Näytetään tekstit, joissa on tunniste Too Faced. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Too Faced. Näytä kaikki tekstit

maanantai 12. toukokuuta 2014

Silmämeikinpohjustajat yli 20 tunnin testissä


Tuossa hetken aikaa sitten minulla oli vielä kaksi työtä päällekäin, joten välillä tuli valvottua aivan liian pitkiä putkia. Jotain positiivista blogin kannalta siinä oli, nimittäin sain testattua, miten eri luomivärinpohjusteet toimivat minulla yli 20 tunnin valvomisella, kahden työvuoron ajan.

Testissä oli Too Faced Shadow Insurance, Nars Pro-Prime Smudge Proof Eyeshadow Base ja Urban Decay Eyeshadow Primer Potion.

Toivoisin kovasti, että minulla olisi näiden eroista jotain mullistavaa kerrottavaa, mutta oikeastaan kaikki kolme ovat aika samanlaisia. Kaikilla kolmella on kulttimaine kosmetiikkabloggaajien keskuudessa. Suosikkituote ihmisillä vaihtelee, mutta yleisesti ottaen kaikki kolme on koettu toimiviksi. Osalla toimii jokin paremmin kuin toinen, osalla taas joku ei toimi lainkaan. Sitten on ne, joilla ei toimi mikään. Olenpa kuullut siitäkin, että aiemmin hyvin toiminut UD on lakannut toimimasta vanhaan tapaan. Silti, jos hyväksi havaitun tuotteen haluaa ostaa, jotakin näistä kolmesta blogimaailmassa yleensä suositellaan. Ja ei, mitään ei tietenkään saa suoraan Suomesta.

Ensiksikin, täytyy kertoa, että en ole maailman hankalin silmämeikin pysymisen kanssa, päin vastoin. Minulla luomet eivät rasvoitu, luomiväri ei yleensä raidoitu luomivakoon muuta kuin hikoillessa. Kaikki luomivärit pysyvät kohtuullisen hyvin ilman pohjustajaakin pelkällä meikkivoidepohjustuksella. Se, mitä silmämeikinpohjusteet kuitenkin minulle ratkaisevasti tuovat lisää, on luomivärisävyjen intensiteetin lisääminen. Siinä löysin aivan uuden maailman, kun ensimmäistä kertaa kokeilin tällaista. Heikkopigmenttisistäkin sävyistä saa irti uusia ulottuvuuksia ja laadukkaammista saa yhä vain laadukkaampia. Urban Decayllähän minä aloitin, kuten monet muutkin. Nars on tuorein tuttavuus, tuliainen veljeni vaimon työmatkalta. No, itse asiassa, myös tuo mini-Urban Decay on häneltä. :)

Testasin kaikkia kolmea samalla silmämeikillä, samoilla luomiväreillä, samalla meikkaustyylillä. Jokaisen kohdalla pientä haalistumista oli havaittavissa muutaman tunnin jälkeen, viimeistään ensimmäisen työrupeaman päättymiseen mennessä, mutta haalistuminen oli niin pientä, että sitä en varmaan olisi edes huomannut, ellen olisi syynännyt oikein tarkkuudella. Pakkasin luomelle aika paljon ei-niin-pigmenttistä väriä, eli tuollaista haalistumista tuskin olisi tapahtunut, jos luomella olisi vähemmän tavaraa pohjustajan päällä. Haalistuminen kuitenkin pysähtyi sekä Narsilla että Too Facedillä tuohon ja meikki pysyi samanlaisena koko testauksen loppuun asti. Urban Decayllä ensimmäisellä 20 tunnin testauskerralla haalistuminen näytti jatkuvan, mutta toista kertaa samaa testiä tehdessä se piti meikin yhtä hyvin kuin kaksi muuta. Saattaa olla, että ero oli pohjustajan määrässä tai siinä, kuinka kauan annoin sen kuivua ennen luomivärin levittämistä. Aluksi olisin sanonut, että Urban Decay yllättäen hävisi kolmen kovan taistelun, mutta testin toistamisen jälkeen perun puheeni. Hyvin sekin piti.

Miten nämä sitten laittaisin paremmuusjärjestykseen, kun kaikki minulla toimivat käytännössä yhtä hyvin keston suhteen?

A) Hinta. Nars on kallein, Too Faced ja Urban Decay vähän edullisempia. Jenkki-Sephorassa Nars maksaa 25 dollaria (ja verot, kuten kaikki) / 0.28 oz, Urban Decay 20 dollaria isommassa koossa / 0.37 oz. ja Too Faced 20 dollaria / 0.35 oz.

B) Ulkomuoto. Jokainen näistä on omalla tavallaan minusta kiva. Nars on tyylikkäin, UD ei niin kalliin näköinen mutta nätti. Too Faced passaisi myös minun makuuni, vaaleansininen vaan ei ole ihan minua.

C) Purkin annostelutapa. Tässä Nars häviää. Siinä on sellainen huulikiiltotyyppinen applikaattori, kun taas Too Faced ja UD ovat puristettavia. Tuolla on väliä silloin, jos haluaa käyttää viimeisenkin pisaran tuotteesta, puristettava on paras. Samoin, applikaattori vie bakteereita pakkauksen sisään eli ei ehkä ole paras mahdollinen, jos tuotetta käyttää pitkään ennen kuin sen saa kulutettua loppuun.

D) Luomivärin pigmentin esiin tuominen. Minulla tämä on tärkeää. Mutta kun nämä kaikki ovat yhtä hyviä siinä!

E) Luomivärin levittyminen pohjustajan päälle. Tämä jää sitten siksi ratkaisevaksi tekijäksi. Minusta Nars luo luomivärille tasaisimman levittymispinnan - itse pohjustaja levittyy kai tasaisimmin, jolloin luomiväri levittyy yhtä nätisti joka kohtaan pohjustettua pinta-alaa. Nars myös kuivuu nopeiten samettisen pehmeäksi, UD ja Too Faced kestävät aivan hitusen kaeummin kuivua. Tahmaisen päälle on vaikea levittää, tuotteen pitää olla aavistuksen nahkea mutta ei tahmaisen kiiltävä.


En mä näistä absoluuttisesti parasta saa valittua. Kyllä tuon viimeisen E)-kohdan perusteella silti annan aivan pikkuriikkisen paremmat arvosanat Narsille kuin kahdelle muulle.


Oletteko te havainneet näillä merkittäviä eroja? Olisiko joku yhtä hullu, että tekisi saman >20 tunnin testin, mahdollisesti vaikeammilla luomilla?

lauantai 30. huhtikuuta 2011

Vappujuttuja

Vappuna saa hassutella. Hassu vappuhattu ja väripläjäys. Lontoosta ostettuja juttuja pääsi testailemaan vihdoin.




Huulilla on Lontoosta ostettu Revlonin lipstain Just Bitten sävyssä Passion. Ostin näitä kolme muutakin.


Too Facedin luomivärinpohjustaja vaikuttaisi olevan aika samaa tavaraa kuin UDEPP. Värin intensiivisyyttä se toi esiin samalla tavalla. Kestosta en ole paras arvioija, koska minulla muutenkin pysyy luomivärit hyvin. No, tänä iltanahan sen näkee, jos tässä jotain mullistavaa eroa on.

Kulmaluulla myös Lontoon-ostos. MAC:in Pro Paletteeni otin myös klassikkovärin Shroomin, joskaan sitä ei ollut ensimmäisellä tiskillä. Selfridgesin MAC:in tiskiltä löytyi kyllä. Aika samanlainen kuin aiemmin samassa käytössä ollut Make Up Storen Microshadow Muffin.

Muut värit luomella: tummempi vihreä ja violetti Inglotin AMC 58 ja DS 491, vaalea vihreä MAC:in Enviably Fun skottiruutuisesta joulukokoelmasta.

Vihreä tussirajaus on Stargazerin Permanent Tattoo Pen. :) Eka Stargazer-tuotteeni sitten teinivuosien vitivalkoisen puuterin.

Ripsiväri on vihreä Opulash Army of Amazons MAC:in Wonder Woman -kokoelmasta.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

London, day 2

Toka päivä eli lauantai pyhitettiin shoppailulle, kun sunnuntain ja maanantain kaupat ovat kiinni. Suuntana oli Oxford Street.

Teimme kuitenkin myös pienen syrjähypyn Carnaby Streetille, koska siellä on Irregular Choicen liike. Onnellinen tyttö ostostensa kanssa esittää pupua.

Illalla 26 asteen helteen keskeytti kuitenkin sade. Siksi aikaa menimme istumaan pubiin parlamenttitalon liepeille. Sateen tauottua saimme pakolliset Big Ben -otoksetkin, viime reissullanihan mulla jäi Big Ben näkemättä. Sallinette pienen kasvojen kiiltelyn hellesään, shoppailun ja sateen yhteistuloksena.

Primarkin liike Oxford Streetillä oli helvetti. Kaikki oli halpaa, mutta meininki oli kuin Hulluilla Päivillä Stockalla - ja jopa pahempi. Jonotuksen, ähkimisen, kyynerpääkolhujen ja lopulta maksamisen jälkeen pääsin ulos. Kotiutin 19 punnalla eli n. 20 eurolla 3 paitaa, kaulakorun ja kengät. Varoitus, älä mene Primarkille ellei oikeasti ole pakko. Mun oli, piti shoppailla mutta ei ole varaa mihinkään kalliiseen.


Irregular Choicen ostokseni. Liisa Ihmemaassa -henkeä. Rakastan, rakastan. Sieltä ois tarttunut mukaan vaikka mitä, jos vain olisi ollut rahaa. Loppukuu, palkka tulee vasta loman jälkeen...

Nyt niitä kosmetiikkaostoksia! Too Faced (suom. "liian naamat", so. "ihan vitun kännissä") Shadow Insurance oli ostoslistalla valmiiksi. Bootsista sai kuitenkin kolme tuotetta kahden hinnalla, joten myös Revlonin lipstain ja Barry M:n violetti ripsari (taas yksi sellainen kokeiluun etsiessäni sitä oikeaa...) lähtivät Suomeen. Tuota lipstainia voisin testata jo täällä, jotta tiedän, ostaisinko lisää eri väreissä.