keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Käsirasvariippuvuus

Kaikkea sitä tapahtuu.

En ole koskaan ollut erityisemmin käsiäni rasvaavaa tyyppiä. Rakennekynsien kanssa olen jopa vähän vältellyt käsirasvaa, kun sanovat, että ei saisi öljypitoista kynsilakanpoistoainettakaan käyttää. Pelkään, että öljy menee kynnen ja akryylin väliin ja heikentää pysyvyyttä. Samoin en halua, että kynsi kasvaa nopeammin (huoltoväli lyhenee). Kynsinauhani ovat silti olleet mielestäni ihan tarpeeksi nätissä kunnossa, enkä muutenkaan ole kokenut tarvitsevani käsirasvaa. Näin on ollut vuosikaudet.

No mitäs sitten?

Tämä tyttöhän aloitti kosmetiikan käyttöpakkokuurin, jossa yhtenä loppuunsaatettavista tuotteista on käsivoide. Olen sitä sitten väkipakolla käyttänyt enemmän kuin tarpeeksi. Nyt käteni ovat kuivat. Koko ajan tuntuu siltä, että pitäisi olla lisäämässä käsirasvaa, eikä tämä ole ainoastaan tunne - ne myös näyttävät kuivilta.

Keksin tähän vain kaksi selitystä. Ensinnäkin, nyt on keskitalvi. Iho on kuivimmillaan silloin. Samanlaista ongelmaa ei ole kuitenkaan ollut ennen, joten tuo on varmaan vain yksi vaikuttava tekijä. Toinen selitys, jonka uskon todennäköisemmäksi, on itse aiheutettu riippuvuus. Ihohan tottuu siihen, miten sitä hoitaa. Öljyiselle iholle on tärkeää huolehtia riittävästä kosteutuksesta, sillä muutoin ihon oma talineritys kiihtyy korjaamaan tilannetta. Nyt kuvittelisin käyneen päinvastoin, normaalisti voinut iho tottui ulkopuolelta tulevaan kosteutukseen, eikä enää itse toimi normaalisti.

Joku ihon toiminnan paremmin tunteva kosmetologi tai vastaava osaisi varmaan kertoa, onko tämä huulirasvariippuvuudellekin selitykseksi annettu juttu mahdollinen tai uskottava. Minusta se kuulostaa hyvinkin paikkansa pitävältä.

En ole ihan varma, miten suhtautua tähän käsirasvariippuvuuteen. Varmaan siitä pääsisi eroon ihan vain totuttamalla ihon vähempään määrään kosteutusta, mutta toisaalta, käsirasvat ovat kivoja ja edullisia. Nyt saan vihdoin kulutettua ne nurkissa lojuvat purkit. Toistaiseksi riippuvuus saa siis elää rauhassa ja voida hyvin.


Kuvituksena täysin aiheeseen liittymätön kissakuva. Sisu on kuvassa 6,5 kuukautta, kuva on melkein kuukauden takaa. Sisu oli kastraatioreissulla eläinlääkärissä pari viikkoa sitten jo 4,1 kiloa! Kuva on muuten otettu valot himmennettynä noin kynttilänvalon hämäryydessä, testasin Canonilta lainaksi saamaani salamaa.

7 kommenttia :

  1. Mulla on käynyt vähän samoin: ennen käsirasvan käyttöön ottoa en huomannut kaipaavani käsirasvaa. Nyt tuntuu että käsirasvan levittely on niin henkistä kuin fyysistä. Kädet siis kuivuvat mutta puoliksi tulee käytettyä ihan vaan sen takia, että se on kivaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ois muuten kivaa, mutta on kyllä vähän rasittavaa kun kaikki paikat on sitten ihan mähmässä. :D Mutta nyt on pakkokin. *menee laittamaan vähän käsirasvaa*

      Poista
  2. Mulle on tullut myös käsirasvariippuvuus, mutta siitä ei pääse eroon! Olin n. viikon rasvaamatta käsiä, jos tilanne paranisi, mutta kuivuus vain paheni..

    VastaaPoista
  3. Mulla on ollut käsirasvariippuvuus jo 15 vuotta, en enää edes unelmoi pääseväni irti :D Kädet on PAKKO rasvata jokaisen pesukerran jälkeen, muuten en kestä.

    VastaaPoista