Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dr. R.A. Eckstein. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Dr. R.A. Eckstein. Näytä kaikki tekstit

torstai 14. marraskuuta 2013

Tehokas perjantai Talvipuutarhassa ja Kauneuslinnassa

Viime perjantai oli täynnä menoa aamusta iltaan, sekä kosmetiikkaa että muutakin. Aamupäivällä livistin työpaikan koulutuksen ruokatauolla tutkimaan Talvipuutarhaa myös linssin läpi.


Villa Jyränkö, entinen puutarhurin asunto, koulutuspaikkamme





Ilma-akrobatiaesitys


Koulutuksesta suuntasin Kauniaisiin Aila Airon Kauneuslinnaan bloggaajapikkujouluihin. Kauneuslinnassa olin käynyt kerran aiemminkin. Tällä kertaa meitä oli 20 bloggaajaa tutustumassa tuotteisiin ja Aila Airon perheyrityksen historiaan.

Pikkujoulukauteni ensimmäiset glögit


Kattokruunussa paloivat aidot kynttilät


Aiemmin yksityisenä kotina toimineessa talossa on nykyään Aila Airon Kauneuspalveluiden päätoimipaikan, toimiston ja tukkumyymälän lisäksi hoitola.





Päämerkkeihin kuuluvat saksalaiset ihonhoitosarjat Dr. R.A. Eckstein, Dermaviduals, Phyris sekä meikkipuolelta Artdeco.




Artdecon talvikokoelma, yhteistyössä muotitalo Talbot Runhof

Artdecon kulmakivenä ovat itse kasattavat magneettipaletit, joihin voi valita luomivärejä, poskipunia ja kulmavärejä. Päädyin ostamaan itselleni luomiväripaletin tuhrittuani ensin perinteisesti käteni eri väreillä.



Niin, se paletti. Ihan oikeastihan en tarvitse yhtään mitään, mutta toisaalta taas osaan keksiä kaikenlaisia hienoja (teko)syitä kosmetiikan ostamiselle, kuten esimerkiksi kosmetiikkabloggaajan velvollisuus ja sijoittaminen blogiin. Rasia oli vastustamaton, se oli pakko saada:


Itse rasia maksoi vajaan kympin. Näitä saa vielä toistaiseksi. Sisälle valitsin kolme luomiväriä, joilla on yksi yhdistävä tekijä, vaikka kanssabloggaajat epäharmonisuutta kritisoivatkin: ne ovat kaikki mukavuusalueeltani. Turkoosi-sininen-mikälie, violetti ja oliivi-khaki-mikälie-vihreä. Silmämeikkini turvavärejä kaikki.


Turkoosi näyttää kuvassa sinisemmältä, se on vähän vihertävämpi luonnossa. Paletin alaosassa on luomiväriapplikaattorille tilaa, mutta koska sellaisella lyhyellä ei tee juuri mitään, kolo on fiksumpi täyttää kahtia leikatuilla vanupuikoilla. Mustilla vanupuikoilla, koska totta kai kaikilla on mustia vanupuikkoja. Itse luomivärejä Artdecolla on eri laatuisia, pigmenttisempiä ja vähäpigmenttisempiä, eri koostumuksissa. Näistä tuo keskimmäinen on kimalteinen hieman suuremmilla glitterpartikkeleilla, vihreä ja turkoosi helmiäisempiä. Totta kai keskimmäistä ehdin jo käyttää ennen kuvaamista, mutta ei voi mitään. :)


Yhden tuotteen saimme valita ilmaiseksi, minä valitsin lasisen jalkaraspin. Tykkään tällaisista pienistä arjen luksusiloista. 20 euron jalkaraspi tekee muutoin jotenkin ei-niin-hohdokkaasta jalkahoitohetkestä vähän vähemmän tympeää.


Jalkaraspin toinen puoli on karheampi, toinen sileämpi. Lasin saa helposti puhdistettua vedellä, ainakin itse joudun tekemään sitä raspauksen aikanakin. Tämä ei ole yhtä röpelöisen karhea kuin perinteinen raspi, tuntuu vähemmän raapivalta mutta kuorii kuivaa ihoa pois silti tehokkaasti. Tämä on oikein kiva, toivottavasti en tiputa sitä!

Eihän päivä ollut pulkassa vielä Kauneuslinnankaan jälkeen. Jatkoimme vielä Virven, Shinyn, Sininin ja Heidin kanssa sushille (paitsi että en syö kalaa, join protestina viiniä) ja siitä vielä Heidin kanssa tuttuun ja turvalliseen dekadenttiin atmosfääriin PRKL Clubille (kas, sieltäkin sai viiniä).


Vessapose. Ainoa tapa, jolla suostun ottamaan itsestäni kuvia, kamera peittämässä kriittisimmät paikat. Kotoisaa: mulla on samanlainen peili ja Type O Negativen World Coming Down on olennainen osa musiikkimakuni evoluutiota 13-vuotiaana.

Olen ikäkriiseillyt hitaan opiskelutahtini takia, mutta ei kai tässä ikäloppuja vielä olla, jos aamukahdeksasta keskelle yötä jaksaa juosta paikasta toiseen ja vielä nauttii siitä suunnattomasti. Viikot ovat täynnä ohjelmaa ja hyvä niin. Lauantaina suoritin Urho Kekkosen kadun Akatemiassa opintoja (=opiskelijabileet), sunnuntaina kävin Tallinnassa geokätköilemässä, tällä viikolla ohjelmassa on ollut jo Vidal Sassoon -promotilaisuus ja lauantaina juoksen Hämäläis-Osakunnan 360-vuotisjuhlien cocktailtilaisuudesta vielä Indiedaysin Inspiration-gaalaan. Mä olen aika tyytyväinen elämääni kaikin puolin juuri nyt, kaiken lisäksi ensi vuodesta tulee vielä parempi. Ja sitä seuraavasta vielä vaan parempi. Kaiken tämän paikasta toiseen juoksemisen ohella olen saavuttanut jonkinlaisen inner peacen ja sisäisen zenin, josta lisää joku toinen kerta, kun on sen aika.

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Aila Airon Kauneuslinnan tuotteista: ArtDeco ja Dr. R. A. Eckstein

Kuten jo aiemmin kerroin, kävin tutustumassa Aila Airo Kauneuspalveluiden Kauneuslinnaan Kauniaisissa.



Saksalainen Dr. R. A. Eckstein ei pyri olemaan varsinaista luonnonkosmetiikkaa, vaan keskittymään luonnollisiin raaka-aineisiin. Merkiltä löytyy kattavasti kaikkea laidasta laitaan: puhdistustuotteita, kasvovesiä, päivä- ja hoitovoiteita, naamioita, vaikutusainetiivisteitä, erikoistuotteita ja jokunen meikkipohjatuotekin. Minulla oli aiemmin tämän saman merkin käsivoide testauksessa. Nyt pääsin testaamaan myös lesitiiniöljyyn perustuvaa kynsinauhaöljyä, Lecithin Nail Oilia. Itse tuote on sellainen, että sitä käyttää mieluiten iltaisin ja antaa imeytyä rauhassa. Koostumus kynsiöljyssä on aika paksua ja riittoisaa, tuoksu ei ole mikään herkku. Käsivoiteen tuoksusta sen sijaan tykkäsin. Tuhtia tavaraa tämä kynsiöljy, todellakin parhaiten iltakäyttöön tai manikyyrin yhteyteen. Tämä on ollut kuulemma valikoimassa jo melkein merkin 50-vuotisen historian alusta asti.




Saksalaisella linjalla jatketaan: Aila Airon perheyrityksen meikkituotteet ovat pääosin Artdecoa. Artdeco julkaisee uuden kausilookin 4 kertaa vuodessa (syksy, holiday/talvi, kevät, kesä). Tämän kesän kokoelma on Tribal Sunset.

Artdeco on pyritty pitämään Suomessa sellaisena sarjana, joka ei lähde markettilevitykseen, vaan sitä myyvät kosmetologit ja meikkaaja-maskeeraajat. Virossa tilanne on toinen, siellä Artdecoa löytää suuremmista kauppakeskuksista, ainakin Kaubamajasta havaitakseni. Palveluhan on heillä tietysti eri luokkaa kuin kiireettömässä kahdenkeskisemmässä asiakaspalvelutilanteessa. Toisaalta, saatavuus on helpompi ja tuotteita on helpompi mennä vain kiertelemään, hypistelemään ja katselemaan. Suomessa Artdecoa myy siis tosiaan maahantuoja Aila Airon lisäksi toki jälleenmyyjätkin, kannattaa kysellä jälleenmyyjistä sieltä. Itselleni lähin paikka on Iso-Roballa sijaitseva Meikkipussi. Sori, Pumpulipupu, muistin kerran silloin tavatessamme väärin väittäessäni liikkeen olevan Mannerheimintiellä, Roballa se onkin. :) Meikkipussi avattiin vuonna 1973 ja se oli Aila Airon yrityksen omistuksessa vuoteen 1995.

Minusta parasta sarjassa on se, että siinä on magneeteilla toimivia paletteja, joihin voi kerätä haluamaansa tavaraa. Mosaiikkipaletit toimivat siis vähän samalla idealla kuin Malu Wilzin tai Inglotin paletit. Paletteja tulee eri kokoisina ja niihin voi valikoida poskipunaa, luomivärejä, kulmavärejä tai muuta hauskaa. Paleteissa on myös keräilykappaleita, meikkilookkien yhteydessä tulee uusia limited edition -paletteja.


Dita Von Teese on burleskitähti, joka teki viime vuonna yhteistyössä Artdecon kanssa kokoelmia. Vaikka en burleski-ihmisiä olekaan vaan pysyn vastarinnassa kaikkien goottielämäänsä jo tarpeeksi nähneiden hurahtaessa burleskiin ja pin upiin, kyllähän minulle uppoaa oikein hyvin punainen huulipuna ja mustat rajaukset. Sarjassa oli aivan upeita huulipunia ihanissa väreissä, todella minun makuuni sopivia kynsilakkavärejä sekä hassutuksena vielä jopa paikalleen liimattavia kauneuspilkkutarroja. Kaikkea sitä! Myös Dita Von Teese -sarjaan kuuluu oma magneettipohjainen keräilykappale Beauty Box Quadrat -mosaiikkirasiasta.

Itselläni on ollut testissä Dita Von Teesen viime joulun kokoelman huulilakka Golden Vintage Lip Laquer sävyssä 70 sekä Golden Vintage Eyelights -paletti, joka on ajateltu sekä koko silmämeikille että kasvoille highlighteriksi.



Kultaiseen hylsyyn pakatussa huulilakassa on mieto vaniljainen tuoksu.


Sävy 70 on tämän näköinen. Kiiltää niin paljon, että huulista heijastuu ikkunasta näkyvät vastapäiset talot!


Huulilakkaa saa kyllä hieman korjailla koko ajan, mutta kaikessa näyttävyydessään se on kyllä ihan sellaista valokuvausmeikkiä.



Golden Vintage Eyelights jatkaa kultaista pakkausteemaa.



Vähän itkettää kyllä kun joutuu tällaisia kohokuvioita särkemään. Noh, meikkiä se vain on ja suunniteltu käytettäväksi!


Eyelights-paletin sävyt on tässä kuvattu luomivärinpohjustajan päällä. Alaosassa kuvaa ei ole pohjustajaa. Todella hileistä tavaraa, eli minusta tämä on kasvoille käytettynä ennemmin johonkin kimaltavaan iltameikkiin kuin arkeen sopivaa.

Ditan Golden Vintage -kokoelman tuotteita saa toistaiseksi yhä ostettua.



Saimme valita goodiebagien lisäksi vielä yhdet omavalintaiset tuotteet valikoimista. Aika moni otti nudevärisen (käytännössä siis värittömän) huulterajauskynän, Invisible Lip Contourin. Minä valitsin kulmavärin - ja aika nappiin valitsin, tuo on aika tarkkaan hyvä sävy mieltymyksiini. Nappeja ei myydä yksittäin, joten omani tuli tällaisessa kahden napin rasiassa, johon voin laittaa toisenkin, fiiliksen mukaan.



Kuvassa sävy näyttää kovin paljon vaaleammalta napissa, luonnossa se on aika tumma harmaanruskea.


Olen tylsä bloggaaja ja pyöritän samoja kuvia blogissani - tämä kuva on jo aiemmin Chanelin ripsivärin esittelyn yhteydessä ollut, mutta siinä tosiaan tuo kulmavärin sävy in action. :D



Glam Couture Eyeshadow -napin sain jo aikaisemmin blogin kautta. Se muistuttaa simpukkaa, mutta minulle tulee kohokuviosta mieleen myös Lumenen napit ja jossain määrin uudehkot MAC:in Dimension-luomivärinapit. Glam Couturet taisivat tulla viime joulukokoelman myötä.


Nappini on hopeinen, sävyssä 14.


Mielestäni myös Glam Couturen hopeinen tarvitsee ehdottomasti pohjustajan alleen: kuvassa alaosassa ei luomenpohjustetta, yläosassa on. Toisaalta ilman pohjustajaa siitä saa myös muuhun kuin iltameikkiin sopivan hopean.





Häpeäkseni tunnustan, etten ole ikinä aiemmin omistanut puuteripaperia. Art Couture Oil Control Paper on siis ensimmäinen kokeilemani! Paperissa on kaksi puolta, mattaista puolta käytetään kiillon poistamiseen. Tarkoitus on taputella, ei hinkata. Hieromalla lähtee meikki irti. Puuteripaperi toimii myös meikittömissä oloissa, se jättää mattapinnan mutta ei tietenkään peitä mitään. En ole fanaattinen puuteroija, mutta tämä saa kyllä kulkea käsilaukussa mukana sitten, kun saadaan vähän lisää aurinkoa ja lämpöä. Kiiltoa se poistaa minun mielestäni oikein hyvin. Käytetty puuteripaperi on ehkä ällöintä ikinä, se saa tuntemaan pakkomiellettä tarkistaa kasvojen kiillottomuus vähän väliä. :D


Artdecon muut meikkituotteet kattavat kaiken pohjasta viimeistelyyn. Kynsilakkoja löytyy myös erikoisemmissa sävyissä. Mukana on myös kattava mineraaleihin perustuva alasarja, jossa raaka-aineet ovat 98 % puhtaista luonnollisista mineraalipigmenteistä.

Artdecosta minulla oli tätä ennen vain vähän aiempaa kokemusta. Ostin aikanaan ripsivärin, violetin, mutta toiveeni ja ripsiväri eivät kohdanneet. Se ei tuonut sellaista shokkiviolettia, mitä harjan perusteella olisin odottanut. En olisi välttämättä lähtenyt sen perusteella sarjaa ostamaan enempää. Onneksi tuon yhden huonon kokemuksen jälkeen tuli lisää kokemusta sarjasta. :)
 
Vielä olisi lisää kirjoitettavaa, mutta alkaa mennä jo lievästi sanottuna pidemmän puoleiseksi tämä postaus. Lisää siis jatkossa. :)

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Aivan uudessa maailmassa

Talvella innostuin käyttämään avattuja käsivoiteitani loppuun. Samalla tuli testattua, miten säännöllinen rasvaaminen vaikuttaa rakennekynsiin. Olin aiemmin hieman pidättyvä käsivoiteiden käytössä - ensinnäkin siksi, että akryylikynsien kanssa suositellaan öljytöntä kynsilakanpoistoainetta ja toisekseen siksi, että kynsinauhani tai käteni eivät niitä erityisemmin näytä tarvitsevan. Kynsien nopeampi kasvu on vain huono asia akryylikynsillä, kun hoitoväli lyhenee. Kuitenkaan en havainnut lopulta aktiivikäytössäkään käsivoiteella mitään vaikutusta omien rakennekynsieni pysymiseen, joten käyttelenkin nyttemmin näitä ihan huoleti.

Aiemmin rasvasin käsiäni lähinnä silloin, kun ne liian vedellä lutraamisen kanssa kuivuivat, sekä kynsinauhoja taaksepäin työnnellessäni ja joskus lakan vaihdon yhteydessä. Nyt rasvaan päivittäin, yleensä monta kertaa päivässä.


Talvella valittelin, kuinka aktiivinen rasvaaminen sai yhdessä vaiheessa käteni kuivumaan yhä lisää ja vaatimaan rasvaamista. Pahimmassa vaiheessa sormista oikein halkeili ihoa, jota ei ole tapahtunut minulle koskaan aiemmin. Kuitenkin sittemmin tuo vaikutus lähti pois ja nyt näistä onkin auennut minulle aivan uusi maailma.



Maaliskuun LivBoxissa tullut 8,5 gramman näyte Burt's Beesin käsisalvasta kului loppuun jo ennen maaliskuun loppua. Alkuun koin tämän aavistuksen hankalana, sillä se vaati spaattelia, jotta siitä saisi suuremman nokareen. Kynsinauhat sen sijaan rasvasin ihan ilman spaatteelia jo alkuun. Loppujen lopuksi huomasin, että jokailtainen Burt's Bees -sessio oli itse asiassa jopa terapeuttista. Rasvasin ensin kynsinauhat huolella, hidastahan se oli voiteen koostumuksen takia mutta jotenkin äärimmäisen rentouttavaa. Sen jälkeen laitoin voidetta muualle käsiin, aluksi spaattelin kera mutta lopulta ilman, kun huomasin tuotteen kuluvan nopeasti loppuun eikä bakteerien välttäminen purkissa ollut muutenkaan erityisen tärkeänä asialistalla käsivoiteessa. Tykkäsin kovasti juurikin iltakäytössä. Tuoksukin oli minulle mieleen, vaikka monet ovatkin sanoneet sitä epämiellyttäväksi.



Philosophyn hands of hope on ollut myös oikein kiva. Olen käyttänyt tämänkin jo lähes loppuun. Voide on silikoninen ja levittyy siksi mukavasti ilman tahmeutta. Se ei ole ihan niin silikonisen tuntuinen kuin seuraava, mutta silikoninen kuitenkin.



Eight Hour Creamillä on käsivoideversionakin tietysti se ominaistuoksunsa. Siitä en voi sanoa pitäväni, mutta kun tuote on niin loistava muuten, se ei haittaa. Siihen myös tottuu. Ardenin voide tuntuu selkeästi silikonisimmalta näistä. Kun käteni halkeilivat pahimmin, tämä oli se, joka niitä pelasti. Se myös ikään kuin meikkasi kuivuuden piiloon. Käsille muodostui suojaava kalvo. Kas vain, silikonifani tykkäsi siitä myös käsivoiteessa. Ei yllättänyt, silikoni saa voiteen kuin voiteen tuntumaan mielestäni paremmalta. Ei tahmeutta, nopea imeytyvyys, kosteuttaa, pelastaa lohkeilevan ihon - ei puutu enää muuta kuin miellyttävä tuoksu.



Mitä enemmän käytin Marilou Bion käsivoidetta, sitä vähemmän siitä pidin. Alkuun haistoin tässä marsipaania, nyt en enää. Tuoksu ei vieläkään nappaa, muttei ole ihan hirveän häiritsevä. Häiritsevää on kuitenkin se, että iho jää tahmaiseksi. Jos rasvaan tällä aamulla ja myöhemmin Eight Hourilla, Eight Houria levittäessä huomaan tämän rullautuvan alta pois, jos käsiä ei ole pessyt välissä tarpeeksi hyvin. Tahmainen tunne oli lopulta niin epämukava, että tämä siirtyi jalkavoidekäyttöön. 3 kuukauden säilyvyysaika varmisti sen, että jouduin vaihtamaan sen jalkavoiteeksi, koska tällä koostumuksella käsivoidetta en ikinä saisi kulumaan 3 kuukaudessa. Nyt se on loppunut hieman yli tuossa ajassa, tuubissa on vielä yhteen tai kahteen jalkojen rasvaukseen tavaraa. Pettymys tämä kyllä oli, mitä enemmän sitä käytti. Höh. Mä ihan oikeasti yritän kovasti pitää luonnonkosmetiikasta tai löytää sieltä hyviä tuotteita.



Dr. R.A. Ecksteinin Beautipharm Hand Cream on uusin avaamani ja siitä ei ole vielä hirveän monen käyttökerran kokemusta. Uskalsin avata sen nyt, kun muut alkavat olla hyvin jo loppumassa. Tämän tuoksusta eivät myöskään kaikki tykkää, mutta minusta se oli aika kiva, itse asiassa voide tuoksui kurkulta minun nenääni ja tykkään kurkun tuoksusta kosmetiikassa ja parfyymeissä. Ei tahmannut, ei kuitenkaan ollut samalla tavalla silikonisen tuntuinen kuin philosophy tai 8 Hour. Voide on tosiaan hajustettu, hajuste oli aika korkealla INCI-listassa. Jakaa mielipiteet varmasti juuri hajusteensa takia, muuten tuntuu koostumukseltaan aika perinteiseltä. Tämä sanoo olevansa jossain määrin luonnonkosmetiikkaa (Biokosmetik firman nimessä), mutta sertifikaatteja en löydä. Pääsen tuossa keskiviikkona kuulemaan merkistä vähän lisää, varmaankin.


Olen oppinut, että minun kannattaa ostaa käsivoiteet pienissä tuubeissa. 30 ml:n tuubit ovat loistavia, ne mahtuvat käsilaukkuun enkä ehdi kyllästymään tuotteeseen millään. Philosophyyn ja Ardeniin en varmasti kyllästykään, mutta kumpikaan niistä ei ollut minulle vielä se oikea. Varmasti uskaltaisin ostaa molempia täydet tuubitkin, mutta nyt kun on kokeilujen makuun päästy, vaihtelu virkistää. :) Ardenia on kyllä pakko olla kaiken varalta muiden voiteiden lisäksi kotona, sillä se on kuitenkin sen verran ylivoimainen.

Dr. R.A. Eckstein ja Marilou Bio saatu blogin kautta.