tiistai 29. syyskuuta 2015

KonMari ja matkani kohti sisäsiistiä olentoa


Nyt on luvassa kirjasuositus, ohi aiheen. Luin alunperin Virveltä tästä erinomaisesta kirjasta, jota moni muu bloggaaja on myös suositellut. Japanilaisen Marie Kondon kirjoittama KonMari - Siivouksen elämänmullistava taika (alkuperäinen nimi The Life-Changing Magic of Tidying Up) osui juuri nappiin.

Elämässäni on moni asia sekaisin, eikä asiaa ainakaan auta tavaraa pursuava 35 neliön tehokaksioni. Joo, se on tehokaksio, mutta rajansa kaikella. Minua jopa ahdistaa olla kotona, kun se on niin sekaisin. Siivoamisen aloittaminen tuntuu raskaalta, masentavalta. En ikipäivänä voisi päästää ihmisiä kotiini tuosta noin vaan, koska yleensä kaaos on valtava. Muistan, kun lehdissä julkaistiin kuvia Anneli Auerin kodista. Ne olivat osoittavinaan, kuinka Auerin kotona on poikkeuksellisen sotkuista - mutta minusta kuvat eivät edes olleet pahoja. Asuntoni on näyttänyt paljon pahemmalta. Kaksi päivää sitten täällä ei oikein pystynyt liikkumaan sekaisuuden takia. Tiskivuori käsitti kaikki astiastoni lautaset ja suurimman osan aterimista.

Hotelleissa on ihana yöpyä. Ei ole ylimääräistä roinaa, kaikki on minimalistisempaa. Miksi en voisi tuoda sitä samaa kotiini? No, yksinkertaisesti siksi, että en osaa luopua tavaroista.

Pohdiskelin KonMarin hankkimista, mutta vasta muutama päivä sitten sain aikaiseksi tarkistaa, olisiko siitä e-kirjaa. Ja löytyihän se. Luin tuossa vastikään ensimmäisen e-kirjani ja tajusin, että se on minulle paljon parempi tapa kuin fyysisten kirjojen hankkiminen. Enhän osaa niistä fyysisistä kirjoista luopua, joten nekin kasaantuvat asuntoon: "Jos vielä joskus luen tämän."

Marie Kondon metodi on kaksiosainen - ensin karsitaan rankalla kädellä tavaroita, sitten vasta järjestellään kaikille tavaroille paikka, jotta koti jatkossakin pysyisi siistinä. Olen yrittänyt puhdistaa kotiani turhista tavaroista ennenkin, mutta en näin systemaattisesti. KonMari-metodin soveltaminen vie kirjoittajan mukaan noin puolisen vuotta. Se tehdään kerran ja kunnolla, yhtenä, jatkuvana projektina. Olen yrittänyt tapaa, jossa heitän yhden tavaran pois joka päivä (tai kierrätän sen). Ei oikein toiminut. Olen mennyt laatikko kerrallaan. Ei oikein toiminut. KonMari etenee ryhmittäin. Samaa lajia olevat tavarat kerätään esiin kaikista piiloistaan, vasta sitten suoritetaan karsiminen.

Jotta pääsin aloittamaan KonMari-metodin, minun oli ensin siivottava asuntoni sellaiseen kuntoon, että pystyn paikallistamaan etsittävät tavarat. Kirjan lukeminen inspiroi minua tekemään pienen perussiivouksen, jotta pääsin edes alkuun - sen kamalan perussiivouksen, jota olin vältellyt pitkään. Sitten aloitin itse karsimisen vaatteista, tarkemmin niiden alaryhmästä, yläosista. Siirryin seuraavaksi alaosiin. Kahden päivän tuloksena oli neljä jätesäkkiä: kolme kierrätykseen, yksi roskiin.

Sovellan hieman KonMaria, eli heittelen tavaraa myyntiin/kierrätykseen/roskiin myös sitä mukaa, kun niihin törmään - vaikkei tavara kuuluisikaan juuri sillä hetkellä työn alla olevaan kategoriaan. Samoin jätän ullakkovaraston kokonaan käsittelemättä tässä ensimmäisessä vaiheessa, käsittelen sen omana yksikkönään Marie Kondon oppien vastaisesti.

Mutta mä olen aivan innoissani. Miten helposti tavaraa lentääkään pois, yhden kirjan ansiosta. Suosittelen lämpimästi kaikille, joiden koti aiheuttaa sotkuisuudellaan pahaa mieltä - tai niille, jotka haluaisivat viihtyä kotonaan vielä paremmin.

perjantai 25. syyskuuta 2015

RevitaLash - voisiko se toimia?

Olipa kerran glaukoomalääke, jonka sivuvaikutuksena huomattiin ripsien kasvamista ja tuuhentumista. Kosmetiikkateollisuus valjasti sen käyttöönsä. Ja kyllä, toimivathan ne, siitä on näyttöä. Toisaalta myös haitoista varoiteltiin: mm. bimatoprosti (Latisse-tuotemerkillä, nykyään USA:ssa enää reseptillä) saattoi aiheuttaa iiriksen värin muutoksia, silmäluomien ihon tummumista sekä ripsien kasvamista väärään suuntaan. Sittemmin prostaglandiinijohdannaisten käytölle kosmetiikassa on luotu rajoituksia - samalla nimellä USA:n markkinoilla myytävä tuote ei meillä välttämättä sisälläkään sitä olennaisinta ainesosaa.

IMG_2551

Sain testiin RevitaLash Advanced -seerumin, jonka tehoon suhtauduin alkuun erittäin skeptisesti. En ole hirveästi perehtynyt ripsiseerumeihin: tuo yllä oleva oli kaikki, mitä aiheesta tiesin. Tai luulin tietäväni. Oletin, että kaikki prostaglandiinijohdannaiset ovat meillä kiellettyjä ja että kyseessä on taas tuote, joka ratsastaa jenkkiversion maineella, mutta ei meillä sisälläkään prostaglandiinijohdannaisia. Paketissa tai esitteessä ei mainittu niitä, puhuttiin peptideistä ja kasviuutteista. Mutta vilkaisu sinne INCI-listaan paljasti, että tuotteessa on ainesosa nimeltään dechloro dihydroxy difluoro ethylcloprostenolamide - ja se on prostaglandiinijohdannainen! Bimatoprostia RevitaLash ei sisällä, mutta tuolla prostaglandiinijohdannaisella on havaittu samoja vaikutuksia. Kas! Eli siis kaikkea ei ole kielletty, tämä voi kuin voikin toimia!

IMG_2563

Ripsiseerumit tuntuvat olevan vähän kuin kosmetiikan muuntohuumeita. Muuntohuumeet perustuvat siihen, että päihdyttävän vaikutuksen aiheuttavaa ainetta ei ole vielä ehditty kieltää - lainsäädäntö laahaa perässä, kun joku jossain jo keksii uuden aineen, jota ei ole vielä luokiteltu lääkkeeksi tai huumausaineeksi. Muuntohuumeet jätän välistä, mutta tämän haluan kokeilla. Sanokaa uhkarohkeaksi, mutta koska merkittävämmät negatiiviset reaktiot ovat käsittääkseni kohtuullisen harvinaisia verrattuna ripsiseerumien käyttäjien määrään, pelkoni tätä kohtaan on suunnilleen samaa luokkaa kuin pelkoni hiusvärejä kohtaan (=lähes olematon). Hiusväritkin voivat aiheuttaa ties vaikka mitä vakavaakin, mutta koska juon light-limuja, syön karsinogeenejä, en liiku koskaan, myrkytän itseäni nikotiinilla ja etanolikin on ihan tuttu tuote, yksi ripsiseerumi ei kuulosta kovin vakavalta huolenaiheelta minulle. Mutta tämä on jokaisen henkilökohtainen valinta, samoin kuten ravintokin. Ja enpähän tule syyttämään muita, jos sattuisin saamaan poikkeuksellisen haittareaktion: se on minulle vähän sama kuin menisi Hesen kassalle kitisemään ylipaino-ongelmista.

IMG_2575

Minulle bloggaajana tämä näiden ympärillä vellova keskustelu kuitenkin tuo yhden moraalisen dilemman: entä jos se toimii minulla, voinko suositella sitä? Siitä huolimatta, että haittavaikutuksia voi olla ja netistä löytyy paljon valmistajan infon kanssa ristiriitaisia väitteitä? Toisaalta, voihan niitä haittavaikutuksia olla muissakin suosittelemissani tuotteissa. Mentoli ihonhoitotuotteessa voi ärsyttää. Antiperspiranteistakin kiistellään. Luonnonkosmetiikkakaan ei ole 100 % turvallista, allergisoivia ja ihoa mahdollisesti ärsyttäviä ainesosia niissäkin on. Pähkinäänkin voi kuolla. Äh. Pyörittyäni moraalisten ongelmien keskellä, päädyin seuraavaan: teen tämän niin, että huomautan RevitaLash-juttujen yhteydessä siitä, että se on sitten ihan omalla vastuulla. Otetaan tämä nyt ihan testauksen kannalta. Näkisin, että tätä ei välttämättä ole tutkittu riittävästi vielä, kun kerran epäilyksiä yhä edelleen on, ja koska jotkin epäillyt haittavaikutukset voivat olla vakaviakin (esimerkiksi se ripsien sisäänkasvaminen), tämä kokeiluni olkoon vain raportti siitä, mitä aine minulla teki - ei tuotesuositus, vaikka toimisikin.

Olipa hassua, että markkinointi tässä tapauksessa kääntyi minun kohdallani väärin. Oletan, että prostaglandiinijohdannaisista ei INCI-listaa lukuunottamatta tuotteen mainonnassa puhuta siksi, että tuo keskustelu sen turvallisuudesta on aika monille tuttua. Minulle kuitenkin sen mainitsematta jättäminen oli blah-fiiliksen aiheuttaja: "Jaa, tää on taas näitä Suomi-versioita." Onneksi joku PR-tilaisuudessa kysyi prostaglandiinista ja edustaja kertoi tämän sisältävän sen johdannaista. Höristelin vähän korviani ja lueskelin epäuskoisena mainosmateriaalia. Ei sanaakaan siitä. Kotona googlasin - ja kyllä, siellä se dechloro dihydroxy difluoro ethylcloprostenolamide on.

IMG_2577

Oma versioni on kampanjaversio. Samaa versiota myydään tulevilla I love me -messuilla. Roosa nauha -versiosta 10 prosenttia tuotosta menee rintasyöpätutkimukseen.

Varoituslista on poikkeuksellinen kosmetiikkatuotteeksi. Älä käytä raskaana, älä käytä, jos on silmäsairaus, älä laita kahdesti päivässä, älä anna mennä silmään, älä yliannostele, älä... Mutta hetkinen, missäs kosmetiikkatuotteessa yleensä on yhtä kattavat varoitustekstit? No, ainakin niissä hiusväreissä. Ja niitäkin uskallan käyttää. Toki minua hieman jännittää, mutta jännityksen suurin aiheuttaja lienee kuitenkin se kohu. Jos tämä ihan suoraan vaarallinen olisi, ei sitä saisi meillä myydäkään. Olisi se jo tässä ajassa ehditty kieltää.

Mutta mikä se onkaan se oikea pelkoni? Se, että tuote toimii minulla ja jään tähän muuntohuumeeseen koukkuun. Hintava se nimittäin on: noin 150 euroa / 3,5 ml. Tuotteen pitäisi kestää käytössä noin 6 kk oikealla annostuksella, avattuna se säilyy vuoden. Tylyintä tässä on se, että ripseni ovat jo nyt ihan kivat ja ainoita asioita, joista olen ulkonäössäni ylpeä. Mutta olen pohjaton säkki, lisää, lisää. Aloitin eilen, katsellaan tuossa parin kuukauden päästä tuloksia.

Muutamia helppotajuisia linkkejä aiheesta:
Terve.fi (vuodelta 2012, haastateltavana myös RevitaLashin Suomen maahantuoja)
INCImix (2012)
Komedo.fi (2012)
Paula's Choice (2014, INCI sama kuin minun valmisteessani mutta ainesosat eri järjestyksessä)
Suosittelen lukemaan tieteellisempiä julkaisuja aiheesta, mikäli se kiinnostaa, mutta oletan, että suurimmalle osalle lukijoista tieteelliset julkaisut ovat vähän nihkeää luettavaa.


Tuote on saatu testiin maahantuojalta PR-tapahtuman goodie bagissä.

torstai 24. syyskuuta 2015

Messulippujen voittajat


I love me -messuille lipun voittivat nimimerkit Sanski ja Riitta T. Olkaa yhteydessä minuun, tarvitsen postiosoitteenne, jotta saan sen toimitettua Messukeskukselle. Sähköpostia voi laittaa osoitteeseen girlwithoutapearlearring [ät] hotmail.com. Onnea voittajille!

tiistai 22. syyskuuta 2015

Make Up For Ever Ultra HD Foundation - puhdasta rakkautta

Yritän PR-tuotteissa keksiä monesti jotain negatiivista sanottavaakin, sillä itse tykkään arvosteluista, jotka eivät ole pelkkää hehkutusta. Jokaisessa tuotteessa on joku paranneltava juttu, oli se sitten pakkaus tai sävyvalikoima. Uudistuneesta Make Up For Everin Ultra HD -meikkivoiteesta en vaan keksi oikein mitään negatiivista.

IMG_2435

Ensimmäinen suuri plussa tulee sävyvalikoimasta, joka laajentui paljon uudistuksen myötä. Kävin itse liikkeessä etsimässä minulle sopivan sävyn. Yleensä joudun aina ottamaan sieltä parista vaaleimmasta, mutta nyt kävinkin läpi pulloja kolmannelle riville asti, jotta löysin oikean. Minulla oli verrokkina mukana toinen meikkivoide, joka on muuten jees mutta käymässä ihan kohta liian tummaksi. Sen perusteella valitsin sävyni. Moni muukin olisi käynyt, koska sävyvalikoimassa on paljon vaaleita ja voide sulautuu ihon omaan sävyyn hyvin, mutta tämä oli se paras. Sävyni on R250 Beige Nude. Astetta tummempi ei olisi välttämättä käynyt enää talvella. Tämä on ihan hitusen vaalea vielä dekolteen alueeseen verrattuna, mutta tummenee jonkin verran iholla, jonka jälkeen se on täydellinen.

Sitten kun olen iso ja sivistynyt, opin, miksi toiset meikkivoiteet tummuvat enemmän kuin toiset ja mistä tummuminen tarkalleen ottaen johtuu. MUFE:n HD tummeni vain aivan hitusen. Niin vähän, että en olisi huomannut, ellen olisi erikseen asiaa syynännyt. Meikki näytti oikealta sävyltä jo levittämisen jälkeen, mutta asetuttuaan iholle se oli vielä parempi. Valitsisin tässä sävyn ihan sen perusteella, mikä näyttää levitettäessä hyvältä, enkä lähtisi ottamaan turhaan liian vaaleaa tummenemisen pelossa.

20150909_165420

Sävyjä on saatavilla 40. Ja mikä parasta, kaikki MUFE:n 40 sävyä on saatavilla myös Suomesta, eikä valikoimaa ole rajattu niin, että meillä täällä olisi suppeampi sävykartta. Sävynumerointi on vähän muuttunut uudistuksen myötä, mutta jos joku vanha suosikki Ultra HD:stä löytyi, sille löytyy vastaava, korvaava sävy myyjältä kysymällä tai vaikka tästä taulukosta. Y-merkinnällä varustetut sävyt on keltapohjaisia, R-merkinnällä punapohjaisia. Sävynumerointi alkaa sävystä 205, vaaleat sävyt ovat 200-sarjan sävyjä. Keskitummien numerot ovat 300-sarjaa, ruskettuneet 400-sarjaa ja 500-sarja on tarkoitettu tummaihoisille.

Olen kokeillut meikkivoidetta sekä MUFE:n oman primerin päällä että ilman, luonnonkosmetiikkavoiteen päällä sekä tavallisesti meikin alle käyttämälläni kosteusvoiteella. Kaikkien näiden kanssa meikkivoide on toiminut ongelmitta. En kokenut primeria tarpeelliseksi, sillä minulla levittyvyys oli hyvä ilman sitäkin ja kesto samoin, mutta yleensä minulla kestääkin meikkivoiteet hyvin. Olen levittänyt ihan vaan sormilla tähän asti, koska se on yhä edelleen se nopein tapa minulle. Kädet ovat nopeammat pestä.

Ultra HD on aika juoksevaa koostumukseltaan, mutta eipä tuo ole minulle positiivinen tai negatiivinen asia. Tärkeintä on, että levittyy nätisti ja jättää kauniin pinnan.

Käytän yleensä kaksi painallusta, kun levitän koko kasvoille sormin, mutta myös kerrostaminen onnistui, kun eilisaamuna kasvojen keskialueelle tuli levitettyä meikkivoidetta vähän liian kevyesti. A-vitamiini-ihonhoitokuurini (Environ AVST), stressi ja hormonit ovat aiheuttaneet hieman enemmän näppylää kasvoille, kun yleensä niitä ei ole kuin pari kuukaudessa. Tuo on ohimenevää, kun totun A-vitamiiniin, mutta pääsinpä testaamaan iholla, jossa on enemmän jotain peitettävääkin. Mielestäni tämä on keskipeittävä, riippuen siitä, paljonko tuotetta laittaa. Pienemmällä määrälläkin tulee toimeen ja lopputulos on kevyempi, mutta nyt kun ihoni on tällaisessa kunnossa, käytän sen kaksi pumppausta, jotta en ole tarvinnut erillistä peitevoidetta kuin yhteen näppylään. Useimmiten kuitenkin vähemmän on parempi kuin liikaa, jotta luonnollisuus pysyy. Makuasioita toki myös.

Meikkipohja jää puolimataksi, luonnollisen kuulaaksi, valoa heijastavaksi, mutta kyseessä on kuitenkin ihan täysverinen meikkivoide. Ja sellaisen sopivan luonnollisen, mutta kuitenkin tarpeeksi peittävän meikkipohjan ystävä minä olen. Wow-efekti tuli minulle jo ensimmäisestä käyttökerrasta: "Oho, täähän on ihan loistava! Miten mä kirjoitan postauksen tästä ilman hillitöntä ylistystä?"

Enpä ihmettele, miksi alkuperäinen HD-meikkivoide on niin suosittu (erityisesti meikkitaiteilijoiden ja ammattilaisten käytössä), jos se on lähellä tätä uudistettua. Itse en ole sitä aiempaa testannut. Mitä netistä lueskelin, tämä uusi on hieman kevyempi koostumukseltaan. Ja siitä tuo mainoslausekin taitaa kertoa: More invisible than ever.

Tässä vielä INCI niistä kiinnostuneille:
Cyclopentasiloxane, Aqua (Water), PEG-10 Dimethicone, Neopentyl Glycol Diethlhexanoate, Talc, Mica, Phenyl Trimethicone, Sodium Chloride, Lauroyl Lysine, Dimenthicone Crosspolymer, Methylpropanediol, Glyceryl Caprylate, Propanediol, Disteardimonium Hectorite, Sucrose Palmitate, Phenoxyethanol, Sodium Myristoyl Glutamate, Alumina, Cyclohexasiloxane, Proplene Carbonate, Pentylene Glycol, Sorbitan Sesquioleate, Evodia Rutaecarpa Fruit Extract, Tocopheryl Acetate, Glyceryl Linoleate, Aluminum Hydroxide, Glyercin, Parfum (Fragrance), Benzyl Alcohol, Benzyl Benzoate, Citric Acid, Potassium Sorbate, Sodium Hyaluronate, Tin Oxide, BHT, Tocopherol [+/- CI 19140 (Yellow, Yellow 5 Lake), CI 42090 (Blue 1 Lake), CI 77007 (Ultramarine), CI 77163 (Bismuth Oxychloride), CI 77491, CI 77492, CI 77499 (Iron Oxides), CI 77891 (Titanium Oxide)].

Okei, jos hakemalla haetaan huonoja puolia, se on saatavuus. MUFE:a saa omasta liikkeestä Helsinginkadulta sekä ainakin Villi Vanilja -kampaamosta Kaisaniemestä, mutta Sokoksilla, Stockmanneilla ja Kickseillä ei merkkiä ole. MUFE on suunnattu pääasiassa ammattilaiskäyttöön, joten jakelukanavat ovat vähän suppeammat. Niin ja sitten joo, kuulin, että joku bloggaajakollega ei ollut tykännyt tästä. Mutta ihoja ja tarpeita on erilaisia. Minulle tämä on vaan yksinkertaisen erinomainen.

Meikkivoide maksaa noin 47,50 euroa / 30 ml.

TL;DR: Ihan huippu: levittyy hyvin pohjustuksesta riippumatta, laaja sävyvalikoima, luonnollinen mutta tarpeeksi peittävä koostumus.


Tuote on saatu testiin blogiin Make Up For Everiltä.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Environ AVST

IMG_1542

Environ on ihonhoitosarja, jonka kulmakivenä ovat antioksidantit, erityisesti A- ja C-vitamiinit. A-vitamiinin teho antioksidanttina ihonhoidossa onkin ihan tutkittu juttu ja varmasti monille tuttu. Tuotteissa A-vitamiini voi löytyä ainesosaluettelosta vaikkapa muodossa retinol tai retinyl palmitate. Antioksidantit suojaavat ihoa vapailta happiradikaaleilta ja ympäristön tuomilta haitoilta, joita auringolle altistuminen tuottaa. Olen antanut itseni ymmärtää, että antioksidantit ovat erityisen hyödyllisiä ihon vanhenemisen tuomien merkkien vähentämisessä. Iholla on ravinnosta saatavaa A-vitamiinia itsestään, mutta se voi ympäristötekijöiden takia vähetä - erityisesti sen auringon UV-säteilyn vaikutuksesta.

Environilla A- ja C-vitamiinin määrää lisätään vähitellen ihoa totuttaen. Liian suuresta alkuannoksesta A-vitamiinia voi tulla ihoärsytystä. Mielenkiintoisesti iholle sinänsä hyväksi oleva aine voi kuitenkin olla samalla ihoa ärsyttävä tietyissä muodoissaan liian suurissa pitoisuuksissa. Lisää A- ja C-vitamiinien vaikutuksista ihonhoidossa voi lukea ihan suomeksi vaikkapa tästä opinnäytetyöstä.

IMG_1551

Sen perusteella, mitä netistä tietoa kaivoin, merkki alkoi todellakin kiinnostamaan. Sen teho näyttäisi olevan ihan tieteellistäkin, eikä markkinoinnissa keskitytä hehkuttamaan jotain höperöratamo-krysanteemiuutetta, vaan tutkitusti ihonhoidossa hyödyllisiä antioksidantteja.

Environin AVST-sarjassa on viisi eri tasoa - tuotteiden käyttö aloitetaan tasolta 1, tasolla 5 olevat tuotteet sisältävät jo erittäin korkeat pitoisuudet A- ja C-vitamiinia. AVST-sarjan tuotteet ovat pääosin kasvojen iholle, mutta myös vartalolle löytyy omat AVST-tuotteensa. Niistä tosin on vain yhtä vahvuutta, mutta Body-sarjasta löytyy Enhanced Body Oil, joka on tarkoitettu iholle, joka on jo tottunut AVST-sarjan öljyyn. Pääsin tutustumaan AVST Hydrating Lotioniin ja AVST-sarjan A, C & E Body Oiliin saatuani niitä blogimiitin lahjuskassissa.

IMG_1514

AVST Hydrating Lotion on kosteusvoiteen lisäksi myös AHA-kuorinta. Se on tarkoitettu juurikin käytettäväksi yhdessä A, C & E Body Oilin kanssa, valmistaen ihoa ottamaan vastaan öljyn antioksidantteja. AHA-kuorintojen kanssa täytyy kuitenkin muistaa välttää aurinkoa. Hydrating Lotionissa on erillinen varoitus tästä, aurinkoa tulisi välttää viikon ajan tuotteen käytöstä.

IMG_0290

Onneksi alkukesästä ei paljon aurinkoa näkynyt. Kokeilin näitä vartalotuotteita pienehkölle alueelle, koska pikkupurkeista ei pitkää koko kropalle riitä. Valitsin testialueeksi selän ja rintakehän. Ensimmäisen päivän jälkeen selkään ilmestyi röpelöä, kuin mustapäitä. Pesussa ne lähtivät pois. Kuulostaa ällöltä, mutta minua tuo innosti - ihoni alkoi puskemaan ulos epäpuhtauksiaan! Oletin, että kyse olisi ollut AHA-kuorinnan aiheuttamasta vaikutuksesta, mutta yhteydenottoni maahantuojaan antoikin minulle eri vastauksen - kyseessä oli mieto A-vitamiinireaktio, jota AHA-kuorinta tehosti. Luulin A-vitamiinireaktiota negatiiviseksi asiaksi, mutta tällaisena lievänä se olikin vain positiivinen juttu. Kuulemma talirauhasten toiminta voi muuttua alussa, mutta se tasaantuu siitä - ja niin siinä kävikin, nopeasti. Seuraavilla käyttökerroilla röpelöä ei enää tullut.

Tuoksu ei ollut vartalotuotteissa kovin miellyttävä. Öljy ei myöskään imeydy hulahtaen ihoon kuten vartalon kuivaöljyt, vaan jää iholle. Nämä pienet haittapuolet eivät minua häirinneet, koska kyseessä oli jotain, jossa vihdoinkin keskitytään siihen oleelliseen. Käyttömukavuus olisi kiva olla parempi, mutta pääasia näissä on kuitenkin se, että antioksidantit saadaan tuotua iholle niin, että niistä on hyötyäkin.

IMG_1536

Hämmentynyt yhteydenottoni maahantuojaan poiki vähän lisää testituotteita. Pyysin testiin myös kasvoille suunnattuja tuotteita. Nyt kun vegaanikosmetiikkaviikko on ohi ja kesäkin jo loppui, aloitan testikuurin näillä AVST-kasvotuotteilla. Raportoin sitten, miten käy!

IMG_1538

Environia ei myydä netissä. Tai ainakaan sitä ei kannata ostaa netistä, koska Environ on kieltänyt nettimyynnin. Tuotteet ovat saatavilla vain kosmetologien ja lääkäreiden kautta. Hinnat näyttäisivät olevan jotain 50-70 euron väliltä per AVST-tuote.


Kaikki postauksen tuotteet on saatu blogiin testiin maahantuojalta.

torstai 17. syyskuuta 2015

Urban Decay Perversion - Bigger, Blacker, Badder?

IMG_2360

Urban Decayn ripsiväreistä olen testannut aiemmin vain yhtä, se oli violetti minituubi. Ei jäänyt kovin kummoiset mielikuvat, mutta päätin antaa toisen tilaisuuden. Perversion-ripsiväriä on kehuttu, hankin sen.

IMG_2373

Pakkaus on upea kuin mikä, sekä paketti että hylsy. Hinta ei ole mielestäni kovin paha, 23,50 euroa Sokoksella.

IMG_2381

Ripsivärin harja on tuollainen tavallinen, isohko, mutta perinteinen. Ihan ok kooltaan, voisi se vähän pienempikin olla, mutta se on vain tottumiskysymys.

IMG_2378

Lopputulos oli oikein nätti, mutta ei mitään niin mullistavaa, ettäkö tämä voittaisi lempiripsivärini paikan. Bigger, blacker, badder lupaa paljon. UD:n kansainväliset sivut ovat täynnä kehuja: pidentää, antaa volyymiä, massa ei liian kuivaa eikä kosteaa, kerros riittää mutta voi kerrostaa paljon ilman paakkuja, hoitaa ripsiä. Hoitavuuteen en ota kantaa lainkaan, en tunne asiaa ja olen kuullut ristiriitaista tietoa siitä, voivatko hoitavat ripsivärit toimia. Kerrostettavuus toimi, paakkuja ei tullut, ripset saivat sekä volyymiä että pituutta.

IMG_2404

Onhan se hyvä. Mutta kun hyvin ripsivärejä on niin paljon! Ai niin, en laittanut alaripsiin mitään tuossa kuvassa. Oops. No mutta, oleellisin on kuitenkin se, miltä ripsiväri yläripsissä näyttää, alaripsissä toimii monesti kehnommatkin hyvin. Minulla tämä ei ole varissut eikä suttaantunut, mutta toisaalta ei minulla varise mikään ripsiväri. Perversion ei ole vedenkestävä, mutta haluankin ripsivärini yleensä vesiliukoisina/säänkestävinä, koska vedenkestävien massa ei aina ole yhtä hyvä minulle. Ripsiään taivuttaville juttu voi olla eri, kun vedenkestävät pitävät kuulemma niitä taivutuksia paremmin.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Lime Crime, sosiaalinen media ja yrityksen julkisuuskuva

Tämä postaus on julkaistu kouluprojektissani markkinointiviestinnän kurssin portfoliossa, mutta julkaisen sen myös täällä oman blogini puolella, koska Lime Crime -skandaalista suomeksi on tekstiä hyvin vähän.

Markkinointiviestinnän tunnilla näytettiin video, jossa muun ohella muistutettiin siitä, miten nopeasti sosiaalinen media voi myös tuhota yrityksen julkisuuskuvan. Minulle tuli mieleen heti Lime Crime.

Kuva Tiahaar, joka ystävällisesti antoi blogikuvansa käyttöön koulutyöhöni

Kuulin Lime Crimesta vasta siinä vaiheessa, kun yrityksen ympärillä liikkui jo vaikka mitä huhuja. En ota kantaa siihen, mikä on totta ja mikä ei - enhän minä niitä voi tietää. Netistä löytyy lukuisia kirjoituksia aiheesta, esim. tästätästä, tästä... Tämä kirjoitus pohjautuu pääosin vain lukemiini väitteisiin, joiden todenperäisyyden arvioimisen jätän lukijalle itselleen.

Lime Crime on amerikkalainen indie-kosmetiikkaa valmistava yritys, joka myy eri alakulttuureille hyvin sopivia meikkejä, rohkeissa väreissä. Lime Crimen violetit pakkaukset erottuvat, yksisarvisen tunnistavat kaikki vähänkin YouTubea tai blogimaailmaa kosmetiikan saralla seuranneet.

Vanhimmat muistamani syytökset koskivat Lime Crimen jauhemaisia luomivärejä: väitettiin, että ne ovat vain uudelleenpurkitettuja TKB Tradingin pigmenttejä. Sinänsähän tuossa ei ole mitään erikoista - suurin osa kosmetiikkavalmistajista ostaa esimerkiksi tuotteen peruspohjan tai vaikkapa pakkauksen joltain toiselta liikkeeltä. Näin ollen ei ole ihme, että omistamani Lumenen lipstain-tussit ovat identtisessä pakkauksessa Revlonin vastaavien kanssa - ja lipstainin toisen pään huulivoiteen INCI on lähes identtinen pienillä muutoksilla. Onneksi Lumenen lipstainin huulivärin INCI on kuitenkin eri. Täytyy kyllä sanoa, että kuluttajana ja vasta kaksi vuotta kosmetiikasta bloganneena hieman petyin ja se näkyy kirjoituksestani vahvasti. Tiesin kyllä, että massoja ja pakkauksia tai jopa valmiita tuotteita ostetaan tukuista - esimerkiksi näitä 88-paletteja on lukuisia identtisiä eri merkeillä - mutta silti, vähän se harmitti, että idea lipstainista huulirasvan kera oli jonkun muun kuin Lumenen ja huulirasvakin oli mahdollisesti suoraan sieltä samasta lähteestä kuin Revloninkin. Tai sitten ei, mutta kovin identtinen. No, olin tietämättömämpi vuonna 2012, nykyään menisin varmaan lähinnä olankohautuksella. Mutta tuon tekstin aikanaan kirjoittaneena ymmärrän Lime Crimeen pettyneiden kuluttajien reaktion. Minulla oli sentään jonkin verran tietoa aloittelevana bloggaajana ja kosmetiikkaharrastajana, mutta tavalliselle kuluttajalle tuo voi olla shokki. Se, mikä ihmisiä nähdäkseni kuitenkin eniten harmitti, oli Lime Crimen väite siitä, että tuotteet eivät ole vain uudelleenpurkitettua TKB Tradingin tavaraa, vaikka netistä löytyi paljon tätä tukevia väitteitä vertailukuvista lähtien. Perustaja Doe Deeren vakuuttelu (mm. videot) siitä, että hän valmistaa ja kehittelee tuotteet itse, ei ollut kritisoijien mielestä uskottavaa. Doe Deere esti videoiden kommentoinnin ja poisti kritisoivia kommentteja. Lime Crimea kritisoineita bloggaajia on uhattu oikeustoimilla.

Lime Crimen perustajaa on myös syytetty varojen keräämisestä olemattomalle löytöeläintalolle. Tätä varten perustettu PayPal-tili jäädytettiin epäilysten takia. Tämä tapahtui jo Lime Crimen perustamisen aikoihin. Lisäksi jotkin tuotteet ovat sisältäneet eläinkunnasta peräisin olevia raaka-aineita (karmiinia ja mehiläisvahaa), vaikka kosmetiikkamerkkiä on myyty vegaanisena. Lime Crimea on ylipäätään syytetty siitä, että samoja tuotteita saa huomattavasti edullisemmin niiltä tahoilta, joista Lime Crime tuotteidensa pohjat ostaa. Siis, liian suuresta katteesta. Samoin on kritisoitu sitä, että nettisivuilta on ollut heikosti löydettävissä varoitus siitä, etteivät jotkin siellä myydyt irtoglitterit sovi käytettäväksi silmien lähellä. Myös rasismikortti on vedetty, joskin siitä en ole kovin paljoa lukenut.

Tuore suuri skandaali liittyy asiakkaiden luottokorttitietojen varastamiseen sivuston hakkeroinnin yhteydessä viiden kuukauden aikana vuodenvaihteessa 2014-2015. Doe Deere ei asiakkaiden mielestä reagoinut asiaan sen vaatimalla vakavuudella, vaan hoiti asian epäammattimaisesti. Lime Crimelle tyypillisesti asiakkaiden kirjoittamia negatiivisia kommentteja poistettiin taas yrityksen sosiaalisen median tileiltä.

Viimeisimpänä Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on heinäkuussa 2015 puuttunut Lime Crimen huulipunien sisältämiin aineisiin, joita ei ole hyväksytty käytettäväksi huulipunatuotteissa. Tästä linkistä pääsee FDA:n sivuille lukemaan Doe Deerelle osoitetun huomautuskirjeen.

Sinänsä juttu on paisunut mielestäni aivan yli. En tosiaan ota kantaa siihen, mitkä väitteistä ovat totta, ja tiedän lähinnä välikäsien kautta kulkevien lähdeviitteideni olevan kaikkea muuta kuin aukottomia, tuota FDA:n kirjettä lukuunottamatta. Silti mielestäni tämä on joka tapauksessa oivallinen esimerkki siitä, miten helposti maineensa voi sosiaalisessa mediassa pilata. Doe Deere ei nähdäkseni ole tehnyt mitään järjettömän mullistavan väärää näiden syytösten valossakaan. Kaupankäynti nyt ylipäätään toimii niin, että kauppias ostaa jotain halvemmalla ja myy sitä eteenpäin kalliimmalla. Suuretkin firmat ostavat voidepohjansa tai pigmenttinsä halvemmalla ja myyvät sitä eteenpäin omana tuotteenaan kalliimmalla. Syytetäänkö Chanelia tai Dioria siitä, että tuotteiden katteet ovat varmasti huikeat, vaikka raaka-aineet ostetaan halvemmalla? Yritysten nettisivuja hakkeroidaan, se on arkipäivää. Enpä muista ihmisten alkaneen boikotoimaan Lily Lolo -mineraalimeikkisarjaa, vaikka heilläkin oli luottokorttien tietomurto takavuosina mineraalimeikkibuumin ollessa kiihkeimmillään. Muistaako kukaan enää sitä, kun Lumenen Blueberry Curl -ripsiväri vedettiin markkinoilta ja koostumus muutettiin sen sisältämän mahdollisesti syöpää (suurissa pitoisuuksissa) aiheuttavan nitrosamiinin takia? Lime Crimella tämä kaikki vain lumipalloefektinä kasvatti yrityksen ympärille sellaisen kriisin, jota Doe Deere ei sitten kyennyt hallitsemaan. Epäilykset muuttuivat vihaksi, boikotoinniksi ja vastustukseksi. Oikeustoimilla uhkaaminen nyt on sinänsä arkipäivää Yhdysvalloissa, eikä siinä ole sinänsä mitään väärää (joskin on ehkä hieman erikoista uhata 13-vuotiasta tyttöä oikeustoimilla).

Miten tämä minuun kuluttajana vaikuttaa? Ensinnäkin on muistettava kaksoisroolini sekä kuluttajana että bloggaajana. Kuluttajana voisin ostaakin Lime Crimen tuotteita, mikäli sieltä löytyisi jotain sellaista, joka minua kiinnostaa. En boikotoi Lumenea, vaikka Lumene ei tee tuotteitaan itse alusta loppuun. En kauhistu, jos jostain jonkun yrityksen tuotteesta löydetään jotain, joka ei nyt ollutkaan turvallista - virheitä sattuu. En myöskään suutu, jos yritys, jonka tarkoituksena on tuottaa voittoa, poistaa kritisoivat kommenttini omilta, markkinointiin tarkoitetuilta sosiaalisen median tileiltään. Kuitenkin bloggaajana asia on toisin. Bloggaajana toimin markkinointikanavana. Kun yrityksen ympärillä on noin paljon epämääräisyyttä, josta en voi saada selvyyttä, on vain parempi jättää tuotteet ostamatta. Lime Crimen kanssa vuosia PR-yhteistyötä tehnyt suomalainen Rose Shock -blogi lopetti jonkin aikaa sitten Lime Crimen tuotteiden mainostamisen, osittain siksi, että ei halunnut Lime Crimen vastustajien käyvän hänen päälleen. Anti-Lime Crime näyttää olevan melkein isompi juttu kuin Lime Crime itse... Googlaamalla löytyy ties vaikka mitä, Instagramissakin on omat hashtaginsä Lime Crime -vastaisille kuville.

Mitä tästä opimme? Sosiaalisen median julkisuuskuvan hallitsemisessa toimiva keino ei ainakaan ole vastahyökkäys tai vastustajien vaientaminen. Se näyttää minusta lopulta olleen se suurin virhe, minkä Lime Crime teki.

Messulippuarvonta!

Viime vuonna olin syksyllä blogitauolla, mutta muuten olen kirjoittanut syksyn I love me -messuista (aka kaunusmessuista) ihan helkutisti. Kuvien määrät ovat olleet toista tuhatta per messuviikonloppu, olen nauttinut messuista suunnattomasti. Kuvien käsittelyyn ja messupostausten tekoon on mennyt aikaa, mutta toisaalta olen nauttinut messuista ja paljon. Tänä vuonna sain vihdoin messubloggaajalipun, joten minun ei tarvitse itse maksaa lippujani. Phöh, olisin minä muutenkin messuille tullut, mutta on se kiva, ettei aina tarvitse maksaa itse. Mutta mikä parasta: lisäksi sain kaksi lippua arvottavaksi lukijoiden kesken! Messupostaukseni aiemmilta vuosilta löydät tagin kauneusmessut alta. Arvon yhteensä kaksi lippua, kahdelle eri osallistujalle.

IMG_1991
Kauneusmessut 2012. Ei ole rietas kuva, riettaus on katsojan silmässä!

Ja sitten ne säännöt:

Koska arvonta on tarkoitettu blogini lukijoille, osallistua voit joko:

a) kommentoimalla tähän postaukseen rekisteröityneenä Blogger-lukijana (jätä myös sähköpostiosoitteesi kommenttiin tai laita se minulle osoitteeseen girlwithoutapearlearring miuku-maukumerkki hotmail.com)

tai

b) tykkäämällä Tyttö ilman helmikorvakorua -FB-sivusta (otan sinuun yhteyttä FB:ssä silloin, salli siis viestit muiltakin kuin kavereilta)

tai

c) seuraamalla Instagram-tiliäni, @tyttoilmanhelmikorvakorua (ilmoitan voitosta tällöin täggäämällä sinut Instagram-kuvaani, seuraa tiliäni ja ilmoituksiasi! Ilmoita tämän postauksen kommentissa tilisi nimi.)

Tämän lisäksi sinun tulee kommentoida tähän postaukseen ja kertoa, millä edellämainituista tavoista seuraat blogiani ja osallistut arvontaan. Jos seuraat vain Blogger-lukijana, saat yhden arvan. Jos seuraat sekä Bloggerissa että Instagramissa, saat kaksi arpaa - ja niin edelleen. Maksimimäärä arpalipuissa on siis 3 (Blogger-lukijuus, FB-tykkäys, IG-seuranta).

Arvonnan hoidan random.orgilla, arvonta päättyy 22.9. klo 13.37.

Messukeskus postittaa liput suoraan voittajille, kunhan olen arponut voittajat.

tiistai 15. syyskuuta 2015

Joe Blasco BB Cream 5 in 1

Joe Blasco on tunnettu erittäin peittävistä meikkipohjistaan, mutta nyt valikoimaan saatiin myös luonnollisempi meikkipohja. Tai no, meikkipohjan ja ihonhoitotuotteen hybridi, BB-voide.

IMG_2357

Blascon BB on juurikin sellainen, mitä länsimaiset BB:t ovat pääsääntöisesti olleet: kevyt peittävyys, tasoittaa ihon värin, mutta näppyjen tai muiden peittämiseen saattaa tarvita peitevärin tämän lisäksi. Tätä voisi hyvin myydä myös sävytettynä päivävoiteena. Pinta jää kuulaaksi, ainakin omalla ihollani vähän liian kiiltäväksi, joten laittaisin tähän mielelläni puuterin päälle.

BB lupaa häivyttää ihon pieniä virheitä, tasoittaa sävyn, kosteuttaa ja saada ihon näyttämään kauniin mattapintaiselta. Allekirjoitan muut, mutta mattapintaa se ei kyllä minusta luo, ei edes tunnin odottelun jälkeen. Ehkä jollain kuivalla ihotyypillä? Tuote on kyllä tarkoitettu kaikille ihotyypeille. Joko sinne laittaa kosteusvoiteen alle tai sitten ei, se ei välttämättä sitä tarvitse. Minä en ainakaan tarvinnut.

Lisäksi tuote lupaa suojata UV-säteiltä ja taistella ennenaikaista ikääntymistä vastaan. Vaikka tuotteessa ei ole mainittu varsinaista aurinkosuojaa, oletan, että tuo UV-suoja tulee ensinnäkin titaanidioksidista, joka on INCI-listan kärjessä. Se heijastaa säteilyä pois (fysikaalinen suoja). Yleensä pelkkä titaanioksidi ei kuitenkaan riitä, vaan fysikaalisen suojan tuotteissa sinkkioksidia pitäisi olla myös (lähde: Duodecim). Sitä en löytänyt listasta. Sen sijaan, ainakin kaksi kemiallista filtteriä löytyi, ethylhexyl methoxycinnamate, etyyliheksyylimetoksisinnamaatti, sekä oksibentsoni. Oletan siis, että aurinkosuojaa tämä antaa, eri asia sitten, kuinka voimakkaan suojan. Mutta eihän tämä mikään aurinkorasva ole, vaan BB-voide. Antioksidanttina toimivaa E-vitamiinia löytyy myös, samoin hyaluronihappoa.

Suomeen tätä tulee kahdessa sävyssä ainakin näin alkuun, Light ja Medium. Minä otin testiin tuon Lightin. Se on aavistuksen liian tumma minulle tässä vaiheessa, kesällä olisi hetken mennyt. Nyt oli niin huono auringonottokesä, että en saanut kuin ihan pienen päivetyksen hetkeksi. Tuotetta voi kerrostaa halutessaan paksumminkin, mutta itse laitoin aika ohuelti, jotta aavistuksen väärä sävy sulautui ihooni paremmin.

Tässä tuotteessa oli poikkeuksellisen miellyttävä tuoksu. Samaa kommentoivat muutkin PR-tilaisuudessa!

30 ml:n tuubi maksaa noin 42,90 euroa. Saatavuus mm. Sokokselta, Stockalta ja monista muista paikoista.


Tuote on saatu blogiin testiin maahantuojalta PR-toimiston kautta.

BB siellä, BB täällä


Tämä postaus on julkaistu kouluprojektissani markkinointiviestinnän kurssin portfoliossa, mutta ajattelin julkaista sen täällä oman blogin puolella myös. Julkaisen tämän omana juttunaan, itse tuotearvio tulee suoraan tämän postauksen jälkeen tänään.

Sain kutsun Joe Blascon uutuustuotelanseeraukseen. Kutsussa ei sen tarkemmin kerrottu, mistä uutuuksista on kyse. Paikan päällä olin vähän hämmentynyt - BB-voide? Pakkaukset olivat uudistuneet, mutta varsinainen uutuustuote tilaisuudessa oli BB-voide. Länsimaisten BB-voiteiden nousun jälkeen on tullut jo BB-puuterit, BB-kynsilakat, BB-silmänympärysvoiteet, CC-voiteet, DD-voiteet, EE-voiteet... Mikä ihme BB-voiteessa on uutta enää syksyllä 2015, onko sellaista kannattavaa tuoda markkinoille? Enemmän kosmetiikan kanssa tekemisissä olevat ovat jo kyllästyneet koko kirjainyhdistelmään, jolla markkinoidaan milloin mitäkin.

BB-voiteiden historiasta liikkuu kahta tarinaa. Niiden esikuvana pidetään vuoroin joko saksalaista Dr. Schrammekin 1960-luvulla kehittämää voidetta, vuoroin taas aasialaisia markkinoita. Wikipedian mukaan molemmat ovat totta: alkuperäinen on juurikin tuo saksalainen, mutta suurimman suosionsa BB-voiteet tavoittivat sittemmin Aasiassa, josta ne levisivät 2010-luvun alussa takaisin länsimaihin. Oma ensikosketukseni tuotteeseen oli joulukuussa 2011, jolloin sain L'Oréalilta blogiani varten testattavaksi Garnierin BB-voiteen. Se tuli markkinoille tammikuussa 2012. Rytinällä sen jälkeen alkoi vähän joka toiselta merkiltä tulla BB-voiteeksi nimettyjä voiteita. Länsimaissa nämä 2010-luvun BB:t ovat käytännössä olleet aika lailla sama asia sävytettyjen päivävoiteiden kanssa. Tuotteen on tarkoitus olla ihonhoitotuotteen ja meikkipohjan hybridi, joka tekee paljon: suojaa auringolta, kosteuttaa, hoitaa, peittää pieniä virheitä ja niin edelleen. Aasialaiset BB-voiteet ovat näitä länsimaisia peittävämpiä, jopa meikkivoiteeseen rinnastettavia tuotteita, kun taas meillä peittävyyttä tuli mukaan enemmän vasta silloin, kun BB-saagassa siirryttiin seuraavaan kirjaimeen: CC-voiteet ovatkin yleensä jo lähempänä meikkituotetta kosteusvoiteen sijaan.

Tuleeko Joe Blasco vaan auttamattoman myöhässä yrittäen vielä hyötyä BB-huumasta? Ei, siitä en usko olevan kysymys. Mikään kosmetiikkavalmistaja ei voi kuvitella, ettäkö enää yli kolmen vuoden päästä voisi olla edistyksellinen ja uutuuksien aallonharjalla kehittämällä BB-voiteen. Uskoisin, että asetelma on kääntynyt toisin päin. BB-voiteesta on tullut niin jokapäiväinen juttu, että sen puuttuminen valikoimasta saattaisi olla vähän vanhanaikaista. Jos meikkisarjalta puuttuu vaikkapa korostustuote valikoimasta, ei sarja ole kaikenkattava. Highlighter-tuotteita käyttävät niin monet, että sellaista kaivataan. Ehkä BB-voiteesta on tullut samanlainen itsestäänselvyys. Erittäin peittävistä meikkipohjistaan tunnetulle Joe Blascolle BB-voide on jotain, jota valikoimasta puuttui: kevyt, henkäyksenohut meikkipohja. "Häh, vieläkö te tuollaisia tuotte uutuuksina markkinoille?" oli ensireaktioni, mutta oikeastaan pidempään pohdittuani oikeampi reaktio olisi "No jo oli aikakin." BB ei ole enää trendi, se ei ole cool, se ei ole mitään uutta, jota vain aikaansa tarkasti seuraavilla on. Se on paljon enemmän: se on jo itsestäänselvyys. Aika näyttää, katoavatko BB:t markkinoilta, vai jäävätkö ne hyllyihin ripsivärien, meikkipuuterien ja huulikiiltojen viereen omana pysyvänä tuotekategorianaan.

Sijoittaisin BB:n oikeastaan vielä laajempaan kehykseen. Meikkipohjissa ylipäätään on jo mielestäni pidempään ollut havaittavissa kevyemmän ja luonnollisemman pohjan suosiminen. Mineraalimeikit, joiden niidenkin suurin aallonharja meni jo vuosia sitten, ovat osa tätä kevyempää meikkipohjamuotia. Meikkipohjaa ei puuteroida tukkoon, liian raskasta meikkikerrosta iholla vieroksutaan. Toisaalta taas viime aikoina on tullut tarve taas tuoda myös sitä peittävämpääkin tuotetta markkinoille - esimerkiksi Vichyn Dermablend oli tullessaan (Suomessa alkuvuosi 2014) iso juttu. Se edustaa ihan täysin toista laitaa, jossa tuotteiden peittävyys on niiden valtti ja niitä mainostetaan mm. sillä, miten hyvin ne pärjäävät tatuointien peittämisessä. Makuja ja tarpeita on monia, joten jatkossakin varmasti tilaa riittää kummallekin.

sunnuntai 13. syyskuuta 2015

Vegaanikosmetiikkaviikko: Patyka (+alekoodi)

IMG_2260

Patyka on Jolien Skandinaviaan maahantuoma ylellinen luonnonkosmetiikkamerkki, jonka kaikki tuotteet ovat vegaanisia. Tuotteilla on luonnonkosmetiikan Ecocert- ja Cosmebio-sertifikaatit sekä tiukkojen kriteerien eläinkokeettomuudesta kertova Leaping Bunny -sertifikaatti. Jolie on tuonut merkkiä Suomeen nyt kahden vuoden ajan.

Minulle merkki tuli tutuksi keväällä blogimiitin kautta, jossa voitin arvonnassa sarjan Huile Absolue -öljyseerumin ja käsivoiteen. Kirjoittelinkin niistä silloin. Patyka herätti minussa innostusta luksusmaisuutensa sekä pakkauksissa ja markkinoinnissa toistuvan pariisilaisen, hillityn tyylikkään estetiikkansa takia. Luonnonkosmetiikan kompastuskivenä on minulla monesti juuri liiallinen ekohenkisyys, tuotteet ovat yleensä ulkoasultaan ennemmin... noh, luonnonkosmetiikkamaisia, luksuksen sijaan. Tästä on poikkeuksia, Patyka yhtenä esimerkkinä. Patyka muistuttaa minua siitä, että luonnonkosmetiikan ei tarvitse olla aina imagoltaan ylitsepursuavan ekohippiä. Vaikka tuoksumaailma on selkeästi sitä tuttua luonnonkosmetiikkaa, joka vie aikansa totutella, pakkaukset ja imago tuovat tuotteiden käyttöön ihan erilaisen fiiliksen. Patykan kansainväliset nettisivut noudattavat samaa linjaa.

Jolie ylipäätään on keskittynyt yrityksenä laadukkaampaan luonnonkosmetiikkaan. Minulla on huomenna meikkausaika siellä, palaan itse yritykseen ja sen konseptiin tarkemmin tuon jälkeen.

IMG_2267

Vegaanikosmetiikkaviikolle sain testiin Patyka Biokaliftin -sarjan puhdistusöljyn sekä puhdistusvaahdon. Patykan tuotteet jakautuvat kahteen linjaan. Biokaliftin on suunnattu erityisesti yli 25-vuotiaille, mutta ikäsuositus on tietysti ohjeellinen. Absolis-linja on suunnattu kaiken ikäisille. Öljyseerumini ja käsivoiteeni kuuluvat siihen Absolis-sarjaan. Biokaliftin on kalliimpi, mutta Patykalla on myös vähän edullisempiakin ihonpuhdistustuotteita. Esimerkiksi Rosewood Velvet Cleansing Milk kuivalle iholle tai Spearmint Purifying Foaming Gel epäpuhtaalle iholle maksavat vain 26 euroa kappaleelta, kun taas Biokaliftin-linjan tuotteeni Remarquable Cleansing Oil maksaa 52 euroa (100 ml) ja Delicate Cleansing Foam 49 euroa (150 ml).

Oli mukavaa, että en vegaanikosmetiikkaviikolla joutunut luopumaan minulle rutiiniksi muodostuneista tavoista. Käytän normaalistikin öljyä tai rasvaista tuotetta meikin irrotukseen, jonka jälkeen pesen kasvoni vaahtoavalla tuotteella Clarisonic-harjan kanssa. Käytin tosin tietoisesti vegaanikosmetiikkaviikolla näitä vähän väärinkin - tai no, toisella tavalla. Patykan tuotteilla kaksoispuhdistus (meikinpoisto öljyllä, vaahtoava tuote sen jälkeen) menee muuten samoin kuin muilla, mutta erona on, että kuivalle iholle levitettyä öljymäistä tuotetta ei pestä pois ennen vaahtoavaa puhdistustuotetta. Testasin molemmat tavat, minusta nämä toimivat ihan yhtä hyvin myös niinkin, että öljyn pesee vedellä ja liinalla pois ennen vaahtopuhdistusta.

IMG_2345

Puhdistusöljyn tuoksu yllätti: sehän tuoksui hyvältä! Puhdistusvaahto taas oli tuoksultaan perinteisempää luonnonkosmetiikan tuoksumaailmaa, mutta loppuviikosta totuin siihen. Sekä öljy että puhdistusvaahto ovat molemmat tarkoitettu kaikille ihotyypeille.

Silmämeikin poistin koko viikon vain vegaanituotteilla. En käyttänyt silmämeikinpoistoainetta, vaikka yleensä käytän. Olen kokenut öljyllä silmämeikin irrottamisen aina vähän työläämmäksi kuin vanulapun ja silmämeikinpoistoaineen, riippumatta siitä, minkälainen poispestävä meikinpoistoaine minulla on käytössä. Saman homman kohtasin Patykan öljyn kanssa. Meikki lähtee kyllä, mutta mielestäni siihen tarvitaan liikaa hieromista, muhittelua ja vaivannäköä - ja lisäksi silmäni aavistuksen ärtyivät tuosta muutoksesta alkuviikosta. Se meni ohi, kun lisäsin öljyn määrän Patykan suositteleman yhden painalluksen sijaan kahteen, muhittelin enemmän ja hieroin kevyemmin. Silti, kyllä mieluummin käytän perinteistä silmämeikinpoistoainetta tämän lisänä jatkossa.

Vaahtopuhdistustuote vaahdottaa pumppumekanismillaan tuotteen itse. Olenkin hyvin laiska vaahdottamaan tuotteita käsin. Clarisonic hoitaa vaahdotuksen yleensä puolestani, tässä sen hoiti pumppu.

Moni pelkää käyttää öljyjä rasvaisella tai sekaiholla, mutta tuo ykkösvaiheen meikinpoistotuotehan pestään pois. Eikä niitä öljyjä tarvitse muutenkaan pelätä. Omalla ihollani olen huomannut, että tarpeeksi rasvaiset kosteusvoiteetkin ovat tarpeen, vaikka minulla sekaiho onkin, sillä rutikuivaksi peseminen pahentaa sekaihoni ajoittaista pintakuivuutta ja ainakin minun lukemieni ihonhoitovinkkien mukaan liian vähäinen kosteutus voi häiritä ihon omaa talineritystä niin, että iho alkaa kuivuuttaan pukkaamaan sitä omaa rasvaa yhä vaan lisää. Makes sense, niinhän se tapahtuu päänahassakin, jos hiuksia pesee kovin usein. Ihoni voi nykyään paljon paremmin, kun olen heittänyt pois liian kevyet, rasvaiselle iholle suunnatut kosteusvoiteet, joita käytin teinistä varhaisaikuisuuteen. Patykan Huile Absolue -öljyseerumi on nyt juuri tällä hetkellä pikkuisen liian tuhti iholleni jatkuvasti käytettynä, mutta alkukesästä käytin sitä joka ilta kosteusvoiteen sijaan ja olin oikein tyytyväinen. Huile Absolue -öljyseerumi on Patykan tunnetuin ja myydyin tuote, josta koko sarja lähti liikkeelle. Se sopii erityisesti yökäyttöön kasvoille, mutta tuote on monikäyttöinen: sitä voi levittää myös muualle vartalon kuiviin kohtiin, kynsinauhoista kyynärpäihin. Lisäksi sitä voi laittaa hiuksiin tehohoidoksi latvoihin ennen pesua, antaa vaikuttaa hetken ja pestä sitten pois. Kuivilla hiuksilla öljyä voi myös sekoittaa hoitoaineen sekaan lisähoidoksi.

Puhdistusöljyllä, puhdistusvaahdolla ja käsivoiteella oli ilahduttavan pitkät säilyvyysajat: 12 kuukautta avaamisesta. Huile Absolue -öljy on superriittoisaa, mutta sillä on vain 6 kuukauden luvattu säilyvyysaika. Viileässä säilytettynä uskoisin sen säilyvän kyllä ihan hyvin pidempäänkin. Ainakin omalla kohdallani olen huomannut, että harvemmin tuotteet oikeasti menevät pilalle, vaikka ne seisoisivat kaapissa vähän kauemminkin kuin sen luvatun säilyvyysajan. Muistakaa kuitenkin, että kosmetiikkatuotteita ei kannata säilyttää esim. kylpyhuoneessa kuumassa ja kosteassa. Purkkimaisia tuotteita kannattaa käyttää puhtaalla spaattelilla eikä survoa sormia purkkiin, meikkituotteiden kanssa taas pitää pitää huolta siitä, että siveltimet sun muut pestään tarpeeksi usein, etteivät ne kuljeta bakteereita tuotteeseen. Luonnonkosmetiikan kohdalla kannattaa olla tarkka, sillä niissä perinteiset säilöntaineet on korvattu muilla ratkaisuilla. Jos jokin tuotteen koostumuksessa muuttuu tai se alkaa tuoksua epäilyttävältä, tuote on roskiskamaa.

IMG_2286

Katsokaa nyt tuotakin pakkausta! Että voi olla kaunis! Creme Absolue -käsivoide maksaa 19 euroa (50 ml). Käsivoide tuoksuu perinteiseltä luonnonkosmetiikalta, mutta kuten jo mainitsin, ainakin minä totun siihen. Muistan kyllä ensireaktioni luonnonkosmetiikan tuoksuista, ne olivat jopa vähän vastenmielisiä kaikessa vehreydessään. Luonnonkosmetiikan yleistyessä ja tuotteita enemmän testattuani tuoksu alkaa olla minulle aika neutraali niissä. Ei se nautintokaan ole, se täytyy myöntää, mutta jos haluaa luonnonkosmetiikkaa, saa luonnonkosmetiikkaa.

Patykaa myydään Jolien kivijalkaliikkeen ja nettikaupan lisäksi myös jälleenmyyjillä. Omat tuotteeni sain postissa todella kauniissa Jolien omassa postipaketissa - oletan, että nettitilaukset tulevat samanlaisissa mintunvihreissä laatikoissa silkkipapereineen.

IMG_2298

Hehkutetaan nyt vielä vähän lisää tätä Patykan pakkausdesignia. Pahvipakkaukset avautuvat tuolla tavalla.


Ja sitten se alennuskoodi! Jolie tarjosi blogini lukijoille alekoodin, jolla saa 15% alennusta Patykan tuotteista Jolien nettikaupassa. Koodi on sonia ja se on voimassa tästä päivästä kaksi viikkoa eteenpäin, 13.9.-27.9. Ja ei, en nimennyt alennuskoodia itse. :D


Tuotteet on saatu testiin blogin kautta, käsivoide ja öljyseerumi blogimiitin arvonnasta ja puhdistustuotteet maahantuojalta suoraan. Kiitokset juuri remontoidulle Hämäläis-Osakunnalle kuvauspaikasta. ;)

lauantai 12. syyskuuta 2015

Vegaanikosmetiikkaviikko: ZAO-meikit

Täytyy tunnustaa, että vegaaniviikon alussa fuskasin yhden asian kanssa: en ollut vielä saanut yhtä meikkilähetystäni, joten maanantain ja tiistain menin tavallisilla silmämeikeillä koulussa. Olin itse niin kiireinen, etten ollut saanut hoidettua tuota ZAO-juttua, maahantuoja kyllä postitti sen heti, kun sai minut kiinni. :) Se nyt vaan ei ollut vaihtoehto mennä ripsivärittömänä kouluun, joten oli pakko vähän joustaa vegaaniviikon alussa. Kun sitten sain pakettini ZAO:lta, pääsin vaihtamaan ne silmämeikitkin vegaanisiin. Ja voi, mikä paketti sieltä tulikaan!

IMG_2135

ZAO on ranskalainen luonnonkosmetiikkasarja, 100% luonnollisista ainesosista ja ekosertifioitu (Ecocert ja Cosmebio). Tiukkojen kriteerien Leaping Bunny -pupumerkki löytyy eläinkokeettomuuden tueksi. Suurin osa tuotteista on ainesosiltaan vegaanisia, vegaanisuus on merkitty kunkin tuotteen kohdalla ZAO:n nettisivuilla. Ja voi kyllä, kumpikin ripsivärikin on vegaaninen! Pakkaukset ovat nopeasti luonnossa uudistuvaa bambua, toki muitakin raaka-aineita on käytetty. Erityistä ekologisuutta tuovat refill-mahdollisuudet: meikkivoide, puuteri, poskipuna, luomivärit ja jopa huulipuna ja peitepuikko ovat uudelleentäytettäviä. Vaikken kodin sisustuksessa olekaan minkään puunvärisen ystävä, nämä bambupakkaukset iskivät minuun ja lujaa. Olen aina ollut kauniiden pakkausten arvostaja. Tuotteet tulevat puuvillaisissa pussukoissa, ei pahveissa, jotka kaikilta muilta kuin kosmetiikkakeräilijöiltä lentävät aina roskiin saman tien.

IMG_2144

Se ripsiväri oli tärkein juttu minulle koko paketissa. Ripsivärit ovat tunnetusti sekä luonnonkosmetiikan käyttäjille että vegaaneille varsin hankala juttu, hyviä ei meinaa löytyä. Olen testannut elämäni aikana varmasti toistasataa ripsiväriä ja olen hyvin nirso. Kun on tottunut löytämään parastakin parempia ja käyttämään niitä, luonnonkosmetiikan ripsivärit eivät ole tulleet kysymykseenkään. Tähän mennessä paras luonnonkosmetiikan ripsivärini on ollut Laveran Butterfly-ripsari, mutta eipä se tietenkään ole vegaaninen. ZAO:lla on myynnissä Suomessa sarjan kummatkin ripsivärit, sekä hellävarainen perusmaskara Structuring Mascara että tuuheuttava Volume and Sheating Mascara, molemmat siis vegaanisia. Minä otin testiin sen jälkimmäisen, mustana (085 Ebony). Saatavilla on myös ruskea 086 Cocoa.

Ripsiväri on aika juoksevaa koostumukseltaan ja sitä saa kerrostaa aika paljon. Se ei tee hämähäkkiripsiefektiä, mikä on hyvä juttu. Lopputulos on luonnollinen, mutta silti selkeästi meikatun näköinen. Rehellisyyden nimissä on todettava, että eihän tämä nyt millään vedä vertoja normaalisti käyttämilleni ripsiväreille, mutta luonnonkosmetiikan ripsiväriksi se on hyvä - ja ennen kaikkea vegaanisen, eläinkokeettoman luonnonkosmetiikan ripsiväriksi ihan uskomattoman hyvä. Pelkäsin pahinta, mutta ihan hyvin tällä on menty työpäivästä toiseen. Luonnonkosmetiikan ripsivärit ovat pahimmillaan sellaisia, että ne eivät tee ripsille mitään muuta kuin värjäävät niitä aavistuksen mustaksi. Onneksi parempiakin on, mutta minulla oli tämän takia paha pelko, että näytän loppuviikon flunssaiselta ilman kunnollista ripsiväriä. Pelko osoittautui turhaksi, kuten kuvista voi päätellä.

Tässä kuvat ripsiväristä in action, ilman muuta silmämeikkiä, jotta huomio ei keskittyisi siihen. Vähän sain näköjään sutattua ja liimattua pari karvaa yhteen, koska kerrostin ripsiväriä kuvaa varten enemmän kuin yleensä. En ole koskaan oppinut ottamaan hyviä kuvia silmämeikistä, kuva syö meikin voimakkuutta aina ihan liikaa.

IMG_2170

IMG_2182

Ripsivärin hinta on maahantuojan nettikaupassa 21,50 euroa. Ei paha, ei ollenkaan paha.

IMG_2155

Eyeliner on ZAO:lla tuollainen perinteinen dipattava. Käytän yleensä tussimallisia, mutta vaikka edellisestä dippilinerin käytöstä onkin jo aikaa, onnistuivat siipirajaukset oikein hyvin tällä. Siveltimeen meinaa jäädä vähän liikaa rajausväriä minun tarpeisiini, mutta pyyhinkin ylimääräisen aina korkin sisäreunaan. Rajaukset ovat kestäneet työpäivät moitteettomana, vaikka tämä eyeliner ei vedenkestävä olekaan. En erottaisi sokkotestattuna tuotetta normaalista eyelinerista, käyttäytyi nätisti ja oli laadultaan hyvä. Siitäkin on saatavilla sekä musta että ruskea versio - mutta lisäksi myös helmiäishopeinen ja helmiäisluumu! Hintaa on 18,50 euroa.

IMG_2191

Meikkipohjista sain testiin sekä nestemäisen että jauhemaisen. Nestemäinen meikkipohja Silk Foundation jännitti. Koostumukseltaan se oli paksua. Mieleen tuli ehkä sellainen kookoskerma. Kokeilin tätä ensimmäisen kerran ihan vain kosteusvoiteen päälle sormin, ilman pohjustajaa. Alku ei näyttänyt hyvältä: sävy näytti liian vaalealta, levittyminen vaikutti epätasaiselta. Mutta jotenkin kuin ihmeen kaupalla se ihooni sulautui ja tasoittui oikein kauniiksi. Toimivinta minusta näyttää olevan se, että meikkivoiteen levittää aika nopeasti. Ei jäädä hinkuttelemaan, vaan levitetään se aika ripeästi ympäri kasvoja. Meikkivoide sulaa siinä iholla ja tasoittuu. Jos kovin kauan hieroo, meikkipohja alkaa kuivua ja työstettävästä kohdasta pikemminkin häviää meikki ja se kohta kaljuuntuu meikkivoiteesta. Suosittelen sellaista tapaa, että ensin levitetään pyyhkivällä liikkeellä, sitten taputellaan viimeistelyksi - ja sama siveltimellä työskennellessä.

Sävy 711 Light Sand näytti olevan saamistani sävyistä (710 Light Peach, 711 Light Sand ja 701 Ivory) minulle tähän hetkeen paras. Ihan aavistuksen kalpea verrattuna rintakehään, mutta taas täydellinen verrattuna kaulan ihoon. Sävyistä löytyy vaaleitakin, hieno homma! 710 oli aavistuksen liian vaalea, 701 taas aivan liian keltainen ja himpun verran tumma.

Meikkivoiteen mukana tulee spaatteli, jolla sitä saa purkista hygieenisemmin kaivettua - kunhan muistaa pestä sitä spaattelia myös!

Meikkivoide maksaa 39 euroa, refill-pakkaus 26,90 euroa.

Meikkivoiteelle on myös pohjuste, Light Complexion Base (35,80 euroa). Kokeilin sen kanssa ja ilman, en oikein huomannut mitään eroa tai itselleni tarvetta sille. Siinä on jonkin verran valoa hohtavaa micaa, joka jää kimmeltelemään iholle. Mielestäni sopiva kosteusvoide ajaa saman asian, en ainakaan huomannut eroa kestossa tai meikkivoiteen levittyvyydessä. En vielä ehtinyt testata tätä puuterimaisen tuotteen alle, se täytyy vielä kokeilla!

IMG_2209

Jos meikkivoide oli ihan jees, jauhemainen meikkipohja Mineral Silk sen sijaan oli puhdasta rakkautta. Se oli juuri oikeassa sävyssä, 501 Clear Beige. Peittävyys oli kevyt, pohjasta tuli juuri sopivan peittävä kabukilla levitettäessä. Puolimatta, läpikuultava, juuri minulle sopiva. Kuten mineraalipohjat yleensäkin, tämä se vain parani oltuaan iholla tovin. Pieni miinus tuossa purkissa on se, että se pitää säilyttää pystyasennossa. Vanha, hyväksi todettu vinkki on tehdä suojamuoviin vain muutamia reikiä sen sijaan, että sen repisi kokonaan pois kuten minä olen tehnyt - mutta sitten taas tuotetta tulee minun makuuni liian vähän kerrallaan. Käytän kaikkia mineraalipohjia aika reilulla kädellä, jotkut käyttävät kevyemmin. Ratkaisen itse kuljetusongelmat niin, että tällaisissa purkeissa leikkaan vanulapusta sopivan palan kannen ja välikannen väliin ja tilkitsen aukot sillä. Samaa olen tehnyt MUFE:n HD-puuterin kanssa, se on yksi niitä harvoja tällaisia pakkauksia, joita usein kuljetan myös mukana.

28,40 euroa. Tämä on jo suorastaan halpa, kun miettii jotain bareMineralsien hintoja. Monet muutkin vähänkään nimekkäämmät merkit ovat hirvittävän kalliita, ylipäätään mineraalimeikit ovat minusta Suomessa kalliita. Toisaalta en ole niitä tyyppejä, jotka haluaisivat tilata netistä pienien merkkien pohjia kokeiluun kasakaupalla etsien sitä sopivaa ja halpaa. Tässä on minusta sopivan halpa ja vielä todella kaunis mineraalipohja.

Jos pelottaa, että kannen magneetti pettää, tätähän voi laukussa säilyttää siinä omassa puuvillapussissaan.

IMG_2089

Luomivärejä testasin neljää eri sävyä. Yksittäisenä ne tulevat tuollaisissa yllä olevan kuvan kaltaisissa rasioissa, joihin saa refill-napit. Bambupakkauksen pohjassa on pikkuruinen reikä, josta neulalla työntämällä luomiväripannu lähtee irti. Nappi pysyy rasiassaan pohjan magneetilla.

IMG_2071

Minun luomivärini majailevat kuitenkin magneettirasiassa (18 euroa), johon voi kerätä puuteri-, poskipuna- tai luomivärinappeja. Siihen mahtuu kaksi puuterin kokoista tuotetta tai neljä luomiväriä. Tai vaikkapa puuteri ja kaksi luomiväriä. Tähän kun ostaa tuotteita, voi ostaa suoraan niitä refill-nappeja.

Sävyjen välillä on suuria eroja, kuten kaikilla merkeillä. Laatuja on periaatteessa kaksi, matta ja pearly, sekä lisäksi vielä voidemainen luomiväri. Vaalein sävy tuossa paletissani on 204 Golden Old Pink, joka on matta. Se oli oikein hyvä sävy kulmaluulle häivytyksiin tai silmän sisänurkkaan. Toisena on mattasävy myöskin, 205 Dark Purple. Se on aika harmaa violetilla häivähdyksellä - ja tämän nelikon pigmenttisin. Se ei todellakaan tarvitse alle pohjustajaa sen takia, mutta toisaalta tämä oli myös sävyistä se, joka lähti kulumaan helpoiten. Seuraava sävy on Pearly-laadun 104 Pearly Garnet, joka näyttää aika viininpunaiselta kämmenelle kokeiltuna, mutta on paljon ruskeampi luomella. Sitä, kuten neljättä sävyäkin (Pearly-laadun 118 Plum) saa kerrostaa aika paljon, jotta ne saa toistumaan riittävän upeina, mutta kerrostamalla ei pohjustajaa välttämättä tarvita - ainakaan minä en tarvitse, kun luomivärit minulla yleensäkin pysyvät hyvin. Tuo 118 Plum oli tietysti suosikkini. Plum oli myös pigmenttisempi kuin Pearly Garnet.

Tässä sävyt kämmenselälläni. Alla ei sitten ole minkäänlaista luomivärinpohjustajaa, kun en vegaanisena sellaista omistanut. Aika kivasti sain silti pigmenttiä näistä irti, eikö?

IMG_2224

Luomivärit maksavat 17,60 euroa, täyttöpakkaukset 8,40 euroa. Ei paha tuokaan hinta.

Erittäin mielenkiintoinen merkki, ehdottomasti vegaaniviikon kohokohtia. En yleensä innostu luonnonkosmetiikasta näin paljoa, mutta kun nyt oli kaikki kohdallaan - pakkaukset, vegaanisuus, tiukka eläinkokeettomuus, hinta...

Jälleenmyyjiä ovat maahantuojan nettikaupan lisäksi vain hoitolat, listan löydät maahantuojan sivulta. Googlailin vähän muiden kirjoituksia merkistä, ja kyllä tämä ZAO näyttää lähteneen upeaan nousuun. Ansaitusti. Vanhemmissa, muutaman vuoden takaisissa kirjoituksissa kerrotaan myyntipaikkoja olevan vain yksi tai kaksi, tuosta listasta taas näkee nyt, kuinka jälleenmyyjiä on ympäri Suomea.


Tuotteet on saatu blogiin testiin.

Vegaanikosmetiikkaviikko: Lushin ja Acorellen tuoksuja

IMG_2015

Rakastan tuoksuja. Minulla on aina jotain tuoksua, oli sitten kiire tai ei. Käytän yleensä tuoksuttomia deodorantteja, koska haluan tuoksua juurikin siltä valitsemaltani hajuvedeltä. Vegaanikosmetiikkaviikollekin löytyi tuoksuja - muutama jo valmiiksi.

IMG_0388

Lushilla on paljon vegaanituotteita, mukaan lukien vegaanisia hajuvesiä, niitä saa myös eri muodoissa. Minulta löytyy vain tällainen puikkomallinen kiinteä parfyymi, Imogen Rose, jonka sain jonkun blogimiitin korruptiokassissa. Lushin liikkeissä vegaaniset tuotteet on merkitty selkeästi. Itse asiassa 80 prosenttia Lushin tuotevalikoimasta on vegaanista.

Imogen Rose on sellainen klassinen, perinteinen ja aistikkaampi ruusutuoksu, ei Dr. Hauschkan ruusutuotteiden kaltainen damaskoksenruusu. En haluaisi tuoksua tältä joka päivä, mutta vaihteluna tämä virkisti.

Lushilla ei ole Leaping Bunny -sertifikaattia, mutta yrityksen eläinkoepolitiikasta voi lukea täältä.

Imogen Rosea saa sekä kiinteänä että normaalina versiona, kiinteän hinta on 15,95 euroa.

IMG_2021

Acorellen tuoksut ovat vegaanisia ja sertifioitua luonnonkosmetiikkaa. Minulta löytyi ennestään tämä julkkiskokki Sara la Fountainin kanssa suunniteltu Delicious. Olin olettanut, että se on aivan liian makea, enkä ollut edes nuuhkaissut sitä ennen vegaaniviikkoa. Vegaaniviikolla kokeilin, mutta ei se ollutkaan liian makea. Makeampi kuin yleensä käyttämäni tuoksut, mutta ei niin makea, etteikö se olisi minulle vegaaniviikolla mennyt. Muutaman käyttökerran jälkeen kuitenkin ihmettelin, mikä tuttu, jotenkin epämiellyttävä tuoksu siinä on. Eilen illalla töissä tajusin - Metacam. Olen työskennellyt löytökissojen parissa, ja kipeillä kissoilla käytetään Metacamia lääkkeenä. Se on myös lasten flunssalääke. Tuoksu on sellainen, joka jää mieleen, ja tässä hajuvedessä oli jotain samaa. Minulle tuli väistämättä jotenkin alitajuisesti huono olo, koska aivoni yhdistivät tuon tuoksun sairasteleviin kissoihin. Mikäli Metacam ei ole tuttu eikä siihen liity mitään huonoja muistikuvia, rohkeasti vaan kokeilemaan, jos makeista tuoksuista pitää.

Alkutuoksu: ruusu ja hunaja
Sydäntuoksu: manteli ja tonkapapu
Lopputuoksu: vanilja ja praliini

Mielestäni hunaja pysyy tuoksussa koko sen kehittymisen kaaren ajan, vaikka se on laitettu kuvaukseen vain alkutuoksuun. Täysikokoinen tuoksu maksaa noin 45 euroa (50 ml). Tämä 15 ml:n pullo on hinnaltaan 15 euroa.


Loppuviikosta sain valikoimaani pari Les Sensorielles-sarjan tuoksua lisää Biodellyltä, Absolu Tiarén ja Lotus Dreamin. Molemmat ovat roll-on-versioita.

IMG_2026

Absolu Tiaré olikin aika tapaus! Se on Fragrantican mukaan White Floral -kukkaistuoksu. White Floral -tuoksut yleensä iskevät, joten tältä odotin paljon. Tuoksussa on Fragrantican mukaan tiarea (oletan, että se suomentuu tahitingardeniaksi, mutta en ole varma), kookosta, vaniljaa ja temppelipuun kukkaa. Maahantuojan mukaan siinä on kuitenkin alkutuoksussa appelsiinia ja mandariinia, sydäntuoksusssa tiaré-kukkaa, jasmiinia ja ylangia sekä jälkituoksussa vaniljaa. Sama tuoksukuvaus löytyy Acorellen omilta sivuilta. Acorellen sivuilta luin, että he ryhmittelevät tuoksun Gourmet Oriental -perheeseen.

Olisin itse vahvasti sitä mieltä, että Fragrantican kuvaus on osittain väärä, valmistajan kuvaus on minusta enemmän kohdilleen. En tiedä, mistä Fragranticaan on nuo aivan eri nuotit laitettu - on sinne joku kommentoinutkin, että ne ovat väärin. Yleensä Fragranticaan voi luottaa, nyt ei tässä tapauksessa. Voisin kuvitella, että syynä Fragrantican vääriin tietoihin on Acorellen tuoksu-uudistus. Joskus 2014 Les Sensorielles -sarjan tuoksuja uudistettiin ja pullon lisäksi myös koostumuksia muutettiin.

Tästä tuoksusta pidin paljon enemmän kuin kahdesta edellisestä. Siellä on mukana alussa sitä sitruksista kirpeyttä, tuoksu makeutuu todella paljon sydäntuoksuun päästyään. Aistin selvästi sen Fragrantican mainitseman kookoksen kuitenkin, vaikka sitä valmistajan sivuilla ei mainita. Johan on hämmentävää! Kukkaistuoksuksi en tätä sanoisi. Makea, todella makea, jälkiruokamainen. Valkokukkaisuus ei ainakaan tule mieleeni.

Täysikokoinen EdP-versio maksaa noin 37 euroa (50 ml).

IMG_2033

Lotus Dreamin tuoksuperhe on Woody Hesperidium, joka oli aivan tuntematon minulle. Puutuoksut ovat tuttuja kyllä, mutta tällaisesta alakategoriasta en ollut kuullut. Googlaukseni perusteella se liittyy sitruksisuuteen.

Alkutuoksu: sitruuna, bergamotti, minttu
Sydäntuoksu: tee, iiris, laventeli
Pohjatuoksu: seetri, patsuli, nahka

Lotus Dreamin alku selkeän sitruksinen, todella kirpsakka. Hetken odottelun jälkeen sieltä tulee se tee esille myös. Sitrus kuitenkin pysyy läsnä pidempäänkin kuin vain hetken, joka oli yllättävää. Yleensä sitrus on nuotti, joka hälvenee hyvin nopeasti, ihan minuuteissa, mutta tässä sitruksisuus pysyi paljon pidempään, sydäntuoksun rinnallakin. Tuoksu on kevyt, ilmava ja raikas. Sitrus ja tee, ei niinkään kukkainen nenääni. Lotus Dream olikin lopulta ehdoton suosikkini vegaaniviikon tuoksuista, vaikka etukäteen ajattelin Absolu Tiarén olevan se minun juttuni. Tuoksu tosin keveydessään haihtuu aika nopeasti, nopeammin kuin muut kokeilemani Acorellet.

Lotus Dream on tällä hetkellä tarjouksessa Biodellyllä, 50 ml:n EdP-vahvuuden tuoksu on 27,90 euroa. Kevyempi Eau Fraiche -versio on 22 euroa / 30 ml.

Acorellella Les Sensorielles-sarjan tuoksuja luokitellaan myös aromaterapeuttisin perustein. Absolu Tiaré on tasapainottava, balancing. Lotus Dream on rentouttava, relaxing.

IMG_8760

Lisäksi jo aiemmin olen kirjoittanut Acorellen auringonottoonkin sopivasta Beach Water Body Mististä (noin 20 euroa / 100 ml). Se oli kuitenkin vähän liian kesäinen tähän vuodenaikaan, joten sitä en ole vegaanikosmetiikkaviikolla käyttänyt.

Näiden kaikkien neljän perusteella voisin väittää, että Acorellen tuoksumaailma on usein makea, jälkiruokamainenkin välillä. Kolmessa neljästä tuoksusta oli vähän samaa, Lotus Dream poikkesi joukosta. Voisin uskoa, että jos tykkää yhdestä, tykkää helposti useammastakin Acorellen tuoksusta. Tai sitten minulle vain sattui kolme samankaltaista tuoksua. Toisaalta Lotus Dream poikkesi joukosta niin vahvasti, että sitä en olisi mieltänyt samaan porukkaan - valinnanvaraa löytyy, eivät ne kaikki ole jälkiruokamakeita.

Lush ja Acorellen Delicious kestävät iholla pitkään, mutta nuo kaksi roll-on-tuoksua eivät kestä yhtä kauaa. Ymmärtääkseni tämä liittyy juurikin siihen, että kyseessä on luonnonkosmetiikka, jossa kestoa ei oikein helposti saada yhtä pysyväksi. No, mikäs sitä estää tuoksua lisäämästä päivän mittaan, etenkin, kun nykyään on keksitty kaiken maailman Travalot. 10 ml:n Roll-on-tuoksut nyt kulkevat tuollaisenaankin laukussa, kunhan varoo rikkomasta lasista pulloa. Isommasta suihkepullosta pullottaisin tuoksua Travaloon tai tyhjään tuoksunäytepulloon.

Acorellen tuoksujen eläinkokeettomuudesta minulla ei ole antaa sen kummempaa tarkempaa selvitystä. Huomasin vain, että vegaanit näitä käyttävät ihan yleisesti, joten antaa sen olla se vegaaniviikon tuotteiden eläinkokeettomuudelle vaatimani lisäselvitys - vegaanit kun tuppaavat olemaan niitä tarkimpia eläinkokeettomuuden vaatimuksissaan.


Kaikki postauksen tuotteet on saatu blogiin testiin maahantuojilta.

perjantai 11. syyskuuta 2015

Vegaanikosmetiikkaviikko: Urban Decay

IMG_1866

Urban Decay on aivan loistava merkki, merkin imago kolahtaa minuun, hinnat ovat ihan kohdillaan ja laatu yleensä hyvää. Merkki tuli vihdoin ja viimein Suomeenkin. Tätä me bloggaajien kanssa salaa toivoimme silloin, kun L'Oréal osti Urban Decayn. Nyt se tuli, pitkän odotuksen jälkeen. UD on onnistunut tuomaan markkinoille useita kulttituotteita - Naked-luomiväripaletit, silmämeikinpohjustajat, rajauskynät ja esimerkiksi tämän. Vegaanituotteita löytyy useita ja onkin minusta loistavaa, että vegaanista kosmetiikkaa etsivät voi löytää sekä Jane Iredalen ja Patykan kaltaisia hintavia luksusmerkkejä, luonnonkosmetiikkavaihtoehtoja, edullisia vaihtoehtoja... Sekä sitten UD:n kaltaista persoonallista, kiinnostavaa ja vähän räväkämpää asennetta edustavaa kosmetiikkaa. Vegaanikosmetiikan ei missään nimessä tarvitse olla tylsää.

Urban Decayn vegaanisten tuotteiden löytäminen näyttää ensi alkuun helpolta, mutta ei se sitä lopulta olekaan. Nettisivuilla on erikseen lista vegaanisista tuotteista, mutta vain osan kohdalla lukee kuvassakin vegan, osassa ei. Miten nuo muut tulisi tulkita? Arvaukseni on, että niissä tuotteissa jotkin sävyt ovat vegaanisia, jotkin eivät. Kysyin asiasta L'Oréalilta (Suomen puolelta) ja lupasivat selvittää, mutta tälle vegaaniviikolle selvitys ei ehtinyt. Palaan asiaan, jos saan jotain tarkempaa listaa.

No, niin kauan kun tuossa on epäselvyyttä, ainakin ne vegan-merkinnällä varustetut tuotteet ovat kaikki vegaanisia. UD:llä on myös Leaping Bunny -sertifikaatti eläinkokeettomuudesta, emoyhtiöllä L'Oréalilla sitä ei kuitenkaan ole. Tässä jokainen vegaani vetää taas oman rajansa. Itse olen laskenut sekä nämä, Pureologyt että The Body Shopit eläinkokeettomaksi.

Noista varmuudella vegaanisista kannattaa testata ihan ensimmäisenä silmämeikinpohjuste. Perus-UDPP ei ole vegaaninen, tosin googlaukseni perusteella aikoinaan se oli. Nykyään vain tuo anti-aging-versio on. 24/7-kynät ovat myös tykättyjä. Minulla ei ole kuin vanhaa koostumusta, ei tuota Velvet-koostumusta, mutta ainakin siitä peruskoostumuksesta olen tykännyt kaikissa väreissä. Velvet-kynistä ainakin musta on vegaaninen.

Olisin halunnut testata silmänrajaustussia ja De-Slick Mattifying Powderia, vegaanisia molemmat, mutta joku pirulainen oli mennyt ja ostanut kaikki loppuun Helsingin Sokokselta. Höh. Just kun ois ollu Kutsu kauneuteen -alennuskuponkeja. Btw, ne muuten on vielä lauantain ja sunnuntain voimassa ja käyvät myös Urban Decayn tuotteisiin...

IMG_1858

Tämä All Nighter Make Up Setting Spray oli muutenkin ostoslistalla - ja sitten se vielä sattui olemaan vegaaninen! Okei, nettisivuilla lukee tämän tuotteen kohdalla se vegan siellä kuvassakin, mutta tuplapakkauksessa samaa tuotetta tuota tekstiä ei ole. Kyseessä on varmasti vain puhdas virhe, unohtunut se vegan-teksti sieltä. Ei ole muuta loogista selitystä.

Suihkeen on tarkoitus kiinnittää meikki pysymään paremmin. Sitä siis suihkutetaan valmiin meikin päälle meikkauksen jälkeen. Tätä on kehuttu monissa suomalaisissa ja ulkomaisissa blogeissa, siksi ostin sen testiin, vaikkakaan en ollut koskaan saanut selville, mikä näissä suihkeissa on toimintaperiaate. Silloin kun ei tiedä, silloin kysytään Paulalta, Paula on helppo ja nopea. Paula Begounin mukaan tuotteessa on alkoholia, joka haihtuu nopeasti, minkä jälkeen kalvonmuodostajana toimiva raaka-aine pääsee muodostamaan meikin päälle suojan. Paula löytää tuotteesta myös monia huonoja puolia, mutta sinänsä siis tuolle meikin kiinnittymiselle on ihan oikeastikin joku perustelu.

Olen tätä nyt käyttänyt vasta tässä vegaaniviikolla ja vain sellaisen meikkipohjan päälle, joka on minulle uutta, eli en pysty arvioimaan kestoa aivan täydellisesti. Sitä varten pitää testata myös muilla normaalisti käyttämilläni meikkipohjilla. Ensifiilisten perusteella sanoisin, että ainakin tämä toimii normaalin työpäivän ajan noilla uusilla meikkipohjillani. Tuote jää minulla takuulla vakiokäyttöön, päivitän tästä lisää sitten, kun se on ollut käytössä pidempään.

Urban Decaytä saa Sokoksen verkkokaupasta ja Tampereen sekä Helsingin Sokoksilta. All Nighter Setting Sprayllä on hintaa 26,90 euroa.

torstai 10. syyskuuta 2015

Vegaanikosmetiikkaviikko: Logona Harmony Quitte & Vanilla

IMG_1925

Logona on saksalainen, sertifioitu luonnonkosmetiikkamerkki, jonka valikoimista löytyi vegaanisia tuotteita enemmänkin. Kvittenin ja vaniljan tuoksuiset Harmony-vartalotuotteet ovat minusta kirpsakan piristäviä tuoksultaan. Suihkugeeli on helmiäisvalkoista, koostumukseltaan ihan tavallista, ei mitään lirua muttei maitomaistakaan. Geeliä. Vartalovoiteen levittyvyys ja imeytyvyys ei ole sellaista, mihin olen tavallisessa kosmetiikassa tottunut - jos tuotetta laittaa vähänkin liikaa, se muuttuu hieroessa iholla valkoiseksi. Jos sen liiallisen hieromisen kuitenkin jättää pois ja antaa tuotteen vaan olla iholla kevyen hieronnan jälkeen, se imeytyy itsestään pian.

IMG_1770

Itse asiassa ihan samalla tavalla käyttäytyi myös vegaaninen Laveran Orange Feeling Revitalising Body Lotion. Sekin jäi valkoiseksi, mutta hävisi itsestään nopeasti. Käytin myös tämän näytepussin Laveraa tällä viikolla.

Logonan vartalovoiteella on PETA:n Cruelty Free & Vegan -merkki. Suihkugeelissä ei ole PETA:n merkkiä, mutta toinen pupumerkki (Logonan oma?). Lisää Logonan eläinkokeettomuudesta ja sertifikaateista tämän linkin takaa.

Suihkugeelit maksavat maahantuoja The Natural Goods Companyn verkkokaupassa 9,90 euroa (200 ml) ja vartaloemulsiot 13,90 euroa (200 ml).

No eipä ole näidenkään tuotteiden osalta vaikeuksia valita vegaanista. Pystyisin hyvin pärjäämään vegaanina suihkugeelien ja vartalovoiteiden osalta, vaihtelua ja valinnanvaraakin olisi. Aiemmin olen vegaanisista vartalovoiteista kokeillut myös mm. Urtekramia, se oli oikein hyvä ja vieläpä edullinen markettimerkki - joskin yhdestä omasta testikappaleestani oli pumppumekanismi rikki jo minulle tullessaan.


Tuotteet on saatu testiin maahantuojalta blogia varten.

Vegaanikosmetiikkaviikko: huulivoiteet

Huulirasvojen suhteen vegaaneilla on helppoa. Parikin vegaanista huulirasvamerkkiä on viime aikoina noussut huippusuosioon sosiaalisessa mediassa, ihan muidenkin kuin vegaanien keskuudessa: Hurraw ja Crazy Rumors ovat molemmat kokonaan vegaanisia, kummatkin merkit ovat saaneet myös Leaping Bunny -sertifikaatin eläinkokeettomuudesta. Saatavuus on hyvä, tuoksuvaihtoehtoja ja myös sävyvaihtoehtoja on paljon. Hintakaan ei päätä huimaa.

IMG_0088

Hurraw!-huulivoiteet ovat vegaanisen lisäksi mahdollisimman pitkälti luomua, luonnonkosmetiikkaa ja lisäksi raakoja, gluteenittomia ja soijattomia. Olen kirjoittanut näistä aiemmin ja tarkemmin täällä.

IMG_8770

Crazy Rumorsit eivät ole soijattomia ja näissä on karitevoita, toisin kuin Hurraw-voiteissa. Näistä olen kirjoittanut aiemmin ja tarkemmin tässä postauksessa. Käytännössä tuotteet ovat hyvin samankaltaisia - jos karitevoilla tai soijalla ei ole väliä, suosittelen ihan kumpaakin. Niissähän ei ole mitään pahaa, on vain huomioitu allergiat eri tavalla.


Huulirasvat saatu blogiin testiin.

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Vegaanikosmetiikkaviikko: kasvojen kosteutus

Kosteusvoiteena kasvoilla olen tällä viikolla käyttänyt tähän mennessä vain ja ainoastaan jo edellisessä postauksessa esitellyn sertifioidun luonnonkosmetiikkamerkin Green Peoplen Vita Min Fix 24-Hour Creamiä. Valitsimme tämän testiin yhdessä maahantuojan ja PR-toimiston edustajan kanssa ja hyvän valinnan minulle teimmekin. Se on toiminut hyvin sekä aamulla että illalla. Se on toiminut sekä nestemäisen että puuterimaisen meikkipohjan kanssa, joten se sopii päivävoiteeksikin.

IMG_1794

Tämä meni onneksi kerralla nappiin. Green Peoplen kasvovoide on tarkoitettu normaalista kuivalle iholle ja pintakuivan sekaihon kanssa käytän mieluusti aika tehokkaita kosteusvoiteita. Tuotteessa onkin INCI-listalla heti kärjessä tehokkaita, toimivia kosteuttajia: karitevoita, auringonkukka- ja oliiviöljyä, glyseriiniä ja skvalaania... Ja skvalaanin lähde on todellakin tässä kasvipohjainen, ei siis hai.
Sori, oli ihan pakko käyttää tilaisuus tuohon ikivanhaan vitsiin. :D Skvalaani kun voi olla myös hain maksasta valmistettua.
Tehokkaasti kosteuttavat ainesosat, ihan ok imeytyvyys, liukuikin kasvoilla kivasti. Tästä tykkäsin paljon. Jos nyt jotain negatiivistakin pitäisi keksiä, voiteen tuoksu ei ole kauhean houkutteleva (sellainen perinteinen luonnonkosmetiikkatuoksu) ja voidetta tulee aika reippaasti pullosta yhdellä painalluksella, jos painaa kovaa. Hinta on jotain 25 euron luokkaa.

IMG_6797

Minulla olikin varastoissa myös toinen vegaaninen aika mukava kosteusvoide. Benecos Day Cream for Lucky Days on pakattu aivan ihanaan pakkaukseen, joka iski minuun kuin häkä. Vanhaan arvosteluuni tuotteesta pääset tästä. Luonnonkosmetiikkaa kun on, se ei säily yhtä hyvin kuin perinteisin säilöntäainein valmistettu kosmetiikka. Tuote onkin ihan näillä hetkillä menossa minulla vanhaksi - olipa hyvä, että tuli kaivettua esiin ennen sitä. Benecos on tarkoitettu normaalille ja nuorelle iholle eikä ole ihan niin tehokkaasti kosteuttava kuin tuo Green People. Hintaa on vähemmän, alle kympin.

Jos nämä eivät olisi riittäneet, minulla olisi ollut vielä kolmaskin vaihtoehto - taannoin blogimiitistä arvontapalkintona saatu Patykan Huile Absolue -öljy. Patykan koko sarja on vegaaninen, merkistä tulee lisää juttua sunnuntaina - ja luvassa on myös alekoodi lukijoilleni mm. sitä ja muuta luonnonkosmetiikkaa myyvään Jolie-verkkokauppaan. ;)

Kosteusvoiteissa voisin helposti kuvitella vaihtavani vegaaniseen kosmetiikkaan, se ei olisi vaikeaa. Näissä kolmessa oli jo riittävästi hyviä!


Green Peoplen voide ja Patyka saatu blogin kautta, Benecos ostettu itse.