Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sally Hansen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sally Hansen. Näytä kaikki tekstit

perjantai 11. lokakuuta 2013

Sally Hansen Fuzzy Coat


Blogimiitistä saamani Sally Hansenin Fuzzy Coat on jännä tekstuurilakka. Se jakaa mielipiteitä kahtia, kuten kaikki tekstuurilakat. Lakan on tarkoitus imitoida langanpätkiä. Omani sain sävyssä 500 Fuzz-Sea. Tykkään nimileikistä, sopii lakan väriin. Lakassa on turkooseja ja (vihertävän?) keltaisia tikkuja.

Lakkaa on ohjeiden mukaan tarkoitus levittää 2-3 kerrosta. Mielestäni parhaan lopputuloksen läheltä katsottuna saa kuitenkin yhdellä paksuhkolla kerroksella, jos sen saa levitettyä tasaisesti. Pikkurillissä on kuvassa yksi kerros lakkaa. Omissa pitkissä ja leveissä kynsissäni lakkakerros ei tahdo asettua helposti tasaisesti, joten muissa kynsissä on enemmän kuin yksi kerros. Nimettömässä on kaksi kerrosta, se on liikaa. Keskisormessa ja etusormessa lakkaa on yksi kerros plus puolikas korjailukerros. Kaukaa katsottuna lakka oli minusta parhaimmillaan puolellatoista kerroksella - niin, että pohjalakan vielä huomaa, mutta ei kuitenkaan niin ohuena, että tikkuja on vain siellä täällä. Alla on Essien School of Hard Rocks (saatu varmastikin blogin kautta).


Jännä muuten verrata, miten eri tavalla koimme lakan esimerkiksi Charming Nailsin kanssa - hän lakkaa selvästi ohuempia kerroksia ja kokee lakan olevan parhaimmillaan yhdellä tai kahdella ohuella kerroksella, joissa on tikkuja vähemmän kuin minun yhdessä ilmeisesti siis paksussa kerroksessani. Minun mielestäni siinä määrässä on taas liian vähän, joskin yhdyn näkemykseen, että liika on liikaa, kuten kuvani nimettömässä. Toisaalta taas jotkut juurikin haluavat, että pohjalakka ei kuulla alta, vaan lakkaa on villapaitamainen paksu kerros. Googlen kuvahaulla löytyy paljon eri variaatioita näiden käytöstä.

Poistaminen on vähän haastavaa, samaan tapaan kuin kaikissa tekstuurilakoissa. Lakanpoisto oli minulla suunnilleen saman verran aikaa vievää kuin hiekkaglittereissä.

Hintaa Sallyillä on 12,50 euroa ja värejä on kahdeksan.

Mikä on seuraava villitys? Hiekkaglitterit, foliot, nahkapinta, helmet, sametti, matta... Kaikkea on viime aikoina ollut. Kynsilakkojen maailmassa koostumuksilla leikkiminen on niin tätä päivää. Magneettilakat vietiin käsistä, kun ne tekivät comebackin pari vuotta sitten reilun kymmenen vuoden tauon jälkeen. IsaDoran Graffiti-lakat myytiin loppuun niin, että niitä jouduttiin hetken aikaa pullottamaan toisenlaisiin pulloihin. Kaikista rakkaimpina lakkakoostumuksina minulla ovat säilyneet duochromet/multichromet, erityisesti shimmeriset sellaiset ja hologrammit niin lineaarisina kuin chunky holoina. Flakies-lakatkin ovat kyllä ihania... Ainoa, mistä en pidä on se, että en enää osaa riittävästi sanoja! Hah, se tunne, kun kaksi kynsibloggaajaa katsoo sinua kieroon, kun väität lakassasi olevan aavistus glitteriä - shimmeriä se oli, hemmetti. :D

maanantai 7. lokakuuta 2013

Kauneusbloggaajamiitti Hämeenlinnassa

Yleensä kaikki miitit, sekä itse järjestetyt että PR-tapahtumat, ovat pääkaupunkiseudulla. Tänä vuonna ollaan treffailtu myös Turussa, mutta nyt päätin repäistä ja järjestää miitin Hämeenlinnassa. Syitä tähän olivat vaihtelunhalu ja se, että minun pikkukaksiossani ei mitään miittejä pysty järjestämään. Siispä, pyysin äidiltä luvan kotibileisiin - puitteet olivat vähän hienommat kuin mun luukussani.


Mukana häppeningissä olivat tämän blogini lisäksi (randomissa järjestyksessä) Viilankantolupa, Shiny Nail Art, Mustaa Kajalia, Adventures in Sinilandia, Sensaisti, Meikki Monsterin Maailma, One of Beauty's Daughters, Pakolliset - tai ainakin melkein, Pieni Nutturapää, Sinistä pintaa ja Bones and Lilies. Pari bloggaajaa joutui peruuttamaan tulonsa viime hetkellä, mutta sitä sattuu.


Normaalisti emme yleensä harrasta mitään liikuntaa näissä tyttöjuttumiiteissä, mutta nyt kuitenkin lähiympäristö oli sen verran mielenkiintoista seutua ja sääkin suosi, että pakotin ihmiset kävelyretkelle linnan ympäri.



Ei ne ainakaan hirveesti kinannut vastaan, tosin mukulakivet ja Karoliinan kengät eivät ehkä olleet paras yhdistelmä. Mutta hengissä selvittiin!


Äidin ja Heidin leipomusten lisäksi ihmiset toivat mukanaan myös muuta naposteltavaa - alkuun ajateltiin tilata pitsaa, mutta lopulta kukaan ei kuollut nälkäänkään. Hengissä selvittiin siitäkin.


Tämä kuva esittää sitä, mitä tapahtuu, kun kahvia ja teetä juomaton ihminen (minä) yrittää kyhätä jotain kahvikattauksen tapaista. Tajusin vasta myöhemmin, että olisihan sitä ollut Tsaikka-lasitkin teelle, mutta tajuamiseni tuli vähän myöhässä. Onneksi äiti oli ladannut kahvinkeittimen valmiiksi, joten selvisin hengissä myös kahvinkeittimestä. Tosin siinä vaiheessa tarvitsin apua, kun en tiennyt, miten se pannu saadaan siitä irti ja kaatovalmiiksi.

Halusin mukaan muutaman sponsorin, tosin rajasin ne tällä kertaa mieluummin pienempään määrään kiinnostavia yrityksiä. Poiminnat minulle mielenkiintoisimmista tuotteista tässä, näihin ja muihin palataan vielä tarkemmin blogissa myöhemmin.


Sponsoreina olivat Duroy, Carpelan Cosmetics, Berner ja mm. Tigiä ja Fudgea maahantuova Warehouse. Voih, mä olen pitkään halunnut kokeilla noita Youngbloodin mineraalipohjia!


Duroyn Unelma on Duroyn vastine suuren blogihypetyksen aikaan saaneille Shiseidon ja Kicksin siveltimille. Kicksin vastaavaa olen käyttänyt ihan nestemäisen meikkipohjan tai BB-voiteen levittämiseen ja tykännyt, odotukset ovat kovat tältä Unelmalta.


Sally Hansenin Fuzzy Coat on hassu tekstuurilakka, joka imitoi langanpätkiä. Sellainen tuote, etten olisi varmaan itse ostanut, koska minulla on erilaisia kynsilakkoja tuhannesti, mutta tätä haluan ehdottomasti testata.


Crazy Sticks -parfyymipuikot ovat upean näköisiä. Minulla oli tällainen aikaisemminkin, mutta tuoksu ei ollut yhtään minua. Tämä nappasi jo paljon enemmän, joten pääsee käyttöönkin. Alkoholittomia ja parabeenittomia, vaikka mulla ei ole ongelmaa kummankaan kanssa. Mut siis nää pakkaukset! Kattokaa nyt tätäkin. Tai tätä. Tai tätä.


Clarinsin syyslookkiin kuuluvasta Be Long -maskarasta saimme minikoot. Mari tiesi kertoa, että näissä on tasan samanlainen harja kuin täysikokoisessakin. Harja merkitsee paljon, ei ripsiväriä voi oikein arvostella jos siinä ei ole sitä oikeaa harjaa.


Clarinsilta tuli myös matkakoot Daily Energizer -sarjan puhdistusgeelistä ja kosteusvoiteesta. Cleansing Gel olikin jo mulle tuttu, kosteusvoide ei. Jumalattomasta kosmetiikka-arsenaalistani itse asiassa puuttui juuri matkakokoinen puhdistustuote. Nämä ovat Clarinsilta sellaista vähän nuoremman aikuisen ihon linjaa ja hinnatkin ovat sellaiset, että näitä voi jopa ostaa, vaikkei yleensä selektiiviseen kosmetiikkaan olisi valmis tuhlaamaan.

Tigin, Fudgen ja Framesin tuotteissa päästiin itse vähän valikoimaan, mikä kenellekin parhaiten menisi. Mitähän mulla lukee melkein kaikissa...


Smoothing.


Smoothing.


For extra smooth, silky hair. Juuri tasan sitä, mitä mä haen.

Duroylta testailimme irtoripsitupsuja, joita minulla ei koskaan ole ollutkaan. Mari niitä meille laittoi, yllättävän nopeasti se ammattilaiselta sujuu! Kummallisinta oli se, kun katsoin peiliin. Mulla on ilmeisesti niin tasan tarkalleen saman mallinen kaari omassa ripsessä ja pituus, että en erottanut tupsuja lainkaan omista ripsistäni. Huomasin, että ripsiä oli tullut lisää, mutta en osannut erottaa, mitkä niistä olivat aitoja omiani ja mitkä irtokamaa. Kuulemma myös ripsivärillä ja sen levitystavalla on väliä siinä, erottuvatko irtoripsitupsut sieltä välistä feikkeinä.

Mulla oli ihan mielettömän hauskaa miitissä! Kiitokset kaikille mukana olleille, hyvä seura on loistavaa! Kiitokset siivousavulle ja muulle avustamiselle, kiitoksia ruoka- ja juomapuolta tuoneille! Kiitokset tietysti myös sponsoreille, kiitokset Maria, Mikko ja Tipi! Kiitokset äidille paikan lainaamisesta, koristelemisesta, kokkailuista ja kaikesta huolehtimisesta, kuulemma paikkaa ei olisi edes kuulunut siivota jäljiltämme. :D

tiistai 7. elokuuta 2012

Sally Hansen Salon Effects -kynsitarrat


Jo joskus todella kauan sitten (muistelisin, että lopputalvesta) näitä Sally Hansenin kynsitarroja näkyi ulkomaisissa naistenlehdissä. Yritin katsella, josko niitä olisi tullut meillekin. Ei näkynyt silloin, mutta nyt vihdoin kesällä tuli. Jippii! Olin melkein jo menettänyt toivoni, olivathan nämä aika kauan tuolla haaveilulista-sivullani. :)


Kuvioita on reippaasti, valitettavasti ihan kaikki lehdissä näkemäni kuosit eivät tulleet Suomeen.

Kuitenkin monia himoitsemiani tuli, kuten tuo pinkki tartan-kuosi, kukonaskelkuosi ja pitsikuosi. Näitä tarroja saa Anttiloista, hintaa paketilla on 11,20 euroa. Pitsikuviota etsiessäni pari viikkoa sitten huomasin, että Helsingissä näitä oli Kampin Anttilassa ihan hyvin, mutta Citycenterin Anttilassa vain kaksi pakkausta ja nekin molemmat samaa kuosia. Kaupaksi on näköjään mennyt!

Kynsitarrojen luvataan sopivan kaikille kynsille ja niiden sanotaan olevan helpot ja nopeat. Tällaista jälkeä minä sain ensimmäisellä yrityksellä aikaan:


Tässä Girl Flower -niminen kuvio. Reunoilla näkyy, kuinka tarra rypistyy kynsilläni. Oman kynteni muoto on näille aika huono, kynteni kun on kahteen suuntaan kupera. Yritäpä laittaa paperiarkkia ilmapallon päälle - meneekö se rypyttämättä siihen? No ei mene. Eivät mene nämä tarratkaan kynteni päälle ilman ryppyjä. Luonnonkynsille (lyhyille) nämä tarrat olisivat ehdottomasti paremmat kuin superkuperille rakennekynsille. Jonkin verran lakkakalvoa voi venyttää, mutta en silti ihan saanut näistä niin hyvää jälkeä kuin toivoisin. Tuolta etäisyydeltä katsoessa lopputulos on kuitenkin ihan kiva, ja tuo hippikukkakuosi antaa kaikessa sekavuudessaan paljon anteeksi.



Pakkauksessa tulee mukana 16 tarraa, kynsinauhatikku, kynsiviila ja ohjeet. Ohjeet olivat ihan selkeät.


Tarrat paketista avatessa tuli vastaan pieni ongelma - kaksi pienintä tarraa ovat aivan liian pieniä millekään kynsistäni. Ne hylkäsin heti alussa. Näinpä minulle käytettäväksi jää 6 tarraa per tassu. Ongelma on kynsieni leveydessä, pituus näissä kyllä riittää. Yhdessä tassussa ainakin meikäläisellä on 5 kynttä, joten tuo kuusi teoriassa riittää, mutta siinä jää varaa vain yhden kynnen tärvelöimiselle. Tuo kämmäyskynsi ei saa olla peukalo, koska siihen sopivia tarroja on vain yhdet. Nuo muut sentään käyvät minulla jonkin verran ristiin - pikkurilli on kapein, etusormen kynsi toiseksi kapein, keskisormi ja nimetön aika samaa leveyttä keskenään. Kuudella tarralla lähes pärjäsin, mutta aivan sopivia kokoja ei löytynyt yhtä montaa kuin tuli tärvelöityä. Niinpä osaan kynsistä tuli liian kapea tarra. Siedettävä, mutta sellainen, että se olisi pitänyt saada tismalleen oikeaan kohtaan, ettei kumpaankaan reunaan kynttä jää häiritsevää vajausta. Tietenkään noita vajaatapauksia ei kuvista näe: kuvat otan tietenkin oikeakätisenä vasemmasta kädestä, jossa tarrojen laitto tietysti menee paremmin kuin vasemmalla kädellä oikeaan laitetuissa. :D

Mutta niin, niihin ohjeisiin. Kynsinauhat työnnellään tikulla taakse ja kynnet käydään läpi kynsilakanpoistoaineella, jotta niissä ei ole rasvajäämiä tai muuta kiinnittymistä haittaavaa. Sen jälkeen valitaan sopivan kokoiset tarrat eri kynsiin ja laitetaan ne yksi kerrallaan. Tarrasta otetaan ensin päältä pois läpinäkyvä suojakalvo (tuosta sinisestä reunasta kiinni), sitten itse tarra irrotetaan takapaperistaan. Tämän jälkeen siitä repäistään irti kanta ja se asetetaan kynnelle. Tarran voi laittaa kummin päin vaan, kumpi nyt sattuu paremmin sopimaan kynsinauhan muotoon. Tarra painellaan kiinni, reunat käydään läpi huolella painelemalla kynsitikulla. Ylimääräinen osa tarraa viilataan pois kynnen päästä.

Tämän jälkeen pitäisi olla valmista. Paitsi että en ollut sitä mieltä. Levitin päälle suojaamaan vielä kerroksen läpinäkyvää päällyslakkaa, Seche Viteä - ja jostain maagisesta syystä se näytti suoristavan ryppyjä hieman kuivuttuaan. En tiedä, onko se vain harhaa, mutta joka tapauksessa päällyslakan kanssa kynsistä tuli nätit, kun vielä ennen sitä ne näyttivät hieman karuilta ryppyineen.



Tässä vielä Laced Up -kuvio, sorry hieman tärähtäneestä ja käsittämättömän kaksivärisestä kuvasta. Eikö se ole ihan normaalia, että sormet ovat eri väriä kuin kämmen? :P

Kestoksi näille luvataan 10 päivää. Minulla nämä pysyivät aika samaan tapaan kuin kaikki muutkin lakat ja luvattu 10 päivää toteutui. Rakennekynsillä pysyy kaikki hyvin, joten kestoa ovat parempia arvioimaan muut kuin minä. :)

All in all, olin aavistuksen pettynyt näiden käyttäytymiseen omalla kynnelläni tuon rypyttymisen ja liian pienen koon takia, mutta silti koin tarrat ostamisen arvoiseksi ja kivaksi piristykseksi. Haluaisin ostaa vielä tuon himoitsemani pinkin tartan-kuosinkin, mutta se saattaa olla vähän liian haastava suoralinjaisine kuvioineen. Saa nähdä.

Muut kuviot on saatu blogin kautta testattavaksi, pitsikuosin ostin ensimmäisen kokeilemisen jälkeen itse.



maanantai 18. lokakuuta 2010

Neljä erilaista(?) sinistä lakkaa


Sensaistin lakkavertailua katsellessani ihmettelin, miten joku ostaakaan noin paljon lakkoja melkein samassa värissä. Tajusin sitten, että väri vaan on eri kuin minulla - minä hamstraan puolestani viininpunaisia, violetteja ja sinisiä lakkoja.

Kuvassa neljä lähes samaa lakkaa. Lisäksi pääsen taas esittelemään rakennekynsien kasvurajaa. :D Tällä kertaa en viilannut enkä käyttänyt Ridge Filleriä tai muutakaan pohjalakkaa, tuon noin kahden viikon kasvurajan näkee rumana tuolla tyvessä.

Ensimmäisenä vasemmalta, etusormessa, on Lumenen Quick & Chic sävyssä 13, Sininen laguuni. Tämä eroaa näistä kolmesta muusta eniten, tässä ei ole niin paljon vihreää vaan tämä on vain hieman turkoosi. Näitä lakkoja mulla on ollut kaksi, ensimmäisen käytin loppuun.

Toisena, keskisormessa, Sally Hansen Insta-Dri sävyssä 12, Blue Streak. Lakoista huonoin siveltimen takia. Sivellin on litteä ja sillä on vaikea tehdä tarkkaa, ja kuvassa se onkin eniten kynsinauhoille tuhriintunut.

Kolmantena, nimettömässä, Orlyn It's up to blue. Tämäkin on jo toinen tällainen lakkani. Minulla oli pikkupullo samaa, mutta ostin täysikokoisen ja annoin pienen pullon jämät eteenpäin. Näistä lakoista paras sivellin, kolmessa muussa on erikoissivellin (leveä) josta en niin välitä.

Viimeisenä kuvassa oikeastaan lempivärini näistä, eniten vihreään taittava Rimmel 60 Seconds, sävy 819 Green with envy. Tällä lakkasin muutkin kynnet lopuksi ja totesin, että se oli sen lakan viimeinen käyttökerta, alkaa nimittäin liisteröityä jo tuo koostumus. Olisi mulla Nailtekin lakanohentajaakin, mutta se tekee monesti lakoille sen, etteivät ne kuivu ihan yhtä hyvin kuin normaalisti. Ehkä nuo kaksi melkein samaa (Orly ja Sally) riittävät. :D

Yleensä näissä on käynyt niin, että olen kaupassa halogeenivaloissa katsellut pulloa ja miettinyt, että väri on hirmu nätti ja hieman erilainen kuin minulla kotona oleva. Noh, ei nuo kolme viimeistä kyllä oikeasti kovasti toisistaan eroa...