keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Överikallis, överikiva meikkiorganisaattori

Etkö tiedä, mitä shoppailisit seuraavaksi? Onko sinulla liikaa rahaa? Onneksi ei minullakaan. Muuten mun kotini olisi täynnä muovisia meikkiorganisaattoreita Nomess Copenhagenilta. Niitä saa kätevästi vaikka tuosta Stockalta. Tuollaiseen linkin 70 euron laatikostoon mulla ei ole varaa, mutta joskus aivan alkuvuodesta Stockalla oli näistä kantistarjous. Ostin tarjouksesta tämän pienemmän, kun sen hinta läheni tarjouksen ansiosta sellaista, että sen jotenkin pseudoloogisesti pystyi itselleen perustelemaan.


Mä en aio kertoa, kuinka siihen ei oikein kunnolla mahdu kaikki haluamani. MAC:in sävytetty päivävoide on ahdettu ylösalaisin, koska sen korkki ei mahtunut tuonne.


Mä en myöskään aio kertoa, kuinka nuo pikkuiset lokerot sopivat oikeasti parhaiten vain huulipunan kokoisille jutuille ja kuinka ripsivärit seisovat siinä vähän huterasti.


En aio myöskään kertoa, että siihen ei oikein kunnolla mihinkään saa mahtumaan irtopuuterirasiaa.

Miksi en kerro? Koska se kuulostaisi epäilyttävästi siltä, että yrittäisin perustella itselleni, että tarvitsen sen isomman mallin. Koska mä en tarvitse.

Noiden asioiden sijaan kerron, että tämä on erittäin kätevä ja kiva kaveri. Siihen ei kuulu hamstrata kaikkea mahdollista. Siihen kasataan ainoastaan sellaista, minkä on tarkoitus olla vessassa nopeasti ulottuvilla päivittäisen käytön takia, mitä yritän käyttää loppuun tai mikä on juuri testauksessa. Sen saa nostettua kylppäristä pois suihkun ajaksi, jos ajatteli höyryttää koko huoneen tulikuumaksi. Se on nätti ja just mun näköiseni. Se mahtuu sopivasti vessan lavuaarin viereen niin, että tilaa jää muullekin romppeelle, jota lavuaarin tasolle aina maagisesti kerääntyy.

Sen sijaan, että himoitsisin vielä överikalliimpaa versiota tästä, halusin kaivaa tämänkin esineen esiin, kuvata sen ja iloita siitä, mitä minulla jo on. :) En edes muistanut, ettei tämä ollutkaan blogissa vielä vilahtanut! Näin sitä tuppaa ihminen unohtamaan postata kovin kivoista hankinnoista.


Lumenen huulikiiltokynät, Yves Rocherin ripsari ja Garnierin BB saatu blogin kautta. Ja mahdollisesti tuo Lancômen Teint Miracle -meikkivoide, en vaan muista kumpi tuo on, kun toisen sävyn olen ostanut itse. Muut ovatkin jo blogissa esittelyssä olleet, Lumenen kynistä lisää testailtuani niitä enemmän. Kolme neljästä bloggaajasta kokisi tarpeettomana ilmoittaa tällaisessa postauksessa, mitkä näistä tuotteista on saatu ilmaiseksi, mutta kerrotaan nyt kun piilomainonta on niin vahvasti tapetilla.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Uniikki-kanta-asiakas tässä moi!

Olen kunnostautunut tänä vuonna apteekkiasiakkaana. Olen kuljettanut eri apteekkeihin rahaa ihan hirveät määrät. Toisin kuin yleensä, aloitan apteekkituotepostauksen nyt niistä tuotteista, jotka minun vaan on ollut pakko hankkia. Suurimman osan laatikot on heitetty mäkeen ja kaiken maailman antibiootitkin kiskottu viimeiseen pilleriin, joten tässä ei nyt ole päästy kuvaamaan kuin tuosta kädenulottuvilta kerätyt kevään ja kesän hittituotteet.

Kyllä. Arvioin nyt apteekkituotteita. Olen nalkuttanut eri vaivoistani jo kuukausia, kai tässä on pakko sitten antaa myös apteekkituotearvioita. Jos teitä jostain syystä ei nyt kiinnostaisikaan jotkut ihmeen tukisukkahärvelit ja särkylääkkeet, voitte myös siirtyä postauksen loppupäähän. Suosittelen myös farmaseutteja siirtymään postauksen loppupäähän suorilta, jollei huumorintaju riitä. Ei se teidän vikanne ole, että mulla on pieni vihasuhde näihin. Ei, eikä se ole lääkäreidenkään vika.

Huomatkaa helkutin hienosti tuhritut supersalaiset toinen nimeni ja sukunimeni
Aloitetaan tuoreimmasta hankinnastani. Futuro-nilkkatukisysteemi. Joku vähän yli 20 euroa. Ruma, keltainen pakkaus, joka on pakko säästää, koska sisällä ei ole käyttö-/pesuohjetta. Itse tuki on kermanvärinen. Kermanvärinen. Mä oon 26 ja mulla on kriisi iästä. Kroppa pettää, koska mä olen vanha. Mutta ihan niin vanha mä en ole, ettäkö mun pitäisi siirtyä mummokalsariväreihin. Ja muutenkin, tohon tarttuu lika niin, että sitä ei varmasti saa uudenveroiseksi viidelläkään peräjälkeisellä pesulla. Hienoa, nyt mulla on kermanvärinen kohta likaisenharmaankermainen systeemi, jonka pitäisi estää, ettei nilkka nyrjähtelisi enää ennen peroneushermon parantumista/leikkaamista/kuolemaani. Toinen vaihtoehto olisi pitkävartiset Converset, mutta niihin mulla ei ainakaan ole varaa. Saatikka ei kai niitäkään voi joka asun kanssa pitää päivästä toiseen.

Heinix. Kallista, reseptivapaata allergialääkettä. Toimii mulla hyttysenpuremiin. Kaipa se vähän kevätkesän heinänuhaakin auttoi, mutta aika vähän. Söin sitä lähinnä siksi, että mua peloteltiin astmalla, jos ei ota allergialääkkeitä. Nih, reseptivapaata. Miksiköhän mulle ei annettu edullisempaa reseptillistä? Todennäköisesti asia liittyy jotenkin siihen, että sitä ei tiedetä, mille mä olin allerginen. Voishan niitä testata joo. En halua maksaa moisesta. Ehkä ens vuonna. Ruma pakkaus. Plussaa koosta, saan nielaistua tälläisen pikkupillerin yleensä ongelmitta.

Duact. 10 pistettä ja papukaijamerkki siitä, että tämä todellakin saa valuvat nenät ja tukkoisen pään auki. Miinusta siitä, että se on kapseli. Joudun avaamaan sen ja kaatamaan jauheet suoraan kurkusta, koska en saa nieltyä kapseleita. En ole näitä aiemmin juuri koittanut tuon takia, olen aina flunssassakin kieltäytynyt tarjotusta reseptistä. Nyt allergiaoireiden takia oli vaan pakko hakea näitä. Miinusta hinnasta. Miinusta siitä, että näitä joutui oikein säästelemään, sillä tiesin, että ainakaan samasta paikasta en tule saamaan näitä lisää. Lääkärin mukaan aiheuttavat riippuvuutta. Pakkausseloste ei tuntenut tuollaista haittavaikutusta. Reseptissä lukee isolla "NON ITER," jonka varmaan jokainen potilashistoriastani tämän reseptin löytävä lääkäri päättelee tarkoittavan "ETTE ANNA SILLE LISÄÄ TOTA FLUNSSALÄÄKETTÄ SE TEKEE SIITÄ PIRIÄ." Lääkäri ilmeisesti päätteli, että mulla on kotona joku labra, missä valmistan pseudoefedriinistä jotain pirin kaltaista tavaraa. Juu, heti. Oottakaas kun mä heitän siihen Seche Viten pikakuivattajaa (haisee niin pahalta että on pakko olla joku liuotin), ykskakkaakakskakkaa-lannoitetta (no eiks niistä tehdä kotilabrassa vaikka mitä?) ja angostuuraa (en koskaan baarissa oppinut tekemään siitä mitään, sen on pakko kelvata tohon). Eiköhän siitä sillä tule toimivaa. Ai niin, mutta jotta mä pääsisin työntämään sen suoneen, tarvitsen ruiskun apteekista. Mä en halua maksaa enää apteekille mistään. Damn, hyvä idea meni hukkaan. Sori, lääkäri.

On teoriassa mahdollista, että koska tämä ei ollut kyseisen lääkärin ominta alaa, se ei vaan tiennyt Duactista tarpeeksi eikä sittenkään kuvitellut, että olen joku narkkari, koska tulen pyytämään Duact-reseptiä, vaan kuvitteli tosissaan sen olevan riippuvuutta aiheuttava, supervaarallinen lääke, jota vain suuren tappelun jälkeen uskaltaa kirjoittaa pienimmän mahdollisen paketin. Mut kiukuttaa silti.

Panacod. Tylsä pakkaus. Hirveä hinta. Maistuu paskalta. Tai vähintään edes siltä pienemmältä hädältä. Vaikka olen aika lääketolerantti, tämä on yksi niistä harvoista lääkkeistä, joista sain kaikkia kivoja sivuoireita unettomuudesta yleiseen vitutukseen ja naaman punoitukseen. Onneksi toleranssi mulla kasvaa nopeasti, sillä tämä on myös elämäni ensimmäinen kipuun määrätty lääke, joka auttaa. Jos uskoisin siihen puljuun, missä mut pakotettiin olemaan 15 vuotta lakiemme ansiosta, sanoisin, että tämä on taivaan lahja maailmalle. Kuitenkaan, en suosittele tätä kenellekään, sillä kuulemani mukaan ihmiset reagoivat juuri kodeiiniin todella yksilökohtaisesti. Mä olisin kuitenkin hypännyt kivuissani Heurekan sillalta tai jostain käsivarren Lapin nyppylältä, jos en olisi päässyt näillä niistä hammas- ja naamasäryistä. Tai rännittänyt sitä Duact-kynsilakka-Biolan-angostuuraa.

Joo, Panacod auttaa. Mutta siinä on parasetamoli, joka tuhoaa maksan. Siksi sen kanssa piti kiskoa jotain muuta silloin, kuin vuorokautinen parasetamolin turvaraja alkoi lähestyä ja kodeiinin vaikutus oli häviämässä. Alkuun sain Para-Tabseja. A) ei auta juuri nimeksikään. B) Siinä on myös se parasetamoli. Jouduin käyttämään jotain randomeita kotoa löytyviä lääkkeitä noiden sijasta. Seuraavaa reseptiä kirjoittaessa lääkäri tajusi, että nämä kaksi eivät nyt oikein toimi yhteen. Mitäs sitten? Kas, ystävämme kuussatanen Burana! Auttaa? Ei juuri nimeksikään. Vältän turhien lääkkeiden syömistä, joten yleensä en suostu ottamaan juuri mitään näitä tällaisia höpöhöpönappeja, jos vain pystyn mitenkään olemaan ilman. Burana ei tuhoa maksaa - se tuhoaa vatsan. Jee. Para-Tabsit ja Burana maistuvat muuten molemmat myös ihan jäätävän pahalta pureskeltuna. Ei mene alas muulla tavalla, kun ovat niin isoja.


Että sellasta. Onneksi tässä oli kaikki, jotka nopeasti löysin. Kuvan otettuani tajusin, että mulla olisi ollut myös vielä jäätävän kalliita Sorbac-laastareita, mutta niistä olisi tullut ihan yhtä kiukkuista tekstiä. Ehkä on parempi siirtyä mukavampiin apteekkituotteisiin.

En olisi apteekkiangsteissani suostunut ihan periaatteesta ostamaan kevään ja kesän aikana apteekista yhtään mitään ylimääräistä, mutta onneksi blogin kautta tuli testattavaksi kosmetiikkapuoltakin. Mitäs mä sitten haluaisin ostaa apteekista, jos voisin ostaa jotain muuta kuin mummokalsarinilkkatukia ja pahanmakuisia lääkkeitä? Arvioidaanpa.



Vichy Normaderm Hyaluspot. Tämä on täsmähoito näpyille. Mulla oli tupakan lopettamisen takia järjetön finniongelma, siitä varmaan lisää tarinaa jatkossa. Puolitoista kuukautta se oli pahimmillaan. Näpyt olivat inhottavia ihonalaisia paukamia, pahempia kuin teini-iässä. Muun muassa tätä tuotetta tuli testattua.


Ainoa hyvä asia tuotteessa oli se, että se luo näpyn päälle kalvon, joka estää minua näpräämästä paukuroita. Noin muuten, alkavat näpyt eivät parantuneet yhtään tällä, pahenivat vaan. Myöskään jo pahoille näpyille tästä ei ollut minulla apua. Lisäksi, ainetta ei voinut oikein käyttää päivisin, koska se näkyy iholla - ellei sitä laita nuppineulan terävän kärjen kokoista nokaretta ja hiero ihoon. Siltikin, se jättää tahallaan ihon päälle kerroksen, joka rullautuu pois siihen koskiessa. Öisin se hieroutuu lakanaan. Pieni tai iso määrä, ei nyt vaan auttanut. Teoriassa kyllä aineen sisältämä salisyylihappo on ainakin todistetusti näppyihin auttavaa, mutta eipä tämä nyt kyllä auttanut. Lainkaan. Alkoholia tässä on myös paljon, heti toisena aineena veden jälkeen. Olen mä tästä hyvääkin kuullut, mutta mä en kokenut tätä suosittelemisen arvoiseksi ainakaan oman kokemukseni perusteella.

Ei jatkoon.



Vichy Idéalia BB Crème. Mielestäni ihan mukavan peittävä (siis länsimaiseksi BB-voiteeksi) ja vaaleampi light-sävy meni minulle ennen ruskettumistani. Nyt alan olla lähempänä tuota mediumia. Sävyjen ei tarvitse olla niin justiinsa, tämä ei kuitenkaan mitään meikkivoidejankkia ole. Puuteria tykkään käyttää päällä, jos jaksan/ehdin/muistan.


Alkuun luulin, että saan tästä jotain silmäoireita hieroessani vahingossa silmiä sormilla, jotka ovat koskeneet meikkipohjaan, mutta tuo allergia selvisikin yleiseksi heinänuhaksi. Sain allergisia oireita mm. toisen ihmisen hiusten leikkaamisesta... Vichyn BB:ssä on suojakerroin 25, kesällä kyllä todella tarpeen eikä haitaksi talvellakaan. Kosteuttaa kuten lupaa. Ryppyjen tasoittamisesta ei mitään havaintoa, ei mulla sentään niitä vielä ole... kai... ainakaan tänään ei ollut aamulla. Onneksi mulla on aamuisin niin kiire, että en ehdi kovasti analysoimaan ryppyyntymisastettani. Vichyn BB lupaa myös vaalentaa pigmenttimuutoksia, ei ole minulla niitäkään. Tuote on suunnattu yli 25-vuotiaan iholle. Hintaa on noin 29 euroa (40 ml).

Jatkoon. Mieluummin mä tämän ostaisin kuin lähes yhtä kalliin mummoalkkarisukan. Ketään tuskin yllätti, sillä mä rakastan länsimaisiakin BB-voiteita kuin hullu puuroa. Niin paljon, että mut tunnetaan varmaan pian BB-Soniana.



Natuviven käsivoiteista Papaya on paremman tuoksuinen. Se on tarkoitettu käsille ilman erityisiä kuivuusongelmia. Avocado & Shea taas on aavistuksen tuhdimpi, täyteläisempi ja ei niin herkullisen tuoksuinen. Minulla on kyllä käyttöä useammankin eri tuhtiusasteen voiteille, vaikkakin pärjään kevyemmälläkin. Todennäköisesti papaija tulee kulumaan loppuun nopeammin, ihan tuoksunsa takia. Molemmissa on aika samanlaiset INCI-listat, veden ja kolmen muun ensimmäisen raaka-aineen osalta identtiset. Myös papaijassa on sheavoita, sitä vaan on vähemmän. Papaijavoiteessa on muuten propyleeniglykolia, jota käytetään ihan kaikkialla ruuasta savukoneisiin, samoin myös sähkötupakassani. :)

Tykkään Natuviven pakkauksista, ne ovat kovin piristäviä apteekkikosmetiikaksi. Lisäksi niiden tuoksut näyttävät olevan makuuni. Auki klikattava korkki on plussaa käsivoiteissa.

Jatkoon ehkä, ainakin papaija. Voisin ostaa tarjouksesta jonkun tällaisen toisella tuoksulla, sillä kokeilunhaluisuuteni takia vaihtelen käsivoidetta mieluusti usein. Ei nämä kalliita ole normaalihinnallakaan, jonkun 7 euroa.



Saman sarjan suihkuvoiteet noudattavat samaa linjaa - papaija kevyempi, avokado kuivemmalle iholle. Suihkugeelissä minulle on tärkeintä se, että se on osa pientä ylellisyyttä suihkuhetkessä, hemmottelua. Sen pitää tuoksua hyvältä. Voitte arvata, kumpi noista on jo tyhjä. Jep, se papaija. INCI-listat ovat taas alkupäästä yhtenevät, identtiset veden ja ensimmäisen kolmen muun raaka-aineen osalta. Avokadoversiossa on sheavoita kuten luvattu, mutta papaijassa sitä ei ole - eikä minun puolestani tarvitsekaan olla. Vaikka nämä ovatkin suihkuvoiteita, ei vesimäisempiä geelejä, tykkäsin kyllä koostumuksesta. Jotkut voidemaiset kun tuntuvat siltä, että niitä saa hinkata pois puoli vuotta, mutta hermo ei mennyt kyllä näiden kanssa. Hintaa näillä on joku alle kymppi per puteli.

Hmm. Papaija jatkoon, mutta koska tykkään hifistellä suihkugeelien kanssa, ostaisin ennemmin jonkun erikoisen. Seuraavana ostoslistalla on joku uusi philosophyn nami tai sitten jonkun tuoksun suihkugeeliversio. Oikeastaan vastaan tähän vähän samalla tavalla kuin edelliseen - hyvästä tarjouksesta ottaisin kotiini ihan omin rahoin ostettunakin, jollei olisi tiedossa tilauksia ulkomaille tai laivan taxfreetä odottamassa rahojani.



Paras vikana. ACO:n tämän kesän limited edition -vartalokuorinta, Sense & Care Summer Breeze Body Scrub raparperin ja vadelman tuoksuisena. Todellakin jatkoon. Tätä voisin ostaa kakkoskuorinnakseni, sillä lempparikuorintani maksaa hunajaa. Olen käyttänyt tätä itse asiassa aika paljon tänä kesänä, lemppariani Clarinsia säästelläkseni. Kuorinta tuoksuu hyvältä, siinä on kiva pakkaus. Tärkeintä on kuitenkin se, että koostumus on juuri minun makuuni. Mikrorakeita tarpeeksi tiheässä, voide pohjalla on kevyt eikä mitään jankkia. Aikanaan käytin TBS:n kuorintoja, mutta paluuta niihin ei ole (elleivät ole muuttaneet koostumusta), sillä niissä oli liian isoja rakeita liian harvassa. Tämä tuote sai minut lisäämään postaukseen hyväksi havaitut -tunnisteen, jota yleensä käytän aika säästeliäästi. Tänä kesänä en enää tarvitse uusia kuorintoja, mutta toivottavasti ACO tekee jotain vastaavaa ensi kesällekin. Alle kymmentä euroa näyttää maksavan, eli ei todellakaan paha. Näitä saa vielä toistaiseksi näitä kesäversioitakin apteekeista.



Ai niin, siitä savuttomuudesta. Maistoin tuossa iltana eräänä parit henkoset vain todetakseni, että tupakka on jäätävän pahaa enkä ymmärrä, miten olen sitä pystynyt polttamaan. Tiesin jo silloin, että niin varmasti käy - kaikki sähköröökiin siirtyneet sanovat samaa. Siispä uskalsin maistaa ja todeta, että pahaahan se oli. Eipä enää kutkuta takaraivossa, miltä se maistuikaan. Noita paria henkosta lukuunottamatta statsit näyttää tällä hetkellä tältä:



Postauksen apteekkikosmetiikkatuotteet on saatu testiin blogin kautta maahantuojilta.

torstai 25. heinäkuuta 2013

Gaya Cosmetics

Mineraalimeikkipohjat nousivat aikanaan jo suureen suosioon ennen kuin suostuin lähtemään hypetykseen mukaan. En enää edes muista, miksi olin niin vastahakoinen edes kokeilemaan. Sittemmin mineraalimeikkipohja on noussut sellaiseksi tuotteeksi, minkä valitsisin, jos pitäisi elää mahdollisimman minimaalisella määrällä meikkituotteita.


Gaya Cosmetics ei välttämättä sano monelle mitään. Kun sanoo taikasanan Kamppi, ihmiset muistavatkin, että merkki on tuttu. Näin kävi minullekin: sain kutsun Gayan bloggaajatapahtumaan, enkä alkuun muistanut kuulleenikaan sarjasta, ennen kuin minulle kerrottiin kyseessä olevan tuo merkki. Gaya lähti Suomessa liikkeelle ständikojuilta, mutta tarkoituksena olisi tulevaisuudessa avata oma liikekin. Monelle suomalaiselle myyntitapa kauppakeskuksessa on ehkä jopa ärsyttävä, mutta merkistä kiinnostuneelle taas Gayan pisteellä on suuri etu: ei tarvitse ostaa sikaa säkissä, vaan palvelua todellakin saa ja meikkauksen ilman mitään kustannuksia. Tuotteet siis testataan halutessasi ihollesi ständillä ja myyjät ovat enemmän kuin iloisia päästessään esittelemään tuotteiden käyttöä kädestä pitäen. Englannin puhuminen on ainakin omien havaintojeni mukaan toistaiseksi pisteillä tarpeen, mutta suomalaisilla on jo peruskoulutason takia kohtuullisen hyvä englanti.

Merkin imago on luonnonläheisempi kuin vaikkapa mineraalijätti bareMineralsilla, joka nojaa taas enemmänkin graafisempaan, selkeälinjaiseen mustaan, valkoiseen ja puhtaisiin väreihin. Mainosmateriaali, pakkaukset ja pisteiden esillepano on Gayalla yhdistetty kuumaan hietikkoon ja vuoristomaisemaan. Minulle ehkä nappaa enemmän nuo bareMineralsien paketit, mutta toisaalta Gayan ulkoasu sopii paremmin myös vanhemmillekin bareMineralsin brändin ollessa minusta vahvasti nuorille/nuorekkaille suunnattu.

Gayalta löytyy mineraalimeikkipohjan lisäksi tuotteita ihonhoidosta meikkeihin ja siveltimiin. Hintatasoltaan sarja on aika korkea. Verrattuna Suomesta ostettuun bareMineralsiin hinnat ovat nähdäkseni aika tarkalleen samaa tasoa.



Mineraalimeikkisarjan kulmakivi on tietysti mineraalipohja, Mineral Foundation. Omani sain vaaleimmassa sävyssä MF 1. Sävy on aika keltapohjainen mutta vaalea - minulle valittiin oikea sävy keväällä, nyt ruskettuneena se on hieman liian vaalea. Merkiltä löytyy siis aika vaaleitakin sävyjä, jotka suomalaisille ovat tarpeen. Ihan jäätävää vaaleaa ei löydy. Gayan pisteellä määritellään sopiva sävy ja mikäli oikeaa sävyä ei ole valmiina, se voidaan sekoittaa asiakkaalle pisteellä.


Pakkauksissa reiät ovat Gayan logon muodossa

Tuotteen hinta on noin 50 euroa (8 g). 8 g on sama koko kuin bareMineralsilla. Meikkipohjan riittoisuuteen vaikuttaa merkittävästi se, kuinka peittävän lopputuloksesta haluaa. Itselläni mineraalipohjat kestävät hieman vähemmän aikaa kuin useilla muilla, sillä käytän tuotetta enemmän. Silti kyllä kesto tuollaisessa määrässä on erittäin pitkä.

Peittävyyteen vaikuttaa käytetty kabuki. Kuten kaikissa mineraalipohjissa, myös Gayalla samaa tuotetta voi käyttää peitevärinä pientä sivellintä apuna käyttäen. Pohja sulaa hieman päivän mittaan, kuten mineraalipohjan on tarkoituskin. Aluksi pohja näyttää minun makuuni hieman turhan puuteriselta, mutta pohjasta tulee luonnollisemman näköinen sen sekoittuessa ihon omaan öljyntuotantoon. Ilmiö on tuttu kaikille mineraalimeikkiä käyttäneille. Omasta mausta riippuu, alkaako pohja kiillellä liikaa päivän mittaan ja vaatiiko se siten uutta, kevyttä kerrosta päälleen vai onko kuulaampi lopputulos juurikin se, mitä halutaan.

Gayan meikkipohjan INCI: mica, titanium dioxide, zinc oxide (may contain: ci 77019, ci 77891, ci 77492, ci 77491, ci 77891). Suluissa olevat CI-numerot ovat titaanidioksidia myös, väriaineita.



Siveltimistä sain testiini kabukin (b7) ja viiston poskipuna-/varjostussiveltimen (b5).

Mineraalimeikkipohjaa käyttäessä sopiva levitysväline on välttämätön. Normaalit puuterisiveltimet tekevät minusta aivan liian ohutta jälkeä. Parempi on tiheä ja pehmeä kabuki, jolla meikkipohjan saa pyöriteltyä ja hierottua iholle. Kabuki Gayalla (n. 45 euroa) on miellyttävän pehmeä. Karkeat siveltimet tai kabukit eivät ole makuuni mineraalipohjan kanssa, vaan minulla kabukin pitääkin olla todella pehmeä. Kaipaisin kuitenkin hieman lisää tuuheutta, jotta lopputuloksesta tulisi vielä peittävämpi. Jos taas haluaa kevyempää lopputulosta, tiheämpi kabuki syö vähän liikaakin jauhetta. Gayan kabuki on synteettistä karvaa.

Poskipunasivellin (n. 30 euroa) on karkeampaa luonnonkarvaa, vuohta. Vaikka vuohta ei kasvatetakaan sivellinmateriaaliksi, olen enemmän synteettisten karvojen ystävä. Tässä on vähän kahta koulukuntaa, osa pitää luonnonkarvaisia parempina, osa taas synteettisiä. Minusta molemmista saadaan hyviä, mutta valitsen ostaessani mieluummin synteettisen. Sivellin on aika samanlainen kuin toinen ennestään omistamani, jo hieman elämää nähnyt Duroyn vuohenkarvainen viistosivellin. Koko on sopiva sekä poskipuna- että varjostuskäyttöön, mutta tottumussyistä tämä on minulle juurikin varjostusvärisivellin. En oikein osaa sanoa tälle muuta syytä kuin tottumus- ja makuasia, jotenkin poskipään varjostukset onnistuvat paremmin minulla juuri tällaisella vähän karhealla viistosiveltimellä.



SH24, SH22 ja SH3. Pohjusteena Too Faced Shadow Insurance.
Mineral Shimmerit (n. 20 euroa / 4 grammaa) ovat luomivärijauheita, joita toki voi käyttää muuhunkin tarkoitukseen - esimerkiksi sekoittaa huulikiiltoon. SH24 on sävy, jonka olisin helposti valinnut itsekin. Juuri tällaisista sävyistä olen tykännyt indie-mineraalimeikkisarjoillakin. Kulta-oliivivihreä, nätti sävy. SH22 on nätti sävy sekin, metallinen sininen. SH3 sen sijaan on sävy, jota itse en olisi valinnut. Pinkit eivät ole minun juttuni. Sitten taas kun katsotaan omistamieni luomivärien määrää, en tarvitsisi enää yhtään vihreää, mutta pinkkejä ei koin montaa ole. :D Meinasin ensin laittaa tämän sävyn kiertoon kunnes muistin ne hetket, kun epätoivoisesti yritän etsiä pinkkiä johonkin meikkiin osaksi, eikä mikään sävy oikein ole sopiva.


Jauhemaiset luomivärit ovat hieman totuttelua vaativia. Helpoiten niillä onnistuu kokematonkin silloin, kun valitsee sävyiksi sellaisia, jotka ovat sen verran vaaleita, että pieni siveltimestä variseminen ei haittaa. Jauhemaista väriä levittäessä siveltimeen tulee ottaa hyvin pieni määrä väriä. On helpompi lisätä väriä kuin poistaa varisseita ja itse ainakin tuppaan aina ottamaan väriä vähän liikaa. Jauhemaisista mineraaliluomiväreistä tulee muuten aina mieleen Nea, jonka blogissa minäkin olen aikanaan oppinut ymmärtämään, että mineraaliluomiväreissä on käsittämättömät määrät upeita, hohtavia sävyjä. Onhan noita vaikka kenellä muullakin, mutta Nean blogista ne aikanaan minulle tutuksi tulivat.

Luomiväreissä on vain kahta raaka-ainetta, hohtavaa micaa ja väreinä titaanidioksidia. Suosittelen kyllä näiden alle luomivärinpohjustetta, väri tulee paremmin esiin.



Makeup Remover on kaksifaasinen meikinpoistoaine, lähinnä siis silmämeikille ja huulimeikille. Sen luvataan olean hellävarainen eikä sen pitäisi jättää öljyistä tunnetta - nämä molemmat allekirjoitan. Silmiäni ei kirvele, koska puhdistusaine ei ole hirvittävän öljyinen. Nyt kesällä en ole käyttänyt kertaakaan vedenkestävää meikkiä, joten siihen en ole tätä testannut. Hintaa tällä on 40 euroa (145 ml). Hyvä tuote, jossa tosin hinta voi kirpaista. Viimeksi silmämeikinpoistoainetta ostaessani maksoin itse asiassa kyllä saman verran pienemmästä määrästä tavaraa (Helena Rubinstein).


Kilometripostaus tässä tältä erää, palaan asiaan vielä muiden Gayalta testiin saamieni tuotteiden osalta myöhemmin. Loppukevennykseksi vielä epäonnistunut kuvaustuokio yhdeltä päivältä. Sisu ei oikein ole kanssani samaa mieltä siitä, onko ikkunalauta tarkoitettu tylsän sisäpihan tuijottamiseen kissan käyttöön vaiko Sonialle meikkien kuvauspaikaksi.




Postauksen tuotteet on saatu testiin blogia varten Gayalta. Kissa kuvausrekvisiittaa.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Vegaanista ja eläinkokeetonta kynsille: testissä Spa Ritual

Vegaaninen ja tiukoin kriteerein eläinkokeeton. Jotkut bloggaajat antavat roimasti lisäpisteitä jos tuote on luonnonkosmetiikkaa, minulta taas plop-plop-plussapisteitä saa noilla kahdella. Spa Ritual on molempia ja juuri siksi pyysin sitä testiin. Sarjan keskipisteenä ovat kynsilakat, mutta merkiltä löytyy myös mm. kynsienhoitotuotteita, vartalonhoitoa ja huulikiiltoja. Merkki on kiinnostanut minua pidemmän aikaa juurikin tuon eläineettisen puolen takia, mutta en ollut vielä ostanut yhtään, vaikka näitä onkin tullut Kauneusmessuilla hypisteltyä.


Spa Ritualin kynsilakat ovat kierrätyslasipulloissa, pullon materiaalista 50% on kierrätettyä. Kynsilakoissa ei ole DBP:tä, tolueenia eikä formaldehydiä. Pullon koko on 15 ml eli saman verran kuin esimerkiksi OPI:n ja Zoyan lakoissa (vrt. Essie 13,5 ml, China Glaze 14 ml, Orly 18 ml). Sivellin ei ole mainittavan pieni eikä suuri, aika keskikokoa. Minä sain testiin sävyn Spirit.


Lakkasin kynnet täysin googlaamatta sävyä. Onneks ehdin havaita ennen päällyslakkaa, että lakka olikin mattalakka! Olisihan sen voinut arvata huurrelasipullosta, mutta en ollut arvannut. Spirit on itse asiassa ensimmäinen mattalakkani. Minulla on kyllä mattapäällyslakkaa, mutta valmiiksi mattoja minulla ei ollut ennen tätä. Sävy on tumma, luumuinen violetti. Siinä on aivan pientä shimmeriä mukana, mutta sitä ei huomaa kuin aivan läheltä tai lakkaamalla päälle kirkasta päällyslakkaa:


Olen aika laiska koristelemaan kynsiäni, etenkin kun oikea käsi on niin hankala oikeakätisenä lakata. Mattalakka insipiroi kuitenkin tekemään tuollaisen helpon ja huomaamattomuudessaan aika paljon anteeksiantavan ranskalaisen lakkauksen. Kärjissä Orlyn Glosser lakan päällä. Kynsinauhatkin sain jo parempaan kuntoon kuin edellisessä kuvassa, sillä testiin tuli myös toinen tuote.


Spa Ritual Cuti-Cocktail Nail & Cuticle Oil on kynsinauhaöljy, joka on hajustettu inkiväärillä ja omenalla. Minusta tuoksu oli hyvinkin hedelmäinen ja banaaninen. Tykkäsin tuoksusta, mutta kuvailisin sitä enemmän tosiaan banaaniseksi. Tuoksu on minulle aika tärkeä asia sellaisissa tuotteissa, joita olen liian laiska käyttämään - kuten juurikin kynsinauhaöljyt.


Pullossa on pipetti, josta öljyä tiputetaan kynsille. Tippa öljyä per kynsi on ohje, mutta hieman pienemmälläkin määrällä minusta pärjää. Tuote on tarkoitettu kymmenen päivän kuureiksi. Itse sain kyllä tuloksia nopeamminkin. Kynsinauhani ovat yleensä kuivat vain juuri edellisen lakan poistamisen jälkeen, mikäli lakka on ollut järjettömän hinkkauksen vaativa. Ennen Spa Ritualin Spiritillä lakkaamista tilanne oli juuri tuo, edellinen lakka kynsissä oli glitterlakka. Juuri tuota ylintä kynsikuvaa huonompaan kuntoon kynsinauhani eivät yleensä pääse, joten niiden fiksaaminen takaisin inhimillisen näköisiksi ei vie sitä kymmentä päivää.

Kynsinauhaöljyjen tarkoituksena olisi myös kasvattaa kynttä nopeammin. Tuohon vaikutukseen en osaa sanoa juuta enkä jaata, sillä kynteni kasvavat harmittavan nopeasti kesällä muutenkin. Talvella kasvu on hitaampaa. Rakennekynsien kanssa kynnen nopea kasvu on minusta huono juttu, sillä se lyhentää hoitokertojen väliä ja vie rahaa enemmän. Vaikka en haluaisikaan kynnen nopeampaa kasvua, kynsinauhat kyllä tarvitsevat aina silloin tällöin vähän fiksaamista, jotta näyttäisivät vähemmän irvokkailta. Tuohon minulla riitti Spa Ritualin öljyn kanssa vähemmän kuuriluontoisempikin käyttö.

Kynsinauhaöljyn imeytymisessä kestää hetki, joten suosittelisin tätä laitettavaksi illalla ennen nukkumaanmenoa - tai vaikka bussissa, kun on hetki aikaa odotella.

Spa Ritualia maahantuo Suomessa Competition & Sales Oy. Nettikaupassa Spa Ritualin kynsilakat ovat 16 euroa, kynsinauhaöljy 22 euroa. Jälleenmyyjiä on nykyään myös mm. Stockmann.

Spa Ritualin tuotteet on saatu maahantuojalta testiin blogin kautta.