Näytetään tekstit, joissa on tunniste Äiti testaa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Äiti testaa. Näytä kaikki tekstit

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Äiti testaa: Lancôme Visionnaire Advanced Multi-Correcting Cream

IMG_8343

Taannoisesta Lancômen Miracle Cushion -tapahtumasta saimme mukaamme myös Visionnaire-sarjan kasvovoiteet. Koska ryppyjä ei vielä näy ja testaajana minä olen tällaisessa aivan turha, postitin Visionnaire Advanced Multi-Correcting Creamin 65-vuotiaalle äidille kokeiltavaksi. Missä vaiheessa siitäkin on tullut sen ikäinen? Justhan se oli jotain viiskyt ja työelämässä. Kauhea, kuinka nuo vanhemmat kasvaa, vaikkei niille ruokaakaan antaisi!

Ensimmäinen fiilis oli ollut pettymys pakkauskoosta. Äidin mielestä pahvipakkauksen koko oli 50 ml:n kokoinen, mutta sisällä oli kuitenkin vain 30 ml. Näitä myydään kyllä kahdessa koossa, tuo minun näytteeni on sen 30 ml. Ostajalle ei varmasti käy epäselväksi, kyllähän sitä nyt hyllyllä kahen purkin edessä näkee, että on iso ja pieni.

IMG_8332

Voidetta käytetään aamuin illoin. Äiti halusi tätä säästellä, joten hän on levittänyt sitä aamuin illoin ainoastaan ongelmakohtiin. "Kun sitten joutuu taas palaamaan noihin markettituotteisiin kun tämä loppuu." Niin, äidinmaidostahan minä sen rakkauden selektiiviseen kosmetiikkaan kai imin.

Voide levittyy kauniisti eikä lähde rullaamaan, kuten jotkut anti-age-tuotteet. Äidille monet anti-age-tuotteet ovat liian rasvaisia, mutta sitä ei Visionnairen voide ollut. Itse asiassa kevyeksi ja jopa kuohkeaksi äiti Visionnairea sanoi. Tuoksu ei ollut aivan perinteinen Lancôme-tuoksu, raikkaampi. "Ei tuntunut anti-agelta, kevyt!" Ilmeisesti on jonkinsorttinen olettamus, että ikääntyvä iho on aina kuiva. Ainakin siltä on tuntunut, kun olen äidin arvioita anti-age-tuotteista kuunnellut. Aina hän nimittäin palaa siihen, että hänellä ei ole kuiva iho, ennemmin jopa hieman rasvainen, vaikken minä ole äitini naamasta mitään sellaista huomannut. No, eihän se tarkoitakaan, että epäpuhdas, vaan tässä tapauksessa sitä, että voiteen ei tarvitse olla öljypurkki.

Äidin mielestä voide silotti ihon juonteita (aka ryppyjä), mutta vaikutus oli häviävää - noin kuuden tunnin päästä sitä ei enää huomannut. Skeptisinä mietimme vaihtoehtoja: psykologinen vaikutus, ihon napakoittaminen kireämmäksi vai jokin muu? Kuulemma kiristävä tämä ei missään nimessä ollut, kuten monet napakoittavat, silmin nähden jotain tekevät tuotteet ovat. Sen sijaan lopulta mietimme, josko voiteen silikonit maskeeraisivat ihoa tasaisemmaksi ja sileämmäksi. INCI-listaa ei minulla ole, mutta silikoneihin arvioimme tuon loppujen lopuksi vahvimmin nojaavan. Testijaksolta mitään pysyvää, näkyvää vaikutusta ei saatu, mutta väliaikainen näkyvä vaikutus voiteen levittämisen jälkeen.

Tässä pohdimme sitten taas hoitavan ja meikkaavan tuotteen eroja. Jos tarkoituksena on saada tasaisempi iho, olisihan se kiva saada pysyvästi. Toisaalta, niinhän ne monet minunkin suosikkini perustuvat juurikin ihon tai hiusten maskeeraukseen, ei välttämättä aina siihen aitoon tehoon. Oma suosikkivoiteeni päiväkäyttöön ei ole se kaikista kosteuttavin. Se on Ardenin silikoninen, kauniisti levittyvä, ihon pinnan sileyttävä voide, enkä voisi elää ilman sitä. Tai hiuksissa, mikä saa hiukseni näyttämään ja tuntumaan parhaimmalta? Niiden maskeeraus silikonilla. Enkä voi elää ilman niitä.

Kosmetiikka on mielenkiintoista, toisaalta haemme pysyvää vaikutusta, toisaalta se kaikkimullehetinyt-puoli meissä tykkää välittömästä, maskeeraavasta vaikutuksesta, vaikka pitkän ajan vaikutus olisi aika huomaamaton.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.

tiistai 1. huhtikuuta 2014

Dove Purely Pampering Pistachio Cream & Magnolia


Sain eräästä PR-tapahtumasta testiin Doven uutuuksia, Purely Pampering -sarjan kosteuttavat suihkusaippuan ja kosteusvoiteen vartalolle. Koska en ole spesialisti vartalon kosteusvoiteissa, se lähti äidille testiin. Äiti kun käyttää niitä valehtelematta noin 30-kertaisesti sen verran kuin minä.


Itse testasin siis Pistachio Cream & Magnolia -suihkusaippuan. Ja nuo kuvaa varten ostamani pistaasisuklaat. :D Koostumus suihkusaippuassa oli kermainen, siis suihkugeeliä voidemaisempi. Tuoksu oli hyvä ja mieleeni. Makea tuoksu, josta haistoin pähkinäisyydeen ja vähän toffeemaisen makeuden. Lehdistötiedotteen mukaan "Magnolian kukista ja pistaasipähkinästä peräisin oleva makeansuloinen ensituoksu huipentuu vaniljan, santelipuun ja myskin aromien luomaan jälkituoksuun." Kukkaisuutta en niinkään löytänyt kuin suoraan purkista nuuhkimalla aivan alussa, iholla en lainkaan. Pakkauksesta nyt en hirveästi plussaa anna, koska se on suunniteltu selkeästi kohderyhmälle (markettiasiakkaille) ja minun mieltymykseni ovat enemmän joko jotenkin erikoisissa pakkauksissa tai selektiivisen hillityissä, ja erityisen plussan saaminen vaatisi jotain erityistä markettituotteen pakkaukselta. Kuitenkin, kuva tuossa purkissa on ihan nätti.

Käyttöön jää ja varmasti käytän loppuun, tuoksu on minulle oleellinen asia suihkugeeleissä sun muissa ja tässä se nappasi.

Suihkusaippuan hinta on 2,50 euroa per 250 ml eli ei käytännössä mitään.

Suklaista nuo vaaleanvihreät olivat hyviä, tummemmat ei. :D


Äiti testasi vartalovoiteen. Äidilläni on kuivahko iho, johon hän läträä purkkitolkulla tujua tavaraa, kevyet eivät äidille riitä. Äiti totesi, että sokkotestattuna hän olisi pitänyt vartalovoidetta kalliimmankin merkin tuotteena. Ihon pinta pysyi kosteutetun tuntuisena 10 tuntia. Plussaa tuote sai myös siitä, että se levittyi hyvin ryyniintymättä (sana lainattu suoraan äidiltä, mielestäni kuvaa oikein hyvin sitä, mitä sillä ajetaan takaa). Miinusta tuote sai kuitenkin siitä, että magnolian tuoksua ei löytynyt. Sen sijaan äiti löysi sieltä jonkin geneerisen kukkaesanssin.

Äitini tuntien, käyttöön jäi, ja varmaan äiti on sen jo lutrannut loppuunkin kun kerran tykkäsi. :D

Vartalovoiteen hinta on 4 euroa per 250 ml - eli samat sanat, ei käytännössä juuri mitään.


Nämä tulevat myyntiin maalis-huhtikuussa, eli hyvällä säkällä ovat jo kaupoissa.


Tuotteet saatu testiin blogin kautta.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Hiusöljyt vertailussa

Tämä postaus on odottanut kirjoittamistaan kauan. Syynä on ollut se, että kaikki vertailuni tuotteet toimivat minulla yhtäläisen hyvin, kaikki ovat mainioita mutta mikään ei mullistanut maailmaani.

Hiusöljyt. Paljon puhuttu Moroccanoil ja muut kaverit. Tiesin jo ennestään, että öljyn lisäksi näissä on silikoneja, joten niiden on pakko olla mainioita minulle. Toisaalta taas tiesin, että saan saman tuloksen ilman öljyjäkin pelkillä silikoneilla. Minun hiuksiini silikonit ovat ainoa maailmaa mullistava asia ja ainoa, millä saan hiukseni sellaiseksi, että ne saa edes kammattua läpi. Jotkut kammoavat silikonien kerrostumista hiukseen. Minulle kerrostuminen (jonka siis saisi kyllä syväpuhdistavalla shampoolla pois) on vain suotavaa - jos hiuslaatu on karhea ja luonnonkihara, enemmän kuin mielelläni annan näihin kerrostua vaikka kuinka paljon siloitusta. Päänahkaan kertymisestäkään ei ole huolta tuotteessa, jota käytän vain latvoihin ja pituuksiin. Minua eivät houkuta tuotteiden lupaukset ilmavuudesta, lightweightistä tai muusta. Minä haluan mieluummin raskaampaa, kiiltävämpää ja sileämpää.

No, mitä minä sitten hiusöljyilläni yleensä teen? Yleensä käytän niitä sekä heti pesun jälkeen hiusten selvitystä helpottamassa, kuivaan hiukseen ennen suoristusrautaa tai jo suoristettuun hiukseen loppuviimeistelyksi. Kaikki kolme tämän postauksen kokeilemaani tuotetta ovat olleet loistavia noihin kaikkiin. Jos haluaisin, voisin lurauttaa tilkan hoitoaineen sekaan, mutta ennemmin jätän aineen suoraan hiukseen kuin pesen sen pois. Kaikki kolme silottavat, auttavat suoristamaan ja antavat kiiltoa. Miten näitä sitten vertailisi, kun tykkään kaikista ja oikeastaan kaikki ansaitsisivat tuon hyväksi havaitut -tagin? No, ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin pureutua aivan nippeliasioihin.

Nekulta muuten löytyy jo kauemmin aikaa sitten julkaistu vastaava postaus, jossa on verrattu Moroccanoilia ja sen light-versiota sekä Davinesin OI / Oilia. Käykää tsekkaamassa sekin.



Davines OI / Oil

Mitä lupaa?

  • extraordinary shine and softness to the hair
  • strong detangling and restructuring action
  • anti-frizz effect
  • strong anti-oxidant and anti-free radicals action
  • lisäksi luvataan hiusten nopeampaa kuivumista pesun jälkeen

  • Mitä tekee minulla?
    En huomaa eroa kuivumisajassa, mutta oletan, että kuivumisaikaan hiuksissa vaikuttaa se muukin silikonicocktail, jota siihen laitan muutenkin. Antioksidanttisuudesta ei mitään hajua tai siitä, onko antioksidanttisuudesta hyötyä kuolleelle hiukselle. Tästä joku kampaaja voisi sanoa jotain. Tekee kuitenkin nuo muut. Jälleenrakentavuus on minulle määrittelykysymys. Jälleenrakentava voidaan myös käsittää niin, että se ikään kuin meikkaa hiuksen tasaisen ja sileän näköiseksi. Tekee kaiken, minkä siltä odotan.

    INCI
    Cyclopentasiloxane, Disiloxane, Dimethiconol, Cyclohexasiloxane, Ethylhexyl Methoxycinnamate \ Octinoxate, Parfum/Fragrance, Bixa Orellana Seed Oil, Citronellol, Geraniol, Linalool, Alpha-isomethyl Ionone, Limonene, Tocopherol

    Pullo
    Kätevä pumppupullo. Tykkään ulkomuodosta. Voisi se vielä nätimpikin olla, mutta tykkään. Kivan simppeli. Muovinen korkki on ainoa, josta en tykkää.

    Tuoksu
    Makea, hyvä. Tykkään. Keskivoimakas, ei kuitenkaan jää hulmuamaan hiuksiin niin, että sitä erityisesti huomaisin.

    Hinta
    noin 32 euroa / 135 ml (23,70€/100ml vertailuksi muihin)

    Yleistä
    Harhaanjohtavasti öljyksi nimetty, sillä öljy on tässä hyvin pienessä roolissa silikonien ja jopa tuoksun jälkeen. Tuotteen säilyvyysajaksi luvattu 32 kuukautta avaamisesta.



    Goldwell Elixir Versatile Oil Treatment

    Mitä lupaa?
    All-in-one hoitoöljy kaikille hiustyypeille. Sisältää uudistavaa argaani- ja arvokasta tamanu-öljyä. Kehitetty erityisesti kaikille hiustyypeille soveltuvaksi. Sen äärimmäisen tehokkaat ainesosat imeytyvät välittömästi hiuksiin ja antavat niihin poikkeuksellista kiiltoa ja silkinpehmoisen tunnun - tekemättä hiuksia raskaan tuntuisiksi. Ylellisen hoidetut, terveenkiiltävät ja sähköttömän sileät hiukset.

    Mitä tekee minulla?
    No juuri niin kuin lupaa.

    INCI
    Cyclopentasiloxane, Dimethconol, Diethylhexyl Carbonate, Phenyl Trimethicone, Isopropyl Myristate, Argania Spinoas Kernel Oil, Calophyllum Inophyllum Seed Oil, Ethylhexyl Methoxycinnamate, Tocopherol, Fragrance/Parfum. 

    Pullo
    Peruskiva. Ei oikein herätä innostusta, mutta ei myöskään estäisi ostamasta. Kätevä pumppupullo.

    Tuoksu
    Makea, ei kovin voimakas. Hyvä tuoksu.

    Hinta 
    noin 20 euroa / 100 ml

    Muuta
    Silikoneihinhan tämäkin perustuu. Öljyt tulevat kuitenkin siellä INCI:ssä, mutta pääasiassa kyllä silikonia. Tuotteen säilyvyysajaksi luvattu 12 kk avaamisesta.



    Moroccanoil Treatment

    Mitä lupaa?
    Moroccanoil® Treatment’s versatile, nourishing and residue-free formula can be used as a conditioning, styling and finishing tool. It blends perfectly with other products and even speeds up drying time. This treatment for hair completely transforms and repairs as its formula transports lost proteins for strength; fatty acids, omega-3 oils and vitamins for shine; and antioxidants for protection. It absorbs instantly to fill gaps in hair created by heat, styling and environmental damage.

    Mitä tekee minulla?
    Samat sanat antioksidanttisuudesta ja hiusten kuivumisajasta. Tekee saman kuin muutkin, siloittaa, helpottaa käsittelyä, tuo kiiltoa. Tekee kaiken, mitä lupausten perusteella itse odotan - korjaamisen käsite kuitenkin minulle on sama kuin piiloon meikkaaminen, kuten ylempänä totesin.

    INCI
    Cyclomethicone, Dimethicone, Argania Spinosa Kernel Oil (Argan Oil), Fragrance, Linum Usitatissimum (Linseed) Seed Extract, Butulphenyl Methylpropional, Benzyl Benzoate, Alpha-Isomethyl Ionone, CI 26100 (Red 17), CI 47000 (Yellow 11)

    Pullo
    Omani on näytepullo. Isokokoinen pullo on löytyy vaikkapa tästä Katjamarian postauksesta. Helkutin vaikea muuten kuvata nuo Moroccan Oilin värit. :D Jakaa mielipiteitä varmasti. En ostaisi pullon perusteella, mutta toisaalta Moroccan Oil on vahvasti luonut itselleen selkeän ja tunnistettavan ulkomuodon.

    Tuoksu
    Makea, keskivoimakas, en huomaa juurikaan käytössä tuoksua hiuksissa. Moroccanoilin tuoksu on hyvin samankaltainen kuin noiden kahden muunkin. Tästä on kuitenkin sanottava, että muihin tuotteisiinsa Moroccanoil käyttää minusta hieman eri tuoksua - muissa kokeilemissani on tämä sama pohjatuoksu kuin öljyssä, mutta minun nenääni jotenkin miehekäs sivutuoksu. Onneksi sitä en tässä öljyssä haista. Olen keskustellut asiasta aika monen kanssa ja muut eivät tunnu aistivan sitä Moroccanoilin muiden tuotteiden miehekkyyttä niin voimakkaasti. Jännä.

    Hinta
    noin 50 euroa / 100 ml

    Muuta
    Hypetetty kulttituote. Arganöljy tulee parin silikonin jälkeen jo kolmantena INCI:ssä, tässä on öljy paljon uskottavammassa roolissa kuin kahdessa edellisessä. Silti, silikonipohjainen - mikä voi tuntua joistakin harhaanjohtavalta. Minä olin lähinnä vain positiivisesti yllättynyt, että se on näinkin kärkipäässä INCI-listaa.



    Yhteenveto

    Kaikkien mainospuheet käyttävät paljon ylisanoja. Vähemmälläkin pärjäisi, mutta toisaalta ovat nämä kyllä sitten minulle kehujensa arvoisiakin. Kaikki toimivat loistavasti.

    Loppujen lopuksi se, minkä itse ostaisin sinä maagisena päivänä, kun nämä joskus loppuisivat, olisi tuo Davines. Se on litrahinnaltaan melkein samaa tasoa Goldwellin kanssa, hitusen kalliimpi. Moroccanoil on jäätävän kallis. Davinesissa on myös minun silmääni miellyttävin pullo ja hitusen parempi tuoksu kuin muissa, vaikka ne ovatkin aika samaa kamaa tuoksultaan. Vaikka kaikki olisivat samanhintaisia, valitsisin silti sen Davinesin. Vaikka se onkin nimeltään harhaanjohtavin ja näistä oikeasti eniten juurikin silikoniin eikä öljyyn nojaava.


    Mutta ei tämä tähän lopu, äiti oli ihan omin päin vertailutestannut myös rinnakkain kahta eri öljyä.


    Äiti testasi myös avaamaani tuplakappaletta Goldwellin öljyä (johon en näköjään antanut äidille korkkia mukaan vaan jätin sen syystä tuntemattomasta kylppäriini...) sekä itse ostamaansa Avonin Moroccan Argan Oilia. Äidillä on vähän samantyyppinen, kuiva ja karhea hiuslaatu, jossa yksittäiset hiukset ovat paksuja. Äidillä on kuitenkin lyhyt, raidoitettu malli hiuksissa toisin kuin minulla.

    Goldwellin öljy oli äidin mielestä aika kevyttä. Hän sanoi kokeilleensa myös sellaisia, jotka jättävät hiukset öljytyn, siis likaisen näköiseksi. Goldwell ei ollut niin tuhtia. Äiti käytti tuotetta antamaan kiiltoa ja poistamaan latvojen pörröisyyttä. Hiusten latistamista hän ei hiusöljyltä toivo. Goldwellin silikonit antavat luistoa ja sileyttä takkujen selvittämiseen. Äiti käytti tuotetta paitsi kuivaan, myös kosteaan hiukseen ja kiharan esille puristeluun. Minä jotenkin rivien välistä olisin lukevinani, että äiti koki tuotteen kevyempänä kuin minä. Voisin kuvitella, että äidillä on ehkä sittenkin hieman vielä karheampi ja kuivempi hius.

    Avonin Moroccan Argan Oil oli edellistä tuhdimpaa, öljyisempää tavaraa. Se tuntui sen takia ikään kuin hoitavammalta, äiti kuvaili Goldwelliä enemmän muotoilutuotteeksi ja tätä enemmin hoitoaineeksi. Kiilto oli yhtä hyvä kummassakin. Avon sai kiitosta edullisesta hinnastaan. Äiti laittoi kerran toista toiselle puolelle hiuksia ja toista toiselle, itse en nähnyt eroa tuolloin äidin luona vieraillessani.


    Huh. Olipa mulla sitten lopulta aika paljon sanottavaa tuotteista, joista en ensin meinannut saada aikaiseksi kunnollista vertailua. :D


    Muut paitsi Avonin tuote saatu testiin blogia varten.

    torstai 29. elokuuta 2013

    Äiti testaa: Natuvive-vartalovoiteet

    Testasin itse aiemmin Natuviven Acai-vartalovoita. Sain testiin pari muuta Natuviveä, mutta koska minun käyttötahdillani nämä seisoisivat testausjonossa seuraavat kolme vuotta, äiti kuivan ihonsa kanssa sai testata nämä.


    Avokado-sarja Natuvivellä on kuivalle iholle, papaija taas normaalille. Äiti testasi näitä ensin molempia samaan aikaan, toista toiselle säärelle ja toista toiselle. Eroa hän ei juurikaan huomannut, tuoksussa toki muttei niinkään kosteutustehossa. Molemmat levittyivät hyvin ja jättivät ihon kosteutetun tuntuiseksi. Äidillä tosiaan on aika kuiva iho, joten hän tykkäsi siitä, että tuotteet pehmensivät karheutta. Kovasti hän näistä kahdesta tykkäsi ja koki ne erinomaisina. Tuhlaillen käytettynäkään äiti ei huomannut voiteen rullautuvan, niin joillakin kosteusvoiteilla käy.

    Pumppu on hygieeninen vaihtoehto tuotepakkaukselle, mutta ihan loppuun asti tuotetta ei silloin saa käytettyä pelkällä sillä. Pumppu on kuitenkin kierrekorkillinen, joten loput saa pullosta sitä kautta.

    Pakkauksen äiti koko luomun näköisenä, ei ainakaan ylellisenä. Hänen mielestään tuote kelpaisi myös kalliita tuotteita suosivalle pakettia vaihtamalla - pakkauksen psykologinen vaikutus on äidinkin mielestä suuri ja samaa minäkin usein toitotan.

    250 ml:n pullo maksaa apteekissa noin kympin. Äidin kokemusten valossa valitsisin näistä kahdesta ennemmin tuoksun perusteella sen, minkä ostaisin. Papaija tuoksuu minusta paljon paremmalta.


    Tuotteet on saatu testiin blogin kautta.

    torstai 15. elokuuta 2013

    Äiti testaa: ACO Cliniderm Self-Tan Colour Dial

    Äiti on testaillut ahkerasti tuotteita, jotka syystä tai toisesta olen laittanut ennemmin hänelle testiin. Sain kesän alussa taas kerran itseruskettavan tuotteen. Minä kun en sellaisista niin perusta (lue: en sitten yhtään), testikaniiniksi pääsi äiti. Äidillä on kokemusta itseruskettavista ja hän tykkää niitä käyttääkin, joten ACO:n Cliniderm-sarjan itseruskettavaa hän kokeili mielellään.


    Tuotteessa on kierrettävä korkki, josta saa säädeltyä voiteen tummuusastetta. Sisällä on siis kaksi säiliötä. Sain PR-tilaisuudessa ohjeet, että ensimmäisellä käyttökerralla tuote pitää korkata niin, että pumppaa ensin hukkaan molempia säiliöitä, jotta kummastakin tulee tasaisesti. Siispä, tuote kierretään kaikista tummimmalle ja pumpataan, kunnes voidetta tulee ja sitten toistetaan sama kierrettynä sävyaste vaaleimmalle.

    Äiti pesi ja kuori vartalon ihon ennen itserusketuksen testaamista. Alle hän laittoin ensin aika reippaasti L'Oréalin Sublime Body -kosteusvoidetta, kun koki ihonsa olevan sen verran kuiva - erityisesti kyynärpäistä, käsistä, polvista ja jalkateristä. Äiti sääti tuotteen tummaksi ja hieroi sen ihoon lateksikumihanskoilla kuitenkin välttäen nuo kuivat kohdat. Sen jälkeen hän odotteli hetken ja levitti tuotetta myös kämmenselkiin, kun kumihanskat olivat pois. Samoin tässä vaiheessa äiti laittoi tuotetta niihin kuivempiin kohtiinkin, hieroen kämmenselillä.

    Äidin mielestä useimmista itseruskettavista tulee nopeasti esiin DHA:n sokerinen tuoksu. Kolmisen tunnin odottelun jälkeen tuoksu oli havaittavissa tässäkin, mutta ei häiritsevästi. Yön yli nukuttua tuoksu oli niin mieto, että sen haistoi vain ihan läheltä nuuhkiessa.

    Sen verran kosteaksi iho kuitenkin jäi, että äiti ei suosittelisi laittamaan yöksi mitään parasta yöpukua.

    No, tulos? Rusketus oli äidin mielestä kaunis ja luonnollisen näköinen, vaikka hän käyttikin vaalealle iholleen tumminta dark-vahvuutta. Tulos oli kuitenkin hyvin kevyt. Äidin mielestä se oli ihan hyvä juttu, hän ei hakenut överitummaa. Äiti epäili, että ihon kuorruttaminen kosteusvoiteella ennen operaatiota pehmensi tulosta vähemmän ruskeaksi. Siksi hän teki vielä toisen testin ilman pohjakosteutusta, jolloin tulos olikin hieman tummempi.

    Tällaisessa säädettävässä tummuusasteessa on se etu, että jos vain jaksaa, ihosta saa tasaisemman värisen vaihtelemalla tummuusastetta. Käsivarsien päällipuolet ovat useimmiten ne ruskettuneimmat kohdat, kun taas valolta piiloon jäävissä osissa luonnollinen, auringosta tullut rusketus on kevyempi. Tätä voi sitten halutessaan fiksailla, kunhan on huolellinen.

    20 euron hinnalla äidin mielestä tuote oli ihan kohtuullisen edullinen, kun se kuitenkin oli aika riittoisa.


    Tuote on saatu testiin blogin kautta.

    maanantai 10. joulukuuta 2012

    Äiti testaa: Vichy Idéalia Day Cream


    Sain testiin blogin kautta Vichyn tuotteita. Nämä Idéalia-sarjan tuotteet on suunnattu hieman vanhemmalle iholle kuin omani, joten otin luottoapurini hommiin - äitini, 63-vuotias. Itselleni purkitin pieniin purkkeihin omaa kokeilua varten, joten tässä vähän molempien kokeilutuloksia.

    Kyseessä on siis kaksi päivävoidetta, toinen kuivalle ja toinen normaalille/sekaiholle. Lähdetään liikkeelle Vichyn omasta kuvauksesta: Uuden sukupolven anti-age ihonhoitotuote, joka silottaa ryppyjä, tasoittaa ihon sävyä ja tekee ihosta heleän. Heleä ja kaunis iho kaiken ikäisille, kaikille ihon sävyille ja ihotyypeille, myös herkälle iholle. Voiteessa yhdistyy täyteläisyys ja geelin keveys. Voiteen tuoksu on miellyttävä yhdistelmä teen ja valkoisten kukkien tuoksua. Vichy Thermal Spa lähdevesi rauhoittaa, vahvistaa ja uudistaa ihoa. Sopii myös herkälle iholle.
    Kuvaus on sama molempien ihotyyppien voiteissa.

    Kysyin äidiltä, kumpaa hän haluaisi kokeilla. Äidillä on normaali/sekaiho kasvoilla, mutta kaulaan hän käyttää kuivan ihon tuotteita. Siispä hän sanoi tarvitsevansa molemmat. Taidamme olla hulluja koko suku, kun kaulallekin on oma rasva... :)

    Laatikko ja itse purkkien ulkonäkö sai kehuja äidiltä, naisellisen herkkiä. Itse olen samaa mieltä, vaikka Vichy onkin apteekkimerkki, nämä tuotteet ovat ihan kivan näköisiä.


    Kuivan ihon tuotteen koostumus oli äidin mielestä kuohkean kermainen, hyvin liukuva ja tuntumaltaan erinomainen. Silikoneista äiti epäili tuon koostumuksen miellyttävyyden tulevan, ja silikoniahan sieltä INCI-listan kärkipäästä löytyikin. Meillä on äidin kanssa sama mielipide siitä, että silikonihysteria on mennyt liian pitkälle, eikä tuo siis ole meille miinus.

    Kosteutustehosta kertonee se, että äidilläkin on joskus taipumusta pintakuivuuteen ja ihon hilseilyyn, mutta tämän kanssa siitä ei ollut ongelmaa.

    Sekaihon tuote oli oikein hyvä kuulemma kanssa, mutta geelimäisempi ja kevyempi.

    Äiti kokeili tuotteita jonkun kuukauden päivät putkeen. Hän kertoi, että oli sitten vierailulla ollessa kokeillut noihin voiteesiin tottuneena jotain sieltä löytynyttä marketin voidetta, ja ero oli ollut yllättävän iso.


    Voide on tuollaista heleän pinkkiä. Tuoksu oli minusta ihan ok, mutta ei mikään erityisen säväyttävä.

    Minun nuorella sekaihollani jopa se sekaihon tuote oli sen verran tuhtia, että käytin sitä mieluummin yövoiteena. Talvi-iholla mullekin varmaan menisi tuo kuivan ihon tuote ainakin silloin tällöin käytettynä. Jotenkin tuntuu, että anti-age-tuotteissa kosteutusteho on monesti voimakkaampi kuin vastaavalle ihotyypille tarkoitetussa nuoremman ihon voiteessa.

    All in all? Äiti tykkäsi paljonkin, minun mielestäni oli ihan ok. Äiti on tykännyt Vichyn tuotteista kyllä ennenkin.


    Ai, pari sanaa vielä mun kosmetiikan käyttöpakon kuulumisista. Kuudesta lakasta kahta olen jo käyttänyt, tänään menee kynsille kolmas. Huulipunia on tullut käytettyä paljon, joskaan ei ihan päivittäin, mutta noin triljoona kertaa enemmän kuin yleensä. Meikkikynistä olen käyttänyt kuudesta viittä jo jossain meikissä. Yksi matkakokoinen kosteusvoide on loppu. Silmänympärysvoiteen käyttö on ollut lähes jokailtaista, viikonloppuna on tullut luistettua. Tigin suoristussuihke ei tykkää minusta enkä minä siitä, en taida jaksaa käyttää sitä väkipakolla loppuun. Menkööt sitten vaikka joskus jollekin kaverille.

    keskiviikko 15. helmikuuta 2012

    Äiti testaa: Lancôme Visionnaire

    kuva valmistajan, elle.comista repäisty

    Visionnaire löytyi varmaan aika useankin vanhemman naisen viime joulun lahjapaketeista, samoin 62-vuotiaalta äidiltäni. Joku ehkä voisi pitää vähän loukkaavana sitä, että ostan äidilleni ryppyrasvaa, mutta äiti ei onneksi ainakaan silminnähden loukkaantunut. Kuitenkin se ymmärtänee jotain noiden käyttämisen päälle, kun asuntoni on lainarahoitettu juuri tuollaisten mömmöjen myymisellä.

    Visionnaire on seerumi, joka lupaa silottaa näkyvästi ryppyjä, pienentää ihohuokosia ja tasoittaa ihon sävyä. Tuotetta markkinoidaan valmistajan kehittämällä LR 2412 -molekyylillä.

    Seerumi imeytyi hyvin. Visionnairea, kuten muitakin seerumeita, käytetään vain ihan pieni tippa. Pullon pumppu oli toimiva ja tuotetta sai siitä juuri niin pienen määrän kuin halusi. Minulle käsittämätöntä on se, miten äiti sai tämän loppumaan jo kuukaudessa, mutta näin kävi, aamuin illoin käytettynä. Näemmä eläkkeellä on aikaa.

    Äiti kiinnitti huomiota siihen, että tuotetta markkinoidaan käytettäväksi Genifiquen kanssa, mutta esitteistä ei selvästi käy ilmi, että kyseessä on siis tuote, jonka päälle - käytti sitä Genifiqueta tai ei - tulee levittää kosteusvoide kuten normaalistikin. Harvemmalle tuo varmaan on epäselvää, minusta se sisältyy jo seerumin ideaan itsessään. Genifique on kuitenkin seerumi myös, siispä se ei tuota kosteusvoiteen tarvetta vie pois. Ja jos tehoa tosissaan haluaa, ihon kosteuttaminen ihan todistetusti vähentää ikääntymisen merkkien ilmaantumista, joten sen merkitys ei ole mikään vähäinen tällaisessa asiayhteydessä. Äiti käytti päällä Vichyn Neovadiol Gf:ää.

    Myyjät ovat kuulemma sanoneet tuotteen soveltuvan myös nuoremmalle iholle rasvoittumisen tasaamiseen ja huokosten pienentämiseen, samoin äiti oli kuullut varoituksen silmien ympärille levittämisestä. Käyttöohjeen mukaan tuote käy myös silmänympäryksille. Nuoremmalle iholle ei tullut nyt testattua Visionnairea, mutta tuo käyttöohjeesta poikkeva myyjän silmänympärysväite piti kyllä paikkansa - äidillä tuli ärsytystä silmänympärysiholla silmien alapuolella käytettynä. Eipä siis tietenkään jatkanut käyttöä tuolla herkällä alueella.

    Visionnaire imeytyi hyvin ja tuntui ylelliseltä. Koostumus oli ohutta, kevyttä ja liukuvaa eikä jäänyt kiiltelemään. Ihon pinnasta tuli sileän tuntuinen, äiti arveli tämän mahdollisesti olevan silikonien ansiota. Ihon sävyn tasoittumista äiti ei huomannut. Joka tapauksessa vaikutelma jäi positiiviseksi, ja Visionnairea tuli kuulemma ikävä sen loputtua.

    Tyhjä pullo jäi äidille vessasomisteeksi, pullo oli äidin mielestä nätti. Minusta pullo on ehkä jopa vähän liian sporttinen tai futuristinen äidin ikäiselle, mutta arvioin väärin. Pullossa oli tosin se huono puoli, ettei siitä näe koska tuote loppuu.

    Mä en vaan pääse yli siitä, että joku voi saada seerumin loppumaan kuukaudessa. Mä en saa mitään loppumaan kuukaudessa!

    Tuotetta tosiaan markkinoidaan Genifiquen kanssa käytettäväksi. Näiden tehtävät ovat hieman erilaiset, Visionnaire on korjaava ja Genifique aktivoiva. Hinta ei tietenkään ole mikään ihan kevyt. Genifiquen kaltaisena tuotteena on pidetty saman emoyhtiön L'Oréalin Youth Codea. Äiti oli sitä tarjouksesta ostanutkin hintaan 14 euroa, ja sanoi sen olevan tuohon hintaan aivan täydellistä. Silikonista ilmeisesti sekin.


    Laitetaan tähän samaan vielä muita terveisiä äidiltä, nimittäin silmänympärysvoiteesta. Äiti oli saanut näytteen Joe Blascon silmänympärysvoidetta, ja tykkäsi siitä kovasti. Äidillä on herkkä silmänympärysiho, johon on hankala löytää tarpeeksi tuhtia tavaraa. Joe Blascon voide jätti ihon pintaan rasvakerroksen, joka ei kuitenkaan valu kirvelemään tai pussittamaan silmiä. Äiti lähettikin terveisiä, että suosittelee tätä sellaisille, joilla on erittäin kuiva silmänympärysiho. Me tavalliset pulliaiset kun emme yleensä halua mitään hirvittävän tuhtia, minulla kaiken silmänympärysvoiteen pitää imeytyä ja se ei todellakaan saa jättää mitään rasvaisuutta mihinkään - toisin kuin vaikkapa jalkojen kosteusvoiteessa, jalkojen pitääkin jäädä rasvaiseksi jotta minä pitäisin voiteesta.

    maanantai 20. kesäkuuta 2011

    Äiti testaa: Shellac-lakkaus

    Äitini kokeili Shellac-lakkausta tässä jokunen tovi sitten. Shellac-lakkaus on CND:n (Creative Nail Design) viime vuoden uutuus, jota jo mm. Sensaistikin kokeili ja tykkäsi.

    Tätä kaksi viikkoa hyvänä säilyvää lakkausta markkinoidaan hybridilakkauksena, uutena UV3-tekniikkana. Käytännössä minusta kyse näyttää olevan siitä, että tämä on kuin kevyt kynsien geelaus. Kynnet käydään läpi ensin Scrub Fresh -nimisellä aineella, joka käytännössä varmaan vastaa jollain tasolla primeria, jota laitetaan rakennekynsien alle, ja joka poistaa kynnen pinnalta rasvan sun muun. Tämän jälkeen levitetään Shellac Base Coat, joka kovetetaan uv-valon avulla. Base Coatin jälkeen levitetään Shellac-värilakka, kovetetaan uv-uunissa, levitetään Shellac Top Coat, kovetetaan taas ja pyyhitään lopulta päällyslakan pinta vielä alkoholilla. Oletan vahvasti, että joku/jotkin näistä aineista ovat lähellä rakennekynsiin käytettävää geeliä, ja lakkauksen kesto perustuu siihen. Tätä olettamustani vahvistaa se, että Shellac-lakkaus poistetaan asetonilla - juuri sillä aineella, jota ei saa olla rakennekynsien kynsilakanpoistoaineessa, koska se sulattaa akryylin. Samoin Shellac-lakattu kynsi kuulemma tuntuu vähän samalta kuin kevyesti geelattu kynsi. Oli miten oli, tässä lakkauksessa ei ainakaan hiota kynnen päällisosaa viilalla, kuten rakennekynsiä laitettaessa. En muutenkaan lähde väittämään tätä samaksi asiaksi kuin oman kynnen geelaus, koska Shellac-menetelmällä on patentti, ja ainakin Suomen immateriaalioikeudessa patentoituun menetelmään vaaditaan jotain uutta ja erilaista, markkinoilla jo olevasta poikkeavaa.

    Se, miksi tuon rinnastuksen geelaukseen esiin on se, että sen perusteella oletinkin, että Shellac-lakkaus tekee mitä lupaa. Minulla ei ollut mitään syytä epäillä, etteikö Shellac-lakkaus kestäisi, koska ihan rakennekynsien kanssa mikä tahansa lakka kestää tuon luvatun 2 viikkoa.

    No mitenkäs Äidillä sitten meni?

    Äidin mielestä lakkaus korosti kynnen kaarevuutta. Lakan pinta oli muovisen pehmeä, toisin kuin tavallisen lakan kanssa. Vanhasta muistista (Äidillä oli työelämässä ollessaan vielä aina yleensä pitkät kynnet) hän alkoi varomaan lakkauksia kuitenkin vähän, teki puutarhatyöt ja tiskaukset kumihanskoilla. Mutta kyllä, puutarhatyötkin onnistuivat. Hiustenpesun ja saunomisen aikana Äiti ei kynsiä erityisemmin varonut.

    Tässä kuvassa lakat ovat olleet 6 päivää. Vielä tässä lakkaus oli täydellinen, eikä yhtään kulumia. Tämän jälkeen kärjet ihan sieltä päistä alkoivat vähitellen kulua, siis sieltä kynnen päästä katsottuna ne osat, joihin normaalisti lakatessakin lakkaa saatetaan vielä vähän saattaa kynnen päädyn ylikin. Esimerkkikuva on tuossa linkittämässäni Sensaistin postauksessa, samaan tapaan kuluivat sieltä kärjistä kuin hänellä.

    Toisella viikolla lakkaukset alkoivat oikeasti vähän jo kuluakin - yllättäen ensimmäisenä pikkurilleistä. Äiti voiteli käsiä normaaliin tapaan kahdesti päivässä käsivoiteella, mutta ei työnnellyt kynsinauhoja, ettei kasvuraja tulisi liian äkkiä näkyviin.

    Värivaihtoehtoja oli alkuun nämä. Violetti näyttää ihan hauskalta, samoin viinit ja tuo peruspunainen. CND:n omilla sivuilla värivaihtoehtoja näyttää olevan tuon 12 sijaan jo 24, ja Facebook tiesi kertoa, että kaikki 24 väriä ovat Suomeenkin jo tulleet.

    Poistamiseen olisi olemassa tällaisia kääreitä, joiden ideana on, ettei asetoni liuota turhaan muuta kuin juuri sitä kynnen kohtaa. Vaihtoehtoisesti voisi käydä hoitolassa poistattamassa tai uusimassa lakkauksen. Äiti poisti nämä sellaisella tavalla, mitä ei suositella - kun 14 päivää tuli täyteen, kiusaus tökkiä kynsinauhoja taaksepäin kasvoi suureksi, ja kynsinauhojen työntelyn jälkeen lakkaus lähtikin sieltä kynnen tyvipäästä kalvona irti nappaamalla siitä reunasta kiinni. Muistan joskus laiskana poistaneeni luonnonkynsiltä lakkaa samaan tapaan itse, sillä lakkahan lähtee tuolla tavalla, jos sitä on ollut julmetun paksu kerros.

    Äiti otti lakkauksen Kauneushoitola Linnan Neidossa Hämeenlinnassa, ja oli oikein tyytyväinen sieltä saamaansa palveluun. Muutama vinkki kuitenkin, jos lähdette Shellac-lakkauksia jossain muussa hoitolassa teettämään: Muistakaa toivoa, että lakkausta ei laitettaisi kynsinauhaan asti - jos haluatte niitä kynsinauhoja korjailla (joka ei välttämättä ole tarpeen, jos pitkäksi kasvaneet kynsinauhat kelpaavat), kynsinauhan päälle tehty lakkaus kostautuu myöhemmin. Tuuppikaa itse ennen hoitolalakkausta ne kynsinauhat mahdollisimman taakse käsirasvan kera. Äiti myös muistutti toivomaan, että kynsien viilauksessa syntyvät pienenpienet hapsut tasoitetaan kärjista mahdollisimman tasaiseksi, jotta päätyjen lakkaus kestää.

    Vielä pieni vinkki, mikäli joku Shellac-lakkausta haluava miettii juuri tuota rubiininpunaista väriä: Mavalan sävy Tobacco 78 soveltuu loistavasti korjailuun, jos pieniä lohkeamia tulisi.

    Minä olen vankkumaton rakennekynsien ystävä, johtuen omista olemattomista, katkeilevista kynsistäni, joita ei vahvista sitten mikään aine, ravintolisä tai muu. Shellac voisi kuitenkin olla aika kiva juttu niille, jotka haluavat rakennekynsien mukanaan tuoman lakkauksen pitkän keston, mutta eivät halua rakennekynsiä. Jos oma kynsi on hyvässä kunnossa, ei siihen välttämättä halua laittaa päälle mitään rakennekynttä, joka aina jonkun verran poistettaessa vahingoittaa omia kynsiä. Jos oikein pääsisi testaamaan, voisin kuvitella, että tämän Shellac-lakkauksen päälle voisi pistää toista kynsilakkaa ja saada sen kestämään kuten rakennekynsillä. Harvempi varmaan haluaa lähteä kokeilemaan tuota ideaa, siinä kun voi pilata Shellac-lakkauksensa, joka ei kuitenkaan ihan ilmainenkaan ole...

    Nuo promokuvat on itse asiassa tällä kertaa jopa suoraan pyydetty tähän käyttöön eikä vain toiselta sivulta linkatut, sillä satuin saamaan käsiini vanhan lehdistötiedotteen Shellac-lakkauksesta ja sieltä löytyi helposti yhteyshenkilö, jolta pääsi kuvia pyytämään. Mukavaa, minä kun en juristinalkuna oikein tykkää siitä, että välillä joutuu kuvia etsimään netistä, vaikkakin merkitsisi lähteen ja kyseessä olisi promokuva joka tapauksessa.

    perjantai 3. kesäkuuta 2011

    Äiti testaa: Dermalogica Body Hydrating Cream

    Mies testaa -osion lisäksi tarvitaan Äiti testaa -osio, sillä sieltä löytyy vähän eri perspektiiviä joihinkin tuotteisiin. Dermalogican palkittu vartalovoide oli juuri tällainen - minä en vartalovoiteita juuri käytä, joten en niitä kovin hyvin osaa arvioidakaan. Äiti taas on käynyt läpi kasapäin selektiivisiä ja halvempiakin vartalovoiteita, ja tuntee tämän asian paljon minua paremmin.

    Esitellään Äiti näin alkuun. Kuten blogin kuvaus kertoo, Äiti omisti kemikalio-kauneushoitolan, pyöritti sitä muutaman vuosikymmenen kunnes jäi eläkkeelle. Äiti on 61-vuotias. Tämän arvion taustatiedoiksi kerrottakoon, että Äiti saa helposti käytettyä tunnin itsensä voiteluun erilaisilla mömmöillä. Toki kaikki tuotteet, joita hän myi, täytyi myös testata itse mikäli mahdollista. Näin tiesi, mitä asiakkaalle kertoa sen maahantuojan mainospuheen lisäksi - omakohtainen kokemus auttaa myös valitsemaan asiakkaalle oikean tuotteen monien lähes vastaavien joukosta.

    Äiti tarvitsee riittävää kosteutusta vartalovoiteelta, toisin kuin minä - minulla kun ei ole kuiva iho lainkaan. Vertailukohtana tälle tuotteelle Äiti käytti Aqualan Plus -voidetta. Aqualanilla on erilaisia koostumuksia, joissa yksi merkittävistä ominaisuuksista on veden ja öljyn suhde. Humektanissa vettä on eniten, Aqualan Oilissa taas käytännössä pelkkää öljyä. Aqualan Plus löytyy sieltä keskipäästä taulukkoa. Mielipide Aqualan Plus -voiteesta oli Äidillä kohtuullisen positiivinen: ei mitään mullistavaa, mutta ajaa asiansa - silti kosteutusteho ei aivan riitä.

    Äiti testasi näitä kahta myös siten, että levitti toiseen jalkaan toista ja toiseen toista. Erot Aqualan Plussaan verrattuna eivät olleet merkittäviä. Dermalogican Body Hydrating Cream luisti iholla hyvin, ja imeytyi sopivan nopeasti. Kosteutusteho ei siis kuitenkaan aivan Äidille riittänyt.

    Eräs ongelma, minkä Äiti on havainnut monissa kosteusvoiteissa on se, että tuotteet ryyniintyvät pitkään hieroessa. Niin ryyniytyi tämäkin, eli selluliittihierontaan tästä ei ole, vaan siihen pitää käyttää jotain toista, ei niin nopeasti imeytyvää tuotetta.

    Pakkauksesta ja tuoksusta Äiti ei pitänyt. Pakkaus oli ankea, tuoksu kuulemma liian lääkemäinen. Dermalogican tuotteet kautta linjan tuoksuvat, no, jos ei nyt sentään pahalle, niin eipä nyt ainakaan hyvällekään. Dermalogica kun ei myy tuoksulla, vaan hoitavuudella. Eipä tuossa Aqualan Plus -voiteessakaan mikään houkutteleva pakkaus ole...

    Lopputulos? Varmasti hyvä voide sellaiselle, jolle Aqualan Plussan tyyppinen voide riittää. Todennäköisesti olisi riittävän täyteläinen minulle, minä kun en vartalovoita lykkäisi kuin polviin ja kyynerpäihin ja pidän enemmän kevyemmistä voiteista. Palkintoja voittaneena ja kehuttuna uskon tuotteen olevan monelle mieleen, ja tässäpä onkin yksi juju, joka monista tuotteista puuttuu - kevyesti kuorivat ja ihoa uudistavat AHA-hapot. Äidille kuitenkin Dermalogicalta parempi tuote olisi voinut olla Ultrarich Body Cream, jonka mainostetaan sopivan myös hierontaan (473 ml:n jättipullossa hinta 78 euroa Inkeri Valtosella). Body Hydrating Cream ei siis ehkä ole se kaikista kuivaihoisimman valinta.