maanantai 29. huhtikuuta 2013

L'ANZA Healing Smooth

IdHairin maahantuoma L'ANZA on tullut vastaan useammassakin paikassa ja olen kuullut siitä kehuja, mutta en ollut koskaan kokeillut merkin tuotteita. Yleensä tuotteita tulee bloggaajille sen perusteella, mikä milloinkin on uutta ja markkinoinnin ytimessä. Näistä sitten normaalitapauksissa valikoin ne, jotka minulle voisivat sopia. Nyt kuitenkin pääsin valitsemaan tuotteita testiin juuri minulle räätälöitynä.


Ongelmani on kuiva, käsitelty ja karhea hiuslaatu. Yksittäiset hiussuortuvat ovat paksuja, mutta luonnonkihara puskee läpi myös pörröisyytenä. Kihartaessa hiukseni ovat oikein optimaaliset - hiuslaatuni kun taipuu ihan mihin tahansa vaan ja pysyy siinä. Kuitenkin aika usein halua silkkisen sileää ja suoraa, tämä on minulle yleensä se hankalin osuus. L'ANZA Healing Smooth -sarja lupaa antaa hiuksille lisää kiiltoa ja vähentää pörröisyyttä, rauhoittaa kiharia ja jättää hiukset pehmeiksi ja sileiksi. Bingo! Siispä testasin sarjan shampoota ja hoitoainetta. Jostain sattuman kaupasta nämä kyseisen sarjan tuotteet sattuivat olemaan vielä pulloiltaan valkovioletteja - violetin ystävälle toinen bingo.

Linssilude Sisu ei oikein anna kuvata rauhassa. :)

Glossifying Shampoo on sulfaatiton. Se vaahtosi yllättävän reilusti sulfaatittomaksi shampooksi. Vaahtoa tuomassa on tässä myös suopapuun kuori (soap bark), joka oli minulle ihan uusi tuttavuus. Yleensä shampoissa vaahtoavat käsittääkseni juuri ne sulfaatit, varmasti moni muukin ainesosa. Sulfaatittomuus shampoossa auttaa säilyttämään hiusväriä pidempään, kun pesu on hellävaraisempaa. Yllätyksekseni Glossifying Shampoo pesi kuitenkin todella puhtaaksi!

Glossifying Conditioner silottaa pääasiassa juuri silikonien avulla. Ne ovatkin minulle se tärkein juttu - suoraan ja sileään lopputulokseen en pääse riittävän hyvin kuin silikoneilla. Glossifying Conditioner oli silikonipitoinen, mutta yllättävän vähän hiuksia kasaan liimaava. Jotkut silikonisimmat tekevät hiuksista nimittäin jo alle vuorokaudessa kovin likaisen näköiset, enneksi nyt ei ollut näin.

INCI-listan alkupuolelta sekä shampoosta että hoitoaineesta löytyy myös muita erikoisia, mangostani ja jobinkyynelheinä.

Tuotteet jättävät hiuksiin aika voimakkaan tuoksun, mutta tässä tapauksessa se on vain hyvä asia. En osaa oikein kuvailla tuoksua, mutta minusta se tuoksuu kampaajakäynniltä. Tykkään karkkimaisista tuoksuista ihan yhtä lailla, mutta kukapa ei pitäisi myös siitä tuoksusta, joka tuntuu juuri siltä, että olisit käynyt tukkatohtorilla kotisuihkun sijaan.


Shampoo ja hoitoaine yhdessä riittävät minulla tuomaan tarpeeksi sileyttä hiusten suoristamista varten. Saan hiukset kammattua läpi, vaikka yleensä siihen vaaditaan jokin selvityssuihke tai muu. Olen kuitenkin tottunut käyttämään reippaasti silikonia vielä ennen fööniä ja suoristusrautaa lämpösuojana ja lisänä, joten ainoastaan kokeiluluontoisesti käytin näitä ainoina tuotteina. Muutoin olen laittanut päälle vielä vaihtelevan tuotteen pesun jälkeen - hiusöljyn, lämpösuoja- tai selvityssuihkeen. En ole kokenut hiusnaamion lisäämistä välissä pakolliseksi, mutta sekin tuo vielä lisäsileyttä.

Koska kaikkea pitää kokeilla tuotetta arvioidessa ja viedä ne äärirajoilleen, kokeilin näitä myös niin, että en tehnyt suihkun jälkeen hiuksille mitään - en föönannut tai suoristanut tai laittanut mitään ekstraa vaan annoin kuivua vapaasti. Tuolla ei vielä saa minulle tarpeeksi sileää lopputulosta, mutta kyllä setti taltuttaa luonnonsäkkärää oikein hyvin. Silkkisen sileään pääsen vasta lämpökäsittelyn yhteydessä.

Tässä vielä tuotteiden INCI-listat niistä kiinnostuneille.

Shampoo
Hoitoaine

Juuri minulle optimaaleilla lupauksilla ja kampaamotuotteiden laadulla olisin ollut ihmeissäni, jos en olisi pitänyt näistä tuotteista. Pettyä ei tarvinnut, sain juuri sitä, mitä odotukseni olivat. L'ANZA Healing Smooth ei ole ainoa, joka onnistuu tekemään hiuksilleni juuri tuon, mutta kyllä nämä ehdottomasti hyväksi havaittujen tuotteiden listalle päätyivät.

lauantai 27. huhtikuuta 2013

LivBox huhtikuu


LivBoxissa tuli huhtikuussa 4 tuotetta, teemana oli silmät. Etukäteen olin kovasti toivonut, että boxista löytyisi joko Max Factorin uusi versio FLE-ripsiväristä tai Paesen luomiväri. Toinen toiveistani toteutuikin.


Ihmisillä oli tässä kuussa ollut hieman ongelmia ruttuisten ja rikkoutuneiden laatikoiden kanssa. Myös minun pakettini oli hieman rutussa, joten itse pakkauksesta ei tällä kertaa ole kuvia. Onneksi tuotteen tulivat kuitenkin ehjinä, Cliniquen voiteen pahvirasia tosin rutussa. Paketista löytyi Simplen silmämeikinpuhdistustyynyt (30 kpl, 5,50 euroa), Paesen luomiväritrio (7,95 euroa), Avenen Eau Thermal -lähdevesisuihke (50 ml, 6,80 euroa) ja Cliniquen All About Eyes Rich -silmänympärysvoiteen kokeilukoko (täysikokoisen 15 ml:n hinta 36 euroa).



Simplen silmämeikinpoistoliinat olen testannut jo aiemmin, arvio tämän linkin takana. Nämä ovat minulle ihan riittäviä, mutta vedenkestävän meikin poistoon eivät parhaita mahdollisia. Itse olen kyllä tykännyt näistä reissussa, silmämeikkini kun harvemmin on muuta kuin säänkestävää. Käyttöön menee kyllä.



Cliniquen All About Eyes Rich -silmänympärysvoide saa hetken odottaa avaamistaan, muita silmänympärysvoiteita kun on avattuna liiaksikin. Minulla on ollut tästä normaali versio, ei tuo Rich. Se oli ihan ok. Purkkimuoto on tosin vähän nihkeä tuotteelle, jota käytän hirvittävän hitaasti ja herkälle silmänympärysiholle. Spaatteli on tarpeen, jotta purkkiin ei mene pöpöjä.



Avenen lähdevesi on joukon mysteeri. En oikein keksi tälle muuta tarkoitusta kuin meikin päälle suihkuttaminen. Hieman liian puuterisen tuloksen saa luonnollisemmaksi vesisuihkeella. Minulla on samaan tarkoitukseen myös MAC:in Fix+ ja senkin käytössä on mennyt jo... pari vuotta. En ole kosmetologi enkä kemisti enkä sinne päinkään, mutta minun on vaikea uskoa, ettäkö tämä tekisi mitään sen kummempaa kuin tavallinen lähdevesi suihkepullossa, vaikka tämän väitetään rauhoittavan ihoa. Raaka-aineena kun on tasan vesi ja typpi.



Paesen luomiväritrio oli mukava yllätys boksissa. Sain omani sävyssä Luxus 110.


Trio on ollut minulla käytössä jo useampaan otteeseen, sekä ilta- että arkimeikissä. Värit ovat ihan täydelliset vihreille silmille, sattumalta osui nappiin. Tummin sävyistä on laadultaan paras. Kaksi vaaleampaa ovat hieman hileisiä, keskimmäinen pinkki sävy etenkin, mutta silti ihan ok-laatua.

Paesen trio tuoksuu voimakkaasti ja tätä on kritisoitu netissä sen takia. Kukkaistuoksu häiritsee joitain, minua ei. Tokihan se on aina vähän outoa pistää silmien lähelle hajustettua tuotetta, mutta toisaalta niin ne ovat monet ripsivärinikin hajustettuja. Outoa on kuitenkin, etten löydä hajustetta INCI-listasta. Hauska mutta tarpeeton lisä, minun puolestani voisi jättää tuoksun poiskin kun se joitain ärsyttää.


Toivoin löytäväni boksista Paesen luomivärin, sillä luomivärejä ei voi koskaan olla liikaa ja minulla oli tuolloin jo yksi blogin kautta saatu Paesen luomiväri. Aiemmin saamani violetti Matte Eyeshadow sävyssä 615 Kashmir oli yllättävän pigmenttinen. Myöhemmin sain vielä Face Helsingin järjestämästä seminaarista hopeisen Pearl Eyeshadown sävyssä 19 Diamond Mono. Hopeisessa on tuo sama kukkaistuoksu, violetissa ei.


Tässä kaikki vielä swatcheina kädellä. Yläosassa on luomivärinpohjuste, alaosassa ei. Ensimmäiset kolme LivBoxin mukana tulleesta triosta, sen jälkeen violetti ja hopea monoluomiväri. Violetti on todella pigmenttinen, mutta tarvitsee kyllä luomivärinpohjusteen alleen, jos todella intensiivistä haluaa. Hopeinen yllätti olemalla vähemmän hileinen kuin oletin, se ei oikeastaan ole hileinen lainkaan. Toisaalta pigmettiäkään ei ole ihan hirveästi, minulla on parempiakin hopeisia. Kolmen trioa olen käyttänyt ilman pohjustetta pelkän meikkipohjan päällä. Malvaisen luumuvioletin pigmentti ja laatu riittää minusta ilmankin pohjustajaa.

Paesen luomiväri oli boksin ehdottomasti kiinnostavin tuote. Merkki on muutenkin tällä hetkellä Face Helsingin maahantuomista sarjoista minua kiinnostavin. Minulla on ollut heiltä myös kynsilakka, josta tykkäsin, sekä kajalkynä, joka taas oli valitettavasti pettymys. Hinnat ovat halvat ja merkin imago pakkauksineen huomattavasti miellyttävämpi kuin vaikkapa MIYO:lla tai Pierre Renéllä.


Arvonnasta saatu kolmen kuukauden LivBox-tilaukseni päättyi tähän boksiin. Mieleni tekisi jatkaa tilausta, mutta rahatilanne sanoo kovasti muuta. Ainakaan en voi tehdä mitään päätöksiä ennen kuin saan tietää, revitäänkö pääsiäisen kaatumisen yhteydessä kuollut etuhampaani irti vai ei. Sitä on nyt yritetty juurihoitaa sekä YTHS:llä että Tilkassa, mutta kummastakin loppui välineet ja osaaminen. Seuraavaksi se yritetään avata jossain yliopiston hammaslääketieteen laitoksen yhteydessä olevassa erikoisyksikössä, jonne odotan aikaa parhaillaan. Mikäli luutunutta juurikanavaa ei saada auki sielläkään, hammasta ei saada juurihoidettua ja ainoa vaihtoehto on poistaa koko etuhammas. Proteesit ja sillat maksavat niin paljon, että morjens. Ei ihan kauheasti huvittaisi elää ilman etuhammastakaan, mutta pahalta alkaa näyttää.

LivBoxin hinta nousee toukokuussa parilla eurolla. Mikäli sen haluaa vielä jatkossakin vanhaan hintaan 14,90/kk, tilaus kannattaa tehdä nyt. Ostakaa kuitenkin ensin tapaturmavakuutus, itsensä telominen on ikävän kallista.

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Shiseido Pureness Deep Cleansing Foam


Shiseidon Pureness Deep Cleansing Foam on ensimmäinen itselleni ostamani Shiseidon kasvopuhdistus. Kokeilin aikanaan yhtä eksälleni ostamaani Shiseidon miesten kasvoputsaria ihan mielenkiinnosta. Hän tykkäsi siitä ja oletin, että se on juurikin sellaista natisevan puhtaaksi tekevää. Sitähän se olikin. Toivoin, että tämäkin olisi jotain samanlaista, sillä itsekään en pistä yhtään pahakseni tuota vaikutusta. En tarkoita nyt kuivuuden tunnetta kasvoilla, vaan sellaista pientä kitkaa. Natisevan puhdas on terminä jotain, minkä alkuperää en oikein tiedä. Se on oikein kuvaava, jokainen natisevan kuivaksi pesevää puhdistustuotetta käyttänyt tietää kyllä tuntuman ja siksi minäkin tykkään sanaa viljellä.

Shiseidon Pureness-sarja on tarkoitettu rasvaisemmalle tai epäpuhtauksiin taipuvaiselle iholle. Hintaa tällä on maissa varmasti hieman enemmän, laivalla Pureness Deep Cleansing Foam oli jotain vähän päälle parinkymmenen euron luokkaa.



Puhdistusvoiteessa oli yllätyksekseni tuollaisia kuorivia sinisiä rakeita. Niitä on aika harvassa ja ne ovat suuria. Koostumus oli muuten hyvän tuntuista, mutta jättäisin nämä liian isot ja karkeat kuorintarakeet kokonaan pois. Aine ei veden kanssa ihan holtittomasti vaahtoa, mutta kyllähän siitä vaahto muodostuu, ihan juuri sopivan vaahtoava minulle.



Tuote pesi aavistuksen natisevan puhtaaksi, ei kuitenkaan erityisen huomattavan natisevaksi. Siltä osin tykkäsin tästä kyllä.

En ole kuitenkaan aivan vakuuttunut siitä, onko tämä ehkä vähän liian tuju minulle. Rikkinäisellä iholla se hieman nipisteli. Syykin löytyy varmaankin ainesosaluettelosta, menthol voisi olla sen aiheuttaja. Yleensä yhdistelen tuotteita niin, että mikäli jokin puhdistustuote on liian kuivattava, käytän rinnalla jotain hellävaraisempia ja kosteuttavampia. Tämän Shiseidon käytän kyllä loppuun, mutta tuotteen kanssa en viitsi käyttää normaalia Cliniquen alkoholikasvovettäni. Saattaa olla liikaa jopa minulle. Mentholia käyttämällä tosin tuotteeseen saadaan viilentävä vaikutus, joka pakkauksen takanakin luvataan. Monet tykkäävät siitä, joillekin se voi kuitenkin aiheuttaa ärsytystä.

Puhdasta tulee ja tuote on ihan kiva, mutta en yhdistäisi tätä hirveän moneen ihoa kuivattavaan tuotteeseen enkä ottaisi ainoaksi putsariksi jatkuvaan käyttöön. Itselläni ihon kunto ei ole heitellyt suuntaan tai toiseen tässä vajaan kuukauden aikana, minkä tämä on testissä ollut, mutta olen tosiaan sitten tasapainottanut muiden tuotteiden kanssa.

sunnuntai 21. huhtikuuta 2013

Kiireistä menoa!

Huh, postaukset seisoo kun on juossut paikasta toiseen. LivBoxikin on esittelemättä ja kasa tuotteita postausta odottamassa yhä testaamatta. En ole ehtinyt edes toisten blogeja lukea! Sitten, kun aikaa oli, Bloggerin kuvanlisäys alkoi kiukuttelemaan. Mutta, vähän pikakelausta toissaviikolta.


Keskiviikko alkoi Face Helsingin järjestämällä luentoseminaarilla Finlandia-talolla, Kauneustrendit ja markkinat 2013 teemanaan. Saimme tietoa muun muassa Teknokemian yhdistykseltä ja kuulimme luentoja mm. Olivia-lehdeltä ja Carpelan Cosmetisilta ja vastasimme leikkimieliseen hiustrendivisaan. Meinasimme kaikki tietysti lentää tuolilta, kun meille kerrottiin, että keskimääräinen kosmetiikan kulutus euromäärissä oli Suomessa vuonna 2012 171 euroa per henkilö, mutta huokaisimme helpotuksesta, kun kuulimme, että tuo on laskettu niin, että mukaan on otettu kaikki vauvasta vaariin ja myös miehet.

Valitettavasti jouduimme poistumaan seminaarista jo aiemmin, kun juoksimme seuraavaan tapahtumaan - Aila Airon Kauneuslinnaan bloggaajatreffeille. Toivottavasti Pumpulipupu sai edustettua meitä seminaarin keskusteluryhmissä, Panda, Minna, Annie ja minä poistuimme ennen niitä ja saimme myös Duvessan, Heidin ja Mohnin mukaamme.



Kauneuslinna on Aila Airo Kauneuspalveluiden pääkonttori, kurssikeskus, hoitola ja liike. Kyseessä on aivan upea talo, harmi, etten voinut mennä lumitilanteesta johtuen kuvaamaan taloa pihaltakin. Kauniaisissa sijaitseva rakennus on kerrassaan herttainen kristallikruunuineen ja maalaisromanttisin vivahtein, ihan jotain erilaista kuin missä yleensä olen tottunut käymään tapahtumissa.

Thumbs up, sanoo Panda.

Siis jopa vessa näytti tällaiselta! Yrityksellä on historiaa myös posliinin, kaakeleiden sun muun pienimuotoisessa maahantuonnissa, sitä näkyi ympäriinsä myös.



Ihania pieniä yksityiskohtia oli joka paikassa. Yllätyin, ettei talossa edes asu kukaan Aila Airon suvusta, vaan se on kokonaan ihan suoraan itse yrityksen käytössä. Perheyritys maahantuo ArtDecoa, Dr.R.A. Ecksteinia, Phyristä ja Dermavidualsia.




Panda meikattiin kesän ArtDecon kausituotteilla. ArtDecolta ilmestyy neljä kausilookkia, kesän look on afrikkahenkinen.



Tämä kauneushoitolan tuoli oli joskus ihan luksusta. Siitä saa oikein tuollaisen levynkin esiin jalkoja varten!

Kauneuslinnan reissulta mukaan tarttuneista tuotteista lisää jatkossa!



Torstaina Hitler viihtyi Nekun, Heidin ja Shinyn kanssa ravintola Adamsissa Aussien, Trendin ja Lilyn järjestämissä Aussie Blog Awardseissa. Myös Fedun kanssa nautittiin muutamat alkoholijuomat ja Erikaakin moikattiin. Ajattelin, että jos mulla on pokkaa lähteä koko bileisiin tuon runnellun naamani kera, mennään sitten all-in ja valokuvaan myös. Rannekoru on Glitteristä lainattu, eipä sitä kovin paljoa kuvasta näy mutta se oli ihan niillä rajoilla, voinko minä noin paljon strasseja käyttää. Näköjään voin.

Aussie Blog Awardsien kosmetiikkablogipuolen voitti tänäkin vuonna Lilyn bloggaaja Saara Sarvas - ja kyllähän Saara tekeekin oikein erinomaista ja ammattimaista blogia.


Hitler alkaa näyttää vähemmän Hitleriltä, elämä jatkuu. Hammas tosin on vaihtanut väriä, eli kuollut kuten tapaturmapäivystyksessä arveltiin. Ensi viikolla tuomiolle, sitten tiedetään, opettelenko hymyilemään suu kiinni.

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Turun Make Up Factoryn vierailu


Lauantaina tein reissun Turkuun Make Up Factoryn uuden meikkikoulun lanseeraukseen. Make Up Factory on vuonna 2005 perustettu saksalainen merkki, joka on kuulemani mukaan ArtDecon kanssa samaa isompaa firmaa. Tämä Turun piste on maahantuojan oma liike. Jälleenmyyjiä ei valitettavasti tällä hetkellä Helsingissä ole, mutta elättelen toivoa, että tälle on tulossa muutosta.


Merkki on minulle tuttu vain vuosittaisilta Kauneusmessuilta, jossa olen hipelöinyt sarjan luomiväripaletteja jo kahtena vuonna. Nyt ne olisivat olleet vielä edullisemmassa tarjouksessa, mutta minulla on pakotettu ostolakko johtuen pärställeen kaatumisen aiheuttamista lääkäri-, lääke- ja taksikuluista. Pöh. Enemmän harmitti kuitenkin se, etten voinut rikkinäisestä naamarista johtuen osallistua itse meikkikouluun, vaan seurailin vierestä ja tein itselleni vain huulimeikin. No, kivaa oli silti!

Mukana olivat myös (täysin randomissa järjestyksessä listattuna) Fashioned in Finlandin Nea, Viilankantoluvan Petra, Gently Out Of Timen Tiahaar, Piece Of Pandan Panda, Neiti Kameleontti -blogin Päivi, One of Beauty's Daughters -blogin Duvessa, Nonnulan Nonnu ja Mustaa Kajalia -blogin Heidi. Voi että te olette ihan loistavaa porukkaa! Osaa olin tavannut ennenkin, osaa vähän useammin, muutaman bloggaajan näin ihan ensimmäistä kertaa oikeassa elämässä. Kauhean kivaa kun tuntee kuuluvansa johonkin, kosmetiikkabloggaajien seurassa on kuin kotonaan. Kävimme osan kanssa sekä ennen että jälkeen Make Up Factoryn kiertämässä Turun keskustaa, hauskaa olla välillä bloggaajatapahtumassa pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin!


Uutuutena Make Up Factory järjestää Turussa hyvinkin kohtuuhintaisia (tällä hetkellä 29 euroa per hlö) meikkikouluja pienissä ryhmissä. Tuotteisiin tutustumisen lisäksi pääsimme siis halutessamme kokeilemaan meikkikoulua, vähän bloggaajille sovellettuna versiona tietenkin. Saimme mukaamme tuollaiset taskupeilit, joissa on valot - ne aiheuttivat aika paljon "Aww, vähän söpö!"-huutoja. :)

Tytöt tekivät meikkejä itselleen, ihan pohjasta alkaen. Apua sai toki tarvittaessa, vaikka koko silmämeikin, ja liikkeen omistaja Nana kannusti porukkaa kokeilemaan hieman erilaisia juttuja ja värejä. Täytyy kyllä sanoa, että silmämeikkiä seuratessani aika hyvin jokaisen oma blogeista tuttu meikkaustyyli ja käsiala tulivat esille. Varmasti olisi tullut minullakin, jos olisin meikkaamaan päässyt.


Make Up Factorylla on omat kausilookinsa. Kevään/kesän lookin luomiväripaletissa oli yksi aivan upea turkoosi, vaikka muuten tämä - kuten kevätlookit yleensäkään - ei ollut juuri sitä minua. Nealla taas matchasi keltaiset housutkin tuohon lookiin ja oranssi on ihan niin Pandaa kuin olla voi, vaikka Pandakin on koetellut rajojaan viime aikoina ja repäisi tuollakin pyytämällä Nanalta hyvin rock-henkistä smoky eye -tyyppistä meikkiä.


Niin arvatkaa vaan, kenellä on haukkaamiskielto ja pureskelukielto parhaillaan... Noh, sen sijaan join pillillä skumppaa. :)

kuva: Petra / Viilankantolupa

Petra onnistui ottamaan minusta julkaisukelpoisen kuvan, jossa Hitlerin viiksiä muistuttava huuliarpeni ja muut kolhut eivät näy. :D Arvatkaapa muuten, kuka on leikannut hiukseni? Panda, alle viidessä minuutissa.

Merkiltä löytyy kattava valikoima kaikkea pohjustustuotteista ripsiväreihin. Ne luomiväripaletit jäivät kyllä kaihertamaan... Toistaiseksi joudun vain lukemaan muiden bloggaajien arvioita, mutta kovasti vaikuttaa siltä, että merkki on tulossa vähän laajemmin saataville lähiaikoina. Näitä muuten myytiin Kicksissäkin aikoinaan, silloin maahantuonti oli Kicksillä itsellään.

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Demeter Fragrance Library

Tiedättekö, kun joku kaihertaa takaraivossa, sitä googlailee ja pohtii, pitäisikö ostaa? Tai no joo, tiedätte. Aika moni on varmaan sitä miettinyt kosmetiikkablogeja selatessa. Itselleni tämä kävi viimeksi Demeterin tuoksujen kanssa.


En ole aivan varma, mistä kuulin näistä ensimmäisen kerran, saattoi olla siihen aikaan kun Greendress niitä myi. Koko liikettä ei kai enää ole. Kuitenkin viimeistään Ostolakossa-blogin postaus jätti takaraivoon ikävän tunteen. On saatava.

Isoveli vaimoineen ravaa tuolla Demeterin kotimaassa USA:ssa vähän väliä eri syistä. Kyselin, josko toisivat minulle näitä. Olisi ollut ok muuten, mutta kun himoissani oli nimenomaan tietyt tuoksut ja niiden miniversiot. Selailin jälleenmyyjiä ja ikävästi näytti siltä, että jälleenmyyjillä on aika rajattu valikoima mitään tuoksuja ja jos niitä onkin, ne ovat täysikokoisia. Ei näyttänyt lupaavalta. Tuttuni on muuttamassa Texasista Helsinkiin. Ajattelin, että pyydän häntä tuomaan. Tajusin kuitenkin, että en siinä paljoa säästä - ensinnäkin, postikulut täytyy maksaa USA:n sisälläkin. Lisäksi, nettikaupan kassalla hintoihin lisätään VAT eli paikallinen ALV, joka käsittäkseni vaihtelee eri osavaltioissa. En ole kovin perehtynyt USA:n verotukseen, saatikka USA:n sisäisen nettikaupan verotukseen, mutta joka tapauksessa, hinta ei nyt olisikaan ollut ihan niin edullinen kuin kuvittelin. Samoin tämä tuttavani olisi joutunut näkemään vaivaa pakatessaan tuoksuja ruumaan muutenkin täysien kantamustensa kanssa.

Puntaroin ja puntaroin. Demeterillä on erittäin korkeat postikulut (40 dollaria riippumatta tilauksen koosta) ja kaiken lisäksi olisin saattanut joutua maksamaan tullia/ALV:tä Suomessa. Kuitenkin Suomeen tilatessa mitään VAT:ia ei lisätty tilauksen loppusummaan Demeterin nettikaupan kassalla, joten lopulta otin tämän riskin. Ihan sama, ei tässä nyt oltu mitään ihan tolkuttoman kallista ostamassa. Jos näin pitkään himottaa, on asialle tehtävä jotain. Tein siis tilauksen tuossa jo aiemmin talvella, postaus tulee vähän myöhässä mutta sopii tähän väliin, kun kasvoille ei oikein kosmetiikkaa pääse testailemaan. Jo pidempään minulla olleita tuoksuja olen muutenkin tehokäyttänyt pois, joten on mennyt muutenkin tovi, että olen päässyt näitä kunnolla nuuhkimaan.


Demeter Fragrance Library on perustettu jo 1900-luvun alussa. Sarjan idea on tuoda ihmisille yksinkertaisia, pullotettuja arkipäivästä tuttuja tuoksuja tai tunnelmia. Löytyy voikukkaa, mustikkamuffinia, ruohoa ja vihreää teetä - ja erikoisempia, multaa, ikkunanpesuainetta, pokkarin tuoksua. Ihastuin ideaan ikihyviksi ja tilasin oman satsini kaikista edullisimpia eli 15 ml:n minituoksuja. Siis 15 ml:n! Se on aika paljon. Normaali pieni koko tuoksusta on monesti maissa 30 ml, laivoilla yleensä enemmän. Tuo minikoko on siis ihan jotain muuta kuin kaupan samplet. Ja mitä, 6 dollaria kappaleelta, 4,50 euroa. Ei siis käytännössä mitään!

Idea on se, että näiden pitäisi tuoksua juuri siltä, mitä nimi sanoo. Jos näin on, tuohan on aivan taivas minulle. Siksi ostin näitä kasan. Noilla postikuluilla ei paljon kannata tilailla yhtä tai kahta minituoksua. Onneksi kuitenkin toimitus oli nopeaa kuin mikä. Tilasin 12.2. ja FedExin lähetti kävi ovella jo 19.2. Noin nopeasti ei mikään tavallinen paketti kulje Suomen ja USA:n väliä. Lisäksi kallis FedEx oli palvelultaan hyvä - soittivat minulle kun eivät saaneet toimitettua kotiin, minä kerroin olevani päivät töissä. Siinä puhelussa vaihdettiin sitten toimituspaikaksi työpaikkani ja toimituspäiväksi seuraava päivä.

Luin jo netistä aiemmin, että tuoksu häviää inhottavan nopeasti. Demeterit ovatkin colognea, ei siis edes edt-vahvuisia. Tämä pitää pitää mielessä. En voi kehua näitä kestosta, mutta eipä sitä toisaalta minulle luvattukaan. Pitäkää mielessä, jos tilaatte - näitä pitää lisätä päivän mittaan ja aika usein.


Kuten kuvista näkee, nämä 4,50 euron pullot ovat vähän epätasalaatuisia. Niissä on osassa erilainen korkki ja etiketti on monissa pulloissa vinossa. Korkkikaan ei ole aivan suorassa kaikissa. Hieman se toki harmittaa, mutta toisaalta, ostin ihan tietoisesti tällaisia halpoja kokeiluversioita. Tosissaan harmittaisi vasta, jos samaa epätasalaatua olisi täyden koon pulloissa, joista minulla ei siis ole kokemusta. Käyttömukavuutta vähentää myös se, että näissä ei ole sumutinta. Täysikokoisissa on ja käsilaukkukoon purse spray -versioissa, mutta ne olivatkin kalliimpia.



Blueberry tuoksuu mustikalle sellaisena, miltä mustikka tuoksuu esimerkiksi jogurtissa. Tämä on näistä sellainen, joka ei mielestäni tuoksu aivan siltä, miltä pitäisi - kyseessä on enemmän esanssinen mustikka kuin aito. Selkeä mustikka kuitenkin. Tässä tosin pitää pitää mielessä, että blueberry ei ole muutenkaan sama asia kuin meidän mustikkamme, bilberry.



Cucumber on sellainen, josta joko pitää tai ei. Tajusin pitäväni kurkun tuoksusta parfyymeissä, kun vihdoin erotin rakastamastani DKNY:n Be Delicious -tuoksusta kurkun. Olin aina ajatellut sen olevan omenan tuoksuinen, mutta itse asiassa siellä on aika voimakas kurkun tuoksu. Demeterin Cucumber tuli ostoskoriin ihan siksi, että en ole ikinä ennen törmännyt pelkältä kurkulta tuoksuvaan hajuveteen, näemmä kuitenkin pidän siitä. Tämä on näitä, mistä kaikki eivät varmasti tykkää, mutta tuoksu on juuri oikea, aito kurkku minun nenääni. Ihan sellainen, mitä tuolta ruokakaupasta saa. Ehkä tilaukseni parhaita paloja! Demeteriltä löytyy myös tomaatti ja vihreä tomaatti, joku yhtä hullu kuin minä voisi tykätä niistäkin. :)



Lily Of The Valley tuoksuu kielolta. Tiesittekö, että kielo on Suomen kansalliskukka? Aivan ihana tämäkin.



Jos hajuveden nimi on Funeral Home ja se maksaa 4,50 euroa, se on vaan ihan pakko ostaa. :D Funeral Home tuli luokseni lähinnä hauskana juttuna, enemmänkin tämä sopii johonkin naamiaisiin tai muuhun erikoistapahtumaan. Mutta miltä se sitten tuoksuu? Tuoksussa pitäisi olla hautajaiskukkia. Minusta tämä tuoksuu jännästi yhdistelmälle Linnanmäen Kummitusjunaa, kuolemaa, niitä valkoisia hautajaiskukkia ja varastoa. Kuolemalla tässä tarkoitan sitä tuoksua, mikä on läsnä vanhusten kodeissa. Tiedättehän, kun jonkun mummon kotona käy, siellä monesti on sellainen juuri vanhuksien kodeille ominainen tuoksu. En tiedä, mistä se tulee, äiti väittää, että se on vanhusten hiki. Höpsis sanon minä, mä sanoisin ennemmin, että siinä on jotain vanhojen tavaroiden ja varaston tuoksua. Anyway, rupesin ihan suorilta nauramaan, kun haistoin Funeral Homea ensimmäisen kerran. Ei voi olla tällaista tuoksua olemassakaan! :D Jos olisin töissä Linnanmäellä, käyttäisin tätä joka ainoa kerta, jos olisin vuorossa Kummitusjunalla.



Bubble Gum tuoksuu ihan tasan siltä, miltä pitäisikin. Tämä on jopa enemmän purkan tuoksuinen kuin Lushin Snow Fairy. Siis aivan ihana. Ei sellainen Jenkki, vaan enemmän Hubbabubba. Vaikka en olekaan koskaan tämän inspiroijaa Bazookaa haistanut, tämä on kyllä juuri tasan sitä, mitä pinkki purkka on. Ei voi pettyä, saa juuri sitä, mitä odotti.



Myös Golden Delicious oli esanssisempi kuin oletin. Selvästi aidomman omenan tuoksuinen kuin monet omenaiseksi hajustetut tuotteet, mutta makeampi kuin aito Golden Delicious -lajikkeen tuore omena. Aivan alussa tuoksu on aidompi, laimetessaan se muuttuu nopeasti esanssisemmaksi. Ostan aina Golden Deliciousia, kun ostan omenoita kaupasta.



Sour Apple Lollipop on aivan ihana, nimensä mukainen. Jos tykkää Sour Apple -liköörin tuoksusta, tykkää ihan varmasti tästäkin. Tarkoituksella esanssinen ja ihana. Alkaa tehdä mieli sellaista drinkkiä, missä on pohjalle murskattuna pari limeä, kaksi senttilitraa vodkaa ja 2 cl Sour Applea, pidennetään Spritella. En tiedä sille nimeä. Eräs asiakas eräässä Helsingin ydinkeskustan baarissa työskennellessäni ihmetteli, kun en tiennyt Irma-nimisen drinkin sisältöä, joka siis on juuri tuo edellä kuvattu. Olen tilannut sitä samaa useasta eri baarista vuosien mittaan, eikä kukaan baarimikko tiedä sille yhtä ja ainoaa nimeä. Juuri kukaan ei ole kuullutkaan Irmasta. No, asiakas opetti minulle loistavan drinkin, vaikkakin minulle jäi fiilis, että en ollut tarpeeksi pätevä hommaani.


Ei jää ainoaksi tilauksekseni Demeterille, seuraavaksi hamstraan suihkugeelejä! Niissä tuoksun kestolla ei ole väliä. Muutoin ostan kyllä seuraavaksi mieluummin purse spray -versioita, koska näitä tosiaan on lisättävä päivän mittaan, jos haluaa tuoksun olevan muutakin kuin hetken ilo.

Aivan uudessa maailmassa

Talvella innostuin käyttämään avattuja käsivoiteitani loppuun. Samalla tuli testattua, miten säännöllinen rasvaaminen vaikuttaa rakennekynsiin. Olin aiemmin hieman pidättyvä käsivoiteiden käytössä - ensinnäkin siksi, että akryylikynsien kanssa suositellaan öljytöntä kynsilakanpoistoainetta ja toisekseen siksi, että kynsinauhani tai käteni eivät niitä erityisemmin näytä tarvitsevan. Kynsien nopeampi kasvu on vain huono asia akryylikynsillä, kun hoitoväli lyhenee. Kuitenkaan en havainnut lopulta aktiivikäytössäkään käsivoiteella mitään vaikutusta omien rakennekynsieni pysymiseen, joten käyttelenkin nyttemmin näitä ihan huoleti.

Aiemmin rasvasin käsiäni lähinnä silloin, kun ne liian vedellä lutraamisen kanssa kuivuivat, sekä kynsinauhoja taaksepäin työnnellessäni ja joskus lakan vaihdon yhteydessä. Nyt rasvaan päivittäin, yleensä monta kertaa päivässä.


Talvella valittelin, kuinka aktiivinen rasvaaminen sai yhdessä vaiheessa käteni kuivumaan yhä lisää ja vaatimaan rasvaamista. Pahimmassa vaiheessa sormista oikein halkeili ihoa, jota ei ole tapahtunut minulle koskaan aiemmin. Kuitenkin sittemmin tuo vaikutus lähti pois ja nyt näistä onkin auennut minulle aivan uusi maailma.



Maaliskuun LivBoxissa tullut 8,5 gramman näyte Burt's Beesin käsisalvasta kului loppuun jo ennen maaliskuun loppua. Alkuun koin tämän aavistuksen hankalana, sillä se vaati spaattelia, jotta siitä saisi suuremman nokareen. Kynsinauhat sen sijaan rasvasin ihan ilman spaatteelia jo alkuun. Loppujen lopuksi huomasin, että jokailtainen Burt's Bees -sessio oli itse asiassa jopa terapeuttista. Rasvasin ensin kynsinauhat huolella, hidastahan se oli voiteen koostumuksen takia mutta jotenkin äärimmäisen rentouttavaa. Sen jälkeen laitoin voidetta muualle käsiin, aluksi spaattelin kera mutta lopulta ilman, kun huomasin tuotteen kuluvan nopeasti loppuun eikä bakteerien välttäminen purkissa ollut muutenkaan erityisen tärkeänä asialistalla käsivoiteessa. Tykkäsin kovasti juurikin iltakäytössä. Tuoksukin oli minulle mieleen, vaikka monet ovatkin sanoneet sitä epämiellyttäväksi.



Philosophyn hands of hope on ollut myös oikein kiva. Olen käyttänyt tämänkin jo lähes loppuun. Voide on silikoninen ja levittyy siksi mukavasti ilman tahmeutta. Se ei ole ihan niin silikonisen tuntuinen kuin seuraava, mutta silikoninen kuitenkin.



Eight Hour Creamillä on käsivoideversionakin tietysti se ominaistuoksunsa. Siitä en voi sanoa pitäväni, mutta kun tuote on niin loistava muuten, se ei haittaa. Siihen myös tottuu. Ardenin voide tuntuu selkeästi silikonisimmalta näistä. Kun käteni halkeilivat pahimmin, tämä oli se, joka niitä pelasti. Se myös ikään kuin meikkasi kuivuuden piiloon. Käsille muodostui suojaava kalvo. Kas vain, silikonifani tykkäsi siitä myös käsivoiteessa. Ei yllättänyt, silikoni saa voiteen kuin voiteen tuntumaan mielestäni paremmalta. Ei tahmeutta, nopea imeytyvyys, kosteuttaa, pelastaa lohkeilevan ihon - ei puutu enää muuta kuin miellyttävä tuoksu.



Mitä enemmän käytin Marilou Bion käsivoidetta, sitä vähemmän siitä pidin. Alkuun haistoin tässä marsipaania, nyt en enää. Tuoksu ei vieläkään nappaa, muttei ole ihan hirveän häiritsevä. Häiritsevää on kuitenkin se, että iho jää tahmaiseksi. Jos rasvaan tällä aamulla ja myöhemmin Eight Hourilla, Eight Houria levittäessä huomaan tämän rullautuvan alta pois, jos käsiä ei ole pessyt välissä tarpeeksi hyvin. Tahmainen tunne oli lopulta niin epämukava, että tämä siirtyi jalkavoidekäyttöön. 3 kuukauden säilyvyysaika varmisti sen, että jouduin vaihtamaan sen jalkavoiteeksi, koska tällä koostumuksella käsivoidetta en ikinä saisi kulumaan 3 kuukaudessa. Nyt se on loppunut hieman yli tuossa ajassa, tuubissa on vielä yhteen tai kahteen jalkojen rasvaukseen tavaraa. Pettymys tämä kyllä oli, mitä enemmän sitä käytti. Höh. Mä ihan oikeasti yritän kovasti pitää luonnonkosmetiikasta tai löytää sieltä hyviä tuotteita.



Dr. R.A. Ecksteinin Beautipharm Hand Cream on uusin avaamani ja siitä ei ole vielä hirveän monen käyttökerran kokemusta. Uskalsin avata sen nyt, kun muut alkavat olla hyvin jo loppumassa. Tämän tuoksusta eivät myöskään kaikki tykkää, mutta minusta se oli aika kiva, itse asiassa voide tuoksui kurkulta minun nenääni ja tykkään kurkun tuoksusta kosmetiikassa ja parfyymeissä. Ei tahmannut, ei kuitenkaan ollut samalla tavalla silikonisen tuntuinen kuin philosophy tai 8 Hour. Voide on tosiaan hajustettu, hajuste oli aika korkealla INCI-listassa. Jakaa mielipiteet varmasti juuri hajusteensa takia, muuten tuntuu koostumukseltaan aika perinteiseltä. Tämä sanoo olevansa jossain määrin luonnonkosmetiikkaa (Biokosmetik firman nimessä), mutta sertifikaatteja en löydä. Pääsen tuossa keskiviikkona kuulemaan merkistä vähän lisää, varmaankin.


Olen oppinut, että minun kannattaa ostaa käsivoiteet pienissä tuubeissa. 30 ml:n tuubit ovat loistavia, ne mahtuvat käsilaukkuun enkä ehdi kyllästymään tuotteeseen millään. Philosophyyn ja Ardeniin en varmasti kyllästykään, mutta kumpikaan niistä ei ollut minulle vielä se oikea. Varmasti uskaltaisin ostaa molempia täydet tuubitkin, mutta nyt kun on kokeilujen makuun päästy, vaihtelu virkistää. :) Ardenia on kyllä pakko olla kaiken varalta muiden voiteiden lisäksi kotona, sillä se on kuitenkin sen verran ylivoimainen.

Dr. R.A. Eckstein ja Marilou Bio saatu blogin kautta.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Glitteriä, kukkia ja putoavia hampaita

Jahas. Mistähän sitä aloittaisi. Aloitetaan niillä kivoilla asioilla.

Uskaltauduin tekemään jotain erilaista. Mulla on ollut rakennekynnet kohta 7 vuotta, mutta ei koskaan glitterkärkisiä tai muitakaan ranskalaisia. Ominta minua ja aikanaan ihan tavaramerkkini tosin kyllä on musta pohjalakkaus shokkipinkillä tai fuksialla ranskalaisittain lakatulla kärjellä, mutta tavallinen ranskalainen ei nappaa sitten yhtään. Myös glitterkärjet tuntuvat jotenkin... halvalta, teiniltä tai tylsältä. Ehkä jopa mauttomalta. Ainakaan ei minun tyyliini sopivalta jutulta, kiva jollain toisenlaisella ihmisellä, mutta ei minulla. Nyt sitten kuitenkin matkalla kynsihuoltoon päätin haluta sellaiset tällä kertaa.


Ja että mä tykkäänkin näistä! Lopulta kun uskalsi mennä mukavuusalueensa ulkopuolelle, huomasikin pitävänsä jostain, mitä ennen ajatteli mauttomaksi. Älä koskaan sano ei koskaan, kohta mulla on varmaan ne vihaamani perinteiset neliskanttiset kynnetkin joku kerta. :D


Mun keskisormeni on vino. Mä en ymmärrä, miten se voi toimia ihan normaalisti tuosta nivelestä tuollaisena, mutta niin se vaan toimii. Kynnet ovat Ludmilan käsialaa.



Tiistaina sain kukkia. Työkaverit lähettivät paranemistoivotuksia. Kukkalähetti ei varmaan ollut hetkeen nähnyt niin omituista näkyä kuin minä naama teipattuna kasaan ja suu loksahtaneena hämmästyksestä auki. Tai no, niin auki kuin se nyt ylähuuli siinä kunnossa voi aueta. En mä ollut ikinä ennen saanut kukkalähetystä! Onneksi avasin oven, luulin siellä olevan taas vaan joku pizzamainosten jakaja. Mulla on ehkä maailman parhaat työkaverit. :)



Kutsu Aussien blogigaalaan tuli. Kemuihin on aikaa 6 yötä. Odotan innolla! Viime vuonna kun en päässyt, koska olin Egyptissä. Mutta tunnelmaa latistaa se, että menen sinne naama ruvella. Mulla on buukattuna tälle viikonlopulle ja ensi viikolle yhteensä neljä eri bloggaajatapahtumaa, joihin menen siis kaikkiin naama ruvella. Pienimmät ovat parantuneet, mutta isoimpia ei saa parannettua välttämättä mitenkään meikattavaan kuntoon siihen mennessä.

Olen tähän mennessä osannut ottaa tämän kaiken aika huumorilla, mutta tämä päivä on ollut aika raskas.

Ylähuulesta poistettiin tikit tänään. Etuhampaani kohtalo vaikuttaa aika heikolta. D 11 ei vitaali, todettiin sunnuntaina. It means, se on kuollut. Mahdollisesti. Toivo elää vielä, mutta aika heikkona. Kipujen olisi kuulemma pitänyt lieventyä jo, jos se olisi parantumaan päin. Mulla on varattuna aika loppukuulle vitaliteettikontrolliin alkuperäisten ohjeiden mukaan, mutta nyt kirurgi tikkien poistossa totesikin, että mikäli kivut eivät lievene viikon sisään, pitäisi mennä päivystykseen ja aloittaa mahdollinen juurihoito tai muu, mitä nyt tekevätkään, saman tien. Pahimmassa tapauksessa koko hammas menee vaihtoon. Mulla ei todellakaan ole siihen varaa - saati ettäkö jaksaisin tällaistakaan kipua kauaa. Huomautan, että mulla on suhteellisen korkea kipukynnys, mutta tämä on aika helvetillistä.

Kysyin myös nenästäni, se kun sattuu luuhun asti ja vihloo, jos päätä pistää eri asentoon. Kuulemma se voi olla mahdollisesti jonkun verran murtunut, mutta niin kauan kun nenä on suora, sille ei tehdä mitään eikä voi tehdä mitään. Siispä vaan lisää nappeja kouraan. Panacod-reseptini uusittiin ja annostusohje tuplattiin. Onneksi ne sentään toistaiseksi auttavat kipuun, vaikkakin vaikutus kestää minulla maksimissaan sellaisen 5 tuntia eli alkuperäinen kolme tablettia päivässä ei edes riittänyt koko päiväksi.

Lisäksi lääkäri selitti plastiikkakirurgista. Että sinne voi mennä vuoden päästä, jos huulen arpi häiritsee liikaa. Siihen minulla ei ainakaan ole ikipäivänä varaa, kyllähän nyt pari arpea aina piiloon meikkaa. En mä osannut odottaa, että näistä niin suuria arpia voi jäädä, yhdestä hemmetin kaatumisesta, mutta kai tuo Töölön tapaturma-aseman nainen tietää paremmin.

Kuulostan ihan joltain vanhalta mummolta, joka selittää paiseista, syylistä ja reumasta niin kauan, ettei kukaan jaksa enää edes kuunnella. Kuin Repomieheltä siinä yhdessä Pasilan jaksossa.

No mutta, sainpahan ainakin käyttötarkoituksen blogin kautta saadulle pienille haavaumille sun muille tarkoitetulle apteekin voiteelle. Siitä varmasti lisää myöhemmin. Käsitettä "pieni haavauma" on voidetta testattaessa nyt tulkittu erittäin laajentavasti.


Loppukevennys. Ostin viime viikolla liput Blockfestiin. Oikeasti. Eikä mulla ole vielä edes ketään varmaa kaveria sinne mukaan. Ehkä glitterkärjet ovat sittenkin ihan minua, koska mä olen näköjään hyvin rönsyilevä. No mutku Eevil Stöö ja Juju ja Raappana ja Julma Henri ja Ruger Hauer ja vaikka mitä! Cheekiä en kyllä mene katsomaan. Joku roti tähän touhuun sentään.