sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Meikkiarvosteluita? Ei tällä naamalla.



Joo. Että tällaista. Julkaisen itsestäni Mervi Tapola -kuvia. Mutta näiden kuvien perusteella ehkä sallinette sen, että ihan hetkeen ei ole tulossa meikkiarvosteluita, keskitytään vaikka vartalonhoitoon ja hiuksiin mieluummin.

Ekassa kuvassa olen jopa lähes ihmisen näköinen, tämä on otettu tänään, toisen päivystyskäynnin jälkeen, kun turvotus on jo laskeutunut ja kudosnesteet juuri putsattu. Mutta tää toinen sitten...


Tältä näytin aamulla. Hävettää ihan törkeästi julkaista tällasia, mutta tämä on minun blogini ja minä olen ihan normaali ihminen. Normaaleille ihmisille käy kämmejä. Kosmetiikkabloggaajatkin voi näyttää joskus aivan järjettömän kamalalta. Täällä mitään kulisseja ylläpidetä. :)

Niin mitä sitten kävi? Kaaduin jäisellä pihalla naama edellä asfalttiin. Olin ottanut kuitenkin sen verran alkoholia, että vaikka en jäätävässä kunnossa ollutkaan, reaktionopeus ei ollut ihan sitä luokkaa ettäkö olisin ehtinyt saada kädet eteen. Tulos: ylähuulessa neljä tikkiä (Panda, oliko se neljä?), silmä turposi lähes umpeen, kasa ruhjeita muualla - ja mikä kettumaisinta, etuhammas kuoli. Tänään otettiin röntgenit, lekuri totesi, että se on mahdollisesti hoidettavissa juurihoidolla, mutta ei välttämättä. Siis se tosiaan käytti se lääkäri sanoja "kuollut se on, valitettavasti."

Kiitoksia Pandalle siitä, että oli mun tukena ja turvana sekä eilisyönä Töölön tapaturma-asemalla että tänään Haartmanin päivystyksessä, jossa istuttiin tuntikausia. :)

EDIT 4.7.2014: Höhö, ulkoasun leventämisen myötä suurensin myös noita kuvia. Mutta mitä sitten tapahtui? Lyhyehkösti. Ilmeisesti nenäni koki jonkun pienen murtuman, päätellen kivusta, mutta siitä ei ole havaittavia merkkejä enää heinäkuussa 2014. Kaikki se, mikä kuvissa näyttää ottaneen damagea, parantui kohtuullisen nopeasti. Se ainoa, mikä ei parantunut, oli hammas. Toinen etuhampaani otti nokkiinsa tästä niin, että se jäi ikuisesti puolikuolleeksi. Sitä on nyt heinäkuuhun 2014 mennessä, siis yli vuoden aikana, yritetty hoitaa eri paikoissa, lopulta luovutettiin. Sitä eivät kuulemma saa edes spesialistit hoidettua Suomessa, koska lapsuuden kaatumisten seurauksena hampaan juuri siellä kierossa on vaan fucking twisted. Eli, tilanne nyt: naamassani on tuon kaatumisen aiheuttama ikuinen arpi nenän alla. Arpi, josta minulle sanottiin, että vuoden päästä kaatumisesta voi suunnitella leikkausta. Mutta siis... leikkausta? As in... kauneusleikkausta? Luulin, että niitä tehdään vain turhamaisille ihmisille ja rikkaille. Mutta tuo juttu, jota en saa kuin vähän puoliksi piiloon, joka ei kuitenkaan haittaa onneksi yhtä paljon kuin hammas... Tuo mukanani vielä toistaiseksi killuva harmaa-keltainen-etuhammas, joka vaan kuulemma putoaa jonain päivänä. Viittaan todellakin tähän postaukseen ja näihin kuviin sinä päivänä, kun ilmoitan, että ei valitettavasti tule enää huulipuna-arvioita. Sitä ennen, toivotaan, että se pysyy. Joskin amorinkaareni on ikuisesti tuhottu, ruma ja ikävä. :(

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Hintavertailija laivalla


Kävimme yläasteaikaisen parhaan kaverini kanssa laivalla. Nykyään tulee nähtyä ihan liian vähän, kun eri kaupungeissa majaillaan. Nyt tehtiin kuitenkin reissu Tukholmaan Baltic Princessillä. Oli pääsiäisen kunniaksi tulppaaneitakin! Mutta mitä minä tein? Harrastin hintavertailua puoli viikkoa. Mulla on kasa juttuja, joita tahdon ostaa, mutta kun kaikki on selektiiviseltä puolelta, selasin Tallink-Siljan hinnat, Viking XPRS:in hinnat (menen sinne viikon päästä) ja nettikauppojen hinnat. Optimoin ostokset ostettavaksi mahdollisimman halpaan hintaan.

Cliniquen kakkosta jättipullo, toki. Sitä menee aina, vaikka nyt olenkin vähentänyt. Onhan se ihoa alkoholillaan vähän ärsyttävää, mutta putsareiden ykkönen, joka räjäyttää lian naamasta kuin joku Cillit Bang.



Shiseidon putsarin ostin testiin, ihan vaan siksi, että tykkäsin ihan hirveästi heidän miesten putsaristaan, joka pesi todellakin natisevan puhtaaksi. Katsotaan, mitä tästä tykkään.



Sublime de Chanel on ripsiväri, jota minulle kaksi ihmistä suositteli. Mari ja Heidi sanoivat molemmat, että voisin tykätä tästä. Siksi mukaan - ja eipä tuo laivalla ole kallis. 23 euroa taisi olla hinta, maissa alkaa jo maksaa markettiripsaritkin kahtakymppiä...


No okei, näitä en hintavertaillut. Nämä olivat heräteostoksia, kaksi huulirasvaa. Olen innostunut ihan uudella tavalla sekä kropan, jalkojen, käsien että huulten kosteutuksesta ja siksi mukaan lähti Clarinsin ja Biothermin huulivoiteet.

Ja ne loput sitten viikon päästä sieltä Viking XPRS:iltä...

torstai 28. maaliskuuta 2013

Kevät, kaivakaa hologrammilakat esiin!

Vaikka kylmä on vielä ja luntakin on, aurinko paistaa. Ja mikäs sen parempaa, saa kaivaa hologrammilakat esiin. Ne kun pääsevät täysiin oikeuksiinsa vain auringonvalossa.


Suomessa aika tuntematon Hits Speciallità julkaisi kokoelman hologrammilakkoja No Olimpo -nimellä. Minulla on niistä aivan upea sävy Apolo Holográfico, joka on tumma, kirkas sininen ja hologrammiefektiltään lineaarinen. Aivan käsittämättömän upea, en ole nähnyt vastaavaa muualla. Näin kirkkaita sinisiä en ole hologrammilakoissa nähnyt, yleensä ne ovat joko tummia, harmahtavia tai pastellisia. Kaiken lisäksi efekti on hyvin voimakas ja näkyy monia lineaarisia holoja jopa paremmin myös keinovalossa. Omani tilasin Llarowelta.


Vikojakin tässä on. Levittäessä se ei raidoitu, mutta koostumus on todella paksua. Kaksi kerrosta riittää varmasti, koska kerrokset ovat väkisinkin paksuja. Kokokin on aika pieni, yhden kerran lakkauksella 6 ml:n lakasta näytti kuluneen jo joku viidennes. Lakkapullon etiketti on liimattu vinoon ja muutenkin vaikutelma pullosta on hyvin halpismainen.

Mutta kun sävy on näin upea, pienet viat saa anteeksi.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Hyvää ja halpaa Dermosililtä

Toukokuussa 2011 ostamani Dermosilin jalkavoide loppuu ihan parin käyttökerran sisään. Ostin uuden, samanlaisen. Tykkään vaihdella tuotteita, mutta tämä oli niin hyvä ja hinta-laatusuhteeltaan loistava, että ostin toisen. Näissä on pitkä säilyvyysaika. Vaikka olenkin laiska rasvaamaan (nykyään tosin huomattavasti petrannut!) ja käytin muitakin voiteita välissä, edellinen lähes kaksi vuotta sitten ostamani voide ei ehtinyt edes mennä vanhaksi. Uuden, juuri tilatun voiteen viimeinen käyttöpäivä on helmikuu 2015.


Dermosil on merkkinä vähän vieras, olen tilannut vain kerran aiemmin työpaikan kimppatilauksessa. Niitä mahdollisuuksia on ollut useamminkin, mutta nyt kun tämä ihana tuote loppui, tein vasta toisen tilaukseni. Näitä voi tilata kai ihan suoraan myös yksin DermoShopista, mutta monet tilaavat kimppatilauksina.

Dermosil Foot Therapy Shea-jalkavoiteen hinta on 6,70 euroa (100 ml). Erityisen kivan tästä tekee sitruksinen tuoksu. Levittyy hyvin, kosteuttaa hyvin, imeytyy kivasti puhtaiden sukkien kanssa yötä vasten laitettuna. Myös pakkaus on ihan ok. Plussaa helposta korkista ja siitä, että väri on sentään vähän piristävä, toisin kuin monissa minulle liian apteekkimaisissa Dermosilin pakkauksissa. Tykkäsin tästä jo alkuun, mutta tykkään koko purkin käytettyäni vielä enemmän.

Minut on todella vaikea saada pitämään muista kuin selektiivisistä tai jotenkin spesiaaleista tuotteista ihonhoidossa, eli silloin jos joku superhalpa saa minut ostamaan sitä uudestaan, se on todellakin ansainnut paikan tunnisteen "hyväksi havaitut" alta.


Otin tilaukseeni myös vartalonkuorinnan, sillä vaikka suosikkiani Clarinsin vartalonkuorintaa en jätä, sen suolainen hinta saa minut nuukailemaan käytön kanssa.


Primo-sarjan Body Sugar Scrub Vanilla maksaa 7,50 euroa (200 grammaa). Purkkimuoto ei ehkä ole kaikista kätevin, mutta toisaalta suihkun hyllyssä korkillaan seisoviin tuubeihin taas tuppaa menemään korkin sisään vettä. Vaniljan tuoksu on ihana. Se ei ole sellainen, mitä jaksaisin jatkuvalla syötöllä, mutta aina toisinaan vanilja on kiva.

Itse kuorintavoide oli liian paksua ja tahmeaa makuuni, mutta ostinkin tämän vain kokeillakseni jotain uutta ja sellaista, mitä voi huoleti lätkiä vaikka monta kertaa viikossa. Pettymys ei ollut suuri.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Oodi punaisille punille


Naisella kuuluu olla yksi täydellinen pikkumusta ja yksi täydellinen punainen huulipuna. Punaiset huulipunat ovat minulle vähän niin kuin viini. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän siitä tykkää. Ostin ensimmäisen klassisenpunaisen, ferraripunaisen huulipunani vasta yli kaksikymppisenä, mutta nyt en voisi kuvitella elämää ilman sellaista. Niitä onkin jokunen kertynyt.

Punat samassa järjestyksessä kuin ylemmässä kuvassa

Punaisissakin on eronsa, joskin pienet. Itse haluan klassisen punani mieluummin aavistuksen siniseen taittavana kuin oranssisena, mutta moni lämminvärityksinen ihminen valitsisi mieluusti varmasti toisin. Eri vivahteet pukevat eri tavalla eri sävyistä ihoa, mutta mieltymyksilläkin on merkityksensä.



Chanel Rouge Coco, sävyssä Gabrielle, 19, oli pitkään hukassa ja sen löytyminen töistä saikin minut kirjoittamaan tätä postausta. Se on näistä punista kosteuttavin, helposti levittyvä ja miellyttävän tuntuinen, joskin toki kosteuttavana tietysti sen tuntuinenkin. Rohkean voimakas punainen ja oikeastaan näistä suosikkini.




Lancôme L'Absolu Rouge löytyy minulta minikokoisena. Sävy on 132, Caprice. Se tuoksuu ihan Lancômen punalta, samalta, miltä ne ovat minusta tuoksuneet ainakin vuosikymmenen. Siinä on jotain kotoista ja turvallista. Minikokoinen puna on yllättävän kätevä, vaikka pääosin levitän punan siveltimellä. Tämä on hieman kuivempi kuin Chanel.

Joo, siitä näkyy myös ikkuna, pokkari ja meikkipeili.



Max Factorin Colour Collection -puna sävyssä 820 Intensely Red oli juurikin ensimmäinen ostamani aito punainen. Tässä on hyvin samankaltainen koostumus kuin Lancômessa. Tätä myydään yhä. Ja mikäs siinä, halpa puna, josta olen kyllä tykännyt. Ei sellaista ole syytä poistaa valikoimista.




Rimmelin Lasting Finish by Kate -sarjan puna 01 Rossetto on edellisiä rusehtavampi. Se on siksi hieman liian lämmin minun punaisekseni. Olen saanut tämän blogin kautta. Se saa silti pysyä mukana, koska vaikka se ei olekaan täydellinen punaiseni, se on erilainen kuin muut. Sorry, huulten kuivuus on minun vikani eikä punan, mutta ei tämä nyt kyllä antanut sitä anteeksi. Huulet hieman kieltäytyivät yhteistyöstä, kun tämä oli jo kai kahdeksas kuvattava huulipuna samana päivänä. :D Pakko ottaa kuvia silloin, kun valoa on.





No7 Moisture Drench sävyssä Siren on oranssein näistä omistamistani ferraripunaisista. Saatu blogin kautta. Sen koostumus on hyvin kosteuttava, kuva on otettu äskeisen Kate-punan jälkeen ja tämä häivyttää kosteutensa ansiosta myös nuo kärsineet huulten kuivat kohdat. Tällekin on paikkansa, ainoana oranssiin päin menevänä. Suurimmalle osalle tämä olisi vain puhdas punainen, eivätkä he ymmärtäisi selostustani oranssista, mutta kyllä sen näitä tarkemmin vertaillessa huomaa, että sävy on lämpimämpi kuin muut.


Kiukuttaa huomattavasti, että avasin tämän punan sinetin vähän liian kovakouraisesti ja kiireellä. Se on nimittäin alusta lähtien näyttänyt tuolta. :/ Vikaa oli kyllä sinetissäkin, ei niiden kuuluisi olla niin vaikeita irrottaa. Hylsy olisi muuten kovin nätti.


Näissä punaisissa, klassisissa punissa pysyvyys on pääsääntöisesti aina hyvä. Sävy on siitä helppo, että se yleensä kuluu pois nätisti ja pysyy hyvin, vaikka saman merkin samat tuotesarjan muut sävyt eivät pysyisi. Mitä mattaisampi sävy, sitä paremmin se yleensä ottaen pysyy, mutta kyllä nuo kiiltävimmätkin (Chanel ja No7) pysyvät aivan erinomaisesti.

Ja ennen kuin kukaan sitä kysyy taas, kyllä, rajaan alahuuleni voimakkaasti pienemmäksi kuin mitä se on ja kyllä, teen sen ihan tahallani. :) Lähikuvassa näyttää vähän erikoiselta, mutta jos rajaan huulet niiden oikean muodon mukaan, alahuuli on jättisuuri. Toinen vaihtoehto olisi ylirajata ylähuuli ja rajata alahuuli oikeiden linjojen mukaan, mutta se tuottaa samalla suuremmat huulet (en tykkää, huulet pitää olla pienet) ja pitäisi rajata voimakkaasti yli (tykkään vielä vähemmän). Poikkean varmaan suurimmasta osasta naisia, yleensä halutaan hirveästi kiiltoa ja pulleutta ja kokoa. Minä haluan hillityn kiillon ja pienet, sirommat huulet kuin mitä minulla on. :D

Kaikissa punissa on sama rajauskynä alla, Max Factor Lip Liner sävyssä Fire. Se on ainoa puhtaan punainen rajauskynäni, mutta täytyy kyllä sanoa, että se on aavistuksen liian vaalea. Ei sitä kauempaa huomaa, mutta lähikuvissa pistää ikävästi silmään. Enhän minä oikeasti tarvitsisi uutta, kun tähänkin asti on tuolla pärjätty, mutta pitäisi kyllä hankkia aavistuksen tummempi.


Mikä on teidän lukijoiden täydellinen punainen puna?

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Wet n Wild Fergie CenterStage -kokoelmaa

Mä olisin niin kovasti halunnut tykätä testiin saamistani Wet n Wildin tuotteista. Merkki on halpa, sitä aina välillä toivotaan tänne arvosteltavaksi. Itseltäni löytyy aiemmin luomiväri, kulmaluulle häivytykseen mattainen kerman sävyinen Brulee. Siitä olen tykännyt ja juuri luomivärien osalta ihmisiltä on kuulunut huhua, että merkin laatu olisi parantunut huomattavasti siitä, mitä se jokunen vuosi sitten oli.

Huhtikuun lopussa 29.4. julkaistaan Suomessa Wettikseltä Fergie CenterStage -kokoelma. Se tulee myyntiin Seppälöihin, Prettyyn ja Nellyyn. Sain omani testattavaksi ennen kokoelman julkaisua. Fergie on siis The Black Eyed Peasin laulaja, joka teki taannoin yhteistyötä myös Avonin kanssa.



Turn Up the Volume Mascara lupaa tuplata ripsien pituuden ja antaa niille maksimaalista volyymiä ilman paakkuja. Sen hinta on noin 8,95 euroa.



Ripsiväri tulee paketissa, josta se kasataan itse. Hylsy ja harja ovat erikseen, poistamalla hylsyn korkin siihen saa vaihdettua tuon harjakorkin.

Valitettavasti kolmesta lupauksesta tasan yksi toteutui - paakkuja ei tullut. Kuitenkaan ripsiväri ei minulla tuo juuri pituutta eikä volyymiä. Jälki on niin luonnollinen, että minulle se ei riitä. Keksin tälle kaksi kohderyhmää: ne, jotka haluavat, että meikki ei näytä lainkaan meikatulta sekä meikkausta aloittelevat tytöt. Minulla kun oli ripsiä omasta takaa ihan hyvin, muistan joskus 12-vuotiaana jopa ärsyyntyneeni siitä, kuinka tekoripsimäiseksi kaikki ripsivärit ripseni tekevät. No, tämä ei tee.



Myyntiin tulee myös kynsilakat, noin 6,95 euron hintaan. Sävyjä tulee hurjat 21 kappaletta, siellä on mukana jos vaikka mitä.


Testiin saamani värit olivat metallisininen Blue Eyed Soul (ensimmäisenä kuvassa) sekä fuksia-sininen glitterlakka XoXo (toisena pelkästään ja kolmantena mustan päällä). Erityisesti sinisen väri oli todella kaunis ja huurteinen. Se peittää jo yhdellä, viimeistään kahdella kerroksella. XoXo on selvästi tarkoitettu jonkun muun päällä käytettäväksi, keskimmäisenä kuvassa sitä on kolme kerrosta, viimeisenä yksi kerros mustan päällä.


Minulla kuitenkin tökki tuo sivellin. Se on iso, siis ISO. Vertailun vuoksi vieressä Essien kynsilakan superleveä sivellin, joka on sekä ohuempi että erityisesti litteämpi kuin Wettiksen Fergiet. Tämä jakaa mielipiteet varmasti kahtia, jotkut tykkäävät, minä en. Essiekin on minusta aavistuksen ehkä jopa liian leveä. Jos etsit superleveitä siveltimiä, nämä ovat kyllä mieleesi.



Perfect Pout Lip Color (noin 6,95 euroa) tuli minulle sävyssä D-Vinely Chilled.



Sävy on hieman rusehtavaan taittava, hohtava tumma viini. Rajauksessa käytin tähän kuin nenä päähän sopivaa Diego Dalla Palman huultenrajauskynää sävyssä 91 (sekin blogin kautta tulleita).


Väri on ihan nätti, hohde tekee siitä aika kivan. Puna on koostumukseltaan kuitenkin todella kuivaa, eli huulten kannattaa olla hyvässä kunnossa, jotta se ei korosta kuivia kohtia. Yleensä kuivat punat viestivät siitä, että ne saattavat kestää hyvin. Tätä täytyi kyllä lisätä saman tien jos jotain teki (lue: kävin röökillä, mutta ärsyttää kirjoittaa huulipuna-arvioita aina tupakoitsijan näkemyksestä :D). Ei siis oikein herunut pisteitä tällekään.

Viimeisenä vielä huulirasva, joka ei kuulu Fergie-kokoelmaan, mutta tuli myös minulle testiin.


Juicy Lip Balm (noin 4,95 euroa) on iso. Ja taas siis ISO. En tiedä, kuinka hyvin seuraava kuva havainnollistaa kokoa, mutta siis tosiaan, tämä on aika pulska kaveri. Myyntiin se tulee 2.4.


Omani on Strawberry, joka on aavistuksen värillinen, mutta huulilla väriä ei huomaa. Mansikalta se tuoksuu, mutta makua ei juuri ole. Minusta parempi niin, makuhuulivoiteet saavat jotkut nuolemaan huuliaan, joka kuivattaa niitä lisää. Koostumus on pehmeä ja liukuva, aika samanlainen kuin esimerkiksi LipSmackereissa. Sävyjä/makuja/tuoksuja on neljä, Cherry, Raspberry, Watermelon ja Strawberry. Niistä Raspberry tuo näemmä ihan väriä huulillekin asti. Huulivoiteessa on suojakerroin, mikä on aina hyvä asia.


Tiedän, että monet kynsilakkaihmiset odottavat noita Fergie-kokoelman kynsilakkoja jo innoissaan. Onpa tuota hakusanaa käyttäen jo minunkin blogiini eksytty, vaikken vielä näistä ollut kirjoittanut. Mitä tässä muilta olen lukenut, kynsilakat jakavat tosiaan ihmisiä ihan laajassa skaalassa tosi kiva / ihan ok / en tykkää, siveltimensä takia. Sieltä on todella tulossa kivoja sävyjä ja se on se, mitä tässä kokoelmassa eniten kannattaa odottaa - jos tykkää megasiveltimestä. Kaikki nämä sävyt eivät ole tulossa Suomeen, mutta tosiaan 21 niistä: New Year's Kiss, Going Platinum, Grammy Gold, Glamorous, Flossy Flossy, Kaleidoscope Eyes, Miami Spirit, Glowstick, Hollywood Walk of Fame, Mermaid Curves, Blue Eyed Soul, Dutchess, L.A. Pride, XoXo, Dana, Fergalicious, Take the Stage, Ferguseon Crest Syrah, Make Them Boys Go Loco, Velvet Lounge, No Place Like Home, Rock 'n' Roll, Heels of Steel ja Tonight's Gonna Be a Good Night. Lisäksi kokoelmaan tulee aurinkopuutereita, geelirajaus, luomivärinpohjuste ja 5 värin luomiväripaletit.

Tuotteista ovat minua ennen ehtineet kirjoittaa jo ainakin Wind It Up, Miten niin liikaa? ja DIXI. Kannattaa lukea nekin, meillä on kaikilla vähän eri näkemyksiä.

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Estée Lauder MagnaScopic ja Double Wear -ripsivärit

En lähtenyt taannoin mukaan siihen blogihaasteeseen, jossa ihmisistä pyydettiin muokkaamattomia, meikittömiä kuvia. Minulla niitä nimittäin vilisee joka tapauksessa välillä, tässäkin taas yksi meikitön silmä pusseineen kaikkineen ja kolme kuvaa pelkällä ripsivärillä. Teemana tänään siis ripsivärit, Estée Lauderin sellaiset.


Estée Lauder MagnaScopic Maximum Volume Mascara lupaa maksimaalista volyymiä. Hinta on siinä vähän kolmenkympin päälle.


Harja on perinteistä mallia, lyhyillä ja paksuilla karvoilla. Harjassa ei sinänsä valittamista, mutta en tiedä, paljonko juuri tuolla harjan mallilla oli tällä kertaa vaikutusta itse ripsivärin massaa enemmän siihen, että ripsiväri oli pettymys, vai johtuiko pettymys pelkästä massasta.

Tämä oli siis huti. Se teki valitettavasti juuri sitä, mitä liian moni volyymiä lupaava maskara minulla tekee - liimaa ripsiä yhteen:

ilman mitään meikkiä
MagnaScopic yläripsissä

MagnaScopic toi ripsiin näyttävyyttä volyymillä, pituuttakin tuli kivasti, mutta volyymi tarkoitti hämähäkkiefektiä. Ripsivärin kerrostaminen pahentaa tilannetta, mutta näin takkuiset niistä tuli, vaikka yritin laittaa vain yhden kerroksen. Joillain tällaisilla on tapana parantua massan hieman kuivuessa, mutta hirveästi en toivoa elättele, kun paakkuisuuskin oli tuota luokkaa.



Estée Lauder Double Wear Zero Smudge Lengthening Mascarasta minulla on vain tällainen näyte, jonka sai Stockalta kantiskortilla ilmaiseksi. Hylsy ei siis ole sen näköinen kuin täysikokoisessa. Hinta on samaa luokkaa tässä kuin MagnaScopicissakin.


Harja oli tässäkin perinteinen karvaharja, suunnilleen samaa kokoluokkaa paksuudeltaan mutta karvat ohuempia ja siten ainakin suhteessa pidempiä kuin MagnaScopicissa.

Double Wear yläripsissä

Tästä sitten taas tykkäsinkin. Pari paakkua onnistuin saamaan sisäkulman ripsiin, mutta muuten ripsiväri pidensi, erotteli ja toi näyttävyyttä.

Ensimmäisellä käyttökerralla lopputulos oli vähän pliisu ja petyin ripsiväriin, mutta minulla saattoi olla silloin vain bad lash day - ripsivärin onnistumiseen vaikuttaa sekin, miten olen yöni nukkunut. Kyljellään nukkuvana saan välillä ripseni nukuttua ihan lyttyyn. Myöhemmin käyttäessä tämä olikin sitten ihan jees. Olisin toivonut lisää - lisää pituutta, lisää volyymiä, mutta perusjees tämä oli kuitenkin. Havaittavissa ei ole samanlaista paakkuuntumista tai hämähäkkeilyä kuin MagnaScopicilla. Tätä tosin saa hetken kerrostaa, että lopputulos on miellyttävä.

Mikäli ripsiväri on hyvä tai ok, se näyttää yleensä kuvassa suunnilleen samalta aina. Siksi ripsiväritestien kuvaaminen on haastavaa: en onnistu kuvassa tuomaan esille sitä, minkä sanoin kerron. Otetaan esimerkki, Yves Rocherin ripsiväri, joka oli yllättävän hyvä.

YR Sexy Pulp yläripsissä

Vertailun vuoksi siis kuva Yves Rocherin Sexy Pulp Ultra-Volume Mascarasta (saatu blogin kautta), joka on tällä hetkellä minulla käytössä olevista ripsiväreistä minulle mieluisimpia. Eroa Estée Lauderin Double Weariin ei juuri kuvasta huomaa. Tämä on kuitenkin mielestäni aavistuksen pidentävämpi eikä vaadi samanlaista kerrostamista, vaan massaa tulee riittävästi jo vähemmälläkin. Siinä on tosin huonompilaatuinen harja hieman sojottavin karvoin.


Huomautuksen sanana, ripsivärit käyttäytyvät hyvin eri tavalla erilaisissa ripsissä. Se, mikä minulla paakuttaa, saattaa toisella olla juuri se oikea. Se, mikä minulla pidentää, saattaa olla toisella aivan turha ja vaatia ennemmin enemmän ja isompia kuituja sisältävää massaa. Minun suosikkiripsivärini eivät varise - mutta minulla ei oikeastaan varise mikään ripsiväri. Double Wear Zero Smudge voisi nimenä kuulostaa siltä, että se pysyy paremmin, mutta tähän minulla ei ole mitään sanottavaa, koska kaikki ripsivärit pysyvät minulla tuhriintumatta. "Lasts 15-hours-without smudging, flaking or wearing away," luvataan Estée Lauderilla. Varmasti pitää paikkansa minulla, mutta niin pysyvät kaikki muutkin. Kaatosateessa, vasten kasvoja tulevassa jumalattomassa lumimyrskyssä ja vollottaessa tietysti leviävät kaikki ripsivärit silmiä hieroessa, tai vähintäänkin liimaantuvat yhteen rumasti, vaikka vedenkestäviä olisivatkin. Tuollaisia tilanteita tosin onneksi harvemmin tarvitsee kestää. Tänä talvena olen onnistunut sotkemaan meikit kunnolla vain kerran, tilanteessa, jossa juoksin kiireessä lumimyrskyssä laivalle, joka oli sitten lopulta talven pahimman myrskyn takia jonkun muistaakseni viitisen tuntia myöhässä. Silloinkin kyseessä oli ihan tavallinen, ei-vedenkestävä ripsiväri. Tämä arvio, kuten arvioni yleensäkään, ei siis ota kantaa tuohon pysyvyyteen, siihen on parempi kertomaan kokemuksiaan joku muu.

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

Natuvive Acai Body Butter

Olen aina ollut vähän laiska käyttämään vartalovoiteita. Ihoni ei yleensä juurikaan ole kuiva, joten se rasvaaminenkin jää ja muistuu mieleen vasta, kun iholla näkyy kuivuutta pienen hilseilyn tai sameuden muodossa. Muistan säännöllisen rasvaamisen yleensä ainoastaan kesällä auringon kuivattavan vaikutuksen huomatessani. Tatuointeja minulla on kolme; niitäkin pitäisi muistaa rasvata, jotta ne pysyvät kirkkaina, sanovat.


Nyt olen kuitenkin parin viime kuukauden aikana onnistunut ihastumaan vartalovoihin, joka on sekä herkullisen tuoksuinen että muutenkin koostumukseltaan miellyttävä. Ja mikä kummallisinta, kyseessä on apteekkikosmetiikka, joka ei yleensä minua hirveästi nappaa. Olenkohan koskaan rasvannut vartaloani näin usein kuin viime aikoina?


Ihastuksen aiheuttanut tuote on parabeeniton Natuviven Acai Body Butter. Hintaa sillä on jotain 13-14 euron luokkaa (250 ml). Ei hirveästi, mutta kuitenkin minusta aika paljon. En tosin ostele vartalovoiteita juuri koskaan, joten minulla ei ole niin hirveästi tuntumaa niiden hintatasosta. Minulle 14 euroa tästä olisi kuitenkin aika paljon.


Voi on aavistuksen verran pinkkiä, lähes valkoista. Minun kuvassani tietysti enemmän valkoisen näköistä.

Tuoksun ja minusta ihan houkuttelevan näköisen pakkauksen lisäksi itse voiteen koostumus on juuri passeli minulle. Koska se on vartalovoi, sitä voi ottaa purkin pinnasta ilman, että koko käpälä uppoaa purkkiin. Vartalovoi imeytyy mukavasti myös omaan, normaaliin ihooni. Siitä ei jää tahmeaa tunnetta. Kosteutusteho perustuu ensisijaisesti sheavoihin eri karitevoihin, joka on INCI-listassa heti veden jälkeen toisena, sekä glyseriiniin, joka on myös yleinen kosteusvoiteissa. Joukossa on jonkun verran silikonia, jonka olen todennut itselläni tarpeelliseksi, jotta kosteusvoiteen koostumus miellyttää. Kun levitän tätä illalla, vielä aamulla koivet tuntuvat kosteutetuilta - ei tahmeilta, mutta kosteutetuilta.

Vielä tuotteen INCI siitä kiinnostuneille: Aqua, butyrospermum parkii butter, glycerin, dimethicone, hydrogenated coco-glycerides, glyceryl stearate, PEG-100 stearate, ethylhexyl stearate, canola oil, cetearyl alcohol, tocopheryl acetate, tocopherol, euterpe oleracea fruit oil, xanthan gum, citric acid, phenoxyethanol, benzoic acid, parfum, CI14700, CI42090.

Tuote on saatu testiin blogin kautta.

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Lancôme Hypnôse Doll Eyes Palette

Tämä on blogini 500. postaus. Mikä olisikaan luontavampaa kuin kirjoittaa se siitä merkistä, joka on ollut aina vahvasti esillä blogissani ja jonka meikkituotteista pidän kovin paljon. Lancôme, joka pakkausten ulkonäköä, brändin imagoa ja ruusulogoa myöten pääsääntöisesti vetoaa minuun syvästi.

Yhdistän Lancômen jotenkin mielessäni klassisen kauniiseen aikuiseen naiseen, punaisiin huuliin ja mustiin rajauksiin ja Pariisiin. En koe sitä samalla tavalla keski-ikäisten juttuna kuin esimerkiksi Estée Lauderin koen. Lancôme on minulle nuorekkaampi. Se ei ole superluksusta, pröystäilevän hienoa kuten mielessäni Chanel ja Dior ovat, vaan jotenkin helpommin lähestyttävää. Se ei ole designer-merkki, se on kosmetiikkamerkki. Toisaalta taas se ei ole niin edullista ja päivittäistä selektiivistä kosmetiikka kuin Clinique. Kaikista edellä mainituista pidän, ei sillä, mutta Lancôme on se minun merkkini. Lancômeen liittyy muistoja jo ihan lapsuudesta lähtien. Viisivuotiaana sain ensimmäisten meikkieni yhteydessä ensimmäiset Lancômeni - testereitä, tietysti. Yläasteella lempiluomivärini, -meikkivoiteeni, -kajalini ja -ripsivärini olivat Lancômea ja aika monesti koko meikkini oli tehty sillä merkillä jo silloin. Yhä edelleen Holy Grail -listani on hyvin Lancôme-voittoinen. Määritän ihon sävyni Lancômen asteikolla kun toiset määrittävät omansa tarkemmalla MAC:in asteikolla. Minä olen talvisin Lancômen 010, kesäisin 01 tai joskus jopa hieman tummempi. Ensimmäinen pitkäaikainen rakkaustuoksuni, josta pidän yhä, oli Lancômen Ôui! ja se oli myös ensimmäinen kokonaan loppuun käyttämäni tuoksu. Minulla on äidin liikkeestä perittynä jättikokoiset mainosikkunapullot Lancômen kynsilakkaa, tuoksua, ripsiväriä ja vartalovoidetta, joita en myy mihinkään hintaan. Pidän merkistä jopa siinä määrin, että vaikka kuinka laiskottaisi, kirjoitan merkin ja sen tuotteet aina blogiin tuon circumflexin, ^:n kanssa.

Äidiltä peritty Lancômen koulutuksesta saatu rintakoru

Olin äidin kemikalio-kauneushoitolan loppuunmyynnin aikaan siellä yksin töissä siinä vaiheessa, kun enemmän ammattitaitoa vaativat kalliit voiteet oli myyty ja jäljellä oli lähinnä meikkejä. Mikään ei ollut hienompaa kuin se, että sain ihan luvan kanssa käyttää tuota ruusua jakkupuvun takissa. Enhän mä nyt enää voi kävellä ympäriinsä Lancômen edustajalta näyttäen, mutta silloin se killui jakussa päivittäin. Kaiken lisäksi en edes pidä kullasta värinä, mutta koska kyseessä on Lancôme, kulta kuuluu asiaan.



Uusin Lancômeni on tämä luomiväripaletti, Lancôme Hypnôse Doll Eyes 5 Color Palette sävyssä D02, Reflet d'Améthyste.


Hypnôse-nimen ympärille on pyöritetty ripsivärejä, tuoksuja, luomivärejä ja jopa silmänrajauskynäkin. Vastikään tulivat 5 luomivärin Hypnôse Doll Eyes -paletit. Hintaa näillä on hurjasti ja vähän päälle, selektiivistä kosmetiikkaa kun ovat. Pyörivät tällä hetkellä Diorin viisikoiden hinnoissa, joissain paikoissa ylikin (64-66 euroa normaalihinnalla). Itse kuitenkin huomaan, että randomit edulliset merkit jäävät käyttämättä ja käteen tarttuu mieluiten aina joku kalliimman merkin tuote, vaikka hinta ja laatu eivät tietenkään aina korreloi (joskin hyvin usein, täytyy sanoa). Edellä kerrotuista syistä, kun maksan merkistä, maksan mielelläni juuri Lancômesta.


Palettini on violetti, enemmän viinipunaiseen kuin siniviolettiin taittava. Tykkään hirmuisasti violeteista luomiväreistä niin arki- kuin juhlakäytössäkin. Koska minulle on tulossa Jenkeistä kaverin mukana yksi sinertävämmän violetti Lancômen paletti (tämä Amethyst Glam), jota ei Suomessa myydä, tämän Doll Eyesin otin viinimmän violettisessa sävyssä. Myös sinertävän violetti löytyy. Juuri tasan tämä väri on parhaimpia värejä vihreiden silmien korostamiseen, joten mikäs siinä parempaa kuin sekä tykätä violetista että todeta sen sopivan omia vihreitä silmiä korostamaan.


Tummat sävyt paletissa ovat hyviä. Ne ovat juuri tarpeeksi violetteja niin, ettei sävy näytä mustelmalta, mutta ovat kuitenkin selkeästi tuollaisia malvan sävyjä. Kaksi vaaleinta sävyä olivat kuitenkin laadultaan pettymyksiä. Vaikka kuinka Lancômea rakastankin, kyllä tällä kertaa haalein vaaleanpunainen oli jopa huonolaatuinen, toiseksi vaalein taas liian vähäpigmenttinen muuten ja myös laadultaan aika jauhoinen. Sen sijaan kolme tumminta olivat pigmenttisiä ja upeita. Kyllä nekin tarvitsevat alleen UDEPP:n tai muun pohjusteen, jos kunnon vahvan iltameikin haluaa tehdä, mutta näinhän se on lähes joka luomivärin kanssa.


Paletissa on iso peili ja paletin koko on juuri passeli. Mukana tulee magneetilla palettiin kiinnittyvät (!!!) applikaattori ja sivellin, joista tosin sivellin on mielestäni huono. Se on liian pitkäkarvainen ja löysä. Kyllä sillä vähän häivytellä voi, mutta levittää sillä en tykkää. Applikaattori taas on oikein hyvä, pidempivartinen olisi parempi mutta sellainen ei tuohon mahdu. On tämä sentään vähän pidempi kuin esimerkiksi Diorin viisikoiden applikaattorit. Todella litteällä, terävämmällä applikaattorin päällä sain tehtyä oikein hyvin myös alaluomen ripsien tyven rajauksen matkan päällä, vaikka kotona siihen minulla onkin vielä parempikin työkalu, litteä sivellin Make Up Storelta.



Hypnôse-luomivärien (joita siis on kolmea eri sorttista palettia) mukana tulee tällainen lappunen, jossa kerrotaan levitystavasta. Doll Eyes olisi silmiä suurentavalle meikille ajateltu, sitä koskee tuo lappuseni ensimmäisen pystyrivin ohje. Minä kuitenkin meikkaan paletillani miten nyt kulloinkin satun haluamaan, mutta ovathan nämä ihan kivoja nämä tällaiset varmasti monille.


Hain tässä hieman kolmiulotteisuutta. Lancômen paletin lisäksi käytetty kulmaluulla L'Oréalin Color Appeal -luomiväriä sävyssä Golden Beige, Sensain Liquid Eyelineria yläluomella, IsaDoran Inlineria sävyssä Blonde waterlinella, Yves Rocherin Ultra Volume Mascaraa (saatu blogin kautta) yläripsissä ja Inglotin violettia Colour Play -ripsiväriä alaripsissä.

Pienet yksityiskohdat ovat mieleeni. Peiliä suojaamassa oli muovi, jossa on ruusulogo:


Ostin tämän vasta perjantaina mutta olen käyttänyt sitä jo kahdesti. Kyllä tämä on upea paletti. Tähän kun ottaa mukaan Diorin Misty Mauven paremmat vaaleat sävyt, kahdella paletilla tulee juuri tasan se malvainen violetti meikki mikä silmieni väriin parhaiten sopii.