Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eucerin. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eucerin. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Suojaudu!

IMG_9532

Vaikka alkukesä onkin ollut kolea, aurinkosuoja on jokakesäinen tärkeä aihe. Muistutan sen tärkeydestä, vaikka siitä muistutellaan joka paikassa, koska olen itse aliarvioinut aurinkosuojan merkityksen ja osittain teen sitä kai vieläkin. Ei ole paljon järkeä siinä, että samaan aikaan ostaa kalliita voiteita ja käyttää paljon aikaansa ihonhoitoon, jos niinkin perustavanlaatuinen asia kuin aurinkosuoja unohtuu. Iho vanhenee ennenaikaisesti ja syöpäriski kasvaa.

Aurinkosuojan suojakerroin riippuu ihotyypistä. Jotkut palavat herkästi, yleensä he eivät myöskään rusketu kovin helposti. Minä kuulun siihen onnekkaaseen ryhmään, joka ei pala kovin helposti, mutta ruskettuu hyvin. Ihoni on epätyypillinen suomalaiseksi. Sitten on kaikkea helposti palavan ja heikosti palavan väliltä. Huolimatta siitä, etten herkästi pala, onnistuin saamaan nenäni illaksi punottamaan ensimmäisenä tämän kesän auringonottokertana, vaikka alkukesästä kiinnitän erityisesti huomiota aurinkosuojaan, Kasvoilla oli SPF 50, jota myös lisäsin päivän aikana, mutta ei näköjään riittänyt. Jopa minä näköjään olen liian huoleton rasvaaja. Syöpäjärjestöt suosittelevat suomalaisille vähintään suojakerrointa SPF 30. Oman helpon ihoni kanssa käytän alkukesästä juurikin SPF 30:n aurinkorasvaa vartalolla, herkemmillä kohdilla SPF 50:ä. Pohjarusketuksen saatuani kevennän muihin minulle kertyneisiin aurinkorasvoihin, mutta alle SPF 15:n en kyllä mene aurinkoa ottaessa koskaan. Herkempi tarvitsee vahvemmat suojakertoimet, ennemmin liikaa kuin liian vähän. Ruskettuu sitä aurinkorasvankin kanssa ja mahdollisesti jopa paremmin, kun iho ei pääse palamaan. Mietitäänpä lomamatkaa: jos polttaa itsensä ensimmäisenä päivänä ja joutuu pahimmillaan välttämään aurinkoa, aurinkomatkan rusketus jää aika kehnoksi. Suomen kesässä ei kovin paljoa tuota hellettä loppujen lopuksi ole, eli mielelläni käytän kaikki mahdolliset auringonottopäivät enkä halua jäädä sisään palanutta ihoa varjelemaan.

IMG_9538

Heikoin kohtani on auringolta suojautuminen silloin, kun en erityisesti ole menossa ottamaan aurinkoa. Aurinkorasva vain jotenkin jää ja jään siihen uskoon, että meikkivoiteessa tai kasvovoiteessa varmasti oli joku aurinkosuoja. No eihän niissä kaikissa ole, ja onko sitä joka aamu muistettu edes rasvata kunnolla? Saatan lähteä meikittäkin ulos, oikeastaan se on pääsääntö eikä poikkeus. Tänä kesänä olen ottanut itseäni niskasta kiinni ja laittanut laukkuun mukana kulkemaan matkakokoisia aurinkovoiteita. Näitä näytteitä olen saanut blogin kautta. Tämä kannattaa muidenkin kaltaisteni ottaa ihan tavaksi, itse en ainakaan hirveästi säätiedotuksia seuraile ja aurinkoinen päivä sekä aurinkorasvan tarve saattaa yllättää. Pikaisen googlauksen perusteella tällaisia 10 ml:n minikokoja ei oikein löydy, mutta edullinen vaihtoehto on purkittaa aurinkorasvaa itse vaikkapa johonkin käytettyyn, pestyyn purkkiin ja sujauttaa laukkuun.

Kerrataan vielä aurinkorasvojen perusteet: Aurinkorasva tulisi levittää jo ennen aurinkoon menoa. Saatavilla on sekä kemiallisen suojan aurinkovoiteita että fysikaalisia aurinkosuoja-aineita. Fysikaaliset suojat heijastavat säteilyn pois iholta, kemialliset muuttavat säteilyn lämmöksi. Usein näitä kemiallisia ja fysikaalisia filttereitä käytetään yhdessä samassa tuotteessa, mutta erillisiäkin on. Aurinkosuojan tulee suojata sekä UVA- että UVB-säteilyltä, UVC-säteily ei läpäise otsonikerrosta. Aurinkorasvaa tulee olla tarpeeksi, jotta luvattu suojakerroin toteutuisi. Muista suojata myös huulet ja korvalehdet sekä muut helposti unohtuvat paikat. Lisää aurinkorasvaa tarpeeksi usein - ota se siis mukaasi rannalle, mutta muista säilyttää sitä varjossa. Tungen omani johonkin laukun sisään, jos varjoa ei ole lähellä. Aurinkovoiteet tulee vaihtaa uusiin mielellään joka vuosi. Olen kyllä itse käyttänyt aina edellisvuotisia aurinkorasvoja, sillä ne on säilytetty aina varjossa, mutta enpä nyt tiedä, onko aurinkorasvassa säästäväisyys kauhean fiksua verrattuna auringolta suojautumisen tärkeyteen. Tatuoinnit tulee suojata erityisen hyvin, samoten arvet ja muut vaurioituneet kohdat ihossa.

Ihmiset vaikuttavat välttelevän kunnollista suojausta myös sen takia, että erityisesti fysikaaliset suojat näkyvät iholla. Onko se kuitenkaan sen arvoista? Erityisesti rannalle mennessä on oletettavaakin, että ihmisillä on siellä aurinkovoidetta iholla, joten eivät siellä ihmiset paljon toisten aurinkorasvamääriä katsele. Ennemmin olisin ylpeä siitä, että suojautuu kunnolla.

Tasaisen rusketuksen edistämiseksi pohja kannattaisi olla kunnossa: kuori ja rasvaa ihoasi jo nyt helteitä odotellessa. Oma kuorintojen ja kosteusvoiteiden käyttöni on lisääntynyt ihan tolkuttomasti keväisin. Viime vuoden rusketukseni olikin aika hyvä: vielä oli haaleana rusketusraitoja näkyvissä, kun tänä kesänä aurinkoa ensimmäisen kerran otin. Ja ei, aurinkorasva ei estänyt ruskettumistani, hyvin tarttui aurinkorasvasta huolimatta.

Tämä sama saarna pitäisi pitää myös miehille. Viimeisten parin vuoden aikana juurikin miehillä olen havainnut aurinkorasvavastaisuutta, kun taas tuttavapiirini naiset pitävät auringolta suojautumista tärkeänä. Tuntuu siltä, että vähän joka toinen mies on sitä mieltä, että he eivät pala ikinä, vaikkei aurinkorasvaa olisi lainkaan...


Kuvien aurinkovoiteet saatu blogin kautta.