Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dior. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dior. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. marraskuuta 2015

Tuoksuviikko: Dior J'adore EdT

Sori, oli ihan pakko.

Diorin J'adore on klassikko, mutta minä arastelin sitä pitkään. Pullo, se, että se on Dioria ja ylipäätään suuri suosio vähän arveluttivat. Oletin, että kyseessä on samanlainen tapaus kuin vaikka Lancômen Hypnôse tai Trésor, Diorin Poison tai muu vastaava. Yleensä ne suosituimmat ovat olleet minulle liian raskaita ja hienostuneita. Vain iltakäyttöön sopivia, eivätkä oikein minua. Luultavasti makea, liian makea ja tunkkainen, ehkä itämainen - mutta joka tapauksessa ei minua.

IMG_3137

J'adore alkoi tulla monessa kohdassa vastaan Fragranticassa, joten arvelin, että ehkä se voisikin olla jotain minulle sopivaa. Tutkin, ja kas. alkuperäinen on kukkais-hedelmäinen, EdT on ihan vain kukkaistuoksu. Valkokukkaisuus on yleensä nykyään minun juttuni, ja sitä tässä on. Minähän sitten eräällä tuoksujenhaisteluretkellä (kyllä, niistä on tullut minulle ihan omia sessioitaan, käytän aikaa tuoksun valitsemiseen tätä nykyä välillä kaksikin tuntia) tuoksuttelin EdT:tä ja EdP:tä. Kuten yleensä, EdT oli minulle sopivampi. On muuten erittäin kiva, että tykkään useammin kevyistä versioista, sillä nehän ovat halvempiakin. Moni kanssabloggaaja sanoi, että EdP sen olla pitää, mutta kun molemmat minulle kelpasivat, EdT lähti mukaan. EdP:ssä olisi ollut hintaa ja arvokkuutta enemmän ja onhan se se alkuperäinen, mutta toisaalta, miksi maksaa sellaisesta, jos EdT on loppujen lopuksi minulle parempi?

IMG_3130

Ehkä toinen syy, miksi en ole J'adoreen aiemmin tutustunut, on juurikin pullon design. Mä en itse asiassa ihan hirveästi pidä siitä, ja jos tuoksu maksaa paljon, pullokin pitäisi olla mieleinen. Pullo on minulle yksinkertaisesti liikaa kultaa. Liikaa eleganssia. Olen viime aikoina kuitenkin avannut tietä tällaisillekin pulloille, joten vähäeleisyys eii nykyään tunnu niin vieraalta.

Pääasia: tuoksu. J'adore EdT voisi olla tuoksunsa puolesta mikä tahansa jo omistamani 50 euron kukkaistuoksu. Pirteä ja keveä, ei missään tapauksessa tätimäinen. What. Se, että se on Dior, se, että se on suosittu... Kaikki johti minua harhaan. Oikein ihana kukkaistuoksu, josta en erota tosin nuotteja. Eikä minun tarvitsekaan. Pääasia on, että tämä on minulle helppo arkituoksu, jota voin hyvin käyttää ihan missä ja milloin vain. Sokkotestatessa voisin sekoittaa tämän johonkin minulla jo olevaan kukkaistuoksuun. Tuoksussa on sitruksia, mandariinia, damaskoksenruusua (ei minusta kyllä yhtään), appelsiininkukkaa ja nerolia. Näistä ensin haihtuvat sitrukset. En vieläkään oikein tiedä, mikä appelsiininkukan ja nerolin ero on, kun usein nuo ovat ymmärtääkseni synteettisiä, mutta onneksi se ei menoa haittaa. Oli sitä tuoksussa kumpi vaan, monesti minulle menee. Pohjalle tuoksuun jää lempeä ja pehmeä jälkituoksu, jonka kuvataan olevan puunuotteja ja vaniljaa. Minusta jälkituoksu on yllättävän hyvä, vaikka lähes aina minulle tuoksu on parhaimmillaan juuri sydäntuoksun tietämillä. Eihän se hento jälkituoksu oikein minnekään pitkälle enää tuoksukaan - ja toisaalta tuoksuun tottuu sen iholla ollessa.

IMG_3170

Yksityiskohdat kyllä kielivät kyseessä olevan vähän kalliimman tuoksun. Pahvipakettia ympäröivä suojamuovikin on Dior-sinetillä suljettu. Tuoksun korkin päässä lukee sen nimi, ei isolla kyljessä.

IMG_3139

Tuoksun kesto on erittäin hyvä EdT:ksi. Jälkituoksu kestää iholla pienen ikuisuuden. Tuoksun ostaminen tosin kannattaa jättää esimerkiksi poikaystävän hommiksi: pelkkä EdT on 92 euroa (50 ml) Stockalla. J'adoresta on Stockallakin iso hyllyllinen vaihtoehtoja: on tuoksua hiuksille, vartalovoidetta, EdP:tä, EdP:n super-hyper-galaktista versiota ja ties mitä. Siinäpä sitä sitten olikin työtä valita.


Pahoittelen yhä normaalia yleisempiä kirjoitusvirheitä. En näppiksellä edes yhtä lausetta enää oikein ilman virheitä, korjailen tabletilla. Oispa oikolukija. :)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

The Power of Makeup - nosto maaliskuulta

En ole aiemmin nostanut esiin vanhoja postauksia uudelleenjulkaisemalla niitä, mutta nyt kun vähän joka toisessa blogissa tämä vain kasvojen toisen puolen meikkaamisen haaste kiertää, nostetaanpa tästä sellaisenaan maaliskuinen juttuni siitä, mitä meikkaaminen minulle on. Tämä juttu oli aikanaan blogissani vähän monimuotoisena tuote-esittely/kauneuspohdintakombinaationa, mutta se näyttää vastaavan aika pitkälti haastetta. Siispä, kerran vielä, puolinaamameikki.

IMG_9087

Pohdin aika ajoin suhdettani meikkaamiseen. Se on muuttunut vuosi vuodelta ja muuttuu yhä, iän muuttuessa, ihon muuttuessa ja itsetunnon muuttuessa. Nykyään se on - hauskanpidon lisäksi - noita kumpaakin otsikossa mainittua, sekä toisaalta myös häivyttämistä ja uuden luomista.

Yllä oleva kuva ei ole leikattu kahdesta palasta vaan olen meikannut vain toisen puolen, puhdistanut toisen. Ihossani ei tuon kuvan mukaan hirveämmin nyt peitettävää ole, mutta tarkemmasta kuvasta huomaisi, että nenänpielet punottavat hieman ja sävy on muutenkin epätasainen.

Pienimmillään meikkaus voisi minulla olla tällaista virheiden korjaamista:

Blogi 22 vuosi 20151
Älkää hämääntykö sävyerosta, johtuu kameran automatiikasta. Räpsin kuvat automatiikalla pimeässä. Varsinainen pointti kuvassa, ihohuokosten häivyttäminen ja kiillon poistaminen. Kyseessä ei edes ole itse asiassa meikkituote, vaan Samparin Cosmakeup-sarja.

IMG_9091

Sain nämä testiin jo silloin, kun sarja lanseerattiin Viking Linen laivoilla, mutta ei ole tullut aiemmin kirjoitettua. Tähän postaukseen ne sopivat hyvin. Cosmakeup-sarjan tarkoitus on olla tuotteita meikittömiin päiviin, jotain ihonhoidon ja meikin väliltä. Sellaista sinun ihosi mutta parempi -settiä. Glamour Shot Universal Transparent Foundation lupaa tuoda iholle mattapinnan, tasoittaa ihohuokosia ja vähentää punoitusta. Allekirjoitan kaksi ensimmäistä, ihon sävyä se ei mielestäni tasoita ainakaan merkittävästi. Transparent Mattifying Concealer taas on sama, mutta peitevoideversiona, tarkoitettu siis ihon ongelmakohdille (eli yleensä T-alueelle). En oikeastaan käytännössä näe eroa näiden välillä omalla ihollani, valitsisin siksi tuon kätevämpään pumppupulloon pakatun 30 ml:n meikkivoiteen 15 ml:n peitevoiteen sijaan, jos hinnalla ei olisi väliä. Jos taas haluaa vaan pienemmän määrän ja se riittää, onhan 29 euron peitevoide tietty vähemmän lompakkoa kirpaiseva kuin 45 euron meikkivoide, vaikka litrahinta on ensin mainitussa edullisempi. Tämä muuten on tuote, jonka minä lanseeraisin myös miehille. Voisin uskoa tämän kiinnostavan värillisiä meikkivoiteita enemmän. Tuotteen ongelma on kuitenkin se, että en varsinaisesti näe, mikä tässä on ero mattapintaisiin meikinpohjustusvoiteisiin, paitsi hoitavat ainesosat. Lopputulos on mielestäni hyvin samankaltainen. Hoitavuudenhan saa meikkituotteisiin laittamalla alle sen kosteusvoiteen. Rehellisyyden nimissä sanottakoon tätä hieman turhakkeeksi naisilla, mutta, jos joku tällaista pientä korjausta tarvitsee, mikäs siinä. Itse en ole oikein löytänyt käyttöä, samassa ajassa levitän jonkun nopean meikkipohjankin.

Noin pieneen korjailuun en tosiaan lähde meikatessani, tuossa kuvassani minulla on Oriflamen IlluSkin -meikkivoide sävyssä Light Ivory, Make Up Foreverin High Definition -irtopuuteri, Narsin poskipuna sävyssä Orgasm sekä aavistus varjostusta Bobby Brownin Blonde-luomivärillä, jota en kyllä kuvasta erota. Meikkipohja on minulle ensisijaisesti virheiden peittämistä ja häivyttämistä, omien puutteideni korjailua. Jos olisin taitavampi ja viitseliäämpi, muokkaisin kasvojeni muotoa varjostuksin ja korostuksin, mutta niitä en ole vieläkään oppinut. Nykyään iholleni riittää aika kevyt ja kuulas meikkipohja, aiemmin tarvittiin paksumpaa ihon työntäessä epäpuhtauksia enemmän.

Blogi 22 vuosi 20152

Silmämeikissä pääpointti on korostamisessa, mutta tässä tulee sotkettua eri tyylejä. Virheiden peittämistä se ei ole, tosin aavistuksen korjailen silmieni ja kulmieni epäsymmetrisyyttä. Tämä kuvan meikki on perusmeikkini tyyli, olivat värit mitkä tahansa.

Kulmieni muotoon tai paksuuteen en juuri koske, annan sen olla juuri sellainen kuin se on. Korostan toki sitä, terävöitän kulmakarvojen kulmaa siinä kohdassa, mihin se luonnostaan tulee. Sävy on minulla entuudestaan tumma, joten arkena en välttämättä tee niille mitään, jos minulla on pelkkä ripsiväri. 99 % meikeistäni teen Diorin Diorcils Poudre -kulmakynällä, se taas tässäkin käytössä.

Luomivärin painopiste on minulla ulkonurkassa. Tämä on vähän väärä tapa minulle, sillä oikeasti haluaisin, että silmäni eivät ainakaan olisi kauempana toisistaan ja painopiste ulkonurkassa tekee juuri sitä. Tässä kohtaankin sen, että tykkään meikata johonkin tiettyyn tyyliin myös ihan siksi, että tykkään siitä tyylistä - vaikkei se välttämättä olisi minulle paras. Voimakkaampi 3D-meikkaus olisi ehkä parempi, siis niin, että varjostus on paksu sekä luomen sisä- että ulkonurkassa, mutta en vaan millään saa rohkeutta tehdä sitä tyyliä voimakkaasti. Olen yrittänyt siirtää painopistettä yhä lähemmäksi sisänurkkaa, tuoden varjostuksen entistä voimakkaampana sisänurkkaan, mutta kunnon 3D-varjostuksen hyväksymiseen menee vielä kauan.

Alaluomen sisärajaus vaalealla (minulla IsaDoran kajal sävyssä Blonde) sekä suurentaa silmää että avaa katsetta. En koe, että silmäni olisivat liian pienet, minusta minulle käy tummakin sisärajaus ihan hyvin. Kuitenkin, tämäkin on ihan passeli, olen tottunut. Aiemmin kartoin tätä juuri siksi, etten kokenut tarvetta suurentaa silmiäni. Kokeiltuani totuin ja aloin pitämään kokonaiskuvasta sitten kuitenkin. Yleensä siis näemmä korostan silmän kokoa vähän tahtomattani sen sijaan, että yrittäisin tietoisesti saada niistä suuremman näköiset.

Ripset ovat minulla niitä asioita, mistä olen ylpeä. Saan hyvin helposti lähes millä vaan ripsivärillä niistä näyttävät, mikään ripsiväri ei varise, ei tarvitse taivuttaa ripsiä. Niitä korostan mielelläni - tai pikemminkin, ylikorostan. Tässä ripsillä Lancômen Grandiôse.

Luomivärin valinta ei minulla todellakaan aina noudata sitä, mikä korostaisi vihreitä silmiä. Tässä meikissä se tosin niin tekee ja aika usein muutenkin, koska violetista tykkään. Valitsen kyllä luomivärini ihan sen perusteella, mikä väri on mielestäni kiva.

IMG_9101

Tässä meikissä luomiväreinä Masters Colorsin duopaletti sävyssä 33, kulmaluulla Lorkun Golden Beige ja rajauksena Jane Iredalen geelirajaus sävyssä Purple. Masters Colors ja Jane Iredale saatu blogin kautta.

Blogi 22 vuosi 20153

Huulteni amorinkaaren muodon pidän aika sellaisenaan. Korjaisin mielelläni ylähuulta ylirajaamalla sen hieman suuremmaksi, mutta toisaalta ylirajaus huulissa näkyy mielestäni vähän liikaa enkä halua, että huulistani suoraan näkee, että muotoa on radikaalisti korjailtu meikillä. Lisäksi huulipunan kuluessa päivän mittaan ylirajaus näkyy vielä ärsyttävämmin. Alahuulen rajaan vähän pienemmäksi kuin mitä se on. Tässä kuvassa ei nyt itse asiassa tullut tehtyä kovin paljoa niin, mutta yleensä rajaan hitusen vielä alahuulta pienemmäksi tasapainottaakseni sitä ylähuulen kanssa. En halua suurempia huulia, pienemmätkin kävisivät, mutta tuosta epätasapainosta en pidä ja sitä haluaisin fiksailla. Olen muuten saanut blogissa kommentin joskus siitä, että rajaan alahuuleni "väärin." No, ei se kyllä väärin ole. Niin kuin ei olisi ylähuulen ylirajaaminenkaan. Mutta näin minä sen kuitenkin kompromissina teen. Huulilla tässä Chanelin Rouge Coco sävyssä Gabrielle. Voisi taas muistaa huulirasvan käytön...

Jos valitsen, kumman teen, näyttävämmän silmämeikin vaiko huulet, valitsen aina silmämeikin. Viime aikoina on tullut asiaan poikkeus: töihin mennessä en ole ehtinyt laittamaan kuin meikkipohjan ja ripsiväriä, mutta olen siti halunnut jotain vähän lisää. Huulikiiltoja ja kevyitä punia on mennyt paljon enemmän kuin ennen.

Niin mikä se meikkaamisen tarkoitus minulle on? Kaikkea tuota. Piilotan ja häivytän virheitä tai asioita, joista en pidä, korostan puolia, joista pidän, sekä meikkaan ihan meikkaamisen itsensä takia. Kivojen luomivärien, hauskan väristen rajausten, nättien punien takia. Minä nyt vaan näytän paremmalta meikissä kuin ilman, ja monesti itsetunto tarvitsee sen, että sille antaa vähän lisäbuustia.

Miksi te meikkaatte?


Jane Iredale, Masters Colors sekä Samparin tuotteet saatu blogiin testiin.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Rouge Dior Mauve Mystère

IMG_8642

Siinä hän nyt on. Isoveljen vaimo toi tuliaisiksi himoitsemani huulipunan, Rouge Diorin sävyssä 786 Mauve Mystère. On se vaan kaunis sävy.

IMG_9152


Mauve Mystère on enemmän minua kuin MAC Rebel. Enemmän minua kuin peruspunainen. Todella rohkea, mutta ei sitten yhtään pastellinen - syy, miksi jätin blogimaailmassa hehkutetun MAC Heroinen hankkimatta. Se oli liian pastelli. Tämä on tarpeeksi tumma violetti, ehkä vähän gootti. Tai no, okei, aika paljon gootti.

IMG_8653

Pysyvyys ei ole maailman huippu, kun puna on kaukana matasta ja kosteuttava. Mutta mikäs siinä, tuosta hylsystä on ilo lisätä punaa. Aika nätisti se kuluu pois, vaikkakin turhan nopeasti. Mikään kohta ei jäänyt punattomaksi, mutta koko huulet tulevat kuluessaan läpikuultavammaksi. Poikaystävän mielestä puna näytti hyvältä vielä parin tunnin päästä, minusta taas se oli jo aivan kulunut, kun en ollut pariin tuntiin lisännyt ja olin juonut ja sähkötupakoinut välissä. No, ei ne miehet näköjään kovin tarkkaan katso...

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Rohkeampaa viiniä: Rouge d'Armani

Tänään ruoditaan, miksi en hankkinut MAC:in Heroinea, miksi kuitenkin koin sen tarvitsevani - ja mitä lopulta ostin.

IMG_9845

Olen seuraillut vierestä, kuinka vähän räväkämmät huulipunat ovat kaikkien blogikollegoiden huulilla. Tokihan minäkin seuraan noita, olen tietoinen esimerkiksi siitä, että MAC:in Heroinelle tuli juuri vähän aikaa sitten sopiva rajauskynäkin MAC:iltä. En ole kuitenkaan katsonut tarvitsevani tuota jokaisen bloggaajan must have -punaa, koska onhan minulla jo mielestäni rohkeita värejä. Kuvissani sävyt eivät ihan pääse täysiin oikeuksiinsa, kaikki violettiin menevä on aina vaikea minulle kuvata todenmukaisena.

IMG_9720

Illamasquan Atomic. Tämä on minulle jo aika rohkea. En pistäisi ikipävänä mihinkään konservatiiviseen työpaikkaan, itse asiassa olen tainnut käyttää tätä kodin ulkopuolella vain kerran. Mutta nyt kun katsoo... Eihän se edes ole kovin räväkkä. Onhan se pinkki, eikä mitenkään hillitty kiva tyttöpinkki, vaan rohkea pinkki, puolimatta, tietyssä valossa upeasti sinertävä. Hei, miksi mä en käytä tätä useammin? Varmaan siksi, että yleensä punani on joku hillitty, koska panostan enemmän silmämeikkiin, ja toisaalta siksi, että kun menen vahvemman iltameikin vaativiin juhiin, etiketti yleensä mielestäni edellyttää ennemmin "konservatiivista" ferrarinpunaista punaa tällaisen sijaan. Hitto, nyt jätetään tämä ikuinen pelkkään silmämeikkiin panostaminen, lupaan käyttää tätä useammin jatkossa. Jättää välillä ulos lähtiessä silmämeikin pelkästään mustiin rajauksiin, vaikkapa. Sopivaa rajauskynää Atomicille en omista, siksi menen ilman.

IMG_9737

Rimmelin Apocalips-huulilakka sävyssä 303 Apocaliptic. Ihastuin tähän Heidin huulilla ja ostin oman. Kesto on uskomaton. Kuvassa huulilakkaa on reippaasti, koska nyt haettiin rohkeutta, mutta tosissaankin se on tuollainen todella kiiltävä, huomiota herättävä, rohkea kirkas pinkki. Normaalilevityksellä toki kuivuu luonnollisemmaksi. Kummallista kyllä, tämä pysyy huulilla ikuisuuden nättinä. Vinyylikiiltoisuus tosin vähenee, ensin kuivumisen ja sitten kulumisen myötä, mutta sävy pysyy kuin tauti. Minulle on jo aika rohkeaa käyttää jotain noin kiiltävää, mutta jotenkin tämä on vaan minusta kiva. Rajauskynän se kyllä tarvitsisi. No en omista sopivaa.

IMG_9708

Ai ei tarpeeksi rohkeita? No miten olisi tämä Milani Haute Flash Full Coverage Shimmer Lipgloss, sävyssä 103 In A Flash? Tämä menee jo minulla niin yli, että tätä voisin käyttää vain jossain teemabileissä tai muuten erikoisessa tilanteessa, kun kahta edellistä voisin käyttää baari-iltana. Valitettavasti tämän laatu ei ole kovin hyvä. Sen omalla applikaattorilla saan epätasaista jälkeä, ellen laita todella paksua kerrosta. Applikaattori annostelee niin vähän tuotetta kerrallaan, että siitä siveltimeen siirtäminen on tuskaa ja käytän sitten sitä applikaattoria ennemmin. Kulumat näyttävät rumilta. Ja jos edellinen vaatisi rajauskynää, niin tämä se vasta sitä ehdottomasti vaatisikin. Apocalipsin reunojen epätasaisuutta ei huomaa normaalikäytössä, ei kukaan katso huuliani noin suurena ja tarkkana kuin nämä blogikuvat. Sen sijaan Milanin levittäminenkin on tuskaa ilman rajauskynää ja korjailu samoin. Tulos myös näyttää epätasaiselta vähän kauempaakin.


Niin. Siis minulla on mielestäni muutama rohkea väri. Mutta, Illamasqua on saisi olla violetimpi, Apocalips on liian pinkki ja saisi olla... helkutisti violetimpi. Ja vähemmän vinyylikiiltoinen. Milani on överidiskopallo, epätasainen, vaikea ylläpitää ja mahdoton ilman rajauskynää. Eli ajattelin, että tarvitsisin sen MAC:in Heroinen rajauskynineen. Hitto.

No, astelin Stockalle. Tutkin huulipunia, ensiksi sitä Heroinea.

IMG_9768

Kuvassa nuo kolme saman sävymaailman punaa ovat vasemmalla rajauskynien alapuolella Rouge Dior 786 Mauve Mystere, oikealla ylhäällä MAC Violetta ja sen alla MAC Heroine. Heroine oli kuin olikin aivan liian pastellinen minulle, ei jatkoon. Sen sijaan tuo Dior oli upea! Epäilen, että se täytyy hankkia vielä.

Siinä punia tutkiessani minulle ehdotettiin kuitenkin jotain aivan muuta enemmän minun näköistä - ja sehän ihastutti. Sitä se teettää, kun sävymaailmasi tunnetaan liikkeessä entuudestaan... ;) Saatava. Ei se nyt ollut Heroinea nähnytkään, eikä edes samaa sävymaailmaa, mutta minun näköinen ja sopivan rohkea!

IMG_9834

IMG_9793

Puikossa Rouge d'Armani Lasting Lip Color sävyssä 604 Plum näyttää tylsältä rusehtavalta viiniltä. Iholla onkin jo toinen totuus:

IMG_9808

Oho, tämähän on kaunis viini! Vieressä myös huultenrajauskynä - pitihän punalle kynäkin etsiä. Kynän löytäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta lopulta Forumin Kicksin myyjä keksi sopivan: bareMinerals Marvelous Moxie -automaattikynä sävyssä Electrified. En olisi ihan äkkiseltään lähtenyt tutkimaan bareMineralsin valikoimaa, kun kaikkien muiden merkkien kynät olivat liian ruskeita tai liian punaisia. Electrified on täysi nappi.

IMG_9839

Kynä levittyy oikein pehmeästi ja nätisti, tykkäsin. En pidä liian kovista kynistä. Uskomattoman hyvin löytyi täysin sopiva kynä, yleensä huultenrajauskynät ovat vain vähän sinne päin, jos eivät ole juuri kyseiselle punalle tehtyjä tai ferrarinpunaisia.

IMG_0058

Tämmöinen puna. Ja vieläpä myös harvinainen naamakuva meikäläisestä blogissa. Siinä vaan toistuu sävy ainakin minun näytölläni tasan oikeana, joten pakko oli laittaa, vaikka ujostutti.

IMG_0069

Vähän täytyy valittaakin. Kesto ei ole niin hyvä, kuin tuon hintaluokan punalta odottaisin, ja koostumus on hieman läpikuultava. Ongelma poistuu värittämällä huulet alta pidemmältä matkalta rajauskynällä, mutta hieman kyllä miinusta tulee tästä syystä. Lähikuvasta näkyy tuo epätasaisuus.

IMG_9822

Armanin punat maksavat jonkun vähän reilun 40 euroa, niitä myy Suomessa vain Stockmann ja Stockmanneistakin vain jotkut - viime tsekkauksella Itis, Helsingin keskusta, Tampere ja Oulu. BareMineralsin kynä maksoi Kicksissä vähän yli 20 euroa, myydään niitä Stockallakin.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Meikkaus - korostamista vai piilottamista?

IMG_9087

Pohdin aika ajoin suhdettani meikkaamiseen. Se on muuttunut vuosi vuodelta ja muuttuu yhä, iän muuttuessa, ihon muuttuessa ja itsetunnon muuttuessa. Nykyään se on - hauskanpidon lisäksi - noita kumpaakin otsikossa mainittua, sekä toisaalta myös häivyttämistä ja uuden luomista.

Yllä oleva kuva ei ole leikattu kahdesta palasta vaan olen meikannut vain toisen puolen, puhdistanut toisen. Ihossani ei tuon kuvan mukaan hirveämmin nyt peitettävää ole, mutta tarkemmasta kuvasta huomaisi, että nenänpielet punottavat hieman ja sävy on muutenkin epätasainen.

Pienimmillään meikkaus voisi minulla olla tällaista virheiden korjaamista:

Blogi 22 vuosi 20151

Älkää hämääntykö sävyerosta, johtuu kameran automatiikasta. Räpsin kuvat automatiikalla pimeässä. Varsinainen pointti kuvassa, ihohuokosten häivyttäminen ja kiillon poistaminen. Kyseessä ei edes ole itse asiassa meikkituote, vaan Samparin Cosmakeup-sarja.

IMG_9091

Sain nämä testiin jo silloin, kun sarja lanseerattiin Viking Linen laivoilla, mutta ei ole tullut aiemmin kirjoitettua. Tähän postaukseen ne sopivat hyvin. Cosmakeup-sarjan tarkoitus on olla tuotteita meikittömiin päiviin, jotain ihonhoidon ja meikin väliltä. Sellaista sinun ihosi mutta parempi -settiä. Glamour Shot Universal Transparent Foundation lupaa tuoda iholle mattapinnan, tasoittaa ihohuokosia ja vähentää punoitusta. Allekirjoitan kaksi ensimmäistä, ihon sävyä se ei mielestäni tasoita ainakaan merkittävästi. Transparent Mattifying Concealer taas on sama, mutta peitevoideversiona, tarkoitettu siis ihon ongelmakohdille (eli yleensä T-alueelle). En oikeastaan käytännössä näe eroa näiden välillä omalla ihollani, valitsisin siksi tuon kätevämpään pumppupulloon pakatun 30 ml:n meikkivoiteen 15 ml:n peitevoiteen sijaan, jos hinnalla ei olisi väliä. Jos taas haluaa vaan pienemmän määrän ja se riittää, onhan 29 euron peitevoide tietty vähemmän lompakkoa kirpaiseva kuin 45 euron meikkivoide, vaikka litrahinta on ensin mainitussa edullisempi. Tämä muuten on tuote, jonka minä lanseeraisin myös miehille. Voisin uskoa tämän kiinnostavan värillisiä meikkivoiteita enemmän. Tuotteen ongelma on kuitenkin se, että en varsinaisesti näe, mikä tässä on ero mattapintaisiin meikinpohjustusvoiteisiin, paitsi hoitavat ainesosat. Lopputulos on mielestäni hyvin samankaltainen. Hoitavuudenhan saa meikkituotteisiin laittamalla alle sen kosteusvoiteen. Rehellisyyden nimissä sanottakoon tätä hieman turhakkeeksi naisilla, mutta, jos joku tällaista pientä korjausta tarvitsee, mikäs siinä. Itse en ole oikein löytänyt käyttöä, samassa ajassa levitän jonkun nopean meikkipohjankin.

Noin pieneen korjailuun en tosiaan lähde meikatessani, tuossa kuvassani minulla on Oriflamen IlluSkin -meikkivoide sävyssä Light Ivory, Make Up Foreverin High Definition -irtopuuteri, Narsin poskipuna sävyssä Orgasm sekä aavistus varjostusta Bobby Brownin Blonde-luomivärillä, jota en kyllä kuvasta erota. Meikkipohja on minulle ensisijaisesti virheiden peittämistä ja häivyttämistä, omien puutteideni korjailua. Jos olisin taitavampi ja viitseliäämpi, muokkaisin kasvojeni muotoa varjostuksin ja korostuksin, mutta niitä en ole vieläkään oppinut. Nykyään iholleni riittää aika kevyt ja kuulas meikkipohja, aiemmin tarvittiin paksumpaa ihon työntäessä epäpuhtauksia enemmän.

Blogi 22 vuosi 20152

Silmämeikissä pääpointti on korostamisessa, mutta tässä tulee sotkettua eri tyylejä. Virheiden peittämistä se ei ole, tosin aavistuksen korjailen silmieni ja kulmieni epäsymmetrisyyttä. Tämä kuvan meikki on perusmeikkini tyyli, olivat värit mitkä tahansa.

Kulmieni muotoon tai paksuuteen en juuri koske, annan sen olla juuri sellainen kuin se on. Korostan toki sitä, terävöitän kulmakarvojen kulmaa siinä kohdassa, mihin se luonnostaan tulee. Sävy on minulla entuudestaan tumma, joten arkena en välttämättä tee niille mitään, jos minulla on pelkkä ripsiväri. 99 % meikeistäni teen Diorin Diorcils Poudre -kulmakynällä, se taas tässäkin käytössä.

Luomivärin painopiste on minulla ulkonurkassa. Tämä on vähän väärä tapa minulle, sillä oikeasti haluaisin, että silmäni eivät ainakaan olisi kauempana toisistaan ja painopiste ulkonurkassa tekee juuri sitä. Tässä kohtaankin sen, että tykkään meikata johonkin tiettyyn tyyliin myös ihan siksi, että tykkään siitä tyylistä - vaikkei se välttämättä olisi minulle paras. Voimakkaampi 3D-meikkaus olisi ehkä parempi, siis niin, että varjostus on paksu sekä luomen sisä- että ulkonurkassa, mutta en vaan millään saa rohkeutta tehdä sitä tyyliä voimakkaasti. Olen yrittänyt siirtää painopistettä yhä lähemmäksi sisänurkkaa, tuoden varjostuksen entistä voimakkaampana sisänurkkaan, mutta kunnon 3D-varjostuksen hyväksymiseen menee vielä kauan.

Alaluomen sisärajaus vaalealla (minulla IsaDoran kajal sävyssä Blonde) sekä suurentaa silmää että avaa katsetta. En koe, että silmäni olisivat liian pienet, minusta minulle käy tummakin sisärajaus ihan hyvin. Kuitenkin, tämäkin on ihan passeli, olen tottunut. Aiemmin kartoin tätä juuri siksi, etten kokenut tarvetta suurentaa silmiäni. Kokeiltuani totuin ja aloin pitämään kokonaiskuvasta sitten kuitenkin. Yleensä siis näemmä korostan silmän kokoa vähän tahtomattani sen sijaan, että yrittäisin tietoisesti saada niistä suuremman näköiset.

Ripset ovat minulla niitä asioita, mistä olen ylpeä. Saan hyvin helposti lähes millä vaan ripsivärillä niistä näyttävät, mikään ripsiväri ei varise, ei tarvitse taivuttaa ripsiä. Niitä korostan mielelläni - tai pikemminkin, ylikorostan. Tässä ripsillä Lancômen Grandiôse.

Luomivärin valinta ei minulla todellakaan aina noudata sitä, mikä korostaisi vihreitä silmiä. Tässä meikissä se tosin niin tekee ja aika usein muutenkin, koska violetista tykkään. Valitsen kyllä luomivärini ihan sen perusteella, mikä väri on mielestäni kiva.

IMG_9101

Tässä meikissä luomiväreinä Masters Colorsin duopaletti sävyssä 33, kulmaluulla Lorkun Golden Beige ja rajauksena Jane Iredalen geelirajaus sävyssä Purple. Masters Colors ja Jane Iredale saatu blogin kautta.

Blogi 22 vuosi 20153

Huulteni amorinkaaren muodon pidän aika sellaisenaan. Korjaisin mielelläni ylähuulta ylirajaamalla sen hieman suuremmaksi, mutta toisaalta ylirajaus huulissa näkyy mielestäni vähän liikaa enkä halua, että huulistani suoraan näkee, että muotoa on radikaalisti korjailtu meikillä. Lisäksi huulipunan kuluessa päivän mittaan ylirajaus näkyy vielä ärsyttävämmin. Alahuulen rajaan vähän pienemmäksi kuin mitä se on. Tässä kuvassa ei nyt itse asiassa tullut tehtyä kovin paljoa niin, mutta yleensä rajaan hitusen vielä alahuulta pienemmäksi tasapainottaakseni sitä ylähuulen kanssa. En halua suurempia huulia, pienemmätkin kävisivät, mutta tuosta epätasapainosta en pidä ja sitä haluaisin fiksailla. Olen muuten saanut blogissa kommentin joskus siitä, että rajaan alahuuleni "väärin." No, ei se kyllä väärin ole. Niin kuin ei olisi ylähuulen ylirajaaminenkaan. Mutta näin minä sen kuitenkin kompromissina teen. Huulilla tässä Chanelin Rouge Coco sävyssä Gabrielle. Voisi taas muistaa huulirasvan käytön...

Jos valitsen, kumman teen, näyttävämmän silmämeikin vaiko huulet, valitsen aina silmämeikin. Viime aikoina on tullut asiaan poikkeus: töihin mennessä en ole ehtinyt laittamaan kuin meikkipohjan ja ripsiväriä, mutta olen siti halunnut jotain vähän lisää. Huulikiiltoja ja kevyitä punia on mennyt paljon enemmän kuin ennen.

Niin mikä se meikkaamisen tarkoitus minulle on? Kaikkea tuota. Piilotan ja häivytän virheitä tai asioita, joista en pidä, korostan puolia, joista pidän, sekä meikkaan ihan meikkaamisen itsensä takia. Kivojen luomivärien, hauskan väristen rajausten, nättien punien takia. Minä nyt vaan näytän paremmalta meikissä kuin ilman, ja monesti itsetunto tarvitsee sen, että sille antaa vähän lisäbuustia.

Miksi te meikkaatte?


Jane Iredale, Masters Colors sekä Samparin tuotteet saatu blogiin testiin.

maanantai 7. tammikuuta 2013

Minkälainen on täydellinen luomiväripaletti?

MAC Wonder Woman Valiant

Luomiväripaleteissa on aina joku vika. En ole vielä törmännyt täydelliseen. Toisaalta en sellaista tarvitsekaan, koska yleensä teen silmämeikin kotona ja minulta löytyy kyllä ne kaikki tarvitsemani värit ja välineet kotoa. Niinpä en ole sitä täydellistä palettia hirveästi etsinytkään. Olen kuitenkin pohdiskellut, minkälainen olisi se minusta täydellinen luomiväripaletti, jos sellainen olisi.

Dior Misty Mauve

Ensinnäkin, täydellisessä luomiväripaletissa on mukana peili. Näin sen voi ottaa mukaan myös vaikka töihin tai junaan, eikä erillistä peiliä tarvita. Peilin pitää olla riittävän suuri. Esimerkki erinomaisesta peilistä on Diorin viisikoissa. Viisikkojen paletti on juuri sopivan kokoinen - mahtuu mukaan, mutta peilikin on riittävän iso.

Clarins Colour Quartet 80 So Sublime

Luomivärin levitykseen tarvittavat työkalut eivät voi millään mahtua palettiin. Hyvässä siveltimessä on tarpeeksi pitkä varsi, mutta hyvä paletti ei voi olla järjettömän suuri. Tarvitsen yleensä perusmeikkiin neljää eri levitintä: suuri häivytyssivellin/sivellin vaaleille, suurille alueille, vaahtomuoviapplikaattori varjostuksiin, sivellin varjostuksiin ja litteä sivellin rajauksiin. Jos on valittava, millä näistä sitten pärjää hätätilanteessa, vaahtomuoviapplikaattorilla pääsee aika pitkälle. Sitä voi kääntää, jolloin samalla päällä voi levittää kahta eri väriä. Optimaalisessa sellaisessa on myös terävämpi pää, jolla saisi ne alaripsen tyven rajaukset aikaan. Applikaattoreita saa mieluummin olla kaksi kaksipäistä, kuten Diorin viisikoissa. Täydellisessä setissä olisi yksi normaali applikaattori, jossa on kaksi samanlaista suurta päätä ja toinen, joka on ylläolevan Clarinsin nelikon applikaattorin kaltainen. Clarinsin applikaattorissa on meinaan mainio tuo terävä pää, sillä oikeasti saa hyvät luomivärialarajaukset matkassakin ja materiaali on tarpeeksi napakkaa. Diorin applikaattorissa on leveämpi ja terävämpi pää, mutta terävä ei ole tarpeeksi terävä. Leveäpäinen puoli on oikein hyvä.

Lancôme Color Design mini: Visionary, Daylight, Statuesque ja Snap

Dior Stylish Move mini

Minipaletit ovat aivan ihania, mutta niistä ei ole täydelliseksi paletiksi. Ne ovat enemmänkin keräilyesineitä ja sellaisia, joita on helppo ottaa mukaan täydentämään matkalla mukana kulkevaa palettia. Esimerkiksi tuosta Lancômen minipaletista löytyy musta ja valkoinen, joita itse tarvitsen usein meikissä häivähdyksen jossain. Stylish Movessa taas on aivan upea alakulman vasen sävy, jolle kuva ei tee oikeutta.

Guerlain Divinora

Laatu on tietysti tärkeä. En tiedä, miltä vuodelta Guerlainin Divinora-paletti on, mutta se laadultaan järkyttävä. Oikea yläkulma ja vasen alakulma ovat ihan hienosti käyttäytyviä, mutta vasemman yläkulman pinkki on järkyttävän hileinen ja oikean alakulman tumma luumu aivan mahdoton käyttää hileisyytensä vuoksi. Luomiväripaletin sävyjen pitää olla sillä tavalla tasalaatuisia, että vaikka ne eivät kaikki olisikaan samaa koostumusta, jokaista pitää olla mahdollista käyttää. Paletissa voi olla mattaa ja helmiäistä, glitteristäkin sävyä, mutta ei mitään noin järkyttävää, että sävy jää täysin turhaksi - tai kuten tässä paletissa, kaksi neljästä jää täysin turhaksi.

Dior Electric Lights

Yleensä se, mikä eniten häiritsee on sävyjen kokonaisuus. Electric Lightsista puuttuu neutraali, kermainen häivytyssävy. Paletin violetti on luomilla hyvin tumma ja samea, tästä puuttuu myös sävy, jota voisi käyttää varjostuksen pääsävynä. Violetti käy mainiosti varjostuksen tummimpiin kohtiin lisäsyvyyttä luomaan, mutta ainoaksi kunnolliseksi varjostussävyksi se ei riitä. Käytännössä paletissa on neljä hyvin vaaleaa sävyä ja yksi liian tumma.

Dior Twilight

Twilightissa sävykokonaisuus on parempi yhdessä käytettäväksi. On tummaa ja vähemmän tummaa, koko luomelle levitettävää ja varjostusta, hohtavaa ja ihan kunnon helmiäistä sekä mattaisempaa mustaa (glitter ei tuossa sävyssä juuri luomella näy). Silti tästäkin puuttuu se kermainen, neutraali häivytyssävy.

Lancôme Color Focus L'Amente du matin

Lancômen L'Amente du matin on minulla vakiokäytössä töissä. Sen sävyt ovat oikein hyvät arkimeikkiin, kun niitä laittaa vain aavistuksen. Jos tekee vahvempaa meikkiä, valkoinen on liian valkoinen ja hohtavat pinkki ja violetti liian hohtavia. Vaihtaisin pinkin kermaisempaan ja vähemmän hohtavaan sävyyn ja lisäisin palettiin yhden violetin sävyn, joka olisi keskitumma. Todennäköisesti tästä paletista kuitenkin näkyy jostain napista pohja vielä tämän vuoden aikana, jos ei paristakin.

Make Up For Ever Black Tango

Ulkoisesti täydellinen paletti näyttää omistajaltaan. Minulle se näyttäisi tältä MUFE:n paletilta.

Mikä sitten painaa tekijöistä eniten? Loppujen lopuksi minulla se on sävyjen yhdistelmä ja laatu. Kaikista omistamistani paleteista ykköseksi kiilaa postauksen ensimmäisessä kuvassa oleva MAC Wonder Woman -paletti, sillä vaikka se onkin väärän mallinen (liian pieni peili), siinä ei ole applikaattoreita lainkaan enkä erityisemmin tykkää sen ulkomuodostakaan, siinä on aika erinomainen sävy-yhdistelmä laadukkaita värejä. Löytyy häivytyssävy ja sävy kulmaluulle (paletin ensimmäinen), liikkuvalle luomelle ja erityisesti sisänurkkaan vaaleahko mutta silti värillinen sävy (paletin toinen, hohtava vihreä) ja tummemmat, samaan värimaailmaan sopivat varjostusvärit (mattainen tumma vihreä ja hohtavampi neljäs ruskeanvihreä). Paletista vaihtaisin viimeisen värin vähemmän ruskeaan sävyyn, mutta muuten sävynelikko on oikein hyvä. Siksi se pääsi postauksen ykköskuvaksi, sillä se hipoo sävykokonaisuudeltaan täydellisyyttä.

Täydellisessä myös kodin ulkopuolelle käyttöön sopivassa paletissa olisi:
- MUFE:n tyylinen kansi, vaihtaen sävymaailma paletin väreihin sopivaksi
- Diorin viisikon koko ja peili
- kaksi applikaattoria, joista toinen Clarinsin applikaattorin kaltainen ja toinen Diorin applikaattorin kaltainen mutta niin, että Diorin applikaattorissa olisi molemmat päät isoja
- MAC:in Wonder Woman -paletin sävykokonaisuus ja laatu vaihtaen kuitenkin viimeinen sävy ruskeammasta vihreämpään hohtavaa sävyyn.

Vaihtoehtoisesti vihreän sävymaailman sijaan sävymaailma voisi olla minulla violetti, jonka jälkeen MUFE:n kansikin sopisi ihan tuollaisenaan.


Paleteista MUFE on saatu ilmaiseksi blogin kautta. Neljä on saatu/vaihdettu tuttavilta, yksi on testeri äidin liikkeestä ja loput olen ostanut.

Mitä teidän täydellisessä paletissanne olisi?

perjantai 14. joulukuuta 2012

Aarteita

Olen esitellyt monesti tuotteita, joita ilman en voisi elää, suosikkituotteitani tai niitä, mitkä säästäisin, jos kaikki muu pitäisi karsia pois. Nyt ajattelin esitellä aarteitani: kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon liittyviä juttuja, joihin minulla on erityinen tunneside. Monet näistä ovat sellaisia, joita ei enää saa. Toisissa taas on muita tekijöitä, jotka tekevät ne minulle erityisen tärkeiksi. Osa aarteista on sellaisia, että niitä ei edes raaskisi käyttää.


Limited edition ghd-suoristusraudasta. Unelmoin tästä pitkään, ylipäätään ghd:stä. Sattuipa sitten niin, että lykkäsivät markkinoille vielä sellaisen limited editionin, joka näyttää niin tasan tarkkaan meikäläiseltä. Pink Orchidin sain lahjaksi. Suoristusrauta kaiken lisäksi täytti kaikki lupauksensa ja on aivan eri maailmasta kuin entinen rimpulani.



Lancômen Ô Oui! on vanhimpia tuoksujani - ja tämä on itse asiassa toinen pullo. Sain ensimmäisen testeripulloni äidiltä joskus vuonna miekka ja kivi, käytin sen loppuun. Tämän testeripullon sain aivan täytenä, nyt siitä on jäljellä enää puolet. Lancôme tekee yhä erilaisia versioita 70-luvun taitteessa julkaistusta Ô de Lancôme -tuoksustaan. Löytyy minulta toinenkin Ô-tuoksu, mutta tämä on se vanha ja rakas. Ja ei, se ei ole mennyt pilalle. Säilytän tuoksuja valolta suojattuna ja viileässä muutenkin, vaikka olisivat uusiakin. Käsittämätöntä, että sama tuoksu voi kelvata minulle teini-iän aivan alusta aina aikuisuuteen.



Rakkaat Inglotin Freedom-palettini, vapausmöhkäleeni. Minulla on 55 Inglotin luomiväriä, joista 50 löytyy swatchattuna tämän linkin takaa. Uusimmat viisi Rainbow-luomivärinappia tuossa etualalla olen vasta saanut tuttavalta, niitä ei siksi vielä ole swatcheina. Lisäksi möhkäleessä on neljän poskipunan paletti. Näitä raaskii kyllä käyttää, koska tilalle saa aina uusia. Harmi tosin, että pyöreät napit taitavat poistua valikoimista. Inglotin luomivärit ovat erinomaisen loistavia laadultaan ja pigmentiltään. Inglot on ehkä parasta, mitä Suomen kosmetiikkamarkkinoille on rantautunut vuosikausiin.



MAC:in joulun 2010 A Tartan Tale -kokoelman luomiväri Enviably Fun. Tätä erityisesti sattuu käyttää, kun tuo kuvio on vain tuossa pinnassa. Rakastan tuollaista kuosia, joten varmaan arvannettekin, että multa löytyy myös pari Burberryn laukkua. En ole perinteinen juristi helmikorvakoruilla varustettuna, mutta Burberryn kuosit iskevät ja lujaa.


Toinen MAC: syksyn 2010 Venomous Villains -kokoelman luomiväri She Who Dares. Itse värit ovat aika haastavia eivätkä niin kovin erinomaisia laadultaan, mutta tätä menin ihan lähes jonottamalla hakemaan. Enkä myy. Koskaan. Kellekään. Lähes mistään hinnasta. Venomous Villains oli teemakokoelma Disney-pahiksiin liittyen ja ehdottomasti mun näkemistä kokoelmista sellainen, joka on kuin minulle suunniteltu.



Diorin tulitikkurasian kokoinen miniviisikko sävyssä Stylish Move. Tämä on vaan niin söpö! Mietin aikanaan sen ison hankkimista, mutta tämä on vielä parempi kaikessa söpöydessään. Olin nähnyt aiemminkin kuvia Diorin miniviisikoista, mutta en tajunnut, että ne ovat oikeasti pieniä. Eihän tämä helppo käyttää ole, kun ei meinaa siveltimet mahtua ottamaan väriä tuosta, mutta tämä onkin aarre.



Vielä viimeisenä aarrekynsilakkoja, näitä olisi vielä lisääkin...

China Glazen OMG-kokoelman hologrammilakat vihreä L8R GR8R (eka vasemmalta) ja marjapuuronvärinen QT (viimeisenä jonossa). Eivät ole ensimmäisiä hologrammilakkojani, mutta näitä sai metsästää. Olivat jo siinä vaiheessa aika kiven alla, kun minä nämä hankin.

Tokana vasemmalta on Max Factorin Fantasy Fire -sävyinen kynsilakka, joka on legendaarisen Clarinsin 230:n lähin tähän mennessä löytämäni dupe. On minulla se Clarinsin alkuperäinenkin, mutta se on menettänyt väriään eikä siksi ole nyt ihan niin aarre enää.

Kolmantena rivissä on OPI Designer Series Coronation. Näitä saa yhä, mutta muistan vielä sen tunteen, kun vihdoin ja viimein menin ja ostin tämän upeuden. Ensimmäinen OPI:n lakkani, toinen hologrammilakkani (vaikkei olekaan ihan niin lineaarinen holo kuin mitä jotkut vaativat).

Hologrammeilla jatketaan: neljäntenä rivissä vihreä Nubar Reclaim. Aivan upea. Efekti on näyttävä, sävy on erikoinen. Tilasin tämän kerran ulkomailta - vain ja ainoastaan tämän, tilauksessa ei ollut muistaakseni mitään muuta. Mutta tämä oli pakko saada. Enkä kadu.

Sitten vielä tuo toinen oikealta, Orlyn Halley's Comet Cosmic FX -kokoelmasta. Tällehän on dupeja parikin, esim Zoyan Charla tai OPI:n Catch Me in Your Net, mutta tämä on mulle se alkuperäinen ja ensimmäinen minkä näin. Kynsistudiossa käynnin yhteydessä rakastuin. En halua vaihtaa tätä Charlaan tai OPI:in, tämä on se mun aito!


Haastan tähän mukaan muutkin kosmetiikkabloggaajat, olisi kiva nähdä teidän aarteitanne!