tiistai 29. lokakuuta 2013

Joululahjahaaveita


Kävin 4.10. PR-toimisto Hill+Knowltonin järjestämillä pikkujouluilla. Siellä esiteltiin jos vaikka mitä. Siellä oli tuollaisia joulumuffineita! Kuvia sieltä postauksen lopussa. Teoriassa joulukausi alkoi siis silloin, mutta säästelin kuitenkin tätä postausta siihen asti, että tuntuu joulukaudelta. Nyt tuntuu.

Olen tehnyt aikaisemmin kieli poskella vähän päättämämpiäkin joululahjatoivelistoja sisältäen suunnilleen kaiken sukista suureen talon Eirasta. Nyt otetaan vähän vakavampi joululahjatoivelista.

Materia:

kuva: ikea.com

Peitto. Ei mikään paksu, kallis, täyteläinen untuvapeitto vaan ihan vaan peitto. Mikä vaan, kunhan se on normaalikokoa ja uusi. Mun pesukoneeni on niin pieni, että sinne ei mahdu peittoa. Pelkkä pöllyttäminen ei riitä ikuisesti, haluaisin hankkiutua eroon peitostani kokonaan ja ottaa uuden tilalle.

kuva: finlayson.fi

Tyyny, mieluiten kolme tyynyä. Samat vaatimukset kuin peitossa: ei mikään hienostelutyyny, vaan ihan rehellinen perustyyny, uusi. Kertaa kolme. Tyyny pesukoneeseeni kyllä mahtuu, mutta kaikki kolme tyynyäni ovat useiden pesujen jälkeen niin nahistuneet, että ei niitä enää voi oikein tyynyiksi kutsua. Yksi on jo revennytkin.

Muu kuin materia:

Mä toivon, että näen jouluna äidin siskon ja hänen miehensä. Vanhempien lisäksi he ovat oleellinen osa jouluani. Muut perinteet ovat muuttuneet vuosien varrella, mutta tuo on jotain, mistä en haluaisi millään luopua. Moi Piksa, mä tiedän, että sä luet mun blogiani. :)


Aika suppeaksi kävi tämä lista, kun laittoi sinne vain sen kaiken, mitä oikeasti tarvitsisi. Muutoin olen saanut vuoden aikana jo kaiken tarvitsemani ja enemmän. Apua silloin, kun joku on vinossa, hammas ajaa lääkärikierteeseen tai raha on tiukalla. Kyytejä sieltä tänne ja tuolta tuonne, kun olen kotipuolen suunnalla liikkunut. Kaiken, mitä olen pyytänyt. Alan olla jo siinä iässä, että eiköhän 25 vuotta materialistisen joulun juhlaa riitä. Tämä on vähän niin kuin blogimiitit: sponsorit ovat kivoja, goodie bagit ovat hyödyllistä materiaalia postausten tuottamiseen, mutta ajan mittaan yhä vaan tärkeämmäksi muodostuu se, että pääsee ylipäätään viettämään aikaa muiden bloggaajien kanssa. Tavaraa mulla kyllä on jo enemmän kuin tähän 35 neliön asuntoon oikeasti mahtuu.


Mutta niin, ne pikkujoulut!


Sää suosi pikkujouluissa. Lehdetkään eivät olleet vielä pudonneet puusta ja syysaurinko paistoi. Olin siirtynyt käyttämään jakkua paksumpaa takkia vain hetki aiemmin, tuolloin 4.10. se oli kuitenkin taas liian kuuma. Pikkujoulut järjestettiin asunnoksi remontoidussa ullakkotilassa Huvilakadulla.


Postauksen alussa näkyneet joulumuffinit oli tehty Confetin myymiä tuotteita hyödyntäen. Olisinpa leivontaihmisiä, haluaisin tehdä samanlaisia.


Laura Ashley oli edustettuna kattauksessa. Mulla on ollut jo pienestä pitäen rakkaussuhde Laura Ashley sisustustuotteisiin. Kuinkahan monta kertaa olen selannut läpi äidin kirjan, jossa on Laura Ashleyn tapetteja ja kankaita? Tässä ei varsinaisesti ollut mitään jouluun liittyvää, mutta räpsin eniten kuvia pikkujoulutapahtumassa juurikin tästä.


Jokin tässä maalaisromantiikassa vaan iskee ja kovaa. Nämä eivät näytä yhtään minulta sillä tavalla, että ulkopuolinen voisi arvata minun olevan Laura Ashley -fani.



Kosmetiikan puolelta esittelyssä oli Elegia Day Span tuotteet ja palvelut. Dermalogican ihonhoitoa ja itselleni aiemmin tuntemattoman Ytsaran spa-tuotteita. Meihin kiinnitti kuitenkin heti huomiota Elegian edustajan OPI-kynsilakkapinssi. Pakko saada! :D Vain kosmetiikka- ja kynsihourahtaneet voivat haluta tuollaisia mainospinssejä.


Pukki oli paikalla. Korttelissani pitää toimistoaan oikea joulupukki, jonka ikkunassa on läpi vuoden countdown-laskuri jouluun, joten joulupukin näkeminen mihin aikaan vuodesta tahansa on minulle aivan normaalia. Kuitenkin muita kuin oikeita joulupukkeja näkee vain joulun tienoilla pukin itsensä ollessa kiireinen, ja koska tämä pukki ei ollut Timo Pakkanen, oli pukki siis varma merkki siitä, että joulu on lähellä.

perjantai 25. lokakuuta 2013

Tee se itse -meikkikartta silmämeikille

Luin tuossa Mariela Sarkiman Little Beauty Book -lehtisestä vinkin hahmotella silmämeikin kuvio ensin paperilapulle. Marielalla vinkki oli lehtisessä siksi, että kyseisen aukeaman meikkilook oli neliöitä ja suorakulmioita sisältävä ja tarkoitus oli hahmotella itse kuvio, ei niinkään koko silmämeikkiä. Siitä tuli kuitenkin mieleeni, että monet tulostelevat netistä meikkikarttoja ja luonnostelevat meikkejä niille tai hahmottelevat meikkejä itse piirtämilleen silmän kuville.

Ihmisten silmänmuodot ovat kuitenkin niin erilaiset, että mikään valmis mallipohja ei yleensä silmämeikissä vastaa oman silmän muotoa. Tilaa kulmaluulle voi jäädä vähemmän, silmän muoto voi olla haastava siipirajaukselle tai muuta vastaavaa.

Kaivoinpa siis esiin uudestaan yhden kuvan, jonka olen näyttänyt täällä ainakin kerran aiemminkin. Itse tein joskus aikanaan tällaisen:


Siinä on meikäläisen silmä. Otin valokuvan, tulostin sen paperille ja piirsin ruudukkojäljentämisen avulla siitä kopion. Läpipiirtäminen olisi nopeampi vaihtoehto, mutta käytössäni ei ollut valopöytää tai tarpeeksi läpikuultavaa paperia, joten menin hankalampaa reittiä. Siitä tuli mittasuhteiltaan oikea ja tunnistan itse oman silmäni tuosta kuvasta. Nyt jos jotain korjaisin, alaripsiä on minulla mielestäni harvemmassa mutta pidempiä. Oleellisempaa on kuitenkin se, että muoto ja mittasuhteet ovat oikein.

Ruudukkojäljentäminen on tuttua lapsuudesta: valmiin kuvan päälle on piirretty ruudukko ja tuo kuva jäljennetään käsin piirtäen toiselle paperille, jossa on lyijykynällä piirretty tyhjä ruudukko. Mitä pienempi ja tiheämpi ruudukko, sitä tarkempi jäljennöksestä tulee. Valmiista kopiosta kumitetaan ruudukon ruudut pois.

Lähtökohtaolettamana piirsin kulmani siihen muotoon, mihin ne nypin ja meikkaan - eli siis pohjalla olevassa valokuvassa minulla on meikatut kulmat ja näkyvyyden kannalta välttämättömästi myös ripsiväriä. Tärkeäksi koin myös waterlinen eli alasisäluomen piirtämisen kuvaan, sillä se on meikkaamisen kannalta oleellinen.

Skannasin kuvan ja siirsin koneelle, nyt näitä voi tulostaa vaikka kasan ja väritellä miten lystää. Työtä ei tarvitse tehdä kuin kerran, kunhan käytössä on printterin lisäksi skanneri tai kopiokone. Tai miksei vaikka kamera ja printteri, kyllä silläkin pärjää, kunhan saa otettua kuvan suorassa.

Loppujen lopuksi tuo on jäänyt minulla ihan muutamalle käyttökerralle, mutta jaan tämän täällä, koska ehkä joku innostuu ideasta. Ei tuohon kauaa mennyt tällaisellakaan ihmisellä, jonka oikeanpuoleisella, taiteellisella aivolohkolla ei paljon retostella. Jos tarmoa riittää, sitähän voi tehdä koko pärstästäkin kokonaisen meikkikartan, jossa kasvon muodot ovat oikeat omasi. Siihen voi heittää varjostukset, poskipunat, huulipunat ja muun vastaavan tai suunnitella vaikkapa jonkun halloween-lookin.

torstai 24. lokakuuta 2013

Valivali eli kuinka sairastelu kaataa kosmetiikkabloggaajan

Koska en ole vielä tänä vuonna kärsinytkään sairasteluista, tapaturmista tai paikkojen yllättävästä lahoamisesta, sain piristyksekseni I love me -messuilta jonkin pöpön. Kulunut vuosi on ollut aika rasittava yleensä perusterveelle ihmiselle. Normaalisti flunssani menevät ohi parissa päivässä - alkaa päivän kurkkukivulla, pari-kolme päivää räkää sen jälkeen ja lopuksi yskä. Näin on ollut koko elämäni ajan. Nyt tämä on jo tämän syksyn toinen pidempikestoinen flunssani. Ehkä olen tulossa vanhaksi?


Viime viikon olin sairaslomalla syystä infectio respiratoria inferior acuta non specifica, eli suomeksi ihan vaan perusflunssa. No eihän tässä mitään muuten, mutta kun tämä kesto alkaa käydä vähän hermoille. Pari päivää voi aina sairastaa kotona, mutta sitä pidempi saikuttaminen ajaa hulluksi. Luulin olevani jo parantumassa, mutta viikon päästä oireiden alkamisesta lähti ääni. Reilun viikon jälkeen kurkkukipu tuli takaisin. Tiistaihin saavuttaessa olo oli huonompi kuin koko edellisviikkona, seurakseni oli tullut muun muassa koko ylähammasrivin särky ja epämääräinen huimaus sekä verestävät ja kirvelevät silmät. Tällä kertaa sairaslomapapereissa lukee akuutti otsaontelotulehdus. En edes tiennyt minulla mitään ihmeen otsaonteloita olevan, ei mulla ole kai koskaan poskiontelontulehdustakaan lääkärissä todettu. C-vitamiinit, Finrexinit ja Buranat vaihtuivat antibiootteihin.


Voisihan se olla kivaa joo istua kotona bloggaamassa, koska mihinkään muuhunkaan ei riitä voimat - ja vaikka riittäisikin, riehuminen ei oikein kannata. Vaikka en poistunut sairauden alkuvaiheessa mihinkään muualle kuin lääkäriin ja sieltä ruokakauppaan, pitkittyi tämä nyt kuitenkin tällaiseksi. Koko sairastelun aikana olen käynyt kerran Tavastialla, Herra Ylpön & Ihmisten keikalla, koska sinne oli ilmaiset liput. Illan jatkaminen päättyi kuitenkin omalla kohdallani lopulta siihen, että tunsin olevani liian puolikuntoinen. Jälkikäteen koko reissu olisi kannattanut jättää tekemättä, koska vaikka sairasloma olikin jo ohi, en mä sitten terve ollutkaan.


No, mitään kun ei voi oikein tehdä, aina voi kirjoittaa blogia. Päivän saavutukset ovatkin olleet suunnilleen tätä: yksi postaus, kissanvessan tyhjennys ja jonkun helpon ruuan valmistaminen (=lämmittäminen). Kun on koko päivä aikaa tuohon kaikkeen, blogipostauskin onnistuu heikosta olosta huolimatta. Mutta mistä ihmeestä mä kirjoittaisin?

Mulla olisi muutama uusi tuoksu, pari näytettä ja miniatyyrihajuvesi, mutta en haista mitään. Naapurikämppä voisi vaikka palaa, en varmaan haistaisi savuakaan.

Käsivoiteet, ehdotti Sinini. Ei onnistu, niissä tuoksu on minulle tärkeä arvioitava tekijä. En luota muistikuviini, joten jo aiemmin avattu tuote pitää nuuhkia vielä postausta kirjoittaessa uudestaan tuoreeseen muistiin. Saman syyn takia karsiutuu pois myös shampoot ja hoitoaineet ja suurin osa muistakin hiustenhoitotuotteista, jalkavoiteet, vartalovoit ja vaikka mikä muu.

Silmämeikki? Rajausväri tai ripsivärit edes? Kai sitä aina voi yhdet rajaukset laittaa testimielessä, vaikka on vain kotona. No eipä onnistu sekään. Silmät kirvelevät ja vaikka jotenkin saisinkin ripsivärin tai rajauksen edes toiseen silmään, eihän siitä voisi ottaa kuvaa. Molemmat silmät ovat verenpunaiset kuten koko yön valvoneella tai krapulaisella. Kulmakarvoihin koskeminen pistää silmät vuotamaan, tällä hetkellä unibrow kasvaa rauhassa tuossa eikä halua kuviin.

Huulimeikki? Olisi jonossa useampikin kuvaamista odottava ja pari, jotan en ole testannut vielä lainkaan. Sorry, Jane Iredale, mun huuleni ovat huulirasvan tehokäytöstä huolimatta ihan hirvittävässä kunnossa suun kautta hengittämisestä.

Vaihtoehdot ovat aika vähissä. Tämän päivän suuri saavutukseni voisi olla naamion testaaminen. Kunhan sitä ei laita nenän alle, siinä on iho kärsinyt.


Ehkä mä alan kirjoittamaan kokonaisvaltaisia ja kattavia arvioita paperinenäliinoista? Näen jo mielessäni itseni jonkun uuden Lotus Nessun alabrändin julkistamisbileissä.

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Youngblood Natural Mineral Foundation


Youngbloodin mineraalipohjia olen halunnut kokeilla jo useamman vuoden. Nyt sain blogimiitin goodie bagistä kolmen sävyn samplepurnukat ja pääsin vihdoin testaamaan. Goodie bagissä tulivat sävyt Toffee, Soft Beige ja Honey. 


Soft Beige on Youngbloodin omien sivujen mukaan vaaleaimpien sävyjen kategoriaa, mutta minulle liian keltapohjainen. Honey on aavistuksen tummempien sävyjen kategoriasta, mutta pohjaväriltään neutraali. Toffee on ruskettuneelle iholle tarkoitettu ja rajoittui pois testistä jo saman tien. Honey oli neutraaliutensa takia ihollani paremman näköinen kuin Soft Beige, vaikkakin aavistuksen liian tumma jo tässä vaiheessa syksyä.

Yritin ottaa sävykuvia Soft Beigestä, Honeystä ja bareMineralsin talvisävystäni Fairly Lightista illalla sisävalossa, mutta eihän siitä hittojakaan tullut. Tuo ylempänä oleva tekstini kertoo paljon enemmän kuin tämä kuva, joka näyttää kolmelta samanväriseltä viivalta:

Youngblood Soft Beige, Youngblood Honey, bareMinerals Fairly Light

Kuvasta pitäisi näkyä, että bareMinerals on molempia Youngbloodin pohjia vaaleampi ja että Soft Beige on reippaasti keltaisempi kuin Honey, mutta eipä näe. Siispä mä vaan totean niin olevan ja huomaan tämän erittäin epäinformatiivisen kuvan kertovan vähemmän kuin sata sanaa.

Voisin kuvitella useampien googlettamieni kuvien perusteella oman sävyni Youngbloodilta juuri tällä hetkellä olevan viileämpien vaaleiden sävyjen joukosta Neutral tai Cool Beige, koska jos neutraalista jompaan kumpaan pitää taittaa, ennemmin minulla menee pinkimmät kuin keltaiset sävyt. Pearl taas menee niin vaaleaksi, että se olisi varmaan ehkä vielä liian vaalea ennen lopputalvea - lisäksi se on aika keltainen.


Itse pohja käyttäytyy iholla todella nätisti. Tuosta pikkupurkista sitä ei tietenkään saa helposti otettua, koputtelin jauhetta isomman puuterin kanteen ja pyörittelin kasvoille suosikillani The Body Shopin kabukilla. Pohjaa menee suunnilleen saman verran kuin kahta muuta enemmän kokeilemaani, bareMineralsin tai Gayan pohjaa. Käytän mineraalimeikkipohjaa aika paksulla kerroksella ja siihen tarkoitukseen tuo TBS:n kabuki on juuri erinomainen. Youngbloodin pohja jää kuulaaksi iholla, siinä on selvästi aika reippaasti micaa tuomassa tuota hohtoa. Mineraalipohjan kanssa pohja saa mielestäni hieman kuultaakin - en koskaan esimerkiksi ole harkinnut vaihtavani bareMineralsin Originalia Matte-versioon, kun kuulaus on minulla Originalilla juuri sopiva. Kuulaus jää tässä Youngbloodissakin sopivaksi, en kaipaa siihen mitään mattaavaa päälle. Kuulaus ei ole varsinaista kiiltoa, vaan juurikin helmiäismäistä, valoa heijastavaa kuulautta. Peittävyys on samaa luokkaa - paksulla kerroksellani juuri haluamani, mutta ihon pieniä virheitä täytyy käydä läpi pohjan levittämisen jälkeen vielä käyttäen samaa mineraalipohjaa peitevärisiveltimellä.

INCI: Titanium Dioxide (CI 77891), Bismuth Oxychloride (CI 77163), Mica (CI 77019). May Contain: Iron Oxides (CI 77491, CI 77492, CI 77499), Chromium Hydroxide Green (CI 77289), Chromium Oxide Greens (CI 77288)

Vertailun vuoksi bareMinerals Originalin INCI: Active Ingredients: Titanium Dioxide 12.6%, Zinc Oxide 21%. Inactive Ingredients: Bismuth Oxychloride, Mica, Iron Oxides, Zinc Oxide, Titanium Dioxide

Ja Gayan pohjan INCI: Mica, Titanium Dioxide, Zinc Oxide (may contain: CI 77019, CI 77891, CI 77492, CI 77491, CI 77891)

Vakuutti. Vielä kun sävyvalinta olisi kohdallaan, tämä olisi oikein hyvä vaihtoehto seuraavaksi mineraalipohjaksi edellisten loputtua. Täysikokoisessa tuotteessa on 10 grammaa meikkipohjaa ja hinnat näyttävät Suomessa netissä vaihtelevan 52,40 eurosta 65,35 euroon. BareMineralsin pohjassa on 8 grammaa (Sokoksella 52,60 euroa) ja Gayan pohjassa 8 grammaa (50 euroa).

tiistai 22. lokakuuta 2013

Sensain kaksivaiheista puhdistusta

Blogimaailman kautta pääosin Marin kirjoitusten ansiosta käsitykseni kasvojen puhdistuksesta muuttui muutama vuosi sitten. Aiemmin olin pessyt kasvoni ensin normaalilla kasvojenpuhdistustuotteella ja viimeistellyt pesyn kasvovedellä. Muun muassa Sensain ideologiaan kuuluu kaksivaiheinen puhdistus ennen kasvovettä: ensin meikin irrottava tuote, sen jälkeen perinteinen kasvojenpuhdistustuote. Sensain kasvovesien tarkoitus ei ole puhdistaa enää sen enempää, kyseessä on hoitovedet - kaksoispuhdistuksen jälkeen tulee kaksoiskosteutus, ensin hoitovedellä ja sitten kosteusvoiteella. Monia ihmisiä ehkä rasittaisi ottaa ihonhoitoon enää yhtään enempää askeleita, mutta minulle tuo jäi tavaksi. Purkkimereni keskellä tykkään pelata erilaisilla tuotteilla ja lisäksi meikin irrottava tuote tuntuu nykyisin ainakin paksun meikkikerroksen kanssa aivan välttämättömältä osalta pesurutiineja.

Olen blogin aikana testannut Sensain ihonhoitotuotteista monia. Ykkösvaiheen puhdistustuotteista minulla on aiemmin ollut Silky Purifying -sarjan Cleansing Oil ja Cleansing Cream. Kakkosvaiheen puhdistustuotteista testattu on Creamy Soap. Lisäksi testissä on ollut Sensai Silk -sarjan hoitovesi ja saman sarjan pari eri kosteusvoidetta. Pyysin testiin muutaman muun tuotteen, joita en vielä ollut testannut. Olisi ollut aikaisempien Sensai-kokemusteni perusteella aika ihme, jos en olisi tykännyt niistäkin.


Sensai Silky Purifying Cleansing Balm on ykkösvaiheen puhdistustuote, joka irrottaa meikin. Tuote levitetään kuivalle iholle ja hierotaan sormin. Iholla pyöritellessä tuote muuttuu öljyisemmäksi ja notkeammaksi ja meikki lähtee irtoamaan tuotteen mukaan. Lopuksi tuote poistetaan iholta vedellä - minä käytän poistamiseen Sensain Sponge Chiefiä, mutta se ei ole välttämätön. Sponge Chief on kyllä loistava eikä edes hirvittävän hintainen (maissakin alle 20 euroa), joten suosittelen sitä ihan kaikille, puhdistustuotteen merkistä riippumatta. Sponge Chief on niittänyt suomalaisissa kosmetiikkablogeissa mainetta paljon, eikä suotta.

Ykkösvaiheen puhdistustuotteilla voisi poistaa myös silmämeikin, mutta en tykkää rasvaisesta tunteesta silmämeikinpoistotuotteessa tai ylipäätään voidemaisesta tuotteesta silmämeikkiä poistaessa, joten siihen en näitä käytä. Kokeillut olen, mutta käyttömukavuudeltaan se ei minusta ole yhtä miellyttävää kuin tavallinen vanulapulla käytettävä silmämeikinpoistoaine.


Vertasin testiin saamaani tuotetta tämän hetkiseen suosikkiini, itse ostamaani Silky Purifying Cleansing Creamiin. Tämä on minulla jo toinen iso purtilo tätä, ensin hankin tällaisen minikoossa. Sensain tuotteiden lisäksi olen testannut tällaiseen ykkösvaiheen puhdistukseen Cliniquen Take The Day Off Cleansing Balmia ja Dermalogican Precleansea, niistäkin tykkäsin, mutta tämä Sensain Cleansing Cream on muodostunut omaksi suosikikseni. Ero Cleansing Balmiin ei ole kovin huomattava. Balm on ehkä aivan aavistuksen paksumpaa koostumukseltaan kuin Cream, sokkotestatessa en erottaisi näitä toisistaan. Molemmat oikein erinomaisia. Kun en eri kerroilla kokeillessa havainnut eroa, kokeilin näitä vielä samaan aikaan - Balmia toiselle puolelle kasvoja ja Creamiä toiselle. Paksumpi Balm ei ehkä yhtä nopeasti sula iholle öljymäiseksi, mutta ero on tosiaan minusta hyvin pieni.


Mari ja moni muu tykkää Sensailta eniten Cleansing Oilista, joka on kyllä tehokas, mutta itseäni vähän häiritsee sen valuminen sormien välistä. Cleansing Milk ei ole aivan yhtä juoksevaa kuin Cleansing Oil, mutta silti paljon juoksevampaa kuin nuo kaksi edellistä esittelemääni. Enemmänkin tämä on hyvin ohutta vesimäistä voidetta ja Cleansing Oil taas öljymäisempää, mutta joka tapauksessa molemmat siis juoksevampia kuin Cream tai Balm. Nimet kuvaavat näiden koostumuksia oikein hyvin. Mitä enemmän Cleansing Oilia olen käyttänyt, sitä enemmän olen siitä kuitenkin tykännyt. Sama tässä Cleansing Milkissä. Nämä juoksevammat tuotteet ovat ainakin minulla nopeampia ja tehokkaamman oloisia, meikki lähtee liikkeelle pikaisemmin eikä tuotetta tarvitse hieroa iholle kovin pitkään ja hartaasti. Jotenkin kuitenkin valitsen tämän mieluummin suihkussa käytettäväksi sen pienen valumisen takia, lavuaarin yllä tykkään enemmän noista paksummista tuotteista. Aiemmin mainittu Sponge Chief on ollut minulle rakas myös siitä syystä, että sen kanssa pesuvesi ei valu pitkin käsivarsia. En tiedä, itse en vaan tykkää pelata hirveän vesimäärän ja valuvien tuotteiden kanssa, mutta toisille taas tämä tai Cleansing Oil voi olla miellyttävämpi käyttää.

Tämä siis myös levitetään ihan kuivalle iholle ja pestään pois vedellä. Alkuun tuo kuivalle iholle levittäminen voi kuulostaa hassulta, mutta niin nämä vaan toimivat.

Ainoa kokeilemani tämän tyyppinen meikinpoistotuote, josta en ole tykännyt, oli Lushin Ultra Bland. Se oli järjettömän vaikeaa poistaa iholta ja iho tuntui jäävän vielä kakkosvaiheen puhdistuksenkin jälkeen töhnäiseksi. Lush ei enää Suomessa edes käsittääkseni myy sitä tuotetta.


Kakkosvaiheen tuotteet Sensailla ovat veden kanssa vaahdotettavia tai itsestään vaahtoavia tuotteita, jotka levitetään kostealle iholle. Näistä minulla on ollut aiemmin itselläni siis vain Silky Purifying Creamy Soap, nyt pääsin testaamaan Silky Purifying Foaming Facial Washia. Tuote tulee purkista ulos suoraan vaahtona - ja se sitten kanssa vaahtoaa! Tässä ei ole vaahdottava pumppu, vaan tämä on aerosoli. Minulla taisi mennä kolme kertaa, ennen kuin opin painamaan tätä tarpeeksi kevyesti, sillä jo pienellä painalluksella tulee paljon vaahtoa. Olen todella laiska vaahdottamaan tuotteita, joten tämä itsestään vaahtona tuleva on minulle kätevä. Kuitenkin minusta Creamy Soap jättää ihon hieman natisevamman puhtaaksi ja tykkään siitä siksi enemmän. Koska en ole varmaan vielä tässä postauksessa maininnut Sponge Chiefiä tarpeeksi montaa kertaa, mainittakoon se vielä kerran: Sponge Chiefin kanssa käytettynä tämä Foaming Facial Wash tuntuu puhdistavan tehokkaammin kuin pelkästään vesipesulla.


Sensain tuotteet ovat selektiivistä kosmetiikkaa eivätkä selektiivisen edullisimmasta päästä. Puhdistustuotteet maksavat noin 51,50 euroa kukin ja niitä myy ainakin Sokos ja Stockmann. Hinta on aika suolainen, mutta koen Sensain kovin ylellisenä merkkinä. Helmenvalkeat pakkaukset hopeisin, yksinkertaisen tyylikkäin tekstein ovat ilo kylpyhuoneessa esilläkin. Kertaakaan en vielä ole joutunut Sensain puhdistustuotteisiin pettymään. Suurimmalle osalle Sensai on varmasti tuttu lähinnä 38-ripsiväreistään, mutta minulle Sensain tähtituotteita ovat nämä minulle uuden maailman avanneet kaksoispuhdistustuotteet, erityisesti ne ykkösvaiheen tuotteet, postauksessa tuhanteen kertaan mainittu Sponge Chief ja minulle maailman paras yläluomen rajaus Sensai Liquid Eyeliner.


Näiden testailujen jälkeen suosikkikombinaatiokseni on muodostunut tasaveroiset Cleansing Balm tai Cleansing Cream ykkösvaiheen puhdistuksena ja Creamy Soap kakkosvaiheen puhdistuksena. Mitkä ovat lukijoiden suosikkiyhdistelmät Sensain puhdistuksista?


Cleansing Balm, Cleansing Milk ja Foaming Facial Wash saatu testiin blogin kautta. Samoin tekstissä mainittu Dermalogican Precleanse on saatu blogin kautta. Lushin Ultra Blandia olen testannut vain Lushin tapahtumasta saadun pienen näytepurkin verran. Muut postauksessa mainitut tuotteet olen ostanut itse.

maanantai 21. lokakuuta 2013

600. postaus ja arvonta sen kunniaksi

Hetkeen ei ole ollutkaan arvontaa, joten josko sitä sellaisen taas pistäisi pystyyn. Tekosyynä tällä kertaa blogin 600. postaus. Palkinnot ovat osin blogin kautta minulle päätyneitä, käyttämättömiä ja uusia mutta jostain syystä sellaisia, mille minulla ei ole käyttöä. Kynsilakat taas olen ostanut arvontaa varten itse. Koko helahoito lähtee yhdelle onnekkaalle. Palkintona ovat seuraavat tuotteet:


CND Effects -kynsilakka sävyssä Lavender Pearl. Tarkoitettu toisen lakan päälle efektilakaksi. Minulla on näitä itselläni kaksi ennestään.
Nubarin lakka minikoossa, sävyssä Reclaim. Itseltäni löytyy täysikokoinen, mutta tämä mini huusi messupöydässä niin, että se viimeinen kappale sieltä oli pakko ostaa. Vihreä hologrammisävy.
Spa Ritualin kynsilakka sävyssä Electrum, oliivinvihreä/kultainen. Vegaaninen ja eläinkokeeton, tykkään merkistä siksi erityisesti.


Kentin tupeerausharja. Kent on brittimerkki, joka tekee harjoja siellä myös kuninkaalliselle perheelle. Tämä kyseinen toimii kuulemma hyvin siihen, mihin se on tarkoitettukin, mutta itselläni ei kokemusta, sillä en tupeeraa hiuksiani about koskaan. Parempi jonkun muun kotona kuin minulla, jolla sotkunutturan tupeerauskin sujuu ilman harjaa tai edes hiuslakkaa.


Biozellin Color Mask valitsemassasi sävyssä, joka ei kuitenkaan ole musta. :) Musta menee minulle testiin itselleni, lopuista voi voittaja valita haluamansa sävyn. Vaihtoehdot ovat Mandarin, Chili Pepper, Cappucino, Raspberry, Plum, Chocolate tai Silver. Biozellin sivuilla lisää näistä tuotteista ja siitä, minkä väriselle hiukselle mikäkin on sopiva.


Spa-merkki Espan matkakokoiset kylpyöljy ja vartaloöljy suloisessa lahjapaketissaan. Tämän lahjapaketin nimi on A Little Box of Calm ja se on ajateltu tuoksumaailmaltaan rentouttavaksi setiksi pieneen koti-spa-hetkeen.

Arvontaan voi osallistua kommentoimalla tähän postaukseen. Laita kommenttiisi myös, minkä sävyn haluat Color Maskeista. Jos et kommentoi Google-profiilin kautta, keksi itsellesi nimimerkki. Sähköpostiosoite on valinnainen, voit jättää sen antamattakin. Jos et jätä kommenttisi yhteyteen sähköpostiosoitetta, muista kuitenkin käydä blogissa arvonta-ajan päätyttyä tarkistamassa, tuliko voitto sinulle. Jos voittajasta ei kuulu muutamaan päivään, suoritan uuden arvonnan.

Arvonta päättyy kuun lopussa, eli siis 1.11.2013 tai myöhemmin jätetyt kommentit eivät osallistu arvontaan.

Onnea arvontaan!

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Blogivuosi Ifolor-kirjana

Kävin tuossa kuun alkupuolella pikkujouluissa (kyllä, pikkujouluissa, PR-sellaisissa), josta mukaani tarttui Ifolorin lahjakortti. Sillä sai 20 euron alennuksen Ifolorin nettikauppaan. Tuolloin nettikaupassa oli vielä -20% alennus, joten ostin ihan kovakantisen kuvakirjan, jonka lahjakortti yhdistettynä alennukseen kattoi melkein kokonaan. Ifolor oli itsessään minulle jo tuttu ja kuvakirjan laatiminen sivustolta ladattavalla ohjelmalla ei kauaa vienyt. Ensimmäisellä kerrallakin ohjelma oli minulle aikanaan helppo. Hienomman kirjan kyhäämiseen menee tietysti enemmän aikaa sommitteluineen ja teksteineen, mutta minä halusin vain simppelin kirjan, jossa kuvat ovat jossain mielekkäässä järjestyksessä.


Halusin ottaa talteen muistoja viimeisimmän vuoden ajalta ja painattaa ne kirjaksi. Niin paljon mahtuu yhteen vuoteen, että eihän noita omia vanhoja postauksiaan jaksa hullukaan lukea. Tästä kirjasta voi sitten plärätä, mitä kaikkea sitä tuli tehtyä blogin kolmannen vuoden aikana.

On ollut PR-tapahtumia...




...muuta hengailua bloggaajien kanssa...

Arska luettakoon bloggaajaksi myös, Arska pääsi printtiin!

...ja tuotteita, paljon tuotteita.



Kuvakirjan toimitusaika oli sellaisen reilun viikon verran. Postikulut olivat 4,95 euroa. Ainakin tässä halvimmassa mallissa halvemmalla paperivaihtoehdolla värisävyissä ja kuvan laadussa olisi hieman parantamisen varaa - printattu jälki on pehmeämpää eikä niin teräväpiirtoista kuin koneella ja lisäksi sävyt ovat aavistuksen lämpimiä verrattuna näyttööni. Toki se on näytöstäkin kiinni, mutta testailujeni perusteella tämän ykkösnäyttöni pitäisi näyttää kuvat aika oikeassa sävyssä. Kakkosnäyttöni on kurja halpa romu, jota en saa kalibroitua kunnolliseksi. Siinä sävyt ovat kirjan printtejä keltaisempia ja aivan vääriä. Laatu silti riittää minulle ihan hyvin, normaaleissa tapahtumakuvissa sun muissa sävyt ja pehmeys ovat aivan passeleita. Joissain silmämeikkikuvissa ja kynsilakkasävyissä näytöltäni toistuu oikea väri ja kirjasta hieman erilainen. Aika hienosäätöä kyllä, kuten noista kirjastani nappaamissa valokuvissa näkyy. Eipä sitä lämpöisyyttä kovin moni varmaan huomaisi, mutta itse sen huomaa, jos on jotain kuvaa työstänyt pitkään riittävän kylmäksi kahdella näytöllä. Toisaalta, vika voi oikeasti olla minunkin näytössäni. Blogini kuvat ovat mielestäni väärän sävyisiä monilla muilla näytöillä, joillakin enemmän ja joillakin vähemmän. :D Kamala ajatellakaan, mitä lukijoiden kotinäytöillä näkyy... Apua, pois mielestä, kuvanlaatuangsti on sietämätöntä.

Mieleni tekisi tehdä samanlainen kirja myös ensimmäisestä kahdesta blogivuodesta, mutta silloin kuvieni laatu on ollut niin onneton, että taidan jättää välistä. Neljännestä vuodesta voi sitten taas teettää kirjasen.

Omani on siis halvimpia kovakantisia malleja edullisemmalla paperivaihtoehdolla. Vielä tätäkin halvemmalla pääsee. Sidotut, kovakantiset ovat Ifolorin valikoimissa kalleimpia ja hinnat alkavat tällä hetkellä -20% alennuksella 23,95 eurosta. Hintaan vaikuttaa sivumäärä ja paperilaatu. Prameimmat Deluxe-mallit ovat alkaen 43,95 euroa. Pehmeäkantisia liimasidottuja saa tällä hetkellä tuolla samalla alennusprosentilla alkaen 15,95 euroa, kierresidottuja alkaen 17,95 euroa. Vielä halvemmalla lähtee kierresidontaiset A5-kokoiset, alkaen 11,15 euroa ja A6-kokoiset, alkaen 7,15 euroa.

Voih, mä haluaisin tehdä kauneusmessuistakin oman kirjan. Mulla on niin järjetön määrä messukuvia, etten alkanut niitä edes laittamaan tuohon kirjaan. Ehkä sellainen sitten seuraavaksi!


Kirjan kuvissa näkyviä tuotteita on saatu blogin kautta testaukseen.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Zoya Daul


Zoyan Daul ilmestyi syksyn 2012 Diva-kokoelmassa. Ostin omani messuilta, koska olin tullut siihen tulokseen, että vähän samankaltainen Zoyan lakka Faye tarvitsee rinnallensa violetimman kaverin.


Faye on enemmän vanha roosa pohjaltaan ja punertavampi, Daul on sinertävämmän violetti pohjaltaan. Kultaista shimmeriä on niin paljon, että lakan yleisvaikutelma on kuitenkin todella lämminsävyinen.


Kiikutin Daulin mukaani huoltoon kynsistudioon. Huono valinta siksi, että tätä joutuu kerrostamaan aika paljon ja se tietysti pidentää kuivumisaikaa ja kynsistudiolla istuskelua. Tässä Ludmila on laittanut lakkaa minulle kolme ohutta kerrosta. Pikkuisen kuultaa läpi silti, mutta pärjään. Omat lakkakerrokseni ovat sen verran paksumpia, että saisin tuolla kolmella kerroksella riittävän peittävyyden.

Muita vastaavia ovat edellämainittu Faye ja Orlyn Oui. Faye on tosiaan lämpimämpi, mutta Oui on lähes identtinen. Tuolta kylmässä päivänvalossa kuvatut vertailukuvat näille kolmelle.

perjantai 18. lokakuuta 2013

2723 tupakkaa vältetty


Tämä postaus ei käsittele kosmetiikkaa. Sähkörööki on kuitenkin muodostunut kesän parhaaksi hankinnaksi ja kukaan minuun törmäävä ei ole välttynyt näkemästä näitä pötkylöitä. Se ansaitsee oman postauksensa myös sen takia, että sähkötupakasta kysellään ihan hirvittävän paljon minulta kadulla, baareissa tai vaikkapa Messukeskuksessa. Koska nikotiinipitoisten nesteiden myyminen on Suomessa laitonta ja nikotiinittomankin (esim. Eshish-laitteet) markkinointi on Valviran tulkinnan mukaan kiellettyä, en nyt sitten laita tähän mitään ostopaikkavinkkejä tai tuotemerkkejä tilanteen ollessa äärimmäisen sekava. Sähköpostilla saa toki kysyä, mistä laitteeni ja nesteeni ostan. Postaus on suunnattu tupakasta eroon haluaville, tupakoimattomien kannattaa lopettaa lukeminen tähän, koska sähkötupakka ei ole cool enkä siitä sellaista halua.


Kirjoittamishetkellä olen lopettanut tupakoinnin 136 päivää sitten. Poltin askin päivässä, joten laskuri näytti kirjoittamishetkellä 2723 tupakan välttämistä. Laskuri juoksee koko ajan ja päivittyy myös tähän postaukseen, joten tuossa yläpuolella lukee jotain enemmän. Oikea säästetty rahamäärä ei ole noin paljoa, sillä siitä pitää vähentää sähkötupakan juoksevat kustannukset, jotka minulla ovat noin 50 euroa kuussa. Halvemmallakin saisi (ja kalliimmalla), mutta en ole vielä niin höyrähtänyt, että alkaisin välineurheilemaan.


Tässä pötkylän osia. Tämän näköinen härveli on malliltaan eGo-CE4+. Niitä valmistaa alkuperäisen kehittelijän lisäksi samalla mallinimellä muutkin valmistajat. Kolme irtoavaa osaa, sopivan simppeli meikäläisellekin. EGo-CE4+ on niin helppo, että se itsessään merkitsi päätöksessä aika paljon. Tämän kummempaa ei tarvita, mutta pidemmän päälle tällainen ei yleensä höyryttäjille riitä eikä se myöskään ole kaikista edullisin vaihtoehto. Tuo musta on akku, jota ladataan usb-portin kautta. Minun höyryttelytahdillani tarvitsen välttämättä kaksi akkua, yksi ei riitä koko päivää. Seuraavat osat ovat clearomizer-päitä, ekat kaksi suukappale kiinni ja kolmannessa suukappale irrotettuna. Nesteet heitetään sisään tuonne clearomizeriin nokkapullosta varoen keskellä olevaa ilma-aukkoa. Clearo on tämän härvelin kuluva osa, ajan myötä sen teho heikkenee ja täytyy ostaa uusi. Semmoisen 5 euroa kappaleelta nuo clearot maksavat ja niitä menee minulla kuussa kolme. Tykkään ostaa eri värejä, jotta muistan, mitkä ovat vanhempia ja mitkä ajan loppuun ensin.

Nesteitä on eri nikotiinipitoisuuksilla ja makuvaihtoehtoja on rajattomasti. Nikotiinipitoisia nesteitä saa toistaiseksi tilata pienehkön määrän ETA-alueelta omaan käyttöön, Suomessa myytävissä nesteissä ei ole nikotiinia. Tupakan makua en nesteeltäni hae, parhaiksi itselleni olen todennut erilaiset hedelmämaut. Nikotiinivahvuus on minulla 15-18 mg, joka vastaa käytännössä sinisen vahvuista tupakkaa. 20 mg alkaa jo tuntua ikävältä. Nesteet ovat joko PG- tai VG-pohjaisia tai sitten niiden sekoituksia. VG tuottaa enemmän höyryä ja on paksumpaa, PG taas kuulemma toistaa maut terävämmin. Pääsääntöisesti olen käyttänyt joko PG-VG-sekoitusta suhteella 70-30 tai 50-50, nyttemmin olen tilannut pääasiassa puhdasta VG:tä.

Loput teknisemmät infot kannattaa hakea vaikkapa Höyrypään käsikirjasta tai sähkösavukefoorumilta. En millään saa postaukseen mahtumaan kaikkea saati sitten muista, mikä kaikki olisi oleellista kertoa.

Miten tässä näin sitten kävi? Olin kokeillut aikaisemmin sähkösavuketta kerran, täysin turhalta kapistukselta vaikutti. Keväällä sitten tutustuin toiseen höyryttelijään, kokeilin vähän enemmän ja huomasin, että tämä pitää tupakanhimoa poissa. Ajattelin, että voisin ehkä korvata osan päiväni tupakoista höyryllä. Odottelin innokkaana palkkaani ja tilasin laitteen Suomesta ja nesteet Briteistä. Niitä odotellessani otin hieman enemmän selvää siitä, mikä tuo nyt sitten varsinaisesti on. Foorumin allekirjoituksissa oli useissa tuo laskuri, minkä itsekin tuonne laitoin. Ne motivoivat ihan hirveästi. Jostain syystä motivaatio nesteitä odotellessa kasvoi niin vahvaksi, että päätin lopettaa tupakan kokonaan. Tupakka alkoi maistumaan pahalta jo ennen lopettamista. Aiemmin olin kyllä yrittänyt nikotiinipurkalla ja tupakan asteittaisella vähentämisellä, mutta motivaatiota ei koskaan ollut ollut tarpeeksi.

Kun sain laitteeni ja nesteeni, tupakointi loppui siihen. Ensimmäisinä päivinä tuli vedettyä kyllä nikotiiniövereitä ja nestehukkaa, PG kuivattaa. Pienet päänsäryt kertoivat liiallisesta höyryttelystä. Aamuinen kurkun kuivuus oli varmasti tuosta PG:n kuivattavasta vaikutuksesta, mutta sekin loppui aika lyhyeen. Toinen, merkittävämpi negatiivinen asia ilmeni jossain vaiheessa aika piakkoin - sain ihoni kukkimaan pahemmin kuin teini-ikäisenä. Googlailin asiaa ja sille ei oikein löydy kuin mutu-tuntumalla heitettyjä selityksiä. Samaa ovat kokeneet niin nikotiinikorvaushoitoon siirtyneet kuin kylmiltään lopettaneetkin. Iho kuitenkin palautui normaaliksi ajan myötä, olisikohan siinä mennyt 2,5 kuukautta lopettamisesta tai jotain sinne päin. Tuollaisia ei oikein kai tutkita, tupakan lopettamisen negatiiviset sivuvaikutukset kun eivät yleensä ole oikein kenenkään selvittämistyön intresseissä.

Positiivisina asioina esimerkiksi hajuaisti korjaantui jo 4 päivässä radikaalisti. Samalla keuhkojen tilavuus kasvoi huomattavasti. Alkuun piti puhaltaa keuhkot tyhjäksi, jotta sai imettyä tarpeeksi höyryä itseensä, mutta tuo loppui aika nopeasti. Hajuaistin ei kai kuuluisi palautua noin nopeasti, ainakaan 7 vuoden polttamisen jälkeen, mutta niin siinä vain kävi. Myöskään en kokenut tupakan lopettamiseen yleensä liittyvää yskää.

Paino ei ole lisääntynyt. Itse asiassa taidan painaa nyt pari kiloa vähemmän kuin lopettaessani.

Oikeastihan olen vain siirtynyt paheesta toiseen, nikotiini ei ole tässä yhtään sen terveellisempää kuin tupakassakaan. Nikotiinilla on vaikutuksensa sydän- ja verisuonisairauksiin tässä ihan samalla tavalla kuin muillakin nikotiinikorvaushoitotuotteilla. Sen sijaan vältyn tervalta ja tupakan palamisessa syntyviltä yhdisteiltä. Sähköröökin pitkäaikaisen käytön vaikutuksia ei ole ehditty tutkimaan samaan tapaan kuin tupakan, mutta kaikki näyttäisi kyllä viittaavan siihen, että tämä on joka tapauksessa huomattavasti tupakointia parempi vaihtoehto.

Kokeilin tupakkaa oltuani kaksi kuukautta savutta. Se maistui jäätävän pahalta. En pystynyt uskomaan, että tupakka maistui niin pahalta, joten pyysin vielä saada maistaa tupakkaa joltain, joka polttaa vihreää. Sitähän minäkin poltin aiemmin. Mutta ei, sama paha maku oli siinäkin. Jos tästä haluaisi enää takaisin tupakoitsijaksi, se olisi opeteltava uudelleen.

Tämä postaus ei ole sponsoroitu millään tavoin. Julistan tässä vaan omaa iloani siitä, että lopetin, vaikka vielä keväällä olisin nauranut, jos joku olisi väittänyt minun lopettavan tupakoinnin yhtään millään tavalla.

Kysymyksiä saa esittää, tässä oli aika pintaraapaisu höyryllisestä elämästäni. Ostopaikkasuositukset kuitenkin sinne sähköpostin puolelle. Ja huom, en suosittele tätä edes nikotiinittomana kenellekään muussa kuin tupakan lopettamis- tai vähentämistarkoituksessa. Kamalinta olisi, jos tämä minutkin polttamisen lopettamaan saanut kapistus yleistyisi alaikäisten keskuudessa jonkinlaisena trendinä. Sen takia vähän vastustan roolimallityyppisten ihmisten Eshish-postauksia. Minun taas on tästä vähän helpompi kirjoittaa, kosmetiikkabloggaajia ei seurata samaan tapaan roolimalleina kuin muotiblogeja tai julkkisblogeja - ei tällä naamalla. :D

torstai 17. lokakuuta 2013

Narsin omituisen keltainen Suomi-kuva


First world problemini ovat ajoittain pahoja. Tänään itketään vähän sen perään, että Suomessa ei myydä kosmetiikkamerkkiä, jolla on sävy nimeltä Finland. Onhan se nyt huutava vääryys.


Narsilla on muitakin hauskoja sävynimiä tuotteilla. Poskipuna sävyssä Orgasm on kulttimaineessa oleva klassikko ja minun joka päivän punani (kauheita anglismeja nämä kosmetiikkablogit täynnä, sori). Finland taas on sävynimi Pure Radiant Tinted Moisturizerille, Narsin kehutulle sävytetylle kosteusvoiteelle.


No niin, nyt pitää todeta, että sävyvalintani ei mennyt ihan oikein. Oletin, että jos se menee Heidin vaalealle iholle, kyllä se minullekin menee. Ollaan aika samoilla tummuusasteilla talvella, Heidi tosin pohjasävyltään keltaisempi ja ehkä välillä aavistuksen vaaleampi, muttei ihan järjettömän paljoa. Niinpä niin. Heidi tuosta sanoikin postauksessaan, että sävy on keltapohjainen. Narsin omien sivujen mukaan sävy on neutraalipohjainen, ei selkeästi kumpaankaan suuntaan taittava. Heidi on oikeammassa, valitettavasti liiankin oikeassa. Sävy olisi varmaan tummuusasteeltaan nyt minulle ihan ok, mutta juuri tuon keltaisuuden takia se näyttää ihollani liian tummalta. Tullessaan minulle elokuun lopussa sävy oli ok, mutta nyt olen jo kalvakoitunut tästä vaaleammaksi. Höh. Harvemmassa tapauksessa se sävyn taittuminen selkeästi jompaan kumpaan suuntaan käy minulla ratkaisevaksi, mutta yleensä aina se on juuri näin päin - vaaleusaste sinänsä voisi riittää, mutta keltaisuus tekee siitä ihoani tummemman näköisen.

Tästähän sitten löytyi kätevästi arvioita myös muista blogeista, jotka olin myös lukenut ennen sävyn hankkimista. Myy kommentoi Alaska-sävyn olevan aavistuksen liian keltainen. Se on kuitenkin tummempi kuin tämä, joten ajattelin Finlandin käyvän minulle kuitenkin. Melli tykkäsi Finland-sävystä, joskin kertoi olevansa MAC:in sävyasteikolla tummuusastetta 20, joka on minulle jo kesäsävy. Smykkitytölle tämä oli liian keltainen, mutta kuitenkin menetteli sitten lopulta pienissä määrissä. Note to self: jos sitä sanotaan liian keltaiseksi, se on sinun ihollesi liian keltainen. Usko ennemmin kanssabloggaajaa kuin merkin nettisivuja.

Heidin postauksen aikaan Finland oli vaalein sävy, mutta ainakin nykyään tästä on myös sävy Terre Neuve, joka lienee suunnilleen samaa vaaleusastetta mutta pinkkipohjainen. Oletettavasti jos olisin valinnut tuon sävyn, tuotteen käyttökausi olisi minullakin vähän pidempi kuin alkukesä ja loppukesä. Ruskettuessani muutun keltapohjaisemmaksi. Kuitenkin Beautifyssa Terre Neuven sanottiin olevan sekä aavistuksen vaaleampi (ei huono asia) mutta myös liian pinkki - toisaalta kirjoittaja koki ongelmaksi Finlandissa enemmänkin juuri tummuuden eikä keltaisuuden, eli pohjalla saattaa olla minua keltaisempi iho. En myöskään muista, oliko Terre Neuvea saatavilla silloin, kun tämän tilasin. Tilasin nimittäin tuotteen viime helmikuussa saapumaan luokseni Suomeen muuttavan kaverin mukana. Work permitin sun muun paperisodan jälkeen sain Finlandin elokuun lopussa.


No, jos Finlandia saisi Suomesta, olisin voinut testata sävyn ihan kunnolla ennen ostamista. Ajattelin, että tuo keltapohjaisuus on lopulta vain hienosäätöä ja piilotettavissa vaaleanpunaisemmalla puuterilla. Nyt sitten kärsitään vain siitä, että hätiköin tätä tilatessani enkä esim. pyytänyt sävyä lainaan testattavaksi. Tuote meinaan itsessään on loistava, enkä suostu sitä eteenpäinkään myymään lyhyestä käyttökaudesta huolimatta.

Itse siitä tuotteesta sitten, sehän on loistava. Komppaan kaikkia linkittämiäni kirjoittajia: peittävä, yllättävän peittävä, mutta ei silti meikkivoide. Eihän sen kuulukaan olla, tämä on sävytetty kosteusvoide. Kuitenkin, enemmän luettavissa ehdottomasti meikkituotteisiin kuin ihonhoitotuotteisiin. En tarvitse tähän kosteusvoidetta alle, ainakaan loppukesän iholla. Peittävyys riittää minulle täydellisesti ja tuote korvaa meikkivoiteen. Puuterointi oman maun mukaan, menee ilmankin mutta käytännössä korvatessani tällä meikkipohjan kiinnitin tuotteen yleensä puuterilla. Jos haluaa helppoa ja nopeaa, kyllä tämä puuterittakin menee. Peittävyys on parempaa kuin esimerkiksi Lancômen nykyään BB:ksi nimetyssä sävytetyssä HydraZen Neurocalmissa, josta kyllä tykkään myös.

Suosittelen, mutta sävyn valinta voi olla haastavaa, koska tätä rakastamaani merkkiä ei nyt vaan sitten voida millään myydä Suomessa. Hyväksi haivaittu -tägin puuttuminen jää kiinni vain tuosta sävyvalinnan hankaluudesta.

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Dove Intensive Repair

Kaikki blogiani vähänkään enemmän seuranneet tietävät, että en ole erityisen innokas markettituotteiden käyttäjä. Niistäkin löytyy hyviä, mutta jotenkin aina mieluummin päädyn selektiiviseen tuotteeseen tai edes jotenkin erikoiseen, hankalammin saatavaan merkkiin - jopa silloin, kun tuotteet ovat oikeasti yhtä hyviä. Siispä innostukseni saadessani testiin Doven hiustenhoitotuotteita ei ollut mitenkään käsinkosketeltava.


Joku anonyymi lukija kuitenkin ehdotti blogissani kommentoidessaan, että testaisin tätä sarjaa: Suosittelen muuten lämpimästi Doven Intense Repair -hoitoainetta. Silkkaa silikonia! Varo liukasta kaakelia suihkussa. Tuo hoitoaine riittää jopa yksinään tukan selvittelyyn, vaikka se huuhdellaan pois!


No, minähän olin sattunut saamaan koko sarjan testattavakseni juuri muutama päivä aiemmin. Ajattelin, että ehkä näitä voisi testata saman tien, eikä siirtää sinne jonoon kiinnostavampien testattavien perään. Kuinka oikeassa anonyymi olikaan - liukas kaakeli on pieni hinta sileästä tukasta!


Kuollutta, huonokuntoista hiusta ei voi korjata kuin leikkaamalla pois, sanovat kampaajat. Meikata sen voi kuitenkin piiloon ja sitä nämä tekevät tehokkaasti. Karhea hiuslaatuni ainakin tarvitsee sitä ja kipeästi. Siispä, ennemmin överit kuin vajarit: joka kerralla olen käyttänyt koko sarjan jokaista tuotetta. Shampoo ja kaikki kolme hoitoainetta peräjälkeen. Hoitoaine kehotetaan huuhtelemaan tavanomaiseen tapaan ("anna vaikuttaa ja huuhtele"), tehohoito minuutin päästä ja hiusnaamio 3-5 minuutin jälkeen. Tämän jälkeen hiukset ovat jo huomattavan sileän tuntuiset, mutta totuttuun tapaani vielä heitän niihin silikonisen jätettävän hoitoaineen, föönaan, suoristan ja laitan vielä silikoniset kiiltotipat. Johan toimii, kuin kampaajalla olisi käynyt. Paitsi että paremmin. Kampaajat haluavat aina föönata hiuksiini vielä volyymiä, jota itse en halua.



Hetkinen. Nyt jokin pistää silmään. Muiden tuotteiden nimi on Intensive Repair. Hoitonaamiopurkki on kuitenkin Intense Repair. Myös maahantuojalta saamissani materiaaleissa tuotteet esiintyivät sekä Intense Repairina että Intensive Repairina, samoin Doven kotisivuilla. PR-kuvissa on molempia nimiä. Olisikohan tämän nimi vaihtunut jossain vaiheessa Intensestä Intensiveen? Olkoon miten tahansa, nimi-ihmetyksestä huolimatta tuotteet ovat mieleeni ja voin suositella niitä minun hiuslaatuni kaltaisille hiuslaaduille, jos toiveet ovat samat kuin minulla: transformaatiota karheasta, pörröisestä luonnonkiharasta sileään, jopa mieluummin ohuen näköiseen ja suoraan tukkaan.

Hinnathan näillä ovat edulliset: shampoo 2,95 euroa (250 ml), hoitoaine 2,95 euroa (200 ml), tehohoitoaine 3,65 euroa (180 ml), hiusnaamio 6,25 euroa (200 ml). Pieni miinus kuitenkin hiusnaamion suhteellisesta kalleudesta: se on jo melkein loppumassa minulta, pakkauskoko on aivan liian pieni kaltaiselleni hoitoaineiden lutraajalle.

En väitä, ettäkö nämä olisivat parhaat elämässäni kokeilemani silottavat tuotteet, mutta ansaitsevat silti hyväksi havaitut -tagin uskomattomalla hinta-laatusuhteella ja odotusteni suurella ylittämisellä.


Tuotteet saatu testiin PR-tapahtuman tuotekassista.