Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sisu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sisu. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. huhtikuuta 2015

Neonväristä vappua!

IMG_0697

Maybellinen Baby Lips -huulivoiteet tuskin ovat jääneet keneltäkään viime vuonna huomaamatta. Lapsenomaisen pakkaustyyliin ihastuivat ihmiset pikkutytöistä mummoihin, toisaalta moni pettyi hypetykseen: eivät ne ole sen ihmeempää kuin erinomaisesti brändättyjä huulirasvoja. Välissä ilmestyi myös Dr. Rescue -sarjaan kuuluva kolmikko, joita en ole testannut, sekä nyt uusimpina nämä viisi Baby Lips Electro -sävyä. No näissä on jo jotain erikoisempaa! Olin ensin hieman notta blah, kun sain yllätyspaketin postissa - taas näitä, edellisistäkin on vielä kaikki paitsi yksi jäljellä - mutta sitten huomasin, että nämä ovat kaikki sävytettyjä. Eikä siis mitään perusvärejä, vaan neonvärejä, rohkeampia. Myös pakkauksen ulkoasu mustapohjaisena on paljon kivempi, vaikka vieläkin vähän vierastan tuota ala-astemaista logoa.

IMG_0668

Baby Lipsit maksavat noin 3,90 euroa ja sävyt ovat jo saatavilla. Piti ilmestyä toukokuussa 2015, mutta kuten Baby Lipsien ensimmäisen lanseerauksenkin aikaan, näitä oli kaupoista kuulemma haalittu lehdistötiedotteen päivämäärää ennen.

IMG_0686

Minun suosikkini olivat nämä kolme, erityisesti shokkipinkki ja violetti. Vaikka huulivoiteet ovat neonvärisiä, huulille jäävä väri on mielestäni kuitenkin loppujen lopuksi aika hento - tai sitten omat huuleni ovat tummat. En nimittäin millään saa tuollaista jälkeä kuin vaikka Minnalla. Tai sitten kuvat on otettu jossain valaistuksessa, jota minulla ei kotona ole. Vaikka menisin ulos kylmään valoon, lopputulos on ihan sellainen aavistus sävyä. Minulle tuo on ihan fine, en nyt kuitenkaan ehkä välttämättä lähtisi ulos arkena niin räväkässä violetissa, kuin mitä tuo violetti puikossa on. :)

Violetti on nimeltään Berry Bomb. Sen revin auki ennen kuvien ottamista heti paketin saatuani, halusin testata heti. Erinomainen marjaisa tuoksu. Neonpinkki Pink Shock tuoksuu niin ikään hyvältä ja karkkisen makealta ja sävy on mukava kylmistä sävyistä pitävälle ihmiselle, kuten minulle. Punainen Strike A Rose on tuoksultaan kirpeä, juuri sellainen kirpeä sokeripäällysteinen karkki. Sävy on minulle hieman liian oranssi puikossa, mutta se on huulillani pinkimpi. Neonoranssi Oh Orange on tuoksultaan aivan selkeä appelsiini, ihanan voimakas, mutta sävy ei ole minua. Jää kotikäyttöön - on näissä kuitenkin sen verran sävyä, että ihan noin oranssina en halua liikkua ulkona. Ei sovi vaatteisiini eikä sävymaailmaani. Neonkeltainen Fierce N Tangy näyttää hurjalta puikossa, mutta ei huulilla. Tuoksuu sitruksiselle, sellaiselle vohvelikeksien sitruunatäytteelle. Huulilla sävyä ei kyllä näy juuri nimeksikään, aivan hitusen löytää etsimällä.

Baby Lips Electroille luvataan 8 tunnin kosteutusteho. Ihan noin pitkään kosteutettu tunne ei minulla säily, aamulla ei todellakaan ole mitään jäljellä jos nukkumaan mennessä laitan. Kolmisen tuntia nämä kestävät minun mielestäni, mutta toisaalta lipittelen epäterveellisesti limua ja höyrytän sähkötupakkaa tuona aikana. Tuntuma on silti huulilla hyvä, mukavan liukuva. Ei liian labellomainen, öljyisempi. Meikäläisen kaltaiselle ihmiselle huulirasvan aito 8 tunnin pysyvyys olisi jo vähän turhankin tuhtia ja vain yökäyttöön sopivaa.


Niin, hyvää vappua kaikille! Minä vietän oman vappuaattoni maksellen laskuja, käyden kynsistudiossa, nukkuen ja lopulta töissä. Blogin kuvat ovat toistaiseksi vähän hankalia ottaa, sillä menossa on eilisyönä aloitettu uudelleensisustusprojekti ja ikkunalauta on täynnä tavaraa, joka on roudattu pois uusien kalusteiden tieltä. Ensimmäisenä tietty se tärkein, kaksi ihmistä tarvitsee aika paljon tilaa tietokoneille. Eikä tämä uusi dataustila edes oikeasti riitä meille kahdelle. No, sillä mennään mitä on. Pikkuhiljaa tuodaan tavaroita, poikaystävän nurkka on tällä hetkellä varustettu vain baarijakkaralla, kun tuoli on vielä hakematta.

Tästä lähdettiin keskiviikkoiltana ennen töihin menoani. Minä hoidin romujeni tyhjentämisen hyllystä, kotiin jäänyt poikaystävä sai purkaa tuon osiin ja kasata uudet pöydät. Pahoittelen kuvanlaatua, siinä ei paljoa räpsitty mitään kun oli kiire napata kuva ennen Ikea-lastin saapumista ja töihin lähtöä:

IMG_0650

Sisu ja Anis tarkistivat, että kaikki tavarat tuli tyhjennettyä. Lähes jokaisella hyllyllä piti käydä. Jos ne päättäisivät, kirjahylly olisi jätetty tuollaisena tuohon. Tältä näytti aamuviideltä keskiviikon ja torstain välisenä yönä, kun pääsin töistä ja olin saanut muutaman tavaran itsekin aseteltua työpöydälleni:

IMG_0657

Vielä on pelkässä datauskeskuksessa paljon tehtävänä, saatikka sitten muussa asunnossa... Vanha kirjahyllyni sai lähteä, koska siihen ei mahdu 50 tuuman televisio. En ole vielä täysin ymmärtänyt, miksi meillä pitää olla 50 tuuman televisio, mutta kaipa minä sitä joskus opin rakastamaan. ;D


Baby Lipsit saatu blogiin testiin.

torstai 15. toukokuuta 2014

Kuvausassistenttien kuulumisia

Hieman vajaa neljä viikkoa on kulunut siitä, kun hain Sisu-kissalleni egyptinmau-vauvan kaveriksi. Alku oli vähän jännittävää, mutta tässä mennään nyt:


Sisu ja Anis tulevat toimeen nyt oikein hyvin. Joka päivä kyllä painitaan, mutta paini on enemmänkin leikkimielistä ja harvemmin menee tappelemisen puolelle. Molemmat käyvät häiriköimässä toista: Sisu yrittää yhä tehdä kissavauvoja Aniksen kanssa, Anis taas vaanii välillä vaikkapa Sisun heiluvaa häntää ja nappaa kiinni. Silti pussaillaan myös ja pestään toista.


Sisun häiriökäyttäytyminen minua kohtaan on loppunut tyystin. Aiemmin Sisu haki selvästi huomiota nappaamalla kiinni ja välillä hyökkäilemällä päälle, vesisuihkepulloa täytyi käyttää usein. Nyt Sisulla on muuta ajateltavaa, kissoista on selvästi seuraa toisilleen ja ratkaisuni ottaa toinen kissa näyttää olleen erittäin fiksu teko.



Kahden kissan kanssa nukkuminen on välillä haastavaa. Totta kai ne molemmat vievät mun peittoni.


Anis on kasvanut hurjasti, mutta niin on Sisukin hieman tukevoitunut. Sisu kun tietysti syö Aniksen ruokia ja kasvavan Aniksen ehdoilla mennään - penturaksuja ja penturuokaa. Karvakaverit syövät yleensä samalta lautaselta, samaan aikaan. Kummankin lempiruuat ovat samoja, eli ei oikein ole toivoakaan, että antaisin Sisulle jotain toista ruokaa toiselle lautaselle ja toivoisin, ettei se mene syömään Aniksen penturuokia.

Kuvausassistentteina kissoista on kyllä vähän enemmän haittaa kuin hyötyä:


Anis on osoittanut rakkautta kaikkiin pahveihin, papereihin ja tietysti myös kuvaustaustapaperiini...


...mutta kun katsoo tätä ilmettä, eihän sille voi olla vihainen.


Kaikki ikkunalaudalla kuvattava on nuuhkittava. Tässä äitienpäivälahja äidilleni.


Anis jätti sen lopulta rauhaan, koska nosturi pihalla oli kiinnostavampi, mutta sitten tuli toinen nuuskija:


Ota tässä nyt sitten kuvia yhtään mistään. Kaiken lisäksi, kun sain kuvat napattua, havaitsin, että äitienpäivälahjan pahvilaatikolle oli ehtinyt käydä jo näin:


Nuo ovat aivan varmasti Aniksen tekosia, vaikken tilannetta ehtinyt näkemäänkään, mutta Sisukin on erittäin taitava kuvaushäirikkö yhä edelleen.


Sisun mielestä etukäpälällä on hyvä pitää purkkeja paikallaan. Nehän voisivat vaikka liikkua huonoon asentoon itsestään muuten.


Vaikka Anis onkin rotukissa, tässä talossa molemmat ovat yhtä rakkaita. Aniksella on hienot paperit, Sisulla ei. Sisu syntyi navetassa ja oli villikissa pentuna, mutta paperittomuudesta huolimatta Sisulla on erityisiä kohteliaita piirteitä - se esimerkiksi osaa pysyä pois näppäimistöltä. Aniksen kanssa tietokone on laitettava kiinni, koska poistuessani koneelta siihen yritetään syöttää kaikkia mahdollisia salasanoja, Caps Lock laitetaan päälle, langaton verkkoyhteys sammutetaan ja pahimmassa tapauksessa koko helkutin kone sammutetaan puolestani. "Is made of warm!" sanoi poikaystävä. Se ymmärtää selvästi Anista. Onhan se niinkin. Ei se ole Aniksen vika, että läppärin näppäimistö on lämmin.


Sisu ja Anis lähettävät terveisiä kaikille lukijoille! Tämä ei ole muuttumassa kissablogiksi, mutta kun ne kaikkiin kuviin tunkevat, pakkohan niille on antaa palstatilaa.

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Zoya Awaken-kokoelma: Hudson

Kevätfiiliksissä jatketaan. Kuten aiemmassa postauksessa kerroin, uusi työpaikka on vaatinut vähän hillitympää kynsilakkaa. Ja siihenhän pastellisävyt Zoyan kevätkokoelmasta käyvät hyvin. Nyt kynsillä on kynsistudion jäljiltä kynsimuotoilijani lakkaamana Hudson, hopeisella shimmerillä höystetty pastellilila.


Kaksi kerrosta (ohuehkoa, kynsimuotoilijani lakkaa paljon ohuempia kerroksia kuin minä) riitti peittävyyteen. Kuva yllä on otettu suorassa auringonvalossa.


Tässä kuvassa lakkapullo viileässä aamuvalossa (klo 6.30 tarkalleen ottaen...) Lainasin törkeästi kuvausmateriaaliksi kukkia läksiäiskimpustani. Vietin läksiäisiä perjantaina edellisessä työpaikassani lähes kolmen ja puolen vuoden työskentelyn jälkeen ja sain kovin kauniin kukka-asetelman. Ilmeisesti olin ollut tarpeeksi kauan töissä, että mieltymykseni violettiin oli havaittu. :D


Zoyan kevätkokoelmaa saa jälleenmyyjiltä ja maahantuojalta, tsekkaa edellisestä jutustani tiedot.

Huh huh, että odotan Zoyan kesäkokoelmaa! Sieltä on must-have-lakkoja ainakin Stassi, Muse ja Binx, meikäläisen perusväreistä poiketen kiinnostava on myös Harper.

Pahoittelen, että kommentteihin vastaaminen kestää - tätä kiirestressiä jatkuu yhä ja se alkaa vasta pikkuhiljaa helpottaa... Toivottavasti.


Kynsilakka saatu testiin blogin kautta maahantuojalta.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Zoya Pixie Dust Vega ja uusi kuvausassistentti


Tässä on Zoyan kevään uutuuslakka Pixie Dust -koostumuksella, sävynimeltään Vega. Taustalla on uusi kuvausassistentti, rodultaan egyptinmau, nimeltään FI* Chai-lai Jawharah Aqakuktuq, tuttavallisemmin Anis. Anis halusi samaan postaukseen Vegan kanssa, joten saamansa pitää.


Egyptinmaulla on rodulle ominaisesti huolestunut ilme. Se ei ole huolestunut kynsilakasta. Kynsilakka oli Aniksen mielestä itse asiassa oikein kiva:


Mutta hetkeksi siihen kynsilakkaan. Vega on siis hiekkalakka. Aiempiin Pixie Dusteihin verrattuna tässä on isommat glitterhileet ja ne ovat hologrammisia. Lakka on siis tekstuurisempi kuin aiemmat, karkeampi toisin sanoen.



Vega kynsillä auringonvalossa. Koska koostumus on aika paksua suurten hileiden vuoksi, suosittelen levittämään ennemmin kolme ohutta kerrosta tasaisemman lopputuloksen saamiseksi. Itselläni on kuvassa kaksi paksua kerrosta. Kuva ei tietenkään anna taas kimallukselle täyttä oikeutta, kuten ei hiekkalakoissa koskaan.


Maahantuojan sivuilta löytyvät Suomen jälleenmyyntipaikat. Suoraan maahantuojaltakin ostaminen onnistuu laittamalla mailia osoitteeseen info@nailcity.fi, lakkojen kappalehinta on 15,50 euroa. Laajat valikoimat niin vanhaa kuin tuoreempaakin Zoyaa löytyy Pretty Nailsiltä Espoosta ja ainakin Helsingin Ruoholahteen Calytte-kauneushoitolaan tulevat myös aina kaikki uusimmat kokoelmat heti Suomeen saavuttuaan.


Mutta siihen kissa-asiaan! Kuten jo aiemmin kerroin, hankin Sisulle kaverin. Anis tuli taloon pääsiäislauantaina. Ihan kohtuullisen hyvin on mennyt. Molemminpuolista härnäystä on ilmassa, leikattu Sisu-kolli yrittää välillä tehdä kissavauvoja Aniksen kanssa ja Anis taas yrittää imeä Sisun nännejä. Välillä mennään takaa-ajoa, välillä muristaan, välillä painitaan, mutta toisaalta välillä myös putsataan toista nuolemalla. Kyllä näistä vielä kaverit tulee. Sisu on rauhoitunut huomattavasti minun suhteeni - se ei enää kerjää koko ajan huomiota minulta, vaan ennemminkin minun täytyy kerjätä huomiota Sisulta, jos haluan sen huomaavan muutakin kuin pennun.

Sitten kuvatulvaa!




Niin huolestunut!

Sisu Paksuhäntä ekana iltana

Omituinen, jännä otus nukkuu raapimapuussa!


Kynsilakka saatu testiin blogin kautta. Kissa ostettu itse. Maksoi tonnin, mutta arvoltaan on korvaamaton.

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Lisää juttuja Clarins Opalescense -kokoelmasta


Clarinsin kevätlookin testaus jatkuu! Jos kissat kiinnostavat enemmän kuin meikit, rullaa postauksen loppuun, siellä on superhassu Sisu. Viimeksi esittelin kokoelman luomiväripaletin. Yllä olevasta kuvasta puuttuvan kasvopaletin lähetin ennen kuvan ottamista sijaistestattavaksi Eikolle, sillä itse en olisi siitä osannut sanoa juuta enkä jaata ja tiesin hänen ymmärtävän sekä Clarinsin että kasvopalettien päälle. Eiko kirjoittelikin siitä jo tässä ja postailee muitakin juttuja kyseisen paletin tiimoilta, kuten sieltä tuoreemmista jutuista jo näkeekin. Paletti itse on nätti, miten näitä raaskii käyttää?

Opalescense Face & Blush -puuteripaletti

Nyt tässä postauksessa jatketaan poskipunasta ja soololuomivärinapista. Olen hakannut Javaa ohjelmoinnin peruskurssilla niin tehokasta tahtia kahden duunin ohella, että kevätlook tulee vähän tällä tavalla osissa. Tänne tekstin väliin on mukava puolihuomaamattomasti upottaa pieni info siitä, mitä tulevaisuudessa on edessä elämässäni uuden kissan kuvausassistentin lisäksi: jätän oikeustieteellisen tiedekunnan sivuun ainakin toistaiseksi ja aloitan näillä näkymin syksyllä Helsingin yliopistossa tietojenkäsittelytieteellä. Samalla olen siis siirtymässä takaisin päiväopiskelijaksi, jonka takia hankin tuon uuden duunin (yötyö) ja jätän 8-16-virastoduunini. Vielä hetken pusken päälle molempia töitä samaan aikaan, bloggaus on tästä kiireestä vähän kärsinyt.

Mutta asiaan! Otetaan ensin sen poskipuna.


Clarins Multi-Blush Cream Blush sävyssä 02 Candy on elämäni ensimmäinen voidemainen poskipuna. Olen vierastanut näitä, sillä olen pelännyt jäljen olevan liian voimakas ja vaikeasti häivytettävä. En pyytänyt tätä sen takia testiin, tämä tuli testattavaksi pyytämättä ja yllättäen. Kokemusta minulla on nyt siis ainoastaan tästä yhdestä, mutta tämän perusteella pelkoni voidemaisia kohtaan on syytä heittää romukoppaan.

En lukenut minkäänlaisia käyttöohjeita tai vinkkejä, päättelin itse käyttötavan. Levitin punaa voidemaisen meikkipohjan päälle, ennen puuteria, osittain sormilla taputellen ja osittain kevyesti sivellen. Kova hierominenhan irrottaisi meikkipohjaa sieltä alta. Pakkauksessa lukee takana "cream-to-powder blush" mutta enhän minä sitäkään ollut lukenut ja yllätyinkin, kun aluksi voidemainen tunne muuttuu iholla samettiseksi. Oih, tämähän oli oikein mukava kokeilu! Sävykin oli sopiva minulle. Yleensä poskipunanani on aavistuksen kultashimmerinen korallipinkki Narsin Orgasm, joka jättää kevyen jäljen. Vierastan överipunattuja poskia. Candy oli sävyltään kevyt (jes!) ja samanhenkinen kuin Orgasm pinkki-korallisuudessaan (jes!). Candy on tosin shimmeritön ja mielestäni aavistuksen vähemmän pastellipinkkiin ja enemmän oranssiin taittava eli lämpimämpi, mutta hyvin samaa maailmaa.

Tätähän voisi käyttää huulillekin, siitä nimi Multi-Blush, mutta sitä en ole kokeillut.

Koen perinteisen poskipunan yhä helpommaksi käyttää ja tartun siihen herkemmin kuin tähän, mutta helppo oli tämäkin. Nyt en edes googlaa vaan kysyn teiltä: kertokaa, miten voidemaista poskipunaa kuuluisi käyttää? Noin miten minä tein vai jotenkin muuten? Miten itse teette?


Sitten kokoelman helmeen. Tämä luomivärinappi osoittautui minulle sellaiseksi. Sen ei ole tarkoitus olla kokoelman valokeilassa tähtituotteena, mutta minulle se oli täydellinen.


Clarins Ombre Minérale Mineral Eyeshadow sävyssä 17 Smoky Plum näyttää napissa tylsältä väriltä, mutta sen sävy on minulle täydellinen neutraali. Muiden neutraalit meikit ovat yleensä ruskeita tai harmaita tai harmaanruskeita, mutta minun neutraaliin meikkiini vaaditaan aavistus violettia, jotta se ei mielestäni näytä tunkkaiselta. Esimerkiksi blogiklassikkoa Urban Decayn Naked-palettia ei minulta löydy, koska tuo monille muille niin täydellinen paletti eri versioineen on minulle vaikea ruskeiden ja useiden lämpimien sävyjen takia.


Mutta kas tässä. Smoky Plum on murrettu violetti, vähän sinne taupeen päin. Koostumus on loistava, samettisen pehmeä ja varisematon. Kerrostamalla saa iltameikkivahvuuden, ohuelti arkimeikkivahvuuden. Yläpuolen kuvassa ei ole käytetty minkäänlaista luomivärinpohjustajaa sävyn intensiteetin lisäämiseen. Tätäkin voisi käyttää kosteana halutessaan, jolloin tulos on vielä tummempi, mutta en ole kokenut tarvetta kun tähän en tarvitse edes pohjustajaa.

Suosittelen Smoky Plumia erittäin lämpimästi kaikille sellaisille, joilla minun tapaani oli hakusessa tällainen hillitty, ei-räikeä varjostusväri, joka violettisuutensa takia ei näytä yhtä tunkkaiselta kuin ruskeat tai harmaat.

Kirjoitukseni Smoky Plumista kuulostaa nyt ihan maksetulta mainokselta tai maahantuojan mielistelyltä kaikkine hehkutuksineen, mutta sitä se ei ole. Tämä vaan oikeasti osui ja upposi ja vahvasti. Smoky Plum jää ilmeisesti kevätlookin jälkeen vakiovalikoimaan, hyvä juttu!

Tapanani on kuitenkin etsiä täydellisen upeistakin tuotteista joku puute näissä blogiin testattavaksi saaduissa tuotteissa. Hakemalla haetaan sitten! Clarinsin kultaiset pakkaukset ovat tyylikkäitä, mutta tykkään enemmän hopeasta. Mukana tuleva applikaattori on turha minulle, en käytä koskaan noin lyhytvartisia applikaattoreita jos applikaattoria käytän.


Multi-Blushilla on hintaa noin 29 euroa (4 grammaa), luomivärillä 22,90 euroa (2 grammaa) ja kasvopaletilla 46,90 euroa (10 grammaa).


Loppuun vielä kevennykseksi Sisun mielipide kuvausjärjestelyistäni ikkunalaudalla:


On se rankkaa olla bloggaajan kissa. Joutuu seisomaan mangustiasennossa, jos ulkona näkyy jotain erityisen jännää silloin, kun meikäläisen kuvaustaustapaperit ovat tiellä.


Postauksessa esitellyt Clarinsin tuotteet saatu testiin blogin kautta maahantuojalta. Gerbera on ostettu ihan itse itselleni naistenpäiväkukaksi sekä kuvausrekvisiitaksi ruokakauppareissulta. :D

tiistai 24. joulukuuta 2013

Joulukalenteri: luukku 24

Banneri: Iluna

Kauneusbloggaajien joulukalenterin viimeinen luukku on vielä avaamatta. Tähän osallistuvat kauneusbloggaajat yhdessä. Aloitetaan kuitenkin Sisu-kattini etukäteislahjoilla.


Sisu-kisuni sai jo ensimmäiset lahjansa keskiyöllä jouluaattona. Minä en niin lahjoja kaipaa, mutta Sisu, mun vauvelini, se tykkää lahjoista!

Oikean yläkulman hassu tummanvihreä (lähes musta) härpäke on minun nimeämänäni ns. ronklausjuttu. Aktiviteettiruokakuppi, kissoille ja koirille. Sisu tykkää leikkiä ruualla. Tuonne väleihin kun laittaa nameja tai edes raksuja, tuo poika tykkää. Joudun toistaiseksi olemaan aika paljon poissa kotoa, joten ronklausjuttu on kiva olla viihdyttämässä kissaa silloinkin, kun minä olen poissa. Ronklausjutun oikea nimi on Green Slow Food Dispenser, joita saa kahdessa koossa. Isukki osti tuon Sisulle, Sisu kiittää!

Ruokalasti taas on työkaveriltani. Siinä on jos vaikka mitä Stockan herkkua. Työkaveri yritti ostaa lahjaa minulle. Kieltäydyin, mun vauvalleni lahjat ovat tärkeämpiä. Kuvasta puuttuu vielä yksi lelu työkaverilta. Kissaihmiset löytävät toisensa työpaikalla nopeasti. :D

MUTTA! Asiaan! Postauksen varsinainen pointti on seuraava:


Digijoulurauhan julistus

Vietämme joulua monella eri tavalla. Jotkut yksin, jotkut kaksin, jotkut perheen kanssa. Monelle kuitenkin joulu tarkoittaa yhdessäoloa läheisten kanssa. Nykypäivänä tältä syö kuitenkin aikaa jatkuva älypuhelimen, tabletin tai läppärin räpeltäminen. Siispä toivoisin, että te, jotka vietätte aikaa läheisten, kavereiden tai sukulaisten kanssa, varaisitte joulunne sille yhdessäololle. Ei se tarkoita sitä, etteikö kännykkään saisi koskea, kun joku lähettää joulutoivotusta tekstiviestillä. Se tarkoittaa sitä, että turha some-räpeltäminen, jatkuva mailien tsekkailu, FB-päivitysten selaaminen ja blogien lukeminen jäisi pois siltä ajalta, joka olisi tarkoitus viettää yhdessä. Internet on olemassa joulun jälkeenkin. Ne joulupostaukset blogeista voi lukea sittenkin, kun on aikaa yksin.

Turhaa kärvistelyä ei tällä kuulu aiheuttaa, vaan muistuttaa vaan siitä, että joulu on sitä kaikista parasta yhdessäolon aikaa. Digijoulurauha minulle ei tarkoita totaalista älypuhelinbannia, vaan sitä, että keskitytään siihen oleellisimpaan. Tämä postaus on ajastettu tulemaan ulos klo 7, julistettakoon digijoulurauha alkamaan heti aamusta.

Toivotan kaikille, uskontokunnasta tai uskontokuntaan kuulumattomuudesta riippumatta, rauhaisaa ja mieluisaa joulun aikaa!

torstai 25. heinäkuuta 2013

Gaya Cosmetics

Mineraalimeikkipohjat nousivat aikanaan jo suureen suosioon ennen kuin suostuin lähtemään hypetykseen mukaan. En enää edes muista, miksi olin niin vastahakoinen edes kokeilemaan. Sittemmin mineraalimeikkipohja on noussut sellaiseksi tuotteeksi, minkä valitsisin, jos pitäisi elää mahdollisimman minimaalisella määrällä meikkituotteita.


Gaya Cosmetics ei välttämättä sano monelle mitään. Kun sanoo taikasanan Kamppi, ihmiset muistavatkin, että merkki on tuttu. Näin kävi minullekin: sain kutsun Gayan bloggaajatapahtumaan, enkä alkuun muistanut kuulleenikaan sarjasta, ennen kuin minulle kerrottiin kyseessä olevan tuo merkki. Gaya lähti Suomessa liikkeelle ständikojuilta, mutta tarkoituksena olisi tulevaisuudessa avata oma liikekin. Monelle suomalaiselle myyntitapa kauppakeskuksessa on ehkä jopa ärsyttävä, mutta merkistä kiinnostuneelle taas Gayan pisteellä on suuri etu: ei tarvitse ostaa sikaa säkissä, vaan palvelua todellakin saa ja meikkauksen ilman mitään kustannuksia. Tuotteet siis testataan halutessasi ihollesi ständillä ja myyjät ovat enemmän kuin iloisia päästessään esittelemään tuotteiden käyttöä kädestä pitäen. Englannin puhuminen on ainakin omien havaintojeni mukaan toistaiseksi pisteillä tarpeen, mutta suomalaisilla on jo peruskoulutason takia kohtuullisen hyvä englanti.

Merkin imago on luonnonläheisempi kuin vaikkapa mineraalijätti bareMineralsilla, joka nojaa taas enemmänkin graafisempaan, selkeälinjaiseen mustaan, valkoiseen ja puhtaisiin väreihin. Mainosmateriaali, pakkaukset ja pisteiden esillepano on Gayalla yhdistetty kuumaan hietikkoon ja vuoristomaisemaan. Minulle ehkä nappaa enemmän nuo bareMineralsien paketit, mutta toisaalta Gayan ulkoasu sopii paremmin myös vanhemmillekin bareMineralsin brändin ollessa minusta vahvasti nuorille/nuorekkaille suunnattu.

Gayalta löytyy mineraalimeikkipohjan lisäksi tuotteita ihonhoidosta meikkeihin ja siveltimiin. Hintatasoltaan sarja on aika korkea. Verrattuna Suomesta ostettuun bareMineralsiin hinnat ovat nähdäkseni aika tarkalleen samaa tasoa.



Mineraalimeikkisarjan kulmakivi on tietysti mineraalipohja, Mineral Foundation. Omani sain vaaleimmassa sävyssä MF 1. Sävy on aika keltapohjainen mutta vaalea - minulle valittiin oikea sävy keväällä, nyt ruskettuneena se on hieman liian vaalea. Merkiltä löytyy siis aika vaaleitakin sävyjä, jotka suomalaisille ovat tarpeen. Ihan jäätävää vaaleaa ei löydy. Gayan pisteellä määritellään sopiva sävy ja mikäli oikeaa sävyä ei ole valmiina, se voidaan sekoittaa asiakkaalle pisteellä.


Pakkauksissa reiät ovat Gayan logon muodossa

Tuotteen hinta on noin 50 euroa (8 g). 8 g on sama koko kuin bareMineralsilla. Meikkipohjan riittoisuuteen vaikuttaa merkittävästi se, kuinka peittävän lopputuloksesta haluaa. Itselläni mineraalipohjat kestävät hieman vähemmän aikaa kuin useilla muilla, sillä käytän tuotetta enemmän. Silti kyllä kesto tuollaisessa määrässä on erittäin pitkä.

Peittävyyteen vaikuttaa käytetty kabuki. Kuten kaikissa mineraalipohjissa, myös Gayalla samaa tuotetta voi käyttää peitevärinä pientä sivellintä apuna käyttäen. Pohja sulaa hieman päivän mittaan, kuten mineraalipohjan on tarkoituskin. Aluksi pohja näyttää minun makuuni hieman turhan puuteriselta, mutta pohjasta tulee luonnollisemman näköinen sen sekoittuessa ihon omaan öljyntuotantoon. Ilmiö on tuttu kaikille mineraalimeikkiä käyttäneille. Omasta mausta riippuu, alkaako pohja kiillellä liikaa päivän mittaan ja vaatiiko se siten uutta, kevyttä kerrosta päälleen vai onko kuulaampi lopputulos juurikin se, mitä halutaan.

Gayan meikkipohjan INCI: mica, titanium dioxide, zinc oxide (may contain: ci 77019, ci 77891, ci 77492, ci 77491, ci 77891). Suluissa olevat CI-numerot ovat titaanidioksidia myös, väriaineita.



Siveltimistä sain testiini kabukin (b7) ja viiston poskipuna-/varjostussiveltimen (b5).

Mineraalimeikkipohjaa käyttäessä sopiva levitysväline on välttämätön. Normaalit puuterisiveltimet tekevät minusta aivan liian ohutta jälkeä. Parempi on tiheä ja pehmeä kabuki, jolla meikkipohjan saa pyöriteltyä ja hierottua iholle. Kabuki Gayalla (n. 45 euroa) on miellyttävän pehmeä. Karkeat siveltimet tai kabukit eivät ole makuuni mineraalipohjan kanssa, vaan minulla kabukin pitääkin olla todella pehmeä. Kaipaisin kuitenkin hieman lisää tuuheutta, jotta lopputuloksesta tulisi vielä peittävämpi. Jos taas haluaa kevyempää lopputulosta, tiheämpi kabuki syö vähän liikaakin jauhetta. Gayan kabuki on synteettistä karvaa.

Poskipunasivellin (n. 30 euroa) on karkeampaa luonnonkarvaa, vuohta. Vaikka vuohta ei kasvatetakaan sivellinmateriaaliksi, olen enemmän synteettisten karvojen ystävä. Tässä on vähän kahta koulukuntaa, osa pitää luonnonkarvaisia parempina, osa taas synteettisiä. Minusta molemmista saadaan hyviä, mutta valitsen ostaessani mieluummin synteettisen. Sivellin on aika samanlainen kuin toinen ennestään omistamani, jo hieman elämää nähnyt Duroyn vuohenkarvainen viistosivellin. Koko on sopiva sekä poskipuna- että varjostuskäyttöön, mutta tottumussyistä tämä on minulle juurikin varjostusvärisivellin. En oikein osaa sanoa tälle muuta syytä kuin tottumus- ja makuasia, jotenkin poskipään varjostukset onnistuvat paremmin minulla juuri tällaisella vähän karhealla viistosiveltimellä.



SH24, SH22 ja SH3. Pohjusteena Too Faced Shadow Insurance.
Mineral Shimmerit (n. 20 euroa / 4 grammaa) ovat luomivärijauheita, joita toki voi käyttää muuhunkin tarkoitukseen - esimerkiksi sekoittaa huulikiiltoon. SH24 on sävy, jonka olisin helposti valinnut itsekin. Juuri tällaisista sävyistä olen tykännyt indie-mineraalimeikkisarjoillakin. Kulta-oliivivihreä, nätti sävy. SH22 on nätti sävy sekin, metallinen sininen. SH3 sen sijaan on sävy, jota itse en olisi valinnut. Pinkit eivät ole minun juttuni. Sitten taas kun katsotaan omistamieni luomivärien määrää, en tarvitsisi enää yhtään vihreää, mutta pinkkejä ei koin montaa ole. :D Meinasin ensin laittaa tämän sävyn kiertoon kunnes muistin ne hetket, kun epätoivoisesti yritän etsiä pinkkiä johonkin meikkiin osaksi, eikä mikään sävy oikein ole sopiva.


Jauhemaiset luomivärit ovat hieman totuttelua vaativia. Helpoiten niillä onnistuu kokematonkin silloin, kun valitsee sävyiksi sellaisia, jotka ovat sen verran vaaleita, että pieni siveltimestä variseminen ei haittaa. Jauhemaista väriä levittäessä siveltimeen tulee ottaa hyvin pieni määrä väriä. On helpompi lisätä väriä kuin poistaa varisseita ja itse ainakin tuppaan aina ottamaan väriä vähän liikaa. Jauhemaisista mineraaliluomiväreistä tulee muuten aina mieleen Nea, jonka blogissa minäkin olen aikanaan oppinut ymmärtämään, että mineraaliluomiväreissä on käsittämättömät määrät upeita, hohtavia sävyjä. Onhan noita vaikka kenellä muullakin, mutta Nean blogista ne aikanaan minulle tutuksi tulivat.

Luomiväreissä on vain kahta raaka-ainetta, hohtavaa micaa ja väreinä titaanidioksidia. Suosittelen kyllä näiden alle luomivärinpohjustetta, väri tulee paremmin esiin.



Makeup Remover on kaksifaasinen meikinpoistoaine, lähinnä siis silmämeikille ja huulimeikille. Sen luvataan olean hellävarainen eikä sen pitäisi jättää öljyistä tunnetta - nämä molemmat allekirjoitan. Silmiäni ei kirvele, koska puhdistusaine ei ole hirvittävän öljyinen. Nyt kesällä en ole käyttänyt kertaakaan vedenkestävää meikkiä, joten siihen en ole tätä testannut. Hintaa tällä on 40 euroa (145 ml). Hyvä tuote, jossa tosin hinta voi kirpaista. Viimeksi silmämeikinpoistoainetta ostaessani maksoin itse asiassa kyllä saman verran pienemmästä määrästä tavaraa (Helena Rubinstein).


Kilometripostaus tässä tältä erää, palaan asiaan vielä muiden Gayalta testiin saamieni tuotteiden osalta myöhemmin. Loppukevennykseksi vielä epäonnistunut kuvaustuokio yhdeltä päivältä. Sisu ei oikein ole kanssani samaa mieltä siitä, onko ikkunalauta tarkoitettu tylsän sisäpihan tuijottamiseen kissan käyttöön vaiko Sonialle meikkien kuvauspaikaksi.




Postauksen tuotteet on saatu testiin blogia varten Gayalta. Kissa kuvausrekvisiittaa.