Näytetään tekstit, joissa on tunniste Max Factor. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Max Factor. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Max Factor Masterpiece Transform

IMG_9944

Max Factorin Masterpiece Transform -ripsiväri päätyi testattavaksi, vaikken ole alkuperäistä Masterpieceä mielestäni ikinä kokeillut. Tämä ripsiväri lupaa tummemmat, näyttävämmät, dramaattiset ripset. Max Factorin False Lash Effect on pitkäaikainen suosikkini oman hintaluokkansa ripsiväreistä, joten testasin myös tätä mielelläni, sillä merkin ripsivärit kiinnostavat tuon erinomaisen FLE:n takia.

IMG_9630

Ripsivärissä on vähän erikoisempi harja: muovinen, lyhytpiikkinen, pienehkö ja vähän kaartuva. Harja on ensialkuun ainakin vähän haastava, sillä se nappaa mukaansa tuoreessa, juuri avatussa ripsivärissä aika paljon ripsivärin paksua massaa. Vaikka harja onkin pieni, koin sen ja tämän massatyypin yhdistelmän hankalaksi - ripsikampa vieressä on minulla tarpeen, jotta saan suurimmat kerääntymät siistittyä.

IMG_9652

Lopputuloksesta tykkäsin. Kuvasta näkee pienet sotkut, joita saan Masterpiece Transformilla aikaan. Suurimmat putsasin vanupuikolla, mutta vähän niitä silti jää. Yleisilme kauempaa katsottuna on kuitenkin kiva, ripset saavat pituutta ja näyttävyyttä. Tulos ei ole dramaattisin ja mullistavin, mutta silti sellainen, että jää käyttöön. Availen surutta uusia ripsivärejä, vaikka vanhojakin on jäljellä, koska ne ovat kuitenkin minulle työkaluja blogiin. Monelle avaamalleni ihan kivalle ripsivärille käy niin, että se ehtii kuivahtaa, ennen kuin olen sitä paria kertaa enempää ehtinyt käyttää. Huolimatta pienestä sotkuisuudesta, Masterpiece Transform saa varmasti käyttökertoja paljon enemmän kuin monet muut ihan kivat, vaikkei suosikkeihin pääsekään. Yleisilme kauempaa nyt joka tapauksessa on se, mitä minä ja muut lärviäni tuijottavat katsovat. Ei se kauempaa sotkuiselta näytä, mutta blogin lähikuva on suurennos ruudullani ja ei anna paljoa anteeksi. Ehkä tuo harjan käyttökin vähän helpottuu, kun siihen tottuu.

Tämän postauksen otsikossa oli typo, Mac Factor. Postaus on ollut ajoitettuna jo varmaan melkein kuukauden, mutta en ollut huomannut virhettä. Ja ei, minulla ei ole lukihäiriötä. Kun huomasin virheen päivä ennen tekstin julkaisua, aloin vähän miettiä, kuinkahan pahoja mokia minulla näissä on nykyään, kun ei niitä kukaan oikolue. Eksä aikanaan oikoluki blogin alkuvuosina. Terveisiä vaan Miikalle ja sen tunteville, saisi lukea vieläkin, jotta pysyisi yhtä hyvin pinnalla kosmetiikan uusista tuulista kuin aikoinaan ja mun tekstini parempana. ;D

Tuote on saatu testiin blogitapaamisen goodiebagistä.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Max Factor Colour Elixir Giant Pen Stick

IMG_9235

Max Factorin Colour Elixir Giant Pen Stick on kynämallinen, terotettava huulipuna. Näitä tuli jonkin aikaa sitten LivBoxissa, joten tuote on varmasti monelle tuttu. Sain tuon pinkin Vibrant Pink -sävyn Finlandia-talolla järjestetystä kauneusseminaarista, punaisen Passionate Red -sävyn nappasin toiselta bloggaajalta.

IMG_9248

Vibrant Pink huulilla. Kynällä on erinomaisen helppo punata huulet ilman rajaustakin, se on tarpeeksi pieni, kova ja tarkka siihen.

Kesto oli ok. Yhden viinilasin jälkeen punaa ei vielä tarvinnut lisätä, toisen jälkeen tarvitsi.

Mikä tämä juttu muuten on, että huomaan mittaavani huulipunan kestot aina joko sähkötupakalla tai viinillä? :D No, todettakoon, että juokaa mieluummin vain se yksi lasi. Sen ei tarvitse olla samaa mallia kuin mun lasit, Iittala Essence Plus, kokoa 65 cl. Tarvitsen noin ison lasin, jotta voin tyylikkäästi kaataa sinne pohjalle vain aistikkaan lirauksen, kuten ravintoloissa. Pienemmässä viinilasissa liraus pohjalla lähinnä ketuttaa. :D

Mutta se viineistä ja takaisin asiaan. Minulla tuli mukana terotin, mutta en ole aivan varma, tuleeko sellainen myös kaupasta ostettavan mukana vai pitääkö terotin hankkia erikseen. Olen ymmärtänyt, että ei tule mukana, korjatkaa, jos olen väärässä. Terotettavuus on tämän punan sekä hyvä että huono puoli. Terottamalla kynä pysyy nätisti muodossaan ja jatkossakin on helppoa laittaa punaa suoraan kynästä ilman siveltimiä tai rajauksia. Toisaalta taas terottamisen tarve syö vähän kätevyydestä twist-tyyppisiin puikkoihin nähden.

Hintaa punalla on 12,90 euroa. Sävyjä löytyy näiden kahden lisäksi vielä neljä muuta.

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Kesävärejä kynsille Max Factorilta

Tänä kesänä moni merkki on taas tuonut neonlakkoja kausikokoelmiin. Max Factorilta tuli myös kasa kirkkaita värejä, jotka tupsahtivat postiluukustani pyytämättä ja yllättäen. Tällaisia:


Pullot ovat minikokoisia Max Effect Mini Nail Polish -lakkoja. Hintaa näkyisi Sokoksella olevan 5,90 euroa kappaleelta. Värit vasemmalta lähtien ovat Madame Rose, Pink Lolita, Flamenco Girl, Ethiopian Queen, Green Addict sekä Ocean Queen. Sinisessä, vihreässä ja oranssissa näkyy pullossa aavistus hohtoa mutta kynsillä sitä ei juuri näy.

Väreistä minuinta olivat eniten nuo sininen ja vihreä, etenkin vihreä, kun taas neljä ensimmäistä ovat minulle aika haastavia. Kynsille päätyi ensimmäisenä sininen Ocean Queen, joka tässä on kuvattu auringonvalossa:


Lakkojen peittävyys on hyvä, oranssi oli hieman heikompi mutta muut erittäin peittäviä. Tällaisessa koostumuksessa tasainen levittyvyys on kuitenkin vähän vaikeaa, joten jotkin kynnet vaativat kolmannen kerroksen.


Kynsillä lakat ovat niin auringossa kuin varjossa hieman tummempia kuin pullossa, varjossa eron pullon ja kynnen välillä näkee voimakkaammin. Pullokuvassa (postauksen ensimmäinen kuva) värit ovat aika lähellä sitä, mitä ne ovat kynsillä auringossa, missä ne pääsevät oikeuksiinsa parhaiten. Tässä kuvassa taas olen kuvannut sävyt varjossa heikommassa valaistuksessa.


Nappaavatko minipullot noin yleensä? Minusta on tavallaan kiva, että lakkoja saa joskus kulutettua loppuunkin, mutta toisaalta taas pienessä pullossa aika nopeasti päästään siihen pisteeseen, että lakkaa tarvitsee ohentaa kun se kuivuu nopeammin. Näistä en tiedä tietenkään, koska ne ovat ihan tuoreita, mutta yleensä olen havainnut minipulloissa sellaista ongelmaa. Tai no, ei se ole ongelma minulle, joka lakkaa samalla värillä hyvin harvoin ja kuluttaa loppuun lähinnä vain päällyslakkoja ja harvoja lempisävyjä...


Kynsilakat saatu testiin blogin kautta.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Ripsivärejä testissä: Max Factor, Oriflame, Jane Iredale


Tänään postausvuorossa kolme blogia varten testiin saamaani ripsiväriä. Kaikki ovat lopputulokseltaan tällä kertaa täysin erilaisia.


Max Factor False Lash Effect Clump Defy Extensions kuuluu False Lash Effect -perheen Clump Defy -alakategoriaan. Alkuperäinen FLE on yksi suosikeistani, aivan loistava. Clump Defy -sarjan tarkoitus on tehdä erottelevampaa jälkeä välttäen paakkuja mahdollisimman paljon, tämän uusimman toukokuun alussa myyntiin tulleen Extension-tulokkaan tarkoitus on olla vielä pidentävä.

Mitä lupaa: 200% enemmän runsautta ja pituutta verrattuna meikittömiin ripsiin, kauniisti erotellut ja erottuvat ripset ilman paakkuja.
Mitä tekee: Ei todellakaan paakkuja. Pidentää ripsiä, mutta ei tuo tarpeeksi volyymiä omiini. Paakuttomuus ja erottelukyky ovat kyllä juuri sitä luvattua, se on tämän tuotteen vahvuus. Arkiripsariksi erinomainen, iltameikkiin kaipaan lisää volyymiä.
Hinta: Noin 19,90 euroa / 13,1 ml.

Muuta: Kerrostaminen onnistuu ja on itse asiassa tarpeenkin, kuten alkuperäisessä FLE:ssä. Valitettavasti minulla ei ole kokemusta alkuperäisestä Clump Defysta, joten en osaa verrata tätä siihen. Sitä on kyllä kehuttu. Harja on pieni, paljon FLE:n harjaa pienempi. Ihan helppokäyttöinen.



Oriflame The One Volume Blast Mascara on uuden Oriflamen The One -sarjan ripsiväri, tosin käsittääkseni The One -sarjaan on kerätty tuotteita vanhoista Oriflamen suosikkituotteista ja tämä ei siis ole uutuusripsiväri sinänsä.

Mitä lupaa: Näyttävyyttä, 24 kertaa enemmän volyymiä verrattuna meikittömiin ripsiin, ultratuuheutta.
Mitä tekee: Tämä oli yllättävän hyvä, vaikken paljoa odottanut edellisen Oriflame-ripsivärin tuotettua minulle pettymyksen. Volyymiä tulee, ilman paakkuja, ja ripsistä saa näyttävät. Kaipaisin lisää pidentävyyttä, mutta eihän sitä tässä luvattukaan. Jos Max Factorin vahvuus oli erottelu ja paakuttomuus, tämän vahvuus on näyttävyys volyymillä.
Hinta: 16 euroa / 8 ml (tosin Oriflamella on jatkuvasti tarjouksia).

Muuta: Massan kosteus, harja tai niiden yhdistelmä tekevät sen, että joudun ainakin näin tuoreena levittämään ripsiväriä todella varovasti - muuten onnistun sohimaan sitä yläluomeen. Varoen levittäminen tuo kuitenkin nätin lopputuloksen. Harja on todella minimaalisen pieni, siis superpieni.



Jane Iredale Longest Lash on yksi Jane Iredalen mineraalimeikkisarjan ripsivärivaihtoehdoista. PureLash on toinen, edullisempi vaihtoehto. Omani on mustassa sävyssä Black Ice, saatavilla myös ruskea ja harmaa.

Mitä lupaa: Paksuntaa ja pidentää, hoitaa, erottelee, ei paakuta ripsiä. Kerrostettavissa.
Mitä tekee: Tämä oli pettymys. Se ei valitettavasti tee ripsissäni juuri mitään. Ei paakuta, se lupaus täyttyy. Kuitenkaan, en saa tällä aikaan pituutta enkä paksuutta.
Hinta: Yli 30 euroa / 12 grammaa. En löytänyt tarkkaa hintaa.

Muuta: Harja on normaalia suurempi. Tuote tulee täysikokoisenakin puristettavassa tuubissa kuten miniversioni, tarkoituksena on se, että pohjaltakin saa ripsivärin käytettyä. Plussaa tuosta ratkaisusta, etenkin hintavassa ripsivärissä.


Tuotteet saatu testiin blogin kautta.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Oodi punaisille punille


Naisella kuuluu olla yksi täydellinen pikkumusta ja yksi täydellinen punainen huulipuna. Punaiset huulipunat ovat minulle vähän niin kuin viini. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän siitä tykkää. Ostin ensimmäisen klassisenpunaisen, ferraripunaisen huulipunani vasta yli kaksikymppisenä, mutta nyt en voisi kuvitella elämää ilman sellaista. Niitä onkin jokunen kertynyt.

Punat samassa järjestyksessä kuin ylemmässä kuvassa

Punaisissakin on eronsa, joskin pienet. Itse haluan klassisen punani mieluummin aavistuksen siniseen taittavana kuin oranssisena, mutta moni lämminvärityksinen ihminen valitsisi mieluusti varmasti toisin. Eri vivahteet pukevat eri tavalla eri sävyistä ihoa, mutta mieltymyksilläkin on merkityksensä.



Chanel Rouge Coco, sävyssä Gabrielle, 19, oli pitkään hukassa ja sen löytyminen töistä saikin minut kirjoittamaan tätä postausta. Se on näistä punista kosteuttavin, helposti levittyvä ja miellyttävän tuntuinen, joskin toki kosteuttavana tietysti sen tuntuinenkin. Rohkean voimakas punainen ja oikeastaan näistä suosikkini.




Lancôme L'Absolu Rouge löytyy minulta minikokoisena. Sävy on 132, Caprice. Se tuoksuu ihan Lancômen punalta, samalta, miltä ne ovat minusta tuoksuneet ainakin vuosikymmenen. Siinä on jotain kotoista ja turvallista. Minikokoinen puna on yllättävän kätevä, vaikka pääosin levitän punan siveltimellä. Tämä on hieman kuivempi kuin Chanel.

Joo, siitä näkyy myös ikkuna, pokkari ja meikkipeili.



Max Factorin Colour Collection -puna sävyssä 820 Intensely Red oli juurikin ensimmäinen ostamani aito punainen. Tässä on hyvin samankaltainen koostumus kuin Lancômessa. Tätä myydään yhä. Ja mikäs siinä, halpa puna, josta olen kyllä tykännyt. Ei sellaista ole syytä poistaa valikoimista.




Rimmelin Lasting Finish by Kate -sarjan puna 01 Rossetto on edellisiä rusehtavampi. Se on siksi hieman liian lämmin minun punaisekseni. Olen saanut tämän blogin kautta. Se saa silti pysyä mukana, koska vaikka se ei olekaan täydellinen punaiseni, se on erilainen kuin muut. Sorry, huulten kuivuus on minun vikani eikä punan, mutta ei tämä nyt kyllä antanut sitä anteeksi. Huulet hieman kieltäytyivät yhteistyöstä, kun tämä oli jo kai kahdeksas kuvattava huulipuna samana päivänä. :D Pakko ottaa kuvia silloin, kun valoa on.





No7 Moisture Drench sävyssä Siren on oranssein näistä omistamistani ferraripunaisista. Saatu blogin kautta. Sen koostumus on hyvin kosteuttava, kuva on otettu äskeisen Kate-punan jälkeen ja tämä häivyttää kosteutensa ansiosta myös nuo kärsineet huulten kuivat kohdat. Tällekin on paikkansa, ainoana oranssiin päin menevänä. Suurimmalle osalle tämä olisi vain puhdas punainen, eivätkä he ymmärtäisi selostustani oranssista, mutta kyllä sen näitä tarkemmin vertaillessa huomaa, että sävy on lämpimämpi kuin muut.


Kiukuttaa huomattavasti, että avasin tämän punan sinetin vähän liian kovakouraisesti ja kiireellä. Se on nimittäin alusta lähtien näyttänyt tuolta. :/ Vikaa oli kyllä sinetissäkin, ei niiden kuuluisi olla niin vaikeita irrottaa. Hylsy olisi muuten kovin nätti.


Näissä punaisissa, klassisissa punissa pysyvyys on pääsääntöisesti aina hyvä. Sävy on siitä helppo, että se yleensä kuluu pois nätisti ja pysyy hyvin, vaikka saman merkin samat tuotesarjan muut sävyt eivät pysyisi. Mitä mattaisampi sävy, sitä paremmin se yleensä ottaen pysyy, mutta kyllä nuo kiiltävimmätkin (Chanel ja No7) pysyvät aivan erinomaisesti.

Ja ennen kuin kukaan sitä kysyy taas, kyllä, rajaan alahuuleni voimakkaasti pienemmäksi kuin mitä se on ja kyllä, teen sen ihan tahallani. :) Lähikuvassa näyttää vähän erikoiselta, mutta jos rajaan huulet niiden oikean muodon mukaan, alahuuli on jättisuuri. Toinen vaihtoehto olisi ylirajata ylähuuli ja rajata alahuuli oikeiden linjojen mukaan, mutta se tuottaa samalla suuremmat huulet (en tykkää, huulet pitää olla pienet) ja pitäisi rajata voimakkaasti yli (tykkään vielä vähemmän). Poikkean varmaan suurimmasta osasta naisia, yleensä halutaan hirveästi kiiltoa ja pulleutta ja kokoa. Minä haluan hillityn kiillon ja pienet, sirommat huulet kuin mitä minulla on. :D

Kaikissa punissa on sama rajauskynä alla, Max Factor Lip Liner sävyssä Fire. Se on ainoa puhtaan punainen rajauskynäni, mutta täytyy kyllä sanoa, että se on aavistuksen liian vaalea. Ei sitä kauempaa huomaa, mutta lähikuvissa pistää ikävästi silmään. Enhän minä oikeasti tarvitsisi uutta, kun tähänkin asti on tuolla pärjätty, mutta pitäisi kyllä hankkia aavistuksen tummempi.


Mikä on teidän lukijoiden täydellinen punainen puna?

perjantai 14. joulukuuta 2012

Aarteita

Olen esitellyt monesti tuotteita, joita ilman en voisi elää, suosikkituotteitani tai niitä, mitkä säästäisin, jos kaikki muu pitäisi karsia pois. Nyt ajattelin esitellä aarteitani: kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon liittyviä juttuja, joihin minulla on erityinen tunneside. Monet näistä ovat sellaisia, joita ei enää saa. Toisissa taas on muita tekijöitä, jotka tekevät ne minulle erityisen tärkeiksi. Osa aarteista on sellaisia, että niitä ei edes raaskisi käyttää.


Limited edition ghd-suoristusraudasta. Unelmoin tästä pitkään, ylipäätään ghd:stä. Sattuipa sitten niin, että lykkäsivät markkinoille vielä sellaisen limited editionin, joka näyttää niin tasan tarkkaan meikäläiseltä. Pink Orchidin sain lahjaksi. Suoristusrauta kaiken lisäksi täytti kaikki lupauksensa ja on aivan eri maailmasta kuin entinen rimpulani.



Lancômen Ô Oui! on vanhimpia tuoksujani - ja tämä on itse asiassa toinen pullo. Sain ensimmäisen testeripulloni äidiltä joskus vuonna miekka ja kivi, käytin sen loppuun. Tämän testeripullon sain aivan täytenä, nyt siitä on jäljellä enää puolet. Lancôme tekee yhä erilaisia versioita 70-luvun taitteessa julkaistusta Ô de Lancôme -tuoksustaan. Löytyy minulta toinenkin Ô-tuoksu, mutta tämä on se vanha ja rakas. Ja ei, se ei ole mennyt pilalle. Säilytän tuoksuja valolta suojattuna ja viileässä muutenkin, vaikka olisivat uusiakin. Käsittämätöntä, että sama tuoksu voi kelvata minulle teini-iän aivan alusta aina aikuisuuteen.



Rakkaat Inglotin Freedom-palettini, vapausmöhkäleeni. Minulla on 55 Inglotin luomiväriä, joista 50 löytyy swatchattuna tämän linkin takaa. Uusimmat viisi Rainbow-luomivärinappia tuossa etualalla olen vasta saanut tuttavalta, niitä ei siksi vielä ole swatcheina. Lisäksi möhkäleessä on neljän poskipunan paletti. Näitä raaskii kyllä käyttää, koska tilalle saa aina uusia. Harmi tosin, että pyöreät napit taitavat poistua valikoimista. Inglotin luomivärit ovat erinomaisen loistavia laadultaan ja pigmentiltään. Inglot on ehkä parasta, mitä Suomen kosmetiikkamarkkinoille on rantautunut vuosikausiin.



MAC:in joulun 2010 A Tartan Tale -kokoelman luomiväri Enviably Fun. Tätä erityisesti sattuu käyttää, kun tuo kuvio on vain tuossa pinnassa. Rakastan tuollaista kuosia, joten varmaan arvannettekin, että multa löytyy myös pari Burberryn laukkua. En ole perinteinen juristi helmikorvakoruilla varustettuna, mutta Burberryn kuosit iskevät ja lujaa.


Toinen MAC: syksyn 2010 Venomous Villains -kokoelman luomiväri She Who Dares. Itse värit ovat aika haastavia eivätkä niin kovin erinomaisia laadultaan, mutta tätä menin ihan lähes jonottamalla hakemaan. Enkä myy. Koskaan. Kellekään. Lähes mistään hinnasta. Venomous Villains oli teemakokoelma Disney-pahiksiin liittyen ja ehdottomasti mun näkemistä kokoelmista sellainen, joka on kuin minulle suunniteltu.



Diorin tulitikkurasian kokoinen miniviisikko sävyssä Stylish Move. Tämä on vaan niin söpö! Mietin aikanaan sen ison hankkimista, mutta tämä on vielä parempi kaikessa söpöydessään. Olin nähnyt aiemminkin kuvia Diorin miniviisikoista, mutta en tajunnut, että ne ovat oikeasti pieniä. Eihän tämä helppo käyttää ole, kun ei meinaa siveltimet mahtua ottamaan väriä tuosta, mutta tämä onkin aarre.



Vielä viimeisenä aarrekynsilakkoja, näitä olisi vielä lisääkin...

China Glazen OMG-kokoelman hologrammilakat vihreä L8R GR8R (eka vasemmalta) ja marjapuuronvärinen QT (viimeisenä jonossa). Eivät ole ensimmäisiä hologrammilakkojani, mutta näitä sai metsästää. Olivat jo siinä vaiheessa aika kiven alla, kun minä nämä hankin.

Tokana vasemmalta on Max Factorin Fantasy Fire -sävyinen kynsilakka, joka on legendaarisen Clarinsin 230:n lähin tähän mennessä löytämäni dupe. On minulla se Clarinsin alkuperäinenkin, mutta se on menettänyt väriään eikä siksi ole nyt ihan niin aarre enää.

Kolmantena rivissä on OPI Designer Series Coronation. Näitä saa yhä, mutta muistan vielä sen tunteen, kun vihdoin ja viimein menin ja ostin tämän upeuden. Ensimmäinen OPI:n lakkani, toinen hologrammilakkani (vaikkei olekaan ihan niin lineaarinen holo kuin mitä jotkut vaativat).

Hologrammeilla jatketaan: neljäntenä rivissä vihreä Nubar Reclaim. Aivan upea. Efekti on näyttävä, sävy on erikoinen. Tilasin tämän kerran ulkomailta - vain ja ainoastaan tämän, tilauksessa ei ollut muistaakseni mitään muuta. Mutta tämä oli pakko saada. Enkä kadu.

Sitten vielä tuo toinen oikealta, Orlyn Halley's Comet Cosmic FX -kokoelmasta. Tällehän on dupeja parikin, esim Zoyan Charla tai OPI:n Catch Me in Your Net, mutta tämä on mulle se alkuperäinen ja ensimmäinen minkä näin. Kynsistudiossa käynnin yhteydessä rakastuin. En halua vaihtaa tätä Charlaan tai OPI:in, tämä on se mun aito!


Haastan tähän mukaan muutkin kosmetiikkabloggaajat, olisi kiva nähdä teidän aarteitanne!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Clarins 230 -dupe!!

Clarinsin 230 on legenda, jota ei juuri mistään enää saa. Tuotanto lopetettiin aikoja sitten ja jäljellä olevista pulloista maksetaan hunajaa. Olen itse onnekkaana omistanut näitä kaksi pulloa, toisen käytin loppuun. Jäljellä oleva pulloni on kärsinyt ajan saatossa - väri on itse asiassa haalistunut aika reippaasti siitä, mitä se oli silloin yli 10 vuotta sitten, kun lakka oli tuotannossa.

Viime huhtikuussa bongasin Scrangien blogista Max Factorin lakan, joka menee hyvin lähelle tuota originaalia 230:aa. Olen etsinyt sävyä Suomesta, mutta en ole sitä löytänyt. Nyt tässä kuussa aivan säkällä satuin huomaamaan lakan Tallinnassa. Mukaan lähti neljä pulloa, sillä varauksella, että mahdollisesti joku muukin haluaa. Shinylle myinkin kaksi, itselleni jäi kaksi.


Clarinsin 230 on moniulotteinen lakka, joka eri valaistuksessa ja eri kulmista näyttää vähän erilaiselta. Siinä on havaittavissa violettia, sinistä, viininpunaista, pronssia - ja jopa vihreää. Oma 230:ni on menettänyt sinisyyttään ja violettisuuttaan lähes yhtä paljon kuin tuo Scrangien oma, siksipä alkuperäistä sävyä lähempänä olevaksi linkitän teille tämän postauksen: http://www.chalkboardnails.com/2012/01/clarins-230.html. Tuossakin kyseisessä jutussa lakka on kerrostettu toisen lakan päälle, eli ei vastaa täysin alkuperäistä. Googlailkaa lisää kuvia. Olisi vähän turhaa minun yrittää verrata näitä omistamiani rinnakkain, koska oma tulokseni olisi aika sama kuin Scrangiella...


Clarinsin 230 on vaikea valokuvata, siksi (ja myös värin haalistumisen takia) Googlen kuvahaun tuloksista lakkaa selailemalla näkee niin monia erilaisia kuvia. Räpsin itse tästä Max Factorin lakasta tänään neljä kuvaa eri valaistuksissa, enkä siltikään tee oikeutta sen upeudelle. Auringonvaloa ei ollut saatavilla tähän aikaan syksystä, pahoittelen.


Vertailun vuoksi laitetaan nyt silti vielä yksi kuva salamalla otettuna omasta Clarinsin 230:stani, vaikka sen vertailukelpoisuus onkin tosiaan edellämainituista syistä huono:


Max Factorin Fantasy Fire on dupe myös siinä mielessä, että koostumuskin on yhtä heikko. Clarinsin kulttisävyn heikko kohta on aina ollut se, että sitä tarvitaan jopa 4-5 kerrosta, ja lopputulos on silti läpikuultava. :D Näin ihanalle värille sen vaan joutuu antamaan anteeksi. Noissa yläpuolen kuvissa Max Factoria on 4-5 kerrosta, suurimmassa osassa kynsiä neljä kerrosta.
Ihan täydeksi dupeksi en voi näitä sanoa, kun rinta rinnan en voi enää verrata sävyjä alkuperäiseen, haalistumattomaan 230:aan. Kaikki netistä löytämäni rinnakkainvertailukuvatkin näyttävät olevan otettu haalistuneesta 230:sta. Tämä sävy kuitenkin on niin läheltä, että voin sen tuomita dupeksi edes jossain määrin - minulle riittävissä määrin. Sinisempi tämä hieman kyllä on kuin alkuperäinen 230, mutta en osaa sanoa kuinka paljon.

Nyt rakkaat, jos näette näitä Suomessa, let me know! En ole ehtinyt kiireiltäni hetkeen penkoa Suomen Max Factorin tiskejä, mutta silloin keväällä/kesällä näitä ei ainakaan ollut, vaikka muualla Euroopassa oli. Mä nimittäin tarvitsen näitä lisää. Eihän tuo kaksi pulloa riitä mihinkään, kun ovat minipulloja ja koostumus on yhtä ohut kuin Clarinsissa. Sävy on silti niin täydellisen ihanan uniikki ja vielä erityisesti minun rakastamani, että eihän tätä ilman voi maailmassa elää.

perjantai 26. elokuuta 2011

Kappas, taas odotettavaa Max Factorilta... eiku...

No jopas nyt on. Max Factor on nyt viime aikoina ollut mielestäni ajan hermoilla tuodessaan lipstainit myös Suomeen, ja nyt sieltä tulee heti perään taas jotain minua kiinnostavaa. En ole koko sarjasta sen kummemmin aiemmin välittänyt, mutta mielenkiintoisesti tuovat nyt markkinoille mua kiinnostavia juttuja. Kicksin uusimmasta lehdestä bongasin seuraavaa:


Tussirajaus! Tussirajaukset ovat parhautta! Vähän möhkömäisen isolta näyttää tuo tussi, toivottavasti ei ole yhtä paksu kuin Lumenen epäkäytännöllisen suuri Chubby-tussi.

EDIT: Anonyymi lukija tiesi kertoa, että näitä on ollut myynnissä jo pitkään, vaikka tämä puusilmä ei ole nähnyt missään... No, ajan hermoilla olivatkin siis Kicksin lehden kasaajat. :)


Viime viikonloppuna vietimme yön Turun lähellä saaristossa. Paimion ABC:llä yritettiin imarrella minua, mutta hittolainen, nimi oli vähän erilailla kirjoitettu. Ehkä tässä ei sittenkään tarkoiteta minua:


Sekä syyskuun Ellen että Cosmopolitanin mukaan trendikkäimmät kynnet muuten ovat nyt mantelin muotoiset. Mä tykkään siitä muodosta kyllä ihan kaudesta riippumatta, mulle ei iske lainkaan mikään neliömäisyys. Ikinä. Soikeaa ovaalia tai mantelia sen olla pitää.

Kun tässä nyt rupattelulinjalle lähdin, niin muistakaa Kauneus 2011 -messut 21. - 23.10.2011 Helsingin Messukeskuksessa. Samassa taas muoti-, terveys- ja korumessut, sekä tänä vuonna myös Nordic Hair -tapahtuma.

torstai 11. elokuuta 2011

Testeripalikoita ja depottausta

Kuten tyypillistä, kosmetiikka-alalla työskentelevät kantavat kotiinsa hirveän määrän testereitä tuotteista, joita ei enää ole myynnissä. Näin teki myös äitini, ja niitähän riitti. Luomiväreistä hyväksyin itselleni vain harvat ja valitut, sillä en uskonut koskaan laajentavani värivalikoimaani mukavuusalueeni ulkopuolelle. Toisin kävi. No, suuri osa luomiväritestereistä on mennyt tutuille tai jopa roskiin, mutta kyllä niitä itsellenikin jäi. Ainoa vaan, että nämä palikat ja irtonapit ovat niin hankalia säilyttää, etten jaksa niitä koskaan kaivaa esiin. Toisin on asian laita Lancômen luomivärieni kanssa, jotka menevät sopivasti Lancômen myyntitelineestä irrotettuun osaan - kuva esim. tässä postauksessa.

Mutta sattuipas sitten niin, että päätin depotata (irrottaa luomivärinapin hylsystään) nuo vanhat testerit ja siirtää ne Z-Paletteen. Näin tällaisen useammassa blogissa (Sensaisti, Lazy Dynamite ja Tintti Alanko) ja tilasin omani.

Lähtötilanne oli siis tuo, mikä tuossa ylimmässä kuvassa on. Depottauksen (josta ohjeita voi lukea edellä linkkaamistani postauksista) jälkeen roskiin lensi kasa tyhjiä hylsyjä...


...ja sitten tuli valkeus... (tai siis siirryin huonosta valaistuksesta ikkunan eteen kuvaamaan aikaansaannoksiani, sori aiempien kuvien tummuudesta)


...ja luomivärit olivat yhdessä kivasti paletissa, tilaakin vielä jäi. Z-Palette on siis magneettinen levy, johon luomivärinapit tarttuvat, jos ovat tarttuakseen. Tuosta kasastani valmiiksi irtonaiset IsaDoran napit eivät olleet magneettikelpoisia, eikä myöskään hopeanharmaa pyöreä Estée Lauder eikä neliskanttinen ruskea Almay, mutta jälkimmäiset kaksi tartutin kevyesti palettiin omalla liimallaan ensin liimaa lämmittämällä. Ovat niin kevyesti kiinni, että saan ne tarvittaessa helposti irti, mutta pysyvätpähän tuossa kuitenkin. Kolme surullista IsaDoraa jäi silti ilman kotia, kaipa lykkään ne jollain kaksipuolisella teipillä tuonne sekaan tai jotain.

ylärivin ruskeat: Max Factor 106 Terra Firma, Clarins 18 Auburn Shimmer, Clarins 11 Bronze, Almay 40 Bronzed, Clinique 81 Clay.

alemmat: Estée Lauder Pure Color Eyeshadow 01 Pink Ice sekä 31 Ivy, Clarins 22 Thunder Gray ja 26 Vibrant Violet, Estée Lauderin pyöreä nappi vähän rivistä ylhäällä sävy nro 18, Almay Watercress, Clinique Color Surge 304 Crystal Berry.

Lajitelmani on epämääräisen ruma, joka on vääjäämätön seuraus Z-Paletten käyttämisestä. Jostain syystä minulle ei nappaa lainkaan tällainen sillisalaattiluomivärien paletti, mutta onhan tuo kätevä verrattuna irtonappien esiinkaiveluun, jota en koskaan jaksa. Puolen vuoden aikana ainoa noista, jonka olen vaivautunut kaivamaan esiin, on alaoikealla oleva Cliniquen Crystal Berry.

Hintaa tälle lystille tuli postikuluineen 33,95 dollaria eli noin 23,75 euroa. Tilasin suoraan Z-Palettelta itseltään, ja nopeasti tuli perille. Yllättävän jykevä tämä on pahviseksi, se oli mukava yllätys. En kuitenkaan keksi mitä ihmettä tällä tekisin, jollei minulla noita rumia testeripalikoita olisi, sillä mitään arvokkaampia luomivärejä en lähtisi depottaamaan, tykkään kyllä yksittäisistäkin luomiväreistä kunhan ovat jossakin älykkäässä paketissa. Depottaus on erityisen suosittua MAC:in luomivärien hamstraajien keskuudessa, mutta minä pidän omani mieluummin alkuperäispakkuksissaan. Varoituksen sanana, MAC:in luomivärinapit eivät sitten tartu magneettiin ilman, että niihin laittaa magneettitarraa tms. taakse ensin.

Mutta jessus tuolla on seassa vanhojakin luomivärejä! Almay, koskahan sitä on viimeksi myyty Suomessa?

maanantai 2. toukokuuta 2011

Lipstain x9

Jos jollekin on vielä jäänyt epäselväksi, lipstainit ovat minusta jotain loistavuutta. Tässä kokoelmapostaus niistä yhdeksästä, jotka omistan.

Sävyt ylhäältä alas tulevat esittelyssä samassa järjestyksessä.

Kädelle swatchit ovat myös samassa järjestyksessä (ylhäältä alas = vasemmalta oikealle).

Kaikki muut kuvat paitsi kolme alinta on otettu kylmässä luonnonvalossa. Siksi kolme alinta saattavat näyttää hieman kellertävemmän ja lämpimämmän sävyisiltä kuin muut. 6 eri sävyä huuliini tuhrattuani en jaksanut enää näitä kolmea laittaa, joten niistä vanhemmat, sähkövalossa otetut kuvat. Yritän muistaa jaksaa päivittää niihinkin samanlaisessa valaistuksessa otetut kuvat lähipäivinä.


Revlon Just Bitten sävyssä Twilight. Todella pelottavan syvän värinen vampyyrileffaväri.

Revlon Just Bitten sävyssä Beloved. Tuollainen arkipuna.

Revlon Just Bitten sävyssä Passion. Liian pinkki minulle arkeen. Swatchissa näyttää ihan pinkiltä huomiotussilta, huulilla persikkaisempi.

Revlon Just Bitten sävyssä Frenzy. Aika peruspunainen, muttei erityisen hohtava ja ehkä kuitenkin aavistuksen rusehtavampi kuin Ferrarit. Lempparini näistä Revloneista.

Tokidoki Fantastico Lip Ink sävyssä Carnivora. Kaunis violetinpunainen, mutta ei sitten millään meinaa levitä tasaisesti. Tuntuu, kuin tussi olisi alusta lähtien ollut hieman kuiva.

Lancômen kausimeikissä vuonna nakki ilmestynyt Potion of Love. Kiitokset siitä, että toimii yhä, vaikka on vanha.

Max Factor Lipfinity Lasting Lip Tint sävyssä 02. Rusehtava, kaikista staineistani huonoin. Ei levity millään nätisti, ja sävy ei ole kovin kiva.


Parhaat viimeisenä. Merkki ei aina ratkaise, Max Factor Lipfinity Lasting Lip Tint sävyssä 06 taas on taivaallisen ihana sinipunainen kun sävy 02 taas ei ollut minulle mieleen. Kirkas ja herkullinen, nätisti levittyvä.

Josie Maran Magic Marker Lip & Cheek Stain sävyssä Flamenco on tasan se Ferrari-väri. Tämä on myös tusseista laadukkain, toimii aavistuksen kuivillakin huulilla levittyen nätisti. Ei jää aivan mattaiseksi, kuten kuvasta näkee. Älkää antako sähkövalon hämätä, tämä ei ole oranssinpunainen.

Yleisesti ottaen, voimakkaammat värit toimivat lipstaineissa, haaleammat eivät. Jos et meinaa syttyä lipstaineille, kokeile tummanpunaista ennen kuin tuomitset.