Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rimmel. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Rimmel. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Rimmel Provocalips - testausta, testausta ja lisää testausta!

IMG_8385

Rimmelin kaksivaiheiset Provocalips-punat tulivat myyntiin maaliskuussa. Niitä on ollut jo LivBoxeissa ja blogeissa, nyt vihdoin täälläkin. Tulen vähän myöhässä, mutta näin mielenkiintoinen tuote oli pakko pyytää testiin.

Olen huulipunien pysyvyyden kannalta aika vaikea tapaus, koska sähkötupakoin jatkuvasti. Samoin juon koko ajan jotain. Työvuoron aikana kiskon yleensä noin puolitoista litraa Pepsi Maxia, vähän väliä hörppien. Kotona istuessakin punat kuluvat nopeammin kuin muilla noista syistä. Jos lähden viettämään iltaa ulos, minulla on kädessäni kyllä aika varmasti lasi, pillillä. Pillillä tietysti, jotta puna säästyisi mahdollisimman paljon. Siksipä halusin aivan ehdottomasti kokeilla Rimmelin Provocalips -huulipunia, joille luvataan 16 tunnin kesto.

IMG_8435

Puna on kaksivaiheinen. Ensin levitetään itse väri punan toisesta päästä, annetaan kuivua, sen jälkeen päälle lisätään toisesta päästä väritön kiilto.

IMG_8433

Levitystavalla on oikeasti aika paljon väliä.

Ensimmäisellä kerralla tein sen virheen, että en antanut huulilakan kuivua kunnolla ennen kakkosvaiheen värittömän kiillon lisäämistä. Lopputuloksena kiilto levitettäessä ikään kuin imi väriä mukaansa applikaattoriin, liu'utti sitä pois huulilta jättäen hieman kaljumpaa kohtaa huulten keskelle, jossa väriä oli eniten. Samoin huulista jäi punajälkiä kyllä heti, kokeilin paperiin. Punajäljet olivat samanlaisia kuin lipstaineillä - niitä tuli alkuun, mutta ei enää sen jälkeen. Sen jälkeen huulipuna kyllä murustui hieman, sähkötupakassa näkyi selkeitä murusia. Sitä virhettä en sentään tehnyt, ettäkö olisin rasvannut huulet alta: tämä pitää nimittäin levittää kuiville huulille, kuulemma muuten kestoa ei tule lainkaan. Ensimmäisellä kerralla sain punan pysymään siedettävänä kolmisen tuntia. Silloin söin pastaa ja tomaattikastiketta, joka liotti värin pois huulten keskiosasta. Arvelin, että tein jotain väärin, koska näitä oli paljon kehuttu. Googlasin muita blogeja ja testasin uudestaan.

Toisella testikerralla opin virheestäni. Levitin punan talouspaperilla pyyhityille huulille, laitoin sitä aika paksun kerroksen. Koska kerros oli paksu, annoin punan kuivua muutaman minuutin. Puna muuttuu mattaiseksi, se selkeästi näyttää sen, missä vaiheessa se on tarpeeksi kuiva. Tuossa vaiheessa levitin kakkosvaiheen kiillon. Eipä enää lähtenyt väri karkaamaan siinä vaiheessa.

IMG_8395

Tässä Provocalips sävyssä 310 Little Minx juuri levitettynä, kakkosvaiheen lakan kera. Kuvan ottamisen jälkeen pussailin taas paperia. Paperiin irtosi nyt enää kiiltoa, jossa on aivan aavistus väriä mukana. Sähkötupakkaan ei irronnut juurikaan hippusia, toisin kuin edelliskerralla kävi. Tunnin päästä levityksestä sähkötupakan tilanne oli tämä:

IMG_8441

En voinut sanoa, etteikö punasta irtoaisi mitään, kuten olen joissain paikoissa kuullut Provocalipsistä väitettävän. Lasin reunaan ilmestyi alkuun tahmaisena jälkenä tuota kiiltoa, sähkötupakkaan noita aivan pieniä murusia sekä sitä tahmaa. Mitättömiähän nuo ovat verrattuna normaaliin punaan. Normaalista punasta jää huulipunajäljet. Tästä ei.

Mitäs sitten huulilla? Tunnin päästä levityksestä puna oli paperin pussailun, vesilasillisen ja sähkötupakoinnin jäljiltä lähes kuin tuore. Kiiltoa oli toki hävinnyt, sitä voisi halutessaan lisätä. Itselleni kiilto ei ole tärkeä, siksi en lisäillyt sitä - ja testimielessä halusin muutenkin pitää punan korjailemattomana. Yhdestä kohdasta sisähuulia oli lähtenyt huomaamattoman pieni murunen punaa irti. Tällaista pysyvyyttä en kyllä normaalisti saa kuin erikoispunilla, kuten tussimaisilla lipstaineillä. Kahden tunnin jälkeen tilanne oli muuten sama, mutta kiilto oli tietysti yhä vaan vaan vähentynyt, puna näytti siis kuivemmalta ja toiselle puolellekin huulten keskiosaan oli ilmestynyt pieni hymyillessä näkyvä halkeama. Yhä edelleenkään ei mitään suurempaa valitettavaa, normaalilta katseluetäisyydeltä oikein hyvän näköinen.

IMG_8443
Puna kahden tunnin jälkeen.

Kahden tunnin jälkeen iski nälkä. Ainoa jääkaapista löytyvä ruuan tapainen juttu oli paahtoleipä. Niillä, juustolla ja tuorejuustolla mentiin. Tämän välipalan jälkeen huulissa alkoi olla sisäpinnalla murenemaa jo niin paljon, että sen näki hymyilemättä. Tuon pelkän syömisen jälkeen olisin vielä voinut olla julkisella paikalla huulipunan kera, mutta selvästi syöminen pitäisi tehdä jotenkin supervarovasti, tai sitten tämä ei vaan kestä kaikkia ruokia. Onhan se raapivaa se paahtoleipä, vaikka öljyinen levite puuttuikin kokonaan. Tuon ruokailun jälkeen niitä murusia alkoikin sitten irrota sähkötupakkaan ja paljon. Huulet myös tuntuivat siltä, että ne murustuvat kuin lohkeillessa.

Kolmannen tunnin kohdalla tilanne oli tämä (ja valaistuskin näköjään eri):

IMG_8446
Puna huulilla kolme tunnin jälkeen.

Huulia ei ole kuvassa hangattu millään. Pidin ne ihan koskemattomina, en uskaltanut edes lipoa huulia kun huomasin murenemisen alkavan. Ne vaan sitten lähtivät murenemaan enemmän ja enemmän. Tässä vaiheessahan näiden kanssa ei ulos menisi. Kolmen ja puolen tunnin kohdalla irtosi sellainen melkein puoli senttiä x puoli senttiä -palanen. Illalla ennen töihin lähtöä puna näytti jo aivan jäätävän kamalalta.

Mutta ei luovuteta. Raportoin Facebookiin tuon kuvan kera. Sain osittain komppausta muilta bloggaajilta ("noinhan nuo tällaiset punat käyttäytyvät"), mutta osa ihmetteli, miten se noin voi käyttäytyä, kun heillä on kestänyt Rimmelin puna kakkukahvit ja ties mitkä mätöt. Siispä, kierros kolme.

Kolmannella kerralla yritin oppia taas jotain lisää. Levitin niin huolella ja kaikkia löytämiäni ohjeita seuraten kuin vain pystyin. Kuivasin huulet vielä tarkemmin talouspaperilla ennen levittämistä. Levitin punaa ohuemman kerroksen huulten sisäosaan, josta se minulla lähti ekoilla kerroilla luikkimaan palasina. Ehkä ohuempi kerros auttaisi, ajattelin. Ehkä paksu kerros lohkeilee helpommin. Huulipunaa kuivattaessa ennen kiillon lisäämistä pidin huulia typerän näköisessä mutta toimivassa superleveässä hymyasennossa, josta olin lukenut jostain blogista ennen näiden testiin saamista. Sellaisessa, että huulten juonteet suoristuvat ja huulen pinta on aivan sileä. Ehkä se ehkäisisi tuon pienen halkeilun, jota toisella testikerralla tuli jo ennen syömistä tunnin kohdalla ja havaittavammin jo kahden tunnin kohdalla. Ja kappas!

IMG_8456
Kolmas testikerta, puna kolmen tunnin kohdalla

Kolmannella kerralla, kolmannen tunnin jälkeen puna oli kuin uusi. En ollut syönyt mitään, koska ajattelin, että nyt testataan tätä sitten sellaiseen tarkoitukseen, että en ole menossa ruokailua sisältävään tapahtumaan. Hörpin vettä kyllä koko ajan, pillillä, ja sähkötupakoin tässäkin testissä, mutta nyt puna pysyi.

IMG_8458
Viidennen tunnin jälkeen

...ja pysyi. Tuo alahuulen epätasaisuus on oma levitysvirheeni, ei punan vika. Se ei karkaile mihinkään huulten ympärille kuivuttuaan.

IMG_8467
Kahdeksan tunnin jälkeen

...ja pysyi! Joku kissankarvakin pyrkimässä suuhun tuossa.Mun vatsalaukku on varmaan täynnä niitä muutenkin. Että mä rakastan näitä kuvia, mitä ei voi ottaa uusiksi, koska tilanne meni jo... No, enivei. Kahdeksannen tunnin jälkeen olin käynyt geokätköilemässä hieman, pienessä tihkusateessa jopa, ja juonut yhden lonkeron, pillillä, mutta en vieläkään ollut syönyt. Tässä vaiheessa puna alkoi kulua pois pikkuisen murustumalla keskeltä, kuten kuvasta näkee. Noita pieniä murusia alkoi taas löytyä sekä huulista että sähkötupakasta. Mutta silti, huh, nyt oli kestoa! Sitten iski kuitenkin se nälkä, ei koko päivää voi olla syömättä. Söin, tällä kertaa salaattia, ja sitten se aiemminkin syömisen takia havaittu murustuminen alkoin kiihtyä ja puna oli poistettava. Laihdutuspuna, ei voi syödä sen kanssa. :D


Siispä, Provocalips näyttää kyllä kestävän minulla jatkuvaa juomista ja sähkötupakkaa ja tuollaista, mutta normaalia syömistä se ei kestä. Levitystapa auttaa kestossa paljon, ehdotan käyttämään kaikkia noita vinkkejäni. Taidan säästää Provocalipsini sellaisiin hetkiin, jolloin en ole syömässä mitään - yökerhoon, ruokailuttomaan työvuoroon, johonkin tuollaiseen. Sen verran rumat ne ensimmäisillä kerroilla repeilleet palaset olivat, että siinä vaiheessa kun mureneminen pääsee vauhtiin, puna on otettava pois kokonaan, ei sitä kestä katsella.


IMG_8387

Sain testiin kolme sävyä. Tuo Little Minx oli se, jota olin jo himoinnut kuvien perusteella. Se on niistä kaikista upein. Toinen kiva sävy on tuo tumma viini, 550 Play With Fire. Kolmanneksi sain ruskean nudepunan 700 Skinny Dipping. Väri on minulle vähän haastava, mutta ainakin jotain, jota minulla ei vielä ole.

Tunne huulilla ei ole kuivattava, vaan ennemmänkin jopa vähän huulikiiltomainen. Jopa tuossa kahden tunnin kuvan kohdalla yhä edelleen huulet tuntuivat kosteutetulta, vaikka ne kuvassa näyttävät ihan kuivilta. Samoin syömistä sisältämättömässä kolmannessa testikierroksessa kosteuttava tunne oli selkeä vielä kolmannenkin tunnin jälkeen. Vasta siinä vaiheessa, kun puna lähtee syömisen jälkeen murustumaan, kosteutettu tunne vaihtuu röpelöiseksi.

Poistaminen on tuottanut joillekin ongelmia. Minulle se ei ollut ongelma. Puna lähti ihan ensimmäisellä aineella, jolla kokeilin: kaksifaasisella silmämeikinpoistoaineella. Sellaisella minä vedenkestävät meikit ja tiukkaan jumahtavat huulimeikit muutenkin poistan. Sitten voi tietysti olla ongelma, jos kotoa ei löydy öljypitoista vedenkestävän meikin poistoainetta. Oikeilla aineilla lähtee aivan vaivatta.

Muut ovat saaneet vielä kestävämpiä tuloksia Provocalipsillä - niin, että kestää syömisenkin. Elintavoista riippunee, juomisen ja tupakoinnin/sähkötupakoinnin määrästä, possuilustakin syödessäni tai tähtien asennosta. Kokeileminen kannattaa, koska kyllä nämä itselläni ainakin käyvät kuitenkin vaikkapa illanviettoon, jossa ei syödä mitään. Juuri mitäänhän tämäkään ei taas maksa, kun Rimmel on kyseessä: suositushinta 9,90 euroa.


Punat saatu testiin maahantuojalta.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Rimmel Lasting Finish Nude 25hr

IMG_8378

Rimmelin Lasting Finish -meikkivoiteet ovat ihastuttaneet vuodenvaihteessa ja alkuvuonna bloggaajia, joten pyysin itsellenikin sellaisen testiin.

Aivan ensiksi ihastuin sävyvalikoimaan: saatavilla on oikeasti vaaleita sävyjä! Tutkin niitä ennen PR-näytepyyntöäni ihan livenä, jotta ei kävisi sitä perinteistä: "Ihan kiva joo, mutta en pääse kunnolla arvioimaan, koska sävy on liian tumma." En ole nyt vaaleimmillani, koska rusketuin viime kesänä niin, että koko talvena tai keväänä en ole voinut käyttää vaaleimpia meikkivoiteitani. Niitä tarvitsen about viimeistään helmikuussa, jos kesä on ollut huono. Tänä keväänä ei näköjään niille tule tarvetta, koska mennään jo toukokuussa ja alan kohta saamaan jo kevään ensimmäiset auringot. Vaihdan väriä astekaupalla: rusketun helposti ja rusketus pysyy hyvin, mutta ilman rusketusta olen kyllä vaalea. Huonojen kesien jälkeen pitää hakemalla hakea tarpeeksi vaaleita sävyjä. No, Rimmelin Lasting Finish -meikkivoiteesta en ottanut edes vaaleinta sävyä 091 Light Ivory, vaan valitsin toiseksi vaaleimman sävyn 100 Ivory. Se osoittautui juuri oikeaksi tähän ihoni sävyyn. Heidi oli sitä mieltä, että kahdella vaaleimmalla sävyllä on eroa lähinnä pohjasävynsä kautta (Light Ivory pinkimpi ja tämä keltaisempi) eikä tummuusasteeltaan, mutta toisaalta Heidi on minua keltapohjaisempi ja minulla keltapohjaisuus saa meikkivoiteen näyttämään tummemmalta. Minusta Light Ivory oli kyllä ihollani selvästikin vaaleampi ja tämä tummempi.

Lasting Finish Nudelle luvataan puolipeittävä, kevyt koostumus. Olen kyllä toista mieltä, koostumus on mielestäni peittävä eikä puolipeittävä, ja sitä saa kerrostettua ihan todella peittäväksi asti. Kuten muutkin, heittäisin nimestä Nude-sanan pois. Tätä tosin saattaa hämärtää se, että olen nykyään tottunut käyttämään yhä kevyempiä meikkipohjatuotteita, koska ihollani ei juuri peitettävää ole. Lähinnä sävyn tasoitusta ja satunnaisia pikkuruisia näppyjä. Normaalisti arvioin omalle iholleni ja minun tarpeilleni suunnattuja kevyitä meikkipohjia ja totean niistä, että ne eivät välttämättä kyllä sitten riitä, jos iholla on kovasti peitettävää, mutta tästä olen toista mieltä. Uskaltaisin luvata, että Lasting Finish peittää myös iholla, joka pukkaa niitä näppyjä. Minulla ei ole koskaan ollut varsinaista Joe Blasco -tasoista peitettävää, edes teiniaikoina, joten akneihosta en osaa sanoa. Tuotteesta on myös punakorkkinen versio, joka on vielä peittävämpi Full Coverage. No huh! Tuon enempää peittoa en tarvitse kyllä millään.

Olen levittänyt tuotetta sormin, sillä saan sormin levittäessä ohuemman lopputuloksen. Sormin pääsee myös testaamaan kunnolla, levittyykö meikkivoide nätisti ilman kikkailuja. Ja levittyyhän se. Koska tämä on kuitenkin jonkin verran paksu, täysiverinen meikkivoide, silikonipitoinen liukumista helpottava pohjuste (kuten Lancôme La Base Pro) tai meikin liukuvuutta helpottava kosteusvoide (kuten Elizabeth Ardenin 8 Hour Creamin kasvovoideversio) saattaa olla tarpeen, jos iholla on pintakuivuutta. Minulla ei nyt ole, kun Clarisonic on vienyt kaiken kuorinnan tarpeen pois ja kosteutuksesta on huolehdittu hyvin. Tiedän kuitenkin, että itselläni voi joskus niin käydä ihonhoidon hetkellisestä laiminlyönnistä, ja siksi nuo kaksi HG-luottotuotettani löytyvät aina meikkipisteeltäni kuivia kausia varten. Tällä hetkellä en tarvitse niitä siis näinkään tuhdin meikkivoiteen alle, mutta käytän mielelläni silti levittymistä helpottamaan.

Mielenkiintoisena ominaisuutena tämä meikkivoide on parhaimmillaan silloin, kun se on hetken asettunut iholleni, sanotaan tunnin-pari. Olen huomannut samaa ilmiötä muun muassa meikkipuutereissa ja mineraalimeikeissä, jotka jopa tykkäävät siitä, että ne pääsevät vähän sulautumaan ihon omaan talineritykseen. Tämä käyttäytyy vähän samoin minulla. Sävy ei minulla hapetu liian tummaksi, vaan sävy pysyy oikeana, mutta itse pinta näyttää luonnollisemmalta ja vähemmän pakkeloidulta tuon pienen odottelun jälkeen.

25 tunnin kestoa luvataan myös. Sitä en allekirjoita. Joudun työpäivän aikana korjaamaan puuterilla nenän seutua, jos olen levittänyt meikkivoiteen herätessäni ja menen yövuoroon. Kyllä tämä silti hyvin pysyy. Lisäksi saattaa olla, että minulla toimivin ratkaisu olisi jopa jättää puuteroimatta ja lisätä meikkivoidetta illalla, jos tarvitsee. Tämä nimittäin ei välttämättä tarvitse puuteria päälleen, koska lopputulos on puolimatta, aavistuksen kuulas mutta silti kiilloton. Olen tottunut kiinnittämään meikin irtopuuterilla, joten niin olen tämänkin kanssa silti tehnyt.

Olipa jännä päästä testaamaan näinkin erilaista meikkivoidetta, kun on pitkään käyttänyt hyvin kevyitä meikkipohjia. En muistanutkaan, miltä täysiverinen meikkivoide näyttää! Iholla se ei tunnu raskaalta, mutta lopputulos on kyllä ehdottomasti meikatumman näköinen kuin normaali pohjani näinä aikoina. Ilonalla on erinomaiset ja hyvälaatuiset vertailukuvat meikkivoiteesta meikatulla ja meikkaamattomalla iholla. Se jättää minullakin juuri tasan tuollaisen jäljen. Tosin sekä Ilonan että Heidin kanssa olen eri mieltä superkestävyydestä. Minulla meikki saattaa oikeasti olla aamusta aamuneljään, toisin kuin normaalissa työssä käyvillä ihmisillä. En kuitenkaan yleensä kärsi juurikaan meikkipohjan kulumisesta enkä oikein jaksa puuteroidakaan kesken päivän, joten petyin hieman siihen että tämä vaati puuterikorjailua, kun olin niin paljon pysyvyyshypetystä lukenut. Pysyy se silti loistavasti, ei siinä mitään, mutta minusta tämän tuotteen erinomaisuudet ovat tarpeeksi vaaleat sävyt, kaunis ja helppo levittyvyys, puolimatta hyvä peittävyys ja edullinen hinta, tuossa järjestyksessä - sen jälkeen vasta pysyvyys. Mietin pitkään, miten voi olla, että minä, joka en yleensä kestosta valita, olin näin eri mieltä kuin kanssabloggaajat. Saattaa myös olla, että tottumukseni kevyempiin meikkivoiteisiin vaikuttaa sitäkin kautta, että pysyvyys "muka kärsii." Havaitsin nimittäin, että rapsuttelen ihoani päivän mittaan. En ole tiedostanut tätä, mutta näin peittävän meikkivoiteen kanssa ihon räpeltäminen saa aikaan selvät jäljet. Kevyemmillä taas ei tietenkään niinkään, koska ne sulautuvat paljon paremmin ihoon jättäen barely there -lookin, eikä sitä nyt niin huomaa, jos jostain on kulunut meikkipohjaa pois. Vaikka pohja pysyisi kuin tauti, kyllähän se nyt totta kai kynsillä lähtee. Kesken Ikea-reissun herätin itseni huomaamaan, että räpelsin hermostuneena nenänpielen pientä näppylää, koska olin unohtanut, että minulla meikkiä onkaan. Tein meikkipohjalle tuhot, joita ei enää puuterilla nätiksi korjattu. Teenköhän mä tuota useamminkin?

Suojakerrointa on, SPF 20. Hintaa taas ei juurikaan ole. Erittäin edullinen, kuten Rimmel yleensäkin. Rimmel on jopa markettikosmetiikaksi edullista, voittaa hintatasossa monet päivittäiskosmetiikan merkit. Lasting Finish maksaa noin 12,90 euroa. Myyntipaikkoina ainakin Anttilat, Sokokset, K-Citymarketit ja Pretty.fi. Minua tummemmille (tai kesäsävyksi) on saatavilla kolmaskin sävy, Soft Beige.


Tuote on saatu testiin maahantuojalta.

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Rimmel Wonder'full Wake Me Up

IMG_0524

Rimmelin kevään uutuusripsari sisältää kurkku-uutetta. En tiedä, mitä se kurkku-uute siinä tekee, jos mitään, mutta ainakin ripsiväri tuoksuu hyvältä. Monet kokevat tuoksuvat ripsivärit ja muutkin tuoksuvat silmien ympärille laitettavat tuotteet vähän kummallisina, mutta itse totuin jo pienenä Lancômen ripsivärien hajusteisiin, joten minulla ei ole ongelmaa ripsivärien tuoksujen kanssa. Onhan se vähän hassua, että ripsivärissä on tuoksu, mutta kun ei minulla ole taipumusta mihinkään herkkäsilmäisyyteen, why not. Tästä ripsiväristä lehdistötiedotteessa kyllä sanottiin, että sopii herkkäsilmäisillekin.

IMG_0535

Ripsivärissä on kohtuullisen kookas tiimalasimainen harja. Toimi ainakin itselläni hyvin, vähän olisin kyllä koosta ottanut pois. Olen viime ajat tottunut taas käyttämään pienempiä ripsiväriharjoja.

IMG_0573

Tämmöistä minun ripsilläni. Alkuun en tykännyt, koska ripsiväri ei näyttänyt tekevän ripsilleni mitään, värjäävän vain. Sitten tajusin, että tätä on vain kerrostettava paljon ja niin, että antaa ripsivärin hieman kuivahtaa ennen seuraavaa kerrosta. Ei maailman näyttävin juhlaripsiväri, mutta sen verran jees, että pääsi mukana kulkevaan meikkipussiini käsilaukkuun. Kuvassa muuten kulmissa L'Orealin Brow Artist Plumper, jota en aikanaan arviooni kuvannut. Ihme kiirehtijä!

IMG_0529

Kurkkuripsari tulee myyntiin toukokuussa ja sillä on hintaa noin 12,90 euroa.

Ajattelin alunperin somistaa kuvat tuoreella kurkulla. Tein erilaisia viritelmiä, mutta mikään ei oikein näyttänyt fiksulta. Lopetin, kun tajusin piteleväni kädessäni tällaista.


Tuote on saatu testiin blogiin maahantuojalta.

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Rohkeampaa viiniä: Rouge d'Armani

Tänään ruoditaan, miksi en hankkinut MAC:in Heroinea, miksi kuitenkin koin sen tarvitsevani - ja mitä lopulta ostin.

IMG_9845

Olen seuraillut vierestä, kuinka vähän räväkämmät huulipunat ovat kaikkien blogikollegoiden huulilla. Tokihan minäkin seuraan noita, olen tietoinen esimerkiksi siitä, että MAC:in Heroinelle tuli juuri vähän aikaa sitten sopiva rajauskynäkin MAC:iltä. En ole kuitenkaan katsonut tarvitsevani tuota jokaisen bloggaajan must have -punaa, koska onhan minulla jo mielestäni rohkeita värejä. Kuvissani sävyt eivät ihan pääse täysiin oikeuksiinsa, kaikki violettiin menevä on aina vaikea minulle kuvata todenmukaisena.

IMG_9720

Illamasquan Atomic. Tämä on minulle jo aika rohkea. En pistäisi ikipävänä mihinkään konservatiiviseen työpaikkaan, itse asiassa olen tainnut käyttää tätä kodin ulkopuolella vain kerran. Mutta nyt kun katsoo... Eihän se edes ole kovin räväkkä. Onhan se pinkki, eikä mitenkään hillitty kiva tyttöpinkki, vaan rohkea pinkki, puolimatta, tietyssä valossa upeasti sinertävä. Hei, miksi mä en käytä tätä useammin? Varmaan siksi, että yleensä punani on joku hillitty, koska panostan enemmän silmämeikkiin, ja toisaalta siksi, että kun menen vahvemman iltameikin vaativiin juhiin, etiketti yleensä mielestäni edellyttää ennemmin "konservatiivista" ferrarinpunaista punaa tällaisen sijaan. Hitto, nyt jätetään tämä ikuinen pelkkään silmämeikkiin panostaminen, lupaan käyttää tätä useammin jatkossa. Jättää välillä ulos lähtiessä silmämeikin pelkästään mustiin rajauksiin, vaikkapa. Sopivaa rajauskynää Atomicille en omista, siksi menen ilman.

IMG_9737

Rimmelin Apocalips-huulilakka sävyssä 303 Apocaliptic. Ihastuin tähän Heidin huulilla ja ostin oman. Kesto on uskomaton. Kuvassa huulilakkaa on reippaasti, koska nyt haettiin rohkeutta, mutta tosissaankin se on tuollainen todella kiiltävä, huomiota herättävä, rohkea kirkas pinkki. Normaalilevityksellä toki kuivuu luonnollisemmaksi. Kummallista kyllä, tämä pysyy huulilla ikuisuuden nättinä. Vinyylikiiltoisuus tosin vähenee, ensin kuivumisen ja sitten kulumisen myötä, mutta sävy pysyy kuin tauti. Minulle on jo aika rohkeaa käyttää jotain noin kiiltävää, mutta jotenkin tämä on vaan minusta kiva. Rajauskynän se kyllä tarvitsisi. No en omista sopivaa.

IMG_9708

Ai ei tarpeeksi rohkeita? No miten olisi tämä Milani Haute Flash Full Coverage Shimmer Lipgloss, sävyssä 103 In A Flash? Tämä menee jo minulla niin yli, että tätä voisin käyttää vain jossain teemabileissä tai muuten erikoisessa tilanteessa, kun kahta edellistä voisin käyttää baari-iltana. Valitettavasti tämän laatu ei ole kovin hyvä. Sen omalla applikaattorilla saan epätasaista jälkeä, ellen laita todella paksua kerrosta. Applikaattori annostelee niin vähän tuotetta kerrallaan, että siitä siveltimeen siirtäminen on tuskaa ja käytän sitten sitä applikaattoria ennemmin. Kulumat näyttävät rumilta. Ja jos edellinen vaatisi rajauskynää, niin tämä se vasta sitä ehdottomasti vaatisikin. Apocalipsin reunojen epätasaisuutta ei huomaa normaalikäytössä, ei kukaan katso huuliani noin suurena ja tarkkana kuin nämä blogikuvat. Sen sijaan Milanin levittäminenkin on tuskaa ilman rajauskynää ja korjailu samoin. Tulos myös näyttää epätasaiselta vähän kauempaakin.


Niin. Siis minulla on mielestäni muutama rohkea väri. Mutta, Illamasqua on saisi olla violetimpi, Apocalips on liian pinkki ja saisi olla... helkutisti violetimpi. Ja vähemmän vinyylikiiltoinen. Milani on överidiskopallo, epätasainen, vaikea ylläpitää ja mahdoton ilman rajauskynää. Eli ajattelin, että tarvitsisin sen MAC:in Heroinen rajauskynineen. Hitto.

No, astelin Stockalle. Tutkin huulipunia, ensiksi sitä Heroinea.

IMG_9768

Kuvassa nuo kolme saman sävymaailman punaa ovat vasemmalla rajauskynien alapuolella Rouge Dior 786 Mauve Mystere, oikealla ylhäällä MAC Violetta ja sen alla MAC Heroine. Heroine oli kuin olikin aivan liian pastellinen minulle, ei jatkoon. Sen sijaan tuo Dior oli upea! Epäilen, että se täytyy hankkia vielä.

Siinä punia tutkiessani minulle ehdotettiin kuitenkin jotain aivan muuta enemmän minun näköistä - ja sehän ihastutti. Sitä se teettää, kun sävymaailmasi tunnetaan liikkeessä entuudestaan... ;) Saatava. Ei se nyt ollut Heroinea nähnytkään, eikä edes samaa sävymaailmaa, mutta minun näköinen ja sopivan rohkea!

IMG_9834

IMG_9793

Puikossa Rouge d'Armani Lasting Lip Color sävyssä 604 Plum näyttää tylsältä rusehtavalta viiniltä. Iholla onkin jo toinen totuus:

IMG_9808

Oho, tämähän on kaunis viini! Vieressä myös huultenrajauskynä - pitihän punalle kynäkin etsiä. Kynän löytäminen oli yllättävän vaikeaa, mutta lopulta Forumin Kicksin myyjä keksi sopivan: bareMinerals Marvelous Moxie -automaattikynä sävyssä Electrified. En olisi ihan äkkiseltään lähtenyt tutkimaan bareMineralsin valikoimaa, kun kaikkien muiden merkkien kynät olivat liian ruskeita tai liian punaisia. Electrified on täysi nappi.

IMG_9839

Kynä levittyy oikein pehmeästi ja nätisti, tykkäsin. En pidä liian kovista kynistä. Uskomattoman hyvin löytyi täysin sopiva kynä, yleensä huultenrajauskynät ovat vain vähän sinne päin, jos eivät ole juuri kyseiselle punalle tehtyjä tai ferrarinpunaisia.

IMG_0058

Tämmöinen puna. Ja vieläpä myös harvinainen naamakuva meikäläisestä blogissa. Siinä vaan toistuu sävy ainakin minun näytölläni tasan oikeana, joten pakko oli laittaa, vaikka ujostutti.

IMG_0069

Vähän täytyy valittaakin. Kesto ei ole niin hyvä, kuin tuon hintaluokan punalta odottaisin, ja koostumus on hieman läpikuultava. Ongelma poistuu värittämällä huulet alta pidemmältä matkalta rajauskynällä, mutta hieman kyllä miinusta tulee tästä syystä. Lähikuvasta näkyy tuo epätasaisuus.

IMG_9822

Armanin punat maksavat jonkun vähän reilun 40 euroa, niitä myy Suomessa vain Stockmann ja Stockmanneistakin vain jotkut - viime tsekkauksella Itis, Helsingin keskusta, Tampere ja Oulu. BareMineralsin kynä maksoi Kicksissä vähän yli 20 euroa, myydään niitä Stockallakin.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Huulipunavallankumous

Tänään 16.5.2014 vietetään Huulipunavallankumousta - kampanjaa, jonka on organisoinut Sydänliiton ja Hengitysliiton alainen PuNainen. Liikkeen tavoitteena on edistää naisten sydämen ja keuhkojen terveyttä ja ennaltaehkäistä sairastumista. Kampanja kannustaa kaikkia naisia punaamaan huulensa tänään perjantaina, innostaakseen naisia huolehtimaan omasta terveydestään. Samalla muistutetaan, että pienet teot luovat itsevarmuutta ja rohkeutta, joka tietysti on osa terveyttä, vaikka kampanjan pääpointti onkin hengityselin- ja sydänsairauksissa ja niiden ennaltaehkäisemisessä.

Movember-viiksiä en ole kasvattanut. Sen sijaan, tähän osallistun. Aamulla oli kovasti aikaa tutkia huulipunavarastoja.


Tähän tartuin ensimmäisenä. Diego Dalla Palma The Lipstick sävyssä Il Rossetto. Aavistuksen normaalia punaista paloautopunaa viinimpi. Rajauksena käytin L'Oréalin Contour Parfait -kynää sävyssä 663 Burgundy. Olisi oikein loistava valinta päivään.


Miten olisi kevään trendiväri, koralli? Lumenen uudistuneista Raspberry Miracle Lipstick -punista sain testiin kaksi, tässä niistä sävy 10 Niityllä (Flower Meadows). Lumenen punien koostumus on kiiltopunamainen ja kosteuttava, kaikista tämän postauksen punista kosteuttavin. Rajauksena ikivanha Lancasterin Lip Contour -kynä sävyssä 01 Flamme. Niitä ei ole varmasti saanut kymmeneen vuoteen. Tai kymmeniin vuosiin. Tai puoleen ikuisuuteen. En lainaisi tuota rajauskynää kaverille, mutta itse luotan aistinvaraisiin havaintoihin koostumuksesta ja tämä nyt vaan oli lähinnä tämän punan sävyä rajauskynävalikoimastani.

Ei, ei korallia minulle. Ei ole sitten yhtään minun värini, ei edes rohkeana päivänä. Lämpimät sävyt eivät ole kylmäsävyisen ihmisen juttuja.


Sitten varsinainen herkku, Illamasquan puna sävyssä Atomic. Tätä ei saa sitten millään vangittua kuvaan! Fuksiapinkki sinisellä hohteella, upea. Rajauksessa Make Up Storen Passionate Glory, joka on kyllä aivan liian tummanvioletti tälle, mutta kyllä se sinne jotenkin soljui. Rakastan tätä punaa, vihaan sen kuvaamisen vaikeutta. Näistä punista tässä on kuivin koostumus, toisaalta myös hyvä pysyvyys.


Rimmelin Apocalips-huulilakkaan ihastuin Heidin kautta ja viime vuoden helmikuussa. Uskomaton pysyvyys ja sävy 303 Apocaliptic on aivan upea, herkullinen, jopa shokeeraavan pinkki. Ostin omani Bernerin ystävämyynnistä vasta muutama päivä sitten, Rimmelin tuotteet olivat tarjouksessa 2 kpl 5 eurolla. Näitä saa ihan kyllä vielä kaupastakin, tai ainakin viime näkemältäni sai, mutta luulisi olevan poistumassa pian - hakekaa omanne! Tässä ei ole käytetty mitään rajauskynää. Suoraan pakkauksen applikaattorilla vaan.


Haluaisin käyttää koko päivän jotain voimakkaampaa Huulipunavallankumouksen nimeen, varmaankin Rimmeliä. Totuus on kuitenkin se, että menen illalla töihin. Työmeikkini tulee olla hillitty, meikkaan jo muutenkin voimakkaammin kuin työkaverini. Huulipunavallankumousta toteutan tänään töissäkin, mutta joudun valitsemaan vähemmän rohkean sävyn. Tämä päätyi illan työvuoron huulipunaksi - Oriflamen uudehkon The One -sarjan Power Shine Lipstick sävyssä Glazed Currant. Kevyt koostumus ei kaipaa rajauskynää ja levittäminen kesken työyön on helppoa ja nopeaa.

Oli miten oli, huulipuna työvuorossa on silti minulle erikoinen veto - en yleensä käytä huulipunaa uudessa työssä lainkaan. Mutta tänään on toisenlainen päivä.


Osallistutteko Huulipunavallankumoukseen? Millä sävyllä? Vai käyttekö kenties piristämässä arkeanne ostamalla jonkun uuden sävyn päivän kunniaksi?


Diego Dalla Palman, Lumenen ja Oriflamen punat saatu testiin blogiin, muut mainitut tuotteet ostettu itse.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Philosophy BB, Rimmel BB ja Lumene CC

Uskon vakaasti, että en ole ainoa, joka vielä jaksaa BB-voiteita. Kuten jo tuhanteen kertaan todettua, länsimaiset BB-voiteet tuppaavat olemaan lähempänä sävytettyä kosteusvoidetta kuin aasialaiset kaimansa, mutta sitä kevyttä peittoa minä juuri rakastankin. Tänään vuorossa kaksi BB:tä ja lisäksi yksi CC. Lumenen CC onkin minulle ensimmäinen laatuaan. Se eroaa BB-voiteista, mutta halusin silti laittaa kaikki samaan vertailupostaukseen. Kevyitä meikkipohjia ne kuitenkin kaikki jossain määrin ovat.


Philosophyn BB, Be Your Best Skin Perfecting B.B. Cream on tällä kertaa esiteltävistä kallein. Siinä on myös korkein suojakerroin, SPF 30 ja PA+++, joista jälkimmäinen kuvaa siis UVA-suojan tasoa. Philosophya saa toistaiseksi Suomessa vain laivalta, Viking Linelta.

Kokeilin sävyä laivalla kädelleni Lancômen 010:n viereen. Näytti samalta tummuusasteelta. Valitettavasti kuitenkin Philosophyn sävy 01 Light tummenee ihollani heti levittäessä ja voimakkaasti. Itse asiassa sävy menee keltaisemmaksi, talvi-ihoani vasten jopa vähän oranssiksi. Värisävy on aivan liian tumma minulle talvikäyttöön. Lienee sopiva loppukeväällä ja alkusyksyllä, kesään ehkä sitten taas jo liian vaalea.

Koostumus on kohtuullisen peittävä, vaikkakin näistä kolmesta läpikuultavin. Riittää minulle sellaisenaan, puolimattana ei välttämättä vaadi puuteria päälleen. Levittyi nätisti sormillakin, mutta mielestäni tätä saa käyttää aika ison määrän.

Tested on Asian skin, lukee pakkauksessa. Jännä yksityiskohta. No, ainakin tosiaan minulle liian keltainen vaaleimmassakin sävyssä.

Pakkaus ei ole perinteinen tuubi, siinä on pumppu tuubissa. Ihan kätevä ainakin pakkauksen ollessa lähes täysi.

Hintaa en nyt muista, mutta se oli luokkaa 25-35 euroa. Vähemmän kuin selektiiviset meikkivoiteet, enemmän kuin marketti-BB:t.


Rimmelin BB Creamiä kokeilin joskus näytepussukan tuossa samassa Light-sävyssä. Se oli mielestäni miellyttävän vaalea. Pöh. Eikä ollut. Liian tumma tämäkin on. Rimmel jäi minulle vielä erityisen lämpimästi mieleen tuon näytepussin takia, peittävyys oli kiva ja muistan ihastelleeni voiteen vaaleutta. Mikä lienee ollut silloin, väärä valaistus tai sitten vaan joku eri erä. Ei tämä nyt ainakaan mitenkään erityisen vaalea ole. Samaa tasoa useimpien länsimaisten BB-voiteiden kanssa, ei mene talvikalpealle suomalaiselle.

Koostumus on aavistuksen paksu. Levittyy silti ihan nätisti. Lopputulos myöskin puolimatta. Tykkäisin joo, mutta taas sopiva vain lämpimämpänä vuodenaikana. SPF 25 suojakertoimena. Hintaa on sen verran kuin Rimmeliltä odottaa eli eipä paljoakaan, vähän yli kympin luokkaa jos ei ole tarjouksessa. Peittää saman verran kuin mitä odotinkin, minulla riittävästi länsimaiseksi BB:ksi.

Kauheat määrät lupauksia, 9-in-1. Pohjustaa, kosteuttaa, pienentää ihohuokosia, peittää, peittää (voisiko joku kertoa, mikä oikea ero on sanoilla conceals ja covers?), tasoittaa, mattaa, kirkastaa, auttaa suojaamaan ihoa. Samaa tämä käytännössä lupaa kuin muutkin BB:t. Jätän yleensä nuo listat lukematta, sillä minulle on tärkeintä, että BB käy perinteisen meikkipohjan kevyemmäksi korvaajaksi. Seuraava 6-in-1-tuotekin voitaisiin jakaa vaikka 12-in-1-tuotteeksi, kunhan vain keksitään tarpeeksi sanoja.


Lumene CC, Color Correcting Cream. CC:n on tarkoitus olla ennemminkin kevyt meikkivoide, kun BB länsimaissa on puolestaan useimmiten se sävytetty kosteusvoide. Lähtökohta on eri, mutta varmasti monesti BB:n, CC:n ja meikkivoiteen raja on häilyvä.

Oli miten oli, tämä oli ihan huippuostos. Koostumus on kahteen edelliseen verrattuna meikkivoidemaisempi, juoksevampi. Peittävyys on parempi kuin kahdessa edellisessä, mutta ei silti mitenkään paksun meikkivoiteen tasoa. Kevyt, levittyy nätisti - ja on sävyssä Light tarpeeksi vaalea! Iholle levittäessä tämä näyttää jopa aavistuksen liian vaalealta minulle, mutta levittämisen jälkeen ollaan oikein optimaalisessa tuloksessa, jossa ero meikittömän kaulan ja leukalinjan välillä on huomaamaton.

Lumenen CC on ollut käytössä sekä yksinään että puuteroituna. Se käy minusta puuteroituna täysin normaalin meikkivoiteen asemasta, virheettömämpään lopputulokseen heitän kyllä vielä tarpeen mukaan peitevoidetta päälle. Tämä on ollut minulla nyt oikeastaan ainoana nestemäisenä meikkipohjana jo kuukauden verran. Olen levittänyt sekä sormin että parilla eri siveltimellä, kaikin puolin toimii.

Tulin todella myöhässä tämän CC:n kanssa. Tuote ilmestyi jo keväällä 2013, mutta en ostanut sitä. Ei ole ollut tarvetta. Sain jo yhden kaverinkin ostamaan tällaisen kun kerroin sitä kehutun, mutta itse ostin vasta pakon sanelemana - olin jättänyt meikit kotiin ja minulla oli tärkeämpi tapaaminen heti töiden jälkeen. Liityn kehujien kuoroon, vähän myöhässä.

Hinta ei ole markettituotteeksi edullisin mahdollinen, noin 16,50 euroa, mutta edullinen yhä ja suosittelen kyllä lämpimästi. Hinta kuulostaa huomattavasti halvemmalta sitten, kun tämän mieltää tosiaankin meikkivoiteeksi eikä BB:ksi. Suojakerroin SPF 20, saisi olla enemmänkin mutta hyvä, että sentään 20.

Veikkaisin tämän olevan tummuudeltaan MAC:in asteikolla NC/NW15:n luokkaa. Lancômen 010 on aika samaa tummuusastetta, mutta Lancôme tummuu monella oltuaan iholla kauemmin. Kaikista vaaleimmille tämä voi olla talvella liian tumma, supervaaleimmat meistä kun pysyvät kesälläkin MAC:in 10:n tai Lancômen 005:n asteikolla. Lähtökohtaisesti kuitenkin todella vaalea tämä Lumene sävyssä Light on. Itse olen tällä hetkellä siinä pisteessä, että Lancômelta 010 ei kaikissa meikkivoiteissa käy. Teint Miraclessa se on himpun keltainen, vanhassa Color ID:ssä sopiva, jos puuteri on tarpeeksi vaalea. Ihan 005-vaaleuteen en ole vielä kalvennut, se tullee taas tänäkin vuonna tuossa helmikuun tienoilla. Yleispätevät sävyvertaukset eivät aina onnistu, sillä joillain vaikuttaa tuo ihon pohjasävyn taite paljon.

Lumene lupaa sopia kaikille ihotyypeille, mutta veikkaisin, että kuivaihoisimmat tarvitsevat alle ehdottomasti runsaamman kosteusvoiteen ja rasvaisen ihotyypin omaavat taas tarvitsevat puuterointia kiiltoa hillitsemään, vaikka minä tätä puolimataksi väitänkin. Meikäläisen pintakuivalle sekaiholle Lumene näytti menevän sekä kosteusvoiteen kanssa että ilman. Lumene suosittelee kuitenkin kosteusvoidetta alle, tämä Lumenen CC on nimenomaan enemmän meikkivoide kuin ihonhoitotuote. Kuitenkin koostumus on niin silikoninen, että minulla se meikkaa ihon kyllä kosteutetun näköiseksi, vaikkei sitä itsessään kosteutakaan. Vaikka ihoni siis todellisuudessa tarvitsee sen kosteusvoiteen alle, kaaos ja paniikki ei siltikään uhkaa, vaikka kosteusvoide olisi kiireessä jäänyt pois.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Pari shoppailuvinkkiä - Sokos 3+1


Sokoksen 3+1-päivillä on paljon ruuhkaa, mutta ihan puhtaasti tämän alennuksen takia kannattaa suunnata paikalle. Suunnilleen kaikki kokeilleet rakastuvat Clarinsin Gentle Care -deoon. Laivallakin tuote maksaa jonkun 17 euroa, joten tätä tarjousta kannattaa hyödyntää. Tuote on siksi niin loistava, että se ei tahraa mustiakaan vaatteita (lainkaan!) ja toimii tehokkaasti.

Deo tulee myyntiin tuohon hintaan perjantaina 4.10.


Tässä nyt ei ole niin huikea alennus, mutta tämän ostaisin, jos minulla ei olisi jo ihan tarpeeksi meikkipohjia. Rimmelin BB:tä olen kokeillut yhden näytepussin verran. Sävy light oli oikeasti vaalea, peittävyys oli länsimaiseksi BB:ksi juuri passeli.

Rimmelin BB-tarjous alkaa torstaina 3.10.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Oodi punaisille punille


Naisella kuuluu olla yksi täydellinen pikkumusta ja yksi täydellinen punainen huulipuna. Punaiset huulipunat ovat minulle vähän niin kuin viini. Mitä vanhemmaksi sitä tulee, sitä enemmän siitä tykkää. Ostin ensimmäisen klassisenpunaisen, ferraripunaisen huulipunani vasta yli kaksikymppisenä, mutta nyt en voisi kuvitella elämää ilman sellaista. Niitä onkin jokunen kertynyt.

Punat samassa järjestyksessä kuin ylemmässä kuvassa

Punaisissakin on eronsa, joskin pienet. Itse haluan klassisen punani mieluummin aavistuksen siniseen taittavana kuin oranssisena, mutta moni lämminvärityksinen ihminen valitsisi mieluusti varmasti toisin. Eri vivahteet pukevat eri tavalla eri sävyistä ihoa, mutta mieltymyksilläkin on merkityksensä.



Chanel Rouge Coco, sävyssä Gabrielle, 19, oli pitkään hukassa ja sen löytyminen töistä saikin minut kirjoittamaan tätä postausta. Se on näistä punista kosteuttavin, helposti levittyvä ja miellyttävän tuntuinen, joskin toki kosteuttavana tietysti sen tuntuinenkin. Rohkean voimakas punainen ja oikeastaan näistä suosikkini.




Lancôme L'Absolu Rouge löytyy minulta minikokoisena. Sävy on 132, Caprice. Se tuoksuu ihan Lancômen punalta, samalta, miltä ne ovat minusta tuoksuneet ainakin vuosikymmenen. Siinä on jotain kotoista ja turvallista. Minikokoinen puna on yllättävän kätevä, vaikka pääosin levitän punan siveltimellä. Tämä on hieman kuivempi kuin Chanel.

Joo, siitä näkyy myös ikkuna, pokkari ja meikkipeili.



Max Factorin Colour Collection -puna sävyssä 820 Intensely Red oli juurikin ensimmäinen ostamani aito punainen. Tässä on hyvin samankaltainen koostumus kuin Lancômessa. Tätä myydään yhä. Ja mikäs siinä, halpa puna, josta olen kyllä tykännyt. Ei sellaista ole syytä poistaa valikoimista.




Rimmelin Lasting Finish by Kate -sarjan puna 01 Rossetto on edellisiä rusehtavampi. Se on siksi hieman liian lämmin minun punaisekseni. Olen saanut tämän blogin kautta. Se saa silti pysyä mukana, koska vaikka se ei olekaan täydellinen punaiseni, se on erilainen kuin muut. Sorry, huulten kuivuus on minun vikani eikä punan, mutta ei tämä nyt kyllä antanut sitä anteeksi. Huulet hieman kieltäytyivät yhteistyöstä, kun tämä oli jo kai kahdeksas kuvattava huulipuna samana päivänä. :D Pakko ottaa kuvia silloin, kun valoa on.





No7 Moisture Drench sävyssä Siren on oranssein näistä omistamistani ferraripunaisista. Saatu blogin kautta. Sen koostumus on hyvin kosteuttava, kuva on otettu äskeisen Kate-punan jälkeen ja tämä häivyttää kosteutensa ansiosta myös nuo kärsineet huulten kuivat kohdat. Tällekin on paikkansa, ainoana oranssiin päin menevänä. Suurimmalle osalle tämä olisi vain puhdas punainen, eivätkä he ymmärtäisi selostustani oranssista, mutta kyllä sen näitä tarkemmin vertaillessa huomaa, että sävy on lämpimämpi kuin muut.


Kiukuttaa huomattavasti, että avasin tämän punan sinetin vähän liian kovakouraisesti ja kiireellä. Se on nimittäin alusta lähtien näyttänyt tuolta. :/ Vikaa oli kyllä sinetissäkin, ei niiden kuuluisi olla niin vaikeita irrottaa. Hylsy olisi muuten kovin nätti.


Näissä punaisissa, klassisissa punissa pysyvyys on pääsääntöisesti aina hyvä. Sävy on siitä helppo, että se yleensä kuluu pois nätisti ja pysyy hyvin, vaikka saman merkin samat tuotesarjan muut sävyt eivät pysyisi. Mitä mattaisampi sävy, sitä paremmin se yleensä ottaen pysyy, mutta kyllä nuo kiiltävimmätkin (Chanel ja No7) pysyvät aivan erinomaisesti.

Ja ennen kuin kukaan sitä kysyy taas, kyllä, rajaan alahuuleni voimakkaasti pienemmäksi kuin mitä se on ja kyllä, teen sen ihan tahallani. :) Lähikuvassa näyttää vähän erikoiselta, mutta jos rajaan huulet niiden oikean muodon mukaan, alahuuli on jättisuuri. Toinen vaihtoehto olisi ylirajata ylähuuli ja rajata alahuuli oikeiden linjojen mukaan, mutta se tuottaa samalla suuremmat huulet (en tykkää, huulet pitää olla pienet) ja pitäisi rajata voimakkaasti yli (tykkään vielä vähemmän). Poikkean varmaan suurimmasta osasta naisia, yleensä halutaan hirveästi kiiltoa ja pulleutta ja kokoa. Minä haluan hillityn kiillon ja pienet, sirommat huulet kuin mitä minulla on. :D

Kaikissa punissa on sama rajauskynä alla, Max Factor Lip Liner sävyssä Fire. Se on ainoa puhtaan punainen rajauskynäni, mutta täytyy kyllä sanoa, että se on aavistuksen liian vaalea. Ei sitä kauempaa huomaa, mutta lähikuvissa pistää ikävästi silmään. Enhän minä oikeasti tarvitsisi uutta, kun tähänkin asti on tuolla pärjätty, mutta pitäisi kyllä hankkia aavistuksen tummempi.


Mikä on teidän lukijoiden täydellinen punainen puna?