perjantai 11. joulukuuta 2015

Korsettitatuointi ja matkani kohti terveempää kehonkuvaa

Corset lacing tattoo

Tämän tekstin kirjoittamista olen vältellyt, koska aihe on niin henkilökohtainen, mutta toivon, että joku samojen ongelmien kanssa paininut saisi tästä jotain irti.

Niin pitkään kuin muistan, olen ollut tyytymätön painooni. Ensimmäisen laihdutuskuurini aloitin 33-kiloisena ala-asteella. Minulla oli 33-kiloinen kaveri, joka piti itseään lihavana. Hän oli minua kymmenisen senttiä pidempi. Jos sen pituinen, eli suhteessa laihempi kuin minä, pitää itseään lihavana, hän pitää varmaan minua todella lihavana, pohdin minä. Aloitin elämäni ensimmäisen laihdutuskuurin.

Painoni on heitellyt yliopistoaikoina reilun 30 kiloa. Syy on ollut siinä, että olen joko antanut olla, luovuttanut ja syönyt miten sattuu tai sitten laihduttanut hulluna. Tässä on kollaasi minusta lihavimmillani (painoindeksin mukaan ylipainossa) ja laihimmillani (alipainossa). Kummassakin elämänvaiheessa pidin itseäni liian lihavana.

Kollaasi vuosilta 2006-2011

Tänä kesänä otin tatuoinnin, jota olin suunnitellut jo vuodesta 2006. Keksin tuolloin laihdutusvimmassani idean, että ottaisin korsettinyöritystatuoinnin, kunhan ensin olisin vakiinnuttanut painoni tasaisesti pysymään hieman alipainon puolella. Korsetin olisi ollut tarkoitus muistuttaa minua siitä, että ei saa päästä lihoamaan.

Keväällä olin normaalipainossa, sen alarajalla, painoindeksissä 18,8. Tajusin, että nyt tämän on loputtava. En voi jojottaa ympäriinsä, tuhoan sillä hormonitoimintani ja ne loputkin harmaat aivosoluni. Tajusin lopulta, että muut ihmiset eivät nähneet minua lihavana normaalipainossa. Tajusin, että muut ihmiset eivät näe vaakani lukemia. Että he katsovat minua aivan erilaisin silmälasein. Juttelin tytön kanssa, joka oli mielestäni aivan satavarmasti alipainon puolella ja minua paljon laihempi. Hän ei ollut. Koko kehonkuvani on ollut niin vääristynyt, että olen katsonut itseäni aivan kummallisella tavalla. Parikymmentä vuotta.

Pohdiskelin tätä aikani ja totesin, että nyt on aika ottaa korsettitatuointi. Ei siksi, että pysyisin itselleni aikanaan määrittelemässäni epäterveessä lukemassa, vaan siksi, että tässä ja nyt on hyvä. Normaalipainossa on hyvä. Korsettinyöritystatuoinnin idea muuttui sinä hetkenä. Se muistuttaa minua siitä, että ei ole tarpeen olla alipainoinen. Suurempi saavutus olisi saada sellaiset elämäntavat, että niistä voi olla ylpeä.

Ylimmässä kuvassa Turkin lomalta olen normaalipainossa, painoindeksini on suunnilleen 21. Ja olen mielestäni ihan sopiva. Ehkä selvästi treenaamattoman näköinen, mutta sopiva. Kilomäärä saa tästä tippua enää sillä ehdolla, että se johtuu terveellisemmistä elämäntavoista tai liikunnasta, ei laihduttamisesta.


Niin ja tatuoinnin suunnittelun ohjeideni mukaan ja itse tatuoinnin teki Jenni Kivun Kauneudessa Helsingin Kalliossa. Suosittelen. Mulla oli vielä vähän hankala sitä asettaa, koska minulla on iso mutta haalea syntymämerkki tuossa bikinialaosan ylärajassa, tatuoinnin rusetin alaosassa. Siihen asti olisin halunnut tatuoinnin ylttävän, mutta syntymämerkkini päälle ei voi tatuoida. Sen sijaan teimme sen näin - hyvin mahtui, vaikka pelkäsin, että syntymämerkki estää.

12 kommenttia :

  1. Tosi kaunis ja merkityksellinen tatska. <3

    VastaaPoista
  2. Uskon, että tästä on varmasti monille apua. Kiitokset heidänkin puolestaan, että haoit tarinasi <3

    VastaaPoista
  3. Munkin mielestä ekassa kuvassa on terveen ja normaalipainoisen näköinen tyttö. Kaunis tatuointi:)

    VastaaPoista
  4. Tuo sun tatuointi on kyllä niin upea! Ja se mikä tarkoitus sillä on. <3

    VastaaPoista
  5. Tuo on kyllä todella kaunis tatuointi, samoin sinä olet kaunis ^_^.
    Toivottavasti itsekin pääsisin tuohon tilanteeseen oman kroppani hyväksymisessä vielä joku kaunis päivä, 10-vuotiaasta asti itsekin taistellut asian kanssa ja nyt 30-vuotiaana tuntuu, että samassa jamassa oon vieläkin...
    Mulla oli suunnitelmissa teettää budoir-kuvat miehelle nyt 1v hääpäivälahjaksi, mutta en sitten saanut varattua aikaa, enkä olisi siihen kyennyt, kun olen nyt vuoden aikana 6kg lihonut häistä (mihin on oikeasti aika huono verrata, koska olin kovassa flunssassa ja kuumeessa ennen häitä ja lisäksi herkkulakossa)...
    Turhauttavaa, mutta jospa pääsen vielä niskan päälle asian kanssa.

    VastaaPoista
  6. Tatuointi on upea ja sinä myös :)
    Täällä myös elämä on ollut ikuista epävarmuuskamppailua, josta alan vihdoinkin päästä voiton puolelle. Täytin syksyllä 30 ja olen todennut voivani niin henkisesti kuin fyysisestikin paremmin kuin koskaan aiemmin. Ja vaikka painoa on yli 20 kiloa enemmän kuin jossain vaiheessa, niin mä olen enemmän sinut itseni kanssa kuin ikinä. Tällä hetkellä olen päättänyt muokata kroppaa kohti enemmän silmää miellyttävää, mutta nyt se tapahtuu treenaamalla, ei laihduttamalla.

    VastaaPoista
  7. <3 Olen jonkin aikaa kamppaillut samojen asioiden kanssa. Olen aina ollu pieni, painoindeksillä katsottuna alipainoinen, nyt vuoden sisään olen saanut monesta eri syystä lisää ainesta niin, että olen hypännyt normaalin ylärajoille tai jopa ylipainon puolelle. Tää kaikki tuntuu jotenkin vaikealta sulattaa, mutta toisaalta olen tykännyt hieman muodokkaammasta peilikuvastani!

    VastaaPoista
  8. Kerrassaan mahtava tatuointi <3
    Minulla kaksi jo on, kolmas ollut suunnitteilla viitisen vuotta.
    Paino on täälläkin mielen päällä. Juuri kun tavoitin itselleni sopivan lukeman, tuli takapakkia! En siis laske indeksejä vaan katson peiliin! Jouduin aloittamaan vahvan lääkityksen ja painoa tupsahti yli 20 kg :( Nyt kun sivuoireet ovat tasaantuneet, on myös paino laskemassa.
    -Tingeling-

    VastaaPoista