Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lime Crime. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Lime Crime. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Lime Crime, sosiaalinen media ja yrityksen julkisuuskuva

Tämä postaus on julkaistu kouluprojektissani markkinointiviestinnän kurssin portfoliossa, mutta julkaisen sen myös täällä oman blogini puolella, koska Lime Crime -skandaalista suomeksi on tekstiä hyvin vähän.

Markkinointiviestinnän tunnilla näytettiin video, jossa muun ohella muistutettiin siitä, miten nopeasti sosiaalinen media voi myös tuhota yrityksen julkisuuskuvan. Minulle tuli mieleen heti Lime Crime.

Kuva Tiahaar, joka ystävällisesti antoi blogikuvansa käyttöön koulutyöhöni

Kuulin Lime Crimesta vasta siinä vaiheessa, kun yrityksen ympärillä liikkui jo vaikka mitä huhuja. En ota kantaa siihen, mikä on totta ja mikä ei - enhän minä niitä voi tietää. Netistä löytyy lukuisia kirjoituksia aiheesta, esim. tästätästä, tästä... Tämä kirjoitus pohjautuu pääosin vain lukemiini väitteisiin, joiden todenperäisyyden arvioimisen jätän lukijalle itselleen.

Lime Crime on amerikkalainen indie-kosmetiikkaa valmistava yritys, joka myy eri alakulttuureille hyvin sopivia meikkejä, rohkeissa väreissä. Lime Crimen violetit pakkaukset erottuvat, yksisarvisen tunnistavat kaikki vähänkin YouTubea tai blogimaailmaa kosmetiikan saralla seuranneet.

Vanhimmat muistamani syytökset koskivat Lime Crimen jauhemaisia luomivärejä: väitettiin, että ne ovat vain uudelleenpurkitettuja TKB Tradingin pigmenttejä. Sinänsähän tuossa ei ole mitään erikoista - suurin osa kosmetiikkavalmistajista ostaa esimerkiksi tuotteen peruspohjan tai vaikkapa pakkauksen joltain toiselta liikkeeltä. Näin ollen ei ole ihme, että omistamani Lumenen lipstain-tussit ovat identtisessä pakkauksessa Revlonin vastaavien kanssa - ja lipstainin toisen pään huulivoiteen INCI on lähes identtinen pienillä muutoksilla. Onneksi Lumenen lipstainin huulivärin INCI on kuitenkin eri. Täytyy kyllä sanoa, että kuluttajana ja vasta kaksi vuotta kosmetiikasta bloganneena hieman petyin ja se näkyy kirjoituksestani vahvasti. Tiesin kyllä, että massoja ja pakkauksia tai jopa valmiita tuotteita ostetaan tukuista - esimerkiksi näitä 88-paletteja on lukuisia identtisiä eri merkeillä - mutta silti, vähän se harmitti, että idea lipstainista huulirasvan kera oli jonkun muun kuin Lumenen ja huulirasvakin oli mahdollisesti suoraan sieltä samasta lähteestä kuin Revloninkin. Tai sitten ei, mutta kovin identtinen. No, olin tietämättömämpi vuonna 2012, nykyään menisin varmaan lähinnä olankohautuksella. Mutta tuon tekstin aikanaan kirjoittaneena ymmärrän Lime Crimeen pettyneiden kuluttajien reaktion. Minulla oli sentään jonkin verran tietoa aloittelevana bloggaajana ja kosmetiikkaharrastajana, mutta tavalliselle kuluttajalle tuo voi olla shokki. Se, mikä ihmisiä nähdäkseni kuitenkin eniten harmitti, oli Lime Crimen väite siitä, että tuotteet eivät ole vain uudelleenpurkitettua TKB Tradingin tavaraa, vaikka netistä löytyi paljon tätä tukevia väitteitä vertailukuvista lähtien. Perustaja Doe Deeren vakuuttelu (mm. videot) siitä, että hän valmistaa ja kehittelee tuotteet itse, ei ollut kritisoijien mielestä uskottavaa. Doe Deere esti videoiden kommentoinnin ja poisti kritisoivia kommentteja. Lime Crimea kritisoineita bloggaajia on uhattu oikeustoimilla.

Lime Crimen perustajaa on myös syytetty varojen keräämisestä olemattomalle löytöeläintalolle. Tätä varten perustettu PayPal-tili jäädytettiin epäilysten takia. Tämä tapahtui jo Lime Crimen perustamisen aikoihin. Lisäksi jotkin tuotteet ovat sisältäneet eläinkunnasta peräisin olevia raaka-aineita (karmiinia ja mehiläisvahaa), vaikka kosmetiikkamerkkiä on myyty vegaanisena. Lime Crimea on ylipäätään syytetty siitä, että samoja tuotteita saa huomattavasti edullisemmin niiltä tahoilta, joista Lime Crime tuotteidensa pohjat ostaa. Siis, liian suuresta katteesta. Samoin on kritisoitu sitä, että nettisivuilta on ollut heikosti löydettävissä varoitus siitä, etteivät jotkin siellä myydyt irtoglitterit sovi käytettäväksi silmien lähellä. Myös rasismikortti on vedetty, joskin siitä en ole kovin paljoa lukenut.

Tuore suuri skandaali liittyy asiakkaiden luottokorttitietojen varastamiseen sivuston hakkeroinnin yhteydessä viiden kuukauden aikana vuodenvaihteessa 2014-2015. Doe Deere ei asiakkaiden mielestä reagoinut asiaan sen vaatimalla vakavuudella, vaan hoiti asian epäammattimaisesti. Lime Crimelle tyypillisesti asiakkaiden kirjoittamia negatiivisia kommentteja poistettiin taas yrityksen sosiaalisen median tileiltä.

Viimeisimpänä Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA on heinäkuussa 2015 puuttunut Lime Crimen huulipunien sisältämiin aineisiin, joita ei ole hyväksytty käytettäväksi huulipunatuotteissa. Tästä linkistä pääsee FDA:n sivuille lukemaan Doe Deerelle osoitetun huomautuskirjeen.

Sinänsä juttu on paisunut mielestäni aivan yli. En tosiaan ota kantaa siihen, mitkä väitteistä ovat totta, ja tiedän lähinnä välikäsien kautta kulkevien lähdeviitteideni olevan kaikkea muuta kuin aukottomia, tuota FDA:n kirjettä lukuunottamatta. Silti mielestäni tämä on joka tapauksessa oivallinen esimerkki siitä, miten helposti maineensa voi sosiaalisessa mediassa pilata. Doe Deere ei nähdäkseni ole tehnyt mitään järjettömän mullistavan väärää näiden syytösten valossakaan. Kaupankäynti nyt ylipäätään toimii niin, että kauppias ostaa jotain halvemmalla ja myy sitä eteenpäin kalliimmalla. Suuretkin firmat ostavat voidepohjansa tai pigmenttinsä halvemmalla ja myyvät sitä eteenpäin omana tuotteenaan kalliimmalla. Syytetäänkö Chanelia tai Dioria siitä, että tuotteiden katteet ovat varmasti huikeat, vaikka raaka-aineet ostetaan halvemmalla? Yritysten nettisivuja hakkeroidaan, se on arkipäivää. Enpä muista ihmisten alkaneen boikotoimaan Lily Lolo -mineraalimeikkisarjaa, vaikka heilläkin oli luottokorttien tietomurto takavuosina mineraalimeikkibuumin ollessa kiihkeimmillään. Muistaako kukaan enää sitä, kun Lumenen Blueberry Curl -ripsiväri vedettiin markkinoilta ja koostumus muutettiin sen sisältämän mahdollisesti syöpää (suurissa pitoisuuksissa) aiheuttavan nitrosamiinin takia? Lime Crimella tämä kaikki vain lumipalloefektinä kasvatti yrityksen ympärille sellaisen kriisin, jota Doe Deere ei sitten kyennyt hallitsemaan. Epäilykset muuttuivat vihaksi, boikotoinniksi ja vastustukseksi. Oikeustoimilla uhkaaminen nyt on sinänsä arkipäivää Yhdysvalloissa, eikä siinä ole sinänsä mitään väärää (joskin on ehkä hieman erikoista uhata 13-vuotiasta tyttöä oikeustoimilla).

Miten tämä minuun kuluttajana vaikuttaa? Ensinnäkin on muistettava kaksoisroolini sekä kuluttajana että bloggaajana. Kuluttajana voisin ostaakin Lime Crimen tuotteita, mikäli sieltä löytyisi jotain sellaista, joka minua kiinnostaa. En boikotoi Lumenea, vaikka Lumene ei tee tuotteitaan itse alusta loppuun. En kauhistu, jos jostain jonkun yrityksen tuotteesta löydetään jotain, joka ei nyt ollutkaan turvallista - virheitä sattuu. En myöskään suutu, jos yritys, jonka tarkoituksena on tuottaa voittoa, poistaa kritisoivat kommenttini omilta, markkinointiin tarkoitetuilta sosiaalisen median tileiltään. Kuitenkin bloggaajana asia on toisin. Bloggaajana toimin markkinointikanavana. Kun yrityksen ympärillä on noin paljon epämääräisyyttä, josta en voi saada selvyyttä, on vain parempi jättää tuotteet ostamatta. Lime Crimen kanssa vuosia PR-yhteistyötä tehnyt suomalainen Rose Shock -blogi lopetti jonkin aikaa sitten Lime Crimen tuotteiden mainostamisen, osittain siksi, että ei halunnut Lime Crimen vastustajien käyvän hänen päälleen. Anti-Lime Crime näyttää olevan melkein isompi juttu kuin Lime Crime itse... Googlaamalla löytyy ties vaikka mitä, Instagramissakin on omat hashtaginsä Lime Crime -vastaisille kuville.

Mitä tästä opimme? Sosiaalisen median julkisuuskuvan hallitsemisessa toimiva keino ei ainakaan ole vastahyökkäys tai vastustajien vaientaminen. Se näyttää minusta lopulta olleen se suurin virhe, minkä Lime Crime teki.