torstai 31. tammikuuta 2013

Dupe haussa!

Mistä tunnistaa aidon rakkauden? Siitä, kun yrität paineluelvyttää lakkaa kaikin mahdollisin keinoin, jotta saisit siitä vielä yhden käyttökerran irti.


En ollut ennen aivan varma, pidänkö tästä lakasta vai onko se käsittämätön astraalioksennus. Nyt olen tullut tulokseen, että se on ainutlaatuinen ja upea. Kyseessä Lancômen muinaisessa 90-luvun ja 2000-luvun taitteen jossain kausikokoelmassa ilmestynyt Vernis Triple Tenue sävyssä 12. Omani on 5,5 ml:n testeripullo.


Lakka oli oikeastaan jo loppu. Se oli aika kovaa liisteriä, eikä sitä saanut pullosta enää siveltimeen. Mitä tekee Sonia? Miksaa lakkapullon jämiin pari millilitraa kirkasta lakkaa, muutamia tippoja lakanohennetta ja ravistaa. Ei auttanut. Kymmenen minuutin pyörittely käsissä sen sijaan auttoi, lakanjämä alkoi lopulta sekoittua ohenne-lakka-kombinaatioon. Tästä sai kuin saikin vielä sen yhden kerran lakkauksen irti, vaikka aika töhnää se oli. Lakkapullo näissä kuvissa on juurikin se miksattu, elvytetty versio. Kynsikuvissa lakka on mustan Chanelin kynsilakan päällä.


Mutta nyt, mä haluan löytää tälle dupen. En ole mielestäni koskaan nähnyt muualla vastaavaa. Kuvat eivät välttämättä kerro ihan kaikkea vaikka yritinkin ottaa pari eri valaistuksen kuvaa, joten todettakoon, että pullossa valkealta näyttävä lakka sisältää siis epäsäännöllisen mallisia hyvin pieniä hiutaleita, jotka välkkyvät öljyn väreissä (kuten tässä kuvassa) kulmasta riippuen. 


Kyllähän saman henkisiä lastulakkoja on nähty. Kuitenkin, erona esimerkiksi Goshin Rainbow-lakkaan on se, että lastut ovat paljon pienempiä. Lisäksi tuo väritys, öljyn sävyt, on hyvin omalaatuinen.

Kertokaa, jos tulee mieleen jotain vastaavaa.

EDIT: Vertailun vuoksi lisäsin kuvat, jossa vierekkäin tämä, Goshin Rainbow ja Inglotin 203.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Jimmy Choo Eau de Toilette

Koska yksi tuoksu alkaa näyttämään uhkaavia loppumisen merkkejä, sallin itseni ostaa pitkästä aikaa uuden.


Jimmy Choo poikkeaa hieman yleisestä tuoksumaustani ollen hieman aikuisempi tuoksu kuin pääosa omistamistani kesäescadahedelmistä. Kuitenkin se putoaa sinne samaan minulle kotoisaan kukkais-hedelmäisten kerhoon.

Jimmy Choolta on olemassa myös Eau de Parfum Jimmy Choo, joka on hyvin erilainen tämän kanssa. Ne eivät ole siis saman tuoksun EdP ja EdT, vaan siitä parfyymiversiosta en edes pidä. Se on liian voimakas ja ylimakea, kun taas tämä on raikkaampi, hedelmäisempi ja jopa vähän vehreämpi.

Tuoksun kesto on minusta aika heikko. Tässä kuitenkin jännästi erottaa selvästi kolme eri vaihetta, mitä kaikissa tuoksuissa nenäni ei erota. Heti suihkuttaessa tuoksu on mielestäni parhaimmillaan, samalla kun se on terävimmillään. Jokusen minuutin päästä jäljelle jää varsinainen tuoksu, joka ei ole yhtä kirpeä - ja nyt kirpeydellä en tarkoita vain alkoholin kitkeryyttä, alkoholin häivähdys laimenee ihan hetkessä suihkauksen jälkeen. Pidemmän ajan kuluessa kirpeys vähenee ja tuoksu pehmenee, mutta valitettavasti myöskin laimenee reippaasti koko ajan. Jossain neljässä tunnissa minusta ihan enää aavistus tuoksua on jäljellä. Niin lähelle suomalaista ihmistä ei pääse kuin vanhemmat (eivätkä nekään enää lapsen murrosiän jälkeen) tai parisuhdekumppani, että tästä juurikaan mitään enää neljän tunnin päästä haistaisi. Mitä pidemmälle kello menee, sitä vehreämmäksi tuoksu myös käy, joka ei ole huono asia. Testasin tuoksua myös alueelle, joka ei peseydy käsien mukana mutta sitä voi silti itse nuuskia läheltä, eli käsivarteen. Vielä 16 tunnin päästä tuoksua oli jäljellä, mutta se oli enää vain aivan pikkuriikkinen häivähdys, eikä tuoksunut enää miltään samalta kuin edellisenä päivänä. Tämä olisi ehkä juuri sellainen, mitä kannattaisi laittaa johonkin Travalon tapaiseen, koska tuoksun lisääminen kesken päivän on tarpeellista.

Tuoksukuvaus poimittuna Debenhamsin sivuilta: Crisp top green notes and sparkling Ginger deliver an instantaneous burst of vivid radiance. At the heart, exotic Tiger Orchid and sensual Tea Rose combine for a seductive floral scent. Vibrant base notes with Cedarwood, leaves a seductive aroma on the skin. Päärynä olisi syytä lisätä tuohon vielä, kuten Fragranticassa todetaan. Mäkin jopa haistan tässä jotain päärynäisen kaltaista.


Tuo pahvipaketti on kyllä ihan kamala. Siis aivan järkyttävän kamala. Moni tykkää varmasti. Mä vihaan eläinkuoseja, erityisesti pinkkeinä. Pinkkiä käärmeennahkaa, apua. Niin tasan epäminua.

Jimmy Choosta suunnittelijana en ole oikein mitään mieltä. Kengät on aina kivoja kyllä, mutta eipä minulla ole erityisiä Choo-himoja, toisin kuin esimerkiksi Louboutinin kohdalla - vuodesta toiseen kaiholla katselen punaisia pohjia, vielä varmaan mummonakin.


Pullon designista tykkään. Se ei ole ihan tylsä blanco, vaan naisellinen, kristallimainen. Se on vielä kivempi isompana kuin tuo oma 40 ml:n tuoksuni. Mainoskuvissa pullo on selvästi kylmä pinkki, mutta minusta tämän todellinen väri toistuu noissa minun kuvissani aivan oikein. Lähes kirkas, persikkaista väriä vain aavistus - niin pieni aavistus, etten pullon näin täysi ollessa edes huomaa, tuleeko väri nesteestä vai pullosta.

Mutta hetkinen. Pullohan tuo mieleen jotain...

Kuva täältä

 
Kuva täältä

Kuva täältä

...Viktor&Rolfin Flowerbomb-tuoksut, joita ei ole voinut välttyä näkemästä blogeissa ja myymälöissä. Nämä oli Sokoksella asetettu vielä vierekkäin Jimmy Choon kanssa.

Jaa-a, suosittelenko? Tuoksun kesto tuottaa pettymyksen, mutta jos on valmis kantamaan jotain Travaloa tai vastaavaa mukanaan tai on niin kuin minä eikä ihan hirveästi välitä kestosta, tällaisista tuoksuista pitävälle tämä on jees. Kesto on siitä hassu asia, että oma nenä turtuu tuoksuun nopeasti joka tapauksessa, vaikka kesto olisikin hyvä. Kesto ei ole merkitsevin asia minulle tuoksuissa, minulla on lukuisia heikosti kestäviä tuoksuja, muttei niiden keston lyhyys edes haittaa minua. Palaammekin kysymykseen, käytänkö tuoksuja itseni vai muiden takia? Mä taidan pääsääntöisesti käyttää niitä ihan itseni takia ja oikeastaan jopa toivon, ettei ainakaan yli puolen metrin päähän kukaan muu kuin tarkkavainuinen haista. Lisäksi on kiva että tätä voi halutessaan huoleti lisäillä ja kuluttaa pulloa - ikuisuuden säilyvät korkeintaan yhden suihkauksen päivässä annosteltavat tuoksut ovat vähän harmittavia jatkuvan uutuudenkaipuuni takia. Mutta jos toivot, että aamulla laitettu hajuvesi tuoksuu sinussa vielä iltapäivällä, tämä on ihan hutiostos.

Mitäs te muut? Itsenne vai muiden vuoksi?

lauantai 26. tammikuuta 2013

Yhdentoista kysymyksen haaste ja tunnustus

Tällä hetkellä olen Tukholmassa, ajastin tällaisen sille aikaa. Sain Icalta haasteen, jossa oli yksitoista kysymystä. Postaus on ollut omien vastausteni osalta valmiina pitkään, mutta en ole jaksanut keksiä mitä itse kysyisin ja keneltä. Mennään nyt siis niin, että tehköön kuka haluaa ja samoilla Ican kysymyksillä.

1. Kauhein kokemasi tilanne?

- Kun tajuaa, että pessimisti minussa oli oikeassa ja asiat menevät juuri niin päin prinkkalaa kuin vain voi olla. Yhtä yksittäistä tapahtumaa en pysty erittelemään.

2. Kosmetiikkatuote jota ilman et voi elää?

- Näitä olisi useita... Mutta valitaan meikkipohja, jos vain yksi tavara pitää olla. Niistä sitten joku sellainen, mikä kävisi ilman useaa tuotetta… Eli sit se ois mineraalimeikkipohja.

3. Mitä samaa näet itsessäsi ja äidissäsi?

- No näitä riittää.

Otetaan ensiksi geneettiset: uniongelmat, vihreät silmät, pituus (äiti 167 cm, minä 166 cm), kaktusvarpaat ja lättäjalat, ylipäätään isohkot jalat (äiti 40, minä 39), karkea hiuslaatu. Kuulostaa negatiiviselta tuo listaus, mutta äidin ikivanhasta ajokorttivalokuvasta näen, että toinen meistä on sentään ihan ansaitusti saanut huomiota osakseen. :D

Näen meissä myös yhteisenä kosmetiikkainnostuksen, perfektionismin, asennoitumiseni vastakkaiseen sukupuoleen, jotkin värimaut (esim. viininpunainen menee molemmille), kiinnostuksen ravitsemukseen, tuhannet muistilaput ja lehtileikkeet ympäriinsä…

Äiti ja minä molemmat pakataan lomareissulle kaikki. Ihan kaikki, mitä saattaa vähänkin tarvita, ja tehdään niistä lista. Kuitenkin kaikki minikoossa ja harkitusti. Äiti jopa aikanaan piti kirjaa siitä, paljonko aurinkovoidetta hänellä ja isällä kuluu 2 viikon lomareissulla, ettei pakkaa liikaa mukaan. :) Samaa pakkaamisfetissiä noudatin festareillakin aikanaan, nykyään olen vähän suurpiirteisempi noiden ja esim. laivareissujen kanssa. Viikon lomalle mulla on kyllä tarkka listaus. :D

Molemmat pidämme jossain määrin Laura Ashleyn maalaisromantiikasta sisustuksessa.

Mutta on meissä erojakin, ja paljon.

4. Mitä odotat ystävyydeltä?

- Sitä, että joustetaan. Että ymmärretään, että toisella on kiire, eikä aika riitä tarpeeksi säännölliseen näkemiseen ja yhteydenottoon, vaikka mieli tekisi.

5. Kuinka kauan kulutat päivässä aikaa kauneudenhoitoon + meikkaamiseen?

- Vaihtelee. Olen ajatellut blogata tästä joku päivä, joten vastaus tulee silloin. :)

6. Kuinka monta tuotetta käytät päivittäin hiusten hoidossa, aina pesusta viimeistelyyn?

- Päivittäin en välttämättä mitään, koska vältän hiusten jokapäiväistä pesua. Aina kun pesen hiukset, se vaatii minimissään 3 tuotetta: shampoo, hoitoaine ja selvityssuihke/jätettävä hoitoaine. Enemmän tuotteita menee silloin, kun haluan suorat hiukset: shampoo, hoitoaine, hiusnaamio, lämpösuoja (joka samalla selvityssuihke), kiiltotipat tai muu silottava seerumi tms. – 5 tuotetta. Siis, 3-5, riippuen aionko letittää hiukset vai suoristanko.

7. Viime kesän paras muisto?

- Ilosaarirock.

8. Huulipuna, -kiilto vai -rasva? Perustele!

- Ei kiiltoja. Vain harvoista kiilloista tykkään. Huulirasvaa käytän vain siksi, että huulet näyttäisivät paremmilta huulipunan kanssa – muuten en huulirasvaihmisiä ole. Siispä, vastataan huulipuna.

9. Odotetuin joululahja?

- Tämä oli luonnoksissa pitkän aikaa tämä teksti, joten joulu on jo mennyt. Näin vastasin kuitenkin ennen joulua: "En odota saavani mitään, sillä asiasta on sovittu kaikkien kanssa. Minulla ei ole rahaa mihinkään nyt, kumpikin vanhemmistani maksaa matkani vierailemaan sukuloimassa ja se on se tärkein lahja."

10. Jos saisit 10 miljoonaa, mitä tekisit sillä?

- Maksaisin pois lainat. Ostaisin uuden asunnon, sisustaisin sen niillä asioilla, joita olen aina halunnut ja jättäisin vanhan kämpän sijoituskämpäksi. Osa menisi hyväntekeväisyyteen: ostaisin tilat löytöeläinkodillemme ja varaisin rahaa sen verran sinne, että seuraava vuosi on turvattu. Palkkaisin sinne vuodeksi muutaman työntekijän niin kovalla liksalla, että sinne hakijoista löytyisi superinnostuneita ja superpäteviä ihmisiä, työnarkomaaneja melkein. Heidän tehtäviinsä kuuluisi myös kehittää toimintaa niin, että se on jatkossakin taloudellisesti turvattu. Sen jälkeen palkkaisin jonkun huolehtimaan loppujen rahojen sijoittamisesta niin, että ne tuottavat lisää rahaa. Käyttörahaa jättäisin itselleni niin, että voisin vähentää työssäkäyntiä ja keskittyä opiskeluun. Ja ostaisin ne kaikki helkutin loput tenttikirjat itselleni, ettei aina tarvitsisi säätää kirjaston kanssa. :D

11. Mitä odotat tulevaisuudeltasi?

- Suunnan löytämistä. Kaatuuko vanhat haaveet, pitäisikö luovuttaa niiden suhteen ja miettiä jotain uutta?


Sain myös Minnalta tunnustuksen. Olen jakanut näitä niin paljon tässä kahden ja puolen vuoden sisään eteenpäin, etten viitsi tätä kiertoon laittaa. Mä rakastan teidän kaikkien blogeja. :)






perjantai 25. tammikuuta 2013

Päivän kosmetiikkatuotteet -haaste: 24.1.2013

Kauneusbloggaajien FB-ryhmässä ajattelimme herätellä parin vuoden takaista blogeissa kiertänyttä juttua eloon. Silloin monessa blogissa kerrottiin, kuinka montaa kosmetiikkatuotetta on päivän aikana käyttänyt. Muistelin itsekin tehneeni tuon, mutta näemmä olen tehnyt aiheesta postauksen vain yhden illan osalta.

Heräsin aamulla aivan liian myöhään. Tarkoitus oli käydä suihkussa, mutta eipä siihen ollut toivoakaan - minulle jäi aikaa aika tasan 15 minuuttia siihen, että piti olla jo ovesta ulkona. Näin käy valitettavan usein. Silloin aikaa ei ole kuin ihan johonkin pakolliseen. Joskus on ollut pahempikin tilanne, ja silloin kaikki ei-välttämätön jää pois. Mutta mitä tätä kaunistelemaan, kerrotaan päivä juuri sellaisena kuin se oli.


Kiireaamun pikapyrähdys:
Pesin hampaat. En nyt ihan tiedä, lasketaanko sitä kosmetiikkaan, mutta laitetaan nyt kuitenkin. Colgaten hammastahna, melkein halvinta, mitä lähikaupassa oli. Vähän aikaa sitten värjätyt hiukset kiiltävät jo itsessäänkin eivätkä näyttäneet kovin fiksuilta, joten suihkin päähän Herbinan Tuuheuttavaa kuivashampoota, kampasin pois ja heitin nopeasti vaan hiukset ponnarilla kiinni. Kasvojen pesuun ei ollut aikaa, mutta joku pikainen virkistys tarvittiin. Siispä kasvovettä. Valitettavasti tuo Lumenen Kosteuttava kasvovesi ei ole puhdistava, mutta sitä nyt käytettiin - ja Cliniquen Clarifying Lotion 2:lla pikainen kainalopesu. Kyllä, se on minulla oikein sopivaa myrkkyä myös tähän. Kun on kiire, on kiire, mutta deon laittaminen muuhun kuin pestyihin kainaloihin on jotenkin hassua. Mulla on myös Neo Amiseptiä, joskus pikapesu on tullut tehtyä sillä. Ei kovin hellävaraista, mutta nopeaa ja parempi kuin ei mitään. No, sitten näihin mukapestyihin kainaloihin Clarinsin deoa. Kaksi suihkausta Ralph Lauren Rocks -tuoksua, takki päälle ja ovesta ulos.

Yllättävän paljon ihminen saa käytettyä jopa superkiireessä. Aamu: 6 tuotetta.



Matkalla ratikkapysäkille laitoin Ziajan kookoshuulirasvaa. Olisin voinut meikata junassakin, mutta nyt tammikuun käyttöpakkoni tavoitteissa on meikkivoide, jota en tykkää levittää junassa sormin. Siispä meikkaaminen jäi työpaikalle.

Viiden minuutin pikameikki: Pohjalle Elizabeth Ardenin Calming Moisture Lotion (purkitettuna tuohon Cliniquen matkakokoiseen purkkiin), meikkivoiteena Make Up Store Sport, peiteaineena Cliniquen Airbrush Concealer, päälle Lumenen meikkipuuteri. Silmämeikki Lancômen Color Focus Palettella (L'amante du matin, vanha kausilookpaletti), Diorin Sourcils Poudre -kulmakynällä ja Maybellinen Illegal Length -ripsivärillä. Olen aika tehokas pikameikkaaja, jälki nyt ei ole mitään mestariteosta, mutta ei mulla ole yleensä aikaa tuon enempää.

Töissä päivän aikana käytin useaan otteeseen huulipunaa (Estée Lauder True Lipstick sävyssä Racy Mauve, vanha testeri) ja Elizabeth Ardenin 8 Hour -käsirasvaa. Olisin käyttänyt Marilou Bion käsivoidetta, koska siinä on heikko säilyvyys ja pitää käyttää pois, mutta luulin, että se oli jäänyt kotiin sängyn viereen. No, se löytyi myöhemmin maagisesti suuresta käsilaukustani, myöhemmin iltapäivällä ja illalla käytössä oli siis Marilou Bion käsivoide.

Työpäivän ja työmatkan aikana: 11 tuotetta.



Töiden jälkeen menin moikkaamaan kaveripoikaa hänen luokseen. Hän ei rehellisesti sanoen varmasti edes huomaisi, olenko meikannut vai en ja kuinka nuhjuinen olen, joten menin ihan suoraan töistä käymättä lähtöruudun kautta ja lisäämättä tai korjailematta meikkiä. Kotiin päästyäni pääsin vihdoin suihkuun.

Suihkussa pesin kasvoilta ensin meikin pois Dermalogican Precleansella. Sen jälkeen pesin kasvot Green People No Scent Cleanserillä. Vartalopuolen pesut hoidin itseasiassa paremminkin käsille tarkoitetulla saippualla, Soap Factoryn Margaritalla, joka nykyään näyttää olevan valkoinen. Omani on keltainen, mutta olen saanut sen niin kauan sitten, että koostumusta on näköjään muutettu. Kädet ja jalkapohjat saivat kevyttä kuorintaa Lushin Figs and Leaves -saippuasta. Hiuksiin käytin Aussien tuotteita, Miracle Shine Shampoo ja Miracle Shine Conditioner. Päätin letittää hiukset suihkun jälkeen, joten en käyttänyt enää mitään tehohoitoa tai hiusnaamiota.

Suihku: 6 tuotetta.



Suihkun jälkeen ryhdyin iltapuuhiin. Poistin silmämeikin jämät No7 Beautiful Skin -silmämeikinpoistoaineella. Käytin kasvoille Lumenen Kosteuttavaa kasvovettä, joka tuli käyttöön jo toistamiseen päivän aikana siis. Suihkuttelin käden kautta kasvoille Dermalogican Soothing Protection Spraytä ja kosteutin naamavärkin Decubal Face Vital Creamilla. Silmänympärykset saivat Lancômen Hydra Zen Neurocalmia. Hiukset eivät letityksen takia kaivanneet mitään suoristusmömmöjä, käytin vain Let Me Be -hoitoainesuihketta selvityssuihkeena.

Vielä ennen sänkyyn kömpimistä pesin hampaat jo kertaalleen mainitulla Colgatella, rasvasin sääret ja tatuoinnit DKNY:n Apple A Day -kosteusvoiteella ja jalat Dermosilin Foot Therapy -sarjan sheajalkavoiteella.

Iltatoimet: 9 tuotetta, joista 7 sellaisia, joita en ollut vielä aiemmin päivällä käyttänyt. Siis 7 eri tuotetta.

Yksi jäi mainitsematta - käsisaippuat. Kotini ulkopuolella mulla ei ole mitään hajua siitä, mitä laatua ne ovat. Tällä hetkellä en itse asiassa edes muista, mitä kotonanikaan uudelleen täytettävässä pumpussa on. Lisätään tähän tuotemäärään vielä kaksi nestemäistä käsisaippuaa, kun tuo hammastahnakin tuolla on.

Tulokseksi saamme päivän aikana 32 eri tuotetta. Tämä lienee aika keskivertotulos viimeaikaisen kulutukseni perusteella. Tuotteiden määrä vaihtelee esimerkiksi sen mukaan, teenkö hiuksilleni jotain, joudunko mahdollisesti tekemään illaksi eri meikin tai pidänkö jonkun hemmottelu-tehopäivän. Joinain päivinä päästään varmasti korkeampiin tuloksiin, joinain jäädään tuon alle. Reilu kolmekymmentä eri tuotetta per päivä lienee totuus tämänhetkisestä elämästäni.


Eräässä vähän vanhemmassa tutkimuksessa todettiin keskimääräisen brittinaisen laittavan iholleen keskimäärin 515 kemikaalia päivässä. Huolestukoon ken huolestuu, tuonpa nyt välillä tätäkin puolta esille, vaikka oma blogini onkin lähtökohtaisesti kemikaalihysteriasta vapaa. Mulla tuo voi pitää kyllä paikkansa. En tosin osaa laskea määrää, koska kemikaalin määritelmä tässä yhteydessä on minulle vähän vieras. Osaan vain laskea INCI:stä eri ainesosat, mutten tiedä, onko se sama asia. Onko tuoksuissa tosiaan jopa yli 400 kemikaalia? Uusimman ostamani tuoksun INCI:ssä ei ainakaan ole sen pidempi lista kuin muissakaan kosmetiikkatuotteissa, mutta olisiko se sitten siitä johtuvaa, että hajuste voidaan korvata vain sanalla parfum? Olettaisin, että tässä on taustalla myös ajatus siitä, että tuoksun itse tuoksuvat ainesosat ovat liikesalaisuuksia. Jotain helpotuksiahan on muistaakseni olemassa myös sille, tarvitseeko hyvin pienissä pitoisuuksissa esiintyviä raaka-aineita ilmoittaa, mutta tästä en ole varma.


Haastan mukaan vapaasti kaikki, jotka haluavat tämän tehdä, ja erityisesti ne, jotka eivät vielä ole tätä tehneet. Muutkin saavat tehdä mieluusti uuden postauksen, näitä on ollut hauskaa lukea.


Vanhoja postauksia muista kosmetiikkablogeista samasta aiheesta (saa linkittää lisää kommentteihin!):
Wind it up
Nonnula
Charming Nails
Ostolakossa
Karkkipäivä
Sensaisti


Tuotteista Herbinan kuivashampoo, Ziajan huulirasva, Maybellinen ripsiväri, Marilou Bion käsivoide, Aussien tuotteet, Dermalogican tuotteet, Soap Factoryn saippua, Let Me Be -hoitoaine, Decubal-kosteusvoide ja No7:n silmämeikinpoistoaine on saatu blogin kautta.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Luonnonkosmetiikkaa, kerrankin!

Tällä kertaa kurkistellaan hieman luonnonkosmetiikan tarjontaan kilometripostauksen verran. Luonnonkosmetiikka ei ole koskaan ollut kovin vahvasti esillä blogissani, mutta sitä on kyllä toivottu. Tässä siis jokunen luonnonkosmetiikkatuote arvioitavanani. Luonnonkosmetiikasta kiinnostuneille Karkkipäivä on varmasti tuttu blogi, mutta linkitetään nyt vielä tähän alkuun Sannin postaus siitä, mitä luonnonkosmetiikka on.

Käsivoiteet: Marilou Bio ja BeSave

Sain edellisen The Body Shopin käsivoiteen kulumaan loppuun, joten pääsin korkkaamaan uuden. Tuote kuului tammikuun käyttötavoitteisiini. Korkkasinkin sitten kaksi uutta samalla kertaa, nyt kun käsivoidetta näyttää kuluvan aika reippaasti itse itselleni aiheuttamani riippuvuuden takia. Testattavaksi pääsi kaksi sertifioitua luonnonkosmetiikkasarjan käsivoidetta, Marilou Bion käsivoide ja BeSave-käsivoide.


Luonnonkosmetiikan sertifikaateissa en todellakaan ole ekspertti, minulle oli edes nimellä tuttu melkein ainoastaan Ecocert, jota nämä molemmat käsivoiteet edustavat. Molemmilla on myös Cosmebio-sertifikaatti.

Nämä käsivoiteet olivat itse asiassa hyvin samankaltaisia. Kosteutusteho tuntuu käsilläni aivan identtiseltä. Ei mitään supertehokasta, mutta juuri sopivaa päiväkäyttöön töissäkin ja muualla. Molemmat jättävät levittämisen jälkeen hieman tahmean tunteen. Käsille ei jää niinkään rasvainen vaan ennemmin juuri tahmea tuntuma. Se on näissä molemmissa asia, josta en pidä. Samoin kummassakin on minusta epämiellyttävä tuoksu. BeSave tuoksuu hieman marsipaanin tyyppiseltä makealta, joka hälvenee onneksi toffeisemmaksi jonkin aikaa levityksen jälkeen. Mariloussa on sama marsipaanimainen tuoksu etäisesti jossain kaukana, mutta tuoksu on miedompi ja se yhdistyy sellaiseen perusvoidetuoksuun. Tuoksultaan Marilou voittaa näistä kahdesta, mutta jotkut ovat kyllä tykänneet BeSaven tuoksusta. INCI-listasta voisin kuvitella, että tuo haistamani marsipaanin tyyppinen tuoksu johtuu mehiläisvahasta, jota on molemmissa. Toisaalta molemmissa on kyllä hajustettakin.


Marilou Bion käsivoiteen INCI:

AQUA (WATER), BUTYROSPERMUM PARKII (SHEA BUTTER)*, GLYCERIN, CERA ALBA (BEESWAX), ALOE BARBADENSIS LEAF JUICE*, COCO CAPRYLATE/CAPRATE, GLYCERYL STEARATE, CETEARYL ALCOHOL, OLEIC/LINOLEIC/LINOLENIC POLYGLYCERIDES, CAPRYLIC/CAPRIC TRIGLYCERIDE, POTASSIUM PALMITOYL HYDROLYZED WHEAT PROTEIN, SIMMONDSIA CHINENSIS SEED OIL (JOJOBA SEED OIL)*, TOCOPHEROL, HORDEUM VULGARE EXTRACT*, PARFUM (FRAGRANCE), XANTHAN GUM, CITRIC ACID, SODIUM BENZOATE, DEHYDROACETIC ACID, BENZYL ALCOHOL, LINALOOL, D-LIMONENE

Tähdellä merkityt raaka-aineet ovat luomutuotteita.

Mariloun käsivoiteen teho näyttää nojaavan vahvasti karitevoihin (shea butter), joka on tunnetusti ihan hyvä kosteuttaja tällaisissa tuotteissa. Karitevoi tulee raaka-ainelistassa heti toisena veden jälkeen, eli sitä on eniten. Sen perässä tulevat glyseriini (myös erinomainen kosteuttaja ja tuttu tällaisissa tuotteissa), mehiläisvaha ja aloe.

Marilou Biossa on kierrekorkki. Jotkut eivät pidä kierrekorkkisista käsivoiteista ja kieltämättä auki napsautettava onkin kätevämpi. Minua asia ei sen kummemmin haittaa, suljen korkin ennen kuin levitän ulos puristamani voiteen käsille.

Hinta 75 ml:n tuubille on noin 4-7 euroa. Saatavuus näkyisi olevan hyvä suomalaisissakin nettikaupoissa (Hyvinvoinnin tavaratalo, Biodelly ja Ekolo tulivat pikagooglauksella vastaan). Biodellystä tuote irtoaa 3,90 euron hintaan. Siis erittäin edullinen. Tämän ranskalaisen merkin tuotteet ovat muutenkin aika edullisia. Maahantuoja Madame Bio Oy:n sivuilta löytyy listausta jälleenmyyjistä, mm. Ruohonjuuri myy Marilou Bioa.


BeSave-käsivoiteen INCI:

AQUA (WATER), MENTHA PIPERITA (PEPPERMINT) WATER**, GLYCERIN, HELIANTHUS ANNUUS (SUNFLOWER) SEED OIL**, CETEARYL ALCOHOL, BUTYROSPERMUM PARKII (SHEA BUTTER)**, CAPRYLIC/CAPRIC TRIGLYCERIDE, ISOPROPYL PALMITATE, CETEARYL GLUCOSIDE, BENZYL ALCOHOL, CERA ALBA (BEESWAX), GLYCERYL STEARATE, HYDROGENATED CAPRYLYL OLIVE ESTERS, HIPPOPHAE RHAMNOIDES (SEABUCKTHORN) EXTRACT**, TOCOPHEROL, DEHYDROACETIC ACID, SCLEROTIUM GUM, PARFUM (FRAGRANCE).

Tähdellä merkityt luomua.


BeSavessa on auki napsautettava korkki, joka monien mielestä on parempi, mutta itselläni tällä ei ole väliä, kuten tuossa totesin.

Piparminttu tulee INCI-listalla heti toisena veden jälkeen, mutta kun kyseessä on piparminttuvesi, sillä varmaan on korvattu siis osa vedestä. Muuten se ei ole voimakkaasti läsnä, en tunne viilentävää tunnetta enkä haista sitä. Sen jälkeen tulee Mariloussakin kolmantena oleva glyseriini. Myös karitevoi löytyy listalta, muutaman aineen perästä. Raaka-ainelistoissa on samankaltaisuuksia, minusta näiden tehokin tosiaan on aika yhtäläinen.

BeSaven olen saanut jo hieman yli vuosi sitten goodiebagissa, mutta vasta nyt minulla oli mahdollisuus korkata se. Tässä on nyt käynyt mahdollisesti niin, että merkin saatavuus suomalaisista nettikaupoista on varmaankin heikentynyt, sillä pikagooglaus ei tuottanut juurikaan tulosta. Löysin tätä ainoastaan naturalme.fi-sivulta hintaan 9,50 euroa. Onko jollain lukijalla tietoa tämän saatavuudesta Suomessa? Myös BeSave-merkki näyttää olevan ranskalainen.


Kummankaan tuotteen ulkonäkö ei erityisesti nappaa, mutta molemmat ovat ihan ok-luokkaa kuitenkin pakkauksen ulkoasulta.

Lopputuomio? Kummassakin käsivoiteessa on tuoksu, joka ei miellytä minua sekä tahmainen jälkitunne. Kosteutusteho sen sijaan kelpaa kummassakin hyvin käsilaukussa ja töissä mukana pidettäväksi. Marilou Bio voittaa paremman tuoksunsa, saatavuutensa ja alemman hintansa takia. Käsivoide olisi asia, jossa olisi helppo siirtyä luonnonkosmetiikkaan - huonot puolet ovat aika pieniä. Itse en kuitenkaan tule ostamaan varmaan kumpaakaan jatkossa, sillä pidän vaihtelusta silloin, jos täydellistä tuotetta ei ole vielä löytynyt. Kuitenkin jos haluaisin suosia luonnonkosmetiikkaa, nämä olisivat aivan passeleita ja varmastikin voisin silloin hyvinkin ostaa näitä jatkossa. Kumpikaan tuotteista ei valitettavasti ole vegaaninen.

Käsivoiteissa voisin kuvitella joskus mahdollisesti siirtyväni luonnonkosmetiikkaan. Ne eivät näytä olevan mikään kompastuskivi luonnonkosmetiikalle, toisin kuin deot ja ripsivärit, joista olen kuullut lähinnä tyytymättömiä arvioita.



No, sitten sitä meikkipuolta. Testissäni oli NaTrue-sertifioidun Laveran meikkituotteita. Saksalaisen Laveran tuotteista osa on vegaanisia. Näistä kolmesta kokeilemastani luomivärit ovat vegaanisia. Laveran USA:n nettisivut ovat muuten aika loistavat, samoin kuin saksalaisten sivujen englanninkielinen versio. INCI-listat löytyvät, samoin tieto vegaanisuudesta ja sertifikaateista kunkin tuotteen osalta.

Lavera Trend Sensitiv Long Lash Mascara

Tämä ripsiväri tuotti kyllä pettymyksen. Lähinnä tuntuu, että se vain antaa väriä ripsille. Lopputulos on ainakin luonnollinen, joo. Tämä voisi sopia sellaiselle, joka ei tavoittele mitään wow-efektiä, vaan hieman vaan korostusta omiin ripsiin. Itse en kuitenkaan kuulu siihen ryhmään, joten tämä ripsiväri ei minulle sovi sitten lainkaan. Hintaa tällä on jotain vajaan parinkympin luokkaa, Sokoksella oli 17 euroa.


Ripsivärin INCI:

Water (Aqua), Alcohol*, Stearic Acid, Beeswax (Cera Alba)*, Hydrolyzed Jojoba Esters, Algin, Argania Spinosa Kernel Oil*, Glycyrrhiza Glabra (Licorice) Root Extract*, Silk (Serica), Shellac, Jojoba Esters , Hippophae Rhamnoides Fruit Extract*, Butyrospermum Parkii (Shea Butter)*, Tocopherol, Theobroma Cacao (Cocoa) Seed Butter*, Cocos Nucifera (Coconut) Oil*, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Olea Europaea (Olive) Fruit Oil*, Camelina Sativa Seed Oil, Vegetable Oil (Olus Oil), Hydrogenated Lecithin, Tilia Cordata Flower Extract*, Rosa Centifolia Flower Extract*, Malva Sylvestris (Mallow) Flower Extract*, Ascorbyl Palmitate, Fragrance (Parfum)**, Citronellol**, Geraniol**, Limonene**, Linalool**, [+/- Iron Oxides (CI 77499), Ultramarines (CI 77007)]

* ingredients from certified organic agriculture
** natural essential oils


Hylsy on todella ohut, varmaan ohuimpia näkemiäni. Harja on hyvin perus, tykkään näistä perinteisistä.

Lopputuomio: Todella karvas pettymys. Ripsiväri on yksi niistä tuotteista, joissa on pakko ostaa yleensä sikaa säkissä, kun ei niitä siellä kaupassakaan voi kokeilla - tai no voisi, erillisellä harjalla pullosta, jota kukaan muu ei ole varmasti käyttänyt kuin kertakäyttöharjoilla. En lähtisi ostamaan luonnonkosmetiikan ripsivärejä omilla rahoillani, ellen lukisi useammasta blogista ylistävää arviota jostain tuotteesta. Lisäksi hinta ei ainakaan ole mitenkään erityisen edullinen.


Lavera Trend Sensitiv Beautiful Mineral Eyeshadow



Laveran Beautiful Mineral Eyeshadow -luomivärit ovat kooltaan suuria. Minulla on kokemusta vain kahdesta sävystä. Golden Beige on napissa hieman oranssiin taittava kimmeltävä kelta-kulta-beige. Valitettavasti luomella tästä ei erottunut juuri mitään. Kerrostamalla tilanne vain paheni, uuden kerroksen lisääminen poisti vanhaa alta. Sävy oli hieman kuivan karhean hileinen, eli minusta laadultaan heikko. Myös helmenvalkoinen Lily White oli laadultaan pettymys. Se ei ollut yhtä jauhoinen kuin Golden Beige, mutta silti hieman liikaa makuuni. Pigmenttisyys oli siinä vähän parempi.


Plussaa Laveran luomivärit saavat pakkauksestaan ja isosta koosta. Pakkaus on tyylikäs, siinä on myös peili ja applikaattori välikannen alla. Havaitsin koko välikannen vasta toisella käyttökerralla, vaikka kyllä se pakkauksessakin lukee. Applikaattorissa on reilun kokoinen otepinta sormille, mutta näin pikkuruisella (eli lyhytvartisella) applikaattorilla en oikein osaa meikata.


Vaikka tyrmäänkin nyt nämä sävyt, muista minulla ei ole kokemusta. Kuulemani mukaan laatu vaihtelee sävyittäin, eikä ole kaikissa näin kehno.

Luomivärit maksavat noin 14 euroa. Laveran saatavuus on ihan hyvä Suomessa, sitä löytyy sekä netistä että ihan vaikka Stockalta tai Sokokselta ekokauppojen lisäksi. Stockalla en nähnyt Laveran meikkejä, vaikka muita tuotteita kyllä löysin. Hinta ei ole kovin edullinen, mutta loistavasta sävystä voisin sen kyllä maksaa. Nämä sävyt ovat vegaanisia, mutta sävyissä 03 ja 04 (pinkki ja violetti) on karmiinia, joka on tuttu mm. lähes kaikista punaisista karkeista ja punaisesta Camparista. Elintarvikkeissa se on E120 - niitä harvoja, joiden E-koodin muistan vuosienkin jälkeen ulkoa vaikka unissani, vaikka nykyään olen vain lakto-ovo-vege.

Luomivärien INCI:

Mica, Oryza Sativa (Rice) Germ Powder*, Magnesium Stearate, Carthamus Tinctorius (Safflower) Seed Oil*, Silica, Tricaprylin, Argania Spinosa Kernel Oil*, Hippophae Rhamnoides Fruit Extract*, Butyrospermum Parkii (Shea Butter)*, Theobroma Cacao (Cocoa) Seed Butter*, Cocos Nucifera (Coconut) Oil*, Tocopherol, Camelina Sativa Seed Oil, Vegetable Oil (Olus Oil), Alcohol*, Helianthus Annuus (Sunflower) Seed Oil, Glycyrrhiza Glabra (Licorice) Root Extract*, Hydrogenated Lecithin, Malva Sylvestris (Mallow) Flower Extract*, Rosa Centifolia Flower Extract*, Tilia Cordata Flower Extract*, Olea Europaea (Olive) Fruit Oil*, Ascorbyl Palmitate, Water (Aqua), Fragrance (Parfum)**, Citral**, Citronellol**, Geraniol**, Limonene**, Linalool**, [+/- Titanium Dioxide (CI 77891), Calcium Alumin()um Borosilicate, Iron Oxide (CI 77491), Iron Oxide (CI 77499), Bismuth Oxychloride (CI 77163), Iron Oxide (CI 77492), Tin Oxide (CI 77861), Ultramarines (CI 77007), Silver Oxide]

* ingredients from certified organic agriculture
** natural essential oils


Lopputuomio: Laveran luomivärit näissä sävyissä olivat pettymys, nämä lähtivät jo kaverille eteenpäin.


Yleisesti luonnonkosmetiikasta

Meikit kuulemma ovat tosiaan yksi luonnonkosmetiikan kompastuskivistä. Niinpä en yllättynyt, että nämä kokeilemani meikkituotteet osoittautuivat pettymyksiksi. Kahdella luomivärillä ja yhdellä ripsarilla ei vielä voi tuomita kaikkia luonnonkosmetiikan meikkejä, mutta ainakin tämän perusteella kovin vahvoja odotuksia minulle ei jäänyt ja harkitsisin kaksi kertaa, ennen kuin ostaisin luonnonkosmetiikan meikkituotteita.

Luonnonkosmetiikan saralla on vielä paljon mielenkiintoista kokeiltavaa. Born to Bio houkuttelisi minua hassuilla pakkauksilla ja sillä, että en ole mitenkään erityisen ronkeli suihgugeeleissä. Niitä löytyisi heiltä. Estelle & Thild ja Mádara taas houkuttelevat siksi, että niiden nimet tuntuvat olevan vähän kaikkien huulilla ja brändien imago on oikein kutsuva. Lily Alexandra taas on kotimainen merkki, jonka ylellisistä ja ei yhtään perinteisen luonnonkosmetiikkamaisista purkeista on aina pakko räpsiä kuvia messuilla. Laverallakin on ihonhoitopuolella kiinnostavia tuotteita, joista olen saanut vain pintaraapaisun jonkun mininäytteen kanssa, mutta niiden perusteella ainakin kosteusvoiteiden puolella siellä tuntuisi olevan potentiaalia. Samoin haluaisin tietää, löytyisikö joltain muulta merkiltä myös meikkituotteita tavallisten synteettisiä aineita sisältävien meikkien haastajiksi. SpaRitualin vegaaniset ja aidosti eläinkokeettomat (ks. lisää tekstin seuraavasta kappaleesta) kynsilakat kiinnostavat enemmän kuin paljon. Olen niitä jo useasti hypistellyt, mutten ole vielä raaskinut ostaa noin 150 kynsilakan kokoelmaani niitä. Niistäkin minulla on mielikuva luonnonkosmetiikkana, mutten ole aivan varma asiasta, en löytänyt mainintaa sertifikaateista. Samoin näihin luontoystävällisempiin tuotteisiin liittyen EcoToolsin siveltimet ovat kiinnostaneet jo pitkään. Pikku hiljaa lisää kokemusta, kyllä sieltä silloin paistaa ne paremmat tuotteetkin läpi, vaikka nyt joudunkin toteamaan jälleen hieman pettyneeni.

Mielenkiintoista on kuitenkin luonnonkosmetiikan kahtiajakoisuus vihreyden suhteen. Luonnonkosmetiikasta jo nimensä takia jää mielikuva, että se olisi myös mahdollisimman eläinystävällistä. En kuitenkaan laske sellaiseksi tuotteita, joiden valmistaja ei täytä esim. Animalian listan kriteereitä. Näistä testaamistani mikään kolmesta merkistä ei ole tuolla listalla. Samoin vegaanisia on viidestä tuotteesta vain kaksi. Jos haluaisin käyttää sertifioitua luonnonkosmetiikkaa, vegaanista ja tiukoin kriteerein eläinkokeetonta sellaista, vaihtoehdot jäisivät aika vähiin. En tiedä, miksei esim. Lavera ole tuolla listalla (eikä kansainvälisellä vastaavalla listalla), vaikka itseään eläinkokeettomana mainostaakin. Yleensä syynä on raaka-aineiden hankinta tahoilta, joiden eläinkokeettomuudesta ei olla varmoja. Jos valitsisin luonnonkosmetiikan ja eläinystävällisen väliltä, vegaanisuus ja eläinkokeettomuus olisi minulle henkilökohtaisesti tärkeämpi.

Tämän postauksen jo lähes valmiiksi kirjoitettuani sain tänään postissa Laveralta pari kohta myyntiin tulevaa yksittäispakattua naamiota. Ne eivät nyt ehtineet testaukseen mukaan, mutta niistä lisää myöhemmin.

Saa huutaa hep, jos luki tänne asti. :D Harvemmin mä tällaisia väliotsikoita vaativia kilometripostauksia kirjoitan, mutta harvemmin mulla myöskään on luonnonkosmetiikkaa testissä.


Molemmat käsivoiteet sekä Laveran tuotteista ripsiväri on saatu blogin kautta. Laveran luomivärit olen saanut tuttavalta. Hinnat on otettu suomalaisista nettikaupoista ja Sokokselta.

lauantai 19. tammikuuta 2013

L'Oréal Féria

Kosmetiikkablogeissa on aika harvoin hiusväriarvioita. En tiedä miksi, käyvätkö kaikki kampaajalla? No, minä nyt sitten arvioin yhden, kun kerran mieleen tuli, että näitäkin voi arvioida.


L'Oréal on aina ollut luottokumppanini mustissa kestoväreissä. Teininä värjäsin hiuksia vuosia mustaksi, mutta sen jälkeen musta on yleensä vain osassa hiuksia yhdistettynä pinkkiin, violettiin tai punaiseen. Muitakin värejä on välissä nähty, tummaa luumua ja muita mukamas violetteja tylsiä punaruskeita virityksiä. Nyt palasin takaisin kokomustaan musta-pinkistä, kun ei ole a) rahaa käydä kampaajalla, joka värjäisi mustan osan juurikasvun niin, ettei sitä leviä shokkiväriseen osioon, b) poikaystävää, joka voisi värjätä pinkit niskasta, kun en itse sinne näe, eikä c) rahaa ostaa kolmea eri väriä (blondausaine, shokkiväri, musta väri). On raskasta olla mun poikaystävä, joutuu värjäämään hiuksia...

Olen värjännyt aina kestovärillä mustaksi. Scwartz... Schwar... niin just se Live, se on ollut aina pettymys kestonsa puolesta. Garnier oli ihan ok. Lorkku on pysynyt parhaiten. En ole ihan varma onko näissä oikeasti ollut suuria eroja vai onko vaikutusta ollut myös lähtötilanteen värillä, mutta ainakin Lorkku on pysynyt lopulta niin hyvin kuin toivoa voi. Muilla olen värjännyt satunnaisemmin. Parhaimmillaan olen päässyt Lorkun kanssa tilanteeseen, jossa oikeasti ei tarvitse värjätä kuin tyvi, mutta se vaatii todella monta värikerrosta hiuksen päällä (vuoden värjäykset, about). Silloin se ei haalistunut enää mihinkään. Kestovärinhän pitäisi lähteä pois vain kasvamalla, mutta toki se haalistuu rumaksi ruskeaksi, vaikkei pois lähdekään - sama tapahtuu sekä kampaajan väreillä että ruokakaupan väreillä. En ole itse asiassa huomannut kestossa eroa kampaajan ja ruokakaupan värien välillä. Samoin en ole huomannut hiusten kunnossa eroa kampaajan värjääminä tai minun itseni värjääminä. Kotivärjäys on ihan helppoa ja turvallista kun tietää, mitä tekee, mikä on mahdollista omassa hiuksessa ja miten se oma hius reagoi.

No tämä Feria. Feria kuuluu alasarjana L'Oréal Préférence -sarjaan, joka on minulle se tutuin musta väri. Viimeksi värjäsin hiukset marraskuussa sinimustalla sävyllä 2.1 Deep Blue Sinimusta, nyt vaihdoin sävyyn 2.01 Black Spirit Syvä musta. Sinimusta on aina vähän hankala sävy, siitä lähtee muutaman ekan pesun jälkeen sininen hiiteen. Sininen häivähdys pysyi kohtuullisen hyvin viime värjäyskerralla verrattuna Live-väreihin, mutta koska minulla on niskatukka värjätty viime kerralla tuhanteen kertaan blondatusta pinkistä sinimustaan, se haalistui kuitenkin vähän turhan nopeasti ruskeaksi, vaikka olikin tosi kiva alkuun. Siispä keskitytään ennemmin mustaan eikä siihen sinisen vivahteeseen, josta oon iloa vain hetki.


Pakkauksessa on tämmöistä sälää ja käyttöohje.

Ensimmäisenä silmään pistää tuo öljy, tai siis Hi-Shine Elixir. Olen vähän sitä mieltä, että jos näissä ei ole erityistä kemistien ymmärtämää syytä pitää eri ainesosia sekaisin, tuon öljyn olisi saanut sekoittaa valmiiksi jompaan kumpaan mömmöön. Nyt se tuo vaan lisää jätettä ja turhan työvaiheen ja on minun mielestäni ihan vaan markkinointikikka.

Férian pakkaukset ovat kivoja. Kulta-musta teema on ihan tyylikäs hiusväriksi. Pakkauksen hanskat ovat myös mustat, mutta värin sijaan olisin panostanut laatuun. Eivät nämä nyt niin huonot ole kuin joissain, mutta yhä vaan parempaa laatua kaipaisin. Suojakäsineet eivät istu kunnolla ja ovat ohutta, kahisevaa muovia.

Käyttöohje 12 vuoden hiustenvärjäyskokemuksella lentää minulla roskiin saman tien, kunhan olen tarkistanut, kaadetaanko nokkapulloon ensin väri vaiko tuo öljy (öljy toisena, en tiedä, onko sillä mitään väliä). Kaivoin sen nyt kuitenkin esiin, jotta voisin arvioida sitä vähän toisin silmin. Käyttöohje on simppeli. Hieman pisti silmään neuvo kaataa yli jäänyt seos viemäriin. Roskiin se minulla menee. Kai tuon taustalla on ajatus siitä, ettei pullo mahdollisesti roskiksessa räjähtäisi tukkiutuessaan, tai jotain. Allergiatestin ohjeet oli tuossa myös, se suositellaan tehtäväksi aina ennen värjäystä, vaikka olisi ennenkin värjännyt. Itse en ole testiä koskaan tehnyt. Yhdellä kaverilla tuli kerran paha allergiareaktio hiusväristä, hiuksia irtoili aika reippaasti ja lääkärireissuhan siitä tuli. Useita kymmeniä kertoja se oli hiuksensa aiemmin kaupan väreillä värjännyt, mutta olipa hän nyt sitten elävä todiste tuonkin mahdollisuuden olemassa olosta. Samainen kaveri ei kyllä värjää hiuksiaan enää, sillä mies ajoi päänsä kaljuksi.

Koostumus tässä hiusvärissä on aika ohut, mutta ainakaan minulla se ei aiheuttanut valumisongelmia levitettäessä väriä eikä sen jälkeenkään. Tuoksu on kamala, mutta sille nyt vaan ei voi mitään. Minusta näiden hajustaminen on aika turhaa, ei se Fructis-tuoksu sitä kamalaa nenää pistävää haisua pois vie.

Omissa hiuksissani tuo määrä hiusväriä on aivan tarpeeksi. Ihan pieni määrä väriä jäi yli, kuten aina. Paksummilla hiuksilla voi olla ihan fiksua varautua kahdella paketilla.

Puolen tunnin vaikutusajan jälkeen pesin värin pois ja käytin tuota hoitoainetta. Hoitoaineen pitäisi riittää kuuteen kertaan, minulla se riittää noin kolmeen. Käytän aika hövelisti sitä. Hoitoaine selvitti hiuksia hyvin. Tuloksena oli ihan tasan sen väriset hiukset kuin pakkauksen kyljessä, kiiltävä kylmä musta.

Hintaa tällä värillä oli vähän liikaa. 15,50 euroa maksoi Stockalla, se nyt ei varmaankaan ole edullisin paikka ostaa hiusvärejä. Todennäköisesti ostan kuitenkin joko tätä tai Préférenceä seuraavallakin kerralla. Voisin olla fiksu ja roudata värin Tallinnasta, jos niitä yhä saa sieltä halvemmalla. Aikoinaan värjäsin sellaisella violetinruskealla, joka oli tarkoitettu raidoittamiseen ja oli siksi niin pieni, että sitä piti ostaa kaksi pakettia kerralla. Ne hain yleensä aina Virosta, kun hintaa oli vain puolet Suomen hinnasta.

Tämä oli sitten varmaan K16-postaus. Minulle tuli ihan uutena asiana, että noissa paketeissa lukee nykyään, ettei tuotetta ole tarkoitettu alle 16-vuotiaille. Aina välillä keksitään joku uusi asia, joka sitten jatkossa tulee siihen pitkään varoitustekstien rimpsuun. Ei noissa mitään hennatatuoinneistakaan puhuttu vielä 2000-luvun alussa. Jotain on muuttunutkin tuon johdosta: en todellakaan uskalla ottaa riskiä ja värjätä hiuksiani koskaan hennalla, jos se kerran altistaa normaaleille hiusväreille allergisoitumiselle.

EDIT 21.1.2013: Hurjan kommenttitulvan johdosta olen taas vähän sivistyneempi. Henna itsessään ei siis allergisoi, vaan jokin mustassa hennassa oleva lisätty aine. Tsekkaa kommentit.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Lumene Blueberry Long-Wear Crystal Eyeshadow


Jatketaan Lumenella. Eilen haukuin Lumenen trioluomivärin lyttyyn, nyt taas annan positiivista palautetta ja kehun. Olin niin pettynyt, että oli pakko kokeilla toinenkin testaamaton Lumene. Kyseessä on tällä kertaa vähän uudempi tuote, Blueberry-sarjan tummansininen monoluomiväri sävyssä 26 Aaltojen jäljillä.

Pakkaus on kiva, tuo on ihan nätti tuo kohokuvio ja sopii tässä sävyssä vielä loistavasti sävynimeen. Luomiväri levittyy pehmeästi ja häivyttyy kivasti. Monesti näin tummat värit ovat inhottavia häivyttää ja muuttuvat häivyttäessä harmaiksi, mutta tämä pysyi sinisenä. Tykkäsin laadusta, pigmenttisyyttä oli kivasti. Pohjustajan kanssa parempi, mutta tällaisessa tummassa enemmänkin iltameikkisävyssä pohjustajan käyttö on ihan ok.


Sannimainen silmämeikin vinokuvaus käytössä. Ihan suoraan kopioitu Sannin tyylistä kuvata silmämeikkejä, mutta näyttää vähemmän tyhmältä kuin yksittäinen silmäni möllöttämässä suorana. Sanni antanee mulle anteeksi, toivotaan.

Rajauksessa Sensain Liquid Eyeliner, ripsissä Yves Rocher Ultra Volume Mascara. Pohjusteena alla Too Faced Shadow Insurance. Luomen keskellä käytetty hopeista luomiväriä, Make Up Store Silver. Samainen luomiväri on lähes koko liikkuvalla luomella myös Lumenen alla tuomassa siihen lisää metallihohdetta. Sisäkajalina tässä meikissä hieman liian violettiin taittava sininen Lancômen kajal sävyssä Indigo Paris.


Että mä vihaan silmämeikin kuvaamista. Eihän se nyt ihan tolta livenä näyttänyt, mutta tonne päin.

Notta tämä Lumene sitten olikin positiivinen yllätys. Ei mikään järjeton tajunnanräjäyttäjä, mutta hankalasta tummansinisestä sävystä huolimatta kivan pehmeästi levittyvä. Ja mikä parasta: alaluomelle ei varissut juuri mitään. En ole noissa kuvissa alaluomea siistinyt mitenkään, sinne ei vaan pudonnut käytännössä mitään.

Mitäs muuta vielä? Niin, nämä on vielä aika isoja nappeja nämä Lumenen Blueberry-monot.

torstai 17. tammikuuta 2013

Lumene Natural Code Trio Eyeshadow


Tämä Lumenen Natural Code -sarjan luomiväritrio on odotellut kai jo vuoden päivät sitä, että testaisin sitä. Sävynumeroltaan se on 4, Ada. Valkoisen lisäksi siitä löytyy tumma rusehtava khakivihreä ja tuollainen hieman minttuisampi ja vaalempi vihreä.

Että meni sitten hermot. Meikki ilman pohjustetta oli haastava tehdä. Ainoastaan khakivihreä näkyi, muita sävyjä luomelta ei juuri erottanut.


On siinä edes vähän väriä. Yrittää olla. Muka. Mun iiriksessäkin on enemmän väriä kuin luomella. Ripsissä Yves Rocherin yllättäjäripsari Ultra Volume Mascara, josta kyllä tykkään. Rajauksessa yläluomella tumma khakivihreä Goshin tussirajaus, joka päätti sitten näyttää kuvissa mustalta.

No mitäs sitten pohjusteen kanssa? Kokeilin tuon turhautumisen jälkeen toiseen silmään samankaltaista mutta vähän erilaista meikkiä.


Too Faced Shadow Insurancen kanssa valkoisesta ja vaaleanvihreästäkin jopa hieman näkyy jotain. Silti pigmenttisyys on onneton, mutta pohjustajan kanssa tätä voisi kyllä käyttääkin arkipalettina.

Mulla on tuhatmiljoonaa luomiväriä, näin huonolla pigmentillä ei pääse jatkoon. Tämä saa poistua kokoelmistani, annan sen vaikka pois kun en itse jaksa nyhrätä. Arkipaletti on minusta sellainen, johon ei tarvitse pohjustajaa alle. Höh. Olisi ollut kiva tykätä tästä, mutta ei sitten. Nyt tämä edustaa minulle vain sitä vanhaa Lumenea, jonka luomivärien laatuun petyin teini-ikäisenä. Kuulemma siitä ollaan menty eteenpäin, mutta ei ainakaan tämän paletin kohdalla. Eye Dramatizer -lisänimi tuossa paketin päällä johtaa hyvin harhaan.

Tämä on vanhanmallisia trioja, uudemmissa on eri koostumus ja sävyjen asettelukin hieman erilainen. Uusia kolmikoita minulla ei ole.

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Käsirasvariippuvuus

Kaikkea sitä tapahtuu.

En ole koskaan ollut erityisemmin käsiäni rasvaavaa tyyppiä. Rakennekynsien kanssa olen jopa vähän vältellyt käsirasvaa, kun sanovat, että ei saisi öljypitoista kynsilakanpoistoainettakaan käyttää. Pelkään, että öljy menee kynnen ja akryylin väliin ja heikentää pysyvyyttä. Samoin en halua, että kynsi kasvaa nopeammin (huoltoväli lyhenee). Kynsinauhani ovat silti olleet mielestäni ihan tarpeeksi nätissä kunnossa, enkä muutenkaan ole kokenut tarvitsevani käsirasvaa. Näin on ollut vuosikaudet.

No mitäs sitten?

Tämä tyttöhän aloitti kosmetiikan käyttöpakkokuurin, jossa yhtenä loppuunsaatettavista tuotteista on käsivoide. Olen sitä sitten väkipakolla käyttänyt enemmän kuin tarpeeksi. Nyt käteni ovat kuivat. Koko ajan tuntuu siltä, että pitäisi olla lisäämässä käsirasvaa, eikä tämä ole ainoastaan tunne - ne myös näyttävät kuivilta.

Keksin tähän vain kaksi selitystä. Ensinnäkin, nyt on keskitalvi. Iho on kuivimmillaan silloin. Samanlaista ongelmaa ei ole kuitenkaan ollut ennen, joten tuo on varmaan vain yksi vaikuttava tekijä. Toinen selitys, jonka uskon todennäköisemmäksi, on itse aiheutettu riippuvuus. Ihohan tottuu siihen, miten sitä hoitaa. Öljyiselle iholle on tärkeää huolehtia riittävästä kosteutuksesta, sillä muutoin ihon oma talineritys kiihtyy korjaamaan tilannetta. Nyt kuvittelisin käyneen päinvastoin, normaalisti voinut iho tottui ulkopuolelta tulevaan kosteutukseen, eikä enää itse toimi normaalisti.

Joku ihon toiminnan paremmin tunteva kosmetologi tai vastaava osaisi varmaan kertoa, onko tämä huulirasvariippuvuudellekin selitykseksi annettu juttu mahdollinen tai uskottava. Minusta se kuulostaa hyvinkin paikkansa pitävältä.

En ole ihan varma, miten suhtautua tähän käsirasvariippuvuuteen. Varmaan siitä pääsisi eroon ihan vain totuttamalla ihon vähempään määrään kosteutusta, mutta toisaalta, käsirasvat ovat kivoja ja edullisia. Nyt saan vihdoin kulutettua ne nurkissa lojuvat purkit. Toistaiseksi riippuvuus saa siis elää rauhassa ja voida hyvin.


Kuvituksena täysin aiheeseen liittymätön kissakuva. Sisu on kuvassa 6,5 kuukautta, kuva on melkein kuukauden takaa. Sisu oli kastraatioreissulla eläinlääkärissä pari viikkoa sitten jo 4,1 kiloa! Kuva on muuten otettu valot himmennettynä noin kynttilänvalon hämäryydessä, testasin Canonilta lainaksi saamaani salamaa.

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

IsaDora Jewels of the Orient: Oasis

Klikkaamalla isommaksi!

IsaDoralta ilmestyi tänä syystalvena Jewels of the Orient -kynsilakkakokoelma. Kokoelman minua kiinnostavin sävy oli Oasis, jonka valitsinkin testattavakseni. Oasis on glitterinen tumma ja syvä kultaisella maustettu oliivinvihreä, jossa on sinistä ja punaviolettia glitteriä. Siis mitä se taas horisee? Joo, siinä on kaikkia noita. Hieman valaistuksesta riippuu, näenkö siinä sinistä vaiko violettia, kuvan valaistuksessa olohuoneessani glitter on sinistä. Keittiössä ja makuuhuoneessa näen myös punaviolettia sinisen lisäksi, vessan valoissa vain sinistä. Joka tapauksessa, glitter on erikoisen väristä yhdistettynä pohjaväriin, ja mikäs sen parempaa. Tässä ruotsalaisessa blogissa on kuvia, joissa on onnistuttu vangitsemaan paremmin tuo glitter ja jopa se violetti.


Orient on uniikki sävy kokoelmassani, mutta halusin swatchata tämän kahden muun hieman samanhenkisen lakan vierelle. Orient löytyy kuvasta vasemmanpuolimmaisimpana, vähän epätarkka kuva antaa vielä enemmän käsitystä tuosta sinisestä siinä. Sen jälkeen tulee China Glazen Wagon Trail, joka näyttää aivan ruskealta näiden rinnalla. Sekin kuitenkin on kallellaan hieman oliiviin päin. Kolmantena on Zoyan Edyta, jossa on sininen heijaste myös.

Tällaisissa moniulotteisissa vaikeasti kuvattavissa lakoissa Googlen kuvahaku on loistava. Sieltä saa kansainvälisistä lakkamerkeistä nopeasti kasan eri valaistuksilla ja eri ammattitaidolla kuvattuja kuvia, joiden avulla kokonaisuudesta saa hyvän kuvan. Zoyan Edytastakin löytyy kuvahaulla kasa erilaisia kuvia - ja kyllä, se on kaikkea tuota, valaistuksesta ja valon tulokulmasta riippuen. IsaDoran lakkoja pääsee hypistelemään kaupassakin helposti, mutta monia muita merkkejä tulee tilattua netistä vain kuvien perusteella. Google on ystävä.

Ainakin eilen näitä lakkoja sai vielä hyvin Helsingin keskustasta. Kicksissä olivat eilen joulualessa 5 euroa ja rapiat, muistaakseni 5,55 euroa mutta vetoa en lyö. Makkaratalon eli Citycenterin Kicksissä tätä sävyä oli jäljellä useita. Hypistelkää livenä, on aika upea väri. Täyteen peittävyyteen vaaditaan kolme ohutta kerrosta, lyhyemmille kynsille kaksi voi riittää. Sivellin pullossa on erittäin leveä, jopa ehkä hieman liian leveä mun makuuni, mutta parempi kuin superkapeat diipadaapalelusiveltimet.


IsaDoran lakka on saatu blogin kautta.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Minkälainen on täydellinen luomiväripaletti?

MAC Wonder Woman Valiant

Luomiväripaleteissa on aina joku vika. En ole vielä törmännyt täydelliseen. Toisaalta en sellaista tarvitsekaan, koska yleensä teen silmämeikin kotona ja minulta löytyy kyllä ne kaikki tarvitsemani värit ja välineet kotoa. Niinpä en ole sitä täydellistä palettia hirveästi etsinytkään. Olen kuitenkin pohdiskellut, minkälainen olisi se minusta täydellinen luomiväripaletti, jos sellainen olisi.

Dior Misty Mauve

Ensinnäkin, täydellisessä luomiväripaletissa on mukana peili. Näin sen voi ottaa mukaan myös vaikka töihin tai junaan, eikä erillistä peiliä tarvita. Peilin pitää olla riittävän suuri. Esimerkki erinomaisesta peilistä on Diorin viisikoissa. Viisikkojen paletti on juuri sopivan kokoinen - mahtuu mukaan, mutta peilikin on riittävän iso.

Clarins Colour Quartet 80 So Sublime

Luomivärin levitykseen tarvittavat työkalut eivät voi millään mahtua palettiin. Hyvässä siveltimessä on tarpeeksi pitkä varsi, mutta hyvä paletti ei voi olla järjettömän suuri. Tarvitsen yleensä perusmeikkiin neljää eri levitintä: suuri häivytyssivellin/sivellin vaaleille, suurille alueille, vaahtomuoviapplikaattori varjostuksiin, sivellin varjostuksiin ja litteä sivellin rajauksiin. Jos on valittava, millä näistä sitten pärjää hätätilanteessa, vaahtomuoviapplikaattorilla pääsee aika pitkälle. Sitä voi kääntää, jolloin samalla päällä voi levittää kahta eri väriä. Optimaalisessa sellaisessa on myös terävämpi pää, jolla saisi ne alaripsen tyven rajaukset aikaan. Applikaattoreita saa mieluummin olla kaksi kaksipäistä, kuten Diorin viisikoissa. Täydellisessä setissä olisi yksi normaali applikaattori, jossa on kaksi samanlaista suurta päätä ja toinen, joka on ylläolevan Clarinsin nelikon applikaattorin kaltainen. Clarinsin applikaattorissa on meinaan mainio tuo terävä pää, sillä oikeasti saa hyvät luomivärialarajaukset matkassakin ja materiaali on tarpeeksi napakkaa. Diorin applikaattorissa on leveämpi ja terävämpi pää, mutta terävä ei ole tarpeeksi terävä. Leveäpäinen puoli on oikein hyvä.

Lancôme Color Design mini: Visionary, Daylight, Statuesque ja Snap

Dior Stylish Move mini

Minipaletit ovat aivan ihania, mutta niistä ei ole täydelliseksi paletiksi. Ne ovat enemmänkin keräilyesineitä ja sellaisia, joita on helppo ottaa mukaan täydentämään matkalla mukana kulkevaa palettia. Esimerkiksi tuosta Lancômen minipaletista löytyy musta ja valkoinen, joita itse tarvitsen usein meikissä häivähdyksen jossain. Stylish Movessa taas on aivan upea alakulman vasen sävy, jolle kuva ei tee oikeutta.

Guerlain Divinora

Laatu on tietysti tärkeä. En tiedä, miltä vuodelta Guerlainin Divinora-paletti on, mutta se laadultaan järkyttävä. Oikea yläkulma ja vasen alakulma ovat ihan hienosti käyttäytyviä, mutta vasemman yläkulman pinkki on järkyttävän hileinen ja oikean alakulman tumma luumu aivan mahdoton käyttää hileisyytensä vuoksi. Luomiväripaletin sävyjen pitää olla sillä tavalla tasalaatuisia, että vaikka ne eivät kaikki olisikaan samaa koostumusta, jokaista pitää olla mahdollista käyttää. Paletissa voi olla mattaa ja helmiäistä, glitteristäkin sävyä, mutta ei mitään noin järkyttävää, että sävy jää täysin turhaksi - tai kuten tässä paletissa, kaksi neljästä jää täysin turhaksi.

Dior Electric Lights

Yleensä se, mikä eniten häiritsee on sävyjen kokonaisuus. Electric Lightsista puuttuu neutraali, kermainen häivytyssävy. Paletin violetti on luomilla hyvin tumma ja samea, tästä puuttuu myös sävy, jota voisi käyttää varjostuksen pääsävynä. Violetti käy mainiosti varjostuksen tummimpiin kohtiin lisäsyvyyttä luomaan, mutta ainoaksi kunnolliseksi varjostussävyksi se ei riitä. Käytännössä paletissa on neljä hyvin vaaleaa sävyä ja yksi liian tumma.

Dior Twilight

Twilightissa sävykokonaisuus on parempi yhdessä käytettäväksi. On tummaa ja vähemmän tummaa, koko luomelle levitettävää ja varjostusta, hohtavaa ja ihan kunnon helmiäistä sekä mattaisempaa mustaa (glitter ei tuossa sävyssä juuri luomella näy). Silti tästäkin puuttuu se kermainen, neutraali häivytyssävy.

Lancôme Color Focus L'Amente du matin

Lancômen L'Amente du matin on minulla vakiokäytössä töissä. Sen sävyt ovat oikein hyvät arkimeikkiin, kun niitä laittaa vain aavistuksen. Jos tekee vahvempaa meikkiä, valkoinen on liian valkoinen ja hohtavat pinkki ja violetti liian hohtavia. Vaihtaisin pinkin kermaisempaan ja vähemmän hohtavaan sävyyn ja lisäisin palettiin yhden violetin sävyn, joka olisi keskitumma. Todennäköisesti tästä paletista kuitenkin näkyy jostain napista pohja vielä tämän vuoden aikana, jos ei paristakin.

Make Up For Ever Black Tango

Ulkoisesti täydellinen paletti näyttää omistajaltaan. Minulle se näyttäisi tältä MUFE:n paletilta.

Mikä sitten painaa tekijöistä eniten? Loppujen lopuksi minulla se on sävyjen yhdistelmä ja laatu. Kaikista omistamistani paleteista ykköseksi kiilaa postauksen ensimmäisessä kuvassa oleva MAC Wonder Woman -paletti, sillä vaikka se onkin väärän mallinen (liian pieni peili), siinä ei ole applikaattoreita lainkaan enkä erityisemmin tykkää sen ulkomuodostakaan, siinä on aika erinomainen sävy-yhdistelmä laadukkaita värejä. Löytyy häivytyssävy ja sävy kulmaluulle (paletin ensimmäinen), liikkuvalle luomelle ja erityisesti sisänurkkaan vaaleahko mutta silti värillinen sävy (paletin toinen, hohtava vihreä) ja tummemmat, samaan värimaailmaan sopivat varjostusvärit (mattainen tumma vihreä ja hohtavampi neljäs ruskeanvihreä). Paletista vaihtaisin viimeisen värin vähemmän ruskeaan sävyyn, mutta muuten sävynelikko on oikein hyvä. Siksi se pääsi postauksen ykköskuvaksi, sillä se hipoo sävykokonaisuudeltaan täydellisyyttä.

Täydellisessä myös kodin ulkopuolelle käyttöön sopivassa paletissa olisi:
- MUFE:n tyylinen kansi, vaihtaen sävymaailma paletin väreihin sopivaksi
- Diorin viisikon koko ja peili
- kaksi applikaattoria, joista toinen Clarinsin applikaattorin kaltainen ja toinen Diorin applikaattorin kaltainen mutta niin, että Diorin applikaattorissa olisi molemmat päät isoja
- MAC:in Wonder Woman -paletin sävykokonaisuus ja laatu vaihtaen kuitenkin viimeinen sävy ruskeammasta vihreämpään hohtavaa sävyyn.

Vaihtoehtoisesti vihreän sävymaailman sijaan sävymaailma voisi olla minulla violetti, jonka jälkeen MUFE:n kansikin sopisi ihan tuollaisenaan.


Paleteista MUFE on saatu ilmaiseksi blogin kautta. Neljä on saatu/vaihdettu tuttavilta, yksi on testeri äidin liikkeestä ja loput olen ostanut.

Mitä teidän täydellisessä paletissanne olisi?

Ulkoasumuutos

Aloin kyllästymään blogini alusta asti minulla olleeseen banneriin, jossa oli hyvä idea mutta huono toteutus. Vain tarkkasilmäinen ja vanhoja pulloja tunnistava saattoi tajuta, että nökötin siinä Lancômen ikivanhan näyteikkunakokoisen kynsilakkapullon päällä. Nyt sitten saatte katsella tällaista epämääräistä kollaasia, jossa ei ole mitään ideaa muuta kuin se, että siinä on minun mielestäni kivoja kuvia blogini historian ajalta. Kollaasibanneri on todella lame, mutta en osaa toteuttaa yksinäni muuta enkä toisaalta ole keksinyt parempaakaan ideaa, vaikka banneria olen varmaan vuoden päivät halunnut vaihtaa. Ainakin tässä on nyt tasapaino niin, että banneri yrittää olla mainostamatta erityisemmin mitään, vaikka kyllähän moni tunnistaa tuolta Clarinsin paletin, MAC:in siveltimiä, kynsilakkamerkkejä... Mutta ei ainakaan hirvittävän näkyvästi.

En tiedä, kuinka kauan jaksan tätä banneria katsella. Otetaan vastaan graafisen ilmeen suunnittelija, joka tekisi blogista minun näköiseni muttei veloittaisi siitä mitään. :P

BTW, kävin äsken katsomassa Skyfallin. Se oli erinomainen. Suosittelen, jos on tykännyt 007-leffoja katsella. Itse nökötin telkkarin ääressä niitä katsoen jostain ihan kakarasta asti. Rakastuinkin elokuvanäytöksessä erääseen roolihahmoon tulenpalavasti, kuka arvaa kehen? Tällaista rakastumista Bond-leffassa en ole kokenut sitten Goldeneyen.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Tigi Recharge ja Elasticate


Sain testattavakseni muutaman Tigin uutuuden, Recharge- ja Elasticate-sarjojen shampoon ja hoitoaineen. Pullojen muoto herätti alkuun hieman huvitusta, mutta aikansa noita katseltuani ne eivät enää tuo mieleen pornokauppaa. :D

Pinkki Recharge-setti oli minulla ensimmäisenä kokeilussa. En sen kummemmin tutkinut esitettä ennen käyttöä, luin vain kyljestä tekstin - "High-Octane Shine Shampoo For Dull, Lifeless Hair." Ok, kiiltoa elottomille hiuksille, kuulostaa hyvältä. Huomasin heti shampoon vaahtoavan aika reippaasti. Hoitoaine tuntui saman tien jo suihkussa fiilistellessä reippaasti hiusta silottavalta. Pesun jälkeen föönatessa ihmettelin puff-efektiä tyvessä - ihan kuin volyymishampoota olisi käyttänyt. Tyveenhän en itse laita hoitoainetta. Selitys volyymiefektille löytyikin tuotteiden esitettä lukiessa - shampoo on syväpuhdistava! Olisihan se selvinnyt tuotteen takaakin lukiessa, siellä kerrottiin shampoon poistavan kertymät hiuksista. Clarifying-sanaa ei kuitenkaan käytetty koko purkissa, mutta sitähän tämä on. Onneksi Recharge-sarjan hoitoaine oli kuitenkin todella silottavaa, jotta sain silikonikertymäni takaisin ja pörrötukkani ei aivan räjähtänyt. :) Voin suositella Rechargea syväpuhdistavana shampoona, mutta ymmärtäkää ostaessanne, että tämä on sitä, ettei käy kuin minulle. :D Hoitoaine puolestaan on aika tyypillinen silottava hoitoaine, ja minusta oikein mukava sellainen.

Vihreä Elasticate-setti taas lupaa vahvistaa ja estää hiusten murtumista. Suhtaudun aika skeptisesti siihen, miten kerran tuhottu hius voitaisiin elvyttää muuten kuin kosmeettisesti, mutta oli miten oli, Elasticate-sarja on minun hiuksilleni sellainen keskitason sileyden tuova. Voin käyttää näitä pohjana joko suoristukselle tai lettikiharalle, kumpikin onnistuu. Supersilottavilla tuotteilla kihara ei pysy, volymisoivilla ja vähemmän silikonisilla tuotteilla taas suoristus ei onnistu vaan hiuksista jää pörrökasa. Elasticate-shampoo vaahtosi ihan normaalin verran, ei mainittavan paljon tai vähän. Hoitoaine oli koostumukseltaan hieman vaahtomainen.

Minulle parhaiten sopiva yhdistelmä löytyi sekoittamalla nämä kaksi linjaa: olen käyttänyt vihreää Elasticate-shampoota ja pinkkiä Recharge-hoitoainetta jos haluan sitä, mitä yleensä haluan, eli silotetut hiukset suoristuksen pohjalle.

Kummankin tuotteen värin voi arvata tuosta purkin väristä. Molemmissa näissä Rechargessa ja Elasticatessa on kiva makea tuoksu, ei kuitenkaan minusta kovin voimakas. Elasticatessa vähän parempi ja erikoisempi mielestäni. Välillä Tigillä on liiankin ällömakeaa ja vahvaa tuoksua, tällä kertaa olisin toivonut tuoksua vähän lisääkin. Ottakaa huomioon kuitenkin se, että meikäläisen hajuaisti ei tietenkään vastaa normaali-ihmistä, koska yhä vieläkin aiheutan tupakoimalla itselleni hidasta ja tuskallista kuolemaa, hengenvaaraa, nuorempana kuolemista, vakavaa riippuvuutta, impotenssia, verenkierron heikentymistä, keuhkosyöpää sekä vakavaa vahinkoa itselleni ja ympärilläni oleville. Och samma på svenska, ja viroksi kanssa, kun sieltä ostaen tämä ihoa vanhentava toiminta on halvempaa.


Ensimmäisellä kerralla jouduin pienen blonditestin eteen, en meinannut osata avata purkkeja. Missään ei lukenut mitään, mutta olisihan se pitänyt arvata muodoista: siitä painetaan, missä on kuoppa. Se nousee ylös, missä on kohouma. Yllä kuva avausmekanismista, vasemmalla auki ja oikella kiinni. Itse tuote tulee puristettaessa pulloa ulos tuosta ylös pomppaavan puoliskon reunasta.

Näiden Tigien suositushinnat ovat 21,60 euroa (shampoo 250 ml) ja 23,80 euroa (hoitoaine 200 ml). Hoitoainetta minulla kuluu enemmän kuin shampoota, joten koot ovat vähän väärin päin minulle. Itselläni menee hoitoainetta noin reilut kaksi kertaa sen verran kuin shampoota. Miten se aina onkin useilla merkeillä näin, että shampoo on isompi?

Pystyittekö lukemaan arvion vakavalla naamalla vai herättikö pullojen ulkomuoto samanlaista spontaania hihitystä kuin meikäläisellä? :D

Tuotteet on saatu testattavaksi blogin kautta.

perjantai 4. tammikuuta 2013

Ajatuksia kosmetiikan ostokäyttäytymisestäni ja käyttötavoitteet tammikuulle

Nätti, kiltti? -blogista heitettiin minulle haaste, joka sopii erinomaisesti toteutettavaksi tässä vuoden alkuun. Tarkoituksena oli pohtia omaa ostokäyttäytymistään kosmetiikan suhteen. Haaste tuli aika sopivaan kohtaan, kun muutenkin näitä on pohtinut tässä viime aikoina. Postauksessa on kappalejako, mutta pahoittelen, että tämä kilometripostaus on vähän tällaista mindflow'ta silti. :)

Aloitin Nekun esimerkistä vuoden 2013 ensimmäisestä päivästä alkaen listaamaan ylös ihan täsmällisesti mitä olen ostanut, saanut, kuluttanut loppuun tai antanut/heittänyt pois. Tarkoitus olisi, että kun lista seisoo tietokoneen työpöydällä ja sitä aktiivisesti täyttää, tulee automaattisesti mietittyä myös sitä kuluttamista.

Loppuvuosi minulla on mennyt erinomaisesti kulutuksen suhteen. Erinäisiä asioita on kasautunut maksettavaksi, ja kun raha on ollut tiukassa, oli pakko oikeasti alkaa katsoa jopa sitä, onko herne-maissi-paprika halvempaa Lidlissä vai S-Marketissa (S-Marketissa). Näin ollen kosmetiikkaa en ole ostanut. Viimeisimmät ostokset ovat Kauneusmessujen ostokset (listattu pari postausta sitten), yksi magneettikynsilakka muistaakseni marraskuun alussa tai lokakuun lopussa, kolme ulkomailta kimppatilauksessa hankittua kynsilakkaa marraskuussa ja hiusväriä. Joulukuussa en ostanut mitään - vanua ja hammastahnaa en nyt tähän laske. Niistäkin kyllä ostin about halvimmat. Heräsin tajuamaan vasta kesän lopulla, että menoni ylittävät tuloni. Kulutustahtini oli sama, mihin olin tottunut silloin, kun asunnossa asui minua enemmän tienaava avopuoliso ja vanhemmillakin oli vielä rahaa, mistä minua jeesata. Molemmat ovat kuitenkin eläkkeellä eikä asumiskulujanikaan maksa enää kukaan muu kanssani puoliksi. Pitäisi elää omillaan eikä ylivelkaantua jatkuvasti. Kesällä tilannetta rasittivat myös eläinlääkärikulut, joille nyt vaan ei voi mitään. Nyt syksyllä ryhdistäydyin lopulta ja sen seurausta tuo kosmetiikan ostamisen vähentyminenkin on. Peruin kaikki lehtitilaukseni, peruin kanavapaketin. En ostanut juurikaan kosmetiikkaa. Vaihdoin hiusvärini kaksivärisestä pinkki-mustasta kokonaan mustaan, koska se maksaa vähemmän (ja on helpompaa tehdä yksin). Olen ajanut taksilla muistaakseni tasan kaksi kertaa kahden kuukauden aikana niin, että olen itse maksanut sen. Aiemmin tein sitä jatkuvasti, laiskuuttani.

Tämä jeesustelu kosmetiikan ostamisen järkevöitymisestä on kuitenkin vain viime kuukausien osalta totuus. Rahatilanteeni salliessa olen aiemmin tuhlannut kosmetiikkaan rahaa järjettömät määrät. Erityisesti hurahdin bloggaamisen alussa - joka puolelta satoi vinkkejä kulttituotteista tai muusta mielenkiintoisesta, mitä oli pakko testata. Tuohon aikaan en saanut ilmaiseksi juuri mitään, blogin kautta saatuja tuotteita alkoi suuremmissa määrin tulla vasta jo puolitoista vuotta blogia kirjoitettuani. Tilanne on nyt sinänsä muuttunut, että ilmaiseksi saatuja tuotteita alkaa olla aika paljon. Näin ollen esimerkiksi shampoon tai hoitoaineen ostamisessa ei ole mitään järkeä, ennen kuin edelliset miljoona on kulutettu loppuun.

Tässä kuussa rahatilanne on ollut hieman valoisampi, mutta kuitenkin tällekin kuulle tulee suurempia menoja - kissa on vietävä kastrointiin, esimerkiksi. Kissan vakuutustakaan en ole vieläkään maksanut. Nyt tässä kuussa olisikin jopa varaa pariin kosmetiikkatuotteeseenkin, mutta mitä minä oikeasti tarvitsen?

Livbox oli yksi asia, jonka ostamista pohdiskelin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että seurailen pari kuukautta, minkälaista tavaraa boksista tulee jatkossa ja teen ostopäätöksen vasta sitten. Nyt kävikin jopa niin onnellisesti, että itse asiassa sain Livboxin kilpailusta kolmen kuukauden tilauksen palkintona. :)

Deon tulen tarvitsemaan piakkoin. Sen myös ostan, ja se on Clarins, vaikka halvemmallakin pääsisin. Se vaan on sen arvoinen, etenkin, kun tarjouksesta ostaa.

Tein jo tässä kuussa yhden hankinnan, 10 euroa ja risat, joka liittyy kosmetiikkaan - nimittäin 10 kpl swatch-kiekkoja kynsilakoille, kun edelliset loppuvat kesken. Hankinnan tarkoitus on se, että kartoitan kynsilakkamereni, tsekkaan ajantasaisen lakkatilanteen ja heitän pois kuivahtaneet. Tarkoitus on saada enemmän iloa irti siitä, mitä jo omistan. Osittain samasta syystä marraskuussa tein kosmetiikan käyttöpakko -haasteen. Samalla kaivoin kasan tavaroita, joista kokosin aarrepostauksen.

Vaikka rahatilanne onkin nyt aavistuksen parempi kuin viime kuukausina, minulla on silti luottokorttivelkaa, opintolainaa ja asuntolaina. Olisi äärimmäisen fiksua jatkaa tätä köyhistelyä myös jatkossa - niin kosmetiikan kuin muunkin suhteen.

Yksi ongelma kosmetiikkakäyttäytymisessäni on "ihan kiva"-tuotteet, tai tuotteet, joissa on pieni epämiellyttävä puoli. Näiden kohdalla tuppaan tekemään niin, että ne jäävät hyllyyn pölyttymään, kun ostan suosikkiani tilalle. Nyt juuri tälle asialle käyttöpakko-haasteellani pystyn jotain tekemään. Esimerkiksi Cliniquen Clarifying Lotion 2 on loppumassa. Haluaisin ostaa uuden, mutta tarvitsenko välttämättä? Ainakaan ihan vielä, kun minulla on niin helkutisti erilaisia tehomömmöjä, ettei superpuhdistajakasvoveteni ole aivan välttämätön. Toistaiseksi yritän olla ostamatta. Suosikkikosteusvoiteeni on loppu myös, mutta kun noita muitakin on tuhat, kyllä minä niilläkin pärjäisin. Sekin siis saa olla toistaiseksi ostamatta. Helena Rubinsteinin silmämeikinpoistoaineeni loppuu. Seuraavan kerran kun ostan, ostan taas sitä, vaikka kallis onkin - mutta minulla on kyllä kaksi muutakin, ei yhtä hyvää mutta oikein kelvollista tuotetta. Ne kulukoot ensin loppuun.

Kuluttamista sinänsä en vastusta, enkä ole kovin luonnonvarojen säästämisestä tai ympäristön pelastamisesta innostunut ekohippi muutenkaan. Omat mielenkiintoni ovat eläinten puolella, jossa erityisesti löytöeläintyössä ja kasvissyönnillä yritän omilla valinnoillani edistää mielestäni eettisempää yhteiskuntaa, mutta se saa nyt toistaiseksi riittää maailmanpelastustouhukseni. Tämä blogi varmaankin myös joillain lisää kulutusta, enkä ole siitä pahoillani - toisaalta mahdollisesti blogi myös saa ihmiset harkitsemaan, mitä tuotteelta haluavat ja löytämään ne oikeat hutiostosten sijaan. En ole ottanut enkä tule ottamaankaan kantaa blogissani siihen, miten kukin kosmettiikkaa kuluttaa. Lukija saa minun puolestani viettää kulutusjuhlaa joka päivä tai ostaa vain harkittuja ja tarpeellisia. Itseni kohdalla sen sijaan yritys olisi järkevöittää kulutuskäyttäytymistäni - ei maailmaa pelastaakseni, vaan omaa talouttani ajatellen.


No, mutta sitten siihen seuraavaan käyttöpakkotavoitteeseen. Vuoden lopun käyttöpakkoprojektini oli antoisa, haluan jatkaa sitä. Tämä haaste itse itselleni on tammikuun loppuun asti voimassa, raportoin tuloksia sen jälkeen.


Ensinnäkin haasteessani ovat mukana tuotteet, joiden kohdalla en onnistunut viime käyttöpakossa. Lumenen meikkipuuteri on käytettävä loppuun, samoin Ole Henriksenin kasvonaamio. Huulipunia en sitten lopulta käyttänyt tiheästi kuin alkuun. Nyt asetetaan jokin määrätavoite. Olkoon se niin, että huulipunaa on käytettävä vähintään neljänä päivänä viikosta, jotta olisin päässyt tavoitteeseeni. Lancômen Hydra Zen -silmänympärysvoiteelle asetettakoon sama vähintään neljänä päivänä viikossa -tavoite. Lumenen kasvovesi hupeni nopeammin kuin oletin ja sen suhteen en epäonnistunut viime käyttöpakossani. Nostetaan nyt kuitenkin panoksia: jäljellä oleva neljännespullo on käytettävä ihan loppuun asti. Ja nuo Cliniquen ja Maybellinen peitevoiteet... Jos nyt edes saisi tuon vanhemman, Cliniquen valokynäksi liian tumman valokynän käytettyä loppuun. Sitten Maybellineen, jos tuo onnistuu.

Ralph Lauren Rocks -tuoksu on tällä hetkellä täysikokoisista tuoksuistani se, joka on ensimmäisenä loppumassa. En usko, että saan tätä ihan loppuun kuukaudessa, vaikka tämä onkin erinomainen kevyt ja pirteä arkituoksu. Josko kuitenkin saisin kulutettua puolet siitä, mitä pullossa nyt on jäljellä.

Dermalogican Soothing Protection Spray löytyi kosmetiikkakätköistäni. Aivan unohtunut tuote, tämän otan nyt tehokäyttöön. Tässä ei ole mitään erityistä määrätavoitetta, totean vaan, että mitä enemmän saan kulutettua, sen parempi. Kun nyt edes selkeästi näyttäisi vähenevän pullossaan. Pullo on ihan jättisuuri! Saisin tästä paremman kuvankin kun käyttäisin aktiivisesti pidemmän aikaa.

Sensain Brightening Cream -kosteusvoide tulee tehokäyttöön myös. Pikkupurkista on enää hyvin vähän jäljellä, ja minulla on kai korkkaamattomiakin tällaisia kaksi. Tämä loppuu varmasti kuun aikana tehokäytössä.

Vartalovoiteita minulla kuluu hirvittävän vähän. DKNY:n minikokoinen omppuvartalovoide on ehkä noin puolillaan, sen haluan loppuvan myös. Minulla ei ole kovin kuiva iho, joten levitellään tätä nyt ihan vaikka purkeilla lutraamisen ilosta yli tarpeen. Tatuointeja tosin pitäisikin muistaa rasvata, en koskaan muista. Ne ovat niin pienellä alueella, ettei siihan tarkoitukseen kovasti saa voideta kulumaan. Normaalisti saisin käytettyä ehkä yhden tämmöisen tuubin verran vartalovoidetta vuodessa, josta siitäkin 75 prosenttia kesäaikana auringonoton after sun -voiteena...

The Body Shopin mantelikäsivoide on varmasti suunnilleen yhtä vanha kuin tämä blogi. Käytän käsirasvaa todella harvoin. En halua kynsieni kasvavan yhtään nopeammin, koska huoltoväli akryyleillä tihentyisi. Lisäksi pelkään, että öljypitoiset tuotteet menevät kynnen ja akryylin väliin irrottaen akryylikynttä kynnestä. Katsotaan nyt, kuinka paljon tämä tehokäytöllä on vaikutusta huoltoväliin. Kun kyseessä on näin vanha tuote, nyt tehdään tälle tuplakäyttösuunnitelma: jalkavoiteita minulla on tällä hetkellä vain yksi olemassa, joten tätä saa nyt sitten käyttää käsien lisäksi myös jalkavoiteena. Sillä tavalla saan tämän loppumaan ja seuraavan käyttöön - taidan omistaa silti jonkun nelisen kappaletta käsivoiteita...

Yksi ripsiväri on saatettava tiensä päähän. Se olkoon IsaDoran Big Bold Mascara. Ei se enää uudenveroinen ole muutenkaan, mutta toinen vaihtoehto on, että jätän sen yksinään pikkuhiljaa kuivumaan loppuun. Ei, tehokäyttöön menee.

Dermalogican Precleanse on öljymäinen, meikinpoistoon tarkoitettu tuote. Tarkoitettu siis käytettäväksi ennen varsinaista kasvojenpesutuotetta. Tuote hiertoaan kuivalle iholle ja pestään pois, se sulattaa mukanaan meikin. Pullo on järjettömän riittoisa, mutta nyt se alkaa osoittaa loppumisen merkkejä jopa siinä määrin, että arvioisin saavani sen kulutettua kuukauden tehokäytössä loppuun. Sensain vastaava voidemainen seisköön hyllyssä sen aikaa, vaikka tykkäänkin koostumukseltaan siitä enemmän. Precleanse on kyllä oikein loistava myös, mutta juokseva koostumus saa minut tykkäämään tästä vähemmän kuin Sensaista.

Make Up Storen Sport-meikkivoiteen ostin työmatkakäyttöön. Siinä on sivellin päässä, mutta lopulta kuitenkin totesin levittämiseen vaadittavan sormia, joten työmatkalle tämä ei ollutkaan oivallisin. Nyt meikataan sitten vaikka töissä, jossa on mahdollisuus pestä ne näpitkin, tai yritetään herätä aiemmin. En näe, paljonko tässä on jäljellä. Yritän saada loppuun silti kuun aikana, voi kuitenkin olla, että tämä on liian kova tavoite saavutettavaksi. Yritetään. :) Koko tuote meni sitten unohtumaan kuvasta, mutta se kuuluu tähän tavoitteeseeni myös.

Kynsilakkojeni organisoinnista ja varastojen kartoittamisesta kartuttamisen sijaan mainitsinkin jo tuossa aiemmin tekstissä. Joulun aikaan sain swatchattua kiekoille omistamani vihreät ja siniset lakat jossain (pseudo-)loogisessa järjestyksessä. Kirjoitin sävynimet ylös. Sama olisi tarkoitus tehdä muillekin lakoille. Violetteja, viinejä ja muita sinipunaisia minulla on ylivoimaisesti kai eniten. Ostin niitä kiekkoja, mutta ennen projektiin ryhtymistä pitäisi kartoittaa, mitkä ikivanhat lakat ovat vielä käyttökelpoisia. Yhden swatch-kynnen maalaaminen ei riitä, minun on kokeiltava ihan lakata kynsiäni kokonaan, jotta tiedän, onko lakan aika jo loppu. Siispä, tässä kuussa käyn läpi nuo vanhat lakkani akselilta viini-violetti ja katson, mitkä niistä lentävät mahdollisesti roskiin. Tulen tuhoutumaan tähän viinien/violettien lakkausten kuukauteen... Lame, vaihdat kynsilakkaa ennen kuin se on edes kulunut - ja toiseen, lähes samaan sävyyn. :D Miksi mä ostin näitä halpoja viininpunaisia ja violetteja yläaste- ja lukioikäisenä näin hitosti? Ei tainnut olla swatch-kiekkoa matkassa... ;)

Dermalogican tuotteet ja IsaDoran ripsiväri saatu blogin kautta.