Näytetään tekstit, joissa on tunniste GHD. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste GHD. Näytä kaikki tekstit

perjantai 14. joulukuuta 2012

Aarteita

Olen esitellyt monesti tuotteita, joita ilman en voisi elää, suosikkituotteitani tai niitä, mitkä säästäisin, jos kaikki muu pitäisi karsia pois. Nyt ajattelin esitellä aarteitani: kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon liittyviä juttuja, joihin minulla on erityinen tunneside. Monet näistä ovat sellaisia, joita ei enää saa. Toisissa taas on muita tekijöitä, jotka tekevät ne minulle erityisen tärkeiksi. Osa aarteista on sellaisia, että niitä ei edes raaskisi käyttää.


Limited edition ghd-suoristusraudasta. Unelmoin tästä pitkään, ylipäätään ghd:stä. Sattuipa sitten niin, että lykkäsivät markkinoille vielä sellaisen limited editionin, joka näyttää niin tasan tarkkaan meikäläiseltä. Pink Orchidin sain lahjaksi. Suoristusrauta kaiken lisäksi täytti kaikki lupauksensa ja on aivan eri maailmasta kuin entinen rimpulani.



Lancômen Ô Oui! on vanhimpia tuoksujani - ja tämä on itse asiassa toinen pullo. Sain ensimmäisen testeripulloni äidiltä joskus vuonna miekka ja kivi, käytin sen loppuun. Tämän testeripullon sain aivan täytenä, nyt siitä on jäljellä enää puolet. Lancôme tekee yhä erilaisia versioita 70-luvun taitteessa julkaistusta Ô de Lancôme -tuoksustaan. Löytyy minulta toinenkin Ô-tuoksu, mutta tämä on se vanha ja rakas. Ja ei, se ei ole mennyt pilalle. Säilytän tuoksuja valolta suojattuna ja viileässä muutenkin, vaikka olisivat uusiakin. Käsittämätöntä, että sama tuoksu voi kelvata minulle teini-iän aivan alusta aina aikuisuuteen.



Rakkaat Inglotin Freedom-palettini, vapausmöhkäleeni. Minulla on 55 Inglotin luomiväriä, joista 50 löytyy swatchattuna tämän linkin takaa. Uusimmat viisi Rainbow-luomivärinappia tuossa etualalla olen vasta saanut tuttavalta, niitä ei siksi vielä ole swatcheina. Lisäksi möhkäleessä on neljän poskipunan paletti. Näitä raaskii kyllä käyttää, koska tilalle saa aina uusia. Harmi tosin, että pyöreät napit taitavat poistua valikoimista. Inglotin luomivärit ovat erinomaisen loistavia laadultaan ja pigmentiltään. Inglot on ehkä parasta, mitä Suomen kosmetiikkamarkkinoille on rantautunut vuosikausiin.



MAC:in joulun 2010 A Tartan Tale -kokoelman luomiväri Enviably Fun. Tätä erityisesti sattuu käyttää, kun tuo kuvio on vain tuossa pinnassa. Rakastan tuollaista kuosia, joten varmaan arvannettekin, että multa löytyy myös pari Burberryn laukkua. En ole perinteinen juristi helmikorvakoruilla varustettuna, mutta Burberryn kuosit iskevät ja lujaa.


Toinen MAC: syksyn 2010 Venomous Villains -kokoelman luomiväri She Who Dares. Itse värit ovat aika haastavia eivätkä niin kovin erinomaisia laadultaan, mutta tätä menin ihan lähes jonottamalla hakemaan. Enkä myy. Koskaan. Kellekään. Lähes mistään hinnasta. Venomous Villains oli teemakokoelma Disney-pahiksiin liittyen ja ehdottomasti mun näkemistä kokoelmista sellainen, joka on kuin minulle suunniteltu.



Diorin tulitikkurasian kokoinen miniviisikko sävyssä Stylish Move. Tämä on vaan niin söpö! Mietin aikanaan sen ison hankkimista, mutta tämä on vielä parempi kaikessa söpöydessään. Olin nähnyt aiemminkin kuvia Diorin miniviisikoista, mutta en tajunnut, että ne ovat oikeasti pieniä. Eihän tämä helppo käyttää ole, kun ei meinaa siveltimet mahtua ottamaan väriä tuosta, mutta tämä onkin aarre.



Vielä viimeisenä aarrekynsilakkoja, näitä olisi vielä lisääkin...

China Glazen OMG-kokoelman hologrammilakat vihreä L8R GR8R (eka vasemmalta) ja marjapuuronvärinen QT (viimeisenä jonossa). Eivät ole ensimmäisiä hologrammilakkojani, mutta näitä sai metsästää. Olivat jo siinä vaiheessa aika kiven alla, kun minä nämä hankin.

Tokana vasemmalta on Max Factorin Fantasy Fire -sävyinen kynsilakka, joka on legendaarisen Clarinsin 230:n lähin tähän mennessä löytämäni dupe. On minulla se Clarinsin alkuperäinenkin, mutta se on menettänyt väriään eikä siksi ole nyt ihan niin aarre enää.

Kolmantena rivissä on OPI Designer Series Coronation. Näitä saa yhä, mutta muistan vielä sen tunteen, kun vihdoin ja viimein menin ja ostin tämän upeuden. Ensimmäinen OPI:n lakkani, toinen hologrammilakkani (vaikkei olekaan ihan niin lineaarinen holo kuin mitä jotkut vaativat).

Hologrammeilla jatketaan: neljäntenä rivissä vihreä Nubar Reclaim. Aivan upea. Efekti on näyttävä, sävy on erikoinen. Tilasin tämän kerran ulkomailta - vain ja ainoastaan tämän, tilauksessa ei ollut muistaakseni mitään muuta. Mutta tämä oli pakko saada. Enkä kadu.

Sitten vielä tuo toinen oikealta, Orlyn Halley's Comet Cosmic FX -kokoelmasta. Tällehän on dupeja parikin, esim Zoyan Charla tai OPI:n Catch Me in Your Net, mutta tämä on mulle se alkuperäinen ja ensimmäinen minkä näin. Kynsistudiossa käynnin yhteydessä rakastuin. En halua vaihtaa tätä Charlaan tai OPI:in, tämä on se mun aito!


Haastan tähän mukaan muutkin kosmetiikkabloggaajat, olisi kiva nähdä teidän aarteitanne!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

ghd Style Smooth & Finish Serum


Blogimiitistä saatuja tuotteita oli niin uskomaton kasa, että niiden arviointi blogissa kestää hamaan tulevaisuuteen. Tällä kertaa vuorossa on ghd:n Smooth & Finish Serum, josta lupausten perusteella arvelin pitäväni jo ennen kuin sitä kokeilinkaan.


Tuotteen lupaukset olivat juuri sitä, mitä hiuksilleni toivon, ja lupauksensa tuote piti. Silottava seerumi levitetään muotoilun jälkeen, se lupaa poistaa pörröisyyttä ja tuo kiiltoa. Smooth & Finish on hyvin samankaltaista tavaraa kuin kiiltotipat, joskin tämä ei ole koostumukseltaan yhtä liemimäistä vaan aavistuksen paksumpaa ja voidemaisempaa.


Erityisesti pidin pumppupullosta, sillä tämä on nyt käytössäni olevista tuotteista se, jonka pakkaukseen luotan matkustaessa eniten. Tämän ohella minulla on parhaillaan käytössä Tigin Rockaholic-sarjan Rock Out Shine Blaster ja Davinesin OI/Oil, jotka ovat tarkoitukseltaan hyvin samantyyppisiä ja minulle kaikki yhtä toimivia. Tigiä en uskalla ottaa matkalle mukaan lainkaan, OI/Oil on hieman liian iso, tämä taas oikein passeli.

Yliannostuksen vaara on tässä tuotteessa samanlainen kuin kahdessa muussa mainitussa. Minulle sopiva määrä on kaksi painallusta, ohuemmalle ja sileämmälle hiuslaadulle se on varmasti liikaa. Liiallinen määrä latistaa hiusta ja saa sen tuntumaan raskaalta tai likaiselt. Sen verran tuhteja nämä silikoneihin perustuvat tehosilottajat ovat, että lähellekään päänahkaa ei kannata levittää - ainoastaan latvoihin ja pituuksiin. Voisin täsmentää tuota niin, että levitän tuotetta vain osaan, joka jäisi vapaasti heilumaan kun hiukset sitoo ponnarille. Silloinkin kannattaa välttää laittamasta tuotetta liian lähelle niskaa. Tuon osalta en ole ihan samaa mieltä tuotteen lupauksesta ("kevyenkevyt seerumi"), mutta toisaalta mikään kevyenkevyt ei minulle riitäkään.

Noilla varotuksen sanoilla voin suositella tätä (kuten myös noita kahta muuta käytössäni olevaa) kaikille meille, joiden hiuslaatu on itsepäinen, karhea ja yleensä vähän luonnonkihara. Smooth & Finish Serum tuo hallittavuuden lisäksi myös sitä kiiltoa, joka ei hamppulatvassani ole lainkaan pahitteeksi.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Hemmetin luonnonkihara.

Tämä kuva selittänee, miksi mä vihaan hiuslaatuani. Vasemmalla käytetty vain shampoota ja hoitoainetta ja annettu kuivua ilman fööniä. Tilanne olisi vielä pahempi, jos pesisin silikoni- ym. hoitoainejämät jollain syväpuhdistavalla pois tai jos käyttäisin jotain tuuheuttavia tuotteita pestessäni. Oikealla shampoon ja hoitoaineen lisäksi käytetty hiusnaamio, selvityssuihke, lämpösuojasuihke, fööni, ghd ja kiiltotipat. Ja silti se on noinkin pörröinen.

Mies arvostaa. "Hei voitko sä ottaa kuvan musta kun mä tuijotan seinää?" "Taas, justhan mä eilen otin, mitä sä oikein taas teet?"

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Good hair day


ghd Pink Orchid. Voi, kuinka olenkaan himoinnut sinua. Ja nyt me saimme toisemme. Panda sanoi, että jos olisin suoristusrauta, olisin Pink Orchid. Ja oikeassa oli, on niin minun näköiseni limited edition että huh.


Mutta miksi, oi miksi sinutkin on päätetty tyylikeinona kirjoittaa pienellä. GHD olisi parempi. Olen varmasti aiemmin puhunut blogissa GHD:stä ghd:n sijaan, mutta pysytään nyt kirjoitusasulle uskollisena, kuten bareMineralsinkin kanssa teen.


Pink Orchid on himottanut jo pidempään, juuri tuo versio ghd-raudasta. Pelkäsin, että limited edition poistuu, ennen kuin ehdin sen hankkimaan. Nyt sain sen joululahjaksi, tosin hieman myöhässä. Poikaystäväni sen minulle tilasi, kun oli ensin kuunnellut hieman itkujani. Osallistuin kuukauden sisään kahteen kertaan tapahtumaan, jossa minulla oli mahdollisuus voittaa ghd, molemmilla kerroilla voittomahdollisuus oli heikko (3-5%) mutta kuitenkin suurempi kuin yleensä arvonnoissa. En voittanut. Blogimiitissä ghd meni HeidiB:lle, ja hän pitkän blogiuransa takia olisi ansainnut vaikka kaksikin. No, tavallaan voitto minulle, sillä ensimmäisessä tapahtumassa (More to Loven ja Sydämen Pohjasta -kampaamon tapahtumassa) arvottiin Scarlet-versio, miitissä tuo tavallinen Gold-versio, ja minähän halusin tämän Pink Orchidin.


En ole viitsinyt ostaa ghd:tä, sillä edellinen suoristusrautani oli oikein hyvä. Se oli Herstyler (kyllä, juuri se, mitä myydään Kauneusmessuilla, muilla messuilla ja Kampin keskuksessa), jonka ostin markkinoinnin tuomasta huonosta imagosta piittaamatta kuulemieni kehujen perusteella. Herstyler ajoi asiansa, ja olihan se edullisempi kuin ghd ja siten ehkä säästäväisen ihmisen kannalta älykkäämpi hankinta. Ostos-TV-imago vei kaiken glamourin pois, mutta Herstyler suoristi siten kuin halusinkin. Siinä oli ainoastaan yksi ärsyttävä vika - virtanappi, joka jäi hiuksiin inhottavasti kiinni ja repi niitä.

Kun tarpeeksi kauan jotain himoitsen, lopulta se on sitten pakko saada, tai muuten kadun puoli elämää ostamattajättämispäätöstäni. Oikeasti puoli elämää: muistan yhdet hirvittävät Spice Girls -tyyliset plateausaappaat, jotka näin joskus 10-vuotiaana ulkomailla. Vielä tänäkin päivänä mietin, miksen ostanut niitä. Ne kun ovat mielessä yhä, yli puolen elämän jälkeen. Jos olisin ostanut ja jos menisivät jalkaan yhä, keksisin niille yhä vähintäänkin naamiaisasukäyttöä. Mutta ei. Käytin rahani halpoihin tarroihin, pyyhekumeihin ja muuhun sälään.

ghd tuli sitten vihdoin kotiin. Paljon tämän hienompaa limited editionia siitä ei saakaan. "Pink is back! But this time it's a shade darker," markkinoi ghd itse. Juuri mua. Magenta tuo ennemmin on, tai violetti tai fuksia, ei mikään perinteinen pinkki. Enemmän violetti minusta kuin pinkki.

Ensikosketus tapahtui eräänä aamuna suihkun ja
föönauksen jälkeen. Laitoin raudan töpselin seinään, painoin virtanappia, siihen syttyi violetti valo. Ehdin ajatella: "wau, se on violetti toi valokin... hetkinen... eikös se vilkukaan? Aa, nyt vilkkuu," ja laskin raudan pöydälle. Sen kun pitäisi vilkkua kunnes se lämpenee tarpeeksi, ja antaa sitten äänimerkki. Laskin sen raudan kädestäni, otin hiuspinnin käteen laittaakseni hiusten päällimmäisen osion pois tieltä, mutta ennen kuin sain tukkaani kietaistua pinnin alle, laite piippasi jo valmiuttaan. Sanoin ihan oikeasti ääneen "No et voi vittu olla tosissas," ja juuri noilla sanoilla, anteeksi kielenkäyttöni. Mutta kyllä, tämä härveli vei ehkä parikymmentä sekuntia kuumeta valmiiksi. Tiesin, että se on nopea, mutta että noin nopea. :O



violetti vilkkuvalo :)

Ensimmäisen kokemukseni perusteella ghd vaikutti ehkä kuumemmalta kuin aikaisempi rautani, mutta ilmeisesti näin ei kai olekaan. Herstylerin pitäisi lämmetä noin 225 asteeseen, ghd:n jonnekin 185 asteeseen. Toisella kerralla en enää huomannut, ettäkö se olisi tuntunut kuumemmalta. Liekö sitten johtunut eroista siinä, miten kuivaksi olin hiukseni föönannut ja minkä verran niissä oli suoristusmömmöjä ja lämpösuojaa. Tuo on merkittävä tekijä, sillä totta kai hiukset vaurioituvat sitä enemmän, mitä kuumemmalla niitä käsittelee.


ghd pitää minulla suoristuksen kaksi päivää - Herstyler piti päivän. Kiharoita en ole opetellut tekemään, pelkään polttavani hiukset pilalle opetellessani. Kerran kokeilin pariin suortuvaan, ei onnistunut. Pitäisi kaivaa joku opetusvideo netistä.

Alhaisempi lämpö, suoristusten pysyminen pidempään parempana ja inhottavan virtanapin puuttuminen tekevät ghd:stä aiempaa Herstyleriani paremman, vaikka täytyy sanoa, että siihen ne käytön erot sitten jäävätkin. Herstylerissa ei myöskään ole "kelluvia" levyjä, ghd:n levyt on tehty kelluviksi ja näin joustaviksi. Sen pitäisi vaikuttaa lämmön tasaisempaan jakaantumiseen. Ennen Herstyleria minulla oli ikivanha vuonna 2002 ostettu suoristusrauta, joka oli onneton kapistus. Vaihdettuani sen Herstyleriin koin wow-efektin, koska nykyiset suoristusraudat ovat aivan eri maailmasta. Samanlaista wow-efektiä ei tullut ghd:stä, se on parempi mutta ei niin merkittävästi parempi, että tässä olisi maailmani mullistunut. Rakastan pinkkiä orkideaani kuitenkin enemmän kuin laitteita voi edes rakastaa.

Huomautuksena vielä, tämä ghd kuuluu viimeisimpään eli viidennen sukupolven ghd-rautoihin (Model 5.0), kaikki tässä kertomani ei siis päde aiempiin. Niistä minulla ei ole kokemusta.

Sitten vielä tällainen pikku vinkki. Jos ostatte rautanne Briteistä, se tulee brittiläisen töpselin kera. Minähän tietysti heti menin soittamaan poikaystävälle, että tuo minulle kotiin tullessaan muuntajan mukana. Tutkin asiaa vasta puhelun jälkeen - virtapiuhan päässä oleva härveli näytti niin heppoiselta, että arvelin sen olevan mahdollisesti irrotettava. Käyttöohjeeseen perehtymällä selvisi, että sen saa ruuvattua irti, ja alla on tavallinen töpseli. Onneksi poikaystävä ei ollut ehtinyt tehdä asian eteen mitään, joten ei ostettu turhaa muuntajaa. Älkää siis soittako paniikissa kellekään, että tarvitsette muuntajaa. Soittakaa, että tarvitsette ruuvimeisselin. Huonolla tuurilla tosin saatte silloin vodkaa ja appelsiinimehua.


Mun piti tätä postausta varten googlata, onko oikea muoto irrotettava vai irroitettava. Nytpä muistan taas sitten senkin. Irrottaa.

Joku sitä kuitenkin kysyy, niin ei, en ole kokeillut Cloud Ninen rautoja. Ajattelin ostaa matkakokoisen sellaisen jossain vaiheessa. ghd:n asiakaspalvelu ei ole kohdellut minua huonosti, joten mulla ei ole Mungolifen kaltaisia antipatioita ghd:tä kohtaan. Mistään ei myöskään löydy informaatiota siitä, keitä nämä "from the creators of ghd"-ihmiset ovat, jotka Cloud Ninea lähtevät tekemään, potkittiinko heidät mahdollisesti pois firmasta vai mikä on historia. Kuulun mieluummin alkuperäisen leiriin, ellei joku joskus kerro minulle päteviä syitä siirtyä Cloud Ninen kannattajiin - esim. ghd:n työntekijöiden kohtelu, alkuperäisten idean keksineiden potkiminen pois Jemellan palveluksesta töykeästi tai muu tuollainen voisi saada minut vaihtamaan leiriä.

EDIT: Mungolifen mukaan historia on sellainen, että ghd:n kehittäjillä oli kilpailukieltosopimus, jonka määräaika meni umpeen, ja sitten syntyi Cloud Nine. Muualta en ole vieläkään löytänyt tietoa asiasta.

EDIT: Bongasin myös, että Mungolifessa valiteltu johdon rikkoutuminen jo toiseen kertaan oli ilmeisesti nelosgeneraation tyyppivika. 5.0:ssa on toisenlainen piuhasysteemi. Huh, onneksi. Tuo sivusto on muuten harvinaisen kätevä, kun etsii vähän erilaista tietoa ghd:stä - tietoa siitä, mitä siellä on oikeasti sisällä, mitä on muutettu mallissa, mitä milläkin malleilla on tyyppivikana...

perjantai 16. joulukuuta 2011

Kauneus- ja kynsibloggaajien miitti 4.12.2011

kuva: Canonin IXUS 230 HS lainakameroilla, kuvaaja joku bloggaajista

Ehdin jo sivuta blogimiittiä nopeasti aiemmassa postauksessa, mutta tässä vähän kattavampi paketti päivästä.

Kaikkihan alkoi siitä, kun treffasimme muutaman kosmetiikkabloggaajan kanssa syksyn kauneusmessuilla. Totesimme, että tämä ei voi jäädä tähän, jotain on tehtävä, on pakko pitää kunnon miitti. Arvasin, että Panda innostuu varmasti järjestämään ja nyin häntä hihasta. Shiny vaikutti myös kovin kiinnostuneelta, ja parin päivän päästä meillä olikin jo tila varattuna. Ajattelimme jotain hyvin pientä, jutustelua pienen purtavan äärellä, mutta sitten miitti sai mukaan lisää järjestäjiä ja paisui. Ja paisui. Ja paisui. Paisui lopulta niin spektaakkeliksi, että ohjelmaa oli jopa liikaa!

Päivä alkoi klo 13 alkumaljalla. Melkein heti pääsi ääneen ensimmäinen esittelijä, joka kertoi Duroyn siveltimistä.

kuva: Canonin IXUS 230 HS lainakameroilla, kuvaaja joku bloggaajista

Kotiin saimme pienet sivellinsetit, joita olen ehtinytkin jo testaamaan. Niistä lisää jatkossa. Meille kerrottiin Duroyn historiasta, keskustelimme muun muassa tuotevalikoimasta, sivellinmateriaaleista ja etiikasta. Bloggaajat kyselivät mielestäni kiitettävän ahkerasti kysymyksiä. Raili Hulkkosen siveltimet ilmestyivät Duroylta joskus vuosi sitten, ja meille kerrottiinkin, että jos ideoi siveltimen, joka pääsee tuotantoon asti, saa nimetä tuotteen. Duroy sekä valmistaa että myös maahantuo meikkivälineitä.

Seuraavana meille tuli esittelijä L'Oréalilta.

kuva: Jussi Kivimäki

Lorkulta kerrottiin muun muassa Essien kynsilakoista, jotka nyttemmin ovat siirtyneet Lorkulle. Tulevat päivittäistavarakauppoihinkin ensi vuoden puolella. Lisäksi meille esiteltiin tammikuussa myyntiin tuleva Garnierin versio Aasiassa suositusta BB-creamistä. On erittäin hyvä olla ajan hermoilla, ja Lorkulla selvästi oltiin tehty esityö ja käyty seuraamassa blogimaailmaa - suomalaisissakin kosmetiikkablogeissa BB-cream on ollut vähän aikaa kova sana. Tästä, kuten myös Essiestä ja tuosta kuvassa olevasta ripsiväristä arviota myöhemmin.

Iki-ihana Mariela Sarkima vieraili myös tapahtumassamme kertomassa itsestään, historiastaan ja kirjastaan - kirjan itse asiassa ehdin ostaa jo silloin heti kun se ilmestyi (arvioni täällä).

kuva: Jussi Kivimäki

Esittelyjen jälkeen päästiin siihen megalomaaniseen tavarapaljouteen, meinaan jakamaan goodie bagejä.

kuva: Jussi Kivimäki

Sponsoreita oli tosiaan sitten ja paljon. Pelkäsimme alkuun, että kovin moni firma ei lähde mukaan, ja kasa sponsoripyyntöjä lähetettiin. Erityisesti itse olin erittäin skeptinen sen suhteen, ettäkö olisimme saaneet kunnon goodie bagiä aikaan. Kosmetiikkaa jaetaan kyllä kovasti muotibloggaajille, mutta ei kosmetiikkabloggaajille. Olen itsekseni päätellyt, että joko a) firmat pelkäävät kosmetiikasta vähän enemmän tietävien lyttäävän tuotteet herkemmin tai b) kosmetiikkablogeilla on liian vähän lukijoita. Itse kuitenkin otan huomattavasti herkemmin huomioon kosmetiikkabloggaajien tuotesuositukset kuin muotiblogien, ja ne vaikuttavat ostokäyttäytymiseeni ihan suoraan. No. Sponsoreita sitten tulikin. Lista puhunee puolestaan. Kaikkia ei tietenkään ollut goodie bageissä, osa oli arvontapalkintoja. Meillä oli jokaiselle osallistujalle arpoa jotain, kaikki voittivat.


Sitten siirryttiin penkomaan tuotekasseja ja juoruamaan takkahuoneen puolelle.

kuva: minä

kuva: minä

kuva: minä

Nimilaput helpottivat ihmisten tunnistamista, pariakymmentä bloggaajaa on vaikea muistaa ulkoa - etenkään, kun kaikki eivät naamaansa blogissaan näytä. Lenore, joka teki myös miitin pinkkimustan bannerin (joka goodie bageissäkin on tarrana kyljessä), askarteli nämä nimilaput.

Päästiin myös lempipuuhani syömisen ja juomisen pariin.

kuva: Jussi Kivimäki
Linkki
kuva: Jussi Kivimäki, Fresitojen suurin tehokuluttaja: minä

Vapaan hengailun ohessa oli mahdollisuus geelijalkakylpyihin, hiustenlaittoon ja meikkiin.

kuva: Jussi Kivimäki

Bette esitteli GHD-rautaa, ja minä pyysin itselleni muotibloggaajakiharat. Juuri näillä sanoilla. Yksi GHD myös arvottiin, sen voitti Heidi. No, ei se mitään, mä olen nyt jäänyt kahdessa GHD-arvonnassa ilman GHD:tä vaikka molemmissa oli joku hurjan 5 prosentin todennäköisyys voittaa jopa. Siispä pukinkonttiin tulee avopuolisolta lohtu-GHD. :D

Mahdollisuus oli myös tosiaan meikkiin jos vain kerkesi, Glitz&Glamin Minna toi kunnon arsenaalin meikkiä ja meikkaili halukkaita.

kuva: Canonin IXUS 230 HS lainakameroilla, kuvaaja joku bloggaajista

Jessus että oli kivaa. Jatkoille Havannaan ehdin valitettavasti vasta siivoamisen jälkeen, joten suurin osa porukasta oli jo hävinnyt koteihinsa. Ensi kerralla sitten se sellainen vähäohjelmaisempi miitti, missä mäkin pääsen kunnolla tutustumaan ihmisiin ja juttelemaan jengin kanssa ilman järjestelystressiä ja -kiireitä.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

GHD Style: Final Fix ja Heat Protect

Käytiin tuossa päivänä eräänä piipahtamassa More to Love -blogin järkkäämässä GHD-illassa. Ilta pidettiin Sydämen Pohjasta -kampaamossa. Mukavaa oli, vaikken GHD-rautaa voittanutkaan. Sen sijaan osallistujat saivat kaikki GHD:n muotoilutuotteita ja alennuslahjakortin kampaamoon.


GHD uudisti muotoilutuotelinjansa joku aika sitten. Minulla oli aiemmasta sarjasta Creation Spray for Iron Styling, mutta siinä oli sellainen ongelma, että se teki hiuksiin lakkamaisen, karhean pinnan. Ostin sen kuitenkin lähinnä lämpösuojaksi suoristusraudalle, koska siinä luvattiin lämpösuoja olevan. Toissijaisesti ostin sen pitämään suoristusta pidempään, mutta lakkamainen koostumus ärsytti. Hiukset tuntuivat napsahtelevan sen jälkeen kammatessa samoin kuin jos yrittäisit kammata hiuksia, joissa on lakkaa. Napsahtelu on ehkä huonoin mahdollinen sana, mutta sellainen kahina kuitenkin. Tuntuu, että hiuksia ei saanut harjattua yhtä hyvin.


Uusi Heat Protect Spray on ihan lämpösuoja ilman erityistä mainostusta kampauksen pidosta - sen on tarkoitus lähinnä vain suojata kuumalta. Heat Protect Spray ei jättänyt samaa tunnetta kuin tuo aiemmin pettymyksen aiheuttanut muotoilusuihke, mutta silti karhensi vähän. Tämä tekee sitä rakennetta kuitenkin vain aavistuksen verrattuna siihen toiseen GHD:n aineeseeni. Heat Protect Spray siis antaa tukea myös mielestäni, vaikkei sitä tämän yhteydessä mainostetakaan! Kokisin tämä olevan hurjasti parempi lämpösuojana silloin, kun laitan kiharoita, sillä silloin niille saakin antaa hieman tukea samalla. Suoristaessa hiuksiani pitäydyn jatkossakin enemmän silottavassa ja silikonirikkaassa tuotteessa, vaikkei tämäkään ole mitenkään huono suoristuksen kanssa. Tuoksu on vähän miehekäs makuuni, mutta ei niin voimakas ettäkö sitä haistaisi, ellei käytä suurta määrää.


Final Fix Hairspray oli minulle sopivaa keskipitoa. Mielestäni lopputulos oli luonnollisempi eikä yhtä kiiltävä kuin Tigin Masterpiecessä - Masterpiece on loistava korkkiruuvikiharoille, mutta vähän liian tuhti arkisille lettikiharoille. Paul Mitchellin Super Clean Extra, jota käytin yleensä lettikiharoille ennen kuin se loppui hetki sitten, on suunnilleen samaa lopputulosta antava kuin tämä Final Fix. Arkisissa lettikiharoissa kihara ei saa näyttää siltä, että se on koppurainen ja lakasta kiiltävä ja kova, mutta lakan pitää pitää kihara kuitenkin kasassa. Tämä on minun määritelmäni keskipitävälle lakalle, ja sitä tämä GHD:n lakka oli. Matalampaa pitoa tarvitsen silloin, kun olen suoristanut hiukseni ja haluan suoristuksen pysyvän ilman lakkaisuuden fiilistä.