Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Body Shop. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste The Body Shop. Näytä kaikki tekstit

perjantai 21. elokuuta 2015

Mojitoa vielä juuri ennen pilkkua

Kun The Body Shopin Virgin Mojito -kokoelma tuli myyntiin, arvasin tykkääväni tuoksusta. Haikailin aikani, koska en oikeasti tarvinnut, mutta pakko oli sitten ostaa, kun poistumassa on. TBS:n body butterit ovat vähän ehkä tarpeettoman tuhteja koostumukseltaan minun normaalille, ei missään nimessä kuivalle iholleni, mutta onneksi ostamani purkki ei ollut mitään megakokoa.

IMG_1288

Historiallinen kuva aidoilla, ilmaisilla kuvausrekvisiittayrteillä. Minusta ei ole viherpeukaloksi, tapan kaktuksetkin. Nämä mintut ovat kuitenkin ihan ehtaa, itse kasvatettua tavaraa, kukintoineen. Minähän en edes tiennyt, että minttu kukkii. Läheisintä tuttavuutta olen tehnyt mintun kanssa baarimikkona niitä mojitoihin murskatessani. Tässä sitä nyt on - suoraan äidin kasvimaalta. Toivotaan, että se nyt on edes oikea minttulajike. :D Näin se bloggaaminen vaikuttaa lähipiiriin: sukuloidessa vietetään aikaa sukuloinnin sijasta nyhtämällä kasveja äidin puutarhasta ja konttaamalla nurmikolla valkoisen tarjottimen kanssa vältellen kuvausasetelmaa horjuttavaa tuulta.

Mutta niin, siis aivan ihana tuoksu. Kirpeänraikas. Koska tämä on poistumassa valikoimasta, nettikaupassa ei ole enää jäljellä kuin pari tuotetta. Tätä löytyy vielä tarjoushintaan tuosta Happy Hour Collection -setistä. Tsekatkaa lähin TBS:n liike, viimeisiä mojitoja tarjoillaan ennen pilkkua.

torstai 16. heinäkuuta 2015

The Body Shop Aloe & Soft Linen Reed Infuser

IMG_8811

Haha, löytyi kauan jemmailtu postausluonnos, pistetään se tulemaan nyt. Tämä oli nököttänyt hyllyllä odottamassa arviota, sillä flunssassa en osannut luottaa arviooni. Tätä kirjoittaessa oli päästy flunssasta kokonaan, nenä toimi taas.

Ihastuin huonetuoksutikkuihin ostettuani viime kesänä matkalta Ritualsin vastaavat. The Body Shopissa törmäsin näihin, eikä hintakaan ollut ihan kamala. 28,70 euroa, ihan kohtuullinen, kun vertaa vaikkapa Cleanin mitä lie 40-50 euroa maksaviin huonetuoksuihin. Nettikaupoista olen selannut tällaisia tässä viime vuoden ajan, ja hinnat tuppaavat olemaan aika pilvissä (plus mahdolliset tullit, alv:t ja/tai postikulut).

TBS:n huonetuoksuista minulla on ollut tuoksulyhtyyn laitettavia öljyjä useita vuosien varrella. Tykkään niistä, niissä on aika voimakas tuoksu ja tuoksun määrää voi säädellä tippojen runsaudella. Ne ovat kuitenkin vähän erilaisia kuin tällaiset, jotka voi jättää hyllylle (kissoilta turvaan, toki) eikä tarvitse sammutella välissä.

Tuoksulle luvataan 8 viikon kesto. Puolet tuosta ajasta meni flunssassa, eli toki tuoksu oli varmaan ehtinyt laimeta. Kääntelen tikkuja, jotta sieltä saisi enemmän irti. Jokseenkin liian kevyt tuoksu minulle, tosin helpottaa kyllä valintaa, kun asuinkumppani ei haista yhtään mitään. Tuoksutikut ovat minun työpöytäni viereisellä hyllyllä.

Hmm. Mielestäni Ritualsin tikut tuoksuivat enemmän, vaikka ne olivatkin paljon tätä pienemmässä kokeilupakkauksessa. Joko pitää ostaa näitä toiseen kertaan ilman flunssaa, tai sitten vaihtaa merkkiä. Näillä voi olla kyllä eroja eri tuoksujen välilläkin, minulla on ollut vain tämä sinänsä ihana Aloe-lakana-versio.

Mulla ei ole erityisen herkkä nenä. Jos omasi on tarkempi, ei ehkä kannata ihan luottaa minun arviooni - laitanhan tuoksuöljytippojakin aika reidulla kädellä saadakseni toivomani määrän tuoksua.

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Puun koputtelua


Viimeisen puolisentoista vuotta olen sairastellut vähän väliä. On kärsitty angiinaa sun muuta ja on tuntunut siltä, että kaikki pöpöt hyppäävät minuun kilometrinkin päästä. Nyt olen kuitenkin ollut terveenä yllättävän pitkään, vaikka liikunta- tai ruokatottumuksissani ei ole erityisesti mikään muuttunut.

Siirryin toimistotyöstä sellaiseen asiakaspalvelutyöhön, jossa olen koko ajan kosketuksissa rahan ja ihmisten käsipöpöjen kanssa. Tein alkuun kahta työtä samaan aikaan kunnes lopetin toisessa. Tuohon kahden työn aikaan ajoittuvat viimeiset sairasteluni. Sen jälkeen en ole ollut kipeänä. Olin jo tottunut olemaan kipeänä kunnolla ainakin kerran kuussa... Esimieheni kehotti minua ostamaan käsidesin, jota kannan mukanani. Haluaisin kovasti uskoa, että tällä on ollut vaikutus. Vaikutus voi olla myös sillä, että edellisessä työpaikassani oli ilmeisesti hometta, jonka kanssa en nyt joudu tekemisiin tai sillä, että olen vahvistanut vastustuskykyäni oltuani nyt vähän kauemmin erilaisten pöpöjen kanssa tekemisisissä. Joku lääkäri voi sanoa, onko tuollainen vastustuskyvyn vahvistuminen siedätyksen kautta mahdollista.

Oli syy mikä tahansa, tätä The Body Shopin käsidesiä olen kantanut mukanani esimieheni kehotuksesta lähtien ja käyttänyt sitä töissä Savettien lisäksi, sillä en voi karkailla vessaankaan pesemään käsiä yliaktiivisesti. Pelkäsin hieman ostaa tätä, sillä olin kuullut ainakin joidenkin TBS:n käsidesien tuoksuvan iholla järkyttävän kummallisen pahalta, ei vain alkoholilta vaan pahalta. Satsuma Hand Cleanse Gel ei kuitenkaan jätä pahaa tuoksua, päinvastoin. Kädet tuoksuvat raikkaan sitruksiselta. Erityisplussat annan siitä, että tuote on erittäin riittoisaa (yliannostus on helppoa!) eikä ole vuotanut laukkuun kertaakaan tai kärsinyt jatkuvasta mukana roudaamisesta. Hintakaan ei päätä huimannut, mitä lie 3,50 euroa jos oikein muistan. Lisäksi en ole huomannut tämän kuivattavan käsiäni erityisemmin, vaikken lisääkään käsirasvaa yhtään entistä useammin. Olisin luullut sen niin tekevän, lähinnä alkoholiahan tuo on.

No, nyt kun kirjoitan tämän, sairastun ihan varmasti kohta johonkin nuhakuume-keuhkoinfektio-vatsatautiin... Kops kops.

lauantai 31. elokuuta 2013

Keijupölyä

Mulla on vähän kahtiajakoinen suhtautuminen kaikkeen kimaltavaan. Glitterkynsilakat ovat pääsääntöisesti ok ja useimmat hienoja, mutta kirjavat yliöveriglitterit ei. Johonkin kännykkään en ikinä ottaisi mitään bling-bling-kuoria. Jopa ranskalainen manikyyri glitterkärjillä on minulle vähän siinä hyvän maun ja pissismin rajoilla, riippuen vähän kantajan muusta tyylistä. Kaikki muistavat varmaan hiusglitterit ala-asteen discoista? Sellaisia olen käyttänyt vielä jossain randomeissa bileissä parikymppisenäkin, mutta sitten ne jäivät. Itse asiassa nyt usean vuoden tauon jälkeen olisin taas valmis uskomaan, että voin käyttää sellaista vielä uudestaan jossain osuvassa tilanteessa.


Samoin hieman kahden vaiheilla olen vartaloglitterin kanssa. Överinä se ei ole kiva, mutta hentona kimalteena toimii. The Body Shopin koko vartalolle ja hiuksille tarkoitettu The Sparkler ilmestyi viime joulun kausikokoelmassa. Omani on sävyssä 02 Enchanting Gold.


Tämä keijupöly on sen verran hentoa, että tästä itse asiassa tykkään. Ylhäällä kuvassa aika läheltä sumutettu The Sparkler demonstroituna käsivarren iholle. Syksyn lehtiä ja glitteriä? No ne ei ehkä nyt ihan sovi yhteen, mutta tuo kohta oli helppo kuvata. :D

Uskaltaisin väittää, että glitterasennoitumiseni on muuttumassa sitä mukaa kun ikää tulee enemmän. Ennen glitter oli jotenkin teiniä, nyt alan olla siinä iässä, että minua ei määrittele musiikkimakuni tai glitterini.

Minkälainen suhtautuminen teillä lukijoilla on tämän tyyppisiin kimalletuotteisiin?

tiistai 12. maaliskuuta 2013

The Body Shop All-In-One BB Cream ja pari TBS:n luomiväriä


The Body Shopin oma BB oli minulla vielä testaamatta, vaikka länsimaisia BB-voiteita olenkin aika suuren määrän testannut. Nyt tuli testiin tämäkin, The Body Shop All-In-One BB Cream vaaleimmassa sävyssä 01.

Minulle tuli tuotteesta heti mieleen L'Oréalin Nude Magique BB Cream, josta moni on tykännyt. Nämä kaksi ovat siinä mielessä samanlaisia, että tuubista puristaessa voide on valkeaa tummilla pienen pienillä pilkuilla, mutta kapseloidut väripigmentit rikkoutuvat iholle hierottaessa ja oikea väri tulee esiin silloin. Tuotteiden INCI-listat ovat kyllä aika erilaiset, eivätkä tuotteetkaan ole yhtenevät. Otin sen kuitenkin tähän vertailtavaksi mukaan.

TBS vasemmalla, L'Oréal oikealla


TBS:n BB jää aavistuksen liian kiiltäväksi ihollani, selvästi kiiltävämmäksi kun L'Oréal. Tähän on myös lisätty valoa heijastavia hippusia. Kannattaa odottaa hetki, tulos ei ole parinkymmenen minuutin päästä enää niin kiiltävä. The Body Shopinkaan BB ei välttämättä tarvitse puuteria päälleen jos käyttäjä on kuin minä eikä niin hirveästi stressaa kiillosta, mutta jos vain aikaa on ja puuteri on matkassa, paremman lopputuloksen saa puuteroimalla meikin.

TBS vasemmalla, L'Oréal oikealla

TBS on tummempi kuin L'Oréalin sävy Fair. Lorkku on myös pinkimpi, kun taas TBS keltapohjaisempi. Molemmat sävyt ovat tähän aikaan vuodesta minulle liian tummia. Jopa L'Oréal jättää tällä hetkellä leukalinjaani selvän värieron, vaikka se tuohon kämmenselälle swatchattuna näyttää sopivan ihonsävyyni oikein passelisti. Eiväthän kasvot ja kaula ole lainkaan samaa väriä kuin kämmenselkä.

Lopputulos on hyvin luonnollinen ja ohut. The Body Shopin BB:tä voi kerrostaa jonkin verran, mutta kyllä se rinnastuu peittävyydeltään sävytettyihin kosteusvoiteisiin, kuten lähes kaikki länsimaiset vuoden 2012 buumin tuloksena markkinoille tulleet BB:t. Iho tuntuu kosteutetulta, hieman enemmän kuin L'Oréalin kanssa.

Tykkään länsimaisistakin BB-voiteista ja niin tykkäsin tästäkin, mutta valitettavasti sävy jää odottamaan kesää ja päivettymistä. Niin tumma se ei ole, etteikö se minulle kesällä menisi, mutta vielä en pysty tätä käyttämään kun ihoni on juuri tähän aikaan vuodesta tietysti vaaleimmillaan.

Hintaa All-In-One BB Creamillä on 19,90 euroa.


Sain testiin myös pari luomiväriä, Shimmer Cubes -paletin sävyssä 20 ja Baked to Last -luomivärin sävyssä 08 Amethyst.

Shimmer Cubes


Pohjustuksena UDEPP
Shimmer Cubes on ihan aavistuksen voidemainen paletti. Siinä on neljä irrotettavaa kuutiota, joissa jokaisessa on oma kantensa. Suosittelen muuten tekemään tuon saman kuin minä: paletti tulee kahdella läpinäkyvällä tarralla suljettuna, joista toisen jätin paikoilleen. Näin siihen tuli tuollainen sarana. Hintaa paletilla on 24,70 euroa. Minulle vinkattiin, että näitä kannattaa käyttää kostealla siveltimellä intensiivisemmän lopputuloksen saamiseksi. UDEPP tai muu luomivärinpohjuste ja kuiva sivellin käy minusta yhtä hyvin.


Baked to Last


Pohjustuksena UDEPP

Baked to Last -luomivärit tehdään käsityönä Italiassa. Minun mielestäni nämä baked-luomivärit ovat aina todella upean näköisiä. Samanlaisiahan löytyy mm. MAC:in valikoimista. Pinta näyttää epätasaisen väriseltä napissa, mutta siveltimellä ottaessa värit sulautuvat yhteen. Näistä ei aina päältä nää, mikä on lopputulos levittäessä. Siksi kannattaakin kokeilla kaupassa testeriä tai etsiä netistä swatch-kuvia. Hintaa Baked to Lastilla on 14,70 euroa.


Tässä molempia luomivärejä käyttäen tehty meikki, vähän kevyempänä ja ilman pohjustusta. Pohjustamatta sävyt näyttävät harmailta ja vain läheltä katsoessa erottaa vivahteen violettiin tai siniseen. Tällä tavalla käytettynä tulos on harmaa with a twist (josta kuvaus- ja kuvankäsittelytaidottomuuteni syö sen twistin pois :D), mutta jos haluaa kunnolla väriä, pohjustajan kanssa saa tehtyä todella tumman meikin intensiivisillä väreillä.


Pari sanaa muuten näistä linkityksistäni. Tuossa tuli jonkun aikaa sitten televisiosta Kuningaskuluttaja, josta saattoi saada sen kuvan, että bloggaaminen on lähes aina bisnestä. Erityisesti nostettiin esille mainoslinkkien kautta saatavat tulot. Haluaisin epäselvyyksien välttämiseksi korostaa, etten ole koskaan saanut blogistani penniäkään rahaa, tuotteita kyllä, eikä minulla ole tässä blogissa yhtään sellaista mainoslinkkiä, josta voisin saada rahaa. Olen kieltäytynyt esim. TradeTrackerin tarjouksista ja niin tulen kieltäytymään jatkossakin. Lukijamäärilläni tulot sellaisesta olisivat niin mitättömät, että mieluummin pidän rumat mainokset poissa. Kaikki tekstin seassa tarjoamani linkit ovat siis minun sinne itse haluamiani - onhan se nyt mukavampi päästä postauksesta suoraan myyjän sivuille, jos tuotteesta kiinnostuu tai haluaa lisätietoa. Jos ostatte linkkien kautta kosmetiikkaa, minä en saa siitä penniäkään, toisin kuin Kuningaskuluttajan ohjelman takia voisi kuvitella. Jos minulla jatkossa jotain tällaista yhteistyötä olisi, tekisin asian lukijalle selväksi, koska bloggaajamoraalini vaatii niin. Kuten olen maininnut aiemminkin, sivuni laidassa oleva kauneushoitolan mainos on tuossa minun tahdostani ja kiitoksena yrittäjän jatkuvasta tuesta Kissakoti Kattilalle, eli kiitoksena hyväntekeväisyydestä.

TBS:n BB, luomivärit ja L'Oréalin BB on saatu blogin kautta.

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

The Body Shopin siveltimiä

Eläinten hyvinvoinnista kiinnostuneena The Body Shopin siveltimiä on tullut kokeiltua, sekä itse ostaen että nyt blogin kauttakin. Ne ovat mielestäni hyvä esimerkki siitä, että myös synteettistä karvaa olevat siveltimet voivat olla hyviä - monesti jopa parempia - kuin eläinkarvasta tehdyt. Kaikki TBS:n siveltimet tuntuvat mielestäni samasta karvasta tehdyltä, nylonia ne kaikki ovatkin. Mistään omistamastani TBS:n siveltimestä ei lähde karvoja pesussa tai käytössä. Siveltimet säilyttävät muotonsa jopa paremmin kuin jotkut MAC:in siveltimet eikä niistä lähde hapsottamaan karvoja. Tässä postauksessa on pari vanhaa ostamaani sivellintä sekä pari uutta blogin kautta saatua esittelyssä.



TBS:n kabuki on ehdoton suosikkini ja se on vilahtanut blogissa useampaankin kertaan. Ostin tämän aikanaan muistaakseni Karkkipäivän vinkistä. En ole kokeillut sitä TBS:n omien mineraalimeikkien kanssa, vaan ihan niiden kovasti rakastamieni bareMineralsien kanssa. Saan tällä täydellisesti toiveitani vastaavan mineraalimeikkipohjan, paljon paremmin kuin bareMineralsin omilla pitkävartisilla kabukisiveltimillä. Harjakset ovat tiheässä ja ne ovat superpehmeitä. Tällä saa aika peittävää jälkeä aikaan. Hintaa Extra Virgin Mineral Powder Foundation Brushiksi nimetyllä tuotteella on 20,70 euroa ja se on varmaankin lempituotteeni koko TBS:n valikoimasta. Minun kabukini on itse asiassa vähän vanhempi kuin tuo nyt myynnissä oleva, mutta olen aika varma, että laadullisesti uusi versio ei eroa tästä ainakaan heikompaan suuntaan. Siinä on mattamusta varsiosa erilaisella logolla, jotta matchaa nykyiseen sivellinmallistoon.




Luomivärisivellin on tosiaan samaa sileää karvaa kuin kabukikin, joten se ei toimi ihan kaikkien luomivärien kanssa. Se on parhaimmillaan voidemaisten tai hieman voidemaisten luomivärien kanssa - ja niissä se onkin erinomainen. Tavallisten luomivärien kanssa se ei lukeudu suosikkeihini, se ei nappaa luomiväristä tarpeeksi paljon väriä kerrallaan eli on ehkä vähän hidas työskentelyssä. Olen myös käyttänyt tätä myös peitevärisiveltimenä sekä normaalin peitevoiteen kanssa että puuterimaisen mineraalimeikin kanssa, toimii siihenkin oikein näppärästi. Hintaa 10,60 euroa.




TBS:n meikkivoidesivellin on ainoa omistamani meikkivoidesivellin. Käytän yleensä sormia, joten tämä yksi on riittänyt ainoakseni. Siveltimellä meikkipohjasta tulee peittävämpi kuin sormin. Suosittelen käyttämään tätä niin, että laitat ensin meikkivoidetta kasvoille eri puolille useana täplänä ja lähdet työstämään siitä siveltimellä ensin sivellen, lopuksi taputellen. Tällä tavoin siveltimen jälkiä ei ainakaan minulla jää näkyviin. Jostain olen nähnyt neuvoja tehdä meikkivoidesiveltimellä ristikkäisiä vetoja, jotta levittämisestä ei jäisi sivellinraitoja, mutta en ole nähnyt tuota kikkailua tarpeelliseksi tämän kanssa, kun raitoja ei jää muutenkaan. Sivellin on helppo pitää puhtaana, nylon ei ime karvan sisään väriä vaan lasimaiselta pinnalta meikkivoide lähtee pesussa hyvin irti. Hintaa 18,70 euroa.




Kasvoille ja vartalolle tarkoitettu Face & Body Brush on ollut minulla nyt kokeilussa jo tovin puuterisiveltimenä. Pyysin tämän testiin, koska arvasin sen olevan yhtä pehmeä kuin muutkin TBS:n siveltimet. En tykkää karkeista puuterisiveltimistä. Sivellin onkin unelmanpehmeä, samaa nylonia kuin muutkin. Se on aika litteä, mutta tiheäkarvainen. Paremman minulle siitä tekisi kuitenkin lyhyemmät harjakset. Levitän irtopuuteria töpötellen, sivellin lähes 90 asteen kulmassa ihoon nähden. TBS:n puuterisivellin sopii mielestäni paremmin sellaiselle levitystavalle, joka on enemmän sivelevä kuin tämä minun suoran kulman töptöptöp-tyyli. Hintaa tällä on 19,70 euroa.




Pyysin testattavakseni myös poskipunasiveltimen. Tästä tykkäsin paljon. Se on litteä, joten sillä voi työskennellä kaksivaiheisesti: levittäen ensin poskipunan tarkasti oikealle kohdalleen pitäen sivellintä poskipunan levityskohdan suuntaisesti ja kääntäen sen sen jälkeen leveämmin päin, siis niin, että sillä saa häivyteltyä ja pehmennettyä jälkeä. Poskipunasiveltimessä on minulle tärkeää se, että se on tarpeeksi pieni. Useasti poskupunasiveltimet ova minulle liian isoja, tämä oli sopivan kokoinen juuri litteytensä takia. Olen nähnyt pariinkin eri kertaan opetettavan, että tavallista pyöreää poskipunasivellintä kannattaa litistää harjaosasta sormilla, jotta se on tarkempi. Tässä sitä ei tarvitse tehdä, sivellin on valmiiksi litteä. Hintaa 16,70 euroa.


Kaikki TBS:n siveltimet on suunniteltu niin, että ne pysyvät pystyssä ilman telinettä kartiomaisen jalan ansiosta. Tässä on sekä hyvät että huonot puolensa. Varren muoto on kyllä hyvä käteen. Kuitenkin, jos haluaakin laittaa siveltimen kuppiin muiden pariksi, varsi ei välttämättä sinne mahdu niin hyvin. Olen säilyttänyt näitä kummallakin tavalla, sekä yksinään seisomassa että sivellintelineessäni.

Näiden lisäksi minulla on yksi vartalolle tarkoitettu kabuki, mutta se ei päässyt esittelyyn, sillä en ole vielä käyttänyt sitä. Sitä ei muutenkaan ole enää edes myynnissä, se taisi olla vain joulun sesonkituote. Sen karva on muuten itse asiassa hieman krepattua.

Kabuki, luomivärisivellin ja meikkivoidesivellin ovat itse ostamiani, puuteri- ja poskipunasiveltimet saatu blogin kautta.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Tuoksuja minulle ja hänelle


Poikaystävällä (joka tosin nyt on ex-avopuoliso, mutta ei siitä tämän blogin puolella sen enempää) oli synttärit huhtikuussa. Olimme laivalla juuri synttäripäivänä, ja hän oli todennut toivovansa tuoksua, vanha kun loppuu. Kävin laivan tax freessä suihkuttelemassa lappuihin eri tuoksuja - joitain jo hänelle tuttuja ja joitain minun suosikkejani. Sokkotestillä pistin sitten haistelemaan lappuja, ja niinhän siinä kävi, että saman tuoksun hän halusi kuin mitä hänellä on aikaisemminkin ollut: Dieselin Only The Braven.


Kumpikin meistä on samaa mieltä tuotteen imagosta ja brändistä - vähän on ehkä nuoremmalle suunnattu kuin kolmikymppiselle. Mutta jos tykkää, niin siitä vaan. Tämän tuoksun uudemmasta Only The Brave Tattoo -versiosta mies ei tykännyt sokkotestissä, minustakin se oli vähän liian voimakas. Tämä originaali julkaistiin 2009.


Mä en ole oikein koskaan käsittänyt sitä, miten miehet voivat käyttää eri tuoksua deossa ja itse tuoksussa. Siksi, ja koska tiedän miehen tykkäävän eniten stick-mallisista deoista, ostin mukaan vielä deonkin.

No mutta, tuo tuoksu on jo hävinnyt vessastamme. Sen sijaan omat tuoksuni minulla vielä on. Esitelläänpä tähän sitten yksi omakin tuoksu, jonka ostamista pohdin pitkään ja lopulta sen pilkkahinnalla (viime vuoden puolella?) ostin.



The Body Shopin tuoksuista tulee ensimmäisenä mieleen se vahva vaniljaparfyymiöljy, jolta teini-iän paras kaverini aina tuoksui, tupakkaan yhdistettynä. Tykkäsin itsekin silloin sen tuoksuisista, tosin en yhdistänyt niitä tupakkaan, kun silloin olin vielä järjissäni enkä polttanut. Vanilja on jees, mutta jotenkin sitä on saanut vuosien varrella yliannostuksen.

Dreams Unlimited on kuitenkin jotain kevyempää ja pirtsakampaa, ja tähän ihastuin joskus saadessani siitä testerin. TBS saa aina plussaa eläinkokeettomuudestaan, vaikka emoyhtiönä onkin L'Oréal, joka ei täyden eläinkokeettomuuden kriteereitä täytä. Hinnaltaan tämä on erittäin halpa, esim. Viking Linella 15,40 euroa. Mutta mitä ihmettä - The Body Shopin Suomen sivuilla tätä ei ole? Brittien TBS:n sivuilla tuoksu yhä on myynnissä. Käsisaippuaa hakiessani Forumin TBS:n myyjä tiesi kertoa, että heidän Suomen nettisivuillaan on vähän päivitysongelmia ja siksi näitä ei ole siellä sivulla. Parfyymi julkaistiin 2010. Minun tuoksumaailmaani tämä on vähän erilainen, sillä tässä kukkaisuus on hedelmäisyyttä voimakkaampaa. Tuoksu ei suinkaan ole poistumassa myynnistä, vaan siitä tehtiin jo kesäversiokin, jota tuolla käsisaippuaostoksilla nuuhkuttelin. Limited edition on nimeltään Dreams Unlimited Sun Fresh, ja se on EdT eikä EdP niin kuin tuo siskonsa, joka minulla on. Hehe, Dreams Unlimitedistä limited-versio. :D Tuoksu oli hyvin samantyyppinen kuin originaali.

Blogini on keinoni pitää ajatukseni erossa tästä kaaoksesta, jonka suhteen kaatuminen aiheuttaa. Tekopirteyteni täällä antaa jostain syystä voimaa. Sääliä en tarvitse enkä halua, mutta koin kuitenkin oleelliseksi mainita, että esittelen tässä ex-poikaystävän tuoksua, ettei ihmisille jää väärää kuvaa. Nyt näitä postauksia tulee kuin liukuhihnalta, koska on pakko tehdä jotain muuta kuin velloa surussa.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Tuoksupihi


Mulla on tuoksuja enemmän kuin liikaa, joten olen ryhtynyt vaatimaan itseltäni yhden tuoksun loppuun käyttämistä ennen uuden ostamista. Niinpä aika monta tuoksua jää, jotka tahtoisin hankkia mutta joita en hanki - johtuen siitä pienestä järjen hivenestä, mikä minulla vielä takaraivossa kolkuttelee.

Olen aika nirso tuoksujen suhteen, mutta jos kyseessä on keveä, escadamainen hedelmätuoksu, olen kovinkin kaikkiruokkainen. Aina välillä löytyy sellaisia, jotka eivät ehkä ole Escadan kesätuoksujen kaltaisia hedelmäpommeja, mutta kelpaavat silti. Tällaiset harvinaisuudet ovat sellaisia, joita en kuitenkaan käyttäisi joka päivä. Niitä on turha monia hamstratakaan.

Käytän hajuvettä päivittäin, mutta kun on kyse minitestereistä, en raaskikaan käyttää niitä millään - ainakaan jos tiedän, että en tule ostamaan täysikokoista. Näistä kuvan testereistä sellaisia ovat kaikki muut paitsi Rock 'n Rose ja Avonin Fergie-tuoksu. Näitä sitten ilmeisesti jemmailen hamaan tulevaisuuteeni asti meikkipöydän Iittalan Vitriini-rasiassa. Siellä ovat unohtuneina, mutta käyttääkään en raaskisi.

Lancômen Trésor Midnight Rose on vahva ehdokas sellaiseksi, jonka saatan ostaakin - en olisi uskonut löytäväni Trésor-versiota, josta pitäisin. Tuoksu ei ole aivan jäätävän hyvä, mutta toisaalta se on sitten vain tietyn aikaa saatavilla, joten se saattaa päätyä kokoelmaani kun joku tuoksu loppuu. En silti usko. Se on makuuni liian hienostunut, eikä sydäntuoksu tuoksu ihollani mielestäni yhtä hyvältä kuin tuoksuhyllyn pahvilapulle suihkautettuna.

Lancômen tuoksuista minulle ikuisesti rakkain on Ô de Lancômen takavuosien Ôui!-versio. Tykkäsin myös Ô de Azurista, ja sen ostinkin jo joskus vuosi sitten. Uusin perheestä olisi Ô de l'Orangerie, josta minulla on minitesteri. Jotenkin se on alkuun liian vehreä, vaikka muuten kiva. Tässä on kuitenkin sydäntuoksussa sellainen kiva saippuainen, puhdas vivahde, josta pidän. Mitä kauemmin tuoksu on iholla, sitä vahvemmin tuo hyvä pohja tulee esiin - tämä todellakin muuttuu ensituoksusta aika reippaasti, ja tuoksu muuttuu asteittain aika nopeaan tahtiin. Sydäntuoksu ja pohjatuoksu sen sijaan ovat minusta tässä aika sama asia, joskin niin ne ovat aika useissa hajuvesissä - tuoksu ei muutu enää vaan alkaa hälvenemään siitä, minkälainen se oli sydäntuoksuvaiheessa. Tunnin päästä tuoksu on mielestäni samanlainen kuin useamman tunnin. Mitä enemmän tästä kirjoitan, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että tämä voisi ihan yhtä hyvin olla se seuraava hankintani.

Valentinon Rock 'n Rose on minulle liian hajuvesimäinen, liian tunkkainen ja raskas tuoksu jo ensituoksusta lähtien. Tätä en pihistele, tätä ei todennäköisesti tule käytettyä koskaan.

The Body Shopin Dreams Unlimited on on hyvä, mutta samanlainen kuin miljoonat muut minulla jo olevat tuoksut. Tykkään kyllä kovasti, mutta tästä taitaa riittää minulle pelkkä testeri. Voisin tosin ostaa vaikkapa suihkugeeliä samassa tuoksussa. "The exotic combination of citrus, green chili and white flowers will fire you up with energy and optimism." Vihreää chiliä en tunne, en myöskään haista mitään sellaista. Sitruksinen ja kukkainen kyllä, sitä sitrusta enemmän.

Marc Jacobsin Oh, Lola! on myös minun mieleeni. Alkutuoksussa aistin jopa vaahtokarkkia/purkkaa, sitä samaa miltä Lushin Snow Fairy ja Bubblegum tuoksuvat. Fruity floral, juuri sitä minun tyyppiäni. Olisiko tämäkin kuitenkin liian samanlainen kuin kaikki tuoksuni? Sydäntuoksu muuttuu vähän liian tunkkaiseen päin.

Avonin Outspoken by Fergie tuoksuu vähän kanssa saippualta, muttei Clean-tuoksujen tapaisesti - tällaiseksi hotellien saippuapalat hajustetaan. Ensimmäisen kerran tätä tuoksutellessani (näytteen saadessani vuosi sitten) se tuoksui ihan hyvältä, mutta nyt ei kyllä nappaa enää. En tiedä voiko tuoksumakuni muuttua vuodessa noin paljon vai onko syynä testeripullon vanheneminen. En oikein usko vanhenemisteoriaan, koska kyllä hajuveden pitää vuoden verran säilyä. Sen sijaan ehkä makuni on muuttunut. Kokeilin tässä eri päivinäkin tuoksutella, mutta enää en tästä pidä.

Sain juuri kulutettua yhden tuoksun loppuun. Minulla olisi siis lupa ostaa jotain. Edellä mainittujen ohella kovasti himottaisi Lacosten Joy of Pink, jonka imago on kuitenkin ei-minua. Tuoksujen ostokieltoni koskee myös lahjaksi pyydettäviä, en salli itseni pyytää tuoksua lahjaksikaan ennen kuin edellinen on hyllystä tehnyt uudelle tilaa. Ehkä kuitenkin säästän tätä juuri vapautunutta tuoksuoptiotani jouluun asti ja toivon pukilta? Toisaalta, avopuolison käsitys tästä tuoksujen ostamisesta on vieläkin rajatumpi - sen mielestä mun pitäisi käyttää kaksi tuoksua loppuun yhtä uutta vastaan! Hö! Ihan huono periaate!

maanantai 19. syyskuuta 2011

Loppuneita tuotteita

Tällä kertaa mukana ei ole yhtään tuotetta, josta en olisi kertonut jo aiemmin, blogissani, joten jätän kommentoinnin hyvin lyhyeksi.

Dr. Hauschka on voittanut kärkipalkinnon inhokkimerkeissäni. Syitä voi hakea Dr. Hauschka -tagin alta. Kosteusvoide oli ihan ok. Näiden minikokojenkin loppuunkuluttaminen oli yhtä tuskaa.

Avon Planet Spa Thailand Lotus Flower -hiusnaamio. Ylistän kaikkea muuta paitsi sitä, että Avon lopetti tämän.

Ralph Lauren Rocks -suihkugeeli. Tästä en ole tainnut kirjoittaa. Kiva tuote, rakastan tuoksujen suihkugeliversioita kun niitä ostaa hurjalla alennuksella. Tuoksu on niin Soniaa.

Clarinsin deo, maailman paras.

Biotherm Biocils -silmämeikinpoistoaine. Limainen koostumus alkoi loppua kohden inhottaa, vaikkei tämä kirvellytkään.

The Body Shopin minttujalkakuorinta. Tykkäsin, vaikkakin näissä on se huono puoli, että tulee samalla kuorittua kädet, ja käsien kuorintaan tämä on vähän liian karkeaa.

BareMineralsin Original-mineraalimeikkipohja kesäsävyssäni, Medium Beige. Tämä 2 gramman minikoko on saatu ilmaiseksi blogissa arvosteltavaksi, nyt on töissä käytössä ostamani vastaava täysikokoisena.

Lancômen Liner Design, pettymyksen aiheuttanut tussirajaus. Tussirajauspostauksessa parin päivän takaa lisää tästä.

Kasa ripsivärejä. Käytin loppuun purkinjämiä ja puoliksi loppuneita. Tuossa meni muuten ainoa vedenkestäväni, Hypnôse Waterproof Lancômelta. Kahta ylimmäistä en osta enää ikinä.

In short: A bunch of empty products. I liked all the others except Dr. Hauschka products, Biotherm Biocils, Lancôme Liner Design and two of the mascaras, Maybelline The Colossal and Artdeco.

tiistai 9. elokuuta 2011

Meikkisiveltimistä

Tänään kurkistetaan meikkisiveltimieni joukkoon. Olen vältellyt tätä aihetta pitkään, monestakin syystä. Ensinnäkin kaikkien erityyppisten meikkisiveltimien pesu kuvaamista varten on vaan jäänyt, en yleensä pese kaikkia kerralla vaan vain osan. Toisekseen en katso, ettäkö olisin kovin hyvä arvioimaan etenkään luomivärisiveltimiä, sillä minun suosikkini niistä on hyvin epäammattimainen. Lisäksi olen siveltimien väärinkäyttäjä, enkä välttämättä käytä tiettyyn tarkoitukseen tehtyä sivellintä juuri siihen, mihin se on tehty. Mutta, valotetaan nyt sitten kummallisia mieltymyksiäni.

Luomiväreille ei tietenkään ole yhtä oikeaa tapaa. Kukin tekee, niin kuin parhaaksi katsoo. Voi sitä ilman mitään välineitäkin tehdä hyvää jälkeä, esimerkkinä Sensaisti sormilla levittämällä. Minulle kuitenkin se suosikki on tämä:


Tavallinen vaahtomuoviapplikaattori. Näissäkin on kuitenkin eroja. Varren pitää olla pitkä, jotta saan tarpeeksi tukevan otteen. Vaahtomuovin laadulla on suurta merkitystä, hyvästä esimerkkinä tuo Make Up Store 101 ja huonosta applikaattorista Duroyn punavartinen (kuvassa ylempänä Duroy, alempana MUS 101):



Duroylla on myös hyviä applikaattoreita, mutta tämä on niin turha, että käytän sitä lähinnä luomivärien kädelle swatchaamiseen. Materiaali on liian kovaa ja huokoisuus on tuollaista reikämäistä. Pinta on kiiltävä ja tuntuu karhealta. Make Up Storen applikaattorit taas ovat mukavan pehmeitä, jolloin väri nappaa hyvin kiinni.

Miksi applikaattori on suosikkini? Applikaattori ei pöllytä väriä ympäriinsä, ja sillä saa helposti voimakkaan meikin. Kuvittelin pitkään, että siveltimien käytössä minulla tökkii tottumuksen puutteen lisäksi huonolaatuiset siveltimet, mutta enpä minä näköjään esimerkiksi MAC:in kehuttujen siveltimienkään kanssa saa yhtä helposti meikkiä aikaan kuin applikaattoreilla.

Applikaattori ei kuitenkaan koskaan ole oikein riittänyt minulle ainoaksi välineeksi, vaikka se suosikki onkin. Suuremmille pinta-aloille vaalean sävyn levittämiseen tarvitaan vähän isompi väline. Värin intensiivisyys ei ole silloin se tavoite, vaan kevyt jälki. Tähän taas sivellin on parempi. Myös luomivärien häivyttäminen applikaattorilla on aika onnetonta, joskin mahdollista.


Tämä MAC 217 -sivellin on oivallinen häivytykseen, mutta muuten taas niin suuri mötkö, että sillä ei voi tehdä muuta kuin häivytystä ja vaaleiden värien levitystä. Hyvin usein teen niin, että aloitan levittämällä kulmaluulle jo pohjalle häivytysväriä (esim. Make Up Store Microshadow Muffin tai MAC Shroom), jotta tummempi, häivytettävä väri ei tarraa yhtä hyvin iholle kiinni ja on siten helpompi häivyttää. Meikin viimeistelyyn kaivan tämän siveltimen uudestaan esille ja häivytän, mahdollisesti lisää häivytysluomiväriä käyttäen.

Jos levitän jotain muuta kuin vaaleaa luomiväriä siveltimellä, siveltimen on oltava pienempi ja tarkka:



Inglot 80HP on hyvä luomivakoon, banaanivarjostuksen kohdalle. Pyöreä muoto mukautuu sopivasti hakien melkein itse itsensä oikeaan paikkaan. Tämä sivellin nappaa aika paljon väriä ja pystyy intensiivisempäänkin meikkiin.




Nämä kolme (Duroy, MAC 228 ja Inglot 13P) ovat sopivan pieniä perusluomivärisiveltimiä minulle. En käsitä, miten ihmiset kykenevät tekemään suuremmilla siveltimillä mitään tummien värien kanssa - etenkään, kun minun silmäni eivät edes ole mitenkään pienet! Vertailun vuoksi havainnollistan siveltimien kokoa vielä toisella kuvalla, harvemmin nimittäin sivellinpostauksista saa oikeaa käsitystä siveltimen koosta. Vertailuksi myös tuo suuri MAC 217 alapuolella.


Korostan vielä, että tässä poikkean suuresti kanssasisaristani ja ammattimeikkaajista. Nuo minun siveltimeni ovat liian pieniä monille, kun taas 217 on monikäyttösivellin jolla pystyy mukamas myös tekemään koko silmämeikin. En minä pysty! :(

Rajauksia teen useimmiten tusseilla ja kajaleilla, mutta välillä myös luomivärillä. Luomivärirajauksessa tykkään varsinaisen rajaussiveltimen sijaan käyttää litteää mutta tarkkaa sivellintä:


Epämääräisestä muovimateriaalistaan huolimatta tykkään kovasti juuri tästä Make Up Storen 204-siveltimestä rajauskäytössä.




Tämäkin on yllättävä kätevä. Hassu pikkusivellin, Make Up Store 103, toimii myös rajauksiin sekä muuhun pikkunäpertämiseen.




Inglotin 30T on ihan rajaussiveltimeksi tarkoitettukin, ja tätä käytän geelirajausten kanssa.



Tämän Duroyn kulmakarvasiveltimen olen pyhittänyt - ylläri ylläri - kulmakarvakäyttöön. Harvemmin kuitenkaan jaksan vääntää puuterimaisilla tuotteilla kuten Make Up Storen Tri-Brow'lla, sillä tykkään hieman graafisemman jäljen aikaansaavasta Diorin kulmakynästä, joka kuitenkin eroaa normaaleista kynistä ollen puuterimaisempi ja pehmeämpi. Kynällä kulmia piirrettäessä ripsiväriharjan näköinen kulmakarvaharja on hyvä, onneksi sellainen löytyy tuon Diorin kynän päästä valmiiksi.


Meikkipohjan teossa siveltimen valinta riippuu ihan ensimmäiseksi tietenkin siitä, käytänkö mineraalipohjaa vai meikkivoidetta. Viimeisimmän bareMinerals-postauksen yhteydessä kerroin mineraalipohjamieltymyksistäni, joten en toista niitä tässä.

Meikkivoiteen levitän joko sormin tai siveltimellä. Saan molemmilla suunnilleen yhtä hyvää jälkeä, joten useimmiten valintani on sormet. Käsien pesu on helpompaa kuin siveltimen pesu, eikä meikkivoidetta mene hukkaan. Meikkisienet taas imevät niin paljon meikkivoidetta itseensä, että niitä en ole tykännyt koskaan käyttää muuta kuin meikkipuuterin kanssa. Ne tuntuvatkin jotenkin epähygieenisiltä. Mikäli käytän meikkivoiteelle sivellintä, käytän tätä:


The Body Shopin meikkivoidesivellin on ajanut asiansa, toista vaihtoehtoa en edes etsi, koska tämä riittää ainoakseni. Hassusti tässä on teksti varressa eri päin kuin missään muussa siveltimessäni.



Puuterin, varjostustuotteiden ja poskipunan levitykseen valitsen jonkun yllä olevista.

En tykkää mistään sienen tyyppisestä puuterivipasta, tykkään pöllytellä ympäriinsä isolla siveltimellä. Make Up Storen 340-sivellin (ylin) on onnetonta laatua, mutta hyvän mallinen TÖPTÖPTÖPTÖP-tekniikkaan (= puuteria levitetään tupsuttamalla, sivellin suorassa 90 asteen kulmassa kasvoja kohti, ei sivellinmäisesti pyyhkien tai sivellintä vinosti pitäen). Toiseksi alin Duroy on myös ihan ok puuterille, aika iso poskipunalle. Oikeasti hyvät poskipunasiveltimet ovat niin kalliita, että olen tyytynyt varjostuksissa ja poskipunissa aiemmin tuohon alimmaiseen halpaan ja onnettomaan Duroyn sutiin, jota en erityisemmin voi suositella. Karhea laatu ja karvat hapsottavat. Mukana kuvassa vain esimerkkinä huonosta siveltimestä. Onneksi asiaan on saatu muutos. Sain bareMineralsilta kokeiluun aloituspakkauksen ja sen mukana Flawless Face Brushin (ei kuvassa) ja Full Flawless Face Brushin (kuvassa tokaylin), ja ne ovatkin unelmanpehmeitä verrattuna tuohon edelliseeni. Niistä poskipunalle käytän mieluusti kumpaakin - samoin puuterille.


Puhdistus? En omista monia kovin kalliita siveltimiä, joten en suuremmin stressaa puhdistukseen käyttämästäni aineesta. Eri koulukunnat käskevät toimimaan eri tavalla, ja olisinkin ihan hukassa, mikäli yrittäisin etsiä superkalliille sivellinvalikoimalle oikeaa pesutapaa. Osa vannoo Marseille-saippuan nimeen, osa shampoon, osa Fairyn (tehokkain pöpöjen tappaja, joten paras valinta meikkisienille). Minä käytän ristiin käsisaippuaa tai Fairyä (applikaattorit ja meikkisienet), shampoota ja/tai hoitoainetta (karvasiveltimet) ja pikapesuun MAC:in siveltimienpuhdistusainetta. Kuivatan siveltimet yleensä talouspaperin päällä, vaihdan talouspaperin alta sen kostuttua.



Huomasiko kukaan, mikä oleellinen puuttuu? Se on tällä hetkellä etsinnässä, yhtään oikeasti hyvää ja mieltymysteni mukaista minulla ei tällä hetkellä ole, vaan käytän epämääräisiä rimpuloita. Yksi rimpuloistakin hajosi juuri. Huulipunasivellin, se puuttuu. Otetaan siis vastaan hyviä vinkkejä tarkoista huulipunasiveltimistä, joissa on mielellään pitkä varsi mutta jotka ovat sillä tavalla suljettavassa hylsyssä, että siveltimen voi laittaa laukkuun ilman mitään Minigrip-viritelmiä.