Näytetään tekstit, joissa on tunniste ACO. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ACO. Näytä kaikki tekstit

perjantai 20. syyskuuta 2013

Kesä 2013

Nyt sen kesän kai voi virallisesti sanoa olevan ohi, kun ulkona ei tarkene ilman kaulahuivia. Paljon kaikkea ehti tapahtua ja vain osa pääsi blogiin asti. Pääosin mulla ei koskaan ollut kameraa mukana, tai jos olinkin, otin tylsät pari-kolme kuvaa, joten kuvat kesästä ovat harmittavan vähissä.

Kesään kuuluivat kaverit, joita tuli nähtyä mukavan tiheästi erilaisissa kissanristiäisissä ja muutenkin:

Arska (ja Rosa ja Reiska ja Kissis)


Arskan jalka
Panda Le Bonkissa ACO:n kutsuilla
Shiny Suomenlinnan miitissä, taustalla Pauliina
Heidi Suomenlinnan miitissä, me molemmat Marin tekemissä silmämeikeissä

Suomenlinnan miitti oli tosiaan piknik, jonne lähdettiin mutustamaan omia eväitä vailla sponsoreita. Itse järjestetyt miitit ovat kivaa vaihtelua PR-tapahtumiin.

Kuokkavieraita Suokkimiitissä

Myös Turussa treffattiin kosmetiikkabloggaajaporukalla, mutta sieltähän ei tietenkään tullut otettua yhtä ainutta kuvaa. PR-tapahtumiakin riitti, varsinkin keväällä. Suurimmasta osasta niistä on tullut jo juttukin blogiin, mutta kaikista ei. Maahantuoja IDHairilla kävimme tutustumassa Sexy Hair -sarjaan:


...jonka tuotteista arviota myöhemmin. Kiireinen kesä, kun ei ehdi edes kaikkea testata ajallaan! Myös Gaya Cosmetics järjesti tapahtuman LeBonkissa...


...jossa samassa paikassa ehdittiin käydä jo ACO:n tuotteita ja Inglotin kynsilakkoja tutkimassa vähän aiemmin:

Heidiä lakattiin

Blogimaailman ulkopuolellakin tapahtui kaikenlaista. Kävin Basson lempijuoma-no-v****-arvaa-bileissä Kuudennella Linjalla...


...ja muissa musiikki- tai puhelaulupitoisissa tapahtumissa:

Ameeba @ Korjaamo
Blockfest
Bajamaja-view Tampereelta Blockfesteiltä
Eurocrack @ Blockfest

Kesän paras levy oli Paperi T & Khid - Ex ovis pullus non natis serò fit ullus, jonka ansiosta tuli käytyä kaksikkoa katsomassa kolmeenkin kertaan keikoilla. Eurocrackin näin viidesti. Hämärissä underground-bileissä vailla virallisia järjestäjiä tuli käytyä kahdesti. Kesän paras uusvanha harrastus on ollut geokätköily, josta innostuin uudestaan parin vuoden tauon jälkeen. Jopa Turun blogimiitistä tuli lähdettyä seuraavana aamuna - syntymäpäivänäni - kätköilemään. Kesän paras päätös taas oli tupakoinnin lopettaminen ja sähköröökiin siirtyminen. Nyt polttamatta on jäänyt sen takia jo yli 2000 savuketta.

Kuului siihen kesään toki huonompiakin juttuja - yksissäkään kesähäissä en ollut, mutta yhdet kesähautajaiset tulivat yllättäen. Terveys reistaili itselläkin, mutta kaiken kaikkiaan, oikein mieleenpainuva, tapahtumarikas ja jopa ehkä vähän liiankin kiireinen kesä! Ajattelin kieltäytyä ajattelemasta syksyä negatiivisena asiana: onhan tässä tulossa vaikka mitä blogimiittiä ja kauneusmessuja sun muuta.

torstai 15. elokuuta 2013

Äiti testaa: ACO Cliniderm Self-Tan Colour Dial

Äiti on testaillut ahkerasti tuotteita, jotka syystä tai toisesta olen laittanut ennemmin hänelle testiin. Sain kesän alussa taas kerran itseruskettavan tuotteen. Minä kun en sellaisista niin perusta (lue: en sitten yhtään), testikaniiniksi pääsi äiti. Äidillä on kokemusta itseruskettavista ja hän tykkää niitä käyttääkin, joten ACO:n Cliniderm-sarjan itseruskettavaa hän kokeili mielellään.


Tuotteessa on kierrettävä korkki, josta saa säädeltyä voiteen tummuusastetta. Sisällä on siis kaksi säiliötä. Sain PR-tilaisuudessa ohjeet, että ensimmäisellä käyttökerralla tuote pitää korkata niin, että pumppaa ensin hukkaan molempia säiliöitä, jotta kummastakin tulee tasaisesti. Siispä, tuote kierretään kaikista tummimmalle ja pumpataan, kunnes voidetta tulee ja sitten toistetaan sama kierrettynä sävyaste vaaleimmalle.

Äiti pesi ja kuori vartalon ihon ennen itserusketuksen testaamista. Alle hän laittoin ensin aika reippaasti L'Oréalin Sublime Body -kosteusvoidetta, kun koki ihonsa olevan sen verran kuiva - erityisesti kyynärpäistä, käsistä, polvista ja jalkateristä. Äiti sääti tuotteen tummaksi ja hieroi sen ihoon lateksikumihanskoilla kuitenkin välttäen nuo kuivat kohdat. Sen jälkeen hän odotteli hetken ja levitti tuotetta myös kämmenselkiin, kun kumihanskat olivat pois. Samoin tässä vaiheessa äiti laittoi tuotetta niihin kuivempiin kohtiinkin, hieroen kämmenselillä.

Äidin mielestä useimmista itseruskettavista tulee nopeasti esiin DHA:n sokerinen tuoksu. Kolmisen tunnin odottelun jälkeen tuoksu oli havaittavissa tässäkin, mutta ei häiritsevästi. Yön yli nukuttua tuoksu oli niin mieto, että sen haistoi vain ihan läheltä nuuhkiessa.

Sen verran kosteaksi iho kuitenkin jäi, että äiti ei suosittelisi laittamaan yöksi mitään parasta yöpukua.

No, tulos? Rusketus oli äidin mielestä kaunis ja luonnollisen näköinen, vaikka hän käyttikin vaalealle iholleen tumminta dark-vahvuutta. Tulos oli kuitenkin hyvin kevyt. Äidin mielestä se oli ihan hyvä juttu, hän ei hakenut överitummaa. Äiti epäili, että ihon kuorruttaminen kosteusvoiteella ennen operaatiota pehmensi tulosta vähemmän ruskeaksi. Siksi hän teki vielä toisen testin ilman pohjakosteutusta, jolloin tulos olikin hieman tummempi.

Tällaisessa säädettävässä tummuusasteessa on se etu, että jos vain jaksaa, ihosta saa tasaisemman värisen vaihtelemalla tummuusastetta. Käsivarsien päällipuolet ovat useimmiten ne ruskettuneimmat kohdat, kun taas valolta piiloon jäävissä osissa luonnollinen, auringosta tullut rusketus on kevyempi. Tätä voi sitten halutessaan fiksailla, kunhan on huolellinen.

20 euron hinnalla äidin mielestä tuote oli ihan kohtuullisen edullinen, kun se kuitenkin oli aika riittoisa.


Tuote on saatu testiin blogin kautta.

maanantai 29. heinäkuuta 2013

Uniikki-kanta-asiakas tässä moi!

Olen kunnostautunut tänä vuonna apteekkiasiakkaana. Olen kuljettanut eri apteekkeihin rahaa ihan hirveät määrät. Toisin kuin yleensä, aloitan apteekkituotepostauksen nyt niistä tuotteista, jotka minun vaan on ollut pakko hankkia. Suurimman osan laatikot on heitetty mäkeen ja kaiken maailman antibiootitkin kiskottu viimeiseen pilleriin, joten tässä ei nyt ole päästy kuvaamaan kuin tuosta kädenulottuvilta kerätyt kevään ja kesän hittituotteet.

Kyllä. Arvioin nyt apteekkituotteita. Olen nalkuttanut eri vaivoistani jo kuukausia, kai tässä on pakko sitten antaa myös apteekkituotearvioita. Jos teitä jostain syystä ei nyt kiinnostaisikaan jotkut ihmeen tukisukkahärvelit ja särkylääkkeet, voitte myös siirtyä postauksen loppupäähän. Suosittelen myös farmaseutteja siirtymään postauksen loppupäähän suorilta, jollei huumorintaju riitä. Ei se teidän vikanne ole, että mulla on pieni vihasuhde näihin. Ei, eikä se ole lääkäreidenkään vika.

Huomatkaa helkutin hienosti tuhritut supersalaiset toinen nimeni ja sukunimeni
Aloitetaan tuoreimmasta hankinnastani. Futuro-nilkkatukisysteemi. Joku vähän yli 20 euroa. Ruma, keltainen pakkaus, joka on pakko säästää, koska sisällä ei ole käyttö-/pesuohjetta. Itse tuki on kermanvärinen. Kermanvärinen. Mä oon 26 ja mulla on kriisi iästä. Kroppa pettää, koska mä olen vanha. Mutta ihan niin vanha mä en ole, ettäkö mun pitäisi siirtyä mummokalsariväreihin. Ja muutenkin, tohon tarttuu lika niin, että sitä ei varmasti saa uudenveroiseksi viidelläkään peräjälkeisellä pesulla. Hienoa, nyt mulla on kermanvärinen kohta likaisenharmaankermainen systeemi, jonka pitäisi estää, ettei nilkka nyrjähtelisi enää ennen peroneushermon parantumista/leikkaamista/kuolemaani. Toinen vaihtoehto olisi pitkävartiset Converset, mutta niihin mulla ei ainakaan ole varaa. Saatikka ei kai niitäkään voi joka asun kanssa pitää päivästä toiseen.

Heinix. Kallista, reseptivapaata allergialääkettä. Toimii mulla hyttysenpuremiin. Kaipa se vähän kevätkesän heinänuhaakin auttoi, mutta aika vähän. Söin sitä lähinnä siksi, että mua peloteltiin astmalla, jos ei ota allergialääkkeitä. Nih, reseptivapaata. Miksiköhän mulle ei annettu edullisempaa reseptillistä? Todennäköisesti asia liittyy jotenkin siihen, että sitä ei tiedetä, mille mä olin allerginen. Voishan niitä testata joo. En halua maksaa moisesta. Ehkä ens vuonna. Ruma pakkaus. Plussaa koosta, saan nielaistua tälläisen pikkupillerin yleensä ongelmitta.

Duact. 10 pistettä ja papukaijamerkki siitä, että tämä todellakin saa valuvat nenät ja tukkoisen pään auki. Miinusta siitä, että se on kapseli. Joudun avaamaan sen ja kaatamaan jauheet suoraan kurkusta, koska en saa nieltyä kapseleita. En ole näitä aiemmin juuri koittanut tuon takia, olen aina flunssassakin kieltäytynyt tarjotusta reseptistä. Nyt allergiaoireiden takia oli vaan pakko hakea näitä. Miinusta hinnasta. Miinusta siitä, että näitä joutui oikein säästelemään, sillä tiesin, että ainakaan samasta paikasta en tule saamaan näitä lisää. Lääkärin mukaan aiheuttavat riippuvuutta. Pakkausseloste ei tuntenut tuollaista haittavaikutusta. Reseptissä lukee isolla "NON ITER," jonka varmaan jokainen potilashistoriastani tämän reseptin löytävä lääkäri päättelee tarkoittavan "ETTE ANNA SILLE LISÄÄ TOTA FLUNSSALÄÄKETTÄ SE TEKEE SIITÄ PIRIÄ." Lääkäri ilmeisesti päätteli, että mulla on kotona joku labra, missä valmistan pseudoefedriinistä jotain pirin kaltaista tavaraa. Juu, heti. Oottakaas kun mä heitän siihen Seche Viten pikakuivattajaa (haisee niin pahalta että on pakko olla joku liuotin), ykskakkaakakskakkaa-lannoitetta (no eiks niistä tehdä kotilabrassa vaikka mitä?) ja angostuuraa (en koskaan baarissa oppinut tekemään siitä mitään, sen on pakko kelvata tohon). Eiköhän siitä sillä tule toimivaa. Ai niin, mutta jotta mä pääsisin työntämään sen suoneen, tarvitsen ruiskun apteekista. Mä en halua maksaa enää apteekille mistään. Damn, hyvä idea meni hukkaan. Sori, lääkäri.

On teoriassa mahdollista, että koska tämä ei ollut kyseisen lääkärin ominta alaa, se ei vaan tiennyt Duactista tarpeeksi eikä sittenkään kuvitellut, että olen joku narkkari, koska tulen pyytämään Duact-reseptiä, vaan kuvitteli tosissaan sen olevan riippuvuutta aiheuttava, supervaarallinen lääke, jota vain suuren tappelun jälkeen uskaltaa kirjoittaa pienimmän mahdollisen paketin. Mut kiukuttaa silti.

Panacod. Tylsä pakkaus. Hirveä hinta. Maistuu paskalta. Tai vähintään edes siltä pienemmältä hädältä. Vaikka olen aika lääketolerantti, tämä on yksi niistä harvoista lääkkeistä, joista sain kaikkia kivoja sivuoireita unettomuudesta yleiseen vitutukseen ja naaman punoitukseen. Onneksi toleranssi mulla kasvaa nopeasti, sillä tämä on myös elämäni ensimmäinen kipuun määrätty lääke, joka auttaa. Jos uskoisin siihen puljuun, missä mut pakotettiin olemaan 15 vuotta lakiemme ansiosta, sanoisin, että tämä on taivaan lahja maailmalle. Kuitenkaan, en suosittele tätä kenellekään, sillä kuulemani mukaan ihmiset reagoivat juuri kodeiiniin todella yksilökohtaisesti. Mä olisin kuitenkin hypännyt kivuissani Heurekan sillalta tai jostain käsivarren Lapin nyppylältä, jos en olisi päässyt näillä niistä hammas- ja naamasäryistä. Tai rännittänyt sitä Duact-kynsilakka-Biolan-angostuuraa.

Joo, Panacod auttaa. Mutta siinä on parasetamoli, joka tuhoaa maksan. Siksi sen kanssa piti kiskoa jotain muuta silloin, kuin vuorokautinen parasetamolin turvaraja alkoi lähestyä ja kodeiinin vaikutus oli häviämässä. Alkuun sain Para-Tabseja. A) ei auta juuri nimeksikään. B) Siinä on myös se parasetamoli. Jouduin käyttämään jotain randomeita kotoa löytyviä lääkkeitä noiden sijasta. Seuraavaa reseptiä kirjoittaessa lääkäri tajusi, että nämä kaksi eivät nyt oikein toimi yhteen. Mitäs sitten? Kas, ystävämme kuussatanen Burana! Auttaa? Ei juuri nimeksikään. Vältän turhien lääkkeiden syömistä, joten yleensä en suostu ottamaan juuri mitään näitä tällaisia höpöhöpönappeja, jos vain pystyn mitenkään olemaan ilman. Burana ei tuhoa maksaa - se tuhoaa vatsan. Jee. Para-Tabsit ja Burana maistuvat muuten molemmat myös ihan jäätävän pahalta pureskeltuna. Ei mene alas muulla tavalla, kun ovat niin isoja.


Että sellasta. Onneksi tässä oli kaikki, jotka nopeasti löysin. Kuvan otettuani tajusin, että mulla olisi ollut myös vielä jäätävän kalliita Sorbac-laastareita, mutta niistä olisi tullut ihan yhtä kiukkuista tekstiä. Ehkä on parempi siirtyä mukavampiin apteekkituotteisiin.

En olisi apteekkiangsteissani suostunut ihan periaatteesta ostamaan kevään ja kesän aikana apteekista yhtään mitään ylimääräistä, mutta onneksi blogin kautta tuli testattavaksi kosmetiikkapuoltakin. Mitäs mä sitten haluaisin ostaa apteekista, jos voisin ostaa jotain muuta kuin mummokalsarinilkkatukia ja pahanmakuisia lääkkeitä? Arvioidaanpa.



Vichy Normaderm Hyaluspot. Tämä on täsmähoito näpyille. Mulla oli tupakan lopettamisen takia järjetön finniongelma, siitä varmaan lisää tarinaa jatkossa. Puolitoista kuukautta se oli pahimmillaan. Näpyt olivat inhottavia ihonalaisia paukamia, pahempia kuin teini-iässä. Muun muassa tätä tuotetta tuli testattua.


Ainoa hyvä asia tuotteessa oli se, että se luo näpyn päälle kalvon, joka estää minua näpräämästä paukuroita. Noin muuten, alkavat näpyt eivät parantuneet yhtään tällä, pahenivat vaan. Myöskään jo pahoille näpyille tästä ei ollut minulla apua. Lisäksi, ainetta ei voinut oikein käyttää päivisin, koska se näkyy iholla - ellei sitä laita nuppineulan terävän kärjen kokoista nokaretta ja hiero ihoon. Siltikin, se jättää tahallaan ihon päälle kerroksen, joka rullautuu pois siihen koskiessa. Öisin se hieroutuu lakanaan. Pieni tai iso määrä, ei nyt vaan auttanut. Teoriassa kyllä aineen sisältämä salisyylihappo on ainakin todistetusti näppyihin auttavaa, mutta eipä tämä nyt kyllä auttanut. Lainkaan. Alkoholia tässä on myös paljon, heti toisena aineena veden jälkeen. Olen mä tästä hyvääkin kuullut, mutta mä en kokenut tätä suosittelemisen arvoiseksi ainakaan oman kokemukseni perusteella.

Ei jatkoon.



Vichy Idéalia BB Crème. Mielestäni ihan mukavan peittävä (siis länsimaiseksi BB-voiteeksi) ja vaaleampi light-sävy meni minulle ennen ruskettumistani. Nyt alan olla lähempänä tuota mediumia. Sävyjen ei tarvitse olla niin justiinsa, tämä ei kuitenkaan mitään meikkivoidejankkia ole. Puuteria tykkään käyttää päällä, jos jaksan/ehdin/muistan.


Alkuun luulin, että saan tästä jotain silmäoireita hieroessani vahingossa silmiä sormilla, jotka ovat koskeneet meikkipohjaan, mutta tuo allergia selvisikin yleiseksi heinänuhaksi. Sain allergisia oireita mm. toisen ihmisen hiusten leikkaamisesta... Vichyn BB:ssä on suojakerroin 25, kesällä kyllä todella tarpeen eikä haitaksi talvellakaan. Kosteuttaa kuten lupaa. Ryppyjen tasoittamisesta ei mitään havaintoa, ei mulla sentään niitä vielä ole... kai... ainakaan tänään ei ollut aamulla. Onneksi mulla on aamuisin niin kiire, että en ehdi kovasti analysoimaan ryppyyntymisastettani. Vichyn BB lupaa myös vaalentaa pigmenttimuutoksia, ei ole minulla niitäkään. Tuote on suunnattu yli 25-vuotiaan iholle. Hintaa on noin 29 euroa (40 ml).

Jatkoon. Mieluummin mä tämän ostaisin kuin lähes yhtä kalliin mummoalkkarisukan. Ketään tuskin yllätti, sillä mä rakastan länsimaisiakin BB-voiteita kuin hullu puuroa. Niin paljon, että mut tunnetaan varmaan pian BB-Soniana.



Natuviven käsivoiteista Papaya on paremman tuoksuinen. Se on tarkoitettu käsille ilman erityisiä kuivuusongelmia. Avocado & Shea taas on aavistuksen tuhdimpi, täyteläisempi ja ei niin herkullisen tuoksuinen. Minulla on kyllä käyttöä useammankin eri tuhtiusasteen voiteille, vaikkakin pärjään kevyemmälläkin. Todennäköisesti papaija tulee kulumaan loppuun nopeammin, ihan tuoksunsa takia. Molemmissa on aika samanlaiset INCI-listat, veden ja kolmen muun ensimmäisen raaka-aineen osalta identtiset. Myös papaijassa on sheavoita, sitä vaan on vähemmän. Papaijavoiteessa on muuten propyleeniglykolia, jota käytetään ihan kaikkialla ruuasta savukoneisiin, samoin myös sähkötupakassani. :)

Tykkään Natuviven pakkauksista, ne ovat kovin piristäviä apteekkikosmetiikaksi. Lisäksi niiden tuoksut näyttävät olevan makuuni. Auki klikattava korkki on plussaa käsivoiteissa.

Jatkoon ehkä, ainakin papaija. Voisin ostaa tarjouksesta jonkun tällaisen toisella tuoksulla, sillä kokeilunhaluisuuteni takia vaihtelen käsivoidetta mieluusti usein. Ei nämä kalliita ole normaalihinnallakaan, jonkun 7 euroa.



Saman sarjan suihkuvoiteet noudattavat samaa linjaa - papaija kevyempi, avokado kuivemmalle iholle. Suihkugeelissä minulle on tärkeintä se, että se on osa pientä ylellisyyttä suihkuhetkessä, hemmottelua. Sen pitää tuoksua hyvältä. Voitte arvata, kumpi noista on jo tyhjä. Jep, se papaija. INCI-listat ovat taas alkupäästä yhtenevät, identtiset veden ja ensimmäisen kolmen muun raaka-aineen osalta. Avokadoversiossa on sheavoita kuten luvattu, mutta papaijassa sitä ei ole - eikä minun puolestani tarvitsekaan olla. Vaikka nämä ovatkin suihkuvoiteita, ei vesimäisempiä geelejä, tykkäsin kyllä koostumuksesta. Jotkut voidemaiset kun tuntuvat siltä, että niitä saa hinkata pois puoli vuotta, mutta hermo ei mennyt kyllä näiden kanssa. Hintaa näillä on joku alle kymppi per puteli.

Hmm. Papaija jatkoon, mutta koska tykkään hifistellä suihkugeelien kanssa, ostaisin ennemmin jonkun erikoisen. Seuraavana ostoslistalla on joku uusi philosophyn nami tai sitten jonkun tuoksun suihkugeeliversio. Oikeastaan vastaan tähän vähän samalla tavalla kuin edelliseen - hyvästä tarjouksesta ottaisin kotiini ihan omin rahoin ostettunakin, jollei olisi tiedossa tilauksia ulkomaille tai laivan taxfreetä odottamassa rahojani.



Paras vikana. ACO:n tämän kesän limited edition -vartalokuorinta, Sense & Care Summer Breeze Body Scrub raparperin ja vadelman tuoksuisena. Todellakin jatkoon. Tätä voisin ostaa kakkoskuorinnakseni, sillä lempparikuorintani maksaa hunajaa. Olen käyttänyt tätä itse asiassa aika paljon tänä kesänä, lemppariani Clarinsia säästelläkseni. Kuorinta tuoksuu hyvältä, siinä on kiva pakkaus. Tärkeintä on kuitenkin se, että koostumus on juuri minun makuuni. Mikrorakeita tarpeeksi tiheässä, voide pohjalla on kevyt eikä mitään jankkia. Aikanaan käytin TBS:n kuorintoja, mutta paluuta niihin ei ole (elleivät ole muuttaneet koostumusta), sillä niissä oli liian isoja rakeita liian harvassa. Tämä tuote sai minut lisäämään postaukseen hyväksi havaitut -tunnisteen, jota yleensä käytän aika säästeliäästi. Tänä kesänä en enää tarvitse uusia kuorintoja, mutta toivottavasti ACO tekee jotain vastaavaa ensi kesällekin. Alle kymmentä euroa näyttää maksavan, eli ei todellakaan paha. Näitä saa vielä toistaiseksi näitä kesäversioitakin apteekeista.



Ai niin, siitä savuttomuudesta. Maistoin tuossa iltana eräänä parit henkoset vain todetakseni, että tupakka on jäätävän pahaa enkä ymmärrä, miten olen sitä pystynyt polttamaan. Tiesin jo silloin, että niin varmasti käy - kaikki sähköröökiin siirtyneet sanovat samaa. Siispä uskalsin maistaa ja todeta, että pahaahan se oli. Eipä enää kutkuta takaraivossa, miltä se maistuikaan. Noita paria henkosta lukuunottamatta statsit näyttää tällä hetkellä tältä:



Postauksen apteekkikosmetiikkatuotteet on saatu testiin blogin kautta maahantuojilta.