Näytetään tekstit, joissa on tunniste Reetta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Reetta. Näytä kaikki tekstit

lauantai 19. toukokuuta 2012

Klassikkoja kulmaluulle

Ammattilaiset tuppaavat sanomaan minulle, että kulmaluulle ei tulisi laittaa hohtavaa luomiväriä. Häivytyksen apuvärinä ja muutenkin kulmaluulle mielestäni kivaksi efektiksi yleensä käytän juurikin sitä helmiäistä.

Kolme tällä hetkellä käytössä olevaa kulmaluulle tulevaa suosikkiani ovat tässä, nämä ovat myös monessa muussa blogissa suosittuja ja varmasti monelle tuttuja. Nyt kun minulla nämä klassikot on, swatchasin ne myös.


L'Oréal Color Appeal sävyssä Golden Beige.



MAC:in Shroom. Tähän törmää myös paljon ulkomaisissa kosmetiikkablogeissa



Wet 'n Wildin Brulee, halpa kuin mikä. Näitä tosin saa vähän metsästää, Helsingin keskustassa nämä ovat Seppälässä aina loppu. Tämä on näistä ainoa matta, ja täytyy kyllä sanoa, etten oikein osaa käyttää tätä. Valitsen aina mieluummin jomman kumman ylemmistä.



Swatch-kuvasta näkee, että Shroom on paljon kevyempi ja vähemmän hohtava kuin Golden Beige. Samoin se on hieman pinkkipohjaisempi kuin keltaisempi Golden Beige. Tällä on jopa väliä - kun on kaksi vaihtoehtoa, voin valita sen juuri siihen meikkiin sopivan hohdon. Mattaväreistä pärjään kyllä tuolla yhdellä, kun olen niin heikko oppimaan tottumuksistani pois.

No, ammattilaisten kanta nykyään näyttää olevan se, että kulmaluulle ei saisi laittaa helmiäistä. Se tekee kulmaluusta raskaamman näköisen eikä muutenkaan näytä hyvältä - sen koulukunnan mukaan. Mutta kun minusta näyttää.

Paljon hehkutetuista kulmaluun luomiväreistä minulta puuttuu MAC:in Brule, joka on matta. Sitä en tarvitse kun tuolla Wettikselläkin pärjää. Olisi tosin ollut kiva saada se mukaan tähän klassikkopostaukseen swatchina.

Jos saisin valita vain yhden ja muut täytyisi heittää pois, valintani olisi kyllä tuo MAC:in Shroom. Minusta se kelpaa niin arki- kuin iltameikkiinkin. Olen kuitenkin yllättynyt siitä, että L'Oréalin Golden Beige on ollut minulla aika tehokkaassa käytössä. Ehkäpä juuri siksi, että se on niin paljon hohtavampi, ja minä edustan sitä vastakkaista koulukuntaa.

Mutta tiedättekös, yhteen paikkaan hohtava luomiväri ei oikein minulla sovi, ja siihen olen todennut matan olevan paras. Yläluomen sisänurkkaan laitan kyllä jotain vaaleaa ja hohtavaa, mutta siitä ylöspäin, kohti kulmakarvan alkua, matta on oikeastaan parempi. Jotenkin näyttää tökeröltä, jos yläluomen hohtavan häivytysvärin tuo liian lähelle nenänvartta.

*****

Ajeltu tassu tippaletkun jäljiltä, mutta sylissä on onnellista.

Reetta-kissa on kotiutunut Kissaklinikka Felinasta eilen. Tämän postauksen kommentteihin kävin päivittämässä Reetan tilaa, mutta kopioidaan sama vielä tännekin: Reetan tila koheni, kun kaliumia annettiin nesteytyksessä. Aluksi epäiltiin kilpirauhasia, mutta ne olivat normaalit, samoin kaikki muu - mitään taustalla olevaa perussairautta ei löytynyt. Eläinlääkäri huomasi, että Reetalla on jonkin verran vuotanut nenä, joten jokin hengitystieinfektio on päällä. Se voi olla joko seurausta stressi (perheenjäsenen poismuutto) + alhainen kalium + anoreksia -yhdistelmästä, tai sitten hengitystieinfektio on voinut heikentää ruokahalua niin, että kaliumit pääsivät laskemaan hengenvaarallisen alas. Nyt se kuitenkin kehrää ja voi hyvin. Lääkityksenä hypokalemiaan kaliumia kuukauden ajan, hengitystieinfektioon 10 päivää antibiootteja ja niiden takia maitohapot mahaa suojaamaan. Hill's a/d -safkaa pakkosyötöllä ruiskulla ensipäivät, se on sellaista superfoodia, jota määrätään aina heikossa hapessa oleville ja jota olen löytöeläinhommissakin antanut monelle kissalle. Mikäli ruokahalu jatkuu yhtä huonona kuin se on ollut, masennuslääke mirtatsapiinia ruokahalua lisämään, sillä kissan on lihottava. Reetta on ollut aina huono syömään ja nirso, ja kaiken lisäksi vatsaltaan herkkä. Mutta nyt saa syöttää ihan mitä vaan mikä kelpaa, kunhan lihoaa.

Tässä se istuu sylissä ja kehrää kuin ennenkin. Kohta olisi aamulääkkeiden aika.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Edullisemmat ripsivärit testissä

Otin rinnakkaisvertailuun kuusi eri ripsiväriä, jotka kaikki ovat yhtä vähän käytettyjä ja vain muutamia kertoja (noin kymmenisen kertaa) avattuja kukin. Testissä olivat Maybellinen Illegal Length, MSCHIC:in X Rated Mascara, Maybellinen One by One, Lumenen Blueberry Volume Mascara, IsaDoran Big Bold Mascara ja IsaDoran Precision Mascara.


Kaikki kuvat paitsi ensimmäinen on otettu varhaisaamun kylmässä valossa pokkarin automatiikalla ennen töihin lähtöä, pikaisesti yrittäen myöhemmin korjata niistä suunnilleen samansävyisiä. Pahoittelen kuvien sinisävyisyyttä, mutta ei ole ollut aikaa kuvata kuin aamukuuden ja seitsemän välillä... Missään kuvassa ripsiä ei ole taivutettu, sillä en taivuta ripsiäni. Olisi kiva päästä näyttämään teille jotain hurjia eroja, mutta totta puhuakseni, erot ovat aika pieniä:

Maybelline Illegal Length

MSCHIC X Rated Mascara
Maybelline One by One
Lumene Blueberry Volume Mascara
IsaDora Big Bold Mascara
IsaDora Precision Mascara
Kuvissa Illegal Length näyttää parhaimmalta, mutta se johtuu osittain myös parhaasta valaistuksesta. Mutta se kieltämättä oli näistä parhaimmistoa. IsaDoran Big Bold Mascara taas tekee livenä parempaa jälkeä, eikä pääse oikeuksiinsa kuvassa.




Illegal Lengthissä on paras harja. Perinteisin harjamalli näistä, tosin harjakset ovat päädystä päin aseteltu kolmion muotoon ja tuo kolmio kiertää itsensä ympäri. Illegal Length mainostaa itseään jopa 4 millin pituisilla kuiduilla, ja L'Oréalin järjestämän blogimiitin jälkeen tytöt olivat mitanneetkin kuidut - tässä on kuituja eri pituuksissa, ja kyllä, myös niitä neljän millin kuituja. Pelkäsin, että kuidut eivät asetu ripsien suuntaisesti vaan takuttavat niitä, mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt. Kuidut eivät myöskään varise mihinkään. Illegal Lengthin heikkous on kuitenkin se, että se ei tuo volyymiä käytännössä lainkaan, ja kauempaa katsottuna ripset näyttävät pitkiltä mutta harvoilta.


MSCHIC X Rated Mascarassa oli hieman liian iso ja epäkäytännöllinen harja. Lopputulos ripsillä ihan ok, mutta ei mitään tajuntaa räjäyttävää.


One by Onen harja on kuminen, itse asiassa se on muuten tuon kaiken ripsivärin alla punainen. Taas sama lopputulos: ihan ok arkiripsari.


Lumenen Blueberry Volumen harja on samankaltainen kuin One by One -ripsivärissä, mutta pitkulaisempi. Arvannette kommenttini. Ihan ok. Enkä ole vielä kuollut syöpään, vaikkakin luin tuossa juuri tästä löytyneen Kuluttaja-lehden testissä syövälle altistavaa ainetta (lue esim. Inanna ja Taloussanomat). Samaa ainetta on muuten tupakansavussa. Ei tästä nyt paniikkiin tarvitse mennä enkä todellakaan itse ole mikään kemikaalimyrkkykääk-panikoija, mutta aika paha kämmi kävi. Tämä omani on saletisti sitä vanhempaa erää, joten kun ei sen kummoisempi tuote ollut, päätyy roskiin. (Tämän kappaleen kirjoitettuani kävin itse asiassa tupakalla. Sen jälkeen otin lisää huikkaa Pepsi Maxistani, joka kuulemma syövyttää aivot tai jotain muuta vastaavaa.)


IsaDoran Big Bold Mascarassa on mielestäni tämän joukkion paras massa: se sekä pidentää hyvin että tuo mukavasti volyymiä silti liikaa ripsiä yhteen liimaamatta. Kuitenkin, harja on minulle liian iso. Jos tämän yhdistäisi Illegal Lenghtsin harjaan, meillä olisi loistava yhdistelmä.


Kun Big Bold on iso, tämä IsaDoran Precision Mascara on harjaltaan ehkä jopa liiankin pieni. Tulos on taas ihan ok arkiripsari. Näistä tämä oli jostain syystä minusta hieman vaikeampi poistaa ripsistä.


Minä olen sinänsä helppo ihminen, että kaikki ripsivärit pysyvät minulla hyvin. Yksikään näistä ei varissut, kuten eivät ripsivärit minulla muutenkaan. Siitä en osaa sanoa, miten hyvin nämä pitävät taivutuksia, sillä omia ripsiäni en halua taivuttamalla heikentää, kun siihen ei minusta ole tarvetta.

Kaikki postauksen ripsivärit on saatu blogin kautta ilmaiseksi tai bloggaajatapahtumista.

*****

Eilen ei sitten tullutkaan postausta, ensimmäinen päivän tauko postauksissa eroni jälkeen. Kaksi viikkoa erosta, ja elämä potkaisi päähän vielä kerran. Kissani ei syönyt märkäruokaa perjantaista eteenpäin, en tiedä söikö raksuja. Kävi vessassa ja molempia tuli, en heti huolestunut kun ei muita oireita ollut. Tiistaina vein Reetan lääkäriin, koska maanantaina kissa vaikutti apaattiselta ja käyttäytyi vetäytyvämmin - ei tullut nukkumaan sänkyyn kanssani, ei puskenut minun ja tietokoneen väliin. Tunnen kissani, ja puhtaasti sen käyttäytymisestä pystyy päättelemään, voiko se hyvin. Reetta on Kissaklinikka Felinassa nyt kolme yötä, perjantaina saan sen takaisin luokseni. Kun vein sen sinne, havaittiin lisää oireita: hengitys korisi kun mahan alta tutkittiin, hengitys oli muutenkin vaikeaa, syke oli aivan hälyttävän alhainen, kaliumarvot järkyttävän alhaiset, paino pudonnut vuodessa puoli kiloa, lihasmassa kadonnut ja kissa oli kuivunut. Aluksi epäiltiin kilpirauhasen vajaatoimintaa, mutta lopulta näyttää siltä, että kaikki oireet johtuivat kaliumin vajeesta, koska kun nesteytyksessä saatiin tänään kalium tarpeeksi korkealle, kaikki oireet lakkasivat. Lopputuloksena lääkäri sanoi, että todennäköisesti kyse on vain joko siitä, että kissa on vanha - vanhoilla kissoilla on monilla ongelmia kaliumin kanssa - tai sitten siitä, että kissa on nirso eikä syö tarpeeksi, vaikka ruokaa on tarjolla koko ajan.

Mutta mä saan mun kissani takaisin. Mä en menetä kahta asuinkumppaniani tästä asunnosta parin viikon sisällä. Vaikkakin lähellä oli - eläinlääkäri sanoi, että kissa ei olisi välttämättä enää elänyt yön yli, jos en tiistaina sitä olisi lähtenyt sinne viemään.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Clinique Almost Powder Makeup

Parissa blogissa tätä Cliniquen meikkipuuteria (tai puuterimeikkiä?) on kehuttu - ainakin Virven ja Mirssiinan blogeissa. Omani on sävyssä 03 Light, joka on passeli loman jälkeen ruskettuneelle iholleni. Vertasin sitä vähän meikkivoiteisiini, ja se näyttäisi tummuusasteeltaan olevan jotain juuri kesä- ja talvisävyni väliltä (Lancômen 010 ja 01). Tästä on olemassa vaaleampikin sävy Fair, joka on passeli vaaleimmille.

Etsi kuvasta Reetta-kissa :)


No, onko se hehkutuksen arvoinen? Hinta-laatusuhde on hyvä, tax freestä ostettuna. Maissa kallis. Meikkipuuteri tämä minusta on, ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta hyvä meikkipuuteri. Ei yhtä peittävä kuin mineraalipohjat, joten peitepuikon tämän kanssa kyllä tarvitsee. Nenänpielet ja silmänaluset meikäläisellä kaipaisivat sen jonkin peitevärin tämän mukaan. Pinta ei jää liian puuteroidun näköiseksi, joka välillä meikkipuuterien kanssa vaivaa, mutta mineraalimeikki on silti parempi, kun sen jättämään jälkeen on tottunut.


Olin alkuun pettynyt, sillä levitin tuolla mukana tulleella sudilla, mutta MAC:in skunkkisivellin toimikin tämän kanssa hyvin. Päätynee työmatkameikkipussiini, kun keksin skunkille sopivan säilytysputkilon matkoille - MUS:in puuterisiveltimen kanssa tullut putkilo on hyvä.


Vähän on ollut postaustaukoa. Olen viikon sisään ollut Tarttossa ja Tukholmassa, ensimmäisellä reissulla Juristikerhon kanssa, toisella reissulla työseminaarissa. Alkaa tältä kuulta matkustelu jo riittää, kun Egyptistäkin palasin tämän kuun puolella. :D

Siljalla oli Fiesta-teema
Tekotaiteellinen laivakuva
Tartto, observatorion ylätasanteelta katsottuna

tiistai 17. tammikuuta 2012

Furminointia

Kuva-arvoitus: Mikä tämä on?


Se on kovaksi pyöritelty pallo kissankarvoja. Tuon verran karvoja irtoaa yhdellä harjauskerralla lyhytkarvaisesta tavallisesta maatiaiskissasta, jota ei ole hetkeen taas harjattu. Tai ei irtoaisi, ellei käyttäisi Furminaattoria.


Universumin paras harja Furminator säästää hermoja ja vähentää kämpässä pöllyävän kissankarvan määrää. Ja kaiken lisäksi, kissani tykkää siitä!


Unohda jo Tangle Teezer, kun olet kerran käyttänyt tätä, et enää tarvitse muita harjoja tai kampoja. Okei, no ainakaan lemmikillesi. Näitä löytyy myös isompina koirille. Hinta on suolainen, omastani maksoin pari vuotta sitten jonkun melkein 40 euroa, mutta se on joka euron arvoinen.


Piikit näyttävät vähän karulta, mutta eivät satuta lemmikkiä. Reetta vain kehrää koko ajan. Kaltevuuskulmaa harjatessa muuttamalla Furminator katkoisi myös takkuja, mutta koska minun kissaani ei sellaisia tule, siltä osin en ole testannut.

Furminaattori ansaitsee oman postauksen, koska se on niin loistava kapistus.

maanantai 9. tammikuuta 2012

Zoya Crystal (ja koira, 1 kpl, söpö)

Loppiaisena kuuluu ilmeisesti ottaa joulukoristeet pois, minä vaihdoin loppiaiseksi joulukynsilakat pois. Zoyan Crystal on metallisininen lakka, jossa on kultahippuja. Ei mitään jännää duochromea tällä kertaa, mutta ihan hauska väri. Lakkaus meni vähän sinne päin, sillä kesken lakkaukseni poikaystävä leikkasi itselleen jäätelöä, sohaisi sormeensa ja sitä paikkaillessa sitten meni vähän lakka ruttuun.

Meillä oli loppiaisena pienimuotoinen suunnittelupalaveri-ilta. Sinne oli tulossa koira, ja pelkäsin vähän etukäteen. Tiesin, että se on pentu, mutta pelkään koiria. Erityisesti kaikkia terrierityyppisiä, leikkisiä, metsästyskoiratyyppisiä ja isoja koiria.

Ei tätä sitten paljon oikein voinutkaan pelätä. Hassu makkarapötkö se oli.

Ja ettei menisi liian koirapitoiseksi, lisätään tänne ihan offtopicci video lainassa olevasta Canon Selphy -tulostimesta tulostamassa kissani kuvaa. Jessus se härveli miettii kauan tuota tulostamista. Ihan elämäni eka video tässä blogissa. Ei, ette jatkossakaan saa mua videolle selittämään mitään, oon esiintymiskammoinen ja näytän typerältä videolla.


tiistai 3. tammikuuta 2012

Uuteen vuoteen juuston ja glitterin voimin


Kaikkien aikojen paras glitterliner, Make Up Storen sellainen, on mainittu blogissa useasti mutta kertaakaan siitä ei ole ollut kuvaa meikissä. Glitter istuu uudenvuodenjuhliin kuin nakutettu. Hillitön kiire juhlia järjestäessä ei istu meikkikuvien ottamiseen kuin nakutettu, hakattu tai muuten paikalleen väkivalloin runnottu. Siispä sain yhden (1) kuvan, jossa glitter näyttää edes vähän siltä, miltä pitääkin. Ripset sen sijaan näyttävät kamalalta, olen nukkunut ne lyttyyn ja ripsientaivuttimillahan minä en ripsiäni raiskaa.


No, kuvasta saanee mahdollisesti edes vähän osviittaa siitä, miksi rakastan tuota rajausväriä. Ainoan miinuksen se saa siitä, että sitä on työläs poistaa ja hippusia löytyy maagisesti jostain vielä silloinkin, kun palaa töihin/kouluun/muuhun arkiseen ahertamiseen, johon glitterbilehile ei oikein istu. Suuri glitter on siitä hassua, että vaikka sitä olisi vain yksi säälittävä hile, sen huomaa toisen naamalla helposti.

Niin, pidimme tosiaan pienet alkuillanistujaiset uudenvuodenaattona, tarkoitus oli siirtyä Hämäläis-Osakunnalle kello 23 mutta lähtö kyllä venähti lähemmäs kahtatoista. Taksikuitista päätellen minä (lähdin viimeisenä, pakkasin mukaan syömättä jääneet juustot sun muut) saavuin osakunnalle kello 23.55.

Jumalaton määrä juustoja meillä oli, 13 eri sorttia. Sain nämä tavallaan lahjaksi, jonkun oli ne pakko syödä. Valion edullisista, aika tavanomaisista juustoista Luostari todettiin yllättävän hyväksi usean henkilön mielipiteellä. Manchego maistui myös, Presidentin brie oli parempaa kuin valkoinen Castello. Musta on tullut hirveä juustohiiri nykyään. Aiemmin meni vain ja ainoastaan Oltermanni tai Pohjanpoika, hätätapauksessa Edam. Kuusi ja puoli vuotta vegaanina ikävöin noita juustoja, ja kun sitten palasin takaisin lakto-ovo-vegeksi, alkoikin maistumaan kaikki mahdolliset juustot. Tuorejuusto, fetajuusto, homejuusto, you name it.

Oli meillä myös lihaa ja kalaa Stockan Herkusta, mutta lakto-ovo-vegetaristisessa blogissani saavat jäädä sivumaininnan tasolle.

Poikkeuksellisesti maistoin punaviiniäkin, kun tuossa viimeisessä pullossa luki isolla "1998". Noin muutoin olen ennemmin valkoviini-ihmisiä. Keskimmäinen pullo on avopuolison työpaikan logolla varustettu heille teetetty viini, pointsit sille, joka tunnistaa logosta.

Reetta-kissa valitsi paikkansa suoraan kaiuttimien vierestä tietokonepöydältä, mutta tuolla hetkellä on tainnut kisua kismittää, kun lonkerotölkki on vienyt hänen vakiopaikkansa. Spotify, ruotsalaisten lahja maailmalleni. Rakastan. Kisua rakastan tietenkin enemmän. Reetta on löytökissa, joten tarkkaa ikää ei tiedetä, mutta arvioisin sairasteluhistorian (tyvisolukasvain toissa kesänä, tulee yleensä keskimäärin 9-vuotiaille kissoille) ja käytöstapojen (ei riehu, ei leiki, kehrää vaan ja haluaa halia) Reetan olevan jo kymmenen vuoden tienoilla. Tätä kirjoittaessani se pyörii ympäri minua, huutaa "märr", kehrää ja leipoo tassuillaan peittoa.

Uudenvuodenlupauksia? Ei ole. Hmm. Jotain voisi luvata. Lupaan pudottaa painoni takaisin sinne, missä se oli tuossa blogini bannerikuvassa, ja pitää sen siellä. Vaikeaa ei ole se painon pudottaminen, vaan sen tasaisena pitäminen. Siinä on haastetta.

Näin muuten unta, että vaihdoin blogini nimen. Uusi nimi oli joku ihan järkyttävä, massaa ja ei yhtään minun tyyliseni. Olipahan taas painajainen. :D

Edit: Yleisön pyynnöstä, Vihreät kuulat (jotka muuten btw ovat vegaanisia) hyötykäytössä.

torstai 25. elokuuta 2011

Helena Rubinstein Lash Queen Sexy Blacks

Helena Rubinsteinin Lash Queen puettiin Sexy Blacks -versiossa uuteen pitsikuosiin. Kuolasin Virven blogissa tätä, mutten heti lähtenyt ostoksille. Koska pelkään pahoin, että Sexy Blacksia tehdään vain rajoitetun ajan, oli nyt pakko ostaa tämä silmänilo viimein testiin. En ole aiemmin testannut Rubinsteinin ripsivärejä, ja nyt täytyy kyllä sanoa, että pakkaus teki tehtävänsä - totta kai sitä mielellään ottaa hyvännäköisen hintavan ripsarin testiin kuin askeettisen tai muovilelun näköisen hintavan ripsarin.


Siis katsokaa nyt tuota herkkua, nuo pitsin rajat ovat vieläpä samettipintaiset! Lisäplussaa siitä, että hylsy on mattapintaista kultaa, joka tuo siihen vielä lisää ylellisyyttä.

Joo, olen tekotaiteellinen ja yritän luoda tässä jotain hienoa vastakohtaisuutta karun halkeilleen pihakivetyksen ja tuon elegantin hylsyn välillä.


Taas alkuun ennen testaamisen tuloksia kerron pohjatiedoiksi, että minulla on kohtuullisen pitkät ja tummat ripset, jotka kaartuvat jo itsestään niin paljon, etten taivuta niitä lainkaan. Olen siis aika helppo ripsivärikohde, mutta toisaalta taas moni ripsiväri saa ripseni liian paksuiksi liimaamalla niitä yhteen. Tämä on yleistä ripsiväreillä, joissa mainitaan sana "volume". Haen ennemmin pituutta kuin paksuutta, moni tuuhentava ripsivärikin ikävästi liimaa ripsiäni klönteiksi. Lisäksi, joillain ripsiväreillä on sellainen ikävä ominaisuus, että ne suoristavat luonnollisesti taipuvat ripseni suoriksi tai saavat ne sojottamaan luonnottomiin suuntiin.

Tehtävässään HR:n ripsiväri suoriutuu kuitenkin minulla hyvin. Lupaukset olivat seuraavat: "Push-up volume & provocative curves." Ripset kaartuivat sinne, minne ne minulla luonnollisestikin kaartuvat, ja pituutta tuli komeasti. Ei hämähäkkiefektiä, ei edes vasta avatun pakkauksen kanssa.

Harmia tuotti kuitenkin harja, joka on tiimalasin mallinen: "Inspired by ideal feminine curves." Pidempään käyttämällä tämän harjan opettelu varmaan tuo tulosta, mutta näin alkuun on hankalaa, kun tuntuu siltä, että vain harjat pulleammat päät osuvat ripsiin ja keskelle osuviin ripsiin ei tule ripsiväriä tarpeeksi.

Kohtuullisen suuren miinuksen tuote saa tuoksustaan: tämä tuoksuu jo valmiiksi siltä, miltä monet ripsivärit tuoksuvat vanhetessaan. Tuoksu tuo mieleeni 1990-luvun ripsivärit, niissä monissa oli tuo tuoksu uutenakin. Tämän tuoksun huomasin jo kaupan testeristä, niin voimakas se oli. Ei silti estä käyttöä, mutta tuon hintaluokan ripsiväriltä vaadin paljon.

Tulos on kuitenkin se, mikä ratkaisee, ja lopputuloksensa puolesta tämä kaveri pärjäsi minulla aika lailla samalla tavalla kuin Max Factorin FLE: tulos on loistava, kunhan jaksat hieman kerrostaa. Pakkauksen upeus antaa anteeksi tuon pahan tuoksun, ja kokonaiskuvasta jää oikein hyvä.

Sitten ihan muihin asioihin.

Reetta-kisulini kävi vuositarkastuksessa, laitettiin rokotukset ja otettiin verikokeet. Seuraan Reetan terveyttä verikokeilla, sillä esim. munuaisten toimintaa ei oikein muulla voi seurata ennen kuin jo on liian myöhäistä. Kissa ei näytä ulospäin sairauden merkkejä ennen kuin on ihan pakko - ei luonnossakaan kuulu näyttää heikkouttaan, ettei sinua huomata helpoksi saaliiksi. Siksi verikokeet ovat ensiarvoisen tärkeät, etenkin, kun epäilen löytökisu-Reetan olevan jo kymmenen vuoden tienoilla.

No, mitäs sitten kävikään!

Otettiin laajat verikokeet (ns. vanhan kissan verikokeet) kilpirauhasarvoineen ja munuaisarvoineen. Kaikki muu oli oikein hyvin, mutta valkosolut olivat kovin alhaalla. Tarkistettiin FeLV ja FIV, jotka voisivat tuota aiheuttaa, mutta kumpikin virustesti näytti negatiivista. Syy voisi olla esim. tulehduksessa, mutta Reetta ei ollut oireillut mitenkään. Mentiin sitten kontrolliin parin viikon jälkeen eli nyt viime keskiviikkona, ja onneksi kivi putosi sydämeltä. Valkosolutasapaino oli taas normaali. Mikäli valkosolut olisivat yhä olleet alhaalla, seuraava keino selvittää syytä olisi sitten ollut luuydinnäyte, joka ei ole mitenkään helppo (kissa nukutettava) eikä halpa. Onneksi tuo valkosoluhäikkä oli vain hetkellinen!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Reetta-kissa (ja vähän Hi Fi Shadow'ta)

Reetta saa nyt oman kuvapostauksen, kun se aina tunkee valokuviin.

Reetta osaa jutella.

Reetta osaa peseytyä luonnottomissa asennoissa. Miten toi tassu tuolla oikein menee??

Reetta osaa avata kaapin ja mennä sukkahousulaatikkoon.

Reetta osaa hurmata.

Reetta osaa käyttää tequilapullon korkkia hattuna.


Myös edellinen kissani Liinu osasi käyttää tequilahattua.

Hi Fi Cosmeticsin sampletilaukseni tuli postissa tänään, pikainen meikki niillä ennen juristikerhon kokousta. Sävyinä viininpunainen Red Wine, luonnossa viininpunaisempi, ja sininen Rising Tide. Ripsissä FLE:n lisäksi kärjissä Make Up Storen turkoosia ripsiväriä.