Näytetään tekstit, joissa on tunniste Make Up Store. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Make Up Store. Näytä kaikki tekstit

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Missä mun kirkkaat luomivärit?

Aikuisuus uhkaa. Täytän ihan juuri 27 vuotta. Näemmä tämä on manifestoitunut yllättävänä innostuksena neutraalimpiin, vähemmän räväköihin luomiväreihin. Tällaisilla olen leikkinyt viime aikoina:


Koska olen kuitenkin kylmäsävyinen, en koe juuri minkään ruskeiden sopivan minulle. Kaikki taupet, harmaat ja ruskeat ovat minulla mieluummin yleensä edes aavistuksen violettiin taittavia.


Tässä kaikki nuo ylemmässä kuvassa olevat pohjustajan päällä, eivät ne noin tummia juuri mitkään ole ilman pohjustajaa. Ylempi rivi: Inglot Pearl 420, Make Up Store Thistle, Inglot Pearl 434, Make Up Store Monty sekä BeYu:n joku nimetön. Alempi rivi: Urban Decay Sin, MAC Satin Taupe, Clarins Smoky Plum (saatu blogin kautta) sekä Sephora Dying for Shoes.


Irrallinen nappi edessä on Inglot Pearl 420, taaempi on Make Up Store Thistle. Inglotin 420:an olen yrittänyt ostaa toisenkin kerran, onneksi olen kaupassa kännykällä tarkistanut blogistani omistavani sen jo. Molemmat näistä ovat sellaisia, joita käytän koko luomella tuomassa sitä kaipaamaani violettia lisää meikkiin. Kumpikin on vaaleahko, harmaanvioletti. Tuossa pohjustajan päällä kuvassa siis rutkasti tummempia kuin mitä luomella käyttäessäni, käytän loppujen lopuksi aika vähän pohjustajaa arkisin. Inglotissa on parempi levittyvyys, mutta ei MUS:kaan huono ole.


Irrallinen nappi on Inglotin Pearl 434, vasemmalla ylhäällä nimetön BeYu ja oikealla ylhäällä Make Up Store Monty. Vaikka nämä näyttävätkin täysin erilaisilta napeissa, luomilla etenkin ilman pohjustajaa kaikki ovat aika samaa väriä. Inglotin nappi tosin on kyllä selvemmin violetti ja taas sellainen, jota yritin ostaa toisenkin. Sanomattakin selvää, että se on näistä suosikkini.


Tässä itse kasatussa Urban Decayn paletissa tuo etualalla oleva on swatch-kuvassa ollut Sin. Se on aika lämmin minulle, mutta sopii mielestäni hyvin MAC:in Satin Taupen kaveriksi. Takavasemmalla sisänurkkaan kylmissä meikeissä sopiva Verve, sen vieressä Sellout ja tuo violetti on ACDC.


Etualalla Tässä MAC:in itse kasatussa paletissa Satin Taupe. Se on ehkä vähän turhan lämmin minulle, mutta silti kyllä ruskeiden vieressä kylmempi ja minulle sopivampi kuin suunnilleen mikään ruskea. Satin Taupen laatu on erinomainen. Vieressä kunnon "WTF, Sonia?"-väri, MAC:in duochrome Club. Opettelen vielä käyttämään sitä, se olkoon syksyn projekti. Muutenkin koko paletti on vähän "WTF, Sonia, onko tuo sinun? Missä kirkkaat violetit ja muut kirkkaat värit, ootko sä kasvanut aikuiseksi?" Ylärivin ensimmäinen on oikein hyvä kulmaluun hohtava häivytysväri Shroom, sen vieressä jokin valkoinen matta (Gesso?) jota en jaksanut ottaa neulalla irti paletista sävyä tarkistaakseni. On sen pakko olla se, vakiovalikoiman mattavalkoinen.


Nämä ovat sitten vähän luumumpia. Clarinsin Smoky Plum on kuitenkin minulle ehdottomasti enemmän taupea kuin kunnon luumua. Sori kuva raiskatusta luomiväristä, sitä on vähän rakastettu. Alkuperäinen postaus siitä tässä. Siinä se on vielä kuosissaan. Vieressä Sephoran Dying for Shoes, joka sitten onkin jo aika tavalla luumu. Ilman pohjustajaa se jää kuitenkin aika rusehtavaksi. Siksi sen ostinkin, kunnollisia kirkkaaman ja selkeämmän violetteja luumuja minulta kyllä löytyy, tuollaisia ei juurikaan.


Tässä vielä arkimeikki mainituilla Inglotin sävyillä. Höystettynä näköjään kulmakarvan päälle asti levitetyllä L'Oréalin Golden Beige -häivytyssävyllä. :D En oo muuten ikinä julkaissut näin isoja silmämeikkikuvia, nämä ovat ensimmäiset tällä uudella ulkoasuleveydellä julkaistut meikkikuvat, kääk! No, kai mä totun tähän. :)


Clarins saatu blogin kautta, BeYu toiselta bloggaajalta, muut ostettu itse. Tai no, isukki tais sponssata noi Inglotit aikanaan. :)

tiistai 20. toukokuuta 2014

Kolme parasta: Turkoosit kynsilakat

Petra heitti minulle haasteen jo viisi kuukautta sitten. Aikaansaamattomuuteni, valon puute, kiireet ja kamalat postausjonot ovat venyttäneet haasteeseen vastaamisen tähän päivään asti. Nöyrimmät pahoitteluni, mutta tässä se nyt vihdoin ja viimein.

Haasteessa siis on tarkoituksena hyödyntää kunkin bloggaajan vahvuusaluetta ja laittaa heidät valitsemaan sieltä kolme parasta perusteluineen. Kolme parasta mitä tahansa. Minulle Petra heitti haasteeksi turkoosit kynsilakat.

Onhan noita lakkoja kertynyt. Tällä hetkellä kynsilakkavarastossani on 219 eri värilakkaa, joista valtaosa on sinisiä, vihreitä tai violetti-viini-magenta-akselilta. Turkoosi on heikkouteni myös luomiväreissä, kynsilakoistakin löytyy turkooseissa valinnanvaraa.

Varjossa

Kolme parasta minulta löytyvää ovat tässä. Orlyn Halley's Comet, Make Up Storen Charmaine ja Orlyn It's Up To Blue. Halley's Comet ilmestyi Cosmic FX -kokoelmassa syksyllä 2010. Tätä kyseistä on aika vaikea löytää, mutta vaikkapa Zoyan samanlainen sävy Charla löytyy helpommin ja maahantuoja NailCity on myynyt sitä joka vuosi syksyn Kauneusmessuilla. Myös OPI:lla on dupe tälle, Catch Me In Your Net, joka myös lienee aika vaikea löytää. Charmaine ja It's Up To Blue taas kuuluvat vakiovalikoimiin, niitä löytyy ihan hyllystä MUS:ea tai Orlya myyvistä paikoista.

Auringonvalossa

Halley's Comet on moniulotteinen, kulta-vihreä glitterturkoosi, jonka glitterisyys ei kuitenkaan ole ärsyttävää blingblingiä. Charmaine on minun mielestäni hologrammilakka, joskin hologrammiefekti on aika vaikea napata kameralle ja Make Up Store ei itse luokittele tätä hologrammeihin vaan shimmereihin. Kyllä siinä minusta auringonvalossa se hologrammisuus silti näkyy. Itse sävy on upea, hieman hillitympi, harmaampi ja hailakampi turkoosi, ei yhtä räväkkä kuin kaksi muuta. Orlyn It's Up To Bluelle löytyy useita dupeja ja minullakin on lähes samanlaisia. Tämä on kuitenkin näistä perusturkooseistani kaunein sävyltään.


Heitän haasteen seuraavaksi eteenpäin sille, joka Marin miitissä minulta kyseli myös tämän perään innokkaana tekemään tätä. En kuollakseni muista, oliko se Myy vai joku muu, mutta sinä siellä, ilmoittaudu! Aihe on vapaa, kunhan se on jotain erityisaluettasi, erityisosaamista tai erityisintohimoasi.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Huulipunavallankumous

Tänään 16.5.2014 vietetään Huulipunavallankumousta - kampanjaa, jonka on organisoinut Sydänliiton ja Hengitysliiton alainen PuNainen. Liikkeen tavoitteena on edistää naisten sydämen ja keuhkojen terveyttä ja ennaltaehkäistä sairastumista. Kampanja kannustaa kaikkia naisia punaamaan huulensa tänään perjantaina, innostaakseen naisia huolehtimaan omasta terveydestään. Samalla muistutetaan, että pienet teot luovat itsevarmuutta ja rohkeutta, joka tietysti on osa terveyttä, vaikka kampanjan pääpointti onkin hengityselin- ja sydänsairauksissa ja niiden ennaltaehkäisemisessä.

Movember-viiksiä en ole kasvattanut. Sen sijaan, tähän osallistun. Aamulla oli kovasti aikaa tutkia huulipunavarastoja.


Tähän tartuin ensimmäisenä. Diego Dalla Palma The Lipstick sävyssä Il Rossetto. Aavistuksen normaalia punaista paloautopunaa viinimpi. Rajauksena käytin L'Oréalin Contour Parfait -kynää sävyssä 663 Burgundy. Olisi oikein loistava valinta päivään.


Miten olisi kevään trendiväri, koralli? Lumenen uudistuneista Raspberry Miracle Lipstick -punista sain testiin kaksi, tässä niistä sävy 10 Niityllä (Flower Meadows). Lumenen punien koostumus on kiiltopunamainen ja kosteuttava, kaikista tämän postauksen punista kosteuttavin. Rajauksena ikivanha Lancasterin Lip Contour -kynä sävyssä 01 Flamme. Niitä ei ole varmasti saanut kymmeneen vuoteen. Tai kymmeniin vuosiin. Tai puoleen ikuisuuteen. En lainaisi tuota rajauskynää kaverille, mutta itse luotan aistinvaraisiin havaintoihin koostumuksesta ja tämä nyt vaan oli lähinnä tämän punan sävyä rajauskynävalikoimastani.

Ei, ei korallia minulle. Ei ole sitten yhtään minun värini, ei edes rohkeana päivänä. Lämpimät sävyt eivät ole kylmäsävyisen ihmisen juttuja.


Sitten varsinainen herkku, Illamasquan puna sävyssä Atomic. Tätä ei saa sitten millään vangittua kuvaan! Fuksiapinkki sinisellä hohteella, upea. Rajauksessa Make Up Storen Passionate Glory, joka on kyllä aivan liian tummanvioletti tälle, mutta kyllä se sinne jotenkin soljui. Rakastan tätä punaa, vihaan sen kuvaamisen vaikeutta. Näistä punista tässä on kuivin koostumus, toisaalta myös hyvä pysyvyys.


Rimmelin Apocalips-huulilakkaan ihastuin Heidin kautta ja viime vuoden helmikuussa. Uskomaton pysyvyys ja sävy 303 Apocaliptic on aivan upea, herkullinen, jopa shokeeraavan pinkki. Ostin omani Bernerin ystävämyynnistä vasta muutama päivä sitten, Rimmelin tuotteet olivat tarjouksessa 2 kpl 5 eurolla. Näitä saa ihan kyllä vielä kaupastakin, tai ainakin viime näkemältäni sai, mutta luulisi olevan poistumassa pian - hakekaa omanne! Tässä ei ole käytetty mitään rajauskynää. Suoraan pakkauksen applikaattorilla vaan.


Haluaisin käyttää koko päivän jotain voimakkaampaa Huulipunavallankumouksen nimeen, varmaankin Rimmeliä. Totuus on kuitenkin se, että menen illalla töihin. Työmeikkini tulee olla hillitty, meikkaan jo muutenkin voimakkaammin kuin työkaverini. Huulipunavallankumousta toteutan tänään töissäkin, mutta joudun valitsemaan vähemmän rohkean sävyn. Tämä päätyi illan työvuoron huulipunaksi - Oriflamen uudehkon The One -sarjan Power Shine Lipstick sävyssä Glazed Currant. Kevyt koostumus ei kaipaa rajauskynää ja levittäminen kesken työyön on helppoa ja nopeaa.

Oli miten oli, huulipuna työvuorossa on silti minulle erikoinen veto - en yleensä käytä huulipunaa uudessa työssä lainkaan. Mutta tänään on toisenlainen päivä.


Osallistutteko Huulipunavallankumoukseen? Millä sävyllä? Vai käyttekö kenties piristämässä arkeanne ostamalla jonkun uuden sävyn päivän kunniaksi?


Diego Dalla Palman, Lumenen ja Oriflamen punat saatu testiin blogiin, muut mainitut tuotteet ostettu itse.

keskiviikko 23. toukokuuta 2012

Make Up Store Charmaine


Holokausi on virallisesti alkanut, alkaa olla sen verran paljon aurinkoa näkyvissä. Make Up Storen kesäkokoelmaan kuuluu Charmaine-lakka, joka on turkoosi hologrammilakka.



Charmainen hologrammiefekti on aika vaisu, mutta auringonvalossa kuitenkin näyttävä. Yleensäkin tuppaa olemaan niin, että mitä tummempi lakan sävy on, sitä vähemmän hologrammiselta se näyttää.


Plussaa koostumuksesta, yksikin kerros voisi riittää lyhyille kynsille, mutta kaksi on varmasti tarpeeksi pitkillekin.

Tämä tuskin jää valikoimiin kun look-tuote on, joten käykää ostamassa omanne pois ennen kausilookin vaihtumista. Ihan heti ei tule mieleen muuta vastaavan väristä hologrammilakkaa.

tiistai 3. tammikuuta 2012

Uuteen vuoteen juuston ja glitterin voimin


Kaikkien aikojen paras glitterliner, Make Up Storen sellainen, on mainittu blogissa useasti mutta kertaakaan siitä ei ole ollut kuvaa meikissä. Glitter istuu uudenvuodenjuhliin kuin nakutettu. Hillitön kiire juhlia järjestäessä ei istu meikkikuvien ottamiseen kuin nakutettu, hakattu tai muuten paikalleen väkivalloin runnottu. Siispä sain yhden (1) kuvan, jossa glitter näyttää edes vähän siltä, miltä pitääkin. Ripset sen sijaan näyttävät kamalalta, olen nukkunut ne lyttyyn ja ripsientaivuttimillahan minä en ripsiäni raiskaa.


No, kuvasta saanee mahdollisesti edes vähän osviittaa siitä, miksi rakastan tuota rajausväriä. Ainoan miinuksen se saa siitä, että sitä on työläs poistaa ja hippusia löytyy maagisesti jostain vielä silloinkin, kun palaa töihin/kouluun/muuhun arkiseen ahertamiseen, johon glitterbilehile ei oikein istu. Suuri glitter on siitä hassua, että vaikka sitä olisi vain yksi säälittävä hile, sen huomaa toisen naamalla helposti.

Niin, pidimme tosiaan pienet alkuillanistujaiset uudenvuodenaattona, tarkoitus oli siirtyä Hämäläis-Osakunnalle kello 23 mutta lähtö kyllä venähti lähemmäs kahtatoista. Taksikuitista päätellen minä (lähdin viimeisenä, pakkasin mukaan syömättä jääneet juustot sun muut) saavuin osakunnalle kello 23.55.

Jumalaton määrä juustoja meillä oli, 13 eri sorttia. Sain nämä tavallaan lahjaksi, jonkun oli ne pakko syödä. Valion edullisista, aika tavanomaisista juustoista Luostari todettiin yllättävän hyväksi usean henkilön mielipiteellä. Manchego maistui myös, Presidentin brie oli parempaa kuin valkoinen Castello. Musta on tullut hirveä juustohiiri nykyään. Aiemmin meni vain ja ainoastaan Oltermanni tai Pohjanpoika, hätätapauksessa Edam. Kuusi ja puoli vuotta vegaanina ikävöin noita juustoja, ja kun sitten palasin takaisin lakto-ovo-vegeksi, alkoikin maistumaan kaikki mahdolliset juustot. Tuorejuusto, fetajuusto, homejuusto, you name it.

Oli meillä myös lihaa ja kalaa Stockan Herkusta, mutta lakto-ovo-vegetaristisessa blogissani saavat jäädä sivumaininnan tasolle.

Poikkeuksellisesti maistoin punaviiniäkin, kun tuossa viimeisessä pullossa luki isolla "1998". Noin muutoin olen ennemmin valkoviini-ihmisiä. Keskimmäinen pullo on avopuolison työpaikan logolla varustettu heille teetetty viini, pointsit sille, joka tunnistaa logosta.

Reetta-kissa valitsi paikkansa suoraan kaiuttimien vierestä tietokonepöydältä, mutta tuolla hetkellä on tainnut kisua kismittää, kun lonkerotölkki on vienyt hänen vakiopaikkansa. Spotify, ruotsalaisten lahja maailmalleni. Rakastan. Kisua rakastan tietenkin enemmän. Reetta on löytökissa, joten tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta arvioisin sairasteluhistorian (tyvisolukasvain toissa kesänä, tulee yleensä keskimäärin 9-vuotiaille kissoille) ja käytöstapojen (ei riehu, ei leiki, kehrää vaan ja haluaa halia) Reetan olevan jo kymmenen vuoden tienoilla. Tätä kirjoittaessani se pyörii ympäri minua, huutaa "märr", kehrää ja leipoo tassuillaan peittoa.

Uudenvuodenlupauksia? Ei ole. Hmm. Jotain voisi luvata. Lupaan pudottaa painoni takaisin sinne, missä se oli tuossa blogini bannerikuvassa, ja pitää sen siellä. Vaikeaa ei ole se painon pudottaminen, vaan sen tasaisena pitäminen. Siinä on haastetta.

Näin muuten unta, että vaihdoin blogini nimen. Uusi nimi oli joku ihan järkyttävä, massaa ja ei yhtään minun tyyliseni. Olipahan taas painajainen. :D

Edit: Yleisön pyynnöstä, Vihreät kuulat (jotka muuten btw ovat vegaanisia) hyötykäytössä.

maanantai 19. joulukuuta 2011

Kaikki Joukolla jäätä särkemään

Hämäläis-Osakunnan Juristikerho lähtee joka joulu viimeisten tenttien päätyttyä risteilylle, Jäänsärkijäisille. Huhuja perinteen alkamisesta on monia, yksi niistä kertoo, että alun perin tarkoitus oli mennä porukalla shoppailemaan Tukholmasta viime hetken joululahjoja. Sittemmin on huomattu, että tax freen alkoholiosasto kiinnostaa jengiä lopulta aina enemmän ja Tukholmassa on lopulta päästy vain kääntymään keskustan Burger Kingissä syömässä kamalaa krapulasafkaa. Kaksi viimeistä vuotta risteily on tehty vähän toisella ohjelmalla - lautalla lauantai-aamuna Tallinnaan, yö hotellissa, sunnuntaina iltapäivän lautalla takaisin. Niin siis myös tällä kertaa.

Joululahjashoppailu osaltani on jo hoidettu, ja pankkitilin tilanne se mukainen. En siis ostanut käytännössä juuri mitään. Kosmetiikkaan liittyvää sälää ostin vain nämä oikeasti tarvitsemani - Duroyn superhalvan sivellinrullan ja Make Up Storen Glitter Eyelinerin.


Tuo sivellinrulla on ihan superhalppis hätäratkaisu, mutta tarvitsin jotain pikaisesti - on alkanut nyppiä siveltimien kuljettaminen reissussa jossain meikkilaukun päällimmäisenä kumilenkillä yhteen nippuun kasattuna, toivoen, että kalliimmat siveltimet eivät vaan menisi huonoksi.


Make Up Storen Glitter Eyelinerin ostin multicolour-sävyssä Diamond. Tämä on mun kolmas tällainen - yhden hukkasin, toisen käytin loppuun. Tämä on tuolla mun luottotuotteiden listalla, koska MUS:in glitterliner on ainoa, ihan ainoa glitterrajaus joka on mielestäni tarpeeksi intensiivinen. Tämä ei ole mikään sellainen hillitty juttu, jolla saadaan muutama hile sinne sun tänne mustan rajauksen päälle, vaan tällä tulee ihan oikeasti GLITTERrajaus kun glitteriä on niin tiheässä. Ehdottoman ihana. Jos glitterrajaukset yhtään kiinnostavat, testatkaa. Näitä saa monissa eri väreissä. Tokihan rajauksen voi tehdä itse hileestä ja kiinnitysaineesta, mutta tämä on minusta kätevämpi.

Etukäteisjoululahjana avopuolisoni (juristikerholainen hänkin, joten reissulla mukana) maksoi minulle jalkahoidon Tallinnassa. Jalkani ovat niin rumat, ettei niitä kehtaa Suomessa näyttää millekään kosmetologille. Tai ainakin olen vakuutellut itselleni niin. Sain mukaani houkuteltua myös kaverin, joka ei sen kummemmin meikeistä perusta, mutta oli kuulemma vakavasti jalkahoidon tarpeessa. Kävimme kiertämässä eri paikkoja ja soitin pariin paikkaan, mutta missään lähistöllä ei ollut helposti saatavilla aikoja samalle iltapäivälle kuin Viru-hotellin kauneushoitolassa. Sinne menimme siis, yritimme välttää mahdollisimman paljon siinä hotellissa yöpyviä suomalaisia öykkäri-idiootteja.


Jalkahoito meni tässä paikassa tällaisella kaavalla: Ensiksi jalat lämpimään saippuaveteen noin 10 minuutiksi. Kuivattiin. Otettiin esille partahöylän näköinen esine ja poistettiin sillä kovettumat (siis ei raspattu ollenkaan). Huuhdeltiin jalat, levitettiin kosteusvoide ja hierottiin samalla. Levitettiin kynsille ylikasvaneita kynsinauhoja poistavaa ainetta. Leikattiin varpaankynnet ja poistettiin kynsinauhat (samalla välineellä!! :O). Viilattiin kynnet, levitettiin kynsilakka. Tuolla käytettiin Orlyn lakkoja, samoin Orlyn Bonderia aluslakkana ja Orlyn Sec'n Dryta päällyslakkana.

Lysti maksoi muistaakseni 34 euroa, mutta siitä sai S-kortilla alennusta kymmenen pinnaa joten hinta putosi kolmeenkymppiin. Olin ihan kohtuullisen tyytyväinen. Ei se nyt mikään hieno spa-tunnelma ollut, joten olisi saanut olla halvempikin. Varmasti halvemmallakin pääsee, mutta emme ehtineet kierrellä etsimässä hoitoloita. Hygieniasta tuolla ainakin oltiin hyvin tarkkoja, siitä pisteet. Kynsiä lakatessakaan ei käytetty mitään niitä levittimiä vaan talouspaperia. Jalkakylpyastiassakin oli vielä muovi suojana ja vesi siis muovipussissa, tavallaan.

Pari kuvaa reissusta perään.

Hotellin kattobaarista




M/S Nordlandian käsitys joulusta...

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Vastapainoksi loppuneita

Nyt onkin kulunut loppuun aika paljon isompiakin tuotteita. Tässä niitä.


Cliniquen Redness Solutions -putsari oli minulla jo toinen laatuaan. Hyvä hinta-laatu-suhde, tykkään yhä.

Miss Sixtyn teinipissishajuvesi oli aika nopeasti iholta haihtuva. Kevyt tuoksu, josta pidän. Brändi ei kolahda, mutta ostin tämän aikoinaan kun oli edullinen.

Biothermin Biosource-kasvovesi ei ollut mikään erityinen. Ihankiva-kastia, mutta kasvovedeltäni haluan jytypuhdistusta ja viimeistenkin pienten epäpuhtauksien ja meikinrippeiden poistoa. Tämä on vain sellainen kevyt viimeistelijä.

Lushin Creamed Almond and Coconut Smoothie on täyteläinen, kermainen suihkusmoothie. Hieman kosteusvoiteinen tuoksu, mutta ah, mikä pehmeys! Sain tämän blogiarvonnassa Millalta. Suosittelen kuivaihoisille.



Hiustuotteita:

Taas yksi Tigin Rockaholic-kuivashampoo. Että mä tykkään sen riittoisuudesta, tuoksusta ja pakkauksesta, vaikka kallis onkin. Schwarzkopfin got2be ei riittänyt samassa suhteessa, ja loppui ennen aikojaan ottaen huomioon, että pullo on noin iso.

Paul Mitchellin Super Clean Extra -hiuslakka on kestänyt käytössä vuosia (!!) ja se on ollut optimaalisen pidon tarjoava lettikiharoille. Kun en jaksa tehdä hiuksilleni mitään, letitän ne pesun jälkeen ja annan kuivua lettikiharoille. Tarvitsen oikeastaan kolmenvahvuista lakkaa, ja tämä on sitä keskitasoa. Ei korkkiruuvikiharoille paras, liian tiukka pito suoristetuille hiuksille, mutta justiinsa passeli niille lettikiharoille.



Paul Mitchellin Awapuhi-sarja on uudistunut, tämä on vanhaa sarjaa. Awapuhi Moisture Mistiä käytin selvityssuihkeena, ja kun sen kerran on sanottu sopivan ihollekin, suihkin sitä myös tatuoinneille. Ihan ok, ei valittamista, ei mullistavaa. Tykkäsin kyllä. Kesti käytössä ikuisuuden, tämäkin jostain vuodelta 2006.

Seah Hairspa Blossom Masque oli pieni pettymys. Sarja on kallis, ja siihen hintaan olisin halunnut tehohoitonaamion silottavan hiuksiani kunnolla. En päässyt tällä samaan tulokseen kuin ihanalla, jo myynnistä poistuneella Avonin lempparihiusnaamiollani Thailand Lotus Flowerilla. Mä tarvitsen silikoneja ja silkkistä pehmeyttä tähän takkukasaan.



Avonin Foot Works -sarjan Heel Softening Cream oli ihan jees, mutta ruma pakkaus, tympeä tuoksu ja kantapäävoiteeksi aika kevyt -> en ostaisi uudestaan. Kyllähän tämän loppuun käytti, ei siinä mitään. En silti lupaisi ihmeitä, peruslaatuinen jalkavoide eikä sinänsä ainakaan mun korppujaloilleni mikään täsmähoitoase kantapäille.

Cliniquen Superbalm-huulirasva loppui vihdoin ja viimein. Vihasin tätä. Huulikiiltomainen tunne ja liian kiiltävä, tuntui jäävän vain kalvoksi huulille eikä kosteuttanut. Yh. Mutta pitkin hampain käytin loppuun.

Meikkituotteet eivät ole tyhjiä, mutta elinkaarensa loppuun tulleita:

Magic Stylo on vihreä tussirajaus. Lähti sotkeutumaan ikävästi vedellä silmiltä, huono pysyvyys!

Kat Von D:n tussilinerista pidin. Käytin sitä töissä, sillä vaikka se olikin violetti, se ei ollut kovin räikeä. Kesti aika tarkkaan sen puoli vuotta, mikä säilyvyysajaksi luvattiin. Ei mitään ykköslaatua, mutta kelpasi. En ostaisi täyteen hintaan uutta, mutta varmasti ottaisin jollain pilkkahinnalla.

Lancômen oliivinvihreä Artliner oli aikanaan käytössä minulla enemmänkin. Tämä on ikivanha, nyt se heitti hyvästit. Tykkäsin yhteen aikaan kovasti oliivinvihreistä/khakisävyisistä meikeistä, tämä on siltä ajalta.

Make Up Storen glitterliner kuivui. Tämä on ostettu joskus noin 2006. Rakastin ja rakastan tätä, ostan uuden. Paras glitterrajaus ikinä, oikeasti glitterinen.

Khakikaudeltani on myös Lancômen vihreä Hypnôse-ripsiväri.

Lisäksi, kuvien ulkopuolelta, minulta loppui Lushin jalkakuorintana käyttämäni Porridge-saippua, jota ostinkin jo lisää.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Kivuttomat kulmat

En tykkää kulmien nyppimisestä sitten lainkaan. Nenän puoleisesta reunasta kulmien nyppiminen on kohtuullisen kivutonta, mutta muualta nyppiminen sattuu - vaikka mulla on korkea kipukynnys. En usko, että olen ongelmani kanssa yksin, joten jaanpa teillekin vinkkini, vaikken mikään kulmaekspertti olekaan. Päin vastoin, vihaan silmämeikkikuvissani kulmiani aina, en vaan millään saa niistä tarpeeksi nättejä.


Mutta se vinkkini, se on kivuton härveli. Kulmakarvaterä, jollaisia myy mm. Make Up Store ja Duroy. MUS:in terä ei ollut edes aluksi tarpeeksi terävä, jotenkin se tuntuin nyhtävän karvoja ikävästi. Duroyn myymä terä sen sijaan on oikein passeli vehje, vaikka halvan ja kiinalaisvalmisteisen näköinen onkin (ja ihan salettiin valmistettu siellä päin). Se huono puoli terällä työskentelyssä on, että karvat kasvavat nopeasti takaisin. Duroyn terä on tuollainen taitettava, joten sen voi ottaa helposti mukaan, jotta kulmia voi siistiä reissun päälläkin.

Vuoden verran rohkeutta kerättyäni uskaltaudun nyt näyttämään vähän kuviakin siitä, mitä kulmilleni teen. On aika tylsä postata kulmakarvaterästä ilman kuvia kulmakarvoista...


Lähtötilanne. Lyhyitä ja vähän pidempiäkin karvoja kasvaa siellä sun täällä.


"Nypityt" eli siis terällä siistityt kulmat muotoonsa harjattuna, ilman mitään meikkiä missään.

Minulla on luonnostaan tummat kulmat, ja vielä ihan viime vuosiin asti vierastin niiden meikkaamista - oli meikkaajana sitten minä tai kuka tahansa muu. En ollut tottunut lainkaan siihen, että kulmiani meikataan, ja hillitystikin meikatut kulmat pomppasivat ikävästi silmille peilistä kurkistaessa. Lopulta uskaltauduin totuttamaan itseni kulmien meikkaamiseen, ja nykyään tuo meikkaamaton kulma näyttää aika alastomalta. Tuon näköiset ne kulmani tosin ovat yleensä työpäivinä, useimmiten en jaksa laittaa muuta silmämeikkiä kuin ripsiväriä.


Meikatut kulmat, Diorin kynällä. Kulmakarvageelin ei tietenkään voi antaa kuivua ennen kuvan ottamista... Kuvassa myös ripsiväri yläripsissä (bareMinerals Flawless Definition) ja pikainen huitaus meikkipuuteria ihoni kosteusvoidekiillon häivyttämiseksi.


Vertailun vuoksi tein toiselle puolelle kulmakarvan meikkauksen Make Up Storen Tri-Brow-paletilla, eli siis siveltimellä ilman kyniä. Kestää kauemmin, mutta välttyy ylimeikkaamiselta helpommin.

Kovin suurta muutosta en kulmien laittamisella hae, kulman muodon annan esimerkiksi olla ihan oma luonnollinen muotoni. Ei se ero kuitenkaan ihan huomaamaton ole, kuten seuraava ennen-jälkeen-yhteenvetokuva osoittaa:


Kulmakarvojen ehostamisesta tutorialeja ovat parempia tekemään muut kuin minä, siispä suunnatkaa esim. Minnan tai Terhenin tutorialeihin.


Tässä kimppakuvassa vielä muut tässä postauksessa käytetyt kulmatuotteet: Tweezerman Brow Mousse, Duroyn kulmakarvasivellin, Dior Sourcils Poudre sävy Sable/Sand ja MUS:n Tri-Brow.

tiistai 9. elokuuta 2011

Meikkisiveltimistä

Tänään kurkistetaan meikkisiveltimieni joukkoon. Olen vältellyt tätä aihetta pitkään, monestakin syystä. Ensinnäkin kaikkien erityyppisten meikkisiveltimien pesu kuvaamista varten on vaan jäänyt, en yleensä pese kaikkia kerralla vaan vain osan. Toisekseen en katso, ettäkö olisin kovin hyvä arvioimaan etenkään luomivärisiveltimiä, sillä minun suosikkini niistä on hyvin epäammattimainen. Lisäksi olen siveltimien väärinkäyttäjä, enkä välttämättä käytä tiettyyn tarkoitukseen tehtyä sivellintä juuri siihen, mihin se on tehty. Mutta, valotetaan nyt sitten kummallisia mieltymyksiäni.

Luomiväreille ei tietenkään ole yhtä oikeaa tapaa. Kukin tekee, niin kuin parhaaksi katsoo. Voi sitä ilman mitään välineitäkin tehdä hyvää jälkeä, esimerkkinä Sensaisti sormilla levittämällä. Minulle kuitenkin se suosikki on tämä:


Tavallinen vaahtomuoviapplikaattori. Näissäkin on kuitenkin eroja. Varren pitää olla pitkä, jotta saan tarpeeksi tukevan otteen. Vaahtomuovin laadulla on suurta merkitystä, hyvästä esimerkkinä tuo Make Up Store 101 ja huonosta applikaattorista Duroyn punavartinen (kuvassa ylempänä Duroy, alempana MUS 101):



Duroylla on myös hyviä applikaattoreita, mutta tämä on niin turha, että käytän sitä lähinnä luomivärien kädelle swatchaamiseen. Materiaali on liian kovaa ja huokoisuus on tuollaista reikämäistä. Pinta on kiiltävä ja tuntuu karhealta. Make Up Storen applikaattorit taas ovat mukavan pehmeitä, jolloin väri nappaa hyvin kiinni.

Miksi applikaattori on suosikkini? Applikaattori ei pöllytä väriä ympäriinsä, ja sillä saa helposti voimakkaan meikin. Kuvittelin pitkään, että siveltimien käytössä minulla tökkii tottumuksen puutteen lisäksi huonolaatuiset siveltimet, mutta enpä minä näköjään esimerkiksi MAC:in kehuttujen siveltimienkään kanssa saa yhtä helposti meikkiä aikaan kuin applikaattoreilla.

Applikaattori ei kuitenkaan koskaan ole oikein riittänyt minulle ainoaksi välineeksi, vaikka se suosikki onkin. Suuremmille pinta-aloille vaalean sävyn levittämiseen tarvitaan vähän isompi väline. Värin intensiivisyys ei ole silloin se tavoite, vaan kevyt jälki. Tähän taas sivellin on parempi. Myös luomivärien häivyttäminen applikaattorilla on aika onnetonta, joskin mahdollista.


Tämä MAC 217 -sivellin on oivallinen häivytykseen, mutta muuten taas niin suuri mötkö, että sillä ei voi tehdä muuta kuin häivytystä ja vaaleiden värien levitystä. Hyvin usein teen niin, että aloitan levittämällä kulmaluulle jo pohjalle häivytysväriä (esim. Make Up Store Microshadow Muffin tai MAC Shroom), jotta tummempi, häivytettävä väri ei tarraa yhtä hyvin iholle kiinni ja on siten helpompi häivyttää. Meikin viimeistelyyn kaivan tämän siveltimen uudestaan esille ja häivytän, mahdollisesti lisää häivytysluomiväriä käyttäen.

Jos levitän jotain muuta kuin vaaleaa luomiväriä siveltimellä, siveltimen on oltava pienempi ja tarkka:



Inglot 80HP on hyvä luomivakoon, banaanivarjostuksen kohdalle. Pyöreä muoto mukautuu sopivasti hakien melkein itse itsensä oikeaan paikkaan. Tämä sivellin nappaa aika paljon väriä ja pystyy intensiivisempäänkin meikkiin.




Nämä kolme (Duroy, MAC 228 ja Inglot 13P) ovat sopivan pieniä perusluomivärisiveltimiä minulle. En käsitä, miten ihmiset kykenevät tekemään suuremmilla siveltimillä mitään tummien värien kanssa - etenkään, kun minun silmäni eivät edes ole mitenkään pienet! Vertailun vuoksi havainnollistan siveltimien kokoa vielä toisella kuvalla, harvemmin nimittäin sivellinpostauksista saa oikeaa käsitystä siveltimen koosta. Vertailuksi myös tuo suuri MAC 217 alapuolella.


Korostan vielä, että tässä poikkean suuresti kanssasisaristani ja ammattimeikkaajista. Nuo minun siveltimeni ovat liian pieniä monille, kun taas 217 on monikäyttösivellin jolla pystyy mukamas myös tekemään koko silmämeikin. En minä pysty! :(

Rajauksia teen useimmiten tusseilla ja kajaleilla, mutta välillä myös luomivärillä. Luomivärirajauksessa tykkään varsinaisen rajaussiveltimen sijaan käyttää litteää mutta tarkkaa sivellintä:


Epämääräisestä muovimateriaalistaan huolimatta tykkään kovasti juuri tästä Make Up Storen 204-siveltimestä rajauskäytössä.




Tämäkin on yllättävä kätevä. Hassu pikkusivellin, Make Up Store 103, toimii myös rajauksiin sekä muuhun pikkunäpertämiseen.




Inglotin 30T on ihan rajaussiveltimeksi tarkoitettukin, ja tätä käytän geelirajausten kanssa.



Tämän Duroyn kulmakarvasiveltimen olen pyhittänyt - ylläri ylläri - kulmakarvakäyttöön. Harvemmin kuitenkaan jaksan vääntää puuterimaisilla tuotteilla kuten Make Up Storen Tri-Brow'lla, sillä tykkään hieman graafisemman jäljen aikaansaavasta Diorin kulmakynästä, joka kuitenkin eroaa normaaleista kynistä ollen puuterimaisempi ja pehmeämpi. Kynällä kulmia piirrettäessä ripsiväriharjan näköinen kulmakarvaharja on hyvä, onneksi sellainen löytyy tuon Diorin kynän päästä valmiiksi.


Meikkipohjan teossa siveltimen valinta riippuu ihan ensimmäiseksi tietenkin siitä, käytänkö mineraalipohjaa vai meikkivoidetta. Viimeisimmän bareMinerals-postauksen yhteydessä kerroin mineraalipohjamieltymyksistäni, joten en toista niitä tässä.

Meikkivoiteen levitän joko sormin tai siveltimellä. Saan molemmilla suunnilleen yhtä hyvää jälkeä, joten useimmiten valintani on sormet. Käsien pesu on helpompaa kuin siveltimen pesu, eikä meikkivoidetta mene hukkaan. Meikkisienet taas imevät niin paljon meikkivoidetta itseensä, että niitä en ole tykännyt koskaan käyttää muuta kuin meikkipuuterin kanssa. Ne tuntuvatkin jotenkin epähygieenisiltä. Mikäli käytän meikkivoiteelle sivellintä, käytän tätä:


The Body Shopin meikkivoidesivellin on ajanut asiansa, toista vaihtoehtoa en edes etsi, koska tämä riittää ainoakseni. Hassusti tässä on teksti varressa eri päin kuin missään muussa siveltimessäni.



Puuterin, varjostustuotteiden ja poskipunan levitykseen valitsen jonkun yllä olevista.

En tykkää mistään sienen tyyppisestä puuterivipasta, tykkään pöllytellä ympäriinsä isolla siveltimellä. Make Up Storen 340-sivellin (ylin) on onnetonta laatua, mutta hyvän mallinen TÖPTÖPTÖPTÖP-tekniikkaan (= puuteria levitetään tupsuttamalla, sivellin suorassa 90 asteen kulmassa kasvoja kohti, ei sivellinmäisesti pyyhkien tai sivellintä vinosti pitäen). Toiseksi alin Duroy on myös ihan ok puuterille, aika iso poskipunalle. Oikeasti hyvät poskipunasiveltimet ovat niin kalliita, että olen tyytynyt varjostuksissa ja poskipunissa aiemmin tuohon alimmaiseen halpaan ja onnettomaan Duroyn sutiin, jota en erityisemmin voi suositella. Karhea laatu ja karvat hapsottavat. Mukana kuvassa vain esimerkkinä huonosta siveltimestä. Onneksi asiaan on saatu muutos. Sain bareMineralsilta kokeiluun aloituspakkauksen ja sen mukana Flawless Face Brushin (ei kuvassa) ja Full Flawless Face Brushin (kuvassa tokaylin), ja ne ovatkin unelmanpehmeitä verrattuna tuohon edelliseeni. Niistä poskipunalle käytän mieluusti kumpaakin - samoin puuterille.


Puhdistus? En omista monia kovin kalliita siveltimiä, joten en suuremmin stressaa puhdistukseen käyttämästäni aineesta. Eri koulukunnat käskevät toimimaan eri tavalla, ja olisinkin ihan hukassa, mikäli yrittäisin etsiä superkalliille sivellinvalikoimalle oikeaa pesutapaa. Osa vannoo Marseille-saippuan nimeen, osa shampoon, osa Fairyn (tehokkain pöpöjen tappaja, joten paras valinta meikkisienille). Minä käytän ristiin käsisaippuaa tai Fairyä (applikaattorit ja meikkisienet), shampoota ja/tai hoitoainetta (karvasiveltimet) ja pikapesuun MAC:in siveltimienpuhdistusainetta. Kuivatan siveltimet yleensä talouspaperin päällä, vaihdan talouspaperin alta sen kostuttua.



Huomasiko kukaan, mikä oleellinen puuttuu? Se on tällä hetkellä etsinnässä, yhtään oikeasti hyvää ja mieltymysteni mukaista minulla ei tällä hetkellä ole, vaan käytän epämääräisiä rimpuloita. Yksi rimpuloistakin hajosi juuri. Huulipunasivellin, se puuttuu. Otetaan siis vastaan hyviä vinkkejä tarkoista huulipunasiveltimistä, joissa on mielellään pitkä varsi mutta jotka ovat sillä tavalla suljettavassa hylsyssä, että siveltimen voi laittaa laukkuun ilman mitään Minigrip-viritelmiä.