sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Meikin historiaa: Egypti

Luin tuossa huvikseni sairaslomani ajankuluksi koulun kirjastosta löytyvää meikkaamisen historiasta kertovaa kirjaa. Suomeksi näitä ei juuri ole, siksipä ajattelin jakaa lukukokemukseni teidän kanssanne. Lähteenä toimii siis kirja Fashions in Makeup From Ancient to Modern Times (Corson Richard, Peter Owen Limited, Lontoo 1972). Referoin tässä kirjaa vapaasti kääntäen, koska minusta aihe on kiinnostava ja saattaa kiinnostaa lukijoitakin. Tämä ei ole suora käännös vaan referaatti - pahoittelen, jos käännän jotain huonosti. Samalla olen käyttänyt kirjoituksen täydentävänän lisälähteenä Wikipediaa. Tämä on tällainen huvin vuoksi kirjoitettu, ei siis mikään koulutyö.

Karnak - Ramses III:n temppelilltä
Karnakin temppelistä

Ei ole selvillä tarkkaa hetkeä, milloin ihminen alkoi käyttämään meikkiä. Ensimmäiset kasvojen maalaamiset saattoivat olla naamioitumista varten, suojaksi. Joillain heimoilla meikki saattoi olla osoitus yhteiskunnallisesta asemasta. Egyptin ajoilta kuitenkin on säilynyt hyvin tietoa. Antiikin Egyptin kukoistuskautena meikkaaminen oli yleistä. Ensisijaisesti se oli kuitenkin vain ylimpien yhteiskuntaluokkien touhua - ylellisyyttä, mahdollisesti avustajien maskeeratessa, mutta yläluokissa kuitenkin hyvin yleistä.

Egyptissä käytettiin erilaisia ihonhoitotuotteita. Öljyt oli useimmiten hajustettu. Saippuaa ei vielä ollut, öljyt toimivat myös meikin puhdistamisessa. Erilaisia iholle tarkoitettuja öljyjä laitettiin myös hautaan mukaan matkalle tuonpuoleiseen. Myös Tutankhamonin haudasta löytyi ihovoidetta. Kosmetiikalla oli antiikin Egyptissä aina tuoksu, tuoksuvia öljyjä käytettiin hyvin yleisesti. Yritettiinpä jopa ehkäistä kaljuuntumistakin, eläinrasvoilla.

Meikki kasvoilla oli mielestäni aika monipuolista jo tuolloin. Kasvoille laitettiin väriä - keltaista ihon vaalentamiseksi ja sävyttämiseksi tai oranssia ihon tummentamiseksi. Jälkimmäinen oli yleisempää miehillä. Luomivärejä käytettiin myös, samoin poskipunaa ja jopa huulimeikkiä. Kulmat saatettiin ajaa kokonaan pois ja tilalle piirrettiin uudet. Jos kulmia ei ajeltu, niitä tummennettiin. Huomionarvoista on se, että meikki ei ollut vain naisten juttu, vaan miehet meikkasivat ihan samaan tapaan.

Coffin LACMA M.47.3a-c (13 of 24)
Kuva lainattu Creative Commons -lisenssillä, kuvaaja Ashley Van Haeften

Ensimmäisenä Egyptistä tulevat mieleen kuitenkin rajaukset. Rajaukset piirrettiin yläluomiin ja alaluomiin ja rajaus piirrettiin jatkumaan ulkonurkan yli. Musta oli yleinen väri, mutta silmämeikissä saattoi nähdä eri värejä - sekä luomiväreissä että eyelinereissa. Muun muassa vihreä malakiitti oli yleinen. Rajaus piirrettiin kostutetulla tikulla, jota dipattiin värinä käytettyyn jauheeseen. Vihreän malakiitin lisäksi väreinä käytettiin esimerkiksi lyijyä, antimonia, hiiltä ja raudan oksideja.

Kosmetiikkaa valmisti aluksi papisto, mutta myöhemmin oli myös kosmetiikan valmistamiseen erikoistuneita ammattilaisia. Kauneudenhoitoalan juuret ovat vähintäänkin Egyptissä, kosmetiikan valmistamisen ja toisten ihmisten meikkaamisen kautta.

Faces-kosmetiikkaliike
Faces-ostokset
Kosmetiikkashoppailua Egyptissä 2010-luvulla


Jatketaanko? Kiinnostaako nämä ketään muuta kuin minua?

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Daisy Dream Forever

Marc Jacobs onnistuu usein tuoksuillaan, mitä minuun tulee. Uusi, upea Decadence teki poikkeuksen, eikä kuitenkaan minuun iske, vaikka pullo onkin julmetun upea. Nonnulassa ja Keyword: Lovessa rakastuttiin. Sen sijaan minun juttuni ovat Lolan lisäksi Daisyn eri flankerit. Minulla ei itse asiassa edes ole alkuperäistä Daisyä, mutta kaikista viime aikojen flankereista olen tykännyt.

IMG_3204

Daisyt (ja muutkin Marc Jacobsin tuoksut) ovat ärsyttäneet pulloillaan monia. Minusta ne ovat hauskoja. Daisy Dream Foreverin pullo jäljittelee Daisy Dreamiä. Kitsch, tarkoituksella.

Otin pulloni testiin yhtä aikaa verratakseni niitä toisiinsa. En lukenut tuoksukuvauksia ensin, vasta sen jälkeen. Yllätyin tuoksujen samankaltaisuudesta Daisy Dream Forever ei ole hirvittävän erilainen Daisy Dreamiin verrattuna. Se on hieman, mutta vain hieman. Daisy Dream Forever on vähän syvempi, täyteläisempi ja voimakkaampi.

IMG_3209

Daisy Dream Foreverissä ja Daisy Dreamissä onkin kyse siitä, että Daisy Dream Forever on Dreamin parfyymiversio. Niissä molemmissa on samat nuotit:

ensituoksu: karhunvatukka, greippi, päärynä
sydäntuoksu: jasmiini, litsi, wisteria
jälkituoksu: myski, kookosvesi, valkoiset puut

Mutta näinhän ne parfyymiversiot monesti ovatkin. Tuoksussa on parfyymiversioissa kuulemma enemmän niitä tuoksupyramidin alaosan nuotteja, vahvempia ja pidempään kestäviä, kun taas kevyemmässä versiossa ensituoksun nuoteille on annettu enemmän tilaa.

Mielestäni Daisy Dream Forever on parempi. Tykkään yleensä EdT-versioista enemmän, mutta nyt kyllä sanon, että jos vain jomman kumman ostaisin, ostaisin Dream Foreverin.

Elegantti kukkaistuoksu, joka edustaa nuorekasta unelmointia ja eteeristä viehätysvoimaa. Maahantuojan esitteessä sanotaan näin. Daisy Dream is a more sophisticated and ethereal version of the original, kertoo Fragrantica. Dream Forever on kieltämättä elegantimpi, hienostuneempi ja eteerisempi Dreamiin verrattuna. Ehkäpä tuoksua lahjaksi ostaessa kevyempi EdT voi olla turvallisempi, mutta itselleni valitsisin näistä - minulle poikkeuksellisesti - tämän raskaamman.


IMG_3199

Sokoksella Daisy Dream Foreverillä on hintaa 77 euroa (50 ml).

Marc Jacobsin tuoksuista puheenollen, MIKSI, OI MIKSI tämä Violet-tuoksu tulee vain tax free - yms. matkustusmyyntiin? Kysyin sitä testiin maahantuojalta, mutta tyhjästä on paha nyhjästä. Eikä mun tule työnkään puolesta matkustettua, kun sieltä bläkäripöydän takaa ei hirveästi minnekään lennellä.


Tuoksu on saatu blogiin testiin maahantuojalta.

perjantai 13. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Moschino Pink Bouquet

Alan pahasti epäillä, että näistä tulee tuoksuviikot, ei tuoksuviikko. Mulla on menossa intensiivinen tuoksuinnostuskausi ja se näkyy kaikessa arjessa. Hipelöin tuoksupullojani luomivärien sijaan.

Nyt olisi vuorossa Moschinon Pink Bouquet. Sen pakkaus on hirveä. Ellei satu olemaan Baby Spice. Mä vihasin sitä aina.

IMG_3084

Moschinohan on oikein erikoistunut näihin hirveisiin pakkauksiin. Oma diy-projektini Moschino Toy EdT on aika kuvaava.

Itse pullokin on aika hirveä. Tai no, jos tykkää pinkistä, siitä vaan.

IMG_3090

Mutta kun se tuoksu! Kävin läpi testereitäni yksi päivä, kokeilin pienestä näytepullosta tätä. Ja huh, rakastuin. En ollut rakastunut ensimmäisellä kerralla, mutta tokalla rakastuin.

Tämä nimittäin tuoksuu hattaraiselta, hubbabubbamaiselta, vähän Lushin Snow Fairyltä mutta ei ihan. Vadelmanuotti tuoksussa on minun nenääni tasan purkkamainen, ihana. Tätä kun laittaa, yksisarviset lentelee ja kekseistä tehdyt kissat sontivat sateenkaarta, My Little Ponyt johtavat maailmaa ja kaikki, mikä ei ole pinkkiä, on glitterkimalteista. Tai ainakin on pakko nuuhkia kättä koko ajan. Tästä on seksikkyys ja sensuelli naisellisuus kaukana, söpö tuoksu kuin mikä. Ihana, ei kuitenkaan ylimakea. Floral fruity Barbielle. Fragrantican tuoksukuvaus ei minusta kuvaa tätä. Minusta siellä pitäisi olla purukumi ja hattara. Nimikään ei kuvaa tätä. Ei mikään kukkakimppu, ellei ole olemassa hattarakukkia ja hubbabubbakukkia.

Tuoksuukohan Moschino Barbie tältä?

Pink Bouquet tulee samanlaisessa pullossa kuin Moschinon Toujours ja Toujours Glamour. 46,50 näyttäisi olevan Sokoksella hintaa. Omani sain halvemmalla.

torstai 12. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Dior J'adore EdT

Sori, oli ihan pakko.

Diorin J'adore on klassikko, mutta minä arastelin sitä pitkään. Pullo, se, että se on Dioria ja ylipäätään suuri suosio vähän arveluttivat. Oletin, että kyseessä on samanlainen tapaus kuin vaikka Lancômen Hypnôse tai Trésor, Diorin Poison tai muu vastaava. Yleensä ne suosituimmat ovat olleet minulle liian raskaita ja hienostuneita. Vain iltakäyttöön sopivia, eivätkä oikein minua. Luultavasti makea, liian makea ja tunkkainen, ehkä itämainen - mutta joka tapauksessa ei minua.

IMG_3137

J'adore alkoi tulla monessa kohdassa vastaan Fragranticassa, joten arvelin, että ehkä se voisikin olla jotain minulle sopivaa. Tutkin, ja kas. alkuperäinen on kukkais-hedelmäinen, EdT on ihan vain kukkaistuoksu. Valkokukkaisuus on yleensä nykyään minun juttuni, ja sitä tässä on. Minähän sitten eräällä tuoksujenhaisteluretkellä (kyllä, niistä on tullut minulle ihan omia sessioitaan, käytän aikaa tuoksun valitsemiseen tätä nykyä välillä kaksikin tuntia) tuoksuttelin EdT:tä ja EdP:tä. Kuten yleensä, EdT oli minulle sopivampi. On muuten erittäin kiva, että tykkään useammin kevyistä versioista, sillä nehän ovat halvempiakin. Moni kanssabloggaaja sanoi, että EdP sen olla pitää, mutta kun molemmat minulle kelpasivat, EdT lähti mukaan. EdP:ssä olisi ollut hintaa ja arvokkuutta enemmän ja onhan se se alkuperäinen, mutta toisaalta, miksi maksaa sellaisesta, jos EdT on loppujen lopuksi minulle parempi?

IMG_3130

Ehkä toinen syy, miksi en ole J'adoreen aiemmin tutustunut, on juurikin pullon design. Mä en itse asiassa ihan hirveästi pidä siitä, ja jos tuoksu maksaa paljon, pullokin pitäisi olla mieleinen. Pullo on minulle yksinkertaisesti liikaa kultaa. Liikaa eleganssia. Olen viime aikoina kuitenkin avannut tietä tällaisillekin pulloille, joten vähäeleisyys eii nykyään tunnu niin vieraalta.

Pääasia: tuoksu. J'adore EdT voisi olla tuoksunsa puolesta mikä tahansa jo omistamani 50 euron kukkaistuoksu. Pirteä ja keveä, ei missään tapauksessa tätimäinen. What. Se, että se on Dior, se, että se on suosittu... Kaikki johti minua harhaan. Oikein ihana kukkaistuoksu, josta en erota tosin nuotteja. Eikä minun tarvitsekaan. Pääasia on, että tämä on minulle helppo arkituoksu, jota voin hyvin käyttää ihan missä ja milloin vain. Sokkotestatessa voisin sekoittaa tämän johonkin minulla jo olevaan kukkaistuoksuun. Tuoksussa on sitruksia, mandariinia, damaskoksenruusua (ei minusta kyllä yhtään), appelsiininkukkaa ja nerolia. Näistä ensin haihtuvat sitrukset. En vieläkään oikein tiedä, mikä appelsiininkukan ja nerolin ero on, kun usein nuo ovat ymmärtääkseni synteettisiä, mutta onneksi se ei menoa haittaa. Oli sitä tuoksussa kumpi vaan, monesti minulle menee. Pohjalle tuoksuun jää lempeä ja pehmeä jälkituoksu, jonka kuvataan olevan puunuotteja ja vaniljaa. Minusta jälkituoksu on yllättävän hyvä, vaikka lähes aina minulle tuoksu on parhaimmillaan juuri sydäntuoksun tietämillä. Eihän se hento jälkituoksu oikein minnekään pitkälle enää tuoksukaan - ja toisaalta tuoksuun tottuu sen iholla ollessa.

IMG_3170

Yksityiskohdat kyllä kielivät kyseessä olevan vähän kalliimman tuoksun. Pahvipakettia ympäröivä suojamuovikin on Dior-sinetillä suljettu. Tuoksun korkin päässä lukee sen nimi, ei isolla kyljessä.

IMG_3139

Tuoksun kesto on erittäin hyvä EdT:ksi. Jälkituoksu kestää iholla pienen ikuisuuden. Tuoksun ostaminen tosin kannattaa jättää esimerkiksi poikaystävän hommiksi: pelkkä EdT on 92 euroa (50 ml) Stockalla. J'adoresta on Stockallakin iso hyllyllinen vaihtoehtoja: on tuoksua hiuksille, vartalovoidetta, EdP:tä, EdP:n super-hyper-galaktista versiota ja ties mitä. Siinäpä sitä sitten olikin työtä valita.


Pahoittelen yhä normaalia yleisempiä kirjoitusvirheitä. En näppiksellä edes yhtä lausetta enää oikein ilman virheitä, korjailen tabletilla. Oispa oikolukija. :)

maanantai 9. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Frederic Malle En Passant

Tämä tuoksu ei edes ole minun, se oli vain ohikulkumatkalla (tai oikeastaan harharetkellä) kohti oikeaa uutta omistajaansa, Pakolliset - tai ainakin melkein -blogin Mohnia - vai pitäisiköhän tässä viitata ennemmin saman bloggaajan tuoksublogiin Le Monde des Rêves? No sinne kuitenkin oli matkalla, mutta kun tämän verran harvinaisempi tuoksu minulla vieraili, pyysin lupaa testata sitä.

IMG_3041

Frederic Mallen Editions de Parfums -kokoelman pulloja olin nähnyt kuvissa, mutten muista niihin koskaan törmänneeni muuten. Kokoelmassa on keskitytty nimenomaan parfumööreihin. Pullot ovat identtisiä ja vähäeleisiä. Tämän tuoksun nenä on Olivia Giacobetti. Yksikään tuoksuista ei ole Frederic Mallen käsialaa.

Ensimmäinen reaktioni oli puhdas yllätys. Suihkaisin suoraan pullosta lukematta tuoksusta etukäteen mitään. Odotin jotain raskasta, ehkä mausteista, vaniljaista, metsäistä... No jotain, joka nyt vaan ylipäätään ei minulle mene. Liian hienostunutta tai liian vaikeaa, en ainakaan arkikäyttöön sopivaa. Ja mitä sieltä tulikaan? Raikas, kevyt, itse asiassa tuoksu, jonka voisin ostaa.

IMG_3038

En Passant on sekoitus valkoista syreeniä, kurkkua, vehnää, pomeranssia ja vesimäisiä nuotteja. Suomennokseni itse parfyymin nimelle on niin taidokas kuin 0 kurssia ranskaa lukenut voi Googlen avulla osata: ohikulku, ohikulkija, ohimennen. Jotain sellaista. Suomentaessani nimeä tajusin, että tämä taitaa olla juuri nimensä mukaisesti tässä ohikulkumatkalla vierailemassa kotini kautta. Kuinka sattuikaan.

Rakastan kurkkua tuoksuissa, mutta tästä sitä en ihan suoraan kyllä löydä. Jokin siinä on, mikä tuoksuu muistoilta. Se tuntui alkuun olevan siellä jossain syreenin takana. Loppujen lopuksi syreeni jää kuitenkin päällimmäiseksi, oikein voimakkaaksi, ainoaksi ja läpitunkevaksi. Itse asiassa se taitaa olla juuri se, joka saa jostain mielen perukoilta muistoja heräämään. Minulle tulee mieleen sellainen tuokiokuva, jossa on katettu, pehmustettu puutarhakeinu ja kesä. Olisikohan mökkinaapureilla ollut syreeni pihalla? Meillä oli kaksikin, mutta ei sitä pihakeinua. Toisaalta tuoksu tuo mieleen jonkin verran vanhan naisen ja sitä kautta mummolan. Ei omani, tosin, sillä mummuni oli hyvin vanha jo minun syntyessäni, eikä mitään puutarhaa enää hoitanut. Voi olla, että luon muistikuvan itse: sinänsä tuttu syreenin tuoksu, iäkkäämmät naiset, puutarhakeinu, joku auringossa haalistunut kangasverhoilu siinä päällä. Jonkun mummolassa on ehkä kesällä tuoksunut tältä, tai sitten vain kuvittelen käyneeni sellaisessa paikassa.

Valkoinen syreeni
Kuva Sirpa Tähkämö, lainattu Creative Commons -lisenssillä Flickristä

Yksinkertainen, hienostunut, herkän naisellinen - mutta loppujen lopuksi ihan tuolta mummolan pihalta. Tuoksu on suoraviivainen, lineaarinen, ilman kerrostuneisuutta. Alkoholin haihduttua syreeni tosin minusta jonkin aikaa voimistuu ennen tasaantumistaan.

kuva: Prisma.fi

Innostuin muuten tähän kuvia hakiessani kovasti Creative Commons -lisenssin helppoudesta Flickrissä. Kävinpä lisäämässä kasaan omia kuvianikin lisenssin: niitä saa käyttää, kunhan nimeni ja lähde on mainittu. Creative Commons tarjoaa mahdollisuuden rajata käytön vain ei-kaupallisen tarkoituksen kuviin. Nykyisin blogikäyttö on monesti kaupallista: mikäli esimerkiksi tämä tuoksu olisi saatu PR-tarkoituksessa, olisi vähän mielestäni rajoilla häilyvää, voisinko minä tuoksusta kirjoittaessani käyttää kuvaa, jota ei saa käyttää kaupallisessa tarkoituksessa. Minun mielestäni se ei oikein olisi sopivaa, vaikken penniäkään blogistani saa.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Sensai The Silk EdT

Siinä missä Sensai on monille ripsiväri, Sensai on minulle ennen kaikkea ihonhoitoa. Ylellistä, hieman normaalia selektiivistä kosmetiikkaa kalliimpaa ihonhoitoa, sekä muutama jo klassikoksi muodotunut 38-meikkituote. Japania, mutta aistikkaasti. Sensai julkaisi tänä vuonna ensimmäiset tuoksunsa. The Silk -tuoksut tulivat myyntiin Suomessa elokuussa. EdP ja EdT eroavat toisistaan jonkin verran, kuten jokaiselle hieman enemmän tuoksuja tuntevalle saattaakin tulla mieleen. EdP on konsentraatioeron lisäksi käsittääkseni myös pehmeämpi, vähemmän raikas, samettisempi, myskisempi. Koska olen yleensä kevyempien tuoksujen ystävä, pyysin testiin nimenomaaan EdT-version.

IMG_3119

Tuoksujen maailma on vahvasti muistojen maailmaa. Minulle tämä tuoksu toi mieleen äidin kemikalion lapsuudestani. Tämä mielleyhtymä oli niin vahva, että pyysin jopa äitiä varmistamaan asian. "Joo, ei tässä sellaista selvää yksittäistä elementtiä ole, sekoitus tuoksuja," sanoi äiti. Minulle tämä on juuri tasan tarkalleen äidin kemikalio 90-luvulla. Ja just eikä melkein. Pehmeän kukkainen, puuterinen, hajuvesimäinen. Turvallinen. Ei missään nimessä migreenituoksu minulle, vaikka onkin jotain paljon raskaampaa kuin perus-floral-fruity-tuoksuni.

Koulussa tuoksuttelimme Galette-nimistä sekoitusta, joka on galaksoliolin, iso-E Superin, hedionin ja metyyli-iononin yhdistelmä. Sillä leikataan tuoksuja pehmeämmiksi, helpommin myytäviksi, jo paperille sumuttaessa helpoksi. Galette ei minun nenääni tuoksunut yhtään perustuoksupohjalta, se tuoksui kitkerämmältä. Meille kuvailtiin, että Galette voisi olla mikä vain 90-luvun parfyymin pohja. Mutta ei, se ei tuoksu yhtään samalta nenääni. Minusta parfymerian ominaistuoksu on juuri tämä pehmeä Sensai. 90-luvun siitä tekee vain se, että lapsuuteni äidin kemikaliossa sijoittuu juuri sinne 90-luvulle.

Turvallinen. Se on se yksi sana, millä kuvailisin kokemustani Sensain The Silkistä. Turvallinen, tarkoittaen sitä, että se sitoo minut muistoissani johonkin turvalliseen hetkeen. Ei koti, mutta koti kuitenkin, äidin liike. Jokaisella kokeilukerralla olen huomannut haistelleeni rannettani vähän väliä, vähän kuin jotain uniriepua halaisi. Tästä voisi saada myös vanhanaikaisen ja tätimäisen, mutta Sensain imago ja pullo raikastavat tuoksua niin, että mielleyhtymäni ei ole tätimäinen.

IMG_3103

Tuoksun kesto on pitkä ja minun mielestäni se säilyy erittäin lineaarisena tuntikaupalla, alkoholin haihtumisesta lähtien. Tuoksupyramidi valmistajan mukaan kuitenkin tälläkin on - tai kolme tuoksuhuntua, kuten Sensai haluaa asian ilmaista. Tuoksu kehittyy vain niin pehmeästi, etten oikeasti haista sen muuttumista, ellen laita tuoretta suihkausta toiseen kohtaan ihoa. Silloin huomaan tuoreemman suihkauksen olevan kukkaisempi.

Alkutuoksussa on maahantuojan mukaan bergamottia, roseepippuria, päärynää ja orvokin lehtiä, sydäntuoksussa pionia, ambraa, orkideaa ja kieloa ja pohjalla vielä tonkapapua ja myskiä. EdT:n ymmärtäisin olevan valkokukkaisempi, EdP:n myskisempi ja ambraisempi, vaikka molemmissa on Sensain mukaan sama pyramidi. Suhteet vaan ovat erilaiset, pohjalla olevat tuoksut ovat suhteessa voimakkaampina EdP-versiossa.

Tuoksun takana on Marie Salamange. Inspiraationa on ollut silkki, silkin tunne iholla. Silkki on kantavana teemana koko Sensain valikoimassa, raaka-aineita myöten. Salamange halusi luoda tuoksuunsa sekä värin että materiaalin. Valkoisten kukkien, valkoisen pakkauksen ja muun valkoisuuden jälkeenkin minulle tämän tuoksun väri on vanha roosa. Siksi, että äidin liikkeen sisustus oli valkoista, kultaa ja vanhaa roosaa. Eikä se ole parfumöörin epäonnistumista, vaan osoitus taas siitä, miten mielikuvat muokkaavat tuoksujen aistimista.

Pullo muistuttaa silkkikotiloa, sen on suunnitellut Gwënael Nicolas. Täytyy tunnustaa, että minun täytyi hetken aikaa päässäni ruksuttaa, mitä pullon suunnittelulla on ajettu takaa, mutta kun sen silkkikotilon kerran siitä bongaa, mielleyhtymä on itsestäänselvä. Ensin minun tuli jostain syystä mieleen bambu. :)

Quality Testing Cards for Silk Cocoons
Kuva Rebecca Selah, lainattu Flickristä Creative Commons -lisenssillä.

Ja hintaahan tällä sitten on. Samaan tapaan kuin Sensain ihonhoito on normaalia selektiivistä kalliimpaa, myös tämä on suhteellisen tyyris. EdT-versio maksaa noin 104 euroa (tosin pullokokokin on 50 ml) ja EdP noin 131 euroa per 50 ml. Tätä on myynnissä ainakin Sokoksella ja Stockmannilla.

Viitaten taas viime viikon juttuuni meripihkasta: Bernerillä maahantuonnissa on suomennettu amber The Silk -tuoksussa ambraksi, mikä tässä on ihan oikein. Fragrantica taas näyttää tuoksun kohdalla iloisesti sitä samaa kuvaa meripihkasta ja linkittää meripihka-artikkeliin. Huoh. Bernerin lehdistötiedotteesta Marie Salamangen haastattelusta:
"Ainutlaatuisen tuoksusta tekee se, että siinä perinteet yhdistyvät nykyaikaan. Perinteitä kuvaa ambra, joka on klassinen tuoksujen raaka-aine. Se on kuitenkin erittäin kallis raaka-aine ja siksi sitä käytetään nykyään harvoin. Tästä syystä minäkin lisäsin tuoksuun ambroxia, joka on samanlainen, nykyteknologian avulla valmistettu tuoksuvivahde."


Tuoksu on saatu blogiin testiin maahantuojalta.

torstai 5. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Flora by Gucci Glorious Mandarin

Ei vaan pysty. Ei pysty pidättelemään tuoksuviikkoa. Aloitetaan se sitten loogisesti ja tällä tavalla torstaina.

Joskus aikanaan bongasin netistä minua kiinnostavan tuoksun. Flora by Guccille oli lanseerattu vuonna 2012 Flora by Gucci Garden Collection: Glorious Mandarin, Gracious Tuberose, Gorgeous Gardenia, Glamorous Magnolia and Generous Violet. Glorious Mandarin vaikutti tuoksukuvauksen perusteella aivan tismalleen minun tuoksultani. En kuitenkaan nähnyt sitä myynnissä meillä vielä pitkään aikaan. Lopulta se tuli, mutta hinta oli minulle liikaa. Glorious Mandarin tuoksui minulta, mutta en ollut varma, haluanko sijoittaa sellaista rahamäärää tuoksuun, joka ei ole mitenkään poikkeava tuoksuhyllyssäni.

IMG_3077

Koko ajan se silti himotti. Lopulta löysin sen alennettuun hintaan, jolloin ei ollut enää epäilystäkään. Jos samaa tuoksua miettii monta vuotta, eiköhän se nyt ole sitten syytä ostaa, etenkin alehinnalla. Toistaiseksi ainakin nettikaupoista löytyy tätä vielä ihan hyvin, Sephora ja Debenhams esimerkiksi myyvät yhä, Guccin omilta sivuilta tuote löytyy yhä. Oletan, että tätä löytyy vielä meiltäkin Stockalta ja näin muisteli myös Stockalla työskentelevä bloggaajakollega.

Mutta niin, mikä sai minut jo netin perusteella vakuuttuneeksi siitä, että tykkään? Floral fruity: todennäköisesti en ainakaan inhoa, jos on hedelmäisempään päin niin menee varmasti. Sitruksisuus: juu, käy mulle, vaikka harmistunkin, kun sitrustuoksut haihtuvat niin nopeasti. Ja vielä Pina Colada nuottina? Juu mulle heti tänne näin.

Kokeilin Glorious Mandarinia kaupassa silloin, kun sen hintalappu oli muistaakseni jotain 70 euron luokkaa. Ja sitähän se oli, mitä kuvittelinkin: helppo, arkinen, kevyt. Mutta kun tuoksuistani suurin osa uppoaa juuri floral fruityihin, ollen vielä hyvin samanlaisia. Kesäescadamaisia, sanon itse.

IMG_3066

Eikä siinä mitään, helppo floral fruity ei minusta ole hävettävä asia. Tuoksumaku saa olla jokaisella ihan mikä tahansa. Julkkistuoksuja vältetään, koska ne nyt eivät vain ole cool. Tuoksuharrastajat tuntuvat suosivan jotain ihan muuta. Minä koen, että ei ole mitenkään hävettävää kertoa, että olen pohjimmiltani kuitenkin floral fruity -ihminen. Tuoksumaku ja sen hienostuneisuus ovat hieman jopa mielestäni ikävä asia. Tuoksufoorumeilla pyöriessä (no en mä sitä paljon tee, mutta jonkin verran) tuntuu siltä, että tuoksuilla on tietty katu-uskottavuus. Jos se on kesäescada, se ei ole katu-uskottava. Jos se on pakattu klassiseen, eleettömään neliskanttiseen pulloon, se on jo uskottavampi. Ja jos sen saman tuoksun tekee niche-merkki muotitalon sijaan, se on erittäin katu-uskottava. Yleisesti kuitenkin koetaan, että kehitttyneempi tuoksumaku ei floral fruityjä arvosta, tai ainakin tuolta minusta on tuntunut. Mutta kun niinhän se ei pitäisi mennä. Tuoksut eivät ole elitismiä eivätkä mielestäni saa sitä olla. Tuoksu on subjektiivinen kokemus, pulloineen päivineen, eikä sellaisia nyt vain voi arvottaa. Sehän on vähän sama kuin toteaisi, että pinkistä tykkäävät ovat auttamattomasti tyylittömämpiä. Arvostan tuoksuharrastajaa, joka antaa mahdollisuuden julkkistuoksulle, koska esimerkiksi JLo:n Miami Glow on tuoksu, joka on upea ja mielestäni vertaansa vailla, omintakeinen ja mielenkiintoinen. Onneksi olen huomannut, että aika moni tuoksuharrastaja kerää sinne kokoelmaansa myös jotain Lady Gagaa, vaikka Annick Goutalin skenepisteet ovat korkeammalla.

Minulla ei ole ongelmaa ostaa taas yhtä uutta floral fruityä. Se, mikä minua vaan häiritsi, oli hintalappu tällaisessa tuoksussa, jonka kaltaisia on helppo löytää. Mutta sitten. Tuoksukirjastoni ehkä kaipasikin jonkun floral fruityn, joka on aavistuksen kalliimmalla ja hienommalla imagolla. Ei ehkä siihen 70 euroon, mutta alennuksella, kyllä.

ASIAAN! Pulloni on pieni, 30 ml:n pullo, mutta nätti kuin mikä. Ei liian tylsä, ei kuitenkaan liian krumeluurinen. Mainoskuvissa olevat suuremmat pullot ja testeripullot ovat kauniimpia, mutta kyllä tämäkin nätti on. Tuoksussa on alkunuotteina mandariini ja pioni, sydäntuoksussa pina colada -sointu (eli siis käytännössä nuotteja, jotka yhdessä tuovat mieleen pina colada -juoman) sekä jasmiini. Jälkituoksussa on ambraa (ambergris, ks. alta), valkoista myskiä sekä puunuotteja, joita Gucci kutsuu kermaisiksi puunuoteiksi. Kokonaisuutenaan Glorious Mandarin on kevyt, pirskahteleva, hiljalleen pehmenevä (ei hitto mä alan kuulostaa viinimaistajalta), ikähaarukaltaan todella monelle sopiva, mutta ei missään nimessä tätimäinen. Oikeastaan aika nuorekas. Pina Colada ei ole voimakas ja selkeä. Yleisesti tämä on vain sellainen soniamainen floral fruity. Jos tuoksumakusi on lähellekään samaa kanssani, eiköhän uppoa. Parin tunnin jälkeen jäljellä on erittäin pehmeä pohja, mutta vieläkin aistin sieltä raikkauden, kukkais-hedelmäisyyden.

Viitaten viime viikon postaukseeni meripihkasta. Tässäkin tuoksussa Fragrantica väittää olevan meripihkaa. Valmistajan nettisivut kertovat kuitenkin, että kyseessä on ambergris - eli ei todellakaan se meripihka, vaan juurikin ambra. Näitä alkaa tulla nyt niin jatkuvalla syötöllä näitä meripihka-sekaannuksia, että todellakin oli aiheellista Sakari Penttiseltä kouluryhmälleni tuosta sanoa. Tässä nimittäin edes valmistaja ei väitä mitään meripihkasta, vaan nimenomaan kyseessä on ambergris. Synteettinen, totta kai.


TL;DR: Helppo floral fruity, mutta kallis, tykkään. Ei läpitunkevan mandariininen, ei pelkkä mandariini. Pohjatuoksun ambergris on vaihteeksi käännetty Fragranticassa väärin meripihkaksi. Osta jos haluat, tulee poistumaan jossain vaiheessa, sillä tämä on vain Garden-kokoelmatuoksu Flora by Guccin alla.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Mystinen meripihkan tuoksu

IMG_20151102_152004
Etyleenibrassylaatti, Musk T

Koulun intensiiviviikon teemana on tuoksut. Taas sitä huomaa, kuinka vähän loppujen lopuksi tietääkään.

20151102_152139

Isoäidilläni oli meripihkakoruja. Ne eivät tuoksuneet millekään. Meripihka on kuitenkin tuoksunuotti - tai siis niin kuvittelin - vaikka en ole koskaan ymmärtänyt, miltä meripihkan kuuluisi tuoksua. No, olen vain ohittanut asian todeten, että kai tämä on joku samanlainen juttu kuin kulmikas viini. Jotain, joka jollekulle minua sivistyneemmälle hajuvesitietäjälle aukeaa. Ei, ei se ole. Se on käännösvirhe, yleinen sellainen, englannissa ja muissakin kielissä. Iloisesti olen sitä toistanut tähän päivään asti. "Älkää sitten vaan blogeihinne tai muualle kirjoitelko mitään meripihkasta tuoksujen yhteydessä," sanoi PP Perfumesin Sakari Penttinen, joka meille tänään oli luennoimassa. Kröh, juu, en enää.

Samaan aikaan olen tiennyt ainesosasta nimeltä ambra. En ole koskaan selvittänyt, mitä se on. Tämä aukko sivistyksessäni paikattiin tänään koulussa. Meripihka tuoksunuottina on käännösvirhe ambrasta. Ambra on valaan ruuansulatusjärjestelmän tuotos, joka tosin nykyään (kuten suurin osa tuoksujen ainesosista) tuotetaan keinotekoisesti.

Kuulemma virhe on yleinen ihan toimittajillakin. Eikä siinä vielä kaikki... Lancômen Suomen sivuilla on mainittu, että Miracle-tuoksussa on meripihkaa:


Minähän siinä sitten ihmettelin, onko Lancômekin tehnyt virheen. Mutta Fragrantica väittää kyllä, että Miraclessa on ihan meripihkaa. Siis meripihka-meripihkaa. Vaikka meille juuri sanottiin, ettei meripihkan tuoksua ole olemassakaan.

Että näin. Eipä tässä muuta kuin korjaamaan virheitä blogistani... Niitä oli sellainen kolme miljoonaa. Okei, kolme löysin. Elämä on jatkuvaa oppimista! Ensi viikolla blogissa on teemaviikko, tuoksut teemana. Lupaan tehdä yhä edelleen maallikkovirheitä. :)

...tai sitten ne eivät ole virheitä lainkaan. Fragrantica kyllä tosiaan tuntee myös meripihka-amberin, joten mistä minä nyt sitten tiedän, mikä on meripihkaa ja mikä jäljittelee kaskelotin oksennusta? No, tämä blogi menee nyt sitten jatkossa Sakarin ohjeilla kääntäen amberin meripihkan sijaan aina ambraksi. Varmistin vielä asian sähköpostitse, Sakarin mukaan sekä Fragrantica että Lancômen Suomen sivut ovat väärässä. EDIT: katsokaa myös Sakarin kommentti kommenttiboksista.

Mielenkiinnosta asiaan lähetin kyselyn vielä L'Oréalille, Miracle-tuoksua koskien. Odotellaan vastausta!

Ja erityisesti kirjoitusvirheitä lupaan tehdä lähiaikoina. Korjasin tämän tekstin kolmesti neljästi, koska läppärin näppäimistöni saisi puolestani lentää seinään. Ja tämä on sentään kirjoitettu ihan ajan kanssa eikä kiireellä! Osumaherkkyys on jotenkin päin mäntyä, yritin korjata sitä ja sain sen vain pahemmaksi. Joka toisesta sanasta puuttuu kirjaimia tai niitä on liikaa. Samoin läppärin kannen sulkiessa jotkut napit jäävät pohjaan. Olipahan mielenkiintoista vääntää eilen tiivistelmää markkinoinnin koulutyöstä, Word onneksi herjasi pahimmista aakkosten tuplauksista. Onneksi se on parityö, josko parini korjaisi pahimmat typot... Kröh. Tabletilla blogataan siis hetken, kunnes keksin keinon fiksata näppäimistön takaisin edes puoliksi kuntoon.