Näytetään tekstit, joissa on tunniste ORLY. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ORLY. Näytä kaikki tekstit

tiistai 20. toukokuuta 2014

Kolme parasta: Turkoosit kynsilakat

Petra heitti minulle haasteen jo viisi kuukautta sitten. Aikaansaamattomuuteni, valon puute, kiireet ja kamalat postausjonot ovat venyttäneet haasteeseen vastaamisen tähän päivään asti. Nöyrimmät pahoitteluni, mutta tässä se nyt vihdoin ja viimein.

Haasteessa siis on tarkoituksena hyödyntää kunkin bloggaajan vahvuusaluetta ja laittaa heidät valitsemaan sieltä kolme parasta perusteluineen. Kolme parasta mitä tahansa. Minulle Petra heitti haasteeksi turkoosit kynsilakat.

Onhan noita lakkoja kertynyt. Tällä hetkellä kynsilakkavarastossani on 219 eri värilakkaa, joista valtaosa on sinisiä, vihreitä tai violetti-viini-magenta-akselilta. Turkoosi on heikkouteni myös luomiväreissä, kynsilakoistakin löytyy turkooseissa valinnanvaraa.

Varjossa

Kolme parasta minulta löytyvää ovat tässä. Orlyn Halley's Comet, Make Up Storen Charmaine ja Orlyn It's Up To Blue. Halley's Comet ilmestyi Cosmic FX -kokoelmassa syksyllä 2010. Tätä kyseistä on aika vaikea löytää, mutta vaikkapa Zoyan samanlainen sävy Charla löytyy helpommin ja maahantuoja NailCity on myynyt sitä joka vuosi syksyn Kauneusmessuilla. Myös OPI:lla on dupe tälle, Catch Me In Your Net, joka myös lienee aika vaikea löytää. Charmaine ja It's Up To Blue taas kuuluvat vakiovalikoimiin, niitä löytyy ihan hyllystä MUS:ea tai Orlya myyvistä paikoista.

Auringonvalossa

Halley's Comet on moniulotteinen, kulta-vihreä glitterturkoosi, jonka glitterisyys ei kuitenkaan ole ärsyttävää blingblingiä. Charmaine on minun mielestäni hologrammilakka, joskin hologrammiefekti on aika vaikea napata kameralle ja Make Up Store ei itse luokittele tätä hologrammeihin vaan shimmereihin. Kyllä siinä minusta auringonvalossa se hologrammisuus silti näkyy. Itse sävy on upea, hieman hillitympi, harmaampi ja hailakampi turkoosi, ei yhtä räväkkä kuin kaksi muuta. Orlyn It's Up To Bluelle löytyy useita dupeja ja minullakin on lähes samanlaisia. Tämä on kuitenkin näistä perusturkooseistani kaunein sävyltään.


Heitän haasteen seuraavaksi eteenpäin sille, joka Marin miitissä minulta kyseli myös tämän perään innokkaana tekemään tätä. En kuollakseni muista, oliko se Myy vai joku muu, mutta sinä siellä, ilmoittaudu! Aihe on vapaa, kunhan se on jotain erityisaluettasi, erityisosaamista tai erityisintohimoasi.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Pakollisia ostoksia

Tykkään kosmetiikkashoppailusta, tietenkin, mutta tiettyjen tuotteiden ostaminen on yhtä tylsää kuin vessapaperin hakeminen lähimarketista. Pakko ostaa, kun ilmankaan ei pärjää. Ja tietenkin se pitää olla sitä samaa, kun kyseessä on tuote, jota ilman ei pärjää. Näissä hankinnoissa yritän vain löytää halvimman paikan ja käyttää kaikki mahdolliset alennussetelit sun muut.

Vuoden alussa on moni juttu loppunut lähes samaan aikaan. Kaiken lisäksi näitä pakko-ostoksia on pakko tehdä aina ajoissa ennen tuotteen loppumista - ei ole kauhean helppoa, jos käyttää vain yhtä deodoranttia ja se loppuu...


Helena Rubinstein All Mascaras! -silmämeikinpoistoaine. Tää on kallista kuin mikä, mutta valitettavasti olen rakastunut juuri tähän ja muut ovat jollain tavalla huonompia tai epämiellyttäviä. Mulla on käytössä kaksi vajaata pulloa muita silmämeikinpoistoaineita myös, käytän niitä silloin, kun meikki on kevyempi tai haluan säästellä tätä kalliimpaa tavaraa. Silti tätä pitää olla koko ajan saatavilla.


Orly Spritz Dry on näköjään ehtinyt vaihtaa pulloakin sitten edellisen hankinnan. Tämä on kynsilakan pikakuivattaja, jota suihkutan lakkakerrosten väliin. Se mahdollistaa kynsien nopean lakkaamisen, kerrosten välissä ei tarvitse odotella. Ilman tätä alempi kerros on joskus vielä liian märkä ja lähtee liikkeelle uutta kerrosta lakatessa. Onneksi tuo pullo kestää ikuisuuden.


Clarinsin deo on ainoa, jota käytän. Näitä meni viime vuonna yksi kolmessa kuukaudessa, osaan suunnilleen varautua uuden hankintaan kun tiedän tuon. Clarins ei tahraa mustia vaatteita ja toimii kesät talvet. Kuivumisessa kestää tovi, mutta se on ainoa negatiivinen asia tässä. Clarinsia saa usein tarjouksesta 3+1-päiviltä tai Hulluilta Päiviltä, yleensä hankin nämä sieltä.


Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream -sarjan Intensive Daily Moisturizer for Face on ainoa kosteusvoide, jota olen elämässäni käyttänyt loppuun useamman. Tämän erinomaisuus on se, että se silikonisuutensa takia sopii täydellisesti meikin alle. Tuote oli hetken aikaa lopetettu, kirjoitin silloin sille muistokirjoituksenkin. Onneksi se sitten palautettiin takaisin valikoimaan. Yökäytössä minulla on aina jotain muuta, mutta tätä käytän lähes päivittäin.


Lancômen La Base Pro on meikinalusvoide, jota ei saa Suomesta. Lähimpää löytyy laivalta (ainakin Silja), Tallinnasta ja Tukholmasta. Tekee nestemäisen meikkipohjan levittämisen helpommaksi, meikki levittyy tasaisemmin ja liukuu nätisti. Tämä piilottaa myös kuivempia kohtia, joihin meikkivoide kerääntyy ilman tätä rumasti. Näitä olen käyttänyt loppuun monta, pullon loppuessa kaivan vielä viimeisetkin rippeet jollain tikulla pullon seinämiltä. Juu, kai tämä vähän mattaakin ja piilottaa ihohuokosia jotain muuta, mutta minulle ensisijaista on juuri tuo meikkivoiteen levittyvyyden parantaminen. Täysin erilainen tuote kuin ne pitkäkestoisuutta tuovat, aavistuksen tahmaista tarttumapintaa luovat meikinpohjusteet.


Cliniquen kakkonen. Alkoholipommi, jota ilman en voi elää. Puolet bloggaajista ja ammattilaisista käskisi kiertämään tämän kaukaa alkoholinsa takia, mutta mä tarvitsen tällaisen lianräjäyttäjän. Rakkaussuhde tähän on kestänyt jo jonkun lähes 15 vuotta. Koostumusta on muutettu välissä, mutta ei merkittävästi. Montakohan litraa mä olen tätä elämässäni käyttänyt? Arviolta jonkun 5 litraa, ehkä.


Joulukuussa ostamani Lumenen CC-voide osoittautui niin erinomaiseksi, että käytin ensimmäiseni loppuun ennätysajassa. Ostin seuraavan käyttämättömänä bloggaajakaverilta. Tämä on ollut talven vakiomeikkipohja, nyt se tosin on käynyt aivan aavistuksen liian tummaksi kaulan ihoon verrattuna, mutta ei vielä liian merkittävästi.

Seuraavaksi pakko-ostoslistalla on Seche Viten pikakuivattaja. Onneksi mikään muu ei ole vielä loppumassa hetkeen!

lauantai 9. maaliskuuta 2013

OPI Extravagance vs. Orly Miss Conduct vs. Zoya Blaze


Orlyn Miss Conduct ilmestyi viime joulun Naughty or Nice -kokoelmassa. Se on magentapunainen väri, jossa on hologrammiglitteriä. Väri on ihan tasan minua ja upea, mutta alkuun ajatellut ostaa tätä, sillä minulta löytyy myös hyvin lähellä samaa olevat OPI:n Designer Series -sarjan sävy Extravagance ja Zoyan joulun 2012 Ornate-kokoelman Blaze. Kuitenkin The PolishAholicin ja muiden netin vertailukuvien perusteella totesin, että tämäkin on saatava.


Miss Conduct kotiutui kuitenkin lopulta luokseni ja pääsi viime kynsihuollon yhteydessä kynsille. Peittävää tuli kahdella kerroksella. Hihi, kuvaan eksyi pari vesipisaraa etusormeen ja keskisormeen, koska hologrammisia lakkoja on tähän aikaan vuodesta ihan mahdotonta kuvata missään muualla kuin työpäivän keskellä tauolla lumisella mutta aurinkoisella parkkipaikalla. :D Sielläkin sain aikaan vain välttävää tulosta, livenä hologrammiefekti (scattered holo, kun se on tuolla tavalla glitteristä) näkyy paljon selkeämmin.


Kaikki kolme ovat erilaisia, joskin idea kaikissa sama - scattered holo sinipunaisella pohjalla. Kuvassa ensimmäisenä OPI, joka on tummin, rusehtavin ja violetein näistä. Keskellä Orly, joka on pinkein. Viimeisenä Zoya, joka on punaisin. En halua luopua yhdestäkään, jokainen on upea, vaikka läheltä toisiaan ovatkin. Nyt liikutaan siinä värimaailmassa, joka on minulle kaikista rakkain.

OPI:n Designer Seriesin lakkoja saa vaikkapa Stockmannilta, Extravagance kuuluu DS:n vakiokokoelmaan. Orlyn viime joulun kokoelmaa ei taida saada nyt kuin netin kautta, omani ostin käytettynä (kokeiltuna). Zoyaa saa varmastikin yhä monesta jälleenmyyntipaikasta sekä maahantuojan Nailcityn kautta tilaamalla. He toimittavat yksityishenkilöillekin, kunhan kyselee sähköpostilla. Jokainen näistä on aika hintavaa sorttia, 15-20 euron väliltä. Laadullisesti näissä ei mielestäni ole eroja, kaikki ovat hyvää laatua hyvällä siveltimellä. Rakennekynsissä lakkaus kestää viikkoja, oli lakka hyvä tai huono, joten kestosta en osaa sanoa. Yleisesti kaikki kolme merkkiä ovat tykättyjä.


Zoya Blaze on saatu blogin kautta, muut ovat ostamiani.

perjantai 15. helmikuuta 2013

Takaisin ala-asteelle

Skittle-lakkaukset eli lakkaukset, joissa jokainen kynsi lakataan eri värillä, eivät ole saaneet minua kovasti syttymään. Mieleen tulee lähinnä ala-aste. Kuitenkin ombre-tyyppinen skittle, eli vähän kuin liukuvärjätty skittle on jostain kumman syystä minusta nätti. Törmäsin viimeksi tällaiseen Sonnelassa. Päätin toteuttaa oman versioni, mutta valitettavasti ihan noin nätisti minulla ei ollutkaan saman koostumuksen lakkoja mistään väristä. Tässä kuitenkin ombre skittle -viritelmä vihreillä.


Olipa muuten vaikeaa saada kaikista sormista kuvaa. Viides on kyllä vähän turhakin, koska valitettavasti tummin vihreä tällä koostumuksella oli aika samaa tummuusluokkaa etusormen lakan kanssa...


Lakkauksessa käytetyt lakat olivat seuraavat:


Peukalo: Orly Wandering Vine
Etusormi: Snowcrystal Mossy Green
Keskisormi: China Glaze Starboard
Nimetön: China Glaze Four Leaf Clover
Pikkurilli: Essie Mint Candy Apple (saatu blogin kautta)

Voiko oikeasti tällä lakkamäärällä, mitä se nyt oli, 140 ja jotain, tulla tulokseen, ettei sopivia lakkoja löydy? Näköjään voi.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Aarteita

Olen esitellyt monesti tuotteita, joita ilman en voisi elää, suosikkituotteitani tai niitä, mitkä säästäisin, jos kaikki muu pitäisi karsia pois. Nyt ajattelin esitellä aarteitani: kosmetiikkaan ja kauneudenhoitoon liittyviä juttuja, joihin minulla on erityinen tunneside. Monet näistä ovat sellaisia, joita ei enää saa. Toisissa taas on muita tekijöitä, jotka tekevät ne minulle erityisen tärkeiksi. Osa aarteista on sellaisia, että niitä ei edes raaskisi käyttää.


Limited edition ghd-suoristusraudasta. Unelmoin tästä pitkään, ylipäätään ghd:stä. Sattuipa sitten niin, että lykkäsivät markkinoille vielä sellaisen limited editionin, joka näyttää niin tasan tarkkaan meikäläiseltä. Pink Orchidin sain lahjaksi. Suoristusrauta kaiken lisäksi täytti kaikki lupauksensa ja on aivan eri maailmasta kuin entinen rimpulani.



Lancômen Ô Oui! on vanhimpia tuoksujani - ja tämä on itse asiassa toinen pullo. Sain ensimmäisen testeripulloni äidiltä joskus vuonna miekka ja kivi, käytin sen loppuun. Tämän testeripullon sain aivan täytenä, nyt siitä on jäljellä enää puolet. Lancôme tekee yhä erilaisia versioita 70-luvun taitteessa julkaistusta Ô de Lancôme -tuoksustaan. Löytyy minulta toinenkin Ô-tuoksu, mutta tämä on se vanha ja rakas. Ja ei, se ei ole mennyt pilalle. Säilytän tuoksuja valolta suojattuna ja viileässä muutenkin, vaikka olisivat uusiakin. Käsittämätöntä, että sama tuoksu voi kelvata minulle teini-iän aivan alusta aina aikuisuuteen.



Rakkaat Inglotin Freedom-palettini, vapausmöhkäleeni. Minulla on 55 Inglotin luomiväriä, joista 50 löytyy swatchattuna tämän linkin takaa. Uusimmat viisi Rainbow-luomivärinappia tuossa etualalla olen vasta saanut tuttavalta, niitä ei siksi vielä ole swatcheina. Lisäksi möhkäleessä on neljän poskipunan paletti. Näitä raaskii kyllä käyttää, koska tilalle saa aina uusia. Harmi tosin, että pyöreät napit taitavat poistua valikoimista. Inglotin luomivärit ovat erinomaisen loistavia laadultaan ja pigmentiltään. Inglot on ehkä parasta, mitä Suomen kosmetiikkamarkkinoille on rantautunut vuosikausiin.



MAC:in joulun 2010 A Tartan Tale -kokoelman luomiväri Enviably Fun. Tätä erityisesti sattuu käyttää, kun tuo kuvio on vain tuossa pinnassa. Rakastan tuollaista kuosia, joten varmaan arvannettekin, että multa löytyy myös pari Burberryn laukkua. En ole perinteinen juristi helmikorvakoruilla varustettuna, mutta Burberryn kuosit iskevät ja lujaa.


Toinen MAC: syksyn 2010 Venomous Villains -kokoelman luomiväri She Who Dares. Itse värit ovat aika haastavia eivätkä niin kovin erinomaisia laadultaan, mutta tätä menin ihan lähes jonottamalla hakemaan. Enkä myy. Koskaan. Kellekään. Lähes mistään hinnasta. Venomous Villains oli teemakokoelma Disney-pahiksiin liittyen ja ehdottomasti mun näkemistä kokoelmista sellainen, joka on kuin minulle suunniteltu.



Diorin tulitikkurasian kokoinen miniviisikko sävyssä Stylish Move. Tämä on vaan niin söpö! Mietin aikanaan sen ison hankkimista, mutta tämä on vielä parempi kaikessa söpöydessään. Olin nähnyt aiemminkin kuvia Diorin miniviisikoista, mutta en tajunnut, että ne ovat oikeasti pieniä. Eihän tämä helppo käyttää ole, kun ei meinaa siveltimet mahtua ottamaan väriä tuosta, mutta tämä onkin aarre.



Vielä viimeisenä aarrekynsilakkoja, näitä olisi vielä lisääkin...

China Glazen OMG-kokoelman hologrammilakat vihreä L8R GR8R (eka vasemmalta) ja marjapuuronvärinen QT (viimeisenä jonossa). Eivät ole ensimmäisiä hologrammilakkojani, mutta näitä sai metsästää. Olivat jo siinä vaiheessa aika kiven alla, kun minä nämä hankin.

Tokana vasemmalta on Max Factorin Fantasy Fire -sävyinen kynsilakka, joka on legendaarisen Clarinsin 230:n lähin tähän mennessä löytämäni dupe. On minulla se Clarinsin alkuperäinenkin, mutta se on menettänyt väriään eikä siksi ole nyt ihan niin aarre enää.

Kolmantena rivissä on OPI Designer Series Coronation. Näitä saa yhä, mutta muistan vielä sen tunteen, kun vihdoin ja viimein menin ja ostin tämän upeuden. Ensimmäinen OPI:n lakkani, toinen hologrammilakkani (vaikkei olekaan ihan niin lineaarinen holo kuin mitä jotkut vaativat).

Hologrammeilla jatketaan: neljäntenä rivissä vihreä Nubar Reclaim. Aivan upea. Efekti on näyttävä, sävy on erikoinen. Tilasin tämän kerran ulkomailta - vain ja ainoastaan tämän, tilauksessa ei ollut muistaakseni mitään muuta. Mutta tämä oli pakko saada. Enkä kadu.

Sitten vielä tuo toinen oikealta, Orlyn Halley's Comet Cosmic FX -kokoelmasta. Tällehän on dupeja parikin, esim Zoyan Charla tai OPI:n Catch Me in Your Net, mutta tämä on mulle se alkuperäinen ja ensimmäinen minkä näin. Kynsistudiossa käynnin yhteydessä rakastuin. En halua vaihtaa tätä Charlaan tai OPI:in, tämä on se mun aito!


Haastan tähän mukaan muutkin kosmetiikkabloggaajat, olisi kiva nähdä teidän aarteitanne!

tiistai 28. helmikuuta 2012

Orly Spritz Dry


Tähän tuotteeseen rakastuin jo kauan sitten. Kynsistudiossani lakkakerrosten väliin käytettiin jotain törkeän hyväntuoksuista pikakuivatussuihketta, minä kun olin aiemmin tottunut antamaan ensimmäisen kerroksen kuivua jonkun aikaa ennen seuraavan levittämistä. Tämä prosessia nopeuttava tuote oli hankittava, ja nyt ensimmäinen pullo Orlyn Spritz Dryta on käytetty loppuun. Pakkohan se oli ostaa heti uusi.


Kuten huomaa, uuden pullon (oikealla) pakkaus on hieman muuttunut - aikaisempi pulloni on tosiaan vuosien takaa. Minulla tämä eka pullo kesti käytössä siis vuosia, mutta tähän on huomautettava, että lakkaan keskimäärin viikon-parin välein. Joka kerta tätä olen kuitenkin lakatessani käyttänyt, joten riittoisuus oli minulle enemmän kuin loistava.

Spritz Dryta ei laiteta lakan päälle, vaan lakkakerrosten väliin. Tiedätte varmaan, mitä käy kun levittää uuden kerroksen liian märän lakan päälle? Alempi kerros lähtee liukumaan siveltimen mukana pois. Tähän Spritz Dry tarjoaa ratkaisun - vieläpä hyväntuoksuisen sellaisen. Minun kynsienlakkaukseni kulmakiviä, ilman tätä en osaisi olla.

Olen kuullut, että tätä ei päällimmäisen kerroksen (päällyslakan) päälle tulisi laittaa. Saattaa kuulemma jättää pinnan sameaksi. Itse en ole kokeillut. Pullon ohjeessakin sanotaan, että käytetään lakkakerrosten väliin. Kuivatussuihkeen nimi saattaa muuten hämätä, sillä yleensähän pikakuivattajat laitetaan siihen lakan päälle. En itse tosin tarvitsisikaan mitään tuotetta enää Seche Viten päällyslakan päälle, se kun kuivuu jo itse nopeasti. Varsinainen hyöty tästä tulee siis minulle sillä, että pääsen lisäämään kerroksen lakkaa heti toisen perään ja aikaa säästyy.

Tuoksu on todella miellyttävä minun nenääni. En osaa eritellä tuoksua sen tarkemmin, mutta hyvältä se tuoksuu, vaikka ensimmäiset aineet INCI:ssä ovatkin alkoholi ja asetoni. Uuden version INCI on loppupäältään hieman erilainen kuin tuon aiemman pulloni INCI, mutta minun käytössäni molemmat versiot ovat vaikutukseltaan identtiset. Aiempi versio tosin tuoksuu enemmän ja paremmalta, vaikka uudempikin on hajustettu. Uudemmasta puskee liian voimakkaasti läpi alkoholi.

torstai 16. helmikuuta 2012

10 nail polish shades to die for

Mä en saanut tehtyä suomenkielistä otsikkoa tähän. Fiksauduin ajatukseen tehdä 10 shades to die for -postaus, enkä sitten saanut sitä suomennettua mitenkään järkevästi. Joka tapauksessa, tässä 10 sävyä jotka kokoelmistani valitsisin, mikäli kaikista muista pitäisi luopua ja mitään sävyjä ei enää saisi ostaa lisää.

Suurin osa näistä suosikkisävyistä on moniulotteisia, kahteen eri sävyyn taittavia tai hologrammisia. Niitä on tuskallista kuvata, siksi tässä vähän eri valossa kuvattuja vanhempia kuvia värin parempaan hahmottamiseen. Linkkaan mukaan myös joitain mielestäni sävyä todella onnistuneesti kuvaavia valokuvia muista blogeista.


OPI Designer Series Extravagance. Loistokuvan löydät täältä.


China Glaze Stella. Ei todellakaan uniikki sävy, mutta tämä on täydellisen värinen viininpunavioletti. Kuvaa todella hyvin mun värimieltymyksiä. Tässä loistava kuva väristä kirkkaassa valossa. Kuva on tältä sivulta.


Zoya Faye. Duochrome vanha roosa/kulta. Molemmat kuvat ovat mielestäni väriä kuvaavia, sillä tämä on todella eri värinen riippuen valosta. En pysty valitsemaan tästä parasta kuvaa edes muualta netistä, sillä sävy vaihtelee niin paljon. Googlen kuvahaulla saa aika hyvän käsityksen koko kirjosta - se on kaikkea tuota.


Clarins 230. Oikea murheenkryyni, mutta silti ehdoton. Salamalla otettu kuva tuo esiin sävyn moniulotteisuuden, shiftaa siniseen, kultaan ja jopa vihreään, ihan kamala valokuvattava. Tämä on onnettoman lirua laadultaan, tarvitaan tuhat kerrosta. Väri on kuitenkin niin uniikki, etten ole löytänyt tälle mitään korvaajaa. Tsekkaa vaikka tämä sivu lisäkuvia halutessasi.


OPI Not Like the Movies. Hopea-violetti-vihreä. Tälle samankaltaisia ovat Deborah Lippmanin Wicked Game ja Wet n' Wildin Gray's Anatomy.


OPI Designer Series Coronation. Täydellinen - ei tavallinen glitter, vaan enemmän hologrammilakka. Silti hologrammi ei ole samanlainen kuin varsinaisissa hologrammilakoissa vaan hieman glitterisempi. Tämän linkin takaa löytyy hyvä kuva auringossa.


Orly teki taannoin aivan megalomaanisen upean kokoelman, Cosmic FX:n. Saman kokoelman lakoista kaksi on päätynyt tähän listalleni: Halley's Comet ja It's Not Rocket Science.

Halley's Comet. OPI:n Catch Me in Your Net ja Zoyan Charla ovat hyvin samanlaisia.

It's Not Rocket Science. Molemmista löytyy hyvät kuvat täältä.


Nubar Reclaim. Ihan käsittämättömän hieno hologrammilakka.


Zoya Apple. Kultaan taittava vihreä. Samasta viime kesän kokoelmasta Fayen kanssa.

Näistä lakoista OPI:n Designer Series -lakkoja saa helposti vaikka Stockalta, mutta muita täytyy vähän metsästää. Nubarin Reclaimia saa BeautyBaystä. Zoyan viime kesän lakkoja löytyy tietääkseni Hietalahdenkadulta NailDesign Anna Bouzosta ja netistä esim. nailsetc.comista. Samasta nettikaupasta saa myös molempia Orlyn lakkoja. Clarinsin 230:aa ei saa enää oikein mistään muualta kuin nettihuutokaupoista törkyhintaan. China Glazen Stellaa saa esim. TransDesignilta.

Oliko tässä jonkun muunkin omia suosikkeja?

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Orly Mineral FX -kokoelma: Rock the World

Kynsihuollossa lakattiin tällä kertaa Orlyn Rock the Worldillä. Kiva väri, mutta minusta minulla oli vastaava jo, nimittäin Zoyan Faye. Kotona oli pakko verrata. Kynsikiekolla Faye, kynsillä Rock the World.

Faye on koostumukseltaan lirumpaa, tuossa kiekolla on muistaakseni kolme kerrosta, mutta neljäskin saisi olla ettei kuultaisi läpi. Samoin Faye on enemmän pastellista vanhaa roosaa ja Rock the World taas on viininpunaisempi. Rock the World näyttää paljon kuparisemmalta kaiken kaikkiaan, kultahippuja on enemmän. Pidän Zoyan lakasta värinä enemmän kuin tästä tummemmasta Orlystä, mutta Orly vie koostumuksella voiton.

Muistelin nähneeni kolmannenkin lähes samanlaisen lakan. Googlatessa se paljastui OPI:n It's My Yeariksi. Tässä saksalaisessa blogissa on kaikki kolme rinnan (ja vielä neljäskin, Kikon lakka).

tiistai 29. marraskuuta 2011

Orly Birds of a Feather -kokoelma: Sea Gurl


Jahas, millähän tätä väriä kuvailisi. Viime kynsihuollon yhteydessä valitsin kynsilleni Sea Gurl -sävyn. Harmaanruskea, kuitenkin kovin metallinen.


Ihan semijees. Tylsähkö, mutta ihan mielenkiintoinen kuitenkin eri valoissa. Mitä enemmän metallisuus tulee esiin, sitä enemmän se näyttää kultaiselta. Tarpeeksi kylmä sävy, minä en lämpimistä ruskeista perusta ja tämä on enemmän harmaa.

Kiirettä pitää, blogimiitti on sunnuntaina ja tässä pitäisi vähän opiskellakin perjantain tenttiin. Insolvenssioikeus, ah, maksukyvyttömyys, konkurssi ja kaikki muu omaan höveliin talouteeni liittyvä ja minua moraalisesti takaraivossa soimaava.