Kuka?

En koskaan ole kirjoittanut tätä blogia anonyyminä ja minun puolestani voin jakaa itsestäni hyvin paljonkin lukijoideni kanssa. Itse pidän siitä, että pääsen lukemaan minkälainen ihminen blogia kirjoittaa, joten siksi tämä pitkähkö liirumlaarum minusta ja elämästäni.

Pärstä vuosimallia 2011

Ikä: 28 vuotta.

Siviilisääty: Parisuhteessa.

Missä: Asun pienessä mutta supertehokkaassa 35 neliön kaksiossa Helsingin Kampissa.

Mistä: Elämäni ensimmäiset lähes 14 vuotta vietin Tervakoskella (joo, se missä on Puuhamaa), sitten lukion loppuun asti Hämeenlinnassa. Abikeväänä muutin kämppiksen kanssa Helsingin Kallioon, sieltä tänne keskustaan oman katon alle 20-vuotiskesänäni.

Meikkikokeilut vuosimallia 1990-luvun alku

Perhe: En tule korkeasti koulutetusta perheestä. Facebook-addikti isäni oli töissä paperitehtaalla josta jäi eläkkeelle IT-päällikkönä, yksityisyrittäjä-äidilläni oli kemikalio-kauneushoitola kunnes hänkin siirtyi eläke-elämään. 10 vuotta itseäni vanhempi veli, naimisissa, KTM, omien sanojensa mukaan markkinointihörhö. Harrastaa stand up -komiikkaa ja frisbeegolfia. Äärimmäisen rakkaat sukulaiset, äitini sisko ja miehensä, kuuluvat niin olennaisesti elämääni että koen heidät kuin perheeseen kuuluviksi.

Työ ja opiskelu: Aloitin Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa lukion jälkeen vuonna 2006. Syksystä 2014 alkaen olen opiskellut myös tietojenkäsittelytiedettä Helsingin yliopistossa. Syksyllä 2015 aloitin Laureassa estenomiopinnot. Työskentelen, näin epämääräisesti kerrottuna, yötyönä ravintolaympäristössä. Viimeksi työskentelin melkein kolme ja puoli vuotta julkisella sektorilla virastossa Vantaalla. Ravintola-alaa (lähinnä baarimikon hommia) tullut tehtyä kolmisen vuotta sitä ennen, rakkaimpana työpaikkana rokkibaari, jossa olin sen perustamisesta aina ravintolan lopettamiseen asti.

Kohti oikiksen bileitä vuosimallia 2010

Lemmikit: Sisu-kissa, joka on kolmas kissani, sekä sen kaverina Anis-vauva, talvella 2014 syntynyt egyptinmau. Edellinen kissani Reetta tuli luokseni löytöeläinkodilta, eikä ehtinyt viettää kanssani kuin vajaan neljä vuotta - Reetta olikin oletettua vanhempi, jo varmasti yli kymmenen minulle tullessaan, ja kesällä 2012 Reetta nukutettiin vakavien keuhkokasvainten takia. Ensimmäiseni, lapsuudesta asti minulla olleen Liinun, jouduin viemään viimeiselle matkalleen munuaisten pettämisen takia 2008. Olen kissaihminen henkeen ja vereen, en osaisi kuvitella elämää ilman kissaa. Löytökissatalolla Hämeenlinnan Kissakoti Kattilassa aloitin 16-vuotiaana vapaaehtoistyön, siirryin 18-vuotiaana sihteeriksi yhdistykseen, vietin vuoden 2010 puheenjohtajana ja vuoteen 2014 olin taas sihteerinä. Löytöeläimet ovat sydäntä lähellä, ja vaikka aikani ei oikeasti riittäisi, sitä on edes vähän revittävä löytökissoille. Valitettavasti aika on vähentynyt ja vähentynyt miltei olemattomiin.

Ruoka: Lakto-ovovegetaristi nyt jo yli 14 vuotta. Välissä olin ruokavalioltani täysin vegaani 6 ja puoli vuotta. Soija on hyvää kaikissa olomuodoissaan, entisenä vegaanina tunnen vieläkin toisinaan huonoa omatuntoa siitä, että juusto on aivan ykkösherkkujani.

Juoma: Battery Stripped (ei mikään muu energiajuoma), Pepsi Max (hädän tullen myös Coca Cola Light tai Zero kelpaa). Alkoholipitoisista valitsen lonkeron - viini, makeat/kirpeät drinkit ja ei-kuiva siideri menee myös mutta oluen, rutikuivan siiderin, viskit ja konjakit jätän hyllyyn. Kahvia en siedä.

Lempiväri: Riippuen käyttötarkoituksesta pyörin akselilla musta-sininen-punainen-hopea-pinkki-violetti-viini, mutta ultimatelempiväri on sellainen magentan ja violetin välissä oleva tumma magenta, joka ei taita ruskeaan vaan siniseen. Ruskean sävyt eivät nappaa, puun väristä en pidä kalusteissa, kultaisia koruja mulla ei ole yhtään.

Takkutukka Anne Frankin talossa vuosimallia 2008

Musiikki: Joihinkin en kyllästy ikinä: Tool ja samassa nipussa kulkeva tunnelmallisempi A Perfect Circle, Mars Volta ja sen juurilla oleva At the Drive-in, kotimainen sanoituksilla pelaava rock (CMX, YUP, Absoluuttinen Nollapiste, Zen Café), huumorilla ja itseironialla höystetty synkistely Type O Negative, ja massaindustrialrock nine inch nails. Tiettyyn mielialaan toimii ebm/electro-koneskeida erityisesti kliseisimmässä muodossaan (Apoptygma Berzerk, VNV Nation, Combichrist, Assemblage 23 jne. jne.). Joskus (lue: viime vuoden Spotify-tilastojen perusteella usein) tunnen palavaa halua elää 1990-luvun alun Seattlessa ja kuuntelen Alice in Chainsia, Soundgardenia (ja Chris Cornellin paria ekaa soololevyäkin) ja Pearl Jamia. Hard rock/alternative rock/post-grunge -genreihin uppoava kura menee myös. Staind, Creed, Stone Sour, Seether, Disturbed, Audioslave, Hinder. Vokalistin vuoksi myös Poets of the Fall iskee toisinaan. Placebo ja Muse, nuo raitasukkaisten peikkotyttöjen bändit uppoavat nekin, mutta ovat käyneet ajan myötä vähän tylsiksi. En ole jaksanut perehtyä tranceen sun muuhun sen pahemmin, helpoiten riittää sille päälle sattuessani Infected Mushroom, Astral Projection, Hallucinogen, Juno Reactor ja muut epä-undergroundit. Isäni kanssa musiikkimakumme yhtyy sen verran, että me molemmat kuuntelemme keskiolutjazzia, Sir Elwoodin Hiljaisia Värejä. Pohjannaula on livebändinä loistava, valitettavasti lopettivat jo. Kesällä 2012 yllätin itseni kuuntelemasta mm. sekalaista suomiräppiä ja suomireggaeta, vaikken sitä haluaisikaan itselleni myöntää. Kesä 2013 jatkui samoissa merkeissä, kuuntelen jo huolestuttavan paljon suomiräppiä. Rähinä Records -meininki ei nappaa, mutta sen sijaan nappaa mm. Eurocrack ja muuta Julma Henri -projektit, Eevil Stöö, Pyhimyksen soolokama, Tuuttimörkö, vuoden 2013 parhaan levyn tehnyt Paperi T & Khid ja ylipäätään kaikki, missä häärää RPK tai Kridlokk.

Luonne: Olen puhelias ja sitä kautta sosiaalinen, eivätkä kanssani keskustelevat usein usko, että oikeastikin kuuntelen vaikka puhun päälle ja kommentoin omilla kokemuksillani. En aina tiedä milloin pitää suuni kiinni, koska minusta ei juurikaan ole olemassa asiaa, josta en voisi heittää huumoria. Perfektionismini on jossain määrin positiivista, mutta ei aina johda täydellisiin lopputuloksiin, vaan yritykseen ja ärtymykseen, kun en onnistu yhtä hyvin kuin haluaisin. Olen joskus kovin tunteellinen, itken jopa komedioissa. Olen pessimisti, mutta väitän sitä vain realismiksi. Ylipäätään olen aika räiskyvä luonne, joka on joskus hyvä, joskus huono asia - ainakaan en ole hiljainen ja ujo seinäruusu. Olen äärimmäisen anteeksiantava, minua on ylipäätään aika vaikea saada oikeasti suuttumaan, koska koen ihmisluonnon olevan kuitenkin... no, vain ihminen, enkä koe itseäni niin jeesukseksi että voisin tuomita muita. Tiettyjä asioita ei tietenkään voi antaa anteeksi koskaan.

Harrastukset: Sään salliessa geokätköily. Tämän blogin otan myös harrastuksen kannalta.

Hämäläis-Osakunnan juristikerholainen vuonna 2012

Uskonto: En kuulu kirkkoon, olen eronnut kirkosta yläasteella. Kirkko tulisi erottaa valtiosta. En pidä kristinuskon Jumalan olemassaoloa lainkaan todennäköisenä, mutta erotuksena ateistista sanon, että Jumalan, Allahin tai muun vastaavan olemassaolo on mahdollinen, samaan tapaan kuin ihmisiä muistuttavat alienit toisella puolella universumia. Eli epätodennäköinen. Ateismin määritelmästä voidaan keskustella, varaudu tarjoamaan koko illan juomat siinä tapauksessa.

Pelit: The Sims, GTA, Super Mario, Sonic the Hedgehog, Monkey Island - mikä tahansa, jään aina koukkuun joksikin aikaa. Siksi vältän pelejä. 2015 hurahdin hakkaamaan kännykkäpelejä: Clash of Clans ja SimCity toistaiseksi vakiorutiineina arjessa.

Televisio: Pasila, Mulholland Drive, Twin Peaks, Unelmien Sielunmessu, David Fincherin elokuvat, Oopperan Kummitus, Tim Burton.

Lävistykset: Korvakorut mukaan lukien 14, ollut 5 muutakin.

Pärstä vuosimallia 2010, viimeiset hetket epäsovinnaisia lävistyksiä

Tatuoinnit: 4 kappaletta: syksyn lehtiä molemmissa käsissä, Kylli-Tädin piirtämä kissakotimme kissalogo jalassa sekä korsettinyöritys selässä.

Obaman sihteeri @ Madame Tussauds vm. 2011

Sydäntä lähellä: kesäfestarit, suurkaupungit, eläimet, ruusut, liituraita, ornamenttikuviot, elämää helpottava elektroniikka, Iittalan lasi ja suomidesign.

Muuta: iltavirkku, keräilen kaikenlaista, vihaan aterimien tiskaamista.

Tyttö ilman helmikorvakorua? Tämän kaiken jälkeen lienee näkyvää, etten ehkä kuitenkaan ole se kaikista perinteisin oikeustieteen opiskelija. Se sellainen, jolla on helmikorvakorut. Blogin nimi tulee siitä ja on väännös Jan Vermeerin maalauksesta Tyttö ja helmikorvakoru, joka on inspiroinut myös saman nimistä kirjaa ja elokuvaa.