lauantai 31. toukokuuta 2014

Crabtree & Evelyn: Rosewater-matkapakkaus


Minua on hyvin vaikea saada ostamaan kosteusvoidetta, mutta kun iski pakkomielle hankkia Kreikkaan matkalle mukaan Crabtree & Evelynin matkakokoinen suihkugeeli, ostin sen sitten setissä kun yksittäiset minikoot olivat loppuneet. Ja huh, miten nätti setti se olikaan! Netistä tilatessani näin selkeän kuvan ainoastaan itse tuotteista, lämmitti mieltä saada ne näin kivassa, jykevässä pakkauksessa. Ei mitään diipadaapapahvia, vaan kunnollinen, nätti ja kestävä pakkaus. Erityisesti lämmitti siksi, että merkki ei ole maailman edullisin.


Varsinaisesti halusin siis tuon suihkugeelin. Minulla on aikaisemmin jo yksi täysikokoinen Crabtree & Evelynin suihkugeeli, Lily. Rosewater kuulosti hyvältä, näytti hyvältä ja oli sitä. Tuoksu on ruusuinen (ylläri!) ja enemmänkin sensuelli kuin karkkipurkkakukkayksisarvinen, mutta sopii juuri erittäin hyvin virkistämään muuten niin karkkipurkkayksisarvistäytteistä tuoksumaailmaani.

Tähän väliin täytyy todeta, että sensuelli on sana, jota käytän blogin ulkopuolella monesti korvaamaan seksiin päin vivahtavaa, mutta silti muka ei-rietasta asiaa. Vähän niin kuin se, että juon viiniä aamuviideltä blogatessani ei ole rappiota, vaan dekadenssiä. Kuulostaa paremmalta. Mutta joo, tämän tuotteen yhteydessä tarkoitan nyt sensuellilla ehkä enemmän sitä, mitä se yleiskielessä tarkoittaa, minun käsitteenvääristelyni sikseen.

Vartalovoiteen kanssa minulle kävi Hennat. Olen huono käyttämään mitään vartalovoiteita, mutta pakkaus ja tuoksu sai innostumaan. Lisäksi motivaattorina on toiminut se, että olen käsittänyt hyvän lomarusketuksen vaativan alleen mielellään hoidetun, kuoritun ja kosteutetun ihon. Noh, yötyössä on puolensa, olen onnistunut jo ennen Kreikkaa hankkimaan itselleni rusketusrajat ja vaihtamaan meikkivoidesävyä asteella. Kreikkaan mukaan lähtee näistä silti vain suihkugeeli, vartalovoide jää kotiin. Minikokoisena saan tämän vartalovoiteen kulumaan loppuunkin ja varmasti ennätysajassa, sillä käyttötahti jo nyt on ollut kova.

Näin paljon vaikuttaa pakkaus ja tuoksu minuun. Crabtree & Evelynin tuotteita on ostettava jatkossa lisää, katsokaa nyt noita pakkauksia!

Suomessa merkkiä myy Kicks, joskin vain rajallisesti. Esimerkiksi tätä matkasettiä en ole nähnyt myytävän Kickseissä. Hintaa oli netissä 10,40 euroa, tosin minulla oli kyllä alekoodikin.

Enää pari päivää lomaan!

perjantai 30. toukokuuta 2014

Philosophy-arvontaa Facebookissa

Philosophyn lanseeraus Suomessa on ollut minulle yksi viime vuoden parhaimpia asioita Suomen kosmetiikan maahantuonnin saralla. Tai no, oikeastaan en keksi parempaa. On se vaan niin paljon helpompaa ostaa Suomesta tuotteita kuin sumplia itsellensä laivareissu Viking Linelle - tai kuten sitä aikaisemmin oli tilanne, hankkia tuotteita vielä kauempaa.

Merkin suomalaiset Facebook-sivut on nyt avattu, osoitteessa https://www.facebook.com/philosophyfinland. Tykkääjien kesken arvotaan 100 euron tuotepaketti 16.6.2014, joten sinne suunta siis.

Ja jos arpaonni ei osu kohdalle, tutustu kuitenkin ainakin seuraaviin:


The Microdelivery Exfoliating Facial Wash - Holy Grail -tuotteeni jo ennen kuin näitä sai Suomesta.
Pure Grace -tuoksu - Cleanimpi kuin useimmat Cleanin tuoksut. Tältä tuoksuva ei vaan voi olla paha ihminen. Synninpäästö yhdellä suihkauksella, pahemmatkin synnit kaikkoavat kahdella.


Total Matteness -naamio/kasvojenpuhdistustuote. Savi toimii, 2-in-1-savi toimii tuplasti.


Purity Made Simple -puhdistusöljy. Kaksoispuhdistus kunniaan: ensin meikit hiiteen tällä, sekaiholla vielä toinen, tavallinen puhdistustuote päälle.


Suihkugeelit: omat suosikkini Senorita Margarita ja Melon Daiquiri eli ne drinkkiversiot.


Postauksessa mainituista tuotteista Senorita Margarita ja Melon Daiquiri -suihkugeelit, kuorinta ja tuoksu ostettu itse. Raspberry Sorbet -suihkugeeli, Purity Made Simple -öljy ja Total Matteness -naamioputsari saatu blogin kautta testiin. Tämän kirjoittamisesta saan testiin myös jotain.

torstai 29. toukokuuta 2014

Marc Jacobs Daisy Delight


Marc Jacobsin Daisy-tuoksun tämän kesän kausiversio Daisy Delight on kevyempi versio alkuperäisestä Daisy-tuoksusta. Kukkaistuoksut ilman voimakasta hedelmävivahdetta ovat joskus minulle liian vahvoja, liian aikuista naista, mutta tämän pyysin tuoksukuvauksen perusteella testiin.


Alkutuoksussa on omena, kvitteninkukka ja freesia, sydäntuoksussa kurjenmiekka, gardenia ja pioni ja jälkituoksussa myski, seetripuu ja santelipuu. En ole vieläkään hortonomi, vai mitä ne kukkaihmiset ovatkaan, joten eri kukkien aistiminen on minulla aika heikkoa vähänkään vieraampien kukkien kohdalla. Myöskään en ole mikään spesialisti havaitsemaan tuoksusta kaikkia sen nuotteja. Siksi tyydynkin kuvailemaan tuoksua yleisesti - minusta se kokonaisfiilis tuoksussa on kuitenkin monelle niin paljon tärkeämpi kuin eri osien analyysi. Ostan itse tuoksuni sen kokonaisfiiliksen ja tunnelman perusteella ja väitän, että aika iso osa kuluttajista tekee samoin.

Mutta siihen kokonaisfiilikseen! Alkutuoksu juuri suihkuttamisen jälkeen on aavistuksen hedelmäinen, vaikka kyseessä on kyllä kukkaistuoksu. Kuten lähes aina kukkaistuoksuissa, minulle tuo alkutuoksu on tämän tuoksun herkullisin hetki. Hyvin nopeasti, ihan muutamien minuuttien sisällä tuoksu muuttuu nenääni kukkaisemmaksi. Siitä alkaa hyvin pitkäkestoinen vaihe, jossa tuoksu on raikkaan kukkainen. Se syvenee hiljalleen aikuismaisemmaksi ja - jos saan taas käyttää tätä sanaa tuoksuista puhuessani - mielessäni sofistikoituneemmaksi sen oltua iholla pidempään. Kuitenkaan missään vaiheessa ei mennä mummomaiseen tai edes tätimäiseen kukkaisuuteen, nuorekkuus pysyy läsnä, tuoksu kyllä pehmenee. Sanoisin taas, että mielestäni sofistikoituu. Parin tunnin jälkeen tuoksu on ehkä jo vähän liiankin pehmeä, tällöin lisäisin lisää varovasti säilyttääkseni sen kukkaisraikkauden.


Tuoksuva kimppu vastapoimittuja kukkia, lukee lehdistötiedotteessa. Olen aika samaa mieltä.

Olen itse hyvin herkkä tuomitsemaan kukkaistuoksuja minulle vähän liian aikuismaisiksi, mutta Daisy Delight ei sitä ollut. Yritin miettiä, olisiko se, mutta kyllä se ehdottomasti kohta 27-vuotiaalle on aivan oikeaa ikäluokkaa. Menee mielestäni aikuisemmallekin, mutta ei ole missään nimessä tätituoksu - ellei aikuisempi nainen halua tuoksua nuorekkaalta. Ja nuoremmallekin menee, jos kukkaistuoksut ovat mieleen ja floral fruity monesti vähän liian helppoa, kevyttä ja ehkä teiniä. Testautin vielä poikaystävällä, jonka tuoksumaku ei ole hirvittävän kaukana omastani. "Onko tämä sinusta liian aikuinen minulle?" "Öö, ei?" kuului vastaus, noin puoli tuntia iholla olleesta tuoksustakin.

Vahvuudeltaan tuoksu on edt, mutta en antaisi tämän hämätä - minusta yksi suihkaus on riittävä. Mieluummin toinen lisää myöhemmin, mutta ainakin minulle tuoksu on aika voimakas ja aistin sen erittäin pitkään. Toki tässä on osa sitäkin, että kukkaistuoksut puhtaasta floral-kategoriasta yleisemmin käyttämieni floral fruity -tuoksujen sijaan tuoksuvat minun nenääni voimakkaammin, koska eivät ole yhtä kotoisan tuttuja, mutta silti väittäisin, että kaksi suihkausta tätä voi olla joukkoliikenteessä vieressä istuvalle ehkä liikaa. Tästä tosin voitaisiin keskustella pidemmänkin aikaa, tuoksufoorumia ja tuoksuharrastajien puheita seuratessa olen havainnut tuoksuharrastajien kyllä olevan eri mieltä siitä, kuinka voimakkaasti vieressä istuva tai ohikulkija saa tuoksua. Mieluummin valitsen turvallisen tien. Minusta mikäli tuoksu on koko ajan omaan nenääni voimakkaasti läsnä, sen määrä on hieman liian suuri. Haluan ennemmin, että sen tuoksun havaitsee vaikka halatessa törmätessään vanhaan tuttuun ilman, että se leijailee voimakkaasti ympärillä niin, että sen haistaa voimakkaasti ohikulkijallakin. Saa olla eri mieltä! Kaksi suihkausta voi monen mielestä olla juuri se sopiva määrä!


Pullodesignista voidaan olla montaa mieltä. Minusta se on samaan aikaa aavistuksen kitsch, mutta se kuuluu mielestäni Marc Jacobsin tuoksuihin. Minulle tulee ensimmäisenä mieleen kesä, rannalle meno ja sellaiset rantakassit, joita kesätuoksujen mukana monesti saa. Kesä, voimakkaasti kesä. Kukkahattu mainitaan lehdistötiedotteessa, mutta jätän sen mielikuvan omassa mielessäni pois, koska kukkahatuista tulee mieleen tiukkapipoiset kukkahattutädit. :) Marc Jacobsin tuoksujen pulloissa on mukana leikkisyys ja vaikka värimaailmaltaan pullo ei olekaan minuinta minua vaan päinvastoin, itse pidän siitä, että tuoksuhyllyäni koristaa erilaiset ja toisistaan erottuvat pullot - etenkin, kun pullon kukkaisteemalla on selkeä yhteys tuoksun kokonaistunnelmaan.


50 ml:n edt:n hinta on noin 65,55 euroa. Saatavilla on myös Daisy Eau So Fresh Delight Eau de Toilette spray 75 ml, joka on tästä vielä kevyempi ja hedelmäisempi. Molemmat ovat myynnissä nyt, tällä tuoksulla oli itse asiassa ainakin pari päivää sitten vielä aika iso esittelypiste Stockmannilla.


Tuoksu on saatu testiin blogiin maahantuojalta.

tiistai 20. toukokuuta 2014

Kolme parasta: Turkoosit kynsilakat

Petra heitti minulle haasteen jo viisi kuukautta sitten. Aikaansaamattomuuteni, valon puute, kiireet ja kamalat postausjonot ovat venyttäneet haasteeseen vastaamisen tähän päivään asti. Nöyrimmät pahoitteluni, mutta tässä se nyt vihdoin ja viimein.

Haasteessa siis on tarkoituksena hyödyntää kunkin bloggaajan vahvuusaluetta ja laittaa heidät valitsemaan sieltä kolme parasta perusteluineen. Kolme parasta mitä tahansa. Minulle Petra heitti haasteeksi turkoosit kynsilakat.

Onhan noita lakkoja kertynyt. Tällä hetkellä kynsilakkavarastossani on 219 eri värilakkaa, joista valtaosa on sinisiä, vihreitä tai violetti-viini-magenta-akselilta. Turkoosi on heikkouteni myös luomiväreissä, kynsilakoistakin löytyy turkooseissa valinnanvaraa.

Varjossa

Kolme parasta minulta löytyvää ovat tässä. Orlyn Halley's Comet, Make Up Storen Charmaine ja Orlyn It's Up To Blue. Halley's Comet ilmestyi Cosmic FX -kokoelmassa syksyllä 2010. Tätä kyseistä on aika vaikea löytää, mutta vaikkapa Zoyan samanlainen sävy Charla löytyy helpommin ja maahantuoja NailCity on myynyt sitä joka vuosi syksyn Kauneusmessuilla. Myös OPI:lla on dupe tälle, Catch Me In Your Net, joka myös lienee aika vaikea löytää. Charmaine ja It's Up To Blue taas kuuluvat vakiovalikoimiin, niitä löytyy ihan hyllystä MUS:ea tai Orlya myyvistä paikoista.

Auringonvalossa

Halley's Comet on moniulotteinen, kulta-vihreä glitterturkoosi, jonka glitterisyys ei kuitenkaan ole ärsyttävää blingblingiä. Charmaine on minun mielestäni hologrammilakka, joskin hologrammiefekti on aika vaikea napata kameralle ja Make Up Store ei itse luokittele tätä hologrammeihin vaan shimmereihin. Kyllä siinä minusta auringonvalossa se hologrammisuus silti näkyy. Itse sävy on upea, hieman hillitympi, harmaampi ja hailakampi turkoosi, ei yhtä räväkkä kuin kaksi muuta. Orlyn It's Up To Bluelle löytyy useita dupeja ja minullakin on lähes samanlaisia. Tämä on kuitenkin näistä perusturkooseistani kaunein sävyltään.


Heitän haasteen seuraavaksi eteenpäin sille, joka Marin miitissä minulta kyseli myös tämän perään innokkaana tekemään tätä. En kuollakseni muista, oliko se Myy vai joku muu, mutta sinä siellä, ilmoittaudu! Aihe on vapaa, kunhan se on jotain erityisaluettasi, erityisosaamista tai erityisintohimoasi.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Ripsivärejä testissä: Max Factor, Oriflame, Jane Iredale


Tänään postausvuorossa kolme blogia varten testiin saamaani ripsiväriä. Kaikki ovat lopputulokseltaan tällä kertaa täysin erilaisia.


Max Factor False Lash Effect Clump Defy Extensions kuuluu False Lash Effect -perheen Clump Defy -alakategoriaan. Alkuperäinen FLE on yksi suosikeistani, aivan loistava. Clump Defy -sarjan tarkoitus on tehdä erottelevampaa jälkeä välttäen paakkuja mahdollisimman paljon, tämän uusimman toukokuun alussa myyntiin tulleen Extension-tulokkaan tarkoitus on olla vielä pidentävä.

Mitä lupaa: 200% enemmän runsautta ja pituutta verrattuna meikittömiin ripsiin, kauniisti erotellut ja erottuvat ripset ilman paakkuja.
Mitä tekee: Ei todellakaan paakkuja. Pidentää ripsiä, mutta ei tuo tarpeeksi volyymiä omiini. Paakuttomuus ja erottelukyky ovat kyllä juuri sitä luvattua, se on tämän tuotteen vahvuus. Arkiripsariksi erinomainen, iltameikkiin kaipaan lisää volyymiä.
Hinta: Noin 19,90 euroa / 13,1 ml.

Muuta: Kerrostaminen onnistuu ja on itse asiassa tarpeenkin, kuten alkuperäisessä FLE:ssä. Valitettavasti minulla ei ole kokemusta alkuperäisestä Clump Defysta, joten en osaa verrata tätä siihen. Sitä on kyllä kehuttu. Harja on pieni, paljon FLE:n harjaa pienempi. Ihan helppokäyttöinen.



Oriflame The One Volume Blast Mascara on uuden Oriflamen The One -sarjan ripsiväri, tosin käsittääkseni The One -sarjaan on kerätty tuotteita vanhoista Oriflamen suosikkituotteista ja tämä ei siis ole uutuusripsiväri sinänsä.

Mitä lupaa: Näyttävyyttä, 24 kertaa enemmän volyymiä verrattuna meikittömiin ripsiin, ultratuuheutta.
Mitä tekee: Tämä oli yllättävän hyvä, vaikken paljoa odottanut edellisen Oriflame-ripsivärin tuotettua minulle pettymyksen. Volyymiä tulee, ilman paakkuja, ja ripsistä saa näyttävät. Kaipaisin lisää pidentävyyttä, mutta eihän sitä tässä luvattukaan. Jos Max Factorin vahvuus oli erottelu ja paakuttomuus, tämän vahvuus on näyttävyys volyymillä.
Hinta: 16 euroa / 8 ml (tosin Oriflamella on jatkuvasti tarjouksia).

Muuta: Massan kosteus, harja tai niiden yhdistelmä tekevät sen, että joudun ainakin näin tuoreena levittämään ripsiväriä todella varovasti - muuten onnistun sohimaan sitä yläluomeen. Varoen levittäminen tuo kuitenkin nätin lopputuloksen. Harja on todella minimaalisen pieni, siis superpieni.



Jane Iredale Longest Lash on yksi Jane Iredalen mineraalimeikkisarjan ripsivärivaihtoehdoista. PureLash on toinen, edullisempi vaihtoehto. Omani on mustassa sävyssä Black Ice, saatavilla myös ruskea ja harmaa.

Mitä lupaa: Paksuntaa ja pidentää, hoitaa, erottelee, ei paakuta ripsiä. Kerrostettavissa.
Mitä tekee: Tämä oli pettymys. Se ei valitettavasti tee ripsissäni juuri mitään. Ei paakuta, se lupaus täyttyy. Kuitenkaan, en saa tällä aikaan pituutta enkä paksuutta.
Hinta: Yli 30 euroa / 12 grammaa. En löytänyt tarkkaa hintaa.

Muuta: Harja on normaalia suurempi. Tuote tulee täysikokoisenakin puristettavassa tuubissa kuten miniversioni, tarkoituksena on se, että pohjaltakin saa ripsivärin käytettyä. Plussaa tuosta ratkaisusta, etenkin hintavassa ripsivärissä.


Tuotteet saatu testiin blogin kautta.

lauantai 17. toukokuuta 2014

Vichy Dermablend

Tulen todella myöhässä taas tämänkin postauksen kanssa, pahoittelen kiirettä ja hillitöntä postausjonoa! Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, tämä sarja kiinnostaa varmasti monia lukijoita.


Dermablend-merkki sai alkunsa vuonna 1981. L'Oréal osti sen vuonna 2003 ja lanseerasi apteekkimerkki Vichyn alle. Nyt alkuvuodesta tuote saatiin Suomeenkin.

Sarjan idea on tarjota tuotteita vaikeasti peitettäville ihon virheille, pigmenttihäiriöille, palovammoille, mustelmille - tai vaikkapa tatuointien, syntymämerkkien tai muun vastaavan peittämiseen.


Compact Cream Corrective Foundation 12HR on suojakertoimella SPF30 varustettu kiinteä, kakkumainen meikkivoide. Sen hinta on noin 29 euroa (9,5 grammaa) ja sävyjä on saatavana kolme. Omani on vaaleimmassa sävyssä 15 Opal. Tämä on näistä testiin saamistani tuotteista kevyin peittävyydeltään ja jätti yllättävänkin luonnollisen pinnan. Peittävyyttä saa lisää kerrostamalla, tosin toki meikkipohjasta tulee samalla paksumpi. Osalle hyvä juttu, osa taas kaipaa hentoa peittävyyttä. Luulisin Dermablendistä kiinnostuneiden hakevan kylläkin juuri sitä peittävyyttä, ei niinkään luonnollisen kuulasta, läpikuultavaa meikkiä. Tuote oli ihollani sävyltään vaalein testiin saamistani tuotteista. Hitusen liian tumma testaushetkellä, mutta varmasti sopiva vähän päivettyneellä ihollani.


Total Body Corrective Foundation 16HR on koko vartalolle tarkoitettu meikkivoide suojakertoimella SPF15. Testasin tätä omaani, vaaleinta sävyä Light kasvoilleni. Sävyjä on saatavana kaksi. Peittävää, mutta yllättävän kauniisti levittyvää. Hintaa tuotteella on noin 29 euroa (100 ml). Light oli kasvoillani selvästi tummempi kuin Compact-meikkivoide ja liian tumma minulle, ainakin talven jälkeen. Vartalon meikkivoiteen luvataan kestävän hankausta ja hikoilua ja olevan suttaamatta vaatteita, kunhan sen antaa kuivua 10 minuuttia kerrosten levittämisen välissä ja jättää sen jälkeen kuivumaan kunnolla ennen vaatteiden päällepukemista. Kerrosten pitää myös olla oikein annosteltuja. Tätä en ehtinyt testaamaan vartalolla, joten tuosta lupauksesta minulla ei ole testaustietoa.

Vartalomeikkivoiteen Light on sitten muuten hitusen tummempi kuin sarjan kasvomeikkivoiteen vaalein sävy, samoin kuin tämä oli tummempi kuin Compactin vaalein sävy.


Corrector Stick 14HR on peitepuikko, joka käy myös esimerkiksi silmänalusille. Tämä on näistä kolmesta pigmenttisin ja koko sarjan peittävin tuote. Sävyjä on saatavilla kolme, omani on pinkkipohjainen Opal 15. Suojakerroin on SPF30 ja hintaa noin 21 euroa (4,5 grammaa). Jos kaksi edellistä olivat hieman liian tummia, tämä oli aivan liian tumma minulle. Alempi kuva kertonee sävyistä vähän paremmin. Sori huono laatu, räpsäisin kännykkäkameralla pressitilaisuudessa:


Ylhäällä peitepuikon kaksi vaaleinta sävyä, oikealla tuo Opal 15. Alhaalla vasemmalla Compact-meikkivoide vaaleimmassa sävyssä ja oikealla nestemäinen, kasvoille tarkoitettu meikkivoide vaaleimmassa sävyssä (siis ei sama kuin tuo vartalon meikkivoide). Kaikkia on kerrostettu tässä aika paljon. Kasvojeni iho oli testaushetkellä aika samaa luokkaa käsivarren sisäpuolen kanssa, sillä kaikki viime kesän heikko päivetys oli jo poistunut. Normaalistihan tuonne käsivarren vaalealle sisäpuolelle swatchaaminen ei oikein ole hyvä idea, yleensä kasvoilla on eri värinen iho. Testaaminen vaikkapa leukarajaan on fiksumpaa ostopäätöstä tehdessä.


Tässä kuvassa taas on pressitilaisuudessa tehty Mariela Sarkiman selän tatuoinnin peitto. Tuotteita on käytetty useampaa, muistaakseni noin viisi kerrosta. Epätasaisuus (laikukkuus) johtuu siitä, että tuote ei ollut ehtinyt kuivua kiireisessä pressipäivässä kunnolla.


Dermablendillä on myös oma väritön irtopuuteri (sekin 29 euroa, 28 grammaa), mutta jos vastaava löytyy jo kotoa, tietysti mikä tahansa muukin merkki käy, sillä tuon puuterin tarkoitus ei ole peittää. Sen tarkoitus on kiinnittää ja matata. Kädelle swatchaamaani kasvojen nestemäistä meikkivoidetta saa 3 sävyssä, silläkin on hintaa 29 euroa (30 ml).


Sarja tuo varmasti monelle ratkaisun erilaisiin ongelmiin. Valitettavaa on kuitenkin suomalaisten kannalta sävyjen tummuus - en ole itse aivan kaikista vaalein, mutta talvisin vaalea silti. Samaa pettymystä sävyjen tummuuteen on valiteltu useammassakin blogissa, itse asiassa lähes kaikissa kosmetiikkablogeissa, sekä myös ihan kosmetiikkabloggaajien nettikeskusteluissa. Sannille tummuus ei ollut liikaa, katsokaa muuten näitä toisiakin lukijameikkauksia Sannin blogista! Kissaämmälle vaalein sävy oli myös hyvä. Salla taas koki vaaleimman sävyn liian vaaleaksi! Kosmetiikkabloggaajat tuppaavat tykkäämään vaaleammasta ihosta, sillä taas pikagooglaus muoti- ja lifestyleblogien puolelle osoitti, että siellä meikki saa olla jopa hieman omaa ihoa tummempi. Tai sitten muotipuolen ihmiset käyttävät itseruskettavaa tai solariumia.


Koska postaukseni näistä tulee näin myöhässä, lukijoillani on varmasti jo kokemuksia näistä. Mitenkäs, oletteko tykänneet? Ovatko sävyt sopineet?


Tuotteet on saatu testiin blogin kautta.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Huulipunavallankumous

Tänään 16.5.2014 vietetään Huulipunavallankumousta - kampanjaa, jonka on organisoinut Sydänliiton ja Hengitysliiton alainen PuNainen. Liikkeen tavoitteena on edistää naisten sydämen ja keuhkojen terveyttä ja ennaltaehkäistä sairastumista. Kampanja kannustaa kaikkia naisia punaamaan huulensa tänään perjantaina, innostaakseen naisia huolehtimaan omasta terveydestään. Samalla muistutetaan, että pienet teot luovat itsevarmuutta ja rohkeutta, joka tietysti on osa terveyttä, vaikka kampanjan pääpointti onkin hengityselin- ja sydänsairauksissa ja niiden ennaltaehkäisemisessä.

Movember-viiksiä en ole kasvattanut. Sen sijaan, tähän osallistun. Aamulla oli kovasti aikaa tutkia huulipunavarastoja.


Tähän tartuin ensimmäisenä. Diego Dalla Palma The Lipstick sävyssä Il Rossetto. Aavistuksen normaalia punaista paloautopunaa viinimpi. Rajauksena käytin L'Oréalin Contour Parfait -kynää sävyssä 663 Burgundy. Olisi oikein loistava valinta päivään.


Miten olisi kevään trendiväri, koralli? Lumenen uudistuneista Raspberry Miracle Lipstick -punista sain testiin kaksi, tässä niistä sävy 10 Niityllä (Flower Meadows). Lumenen punien koostumus on kiiltopunamainen ja kosteuttava, kaikista tämän postauksen punista kosteuttavin. Rajauksena ikivanha Lancasterin Lip Contour -kynä sävyssä 01 Flamme. Niitä ei ole varmasti saanut kymmeneen vuoteen. Tai kymmeniin vuosiin. Tai puoleen ikuisuuteen. En lainaisi tuota rajauskynää kaverille, mutta itse luotan aistinvaraisiin havaintoihin koostumuksesta ja tämä nyt vaan oli lähinnä tämän punan sävyä rajauskynävalikoimastani.

Ei, ei korallia minulle. Ei ole sitten yhtään minun värini, ei edes rohkeana päivänä. Lämpimät sävyt eivät ole kylmäsävyisen ihmisen juttuja.


Sitten varsinainen herkku, Illamasquan puna sävyssä Atomic. Tätä ei saa sitten millään vangittua kuvaan! Fuksiapinkki sinisellä hohteella, upea. Rajauksessa Make Up Storen Passionate Glory, joka on kyllä aivan liian tummanvioletti tälle, mutta kyllä se sinne jotenkin soljui. Rakastan tätä punaa, vihaan sen kuvaamisen vaikeutta. Näistä punista tässä on kuivin koostumus, toisaalta myös hyvä pysyvyys.


Rimmelin Apocalips-huulilakkaan ihastuin Heidin kautta ja viime vuoden helmikuussa. Uskomaton pysyvyys ja sävy 303 Apocaliptic on aivan upea, herkullinen, jopa shokeeraavan pinkki. Ostin omani Bernerin ystävämyynnistä vasta muutama päivä sitten, Rimmelin tuotteet olivat tarjouksessa 2 kpl 5 eurolla. Näitä saa ihan kyllä vielä kaupastakin, tai ainakin viime näkemältäni sai, mutta luulisi olevan poistumassa pian - hakekaa omanne! Tässä ei ole käytetty mitään rajauskynää. Suoraan pakkauksen applikaattorilla vaan.


Haluaisin käyttää koko päivän jotain voimakkaampaa Huulipunavallankumouksen nimeen, varmaankin Rimmeliä. Totuus on kuitenkin se, että menen illalla töihin. Työmeikkini tulee olla hillitty, meikkaan jo muutenkin voimakkaammin kuin työkaverini. Huulipunavallankumousta toteutan tänään töissäkin, mutta joudun valitsemaan vähemmän rohkean sävyn. Tämä päätyi illan työvuoron huulipunaksi - Oriflamen uudehkon The One -sarjan Power Shine Lipstick sävyssä Glazed Currant. Kevyt koostumus ei kaipaa rajauskynää ja levittäminen kesken työyön on helppoa ja nopeaa.

Oli miten oli, huulipuna työvuorossa on silti minulle erikoinen veto - en yleensä käytä huulipunaa uudessa työssä lainkaan. Mutta tänään on toisenlainen päivä.


Osallistutteko Huulipunavallankumoukseen? Millä sävyllä? Vai käyttekö kenties piristämässä arkeanne ostamalla jonkun uuden sävyn päivän kunniaksi?


Diego Dalla Palman, Lumenen ja Oriflamen punat saatu testiin blogiin, muut mainitut tuotteet ostettu itse.

Leveämpi ulkoasu

Hellou!

Olen jo pitkään yrittänyt saada aikaiseksi blogini ulkoasun leventämistä. Ongelmana on ollut, että standardikokoiset vaakatason kuvat ovat olleet liian pieniä ja epäselviä - Bloggerin WYSIWYG-editori on hirvittävän kätevä, mutta se tarjoaa vähän heikot vaihtoehdot kuvien leveydelle. Defaultti suurempi koko ei olisi mahtunut palstalleen, joten olen käyttänyt liian pieniä kokoja html-laiskuuttani.

Esimerkkinä standardikokoinen vaakatasoinen kuva eilen saamistani nimipäiväkukista uudessa leveydessä:


...versus vanha leveys, jota laiskuuttani yleensä käytin vaakakuville:


Tänä yönä olin sopivasti hereillä aikaan, jolloin kukaan ei blogiani lue, joten väänsin uuden leveyden sivustolle ja bannerille. Vanhoista postauksista muutaman jaksan korjata niin, että kuvat tulevat isoina, mutta valitettavasti vanhat ovat sitten yhä pientä tuhrua.

Nyt kysynkin, kai tämä näkyy kaikkien näytöillä ihan ok, vai levensinkö liikaa? Mitenkäs tableteilla blogiani lukevat?

torstai 15. toukokuuta 2014

Kuvausassistenttien kuulumisia

Hieman vajaa neljä viikkoa on kulunut siitä, kun hain Sisu-kissalleni egyptinmau-vauvan kaveriksi. Alku oli vähän jännittävää, mutta tässä mennään nyt:


Sisu ja Anis tulevat toimeen nyt oikein hyvin. Joka päivä kyllä painitaan, mutta paini on enemmänkin leikkimielistä ja harvemmin menee tappelemisen puolelle. Molemmat käyvät häiriköimässä toista: Sisu yrittää yhä tehdä kissavauvoja Aniksen kanssa, Anis taas vaanii välillä vaikkapa Sisun heiluvaa häntää ja nappaa kiinni. Silti pussaillaan myös ja pestään toista.


Sisun häiriökäyttäytyminen minua kohtaan on loppunut tyystin. Aiemmin Sisu haki selvästi huomiota nappaamalla kiinni ja välillä hyökkäilemällä päälle, vesisuihkepulloa täytyi käyttää usein. Nyt Sisulla on muuta ajateltavaa, kissoista on selvästi seuraa toisilleen ja ratkaisuni ottaa toinen kissa näyttää olleen erittäin fiksu teko.



Kahden kissan kanssa nukkuminen on välillä haastavaa. Totta kai ne molemmat vievät mun peittoni.


Anis on kasvanut hurjasti, mutta niin on Sisukin hieman tukevoitunut. Sisu kun tietysti syö Aniksen ruokia ja kasvavan Aniksen ehdoilla mennään - penturaksuja ja penturuokaa. Karvakaverit syövät yleensä samalta lautaselta, samaan aikaan. Kummankin lempiruuat ovat samoja, eli ei oikein ole toivoakaan, että antaisin Sisulle jotain toista ruokaa toiselle lautaselle ja toivoisin, ettei se mene syömään Aniksen penturuokia.

Kuvausassistentteina kissoista on kyllä vähän enemmän haittaa kuin hyötyä:


Anis on osoittanut rakkautta kaikkiin pahveihin, papereihin ja tietysti myös kuvaustaustapaperiini...


...mutta kun katsoo tätä ilmettä, eihän sille voi olla vihainen.


Kaikki ikkunalaudalla kuvattava on nuuhkittava. Tässä äitienpäivälahja äidilleni.


Anis jätti sen lopulta rauhaan, koska nosturi pihalla oli kiinnostavampi, mutta sitten tuli toinen nuuskija:


Ota tässä nyt sitten kuvia yhtään mistään. Kaiken lisäksi, kun sain kuvat napattua, havaitsin, että äitienpäivälahjan pahvilaatikolle oli ehtinyt käydä jo näin:


Nuo ovat aivan varmasti Aniksen tekosia, vaikken tilannetta ehtinyt näkemäänkään, mutta Sisukin on erittäin taitava kuvaushäirikkö yhä edelleen.


Sisun mielestä etukäpälällä on hyvä pitää purkkeja paikallaan. Nehän voisivat vaikka liikkua huonoon asentoon itsestään muuten.


Vaikka Anis onkin rotukissa, tässä talossa molemmat ovat yhtä rakkaita. Aniksella on hienot paperit, Sisulla ei. Sisu syntyi navetassa ja oli villikissa pentuna, mutta paperittomuudesta huolimatta Sisulla on erityisiä kohteliaita piirteitä - se esimerkiksi osaa pysyä pois näppäimistöltä. Aniksen kanssa tietokone on laitettava kiinni, koska poistuessani koneelta siihen yritetään syöttää kaikkia mahdollisia salasanoja, Caps Lock laitetaan päälle, langaton verkkoyhteys sammutetaan ja pahimmassa tapauksessa koko helkutin kone sammutetaan puolestani. "Is made of warm!" sanoi poikaystävä. Se ymmärtää selvästi Anista. Onhan se niinkin. Ei se ole Aniksen vika, että läppärin näppäimistö on lämmin.


Sisu ja Anis lähettävät terveisiä kaikille lukijoille! Tämä ei ole muuttumassa kissablogiksi, mutta kun ne kaikkiin kuviin tunkevat, pakkohan niille on antaa palstatilaa.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Silmämeikinpohjustajat yli 20 tunnin testissä


Tuossa hetken aikaa sitten minulla oli vielä kaksi työtä päällekäin, joten välillä tuli valvottua aivan liian pitkiä putkia. Jotain positiivista blogin kannalta siinä oli, nimittäin sain testattua, miten eri luomivärinpohjusteet toimivat minulla yli 20 tunnin valvomisella, kahden työvuoron ajan.

Testissä oli Too Faced Shadow Insurance, Nars Pro-Prime Smudge Proof Eyeshadow Base ja Urban Decay Eyeshadow Primer Potion.

Toivoisin kovasti, että minulla olisi näiden eroista jotain mullistavaa kerrottavaa, mutta oikeastaan kaikki kolme ovat aika samanlaisia. Kaikilla kolmella on kulttimaine kosmetiikkabloggaajien keskuudessa. Suosikkituote ihmisillä vaihtelee, mutta yleisesti ottaen kaikki kolme on koettu toimiviksi. Osalla toimii jokin paremmin kuin toinen, osalla taas joku ei toimi lainkaan. Sitten on ne, joilla ei toimi mikään. Olenpa kuullut siitäkin, että aiemmin hyvin toiminut UD on lakannut toimimasta vanhaan tapaan. Silti, jos hyväksi havaitun tuotteen haluaa ostaa, jotakin näistä kolmesta blogimaailmassa yleensä suositellaan. Ja ei, mitään ei tietenkään saa suoraan Suomesta.

Ensiksikin, täytyy kertoa, että en ole maailman hankalin silmämeikin pysymisen kanssa, päin vastoin. Minulla luomet eivät rasvoitu, luomiväri ei yleensä raidoitu luomivakoon muuta kuin hikoillessa. Kaikki luomivärit pysyvät kohtuullisen hyvin ilman pohjustajaakin pelkällä meikkivoidepohjustuksella. Se, mitä silmämeikinpohjusteet kuitenkin minulle ratkaisevasti tuovat lisää, on luomivärisävyjen intensiteetin lisääminen. Siinä löysin aivan uuden maailman, kun ensimmäistä kertaa kokeilin tällaista. Heikkopigmenttisistäkin sävyistä saa irti uusia ulottuvuuksia ja laadukkaammista saa yhä vain laadukkaampia. Urban Decayllähän minä aloitin, kuten monet muutkin. Nars on tuorein tuttavuus, tuliainen veljeni vaimon työmatkalta. No, itse asiassa, myös tuo mini-Urban Decay on häneltä. :)

Testasin kaikkia kolmea samalla silmämeikillä, samoilla luomiväreillä, samalla meikkaustyylillä. Jokaisen kohdalla pientä haalistumista oli havaittavissa muutaman tunnin jälkeen, viimeistään ensimmäisen työrupeaman päättymiseen mennessä, mutta haalistuminen oli niin pientä, että sitä en varmaan olisi edes huomannut, ellen olisi syynännyt oikein tarkkuudella. Pakkasin luomelle aika paljon ei-niin-pigmenttistä väriä, eli tuollaista haalistumista tuskin olisi tapahtunut, jos luomella olisi vähemmän tavaraa pohjustajan päällä. Haalistuminen kuitenkin pysähtyi sekä Narsilla että Too Facedillä tuohon ja meikki pysyi samanlaisena koko testauksen loppuun asti. Urban Decayllä ensimmäisellä 20 tunnin testauskerralla haalistuminen näytti jatkuvan, mutta toista kertaa samaa testiä tehdessä se piti meikin yhtä hyvin kuin kaksi muuta. Saattaa olla, että ero oli pohjustajan määrässä tai siinä, kuinka kauan annoin sen kuivua ennen luomivärin levittämistä. Aluksi olisin sanonut, että Urban Decay yllättäen hävisi kolmen kovan taistelun, mutta testin toistamisen jälkeen perun puheeni. Hyvin sekin piti.

Miten nämä sitten laittaisin paremmuusjärjestykseen, kun kaikki minulla toimivat käytännössä yhtä hyvin keston suhteen?

A) Hinta. Nars on kallein, Too Faced ja Urban Decay vähän edullisempia. Jenkki-Sephorassa Nars maksaa 25 dollaria (ja verot, kuten kaikki) / 0.28 oz, Urban Decay 20 dollaria isommassa koossa / 0.37 oz. ja Too Faced 20 dollaria / 0.35 oz.

B) Ulkomuoto. Jokainen näistä on omalla tavallaan minusta kiva. Nars on tyylikkäin, UD ei niin kalliin näköinen mutta nätti. Too Faced passaisi myös minun makuuni, vaaleansininen vaan ei ole ihan minua.

C) Purkin annostelutapa. Tässä Nars häviää. Siinä on sellainen huulikiiltotyyppinen applikaattori, kun taas Too Faced ja UD ovat puristettavia. Tuolla on väliä silloin, jos haluaa käyttää viimeisenkin pisaran tuotteesta, puristettava on paras. Samoin, applikaattori vie bakteereita pakkauksen sisään eli ei ehkä ole paras mahdollinen, jos tuotetta käyttää pitkään ennen kuin sen saa kulutettua loppuun.

D) Luomivärin pigmentin esiin tuominen. Minulla tämä on tärkeää. Mutta kun nämä kaikki ovat yhtä hyviä siinä!

E) Luomivärin levittyminen pohjustajan päälle. Tämä jää sitten siksi ratkaisevaksi tekijäksi. Minusta Nars luo luomivärille tasaisimman levittymispinnan - itse pohjustaja levittyy kai tasaisimmin, jolloin luomiväri levittyy yhtä nätisti joka kohtaan pohjustettua pinta-alaa. Nars myös kuivuu nopeiten samettisen pehmeäksi, UD ja Too Faced kestävät aivan hitusen kaeummin kuivua. Tahmaisen päälle on vaikea levittää, tuotteen pitää olla aavistuksen nahkea mutta ei tahmaisen kiiltävä.


En mä näistä absoluuttisesti parasta saa valittua. Kyllä tuon viimeisen E)-kohdan perusteella silti annan aivan pikkuriikkisen paremmat arvosanat Narsille kuin kahdelle muulle.


Oletteko te havainneet näillä merkittäviä eroja? Olisiko joku yhtä hullu, että tekisi saman >20 tunnin testin, mahdollisesti vaikeammilla luomilla?

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Philosophy Total Matteness Pore-Minimizing & Mattifying Cleanser & Mask

Philosophy on kyllä hypännyt ehdottomasti yhdeksi ehdottomista suosikkimerkeistäni. Tunnisteen alta löytyy kasa muita arvioita, nyt pyysin itselleni testiin Total Matteness -sarjan kasvoputsarin, jota voi käyttää myös naamiona. Arvelin sen sopivan minulle, en ollut väärässä.

Muutama sananen muuten tähän väliin tuosta usein toistamastani pätkästä "pyysin itselleni testiin." Blogiini tulee paljon sellaista tavaraa, jota en ole pyytänyt testiin. Iso osa niistä jää arvioimatta, koska ne eivät ole sitten lainkaan minua kiinnostavia, eivät sovi ihotyypilleni, hiustyypilleni tai muuta vastaavaa. Mitä enemmän kosmetiikkaa testaan, sitä paremmin osaan jo tuotteen kuvauksesta lukea, kiinnostaako sen testaaminen minua ja voisiko se sopia minulle. On hyödyllisempää testata tuotteita, joista saatan pitää, kuin käyttää aikaa sellaisiin tuotteisiin, joiden tiedän olevan aivan joillekin muille kuin minulle sopivia. Siksi tykkään eniten testata tuotteita niin, että valikoin ne itse. Toisaalta on kiva kokeilla myös juttuja, joita ei itse valitsisi ja tehdä sieltä löytöjä.

Tämä oli yksi sellainen itse valikoitu. Tiedän, että savipohjaiset naamiot toimivat minulla yleensä hyvin. Lisäksi minua kiinnosti kovasti idea tuotteesta, joka on sekä naamio että puhdistustuote.


Total Matteness -sarjan naamio/cleanser perustuu kaoliinisaveen (ja bambuun, mutta sen tehosta kosmetiikassa en tiedä mitään enkä oikein löytänyt mitään peruslähteistäni). Saven takia arvasin, että sekaihoni tykkää tästä. Lähes kaikki savipohjaiset naamiot puhdistavat minulta ihohuokosia tehokkaasti. Tuotetta on tarkoitus käyttää naamiona noin kerran viikossa, kasvojen puhdistukseen useammin.

Olen kokeillut tätä tietysti molempiin. Naamiona se toimii hyvin, puhdistaa ihohuokosiani selvästi jos yhden käyttäkerran tuloksena. Laiska naamion käyttäjä kaipaa juuri tätä - näkyviä tuloksia. Ihohuokoset vaikuttavat supistuneilta hetken, mutta mitään maagista ihmepienentymistä en ole kokenut. Se lienee aika harvinaista, en tiedä, onko se edes mahdollista kotikonstein kosmetiikalla. Kosmetologi tai muu koulutuksen saanut osaisi varmaan vastata siihen. Minä haluan kuitenkin tältä sitä, että pidän näppini erossa ihohuokosistani ja mustapäistäni, koska se ei niitä ainakaan pienennä. Erityishuomiona, naamiota pidetään iholla vain 3-5 minuuttia. Olen tottunut pidempään vaikutusaikaan, mutta tuo riittää tässä hyvin.

Kasvojen puhdistuksessa tätä olisi tarkoitus käyttää rasvoittuvalle iholle aamuin illoin. Siihen tämä on liian kuivattava minulle, mutta käytänkin tätä hieman tehokkaampana puhdistajana silloin tällöin muiden rinnalla. Ihotyyppi saisi olla aika rasvainen, jotta lähtisin tätä käyttämään koko ajan, ja silloin kyllä panostaisin todella tehokkaaseen kosteutukseen. Tuotteessa on pieniä rakeita, ei todellakaan tiheässä, mutta sen verran, että ne kuorivat mekaanisesti samalla.


En niinkään lähtenyt hakemaan tuotteelta mattaisuutta tuovaa vaikutusta, sillä se ei ole pääongelmani. Saan tarvitsemani mattapinnan aikaan meikillä, joka riittää minulle oikein hyvin. Kyllähän tämä sitä mattapintaa tuo, eli lupaus täyttyy kyllä sen osalta. Loppu riippuu sitten siitä, mitä tähän päälle laittaa.

Hinta on mielestäni ihan ok, ei hirveän edullinen mutta kyllä tästä itsekin olisin voinut tuon noin 28 euroa maksaa (150 ml) kasvopuhdistustuotetta etsiessäni - etenkin, kun tämä on 2-in-1 ja olen laiska käyttämään pelkkiä naamioita loppuun.

Joo, tykkään! Ajattelin ostaa jatkossakin ihan omin rahoineni, ansaitsee blogissani hyväksi havaitut -tagin.


Tuote saatu testiin blogin kautta.

lauantai 10. toukokuuta 2014

Weleda Iris Moisture Balancing Hydrating Facial Lotion


Viime aikoina olen kehunut muutamankin luonnonkosmetiikan tuotteen, mutta nyt tuli vastaan valitettavasti taas yksi pettymys. Sain testiin Weledan Iris-kasvovoiteen, joka on tarkoitettu normaalille ja sekaiholle tasapainottamaan.

Tuote on tarkoitettu sekä päivä- että yökäyttöön. Valitettavasti en voi käyttää sitä kumpaankaan. Voide rullautuu kasvoilla, vaikka sitä laittaisi vähän tai paljon. Se rullautuu tietenkin meikin alla niin, että kaikki on pestävä pois ja aloitettava alusta. Sen vielä voisi välttää käyttämällä tätä vain iltaisin, mutta se rullautuu ihollani myös yövoidekäytössä epämukavasti jo levitysvaiheessa.

Harmi. Haluaisin kovasti tykätä tästä. Nätti purkki, Natrue-sertifikaatti, violetti pakkauskin vielä. Tuoksu on luonnonkosmetiikkamainen, ei siis suosikkini, mutta sekin olisi ihan ok, kunhan tuote olisi edes jotenkin minulle sopiva. Säilyvyyskin olisi mielestäni ollut hyvä, saamani tuotteen parasta ennen -päivä on vasta vuoden 2015 lopussa. Valitettavasti tuo rullautuvuus pilaa minun kohdallani tämän tuotteen.

Mutta, toimiiko tämä muilla? Ei se aina ole niin, ettäkö minulle pettymyksen tuottanut tuote olisi yleisesti huonoksi koettu.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.