olettanut, että bloggaajat sopivat, että jos tuote on huono, siitä ei kirjoiteta - mutta myöskään pakkokehuja ei anneta. Ehdotin Inkerille tällaista, mutta hän sanoi, että hänen mielestään on parempi, että kirjoitan myös niistä, jotka eivät minulle sopineet. Sehän ei tarkoita, etteivätkö ne tuotteet sopisi jollekin toiselle. Näin teimme. Inkeriltä tuli blogiini sekä hyviä että aika mitäänsanomattomia tuotteita.

Se muuten, miksi Inkerin mainos tuossa sivupalkissani on yhä edelleen, ei suinkaan ole merkki jatkuvasta yhteistyöstä tai sopimuksesta. Se on siinä kiitoksena siitä, että hän tukee löytöeläinkotiamme Kissakoti Kattilaa. En ole edes Inkerille sanonut, että mainos on yhä ja pysyy sivupalkissani. :) Inkeri tukee Kattilaa puhtaasta eläinrakkaudesta ilman mitään diiliä, ja minusta Inkeri ansaitsee näkyvyyttä sen takia sitten vaikka täällä minun henkilökohtaisessa blogissani kiitoksena tästä. Tämä välihuomiona.

Sen jälkeen tulikin pitkä tauko, ennen kuin vasta oikeastaan viime joulukuisen blogimiittimme jälkeen ilmaistuotteita alkoi tulla monesta eri paikasta. Suurin osa niistä ilmaiseksi saaduista tuotteista, joita täällä blogissani nähdään, on juurikin sellaisista isommista goodiebag-satseista. Osan ilmaisista tuotteista blogissani taas olen sopinut itse, osa minulle on lähetetty pyytämättä ja yllättäen.

Tunnen aika-ajoin huonoa fiilistä siitä, että blogissa on joidenkin mielestä ehkä liikaa ilmaiseksi saatuja tuotteita. Myös se on syy sille, että en kirjoita kaikesta saamastani. Toinen syy on se, että goodiebag-tuotteista valitsen mieluummin ne kivat tuotteet kuin annan avokämmenellä vasten kasvoja siitä, että olen saanut blogiini lisää aineistoa. Minulla on kasapäin ilmaiseksi saatuja tuotteita, jotka eivät ole sitten lainkaan minua varten. En koe, että minun kannattaisi kirjoittaa haukkuvaa arviota jostain volyymishampoosta, jonka olen saanut goodiebagista, koska en ole päässyt vaikuttamaan tuotelahjan sisältöön, enkä myöskään näin ollen sanomaan, etten tarvitse mitään volyymiä hiuksiini kuin poikkeustapauksissa. Olen sanonut myös ei tai jättänyt vastaamatta, kun minulle on tarjottu tuotteita, joista minulla ei todennäköisesti olisi juurikaan hyvää sanottavaa. Monesti tulee ehdotuksia, joissa saan itse valita valikoimasta minua kiinnostavat tuotteet. Yllättäen, otan valikoimasta ne, joista olettaisin saavani positiivisen käyttökokemuksen... Näin ollen, pääsääntöisesti kirjoitukseni testaamistani ilmaisista tuotteista ovat ennemmin positiivisia kuin negatiivisia.

No. Sitten siitä, minkälaisia juttuja niistä toivotaan. Minulle henkilökohtaisesti ei ole tullut yhtään pyyntöä vastaan, jossa tuotteen lähettäjä olisi toivonut positiivista arviota tai muuten pyrkinyt vaikuttamaan arvioni sisältöön. Siinä mielessä olen aivan täysin eri asemassa kuin lehdet. Minulla ei ole yhtään maksettua diiliä, minulla ei ole yhtään maksettua mainosta, eikä minulla myöskään ole yhtään jatkuvaa yhteistyösopimusta. Näin on varmasti suurimmalla osalla meistä pienemmistä bloggaajista. En tiedä, minkälaisia sopimuksia jollain Indiedaysin huippusuosituilla bloggaajilla on, puhun siis lähinnä omasta puolestani. Maksettuja bannerimainoksia on kyllä monella, mutta niitäkään en ole halunnut.

Sitä en voi kieltää, etteikö tuotteen ilmaiseksi saaminen vaikuttaisi tuotearviooni. Ensinnäkin, huonosta tai pettymyksen aiheuttaneesta tuotteesta yritän keksiä edes jotain hyvää sanottavaa, jos olen sen ilmaiseksi saanut. Arviossani on tällöin huomioitu laajemmin vaikkapa brändin minulle luoma mielikuva, pakkaus, tuoksu tai muu asia. Yritän tehdä jutun laaja-alaisemmin - vaikkei tätä milloinkaan minulta ole vaadittu. Samoin yritän muistaa ottaa kantaa vaikkapa siihen, millaiselle ihmiselle tuote sopisi, vaikkei minulle. En niin suoraan ilmaise tunnepitoista pettymystä, joka syntyy, jos tuotteen ostaa itse, maksaa siitä rahaa ja pettyy - koska tällaista pettymystä ei synny tuotteen ilmaiseksi minulle tultua. Itse ostaessa saatan unohtaa kokonaan, että tuotteessa voisi olla hyviäkin puolia, pettymyksen tuoman fiiliksen myötä. Toisaalta ilmaiseksi saaminen vaikuttaa myös toiseen suuntaan. Jos tuote oli hyvä, yritän myös mainita siitä jotain parannusehdotusta tai negatiivista. Niin hassua kuin se onkin, vaikka tuote olisi superhyvä, en pysty kirjoittamaan siitä niin jumalaisen ylistävää postausta kuin silloin, jos olisin ostanut tuotteen itse. Minulle tulee väistämättä mieleen, että lukijani ei ota kehujani todesta, jos olen saanut tuotteen blogin kautta. Postauksessanihan kun kuitenkin mainitsen siitä, että tuote on promomielessä saatu. Pelkään sitä, että blogiltani menisi uskottavuus, enkä todellakaan ole valmis riskeeraamaan sitä tuon kustannuksella. Samoin haluan, että minut otetaan tosissaan kun kehun tuotetta erinomaiseksi. Minulla on kyllä ihan riittämiin kosmetiikkaa ja kirjoitettavaa, vaikka yhden yhtä tuotelahjaa ei sataisi. Siltä pohjaltahan blogin aloitinkin, enkä koskaan olisi uskonut, että ilmaistuotteiden määrä minun pikkuisessa blogissani kasvaisi tähän skaalaan. En edes uskalla arvata suosituimpien bloggaajien tuotemääriä. :D

Näin mutu-tuntumalta, uskaltaisin väittää, että keskimäärin kosmetiikkabloggaajat arvioivat tuotteen rehellisesti. Olen nähnyt täysin tyrmääviäkin kirjoituksia - jopa niin tyrmääviä, ettei niissä ole välttämättä nähty niitä paria lausetta, jolla pohdittaisiin ilmaiseksi saadun tuotteen mahdollista soveltuvuutta muille. Luotan myös kosmetiikkabloggaajiin siinä, että heillä on vankka kokemuspohja kosmetiikasta yleisesti, mitä muotibloggaajalla ei välttämättä ole. En missään nimessä väitä, ettäkö muotiblogien kosmetiikka-arvioihin ei pitäisi luottaa, joskin itse luotan kosmetiikkabloggaajan (ja erityisesti kokeneen kosmetiikka-ihmisen) arvioon enemmän. Mediakriittisyys pitää kuitenkin aina pitää mielessä myös blogimaailmassa. Saatan huomata rivien välistä vaikkapa sen, että tuote olisi ollut muuten aika mitäänsanomaton, mutta siitä on nyt edes keksitty sanottavaa. Toivottavasti lukijat pitävät tämän myös mielessä - blogeissa, lehdissä, kaupassa asioidessa ja muutenkin.

Miksi avaudun tästä näin pitkästi? Siksi, että koen vaikuttavani ostopäätöksiin. Kyselyssäni, johon tuli yli 300 vastausta, arvioitiin blogini vaikuttaneen vastaajien ostopäätöksiin jollain tasolla aika suuressa osassa vastauksista. Tarkempi graafi löytyy tämän linkin takaa. Koen vaikuttavani ihmisiin, ja siksi koen myös vastuuta kirjoittamastani. Tämä blogi ei ole vain itseäni varten. Koen, että lukijoideni kuuluu saada tietää, mitä mieltä minä olen blogiin ilmaiseksi saaduista tuotteista ja miten koen sen vaikuttavan kirjoitukseeni.

All in all, koen, että on erinomaista, että bloggaajat saavat kosmetiikkaa ilmaiseksi. Ilman ilmaisia tuotteita blogini keskittyisi yhä enemmän vain selektiiviseen kosmetiikkaan, jota itse ostan mieluiten. Monet pikkumerkit eivät koskaan kantautuisi korviini. Samalla saan heitettyä romukoppaan ajatuksiani siitä, että halvalla ei yleensä saa hyvää. Tunnen yhä enemmän kosmetiikkaa, vaikka kokemuspohjaa minulla oli jo ennen blogiakin äidin liikkeen kautta - joka ei muuten ole ollut enää pystyssä blogini aikaan, äiti siirtyi eläkkeelle ja loppuunmyi liikkeensä jo ennen blogiani, eli en edistä hänen myyntiään mitenkään.

Viimeisenä aiheesta mainittakoon, että Sanna Ukkolan jutun pääpahis L'Oréal ei muuten koskaan ole vaatinut minulta juttua saamistani tuotteista tai painostanut millää tavalla, saati sitten yrittänyt vaikuttaa kirjoitukseni sanavalintoihin tai muuhun sellaiseen. Mutta eipä ole mikään muukaan merkki tai maahantuoja. :) Lorkusta voi olla montaa mieltä, mutta näin bloggaajalle se ei ole tässä mielessä mikään suuri paha. Ainakaan minulle, vaikka aina tasaisin väliajoin kiukuttelenkin siitä, että ei-eläinkokeeton emofirma ostaa eläinkokeettomia merkkejä.

Heitetään tähän perään sitten vielä yksi arvio ilmaiseksi saadusta tuotteesta. Olen saanut tuotteen blogin kautta, minua ei pyydetty kirjoittamaan siitä positiivista, minua ei velvoitettu kirjoittamaan siitä mitään. Oikeastaan minulla ei olisi ollut hirveästi sanottavaakaan, mutta tässä pääsi käymään juuri se lukijan kannalta paras vaihtoehto: Minulta pyydettiin arviota. Ilmoitin, etten omista tuotetta, enkä aio tässä rahatilanteessa ostaakaan. Sain kuitenkin sen ihan kai sattumankaupalla goodiebagistä, ja tässäpä siis arvioni. :)


Rimmelin Kate Moss -kokoelmaan kuuluva Lasting Finish by Kate Lipstick sävyssä 01 on aavistuksen ruskeaan taittava kirkas punainen. Sävy ei ole ominta minua, tykkään enemmän siniseen taittavista punaisista ja kylmistä punaisista. Pakkaus on minusta markettimerkiksi ihan tyylikäs. Kate Mossista voidaan olla montaa eri mieltä, minusta Kate heroin chiciydessään kuvastaa mallimaailman monia ulottuvuuksia ja tuo moniulotteisuutta mallimaailmaan. Tietysti minun sydämessäni on pieni 90-luvun taitteen Seattle-grungen mentävä aukko, joka mahduttaa minusta sisäänsä myös Kate Mossin sekoiluineen.


Tuo tumma täplä alahuulessa on sitten merkki siitä, että meikäläinen ei aina muista käyttää huulirasvaa. Aavistuksen rohtuneisiin huuliin mikään huulipuna ei asetu täydellisesti. :D Puna oli keskikosteuttavan tuntuinen, ei mitenkään erityisesti moisturizing mutta kuitenkin sen verran, että se häivytti huulieni kuivuutta.

Kestoltaan Kate-puna oli ihan tasan keskivertoa tuollaiselta ei aivan mattaiselta punalta. Kiiltoa näkyy kuvassa vähemmän kuin livenä. Ei mitään mullistavaa kestoltaan, mutta eipä tämä puna ainakaan tässä sävyssä mitenkään edulliseksi merkiksi olisi erottunut, jos olisin sokkotestannut. En usko, että olisin arvannut, onko kyseessä Rimmel vai joku merkki, jossa punalla on kolme kertaa enemmän hintaa. Normaalilla keskivertokestolla tarkoitan tässä sitä, että silloin huulipuna kestää kyllä vaikka koko illan, vaikka polttaa tupakkaa, kun juominen tapahtuu pillillä. Syömistä puna ei paljoakaan kestä, kuten ei juuri mikään muukaan kuin lipstain-tussit ja muut superkestoiset. Samoin juodessa tulee vähän varoa ilman pilliä.

Punan oikeasti huono puoli? Tämä on vanhempaa Rimmelin Kate Moss -sarjaa, jota ei kai enää oikein mistään löydä. Mattapunat kestävät kokemusperusteisesti paremmin, joten uudempi Kate Moss -kokoelma mattapunia punaisessa hylsyssä lienee kestoltaan vähintään samaa luokkaa.

Rajauksena minulla tuossa kuvassa on huulissa jokin Estee Lauderin jo myynnistä poistunut kynä, joka oli aavistuksen liian vaalea tarkoitukseen.


Keskustelu on vapaata, kaikkea mieleen tullutta saa heittää. :)