perjantai 31. heinäkuuta 2015

Pari Avonin ripsiväriä testissä

IMG_0064

Mikä ihme se tämä oikein on? No se on Avonin Mega Effects -ripsiväri. En ole hetkeen Avonin tuotteita seurannut, joten en ollut tällaista nähnytkään. Tuo on kääntyvä tuo varsi, sen saa suoraksikin. Tämä on uudempi, vedenkestävä versio tästä tuotteesta - myynnissä on myös tavallinen versio.

IMG_0034

Tällainen pakkaus ripsivärillä on. Kun sain tämän postissa tietämättä yhtään, mistä on kyse, ihmettelin kyllä suuresti. Vielä enemmän ihmettelin, kun avasin sen. Ripsivärejä tehdään yhä erikoisemmissa muodoissa, tämä kyllä on hetkeen kummallisin minulle päätynyt.

Avon Mega Effects

Eipä tuo kovin vaikea ollut käyttää. Hieman se suttaa, kuten kuvasta näkyy, mutta ei paljon. Vähän kaipaisi vanupuikolla korjailua. Tuota erikoista ripsivärikampaa katsellessa olisin kuvitellut, että suttaamista tapahtuu paljon enemmän. Ripsiväri kampaa ripset tarkasti, mutta hieman liikaa liimaa ripsiä yhteen. Blackest Black -sävy on kyllä selkeästi todella musta, lähes kiiltävänmusta. Se kiinnitti huomioni levittäessä. Massa on aika kosteaa.

IMG_0164

Tykkäsin enemmän kuitenkin Avonin Big & Daring -ripsiväristä. Sekin on vedenkestävä, sitä saa myös eri väreissä. Harja on perinteisempi, tosin aika iso ja tuollainen kaareva.

IMG_0666

Tällaista jälkeä sillä tuli. Ripset jäävät enemmän erilleen toisistaan ja tuuheammiksi.

IMG_0154

Big & Daring tulee ihan nätissä hylsyssä - ja todella paljon perinteisemmässä kuin Mega Effects. :D
Big & Daringia saa kyllä kerrostaa aika tavalla. Toisaalta se myös kerrostuu ongelmitta.

IMG_0122

Voittajaksi näistä kahdesta selviää Big & Daring, mutta molemmista jää puuttumaan superpidentävyys. Kummatkin ovat edullisia, kampanjatarjouksissa näyttävät olevan alle 10 euroa.


Tuotteet on saatu testiin blogin kautta.

torstai 30. heinäkuuta 2015

Rullaati rullaa

IMG_9674

Käytin loppuun pienen näytteen Louis Widmerin Emulsion Hydro-Active -päivävoidetta. Se on anti-age-tuote normaalille iholle, mutta kokeilinpa kuitenkin. Normaalikäytössä tämä ei nyt kyllä vaan toimi. Normaalikäytöllä tarkoitan sitä, että kasvoille levitetään meikkiä päivisin. Widmerin kosteusvoide lähtee rullaamaan meikin alla ja pahasti. Meikittöminä päivinä ei ollut ongelmaa, ja niitäkin minulla vaikka kuinka paljon on, mutta nestemäisen meikkipohjan kanssa tämä ei sopinut yhteen.

Kenelle voisi toimia? Ihmiselle, joka ei meikkaa. Pienen kokeiluni perusteella kosteusvoide oli muuten ihan jees. Silti, kyllä minä odotan päivävoiteelta sitä, että se soveltuu meikin alle edes jotenkin.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Valera Silent Jet -hiustenkuivaaja

No tätä tämä on, bloggaajan arki: ostin tuossa taannoin uuden hiustenkuivaajan, koska edelliseni oli jostain 90-luvulta. Ostin edullisen perusmallin, jossa nyt ei sen kummemmin ollut erityisherkkuja. Blogiini ei testiin ole föönejä aiemmin tarjottu, mutta totta kai sellainen tarjous tulee sen jälkeen, kun on jo föönin ostanut - no, saanpahan tuoreempaakin vertailukohtaa kuin 90-luvun vanhukseni.

IMG_0960

Sveitsiläinen Valera-merkki oli aivan tuntematon minulle. Ammattilaisille suunnattuja tuotteita näemmä saa ihan omasta verkkokaupasta. Minulle testiin tullut malli on Valera Swiss Silent Jet 8600 Ionic 2400W, joka on Valeran Silent Jeteistä tehokkain. Hintaa sillä on 140 euroa.

Käytössäni olevaan Vidal Sassoonin fööniin verrattuna Valeran hiustenkuivaaja on tehokkaampi. Vidal Sassoonini on 2200W, tämä 2400W. Valera myös tuntuu ihan huomattavasti tehokkaammalta. Katsomatta ja muistamatta tehoja huomasin tuon Valeran tehokkuuden ihan muutenkin. Valeran pitäisi olla ääneltään hiljainen, mutta ei se minusta erityisen hiljainen ole. Se pitää kuitenkin todella erilaista, matalampaa ääntä tuohon Vidal Sassooniin verrattuna. 65 dB nyt ilmeisesti kuitenkin on tällaiselle vehkeelle matala taso. Ei minua föönaamisen ääni häiritse, enkä ainakaan ole kiinnittänyt naapurinkaan fööniin huomiota, vaikka vessoistamme toiseen asuntoon hyvin kuuluukin. Riittävän hiljainen tämä on.

IMG_0987

Säätömahdollisuudet ovat samat molemmissa fööneissä: kolme nopeutta, kolme lämpötilaa ja lisäksi kylmäpuhallus. Samat nappulat löytyivät myös siitä föönivanhuksestani 15 vuoden takaa. Käytän pääasiassa vain ja ainoastaan tuota voimakkainta puhallusta, mutta lämpöä säätelen ykkös- ja kakkostason välillä. Kolmonen tuntuu minulle liian kuumalta.

IMG_0968

Tällaista ei perusföönissäni ollutkaan: pyörivä johto. On näitä muissa hiustenlaittovempeleissäni, muttei siinä aikaisemmassa föönissäni. Estää johdon sotkeutumista.

IMG_1024

Tässä on puhallustehon jälkeen toinen asia, missä Valeran fööni hakkaa edelliseni mennen tullen: suutinvalikoima. Kuvassa on vain kaksi, kolmaskin löytyy. Etualan puhalluksen supistajalle on myös toinen, pienempi kaveri. Tämä isompi on sellainen, joka ei polta näppejä, vaan siitä voi ottaa kiinni. Taka-alalta löytyy tuo tuollainen puhalluksen hajoittaja, diffuusori, jollaista minulla ei ole ollut missään föönissä koskaan. Sillä saa tarvittaessa kuohkeutta föönaukseen. Piti ihan googlata käyttöohjeet, koska vaikka olenkin nähnyt kampaajien noita käyttävän, ihan en ollut varma, miten. Mutta niin se meni kuin ajattelinkin: diffuusorin napit saavat koskettaa päänahkaa ja fööniä pyöritellään samalla. Muistan jossain pr-tilaisuudessa kampaajan suositelleen kovasti tuollaisen hankkimista, ja onhan se oikein fiksu silloin, jos haluaa kuohkeutta. Sellainen tilanne minulla tulee kiharakampausten yhteydessä, normaalisti suoristan hiukset mahdollisimman litteäksi ja siihen diffuusori on tarpeeton. Tai niin luulin, kunnes löysin vielä yhden vinkin: hiuksien pituuksia voi käydä kammaten läpi diffuusorin tapeilla ja pituuksien voi antaa levätä siinä tappien päällä. Kaikkea sitä oppii.

IMG_1033

Föönin lisäksi minulle tuli yllätyksenä testiin myös pyöröharja. Tästä täytyy sanoa, että uskallusta ei vielä ole ollut. Lapsuuden traumat hiuksiin jumiin jääneestä pyöröharjasta pysyvät yhtä tiukasti kuin se harja niissä hiuksissa silloin. Mutta jos näitä tällaisia äitikin osasi käyttää, kyllä kai se olisi minunkin aika opetella. Palataan asiaan harjan osalta, kunhan olen kerännyt rohkeutta. :D Kaikissa googlaamissani föönausvinkeissä tällaista nyt vaan pidettiin aivan välttämättömyytenä - kyllä mun on pakko uskaltaa. Ehkä katson jotain opetusvideoita ensin.


Hiustenkuivaaja ja harja saatu testiin blogia varten.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Guerlain Rose Aux Joues

IMG_0370

Klik. Se ihana metallinen klik tai naps, joka kuuluu magneetista kantta avattaessa ja suljettaessa. Se tekee selektiivisen kosmetiikan tuotteesta vielä vähän laadukkaamman tuntuisen. Guerlainin poskipunaduo sanoo klik.

Olen aika ujo käyttämään poskipunia. Käytän niitä kyllä, mutta en halua voimakasta pigmenttiä vaan ihan vaan hitusen väriä. Tähän asti olen mennyt kesät talvet yhdellä ja samalla, Narsin sävyllä Orgasm. Siinä on keskipaljon pigmenttiä, sanovat enemmän poskipunia kokeilleet blogikollegat. Sävy on kuitenkin helppo, yliannostus ei tapahdu herkästi ja sävy näyttäisi sopivan minulle sekä kesään että talveen.

Repäisin ja ostin uuden, kun Narsista alkaa jo pohja komeasti loistaa. Guerlainia tällä kertaa.

IMG_9588

Guerlainin poskipunat ovat duoja. Niissä on kaksi yhteensopivaa sävyä, joita voi käyttää joko yhdessä tai erikseen. Omani on sävy 02 Chic Pink. Sävyt voi miksata keskenään tai käyttää vaikka niin, että tummempaa levittää alemmaksi ja vaaleampaa korostuksen tavoin sen yläpuolelle. Esimerkiksi 05-sävyssä on selvästi varjostus- ja korostussävy.

Chic Pinkin korallipinkit sävyt ovat helppoja ja noudattavat tuota samaa hyväksi havaitsemaan hyväksi havaittua sävymaailmaa. Molemmat levittyvät kauniisti ja pehmeästi. Pigmenttiä on mielestäni vähemmän kuin Narsin Orgasmissa, tai sitten nämä vaan sävyinä sulautuvat ihooni helpommin. Kyllä väittäisin, että kyse on pigmentin määrästä, sillä itse asiassa näitä saatan jopa vähän kerrostaakin, riippuen meikistä. Minulle tuo kevyt pigmentti on hyvä, voimakkaan pigmenttiset ujostuttaisivat.

Ylempi sävy on hieman korallisempi ja vähemmän pinkki kuin Narsin Orgasm, mutta aika läheltä sitä. Narsissa on pikkuisen enemmän kimallusta, mutta vain vähän. Alempi sävy taas on vaaleampi ja matta, erittäin kevyt ja todella luonnollinen. Ihan häivähdys poskipunaa vain.

Tuoksu on sama kuin meteoriiteissa, hento orvokki. Pakkaus kuulostaa, tuntuu ja näyttää ylelliseltä, vaikka minä en kullasta niin välitäkään. Tässä suhteessa olen poikkeus, rakastan enemmän mustia, hopeisia tai musta-hopeisia pakkauksia. Tai jotain kylmiä sävyjä. Mutta onhan tuo nyt kaunis kuin koru. Mukana tuleva samettipussukka suojaa kaunista rasiaa kolhuilta. Itse harvemmin kannan poskipunaa mukana, joten minulle tuo pussukka on hyvä vain matkustuskäytössä, mutta monelle muulle varmasti hyödyllisempi.

IMG_9574

Jotain negatiivistakin - alemman sävyn koko on vähän turhan pieni. Tekisin tämän paletin uudestaan kahdella samankokoisella sävyllä, sillä alempaa on aavistuksen vaikea käyttää, vaikka poskipunasiveltimeni onkin aika pieni. Tuota pakkauksen omaa en ole edes testannut, koska yleensä en käytä pakkausten omia sivetimiä, vaan pitkävartisia.


Kuvausrekvisiittana käytetty koru on kuvauslainassa Glitteristä.

maanantai 27. heinäkuuta 2015

Mitä kuuluu, Clarisonic?

IMG_0336

Clarisonic on ollut nyt käytössä huhtikuun alkupuolelta lähtien. Edelliseen, 12 käyttöpäivän jälkeiseen fiilikseeni pääset tästä linkistä. Muutoksena alkuun olen vaihtanut Cashmere-harjaspäähän, joka on aivan eri maailmasta Sensitive-harjaspään kanssa. Cashmere on pehmeämpi, ei tunnu yhtään karhealta. Minusta Sensitiven sijaan Clarisoniceissa saisi olla vakiona tuo Cashmere, Sensitiveen voisi vaihtaa, jos olisi erittäin paksunahkainen. Silti tuo Sensitive on yhä käytössä, mutta vain silloin tällöin.

Ihoni kunto oli kohtuullisen hyvä jo ennen Clarisonicia, samaa se on vieläkin. Silloin tällöin ihoni pukkaa yhden tai korkeintaan kaksi näppylää, ilmeisesti hormonaalisista syistä pääosin. Ihohuokoset minulla ovat laajentuneet, niille ei ole tehnyt Clarisonic tai mikään muukaan koskaan pysyvästi oikein mitään. Pientä epätasaisuutta on ihon värissä, lähinnä T-alue on punaisempi. Sille ei ole tapahtunut muutosta. Mutta ehkäpä se onkin niin, että Clarisonicista hyötyvät eniten ne, joilla on ollut ongelmaa ihonsa kanssa. Minulla nuo pienet virheet ovat pieniä, luokittelisin näistä huolimatta ihoni kunnon hyväksi.

Vaikka ihoni ei ole muuttunut Clarisonicin myötä samaan tapaan kuin joillain, on tästä tullut sähköhammasharjan tavoin osa arkeani. En osaisi olla enää ilman. Käsin jynssääminen tuntuu liian vaivalloiselta Clarisoniciin verrattuna ja saan tällä puhtaampaa jälkeä kuin käsin.

Erittäin positiivinen asia on ollut se, että koska Clarisonic tekee niin puhdasta jälkeä, en ole tarvinnut alkoholipitoisia kasvovesiä. Cliniquen Clarifying Lotion oli luottotuotteeni vuosikaudet, mutta nyt se on jäänyt turhaksi. Käytän sitä vain kiireessä reissussa, kun pitää saada helposti ja ilman vettä iho puhtaaksi. Ihon kunto ei ole muuttunut myöskään tuon kasvoveden pois jättämisen seurauksena. Olisin voinut arvata, että osa ihoni epätasaisesta väristä ja pienestä T-alueen punoituksesta voi olla alkoholipitoisen, vahvan kasvoveden tuoman ärsytyksen tulosta, mutta ihoni on myös tuon epätasaisen värinsä puolesta ennallaan.

Clarisonic on vähentänyt kuorinnan tarvetta oikeastaan olemattomiin. Jos haluan kuoria, voin käyttää karheampaa Sensitive-harjaspäätä silloin tällöin Cashmeren sijaan.

Hintahan Clarisonicilla on kova, mutta loppujen lopuksi se ei ole paljoa tuotteesta, jota käyttää koko ajan, kaksi kertaa päivässä (okei, en mä aina muista/ehdi, mutta yleensä kahdesti päivässä). Ostan helpostikin luomiväripaletin, joka maksaa 50 euroa, mutta jolla on käyttöä paljon vähemmän. Tai hajuveden, joka voi olla jopa melkein 80 euroa, vaikka minulla on kasapäin tuoksuja. Tuohon nähden, en kadu penniäkään, jonka olen tähän laittanut.

Akkukesto on minulla ollut tässä parempi kuin luvattu, jopa arviolta puolitoistakertainen. Toisaalta, käytän Clarisonicia matalimmalla nopeudella ja yhden minuutin ajastuksella - tämän Aria-version saisi myös kahdelle korkeammalle nopeudelle ja ajastuksen kahteen minuuttiin. Mia-versiossa on kaksi nopeutta ja vain se minuutin ajastus. Alun totuttautumisen jälkeen olen todennut, että tuo minuutti riittää minulle.

Ikävä puoli kuitenkin on se, että Clarisonic estää minulta pidemmät testijaksot vaahtoamattomien kasvoputsareiden kanssa. En suostu jättämään Clarisonicia tauolle niin pitkäksi aikaa.

Kaikenlaisia apuvälineitä kasvojen pesuun sitä on kokeiltu, monet hyviä, toiset parempia. Clarisonic on näistä ollut ainoita, jotka ovat jäänet pysyvään käyttöön. Esimerkiksi konjakkisieni oli ihan loistava, mutta tämä on parempi ja korvannut konjakkisienen. L'Oréalilla (vai Garnierilla?) oli aikoinaan sellainen kasvoputsarin mukana myytävä kevyesti kuoriva muovinen pesutyyny, josta tykkäsin myös, mutta sen käyttö on jäänyt satunnaiseksi. Se on yhä kyllä kätevä ennen Clarisonicin käyttöä ykkösvaiheen meikinpuhdistuksessa - minähän poistan meikit ensin toisella aineella ja sitten vasta surruuttelen Clarisonicilla. Sensain Sponge Chief sen sijaan pysyy vahvasti tämän rinnalla, pyyhin meikinpoistossa kasvot ensin meikinpoistoaineen jälkeen Sponge Chiefillä ja Clarisonicin käytön jälkeen pesen sillä vaahdot pois kasvoilta.

Joo, lopputuloksena, kaiken tämän testauksen perusteella suosittelen Clarisonicia lämpimästi. Mutta ehkä kuitenkin niin, että ostaa jo heti alkuun sen Cashmere-harjankin.


Clarisonic ostettu itse, kuvausrekvisiittana käytetty pinkkihelminen kaulakoru on kuvauslainassa Glitteristä.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Max Factor Masterpiece Transform

IMG_9944

Max Factorin Masterpiece Transform -ripsiväri päätyi testattavaksi, vaikken ole alkuperäistä Masterpieceä mielestäni ikinä kokeillut. Tämä ripsiväri lupaa tummemmat, näyttävämmät, dramaattiset ripset. Max Factorin False Lash Effect on pitkäaikainen suosikkini oman hintaluokkansa ripsiväreistä, joten testasin myös tätä mielelläni, sillä merkin ripsivärit kiinnostavat tuon erinomaisen FLE:n takia.

IMG_9630

Ripsivärissä on vähän erikoisempi harja: muovinen, lyhytpiikkinen, pienehkö ja vähän kaartuva. Harja on ensialkuun ainakin vähän haastava, sillä se nappaa mukaansa tuoreessa, juuri avatussa ripsivärissä aika paljon ripsivärin paksua massaa. Vaikka harja onkin pieni, koin sen ja tämän massatyypin yhdistelmän hankalaksi - ripsikampa vieressä on minulla tarpeen, jotta saan suurimmat kerääntymät siistittyä.

IMG_9652

Lopputuloksesta tykkäsin. Kuvasta näkee pienet sotkut, joita saan Masterpiece Transformilla aikaan. Suurimmat putsasin vanupuikolla, mutta vähän niitä silti jää. Yleisilme kauempaa katsottuna on kuitenkin kiva, ripset saavat pituutta ja näyttävyyttä. Tulos ei ole dramaattisin ja mullistavin, mutta silti sellainen, että jää käyttöön. Availen surutta uusia ripsivärejä, vaikka vanhojakin on jäljellä, koska ne ovat kuitenkin minulle työkaluja blogiin. Monelle avaamalleni ihan kivalle ripsivärille käy niin, että se ehtii kuivahtaa, ennen kuin olen sitä paria kertaa enempää ehtinyt käyttää. Huolimatta pienestä sotkuisuudesta, Masterpiece Transform saa varmasti käyttökertoja paljon enemmän kuin monet muut ihan kivat, vaikkei suosikkeihin pääsekään. Yleisilme kauempaa nyt joka tapauksessa on se, mitä minä ja muut lärviäni tuijottavat katsovat. Ei se kauempaa sotkuiselta näytä, mutta blogin lähikuva on suurennos ruudullani ja ei anna paljoa anteeksi. Ehkä tuo harjan käyttökin vähän helpottuu, kun siihen tottuu.

Tämän postauksen otsikossa oli typo, Mac Factor. Postaus on ollut ajoitettuna jo varmaan melkein kuukauden, mutta en ollut huomannut virhettä. Ja ei, minulla ei ole lukihäiriötä. Kun huomasin virheen päivä ennen tekstin julkaisua, aloin vähän miettiä, kuinkahan pahoja mokia minulla näissä on nykyään, kun ei niitä kukaan oikolue. Eksä aikanaan oikoluki blogin alkuvuosina. Terveisiä vaan Miikalle ja sen tunteville, saisi lukea vieläkin, jotta pysyisi yhtä hyvin pinnalla kosmetiikan uusista tuulista kuin aikoinaan ja mun tekstini parempana. ;D

Tuote on saatu testiin blogitapaamisen goodiebagistä.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

On se vaan hyvä: Tigi Serious Conditioner

Toisinaan blogin kautta PR:nä saadut tuotteet ovat niin hyviä, että vaikka kaapit pursuavat vaihtoehtoisia, hyviä tuotteita ja nautin uusien juttujen testaamisesta, joitain tuotteita on ostettava lisää itse. Ostin itsekin -tägin alle on tarkoitus kerätä näitä tällaisia, jotka ansaitsevat erityisen kunniamaininnan, kun PR:nä alun perin saatu tuote on koukuttanut minut.

IMG_9354

Tällä kertaa nostetaan uudestaan esiin Tigin S-Factor -sarjan Serious Conditioner. Se kuuluu S-Factorin Silky-alakategoriaan. S-Factorin uudistumisen myötä lainausmerkit ovat jääneet nimestä pois ja pakkaus vähän uudistunut, tämä minun on vielä vanhassa pakkauksessa. Ymmärtääkseni uudistuksessa lähinnä tuotiin muutama tuote mukaan ja uudistettiin pakkaukset, eli koostumus ei ole muuttunut. Tarkistan tuon vielä, kun saan jostain käsiini uuden version INCI:n.

Serious Conditioner tulee pienehkössä pullossa, jossa on terävä nokka. Tätä ei ole tarkoitus lutrata mielin määrin, vaan ihan oikeasti pienempi määrä riittää. Normaalisti se on tarkoitettu hiusten vaurioituneille osille, mutta minulla sitä karheaa luonnonkiharaa pörröä on koko pituuksien mitalta, joten käytän tätä koko pituuksiin tuosta korvan tienoilta alaspäin, poispestävänä tehohoitona normaalin shampoo- ja hoitoainekäsittelyn jälkeen.

Tuoksu on ihana, koostumus paksu ja silottava. Tästä ei varmastikaan tykkää, jos haluaa hiuksiin paljon volyymiä - tai silloin Serious Conditioneria käytetään vain mahdollisesti huonokuntoisempiin latvoihin. Minulle tämä tehosilottaja on ollut niin ylivoimainen kaveri, että olen säästellyt tuotetta ja käyttänyt sitä vain silloin, kun haluan suoristaa hiukset ja pitää ne erityisen sileinä. Onneksi se pieni määrä riittää silti! Näemmä ensimmäisen pulloni olen saanut vuonna 2013 blogin kautta, tämän toisen ostin tänä vuonna alennettuun hintaan juurikin tuon S-Factorin uudistumisen alta.

80 000 ihmistä eivät voi olla väärässä

...tai sitten voivat. Päättäkää itse. Kun tuotetta markkinoidaan tällaisilla kuvilla, en voi kuin sanoa, että enpä ostaisi - ihan periaatteesta. Photoshop on laulanut niin paljon, että itse asiassa en enää edes tiedä, mikä osa kuvassa on aitoa. En kopioi kuvia tänne, tässä vaan linkit Anastasia Beverly Hillsin muutamaan uusimpaan huulituotekuvaan. Lopetin seuraamasta koko merkkiä, koska olen eri mieltä kuin ylimmän kuvan 80 000 tykkääjää. Turha selata kahta ylempää linkkiä enempää: ne loputkin promokuvat ovat identtisiä, huulten asennosta ja suun avoimuuden millimetrimäärästä lähtien. Ainoa muuttuva on huulipunan väri.

https://instagram.com/p/48KOPaB6Oe/
https://instagram.com/p/5GGiceh6GE/
https://instagram.com/p/5Gk9JmB6JV/
https://instagram.com/p/4-Al8Rh6MK/
https://instagram.com/p/4-heL3B6IJ/

Tarkoitukseni ei ole loukata kuvien mallia - hänellä oikeasti on yliluonnollisen näyttävät huulet jokaisessa omassa kuvassaan. Näyttävät ne ovat, oli sitten omat tai täytetyt. Ja yliluonnollisen anorektinen vartalo. Ja erittäin vaaralliset tavoitteet, kun kuvateksti yhdessäkin järjettömän alipainoisessa kuvassa kertoo, että treenataan, vaikka meinaa pyörtyä, koska tavoite on lähes saavutettu. Tässä toinen syy Anastasia Beverly Hillsin henkilökohtaiseen hetkelliseen välttelyyni, minun puolestani. Ensin otetaan anorektisen laihan näköinen malli ja sitten vielä photaroidaan hänet niin, ettei mallista oikein ole enää mitään jäljellä.

Harmi sinänsä. Merkin kulmatuotteet ovat kiinnostaneet, mutta nuo huulipunakuvat saivat miettimään, kuinka paljon merkin muita mainoskuvia on photaroitu.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Cattier Masque Argile

IMG_0278

Hannan blogimiitin korruptiokassista löytyi minulle ennestään vain nimeltä tutun ranskalaisen luonnonkosmetiikkamerkin Cattierin tuotteita. Tartuin niistä ensimmäisenä Masque Argileen, aloe veraa sisältävään savinaamioon. Kaoliinisavinaamiot toimivat minulla aina, en ole muistaakseni törmännyt sellaiseen naamioon, joka ei toimisi. Ihohuokoset puhdistuvat - en tiedä, kuinka syvältä, mutta puhdistuivat näkyvästi. Nykyisin suosin poispestäviä naamioita peel-off-tyyppisten sijaan, joten ei ihmekään, että Cattierin naamio pääsi aika pian testiin. Eihän se pettymystä tuottanutkaan, iho puhdistui erityisesti poskilta nenän sivuilta näkyvästi, vaikkei minulla testauksen aikaan ollutkaan kovin epäpuhdas iho. Ei se kylläkään tehokkain kokeilemani naamio ollut, mutta tämä olikin herkän ihon versio.

Kaoliinisaven lisäksi naamio sisältää mm. karitevoita ja sitä aloe veraa. Tuotteen INCI näyttää silmääni hyvältä, joskin viileyden tunteen aiheuttava piparminttu herkälle iholle suunnatussa naamiossa on mielestäni turha, koska se joillain saattaa ärsyttää ihoa.

Cattierilla on omat naamionsa kuivalle, herkälle ja rasvoittuvalle iholle. Kaikissa on tuo piparminttu.

Naamiot ovat näköjään myös sellainen tuoteryhmä, jossa minulle olisi helppoa siirtyä luonnonkosmetiikkaan, jos niin haluaisin. Tämä ei edes maksa paljoa. Omani on 40 ml:n minikoko, täysikokoiset 100 ml:n naamiot näyttäisivät maksavan ekokaupoissa alle 10 euroa.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.

torstai 23. heinäkuuta 2015

Mitä kauemmin bloggaan, sitä vähemmän tiedän

IMG_8760

Kun aloitin oikeustieteellisessä, luulin tietäväni paljonkin laista jo alkuopintojen perusteella. Mitä pidemmälle mentiin, sitä vähemmän tajusin tietäväni. Sama se on kaikkialla elämässä - ja myös kosmetiikan kanssa. Olen varmasti puhunut miljoona kertaa jotain aivan höpöä, kun olen luullut tietäväni.

Minulla on onneksi ollut turvanani se, että en ole asiantuntija. Se lukee tuossa blogin sivupalkissa. En ole kosmetologi, en ole kampaaja, en ole kemisti, en lääkäri. Syksystä lähtien olen kuitenkin estenomiopiskelija. Kyllä, harrastuneisuutta on pohjalla jo vaikka kuinka, mutta kuinka vähän lopulta tiedänkään!

Viimeisin tällainen "luulin tietäväni"-case tuli vastaan luonnonkosmetiikkamerkki Acorellen tuoksun kanssa. Olen elänyt siinä uskossa, että tuoksuja ei tule käyttää auringossa, koska ne sisältävät alkoholia ja reippaasti, ja jotenkin sitä kautta saattavat aiheuttaa läikkiä rusketukseen tai jotain muuta ikävää. Sitten saan käteeni ylläritestattavan Ekovistalta, Acorellen tuoksun, jossa erikseen mainitaan, että se sopii käytettäväksi auringossa. "Sopii käytettäväksi auringossa, sillä se ei sisällä fotosensitiivisiä hajusteita." INCI-listan kärjessä ensimmäisenä jopa ennen vettä on alkoholi, jonka luulin olevan se juttu, jonka takia aurinkoa ei mennä ottamaan parfymoituna.

Luen tekstiä uudelleen ja uudelleen. Mietin, voinko sanoa tämän olevan varmasti turvallinen auringossa käytettäväksi. Mietin, kuinka suuri vastuu minulla kuitenkin on siitä, että en halua johtaa lukijoitani harhaan. Hämmennyn, pohdin, kuinka paljon minun pitäisi googlata asiasta, ennen kuin tiedän tarpeeksi. Fotosensitiiviset hajusteet... Enhän minä muista kuulleenikaan tuollaisesta, vaikka satavarmasti olen kuullut ja lukenut, ettei parfyymeitä kuulu laittaa rannalle mennessä. Alkoholihan haihtuu iholta, ehkä se ei sittenkään ole se syy. Onhan alkoholia ties vaikka missä tuotteissa, mutta juurikin parfyymeistä on varoiteltu. Mutta vaikka kuinka googlaisin, tiedänkö sittenkään tarpeeksi mistään? Löydänkö oikeat lähteet? Onko lähteeni kirjoittajalla yhtään sen parempaa tietämystä? Onko hän oikeassa? Minkälainen lähde pitää olla, että se on ammattimainen? Ja kuinka tarkkaa tietoa minulla pitää bloggaajana olla, kuinka tarkkaa selvitystyötä minun pitäisi tehdä? Kirjoittaminen jäisi siihen kertaan kuukaudessa, jos selvittäisin faktoja niin tarkkaan kuin haluaisin.

Googlasin sitten tästä asiasta. Pikaisesti löysin jo Daily Mailin jutun hajuvesistä, tässä ote siitä:

Q: Can I wear my perfume in the sun? 
A: Definitely not! With the exception of fragrances that advertise that they’re ‘safe’ for sun exposure (some of the leading beauty brands occasionally bring these out), there are good reasons not to wear your perfume in the sun. Certain widely used fragrance ingredients contain psoralens, components that over-stimulate the pigment-producing cells, producing localised brown patches (which have the official medical name berloque dermatitis), a streak of brown pigment akin to a raindrop running down a window pane. 

Daily Mailin jutun lähteenä ovat Josephine Fairley ja Lorna McKay. Samat nimet löytyvät vähän aikaa sitten ostamani Parfyymien salat -kirjan kannesta. Keitä he ovat? Kirjani kertoo, että he ovat asiantuntijoita The Perfume Societyssä, hajuvesimaailman ammattilaisille perustetussa yhteisössä. Koulutuksista ei puhuta mitään. Mutta kaipa lähteeni Daily Mailissa ovat kuitenkin enemmän ammattilaistasoa kuin minä.

Jutun mukaan siis olin väärässä ja uskaltaisin sanoa, että valmistaja tietänee kyllä, mistä puhuu. Onneksi minulla alkaa koulu. Enhän minä tule tietämään kaikkea kosmetiikka-alalta. Mutta tulen tietämään enemmän, ymmärtämään enemmän sekä saamaan selville, mihin lähteisiin on uskominen, mistä löydän oikeat lähteet tutkitulle tiedolle. En tule varmasti vielä pitkään aikaan muuttamaan tätä blogia kovin vakavamieliseksi, jos koskaan. Tästä ei ole tulossa tiedejulkaisu, tämä on harrastus ja hauskaa, yleensä kevyehköä asiaa, koska kosmetiikka saa olla kivaa. Silti, mitä pidempään bloggaan, sitä enemmän haluaisin oikeasti tietää varmaksi sen, minkä sanon ja osata perustella sen. Erityisesti, koska mitä pidemmälle estenomiopinnoissani tulevaisuudessa menen, sitä enemmän koen vastuuta sanomastani. Nyt voin sanoa tästä tuoksusta vain niin, että valmistajan mukaan se sopii auringossa käytettäväksi, ja minä olen ilmeisesti ollut aivan väärässä tuon alkoholiasian kanssa.

Acorellen Beach Water -vartalotuoksu tuoksuu pinacoladamaisen kesäiseltä, kookos tuoksuu nenääni selvästi. Hintaa on jotain parikymppiä. Tämä on ainoa omistamani tuoksu, jossa lukee, että se sopii aurinkoon. Se sopii aurinkoon koostumuksen lisäksi myös kesäisen tuoksunsa puolesta. Minusta tuntuu usein kovin paljaalta, jos lähden ilman tuoksua jonnekin. Tämä on nyt sitten sellainen, jota voisin käyttää vaikka rantalomallakin, kun tähän asti olen jättänyt kaikki tuoksut laittamatta aurinkoon mennessä.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

The Power of Makeup - nosto maaliskuulta

En ole aiemmin nostanut esiin vanhoja postauksia uudelleenjulkaisemalla niitä, mutta nyt kun vähän joka toisessa blogissa tämä vain kasvojen toisen puolen meikkaamisen haaste kiertää, nostetaanpa tästä sellaisenaan maaliskuinen juttuni siitä, mitä meikkaaminen minulle on. Tämä juttu oli aikanaan blogissani vähän monimuotoisena tuote-esittely/kauneuspohdintakombinaationa, mutta se näyttää vastaavan aika pitkälti haastetta. Siispä, kerran vielä, puolinaamameikki.

IMG_9087

Pohdin aika ajoin suhdettani meikkaamiseen. Se on muuttunut vuosi vuodelta ja muuttuu yhä, iän muuttuessa, ihon muuttuessa ja itsetunnon muuttuessa. Nykyään se on - hauskanpidon lisäksi - noita kumpaakin otsikossa mainittua, sekä toisaalta myös häivyttämistä ja uuden luomista.

Yllä oleva kuva ei ole leikattu kahdesta palasta vaan olen meikannut vain toisen puolen, puhdistanut toisen. Ihossani ei tuon kuvan mukaan hirveämmin nyt peitettävää ole, mutta tarkemmasta kuvasta huomaisi, että nenänpielet punottavat hieman ja sävy on muutenkin epätasainen.

Pienimmillään meikkaus voisi minulla olla tällaista virheiden korjaamista:

Blogi 22 vuosi 20151
Älkää hämääntykö sävyerosta, johtuu kameran automatiikasta. Räpsin kuvat automatiikalla pimeässä. Varsinainen pointti kuvassa, ihohuokosten häivyttäminen ja kiillon poistaminen. Kyseessä ei edes ole itse asiassa meikkituote, vaan Samparin Cosmakeup-sarja.

IMG_9091

Sain nämä testiin jo silloin, kun sarja lanseerattiin Viking Linen laivoilla, mutta ei ole tullut aiemmin kirjoitettua. Tähän postaukseen ne sopivat hyvin. Cosmakeup-sarjan tarkoitus on olla tuotteita meikittömiin päiviin, jotain ihonhoidon ja meikin väliltä. Sellaista sinun ihosi mutta parempi -settiä. Glamour Shot Universal Transparent Foundation lupaa tuoda iholle mattapinnan, tasoittaa ihohuokosia ja vähentää punoitusta. Allekirjoitan kaksi ensimmäistä, ihon sävyä se ei mielestäni tasoita ainakaan merkittävästi. Transparent Mattifying Concealer taas on sama, mutta peitevoideversiona, tarkoitettu siis ihon ongelmakohdille (eli yleensä T-alueelle). En oikeastaan käytännössä näe eroa näiden välillä omalla ihollani, valitsisin siksi tuon kätevämpään pumppupulloon pakatun 30 ml:n meikkivoiteen 15 ml:n peitevoiteen sijaan, jos hinnalla ei olisi väliä. Jos taas haluaa vaan pienemmän määrän ja se riittää, onhan 29 euron peitevoide tietty vähemmän lompakkoa kirpaiseva kuin 45 euron meikkivoide, vaikka litrahinta on ensin mainitussa edullisempi. Tämä muuten on tuote, jonka minä lanseeraisin myös miehille. Voisin uskoa tämän kiinnostavan värillisiä meikkivoiteita enemmän. Tuotteen ongelma on kuitenkin se, että en varsinaisesti näe, mikä tässä on ero mattapintaisiin meikinpohjustusvoiteisiin, paitsi hoitavat ainesosat. Lopputulos on mielestäni hyvin samankaltainen. Hoitavuudenhan saa meikkituotteisiin laittamalla alle sen kosteusvoiteen. Rehellisyyden nimissä sanottakoon tätä hieman turhakkeeksi naisilla, mutta, jos joku tällaista pientä korjausta tarvitsee, mikäs siinä. Itse en ole oikein löytänyt käyttöä, samassa ajassa levitän jonkun nopean meikkipohjankin.

Noin pieneen korjailuun en tosiaan lähde meikatessani, tuossa kuvassani minulla on Oriflamen IlluSkin -meikkivoide sävyssä Light Ivory, Make Up Foreverin High Definition -irtopuuteri, Narsin poskipuna sävyssä Orgasm sekä aavistus varjostusta Bobby Brownin Blonde-luomivärillä, jota en kyllä kuvasta erota. Meikkipohja on minulle ensisijaisesti virheiden peittämistä ja häivyttämistä, omien puutteideni korjailua. Jos olisin taitavampi ja viitseliäämpi, muokkaisin kasvojeni muotoa varjostuksin ja korostuksin, mutta niitä en ole vieläkään oppinut. Nykyään iholleni riittää aika kevyt ja kuulas meikkipohja, aiemmin tarvittiin paksumpaa ihon työntäessä epäpuhtauksia enemmän.

Blogi 22 vuosi 20152

Silmämeikissä pääpointti on korostamisessa, mutta tässä tulee sotkettua eri tyylejä. Virheiden peittämistä se ei ole, tosin aavistuksen korjailen silmieni ja kulmieni epäsymmetrisyyttä. Tämä kuvan meikki on perusmeikkini tyyli, olivat värit mitkä tahansa.

Kulmieni muotoon tai paksuuteen en juuri koske, annan sen olla juuri sellainen kuin se on. Korostan toki sitä, terävöitän kulmakarvojen kulmaa siinä kohdassa, mihin se luonnostaan tulee. Sävy on minulla entuudestaan tumma, joten arkena en välttämättä tee niille mitään, jos minulla on pelkkä ripsiväri. 99 % meikeistäni teen Diorin Diorcils Poudre -kulmakynällä, se taas tässäkin käytössä.

Luomivärin painopiste on minulla ulkonurkassa. Tämä on vähän väärä tapa minulle, sillä oikeasti haluaisin, että silmäni eivät ainakaan olisi kauempana toisistaan ja painopiste ulkonurkassa tekee juuri sitä. Tässä kohtaankin sen, että tykkään meikata johonkin tiettyyn tyyliin myös ihan siksi, että tykkään siitä tyylistä - vaikkei se välttämättä olisi minulle paras. Voimakkaampi 3D-meikkaus olisi ehkä parempi, siis niin, että varjostus on paksu sekä luomen sisä- että ulkonurkassa, mutta en vaan millään saa rohkeutta tehdä sitä tyyliä voimakkaasti. Olen yrittänyt siirtää painopistettä yhä lähemmäksi sisänurkkaa, tuoden varjostuksen entistä voimakkaampana sisänurkkaan, mutta kunnon 3D-varjostuksen hyväksymiseen menee vielä kauan.

Alaluomen sisärajaus vaalealla (minulla IsaDoran kajal sävyssä Blonde) sekä suurentaa silmää että avaa katsetta. En koe, että silmäni olisivat liian pienet, minusta minulle käy tummakin sisärajaus ihan hyvin. Kuitenkin, tämäkin on ihan passeli, olen tottunut. Aiemmin kartoin tätä juuri siksi, etten kokenut tarvetta suurentaa silmiäni. Kokeiltuani totuin ja aloin pitämään kokonaiskuvasta sitten kuitenkin. Yleensä siis näemmä korostan silmän kokoa vähän tahtomattani sen sijaan, että yrittäisin tietoisesti saada niistä suuremman näköiset.

Ripset ovat minulla niitä asioita, mistä olen ylpeä. Saan hyvin helposti lähes millä vaan ripsivärillä niistä näyttävät, mikään ripsiväri ei varise, ei tarvitse taivuttaa ripsiä. Niitä korostan mielelläni - tai pikemminkin, ylikorostan. Tässä ripsillä Lancômen Grandiôse.

Luomivärin valinta ei minulla todellakaan aina noudata sitä, mikä korostaisi vihreitä silmiä. Tässä meikissä se tosin niin tekee ja aika usein muutenkin, koska violetista tykkään. Valitsen kyllä luomivärini ihan sen perusteella, mikä väri on mielestäni kiva.

IMG_9101

Tässä meikissä luomiväreinä Masters Colorsin duopaletti sävyssä 33, kulmaluulla Lorkun Golden Beige ja rajauksena Jane Iredalen geelirajaus sävyssä Purple. Masters Colors ja Jane Iredale saatu blogin kautta.

Blogi 22 vuosi 20153

Huulteni amorinkaaren muodon pidän aika sellaisenaan. Korjaisin mielelläni ylähuulta ylirajaamalla sen hieman suuremmaksi, mutta toisaalta ylirajaus huulissa näkyy mielestäni vähän liikaa enkä halua, että huulistani suoraan näkee, että muotoa on radikaalisti korjailtu meikillä. Lisäksi huulipunan kuluessa päivän mittaan ylirajaus näkyy vielä ärsyttävämmin. Alahuulen rajaan vähän pienemmäksi kuin mitä se on. Tässä kuvassa ei nyt itse asiassa tullut tehtyä kovin paljoa niin, mutta yleensä rajaan hitusen vielä alahuulta pienemmäksi tasapainottaakseni sitä ylähuulen kanssa. En halua suurempia huulia, pienemmätkin kävisivät, mutta tuosta epätasapainosta en pidä ja sitä haluaisin fiksailla. Olen muuten saanut blogissa kommentin joskus siitä, että rajaan alahuuleni "väärin." No, ei se kyllä väärin ole. Niin kuin ei olisi ylähuulen ylirajaaminenkaan. Mutta näin minä sen kuitenkin kompromissina teen. Huulilla tässä Chanelin Rouge Coco sävyssä Gabrielle. Voisi taas muistaa huulirasvan käytön...

Jos valitsen, kumman teen, näyttävämmän silmämeikin vaiko huulet, valitsen aina silmämeikin. Viime aikoina on tullut asiaan poikkeus: töihin mennessä en ole ehtinyt laittamaan kuin meikkipohjan ja ripsiväriä, mutta olen siti halunnut jotain vähän lisää. Huulikiiltoja ja kevyitä punia on mennyt paljon enemmän kuin ennen.

Niin mikä se meikkaamisen tarkoitus minulle on? Kaikkea tuota. Piilotan ja häivytän virheitä tai asioita, joista en pidä, korostan puolia, joista pidän, sekä meikkaan ihan meikkaamisen itsensä takia. Kivojen luomivärien, hauskan väristen rajausten, nättien punien takia. Minä nyt vaan näytän paremmalta meikissä kuin ilman, ja monesti itsetunto tarvitsee sen, että sille antaa vähän lisäbuustia.

Miksi te meikkaatte?


Jane Iredale, Masters Colors sekä Samparin tuotteet saatu blogiin testiin.

Misellivedet - onko niillä eroja?

IMG_9321

Misellivedet ihastuttivat viime talvena ja kevättalvella. Vähän jokaiselta merkiltä on tullut omansa. Itse olen kokeilunhalusta ostanut Bioderman Sensibio-veden ja Garnierin miselliveden, Ziajan Rose Butter Micellar Water tuli seminaarista lahjana.

Miselliveden ideaa valotin jo Bioderman vettä koskevassa postauksessani. Tuote on ihonpuhdistustuote, jota käytetään vanulapuilla, ilman vesipesua tai poishuuhtelua. Se poistaa meikit ja muun lian iholta. Käytännössä misellivettä käytetään vanulappu kerrallaan niin kauan, että vanulappuun ei enää irtoa näkyvää likaa.

Kaikki kolme omistamaani misellivettä puhdistavat kevyehkön meikin keskimäärin kolmella vanulapulla. Paksumpaan meikkikerrokseen menee enemmän. Ziajan misellivesi ei kuitenkaan sovi silmilleni, se kirvelee. Garnier ja Bioderma käyvät myös silmämeikille, mutta ovat aikaavieviä. Puhdistan silmämeikit huomattavasti mieluummin kaksifaasisella vedenkestävän meikin silmämeikinpoistoaineella, vaikka meikkini ei vedenkestävää yleensä olekaan. Käytännössä sanoisin, että kaikki kolme testaamani ovat samanlaisia, erona ainoastaan Ziajan soveltumattomuus silmämeikille.

Vasta kolme tuotetta testattu, mutta tämän perusteella sanoisin misellivesien erojen olevan aika vähäisiä. Palataan asiaan, jos löydän jotain erilaista. Mutta ei siinä mitään, hyviähän nämä ovat. Kaikki ovat käytössä ja kaikki tulen loppuun käyttämään. Tuotetta voisi käyttää myös pelkkänään, mutta minulle miselliveden pääasiallinen käyttökohde yhä edelleen on meikinpoisto ennen varsinaista vaahdotettavaa puhdistusainetta - minun kohdallani Clarisonicilla työstettynä. Kaksoispuhdistukseen tottuneena on vaikea siitä luopua, etenkin, kun se näyttää ihoni hyvässä kunnossa pitävän.

Luulin muuten Ziajan miselliveden olevan ihan vastikään misellivesibuumin myötä tullut uutuus, mutta itse asiassa se ei taidakaan olla. Jotain vanhempia esitteitä penkoessani törmäsin Ziajan esitteeseen, josta tämä löytyi - samoten kuin muiden Ziajan linjojen misellivedet. Misellivedet tulivat rytinällä vasta myöhemmin, mutta esitevarastoistani löysin myös La Roche Posayn vuoden 2013 tuotekuvaston, jossa jo oli misellivesi. Siis tämähän on paljon olettamaani vanhempi ilmiö! Garnierin onnistunut mainontako sitten tämän misellibuumin synnytti?


Ziajan tuote saatu testiin blogin kautta.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Asuntomessuvinkki: Raili Hulkkosen sisustus

Olin aiemmin töissä Vantaalla rakennusvalvonnassa, mutta nyt kun työpaikka on muuttunut, asuntomessuilla ei tule enää vierailtua työn puitteissa. Bongasin kuitenkin tämä vuoden Vantaan messuilta kiinnostavan kohteen. Voisi olla visiitin arvoinen, jos messuille on menossa.


Asuntomessujen NCC:n kerrostalokohteesta Vantaan Spinellistä löytyy kolme julkkisten sisustamaa asuntoa - yksi näistä on meikkitaiteilija Raili Hulkkosen sisustama, toki sisustustoimiston (Formdesign Helsinki) avustuksella. Kohde on nro 8, Spinellin asunto A3.


Raili halusi tummia värisävyjä, selkeitä pintoja ja yksivärisiä kuoseja. Ja kun meikkitaiteilija on kyseessä, pitäähän siellä olla meikkaushuone. Se tehtiin makuuhuoneen yhteyteen. Raili lainasi sisustukseen myös omia tavaroitaan - Railin persoonallisia silmälasikehyksiä, koruja, meikkejä ja valokuvia uran varrelta. Kylpyhuoneesta löytyy Railin omia hajuvesiä. Ja Guerlainin meteoriittikuuliakin, jos oikein kuvasta tunnistan.

En ole nähnyt itse messuasuntoa, vain kuvat. Väittäisin, että todellisuudessa tuonne meikkipuolelle tulisi vielä kasa lipastoja kosmetiikalle ja vaikka mitä - eihän kenenkään meikkipiste koskaan ole noin tyhjä ja siisti. ;) Mutta messuilla nyt saa joustaa todellisuudesta.


Asuntomessut ovat Vantaan Kivistössä 10.7.-9.8. Lisää messuinfoa tästä linkistä. Kuvat on pyydetty blogiin käyttöön PR-toimistosta. Kuten tavallista, en hyödy postauksesta rahallisesti - mutta sain taas vähän erilaista mutta silti teemaan liittyvää sisältöä blogiini. :)

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Tigi-höh.

IMG_9313

Sain Hannan valmistujaisista/blogimiitistä Tigin Control Freak Serumin. Odotukset olivat korkealla - Tigi on ihana merkki, tuotteet ovat pääsääntöisesti erinomaisia, kunhan valitsee omaan hiuslaatuun sopivia tuotteita. Control Freakin seerumi kuulostaa juuri minulta: Frizz Control & Straightener.

Seerumia levitetään kosteisiin hiuksiin ennen muotoilua. Tuoksu on ihana, omenainen ja kirpeänmakea. Vaikka tuosta kuvasta ei näekään, tuotteessa on kimalletta. Shimmer jää myös hiuksiin, tykkään. Sitä ei tule paljoa, mutta sen verran, että itse tarkemmin tutkiessa huomaa.

Mutta sitten. Tämä seerumi jättää hiukseni vähän vaikeiksi kammata. Jos laitan todella vähän, en huomaa käytännössä mitään silottavaa vaikutusta. Suuremmalla annoksella taas hiuksista ei jää silkkisen sileät, vaan niihin jää muotoilutuotteen tuntu. Se johtunee aineista, jotka tekevät tuotteelle pidon, olettaisin. Pitoahan tässä on kolmosen verran, asteikolla ykkösestä neljään. Minulla oli aiemmin myös Control Freak -sarjan silottava suihke, mutta annoin sen eteenpäin samasta syystä - hiuksiin tuli sellaista karheutta/tahmeutta/whatever, joka vähän liimaa hiuksia yhteen niin, että kampaaminen vaikeutuu. En tykkää sellaisesta, siitä syystä jätän yleensä myös hiuslakan laittamatta hiuksien suoristamisen jälkeen.

Sori, Tigi. Rakastan niin monia tuotteitanne, mutta tämä ei ollut minulle hyvä. Menen ennemmin vaikka S-Factorin tuotteilla, niistä olen pitänyt kovastikin.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

IDUN Minerals - mineraalimeikkejä apteekista

Ruotsalainen IDUN Minerals on mineraalimeikkisarja, jota myydään apteekeissa. Ensikosketukseni sarjaan on tämä saamani punainen kynsilakka, Rubin sävynimeltään. Punainen kynsilakka piti tietysti matchata siihen sopivaan huulipunaan, huulilla Chanelin Rouge Coco sävyssä Gabriel.

idun

IDUN-perustuotteet ovat 100% mineraalikosmetiikkaa, mutta kuten totuttua, 100% mineraalimeikki on jauhemaista, eikä tämä sarjan kynsilakka siis ole ihan puhdasta mineraalikosmetikkaa. Samahan se on muillakin mineraalimeikkisarjoilla, osa tuotteista on täysin mineraalimeikkiä mutta kauheasti kattavuutta valikoimaan ei pelkillä mineraaleilla saa.

IMG_9789

Rubin on peruspunainen, joka peittää kahdella kerroksella normaalitilanteessa. Itselläni tarvittiin kolme, koska alla on jämät glitterranskalaisesta, eikä Rubinin hieman läpikuultava koostumus saanut niitä siltikään täysin peitettyä. Eipä saa moni muukaan lakka. En vaivautunut poistatuttamaan glitterkärkiäni kynsihuollossa erikseen, annan niiden nyt vain kasvaa pois. Tällä mennään, joudun hetken sutimaan lakkoja vähän ronskimmin kynsille. Tavalliselle lakkaajalle ilman mitään glitterranskiksia kynnellä riittää kyllä se kaksi kerrosta Rubinia, vaikka tässä sitä läpikuultavuutta vähän on.

Pullon korkissa on IDUN Mineralsille ominainen omena, joka toistuu sarjan pakkauksissa. Kynsilakkoja on saatavilla 13 sävyssä, aika helppoja perussävyjä creme-nude-pinkki-punainen-linjalta.

Pullo on samanlainen kuin esim. Butter Londonilla tai Chanelilla: korkki lähtee irti vetämällä, alta paljastuu paremmin lakkaamiseen sopiva pyöreä korkki. Levittäminen oli helppoa, sivellin aika litteä ja minulle oikein hyvän kokoinen. Ei erityisen suuri, suuret littanat siveltimet ovat minusta hankalia. Jos johonkin suuntaan sivellintä muuttaisin, ennemmin ehkä hieman vielä pienemmäksi, mutta on se hyvä noinkin.

IDUN Mineralsin tuotteet ovat todella kauniita. Tämä nyt on vasta kynsilakkapullo, siihen ei paljoa saa erikoisuutta, mutta muissa tuotteissa on mm. omenakuvioita pressatuina luomivärinappeihin ja italialaisen Patrizia Guccin maalauksia pakkausten päällä.

Kynsilakassa on 5-free-koostumus, siitä puuttuu formaldehydi, formaldehydiresiini, dibutyyliftalaatti, tolueeni ja kamferi. Olen ymmärtänyt, että Suomen markkinoilla nämä kynsilakkojen 3-free-maininnat sun muut ovat joskus turhaa markkinointia, sillä vaikka tuolla meren takana niillä onkin väliä, EU:ssa (ainakin osa) aineista on kielletty muutenkin. Pikaisella googlauksella ainakin dibutyyliftalaatti on kiellettyjen listalla jo valmiiksi ihan kokonaan ja formaldehydin käytölle on rajoitteita (pitoisuusrajoitus, merkittävä, että valmiste sisältää sitä, merkittävä, että kynsinauhat on suojattava - formaledehydiä käytetään mm. kynnenvahvistajissa eikä kynsilakoissa). Mutta, noista muista en tiedä (vielä). Olen autuaan iloisesti jakanut blogissani 3-free-mainoksia kynsilakkojen yhteydessä, mutta tuossa jonkun aikaa sitten minulle selvisi, että markkinointi sitä kautta on vähän harhaanjohtavaa. Ei niissä muissakaan Suomessa myytävissä kynsilakoissa ole DBP:tä, elleivät sitten ole laittomia. Näistä jää kuluttajille sellainen mielikuva, että normaalilakoissa on pahoja myrkkyjä, mutta 3-free, 5-free tai N-free-kynsilakoissa niitä ei ole - vaikka oikeasti saman voisi sanoa vähemmän markkinoivasti "Ei sisällä EU:ssa kiellettyjä aineita." Sanon tämän kritiikkini nyt kuitenkin vähän varauksella, koska noista viidestä aineesta tiedän vain kahden jo muutenkin kynsilakoista puuttuvan. Joku paremmin tietävä voisi täydentää tietoaukkoani!

Mukava uusi tuttavuus IDUN Minerals kyllä on. Piristävä tuotesarja apteekkiin, apteekit kun lääkehintojen ollessa vakiot kilpailevat muulla kuin niillä lääkkeillä. Ja onpahan jotain hipellettävää siksi aikaa, kun odottelee vuoronumeronsa kanssa reseptilääkkeitään. Kynsilakka nyt ei ole sitä mineraalimeikkisarjan ydintä, mutta ainakin tämä tuote oli kiva.


Tuote on saatu blogimiitin goodiebagista.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Guerlain Aqua Allegoria Limon Verde

IMG_0398

Viime aikojen kosmetiikkaostokseni ovat keskittyneet aika vahvasti Guerlainin suuntaan. Syntymäpäivälahjaksenikin ostin Guerlainia, pitkän harkinnan päätteeksi.

Minulla oli viisi vaihtoehtoista tuoksua, joita suihkin paperilapuille. Pitkään himoitsemani Guccin Flora by Gucci Glorious Mandarin oli tarjouksessa Kicksissä. Stockalla taas houkutti tämän lisäksi Guerlainin Aqua Allegorian Mandarine Basilic, DKNY:n jo 90-luvun lopusta myynnissä ollut DKNY Woman sekä Issey Miyaken L'eau d'Issey Eau de Parfum, joka sekin on tullut (tosin silloin vain edt-vahvuisena) myyntiin jo 1992. Annoin tuoksujen seistä paperilapuilla toista tuntia, istahdin alas ja karsin suosikeikseni kaksi. Issey oli minusta parhaan tuoksuinen näistä. Kuitenkaan se ei ollut yhtä erikoinen kuin Limon Verde. Kaipasin virkistystä tuoksuvalikoimaani, mutta pelkäsin, että Limon Verde on silti vähän liian erikoinen. Se on itse asiassa unisex-tuoksu.

Kun karsinta oli käyty ja vaihtoehdot pudonneet kahteen, kävin suihkimassa kumpaakin ranteisiini. Tuoksut eivät mielestäni ihollani muuttuneet havaittavasti, paperilappuvalinta olisi tässä tapauksessa riittänyt. Kuitenkin, kun kyseessä on hintavampi tuoksu, halusin varmistua. Aloin kääntyä yhä enemmän Limon Verden puoleen, koska ajattelin, että tuota Isseytä nyt löytää sitten edullisemminkin laivalta, Guerlainista en ollut varma. Lisäksi tämä saattaa poistua valikoimista aika piankin, kun uutta kevättuoksua Aqua Allegoriaan pukkaa jo. Lopullinen päätös syntyi, kun pyysin poikaystävältä ja kahdelta kaverilta mielipidettä - kaikki valitsivat sen ranteen, jossa oli Limon Verdeä. Sukupuolesta riippumatta se oli kaikkien mielestä parempi kuin minun mielestäni kuitenkin turvallisempi ja helpompi Issey.

IMG_0418

Pari päivää meni, ennen kuin ostin tuoksun, mutta nyt se on tuossa ja olen erittäin tyytyväinen.

Tiesittekö, että Guerlain on yksi vanhimpia parfyymitaloja? Ensimäinen parfymeria avattiin 1928. Guerlainin suku myi yrityksen vasta vuonna 1994, jolloin se siirtyi monialaiselle Moët Hennessy Louis Vuitton -konsernille. Oikeasti se on konglomeraatti, mutta käytetään nyt tuossa termiä "monialainen konserni" koska opin koko konglomeraatti-sanan vasta tähän juttuun taustoja kaivellessani, vaikka yritysoikeuden kurssi onkin käyty ihan menestyksekkäästi. Kuinka moni olisi tiennyt, mikä on konglomeraatti? Nyttemmin Guerlainilla on myös muuta kosmetiikkaa ja vahvoja menestystuotteita kuten aurinkopuuterit ja meteoriitit, mutta merkin juuret ovat hajuvesissä.

Guerlainin Aqua Allegoria on alasarja, joka on sinänsä pysyvä osa Guerlainin tuoksuvalikoimaa, mutta uudistuu koko ajan. Neljä tuoksua pysyy valikoimissa, keväisin tulee uusi. Limon Verde on ollut myynnissä viime vuodesta lähtien. Tämä kevään Aqua Allegoria -tulokas on Teazurra. Aqua Allegorian inspiraationa ovat Guerlainin mukaan luonnon ihmeet. Tuoksut näyttävät nojaavan johonkin tiettyyn luonnon raaka-aineeseen tai kahteen, tässä tapauksessa limeen. Pullot noudattavat samaa kaavaa, niissä on tuollainen kultainen verkko, mehiläiskenno, koristeena pullon päällä ja mehiläinen kaiverrettuna korkin päälle.

Citrus Aromatic -perheeseen kuuluva Limon Verde ei silti ole mitenkään yksinkertainen limetuoksu, vaikka lime pääosaa tuoksun imagossa näyttelee. Se on itse asiassa hyvin persoonallinen, minusta selvästi tunnistettava ja mieleenpainuva - ja erittäin vaikea kuvailla. Alku on selkeää limeä, kirpeä ja sitruksinen. Viitisen minuuttia kestää, ennen kuin tuoksu alkaa muuttua kohti sydäntuoksuaan, mutta muutos on erittäin selkeä. Tässä vaiheessa limen kirpeys häviää, tuoksuun tulee nuotteja, joita en tunnista ja tuoksu saa sen persoonallisen, erikoisen tuoksunsa, joka on samalla erittäin vehreä mutta kuitenkin myös vähän makea. Ei silti mitenkään sillä tavalla makea, että sanoisin tätä makeaksi. Ei sillä tavalla makea, kuin floral fruity -tuoksut ovat. Eikä nyt ainakaan missään nimessä gourmand-tyyppisen makea. Sanoisin, että vehreään tuoksuun on heitetty ihan aavistus sokeria makeutusaineeksi.

Guerlain sanoo tuoksua trooppiseksi. Minä en sanoisi. Yhdistän trooppisuuteen aina hedelmät, tämä on vehreämpi kuin trooppiset tuoksut minun mielessäni, eivätkä hedelmät puske sieltä niin kovasti läpi, ettäkö sanoisin limeä lukuunottamatta tuoksua kovin hedelmäiseksi. Etenkin, kun se limen kirpeys sielä katoaa todella pian.

Guerlain on halunnut myös luoda tuoksuun mielleyhtymän brasilialaisesta caipirinha-drinkistä, ja se sieltä kyllä on minustakin löydettävissä (lime, sokeri). Täytyy muuten tunnustaa, että vaikka baarimikkonakin tuli vietettyä useampi vuosi, olen juonut aitoa caipirinhaa vain kerran, Cannesissa Ranskassa. Aidossa käytetään cachaçaa, sokeriruokoviinaa, jota ei Suomesta ihan joka paikasta löydä. Meillä se vastine tuolle on yleensä caipiroska, vodkaa, murskattua limeä, sokeria ja jäämurskaa. Totta puhuen, en tykkää cachaçan mausta, joten siksi tuo kerta jäi yhteen. Juon kyllä mieluusti sitä vodkaversiona caipiroskana.

Alkutuoksu: lime
Sydäntuoksu: vihreät nuotit, trooppiset hedelmät, viikuna, sokeriruoko
Jälkituoksu: tonkapapu

Vaikka tämä on vahvuudeltaan Eau de Toilette, minusta kesto on yllättävän pitkä. Sitrustuoksulta en paljon odota, mutta tämä onkin erilainen. Alun sitrus toki haihtuu, mutta tuoksu pysyy minulla tunteja aivan sellaisena, kuin se sydäntuoksuun asti kehittyessään on. Tuoksu ei ole päällekäyvän voimakas, voin laittaa tätä sen saman kaksi suihkausta kuin tuoksuja yleensäkin laitan. Vielä klo 4 yöllä oli aistittavissa jälkituoksu ranteeltani, vaikka olin laittanut tuoksua 10 tuntia aikaisemmin. Monet muut ovat kokeneet tämän keston huonoksi, mutta minulle se oli positiivinen yllätys. Voi johtua joko siitä, että odotukseni sitrus-edt:ltä olivat todella matalat tai siitä, että tuoksu on sillä tavalla tuoksuvalikoimastani poikkeava, että aistin sen herkemmin.

Hintaa tuoksulla on paljon, mutta niin on kokoakin. Pullo on iso hajuvesipulloksi, 75 ml. Tuoksut ovat havaitakseni useimmiten meillä maissa 30 ml:n pulloissa, vähän kalliimmalla (ja laivoilla peruskokona) on monesti saatavilla 50 ml pulloja - tämä on siihen nähden jättikoko. Guerlainin Limon Verde maksaa Stockmannilla 71,90 euroa.

Tsekkaa myös postaukset tuoksusta näistä blogeista: Keyword: Love, Sinistä pintaa, ViilankantolupaLazy Dynamite ja Neiti kameleontti.

Koska tämä on näitä Aqua Allegorian vaihtuvia tuoksuja ja uusi kevättuoksu on jo tullut, käy nuuhkimassa tämä heti-nyt-tänään jos kiinnostuit. On näitä vielä hyvin, mutten voi tietää, miten kauan.

perjantai 17. heinäkuuta 2015

Patyka - pariisilaista luonnonkosmetiikkaa

IMG_9305

Pakkaus on puoli ruokaa, sanotaan kosmetiikkapiireissä. No ei ees sanota, mut sopi tähän, joten sovitaan, että niin sanotaan. Vaikken edes heti tiennyt, mitä sain, jo pakkaus aiheutti wow-efektin saadessani tämän Patykan lahjapakkauksen Hannan miitistä.

IMG_9282

No onpa nätti. Tykkään pakkauksista, jotka voi säilyttää. Mustavalkoinen pakkaus sopii makuuhuoneeseeni, se jää sinne sisustuselementiksi.

IMG_9274

Mutta oli siellä koreassa pakkauksessa miellyttävää sisältöäkin! Lahjapakkaus sisälsi Huile Absolue -öljyn ja käsivoiteen.

Huile Absolue on öljymäinen seerumi, kasvoille, vartalolle ja hiuksille. Tuote lupaa paljon, 11 eteeristä öljyä ja kasviöljyä lupaavat lisätä ihon hehkua, ravita, kiinteyttää, uudistaa ja suojata ihoa antioksidanteilla. Patykan koko tuotesarja sai alkunsa tästä monikäyttö-öljystä. Tuoksu on luonnonkosmetiikkamainen. Jos olet perehtynyt vähääkään luonnonkosmetiikkaan, tunnistat sen tuoksun helposti.

Ohjeen mukaan öljyä levitettäsiin yksi painallus kasvoille, mutta minä olen käyttänyt kaksi - ihan siksi, että olen käyttänyt iltaisin pelkkää tätä nyt kesällä, ilman kosteusvoidetta. Kolmas painallus menee jo överiksi, sitten sitä saa levitellä jo kynsinauhoillekin. Hiuksilla tämä toimii samoin kuin Moroccanoil, silottaa pörröä. Tuote on vegaaninen, siitä plussaa tältä bloggaajalta.

Yhdellä painalluksella öljystä saa kevyemmän kerroksen, mutta oma kahden painalluksen tekniikkani on ollut oikein hyvä toimimaan myös kosteusvoiteen tehtävässä. Mikään ei tietenkään estä, etteikö tätä voisi lisätä kosteusvoiteeseen, levittäen seerumin sen mukana kosteusvoiteen tehoa lisäten. Nautin vain itse jostain syystä siitä, että läträän paljon eri purkeilla. :) Päivisin en tätä käyttäisi, koska ihoni ei ime öljyä edes sitä yhtä painallusta jäämättä selkeästi öljyisen tuntuiseksi. Yöksi laitettavaksi hoitotuotteeksi Patykan öljy sen sijaan sopii loistavasti. Ihoni on pysynyt siinä kunnossa, missä se hoidettuna ja huollettuna yleensä onkin.

Käsivoide tuoksuu myös luonnonkosmetiikalle. Sen koostumus, imeytyvyys ja kosteutusteho on perinteistä luonnonkosmetiikkaa - perushyvää. Pakkaus vaan on niin paljon kauniimpi kuin monet muut luonnonkosmetiikan vaihtoehdot.

Kokonaisarvio? Erittäin mukavaa, että sinänsä simppelit tuotteet tuodaan kuluttajille upeissa, ylellisissä pakkauksissa. Molemmat tuotteet ovat hyviä ja toimivia, mutta luulen, etten käyttäisi kosmetiikkaviidakossani juuri näitä, elleivät pakkaukset olisi näin kauniita. Luonnonkosmetiikka tuli rytinällä, nyt materiatulvassa lienee aika pakkauskilpailun.

Hinta onkin sitten aika huh-huh. Pelkästään tuon öljyn hinta on Joliessa 49 euroa. Luonnonkosmetiikalla on myös high-end - ja niin saa ollakin. Luksustuotteista nauttivana sydämeeni pääsee helpommin tällaisella profiililla.


Tuotteet on saatu blogin kautta.

torstai 16. heinäkuuta 2015

The Body Shop Aloe & Soft Linen Reed Infuser

IMG_8811

Haha, löytyi kauan jemmailtu postausluonnos, pistetään se tulemaan nyt. Tämä oli nököttänyt hyllyllä odottamassa arviota, sillä flunssassa en osannut luottaa arviooni. Tätä kirjoittaessa oli päästy flunssasta kokonaan, nenä toimi taas.

Ihastuin huonetuoksutikkuihin ostettuani viime kesänä matkalta Ritualsin vastaavat. The Body Shopissa törmäsin näihin, eikä hintakaan ollut ihan kamala. 28,70 euroa, ihan kohtuullinen, kun vertaa vaikkapa Cleanin mitä lie 40-50 euroa maksaviin huonetuoksuihin. Nettikaupoista olen selannut tällaisia tässä viime vuoden ajan, ja hinnat tuppaavat olemaan aika pilvissä (plus mahdolliset tullit, alv:t ja/tai postikulut).

TBS:n huonetuoksuista minulla on ollut tuoksulyhtyyn laitettavia öljyjä useita vuosien varrella. Tykkään niistä, niissä on aika voimakas tuoksu ja tuoksun määrää voi säädellä tippojen runsaudella. Ne ovat kuitenkin vähän erilaisia kuin tällaiset, jotka voi jättää hyllylle (kissoilta turvaan, toki) eikä tarvitse sammutella välissä.

Tuoksulle luvataan 8 viikon kesto. Puolet tuosta ajasta meni flunssassa, eli toki tuoksu oli varmaan ehtinyt laimeta. Kääntelen tikkuja, jotta sieltä saisi enemmän irti. Jokseenkin liian kevyt tuoksu minulle, tosin helpottaa kyllä valintaa, kun asuinkumppani ei haista yhtään mitään. Tuoksutikut ovat minun työpöytäni viereisellä hyllyllä.

Hmm. Mielestäni Ritualsin tikut tuoksuivat enemmän, vaikka ne olivatkin paljon tätä pienemmässä kokeilupakkauksessa. Joko pitää ostaa näitä toiseen kertaan ilman flunssaa, tai sitten vaihtaa merkkiä. Näillä voi olla kyllä eroja eri tuoksujen välilläkin, minulla on ollut vain tämä sinänsä ihana Aloe-lakana-versio.

Mulla ei ole erityisen herkkä nenä. Jos omasi on tarkempi, ei ehkä kannata ihan luottaa minun arviooni - laitanhan tuoksuöljytippojakin aika reidulla kädellä saadakseni toivomani määrän tuoksua.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Zoya kesä 2015: Selene & Nana

IMG_9444

Zoyan tämän kesän kokoelmat ovat Island Fun sekä Paradise Sun. Island Fun on tänä vuonna se hillitympi, Paradise Sun taas täynnä hohtavia sävyjä. Valikoin sieltä taas muutamia omia suosikkejani. Kuvassa Paradise Sun -kokoelman sävy Selene, merenneitosävy, kynsimuotoilijani lakkaamana. Pääsävy on vihreä, mutta sinistä on rutkasti mukana.

IMG_9333

Island Funista löysin myös kiinnostavia sävyjä, muun muassa tämä Nana. Juu ei ole kynsimuotoilijani lakkaama, kröh köh. Sävy on aika samaa henkeä Essien kevätkokoeman Floweristan kanssa, mutta Flowerista on tummempi, violetimpi ja murretumpi kuin Nana.

Molemmat lakat peittivät kahdella kerroksella. Kynsimuotoilijani laittaa ohuempia kerroksia kuin minä, mutta Selene peitti hänen laittamanaankin silti kahdella kerroksella myös glitterkärkieni jämät.

Zoyan lakkoja voi nyt ostaa myös suoraan maahantuojalta, kunhan rekisteröityy asiakkaaksi. Hinnat ovat jotain 15 euron huitteilla. Merkki on kuitenkin pääasiallisesti salonkimerkki, joten tavaratalosta et näitä löydä.


Lakat saatu testiin blogin kautta.

tiistai 14. heinäkuuta 2015

Clinique Grape Pop

IMG_9198

En sitten koskaan ostanut sitä MAC:in Heroinea, vaan toisen punan (ja hups, yhden vielä päälle). Sen sijaan aika lailla heroinehtava puna tuli lahjaksi veljen vaimolta. Cliniquen Pop-sarjan huulipunissa on primer mukana - tai no, minä sanoisin ennemminkin, että ne eivät tarvitse primeria alleen. En kyllä koskaan käytä huulilla pohjustetta, pitäisi ehkä hankkia kokeiluun.

IMG_9238

Grape Pop -sävyni levittyykin todella kauniisti. Huulissani oli vähän kuivuneita kohtia, jotka olin yrittänyt kuoria pois tuona päivänä Diorin punan kuvaamista varten. Hieman epätasainen Diorin punasta silloin tuli, joskin vain lähietäisyydeltä katsottuna, sillä tuoreeseen, kuivan ihon alta paljastuneeseen pintaan huulipuna ei tarrannut kunnolla. Tämän Grape Popin testasin samana päivänä, ja peitto sekä levittyvyys olivat paremmat kuin Diorilla.

IMG_9195

Tykkäsin oikein kovasti laadusta, tämän perusteella uskaltaisin jonkun toisenkin sävyn sarjasta hankkia (kun mulla ei niitä huulipunia vielä ole). Pysyvyys on perusjees, täytyy lisäillä jos syö/juo/tms. mutta pysyy muuten nättinä pitkään.

Kuvat on taas täynnä kuvausassistenttien karvoja ja muuta pölyhöttöä, vaikka pyyhin punan liinalla juuri ennen kuvausta. Epäilen, että meikeissäni on joku sähkövaraus, joka vetää karvoja puoleensa. :D Ehkä alan kuvaamaan pimeässä, ettei mitään näy.

Cliniquen Pop-punat maksavat Sokoksella 26,90 euroa.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Lumene Natural Code CC-tuotteet

Lumenen Natural Code on Lumenen edullisempi, nuoremmille suunnattu alasarja. Pakkaukset ja markkinointi paljastavat, että kohderyhmä on nuoret ja nuoret aikuiset, mutta nämä viime helmikuussa kauppoihin tulleet CC-tuotteet on pakattu niin, että pakkaus miellyttää minuakin. En löytänyt näitä enää Lumenen omilta sivuilta, mutta ainakin Sokoksella näytti vielä olevan. Liekö poistumassa valikoimasta? Tätä tämä on, kun tuotteita on postausjonossa kamalan paljon...

IMG_9964

Natural Code CC Color Correcting Matt Primer lupaa matata ihon ja häivyttää ihohuokosia sekä pidentää meikin kestoa. Tämä on hyvin samantyyppistä kuin monet tällaisten lupausten meikinpohjusteet, L'Oréalin Studio Secrets esimerkkinä. Iho jää mattapintaiseksi, kyllä, ja meikki tarraa pohjusteeseen kiinni. Mattaisuus ei ole ihan supermattaa, mutta kuitenkin aivan selkeä mattaefekti. Koostumus tasoittaa ihoa ja ihohuokosia, ei merkittävissä määrin mutta saman verran kuin muut tämän koostumuksen tuotteet. Hinta ei ole paha, 9,90 euroa per 15 ml - Sokoksella ainakin nyt tarjouksessa 7,90 euroa. Minulle tämä jää hieman turhaksi, koska se ei hakkaa suosikkejani - tykkään ennemminkin meikin liukumista ja levittymistä helpottavista primereista, nämä mattaavat ja tehokasta tarttumapintaa luovat jäävät minulla yleensä käyttämättä. Suurin osa hakee primeriltaan kuulemani mukaan kuitenkin juuri tällaista koostumusta, olen itse poikkeus liukuvoiteideni kanssa. :D

Aivan koko päivää primer ei pitänyt meikkiä mattaisena, puuteria tarvittiin myöhemmin. Meikkivoide silti pysyi paikallaan, kiiltoa vaan tuli. Olin kyllä jonkin verran hikoillutkin.

IMG_9961

Natural Code CC Color Correcting Makeup tuli minulle sävyssä 2 Nude. Kun se ei ole vaalein, säästin tuotteita keväästä tänne kesään asti, että sävy olisi enemmän kohdillaan. Ja niinpä siinä kävi, että kirjoitan vasta nyt jostain, joka on jo kohta menneen talven lumia, koska taas (kuten yleensä) bloggaajille jaettu tuote oli jossain muussa kuin vaaleimmassa sävyssä. :/ Tällä hetkellä tuo sävy 2 on aivan pikkuisen liian tumma minulle, minulle menisi alkukesästä ehkä jokin tämän ja sävyn 1 Ivory väliltä. Parin auringonottokerran jälkeen tilanne on taas jo aivan toinen. Ensimmäisen auringonottokerran jälkeen sävy oli vain hitusen liian tumma, pystyin silti menemään töihin sen kanssa. Koostumus oli puolipeittävä, peitevoidetta tarvittiin yhteen rumaan leuan näppylään, mutta muuten tykkäsin tästä. Käytän mieluummin kevyttä meikkipohjaa ja korjaan sen jättämät virheet kuin pakkeloin kovin paksulla meikkivoiteella, joka ei jätä mitään korjailtavaa. Harmi, jos tämä on jäämässä pois, sillä oikein hyvä tuote tämä minulle oli - ja hintaa näkyisi olevan Sokoksella alennuksessa 7,90 euroa. Normaalihinta tälläkin 9,90 euroa. Siis paljon vähemmän kuin Lumenen supersuositulla tavallisen Lumene-sarjan CC-voiteella. Voisin noista alehinnoista myös päätellä, että pois ovat jäämässä. :/

Alemyynneistä kannattaa ainakin tuo meikkivoide ostaa kokeiluun, jos on sellaiselle juuri nyt tarvetta. Sitä ei sitten vaan enää jatkossa saa lisää, vaikka siihen rakastuisi.

Primerin kanssa käytettynä CC pysyin kasvoilla nätisti paikallaan, mutta myöhemmin illalla pientä puuterointia kaivattiin, jotta sain sillä hetkellä kaipaamaani mattaisuutta vähän takaisin.


Tuotteet on saatu testiin blogin kautta blogitapahtuman goodiebagissä.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Max Factor Colour Elixir Giant Pen Stick

IMG_9235

Max Factorin Colour Elixir Giant Pen Stick on kynämallinen, terotettava huulipuna. Näitä tuli jonkin aikaa sitten LivBoxissa, joten tuote on varmasti monelle tuttu. Sain tuon pinkin Vibrant Pink -sävyn Finlandia-talolla järjestetystä kauneusseminaarista, punaisen Passionate Red -sävyn nappasin toiselta bloggaajalta.

IMG_9248

Vibrant Pink huulilla. Kynällä on erinomaisen helppo punata huulet ilman rajaustakin, se on tarpeeksi pieni, kova ja tarkka siihen.

Kesto oli ok. Yhden viinilasin jälkeen punaa ei vielä tarvinnut lisätä, toisen jälkeen tarvitsi.

Mikä tämä juttu muuten on, että huomaan mittaavani huulipunan kestot aina joko sähkötupakalla tai viinillä? :D No, todettakoon, että juokaa mieluummin vain se yksi lasi. Sen ei tarvitse olla samaa mallia kuin mun lasit, Iittala Essence Plus, kokoa 65 cl. Tarvitsen noin ison lasin, jotta voin tyylikkäästi kaataa sinne pohjalle vain aistikkaan lirauksen, kuten ravintoloissa. Pienemmässä viinilasissa liraus pohjalla lähinnä ketuttaa. :D

Mutta se viineistä ja takaisin asiaan. Minulla tuli mukana terotin, mutta en ole aivan varma, tuleeko sellainen myös kaupasta ostettavan mukana vai pitääkö terotin hankkia erikseen. Olen ymmärtänyt, että ei tule mukana, korjatkaa, jos olen väärässä. Terotettavuus on tämän punan sekä hyvä että huono puoli. Terottamalla kynä pysyy nätisti muodossaan ja jatkossakin on helppoa laittaa punaa suoraan kynästä ilman siveltimiä tai rajauksia. Toisaalta taas terottamisen tarve syö vähän kätevyydestä twist-tyyppisiin puikkoihin nähden.

Hintaa punalla on 12,90 euroa. Sävyjä löytyy näiden kahden lisäksi vielä neljä muuta.