Näytetään tekstit, joissa on tunniste NARS. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste NARS. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. toukokuuta 2014

Silmämeikinpohjustajat yli 20 tunnin testissä


Tuossa hetken aikaa sitten minulla oli vielä kaksi työtä päällekäin, joten välillä tuli valvottua aivan liian pitkiä putkia. Jotain positiivista blogin kannalta siinä oli, nimittäin sain testattua, miten eri luomivärinpohjusteet toimivat minulla yli 20 tunnin valvomisella, kahden työvuoron ajan.

Testissä oli Too Faced Shadow Insurance, Nars Pro-Prime Smudge Proof Eyeshadow Base ja Urban Decay Eyeshadow Primer Potion.

Toivoisin kovasti, että minulla olisi näiden eroista jotain mullistavaa kerrottavaa, mutta oikeastaan kaikki kolme ovat aika samanlaisia. Kaikilla kolmella on kulttimaine kosmetiikkabloggaajien keskuudessa. Suosikkituote ihmisillä vaihtelee, mutta yleisesti ottaen kaikki kolme on koettu toimiviksi. Osalla toimii jokin paremmin kuin toinen, osalla taas joku ei toimi lainkaan. Sitten on ne, joilla ei toimi mikään. Olenpa kuullut siitäkin, että aiemmin hyvin toiminut UD on lakannut toimimasta vanhaan tapaan. Silti, jos hyväksi havaitun tuotteen haluaa ostaa, jotakin näistä kolmesta blogimaailmassa yleensä suositellaan. Ja ei, mitään ei tietenkään saa suoraan Suomesta.

Ensiksikin, täytyy kertoa, että en ole maailman hankalin silmämeikin pysymisen kanssa, päin vastoin. Minulla luomet eivät rasvoitu, luomiväri ei yleensä raidoitu luomivakoon muuta kuin hikoillessa. Kaikki luomivärit pysyvät kohtuullisen hyvin ilman pohjustajaakin pelkällä meikkivoidepohjustuksella. Se, mitä silmämeikinpohjusteet kuitenkin minulle ratkaisevasti tuovat lisää, on luomivärisävyjen intensiteetin lisääminen. Siinä löysin aivan uuden maailman, kun ensimmäistä kertaa kokeilin tällaista. Heikkopigmenttisistäkin sävyistä saa irti uusia ulottuvuuksia ja laadukkaammista saa yhä vain laadukkaampia. Urban Decayllähän minä aloitin, kuten monet muutkin. Nars on tuorein tuttavuus, tuliainen veljeni vaimon työmatkalta. No, itse asiassa, myös tuo mini-Urban Decay on häneltä. :)

Testasin kaikkia kolmea samalla silmämeikillä, samoilla luomiväreillä, samalla meikkaustyylillä. Jokaisen kohdalla pientä haalistumista oli havaittavissa muutaman tunnin jälkeen, viimeistään ensimmäisen työrupeaman päättymiseen mennessä, mutta haalistuminen oli niin pientä, että sitä en varmaan olisi edes huomannut, ellen olisi syynännyt oikein tarkkuudella. Pakkasin luomelle aika paljon ei-niin-pigmenttistä väriä, eli tuollaista haalistumista tuskin olisi tapahtunut, jos luomella olisi vähemmän tavaraa pohjustajan päällä. Haalistuminen kuitenkin pysähtyi sekä Narsilla että Too Facedillä tuohon ja meikki pysyi samanlaisena koko testauksen loppuun asti. Urban Decayllä ensimmäisellä 20 tunnin testauskerralla haalistuminen näytti jatkuvan, mutta toista kertaa samaa testiä tehdessä se piti meikin yhtä hyvin kuin kaksi muuta. Saattaa olla, että ero oli pohjustajan määrässä tai siinä, kuinka kauan annoin sen kuivua ennen luomivärin levittämistä. Aluksi olisin sanonut, että Urban Decay yllättäen hävisi kolmen kovan taistelun, mutta testin toistamisen jälkeen perun puheeni. Hyvin sekin piti.

Miten nämä sitten laittaisin paremmuusjärjestykseen, kun kaikki minulla toimivat käytännössä yhtä hyvin keston suhteen?

A) Hinta. Nars on kallein, Too Faced ja Urban Decay vähän edullisempia. Jenkki-Sephorassa Nars maksaa 25 dollaria (ja verot, kuten kaikki) / 0.28 oz, Urban Decay 20 dollaria isommassa koossa / 0.37 oz. ja Too Faced 20 dollaria / 0.35 oz.

B) Ulkomuoto. Jokainen näistä on omalla tavallaan minusta kiva. Nars on tyylikkäin, UD ei niin kalliin näköinen mutta nätti. Too Faced passaisi myös minun makuuni, vaaleansininen vaan ei ole ihan minua.

C) Purkin annostelutapa. Tässä Nars häviää. Siinä on sellainen huulikiiltotyyppinen applikaattori, kun taas Too Faced ja UD ovat puristettavia. Tuolla on väliä silloin, jos haluaa käyttää viimeisenkin pisaran tuotteesta, puristettava on paras. Samoin, applikaattori vie bakteereita pakkauksen sisään eli ei ehkä ole paras mahdollinen, jos tuotetta käyttää pitkään ennen kuin sen saa kulutettua loppuun.

D) Luomivärin pigmentin esiin tuominen. Minulla tämä on tärkeää. Mutta kun nämä kaikki ovat yhtä hyviä siinä!

E) Luomivärin levittyminen pohjustajan päälle. Tämä jää sitten siksi ratkaisevaksi tekijäksi. Minusta Nars luo luomivärille tasaisimman levittymispinnan - itse pohjustaja levittyy kai tasaisimmin, jolloin luomiväri levittyy yhtä nätisti joka kohtaan pohjustettua pinta-alaa. Nars myös kuivuu nopeiten samettisen pehmeäksi, UD ja Too Faced kestävät aivan hitusen kaeummin kuivua. Tahmaisen päälle on vaikea levittää, tuotteen pitää olla aavistuksen nahkea mutta ei tahmaisen kiiltävä.


En mä näistä absoluuttisesti parasta saa valittua. Kyllä tuon viimeisen E)-kohdan perusteella silti annan aivan pikkuriikkisen paremmat arvosanat Narsille kuin kahdelle muulle.


Oletteko te havainneet näillä merkittäviä eroja? Olisiko joku yhtä hullu, että tekisi saman >20 tunnin testin, mahdollisesti vaikeammilla luomilla?

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Risteilyä ja Sephorashoppailua

M/S Silja Symphony ja Tukholma eivät ole enää entisensä. Neljän bloggaajan invaasio iski viime viikonloppuna. Shiny Nail Art -blogin Shiny, Adventures in Sinilandia -Sinini, Ostolakossa-Virve ja minä hyökkäsimme. Matkan ainoa etukäteen suunniteltu etappi oli Tukholman Biblioteksgatanin Sephora. Tukholmassa on jo pidempään ollut toinenkin Sephora, mutta se on jossain kavioeläimen takapuolessa. Tämä uudempi Sephora on ihan keskustassa.


Matkaseuralaiseni poseeraamassa jouluisen sateisessa Tukholmassa. Tästä lähtien tämä on se Ruotsin pakollinen kosmetiikkabloggaajien poseerauspaikka.


Sephorassa myydään kasapäin merkkejä, joita ei Suomesta saa. Benefit, esimerkiksi.


Benefitillä oli myös kulmabaari. Siis kulmakarvabaari. No, kulmakuppila ilman viinaa.


Benefit on kohottanut kulmia vuodesta 1976. Hinnat nyt eivät erityisen halpoja olleet, minun mielestäni, mutta ei mitään murhahintojakaan.


Myös Nars kuuluu Tukholman Sephoran valikoimiin. Sieltä sitten Orgasmia tai Deep Throatia hakemaan. Minulla on Narsilta vain sävytetty kosteusvoide sekä Orgasm-poskipuna ja -huulikiilto. luomivärit ja pohjustaja houkuttaisivat.


Ciatén kynsilakkajoulukalentereita oli vielä 21.12. jäljellä vaikka kui pal. Mieli teki ostaa ensi vuodeksi, mutta pidättäydyin.


Näimme myös hieronta-ankkoja. Kukaan ei ostanut. Kosmebloggaajat ovat siveellisiä.


Diorin J'adorea mainostettiin Sephorassa tyylikkäästi. Näitä oli ikkunassa kai joku kuusi rivissä. Åhlensilla oli yksi tällainen, Diorin osastolla.

Aivan kulman takana Sephorasta sijaitsee COW Parfymeri, joka myy vähän heikommin saatavia merkkejä. Aiemminkin olin käynyt siellä, silloin ostin elämäni ensimmäisen Philosophyn tuotteen. Nykyään Philosophy ei kuulu enää LEHMÄ Parfymeerian valikoimiin.



Tuoksuja oli sen sijaan enemmän kuin ennen. Paljon. Oikeastaan lähinnä nicheä, jos en nyt ihan väärässä ole.


Lipstick Queen on mielenkiintoinen merkki. Sitä on kuulemieni juorujen perusteella tulossa toivon mukaan myös Suomeen tulevaisuudessa. Shiny osti yhden sävyn peittävää Sinner-laatua - se kyseinen tosin oli loppu LEHMÄstä, joten Shiny haki vastaavan NK-tavaratalon shop-in-shop-LEHMÄstä.


Tältä näyttää kosmetiikka- ja kynsibloggaajien hytti. Hyttimme oli A-luokkaa, ihan kuten matkustajatkin! :D Erityiset pisteet saamme hyttimme siisteydestä. Ja joo, noi lonkerot on mun.


Kosmetiikkabloggaajilla on tietysti omat erityiset huvinsa. Kaivetaan esiin kaikki matkalla mukana olevat meikit ja käydään ne yksi kerrallaan läpi.


Kosmetiikkabloggaajat ovat tylsää, ankeaa ja alakuloista porukkaa, kuten kuvasta näkyy. Tässä kuvassa Virve säätää valkotasapainoa, seriously!


Kuten jo mainitsin, olemme myös siveellisiä. Hiusvempeleiden suurkuluttaja ja härveliasiantuntija Virve opasti minua käyttämään blogin kautta testiin saamaani Remingtonin Pearl Wand -kiharrinta, jonka korkkasin laivalla. Miten olisin tajunnut ilman Virveä, että kiharruspuikon voi pöytätilan puutteessa väliaikaissijoittaa myös näin? Pöytätilan vei oikeasti kosmetiikka ja vain vähäisissä määrin lonkerotölkkini. Tölkithän siis olivat täysiä ja vain somisteena, koska siveellisenä kosmetiikkabloggaajana en juo tax freen juomia laivalla.


Itsehän en mereneläviä syö, mutta käydessämme laivan meriötökkäravintolassa, Happy Lobsterissa, kuvia oli vaan pakko ottaa. Ihan vaan paheksuntaa herättääksemme.

Hauskaa oli. Rahaa meni myös, mutta toisaalta reissu oli varattu jo aikapäiviä sitten ja rahanmenoon olin yrittänyt siten varautua. Nähdäkseni pärjäsin aika hyvin, sillä ostin vain kaksi kosmetiikkatuotetta, joita saa Suomestakin - ja nekin vain siksi, että olivat edullisempia.

Aloitetaan Siljan verovapausostoksista.


Lancômen La Base Pro on minun tarpeilleni täydellinen meikinpohjustaja ja ehdoton HG-tuotteeni. Tätä ei saa Suomesta (enää). Sen sijaan tätä saa vaikkapa Ruotsista, Virosta tai Siljalta. Hintaa Siljalla oli huomattavasti vähemmän kuin maissa, 31 euroa. Edelliseni on niin loppu, että kaivan sitä jo tikulla pullon sisältä. Täydellinen minulle: auttaa meikkiä tarttumaan kiiltävään nenään, mutta ei silti see samanlaista nihkeän nahkeaa tarttumapintaa kuin erityisesti pysyvyyteen tähtäävät pohjusteet. Meikki liukuu tämän päällä nätisti, smoothisti ja kuin unelma. Piilottaa silikonimaisuudellaan myös mahdolliset kuivat kohdat niin, ettei meikkipohja takerru niihin ikävästi.


Chanelin kynsilakat ovat maissa hirveän kalliita. Rakastan niitä kovasti, ostin laivalta edullisemmalla hinnalla (19,90 euroa) tämän. Azuré on viime kesän L'ete Papillon de Chanel -kausilookin sävy. Sinivihreä, upea. Ihan tasan minua. Chanelin Taboo on seuraava himotuslistallani.


Travalo on täytettävä matkapullo hajuvedelle. Tästä olen kirjoittanut aiemminkin tuon violetin kaveriltani saadessani. Nyt ostin pinkin, sillä tarvitsin toisen muille kuin hedelmätuoksuille. Lisään edelliseen kirjoitukseeni vielä sen, että Travalosta kyllä haihtuu tosiaan jonkun verran parfyymiä silloin, kun se on pitkään käyttämättä. 40 pullon kokoelmani kanssa en ole ihan heti kuolemassa tuohon aika minimaaliseen haihtumiseen. Travalo maksoi laivalla 9,90 euroa, Suomessa Kickseissä muistaakseni noin 12 euroa ja risat.


Kävimme myös NK:lla, vähän kuin Tukholman Stockalla, jos Åhlens on Sokos. Sieltä löytyi jos vaikka mitä kallista, mutta ostin vain yhden jutun.


Rituals on hollantilaismerkki, jolta minulla ei ole vielä ollut mitään. Tämä oli pakko saada - vaahtoava suihkugeeli. Koska se oli cool. 85 SEK eli noin 9,50 euroa. Testattu jo laivalla. Jännä turhake. Kiva.


Mutta sinne Sephoraan! Sephorasta ostin lopulta vain Sephora-tuotteita.


Aivan järjettömän kiva meikkipakki, minikoossa. Tykkään läpinäkyvistä meikinsäilytysjutuista. Tällä oli hintaa 190 SEK eli 21 euroa ja risat.


Säilöin minipakkiini joitain soololuomivärinappeja, joita tulee käytettyä liian vähän palettien viedessä voiton. Ehkä nyt käytän näitäkin yksilöitä enemmän, kun ne ovat tuolla tavalla kivasti tyrkyllä?


Sephoran dippaa kynsi sisään -kynsilakanpoistoainepurkki ei ollut halpa. 80 SEK (noin 9 euroa), suunnilleen samaa hintatasoa kuin pettymyksen aiheuttanut Maybelline. Ostin tämän siksi, että haluan nähdä, onko tämä yhtään sen parempi. Pandan mukaan tämä ei häiritsevästi murene, Pandalle tämä on HG-tuote. Shinyn mukaan tämä murenee glitterlakoilla ihan kuin Maybellinekin. Katsotaan, mitä minulla käy.


Ostin myös kaksi Sephoran omaa luomiväriä aikuismaisen ruskeissa sävyissä. No okei, eivät ne ole ruskeita. Mutta ne ovat minun asteikollani ruskeita. Tuollainen likaisen viini-malva-munakoiso-luumu-mikälie, minun ruskeani! IHAN SELKEÄ RUSKEA. Vasemmanpuoleinen on nimeltään Dying for Shoes, oikeanpuoleinen Rock the Runway. Napit maksoivat 115 SEK kappaleelta, noin vähän vajaa 13 euroa. Ei kovin edullista, halvemmallakin löytää vastaavia, mutta kun tämä on Sephoraa ja samalla matkamuistoa. :) Sephoran kuvauksen mukaan Dying for Shoes on black plum shimmer, Rock the Runway taupe violine shimmer. Mut siis periaatteessa ruskeita.


Mutta mitä osti Virve reissulta? Vastaus sai aikaan hillitöntä naurunrepeilyä: "En mitään, mä oon ostolakossa."


Tytöt saivat minut tekemään vielä jotain äärimmäisen hurjaa - kävimme Tukholmassa sushilla. Kasvissyöjänä en ole oikein innostunut sushista, enkä tämänkään kerran jälkeen ymmärtänyt, miksi riisini ja tofuni oli kylmää ja miksi ne oli sidottu napakasti yhteen. No, ihan hyvää se oli. Söin harhaoppisesti haarukalla ja veitsellä, koska viimeistään puikkojen käyttäminen olisi tuhonnut hermoni. Emme olisi ehtineet laivaan ollenkaan, jos olisin ruvennut niitä puikottamaan.


Hieno reissu! Koska mennään uudestaan?

torstai 17. lokakuuta 2013

Narsin omituisen keltainen Suomi-kuva


First world problemini ovat ajoittain pahoja. Tänään itketään vähän sen perään, että Suomessa ei myydä kosmetiikkamerkkiä, jolla on sävy nimeltä Finland. Onhan se nyt huutava vääryys.


Narsilla on muitakin hauskoja sävynimiä tuotteilla. Poskipuna sävyssä Orgasm on kulttimaineessa oleva klassikko ja minun joka päivän punani (kauheita anglismeja nämä kosmetiikkablogit täynnä, sori). Finland taas on sävynimi Pure Radiant Tinted Moisturizerille, Narsin kehutulle sävytetylle kosteusvoiteelle.


No niin, nyt pitää todeta, että sävyvalintani ei mennyt ihan oikein. Oletin, että jos se menee Heidin vaalealle iholle, kyllä se minullekin menee. Ollaan aika samoilla tummuusasteilla talvella, Heidi tosin pohjasävyltään keltaisempi ja ehkä välillä aavistuksen vaaleampi, muttei ihan järjettömän paljoa. Niinpä niin. Heidi tuosta sanoikin postauksessaan, että sävy on keltapohjainen. Narsin omien sivujen mukaan sävy on neutraalipohjainen, ei selkeästi kumpaankaan suuntaan taittava. Heidi on oikeammassa, valitettavasti liiankin oikeassa. Sävy olisi varmaan tummuusasteeltaan nyt minulle ihan ok, mutta juuri tuon keltaisuuden takia se näyttää ihollani liian tummalta. Tullessaan minulle elokuun lopussa sävy oli ok, mutta nyt olen jo kalvakoitunut tästä vaaleammaksi. Höh. Harvemmassa tapauksessa se sävyn taittuminen selkeästi jompaan kumpaan suuntaan käy minulla ratkaisevaksi, mutta yleensä aina se on juuri näin päin - vaaleusaste sinänsä voisi riittää, mutta keltaisuus tekee siitä ihoani tummemman näköisen.

Tästähän sitten löytyi kätevästi arvioita myös muista blogeista, jotka olin myös lukenut ennen sävyn hankkimista. Myy kommentoi Alaska-sävyn olevan aavistuksen liian keltainen. Se on kuitenkin tummempi kuin tämä, joten ajattelin Finlandin käyvän minulle kuitenkin. Melli tykkäsi Finland-sävystä, joskin kertoi olevansa MAC:in sävyasteikolla tummuusastetta 20, joka on minulle jo kesäsävy. Smykkitytölle tämä oli liian keltainen, mutta kuitenkin menetteli sitten lopulta pienissä määrissä. Note to self: jos sitä sanotaan liian keltaiseksi, se on sinun ihollesi liian keltainen. Usko ennemmin kanssabloggaajaa kuin merkin nettisivuja.

Heidin postauksen aikaan Finland oli vaalein sävy, mutta ainakin nykyään tästä on myös sävy Terre Neuve, joka lienee suunnilleen samaa vaaleusastetta mutta pinkkipohjainen. Oletettavasti jos olisin valinnut tuon sävyn, tuotteen käyttökausi olisi minullakin vähän pidempi kuin alkukesä ja loppukesä. Ruskettuessani muutun keltapohjaisemmaksi. Kuitenkin Beautifyssa Terre Neuven sanottiin olevan sekä aavistuksen vaaleampi (ei huono asia) mutta myös liian pinkki - toisaalta kirjoittaja koki ongelmaksi Finlandissa enemmänkin juuri tummuuden eikä keltaisuuden, eli pohjalla saattaa olla minua keltaisempi iho. En myöskään muista, oliko Terre Neuvea saatavilla silloin, kun tämän tilasin. Tilasin nimittäin tuotteen viime helmikuussa saapumaan luokseni Suomeen muuttavan kaverin mukana. Work permitin sun muun paperisodan jälkeen sain Finlandin elokuun lopussa.


No, jos Finlandia saisi Suomesta, olisin voinut testata sävyn ihan kunnolla ennen ostamista. Ajattelin, että tuo keltapohjaisuus on lopulta vain hienosäätöä ja piilotettavissa vaaleanpunaisemmalla puuterilla. Nyt sitten kärsitään vain siitä, että hätiköin tätä tilatessani enkä esim. pyytänyt sävyä lainaan testattavaksi. Tuote meinaan itsessään on loistava, enkä suostu sitä eteenpäinkään myymään lyhyestä käyttökaudesta huolimatta.

Itse siitä tuotteesta sitten, sehän on loistava. Komppaan kaikkia linkittämiäni kirjoittajia: peittävä, yllättävän peittävä, mutta ei silti meikkivoide. Eihän sen kuulukaan olla, tämä on sävytetty kosteusvoide. Kuitenkin, enemmän luettavissa ehdottomasti meikkituotteisiin kuin ihonhoitotuotteisiin. En tarvitse tähän kosteusvoidetta alle, ainakaan loppukesän iholla. Peittävyys riittää minulle täydellisesti ja tuote korvaa meikkivoiteen. Puuterointi oman maun mukaan, menee ilmankin mutta käytännössä korvatessani tällä meikkipohjan kiinnitin tuotteen yleensä puuterilla. Jos haluaa helppoa ja nopeaa, kyllä tämä puuterittakin menee. Peittävyys on parempaa kuin esimerkiksi Lancômen nykyään BB:ksi nimetyssä sävytetyssä HydraZen Neurocalmissa, josta kyllä tykkään myös.

Suosittelen, mutta sävyn valinta voi olla haastavaa, koska tätä rakastamaani merkkiä ei nyt vaan sitten voida millään myydä Suomessa. Hyväksi haivaittu -tägin puuttuminen jää kiinni vain tuosta sävyvalinnan hankaluudesta.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Huulikiiltovammainen

Mulla on hyvin rajoittunut huulikiiltomaku. Niin rajoittunut, että voisin oikeastaan sanoa kategorisesti inhoavani huulikiiltoja.

Inhottavinta huulikiilloissa on wet look -kiilto. En pysty sietämään. Tämä kuva tiivistää sen, mitä huulikiilloissa eniten vihaan:


Tämä oksennus on Lancômen jo lopetettu Star Gloss, sävyssä 021. Väritön kiilto aavistuksella glitteriä.


Inhottavaa on tuollaisissa kiilloissa myös se koostumus. Limaisen tahmainen, ällöttävä limakerros huulilla. Saatan joskus jossain teinipissisnaamiaisissa tarvita tuota, mutta se onkin suunnilleen ainoa tilaisuus, jossa voin tuota kuvitella käyttäväni.

En myöskään pidä huulikiiltojen perusapplikaattoreista. Näistä:

Kuvassa Nars Orgasm Lip Glossin applikaattori.


Onneksi aina silloin tällöin uskaltaudun kokeilemaan ällötykseni rajoja. Narsin Orgasm on hyvin pidetty poskipunasävy, ja samalla sävynimellä on lanseerattu myös huulikiilto.

Ostin tämän ihan sitä ajatellen, että olisi joskus hauska matchata huulet poskipunaan - vaikka kyseessä onkin, hrrr, huulikiilto. Onneksi ostin, loppujen lopuksi tämä olikin kiva sävy huulillakin.




Sävyssä on sama idea kuin Orgasm-poskipunassakin: korallisen persikkaista, kultaisella shimmerillä. Onneksi tämä kiilto ei ole kovin kiiltävä, vähän liian tahmainen makuuni kuitenkin.

Kestohan tässä Narsissakin on aika onneton, kuten huulikiilloissa aina. Mattainen pysyy paremmin, kiiltävä


YSL:n jo lopetettu Touche Brillance -sarja epäilytti minua jo ihan tuon ulkomuotonsa takia - kyseessä on huulikiillon tyyppinen tuote, joskin päästä painettavalla tussikärjellä. Vaikkei tämä ihan perinteinen huulikiilto olekaan, pääsköön sekin tänne huulikiiltopostaukseen nestemäisyytensä takia.


Tussi käyttämättömänä

Tussi käytettynä

En varmasti olisi tällaista koskaan ostanut, ihan tuon olomuotonsa takia. Sain kuitenkin pari testeriä itselleni silloin, kun sarja poistui myynnistä, ja yllättäen toisesta näistä jopa pidinkin.


Sävyni ovat 03 ja 04, 03 on tuo pinkki ja 04 tuo ruskealla murrettu punainen.


Heleä Barbie-pinkki ei missään nimessä ole minua, mutta huulilla sävy 03 on onneksi vain aavistuksen pinkki ja sitäkin enemmän glitterisempi. Glitter ei ole minulle ongelma, tahmakiilto on. YSL:n Touche Brillancen 03-sävy oli jopa niin kiva, että jo ennakolta harmittaa, että tämä joskus loppuu enkä uutta saa. Tämä tuote pysyy huulilla kiitettävästi, ja glitter pysyy vielä kauemmin. En saanut kameralla edes vangittua tämän glitterpaljoutta.


04-sävy ei levity nätisti - tyypillistä, sillä tuotehan on enemmän huulikiilto kuin puna. Huulikiiltoja vihaan myös niiden epätasaisen levittyvyyden takia. Sävy ei ollut kovin kiva, eikä huono levittyvyys tehnyt siitä yhtään imartelevampaa. Huulikiillot eivät tummissa tai voimakkaasti peittävissä sävyissä näytä toimivan oikein koskaan, ainakaan sen vähän perusteella, mitä minulla niistä on kokemusta.


Pisteet YSL:lle Touche Brillancesta, mutta YSL:n Golden Gloss olikin sitten jo ällöttävämpi, perinteinen huulikiilto:


Minulla on sävy 11, Golden Whisper. Tuubissa väri on vaalea pastellisen pinkki, huulilla se on inhottavan vaalea, jopa maitomainen. Varmaan kiva, jos tykkäisi perinteisemmistä huulikiilloista. Minä joudun levittämään tätä mahdollisimman ohuen kerroksen, jotta sietäisin tätä. Glitterisyydestä pisteitä silti.

Kunnon glitter on oikeastaan ainoa syy, miksi käyttäisin huulikiiltoa huulipunan sijaan. Todella glitterinen tuote on vähän pakostakin nestemäinen, huulipunapuikoissa glitter ei toimi niin hyvin. Puikon pitää joko olla todella pehmeää laadultaan tai glitterin hyvin pientä, mieluummin ihan vaan pelkkää helmiäistä. Suurempaa ja näyttävämpää glitteriä saa kiiltotyyppisistä, nestemäisistä huulituotteista helpommin.

Huulikiillot jakavat mielipiteitä. Joillain niitä on pussikaupalla, minulla vain muutama ja niistäkin suurin osa on vähemmän perinteisiä kiiltoja. Varsinaisia aidosti huulikiillon nimellä myytäviä tuotteita taidan omistaa seitsemän, kun muita punia on kai useita kymmeniä - ja niistäkin seitsemästä puolet on liikaa.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Klassikkoposkipunaa ja vanhaksi menneitä tuotteita

NARS on tehnyt poskipunia, joista erityisesti yksi sävy on noussut kulttimaineeseen niin suomalaisissa ja ulkomaisissa blogeissa kuin lehdissäkin. Sävy Orgasm oli pakkohankinta, jonka veljeni vaimo diilasi minulle Jenkkilän Sephorasta. Jos sävy sopii miljoonalle muulle, on sen pakko sopia minullekin - näin ainakin päätin. Eikä tuo hassummalta näytäkään. Olen aivan amatööri poskipunien ja varjostusvärien kanssa, joten on hyvä luottaa monen suosittelemaan, universaalisti suosittuun sävyyn.

Iholla Orgasm on minulla hieman pinkimpi, kun taas rasiassa se näyttää persikkaisemmalta. Yliannostuksen vaara on hyvin minimaalinen, sillä sävy on loppujen lopuksi aika kevyt. Kimalteisuudestaan huolimatta Orgasm ei varise, toisin kuin lievän pettymyksen aiheuttaneet viimeisimmät poskipunani (Gosh ja Inglot), ja tätä käyttää varsin näppärästi siveltimellä.

Nämä kaksi eri valaistuksessa otettua kuvaa antavat jonkinsorttisen kuvan todellisesta sävystä:

Tämä kylmässä ikkunanvalossa otettu kuva vastaa aika hyvin sitä, miltä puna näyttää poskilla...


...kun taas tämä sisävaloissa otettu kuva vastaa enemmän sitä, miltä puna näyttää rasiassa. En ole säätänyt värejä, vaan valaistus on siis eri.


No, NARS:in oma kuvaus sävystä ("peachy pink with shimmer") osuu kyllä aika nappiin.

Mattapintainen musta rasia on tyylikäs, mutta syö ikävästi törkyä pintaansa. Tykkään silti. Poskipuna oli pienempi kuin mitä luulin, ainakin silmämääräisesti. 4,8 grammaa tässä ilmoitetaan kooksi. Yleensä puutereissa, luomiväreissä, poskipunissa sun muissa tulee aina mukana jotain rimpulavälineitä, joilla ei tee mitään. Tässä kompaktissa rasiassa ei ollut muuta kuin puna ja peili. En minä muuta tarvitsekaan, enkä edes välttämättä sitä peiliä.


Tämä onkin toistaiseksi ainoa tuote NARS:ilta, joka minulla on. Violetti luomiväri Daphne houkuttaisi myös, mutta en tee sillä mitään, kun omistan jo sen täydellisen mattavioletin Make Up Foreveriltä.

Muutama tuote tuli tiensä päähän, vaikka purkissa olisi ollut tavaraa vaikka kuinka.


Gwen Stefanin L.A.M.B.-suihkugeelin avasin pahvipakkauksestaan juuri, mutta tämä haisee hyvin kummalliselle. Onhan tuoksun lanseeraamisesta jo aikaa, mutta en olisi uskonut, että tämä menee näin äkkiä suljetussa pakkauksessa pilalle. Tuoksu minulta löytyy myös, se tuoksuu vielä siltä, miltä pitääkin.

The Body Shopin Bilberry Leave-In Detangler -selvityssuihke on majaillut poikaystävän luona ja viettänyt aikaa siellä kuumassa kylpyhuoneen kaapissa. Nyt tuotuani sen kotiin totesin, että tuoksu on muuttunut hajuksi. Roskiin vaan suosiolla. Tämä oli kyllä ihan hyvä, kevyt selvityssuihke, josta onnistuin käyttämään jonkun 80% joka tapauksessa.

H&M:n huulipuna kuivui mahdottomaksi liisteriksi. Tässä huomaa taas laatueron: tämä on ostettu 10 vuotta sitten, ja on mennyt vanhaksi. Minulla on yhä muita huulituotteita, jotka ovat suunnilleen samoilta ajoilta, eivätkä laadukkaat ole yleensä menneet miksikään. Herkimmät lukijat voivat nyt saada oksennusrefleksin, mutta kyllä, käytän ikivanhojakin huulipunia, vaikka huulipunat ja muut ei-jauhemaiset tuotteet ovatkin niitä, jotka vanhenevat helpoiten. 10 vuotta vanhaa ripsaria en sentään käyttäisi. :)

Vaikka viittaan kintaalla kosmetiikkateollisuuden ohjeistuksille siitä, kuinka kauan tuotetta voi säilyttää, joskus siinä käy näinkin, että näitä ihan oikeasti menee vanhaksi. Höh. En pääse kirjaamaan näitä loppuun kulutettujen listaan!