Kosmetiikan käyttöpakko - miten kävi?

Marraskuun 26. päivä kirjoitin postauksen tuotteista, jotka otan tehokäyttöön tai yritän jopa kuluttaa loppuun vuoden 2012 loppuun mennessä. Tästä linkistä pääsee alkuperäiseen postaukseen, mutta kursivoituna tässä tekstissä lainaan itseäni edellisestä postauksesta, jotta ei tarvitse kaikkea kirjoittaa kahdesti.

Ihan täydellisesti en tavoitteeseeni päässyt, mutta tämän päivän tilanne on tämä:

Nuo kaksi Lumenen meikkipuuteria on käytettävä loppuun. Ei liene suuri homma, eihän noista ole kuin pohjat jäljellä.
Noh. Uudempi, nudevärisessä rasiassa oleva meikkipuuteri kului loppuun. Oikeasti kyllä hukkasin sen (!!) kun siinä oli muruja jäljellä enää niin, että ne eivät pysyneet kasassa, mutta katsottakoon se silti loppuun käytetyksi. Niistä muruista olisi ehkä saanut vielä kaksi meikkiä. Sininen Lumene siirtyi käyttöön tämän jälkeen ja se ei ole vielä loppunut. Tyhjempi kyllä kuin tuossa kuvassa.


Diorin voidemainen meikkipohja Diorskin Nude Natural Glow Creme-Gel Makeup on myös aika lopuillaan, joskaan ei ihan noin lopuillaan kuin nuo puuterit. Sekin on käytettävä loppuun.
Tämä loppui. Ei tosin vuoden loppuun mennessä, mutta tänään. Kaksi päivää myöhässä, mutta tehtävä suoritettu.


Epämääräinen ikivanha Maybellinen (?) peitepuikko on myös ihan kohta finaalissa, loppuun sekin. Kasasta löytyy myös Cliniquen valokynä, joka tosin sopii tummuusasteeltaan peitevoiteeksikin.
Siitä ei näe, paljonko siellä on jäljellä. Käytetään mahdollisimman aktiivisesti.
En käyttänyt Maybellinea juurikaan, keskityin käyttämään Cliniquen valokynää, joka oli vielä vanhempi. Kumpikaan ei osoita vielä aidon loppumisen merkkejä. Fail.

Kaksi naamiota (Avonin Planet Spa ja Ole Henriksen) kuluvat varmasti myös loppuun, kunhan niitä muistaisi käyttää.
Avonin käytin loppuun, Ole Henrikseniä en. Osittain johtuu siitä, että viimeiset kaksi viikkoa minulla oli vieraita kylässä, en halunnut näyttäytyä naamiossa. :D


Kasassa on myös neljä matkakokoista kosteusvoidetta. Säästän matkakokoisia tuotteita matkoja varten. Lopputulos: mulla on kasapäin matkakokoisia kosteusvoiteita. Olen niin harvoin matkalla, että eiväthän nämä kulu. Mitä minä niitä säästän? Käyttämään vaan! Nämä kaikki ovat avattuja, eli suomennettuna menevät ajan myötä huonoksi. Cliniquen Redness Relief on ihan loistava, olen säästänyt rakasta pikkupurkkiani jo kauan käytettyäni ison tuollaisen loppuun. Mutta mitä teen matkalla? Otan mukaan aina ehdottoman suosikkini, matkakoon Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream Intensive Daily Moisturizerista. Ja siispä tämä, kuten nuo kolme muutakin (Dermalogica Active Moist, Decleor Aroma Night ja Korres Wild Rose) jäävät kotiin odottamaan seuraavaa matkaa. Nyt eivät odota enää. Nyt käytän ne pois. Ennen vuotta 2013.
Tässä onnistuin hyvin! Kaikki neljä matkakokoista kosteusvoidetta käytin loppuun, tosin täytyy myöntää, että Cliniquen vasta tänään.


Petteri Kaniini -aiheinen jalkavoide on niin söpö, etten raaskisi käyttää sitä. Mutta eihän sekään säily ikuisuuksia. Lisäksi se ei ole erityisen hyvä. Ja - mikä tärkeintä - en muista käyttää jalkavoiteita juuri ollenkaan. Kiroan korppujalkojani, mutten tee niille mitään. Siispä, pupua jalkaan.
Pupu loppui. Alta aikayksikön. Siirryin jo toiseen jalkavoiteeseenkin.


Tigin suoristava Control Freak ja Lumenen kosteuttava kasvovesi ovat isoja pulloja ja molemmat lähes täynnä. En edes oleta käyttäväni näitä loppuun, mutta jos edes aktiivisesti saisi vähennettyä.
Tigiä kokeilin kerran ja sitten muistin, miksi se on jäänyt unholaan. Se jättää hiuksiin karhean pinnan, ikään kuin hiuksissa olisi lakkaa. Kun suoristan hiuksia, haluan, että ne ovat pehmeät. Tigi lentää täten roskiin, ellei joku halua lähes käyttämätöntä Control Freakia ilmaiseksi minulta noutaa. Lumenen kasvoveden kanssa pärjätään itse asiassa hyvin: siitä on jäljellä joku reilu neljäsosapullo enää! Tavoitteeseen päästiin tuon tuotteen kanssa ja ylikin, siihenkin olisi voinut kuvassa vetää henkselit päälle.


Huulipunat ovat tuossa siksi, että ne ovat arkipunia. Eivät tarvitse rajausta, voi huitoa vähän sinne päin, ovat sävyltään haaleita ja kuluvat pois nätisti toisin kuin tummat punat. Käytänkö punia arkena? No en. Miksi minulla on arkipunia, jos en muista käyttää niitä? Kivoja ne ovat meikkipöydälläkin, mutta nyt siirtyvät laukkuun. Lisäksi monet noista ovat kosteuttavia, ja minä laiskana huulirasvaajana kärsin myös kuivista huulista nyt ilmojen yhä kylmetessä. Kaksi kärpästä ja niin edelleen.
Tämä osa haastetta onnistui noin ensimmäiset kaksi viikkoa. Sitten se unohtui. Siksi ei saanut ruksia päälleen kuvaan, missiota ei oikein suoritettu.

Meikkikyniä ei ole tarkoitus käyttää loppuun tai mitään, ne kaivoin tuohon vain siksi, että muistaisin välillä vähän leikkiä silmämeikeilläkin. Tavoite olisi käyttää jokaista näistä vähintään yhdessä meikissä ennen vuodenvaihdetta.
Kaikkia käytetty ennen vuodenvaihdetta kerran, jotain kaksikin. Tavoite saavutettu.

Ja sitten tuo Lancômen Hydra Zen -silmänympärysvoide. Jos yritän luistaa kaikesta muustakin ihonhoidossa, arvatkaapa, mistä on kaikista helpoin luistaa? No juuri niin.
Silmänympärysvoidetta käytin säännöllisesti ensimmäisen viikon, sitten alkoi vähän lipsua ja lopulta vielä enemmän. Fail.



Projektiin kuuluu tämän lisäksi vähintään kuuden sellaisen kynsilakan käyttäminen, jota en ole kuin korkeintaan avannut swatchatakseni kynsikiekolle. Näitä en viitsi määritellä etukäteen, valinnanvaraa on. Mennään fiilispohjalla.
En päässyt aivan tavoitteeseen. Käytin kyllä kuutta ennen kokeilematonta lakkaa, mutta kaksi näistä oli upouusia, ainoastaan neljä sellaisia hyllyssä jo seisoneita. Tässä ne tavoitteeseeni laskettavat:

Misan Like It Like That on erittäin upea siniseen taittava vihreä.

Essien Big Spender ei ole ihan mun värini, vähän liian pliisu, mutta ihan nätti.

Mutta mitäs sitten tapahtui? Auts. Kynsi katkesi niin, että kynsipeti vuoti verta ja itse kynsipetiä piti parannella aika pitkään, että sai edes lakat vaihdettua. (Note to self: älä mene väliin kännisten miesten nyrkkeilyyn. Ei, ne ei lyö naista ja tilanne ratkeaakin pakolla sillä, mutta siinä voi tulla pahaa kynsidamagea.) Lopulta kuitenkin pystyin lakkojen poistoon, mutta sinä päivänä olikin sitten kiire. Kiire yhdistettynä katkenneeseen kynteen saa aikaan jotain, mitä ette haluaisi nähdä. Rumin kynsikuvani blogissani ikinä.

Essien Bahama Mama viihtyi kynsilläni yhden päivän. Tässä on loistava esimerkki siitä, mitä Seche Vite tekee, jos sitä levittää ihan vit*sti, kiireessä ja vähän sinne päin. Tuo käsittämätön rypytys lakan päällä on sitä. Jo itse värilakan levitin vähän miten sattuu, ja sitten vielä tuo Seche-fail. En kehdannut katsella näitä itsekään, mutta blogiin on laitettava kuva silti todistusaineistona siitä, että neljä hyllyssä seissyttä on tosissaan päässyt kynsille.

Tämä lakka taas on aivan upea mutta helkutin huonolaatuinen Freshcoverin hopeinen lakka tuhottomalla määrällä sinistä/turkoosia shimmeriä. Sävyn nimi on Forest Moss. Sävy on upea, mutta tätä täytyy laittaa ainakin kolme kerrosta, eikä sekään välttämättä vielä riitä. Siksi tämä on jäänyt käyttämättä. Kun nyt kerran oli näytetty totuus kynnestäni jo edellisessä kuvassa, mitä sitä salailemaan ja kikkailemaan keinoa, jolla saisi oikeakätisenä otettua kuvan oikeasta kädestä. Tuolta se näyttää yhä.

Että tämmöistä, taidanpa aloittaa jonkin kulutuskuurin ihan saman tien uudestaan. :)