lauantai 30. marraskuuta 2013

Vuoden 2013 parhaat: markkinointi

Blogatessa tulee seurattua myös markkinointia, etenkin, jos blogi on tuotearvostelu-
painotteinen. Siispä ajattelin Vuoden parhaat -sarjassani antaa erityismaininnan myös onnistuneesta markkinoinnista.


Pitää olla elänyt aika pimennossa, jos vielä tämän vuoden jälkeen voi sanoa, ettei ole kuullut Moroccanoilista. Sen tietävät kaikki, arganöljyä löytyy vähän joka puolelta. Moroccanoil ei tehnyt ainoastaan itseään tunnetuksi, minusta se on ollut koko tämän Suomen arganöljybuumin esikuva. Näkisin Moroccan-trendin vaikuttaneen vahvasti myös ylipäätään kaikenlaisten hiusöljyjen suosioon. Moroccanoilille on luotu kulttimaine ja Suomessa se on saavuttanut sen viimeistään kuluneen vuoden aikana. IdHAIR Finlandin maahantuoma merkki näkyy kaupungilla kävellessä usean kampaamon ikkunassa. Jälleenmyyjiä on jäätävä lista. Nykyaikaisesti tuotetta on markkinoitu blogeissa paljon ja itsekin olen sitä saanut testiin sekä pyytämällä että goodie bageissä.


Kauneusmessuilla oli tänä vuonna monen mielestä vähän lamavuosi. Moroccanoililla sitä ei huomannut. Sen sijaan Moroccanoililla oli jättisuuri osasto keskeisellä paikalla. Näytteinä jaettiin avokätisesti kasseja, joista löytyi näytepullot Moroccanoilia sekä sen kevytversiota. Niitä varten ei pitänyt välttämättä mennä ständille juttelemaan, näytekasseja jaettiin jo Messukeskuksen aulassakin. Näytteiden (2x10 ml) arvo oli noin 10 euroa, sillä 100 ml Moroccanoilia maksaa noin 50 euroa. Runsas näytteiden jakaminen saa ainakin itselle sellaisen tunteen, että tuotteen uskotaan olevan asiakkaalle niin mieluisa, että sitä ostetaan kokeilun jälkeen ihastumisesta, ei pelkästään heräteostoksena tai vain maineen takia.

Moroccania ja kiharaa Messukeskuksessa

Moroccania, kiharaa ja suoraa Messukeskuksessa

Ja ovathan ne tuotteet hyviäkin. Moroccanoilin kulmakivi on Moroccanoil Treatment -hoitoöljy. Itse hiusöljyvertailussani valitsin mieluisimmaksi kuitenkin vahvemmin silikoneihin nojaavan Davinesin OI / Oilin, joka tosin on loppujen lopuksi aika kaukana öljystä. Moroccanoilin öljyssä arganöljy tulee kuitenkin sentään kolmantena INCI-listassa parin silikonin jälkeen, joka on oikeastaan ihan hyvä verrattuna moniin muihin öljynä markkinoitaviin tuotteisiin. Kaivoin esille lähimmät hyllyistäni löytyvät: Richin arganhiusöljyssä arganöljy on neljäs, TRESemméllä Oil Elixirissä macadamiaöljy on neljäs, Goldwellin Elixirissä arganöljy on kuudes. Hiusöljyissä silikonit näyttelevät suurta roolia, eikä siinä ole sinänsä minun mielestäni hirveästi ongelmaa, kunhan sen tiedostaa. Itsehän hyvien kokemusteni takia tosiaan luotan niihin silikoneihin enemmän kuin öljyihin. Joka tapauksessa toivon, että ihmiset tiedostavat tuon. Sen mainitseminen esimerkiksi blogipostauksissa jää kuitenkin tietysti sen varaan, paljonko bloggaajaa kiinnostaa tuotteen todellinen sisältö.


Kesäisestä kuvastani huomaa, että Moroccanoililta saadut tuotteet ovat hieman odottaneet postausvuoroaan. Minulla on näihin kahtiajakoinen suhtautuminen. Tuotteet itsessään ovat hyviä, mutta en pidä Moroccanoilin tuotteiden tuoksusta erityisemmin. Öljyssä tuoksu on mielestäni makeampi ilman miehistä vivahdetta mutta kaikissa kokeilemissani sarjan muissa tuotteissa on jokin sellainen, joka tuoksuu minusta miehekkäältä. Tuntuu, että olen täysin yksin mielipiteeni kanssa. En ole vielä törmännyt kehenkään, jonka mielestä tuoksu olisi miehekäs. Tuoksu jakaa mielipiteitä, mutta näin voimakkaita miesviboja siitä ei saa kukaan muu kuin minä.


Kosteuttava ja korjaava shampoo on ollut käytössä sekä kiharan että suoristuksen pohjalla. Toimii minulla molemmissa. Sulfaatiton shampoo ei olekaan yleensä niin järeä pesemään, käytän aika usein sulfaatittomia juuri sen takia. Hiusvärikin säästyy. Shampoon otin testiin siksi, että se on turvallinen tuoksunkin puolesta - shampoon tuoksu ei jää hirvittävän voimakkaasti hiuksiin toisin kuin hiuksiin jätettävissä tuotteissa. Niistä testasin ensimmäisenä Hydrating Styling Creamiä, jossa tuoksu lopulta teki muuten hyvästä tuotteesta epämieluisan.


Korjaava hiusnaamio oli kiva myös, olisin toivonut tosin enemmän hiuksia jopa latistavaa ja raskaaksi tekevää vaikutusta. No, yleensä ihmiset eivät toivo sitä. Minä toivon. Hiusnaamio kyllä silotti ja tasoitti pörrötukkaani - jos se ei olisi sitä tehnyt, postaus olisi tullut ulos saman tien. Kampaamotuote ei vaan mielestäni saa flopata tuollaisessa. Ainakaan sen jälkeen, kun olen tottunut kerta toisensa jälkeen toteamaan useimmat testaamani kampaamotuotteet oikein hyviksi silottajiksi. Koska hiusnaamiokin pestään pois, tuoksu ei ole estänyt käyttöä. Hiusnaamio nojaa yllättävän vahvasti öljyihin, INCI:n alkupää: water, cetearyl alcohol, argania spinosa kernel oil (argan oil), canola oil, butyrospermum parkii (shea butter).

Kalliitahan nämä ovat, sitä ei käy kiistäminen. Moroccanoil on myös rajoittanut tuotteiden tilaamista maasta toiseen. Esimerkiksi lookfantastic.com tarjoaa monia tuotteita Suomea edullisemmilla hinnoilla, mutta Moroccanoilin kohdalla on maininta siitä, että tuotetta ei saa tilattua kaikkiin maihin. Tämä on toisaalta sekä tympeä juttu - totta kai haluan saada asioita halvalla - mutta toisaalta myös tykkään tukea kotimaisia maahantuojia ihan siksi, että tänne Venäjän kupeeseenkin saadaan tuotteita hypisteltäväksi hyllyihinkin. On se nyt aika oleellista päästä nuuhkimaan mielipiteitä jakavaa Moroccan-tuoksua livenä kuin tilata käytännössä sikaa säkissä.

Bloggaajan kannalta Moroccanoilissa on yksi haastavuus: tuotteiden värin toistuminen. Kuvani raiskaavat turkoosin ja samaa olen huomannut muissakin blogeissa.

Moroccanoilin näkyvyyden takana Suomessa suurta roolia on näytellyt PR-toimisto Success Story. Niinpä vuoden markkinointi -mainintani menee oikeastaan aika suurelta osin maahantuoja IdHAIR:in ohella Success Storylle. Bloggaajana tulee nähtyä aika paljon PR-touhua - ei tietenkään niin paljon kuin vaikka toimittajan roolissa, mutta todella paljon silti. Enemmän kuin olisin koskaan osannut kuvitella aloittaessani blogia aikana, jolloin kosmetiikkablogit eivät juuri tuotenäytteitäkään saaneet. Sen lisäksi, että Moroccanoilista on tehty menestystarina Suomessakin, kyseisen toimiston viestintä on virheetöntä suomenkieltä (minulle erittäin tärkeä asia!), lehdistötiedotteet suurten PR-talojen laatua ja bloggaajatapahtumat erinomaisen onnistuneita muidenkin brändien kohdalla.

Ja ennen kuin kukaan miettii, tämä postaus on kirjoitettu ihan puhtaasti sydämestä eikä edellämainittujen firmojen nuoleskeluna. Blogini pursuaa PR-tuotteita jo ilman mitään mainostoimistojen hehkutustakaan. Olen vain rehellisesti sitä mieltä, että Moroccanoil on markkinointinsa toimivuuden takia ollut yksi vuoden 2013 ilmiö, tykkäsin minä sitten tuoksusta tai en.


Postauksen Moroccanoil-tuotteet on saatu testiin blogin kautta Success Storylta.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Kuorinta parrattomalle naiselle


V 10 Plus on japanilaismerkki. Japanilaisilla on outoja juttuja, mutta myös paljon mielenkiintoista kaikessa eriskummallisuudessaan. Niinpä ei ole välttämättä lainkaan yllättävää, että japanilaiset saivat minut myös ajamaan partani.

V 10 Plus on enemmän tunnettu seerumeistaan, mutta niitä en ole kokeillut. Sen sijaan sain kauneusmessuilta testiin kuorinnan. Water Base Peeling on kuorinta, jossa ei ole rakeita ollenkaan. Onhan noita muitakin, BHA- ja AHA-kuorintoja esimerkiksi. Tämä kuitenkin on erilainen. Vesimäinen geeli muodostaa iholla jotain sellaista, joka tuntuu aivan samalta kuin kuoriutuva kuiva iho saunassa. Kaikki tietävät sen tunteen, mitä enemmän hieroo, sitä enemmän ihoa vain irtoaa. Minulla oli kunnianhimoinen yritys selvittää, tekeekö tuote tuon oikeasti vai muodostuuko itse tuotteesta sitä irronneen ihon kuolleen pintakerroksen mieleen tuovaa juttua. Kutsuttakoon tuota irtoavaa/muodostuvaa juttua rämmäleeksi, koska se kuvastaa sitä. Ainakin tuote näyttää tekevän sitä, mitä se lupaa, mutta toimiiko se oikeasti?

Tehoaineina mainitaan Acrylates/C10-30 Alkyl Acrylate Crosspolymer, Dicocodimonium Chloride ja Steartrimonium Bromide. Ensimmäinen on kalvonmuodostaja, emulsiota stabiloiva aine, viskositeetinsäätäjä - muovi. Seuraava on hiuksia hoitava aine, antistaattinen aine, emulgaattori, pinta-aktiivinen aine. Viimeinen taas on hiuksia hoitava aine, antistaattinen aine, säilöntäaine. No, ainakaan näitä aineita ei normaalisti käytetä kuorintaan, mitä nyt akrylaatteja rakeisessa muodossa, käsittääkseni. Päätin lopettaa INCI-listan tutkimisen tuloksettomana ja jättää kosmetiikan kemian sen hallitseville. Yksittäisten raaka-aineiden lisäksi pitäisi tutkia, mitä raaka-aineet tekevät yhdessä ja siihen minulla ei todellakaan ole valmiuksia. Tuotteen googlaaminenkaan ei tuottanut oikein selkeää tulosta.

Seuraava testi oli kokeilla kuorintaa monta kertaa putkeen. Kaiken logiikan mukaan kuollutta ihosolukkoa ei voi irrota loputtomasti, kuoriutuvan ihon määrän pitäisi vähentyä. Tässä kohtaa testiä jouduin ajamaan partani. No okei, ei se mikään parta ole, mutta näkymättömiä ihokarvoja leukaperissä. Niitä ei huomaa koskaan muuten paitsi peel off -naamioissa (auts) ja tämän kanssa. Ne pirskatin rämmäleet kun jäävät kiinni ihokarvoihin! Ajoin partani, jatkoin kuorimista. Neljännen kuorintakerran jälkeen rämmäleiden muodostaminen ei ollut vähentynyt. Sen sijaan ihoni alkoi olla jo niin kitkainen, että termi natisevan puhdas ei enää riittänyt kuvaamaan kitkan määrää. Ennemminkin kitka oli sitä luokkaa, että jos kasvojani käytettäisiin teiden pintamateriaalina asfaltin sijaan, talvi ei enää joka vuosi yllättäisi autoilijoita.

Lopputulos? En tiedä, irrottaako tämä kuollutta ihosolukkoa rämmäleiksi vai muodostaako kuorinta itse rämmäleitä. Joka tapauksessa ihosta tulee kyllä kitkaisen puhdas. Odotan innolla jonkun kosmetiikan kemian tuntevan vastausta siihen, mikä tämä tuote on!


Tuote on saatu testiin I love me -messujen bloggaajien arvonnan palkintokassista.

torstai 28. marraskuuta 2013

Kasa shampoita ja hoitoaineita

Tälläkin hetkellä testissä kylpyhuoneessa on useita hiustuotteita. Valikoin testattavakseni pääsääntöisesti silottavia tuotteita, minun hiuslaadullani on turha juurikaan muuta yrittää. Taas tähän alkuun lähtötiedoiksi, minulla on karkea ja luonnonkihara hiuslaatu, jolta kuitenkin toivoisin silkkistä sileyttä. Yksittäiset hiukset ovat paksuja, koko tukka ei. En kuitenkaan halua volyymiä - jos pitää valita, otan mieluummin littanan ja päätä pitkin menevän lopputuloksen kuin volyymiä. Kampaajat onnistuvat aina järkyttämään minua föönaamalla hiukseni taivaisiin. Ainoa kiva asia hiuslaadussani on se, että halutessani kiharat sun muut pysyvät helposti.


Percy & Reedin Splendidly Silky -sarjan Moisturising Shampoo ja Moisturising Conditioner pääsivät testiin matkakokoisena. Molemmat jees, mutta näissä ei ole mitään niin ihmeellistä, ettäkö välttämättä ostaisin täysikokoisia. Shampoossa on hieman häiritsevä voimakas tuoksu, minusta vähän miehekäs. Sopii sellaiselle, joka ei halua Tigin karkkituoksuja. Nuo pakkaukset, aivan ihania. Hoitoaine miedommalla tuoksulla selvittää tehokkaasti luonnonkiharaakin, selvitysvoiman ja täyteläisen koostumuksen huomaa jo suihkussa. Pelkkänään se ei kuitenkaan riitä minulle föönauksen kanssa, mutta harvoinpa mikään riittääkään. Jos haluan silkkisen sileää, lisään normaalin hoitoaineen lisäksi aina kuitenkin myös hiusnaamion, lämpösuoja-suoristussuihkeen ja kiiltotipat tai vastaavat.


Tigin SS-parivaljakko sopiikin sitten tuoksumaailmaani loistavasti. S-Factor Diamond Dreams -kaksikon shampoo on sulfaatiton mutta riittävän pesevä, hoitoaine silottava ja minulle täysin sopiva. Pakkauksista miinusta, Kierteiset pullot muovikuorella menevät vähän rumiksi ajan myötä. S-Factorilla on Tigin karkkituoksut mutta vähemmän räväkät pullot. Nämä on saatu blogin kautta testiin, ostopäätökseen tarvittaisiin minulla tämän hintaluokan tuotteessa vielä kiva pullokin. Kuvani näyttää nämä nyt jotenkin likaisen pinkkeinä, kirkkaampia ne oikeasti ovat. Diamond Dreams on S-Factorin kiiltoa tuova sarja, toimivat passelisti minun käyttötarkoituksiini silottamaan ja taltuttamaan luonnonkiharaa. Kiillon saa helpoiten kyllä hiuksiin jätettävästä kiiltotuotteesta, mutta nämä (kuten kiiltoa antamaan tarkoitetut yleensäkin) ovat minulle omiaan yhtä lailla kuin kosteuttavien sarjojen tuotteet. Timantit, kashmir ja helmet myyntilauseena, takapuolella mainitaan vielä shampanja - mielikuvamarkkinointia ja vahvasti. Minulle nuo mainostussanat kertoivat, että nämä ovat minua varten, vaikka minulle sinänsä onkin ihan se ja sama, onko shampoossa ja hoitoaineessa jotain erikoisia ainesosia vai ei. Uskon, että minun tavoittelemaani lopputulokseen vaikuttavat enemmän vaikkapa sulfaatittomuus (= ei niin voimakkaan pesevä) ja hoitoaineen INCI:n alkupään dimethicone kuin sinänsä hienolta kuulostavat ainesosat pearl extract, diamond powder, wine extract ja hydrolyzed wool. Pakko ne oli silti sieltä ainesosaluettelosta etsiä.


S-Factorilta "Serious" Conditioner on aika puhdasta rakkautta. Tuoksumaailma jatkuu samana, karkkia, purkkaa, hedelmiä, yksisarvisia, poneja ja kaikkea muuta kivaa. Jos nyan cat tuoksuisi jollekin, sekin tuoksuisi tälle. Olen käyttänyt "Vakavaa" hoitoainetta tehohoidon tapaan normaalin hoitoaineen jälkeen, sillä tässä on todella paksu, täyteläinen koostumus. Vaikutusaika on 3-5 minuuttia. Hyvin harvoin käy niin, että pienennän hiuksiini kuluttamaani määrää normaalista vähän säästelevämpään, mutta tämän kanssa niin olen tehnyt. Ensinnäkään tätä ei todellakaan tarvitse niin suurta kourallista kuin yritin alkuun käyttää ja toisekseen pelkään tämän loppumista. Myös tämä Tigi on tullut blogin kautta, mutta olen uhkaavan rakastunut tähän ja saatan joutua ostamaan tätä vielä lisää.


Rich Pure Luxury Argan Colour Protect Shampoo oli pettymys. Se ei jostain syystä pidä hiuksiani puhtaina kuin juuri vuorokauden, enkä halua pestä kuivia hiuksiani joka päivä. Sopii varmaan paremmin päivittäin pesevälle. Muutoin kiva, mutta tuon heikon pesutehonsa takia lähti eteenpäin. Hiuksista tulee kyllä ihan puhtaan näköiset, mutta ne eivät pysy sellaisina. Blogin kautta saatu tämäkin.


Fudgen Smooth Shot Shampoo on täysin passeli, mutta en keksi tästä mitään erikoisempaa sanottavaa. Mä olen tällaisten tuotteiden kohdalla helppo varma, silottavassa tuotteessa pitää olla jotain vikaa kuten Richin shampoossa ennen kuin minä en siitä tykkäisi. En halua shampooltani erityistä pesevyyttä, syväpesevät ja volyymituotteet jätän mieluummin hyllyyn. Valitsenkin blogiin yleensä mieluummin tällaisia testiin, mutta valitettavasti lähes varmasti kivoista ei välttämättä tule paria riviä enempää sanottavaa. Tykkäät, jos tarpeesi ja toiveesi ovat samoja kuin minulla. Smooth Shotissa on sulfaatteja, pesee ihan perinteiseen tapaan muttei tietenkään miksikään narskuvan puhtaaksi. On tässä jotain erikoista sentään! Toffeinen tuoksu! Hedelmäpurkkamylittlepony-Tigit nappaavat kyllä itselleni enemmän, mutta fudgen ystäville vaihtoehto tästä.


Muut tuotteet saatu blogin kautta, Percy & Reedit ostettu itse.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Vuoden 2013 parhaat: vuoden tuoksu

Vuosi ei ole vielä loppu, mutta tämän tuotteen voi helposti jo nimetä minulle vuoden 2013 tuoksuksi. Se ansaitsee siksi jo toisen postauksen kohtuullisen lyhyen ajan sisään.


Philosophyn Pure Grace ei ole tämän vuoden uutuus, mutta minulle se on uusi. Samoin sen saatavuus on vuodelle 2013 uutta: viime vuodenvaihteessa Philosophya alettiin myydä Viking Linen laivoilla. Odottelen vaan merkin rantautumista ihan maihinkin!


Nuuskin Pure Gracea ensin laivalla ja pyysin kaveria sen jälkeen tuomaan 15 ml:n pullon sitä USA:sta. Noin pieniä kokoja kun ei laivalta saa enkä oikeasti ajatellut tarvitsevani 60 ml:n tuoksua. Pullo alkoi huventua uhkaavasti, joten hankin ison koon laivalta jo valmiiksi varastoon.

Laventeli, myski, jasmiini, lumme ja bergamotti luovat yhdistelmän, joka tuoksuu yksinkertaisen puhtaalta. En enää pysty elämään ilman tätä. Minulla on myös neljä samasta maailmasta olevaa Cleanin tuoksua, mutta tämä jyräsi niiden yli. Clean Ultimate, jota minulle ei ole, tuoksuu kuulemma Cleanin tuoksuista tältä eniten. Tässä on jotain niin viatonta, että se luo ihan varmasti jonkun valkoisen auran heijastamaan puhtautta, vaikka ajattelisit mitä. Se ei ole tuoksu baariin, enemmänkin päivätuoksu. Saippuainen ja pehmeä, turvallinen.

Kesto ei mielestäni ole älyttömän hyvä, mutta kaipa se oikeastaan edt:lle ihan riittävä on. Joka tapauksessa tämä on sen verran vieno, että sitä uskaltaa suihkia myöhemmin lisääkin.

Tykkään tuosta pullostakin! Se sopii sekä Philosophyn että itse tuoksun imagoon. Pakkauksissa on kirjoitettuna tuotteen filosofia, tässä se on ihan suora tuoksukuvaus:

philosophy: pure grace is the clean smell of soap and water; the memory of fresh air woven into a set of crisp, white cotton sheets; a cold, deep breath on a snowy winter night; the best summer morning you have ever known; the one white t-shirt that feels better than all the rest.

Jos käyttötahtini jatkuu tällaisena, mulla saattaa kohta olla signature scent. En ole pitkään aikaan rakastunut tuoksuun näin paljon. Saisipa laivalta (tai maista) tästä vielä suihkugeeliversiotakin...

lauantai 23. marraskuuta 2013

Candy Shop ja stressikäsirasva

Kävin keskiviikkona Candy Shopin pikkujouluissa. Candy Shopin liike sijaitsee omalla kotikadullani Lönnrotinkadulla, tarkemmin sanottuna Lönnrotinkatu 9:ssä. Liike on pieni mutta kiva, sen ideana on maahantuoda tuotteita, joita ei muutoin täältä oikein saa. Liikkeen lisäksi nettikauppa palvelee.

Minulla ei tietenkään ollut mukana kuin kännykkäkamera, joten luokattoman huonojen kuvieni sijaan päätin ohjata teidät vaikkapa Kissaämmän postaukseen tilaisuudesta. Kissaämmän postauksesta näkee mm. Heidin itse tekemät joulupiparin makuiset cupcaket kaneli-tuorejuustokuorrutuksella. Piparikuppikakut ovat tämän joulun ehdoton trendi, voittaa jopa hakaristitortut. Minulla on ollut ilo tänä talvena syksynä syödä sellaisia jo kahdesti, opinpa jopa muffinin ja cupcaken eron! Minulle ne ovat kaikki muffineita, mutta cupcakessa on kuulemma höhhöä päällä. Sorry, kutsuin niitä muffineiksi edellisen kerran. Mä haluan lisää tuollaisia. Opettelen kohta leipomaan, jos ei näitä tule yleiseen jakeluun!


Percy & Reed on kahden hiustaiteilijan Paul Percivalin ja Adam Reedin perustama brändi, jonka pakkaukset vetoavat minuun ihan kympillä. Tästä niiden pakkauksia on turha tihrustaa, mutta ostin tuossa jokin aika sitten minikokoisia tuotteita näistä testiin, joten tulossa blogiin on.


Pain ihonhoitotuotteet ovat toistaiseksi itselleni vain nimeltä tuttuja, brittiläisiä luomutuotteita. Niitä onkin näkynyt lehdissä, Chamomile & Rosehip -kosteusvoide voitti Trendin palkinnon tänä vuonna.


Rococon kynsilakkoja liike myy myös. Saimme tällaiset myös lahjakassista mukaamme. Jokainen lakka tulee tukevassa pahvirasiassa, hintaa perussävyillä on 16 euroa. Itselleni merkki on jäänyt mieleen pahvirasiansa takia, on niin meikäläisen näköinen ettei tosikaan.


Saimme valita useammasta sävystä. Otin tavoistani poiketen vähän vieraamman värin, pronssisen Nissi-sävyn. Tai no, miten niin tavoistani poiketen, tätä kirjoittaessanikin minulla on minulle "vieras" lämmin kullansekainen sävy kynsillä... Rococolla kynsilakkoja on eri koostumuksissa, koostumus lukee aina nimen perässä.


Myös Burt's Bees kuuluu Candy Shopin maahantuomiin merkkeihin. Shoppailin itselleni täysikokoisen purkin Hand Salvea.


Testailin tätä aiemmin pienikokoisen purkin saatuani sellaisen Livboxissa. Ristin tämän stressikäsirasvaksi, sillä tässä oli jotenkin terapeuttinen vaikutus. Hieroin voidetta iltaisin viimeisenä sänkyyn mennessä kynsinauhoihin antaumuksella, pieni purkki loppui yllättävän nopeasti jopa tällaisella laiskalla rasvaajalla. 85 grammaa kestänee useamman tovin.


Hand Salven koostumus on vähän huulirasvatyyppinen, lohkeileva ennemmin kuin perinteinen voide. Se sulaa iholle, vaikka onkin purkissa kiinteämpää. Minulle voide on todella öljyinen, eli juurikin sinne kynsinauhoille mielestäni sopiva. Nyt kun tätä on isompi purkki, raaskin käyttää myös jalkoihin, joihin tämä sopii myös. Hintaa purkilla on 11,90 euroa. Tuote on 100 % kasviperäinen, tosin osa siitä on mehiläisen kautta tuotettu.

Öljyjä on paljon. INCI näyttää tältä:

prunus amygdalus dulcis (sweet almond) oil, olea europaea (olive) fruit oil, cera alba (beeswax, cire d'abeille), helianthus annuus (sunflower) seed oil, lavendula hybrida (lavandin) oil, rosmarinus officinalis (rosemary) leaf oil, eucalyptus globulus oil, lavandula angustifolia (lavender) flower oil, tocopherol, rosmarinus officinalis (rosemary) leaf extract, glycine soja (soybean) oil, canola oil (huile de culza), linalool, limonene

Tuoksu on voimakas ja sitruunainen, mutta tuolta paistaa läpi myös jokin, joka on varmastikin rosmariini. Livboxin kommenteissa osa sanoi, ettei tätä tykkää tuoksun takia käyttää, mutta osa taas tykkäsi. Kuulun niihin jälkimmäisiin.


Kynsilakka saatu blogiin Candy Shopista, käsivoide ostettu itse.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Big Sexy Hair Volumizing Treatment


Sexy Hairin tuotteet ovat mielenkiintoisia. Ensimmäinen testaamani tosin ei ollut minun juttuni. Sain tämän Big Sexy Hair Volumizing Treatmentin PR-tapahtumasta keväällä. Mä yritin hirveästi ystävystyä tämän tuotteen kanssa. Olen käyttänyt siitä nyt ehkä jonkun kolme neljäsosaa, mutta meillä on ongelma. Hiukseni eivät kuivu.


Volyymituotteethan eivät ole ystäviäni yleensä muutenkaan, mutta tämän kanssa kokeilin kaveruutta lettikiharan pohjalla. Sinne en tarvitse samanlaista suoristusta, siloitusta ja hoitavuutta. Jos pesen hiukset normaaliin aikaan (klo 21-23 illalla), letitän ne ja avaan aamulla, hiukseni ovat yleensä kuivat aamuun mennessä. Vähintäänkin ne ovat kuivat, jos niitä ei ihan likomärkänä letitä. Tai vähintäänkin ne nyt ovat kuivat edes puoleen päivään mennessä. Tämä hoitoaine tekee kuitenkin jotain todella outoa. Hiukset letillä eivät kuivu. Eivät, vaikka pyyhekuivaisin huolellisemmin ja odottaisin kauemmin ennen letittämistä. Avatessa hiukset letiltä ne ovat yhä märät. Periaatteessa on hauskaa, että kiharoista tulee tiukemmat, mutta ihan oikeasti, ne jäävät niin märiksi, että se näkyy.

Siispä tälle tuotteelle minä en omissa, luonnonkarheissa hiuksissani keksinyt käyttöä. Ei ole tilannetta, jolloin haluaisin hiuksiini volyymiä, mutta lettikiharan pohjalla siitä ei ole välttämättä haittaakaan. Kuitenkin lettikiharan pitää olla minulle helppo ja nopea vaihtoehto, en missään nimessä halua mitään föönausoperaatiota sinne alle.

Höh. Tiedän, että käyttökohteeni tälle ei ollut aivan sitä, mitä tällä haetaan. Siispä tämä on varmasti tuote, mikä oli vain minulle väärä, kun taas joku muu voi tykätä tästä oikeassa tarkoituksessaan.

Jotain hyvää sentään. Kuvittelin, että volumizing-hoitoaineen idea on olla mahdollisimman vähän hoitava. Pelkäsin, että hiukseni tuntuvat lähinnä takkukasalta yrittäessäni kammata niitä tämän jälkeen ilman muita silottavia tuotteita. Niin ei kuitenkaan tapahtunut, tällä on myös selkeä hiuksia selvittävä ominaisuus.

Noh, katsellaan, mitä tykkään Sexy Hairin muista tuotteista. Big Sexy Hair menee varmaan paremmin ihmiselle, joka haluaa big sexy hairia, minulle sopii paremmin joku toinen alakategoria.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Dermosilin marjaterapiaa ja jalkaterapiaa

Työpaikallani tehtiin taas tilausta Dermosilille. Aiemmin olen testannut Primo-sarjan Body Sugar Scrub Vanillan (ei mieleeni), Foot Therapy -sarjan Foot Cream Shean (tykkäsin, ostin lisääkin), jalkadeon (perusjees) ja käsisaippuan, jossa oli kiva pullo mutta loppujen lopuksi pullo ei ollut hirveän kätevä.


Nyt testasin Berry Therapy -sarjan mustaherukkasuihkugeelin ja lisää Foot Therapya. Suihkugeelissä oli upea pullo ja kiva väri. Mustaherukan tuoksu kuulosti houkuttelevalta. Valitettavasti en tykännyt tuoksusta, tässä oli jotain, joka tuo mieleeni lähinnä uimahallin suihkuhuoneen. Pisteet ulkonäöstä, mutta tuoksun takia tämä tuskin on seuraava loppuunkuluttamani pullo. 4,90 euroa / 300 ml. Tämä oli kyllä pettymys, sillä on ikävää tilata etämyyntinä jotain, jonka tuoksusta ei sitten tykkääkään. En ymmärrä, miten mustaherukasta on saatu noin uimahalli. Olen kyllä kuullut tämän tuoksusta positiivisiakin arvioita, muun muassa työkaverilta.


Foot Therapy -sarjan jalkakuorinta lähti mukaan siksi, että tällä hetkellä minulla ei ollut yhtään jalkakuorintaa. Tykkään mekaanisessa kuorinnassa eniten raspista ja palamallisista kuorintasaippuoista takatassujen kanssa, koska nämä ovat vähän järeän tuntuisia käsille raivoisasti hieroessa. Tiesin kuitenkin tämän jo ostaessani ja halusin vaihteeksi jotain muuta, joten tuote ei tuosta saa miinusta. Tämä on tuntumaltaan juuri sitä, mitä odotinkin. Passeli perinteisten jalkakuorintojen ystäville. Pakkaus taas ei ole kovin houkutteleva ruskean värinsä takia, mutta tuoksu on kivan sitruksinen. 7,90 euroa / 100 ml. Perustuote edullisella perushinnalla, juuri sitä, mitä Dermosil minusta on. Voisi tuosta nyt euron tai pari tiputtaa poiskin jotta siitä saisi oikeasti edullisen, mutta ei tuo missään nimessä paha hinta ole.

Tällaisia testailuja tällä kertaa. Alle saa kertoa omia suosikkejaan perusteluineen, hitaasti mutta varmasti kahlaan läpi myös Dermosilin valikoimaa. :)

tiistai 19. marraskuuta 2013

"Mielipiteet ovat omiani."

Kuluttaja-asiamies linjasi piilomainontaa blogeissa eilen. Tiedote tässä ja itse ohje tässä. Minuahan ohje ei sido, kun en blogillani rahaa tee eikä minua voida katsoa ammattimaisesti bloggaamista harjoittavaksi, mutta totta kai tutustuin siihen mielenkiinnosta. Ja myös siksi, että minua on jo muutaman vuoden risonut se, että blogeissa väitettiin bloggaajien rikkovan lakia piilomainostaessaan - kukaan ei kuitenkaan kertonut koskaan, mitä lakia ja millä perusteella, jos kyseessä on harrastelijabloggaaja ilman ansiotarkoitusta. Ohjeestakin käy nyt hyvin suoraan ilmi kuluttajansuojalain tulkinta, että lakia rikkoo elinkeinonharjoittaja (tai ammattimainen bloggaaja), jos se ei huolehdi siitä, että markkinointi blogissa on tunnistettavaa.

Pilkunviilausta sinänsä, sillä sanoi laki mitä sanoi, tämän hetkisessä bloggaajakulttuurissa piilomainonta on niin torjuttavaa, että ihan jo moraalisesta velvollisuudestaan lukijaa kohtaan bloggaajan tulisi minusta tehdä selväksi blogissaan, milloin tuotteet on saatu PR-tarkoituksissa.

Kosmetiikkabloggaajien keskuudessa tuo bloggaajamoraali markkinoinnissa on mielestäni aika korkealla tasolla - on ollut jo ennen tätä linjausta ja tulee olemaan senkin jälkeen, riippumatta siitä, sitooko kuluttajansuojalaki juuri kyseistä bloggaajaa. Maailma ei mullistu tämän ohjeen myötä suuntaan eikä toiseen kosmetiikkamaailmassa, uskoisin. Olisin kyllä ihan mielissäni siitä, että törmäisin mainostajilta saamissani sähköposteissa säännönmukaisesti jonkinlaiseen lyhyeen mainintaan siitä, että mainonnan tulee olla tunnistettavaa blogeissa.

Kuitenkin, muutamaan asiaan haluan sanoa jotain. Tai pikemminkin haluaisin lukijoiden mielipiteen! Itse kun tulee luettua blogeja vähän eri silmin.

Nimittäin tuo lause. "Mielipiteet ovat omiani." Minun mielestäni se lause on lähtökohtaisesti yhtä tyhjän kanssa ja jopa sellainen, että minulle tulee hieman aliarvostettu olo lukijana. Sen lisäksi se mielestäni halventaa kanssabloggaajia. Tämä on ollut minun fiilikseni kyseisestä lauseesta, mutta kun sitä nyt kuluttaja-asiamieskin katsoo blogeihin käyttöön tarvittavan, ajattelin asiaa uudestaan. Minun kokoisellani blogilla ei ole sellaisia yhteistyösopimuksia, joissa mainostaja haluaisi vaikuttaa postauksen sisältöön. On lähtökohtainen olettama, että mielipiteet ovat omia, ja oletan näin olevan myös muiden blogien kohdalla. Lisäsin sen kuitenkin tuonne sivupalkkiini, koska ilmeisesti se ei ole kaikkien mielestä näin. Lisäksi tajusin, että lukijalla ei välttämättä ole käsitystä siitä, minkälaisia yhteistyösopimukset / tuotelahjukset ovat minkäkin kokoisissa blogeissa - eikä ole muuten minullakaan tietoa siitä, minkälaisia sopimukset ovat suurissa, portaaleihin kuuluvissa blogeissa markkinoinnissa, jossa pyörii ihan oikeasti rahakin. Minulle on tullut blogihistoriani aikana tasan yksi viesti, jossa toivottiin tuotteista mielellään positiivista arviota. Kieltäydyin. Muutoin postausteni tuotearvioiden sisältöön ei ole yritetty päästä käsiksi. Maailmalta kuitenkin kuulee juttua, että isommissa mainoskampanjoissa suuremmissa blogeissa sisältöön vaikutetaan aika paljonkin, vaikkei suoraan mielipiteitä laitettaisi bloggaajan suuhun. Enhän minä voi noista tarkemmin tietää, koska sopimukset ovat salaisia.

Kuluttaja-asiamiehen ehdottama "Tuote on arvioitu yhteistyössä yrityksen x kanssa" ei tule tässä blogissa käyttöön. En tule ottamaan vastaan yhteistyötarjouksia, joissa tuotearvion tekee osittain joku markkinoiva yritys. Siinä menisi koko blogiltani pohja.

Mitä mieltä lukijani ovat tuon mielipiteiden aitoutta koskevan lauseen tarpeellisuudesta? Siellä se nyt on, mutta onko se jopa enemmänkin ärsyttävä kuin informatiivinen?

lauantai 16. marraskuuta 2013

Zoya Zenith-kokoelma: Dream

Holy shit. Must have -lakka Dream on vihdoin minun! Näin tästä kuvia jenkkiläisissä blogeissa jo ennen kuin Zoya toimitti meille Suomeen maahantuojalle talvikokoelman. Zenith-kokoelma saapui vihdoin tällä viikolla Suomeen NailCitylle ja noin tunnin sisällä minulle lähetetystä sähköpostista näpyttelin jo innokkaasti viestiä takaisin, jotta pääsisin itsekin esittelemään tämän. Seuraavana päivänä lakka oli ovella postisedän tai -tädin mukana, mutta minä olin töissä. Onneksi lähipostini on Jätkäsaaren Verkkokaupan 24h-posti, joten samana iltana vielä sain haettua sieltä valitut palat Zenith-kokoelmasta. Nykyaika, älypuhelimet sähköposteineen ja Verkkokaupan 24h-posti, pakko vaan rakastaa. Dream pääsi kynsille tietysti saman tien.


Työpaikan väki on jo täysin tottunut tähän. Syys- ja talviaika ja hologrammilakat ovat haastava yhdistelmä, joten auringon pilkistäessä edes vähän ryntään pihalle pokkarin kanssa. "Apua, kiire, nyt on mentävä! Äkkiä ulos, tuun ihan just!" Työkaveri tiesi tarkalleen, mistä on kyse - aurinko on esillä, Sonia ottaa kynsikuvia. Ei sitä aurinkoa näkynyt pilvien takaa kuin hetken, mutta jotta lakka näyttäisi edes puoliksi niin upealta kuin livenä, aurinko on välttämätön.


Dream on ehdoton kokoelman helmi. Se jatkaa samaa linjaa viime talven Ornate-kokoelman Auroran, Blazen ja Stormin kanssa. Sininen scattered holographic -lakka, tai hologlitter, miten kukin haluaa tätä kuvailla. Koostumusnimistä viis, tämä on yksinkertaisen upea ja uniikki kokoelmassani. Lähimmäksi kokoelmassani menee Hits Speciallitàn sävy Apolo Holográfico, joka on kuitenkin lineaarinen hologrammi eli aivan täysin erilainen.

Kahdella kerroksella tuli peittävää jälkeä. Kestosta en osaa sanoa, sillä rakennekynsissäni pysyvät kaikki lakat ikuisuuden, mutta yleisesti Zoyan laadusta on kyllä tykätty luonnonkyntistenkin keskuudessa.


Maahantuojan sivuilta löytyvät Suomen jälleenmyyntipaikat. Suoraan maahantuojaltakin ostaminen onnistuu laittamalla mailia osoitteeseen info@nailcity.fi, lakkojen kappalehinta on 15,50 euroa. Laajat valikoimat niin vanhaa kuin tuoreempaakin Zoyaa löytyy livenä hypisteltäväksi Pretty Nailsiltä Espoosta ja ainakin Helsingin Ruoholahteen Calytte-kauneushoitolaan tulevat myös aina kaikki uusimmat kokoelmat heti Suomeen saavuttuaan.


Kynsilakka saatu testiin blogin kautta.

torstai 14. marraskuuta 2013

Tehokas perjantai Talvipuutarhassa ja Kauneuslinnassa

Viime perjantai oli täynnä menoa aamusta iltaan, sekä kosmetiikkaa että muutakin. Aamupäivällä livistin työpaikan koulutuksen ruokatauolla tutkimaan Talvipuutarhaa myös linssin läpi.


Villa Jyränkö, entinen puutarhurin asunto, koulutuspaikkamme





Ilma-akrobatiaesitys


Koulutuksesta suuntasin Kauniaisiin Aila Airon Kauneuslinnaan bloggaajapikkujouluihin. Kauneuslinnassa olin käynyt kerran aiemminkin. Tällä kertaa meitä oli 20 bloggaajaa tutustumassa tuotteisiin ja Aila Airon perheyrityksen historiaan.

Pikkujoulukauteni ensimmäiset glögit


Kattokruunussa paloivat aidot kynttilät


Aiemmin yksityisenä kotina toimineessa talossa on nykyään Aila Airon Kauneuspalveluiden päätoimipaikan, toimiston ja tukkumyymälän lisäksi hoitola.





Päämerkkeihin kuuluvat saksalaiset ihonhoitosarjat Dr. R.A. Eckstein, Dermaviduals, Phyris sekä meikkipuolelta Artdeco.




Artdecon talvikokoelma, yhteistyössä muotitalo Talbot Runhof

Artdecon kulmakivenä ovat itse kasattavat magneettipaletit, joihin voi valita luomivärejä, poskipunia ja kulmavärejä. Päädyin ostamaan itselleni luomiväripaletin tuhrittuani ensin perinteisesti käteni eri väreillä.



Niin, se paletti. Ihan oikeastihan en tarvitse yhtään mitään, mutta toisaalta taas osaan keksiä kaikenlaisia hienoja (teko)syitä kosmetiikan ostamiselle, kuten esimerkiksi kosmetiikkabloggaajan velvollisuus ja sijoittaminen blogiin. Rasia oli vastustamaton, se oli pakko saada:


Itse rasia maksoi vajaan kympin. Näitä saa vielä toistaiseksi. Sisälle valitsin kolme luomiväriä, joilla on yksi yhdistävä tekijä, vaikka kanssabloggaajat epäharmonisuutta kritisoivatkin: ne ovat kaikki mukavuusalueeltani. Turkoosi-sininen-mikälie, violetti ja oliivi-khaki-mikälie-vihreä. Silmämeikkini turvavärejä kaikki.


Turkoosi näyttää kuvassa sinisemmältä, se on vähän vihertävämpi luonnossa. Paletin alaosassa on luomiväriapplikaattorille tilaa, mutta koska sellaisella lyhyellä ei tee juuri mitään, kolo on fiksumpi täyttää kahtia leikatuilla vanupuikoilla. Mustilla vanupuikoilla, koska totta kai kaikilla on mustia vanupuikkoja. Itse luomivärejä Artdecolla on eri laatuisia, pigmenttisempiä ja vähäpigmenttisempiä, eri koostumuksissa. Näistä tuo keskimmäinen on kimalteinen hieman suuremmilla glitterpartikkeleilla, vihreä ja turkoosi helmiäisempiä. Totta kai keskimmäistä ehdin jo käyttää ennen kuvaamista, mutta ei voi mitään. :)


Yhden tuotteen saimme valita ilmaiseksi, minä valitsin lasisen jalkaraspin. Tykkään tällaisista pienistä arjen luksusiloista. 20 euron jalkaraspi tekee muutoin jotenkin ei-niin-hohdokkaasta jalkahoitohetkestä vähän vähemmän tympeää.


Jalkaraspin toinen puoli on karheampi, toinen sileämpi. Lasin saa helposti puhdistettua vedellä, ainakin itse joudun tekemään sitä raspauksen aikanakin. Tämä ei ole yhtä röpelöisen karhea kuin perinteinen raspi, tuntuu vähemmän raapivalta mutta kuorii kuivaa ihoa pois silti tehokkaasti. Tämä on oikein kiva, toivottavasti en tiputa sitä!

Eihän päivä ollut pulkassa vielä Kauneuslinnankaan jälkeen. Jatkoimme vielä Virven, Shinyn, Sininin ja Heidin kanssa sushille (paitsi että en syö kalaa, join protestina viiniä) ja siitä vielä Heidin kanssa tuttuun ja turvalliseen dekadenttiin atmosfääriin PRKL Clubille (kas, sieltäkin sai viiniä).


Vessapose. Ainoa tapa, jolla suostun ottamaan itsestäni kuvia, kamera peittämässä kriittisimmät paikat. Kotoisaa: mulla on samanlainen peili ja Type O Negativen World Coming Down on olennainen osa musiikkimakuni evoluutiota 13-vuotiaana.

Olen ikäkriiseillyt hitaan opiskelutahtini takia, mutta ei kai tässä ikäloppuja vielä olla, jos aamukahdeksasta keskelle yötä jaksaa juosta paikasta toiseen ja vielä nauttii siitä suunnattomasti. Viikot ovat täynnä ohjelmaa ja hyvä niin. Lauantaina suoritin Urho Kekkosen kadun Akatemiassa opintoja (=opiskelijabileet), sunnuntaina kävin Tallinnassa geokätköilemässä, tällä viikolla ohjelmassa on ollut jo Vidal Sassoon -promotilaisuus ja lauantaina juoksen Hämäläis-Osakunnan 360-vuotisjuhlien cocktailtilaisuudesta vielä Indiedaysin Inspiration-gaalaan. Mä olen aika tyytyväinen elämääni kaikin puolin juuri nyt, kaiken lisäksi ensi vuodesta tulee vielä parempi. Ja sitä seuraavasta vielä vaan parempi. Kaiken tämän paikasta toiseen juoksemisen ohella olen saavuttanut jonkinlaisen inner peacen ja sisäisen zenin, josta lisää joku toinen kerta, kun on sen aika.