tiistai 31. maaliskuuta 2015

Perhosinnostus jatkuu

IMG_9749

Perhosinnostus jatkuu, nyt kynsillä asti. Kynsistudiossa tänään Ludmila teki minulle huollossa akryylit sinisillä kärjillä, aksenttikynnet perhoskuvioin. Kuviot akryylimaalilla. Olin niin innoissani uusista kynsistä, että ihan tarkoituksella oli pakko laittaa nämä heti nettiin, vaikka yleensä en tarkoituksellisesti kahta kertaa päivässä postaa.

Alunperin ihan vaan kuvausrekvisiitaksi Glitteristä lainaamani perhoshiuskorut ovat kyllä nyt näköjään sulattaneet sydämeni. Ehkä se on tämä kevät. Mä aion kyllä tosissaan lunastaa nämä itselleni kuvauslainatavaroita palautellessa, ei tästä mihinkään pääse. 5,90 euroa kappaleelta normaalihinnalla. Oli niitä kahta muutakin väriä, pastellipinkki ja keltainen, mutta kumpikaan ei kyllä sovi mun sävymaailmaani.

Yöllinen sävytehassuttelu: Biozell Color Mask Plum

IMG_9291

Kun shokkivärjätyt hiukset ovat haalistuneet jonkun reilun kuukauden värjäystauon jälkeen ihmeelliseksi sekaväriseksi sotkuksi, tyvikasvu näyttää kamalalta ja palkkapäivään ja hiusvärien ostoon on vielä aikaa, voi vähän hassutella kevytsävytteillä. Erityisesti latvani olivat jo ihmeellisen oranssihtavat, koska niissä värinpoisto mustien ja ruokakaupanviolettien värien jäljiltä on tulokseltaan heikoin ja shokkiväri haalistuu sieltä ensin.

Kaivoinpa sitten kaapistani tämän toissavuoden I Love Me -messujen arvontakassista saadun Biozellin Color Maskin. Sävyn luvataan kestävän 6-8 pesua. Todennäköisesti shokkiväriä varten vaalennetut hiukseni imevät väriä paremmin ja pitävät sen kauemmin, joka tällä kertaa ei ehkä ole paras asia, katsotaan. Minulla kun on tarkoitus pitää tätä värjäystä tosiaan vain hetken, seuraavaan shokkiväriin asti, ja pelkään, että selkeän kaksiväriseksi nämä jäävät senkin jälkeen. Noh, siitä voi tulla ihan hauskakin, katsotaan.

En ole erityisemmin ombre-ihmisiä tai muutenkaan tällaisten eriväristen latvojen ystävä, mutta nyt hulluteltiin, kun yksi yö idean sävytevärjätyistä latvoista sain. Kunnollisia taakse näyttäviä kylpyhuoneen peilejä en omista, joten värjäys meni luovalla yöllisellä metodilla:
1) Pompula päähän sopivalle kohdalle vähän löysästi.
2) Värjätään kaikki pompulasta ylijäävä latva sävytteellä ilman mitään peiliä.
3) Herätetään poikaystävä ja käsketään se korjaamaan värjäyksen raja mahdollisimman suoraksi.
4) Tutkaillaan kuudesta kohtaa halkeilleen käsipeilin avulla tulosta takaapäin ja yritetään fiksailla mutulla jotain.

Yllä kuvatun värjäysmetodini epäammattimaisuuteen, puuttuviin kampaajantaitoihini, sekaväriseen lähtökohtaan, evvk-asenteeseen ja yölliseen kellonaikaan nähden ihan ok lopputulos epätasaisuudesta ja selkeästä vinoudestaan huolimatta. Toisinaan luonnonkierosta hiuslaadusta saa olla onnellinen: tuota vinoutta ei arjessa huomaa, kuvassa se nyt näköjään korostuu, liekö sitten pään tai kuun asento, joku huonommin värjäytynyt kohta tuossa esillä tai valon tulokulma. En edes huomannut sitä peileistä.

IMG_9285

Pidin väriä päässäni paljon kauemmin kuin pakkauksen ohjeistetun 3-5 minuuttia. Sanotaan ennemmin 20-30 minuuttia. Harmittavasti kyllä odottamaani luumumpi tämä oli, mutta niinhän siinä pakkauksessa lukeekin, plum, ei mikään violet tai purple. Olisin vähän violetimpaa halunnut. Mutta kyllähän tämä sen alla olleen seka-oranssi-ruskea-pinkin sijaan menee paremmin. Violetti taite tässä kyllä on ja se näkyy joissain valaistuksissa ihan hyvin, mutta ei kyllä tässä poikaystävän yöllä pokkarikameralla räpsäisemässä sisävalaistuksessa otetussa kuvassa.

Kuvasta näkee selvästi hiusteni haalistumisjärjestyksen tässä vaiheessa shokkiväriprojektia. Juuri värjättynä hiukset ovat kohtuullisen tasavärisen magentapinkit, latva hieman tummempi kyllä. Haalistuessa niistä tulee kolmiväriset eri hiusväriperiodieni mukaisesti. Tyvi, jossa ei ole ollut mitään väriä pohjalla ennen vaalennusta ja shokkiväriä, on vielä ihan pinkki. Keskivaiheilla, jossa pohjalla ennen värinpoistoa on ollut sellainen ruokakaupanvioletti (Live Mystic Violet) useammalla päällevärjäyskerralla, näkyy haalistuminen epämiellyttävän oranssihtavaan pinkkiin. Latvat ne vasta olivat kauheat, koska siellä oli ennen värinpoistoa sekä päällevärjättyjä mustia että ruokakaupanvioletteja kerroksia.

Color Maskit vaativat ehdottomasti hanskat värjäykseen, vaikka näitä käyttäisikin sellaisena värin ylläpitotuotteena. Kokeilin joskus aiemmin mustaa KC Color Maskia mustien hiusten tyven häivyttämiseen ja sillä en saanut aikaan edes näkyvää sävyeroa tyveen. Se jäi seisomaan tyhjän panttina kaappiin. Tästä taas tuli ihan selkeä väriero, mutta syy on todennäköisimmin se, että pohja on tosiaan vaalennettu toisin kuin se mustan tyvikasvu, eikä se, ettäkö Biozell olisi jotenkin hyperpaljon KC:n todella suosittuja Color Maskeja parempi.

Tällaista hetken aikaa, jännitän kyllä seuraavaa shokkivärjäystä aika paljon... Tavoitteena kun on tosiaan kasvattaa pois noita sekaväriseksi haalistuvia kohtia ja saada aikaa mahdollisimman tasainen magentapinkki, jollainen minulla on useaan otteeseen ollutkin eri vuosina.

PS. Älkää kokeilko kotona tuota värjäysmetodiani, googlatkaa joku enemmän tosissaan tehty tapa jos itse värjäilette. Latvoja ei oikeasti kuulu värjätä noin. Paitsi jos vaan tieten tahtoen hassuttelee kevytväreillä. Silloin kaikki on sallittua.


Tuote on saatu bloggaajille suunnatun messuarvonnan palkintokassista.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Zoya Ignite -kokoelma: Remy

IMG_9635


IMG_9412

Zoyan syksyn Ignite-kokoelmasta oli pakko pyytää testiin tämä upeus, vaikkakin jo keväässä mennään. Remy näytti joissain kuvissa vähän liian paljon Zoyan Charlalta (tai käytännössä identtisiltä OPI:n Catch Me In Your Netiltä tai Orlyn Halley's Cometilta), mutta koska Halley's Comet on pysynyt vuosia yhtenä lempilakoistani, ajattelin silti kokeilla. Eihän se ihan sama voisi olla, kun Zoyalla on jo Charla, ajattelin.

IMG_9409

Eikä se ollutkaan! Kuvassa vasemmalla Zoya Remy, oikealla Orly Halley's Comet. Samaa sävymaailmaa ehdottomasti, turkoosia (tai no Remyssä tumman vihertävää sinistä) vihertävänkultaisella kimalluksella, mutta paljon tummempi.

Erityisen paljon kiitosta peittävyydestä. Yhdellä kerroksella se peitti jo lähes kaikki mustavalkoiset akryylimaalaukset kynsissäni, täydellinen peitto tuli kahdella kerroksella. Noita akryylimaalauksia on hieman haastava lakata piiloon, vaikka lakka olisi sellainen kiva keskipeittäväkin. Zoyalla vaihtelee tarvittavien lakkakerrosten määrä koostumuksesta riippuen joskus kahdesta kolmeen ja joskus poikkeuksellisesti jopa neljään, mutta tässä oli erinomainen peittävyys.

IMG_9314

Hyväksi havaitut -tunnisteen lisäsin postaukseen ihan siksi, että jo tietämieni asioiden suhteen (Zoyan tyylikkäät pullot, hyvän kokoinen sivellin, minulle sopiva korkin muoto lakkaamista ajatellen, minulle sopiva hintaluokka) lakka yllätti lisää: sävy oli googlaamiani kuvia upeampi ja peittävyys oli "No oho, kappas!"-luokkaa.

Juu, kyllä tämä oli ehdottomasti sävy, joka olisi ollut hankittava itse, jos en olisi testiin saanut. Pyydän Zoyan maahantuojalta yleensä minua kiinnostavat sävyt uutuuskokoelmista testiin ja päädyn aina jostain kauneusmessutarjouksesta ostamaan sitten lisää. Siksi niitä on kertynyt jo yli 50 sävyä ja Zoya johtaa ylivoimaisesti lakkakokoelmiani ja on suosikkimerkkini kiinnostavilla, erikoisilla sävyillään.

Mielestäni onnistuin kynsikuvissa toistamaan sävyn aika hyvin, ainakin omalla näytölläni. Zoyalla käy aina välillä näitä, että nettisivujen kuvat eivät vastaa yhtä hyvin totuutta kuin itse otetut, vaikka nämä kuvat eivät ole ammattilaisen ottamia vaan ihan perusbloggaajan. Mielestäni tämä ainakin tämän vuodenajan valossa Remy on ehdottomasti vihreämpi kuin indigo, vaikka Zoyan sivut indigoksi väittävät, eikä lainkaan niin sininen kuin promokuvissa. Tuota Zoyan pullokuvassa olevaa violettia ei lakassa nähdäkseni ole.

Maahantuojan sivuilta löytyvät Suomen jälleenmyyntipaikat. Suoraan maahantuojaltakin ostaminen onnistuu laittamalla mailia osoitteeseen info@nailcity.fi, lakkojen kappalehinta on 15,50 euroa. Laajat valikoimat niin vanhaa kuin tuoreempaakin Zoyaa löytyy Pretty Nailsiltä Espoosta.


Lakka on saatu blogiin testiin maahantuojalta. Ylimmän kuvan perhoshiuskorut/pinssit kuvauslainassa Glitteristä, 5,90 euroa kappale. Ihastuin tosin hiuskoruihin niin, että taidan lunastaa ne itselleni.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Clarins Instant Light -meikinpohjusteet

IMG_9337

Clarins Instant Light -sarjasta olen kokeillut kahta tuotetta. Meikinpohjusteen sain blogin kautta, silmämeikinpohjuste tuli toiselta bloggaajalta.

Instant Light Radiance Boosting Complexion Base on pumppupulloon pakattu meikinpohjuste, joka lupaa häivyttää ihon virheellisyyksiä, kirkastaa ihoa ja antaa sille kauniin hehkun. Se ilmestyi uutuutena 2004 kevään meikkilookissa. Monista muista meikinpohjusteista poiketen tämä ei lupaa kestoa tai levittyvyyttä meikkipohjalle. Meikkivoide levittyy kyllä tuotteen päällä sormin tai siveltimellä nätisti. Kestoa se ei mielestäni pidennäkään, ainakin omassa ainoassa edes jonkin verran ongelmallisessa kohdassa eli nenänpäässä tämä on pettänyt viimeiset kaksi työvuoroa - toinen kiireisempi ja hikisempi vuoro, toinen taas rennompi. Sen sijaan lupaukset ihon kirkastamisesta ja hehkusta täyttyvät. Tuote jättää helmiäismäisen hehkun iholle, ei missään nimessä rasvaisena kiiltävän mutta kiiltävän silti. Tästä tulee mieleen sekä jossain määrin Sensain helmiäishohtoinen Brightening Cream -kosteusvoide että ikivanha Lancômen Transparence Base De Teint Illuminating Make Up Base. Ja kyllä, mulla on sitä Lancômea vieläkin, en ole heittänyt pois kun koostumus tai tuoksu ei ole muuttunut, vaikka tuote lienee jostain vuosikymmenen takaa. Niitä oli useampaa sävyä noita pohjusteita Lancômella samassa sarjassa, tuo minun näyttää olevan sama nro 3 kuin googlatessa löytämässäni Huuto.netin ilmoituksessa. :)

No mutta, muisteloista takaisin asiaan. Instant Light Radiance Boosting Complexion Base sopii mielestäni vain hyvin, hyvin kevyen meikin alle. Vaikka käytänkin kevyitä meikkipohjatuotteita, ei tämän kaunis hehku kyllä tule sieltä enää mitenkään esiin kevyen meikkipohjan saati ohuen puuteroinnin jälkeen. Suosittelen siis sellaisille, jotka käyttävät jotain esimerkiksi hyvin kevyttä sävytettyä päivävoidetta, ei puuteria, ja haluavat ihon hehkuvan. Itselläni tälle ei ole ollut käyttöä, tarvitsen vähän enemmän peittoa eikä se hehku ole minulle sellainen tavoiteltava juttu.

Lopulta tajusin vielä yhden käyttökohteen - ai hittolainen, tätähän voisi kokeilla sekoittaa meikkivoiteeseen tuomaan heleyttä!

Instant Light Radiance Boosting Complexion Basea saa kolmessa sävyssä, omani on 01 Rose. Sävy 1 on kirkastamaan ihoa, kaikille ihosävyille, sävy 2 Champagne vaalealle iholle punoitusta häivyttämään ja sävy 3 Peach tummemmalle iholle kirkastamaan ja tasoittamaan väriä. En huomannut omassa sävyssäni ainakaan mitään silmiinpistävää ihon virheellisyyksien korjaamista, toisissa sävyissä voi olla toisin. Hintaa näkyisi olevan noin 35 euroa.

IMG_9432

Kuvassa vasemmalla meikinpohjuste, yläreunasta huomaa tuon helmiäishehkun. Oikealla sitten tietysti se silmämeikinpohjuste.

Instant Light Eye Perfecting Base oli syysmeikin 2014 uutuustuote - tai oikeastaan siinä lookissa uudistunut tuote. Se onkin sitten minulle haastava tapaus. Sävy on erittäin tumma. Kun levitän tätä, joudun häivyttämään huolellisesti reuna-alueet, sillä sävy on niin paljon omaa silmänympärysihoani tummempi. Joudun varomaan, että en levitä pohjustetta kuin sille alueelle, jonne luomiväri tulee, kun häivytykseenkin menee vähän tilaa silmänympärysiholla. Pelkkä tämä luomilla näyttää oikeasti siltä, että minulla on lämpimän persikkaisen rusehtavaa luomiväriä. Tuohan ei sinänsä paljon haittaa, jos levittää pohjustetta vain alueille, johon tulee luomiväriä päälle - kyllä se luomiväri sen tummuuden piilottaa - mutta miksi ihmeessä tästä on tehty näin tumma? Ah, ai niin. Me suomalaiset, joudumme tyytymään näihin sävyihin, kun maailmalla ei nyt noin yleisesti olla näin vaaleita.

No mutta, Instant Light Eye Perfecting Base antaa kyllä hyvän tarttumapinnan luomivärille ja lisää luomivärin intensiivisyyttä. Se tekee tuossa suhteessa kyllä kaiken sen tärkeimmän, mitä minä luomivärinpohjustajalta haluan. Minulla ei ole erityisiä ongelmia luomivärien pysyvyydessä, käytän pohjustajia yleensä pigmentin parempaan esiintuomiseen. Instant Light Eye Perfecting Basen vaikutuksesta luomivärin pitkäkestoisuuteen en osaa siksi erityisemmin sanoa. Minulla oli aikanaan armoton työ testata Narsia, UDPP:tä ja TSFI:tä rinnakkain ja valita paras, koska oikeasti keston parantamisen testaamiseen meni minulla hirvittävät tuntimäärät, yli 20 tuntia kuhunkin käyttökertaan (postaukseen noista kolmesta pääset tästä). Hirveän pienet erot lopulta minulla noissa, joten en rinnakkaistestannut tätä useamman kanssa. Sekä Charming Nails että Mustaa Kajalia ovat kyllä kritisoineet tämän tehoa silmämeikin kestossa, mutta en itse tuollaista ongelmaa ole kohdannut. Tämän takia onkin antoisaa lukea useampia blogeja ennen ostopäätöksiä, minulle ongelma oli väri, Heidille ja Tainalle taas kesto, eikä heidän postauksissaan väristä mitään mainittu.

Minulla oli aikanaan tästä kynämäinen versio, tämä. Käytin sen lopulta loppuun luomiväriswatchailussa, koska tummuus tosissaan esti kunnollisen käytön luomella. Harmi.

Tämän uudemman Instant Light Eye Perfecting Basen hinta on noin 25,70 euroa.


Tuotteista toinen, Instant Light Radiance Boosting Complexion Base, on saatu testiin blogiin maahantuojalta.

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Urtekram - luonnonkosmetiikkaa ruokakauppamatkalta

IMG_9161

Sain kahdessa otteessa testiin Urtekramin tuotteita. Aloe Vera -shampoo ja hoitoaine tulivat ensin, sitten uudempi ruususarja. Urtekramilta olen aiemmin kokeillut yhtä shampoota. Tiesin aika lailla, mitä odottaa.

Molemmat shampoot ovat hyvin samankaltaisia, erottavana tekijänä on tuoksu. Koostumus on normaalia shampoota juoksevampaa, mutta yllättäen se vaahtoaa kuitenkin. INCI-listat ovat alkupäältään identtiset, veden jälkeen viisi seuraavaa ainesosaa ovat samat. Shampoon hinta on noin 4 euroa, siis ei mitään. Molemmat shampoot on tarkoitettu normaaleille hiuksille. Omissa shokkivärjätyissä hiuksissani miedompi pesevyys on hyvä asia, mutta joudun kyllä toistamaan shampoopesun suihkussa saadakseni puhtaan tuntuista. Tuolla tavoin käytettynä pesuteho riittää minulle. En vaihtaisi shampoitani näihin, mutta mikäli olisi tarve siirtyä vegaaniseen tai eläinkokeettomaan kosmetiikkaan tai luonnonkosmetiikkaan, pärjäisin näillä, ainakin, jos hiuksissa ei ole sen kummempia muotoilutuotteita (silottavia tuotteita lukuun ottamatta).

Hoitoaineet ovatkin sitten sellaisia, että itku tulisi, jos pelkillä näillä menisin. Hiukseni vaativat paljon silikoneja, jotta saan ne edes kammattua läpi. Välillä silikonit voidaan välttää ja tuote riittää silti selvittämään hiukseni joillain muilla aineilla, mutta näissä ei kyllä ollut siihen tehoa. Hiuslaatuni on karhea, luonnonkihartuva, takkuuntuva ja käsitelty. Nämä molemmat ovat normaaleille hiuksille. INCI-listat taas lähes identtiset, veden jälkeen seuraavat 11 ainetta ovat samat. Hinta on näissäkin edullinen, 4,40 euroa. Kyllähän sitä joku varmasti sileämmällä hiuslaadulla näillä pärjäisi, minä en.

Kokeilin myös ensimmäistä kertaa luonnonkosmetiikan deodoranttia. Alumiini-antiperspirantteihin tottuneena kristallideo on aika hyppäys, mutta toisaalta, en ole mikään erityinen ongelmahikoilija. Kokeilin ruusudeoa kotona siivotessa, talvisaikaan. Kuivumisessa kesti, mutta sekään ei minua haittaa. Sen sijaan, se teho... Mielestäni haisin siivotessa hikoiltuani samalta kuin ilman mitään dödöä, pahoittelin poikaystävälle asiaa. Ei tullut meistä kavereita tämän tuotteen kanssa. Tätä tosin ovat monet luonnonkosmetiikan käyttäjät valitelleet - toimivat deot ovat yksiä vaikeimpia löytää luonnonkosmetiikan saralta.

Kiitän vegaanisuudesta, eläinkokeettomuudesta ja sertifioidusta luonnonmukaisuudesta, mutta shampoita lukuunottamatta tuotteet eivät minulla toimi. :/ Ruusutuoksu on hyvin samanlainen kuin Dr. Hauschkan ruusuvoiteessa, jakaa varmasti mielipiteitä mutta minulle ihan fine.


Postauksen tuotteet saatu testiin blogimiitin goodie bagistä sekä suoraan PR-toimistolta.

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Oho: loppuunkulutettu huulimeikkituote

Tätä ei normaalisti tapahdu. Olen blogini aikana käyttänyt loppuun muistaakseni yhden huulipunan. Nyt on aika heittää hyvästit toiselle. Oikeastaan se on kyllä huulikiiltokynä, mutta samapa tuo.

IMG_9269

Tässä samalla voinkin sitten rähjätä huonolaatuisista pakkausprinteistä. Eipä olisi itsellä mitään muistikuvaa, mikä sävy mahtaisi olla kyseessä tai mikä on tuotteen tarkempi nimi, ellen voisi kaivaa sitä täältä blogiarkistostani. Kaikki kynän tekstit kuluivat pois lähes heti otettuani tämän meikkilaukkuun aktiivikäyttöön. Loistava sävy, täydellinen töihin, kosteuttaa, tarpeeksi kylmä sävy iholleni, ei vaadi rajauskynää, hyvä lisätä töissä vaikka ilman peiliä (!!!) tai pimeässä peilin kanssa... Niin, mikä se on? Ai niin, sehän on Lumenen Raspberry Miracle Lip Sorbet -huulikiiltokynä sävyssä 17 Tuoksuvat puut.

No, hyvä se oli joka tapauksessa. Sitten vaan käyttämään seuraavaa huulituotetta loppuun, seuraava tehokulutuksen alainen huulipuna töihin on jo valittu meikkipussiin.


Tuote on saatu Lumenelta blogimiitistä.

torstai 26. maaliskuuta 2015

Avon True Color Purple Haze

IMG_9244

Avonin True Color -luomivärinelikko sävyssä Purple Haze sisältää neljä sävyä numeroituna. Paletin mukana tulee kartta, joka ohjaisi laittamaan sävyt tietyille kohdille, mutta tokihan se on vain ehdotus. Tämä paletti on ollut testissä varmaan vuoden, mutten ole saanut sitä kokonaisuutena toimimaan. Paletin heikkous on tuo violetti sävy, joka ei toimi pohjustajalla eikä ilman. Silmissäni se näyttää vain harmaalta. Tietyssä kulmassa siitä tulee violettisuus esiin. Eri variaatioita testattuani, tässä nyt on paras yritykseni sävyjen sijoittelusta pelkällä tällä paletilla.

IMG_9150

Ykkössävy on kulmaluulle hyvin vaalea, joten kevyellä kädellä sitä. Se violetti kolmossävy on tuolla liikkuvalla luomella, keskellä ja ulkonurkassa, mutta siinä päällä on paletin pinkki kakkossävy, joka poistaa violetin tunkkaisuutta ja saa sen hohtamaan enemmän. Samaa vaaleaa pinkkiä on koko sisemmällä liikkuvalla luomella. Paletin paran puoli on sen sijaan tuo nelossävy, joka on mielenkiintoinen tumma vihreä/sininen. Tosin pohjustajan sekin alleen kaipaa, että pääsee oikeuksiinsa.

Paletin nelossävy pelastaa koko paletin, muuten tämä olisi minusta aika huono pelkkänään käytettäväksi - toimii kyllä hyvin, kun siihen lisää jonkun toimivamman luumuisen violetin. Hinta ei ole paha, tällä hetkellä 10,45 euroa.


Tuote on saatu testiin blogiin PR-toimiston kautta.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Meikkaus - korostamista vai piilottamista?

IMG_9087

Pohdin aika ajoin suhdettani meikkaamiseen. Se on muuttunut vuosi vuodelta ja muuttuu yhä, iän muuttuessa, ihon muuttuessa ja itsetunnon muuttuessa. Nykyään se on - hauskanpidon lisäksi - noita kumpaakin otsikossa mainittua, sekä toisaalta myös häivyttämistä ja uuden luomista.

Yllä oleva kuva ei ole leikattu kahdesta palasta vaan olen meikannut vain toisen puolen, puhdistanut toisen. Ihossani ei tuon kuvan mukaan hirveämmin nyt peitettävää ole, mutta tarkemmasta kuvasta huomaisi, että nenänpielet punottavat hieman ja sävy on muutenkin epätasainen.

Pienimmillään meikkaus voisi minulla olla tällaista virheiden korjaamista:

Blogi 22 vuosi 20151

Älkää hämääntykö sävyerosta, johtuu kameran automatiikasta. Räpsin kuvat automatiikalla pimeässä. Varsinainen pointti kuvassa, ihohuokosten häivyttäminen ja kiillon poistaminen. Kyseessä ei edes ole itse asiassa meikkituote, vaan Samparin Cosmakeup-sarja.

IMG_9091

Sain nämä testiin jo silloin, kun sarja lanseerattiin Viking Linen laivoilla, mutta ei ole tullut aiemmin kirjoitettua. Tähän postaukseen ne sopivat hyvin. Cosmakeup-sarjan tarkoitus on olla tuotteita meikittömiin päiviin, jotain ihonhoidon ja meikin väliltä. Sellaista sinun ihosi mutta parempi -settiä. Glamour Shot Universal Transparent Foundation lupaa tuoda iholle mattapinnan, tasoittaa ihohuokosia ja vähentää punoitusta. Allekirjoitan kaksi ensimmäistä, ihon sävyä se ei mielestäni tasoita ainakaan merkittävästi. Transparent Mattifying Concealer taas on sama, mutta peitevoideversiona, tarkoitettu siis ihon ongelmakohdille (eli yleensä T-alueelle). En oikeastaan käytännössä näe eroa näiden välillä omalla ihollani, valitsisin siksi tuon kätevämpään pumppupulloon pakatun 30 ml:n meikkivoiteen 15 ml:n peitevoiteen sijaan, jos hinnalla ei olisi väliä. Jos taas haluaa vaan pienemmän määrän ja se riittää, onhan 29 euron peitevoide tietty vähemmän lompakkoa kirpaiseva kuin 45 euron meikkivoide, vaikka litrahinta on ensin mainitussa edullisempi. Tämä muuten on tuote, jonka minä lanseeraisin myös miehille. Voisin uskoa tämän kiinnostavan värillisiä meikkivoiteita enemmän. Tuotteen ongelma on kuitenkin se, että en varsinaisesti näe, mikä tässä on ero mattapintaisiin meikinpohjustusvoiteisiin, paitsi hoitavat ainesosat. Lopputulos on mielestäni hyvin samankaltainen. Hoitavuudenhan saa meikkituotteisiin laittamalla alle sen kosteusvoiteen. Rehellisyyden nimissä sanottakoon tätä hieman turhakkeeksi naisilla, mutta, jos joku tällaista pientä korjausta tarvitsee, mikäs siinä. Itse en ole oikein löytänyt käyttöä, samassa ajassa levitän jonkun nopean meikkipohjankin.

Noin pieneen korjailuun en tosiaan lähde meikatessani, tuossa kuvassani minulla on Oriflamen IlluSkin -meikkivoide sävyssä Light Ivory, Make Up Foreverin High Definition -irtopuuteri, Narsin poskipuna sävyssä Orgasm sekä aavistus varjostusta Bobby Brownin Blonde-luomivärillä, jota en kyllä kuvasta erota. Meikkipohja on minulle ensisijaisesti virheiden peittämistä ja häivyttämistä, omien puutteideni korjailua. Jos olisin taitavampi ja viitseliäämpi, muokkaisin kasvojeni muotoa varjostuksin ja korostuksin, mutta niitä en ole vieläkään oppinut. Nykyään iholleni riittää aika kevyt ja kuulas meikkipohja, aiemmin tarvittiin paksumpaa ihon työntäessä epäpuhtauksia enemmän.

Blogi 22 vuosi 20152

Silmämeikissä pääpointti on korostamisessa, mutta tässä tulee sotkettua eri tyylejä. Virheiden peittämistä se ei ole, tosin aavistuksen korjailen silmieni ja kulmieni epäsymmetrisyyttä. Tämä kuvan meikki on perusmeikkini tyyli, olivat värit mitkä tahansa.

Kulmieni muotoon tai paksuuteen en juuri koske, annan sen olla juuri sellainen kuin se on. Korostan toki sitä, terävöitän kulmakarvojen kulmaa siinä kohdassa, mihin se luonnostaan tulee. Sävy on minulla entuudestaan tumma, joten arkena en välttämättä tee niille mitään, jos minulla on pelkkä ripsiväri. 99 % meikeistäni teen Diorin Diorcils Poudre -kulmakynällä, se taas tässäkin käytössä.

Luomivärin painopiste on minulla ulkonurkassa. Tämä on vähän väärä tapa minulle, sillä oikeasti haluaisin, että silmäni eivät ainakaan olisi kauempana toisistaan ja painopiste ulkonurkassa tekee juuri sitä. Tässä kohtaankin sen, että tykkään meikata johonkin tiettyyn tyyliin myös ihan siksi, että tykkään siitä tyylistä - vaikkei se välttämättä olisi minulle paras. Voimakkaampi 3D-meikkaus olisi ehkä parempi, siis niin, että varjostus on paksu sekä luomen sisä- että ulkonurkassa, mutta en vaan millään saa rohkeutta tehdä sitä tyyliä voimakkaasti. Olen yrittänyt siirtää painopistettä yhä lähemmäksi sisänurkkaa, tuoden varjostuksen entistä voimakkaampana sisänurkkaan, mutta kunnon 3D-varjostuksen hyväksymiseen menee vielä kauan.

Alaluomen sisärajaus vaalealla (minulla IsaDoran kajal sävyssä Blonde) sekä suurentaa silmää että avaa katsetta. En koe, että silmäni olisivat liian pienet, minusta minulle käy tummakin sisärajaus ihan hyvin. Kuitenkin, tämäkin on ihan passeli, olen tottunut. Aiemmin kartoin tätä juuri siksi, etten kokenut tarvetta suurentaa silmiäni. Kokeiltuani totuin ja aloin pitämään kokonaiskuvasta sitten kuitenkin. Yleensä siis näemmä korostan silmän kokoa vähän tahtomattani sen sijaan, että yrittäisin tietoisesti saada niistä suuremman näköiset.

Ripset ovat minulla niitä asioita, mistä olen ylpeä. Saan hyvin helposti lähes millä vaan ripsivärillä niistä näyttävät, mikään ripsiväri ei varise, ei tarvitse taivuttaa ripsiä. Niitä korostan mielelläni - tai pikemminkin, ylikorostan. Tässä ripsillä Lancômen Grandiôse.

Luomivärin valinta ei minulla todellakaan aina noudata sitä, mikä korostaisi vihreitä silmiä. Tässä meikissä se tosin niin tekee ja aika usein muutenkin, koska violetista tykkään. Valitsen kyllä luomivärini ihan sen perusteella, mikä väri on mielestäni kiva.

IMG_9101

Tässä meikissä luomiväreinä Masters Colorsin duopaletti sävyssä 33, kulmaluulla Lorkun Golden Beige ja rajauksena Jane Iredalen geelirajaus sävyssä Purple. Masters Colors ja Jane Iredale saatu blogin kautta.

Blogi 22 vuosi 20153

Huulteni amorinkaaren muodon pidän aika sellaisenaan. Korjaisin mielelläni ylähuulta ylirajaamalla sen hieman suuremmaksi, mutta toisaalta ylirajaus huulissa näkyy mielestäni vähän liikaa enkä halua, että huulistani suoraan näkee, että muotoa on radikaalisti korjailtu meikillä. Lisäksi huulipunan kuluessa päivän mittaan ylirajaus näkyy vielä ärsyttävämmin. Alahuulen rajaan vähän pienemmäksi kuin mitä se on. Tässä kuvassa ei nyt itse asiassa tullut tehtyä kovin paljoa niin, mutta yleensä rajaan hitusen vielä alahuulta pienemmäksi tasapainottaakseni sitä ylähuulen kanssa. En halua suurempia huulia, pienemmätkin kävisivät, mutta tuosta epätasapainosta en pidä ja sitä haluaisin fiksailla. Olen muuten saanut blogissa kommentin joskus siitä, että rajaan alahuuleni "väärin." No, ei se kyllä väärin ole. Niin kuin ei olisi ylähuulen ylirajaaminenkaan. Mutta näin minä sen kuitenkin kompromissina teen. Huulilla tässä Chanelin Rouge Coco sävyssä Gabrielle. Voisi taas muistaa huulirasvan käytön...

Jos valitsen, kumman teen, näyttävämmän silmämeikin vaiko huulet, valitsen aina silmämeikin. Viime aikoina on tullut asiaan poikkeus: töihin mennessä en ole ehtinyt laittamaan kuin meikkipohjan ja ripsiväriä, mutta olen siti halunnut jotain vähän lisää. Huulikiiltoja ja kevyitä punia on mennyt paljon enemmän kuin ennen.

Niin mikä se meikkaamisen tarkoitus minulle on? Kaikkea tuota. Piilotan ja häivytän virheitä tai asioita, joista en pidä, korostan puolia, joista pidän, sekä meikkaan ihan meikkaamisen itsensä takia. Kivojen luomivärien, hauskan väristen rajausten, nättien punien takia. Minä nyt vaan näytän paremmalta meikissä kuin ilman, ja monesti itsetunto tarvitsee sen, että sille antaa vähän lisäbuustia.

Miksi te meikkaatte?


Jane Iredale, Masters Colors sekä Samparin tuotteet saatu blogiin testiin.

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Battery No Calories Lime

IMG_8948

No enhän mä nyt oikeasti voi kuin olla iloinen, mitä kaikkea hauskaa sitä blogin kautta päätyykään testattavaksi. Minulle on vuosien varrella tarjottu ja lähetetty ja päätynyt ties mitä, mutta oikeasti blogiin tiensä löytävillä ei-kosmetiikka-aiheisilla on joku syy. Joko se oli kiva, joko siinä oli jotain muuten jännää tai joko se oli vaan niin minua. Suurin osa jää vaille mainintaa. Lisäravinteita, uutuuspurukumia, pikkunaposteltavaa... Tämä oli kuitenkin minulle ehdotettu tuotekokeilu ja otin sen testiin ilmiselvistä syistä. Tämä on minua.

Suurkulutan light-colaa (Pepsi Max ehdottomasti jos saa valita, mutta muutkin menevät) sekä energiajuomia. Aiemmin minulle kelpasi vain Battery Stripped, nykyään nimeltään Battery Sugarfree, sittemmin tietojenkäsittelytieteen opiskelun aloitettuani aloin laajentaa makuvalikoimaa muihinkin. Battery Stripped pysyy silti ykkösenä ja kuninkaana - ja sen nimi päässäni yhä Battery Strippedinä, vaikka nimenmuutoksesta on aikaa jo... no kauan.

Jollain maagisilla hakukeinoilla mainostoimisto päätyi juuri oikeaan blogiin, luettuaan minun näitä juovan. Ai että otanko uutta Batteryä testiin? Kaloritonta? No totta helkutissa, mä olen addikti!

Ihan ensimmäisenä, tämä ei ole kaloriton. Juomassa on joku 2 kcal per desi, mutta se nyt on niin mitätöntä, että ihan yhtä lailla purukumissa on kaloreita. Lienee tästäkin kalorittomuuden määritelmästä joku auktoriteetti jotain lausunut, samoin kuin maitorahkojen kevytversioista. Sanni ruoti niitä blogissaan hetki sitten. Mutta joo, tässä on vähemmän kaloreita kuin perus-Strippedissä, jonka senkin kalorimäärä on mitätön.

Sitten makuun! Oletin tämän maistuvan joltain ED Lemon Lightin kaltaiselta. Väärässä olin, ensisijaisesti tämä ei maistu energiajuomalta, vaan lime tulee voimakkaasti esille. "Greippilimuahan tämä on," sanoi poikaystävä, joka salaa näitä nyysi jääkaapista. Olen aika samaa mieltä. Lime-greippilimu, ei energiajuoman selkeästi omalaatuisen erottuvaa makua. Energiajuoma se silti on. Tämä ei tyydytä tarvettani Battery Strippedin ainutlaatuisen erinomaisesta mausta, samoin kuin ei mikään muukaan ED Lemon Light tms. Ei paha, silti. Ilmeisen hyvin kelpasi myös poikaystävälle, koska jouduin aika tehokkaan kovasanaisesti komentamaan, että niitä ei sitten juoda, ennen kuin olen ne blogiini kuvannut.

Mukana tuli pari erittäin simppeliä drinkkiehdotusta näistä - vodkabattery light-limeversiona ja rommivodka light-limeversiona, max. 100 kcal kumpainenkin. Vaikka tykkäänkin pistää blogiini rahaa, minulla ei nyt juuri ollut tarvetta ostaa vaaleaa rommia tai vodkaa, vaikka olisin halunnut kokeilla. Sisäinen alkohol... baarimikk... opiskel... no siis, erilaisten drinkkien ja alkoholijuomien nautiskelija minussa väittää kyllä tunnistavansa juomat, joihin vodka uppoaa hyvin, ja tähän se varmasti uppoaa. Rommista en ole ihan varma, vaatii ehkä sen, että on tottunut rommin makuun tai ei ainakaan inhoa sitä. Mä voisin jopa ehdottaa noiden lisäksi kokeilla giniä tuon kanssa.

Sisäinen nörttini minussa kiittää mahdollisuudesta testata energiajuomia blogi-PR:nä. Yeah. Saisko seuraavaksi testata blogissa vaikka elektroniikkaa ja muita hassuja vimpaimia? :D

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Vartalovoiteiden satunnaiskäyttäjä tässä hei!

Viime postaus oli aika syvällistä settiä kosmetiikkablogiin, palataan takaisin siihen kunnon hömppään. :)

Minun ja vartalovoiteiden suhde on ongelmallinen. En niitä sinänsä tarvitse, ihoni pysyy oikein hyvässä kunnossa ilmankin. Silti kuitenkin esimerkiksi viime kesänä läträsin vartalovoiteilla todella paljon, sillä pakkomielteisesti olin päättänyt hyväkuntoisen, kuoritun ja kosteutetun ihon olevan paras auringonottopohjaksi. Sain käytettyä varmaan enemmän vartalovoiteita kuin pariin vuoteen yhteensä. Uuden tulemisensa vartalovoiteet kokivat nyt talvella, kun epäilin satunnaisen kutinan jossain (tapahtui ehkä noin viisi kertaa) olevan selvä merkki ihon kuivuudesta (tai siitä, että poikaystävän on rasvattava selkäni, koska se tuntuu hyvältä). Noh, vaikken erityisemmin koe tarvetta vartalovoiteille, nyt on ollut testissä useampi.

IMG_8525

Mádara Sculpturing Oil
Ja heti huijataan blogissa, vartalovoidepostauksessa öljy vartalovoiteen sijaan. Tämä on ensimmäinen öljy vartalolle, jota olen ikinä kokeillut. Goodie bagistä saatu tuote meinasi jäädä testaamatta, kunnes hylkäsin ennakkoluuloni vartaloöljyjä kohtaan. Tämä yllätti, vai että öljystä voikin jäädä tuollainen miellyttävä tunne! Sculpturing Oil on tarkoitettu kiinteyttäväksi. Lähinnä kai näiden idea on siinä, että raskausarpien ja lihoamisen/laihtumisen tuomien ihomuutosten ehkäisemiseen ainoa keino lienee ihon pitäminen hyvässä kunnossa. Jaa-a, en ole tarpeeksi asiasta tietävä, ettäkö osaisin sanoa, toimiiko se edes teoriassa saati INCI-listan tasolla. Mutta moniin ongelmiin, rypyistä raskausarpiin, ainoaksi hoitokeinoksi suositellaan yleensä ihon kosteuttamisesta huolehtimista. Madaran öljy ei tuoksu nenääni juuri miltään. Ähäskutti, en annakaan äidille tätä, vaikka niin ensimmäisenä ajattelin!

IMG_8496

Born to Bio Huile Séche Elixir Sublimant
Tämäkin kuivaöljy on luonnonkosmetiikkaa. Monoi-öljy tuoksuu ihanalta, aivan sama oliko kesä tai ei. Jättää iholle aika lailla samanlaisen tunteen kuin Madara. Sokkotestaamalla en ilman tuoksua erottaisi, kumpi on käytössä, sillä tuntuma jää samanlaiseksi. Testasin tätä myös laittamalla toiseen reiteen toista ja toiseen toista. Molemmat imeytyvät yhtä hyvin, molemmista jää samanlainen pieni öljyisyys, mikä ei ole millään tavalla inhottava. Tätä öljyä voisi käyttää myös hiuksiin, mutta hiusöljyjä minulla on enemmän kuin tarpeeksi. Suihkepullo alkaa huveta yllättävän nopeasti, nyt kahden käyttökerran jälkeen öljyn pinta on tuossa Born to Bion logon kohdalla. Se ei minua haittaa, hupenee tuo Madarakin kovaa vauhtia. Tämä pullo on kuitenkin vain 50 ml ja minun käyttötahtini vartalon kosteutustuotteilla hidas. Tuotteessa on suihkepullo, käytän itse tätä kylläkin käden kautta. Tämä on niin kiva, että se sai hyväksi havaitut -tagin. Pullo on kiva, sisältö on kiva, tuoksu on kiva, kaikki toimii.

IMG_8558

Dr. Hauschka Lemon & Lemongrass Body Moisturizer
Lisää luonnonkosmetiikkaa! Dr. Hauschkan tuoksumaailma on yleensä ollut minulle vähän nihkeä, mutta tämän tuoksu on jees. Sitruunainen, jää aika voimakkaasti leijumaan levityksen jälkeen ympärille. Koostumus sellainen, että sekottamistarpeen näkee pullosta. Ei siis pysy ihan homogeenisenä, tiettekönää. Vaikka voide onkin aika lirun tuntuista, riitti se minulle ihon kosteutukseen oikein hyvin. Nätimpään pulloon pakattuna ja voiteen värin toisenlaiseksi muuttamalla tämä myisi mullekin. Voiteen likaisenkeltainen väri ei nimittäin ole mitenkään houkutteleva. Lasipullo on kyllä kiva sinänsä, tuo arvokkuutta. Ymmärtääkseni lasipullo taitaa liittyä luonnonkosmetiikan säilömiseen pakkausratkaisuilla säilöntäaineiden sijaan? Enivei, taas nähdään, että luonnonkosmetiikka onnistuu minun mielestäni parhaiten tällaisissa tuotteissa, kun taas meikit monesti ovat pettymyksiä. Kolmas luonnonkosmetiikkatuote postauksessa, eikä vieläkään pettymystä. Lupaukset ovat vähän turhan hienoja, mutta eipä niitä voi kieltääkään: virkistää (no totta kai, sitruunaisena), ihon sävyä kirkastava (samaa tosin voi sanoa mistä vaan kosteutustuotteesta). Kiinteyttävä? Hmm, no viittaan Mádaran tuotteesta sanomaani.

IMG_8536

Lumene Kosteuttava Vartaloemulsio
Tämän pikkuruisen purtilon otin toiselta bloggaajalta jostain vaihtarikasasta blogimiitissä, koska tykkään käyttää loppuun asioita. Tämä itse asiassa loppui juuri. Minusta kaikki vartalovoiteet saisivat olla matkakokoja, jotta saisin vaihdella niitä usein. :D Lumenen vartaloemulsio oli kevyt, mutta kuitenkin minulle riittävä. Tuoksu oli miellyttävä. Ei oikein muuta huonoa kuin pakkaus, tosin tämä lienee jostain matkasetistä. Eipä näy Lumenen sivuilla, poistunut tuote tai joku kausijuttu.

IMG_8808

The Body Shop Cranberry Joy Body Butter
Hei, kuka täällä haisee karpalolonkerolta? Aa, se on vaan Sonia, ei sit mitään. The Body Shopin karpalo(lonkero)n tuoksuinen vartalovoi oli koostumukseltaan sitä, mitä TBS:n vartalovoit yleensäkin: imeytyy se aikanaan, mutta ehkä vähän turhan tuhtia minun iholleni. Menee kuitenkin. Tästä joku kanssabloggaaja luopui jossain blogimiitin vaihtarikasassa, syystä "Ei hitto kun tulee karpalolonkero mieleen." Otin tämän vaihtarikasasta syystä "Ei hitto kun tulee karpalolonkero mieleen," ja vältin tuotteen käyttämistä töissä, sillä pelkäsin oikeasti tuoksuvani karpalolonkerolta kilometrin päähän. Miellyttävä pikkukoko, loppui jo aikaa sitten.

IMG_8506

Korres Coconut Milk Bodymilk
Ostin tämän kesällä Kreikka-huumassani matkan jälkeen tuosta viereisestä rapusta Korresin liikkeestä. Erittäin suuret kiitokset pakkauksesta, upea. Toiset kiitokset tuoksusta, tykkään. Saisi olla tosin voimakkaampi. Sitten se kosteutusteho. Jos ostaa bodymilkiä, saa bodymilkiä, eli eipä siinä kuulu olla valitettavaa. Erityisen kosteuttava tämä siis ei ole, mutta nätisti imeytyvä ja minun kosteutustarpeisiini yleensä riittävä. Kuitenkaan turha odottaa mitään superkosteutusta. Bodymilk on bodymilk, lutraan tällä oikein mielelläni. Hintakin oli tällaiselle satunnaiskäyttäjälle kohtuullinen jopa Suomessa, joskin Kreikassahan nämä eivät olisi maksaneet juuri mitään. Itse asiassa ostettuani tämän Korresin omasta liikkeestä, huomasin, että olisin saanut sen edullisemmin Sokokselta... Mutta sainpahan palvelun, henkilökohtaisen minulle suunnatun palvelun, juttuseuraa ja kasan näytepusseja Korresin tuotteista. Niin, tuo kuosi... Oh. Tällaiset asiat nyt vaan ovat sellaisia, mitkä tekevät siitä vartalon rasvaamisesta vähän ylellisempää ja miellyttävämpää. Kyllä minä nyt vaan tätä lätkin mieluummin keholleni kuin vaikkapa ylempänä mainittua Dr. Hauschkaa, vielä, kun tuoksukin on parempi.


Madara, Born to Bio ja Dr. Hauschka saatu blogin kautta, Lumene ja TBS saatu bloggaajakavereilta, Korres ostettu itse.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Tatuoinnin ottamisesta, kivusta, kiloista ja kehonsa hyväksymisestä

IMG_8907


Minulla on ollut syksyn lehtiä tatuoituna käsivarsiin jo useamman vuoden. Edelliset taitavat olla suunnilleen vuodelta 2010. Monta vuotta on ollut tarkoituksena jatkaa niitä vasemmassa kädessä vielä samalle tasolle kuin oikean käden ranteen lehti.

Molly Malone's, tuo ihmeellinen työpiste, jossa saan aina kummalliset ideani... Molly Malone'sissa työvuorossa katselin erään työntekijän hiuksia yhden työvuoron ajan. Tuli pakkomielle saada takaisin shokkivärjätty tukkani. Menin ja ostin hiusvärit ja värjäsin kauan kaipaamani shokkimagentan takaisin tammikuussa. No, sitten katselin eräänä toisena työvuorona helmikuussa toisen työntekijän tatuointeja. Seuraavalla tauollani otin yhteyttä vanhaan työkaveriini Jenniin, joka nykyään tatuoi ja lävistää Kivun Kauneudessa Kalliossa. Varasin ajan vihdoin ja viimein tälle lehtijatkeelle.

Maaliskuulle sovittiin aika. Tuossa kuva noin päivän vanhana. Huh huh se on räikeä, kun sitä tästä nyt parin viikon jälkeen katselee. :D Paranemisaikana olen käyttänyt kaikkea varastoistani löytyvää, ihan testimielessä. Aiemmat tatuointini, nilkassa ja käsivarsissa, hoidin Helosanilla. Olisinhan nytkin voinut ostaa jotain Helosania tai Bepanthenia, mutta mainitsin Jennille, että hittojakos tässä mitään ostamaan, minulla on apteekkirasvoja yllin kyllin. Mikä osoittautui ykköseksi? Siitä jatkamme seuraavassa tatuointipostauksessa. Etukäteen kerrottakoon, että tatuointikutina on tähän mennessä ollut uskomattoman vähäistä.

Kirjoitan tähän kuitenkin jotain itse tatuoinnin ottamisesta. Lävistyspostaukseni on yksi luetuimpiani, vaikka tämä onkin kosmetiikkablogi. Siksi nimesinkin tämän postauksen mahdollisimman kuvaavaksi. Seuraava postaus käsittelee sen hoitoa, mutta nyt keskitytään itse tatuoinnin ottamiseen.

Ole varma siitä, mitä teet.
Tatuointi pysyy. Turhaa on mielestäni pelätä hysteerisesti sitä, miltä tatuointi näyttää vanhana ja ryppyisenä - tulen olemaan vanha ja ryppyinen jonain päivänä joka tapauksessa, ennemmin minua kiinnostaa, toimiiko pääkoppani vielä vanhana ja ryppyisenä ja olenko elänyt sellaisen elämän, joka on tehnyt minusta onnellisen ja jota voin katsoa taaksepäin hymyillen. Silti, tatuointia kannattaa harkita ja hyvin. Harkinnan ei tarvitse kestää kauaa, mutta sen on oltava varma.

Ensimmäinen tatuointini oli löytöeläinkodin logo, Kylli-tädin piirtämä. Ei niin nätti, mutta pääasia oli se, että halusin tatuoinnin, joka merkitsee paljon. Kissat ja löytöeläintyö Kissakoti Kattilassa Hämeenlinnassa ovat olleet erittäin iso asia elämässäni, ja vaikka ehkä nykyisin ottaisin jonkin nätimmän kuvan kuvaamaan samaa asiaa, on Kylli-tädin kissa nilkassani yhä edelleen symboliselta arvoltaan tärkeä, enkä sitä ole katunut päivääkään.

Toisen tatuointini otin paristakin eri syystä. En ala kaikkea sen merkitystä avaamaan, mutta siinä minulla ei ollut varsinaista visiota ja Suurta Merkitystä: menin liikkeeseen ja sanoin, että haluan syksyn lehtiä, tuosta tuonne ja tuonne, aivan sama minkä puun, geneerisiä syksyn lehtiä, kiitos. Tykkään niistä, ne ovat nättejä. Näiden lehtien idea oli ensisijaisesti se, että tykkään itse kuvan aiheesta. Niillä ei ole vastaavaa suurta sanomaa tai merkitystä elämässäni. Tatuoijani piirsi lehdet suoraan iholleni, kysellen samalla kysymyksiä väreistä, sijoittelusta ja tuollaisesta. Hyväksyin kuvan, se tatuoitiin ihooni (ei siis varsinainen freehand missä suoraan alettaisiin tatuoimaan, vaan iholle ensin piirretty ja sitten siirtokalvon avulla korjailtu versio). Hetkeäkään en ole katunut.

Kivusta
Ensimmäinen tatuointini nilkkaan jännitti. Olin ottanut ties mitä lävistyksiä aikaisemmin, kielikorua sun muuta, mutta tämä jännitti. Se ei ole hetkessä ohi, kuten lävistykset, vaan sitä työstetään pitkään. Menin tuttavan kautta löydetylle tatuoijalle, yritin olla kuolematta jännitykseen. Nilkka ei kuulemma ole helpoimpia paikkoja, koska siinä on luu lähellä. Tästä vähän varoiteltiin. Kun neula löi ihooni, aloin nauraa. "Siis tältäkö tämä tuntuu? Eihän tämä edes satu!!" Lähinnä tunne nilkassa oli samanlaista kuin se, että ihoa raavitaan neulalla. Ei esimerkiksi mitään jatkuvaa hemoglobiinitestausneulan painelua sormessa. Phah, eihän se edes sattunut. Toki mitä pidempään kesti, sitä enemmän alkoi tuntua ikävältä, muttei missään vaiheessa sietämättömältä.

Toisella kerralla otin ne syksyn lehdet, part 1. Ne otin Legacy Tattoossa Punavuoressa. Tiesin jo etukäteen, että ranne sattuisi. Ensin tehtiin suurempi kuva vasempaan käteen, sitten oikean käden ranne. Todella monet ovat ottaneet ensimmäisen tatuointinsa ranteeseen, joten tiesin, että kyllä minä sen kestän. Minulla oli lisäksi käytössä lääkitys, jonka sivuvaikutuksena on mainittu kipukynnyksen nouseminen (joskaan sitä en koskaan huomannut, olen mieltänyt, että minulla on jo muutenkin aika korkea kipukynnys). No, kyllähän se kuitenkin sattui. Vasemman käden lehdet olivat samaa tasoa kuin aikaisempi nilkan tatuointi, mutta... Ranteen tatuointi tuntui käytännössä siltä, kuin joku olisi vetänyt puukolla ihoa auki. Kestin kyllä, valittamatta tai nyyhkimättä, mutta hammasta piti kyllä vähän purra ja todeta tatuoijalleni, että "Well, now I have to admit that this fucking hurts, but just keep on doing it, it's not that bad." Selvittiin kunnialla. Kipeintä teki siellä lähimpänä rannetta ja tuntui helpottavalta, kun työstettiin jotain kauempana rannetta olevaa osaa.

Kolmas kerta, syksy lehtiä part 2, Jennin kanssa. Valmistauduin samaan kipuun kuin edellisessä, oikean käden lehdessä. Minulla oli yhä kipukynnystä nostava lääkitys, ei mitään erikoista muuta muutosta, mutta mitä ihmettä: missä se sama viiltävä kipu? Totesin Jennille: "No kyllähän tämä nyt sattuu, perkele, auts, mutta ei lainkaan kuin viime kerralla." Mentiin läpi ne samat kivuliaimmat kohdat, mitkä viimeksi sattuivat eniten: ääriviivat lähimpänä kämmentä. Ja mitä hittoa, missä se puukolla viiltämiseltä tuntuva kipu? Jenni vitsaili, että naiset nyt vaan ovat hellempiä tekemään, mutta sen jälkeen kertoi, että erolle kivussa saattaa olla ihan kehooni perustuva syy: adrenaliini. Edellinen ranteeni oli tehty sen jälkeen, kun minua oli tatuoitu jo yli kaksi tuntia. Tämä ranne tehtiin heti, ei parin tunnin session perään. Jenni sanoi, että syy voi olla adrenaliinissa, joka auttaa kestämään sen tietyn aikaa, muttei loputtomiin. Naureskelin sitten jälkeenpäin, että minua on nyt huijattu - Kivun Kauneus, hei, ei ees sattunut sillä tavalla kuin odotin!

Seuraavaksi tulee postaus siitä jälkihoidosta. Varoituksen sanana, tatuoinnit ja lävistykset oikeasti addiktoivat. Kun olin 17-vuotiaana ottanut napakoruni, sanoin Yazkalle, että tämä ei jää tähän. Aloin suunnitella seuraavaa lävistystä, ja niitä tulikin otettua tuon jälkeen kymmenen.

Kehonkuvastani
Ensimmäisen tatuointini jälkeen aloin haaveilla korsettinyöritystatuoinnista, jonka ottaisin ollessani sopivassa painossa, ja joka olisi tatuointina sekä a) nätti että b) mielenterveydellisesti tärkeä. Naiset kun ovat tällaisia, minä etenkin, että paino ei ole koskaan hyvä. Sen ikuisen (ja epäterveellisen!) jojoilun sijaan ottaisin tatuoinnin ollessani sopivassa painossa, ja jatkossa pysyisin siinä. About tasan siinä, ilman typeriä ajatuksia itsensä laihduttamisesta luurangoksi tai toisella tavalla epäterveitä "ihan sama mitä syön kun ei musta saa sopivan painoista, voin saman tien olla ihan mitä vaan"-ajatuksia. Lihoamis-laihtumis-kierre olisi kiva katkaista.

Olen yliopiston aloittamisen jälkeen heitellyt painossa 30 kiloa ja risat, en edes tiedä tarkkaa lukemaa, koska en uskaltanut käydä vaa'alla lihavimmillani. Olen ollut BMI:ltäni sekä ali- että ylipainoinen tämän blogin aikana. Nyt olen parin kilon päässä itse asettamastani ultimate-ihanne-tavoitepainostani. Pitkällisen ajatusmyrskyn seurauksena olen todennut, että itse asiassa tämä paino juuri tässä ja nyt on jo minun tavoitepainoani. Olen suurinpiirtein 51 kiloa tai alle ja 166 senttiä ja risat. En ole mallin mitoissa, mutta en kyllä todellakaan voi näillä lukemilla olla lihavakaan. Silti, tavoitepainoni olisi se 48, mitä se oli yliopistoonpääsyvuonna. Mutta kilo tai kaksi sinne tai tänne. Vaikka peilini yrittäisi väittää mitä, sitä katsoo ihminen, jonka mielestä mikään ei ole tarpeeksi. Tämä on juuri tarpeeksi ja hyvä.

Jään aina välillä katsomaan, että hetkinen, vaikka dekolteen luuni eivät näykään sillä tavalla kivasti, minullahan on näkyy lonkkaluut normaalisti seisoessani ja kaapissani on taas vain liian suuria vaatteita. Minä olen sopivassa painossa, kilo tai kaksi ei oikeasti merkitse muualla kuin kieroutuneessa mielessäni. Minä kävelen kadulla häveten reisiäni, mutta oikeasti, ihan oikeasti, minähän olen hoikka. Sitä suuremmalla syyllä, miksi odottaisin ne mukamas merkitsevät pari kiloa, että olisin varmasti ja turvallisesti alle 50 kiloa? Mitä helkuttia? Minähän olen jo oikein upeissa mitoissa. Kaikista vahvimmin tämä on tullut esille, kun katson muita ihmisiä, joita voin arvioida realistisesti, toisin kuin itseäni. Poikaystävä tietää, että minulla on vääristymiä tässä. Siksi teen välillä reality checkejä. Näytän ihmisen kuvaa tai osoitan ihmistä, joka on suunnilleen minun kokoiseni - mielestäni. Tai näytän ihmisen, joka on varmaan muutaman kilon painavampi kuin minä. Ja mitä hän vastaa? Saan ilmeisen aidon hämmästyksen. "No ethän sä nyt oo lähellekään tota, toi on niinku normaalipainoa ja sä näytät kauheen laihalta!" Että se siitä läskistäni, jonka minä näen peilissä. Yksi, mikä erottaa tämän suhteen aiemmistani on se, että oikeasti aidosti uskon niitä sanoja, mitä ulkonäöstäni saan. Ei se pystyisi esittämään kohteliaisuuttaan tuota kaikkea. Viime viikonloppuna näin erään tuttavani, jonka oletin olevan suunnilleen painoindeksissä 16,5-17, koska hän on todella laiha. Ja hän sanoi, että on kyllä painoindeksin alarajoilla, muttei alipainossa. Vieläkin ihmettelen  valehteliko, ei voi olla totta, hänhän on ihan superlaiha ja maksaisin mitä vaan tuosta vartalosta! Ihmiset, joita en ole missään nimessä pitänyt ylipainoisina ("Noh, siis eihän hän nyt mitenkään ole lihava, tuosta muutama kilo pois niin ois just täydellisessä painossa") ovatkin sitten ylipainoisia. Tämä viimeistään osoittaa kieroutuneisuuteni omaan painooni: näen normaalipainon alarajoilla (mitä itse juuri olen) olevat ihmiset todella laihoina ja hoikkina, ja taas pikkuisen ylipainoiset ovat mielestäni sillä tasolla, että muutaman kilon voisi tiputtaa. Minkä ristiriidan tämä tuo siihen, että mielestäni minä voisin sen "muutaman kilon tiputtaa" ja olla sitten sopiva? Ei, ei ei. Kieltäydyn nyt, juuri nyt, olemasta niin typerä.

Otan korsettinyöritystatuointini, kunhan on rahaa. Koska minussa ei ole kiloakaan liikaa.

Lookfantastic Beauty Box maaliskuu

IMG_8975

Kuten uhkailinkin edellisen boksin saatuani, tilasin myös seuraavan LF Beauty Boxin. Omani tuli taas vähän myöhässä - tilasin sen myöhässä ja lisäksi taas Lookfantastic oli jättänyt osoitelapusta katuni pois. No, löysi perille lähes samaan aikaan kuin muillakin, vaikka osoite oli pelkkä 41 C 62, 00180 Helsinki. Taitavat postissa osata toimittaa seuraavankin oikealle kadulle... No, eipä tässä mitään, tykkään muutenkin tehdä mieluummin postaukset niin, että olen testannut tuotteita.

Sisältö oli taas kiva. Kaikki tuotteet olivat minulle uusia tuttavuuksia.

Muistan Sannin kirjoittaneen joskus Lord & Berryn kajalista. Minulla on jo unelmakajal, eli en varsinaisesti tarvinnut uutta kajalia, mutta oli kiva päästä testaamaan. En nimittäin ostaisi blogia varten mustia kajaleita yhtä ainutta, ellei niissä olisi joku megahypersuperpakkaus ja megahyperkehuttu laatu. Mutta Lord & Berryn kajal oli kyllä löytö! Herranenaika, tämä haastaa Lancômen suosikkikajalini! Voi oikeasti olla, että törmäsin uuteen Holy Grail -tuotteeseen. Kajal on pehmeä, sillä onnistuu vahva ja tumma ylärajaus mutta myös waterlinen rajaus menee täydellisesti. Se tarttuu kuin unelma. Huh! Suosittelen! Käytän tätä nyt jatkossa vähän enemmänkin, jotta pidemmällä käyttöajalla saan todettua, pitäisikö tämä nostaa tosiaan sinne Lancômen tasolle vaiko jopa sen yläpuolelle. Hyväksi havaittu -tägi ehdottomasti.

Huulirasvoja nyt en ainakaan tarvitsisi, mutta Cowshed Lippy Cow Natural Lip Balm oli silti mielenkiintoinen. Tuubimalli on jees käytössä, pakkausdesign on nätti. Koostumus on aika liukas, ehkä vähän liiankin liukas. Tuoksu on ok. Mielestäni näin Cowshediä Tukholmassa, mutta Suomesta sitä ei taida saada.

Nuxe Nuxellence Detoxifying And Youth Revealing Anti-Aging Care on yövoide, joka lähtee äidille. Jakoon vaan, mä näytän jo valmiiksi ikäistäni 5-7 vuotta nuoremmalta. Joillakin oli boksissa Caudalien seerumi tämän tilalla, sekin anti-age-tuote.

Nudestix oli vieras merkki. Magnetic Colour Gift on luomivärikynä, joka on tarkoitettu highlight-sävyksi, luomiväriksi tai vaikka pohjusteeksi. Sille luvataan pitkä kesto. Oikeassa versiossa tulisi paketti peilillä ja terotin. Omassani ei ole terotinta tai pakettia, tai jos terotin onkin, en kyllä saa sitä irti väkivalloinkaan. Millähän minä tämän terottaisin? En omista tuon kokoista terotinta. :( Kesto vaikuttaa oikeasti hyvältä, sävy on kullanvärinen Gilt ja aika intensiivinen. Pinta ei jää tahmaiseksi, väri jumahtaa luomelle hyvin kiinni. Tämä jää käyttöön harvinaisia kultaisia silmämeikkitarpeitani varten. Noh, toivotaan, että tälle olisi niin vähän käyttöä, että terottimen puute ei haittaa seuraaviin vuosiin. Aika harvoin kultaista meikkiä käytän.

Blissin Fatgirlslim on kiinteyttävä vartalovoide. En yhä edelleenkään ole kuullut oikein luotettavia selityksiä kiinteyttäville vartalovoiteille ja niiden teholle, joskin selluliittiin ilmeisesti kai hierominen voi auttaa. Tekisi mieli joskus lukea enemmän näistä kiinteyttävistä, onko se mahdollista, miten se olisi mahdollista, onko käsitykseni selluliittihieronnan tehokkuudesta väärä? Käyttöön menee, anyway, mutta mulla nyt on muutenkin tässä ruokavalion tarkkailu menossa, eli kiinteytymistä on ihan jo muutenkin tapahtunut ja tapahtumassa. Voide on todella löysää! Siis aivan vesimäistä! Luontevampi pakkaus sille olisi pumppupullo, jollei tuo omani ole jotenkin pilaantunut.

The Wet Brush on sinänsä kuin minulle tehty ajatuksena, koska harjaan hiukset aina kosteina kaikkien ohjeiden vastaisesti. Tämä harja on tarkoitettu juuri siihen. En saa hiuksiani selvitettyä enää millään, jos annan niiden kuivahtaa. Omani sain pinkkinä. Violetti olisi ollut kivempi, mutta samapa tuo. Toimii oikein hyvin latvojen selvittelyyn märkänä, mutta joustaa liikaa, ettäkö sitä voisi käyttää tuossa tyvessä ja siitä 10 senttiä eteenpäin. Tarvitaan toinen kampa siihen. Mutta tuota noin... tuo teksti... The Wet Brush Squirts? En kommentoi.


Oliko teidän Fatgirlslimminne vesimäistä? Saatteko oman Nudestixinne auki, onko siinä terotin?

tiistai 17. maaliskuuta 2015

MAC Ultimate Sheer Mystery Powder

IMG_8836

2010 MAC julkaisi Marcel Wandersin kanssa kokoelman, jonka pakkaukset olivat aivan uskomattoman upeita. Himoitsin niitä silloin, mutten havainnut, että niitä olisi Suomeen tullutkaan. 2012 julkaistiin toinen osa, en nähnyt näitäkään Suomessa, mutta saattoi mennä vaan ohi. Mutta nyt! Nyt saman pakkausdesignin tuotteita tuli taas, MAC Ultimate -linjaan, ja nämä ovat pysyvää valikoimaa. Huh huh. Muut kohkasivat Toledo-kokoelmasta, minä en siihen hirveästi lämmennyt, joskin yksi kiva poskipuna siinä oli. Tämä kokoelma sen sijaan... Juuh, -20% aleseteli Stockalle löysi käyttötarkoituksensa.

IMG_8843

Sheer Mystery Powder on kiinteä puuteri, erittäin hienojakoinen ja pehmeä, todella kevyt ja läpikuultava. Tuo pakkaus tietysti kerää sormenjälkiä, mutta oh, on se upea. Sävyjä on vain neljä. Sävyistä ainoastaan yksi on vaalea, tämä Light Medium. Nimi vähän pelotti, mutta kuvaus on pale ivory. Vaaleahan se onkin, MAC:illä vaan ymmärretään, että tämä ei ole maidonvaalein. Moni muu merkki olisi jättänyt tuosta tuon medium-sanan pois ja väittänyt tätä kalmankalpeaksi. MAC taas tekee oikeasti kalmankalpeitakin tuotteita, joten Light Medium on nimestään huolimatta tarpeeksi vaalea. Lisäksi koostumus on niin läpikuultava, etten huomaa sen muuttavan meikkipohjan väriä suuntaan tai toiseen, vaikka olen parin vähän eri sävyisen pohjan kanssa tätä käyttänyt.

IMG_8853

Hinta on ihan törkeä. 52 euroa. Hintaa tosin laskee se, että mukana tulee refill-pannu. Refill-pannun lisäksi mukana on ylimääräinen puuterivippa. Ultimate-sarja onkin vähän tällainen MAC:in sisäinen luksussarja.

IMG_8830

Olen maailman laiskin korjailemaan meikkiä päivän mittaan. Tunnustan, että tämä ei missään nimessä olisi ollut minulle välttämätön tai tarpeellinen hankinta. Toisaalta voin puolustautua, että enpä ole kiinteää puuteria, joka ei olisi meikkipuuteri, ostanut sitten vuoden... öh, enpä usko, että koko blogin olemassaoloaikana. Tämä on lisäksi siitä hyvä, että hienojakoisuudessaan se on aivan yhtä loistava suoraan meikkipohjan päälle irtopuuterin sijaan, eli en enää joudu virittämään mukaan reissuun lähtiessäni jotain vanulapulla tilkittyä MUFE:n irtopuuteria. Käy sekä meikin kiinnittämiseen että sen korjailuun, ja onhan tätä nyt pirun paljon kivempi kantaa mukana kuin jotain diipadaapakoteloa.

Miinusta kuitenkin tulee roimasti yhdestä asiasta. En tykkää yhtään siitä, että likainen puuterivippa makaa kotelossa puuterin päällä. Joo, voihan siinä pitää mukana tulevaa muovikalvoa välissä, mutta se muovikalvo tippuu ja häviää ja on rasittava. Hukkasin sen jo viikossa. Upeasta rasiasta olisi saanut suunnitella vaikka vähän paksumman, kunhan se vippa olisi saatu vaikka välipohjan alle.

Mutta on se vaan upea. Pakko saada joku kokoelman huulipunistakin, olisi ensimmäinen MAC-huulipunani.

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Oriflame The One IlluSkin -meikkipohjatuotteet

IMG_8748


Oriflamen The One -sarjan tuotteet sain testiin viime vuonna, mutta kauan kesti testaamisessa. Nyt lopputalvella ihoni oli sopivaa tummuusastetta, pääsin arvioimaan tuotteita ilman, ettäkö sävyero haittaisi niin pahasti. Kaikki rusketukseni ei ole vieläkään poistunut, ylitän parhaillaan omaa ennätystäni. Pisimmillään rusketusrajat ovat näkyneet minulla helmikuussakin. Nyt ne näkyvät yhä, maaliskuun puolivälissä. En tiedä, mistä ihmeestä olen saanut tällaiset geenit, kun suku on supisuomalaista.

No mutta, Oriflamen The One -tuotteet olivat ihan positiivinen kokemus. Meikkivoide levittyi mukavasti, joskin se oli aavistuksen liian keltainen pohjasävyltään. Lopputulos on kevyehkö, kuitenkin ihan meikkivoidetasoa mutta ei mitenkään tunkkaisen paksu. IlluSkin Concealer oli valitettavasti hyvä. Miten niin valitettavasti? No kun haluaisin vihdoin päästä ostamaan YSL:n valokynän, mutta käytän sitä ennen varastojeni peitevoiteet silmien alle. Tämä sopi siihen. Näppylöitä minulla nykyään harvemmin on, joten niissä ei ole peitettävää. Eniten peittoa kasvoissani vaatii ihon epätasainen väri. IlluSkin Powder on kiinteä puuteri, mutta levitän sitä siveltimellä. Senkin lopputulos on miellyttävä, ei liian tunkkaisen jauhoinen.

Mikähän ihme näitä meikkivalmistajia vaivaa? Aikanaan sitä huomasi täysiä floppeja useammin. Nykyään kaikki tekevät ihan kivoja tuotteita. Onko minusta tullut vähemmän vaativa? Onko ihoni muuttunut helpommaksi? Kai se on sitä jälkimmäistä. Teini-iän ongelmat pintakuivuudesta ja näpyistä ovat historiaa, minulla on oikeat tuotteet pintakuivuudeen hillitsemiseen, tunnen ihoni aika hyvin ja huomaan, milloin se kaipaa joko kevyempää tai tuhdimpaa kosteutusta. Joo, kai se on sanottava, että hyvä meikkipohja alkaa hyvästä ihosta. Ei tämä ihoni nyt kehuttavan erinomainen ole, mutta aivan jotain muuta kuin teinivuosina ja aikuisuuden kynnyksellä.

No pakko tästä on negatiivistakin löytää. Meikkivoiteen muovikorkki näyttää halvalta. Tuommoinen samanlainen korkki, joita pyörii ympäri kylpyhuonetta, mikä mistäkin pullosta. Itse asiassa hukkasin sen jo. Puuterin vippa lepää puuterin päällä, muhittaen bakteereita siinä. Ja kevythän tämä on, eli vahvempaa peittoa vaativalle iholle ei välttämättä kovin hyvä. Lisäksi hinnat ovat mielestäni yllättävän kovia ilman tarjouksia, olen mieltänyt Oriflamen paljon edullisemmaksi merkiksi. Puuteri on 17 euroa, meikkivoide 18 euroa ja peitevoide 13 euroa. No, kaipa noista on tarjouksia, kuten tällaisilla firmoilla yleensä. Tai sitten minulla on vain harhainen käsitys siitä, että edulliset merkit olisivat yhtä edullisia kuin silloin joskus. Markettiripsiväritkin maksavat sen melkein 20 euroa, joka on minusta ihan hirveän paljon, kun selektiivistä saa tarjouksesta tai laivalta pikkuisen yli 20 euroon. Kaipa nämä edullisia ovat, en vaan tunne kuin selektiivisten hinnat ja elän jonkinlaisessa illusiossa, jossa markettimeikkivoiteet maksavat jotain 12 euroa, puuterit samaa luokkaa, huulipunat alle kympin ja peitevoiteet myös. Voisin joskus jalkautua tuonne markettipuolelle tutkimaan markettimerkkien hintoja ihan oikeasti.

Kaiken kaikkiaan silti koko setti oli positiivinen yllätys ja hinta/laatu-suhteeltaan hyvä. Plussaa violetista väristä.

Meikkivoiteeni on sävyssä Light Ivory, peitevoide Fair Light, puuteri Light.

Niin, ja vielä maininta siitä, että Oriflamen tuotteiden ostamiseenhan ei tarvita konsulttia. Niitä voi tilata ihan itsekin, ilman mitään konsulttijuttua ja kotimyyntiä. Tätä en tiennyt tuossa vielä puolisentoista vuotta sitten.


Tuotteet on saatu blogiin testiin.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Zoya Veruschka

IMG_8952

Olen viime vuodet pyytänyt testiin Zoyan maahantuojalta uutuuskokoelmien kiinnostavat sävyt, mutta tauon aikana pari kokoelmaa meni ohi. Paikataan puute tässä.

Matte Velvet -kokoelmassa tuli monia upeita sävyjä, oikeastaan kaikki niistä olivat minun näköisiä. Suosikiksi muodostui kuitenkin tämä tummanvihreä Veruschka. Se on matta, mutta lakka on kuitenkin shimmerinen. Matte Velvetit ovat aika lailla samaa kuin OPI:n Suede-lakat.

IMG_8914

Mutta mitäs mitäs! Nämä itse asiassa eivät ole uutuuksia! Veruschka on vanha sävy, joka on tuotu takaisin. Sävy on jostain 2010-luvun alusta.

IMG_8921

Tutkin Zoya-hyllyäni, ja kappas, sieltähän löytyi toinenkin uuden Matte Velvet -kokoelman sävy jo! Dovima, tumma metallinen harmaa. Tuokin on ikivanha, olen saanut sen Heidiltä.

Näinpä siis, Zoya on tuonut takaisin jotain vanhojaan. Tällä hetkellä Pixie Dustit on kai lopetettu/lopetetaan, mutta ehkä nekin tulevat vielä takaisin, jos kysyntää on. :)

Maahantuojan sivuilta löytyvät Suomen jälleenmyyntipaikat. Suoraan maahantuojaltakin ostaminen onnistuu laittamalla mailia osoitteeseen info@nailcity.fi, lakkojen kappalehinta on 15,50 euroa. Laajat valikoimat niin vanhaa kuin tuoreempaakin Zoyaa löytyy Pretty Nailsiltä Espoosta.


Lakka on saatu blogiin testiin maahantuojalta.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Bioderma misellivesi

IMG_8938

Misellivedet tulivat rytinällä blogitaukoni aikana. Kaikki hehkuttivat, joten minulle kanssa. Bioderman Sensibio vaikutti suosituimmalta ja se on jonkinlaista kulttimainettakin saavuttanut maailmalla, joten tilasin sellaisen Escentualilta. Kuulemma se on helpoimpia reittejä tämän Bioderman hankkimiseen Suomeen.

Tuote lupaa puhdistaa meikin ja ja epäpuhtaudet iholta hellävaraisesti. Misellivesi on tuote, joka on tarkoitettu ihon puhdistukseen ilman vettä, vanulapulla. Minä rakastan yli kaiken sitä, että joudun lutraamaan vedellä mahdollisimman vähän kasvoja pestessä, joten misellivesi kuulosti upealta. Laiskahan minä olen kuin mikä, eikä kello neljä yöllä töistä kotiin tullessa välttämättä jaksa mitään erikoista puhdistusrumbaa. Miselliveden toimintaperiaatteesta ovat kirjoittaneet mm. Nude-blogi ja Saara Sarvas.

Misellivesi vaatii minulta meikkivoide+puuteri-meikkipohjan puhdistamiseen 3-4 vanulappua. Tämänkin jälkeen Cliniquen Clarifying Lotionilla saa vielä ihan himpun verran likaa irti. En pystyisi luottamaan pelkän tämän tehoon, sillä jos toisella aineella saan vielä jotain irti, olo ei ole täysin puhdas. Ensimmäisen vaiheen meikinpoistoaineena se on kyllä erinomainen, parhaimmillaan kaksoispuhdistuksen ykkösvaiheena ja kiireessäkin oikein kelpo yhdistettynä puhdistuksen viimeistelevään Clarifying Lotioniin (joka sitten on tosiaan alkoholipommi ja kaikkea muuta kuin hellävarainen).

Minulla on mennyt jo pullollinen tuollaista vanulapun kanssa käytettävää meikinpoistovettä, Clarinsin One-Step Facial Cleanseriä. Misellivesi tuli oikein hyvään vaiheeseen tuon pullon loppuessa, käytännössä korvaan sillä sen.

Pettynyt olin siihen, kuinka paljon vanulappuja joudun tämän kanssa käyttämään. Yllättynyt taas olin siitä, että ihan oikeasti voin poistaa tällä silmämeikkini. Vedenkestäviä ripsivärejä ei minulla ole testiaikana ollut, eikä ole yleensäkään, joten niistä en lähde arpomaan mitään, mutta normaalit ripsivärit lähtivät ja silmiä ei kirvellyt muuta kuin silloin, jos vanulappu oli likomärkä misellivedestä.

Joo, tykkään, mutta ei mullistanut maailmaa.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kuivashampoopettymys

IMG_8883


Makuja on erilaisia. Nonnulassa hihkuttiin värittömästä kuivashampoosta, vieläpä edullisesta sellaisesta, ja minähän ostin sellaisen kauppareissulla. Rainbow Dry Shampoo ei montaa euroa maksanut. En yleensä huomaa kuivashampoissa paljon eroa, mutta tämän Jonnan tykkäämän joudun kyllä pistämään suoraan kiertoon. Ensinnäkään, se ei ole mitenkään väritön. Se ei ehkä ole jauhovalkoisin kaikista, mutta silti pinkki tukkani muuttuu vaaleammaksi ja harmahtavaksi tyvestä. Kaikki kiilto häviää ja kuka tahansa, joka on käyttänyt kuivashampoota, näkee, että hiukseni on "pesty" kuivashampoolla. Joudun kikkailemaan tämänkin kanssa niin, etten suihkuta sitä suoraan päälle, vaan piilotan suihkutuskohdat alle jakamalla hiuksia osioihin. No, tämä on tuttua pitkään mustatukkaisena kuivashampoita käyttäessä, mutta Rainbown kuivashampoossa on vielä yksi iso ongelma: se jättää hiukseni erittäin tahmaisen tuntuiseksi. Normaali kuivashampookin jättää sen tietyn tuntuman, mutta tämä jäi ihan oikeasti tahmeaksi. Ravistelin pulloa huolella ja kunnolla, ja ei, kyllä se vaan näin on.

No, mutta jos Jonna tykkäsi, varmasti moni muukin. Minä en, en sitten yhtään. :(

Tämän takia onkin kiva, että samat tuotteet pyörivät eri blogeissa - eri ihmiset kun kokevat tuotteet eri tavalla. Siksi yhden lyttäävän arvion takia ei kannata vielä tuomita tuotetta, muttei toisaalta yhden hehkutuksenkaan jälkeen kannata ehkä vielä olla juoksemassa kauppaan. Minä juoksin, tieteen... eiku, öh, bloggauksen nimissä.

Tästä kuulisin mielelläni arvioita muiltakin, kun meidän kahden kokemukset olivat niin erilaiset!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Rento Hierontaöljykynttilä

IMG_7304

Whoppaa! Leijuuko se? Jumaleissön, taisin juuri ottaa ensimmäisen tuotekuvani, jossa tuote leijuu ilmassa kuten mainoskuvissa! Tämä, ensimmäinen kuva laatuaan, tuli otettua Rento-saunasekatavaramerkin hierontaöljykynttilästä. Vihreän teen tuoksuinen kynttilä sytytetään noin vartiksi, jonka jälkeen sulanut vaha on hierontaöljyksi sopivaa.

IMG_7307

No. Melkein. Toimii siihen asti, kunnes sulanut vaha alkaa kovettua taas, jolloin näyttää siltä, että sitä on tullut käytettyä liikaa. Jotenkin, kuin ihmeen kaupalla, se kaikki kuitenkin imeytyy ihoon. Aikanaan.

Kiitämme: Tuoksua. Sitä, ettei ihoni hierry rääppeinä kuivuuttaan hieronnan mukana.

Moitimme: Vahamaisuutta. Ja sitä helkutin 15 minuutin odotusaikaa, jolloin hierojakandidaatti melkein jo päättää tehdä jotain muuta. "Hei mä voisin hieroo sua!" "Hei joo! Oota mä laitan tän kynttilän palamaan, ei täs mee kuin 15 minuuttia..."


Tuote on saatu blogiin testiin pr-tapahtumasta.

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ella Baché Crème Tomate L'originale

IMG_8615

Ella Bachén tomaattivoiteesta olin kuullut aiemmin, mutten ollut testannut ennen viime kesää. Sain keväällä pienen näytetuubin voidetta goodiebagistä ja käytin tuon tuubin Kreikassa lomareissulla. Siellä se mielestäni toimi hyvin niin meikin alle kuin yökäyttöönkin. Sen suurempaa analyysiä en siitä niin lyhyllä käytöllä saanut, joten pyysin tuotteesta isomman koon testiin. Samalla pääsen testaamaan, toimiiko voide myös talvi-iholla yhtä hyvin kuin se muistini mukaan toimi kesällä.

Voide on tarkoitettu kaikille ihotyypeille, päivin ja/tai illoin käytettäväksi. Sekaiholle se silti merkin esitteen mukaan soveltuu parhaiten. Tämä tomaattivoide on Ella Bachén tunnetuimpia ja myydyimpiä tuotteita ja klassikko. Sen ensimmäinen versio julkistettiin vuonna 1936.

IMG_8628

Pelkäsin hieman ekaa kertaa tätä testatessani, että voide on epämääräisen tuoksuista ja näköistä töhnää, koska tomaattivoide itsessään ei kuulosta vielä houkuttelevalta minulle. Voide olikin pinkkiä, tuoksu miellyttävä. Tässä on hajusteet mukana. Voiteen silikonit helpottavat levitystä ja tuote levittyykin oikein kauniisti. Yleensä minulla myös silikoneja edes jossain määrin sisältävät toimivat paremmin meikin alla rullautumatta. Iholle jää hieman rasvainen tuntuma. Nyt tätä isompaa kokoa testatessani olen todennut voiteen olevan aika tuhti, tuhdimpi kuin muistin. Jätin tämän ennemmin pelkkään yökäyttöön ja käytän päivällä meikinalussuosikkiani Elizabeth Ardenin Eight Hour Creamin päivävoideversiota. Kokeilin tätä kuitenkin myös meikin alla, koska keväälläkin se oli Kreikassa mielestäni siihen sopinut. Eipä rullannut meikkivoide nytkään, tosin tämä on jopa sen verran tuhti, että sopii pelkän meikkipuuterin alle. Meikkipuuterin kanssa kun ainakin minä tarvitsen vähän rasvaisemman kosteusvoiteen, ettei meikkipuuteri korosta kuivempia kohtia tai näytä jauhoiselta.

IMG_8642

Sain myös näytekoot tomaattivoiteen luomuversiosta ja vartalovoiteesta. Vartalovoidenäytteeksi 5 ml on aika vähän, sain siitä kaksi kertaa levitettyä käsivarsille. Tuoksu on sama kuin tomaattivoiteessa. Imeytyy nätisti, ei mitenkään kovin rasvainen vaan ennemmin vartalovoide, ei esimerkiksi vartalovoi. Ihon pinta jää minulla hieman nahkeaksi levittämisen jälkeen, kuivaan ihoon saattaisi humahtaa paremmin sisään. 3 ml:n näyte tomaattivoiteen luomuversiosta oli itse asiassa todella jees: tuoksu oli yrttinen eikä niin miellyttävä ja voide valkeaa, mutta se tuntui imeytyvän ihooni paremmin kuin alkuperäinen. Levittyikin kauniisti, vaikka silikonit puuttuvat!

Ella Bachén jälleenmyyjiä ovat kauneushoitolat, jälleenmyyjälistan löydät tästä.


Tuotteet on saatu blogiin testiin maahantuojalta.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Smirnoff Ice

Tänään tyttoilmanhelmikorvakorua.comin päämajassa testataan jotain erilaista. Heitetään tämä postaus siis lifestyle-kategoriaan. Rakkaat lukijani, saanen esitellä ainoan ystäväni, jota voin nähdä myös ulkomailla: Smirnoff Ice.

IMG_8822

Kävin tuossa päivänä eräänä Alkossa ja katseeni kiinnittyi uuteen light-versioon Smirnoff Icesta. Pakkohan se oli heti ostaa, sillä kyllähän tällainen hyvänmakuinen alkoholijuoma kielletään jo pian.

Ja mitäs mitäs, vanha kunnon Smirnoff Ice oli muuttunut muovipulloksi! Hetken sitä täällä testipäämajassa ihmeteltiin: avatako korkinavaajalla, väännänkö käsin? Kyllähän tuo sitten aukesi korkinavaajalla, jättäen hämmästyksen silti leijumaan. Siis avasinko juuri muovipullon korkin normaalilla pullonkorkinavaajalla?

Hörppy lasista vahvistaa: kyseessä on Smirnoff Ice, aito ja alkuperäinen. Se, jota voi ostaa Kreikassa tuntemattomalla pikkuisella saarella kadulta. Se, joka korvaa lonkeron, kun sitä ei Ruotsi-Suomi-Viro-akselin ulkopuolella saa. Nautinto. Tällä minä pärjään reissussa. Suomessa aivan ylihintainen, sekä Alkossa että baareissa, mutta ulkomailla tämä on se juttu.

Mutta mites tuo toinen sitten? 30% vähemmän kaloreita. Ice Light. Mutta lasipullossa! Pettääkö se? Jännitti jo aika paljon, melkein rohkaisuryyppyä tarvitsisi tällaiseen. Maistoin. Hmm? Hetkinen? Aistin juomassani etäisesti jotain hotellien kylpyhuonesiivoukseen viittaavaa. Onko tämä harha? Yhdistänkö mielessäni Smirnoffin ja hotellisiivouksen? Ei, kyllä se on ja pysyy. Lomafiiliksen voi tavoittaa myös näin, hotellisiivous on osa sitä. Valitettavasti kuitenkin tässä testikonttorissa alkuperäinen jäi voittajaksi, Ice Light jäi siivoamaan hotellihuoneita tylsästi mutta varmasti. Lomafiiliskerroin molemmissa sama, nautintokerroin perinteisessä Smirnoff Icessa 3,5 ja light-versiossa 2,75.


Tuotteita ei ole saatu testiin. Tuotetestauspyynnöt toivotaan lähetettävän osoitteeseen girlwithoutapearlearring@hotmail.com. Ethän halua jäädä jälkeen? Fresita ja Campari on jo nähty blogissa!! Myös Batteryn uudesta light-versiosta on kuultu huhuja!

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Aussie Body Wash

Näin Stockan kuvastossa jonkin aikaa sitten nämä Aussien suihkugeelit. Revin sivun talteen ja suunnittelin käydä nuuskimassa, mutta totesin omistavani suihkugeelejä kahden vuoden tarpeisiin. Joku hyvä haltia pr-toimistossa oli kuitenkin nähnyt toimintani ja sähköpostiini kolahti kysely, josko haluaisin testata näitä. No totta maar! Kaikkitännemullehetinyt!

IMG_88002

Aussielta tuli siis neljän suihkugeelin valikoima, näitä saa Stockalta ja K-Citymarketista. Suihkugeelit maksavat 10,50 euroa (400 ml) tai 7,50 euroa (250 ml).

Nuuskin läpi tuoksut ja totesin, että kaikki muut ovat herkullisia, paitsi No Rush. Shower Smoothie pääsi ensimmäisenä testiin. Se oli vaaleanpinkkiä ja tuoksultaan huumaavin, aiheutti välittömän nuuhkutustarpeen. Shower Smoothie on näistä pehmentävä, Mega Watt enegisoiva, No Rush rentouttava ja Fresh Mate raikkaan virkistävä. Mega Wattin tuoksu toi mieleen Tigin, ei lainkaan huonossa mielessä. No Rush ei ollut mieleiseni tuoksultaan, en osaa oikein kuvailla sitä. Jokin siinä tökkii. Fresh Matesta tuli aivan yhtäkkinen takauma lapsuudesta, joku Puuhamaa-reissu, jokin karkki tuoksui tältä. Käsittämättömiä tuollaiset fläsärit, mutta sellainen tuli.

Suihkugeelissä aivan ehdottomasti tärkeintä on se tuoksu. Arvasin, että pitäisin tuoksuista ja niin kävikin, muiden paitsi No Rushin kohdalla. Hintakin on edullinen, 400 ml kestää minulla noin 4 kuukautta päätellen viimeisen kahden vuoden tilastoista (noin 1200 ml per vuosi).

Aussien pullojen tekstit ovat hauskoja. Lush vetää välillä niin överiksi, että enää ei edes naurata, mutta nämä ovat ihan jees. "Use in shower or bath (or Tropical Australian Waterfall)." "Every day get out of bed and get in the shower. Apply all over your body (yes even between your toes) then rinse. Congratulations, you are now certified fresh." "Hop (like a kangaroo) into the shower and turn on the water." "Get wet (showers are great for this)."

Oletteko jo kokeilleet näitä? Suosikkeja?


Tuotteet on saatu blogiin testattavaksi PR-toimistosta.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kynsiä

Syksyllä totesin, että on vähän liian kiire lakata kynsiä. Minä, joka olen pidättäytynyt kynsien koristelusta, itse asiassa kokenut koristelut hyvin vieraiksi itselleni, aloin pyytää kynsistudiossa koristeluita ja ranskalaisia. On vaan niin paljon helpompaa, kun voi antaa kynsien vain olla jos on kiire. Tällaisilla on menty viime kuukaudet:

IMG_8737

Nämä ovat tämänhetkiset. Minulla oli koristeluidea, mutta sairastuttuani aika siirrettiin ja unohdettiin ottaa kahden tunnin aika, joten aikaa oli vain suunnilleen normaalihuollon verran eli 1,5 tuntia. "Tee jotain vaan, juu käy," oli ohjeeni. Mustat kärjet akryylillä, valkoiset kuviot akryylimaalilla. Ei mennyt edes sitä puoltatoista tuntia.

IMG_8210

Ja sitä ennen oli tällaisia kukkasia, akryylimaalilla. Olisin halunnut folioa tuonne sekaan, mutta kynsimuotoilijani sanoi, että hänellä aikaisemmat foliokoristelut ovat alkaneet irtoilla parin viikon jälkeen, joten hän ei uskaltanut luvata niiden kestävän koko neljän viikon huoltoväliä. Mentiin pelkällä maalauksella sitten. Kärkiä ei uusittu, ne ovat edellisestä huollosta:

IMG_20141221_181436

Vähän suttuinen kuva kamerakännykältä, mutta parempaa kuvaa en ottanut. Glitterkärjet akryylillä, kukat akryylimaalilla.

Kynteni huoltaa Ludmila Fominskaja, Ludmilalla olen käynyt jo varmaan... kolme vuotta? Kaksi? Kaksi ja puoli? No, kauan. Ludmila teki aikanaan kynsiä Cesarsin studiossa Nailfixissä, jota ei ole vuosiin enää ollut. Sittemmin hän on tehnyt ihan omassa studiossaan. Hintataso on kohtuullinen, huolto on 58 eurosta ylöspäin riippuen siitä, otanko koristeluja.

Kynteni ovat nykyään aika lyhyet. Tuon mittaiset kynnet kasvavat kuukaudessa jo niin äärirajoille, että se alkaa hieman haitata työssäni kortteja sekoitellessa. Aikanaan olisin ollut surullinen, jos kynteni oltaisiin viilattu näin lyhyeksi. :D

torstai 5. maaliskuuta 2015

Freeman Bare Foot Peppermint + Plum

Aina tuntuu hyvältä päästä esittelemään eläinkokeetonta kosmetiikkaa. Eläinkokeettomalla tässä blogissa tarkoitetaan merkkejä, jotka löytyvät Animalian listalta. Hirveän moni sinne ei mahdu, mutta Freeman on ollut siellä iät ajat. Oih, unohtui varmaan viimeksi mainita Joe Blascosta ja Jane Iredalesta tuo eläinkokeettomuus... Ja mitä, onko Dermalogica ollut siellä aina? :O

Freemanin minttu-luumu-sarjasta sain blogimiitin goodiebagistä testiin jalkavoiteen sekä jalkakuorinnan.

IMG_8707

Jalkakuorinta ei herättänyt mitään erityistä intoa, enemmän jäi harmittamaan, että tuote on yksittäispussiin pakattu. Silloin joko a) se ei riitä ihan täysin tai b) sitä jää yli. Minulle määrä oli juuri sopiva, mutta käyttävätkö kaikki saman verran? Tai entä jos olisin vahingossa huuhtonut viemäristä alas puolet, tiputettuani ne johonkin suihkun lattialle? Ekologiseksikaan en voi yksittäispakattuja kuorintapusseja sanoa. Mutta toisaalta, jos jalkojaan kuorii harvoin, silloin tällainen satunnainen hemmottelupussi voi olla parempi kuin ajan mittaan huonoksi menevä kokonainen tuubi. Jalkakuorinnassa oli hieman liian vähän rakeita, mutta ne olivat miellyttävän pieniä eivätkä inhottavan ylikarheita. Tuoksu on jees, sama kuin jalkavoiteessa, ja se olikin parasta. Onneksi tajusin katsoa netistä tarkemmin - kyllä tätä myydään ihan tuubeissa. Hintaa joku 4-5 euroa. Pussini on siis oikeasti tällainen kokeiluversio.

IMG_8722

Nimittäin, tässä on aivan järjettömän addiktoiva tuoksu! Muistan samanlaisen pakkomielteisen nuuh-nuuh-nuuskinnan tapahtuneen Aussien Miracle Moist -tuotteiden kanssa. Tuoksussa onkin jotain samaa. Poikaystävän mielestä näytin suunnilleen päihteidenkäyttäjältä impatessani jalkavoiteen tuoksua, jokaisen nuuhkaisun jälkeen tuli "oooooooh!" "ääääh!" "Haista tätä, oikeesti, haista tätä," tai muuta ylinautinnollista ähinää. Mä en tiedä mikä tossa tuoksussa on, mutta se on aika lailla täydellinen. Tuo tuoksu saa tämän laiskan rasvaajan käyttämään tätä. Olisipa tätä vartalovoiteenakin!

Heel & Callus Balm pitäisi olla aika voimakkaan rasvaista, kun kyseessä on ongelma-alueille suunnattu voide. Minusta se on aika kevyt, sellainen päivävoide, joka imeytyy hyvin. Olen tottunut paljon rasvaisempiin tuotteisiin yökäytössä sukan alla muhiteltavana. Mutta eipä tuo mitään, tämä imeytyy niin nopeasti, että saan kohta taas laittaa lisää.

Ainoa syy, miksi jalkavoide ei nouse hyväksi havaitut -tägin alle on se, että Heel & Callus -nimi tuo mieleeni paljon tehokkaamman ongelmakohtien kosteuttajan, ja minä taas koen tämän perusjalkavoiteena.

Tästä on olemassa myöskin Foot Lotion, mutta korppujalkani ovat kyllä sen verran kuivat ja tämä sen verran ohutta, että Heel & Callus Balm käy kyllä koko jaloille. Foot Lotion menisi varmaan sitten vaikka ihan reisille (ehhehehe heh, kaksimielinen bloggaaja on väsynyt).

Siis jessus tuo tuoksu. Laukaisee kuitenkin jonkin hermovälittäjäaineen toiminnan hyperaktiiviseksi tai jotain, aivan järjetön vaikutus minuun.

Hintahan ei ole käytännössä mitään Freemanin tuotteilla, tällä hetkellä Sokoksella olisi 10,90 euroa maksava pakkaus, jossa on näiden kahden (jalkakuorintapussi + täysikokoinen voide) lisäksi myös se Foot Lotion. Siis halpaa. Tuotteita myydään parhaalla valikoimalla maahantuojan sivuilla.


Tuotteet on saatu blogiin testattavaksi goodiebagistä.