Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elizabeth Arden. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Elizabeth Arden. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 19. elokuuta 2015

Elizabeth Arden Green Tea Cucumber

Tämä olisi ollut pettymys, mikäli en olisi tiennyt jo etukäteen, että tuoksu on kovin kevyt ja nopeasti haihtuva - ja lisäksi nimi huijaa vähän.

Käväisin tuossa laivalla täydentämässä vakikäytössä olevia selektiivisen kosmetiikan suosikkejani, kun parikin tuotetta oli loppumassa samaan aikaan. Samalla huomasin Eckeröllä tarjouksen tuoksusta, jonka olin bongannut Fragranticasta aiemmin: Elizabeth Ardenin tämän vuoden limited edition Green Tea -sarjaan, Green Tea Cucumber EdT. Hintaa oli 17,90 euroa (100 ml), eli siis ei mitään. Etenkin, kun pullo on tuollainen jötkäle. Samaan hintaan lähtee myös Bamboo- ja Lotus-versiot, tarjous näkyy olevan voimassa elokuun loppuun asti.

IMG_1368

Kurkku on jotenkin addiktoiva nuotti minulle tuoksuissa. Tajusin sen aikanaan sen alkuperäisen DKNY-ompun kanssa: se, mitä siinä niin kovasti rakastan, on kurkku, ei suinkaan mikään omena. Green Tea Cucumber sujahti ostoskoriin nopeasti - suihkutin iholle ja totesin, että ihana on. Tällä hinnalla en lähtenyt mietiskelemään kauempaa tai testailemaan tuoksun kestoa tai muuttumista Eckerö Marketissa vietettyä kymmentä minuuttia kauempaa. Ostopäätös oli tehty Fragrantican kuvauksen avulla oikeastaan jo kotona ennen reissua, piti vain tarkistaa, oliko se varmasti sellainen kuin kuvittelin.

Citrus Aromatic -tuoksuna kovin pitkää kestoa en olettanutkaan, kun nuo sitrusnuotit tuppaavat karkaamaan aika pian. Samaa olivat muutkin valittaneet tästä netin perusteella, pehmeä, kevyt ja nopeasti haihtuva, jopa EdT-vahvuiseksi aika kevyt. Kyllä tästä vielä 6 tunnin työpäivän jälkeen aavistuksen jälkituoksua aistii, mutta koko kaarensa ajan tuoksu laimenee aika nopeaa tahtia. No, tähän olin valmistautunut.

Mutta tuo nimi. Kun tässä nyt ovat nämä tuoksun nuotit...

Alkutuoksu: sitrushedelmät, kurkku
Sydäntuoksu: vihreä tee, vesimeloni, orvokki
Jälkituoksu: myskimalva, ambra

Minusta kurkun pitäisi Green Tea Cucumberissa olla paljon keskeisemmässä roolissa, ei ainoastaan alkutuoksussa. Ok, kyseessä lienee sellainen nuotti, että se yksinkertaisesti vaan häviää nopeasti, samoin kuin sitrukset. Eihän sille sitten voi mitään. Mutta jotenkin minua tökkii se, että Green Tea -perheen tuoksu voidaan nimetä vain alkutuoksussa esiintyvän nuotin mukaan, jos se kurkku häviää iholtasi tasan siinä vaiheessa, kun olet kiikuttanut tuotteen kassalle. Minähän toki olin valmis tähän tällä hinnalla ja tiesin, mitä ostan, mutta keskivertokuluttajaa ajatellen tällainen on vähän hämäävää. Läheskään kaikki tuoksuja ostavat eivät edes tiedä, että tuoksu voi muuttua aika vahvastikin erilaiseksi kuin mitä alku antaa ymmärtää. Saati ettäkö keskivertokuluttaja selvittelisi tuoksun taustoja, kestävyyttä tai eri vaiheita netistä jo kotona. Ja vielä harvempi varmaan varaa kunnolla aikaa tuoksun ostoon ja kypsyttelyyn iholla. Voin kuvitella sen pettymyksen, mikä jollekin kurkkua kaipaavalle ostajalle tulee, kun nimi ja alkutuoksu antavat lupauksen kurkusta, mutta selkeää kurkkua ei enää hetken päästä aisti.

Green Tea -tuoksuissa on toinenkin tuore tapaus, jossa tuoksu sai nimen vain alusta löytyvän nuotin mukaan. Bamboossa bambu on vain alussa, mutta sitten taas Honeysuckle, Jasmine, Cherry Blossom, Lavender, Yuzu, Camellia ja Lotus ovat kaikki sellaisia, joissa nimetty nuotti on sydäntuoksussa, tuoksun ytimessä.

IMG_1388

Alkutuoksussa on siis kurkkua ja sitruksia, sydäntuoksussa ei enää kurkkua ole. Tai ainakaan minä en sitä aisti, eikä sitä Ardenin tuoksukuvauksenkaan mukaan siellä sydäntuoksussa ole. Varmistin vielä poikaystävältä, joka erotti kurkun alussa, mutta ihmetteli, minne se hävisi. Sydäntuoksussa on sen sijaan vesimelonia, vihreää teetä ja orvokkia. Orvokkia en aluksi erottanut, mutta sitten se löytyi sieltä, kun lakkasin etsimästä sellaista tismalleen Guerlainin meteoriittien kaltaista orvokkia. Tässä on sellainen pieni sievä vivahdus orvokkia vain. French violet, sanoo tuoksukuvaus. En tiedä, miten se eroaa normaalista orvokista, jos mitenkään. Oli erittäin outoa, että kerrankin aistin jotain, mitä ei helposti tuoksusta löydä: tätä juttua kirjoittaessa Fragranticassa on vasta muutama arvio tuoksusta, eikä kukaan ole sitä orvokkia löytänyt. Minusta se löytyy, vienona mutta juuri ja juuri erottuvana kukkaisena häivähdyksenä sieltä seasta! Vesimeloni yllätti mukavasti: se ei nimittäin tuoksu sille sellaiselle tietynlaiselle kosmetiikan vesimelonille, josta en pidä sitten yhtään. Vesimelonia taas en todellakaan tunnistaisi tässä vesimeloniksi, mutta se on vain hyvä asia. Lähinnä se tuoksuu raikkaana, ilmavana. Jälkituoksussa on myskimalvaa ja meripihkaa, jälkituoksu on ehkä jopa aika unisex. Kaiken kaikkiaan tuoksu on kevyt, raikas ja piristävä. Sitä se on alunkin jälkeen, sydäntuoksussakin.

Kesto iholla ei tosiaan päätä huimaa, mutta toisaalta tuosta jättipullosta tuolla hinnalla tätä nyt sitten voi suihkia vaikka vähän body spray -meiningillä omaksi ilokseen. Omaksi ilokseni minä tuoksuja ensisijaisesti käytänkin, liian voimakkaalta en halua tuoksua. Tämä ei kuitenkaan ole sellainen tuoksu, että sitä jäisi sen loputtua ikävä, koska se rakastamani kurkku haihtuu liian nopeasti ja koko tuoksu saisi olla sentään edes vähän voimakkaampi ja kestävämpi.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Pakollisia ostoksia

Tykkään kosmetiikkashoppailusta, tietenkin, mutta tiettyjen tuotteiden ostaminen on yhtä tylsää kuin vessapaperin hakeminen lähimarketista. Pakko ostaa, kun ilmankaan ei pärjää. Ja tietenkin se pitää olla sitä samaa, kun kyseessä on tuote, jota ilman ei pärjää. Näissä hankinnoissa yritän vain löytää halvimman paikan ja käyttää kaikki mahdolliset alennussetelit sun muut.

Vuoden alussa on moni juttu loppunut lähes samaan aikaan. Kaiken lisäksi näitä pakko-ostoksia on pakko tehdä aina ajoissa ennen tuotteen loppumista - ei ole kauhean helppoa, jos käyttää vain yhtä deodoranttia ja se loppuu...


Helena Rubinstein All Mascaras! -silmämeikinpoistoaine. Tää on kallista kuin mikä, mutta valitettavasti olen rakastunut juuri tähän ja muut ovat jollain tavalla huonompia tai epämiellyttäviä. Mulla on käytössä kaksi vajaata pulloa muita silmämeikinpoistoaineita myös, käytän niitä silloin, kun meikki on kevyempi tai haluan säästellä tätä kalliimpaa tavaraa. Silti tätä pitää olla koko ajan saatavilla.


Orly Spritz Dry on näköjään ehtinyt vaihtaa pulloakin sitten edellisen hankinnan. Tämä on kynsilakan pikakuivattaja, jota suihkutan lakkakerrosten väliin. Se mahdollistaa kynsien nopean lakkaamisen, kerrosten välissä ei tarvitse odotella. Ilman tätä alempi kerros on joskus vielä liian märkä ja lähtee liikkeelle uutta kerrosta lakatessa. Onneksi tuo pullo kestää ikuisuuden.


Clarinsin deo on ainoa, jota käytän. Näitä meni viime vuonna yksi kolmessa kuukaudessa, osaan suunnilleen varautua uuden hankintaan kun tiedän tuon. Clarins ei tahraa mustia vaatteita ja toimii kesät talvet. Kuivumisessa kestää tovi, mutta se on ainoa negatiivinen asia tässä. Clarinsia saa usein tarjouksesta 3+1-päiviltä tai Hulluilta Päiviltä, yleensä hankin nämä sieltä.


Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream -sarjan Intensive Daily Moisturizer for Face on ainoa kosteusvoide, jota olen elämässäni käyttänyt loppuun useamman. Tämän erinomaisuus on se, että se silikonisuutensa takia sopii täydellisesti meikin alle. Tuote oli hetken aikaa lopetettu, kirjoitin silloin sille muistokirjoituksenkin. Onneksi se sitten palautettiin takaisin valikoimaan. Yökäytössä minulla on aina jotain muuta, mutta tätä käytän lähes päivittäin.


Lancômen La Base Pro on meikinalusvoide, jota ei saa Suomesta. Lähimpää löytyy laivalta (ainakin Silja), Tallinnasta ja Tukholmasta. Tekee nestemäisen meikkipohjan levittämisen helpommaksi, meikki levittyy tasaisemmin ja liukuu nätisti. Tämä piilottaa myös kuivempia kohtia, joihin meikkivoide kerääntyy ilman tätä rumasti. Näitä olen käyttänyt loppuun monta, pullon loppuessa kaivan vielä viimeisetkin rippeet jollain tikulla pullon seinämiltä. Juu, kai tämä vähän mattaakin ja piilottaa ihohuokosia jotain muuta, mutta minulle ensisijaista on juuri tuo meikkivoiteen levittyvyyden parantaminen. Täysin erilainen tuote kuin ne pitkäkestoisuutta tuovat, aavistuksen tahmaista tarttumapintaa luovat meikinpohjusteet.


Cliniquen kakkonen. Alkoholipommi, jota ilman en voi elää. Puolet bloggaajista ja ammattilaisista käskisi kiertämään tämän kaukaa alkoholinsa takia, mutta mä tarvitsen tällaisen lianräjäyttäjän. Rakkaussuhde tähän on kestänyt jo jonkun lähes 15 vuotta. Koostumusta on muutettu välissä, mutta ei merkittävästi. Montakohan litraa mä olen tätä elämässäni käyttänyt? Arviolta jonkun 5 litraa, ehkä.


Joulukuussa ostamani Lumenen CC-voide osoittautui niin erinomaiseksi, että käytin ensimmäiseni loppuun ennätysajassa. Ostin seuraavan käyttämättömänä bloggaajakaverilta. Tämä on ollut talven vakiomeikkipohja, nyt se tosin on käynyt aivan aavistuksen liian tummaksi kaulan ihoon verrattuna, mutta ei vielä liian merkittävästi.

Seuraavaksi pakko-ostoslistalla on Seche Viten pikakuivattaja. Onneksi mikään muu ei ole vielä loppumassa hetkeen!

maanantai 8. huhtikuuta 2013

Aivan uudessa maailmassa

Talvella innostuin käyttämään avattuja käsivoiteitani loppuun. Samalla tuli testattua, miten säännöllinen rasvaaminen vaikuttaa rakennekynsiin. Olin aiemmin hieman pidättyvä käsivoiteiden käytössä - ensinnäkin siksi, että akryylikynsien kanssa suositellaan öljytöntä kynsilakanpoistoainetta ja toisekseen siksi, että kynsinauhani tai käteni eivät niitä erityisemmin näytä tarvitsevan. Kynsien nopeampi kasvu on vain huono asia akryylikynsillä, kun hoitoväli lyhenee. Kuitenkaan en havainnut lopulta aktiivikäytössäkään käsivoiteella mitään vaikutusta omien rakennekynsieni pysymiseen, joten käyttelenkin nyttemmin näitä ihan huoleti.

Aiemmin rasvasin käsiäni lähinnä silloin, kun ne liian vedellä lutraamisen kanssa kuivuivat, sekä kynsinauhoja taaksepäin työnnellessäni ja joskus lakan vaihdon yhteydessä. Nyt rasvaan päivittäin, yleensä monta kertaa päivässä.


Talvella valittelin, kuinka aktiivinen rasvaaminen sai yhdessä vaiheessa käteni kuivumaan yhä lisää ja vaatimaan rasvaamista. Pahimmassa vaiheessa sormista oikein halkeili ihoa, jota ei ole tapahtunut minulle koskaan aiemmin. Kuitenkin sittemmin tuo vaikutus lähti pois ja nyt näistä onkin auennut minulle aivan uusi maailma.



Maaliskuun LivBoxissa tullut 8,5 gramman näyte Burt's Beesin käsisalvasta kului loppuun jo ennen maaliskuun loppua. Alkuun koin tämän aavistuksen hankalana, sillä se vaati spaattelia, jotta siitä saisi suuremman nokareen. Kynsinauhat sen sijaan rasvasin ihan ilman spaatteelia jo alkuun. Loppujen lopuksi huomasin, että jokailtainen Burt's Bees -sessio oli itse asiassa jopa terapeuttista. Rasvasin ensin kynsinauhat huolella, hidastahan se oli voiteen koostumuksen takia mutta jotenkin äärimmäisen rentouttavaa. Sen jälkeen laitoin voidetta muualle käsiin, aluksi spaattelin kera mutta lopulta ilman, kun huomasin tuotteen kuluvan nopeasti loppuun eikä bakteerien välttäminen purkissa ollut muutenkaan erityisen tärkeänä asialistalla käsivoiteessa. Tykkäsin kovasti juurikin iltakäytössä. Tuoksukin oli minulle mieleen, vaikka monet ovatkin sanoneet sitä epämiellyttäväksi.



Philosophyn hands of hope on ollut myös oikein kiva. Olen käyttänyt tämänkin jo lähes loppuun. Voide on silikoninen ja levittyy siksi mukavasti ilman tahmeutta. Se ei ole ihan niin silikonisen tuntuinen kuin seuraava, mutta silikoninen kuitenkin.



Eight Hour Creamillä on käsivoideversionakin tietysti se ominaistuoksunsa. Siitä en voi sanoa pitäväni, mutta kun tuote on niin loistava muuten, se ei haittaa. Siihen myös tottuu. Ardenin voide tuntuu selkeästi silikonisimmalta näistä. Kun käteni halkeilivat pahimmin, tämä oli se, joka niitä pelasti. Se myös ikään kuin meikkasi kuivuuden piiloon. Käsille muodostui suojaava kalvo. Kas vain, silikonifani tykkäsi siitä myös käsivoiteessa. Ei yllättänyt, silikoni saa voiteen kuin voiteen tuntumaan mielestäni paremmalta. Ei tahmeutta, nopea imeytyvyys, kosteuttaa, pelastaa lohkeilevan ihon - ei puutu enää muuta kuin miellyttävä tuoksu.



Mitä enemmän käytin Marilou Bion käsivoidetta, sitä vähemmän siitä pidin. Alkuun haistoin tässä marsipaania, nyt en enää. Tuoksu ei vieläkään nappaa, muttei ole ihan hirveän häiritsevä. Häiritsevää on kuitenkin se, että iho jää tahmaiseksi. Jos rasvaan tällä aamulla ja myöhemmin Eight Hourilla, Eight Houria levittäessä huomaan tämän rullautuvan alta pois, jos käsiä ei ole pessyt välissä tarpeeksi hyvin. Tahmainen tunne oli lopulta niin epämukava, että tämä siirtyi jalkavoidekäyttöön. 3 kuukauden säilyvyysaika varmisti sen, että jouduin vaihtamaan sen jalkavoiteeksi, koska tällä koostumuksella käsivoidetta en ikinä saisi kulumaan 3 kuukaudessa. Nyt se on loppunut hieman yli tuossa ajassa, tuubissa on vielä yhteen tai kahteen jalkojen rasvaukseen tavaraa. Pettymys tämä kyllä oli, mitä enemmän sitä käytti. Höh. Mä ihan oikeasti yritän kovasti pitää luonnonkosmetiikasta tai löytää sieltä hyviä tuotteita.



Dr. R.A. Ecksteinin Beautipharm Hand Cream on uusin avaamani ja siitä ei ole vielä hirveän monen käyttökerran kokemusta. Uskalsin avata sen nyt, kun muut alkavat olla hyvin jo loppumassa. Tämän tuoksusta eivät myöskään kaikki tykkää, mutta minusta se oli aika kiva, itse asiassa voide tuoksui kurkulta minun nenääni ja tykkään kurkun tuoksusta kosmetiikassa ja parfyymeissä. Ei tahmannut, ei kuitenkaan ollut samalla tavalla silikonisen tuntuinen kuin philosophy tai 8 Hour. Voide on tosiaan hajustettu, hajuste oli aika korkealla INCI-listassa. Jakaa mielipiteet varmasti juuri hajusteensa takia, muuten tuntuu koostumukseltaan aika perinteiseltä. Tämä sanoo olevansa jossain määrin luonnonkosmetiikkaa (Biokosmetik firman nimessä), mutta sertifikaatteja en löydä. Pääsen tuossa keskiviikkona kuulemaan merkistä vähän lisää, varmaankin.


Olen oppinut, että minun kannattaa ostaa käsivoiteet pienissä tuubeissa. 30 ml:n tuubit ovat loistavia, ne mahtuvat käsilaukkuun enkä ehdi kyllästymään tuotteeseen millään. Philosophyyn ja Ardeniin en varmasti kyllästykään, mutta kumpikaan niistä ei ollut minulle vielä se oikea. Varmasti uskaltaisin ostaa molempia täydet tuubitkin, mutta nyt kun on kokeilujen makuun päästy, vaihtelu virkistää. :) Ardenia on kyllä pakko olla kaiken varalta muiden voiteiden lisäksi kotona, sillä se on kuitenkin sen verran ylivoimainen.

Dr. R.A. Eckstein ja Marilou Bio saatu blogin kautta.

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Muistokirjoitus


Rakkaani.
Muistan, miten tapasimme. 
Halusin tutustua oikeastaan isoäitiisi. 
Hän on niin monen rakastama, pakko olla jotain hienoa.
Tarjoutui tilaisuus tutustua samalla myös muihin sukulaisiin, ostin sinut paketissa.
Isoäitisi, Grand Old Lady, Eight Hour Cream. En minä lopulta hänestä niin välittänyt.
Siskosi, Eight Hour Cream Hand Treatment, hänen kanssaan ystävystyin.
Tuoksu.
Ilkeät kielet olivat puhuneet, ettei seuraanne välttämättä jaksa sen takia.
Mutta minua ei haittaa. Siihen tottuu. Niin kuin tupakkaa polttavaan avopuolisoon.
Sillä sinä, sinuun rakastuin.

 
Päivisin en tarvinnut muita.
Sinä riitit minulle.
Aamulla, ennen meikkiä.
Meikki liukui päälläsi kuin Kiira Korpi jäällä.
Hävitit pienetkin merkit siitä, että olen pinnaltani aika kuiva.
Häivytit,
piilotit sen.
Annoit minulle suojaa, ettei kuivuus tulisi takaisin.

Tiedän, että kaikki eivät sinua tai sukulaisiasi samalla tavalla rakastaneet.
Että sinut pitäisi jättää sen takia hyllyyn.
Vihapuhetta.
Halla-aho.
Onhan minulla meikkikerroskin vielä päälläsi.
En ikinä sanoisi sinusta mitään tuollaista.
Mutta minä olen tallikissa.
BMI ei aina ole huonon terveyden merkki,


Silikonit.
Ne taisivat olla taikasi.
Kiistellyt, rakastetut ja vihatut.
Iholleni.
Hiuksilleni.

Mutta nyt menet pois.
Valmistuksesi on lopetettu.
Yhteinen aikamme on ohi tämän viimeisen jälkeen.
Viimeisen, jonka Stockan kultainen kortti minulle alennettuun hintaan hankki.
Tiedän, kuka tappoi Laura Palmerin.
Sinun poismenosi syytä en tiedä.


Muistotilaisuus on pidetty perjantaina 8.2.2013 klo 22 kotona selvin päin, vaikkei tuosta tekstistä sitä ehkä uskoisi. Istuessani perjantaina, lomani juuri alettua, selvin päin kotona. Yksin. Keksin iltaani huvia, kirjoittaa postaus vähän eri tyyliin, sitten meni överiksi. Älkää olko kotona yksin, kun loma alkaa. Siitä voi seurata akuuttia hulluutta. Sen sijaan, jos on tarvetta tällaiselle, tää on tosiaan Stockalla kantistarjouksessa helmikuun ajan -20%. Tuotteen valmistus loppui jo. 34 euroa jää hintaa. Muutkin Eight Hour -sarjan tuotteet ovat tarjouksessa.

Tässä postauksessa oli muistaakseni blogini kolmas viittaus Twin Peaksiin.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Elizabeth Arden Calming Moisture Lotion


Elizabeth Arden on parhaiten tuttu 8 Hour Creamistä ja sen eri variaatioista. Perinteinen 8 Hour ei minuun iske, sen sijaan 8 Hour -sarjan käsivoide on ihan passelia ja Intensive Daily Moisturizer for Face -kosteusvoide taas on minulle niin rakas meikinaluskosteusvoide, että olen pohdiskellut monesti sen lisäämistä Holy Grail -tuotteiden listaan. Lopulta se sinne pääsikin, kun tajusin, että se on ainoa kosteusvoide, jota ilman en voi kuvitella enää eläväni - sitä on ostettava uusi edellisen loputtua.

Ostin mielenkiinnosta myös tämän herkälle iholle suunnatun rauhoittavan kosteusvoiteen. Olen ollut tähän enemmän kuin tyytyväinen. Pumppupullo on hygieeninen ja helppo annostella, kolme painallusta on minulle sopiva määrä tuotetta näin talvisaikaan. Voide imeytyy ihoon älyttömän hyvin tekemättä siitä kiiltävää, mutta tuntuu silti kosteuttavan tarpeeksi. Tuoksu on miellyttävä, toisin kuin 8 Hour -sarjassa. Pullokin on nätti, mattalasinen ja kauniin värinen. Mikähän tässä olisi vikana? Ei oikein mikään. Itselläni tämä on iltakäytössä, mutta meikin alle se sopii myös tuon erinomaisen imeytymisen takia.

Ai niin, keksiihän tästä pari vikaa. Elizabeth Ardenin hinnat ovat aika kovia Suomessa, mutta merkkiä saa helposti ulkomailta ja tax freestä halvemmalla. Ja sitten toinen seuraava vika, jonka takia en tätä toiste osta: tuote näemmä poistuu myynnistä, eikä sitä enää saa kuin sattumalta nettikaupoista. Esim. Pretty.fi myy tätä kuitenkin vielä, hieman erilaisessa pullossa kuvan mukaan kuin omani - ja halvemmalla kuin omani ostin.

Tuo Prettyssä myytävänä oleva pullo näkyisi olevan sitä mallia, mitä nämä yleensä netin kuvien perusteella ovat. Omani on erilainen, tiedä sitten miksi. Ostin tämän Mansikkanetistä, jossa pullo oli kyllä kuvattu ihan samanlaisena, mutta tuollaisen sain. Mietin jopa, mahtaisiko kyseessä olla feikki, mutta samapa tuo kai pitäisi olla, niin kauan kun toimii. Todennäköisemmin tämä on vain jotain eri pumpulla varustettua jämäerää, ymmärtääkseni Mansikkanetissä halpojen hintojen syynä on usein juuri nuo jämäerät ja tuotteiden ostaminen jälleenmyyjien (tai ihan valmistajan) ylijäämävarastosta - lisäksi Mansikkanetti myy tavaraa, joka on jo poistunut myynnistä tai ollut myynnissä jo kauan eikä valmistaja enää takaa säilyvyyttä. Ikävä fiilis silti jäi, koska en ihan periaatteesta halua ostaa feikkituotteita, vaikka ainakin tämä (jos nyt feikki olisikin) on laadultaan oikein hyvää. Uskoisin saaneeni kylläkin ihan aidon version, eihän tämä kovin harvinaista ole että samaa tuotetta on markkinoilla useammassa eri pakkauksessa. Pakkauksen pahvipakettikin oli aivan samanlainen kuin aidoissakin, tuo pullon pumppuosa vain on erilainen. Olen kuitenkin äärimmäisen herkkä tällaisissa asioissa, esimerkiksi eBaytä en suostu käyttämään lainkaan feikkien pelossa. Tuotteen vanhuus ei minua avaamattomissa pakkauksissa haittaa, mutta feikistä en halua maksaa euroakaan. Mitäs luulette, sainko aidon vai en?

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Mask = Scrub?

Ihoni tuntui kaipaavan pitkästä aikaa naamiota. Korkkasin uuden hyllystäni, Elizabeth Ardenin Clear the Way Maskin. Luin ohjeet takaa, ihmettelin lyhyttä vaikutusaikaa - käskettiin antaa olla vain hetki ja jo pestä pois. Noh, ajattelin, että tuskinpa se haittaa jos kauemmin pitää. Naamiota levittäessä laitoin sitä totuttuun tapaan aika paksun kerroksen. Ihmettelin, kun naamiossa oli kovia rakeita. Eipä siinä kai sitten mitään, ehkä tämä kuorii samalla. Pois pestessä aine tuntui kuin kasvoille olisi levitetty yliannostus kuorintaa. Rakeet eivät todellakaan ole mitään mikrokuorinnan kokoisia, vaan kunnon isoja karkeita, jopa vähän raapivan tuntuisia rakeita.

Loppupäätelmä: tämä ei ole naamio, vaikka purkin kyljessä kuinka lukisi "mask". Tämä on kuorinta. Ja vieläpä aika karhea sellainen. Älä hyvä ihminen osta, jos olet naamiota etsimässä. Jos olisin lukenut mitä tahansa kommenttiketjua netistä tästä naamiosta, olisin heti törmännyt ihmisiin, jotka kertovat tämän olevan pikemminkin kuorinta. Jopas on harvinaisen harhaanjohtava nimi, ja ihan siitä syystä (ja siksi, että tämä on kovakourainen kuorintana) tämä pääsee kategoriaan "pettymykset". Maksoin tästä noin kympin enkä siksi sen kummemmin googlaillut tietoa ennen ostopäätöstä, mutta kiukuttamaan silti tuollainen harhaanjohtaminen.

torstai 14. lokakuuta 2010

Sensai Silk Emulsion (moist) ja Elizabeth Arden Eight Hour Cream

Nämä kaksi kaverusta ovat tällä hetkellä päivittäisessä käytössä.


Sensain Silk-linja olisi tarkoitettu ennaltaehkäisemään kohta ilmestyviä ensimmäisiä ikääntymisen merkkejä, mutta samapa tuo minulle. Toki selektiivisen sarjan on kannattavampaa markkinoida tuotteitaan ikääntymistä ehkäisevänä aina kun mahdollista, koska kohderyhmä on kuitenkin yleensä jo työelämään vahvasti mukaan päässeitä eikä opiskelijoita. Mutta kaipa minäkin tähän sarjaan kelpaan, kun ikäännytän ihoani tupakoimalla.

Välihuomautuksena, edullisin keino kaltaiselleni ennaltaehkäistä tulevaa lörtsyihoa olisi se tupakoinnin lopettaminen. On kyllä mun tehtävälistalla, mutta motivaatio ei ole vielä ollut tarpeeksi suuri lopettamiseen. Älkää aloittako.

Saarnaamisesta takaisin itse aiheeseen. Sensain kosteusvoiteet ovat hyvin juoksevia, silkkisiä kuten sarja muutenkin, ja pelkäsin tätä moist-versiota ostaessanikin, että ostan liian kevyen. Konsultti yritti ensin tarjota minulle light-versiota tästä, mutta totesin rääkkääväni ihoa niin vahvalla pesulla, että otan mieluummin kosteuttavamman. Hyvin tämä kosteuttaakin, vaikka juoksevaa olomuotoa ensin arastelinkin. Iho jää kuitenkin hieman tahmeaksi, joten tämä on yövoidekäytössä, ei meikin alle paras mahdollinen.

Jättimäinen pullo tulee kestämään käytössä pari ikuisuutta. Itselleni riittää yksi pumppaus pullosta käyttökerralle, kun silkkimäinen emulsio levittyy hyvin laajalle alueelle.

Elisabeth Ardenin Eight Hour Cream eri muodoissaan on klassikko, otin kokeiluun tämän Intensive Daily Moisturizer for Facen, kun tuli kivassa kimppapakkauksessa kahden muun Arden-tuotteen kanssa. Tästä jää miellyttävän raikas olo kasvoille, kosteuttaa tehokkaasti ja imeytyy hyvin. Ei rullaa kasvoilla meikin kanssa käytettäessä ja onkin oiva juuri aamulla meikin alle. Enpä oikein pahaa sanottavaa tästä keksi. Suojakerroinkin SPF 15 näyttäisi olevan, vaikken sitä tähän vuodenaikaan oikein tarvitsekaan. Pelkäsin ostaessani tämän olevan aika tuhtia tehokosteuttajaa, mutta osoittautuikin oikein raikkaaksi. Sensaihin verrattuna tämä on voidemaisempaa - tosin niin on melkein kaikki muukin, Sensain pehmeään keveyteen oikein yllättyy ja siihen täytyy vähän aikaa totutella.

Huomioitava on kuitenkin, että levitän meikkivoiteen Lancômen La Base Pron (rakkautta <3) päälle, lähes heti kosteusvoiteen imeydyttyä. Jollain muulla sama voide saattaisi rullautua meikin alla, vaikka minulla se ei rullaakaan.

Sekä Ardenin tuubi että Sensain pumppupullo ovat kivoja molemmat, parempia kuin purkkimuotoiset tällaiselle laiskalle, joka usein lähmii purkista suoraan käsin. Molemmat nappiostoksia, ja näillä kosteusvoiteilla pärjään pitkälle. Lisäksi käytössä on Cliniquen vanha Exceptionally Soothing Cream, superpuhdistuspäiville (eli käytännössä kun käytän kuorintaa).