Näytetään tekstit, joissa on tunniste Grimas. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Grimas. Näytä kaikki tekstit

lauantai 25. elokuuta 2012

Ihmeiden aika, se alkaa vasta

Tiedättekö sen tunteen, kun saa pakkomielteisen meikki-idean, joka on pakko toteuttaa, toimi se tai ei? No, nyt kävi näin. Tänään illalla on Helsinki Reggae Festival, ja mulla on jo useamman viikon elänyt visio siitä, että koko kesän kestänyt värianemia on korjattava yhdistämällä tänä iltana luomille punainen, keltainen ja vihreä. Punaista vältän kategorisesti aina, se kun on luomilla niin vaikea väri, mutta anemiaan juuri sen pitäisi auttaa. Silti, idea on täysin toimimaton.

Asiaa helpottaisi, jos olisin suostunut laittamaan värit toisessa järjestyksessä - se nyt ei vaan loogisesti mitenkään ole järkevää laittaa vahvoja värejä reunoihin ja haaleinta keskelle. Mutta ei, järjestys oli oltava tämä, piste.

Lisäksi, vaikka minulla kaikkia värejä noiden väleistä olisikin, niitä ei nyt saanut käyttää. Idea oli, että kaikki kolme väriä erottuvat mahdollisimman aitoina itsenään, ei murrettuina, blendattuina ja harmonisena kokonaisuutena. Siispä luomivärisävyt rajattiin tasan noihin kolmeen, joita blendataan niin vähän kuin mahdollista.

Erityisen hupaisan koko proggiksesta tekee se, että jo pitkään huonosti voinut kissani voi tänään niin huonosti, että kesken päivän piti lähteä Espooseen eläinlääkäripäivystykseen, kun hengitys ei kulkenut kunnolla ja flunssakin iski. Sen jälkeen mentiin vielä apteekkiin hakemaan ne lääkkeet, mitä eläinlääkärillä ei siellä ollut - mielialalääkkeet, jotta saataisiin se syömään. Näinpä aikaa koko touhulle kissan ruiskuruokinnan jälkeen jäi säälittävän vähän, joten ei puhettakaan siitä, että ideaa harjoiteltaisiin ensin. :D

No, tällaista sitten tuli. Pari kuvaa pystyy laittamaan, mutta vasta nyt sen jälkeen, kun on ensin perustellut tarpeeksi pitkään erikoista päähänpistoa. :)



Luomivärien pohjusteena ei mitään - koska ei nyt ehtinyt/jaksanut/viitsinyt, ja koska käytin hyväpigmenttisiä luomivärejä. Punainen on Grimasin 554, keltainen Inglotin AMC 60, vihreä (alaluomella sama kostutettuna) Inglotin AMC 58.

Seuraavaksi joku varmaan miettii, mitä helkuttia teen reggae-festareilla. Minäkin olisin miettinyt, vielä jokin aika sitten.

Nyt alkaa sitten se varsinainen vuodatus. Musiikkimakuni on kuluneen kesän aikana mennyt vähintäänkin oudoksi. En missään nimessä hylkää vanhoja bändejäni, mutta jollain maagisella tavalla olen saanut pakkomielteekseni yhdistää pääsääntöisesti metallia ja erinäistä alternativea rokkia sisältävään musiikkimakuuni muutakin. Jo aiemmin tähän cocktailiin on mahdutettu mukaan myös sekalaista epämääräistä trancesotkua, mutta sen olen vielä pystynyt sulattamaan sen kummemmin ihmettelemättä outouttani. Mutta tämä kesä. Kesää 2012 meikäläiselle ovat edustaneet erityisesti Elokuu, Nopsajalka sekä epämääräiset rap-pitoiset festarit (nyt saa nauraa!), joissa tunnen olevani yli-ikäinen. Yli-ikäiseltä tuntuu sekä quarterlife crisis huomioiden, mutta myös huolimatta siitä. No, kivaa on ollut.

Koska mun elämäni on nyt näin absurdia, poikkean tavastani olla linkittämättä tänne musiikkia ja jaan teille muutaman biisin, joita ette koskaan olisi kuvitelleet mun kuuntelevan. Eikä nyt pidättäydytä missään tämän illan teemassa, vaan nyt teemana on järkyttää teitä.






You go ahead, heittäkää ensimmäinen kivi. :P Tää lähtee nyt katsomaan Raappanaa ja Nopsajalkaa äärimmäisen kummallisessa meikissä.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Grimasin luomivärit

Grimasin luomivärini ovat jääneet häpeällisen vähälle käytölle. Suurimpana syynä tähän on, niin pöljältä kuin se kuulostaakin, luomivärin luotaantyöntävä pakkaus. Harmaa muovilevy. Grimas on maskeerausmerkki, ja pakkauksen sijaan he panostavat laatuun. No, matte-laadun luomivärit ovatkin kovin pigmenttisiä, mutta pearl-laadusta ei lavameikkitasoa saa kyllä ilman pohjustajaa. Itse asiassa, ne vaativat ehdottomasti alleen pohjustajan, jotta väri näyttäisi yhtä kauniilta kun napissa. Juuri mitäänhän nämä eivät maksa. Saa esimerkiksi siitä Kaisaniemessä metroasemalla tunnelitasossa olevasta naamiaisasukaupasta, olisiko se Aprilli nimeltään?

Kaikissa swatcheissa alla pohjustaja, muistaakseni UDEPP. Tästä on jo hieman aikaa, kun nää on kesällä kuvattu.


Pearl 755


Pearl 740


Pearl 761 - käyttäytyy järjettömän huonosti ilman pohjustajaa. Oikein hermot menee, kun ei sitä saa näyttämään muuta kuin harmaalta.



Pearl 780


544 (matta)


883 (matta)

Sitten taas asiasta kukkapurkkiin. Eilen treffasin Pumpulipupun, suunnittelimme vähän tulevia kauneusmessuja. Tai no, okei, ei oikein suunniteltu - jotenkin aika riensi ja puhuimme kyllä kaikesta muusta maan ja taivaan välillä, itse messusuunnittelu jäi vähän puolitiehen. Mutta tarkoitus olisi ihan sellaista epämuodollista kosmetiikkablogimiittiä pitää kauneusmessujen yhteydessä, siitä lisää lähipäivinä.

Treffeiltämme riensinkin sitten The Voicen muotiviikkojen lauantai-iltaan, jossa oli kolme näytöstä ja Poets of the Fall. Näytökset olivat ihan mielenkiintoisia, harmi, etten ottanut järkkäriä mukaan. Muutaman kojun kiersin siinä sivussa, kosmetiikan saralta oli edustettuna vain Isadora ja Mariela Sarkiman Make-up Bible. Tarjonta oli loppujen lopuksi aika vähäistä, aika pitkäksi kävi aika näytösten välissä. Poets of the Fallin laulaja onnistui olemaan järjettömässä kännissä. Noin kännissä muistan viimeksi olleen vain Kotiteollisuuden Hynysen. Hieman kävi sääliksi tyttöjä, jotka olivat jo ovien aukeamisesta alkaen istuneet varaamassa eturivipaikkoja klo 21.30:n keikkaan, kun herra laulaja oli noin naamat, että käytännössä jokaisesta biisistä unohtui sanoja ja laulamisen ohella tuli huudeltua biisien aikanakin ties vaikka mitä. Myötähäpeää aiheuttivat myös muutamat keski-ikäiset naisporukat, jotka selkeästi kävivät anniskelualueella enemmän kuin tarpeeksi. No, oli minulla hauskaa joka tapauksessa, olen silti nauttinut viime vuonna kauneusmessujen muotipuolestakin enemmän.

torstai 18. elokuuta 2011

Poimintoja syksyn lookeista

Kausilookit ovat hienoimpia juttuja ikinä. Joku markkinointinero joskus keksi, että muodin lisäksi myös meikeille kuuluu sesongit. Kausilookien mukana on yleensä vielä se kuva tai pari, joka sitten pyörii vähän joka toisessa lehdessä. Vielä kun asuttiin rivitalossa, meillä oli varastossa niitä julmetun isoja mainostauluja ja mainosjulisteita vino pino. Taitaa olla lentäneet kaikki pääosin roskiin: eipä tainnut äiti arvata, että vaikken hänen kemikalioliikettään jatkakaan, kosmetiikkaintoilu periytyy väistämättä jossain muodossa. Että olisi hienoa päästä selaamaan niitä vanhoja julisteita!

Mutta kurkistetaan tämän syksyn lookeista poimimiini juttuihin.


Armanin syksyn 2011 kokoelma kantaa nimeä Jacquard. Nimen selitys löytyy Wikipediasta kaikille meille vähemmän kankaiden kanssa pelanneille. Minua kiinnosti tässä violetti Eyes to Kill -ripsiväri (kuvassa musta vastaava), koska hamstraan itselleni suunnilleen jokaisen violetin ripsivärin kaikkialta, etsien niitä helmiä. Taitaa mennä vihdoin Armani-neitsyys minultakin, mikäli sävy Night Violet näyttää hyvältä livenä. Pitänee mennä tutkimaan, nämä ovat ilmeisestikin jo tiskillä Stockalla.




Lancômen kausilook on ajaton, ja siksi ehkä vähän tylsä kausilookiksi. Kevään Ultra Lavanden tapaan tässäkin on tuollainen kaunis poskipuna, Maison Lancôme, jota ei raaskisi käyttää ellei hankkisi kahta. Tekee pahaa ajatella, miltä testerit Lancômen tiskillä näyttävät, jos niitä lääpitään miten sattuu... Nimensä (29 St Honoré, Paris)kokoelma saa Lancômen historiassa merkittävän Pariisin myymälän, Maison Lancômen osoitteen mukaan, ja tuosta on haettu inspiraatiota myös poskipunan kuvitukseen.

Minulta löytyy jo klassisen punainen Lancômen huulipuna, samoin punainen kynsilakka (ja mainospullo myös, tuo jumalattoman suuri pänikkä minkä päällä istun blogin bannerissa), Le Crayon Khôleja useita samoin kuin Artlinereitakin, joten syyslookia enemmän innostuin siitä, että Lancôme on nyt avannut nettisivut myös suomeksi.

Mutta kappas, mitä löytyikin toiselta merkiltä, mustista rajauksista puheen ollen...




Suomessa viikolla 34 YSL julkaisee syyslookin ohella New Blacks -nimisen kokoelman. Kokoelmasta löytyy tussieyeliner, EyeLiner Effet Faux Cils Shocking. Tussirajauksiin rakastumisen jälkeen dipattavat sivellinlinerit ovat jääneet minulla historiaan, tussi on parasta! Tussia tulee vain tuo yksi perusmusta, mutta se jää kokoelmaan pysyvästi, eikä ole one shot. Siveltimellä käytettäviä purkkimaisia cremerajauksia ja ripsivärejä tulee myös mustan eri sävyissä. Kuulostaako jotenkin tutulta? Niin minustakin. Lancôme ehti ensin, Hypnôseahan myytiin vähän aikaa sitten erilaisina mustan sävyinä, ja muistaakseni luomiväritkin tuohon kuuluivat. No, mutta YSL otti tähän mukaan myös kynsilakat, sävy Black Bronze (kuvassa vikana) näyttää mielenkiintoiselta. Tuo mieleen China Glazen Wagon Trail -sävyn.



YSL:n varsinainen syyskokoelma on Midnight Garden.





Inspiroiduin tuosta luomiväripaletista, ja tein oman versioni samankaltaisilla sävyillä.

Hämmästyneen näköinen silmäni hämmästelee siinä, että minulla ei ole paletin tummanvihreää vastaavaa sävyä kokoelmissani, joten korvasin sen Estée Lauderin Pure Color -luomivärillä, sävyllä 31 Ivy. Muut käyttämäni luomivärit mintunvihreä Inglot Matte 345, vaaleanlila DS 493, tummempi violetti Pearl 439 sekä Grimasin pearl-koostumuksen omaava munakoiso sävynumerolla 761. Pohjusteena Gosh Love That Cool Mint ja Love That Violet. Alarajauksessa luomivärin lisäksi myös Lancôme Crayon Khôl vihreänä.

Lookin paletti on oikein toimiva kokonaisuus värejä, violetilla ja vihreällä saa minun silmääni miellyttäviä yhdistelmiä ja viidellä eri luomivärillä aika reippaasti erilaisia meikkejä.

Pumpulipupulta tulossa myös tuosta YSL:n kausilookista, odotamme innolla.

(Edit: kuvat olivat vähän aikaa rikki ja tämä postaus poissa näkyvissä, sillä koska kyseessä ei ole omat kuvani vaan viralliset mainoskuvat, en voinut lisätä niitä Flickrin kautta kuten yleensä. Lisäsin kuvat ensin avopuolison nettisivujen kautta, mutta siellä kaatui hostserveri, ja vahingosta viisastuneena laitoin nämä nyt Dropboxiini ja julkaisin sitä kautta. En viitsinyt käyttää Bloggerin omaa kuvanlatausta, sille se pilaa hienot ja terävät kuvat pakkaamalla ne sumuiseksi mössöksi.)

maanantai 15. marraskuuta 2010

Sonia vs. irtoripset, vol. 2

Toinen kerta harjoittelua irtoripsien kanssa. Vieläkään ei mene hyvin. Ensinnäkin, monen kehuma Duon ripsiliima ei kuivu niin nopeasti kuin pakkauksessa väitetään, tai sitten laitan sitä liikaa. Todennäköisesti jälkimmäistä. Toisekseen, mun omat ripseni taipuvat luonnostaan niin paljon, että irtoripsiriviä on vaikea saada paikalleen. Harjoitusta lisää. Kyllä tämä vielä jonain päivänä onnistuu. En vaan raaskisi tuhota omia ripsiäni jatkuvalla irtoripsiliimatuhrulla...

Ja ei, tämä ei ole arkimeikkini. :) Eikä tätä ole tehty blogia varten (en jaksaisi vaivautua meikkaamaan vain blogiin). Tänään on Apoptygma Berzerkin keikka Gloriassa, ja se on taas näitä paikkoja, missä pitää vetää överiksi. No, onneksi tämäkin säherrys näyttää ihan kivalta metrin päästä, tästä lähikuvasta kyllä huomaa tuon sadan kilometrin kolon oman ripseni ja irtoripsen välissä...

Ripset ovat Grimasin, numeroltaan 150, messualennuksella ostetut.